Othello - RPGs

Afuel » Joki » Yö

Yö
Post by hitodama on May 25, 2012, 23:04

Kirkas, aurinkoinen ilta Afuelin laakeilla mailla oli hiljalleen muuttumassa kirkkaaksi, tähtien valaisemaksi yöksi. Suurin osa niistäkin vähistä eläimistä jotka näillä main asustivat katselivat maisemaa jo yösija mielessään, ja niin teki myös lumessa hitaasti eteenpäin tarpova jättikokoinen koirasusi. Ardanteksi nimetty luppakorva ei tosin Andriaanan pohjoisosissa asustanut, mutta vierellään tarpoikin kirkkaanvalkoinen, puolivuotias koiranarttu Pohjantähti, jonka uros toivoi voivansa kyseiseen laumaan liitätyttää. Matkaaminen keskenkasvuisen paimenkoiran ja pöhköpäisen Othello-chihuahuan kanssa kävi kuitenkin niin verkkaisesti, että huolestuneen näköinen puolikuulainen alkoi pelätä yön saavuttavan heidät ennen kuin joukkio löytäisi jälkeäkään Afuelia johtavasta Fealicy-nimisestä vanhuksesta.

Ardanten pelot kylmyyteen jäätymisestä väistyivät kuitenkin toviksi muiden aatosten tieltä, kun lunta innokkaasti nuuhkinut Pohjantähti pysähtyi aloilleen.
"Ari Ari! Tästä on mennyt ihan äsken jonkinlainen jänis!" paimenkoira kivahti silmät innosta hehkuen, mikä sai toverinsa selässä lämmittelemässä olleen Othellonkin loikkaamaan takaisin hankeen.
"Hei ota se kiinni, jooko? Mun on jo ihan kauhee nälkä eikä me olla syöty mitään ainakaan... No siis pitkään aikaan", pikkupiski ehdotti, mikä sai nuoren paimentytön huiskuttamaan häntäänsä ja kääntämään katseensa ujon pyytävästi kasvatti-isäänsä kohden. Koska täällä oli varmastikin hyvä syödä aina kun siihen tarjoutui mahdollisuus, nyökäytti Ardante kuonoaan ja lähetti lyhyesti naurahtavan Pohjantähden matkaan. Urokset seurailivat metsästyksestä innostuneen koiran menoa kauempaa ja ilta jatkoi hämärtymistään, mutta lopulta vaimeasti keskenään jutellut kaksikko hiljeni tykkänään täplänaaman syöksyessä matalasta lumikuopasta yllättämänsä valkoturkkisen jäniksen perään. Koiraeläinkaksikko seisahtui paikoilleen seuratakseen, kuinka nuori mutta eittämättä taitava Tähtis sinkoili pitkäkorvan perässä ja esti otusta kerran toisensa jälkeen karkaamasta kokonaan ulottuviltaan kaartamalla ovelasti tämän reitille. Lopulta tapahtui kuitenkin jotakin odottamatonta, mikä sai Ardanten vetäisemään säikähtäen henkeä: jahdin huumaan kietoutuneet valkoturkit ajautuivat jäätyneelle joelle, jota koiraeläimet olivat seurailleet, eivätkä huomanneet erehdystään ennen kuin kumpainenkin räpiköi liukkaalla pinnalla huomattavan holtittoman näköisesti.

// No niin Tuka! Käytin nyt viimein tämänkin ennätyshakuisuusnimen pelille trololol. //

Re: Yö
Post by tucci on Sept 29, 2012, 15:14

// Ennätyspitkä pitkitys mukaantuloon. Voihan haisu kun netti ei toimi nimekskään täällä korvessa nyt niin en kyllä voi onlinettaa varmaan! //

Afuelin alfalla oli ollut rankka päivä. Olla nyt kymmenenvuotias neljän pennun kaitsija ja vielä sen päälle johtaa laumaa. Narttu ei ollut jaksanut taivaltaa kotiluolalle saakka, vaan oli simahtanut kesken kaiken. Se oli kulkenut pitkin jäistä jokea ja väsymyksen käydessä liian raskaaksi se oli yksinkertaisesti heittäytynyt selälleen joenlaidan lumivallia vasten.

Korvat painuneina hangen sekaan narttu ei kohtuullisen syvästä unestaan havahtunut siihenkään, kun yleensä niin rauhaisa seutu täyttyi vierailijajoukon metelöinnistä. Tyytyväisenä pikkukoira jatkoi uniaan musta-anturaiset jalat ja kuononpää sojottaen kohti taivaita. Välillä etutassut nytkähtelivät unien mukana, mutta muuten Feta oli hyvinkin liikkumaton.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 9, 2012, 19:58

Melkoiseksi luisteluksi meno muuttuikin, kun Pohjantähti saaliseläimineen ajautui aina vain kauemmaksi jäätikölle ja yritti kompastelunsa lomassa yhä jatkaa jahdin luonnollista kulkua. Ardante puri itse sitä tajuamattaan hampaansa jännityksestä tiukasti toisiaan vasten, kun taas Othello alkoi alkuhämmästyksen jälkeen hihkua riemusta.
"Hyvä Tähtis hyvä, luisu se kiinni!" chihuahua kannusti. Huuto itse asiassa lisäsikin nuoren nartun tarmoa, ja vaikkei hän ollut eläessään edes kuullut aineesta nimeltä "jää", pyrki hän hitusen tuntumaa saatuaan käyttämään aineen merkillistä liukkautta hyväkseen. Välimatka koiran ja jäniksen välillä kaventui kaventumistaan samalla, kun jännittynyt Othello pomppi hiljakseen niin ikään lähemmäs jokea. Lopulta valkoinen pörrökasa näytti saavan pitkäkorvan kiinni (siitä ei voinut olla aivan varma, koska kaksikko oikeastaan vain kierähti yhdeksi mytyksi jäällä) ja aivan jäätikön reunamille päätynyt chihuahua otti vielä yhden korkean loikan ja kiljaisi voitonriemuisesti.
"JESS! Me tehtiin se!" uros vinkaisi ja tömähti sitten jokseenkin kiikkerästi penkereelle, jolta oli ponnistanut. Lumivalli mureni hänen altaan, eikä chihuahua ehtinyt kuin kääntää katseensa alapuolelleen ja kuvitella näkevänsä lumikasalla mustan nappinenän, ennen kuin pienimuotoinen lumivyöry peitti hänet alleen.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 14:49

Kuului huutoja ja pikkukoira lumen seassa hengähti syvään ja mumisi jotain siitä etteivät tähdet voineet luisua. Hetken päästä narttu raotti silmiään ja tuijotti hämmentyneenä yötaivasta samalla kun unikuvat vielä lipuivat sen mielessä. Se oli silti tajunnut, ettei tähtisluisuminen ollut voinut liittyä sen menossa olevaan uneen ja äänten oli pakko tulla oikeasta elämästä.
Kuului kimakkaa ääntä jostain ihan läheltä ja sitten lumet sortuivat Fetan ympäriltä ja se luiskahti niiden seassa jäänpinnalle.
"Ootte oikeassa, tähdet luisuvat!" japaninpystykorva kimitti maailman pyöriessä sen silmissä. Todellisuudessa se tosin itse kiepahti pari kertaa ympäri jään ja lumen seassa.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 14:59

Lumet vyöryivät kahden pikkukoiran keralla alemmas, eikä Pohjantähden puolesta jo valmiiksi murehtinut Ardante saanut enää hillityksi itseään, vaan lähti säikähdyksestä uristen hölkkäämään tapahtunutta kohden. Myös saaliinsa hengiltä puoliksi purrut ja puoliksi liiskannut Tähtis kohotti katseensa merkillistä möykkää kohden ja jäi kiinnostuneena seuraamaan, mitä uroskaksikko oikein tällä kertaa puuhasi.
"Othello, onko kaikki hyvin?" puolikuulainen huhuili ja kurkisti varovasti jäätikölle, jolle hän itse ei aikonut mistään hinnasta astella. Vaan yllätyksekseen hän näki toverinsa lyhytturkkisen kehon lisäksi hangen seassa toisenkin otuksen, joka tosin sulautui värinsä puolesta niin tehokkaasti maastoon, että uroksen oli pakko räpäyttää jokusen kerran silmiään varmistuakseen siitä, ettei kuvitellut omiaan.
"Ja, öh, ei kai kehenkään muuhunkaan sattunut?" hän jatkoi peläten, että lumen seasta nyt ylös pyristelevä Othello oli onnistunut romahduttamaan jonkinlaisten lumieläinten pesän riehumisensa tuloksena maan tasalle.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 15:11

Tähtien sekaan ilmestyi värikäs, suuri uros. Valkoinen koiravanhus ei ymmärtänyt kenelle tuo puhui, ennen kuin hieman viiveellä tajusi että lumien seassa räpiköi jotain todella pienikokoista.
"Kehen on sattunut?" koira ulisi onnettoman kuuloisena ja pälyili ympärilleen. Sitten sen katse nauliutui siihen lumen seasta nousevaan pikkuiseen otukseen.
"Tuon turkki on irronnut! Se jäätyy kuoliaaksi!" Fealicy kirkui kauhuissaan ja kääntyi nopeasti jaloilleen ja rämpi kunnolla esiin lumien seasta. Narttu osasi liikkua jäällä mainiosti vuosikausien kokemuksellaan.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 15:22

Ardanten huolestunut ilme muuttui enemmänkin hölmistyneeksi, kun lumeen sekoittunut valkoturkki ei tajunnut ilmeisesti tulleensa juuri puhutelluksi. Vaan ainakin otuksen sinänsä ymmärrettävistä sanoista selvisi tämän olevan jonkinlainen koiraeläin, kaiketi yhtä kummallinen kuin Othellokin, sillä ei puolikuulainen muistanut koskaan kuulleensa kenenkään ymmärtäneen vaikkapa oravain juttelua.
"Ei kai kehenkään, onneks--" ehätti luppakorva huokaisemaan, kunnes karvakasa alkoi jälleen kiljumaan.

Othellolla oli täysi työ kömpiä ylös upottavasta lumesta, joka toden totta vaikutti häneen hyvin samaan tapaan, kuin jos hän olisi yhtäkkiä tiputtanut karvansa jonnekin. Chihuahua tärisi kauttaaltaan, syljeskeli lunta kidastaan ja saatuaan korvansa auki kuuli ensitöikseen, että jonkun turkki oli päässyt irtoamaan.
"Mitä? Kenen? KAUHEAA!" silmänsä auki räväyttävä piski vastasi säikähtäneenä loikatessaan itsekin jäälle seisomaan. Vaan toisin kuin edessään seisova valkoturkki, jonka olemassaolon uros ehti juuri ja juuri tajuta, ei Othello ollut tottunut jäällä liikkumiseen vaan tuiskahti saman tien nenälleen.

Pohjantähti seuraili yhä tilannetta hieman kauempaa, mutta sen koomisuus välittyi siitä huolimatta hänelle vallan mainiosti ja sai lopulta nuoren nartun pyrskähtämään äänekkääseen nauruun.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 15:39

Fealicy jatkoi järkyttynyttä tuijotustaan. Se ei ollut enää ties miten moneen vuoteen nähnyt ketään lyhytturkkista koiraa eikä yövalaistuskaan poistanut koiran harhaluuloa. Narttu vain odotti jännittyneenä hetkeä, joka saapuikin yllättävän pian.
Fealicy rääkäisi tuskaisan kuuloisesti kun pikkuinen 'alaston' koira kaatui maahan.
"Nyt se kuoli! Eeeeiiiii!" vanhus alkoi ulista kauhuissaan.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 15:49

Kaaduttuaan jäälle makaamaan nosti Othello etutassunsa suojaamaan kärsinyttä kirsuaan, painoi korvansa luimuun mystisen valkoturkin huudosta ja käänsi pullottavat silmänsä kohti Ardantea.
"Kuka tiputti karvat? Kuka on kuollut, Ari? Mitä täällä oikein tapahtuuuu?!" chihuahua kiljui hätääntyneenä ja yhdisti äänensä kammottavaan ulinakuoroon, joka sai rauhaa rakastavan puolikuulaisen pään pyörälle.
"En minä, tuota, tiedä. Tai siis ei kukaan ole kuollut, kaikki on kyllä ihan hyvin", yritti koirasusi rauhoitella, vaikkei ollut kieltämättä itsekään enää varma puheistaan. Pikkukoirien murhe kun oli niin kovin todellista, että vaikea sen edessä oli väittää vastaan.
"Lopettakaa huutaminen, minä en voi ajatella!"

Pohjantähti kirjaimellisesti kieriskeli naurusta touhua kuunnellessaan, mutta haluten kiivaasti päästä itsekin osallistumaan huvituksiin kokosi hän viimein itsensä, eli käytännössä nappasi lumijäniksen koiven suuhunsa ja lähti riemuaan pidätellen liukastelemaan kohti kolmikkoa.
"Mitä ihmettä te oikeen ulvotte? Tää kuuluu ihan varmasti niinku johonkin manterelle asti!" nuorikko tirskui lähemmäs päästyään.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 15:55

Fealicy lopetti ulisemisensa jonkin verran viiveellä siitä kun chihuahua oli taas liikkeessä.
"Se heräsi henkiin!" narttu hämmästeli tällä kertaa kovaan ääneen osaamatta välittää ollenkaan siitä mitä kaikkea muut puhuivat. Turhaan nuo sitä paitsi puhuivat huutamisesta kun ei kukaan huutanut. Japaninpystykorvalle kiljuminen oli täysin normaali kommunikointikeino ja sen kuulo oli heikentynyt muutenkin huomattavasti.
"Ei kukaan huuda!" Fealicy huusikin omalta osaltaan.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 16:11

Ardantesta ei ollut mitään apua, joten Othello käänsi huomionsa takaisin omankokoiseensa koiraan juuri parahiksi tajutakseen, että tämän kuolleena pitämä kaveri - kuka se sitten olikin - oli palannut takaisin elävien kirjoihin. Chihuahua korvat pomppasivat jälleen pystyyn ja hän näytti heti huomattavasti helpottuneemmalta.
"Ai jaa hyvä, sittenhän kaikki onkin taas ihan kunnossa!" uros henkäisi ja jätti puolikuulaisen pyörittelemään tuskastuneena päätään. Häneltä oli mennyt kuukausia, ellei vuosia tottua Othellon epäloogiseen käytökseen, ja tässä näitä olikin nyt sitten yhtäkkiä kaksi samassa sopassa! Muutama lahkolainen tuntui pieneltä uhalta verrattuna siihen, kuinka paljon tällainen koetteli kenenkään järjellisen olennon mielenterveyttä.

Pohjantähti pyrskähti uudelleen nauruun karvakerän kiljuessa hölmösti puhetapansa puolustukseksi. Päästyään kuitenkin lopulta muiden luokse tiputti narttu saaliinsa jäälle, asetti tassunsa suojelevasti sen päälle ja koetti saada mahdollisimman vakavin ilmein luotua katsekontaktia hassuun afuelilaiseen.
"Hei kuule moi, mä oon Pohjantähti. Mikä sun nimi on?" hän uteli aidon kiinnostuneena.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 16:24

"Ei oo! Sulla ei oo karvoja vieläkään!" valkoinen koira kimitti urokselle, joka väitti kaiken olevan hyvin. Turistit eivät ymmärtäneet alueiden vaarallisuutta! Siitä ei tarvinnut puhua mitään, että Fealicy itsekin olisi ollut jo nuorena vainaa ellei Befalasin herrasmiesalfa olisi pelastanut sitä lumimyrskystä.
"Täällä kuolee jos ei oo karvoja tai jos on märkä!" narttu valisti ääni taas uhkaavasti muuttuen dramaattisemmaksi ja korkeammaksi loppua kohden.

Mutta mitä valkoinen luppakorvainen teki noiden kahden etelän asukin kanssa?
"Mä oon Fealicy. Mutta etkö tajua sun kaveri on hengenvaarassa!"
Yhyy oli ihan väärä tilanne nauraa.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 16:38

Nyt joutui Othellokin räpyttelemään silmiään hölmistyneenä, kun mokoma karvakasa epäili hänen kauniin läntikkään turkkinsa olemassaoloa!
"Höh, on mulla karvoja vaikka kuinka! Ne on vaan lyhyitä eikä tollasia jotka menee ihan puuf!" uros selitti. Harmi vaan turkin ajatteleminen sai rotukoiran tajuamaan taas kuinka kylmissään hän oikein olikaan, joten ikään kuin omien sanojensa vastaisesti kehonsa ryhtyi jälleen tutisemaan melkoisesti.

Ardante päätti olla enää sekaantumatta koko touhuun, vaikkakin Fealicyn esitellessä itsensä kohotti uros hämmästyneenä kulmiaan. Tämä siis oli Afuelin johtaja? Paljon puhuttu kylmyys oli tainnut sekoittaa koiraparan pään lopullisesti.
"Oi ei kuule, ei Otilla ole mitään hätää! Mä ja Ari otetaan se heti selkään jos sen tulee kylmä!", Pohjantähti taasen urhoollisesti selitti, vaikkei hän oikeastaan jaksanutkaan itse vielä varsinaisesti taivaltaa pitkiä matkoja hangessa chihuahua kyydissään.
"Mutta heu vau tiiätkö, me oltiin juuri etsimässä sua, Fealicy. Ajattelin nimittäin, tai ehkä Ari ensin ajatteli ja sitten mäkin ajattelin, että mä haluaisin liittyä sun laumaan. Tehän ootte kaikki valkoisia, eikö?" narttu jatkoi häntäänsä huiskuttaen. Samalla Othello lähti kiipeämään lumipenkereen yläosaan siltä varalta, että Ardante tosiaan suostuisi ottamaan hänet selkäänsä lämpöä hakemaan.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 18:09

Feta katseli pikkukoiraa epäuskoisena ja silmät sirrillään kipitti tunkemaan kuonoa niin lähelle kuin suinkin nähdäkseen toisen karvat. Kyllä se nyt tavallaan näki ne, mutta ei niitä kyllä oikein voinut karvoiksi sanoa afuelilaisen silmiin. Ei pohjavillaa ei mitään. Japaninpystykorvalle tuli kylmä jo tuon 'turkin' katselemisesta.

"Ja meillä on turkki", Fealicy lisäsi pontevasti kuultuaan valkoisen nartun asian.
"Joo sä sovit kyllä Afueliin", se sitten totesi ja nyökytteli päätään sekä heilutteli häntäänsä.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 18:43

Othello antoi Fealicyn tutkailla vapaasti hänen laatuturkkiaan, josta narttu ei itse asiassa tainnut löytää valittamisen sanaa, koska kerran pysytteli vaiti. Hyvä niin, sillä kovin paljoa pidempään ei chihuahua tässä olisi tarjennutkaan väitellä. Onneksi Ardante laskeutui vatsalleen lumeen kun uros kapusi tämän luokse, ja päästi siten tutisevan pikkupiskin lämmittelemään leveän selkänsä päälle.

Pohjantähti sen sijaan vispasi häntäänsä yhä vinhemmin kuullessaan, että todellakin sopisi johtajan mukaan tämän laumaan.
"Jes, vähän hienoa! Ari, musta tosiaan tulee afuelilainen!" nuorikko kihersi silmät onnesta hohtaen ja sai kasvatti-isänsä nyökäyttämään tyytyväisenä päätään. Nytpähän oli tämäkin muotoseikka sitten hoidettu.
"Ai niin muuten, haluatko pupua, Fealicy-johtaja? Mä metsästin sen justiin ihan itse", paimenkoira jatkoi ja työnsi ylpeästi jo kangistumaan päin olevaa pitkäkorvaa kohti vanhaa narttua. Tämä taasen sai yhä tärisevän Othellon mutristelemaan kulmiaan.
"Mut mähän sitä syömistä toivoin, heiii!"

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 18:57

Fetan häntä jäi huiskumaan. Oli tosi kivaa, kun uusi laumalainen oli niin onnellinen! Sitä myös alkoi miettiä että olikohan omassa kasvatuksessa mennyt jotain vikaan, kun omat holhokit eivät osanneet saalistaa jäniksiä ja tuo pentu osasi. Ena oli vieläpä vanhempi iältään.
"Musta tuntuu että ton kaljun pitää syödä, karvat tekis sille hyvää", narttu huomautti ja silmäili taas Othellon suuntaan.
Fetasta oli toimiva logiikka, että karvaa syömällä voisi saada karvaa.
"Voisinmäkylläjalanottaa", Feta huomasi mumisevansa hiljaa lähes kuulumattomalla äänellä ja silmäilevänsä jänistä ahnaan näköisesti.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 19:09

Jälleen joutui Pohjantähti hihittämään hieman tukahdutetusti kuvitellessaan, kuinka kaljuksi tituleerattu Othello-parka saattaisi ilmeisesti kasvattaa kunnon karvakerroksen jänöä syömällä.
"Joo, ehkä sen kannattaa", narttu kuitenkin myönsi, nappasi saalinsa takaisin hampaisiinsa ja loikkasi lumella jään sijasta odottavien urosten luokse. Paimenkoira ei oikeastaan kuullut kunnolla Fetan sanailua, mutta vakuuttuneena siitä että kaikki olivat aina yhtä halukkaita syömään mitä hyvänsä kuin hän itse oli, kääntyi hän jäniksen Ardantelle ojennettuaan taas johtajan puoleen.
"Tule säkin tänne ylös syömään. Siellä on niin liukasta ja kaikkee", koira pyysi samalla, kun puolikuulainen repi ateriaa sopivan kokoisiin osiin ja asetteli niitä hangelle. Eipä yhdestä jäniseläimestä kyllä paljoa syötävää riittänyt, mutta onneksi useimmat aterioijat olivatkin vallan minimaalista luokkaa.
"En mä kyllä oikeestaan ees tarvi paksumpaa turkkia. Mä kuulun Djalaan ja siellä on ihan lämmintä, eikä tämmöstä lumijuttua missään", Othello kertoili Ardanten ojentaessa hänelle maukkaan lihanpalasen.
"Ja sieltä löytyy syömistäkin helpommin ku täältä. Ei tulisi kyllä mitään jos mun pitäis täällä asua! Onneksi Tähtis on hyvä metsästäjä, niin se kyllä pärjää."

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 19:30

Feta vilkaisi taas toisiin 'turisteja'-mulkaisullaan. Jäällähän on juuri kepoisampaa olla! Narttu kuitenkin lähti rämpimään sortunutta lumivallia ylös. Se asettui istumaan lumelle ja katseli ahnaan näköisenä saaliinjakoa. Narttu myös silmäili tarkkaan, että Othello sai varmasti sellaisen osan jänistä, jossa oli jäniksen pisintä turkkiakin mukana. Ehkä pitäisi varuilta huolehtia, että chihu söisi myös hännän?

"Djalassa on mun pennunpennunpentu Flenje!" narttu hihkui pikkukoiralle kuullessaan Djalan mainittavan.
"Mut ei täällä tarvii osata saalistaa kun metsästysryhmä hoitaa sen", koira lisäsi vielä. Se oli ylpeä metsästysryhmästään.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 19:56

Othello ryhtyi mussuttamaan ahnaasti ateriaansa piittaamatta yhtään siitä, että sotki siinä samalla Ardanten koko selkämyksen. Fealicyn kavutessa ylös kääntyi Pohjantähtikin nappaamaan itselleen palan lihaa, jolloin joukon aikuisimpana osapuolena Ardanten tehtäväksi jäi työntää kuonollaan komeaa reisipalaa kohti Afuelin johtajaa. Olihan tällä sen verran merkittävästi niin ikää kuin asemaakin, ettei sellaista sopinut jättää huomiotta, oli luonne mitä tahansa.
"Hjoo, mä tunnen Ffllenfen", Othello myönsi suu täynnä jänistä ja katsahti ilahtuneena Fetaa kohden.
"Oon näfnyt sfen kokousfisffa monta kelftaa ja tehfnyt fen kanffa hommia."

Metsästysryhmän tullessa puheeksi vilkaisivat sen sijaan Ardante ja Pohjantähti toisiaan, sillä tällainen juttu oli heille molemmille aivan uutta tietoa. Puolikuulaisesta moinen järjestely vaikutti erittäin hyödylliseltä, mutta valkea nuorikko sen sijaan näytti enemmänkin pettyneeltä.
"Ai? Harmi, mä niin tykkään metsästämisestä ja olen opetellut sitä ahkerasti..." narttu mutisi ja ajatteli suruissaan tulevaisuutta, jossa hän ei saisi taaskaan jahdata itse saalistaan. Ihan niin kuin aikoinaan ihmisten maatilalla.
"Pohjantähti on todellakin ikäisekseen erittäin taidokas saalistaja", sanoi siihen väliin Ardante, joka huomasi pienen tyttönsä murheen.
"Ehkä hänestä olisi jopa ryhmällenne jotakin hyötyä?"

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 20:39

Feta tarrautui ahnaasti omaan jäniksenosaansa ja alkoi syödä varsin samaan malliin kuin kokotoverinsa.
"Sfano sfile eerveisfiä", koira mässytti. Aivan kuin se muka olisikin minkäänlaisissa väleissä Flenjen kanssa tai Flenje tulisi ilahtumaan terveisistä. Noh, ainakin Feta oli onnellinen harhaluulossaan.

"Tiettysfthi taihokkaat sfaalistjhat pääsee rhyhmhään. Shieltä lähhi vasftha pari poishfkin", Fealicy puhui kovin itsestäänselvyysmäisesti tähänkin asiaan.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 21:04

Othello nyökytti tarmokkaasti päätään Fetalle, vaikkei etenkään Ardantella ollut hajuakaan miten ruokaa puhuessaan mussuttava kaksikko edes ymmärsi toinen toistaan.
"Foo fanon kun nään fen taaf!" chihuahua auliisti lupasi. Mikäli seuraavaan tapaamiseen kuitenkin kuluisi vielä pitkäänkin, olisi enemmän kuin todennäköistä että uros unohtaisi tykkänään koko jutun.

Pohjantähdeltäkään ei Fealicyn tukahtuneen puheen tulkkaaminen onnistunut aivan yhtä helposti kuin Othellolta, joten hän jämähti hetkeksi vain tuijottamaan johtajaansa tämän sanat kuultuaan.
"Ai, siis, meinaatko... Tai siis niinku tarkottaako se sitä, että mä pääsisin siihen metsästysryhmäjuttuun ja saisin saalistaa vaikka kaiket päivät?" koira tarkensi ruskeat silmät ammollaan.
"Taitaishitpa pääshtä, luulishin", ruokaansa hieman hienovaraisemmin pureksiva Ardante vastasi tehtyään päätelmänsä enemmänkin japaninpystykorvan käytöksen kuin sanojen perusteella.
"Voi, voi juku! Tämä on yks hienoimmista jutuista ikinä! Oikea virallinen metsästäjä! Tosin hei eihän se haittaa, jos en ole ihan ihan aina täällä? Kun Ari ja Ottis asuu kuitenkin tuolla toisaalla, ja mun koulutus on vielä vähän kesken, ja, tuota, kaikkea sellaista." Tosiasiassahan Tähtis oli vielä vallan nuori tulemaan täysin toimeen omillaan, joten Ardantesta oli vain hyväkin ettei narttu hienosta tittelistä huolimatta ollut syöksymässä kertaheitolla elinympäristöstä toiseen.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 21:23

"Jhoo", Fealicy lausahti ja päätti viimein nielaistakin suunsa kokonaan tyhjäksi.
"Tosin ei kantti metsästää ihan kaikki päivät kun ei täällä oo paljoa saalista. Ne ei saa loppua kokonaan. Poroja etenkin me säästellään kun niitä ei voi tulla lisää mistään muualta", narttu selitti ja iski hampaansa sitten taas jänikseen.

"Aifa moni muufin khäy aljon uaalla vaifken kylhä ymärfä mikfi", japaninpystykorva mussutteli ruokaansa. Se itse kävi tuskin koskaan edes Befalasin mailla.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 21:44

Pohjantähti kihersi jonkinlaista kehräävää naurua ihan silkasta riemusta, kun Fealicy tarkensi millaisesta työstä oli oikein kyse.
"Voi jukra, mä en edes ole vielä ikinä nähnyt poroa!" narttu intoili ja kävi sitten entistä suuremmalla tarmolla ruokansa kimppuun. Samalla hän pohti unelmoiden niitä kaikkia hurjia metsästysretkiä, joita hän vielä tulisi laumansa hyväksi tekemään. Lisäksi hän voisi tietysti paimentaa kaikki hajallaan olevat poroparat samaan paikkaan jotta ne lisääntyisivät oikein nopeasti ja tehokkaasti. Jestas miten paljon mainetta ja kunniaa hän tulisikaan keräämään!

Ensimmäisenä hotkimisensa aloittanut Othello alkoi olla täynnä, ja kylläisyyden mukana tuli saman tien väsy. Niinpä hän venytteli raukeasti Ardanten selässä, tiputti enimmät jänönjäännökset pois ja kävi makaamaan toverinsa turkin sekaan.
"Kuule Felasiti, millasta on olla johtaja? Mä oon joskus miettinyt että se olisi kivaa, mutta sitten oon kattonut miten meiän lauman johtajat joutuu tekemään hirveitä suunnitelmia ja tappelemaan muitten laumojen kanssa ja kaikkea. Eikö se oo vaikeeta?" uros uteli sillä välin, kun Ardante ja Pohjantähti vielä pistelivät lihaa poskeensa.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 22:02

"Ne on osi söföjä!" Fealicy kimitti kuin pikkupentu. Se ei itse ikimaailmassa kykenisi edes juoksemaan poroa kiinni pikkuisilla jaloillaan, etenkään näin vanhoilla päivillään, saati sitten tappamaan. Siksipä narttu kiltisti vain katseli poroja ja juoksenteli niiden perässä muuten vain.

Othellon kysymykseen ei edes ollut vaikea vastata, näin kun Afuelin alfana oli puhumassa. Ensin tosin piti syödä taas suu puhtaaksi.
"Ei näitä alueita haluu kukaan muu ja on helppoo kun on vaan yks naapuri. Tosin kylhän se Lahkojuttu sillon kerran hyökkäs tänne. Mut me tehtiin salainen kapina ja hakattiin Melany!" Fealicy käkätti iloisena. Tässä vaiheessa muistellen se oli ollut hieno sota. Fealicylle melkoisen helppo sellainen kun se oli vain ratsastanut muiden selissä ja komennellut.
"Nyt nekään ei enää uskalla tulla tänne", Feta totesi polleasti. Ei se ajatellutkaan, että revanssittomuuden syynä voisi olla joku muu kuin Afuelin ylivoimaisuus.

"Mut sähän voisit perustaa lauman! Se on ihan helppoo! Mäkin vaan sanoin että mä oon Afuel-nimisen lauman johtaja ja Piklo usko heti ja liitty mukaan, vaikkei mulla oikeesti ollu ees laumaa. Ja kaikki muutkin liitty. Sit mulla olikin lauma!" Fealicy hihkui kuin ostos-tv:n mainostaja.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 22:19

Fealicy yltyikin kertomaan niin hurjia juttuja laumansa menneisyydestä, että jopa ikiliikkuvainen Othello pysytteli kutakuinkin aloillaan, kun hän kuvitteli eläväisesti pahojen lahkolaisten (ne taisi olla niitä joita Arin sukukin jahtasi) hyökkäystä ja hämyä kapinaa, sekä vertaili niitä Djalan ja Ederan väliseen kaappausdraamaan.
"Vau, meiän lauma ei ole tainnut ikinä hakata ketään. Mutta oli se silti jännä vahtia metsää, kun me haettiin ederalaiset latoon ja pakotettiin ne antamaan meille meidän niitty takasin", chihuahua muisteli ja ryhtyi sitten ajattelemaan itseään johtajana. Väsyneenä homma tuntui kuitenkin afuelilaiskoiran mainostuksesta huolimatta kovin vaivalloiselta, joten tovin pohdittuaan pudisti uros päätään.
"Näh, oikeestaan mä tykkään Djalasta aika paljon. Luulisin kanssa että ne pettyis, jos lähtisin yhtäkkiä pois", Othello tokaisi, mikä sai jostain kumman syystä puolikuulaisuroksen hymähtämään epäileväisesti.

Myös Ardante oli kuunnellut tarkoin jutun Lahkoa koskevat osuudet, ja hän oli äärimmäisen tyytyväinen kuullessaan ettei Fealicy pitänyt kyseistä ryhmittymää nykyisellään uhkana Pohjantähden uudelle laumalle. Täällä kaukana kaikesta paimenkoira olisi paremmassa turvassa, kuin etelässä konsanaan.
"Afuel taitaa tosiaan olla varsin rauhallinen lauma", luppakorva tokaisi vain jotain sanoakseen samalla, kun katseli kuinka ateriaansa lopetteleva Tähtis haukotteli vallan makeasti. Myös Othello tuhisi jo jokseenkin unisesti kantojuhtansa selässä.
"Hyvä sinänsä, sillä taidamme viettää yön nyt täällä. Voimme ihan hyvin jatkaa matkaa vasta aamulla."

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 22:41

Feta puolestaan saattoi tuntea ylpeyttä, kun edes Djalalla ei ollut yhtä jännää historiaa kerrottavaksi. Hähä, siitä saivat! Aluetaistelut tosin kuulostivat jänniltä nekin. Afuelilaiset kieltämättä voisivat tykätä paljon metsäkaistaleesta, mutta ei Feta osannut organisoida mitään niin monimutkaista asiaa. Sen johtopäätös oli hyvin samanlainen kuin Othellon mietinnät alfaurastaan.
"Joo lauma on perhe", Fealicy myötäili Othelloa hyväksyvän kuuloisesti. Olisi sitä surettanut jos sen oma laumalainen olisi perustanut lauman ja jättänyt Afuelin.

Toisten nukkumaankäymisen seuraaminen oli kadehdittavaa katseltavaa ja saatuaan ateriansa syötyä narttu tuijotti hetken vaikean näköisenä isoa urosta jonnekin kyljen tienoille.
"Voinko nukkuu kyljessä?" japaninpystykorva kysyi mahdollisimman herttaisella äänellä.

Re: Yö
Post by hitodama on Oct 14, 2012, 22:52

"Peeerhe jooooo..." huokaili väsynyt Othello ja kaivoi kuononsa Ardanten turkkiin. Hänelle laumalaiset olivat tosin enemmänkin ystäviä, sillä hänen perheensä oli tässä. Oli kyseessä kuinka epätavanomainen ja merkillinen perhe tahansa, rakasti chihuahua sitä koko vilpittömästä sydämestään.

Pohjantähti oli kiitollinen kuullessaan, ettei heidän tarvinnut enää jatkaa matkaa tämän yön aikana. Laumaan liittyminen oli ollut niin kovin jännittävää, että se oli kuluttanut nuorikon energiavarantoja metsästystäkin tehokkaammin, joten myös hän kiipesi luppakorvaisen jätin selkään. Valkoturkki ei tosin mahtunut sinne enää kokonaan, vaan jäi retkottamaan kasvatti-isänsä päälle melko merkillisen näköisesti.
"Tuu tänne vaan", paimenkoira lupasi, eikä Ardantellakaan ollut sydäntä kieltää johtajavanhusta liittymästä seuraan. Niinpä hän tyytyi nyökkäämään ja painamaan sitten leukansa tassujensa päälle lumelta välttyäkseen. Ei sillä, että uros olisi hangen kylmyyttä tuntenut, mutta kuuleman mukaan se oli kuitenkin epäterveellistä iholle.
"Hyvää yötä kaikki", puolikuulainen urahti matalasti painaessaan silmänsä kiinni.
"Hyvää yötä isi ja muut", Pohjantähti vastasi.
"...tää..." henkäisi Othellokin silkasta tottumuksesta, ennen kuin antoi unen kunnolla kuljettaa itsensä höyhensaarille.

Re: Yö
Post by tucci on Oct 14, 2012, 23:32

Fealicy hiippaili hitaasti toisten luokse ja luvan uudelta laumalaiselta saatuaan muitta mutkitta käpertyi kiinni urokseen. Eipä sitä muuten olisi yhtään arkailuttanut kenenkään kainalossa nukkuminen, mutta erilaumalaisuus toi oman jännitteen.
Toisen turkki oli kyllä hassun kepoisa ja harva, kun oli tottunut laumatovereiden muhkeisiin pörröturkkeihin. Lämmin silti tämäkin.
"Superunia", vanhus mumisi omalta osaltaan ja jatkoi jotakuinkin niistä unista, joita se oli aiemminkin nähnyt.

Re: Yö
Post by hitodama on Nov 7, 2012, 16:19

Yö kului rauhaisissa merkeissä neljän koiraeläimen lämmittäessä toinen toistaan ja antaessa joukon suomaa turvaa itse kullekin. Vasta nouseva aurinko rohkeni heitä häiritä ja tunkea kirkkaat säteensä heidän silmäluomiensa väliin.

Herättyään jakoi kirjava joukko eilisen illallisen jäätyneet jäänteet vielä keskenään, jutusteli niin Afuelissa elämiseen liittyvistä käytännöistä (lumen syöminen herätti erityistä hilpeyttä Pohjantähdessä ja Othellossa) kuin muissa laumoissa hiljattain tapahtuneista muutoksistakin. Ardante osasi tietysti kertoa enimmäkseen Carmiksen asioista, mutta koetti hän parhaansa mukaan muistella muitakin etelän tapahtumia, vaikkei ollutkaan ihan varma tekisikö näin kaukana muista laumoista elävä Fealicy niillä tiedoilla paljoakaan.

Lopulta, kun Othello alkoi tarmostaan huolimatta kangistua kylmyydestä, alkoi kolmikko suunnata takaisin lämpimimmille maille. Pohjantähti käytti tosin viimeisenkin sekunnin vakuutellakseen tulevansa vielä takaisin opittuaan metsästyksestä ihan kaiken mitä siitä opittavissa oli, ja vielä heidän kadotettuaan maastoon sulautuvan johtajavanhuksen näkyvistäänkin huuteli paimenkoira tulevansa maailman parhaaksi saalistajaksi niin kovaa, että sen kuuli varmasti kuka tahansa lumisten vuorenhuippujen tällä puolen.

// Paha minä kun autohitaten ilman lupia näin nyt lopettelin! 8C Otan kitisemättä vastaan viisikymmentä raipaniskua ja kiitän pelistä! //