Othello - RPGs

Yleinen » K-18 Roolaukset » Yhden oikeus, toisen vääryys

Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Feb 11, 2011, 21:28

"Onko se nyt sitte siis niinku sun TYTTÖYSTÄVÄ?!" kajahti äkkiarvaamatta kimeästi ilmoille muutoin niin rauhaisan lehtimetsän keskeltä. Toisilleen laulellen kommunikoivia pikkulintuja moinen metakka hieman hirvitti, sillä kuuluihan ääni pedoksi mielletyn koiraeläimen suusta, vaikka juuri tämä nimenomainen piski harvinaisen harmittomalta tapaukselta jo minimaalisen kokonsa puolesta vaikuttikin. Tämän edellä pitkin metsikön pohjaa tallusti kuitenkin huomattavasti suurempi, suorastaan järkälemäinen koirasusi, joka ulkomuodostaan huolimatta käyttäytyi toveriaan huomattavasti vaarattomammin elkein.
"No, tuota, en nyt... Ehkä, mutta..." luppakorvainen uros takelteli vastaukseksi. Asian sanallisen ilmaisun vaikeudesta huolimatta hän kuitenkin hymyili hiljaa itsekseen samalla, kun koetti kulkea toveriaan katsomatta eteenpäin. Sillä vaikkei hän sitä ehkä chihuahualle halunnutkaan myöntää, toivoi hän asian olevan juuri tämän mainitsemalla tavalla, sillä taisipa uros olla korviaan myöten ihastunut puheen kohteena olevaan Bedio-naaraaseen.
"On se nyt kumma, kun sut muutamaks hetkeks jättää yksin, niin heti hommaat tommosia. Ari, onhan se edes kiva, onhan? En haluu et meidän kanssa liikkuu jotain sellasia, jotka vaan murjottaa ja on tylsiä ja pelkää mutaa ja kastematoja eikä usko salamoiviin puihin", koira, Othello nimeltään, tiedusteli Ariksi (tai oikeastaan Ardanteksi) nimitetyltä ystävältään. Kyseinen luppakorva ei kuitenkaan vastannut enää mitään, vaan tyytyi vain myhäilemään onnellisesti itsekseen ja jättämään pikkupiskin pomppimaan rauhattomasti taakseen. Hän kun oli jo oppinut, etteivät djalalaisrääpäleen utelut loppuneet koskaan, eikä tämä oikeastaan edes osannut pahastua vaikka niihin jätti tyystin vastaamatta. Näin kävi tälläkin kertaa, ja kaksikon jatkaessa kulkuaan laukoi Othello yhä uusia miksi, miten ja koska -alkuisia kysymyksiä ilmoille lähestulkoon katkeamattomana virtana, kun nyt kerran oli vauhtiin päässyt.

// Parsa Tucci sekä hahmonsa Kiljuhanhi Kultatassu. //

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Feb 11, 2011, 23:16


Yksi lintuja suurempi otus ainakin säikähti yhtäkkistä rääyntää metsikössä. Koirasusi lyyhistyi hiljaa inisten maahan ja painoi puoliluppia korviaan luimuun. Sille tuollainen yhtäkkinen säikäytys oli jo samanlaista piinaa kuin fyysinen kipu. Itsepintaisesti narttu sentään pysyi hiljaa sillä ei halunnut kiinnittää huomiota itseensä vaan päinvastoin liueta paikalta.

Se lähti ryömimään poispäin, mutta huomasi että äänet tulivatkin lähemmäs. Pitäisi koventaa tahtia tai ne saisivat nartun kiinni alta aikayksikön.
Kiljuhanhi-nimellä pilattu elukka kohottautui hieman maanpinnasta ja lähti juoksemaan omalla persoonallisella ja hitaalla tyylillään. Sitä ei huvittanut edes jäädä selvittämään olivatko äänekkäät muukalaiset ystäviä vai vihamiehiä, säikähdys oli ollut jo liian suuri ja koirasusi melkein paniikissa. Se tiesi kyllä että pakoon 'juokseminen' oli älytöntä jos kyseiset otukset päättäisivät lähteä perään, mutta ainahan oli mahdollisuus etteivät ne välittäisi tai huomaisi lainkaan.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Feb 17, 2011, 21:31

Heiteltyään ilmoille mitä kirjavimpia kysymyksiä, joista kaikki eivät edes pysyneet aivan hyvän maun rajoissa, lähti Othello lopulta kiertämään kulmiaan kurtistellen toverinsa eteen.
"Menetiksä kuuloskin nyt vai mikä sua risoo? Jos sillä Pediolla on suhun tollanen vaikutus, niin en ole kyllä yhtään varma enää haluanko tavata sitä ollenkaan", chihuahua kivahti äkämystyneenä, mikä sai Ardanten tosin vain naurahtamaan lyhyesti matalalla äänellään.
"Älä nyt. Mutta ei minun vain ole järkeä vastata noihin kaikkiin juttuihin, kun voit ihan pian kysyä niitä Bediolta itseltään", luppakorvainen suopui selittämään, painottaen samalla oikeastaan huomaamattaan nimeä, jonka pikkupiski oli niin rujosti ääntänyt. Othello ei kuitenkaan leppynyt noin vain, vaan teatraalisesti tuhahtaen käänsi katseensa pois puolikuulaisesta ja lähti häntä jäykästi pystyssä loikkimaan tämän edelle.

Otettuaan vasta muutaman askeleen havaitsi Othello kuitenkin kauempana metsikössä jotakin, mikä sai hänet unohtamaan koko suuttumuksensa sen sileän tien: jostakin puiden ja pensaiden takaa kuului liikettä! Lapsellisen vihan tilalle ryöpsähti valtoimenaan pulppuava uteliaisuus, jonka ajamana chihuahua lähti suin päin säntäämään etäisten äänten suuntaan.
"Tuolla on joku!" hän kivahti mennessään, mikä sai myös taemmas jääneen Ardanten kuulostelemaan ympäristöään. Hän ei ollut vielä huomannut mitään ja kuuli nytkin vain Othellon äänekkään rämpimisen lähimmästä pensaasta, joten hän suoraan sanottuna uskoi toverinsa kuvittelevan omiaan.
"Älä mene, hei Oth! Lupasin Bediolle, että palaan suorinta tietä hänen luokseen, kun olen löytänyt sinut!" uros yritti, mutta Othello oli jo pinkomassa päätä pahkaa kohti muukalaista.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Feb 24, 2011, 23:53

Äänet jatkuivat yhä läpitunkevampina ja Mihei saattoi kuulla sanat, vaikka ymmärsi niitä heikosti. Se ei yhäkään osannut sulavasti tuota kieltä ja se se vasta hirvittikin kun ei tiennyt mitä toiset puhuivat. Paniikinomainen tunne, joka hiipi nartun kroppaan vei kokonaan sen ymmärryksen vieraiden lausahduksia kohtaan. Normaalisti se olisi osannut kääntää ainakin 'tuolla on joku' -huudahduksen, mutta nyt kaikki oli yhtä hirveää sekamelskaa ja eriväriset silmät alkoivat pikatahtia haeskella maisemaa hyvien piilojen tai pakoreittien toivossa.

Voidakseen keskittyä näköaistinsa käyttämiseen Mihei hidasti 'juoksuaan'. Se saattoi selkeästi kuulla lähestyvät askeleet, muttei osannut tulkita lähenivätkö ne hyvässä vai pahassa mielessä. Epäilyttävän nopeasti kuitenkin, ei kukaan rauhallisissa aikeissa tuleva tulisi tuolla tavalla vipeltäen!
Sen vuoksi Mihei yritti yhä pakoonmenoa ja nopeutti jälleen tahtiaan. Yhtä kompurointia ja jalkojen solmuilua tuo kyllä oli, mutta ainakin Mihei eteni samaa tahtia kun isot koiraeläimet kävelivät - eli Mihein mittapuulla nopeasti.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Feb 27, 2011, 12:49

Ardante ja tämän pysähtymiskäskyt jäivät nopeasti kaukaiseksi taustameluksi, kun Othello antautui tyystin vauhdin ja "jäljitysleikin" huumaan. Ihan vain pelin luonteen nimissä hän jopa pysähtyi välillä haistelemaan maastoa ja tajusi siten ilmeisesti pakoon yrittävän olennon olevan naaraspuolinen lajitoveri. Moinen tieto muutti nopeasti muotoaan chihuahuan vilkasliikkeisessä mielessä niin, että lähtiessään taas äänten ja hajujen perään hän oli aivan varma tämän olevan aiemman keskustelun kohteena ollut Bedio. Nyt oli siis hyvä tilaisuus testata millainen neiti tämä oikein olikaan! Jos hän suuttuisi pienestä takaa-ajosta, ei tästä selvästikään olisi kestämään pikkupiskin seuraa, jolloin Ardante ei voisi jatkaa ällöä seurustelujuttuaan ja olisi taas ihan kokonaan chihun yksinomaisuutta.
"Mä saan sut kyllä! Älä yritä karkuun, ruoja!" Othello kiljui olevinaan hyvinkin karskisti, kun matka villisti pinkovan djalalaisen ja muukalaisnaaraan välillä kuroutui hiljalleen umpeen. Lopulta uros näki jopa ensimmäisen pilkahduksen mustavalkoisesta turkista, joka niin ikään sopi kuvaukseen Bediosta ja sai koiran nauraaräkättämään innosta.
"Nään sut nään sut hihihihi mä nään sut jo!" piski ulvoi juostessaan.

Kun Othello katosi nopeasti ja pelottavan tehokkaasti kasvillisuuden sekaan, nousi Ardanten kasvoille jopa jokseenkin epätoivoinen ilme. Hän ei voinut säntäillä puoleksikaan noin varomattomasti metsikössä, jossa yhdenkin oksan, kiven tai kannon päälle huonosti astuminen saattaisi saada hänet vaikka murtamaan jalkansa ilman, että hän edes itse tajuaisi tapahtunutta. Chihuahua oli kuitenkin pakko löytää, joten puolikuulaisen ei auttanut kuin lähteä hölkkäämään verkkaista, mutta näissä oloissa hänelle jo suhteellisen vaarallista tahtia kohti suuntaa, jonne ääliötoverinsa oli karannut.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Mar 3, 2011, 15:52

Mihei kauhistui kimakkaa kiljuntaa takanaan. Sanoja se ei yhäkään tajunnut, mikä oli tällä kertaa ihan hyvä - parkahan olisi mennyt entistä enemmän paniikkiin. Othellon puheenparsi ei vain ollut sellaista rauhallisen tasaista ja lähes kirjakielistä, mitä Mihei oli tottunut käsittelemään. Nauru kuitenkin oli vertahyytävää ja käännettyään päätä koirasusi saattoi sekin jo nähdä toisen. Ja mikä kärpänen sillä olikaan perässään! Mihei solmuili jalkojensa kanssa niin että tömähti turvalleen ruohonjuuritasolle. Olihan sekin onneksi pysähtymiskeino.

Naaras tärisi pakoyrityksensä jäljiltä hurjana ja tuijotti chihuahuaa eripariset silmät varmaan suurempina kuin koskaan aiemmin sen elämässään.
"Mene pois! Mene pois!", koirasusi alkoi kiljua puolestaan minkä kurkusta lähti. Luonnollisestikin lahkoksi, mutta kai Mihei kuvitteli saavansa aikaan edes jotain lähes parkuvalla äänellään.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Mar 3, 2011, 16:40

Othellon leveään virneeseen levinneet suupielet valahtivat kertaheitolla alaspäin, kun mustavalko(kullanruskea)kuvioinen naaras käännähti ympäri ja katosi sitten aivan yhtäkkiä näkyvistä. Muutamien puskien takaa katsottuna kun näytti siltä, kuin takaa-ajettu koirasusi olisi pudonnut suoraan alaspäin, kenties tipahtanut johonkin kuoppaan ja taittanut jopa niskansa. Ajatuksesta säikähtäneenä chihuahua jatkoi matkaansa hetken jopa tyystin hiljaa, kunnes kauhistunut karvakerä tulikin taas näkyviin ja uros tajusi tämän ainoastaan kaatuneen maahan.
"Ai et sä kuollutkaan!" Othello kivahti helpottuneena samaan aikaan, kun ilmeisen elossa oleva koiraeläin ryhtyi kiljumaan jotakin täysin käsittämätöntä.
"Hei ookko sä Pedio? Ookko? Näytät nimittäin just sellaselta hönöltä, joka vois haluta olla Arin tyttöystävä", chihu yritti huutaa toisen kimityksen ylitse ja loikkelehti nyt enää muutaman metrin päässä toisesta. Häntä eivät koirasuden pelontäytteinen olemus ja vieraskieliset sanat näyttäneet häiritsevän, vaikka tarkoituksenaan vielä hetki sitten olikin ollut nimenomaan selvittää tämän reaktioita jahdatuksi tulemiseen - kyseinen suunnitelma kun oli jo ennättänyt tippumaan pois uroksen hatarasti rakennetusta muistista.

Ardanten jäykän jännittynyt hölkkä loppui kuin seinään, kun Othellon möykkäämisen lisäksi metsästä kajahti ilmoille toinenkin kimakka ääni. Ilmeisesti pikkupiski ei siis sittenkään ollut juossut pelkkien varjojen perässä.
Kiljumisen sävystä päätellen chihuahua oli kuitenkin onnistunut säikäyttämään muukalaisen pahemman kerran, mikä sai puolikuulaisen ähkäisemään tuskastuneesti ja kurtistamaan itsekseen kulmiaan. Kaiketi hänen olisi mentävä selvittämään, ettei Oth varmastikaan tarkoittanut sitä, mitä oli vieraalle mennyt sanomaan - oli se sitten mitä hyvänsä. Niinpä uros jatkoi vastahakoista pikataivaltaan metsän halki.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Mar 3, 2011, 16:53

Mihei painoi korviaan luimuun ja selvittäytyi istumisasentoon katse yhä tiukasti kiinni pikkupiskissä. Se ei vieläkään tajunnut mitä toinen hölisi, vaikka nyt osasikin erotella sanoja kuten 'kuollut' ja 'hei'. Loput tulivat liian nopeasti ja yhäkin ihan liian puhekielisissä muodoissa. Ilmeisesti vieras ei kuitenkaan aikonut totella lahkolaisen ulinoita. Pikemminkin tuli vain lähemmäs ja lähemmäs!

Miheillä ei ollut hajuakaan että pikkuotuksella oli myös seuralainen matkassa joten se päätti ottaa kovemmat otteet peliin. Naaras rytisti kuonoaan ja paljasti hampaansa.
"Häivy! Mene pois! En pidä sinusta!" koirasusi kiljui lisää ja tällä kertaa koetti loikata pikkukoiraa kohti varoituksen muodossa tassut edellä valmiina tönäisemään otuksen nurin. Jos ei vieläkään uskoisi niin sitten voisi kokeilla vaikka uhrata Herralle!

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Mar 4, 2011, 21:35

Othello yritti höpötellä istumaan kapuavalle naaraalle hieman lisää Pediosta ja Arista ja näiden typerästä suhdejutusta, kunnes koirasuden kasvoille nousi sen verran varoittava irvistys, että jopa chihuahua tajusi sen tarkoituksen. Uros pysähtyi paikoilleen, kallisti päätään ja vaikeni. No, ainakin pariksi sekunniksi.
"Hei kuule mä en kyllä nyt ymmärrä sanaakaan siitä mitä sä saaaAAAAAA--" Viimeisin sana venyi hurjaksi kiljahdukseksi, kun siansaksaa solkkaava naaras syöksyi tassut edellä suoraan pienempäänsä kohden. Vikkelänä otuksena Othello ehti pujahtaa pois alta, mutta ymmärtämättä ihan kokonaan tilanteen vakavuutta hän jäi kuitenkin yhä huomattavan lähelle seisoksimaan ja tuijottamaan toista silmät suurina.
"Öö leikitääks me jotain vaiko ei? Kun sä näytät aika vihaselta nyt ja mä en tykkää kyllä vihasuudesta kun silloin porukka aina yrittääkin satuttaa vaikka sanois että leikkii ja ja ja..."

Ardante suunnisti kohti toisilleen kiljahtelevia ääniä ja alkoi olla jo sen verran lähellä niitä tuottavien koiraeläinten olinpaikkaa, että hän sai jopa sanoista silloin tällöin selvää. Tai ainakin Othellon sanoista, mikä toikin tilanteeseen niin huolestuttavan yllätysaspektin, että hetken uros luuli hengityksensä salpautuvan. Hän ei ymmärtänyt mitään, ei yhtään mitään, vieraan puheista, koska tämä ei puhunut samaa kieltä hänen kanssaan.
"OTHELLO, VARO!" puolikuulainen hetken kuluttua karjaisi voimiensa takaa ja lähti nyt tyystin itsensä unohtaen jyräämään metsikön halki. Mikäli se djalalaisrääpäle oli nimittäin mennyt hemmetti vieköön taas suututtamaan jonkun lahkolaisen, tarvittiin ystävänsä paikalle nyt eikä viidestoista päivä.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Mar 7, 2011, 14:20

Miheitä harmitti osuessaan huti sen oma kömpelöys. Ilmeisesti Flenjellä oli ollut ihan järkeviäkin ajatuksia mielessään yrittäessään opettaa sille parempaa kehonhallintaa.
Nartun sitkeä terrierinluonto oli kuitenkin päässyt pintaan eikä se ollut valmis lopettamaan, vaikka pikkukoira olisikin saattanut jättää sen tällä kertaa rauhaan jos narttu olisi lähtenyt uudestaan juoksemaan pakoon. Mihei murahti.
"En pidä sinusta, minä tapan sinut", koirasusi ulisi puolestaan tajuamatta chihuahuan selityksiä sen puoleen. Mihei yritti hyökätä uudestaan painamaan pikkukoiraa maantasalle, tällä kertaa hampaat edellä.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Mar 12, 2011, 23:24

Othello ei saanut millään vastausta kysymyksiinsä, vaan koirasusi jatkoi ärisemistään ja oudon kielen solkkaamista. Chihuahua alkoi juuri tuntea suorastaan tuskastuvansa hänen ja muukalaisen välillä olevaan harvinaisen korkeaan kielimuuriin, kun monta yhä hämmentävämpää asiaa tapahtui samaan aikaan: Ardanten ehdottoman käskevä ääni jyrähti ilmoille jostakin lähistöltä ja lerppakorvainen naaras ponkaisi nyt hampaat edellä kohti pikkupiskiä. Viimeinkin ymmärtämys läsnä olevasta vaarasta jysähti vasten Othellon tajuntaa, mutta sitä hän ei ehtinyt jäädä sen suuremmalti murehtimaan - välimatka hänen ja irvistelevän koirasuden välillä oli aivan liian pieni moiseen.
"AAAAAAAA!!!" koira parkaisi kasvot kauhistuneeseen ilmeeseen leviten ja ponkaisi itsensä refleksinomaisesti ilmaan. Sen sijaan, että olisi loikannut pois päin uhkaajastaan, sinkoutui uros kuitenkin kaiken logiikan vastaisesti tassut edellä suoraan päin koirasuden muutaman tuuman päässä olevia kasvoja.

Ardante juoksi tankkerimaisesti mistään eteensä sattuneesta piittaamatta eteenpäin ja sai viimein kadoksissa olleen kaksikon olinpaikan näköpiiriinsä juuri samalla hetkellä, kun Othellon vertahyytävä kiljunta leikkasi ympäröivää ilmaa. Lähestymiskulmansa ansiosta puolikuulainen näkin kuitenkin ainoastaan vieraan naaraan takamuksen eikä lainkaan tämän edessä pomppivaa chihuahuaa, mistä syystä uros ei voinut kuin pelätä ystävänsä saaneen jo pahemman kerran siipeensä. Siltä varalta, että jotakin olisi vielä tehtävissä, jatkoi uros kuitenkin etenemistään raivon härän voimalla ja suuntasi kurssinsa suoraan kohti muukalaista aikomuksenaan jyrätä tämä kertaheitolla maan tasalle.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Mar 24, 2011, 23:24

Viimeinkin tuo minikikkare ymmärsi ettei Miheillä ollut hauskaa, sääli vain että kummankin osapuolen kannalta turhan myöhään. Pikkuruisine, vikkeline raajoineen chihuahua oli kuitenkin haastava. No, Mihei ei aikonut luovuttaa kun kerrankin oli saanut onceinalifetime-tilaisuuden uhrata joku kamala lajikumppani Herralleen. Kun vain saisi tuon ihmeen kiinni. Mihei ei osannut sen puoleen odottaa sitä että kellertävä koirapallo sinkoutui sitä päin ja vaistomaisesti terrierinsukuinen sulki silmänsä ja käänsi päänsä sivuun osaamatta paljoa sen muuta ajatella.

Chihuahuan huuto kaikui yhä karmivana sen pääkopassa itse äänen vaiettuakin eikä Mihei tajunnut lainkaan takaa rynnivää koirasutta, joka olisi kyllä massavan olemuksensa puolesta pitänyt olla helppo aistittava. No, aina ei voinut voittaa. Mihei kuitenkin jäi pahasti urosten ristituleen ja luppakorvan iskusta narttu olikin hetkessä tassut kohti taivasti ja ulisi vihan ja pelon sekaisena minkä kurkustaan ehti.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Mar 27, 2011, 13:56

Rääkyvä ja loikkansa kannattelemana eteenpäin sinkoutuva Othello puristi niinikään silmänsä tiukasti kiinni, joten häneltä jäi tyystin näkemättä kuinka hyökkääjä käänsi aivan viimehetkellä kasvonsa pois hänen lentoreitiltään. Tuon pienen väistöliikkeen ansiosta chihuahua ei mäjähtänyt suoraan päin koirasuden pärstää, vaan jatkoikin vain tämän poskea ja kaulaa hipoen matkaansa ja tömähti ennen pitkää vasten maata. Aivan kuin ei olisi ollenkaan tajunnut näin voivan käydä, iskeytyi uros tyystin valmistautumattomana vasten tannerta, mikä sai ilmat puristumaan ulos hänen keuhkoistaan ja hermojariipivän huudon lakkaamaan kuin seinään.

Samaan aikaan Ardante lähestyi kaksikkoa ja ehti juuri nähdä... Lentävän ystävänsä tulevan esiin ja tömähtävän nurmikolle, ennen kuin puolikuulainen itse iskeytyi vasten kirjavaa naarasta. Oli liian myöhäistä ryhtyä hidastamaan vauhtia, joten uros ei voinut kuin toivoa, ettei liiskaisi chihuahua-ressukkaa mennessään. Vaan ainakin itse kohde otti osumaa varsin mallikkaasti ja lensi ulisten ja äristen selälleen. Isku sai myös Ardanten menettämään tasapainonsa ja kellahtamaan hieman pieleen mennyttä istuma-asentoa muistuttavaan asetelmaan, mitä hän ei tosin jäänyt turhaan ihmettelemään.
"OTHELLO? Oth, oletko kunnossa? Mene pois täältä!" uros ärjyi alkaessaan hakea ystäväänsä katseellaan ja huomatessaan viimein tämän kyyristelevän henkeään haukkoen heinikossa. Oli vaikea sanoa missä kunnossa tämä oli, mutta jo pienen koiran äkillinen vaitonaisuus sai luppakorvaisen sydämen takomaan entistäkin jännittyneempänä.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Apr 6, 2011, 22:12

Mihei yritti tajuta mikä siihen oli iskenyt, mutta ensijärkytyksessään sillä meni jokin tovi hahmottaa tuo valtava keltaruskea uros. Oman suun tukkiminen kyllä teki Miheille vaikeaa, sen olisi tehnyt yhä mieli rääkyä raivoisasti ja mieli veti uudestaan hyökkäämään chihuahuan kimppuun.
Luppakorvaisen huudot olivat taas sitä toista kieltä ja ilmeisestikin uros oli sen kauhean pikkurääpäleen puolella. Mustavalkea koirasusi tärisi ja huomatessaan karjuvan uroksen keskittyvän sen minipiskin tilaan yritti koirasusi ovelana kääntyä vatsalleen lähteäkseen ryömimään kauemmas tuosta isosta järkäleestä.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Apr 10, 2011, 0:23

Ardanten huudot saivat yhä henkeään haukkovan Othellon vääntäytymään vaivalloisesti jaloilleen. Varsinaisesti chihuahualle ei ollut käynyt mitenkään hurjasta ryminästä huolimatta, vaan tämä oli ainoastaan suunnattoman järkyttynyt tulleessaan melkein "Bedion" syömäksi ja Arin liiskaamaksi.
"Se sun Pedios, se on on on ihan hullu!" uros rääkäisikin silmät suurina heti, kun vain sai keuhkoihinsa tarpeeksi ilmaa.
"Mä en tollasista haluu tietää mitään en en en!" Näin todettuaan pinkoi koira pakokauhuisena pois paikalta ja katosi huomattavan nopeasti ja tehokkaasti metsän aluskasvillisuuden sekaan.

Ardante ei ehtinyt ryhtyä oikaisemaan Othellon outoja väärinkäsityksiä (Mistä ihmeestä tuo oli saanut päähänsä lahkolaisen muka olevan Bedio?) hänen ollessaan vain kovin helpottunut siitä, että piski ylipäätään oli siinä kunnossa, että saattoi huutaa kuin paraskin teuraseläin. Pian djalalainen myös lähti pinkomaan piiloon, eikä puolikuulainen estellyt - olihan hän nimen omaan käskenyt tämän häipyä, vaikka koira tuskin olikaan lähtenyt lätkimään varsinaisesti hänen komentonsa ansiosta. Nyt luppakorvan ei kuitenkaan tarvinnut enää pelätä ystävänsä hengen tai viattomien silmien puolesta, sillä seuraavat tapahtumat eivät tosiaan tulisi olemaan kivaa nähtävää, mikäli se vain puolikuulaisesta riippui.
"Et kai luule ryömiväsi pakoon, lahkolaissaasta?!" uros jyrisi noustessaan seisomaan ja lähtiessään jälleen jyräämään kohti naarasta. Vaikka Ardante ei ollutkaan helposti hiiltyvää sorttia, sai hänen läheistensä satuttaminen uroksen suorastaan hurjistumaan. Varsin selvät aikomukset mielessään avasikin koirasusi kitansa ammolleen ja suuntasi purukalustonsa suoraan kohti elikkoparan kasvoja.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Apr 11, 2011, 2:32

Koirasusi kiljaisi kauhunsekaisella äänellä kun jälleen sen perässä oli hullu lajitoveri. Tosin tällä kertaa moninkertaisesti isompi sellainen. No, koolla ei ollut väliä sen faktan suhteen että Mihein nyt juoksi kiinni kuka vaan koiraeläin ehkä alle parin kuukauden ikäisiä pentuja lukuunottamatta. Toisen tultua tarpeeksi lähelle narttu lyyhistyikin maata vasten niskakarvat pörhöllään yrittäen olla mahdollisimman liikkumaton.
Eikä sekään auttanut kun yhtäkkiä koko näkökenttä oli pelkkää valtavaa kitaa ja sen jälkeen Mihei tunsi hammasrivistöjen puhkovan naamansa nahkaa pitkin sen valkeaa päänpuoliskoa. Se alkoi jälleen kiljua, tosin tällä kertaa kovaa uikuttavaa huutoa ja yritti vetää kilpikonnamaisesti päätään sivuun ja taaemmas.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Apr 12, 2011, 19:07

Vaikkei Ardante voinutkaan tuntea sitä, kuinka hampaansa pureutuivat pakoon yrittäneen lahkolaisruojan kasvoihin, kertoivat naaraan tuskaisaksi yltyvä uikutus ja suuhun tunkeva veren rautainen maku varsin selvästi tapahtumien kulusta. Otteensa pitävyyttä uros ei osannut kuitenkaan arvioida juuri lainkaan, joten hän ei rohjennut ryhtyä aikailemaan huomatessaan terrierinsukuisen yrittävän vetää päätään piiloon. Vaikka puolikuulainen ei ollut aikaisemmin itse puolikasvoittanut ketään, ainoastaan avittanut kuokkansa kanssa tuhoa levittänyttä sisartaan hommassa, tiesi hän suhteellisen tarkkaan miten homma tulisi hoitaa. Niinpä luppakorvainen tukikin toisen valtaisista etutassuistaan pikaisesti vasten maassa kiemurtelevan koiraeläimen kylkeä, sulki tämän ulinan pois mielestään ja ryhtyi tasaisen voimakkaalla vedolla repimään ihoa irti Herran palvelijan kasvoista.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Apr 13, 2011, 0:20

Mihei painettiin kunnolla maahan kiinni eikä se yhä melkoisen heikoilla lihaksillaan kyennyt nytkäyttelemään itseään mihinkään suuntaan pakoon. Yritys oli silti kova, mutta kerran päännytkäytys ehti todistaa Miheille kyseisen liikkeen vain edesauttavan nahan repeämistä tuskaisasti. Niinpä koirasusi vain jatkoi kiljumistaan hampaiden välistä ääni jo lähes käheältä kuulostavana ja nyki jalkojaan onnettomasti. Silmänsä koirasusi oli sulkenut nopeasti tiukasti umpeen anellen armoa silmälleen, mutta koko naama tuntui vaihtaneen tuntoaistin pelkkään kipuaistimukseen ja hehkuvaan tykytykseen. Veri tahri makoisasti valkoista karvaa.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 14:10

Lahkolaisen ulina tuntui katoavan jonnekin hyvin kauas taustalle, kun Ardante yritti tietoisesti olla sitä kuulematta ja kun repeilevän nahan kammottava rutina alkoi täyttää ilmaa. Vaikka natina todellisuudessa tuskin järin äänekästä oli, kaikui meteli puolikuulaisen päässä suorastaan huumaavana. Se ei saanut häntä epäröimään, mutta toivomaan toimituksen olevan kuitenkin mahdollisimman pian ohitse. Näin ollen hän hetken raastamisen jälkeen keräsikin voimansa yhteen entistä voimakkaampaan nykäykseen, jonka avulla ihonkaistale päästi viimein irti viimeisistäkin kiinnityskohdistaan ja jäi verisenä, karvaisena myttynä roikkumaan uroksen hampaisiin.
"Siinä... Siinä sinulle", Ardante huohotti perääntyessään pari askelta naaraan luota ja jäädessään hetkeksi tuijottamaan aikaansaannoksiaan. Toisen vaalea turkki kylpi kirkkaanpunaisessa veressä, kuten teki myös nurmikko tämän alla.
"Mieti tätä, kun seuraavan kerran haluat uhrata jonkun Herrallesi", uros vielä jatkoi ja sylkäisi samassa vieraan elikon kudoksista koostuvan kasan pois suustaan.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Apr 13, 2011, 22:20

Mihei jatkoi ulinaansa senkin jälkeen kun tunsi viimeisen nykäisyn. Narttu hankasi kuonoaan maata vasten pakonomaisin liikkein. Sen olisi tehnyt mieli hangata revittyä naamanpuoltaankin, mutta jollain tasolla koirasusi älysi kyseisen liikkeen sentään kaikkea muuta kuin hyväksi. Se ei ymmärtänyt mitä toinen puhui eikä halunnut oikeastaan tietääkään.
"Mene poooois!" lahkolainen alkoi jälleen huutaa yhä tuskissaan päätään puistellen. Samoja sanoja joita se oli jokusia minuutteja aiemminkin kiljunut, eri urokselle vain. Mihei itse ei uskaltanut liikkua yhtään peläten että siltä lähtisi toinenkin kasvonpuolisko tai mitä vaan muuta. Narttu ei ollut kuullut puolikasvottamisista saatika puolikuulaisista joten se ei osannut odottaa mitään.

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by hitodama on Apr 19, 2011, 13:43

Ardante tuli huokaisseeksi huomattavan syvään hänen viimein havaitessaan, ettei päätään villisti maahan hinkkaava naaras ilmeisesti tajunnut paljoakaan siitä, mitä puolikuulainen yritti tälle sanella. Ehkä toinen ymmärsi yleiskielestä yhtä vähän, kuin uros itse tämän ilmeisesti lahkokieltä olevasta mongerruksesta. Jokseenkin kurjaa siltä kantilta, että tilanteeseen johtaneita syitä näkemätön Herran palvelija tuskin saattoi nyt ottaa tapahtuneista juurikaan opikseen.
"Älä enää toiste tule Puolenkuun tielle", uros kuitenkin vielä lähinnä velvollisuudentunnosta jupisi, ennen kuin riuhtaisi katseensa irti koko verisestä näyttämöstä. Hän ei uskonut raadellun koiraeläimen olevan siinä kunnossa, että tämä lähtisi suorittamaan enää mitään huimia vastahyökkäyksiä, joten selkäänpuukotusta pelkäämättä kääntyi luppakorvainen ympäri ja lähti astelemaan jurosti pois paikalta. Pitäisi löytää metsään piiloutunut Othello ja ottaa selvää, mitä se hullu puhe Bediosta oli ollut.
Jonkin ajan kuluttua työnsä suorittanut puolikuulainen olikin jo kadonnut puiden suojiin.

// Ja niin hän eli puolikasvoisena elämänsä loppuun asti. <3 //

Re: Yhden oikeus, toisen vääryys
Post by tucci on Yesterday at 14:57

Mihei ymmärsi älä-sanan kautta jättimäisen mielipuolen käskevän jotain, mutta merkityksestä narttu ei tajunnut enempää. Miksi sitä komenneltiin? Vieraan lähtiessä Mihei tulkitsi mielessään kiellon 'älä tule perääni' -kaltaiseksi komennoksi. Sitä se kyllä tottelisi mielellään. Koirasusi kuitenkin pälyili villinä ympärilleen ja lähti pakenemaan tapahtumapaikalta aluksi pakittaen.

Oli vaikeaa yrittää pitää kuono ummessa kun sattui vietävästi, mutta uusintahyökkäyksen pelko voitti ulisemishalun jotenkuten. Toisin kuin keltaruskea puolikuulaisjyrä, Mihei ei osannut luottaa turvallisuuteensa enää.

// </3 //