Othello - RPGs

Djala » Lato » Terveisiä Ederalle

Terveisiä Ederalle
Post by tucci on Apr 11, 2010, 20:29

[[ Djalan puolen osuus aluekaappausoperaatiosta, tässä pelissä siis Djalan johto on kokoonnuttanut porukan ladolle ja kertoo tilanteesta ja valitsee lähetit, jotka sitten lähtevät Ederan puolelle. Siinä vaiheessa myös pätkäistään tämän puolen peliosuus, eli ladolle jääneet eivät pidä mitään omaa showtaan täällä väliaikana.
Jos on halukkaita djalalaisia pelkästään kuulemaan lauman myllerryksistä laumakokouksen hengessä niin saa tulla messiin, kunhan eivät jumita menoa yhtään ja tulevat tämän ensimmäisen kierroksen aikana (eli ennen minun toista viestiäni)
Tiedoituksien topickissa sovituille läheteille annetaan suurin arvo.
Ja ollaan reippaita ja aktiivisia, jos joku jumii niin yli hypätään. Suunnittelutopickissa arvioitu 2-3 päivän deadline kuulostaa minustakin hyvältä. Jos tulee jotain esteitä pitkäksi aikaa niin ilmoitelkaa ettei tarvitse turhaan kihistä kiukusta.

Ajan säästämiseksi pelasin aloitusviestin niin, että porukka on jo asettunut sisälle latoon, voitte ottaa sen huomioon omissakin viesteissänne ]]


Oli jo pidempi aika siitä kun Djalan väki oli suuremmassa mittakaavassa kokoontunut ladolle. Silloin oli porukka yhteistuumin laittanut alulle idean Ederalle köniin antamisesta ja oltiin sovittu taustatiedon hankinnasta. Nyt tarvittavat tiedot oli hankittu ja alfakaksikko oli ehtinyt itse asiassa jo pidemmällekin. He olivat sekä hoitaneet tiedonhankinnan että vierittäneet suunnitelmaa eteenpäin hakemalla vankeja Ederan mailta.
Ederan vartijakaartiin kuuluva Ister se oli lopulta ollut, joka oli tietämättään liverrellyt suoraan Yelenhalle Ederan johtoperheen lisääntymisestä ja itsevarmoina kermaharjaksiset koirat olivat lähteneet muutaman djalalaisen tukemana retkelle nappaamaan sopivalta näyttävää susipenskaa. Kärsivallinen juonittelu oli tuottanut tulosta ja he olivat itse asiassa saaneet kaksikin kappaletta penskoja matkaansa, molemmat pitkätukkaisia ja raitalapaisia.
Eiköhän siitä tarpeeksi suuri isku saataisi Ederalle, sopivan vahvoilta ja koppavilta tuntuivat nulikat. Yelenhaa henkilökohtaisesti oli kierosti miellyttänyt pentujen paljastuminen Caydenin ja Irianin jälkikasvuksi, Caydenin kun se oli jo aiemmin tavannutkin ja uros oli silloin vaiennut noinkin tiiviistä suhteestaan lauman johtoon. Saisipa samalla sitten näpäytyksen sekin rakkaudesta Yelenha saarnannut susi.
Serenha Käärmeensilmä ei aivan yhtä kiinnostunut ja myötämielinen panttivankien suhteen ollut, alfaparin huomattavasti väkivaltaisempana osapuolena se olisi mieluusti käyttänyt ties millaisia kidutuskeinoja ja läiskinyt metallihansikkaallaan niskat nurin pariinkiin kertaan jo silkasta ederalaisnuorten katselusta. Yelenha puolestaan oli muuttunut astetta kömpelömmäksi liikkeissään menetettyään muutamaa kuukautta aiemmin toisen etujalkansa joten kaksikko oli todennut parhaimmaksi hankkia heti alkuun jostain muista pääasialliset vartijat. Tähän virkaan he olivat ottaneet Flenjen, lahkolaisuudestaan huolimatta palvelualttiilta ja laumauskolliselta vaikuttaneen uroksen ja myös alfojen sisarpuoli Ileya Kermaharja istui ladon oviaukon luona nyreän näköisenä, mutta ilmeisesti sekin tehtävälleen uskollisena.

Nyt nuo reilu puolivuotiaat sisarukset oli ajettu ladon pölyiseen ullakkotilaan ja tällä hetkellä näytti olevan rauha maassa ja lauma kokoontumassa kuin minä tahansa normaalina tapaamisajankohtanakin. Eihän heitä ollut kuin pieni murto-osa, mutta silti saattoi Yelenha kohottautua seisomaan omahyväisen tyytyväinen virne naamallaan vastaanottaakseen paikalle saapuneet. Ihan tarpeeksi oli porukkaa saapunut paikalle lyhyeen varoitusaikaan nähden. Yhtä lailla seisomaan nousi vierellä hiljaisena oleskeleva Serenha, joka mitä ilmeisimmin aikoi jälleen antaa sisarensa hoitaa suurimman puhetyön.
"Miellyttävää nähdä teitä taas pitkästä aikaa", Yelenha lausahti tuttavalliseen sävyyn, pyrkien yhä jonkin verran välttämään turhaa porukan tutkistelua. Yelenhaa ei kiinnostanut nähdä miten laumalaiset katselisivat ahnaasti alfoissa tapahtuneita ulkonäkömuutoksia; Serenhan silmän menettäminen ja Yelenhan kokonaisen jalan menettäminen kun olivat epäilemättä näkyviä puutteita.
"Ovathan kaikki sopivassa henkisessä vireessä hieman toiminnallisempaan päivään?" koira kysäisi sävyisän vihjaavasti ja vilkaisi hetkistä pidempään vintin luukkua vahtivaa Flenjeä.

// Serenha on vain minun ohjailemana mukana //

Re: Terveisiä Ederalle
Post by hitodama X on Apr 12, 2010, 15:04

Toveristaan Ardantesta taas kerran hetkeksi eroon eksynyt Othello oli vallan iloinen siitä, että oli käppäillyt laumansa tukikohdanomaisen ladon liepeillä aivan sattumalta näin kertakaikkisen sopivaan aikaan. Pienellä chihuahualla, joka nyt virnuili odottavaisena vanhan heinäpaalin päällä, ei tosin tainnut olla kovin realistista käsitystä siitä, mitä paikalle kerääntynyt porukka oikeastaan oli juuri tekemäisillään - toki hän oli ollut viimeisimmässä kokouksessa keskustelemassa kaappausoperaatiosta ja kiristyksestä sun muusta, mutta moiset sanat eivät kaikesta huolimatta olleet aivan uponneet elikon tajuntaan. Hänestä oli vain kertakaikkisen hauskaa se, kuinka kaksi ederalaispentua olivat nyt piilotettuina ladon yläosaan ja kuinka Djala saisi sen takia pian niittynsä takaisin. Mitään näin huisia ei uros muistanut kokeneensa aikapäiviin!

Yelenhan alkaessa puhua pomppasi makaamaan lösähtänyt Othello vieteriukon lailla seisomaan ja suuntasi mulkosilmiensä katseen keskittyneesti kohti johtajasisaruksia. Serenhan koira oli tuntenut vasta niin vähän aikaa, että tämän tuoretta silmäpuolisuutta ei uros ollut edes havainnut, mutta Yelenhan jalkapuutos oli kyllä tullut hänelle selväksi jo heti tapaamisen ensimetreillä. Johtajat olivat kuitenkin olleet niin kiireisiä, ettei pikkupiski ollut harmikseen päässyt utelemaan mitä "Rastinaaman" koivelle oli mahtanut käydä. Nytkään asia ei näyttänyt tulevan puheeksi, mutta se ei saanut Othellon innostunutta mielialaa laantumaan.
"Joo-o!" chihu hihkaisi tarmokkaasti päätään nyökytellen Yelenhan kysymykseen.
"Mitä me nyt tehään?"

// Tuleeko Mys muuten tähän peliin ollenkaan, vai toimiiko Serenha vain "sivuhahmona" Tucci sinun ohjailtavanasi? //

Re: Terveisiä Ederalle
Post by narri on Apr 12, 2010, 19:31

Niy oli muiden muassa suunnannut kulkunsa ladolle jossa tuo nyt makasi erään heinäpaalin päällä katsoen ainoalla jäljelläolevalla silmällään johtajakaksikkoa. Muut oli silmäilty pikaisesti läpi sillä ei tämä suhteellisen uusi tuttavuus tuntenut yhtäkään henkilökohtaisesti, joten huomio kiinnittyi nyt johtajiin. Ehtisi niitä näitä rupatella loppujen kanssa joskus myöhemminkin. Yelenhan jalkapuolius oli hetken hämmentänyt koirasutta, mutta kun ei tuo tiennyt oliko aina toinen ollut jalkapuoli vai ei, ei siihenkään jääty mitenkään erityisesti kiinni. Mieleen oli myös painunut erän vaaleansävyinen koira ovensuussa ja pieni mulkosilmäinen ja keltainen koira, joka myös sisälle latoon oli itsensä änkenyt. Tai tuskin siinä tapauksessa oli paljoakaan "änkemistä". Yelenhan kuitenkin aloittaessa puhumisensa keskittyivät nartun ajatukset jälleen siihen suuntaan, tuon heilauttaessa häntäänsä laiskahkosti pitkin heinäpaalin pintaa aiheuttaen hiljaisen rasahduksen.

Tietenkin Niy oli hivenen ulkopuolella asioista siinä suhteessa, ettei ollut ollut läsnä edellisessä kokouksessa jossa tämän tietämättä oli suunniteltu aluevaltausta Ederalta, mutta se ei vähentänyt halua olla asiassa mukana ja olla hyödyksi. Yläkerrassa kyhjotti kaksi sudenpenikkaa, sen tuo tiesi. Muut olikin sitten melkoista kysymysmerkkiä, mutta eiköhän se selvenisi tässä ajan mittaan.
"Tottakai", ilmaisi narttukin mielipiteensä asiaan, tai oikeastaan vastauksensa, vilkaisten myös aiemmin puhuneeseen pikkukoiraan, jonka nimestä ei ollut mitään hajua.
"Edellistä puhujaa lainaten, mitä on tarkoitus tehdä ?" Niy kysyi, sisällyttäen kysymykseensä myös sen, mihin koko juttu pyrkisi. Ajan hermolle olisi päästävä.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by lara on Apr 13, 2010, 22:45

Lack istui kaikessa rauhassa muun porukan keskellä tomuisella lattialla. Se oli kiepauttanut hupaisan mallisen häntänsä tuuheiden takajalkojen viereen ja silmäili tilannetta ovela pilke violeteissa silmissään. Se tiesi kyllä hyvin, mitä tässä oli tapahtumassa. Tai no, ei sitä varmaan tietämiseksi voinut sanoa, mutta arveli tietävänsä.
Nyt jos koskaan laitettaisiin pyörät pyörimään ja alettaisiin toteuttaa suunnitelmia Ederaa vastaan!

Toki se oli haistanut vieraiden susinarttujen hajun ladossa. Eivätkä alfasiskokset turhan laumaa tällä tavoin kokoon kutsuisi. Hieman huvittuneena se siis katseli toisia, jotka vaikuttivat täysin tietämättömiltä asian laidasta. No, saipahan kerrankin luvan kanssa tuntea itsensä muita paremmaksi ja älykkäämmäksi.

Alfat olivat myös jokseenkin... kärsineen näköisiä. Yelenhalta puuttui jalkaa, ja olihan tuolla Serenhallakin vammoja havaittavissa. Hienotunteisesti Lack kuitenkin peitti uteliaisuutensa ja suhtautui naaraiden muodonmuutokseen viileän välinpitämättömästi. Eiväthän sitä moiset kiinnostaneet.
Kun Yelenha kuitenkin keräili joukkion huomiota, silmäili se vaivihkaa samaan aikaan tämän jalkapuutosta. Missähän se oli kokonaisen koiven onnistunut menettämään?
"Toki."
Violettiharjainen nyökkäsi ja naksautti kieltään myöntymisen merkiksi. Ainahan se valmis toimintaan oli.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by tucci on Apr 14, 2010, 22:58

Vastauksissa ei ainakaan ollut moittimista, saattoi alfakaksikko hykerrellä yhteisellä ajatustaajuudellaan. Katse kääntyi kysymyksen esittäjien osiosta viimeisimmän sanan lausuneeseen Niyhyn, tämän porukan vieraimpaan osapuoleen.
"Emme ole tänään keskenämme täällä. Vieraanamme on, kuten ah tästä ihastuttavasta pennuntuoksusta ja jurosti istahtaneesta Flenjestä voinee päätellä,", nopea nyökkäys mainitun uroksen suuntaan, "arvovaltaisia nuoria. Upseerin pentuja, Ederan alfan pennunpentuja", Yelenha aloitti. Tarkoituksena oli tehdä nopea, mutta kattava luotaus menossa olevaan prosessiin.
"Eiköhän meidän niittymme heltiä pian takaisin. Ja siihenhän tämä toimintapyyntöni toki liittyy, kaikkea ei ole soveliasta hoitaa pelkkien alfojen voimalla, laumahan me olemme", narttu jatkoi saaden jo omalta osaltaan enemmän kipinää puheeseensa. Olotila oli varsin makoisa tässä juonittelun päähetkellä, kun periaatteessa pahimmat vaiheet olivat ohitse ainakin Yelenhan itsensä osalta. Toisaalta pitäisi kestää vielä Ederan eittämättä rumaa ilmeskaalaa näyttelevää neuvottelujoukkiota.
Yelenha ja Serenha kyllä tiesivät, etteivät repisi tällä mitään hyvää suhdetta naapurilaumaan, mutta oli otettava kovat otteet käyttöön jos jotain meinasi saavuttaa. Edera kuitenkin itse oli aloittanut alueryöstönsä ja piti varsin tunkeilijavastaista profiilia joten oli korkea aika näyttää niille, että kyllä muuallakin osattiin.

"Varminta olisi saada Ederan johdon kanssa tapahtuva neuvottelu tänne ladolle ja välttää turhat konfliktit Ederan vartioiduilla mailla. Viesti pitäisi saada menemään mahdollisimman sujuvasti Ederan johdolle ja siitä voisimme aloittaakin mietinnät", Yelenha pohti ääneen. Vierellä istuva Serenha ei tuntenut enää mitään tarvetta aukoa suutaan telepatiayhteyden toimiessa jälleen siskon kanssa joten narttujen ei tarvinnut edes vilkuilla toisiaan saadakseen yhteisymmärryksen. Toisaalta he ymmärsivät sellaisen ulospäin elottoman yhteistyön näyttävän luonnottomalta joten nyt muistaessaan vilkaisivat koirat hetken toisiaan.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by hitodama X on Apr 15, 2010, 15:49

Muutkin vaikuttivat olevan valmistautuneina kunnon äksöniin, mikä sai Othellon huiskimaan piiskamaista häntäänsä innostuneena puolelta toiselle. Kun Niytra (vaikkei chihuahua naaraan nimeä tiennytkään) vieläpä viittasi pikkukoiraan "edellisenä puhujana", ei piskin riemulle tahtonut olla rajoja. Pelkästään se, että hänen puheitaan selvästi oltiin kuunneltu, oli jo mieltäylentävä asia, mutta etenkin "edellisen puhujan" titteli jaksoi urosta ilahduttaa. Kukaan muu ei ollut varmasti koskaan kutsunut häntä millään noin virallisella ja hienolla nimikkeellä!
"Mä oon Othello", koira päätti leveästi virnistellen kuiskata Niylle, ikään kuin kiitoksena tämän koreista sanoista - jotka tosin taisivat olla niin erityisen koreita ainoastaan Othellon itsensä mielestä.

Yelenhan alkaessa kehotusten mukaisesti selostaa jutun juonta laumalaisille, käänsi toki Othello kuuliaisesti kuononsa taas kohti johtajaparia. Rotukoira kuunteli tarkasti ja nyökytteli tuon tuosta ymmärtäväisesti päätään. Johtajasuvun pentujen nappaamisen hän oli arvannut jo itsekin juuri Rastinaaman mainitsemasta hajusta, joten siinä tiedossa ei ollut mitään uutta hänelle. Valitettavasti loput suunnitelmansa johtaja selosti sen verran hankalasti, ettei pantakaulainen koira uskonut saaneensa lainkaan vastausta kysymykseensä. Hän olisi kaivannut suoria "tehkää" ja "menkää" käskyjä pohdiskelevan juonittelun sijasta.
"Eli siis... Mitä me oikeestaan tehään?" uros toisti kysymyksensä hämmentyneen päänkallistuksen saattelemana.
"Mennäänks me kaikki Ederaan ja haetaan ne pomot tänne, että ne antais meiän niityn takas?" Suunnitelmassa Othelloa huolestutti nyt lähinnä se, että Ederan kartanolle oli ladolta ihan mukavasti matkaa, jonka taittaminen häntä itseään huomattavasti pitkäjalkaisempien djalalaisten kanssa voisi osoittautua varsin vaivalloiseksi.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by narri on Apr 15, 2010, 17:58

Othellon esitellessä itsensä koirasusi hymyili tuolle pikaisesti ja nyökäytti.
"Minä olen Niytra", tämä esitteli itsensä yksinkertaisesti, kunnes käänsi katseensa takaisin alfakaksikkoon kuunnellen kiinnostuneesti Yelenhan selitystä, kyllä kyllä, pennuntuoksu oli leijaillut nenään ylhäältäpäin. Hieman yllätti, kuinka arvovaltainen pentukaksikko oltiinkin saatu napattua, mutta tilanteeseen oli narttu silti varsin tyytyväinen - vaikka vielä ei tiennytkään mihin tätä kaksikkoa oli tarkoitus käyttää. Yelenhan jatkaessa puhettaan Niy heilautti jälleen häntäänsä. Niitty kuulosti hyvältä paikalta, vaikka tuo ei ollut siellä käynyt, ei silloin kun se oli ollut Djalan niitty eikä silloin kun se oli ollut, tai pikemminkin nyt kun se oli Ederan hallussa. Mutta alfan puheista sai helppoakin helpommin pääteltyä, että se oli joskus Djalalle kuulunut. Myös seuraavasta kaneetista oli laumassa ikänsä kasvanut narttu samaa mieltä, lauman kuului toimia laumana, vaikka tuo ei uskonut että paikalla oli aivan koko laumaa tällä hetkellä. Mitäpä tuosta, mitäpä tuosta.

"Eli viestinviejiä Ederalle, että pentunne ovat täällä ja heidän pitäisi tulla mukaan, niinkö ?" Niy kiteytti ajatuksensa kysymyksen muotoon, varmistellen näin, että oli saanut asian punaisen langan päästä kiinni kunnolla, eikä siitä lipsuisi. Olo tuntui hivenen tyhmältä joka tapauksessa, kun epäilemättä muut olivat enemmän ajan hermolla. Moisen tunteen narttu kuitenkin yltään ravisteli pikaisesti, ei ollut omaa syytä että oli saapunut saarelle myöhemmin kuin muut ja sen vuoksi oli pihalla asioista. Othello kuitenkin vaikutti olevan vielä enemmän pihalla kuin Niy, vaikka tiesikin noin periaatteessa mitä oli meneillään. Ajatustyö ei vain näyttänyt sujuvan niin liukkaasti. No, ehkä sillä oli jotain tekemistä pienen koon kanssa, eipä sillä, että sillä olisi juuri suurta merkitystä niittysuunnitelman kannalta.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by sirita on Apr 15, 2010, 20:22

[[ Tungen nyt Amin tänne, sehän tuolla taustajoukoissa pyörisi. ]]

Oranssiturkkinen uroskoirakin oli jo Djalan ladolle ehtinyt, ja tarkkaili tilannetta kulmiensa alta. Jonkinlainen operaatio oli näköjään tulossa, sitä uros arveli. Rotukoira tarkkaili muita, aika hauskan näköistä porukkaa oli paikalla. Nuo kaksi narttua, jotka tuolla puhuivat, olivat ilmeisesti johtajia, joten vaisusti Amiral veti korvansa luimuun, ja päästi kasvoilleen ystävällisen ilmeen, jonkseenkin pelokkaan. Toinen naaras oli jalkapuoli, toisellakin oli vammoja. Oranssiturkki värähti. Aika pelottavan näköisiä nuo kaksi. Uros vilkaisi sivusilmällä chihuahuaa, joka näytti aika hassulta, tosiaan. Eipä ollut paljon tuollaisia kotipuolessa näkynyt. Ruskea kirsu nuuhki ilmaa ja vihreät silmät tarkkailivat latoa. Ovensuussa oli ollut kaksi koiraeläintä, nähtävästi narttu ja uros. Se narttu oli ainakin aika nyrpeän näköinen. Vihreäsilmä katseli sitten taas alfaparia, sivumennen Lackia. Uros nyökäytti päätään ja kuuli chihun sanovan nimensä. 'Othello, eikös se olkut jokin peli?' koira mietti itsekseen, ihan hiljaa vain. Faaraokoira hymyili hiljaa. Se katsahti vaisusti Othelloa, sitten Niytraa.
"Mä olen Amiral."
se vastasi hiljaa, vasusti hymyillen. Vihreäsilmä käänsi katseensa jälleen alfoihin.

Alfat puhuivat upseerin pennuista, ja alfan pennunpennuista. Vihollislauman, kenties? Näköjään Djala oli menettänyt niittynsä, harmin paikka. Edera... se oli se lauma josta Pinye puhui! Ne olivat siis vihollisia, pahoja. Sudenpantuja oli siis jossakin ladon uumenissa. Kiva. Uros kuunteli tarkasti johtajaansa, eikä välittänyt muista. Viesti Ederan johdolle, selvä. Amiral ei paljoakaan tajunnut, mutta yritti ainakin. Oranssiturkki tuhahti. Othello halusi tietää, mitä oikeastaan tehtäisiin.
"Öh... olen aika uusi täällä. Siis... haluaisin myös tietää, mitä teemme."
uros sanoi ja katseli hiljaa alfoja.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by lara on Apr 18, 2010, 18:20

Lack kuunteli varsin tyytyväisenä Yelenhan suunnitelmaa pentujen kaappaamisesta. Tulipa samalla selville sudenhajun alkuperäkin. Hienoja panttivankeja! Noilla jos millä saataisiin niitty takaisin Ederalta. Susiklaani oli niin tarkka tekemisistään, lisääntymisistään ja laadustaan, että pentuja varmasti kaivattiin takaisin jo nyt.

Muut päättivät pitää jonkinsorttisen esittelykierroksen, jolle Lack lähinnä muljautteli silmiään. Se kyllä tunsi porukan pääpiirteittäin, eikä sillä nyt niin väliäkään ollut. Mutta lähdettiin nyt mukaan leikkiin, kun kerran muut halusivat.
"Lack."
Se totesi ja vilkaisi muita vinosti hymyillen. Tämän jälkeen uros suoristautui ja kiinnitti huomattavasti maireammalla ilmeellä varustetun naamansa alfakaksikon suuntaan.
"Tuohan kuulostaa suorastaan suunnitelmalta."
Sekarotuinen kehaisi ja kohensi hieman huiviaan.
"Ei varmasti vaadita kovinkaan kummoista, että pääsemmä alfan puheille - meidät varmasti viedään kartanoon kuulusteltaviksi saman tien, kun astumme sen pihamaalle."
Violettiharjainen naurahti hieman ja naksautti kieltäänkin.
"Luulisin, että kannattaisi ottaa jonkin pieni esine tai karvatupsu pennuista, jotta voisimme näyttää sitä todisteeksi panttivankiemme olemassaolosta. Mitä uskottavampia olemme, sen parempi."

Re: Terveisiä Ederalle
Post by sirita on Apr 18, 2010, 20:20

Amiral katseli alfojaan tarkasti. Niiden pentujen kaappaus ei ollut faaraokoirasta oikein mutta... kai ne ederan porukat sen ansaitsivat. Tuntui kuin olisi ollut rikollinen, kun Djalan porukat olivat ne pennut kaapanneet. Hyvä ettei tällä saarella ollut rankkureita tai sen sellaisia. Vihersilmä katseli välillä ympärilleen. Lato oli varsin jännän näköinen paikka, mutta hieman aivastutti kun täällä oli tätä heinää. No jaa, uros piti kuitenkin aivastuksen kurissa ja katseli taas alfoja.

Faaraokoira katsoi Lackia, joka näytti muljauttavan silmiään. Aika hassun näköinen otus tuo toinen oli. Taisi olla kuitenkin jo kauan ollut Djalassa, niin Amiral päätteli. Tuo toinen uros esittäytyi Lackiksi.
"Hauska tavata."
Amiral sanoi hiljaa ja hymyili. Autuaan tietämättömänä siitä, että Lack oli lahkolainen, uros puristeli päätään, niinkuin koirat joskus tekivät. Sitten faaraokoira katsoi taas Lackia, joka hymyili vinosti. Se oli Amista aika veikeän näköistä. Uros tarkkaili hetken Lackia ja suoristautui itsekkin ja loi katseensa alfapariin.
"Ai suunnitelmalta?"
uros kysyi hieman hämillään katsoen Lackia. Eivätähän koirat yleensä suunnitelmia kehitelleet. Paitsi oli Amillakin ollut suunnitelma kuinka saisi emännän paistaman pihvin uunista. Asia päättyi kuitenkin aika katastrofaalisesti. Tuo lopetti miettimisen ja käänsi taas katseensa alfoihin. Uros kuunteli Lackin puhetta. Oliko ederalaisilla kartano? Aika outoa. Mutta tämä koira oli Andriaanalla aika uusi, joten asioihin täytyi tottua. Lack jatkoi puhettaan.
"Niin, kai se kannaittaisi. Sitten ne ainakin uskoisivat että pennut on meillä."
rotukoira sanoi hiljaa.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by tucci on Apr 18, 2010, 21:32

// Sirita: tässä pelissä noudatetaan saapumisjärjestyksen vuoroja niinkuin normaaleissakin peleissä; sinun vuorosi pelata on vain ja ainoastaan narrin jälkeen. //

Yelenha ei puuttunut toisten nimiesittelyihin; se tunsi olevansa tuollaisten yläpuolella kuten Serenhakin. Siispä se kiinnitti täyden huomionsa muihin kuultuihin kommentteihin. Niinikään Flenje ja Ileyakin pysyttelivät vaitonaisina nimistään, lähinnä sen vuoksi että heistä olisi tuntunut typerältä toitottaa nimiään ovelta ja vintin aukolta.

Othelloa Yelenha Verimerkki ei totta puhuen ykkösviestinviejäkseen ollut missään vaiheessa ajatellut joten chihuahuaan luotu katsekin oli hieman alentavanlainen, vaikkakaan ei halveksuva. Olihan Othello viihdyttävä ja tarkkaavainen. Juttua jatkettiin myös muiden suunnilta, joten ensihätään Yelenha oli vain nyökähtänyt Othellolle ja antanut muiden esittää omat sanottavansa.
"Juuri niin", Yelenha myönsi Niyn ja Lackin kasauksien perään ja mietti sitten Lackin mainintaa aineistosta. Siinäpä olisi ollut juuri Othellolle sopiva touhu mennä vintille kikkailemaan joten viemisiä, mutta toisaalta saattoikohan tuollaisiin keskenkasvuisiin ederalaissusiin luottaa sen vertaa, että uskaltaisi niiden luokse päästää tuollaista tikkujalkaista minipiskiä? No, hyvästit sellaisille mietteille, ehkä olisi parempi joku tosissaan otettavampi laittaa neuvottelemaan pentujen seuraan. Punainen silmä kääntyi katsomaan Lackiin.
"Totta. Todistusaineisto kulkisi varmasti mainiosti sinun kassissasi, Lack. Lienet valmis ottamaan vastaan sellaisen tehtävän?" koira tiedusteli nyt virallisen toverilliseen sävyyn lilaharjaksiselta urokselta.

"Mutta kaikkien ei ole tarvetta mennä Ederaan", Yelenha lausahti kääntyen nyt enimmäkseen Othellon puoleen chihuahuaan aiempiin puheisiin nojaten, "eiköhän riitä että muutama menee ja loput voivat esimerkiksi olla täällä ladolla tai lähimaastossa vahteina."

Re: Terveisiä Ederalle
Post by hitodama X on Apr 19, 2010, 13:21

Othello virnisteli yhä kovin onnellisena Niytralle, kun naaras chihuahuan esittäydyttyä kertoi vastaavasti oman nimensä julki. Pikkukoira oli myös aikeissa kommentoida nimestä jotakin kohteliasta ja kenties pyytää jopa lupaa lempinimen käyttämiseen, mutta aikeensa jäivät sikseen, kun jostakin päin latoa kajahti yllättäen toinenkin vieraalla äänellä lausuttu esittely ilmoille.
"Huih!" uros ynähti ja kääntyi selvästi säikähtäneenä kohti Amiralia, jonka läsnäoloa koira ei ollut laittanut aiemmin ollenkaan merkille.
Pällisteltyään hetken faaraokoiraa jokseenkin epäileväisen näköisenä, kuin tämä olisi säikäyttänyt pienempänsä ihan tahallaan, muisti Othello kuitenkin nyt valloillaan olevan tilanteen vakavammanpuoleisen laadun ja suuntasi huomionsa taas johtajiinsa. Hyvin lyhyen hetken ajan pikkupiskin kasvoilta oli havaittavissa jopa jonkinasteista katumusta tai häpeää siitä, että hän oli tällä tavoin ryhtynyt virallisessa kokouksessa elämöimään.

Erinäisten paikallaolijoiden alkaessa hahmotella toimintasuunnitelmaa aiempaa selkeämmin sanankääntein näytti Othellokin hiljalleen pääsevän paremmin kärryille jutun juonesta. Viimeistään Yelenhan lupaus siitä, ettei kaikkien olisi tarvis lähteä jolkottamaan kohti Ederaa, sai uroksen suorastaan huokaisemaan helpotuksesta.
"Mä oon hyvä vahtikoira!" chihuahua päätti vielä vakuuttaa, jottei häntä vain kukaan tyrkyttäisi viestinviejän rooliin. Eipä koiralla nimittäin tullut mieleenkään, että muut varmasti osasivat keksiä ihan itsekin kasapäin hyviä syitä siihen, miksei häntä lähetettäisi kaappausoperaatiossa koko Djalan laumaa edustamaan.
"Mä voin vahtia niitä pentuja tai tai sitten mä voin myös oottaa pihalla ederalaisia ja haukkua oikein kovaa heti, kun mä nään niitten tulevan tänne", uros vielä jatkoi, ja alkoi puheidensa myötä innostua yhä enemmän tulevasta tehtävästään, olisi se sitten millainen tahansa. Varmaa nimittäin oli, että tärkeää se ainakin tulisi olemaan!

Re: Terveisiä Ederalle
Post by narri on Apr 20, 2010, 17:50

Niy ärtyi hivenen moisesta esittelykierroksesta, se nyt ei varsinainen tarkoitus asiassa ollut ollut ja tuo olisi tullut hyvin toimeen ilman erinäisten täysin randomien heppujen nimiäkin, mutta kohteliaasti tuo hymyili ulospäin ja painoi kaikki mieleensä. Lackin suunnitelma ottaa jotakin pennuilta kuulosti varsin hyvältä, ei vain sen vuoksi, että sillä saataisiin Ederan johto uskomaan että kaksikko todellakin oli Djalan hallussa vaan luultavasti pennut, jotka varmasti prameasti olivat kasvaneet kun johdollekin olivat sukua, olisivat varsin nyrpeitä kun niiltä niin vain nypittäisiin karvatuppoja irti tai otettaisiin tavaroita pois. Ja sekös olikin lystiä, saisivat ederalaiset muutenkin vähän nenilleen kuin joutumalla luovuttamaan niittynsä takaisin. Tai siis Djalan niityn, sillä siitä oli jo nartun mielessä tullut kiistaton osa lauman maita, vaikka mitään toimenpiteitä sen takaisinsaamiseksi ei oltu vielä tehty.
Kieltämättä Niykin hieman helpottui Yelenhan pyytäessä Lackia hakemaan todistusaineistoa, sillä Othello ei vaikuttanut oikein siltä, että toisen voisi päästää sudenpenikoilta nyrhimään karvaa tai muuta. Ties mitä penikat keksisivät tehdä moiselle kitukasvuiselle kääpiökoiralle, vaikka räkäistä silmään.

Othello tuntui itsekin olevan jokseenkin samaa mieltä ilmoittautuessaan vahtikoiraksi. Muutamasta viestinviejästä oli tosin nyt kasassa vain Lack ja ilmeisesti Flenje, jonka nimi oli aiemmin mainittu ja nimettömäksi jäänyt kermanvärinen koira ovensuussa olivat jonkinmoisia vahteja.
"Jos tarvitaan enemmän viestinviejiä kuin yksi, minä voin lähteä mukaan", Niy totesi kohteliaan kunnioittavaan sävyyn suoraan Yelenhalle. Tokihan narttu tarvittaessa vaikka istuttaisi takapuolensa portaisiin jotta penikat eivät karkaisi, mutta suoraan sanottuna tuo halusi mieluummin olla siellä missä tapahtuu, ei siellä, missä odotettiin tapahtumia. Ja tässä suunnitelmassa se paikka, jossa tapahtui siirtyi Ederan maille ja sieltä tietenkin takaisin ladolle, mutta siinä välissä olisi vain odottamista, istumista ja odottamista eikä mitään sen mielenkiintoisempaa. Ehkä arvuuttelua mitä siellä nyt mahtoi tapahtua. Tylsäähän sellainen olisi ollut.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by lara on Apr 26, 2010, 14:14

Lack hymyili vinosti Yelenhalle ja nyökkäsi hitaasti päätään.
"Mielihyvin."
Se totesi. Olipa ainakin tullut osoitettua muille laumalaisille, että Yelenha todella luotti urokseen. Ei Lack mikään turhake ollut. Päinvastoin! Tehokas ja uskollinen djalalainen, joka mieluusti toimi laumansa hyväksi milloin vain.

Mukaan oli tunkemassa myös Niy, jota uros silmäili hetken aikaa arvioiden. No, ainakin Othello oli tajunnut pysyä poissa jaloista. Moisesta pikkurakista ei olisi kuin haittaa. Siniharjainen narttu ei vaikuttanut kovin erikoiselta, mutta olisipa ainakin seuraa. Vaikka Djalan mailta ei Ederaan pitkä matka ollutkaan, taittuisi matka nopeammin rupatellessa, ja olisihan suurempi porukka vakuuttavampi kuin yksi pienikokoinen, hintelä koira. Etenkin, kun Edera oli susilauma.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by tucci on Apr 27, 2010, 19:04

Yelenha otti kaikki avuntarjoukset vastaan nyökähdellen mukana olevan oloisesti. Serenha niinikään vaikutti kuuntelevaiselta, mutta enemmän patsastuneen tuijottamaan viirupupillisella silmällään ja naamataulu jähmeän ja mielenkiinnottoman näköisenä. Serenha olisi halunnut jo lähettää porukan menemään että tämä olisi nopeasti pois alta.
Yelenha tiesi sen myös hyvin, mutta yritti kuitenkin ottaa iloa irti huolellisesta järjestelystä ja kääntyi ensimmäisenä porukan pienimmän piskin puoleen.
"Mene sitten pihalle vahtimaan. Eiköhän pari haukahdusta riitä", narttu lausahti chihuahualle ja virnisti pienesti. Sille olisi oikeastaan parhaiten kelvannut se että pikkupiski olisi vain havainnut lähestyjät ja sitten piilossa rynninyt latoon ilmoittamaan, mutta Othellolla ei ollut erityinen suojaväri joten samapa se kai olisi sitten äänimerkitkin lähettää.

Niytralle Yelenha soi nopean, arvostavan hymyn ja nyökähti.
"Kelpaa hyvin", vaaleaharjaksinen koira lausahti.
Lackille se puolestaan oli suonut tuttavallisen virneen. Mieluusti olisi narttu puhunut uroksen kanssa muutenkin, mutta työasiat oli paras pitää erillään vapaa-ajasta.
"Hienoa. Eiköhän sitten ole tärkeimmät roolit jaettuna. Nyt kysykää jos tulee jotain mieleen, meillä ei ole koko loppupäivää aikaa vain täällä istuksia. Tosin voisin kertoa vielä, että pennuthan ovat upseeri Irianin jälkeläisiä, narttu Iren ja uros Ciar. Ulkonäköihin pääsee ainakin Lack tutustumaan paremmin, jos kävisit vaikka ennen lähtöä Flenjen kanssa ylhäällä."
koira katsahti Lackiin ja Flenjeen varmistaen mustavalkoisenkin olevan kuulokorvalla sivullisesta asemastaan huolimatta. Itse ei Yelenha enää kertaakaan menisi ullakkotilaan tutustumaan, sen verran rankkaa oli vajaajalkaisena luovia ylös.
"Koettakaa olla liikaa suututtamatta Ederan porukkaa, emme sentään varsinaista sotaa tästä halua. Ja katsokaa vähän etteivät uhkaavan suurta saattuetta mukaan ottaisi, vaikka luultavasti mukaan lähtee muitakin kuin itse vaikutusvaltainen jehu. Meitä ei ole täällä ladolla tämän enempää joukkoja pahan paikan tullen eikä lauma muutenkaan valmiustilassa", narttu opasteli.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by hitodama X on Apr 30, 2010, 13:48

Yelenhan komentaessa Othellon pihalle vahtiin heilutti chihuahua johtajalle innokkaasti häntäänsä. Uros oli täysin varma, että tulisi suoriutumaan saamastaan tehtävästä täydellisesti.
"Pari haukahdusta, selvä. Heti kun nään ederalaiset metsässä", pikkupiski vielä kertasi päätään nyökytellen, ennen kuin loikkasi alas heinäpaalilta, jonka päällä oli kokouksen ajan nököttänyt. Hetken hän vielä virnisteli veikeän salaliittolaismaisesti kaikille paikallaolijoille, ennen kuin lähti viipottamaan vikkelästi ulos ladosta.
Viestinviejille suunnatut ohjeet eivät häntä koskettaneet, joten lieni vain viisainta, ettei hän jäänyt niitä kuuntelemaan - lyhytmuistinen koira kun olisi vain mennyt sekoittamaan tavalla tai toisella omat ohjeistuksensa muiden vastaaviin ja sotkenut parhaassa tapauksessa koko jutun.

Päästyään ulkosalle lähti Othello tutkimaan ladon lähimaastoa hyvän vartio- ja piilopaikan toivossa. Jonkin aikaa aluskasvillisuutta nuuskittuaan uros löysi kuin löysikin tuuhean ja matalan pensaikon, jonka alle vain chihuahuan kokoluokkaa oleva koiraeläin saattoi kätevästi piiloutua. Itsekseen hykerrellen piski ryömi raapivia oksia pelkäämättä suojaansa ja jäi positiivisella tavalla jännittyneenä odottamaan, että suunnitelmat etenisivät seuraavaan vaiheeseensa.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by narri on May 1, 2010, 13:20

Niy kuunteli puolella korvalla Yelenhan ohjeistusta Othellolle, kun ei asia kuitenkaan tuota itseään sen suuremmin koskenut. Piski lähtikin saman tien omin hommiinsa pihalle, hyvä vain saada moinen reppana pois jaloista pyörimästä. Sen sijaan narttu kiinnitti huomionsa jälleen takaisin alfakaksikkoon, jättäen kuitenkin hiljaisemman Serenhan mielensä taka-alalle. Toinen ei ollut pukahtanutkaan koko aikana, joten turha odottaa toisen avaavan suutaan nytkään. Hyvin se tuntui sujuvan niinkin, että vain toinen oli äänessä. Koirsasusi hymyili pikaisesti saadessaan luvan lähteä mukaan viemään viestiä Ederalle, hienoa, pääsisi siis mukaan tapahtumien liikkuvaan keskipisteeseen. Niy jäi paikolleen heinäpaalille makaamaan, sillä vielä ei ollut ilmeisesti lähdön aika vaan ensin pitäisi Lackin käydä tutustumassa tarkemmin näihin Ciariin ja Ireniin, käydä hankkimassa Ederaa vakuuttavat todisteet siitä, etteivät djalalaiset valehdelleen tyhjän takia. Eihän siihen olisi syytäkään ollut mutta tukalissa tilanteissa tupattiin toimimaan hassusti.

"Selvä on", Niy sanoi. Ohjeistus vastaaontettu ja ymmärretty. Narttua kenties hivenen huolestutti se, että vaikka tästä ei lauma sotaa halunnut, mitä Edera siihen sanoisi, että näiltä kiristettäisiin pentujen avulla niitty takaisin. Djala ei halunnut sotaa, mutta halusiko Edera sitten kun asia oli saatu pois päiväjärjestyksestä ? Sitä oli tosin turha murehtia siinä tilanteessa, suunnitelma oli hiottu ja lyöty jo lukkoon ja koirasusi oli itse ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Saivat rauhassa haluta sotaa sitten joskus, nyt oli nyt.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by lara on May 3, 2010, 21:57

[[Tuxulta lupa Flenjellä leikkimiseen : ) Lähinnä NARRILLE, että jos pelataan tälle kiekalle vielä, ja sit mie laitan ens viestissäni Lackin lähtemään ja teen samalla Ederaan jatkotopickin, johon tuut sitten miun perässä.]]

Uros vilkaisi Flenjeä pikaisesti Yelenhan jaellessa ohjeitaan ja nyökkäsi alfakaksikolle. Lack nousi sulavasti seisomaan valmiina toimintaan.
"Hillittyä ja diplomaattista toimintaa, onnistuu."
Se virnisti kieltään naksauttaen ja lähti niine hyvineen keikkumaan Flenjen suuntaan. Toinen saisi viedä sen mukuloiden luokse.

Sen suuremmitta puheitta kaksikko katosikin ladon ylisille, jossa käytiin pikainen neuvottelu ederalaissisarusten kanssa. Lack nyppäisi molemmilta tukon harjaa ja laittoi ne laukkuunsa. Mikä onni, että kakaroilla oli molemmilla tuollainen liehuva hevosenharja!
Koira jätti imelät hyvästit panttivangeille ja asteli Flenjen edeltä takaisin muiden joukkoon.

Kevyesti Lack hypähti Niyn rinnalle, ja hymyili vinosti nartulle.
"Me voimme varmaan sitten lähteä, jos kaikki oleellinen on hoidettu?"
Uros tiedusteli Yelenhaa katsellen.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by tucci on May 3, 2010, 22:20

Yelenha nyökähti Lackille Serenhan virnistäessä sen vieressä käärmeensilmänsä kiiluen ovelana. Eiköhän näihin viestinviejiin sopinut luottaa ihan hyvin.
Nyt kun Othello oli jo lähtenyt omaan toimeensa ja Lack kiipesi Flenjen opastuksella yläilmoihin Niyn jäädessä puolestaan odottamaan viestinviejätoveriaan, saattoivat alfatkin jo rentoutua enemmän asemistaan ja liikutella jäseniään. Ladossa he tosin aikoivat pysyä tiiviisti, olisipahan vieläkin enemmän vartiointia niin että sudenpenskojen oli turha yrittää yhtään mitään, vähintään neljä kahta vastaan koko ajan.

"Kyllä. Hoitakaahan homma tyylillä niin voimme nauttia vaikka juhla-ateriaa päivän päätteeksi niityn lähettyvillä", Yelenha lausahti häntäänsä huiskauttaen. Se muisti olevansa Lackille yhä aterian velkaa, vaikkakaan koiraeläimiä he tuskin pääsisivät syömään ellei mahdolliset pippalot jäisi siskosten ja lilatukan keskeiseksi.
"Onnea matkaan", Serenha päätti lausahtaa kauniiksi viimeistelyksi omalta osaltaan, oikeastaan kokonaan Yelenhan painostuksella sekä sanavalinnoilla, mutta sitä tuskin kukaan tulisi koskaan tajuamaan kun kaksikko ei välittänyt mitään ulospäin näkyvää viestiä. Yhteistuumin kuitenkin kaksikko katseli viestinviejiksi nimettyihin ja ilmeiltään näyttivät suorastaan identtisiltä kaksosilta, Serenhakin panosti kannustavan olemuksen ylläpitoon matkaansaaton ajaksi.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by hitodama X on May 4, 2010, 13:03

Othello kykki pensaikossaan itsekseen hyräillen, sekä kuunnellen puolella korvalla taakseen jääneestä ladosta vaimeana kantautuvaa puheensorinaa. Sanoja ei chihuahua erottanut, mutta osasi kuitenkin päätellä äänistä ainakin sen, ettei lähettiporukka ollut vielä poistunut ladosta. Ilmeisesti nyhtivät vielä niitä todisteina toimivia karvatupsuja sudenpennuista tai jotakin muuta kehittävää.
Jossakin vaiheessa pienen koiran päähän pälkähti, että mitä jos hän ei tunnistaisikaan ederalaisia, kun nämä saapuisivat ladon lähettyville. Huomio sai piskin vaikenemaan ja näyttämään hetken aikaa jopa jokseenkin huolestuneelta. Jospa Edera vaikka ottaisi Lackin ja Niytran vangeiksi kartanoon, jolloin Othello ei voisi tunnistaa porukkaa edes näiden mukana olemisesta? Se olisi vallan kinkkinen tilanne.
Onneksi Othellolla oli kuitenkin aikaa enemmän kuin kylliksi, joten hän saattoi painaa päänsä etutassujensa päälle ja kuluttaa runsaat minuuttinsa miettiäkseen sitä, miltä ederalaiset oikein näyttivät. Lieni sanomattakin selvää, että uroksen kuvitelmassa nuo vihollisiksi kuvatut sudet olivat tummaturkkisia, sottaisia ja verenhimoisia hirviöitä, joita ei kyllä koiraeläimiksi olisi parhaalla tahdollakaan tunnistanut.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by narri on May 5, 2010, 16:19

Niy tuijotteli kattoa ilman sen suurempia mietteitä odotellessaan Lackin ja Flenjen paluuta yläpuolelta, mikä kävikin varsin sutjakkaasti ja ilman sen suurempia rähinöintejä, mitä ilmeisimmin kun suuria ääniä ei ollut kuulunut. Hieman vähemmän kevyesti narttu nousi seisomaan venytellen välissä hieman kangistuneita lihaksiaan, jotta juokseminenkin sitten reippaammin sujuisi ilman mitään lihasrepeämiä ja muita mutkia matkalla.
"Tyylillä mennään", koirasusi totesi hypähtäen alas heinäpaalilta, heilauttaen häntäänsä.

Vielä Niy vilkaisi yhdellä silmällään Serenhaa, joka oli vihdoinkin avannut suunsa toivottaakseen vallan yksinkertaisesti onnea matkaan. Missään vaiheessa alfakaksikon toisen osapuolen hiljaisuus ei ollut häirinnyt, mutta narttu ei ollut odottanut tämän sanovan mitään. No tulipa siinäkin todistettua yksi luulo vääräksi.
Narru katsoi Lackiin odottavasti. Josko tästä nyt sitten lähdettäisiin juoksentelemaan ympäri maita ja mantuja tärkeässä tehtävässä, kun oli onnentoivotukset ja matkaanlähetyksetkin jo hoidettu eikä sen suurempia seremonioita tarvittu.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by lara on May 6, 2010, 22:28

[[ http://andriaana.proboards.com/index.cgi....ano&thread=3872 Tänne Narri!]]

"Mennään siis."
Totesi Lack ja poukkasi ulkomaailmaan yhdessä viestinviejätoverinsa Niyn kanssa. Kohti Ederaa!

Re: Terveisiä Ederalle
Post by lara on Jul 27, 2010, 20:23

[[Palaamme tänne hyvässä järjestyksessä. KAIKKI Ederasta tulevat pelaavat hahmonsa sisään latoon ENSIMMÄISEN viestin aikana!
Jos Djalan päässä odottelevat eivät halua osallistua, niin ei ole pakko - hahmot voidaan pitää mukana pelissä ihan sivustakuuntelijoina ilman pelaajien panostusta. Kaikki mukaan vapaassa järjestyksessä, uusi pelijärjestys muotoutuu ensimmäisen kierroksen aikana. Laskekaa kaikki itse, ketkä ovat mukana.]]

Niy ja Lack olivat johdatelleet koko konkkaronkan metsän halki Djalan maille. Violettiharjainen oli keekoillut porukan kärjessä hauska häntänsä korkealla ilmassa keikkuen ja violetti huivi kaulassa liehuen. Se ravasi pää pystyssä, ja porukka eteni ripeästi. Oli hieno tunne johdattaa ederalaisluuserit Djalan maille ja kohti latoa, kun tiedossa olisi melko varmasti makea voitto ja alueet takaisin.

Pian lato ilmestyikin näköpiiriin, ja Lack hidasti vauhdin ripeäksi kävelyksi. Se silmäili paikkaa iloisena paluusta. Porukka oli edelleen paikalla, ja pennut mitä ilmeisimmin hyvässä tallessa.
"Mennään sisään."
Mustaturkkinen uros kehotti varmastikin melko tarpeettomasti susilaumaa.
"Siellä voitte neuvotella."
Lack vilkaisi virnistäen olkansa yli muita ja astahti itse sisään hämärään latoon. Ensimmäiseksi uros etsi silmiinsä alfasiskokset.
"Arvoisat alfat - Ederan vieraamme."
Uros ilmoitti tarpeettoman arvokkaasti ja astahti kumartaen hieman syrjemmälle ottaakseen paikkansa laumatovereidensa keskuudessa. Lackin osuus näissä karkeloissa oli melko lailla hoidettu.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by hitodama X on Jul 28, 2010, 0:37

Djalan päässä aika oli kulunut verkkaiseen tahtiin, mistä syystä odotteluun kyllästynyt Othello oli päässyt torkahtamaan. Chihuahua ei kuitenkaan ollut järin syväunista tyyppiä, joten pienesti ynähtäen hän avasi silmänsä heti, kun ensimmäiset äänet maata rummuttavista juoksuaskelista kantautuivat hänen korviinsa.
"Mitä, keitä..?" uros jupisi itsekseen, kunnes tärkeä vartiointitehtävän palasi hänen mieleensä ja sai viimeisetkin unenrippeet karisemaan piskin silmistä. Ederalaiset olivat viimein saapuneet!

Ennen kuin koiraeläinporukka oli edes varsinaisesti ehtinyt Othellon näköpiiriin, loikkasi hän jo pystyyn pensaansa suojissa ja haukahti kahdesti kimeällä, terävällä äänellään: merkki Yelenhalle ja Serenhalle vieraiden lähestymisestä. Sitten koira jäi paikoilleen seuraamaan tilanteen kehittymistä, vaikka mielensä olisikin kovasti tehnyt ryhtyä säntäilemään ympäri ladon pihamaata. Koska tilanne oli niin kovin tärkeä, katsoi hän viisaimmaksi kuitenkin purkaa jännittyneisyyttään vain järsimällä oksia, jotka kurkottelivat suunnalta jos toiselta hänen kasvoilleen.
Hetken kuluttua kirjava koiraeläinlauma jymisteli näkyviin ja katosi nopeasti ladon uumeniin. Othello huiski helpottuneesti häntäänsä huomatessaan niin Lackin kuin Niytrankin, joiden läsnäolo sai uroksen vakuuttuneeksi siitä, että kaikki oli mennyt suunnitelmien mukaan.

Jäätyään taas yksin pihalle kömpi Othello viimein ulos piilopaikastaan ja lähti kipittämään vimmattua vauhtia kohti latoa. Hän ei kuitenkaan suunnannut suoraan etuovelle, vaan lähti kiertämään seinustaa siinä toivossa, että löytäisi lautojen välistä raon, josta oravan kokoluokkaa oleva piski pääsisi livahtamaan sisään. Pitkään hänen ei tarvinnutkaan etsiskellä, joten keskustelun päästessä ladossa käyntiin oli hän jo ehtinyt pujahtaa vaivihkaisesti sisälle ja saattoi ryhtyä seuraaman kokousta vanhojen heinäpaalien lomasta.

---

Zephyr oli ravannut vaitonaisena joukon hännillä ja pyrkinyt tutkimaan mahdollisimman tarkkaan maaston perusteella sitä, mihin he oikein olivat matkalla. Vaikka violettimerkkisen djalalaisen typerä häntä tuntuikin peittävän taakseen puolet maisemasta, oli hukka kuitenkin varsin nopeasti päässyt jyvälle kaikkein todennäköisimmästä määränpäästä, mikä oli nostattanut vinon hymyn hetkeksi hänen suupielilleen. Voi, kun djalalaiset vain tietäisivät, millaisia juttuja hän oli heidän rakkaassa ladossaan käynyt muinoin erään puolikuulaisnartun kanssa hommailemassa. Vaan eivätpä kaiken kokeneet heinäpaalit osanneet sitä heille kertoa - mikä lieni loppujen lopuksi vain hyvä asia.

Kun kulahtanut varastorakennus viimein tuli kuin tulikin näkyviin ja porukka alkoi hidastaa vauhtiaan, nyökytti Zephyr tietäväisesti kuonoaan ja tuhahti vaimeasti.
"Kuinka yllättävä piilopaikka", hän vähätteli silmiään pyöräyttäen. Jos hän olisi ollut Djalan johtaja, olisi hän rahdannut pennut sille vähän matkan päässä rannasta olevalle saarelle, josta mukelot eivät olisi päässeet huomaamatta karkuun yrittämälläkään.
Joukkion saapuessa sisään latoon kävi harmaaturkille kuitenkin pian selväksi, mikseivät johtajasiskokset varmastikaan olleet edes ajatelleet uimista vaativalle saaripahaselle majoittumista. Vaikka hukka yleensä hallitsi ilmeensä suorastaan esimerkillisesti, ei hän nyt osannut häivyttää pientä inhosta kielivää mutristusta huuliltaan, kun hän ensimmäistä kertaa näki hommaa pyörittävän sisarusparin - tai sen, mitä heistä oli jäljellä. Kaksikolla oli jokseenkin vähälukuinen määrä niin silmiä kuin jalkojakin, eikä toisen rujo nahkapanssarikaan varmasti ollut mikään etu uimisen kannalta. Melkoisia amatsoneja nimityksen ei niin mairittelevassa muodossa.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by narri on Jul 28, 2010, 17:24

Niy oli seuraillut Lackin vanavedessä antaen puuhkahännän johdatella joukkoa kohti latoa mielensä mukaan. Narttu itse oli toiminut jonkinlaisena tarkkailijana tai jonakin, vilkuillut välillä takana kulkevia ederalaisia, ettei mitään kierouksia siellä puolen yritettäisi kun suunta oli saatu selville. Oli kovin ikävä kuolla takaa tulleeseen iskuun.
Pianpa ladonröttelö taas näkyi ja kuului kimeä haukunta, ilmeisesti sen pikkupiskin ääni joka oli jätetty paikkoja vahtaamaan. Joku kommentoi takaa piilopaikkaa, mutta sen annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mitäpä väliä sillä oli, kunhan penikat pysyivät varmassa tallessa. Ja johtajat varmasti pitivät huolen siitä, että nämä kaksi penikkaa todella pysyivät varmassa tallessa.
Lack hoiti esimerkillisesti jutun johdattelut eikä Niylle jäänyt asiassa enää muuta tointa kuin seurailla perässä latoon, nyökäyttää johtajille ja siirtyä syrjempään tilannetta seurailemaan.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by ish on Aug 7, 2010, 15:29

Cayden oli astellut ylvään arvokkaaseen tapaansa kohden Djalan alueita, pysytellen kuulomatkan päässä Irianista siltä varalta, että upseeri saisi päähänsä puhua pukahtaa. Djalan alueet eivät olleet Edera uskolliselle kultaharjakselle kovinkaan tuttuja, mutta vaikka uroksen haaleat silmät vaikuttivat teräviltä ja tarkkaavaisilta, ei uros kykenisi muistamaan matkasta juurikaan jälkeenpäin, niin syvälle ajatuksiinsa hän oli vaipunut. Sillä vaikka tunteet eivät näkyneet entisen soturin kivestä veistetyillä kasvoilla tai haukkamaisen terävästi ympäristöä silmällä pitävistä silmistä, puristi ahdistava tuska mustaturkin sydänalaa. Vaikka toistaiseksi oli vältytty ongelmilta, niin djalaisten kuin arvon upseerin puolelta, ei Karpaattien kasvatti saanut mielestään tunnetta, että tässä kävisi vielä kehnosti. Mitä muita syitä Verimerkillä voisi olla pentujen kaappaukseen, ellei sitten kiristys. Pieni huokaus karkasi uroksen huulilta. Hän oli uskollinen Ederalle, koko sydämestään, mutta entä jos pentujen henki olisi vaakalaudalla?

Yleensä pehmeässä hymyssä olevat kasvot kääntyivät katsomaan määränpäätä kovina ja tiukkojen juonteiden peittäminä. Ihmisten jäljiltä Andriaanaan hylätty rakennus häämötti aluskasvillisuuden ja puiden runkojen välistä, eikä ollut vaikeaa arvata paikkaa, jossa kahden lauman johtohenkilöiden oli suunniteltu tapaavan. Kun joukko astui homeelta ja eltaantuneelta heinältä haisevaan hämärään, saattoi tumma susiuros erottaa selkeästi Djalan johtajan ja tämän sisaren. Harvoin vihaa tai katkeruutta tunteva uros pidätti onnistuneesti sisässään kuohahtavan raivon, katsoessaan kylmän viileästi Yelenha Verimerkin ainoaan silmään. Tuskin narttu häneen kiinnittäisi huomiota, mutta jos kiinnittäisi, tunnistaisi tämä hänet varmasti. Sivusilmällä uros tarkkaili tilaa, kyeten haistamaan pentunsa tutut hajut, muttei näkemään heitä. Tietysti heidät oli laitettu varmaan talteen.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by pipsu on Sept 7, 2010, 20:57

> Pyydän tuhannesti anteeksi tätä kuolleisuuttani. Nyt kun minulle ropsahti kasa tehtäviä, on minun pakko herättää itseni koomasta tämän roolimisen saralla. Koska kuitenkin haluamme tämän halvatun pelin äkkiä pois, kiskaisemme peliä keskenämme Tuccin kanssa vähän matkaa. Muut pelaajat palatkoon peliin, kun luvan annamme! Kiitos ja anteeksi, vannon palaavani ruotuun ja olevani vastuun arvoinen. <

Irian oli ollut vaitonainen koko matkan ajan. Ulkopuolisille ehkä hyvä asia, koska tiukkakatseinen susi olisi varmasti vain tiuskahdellut muille, mutta nyt se piti päänsä kylmänä ja katseensa lasittuneena. Joutuisin, mutta silti mahdollisimman arvokkain ja "tyynin" askelin se eteni mantuja pitkin, seuraten djalalaisia eteenpäin näiden reviirille. Ladon lähestyessä reitti kävikin hyvin tutuksi, eikä ederalainen voinut kuin puistella päätään pienesti säälien. Eivätkö he tosiaan olleet keksineet parempaa piiloa? Tosin, kaikkihan olivat Ederalle kateellisia rakennuksesta, niin tokihan Djalan piti käyttää omaa tönöään. Huvitus melkein kiskoi nartun ajatukset tulevasta, mutta tosiaan vain melkein.

Astuttiin sisälle latoon vaitonaisina, joskin violettiharjaksisen saapumiskajautus katkoi tätä tunnelmaa. Irian kohotti arvokkaan päänsä ylös silmäillessään kylmästi, suorastaan halveksien, tuttua alfaparia. Korvat liikahtelivat tarkkaavaisina, ja kylmä olemus ei antanut pienintäkään lämmönhaituvaa tälle alhaiselle laumalle.
"Serenha, Yelenha", valkoharjas lausui nimet matalasti, kuin puhaltaen roudan ulos keuhkoistaan. Hän kuitenkin muisti asemansa tässä tilassa, eikä toki alkanut räyhäämään hyvin sähkönarkana aikana.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by tucci on Sept 10, 2010, 20:21

Ladon sisällä ei alfakaksikko ollut liiemmin liikuskellut, tai sen puoleen puhunutkaan. Niinikään vartiossa toimineet Flenje ja Ileya olivat paikoillaan, Flenje patsasmaisen totisena ja Ileya kieltämättä jo melko kärsimättömänä.
Siinä syvässä hiljaisuudessa ei ollutkaan vaikea kuulla kimakoita pikkukoiran haukahduksia sellaisten lopulta kantautuessa ilmoille. Yelenha pani tyytyväisenä merkille, ettei Othello jäänyt enempää räksyttämään, se vaihtoehto oli kieltämättä käynyt nartun mielessä pariin otteeseen.
Ja sitten odotettiin lisää, mutta tunnelma oli selkeästi kiristynyt ladon sisällä korvien höristellessä kuullakseen lähestyvän joukon askeleet.

Ja sieltähän niitä tuli. Ihan kivan joukonhan ederalaiset olivat mukaansa ehtineet kahmaista. Susia kaikki, niinpä toki. Yksisilmäiset siskokset tarkkailivat kopean, mutta varsin kiinnostuneen oloisena homeiseen tilaan ahtautunutta väestöä. Caydenin tulo venytti jonkin verran Yelenhan suupieltä, mutta se ei jäänyt enempää tuotakaan urosta huomioimaan. Cayden ei lienee ollut porukan pää ellei ollut täysin valheita laverrellut heidän tapaamisellaan.
Samalla narttu varmisti vaivihkaa omien vartijoidensa sijainnit ja olotilat. Kaikki olivat skarpin oloisina, hyvä.
"Kiitos", tumma koiranarttu lausahti lyhykäisen tyytyväisenä Lackille ja nyökähti myös Niyn suuntaan.

Omien laumalaisten jälkeen huomio kääntyi kunnolla Irianiin, jonka Yelenha tunnisti saamiensa taustatietojen mukaan. Kasvotustenhan he eivät olleet koskaan tavanneet, Serenhakaan ei ollut.
"Irian. Sinulla lienee kaikki isäsi valtuudet kun emme Roita itseään saaneet kunniaa tavata?" koira varmisti, vankalla ja matalan pehmeällä äänellä. Se ei jättäisi nyt pienintäkään yksityiskohtaa ansakuoppien varaan jos mahdollista.
Serenha tyytyi tuijottamaan yhä alituisen tarkkaavaisena vieraita viirupupillisella silmällään. Yelenha jatkoi omaa keskusteluaan, katse porautuneena yksinomaan valkolettiseen suteen.
"Viestinviejäni taisivat kertoa nuorista vieraistamme, Irenistä ja Ciarista. Ja ehkä olet jo arvannut mitä me Serenhan kanssa haluamme Ederalta?" Yelenha puheli varsin mairean huolettomaan sävyyn.

"Takaisinmaksun aika", murahti Serenha paljon karkeammalla äänensävyllä Yelenhan viereltä.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by pipsu on Sept 14, 2010, 22:02

Irian luimisti korviaan. Sen oli pakko laskea hieman päätään, ahdistuneena tällaiselle tilanteelle. Djalalaiset olivat suunnitelleet tilanteen hyvin. Vartijat pitivät silmällä alfojaan aivan kuten Ederan tukijoukot upseeriaan, ja taistelu saisi vain tilanteen pahemmaksi. Pattitilanne! Nuori susinarttu ei ollut lainkaan varautunut tällaisiin. Tämä tuli aivan puun takaa.
Valkoharjas käänsi tumman katseensa ympäristöstä kaksikkoon, jotka uteliaina tiedustelivat suden asemaa tilanteessa. Irian liikautti korviaan äkäisenä, mutta kasvonsa ja äänensävynsä hän piti jäisen neutraalina.
"Koska Roi ei ole kykeneväinen paikalle, valtuudet annettiin minulle", kultaturkkinen varmisti alfaparin tiedustelut. Se ei koskaan nimittänyt Roita isänään, kun oli kyseessä asiallisempi tilaisuus. Tottakai vieraille hänen oli pakko huomauttaa kunniakkaista sukujuuristaan.

Kun puhe siirtyi Irianin jälkikasvuun, nosti narttu päätään ja antoi korviensa ilmaista paremmin tyytymättömyyttään. Tummien silmien liekit leimahtivat, mutta yhä piikkipallonkantaja kykeni hillitsemään räjähdysaltista tempperamenttiaan.
"Määränpäänne arvaamiseen ei vaadita kovinkaan suurta pohdintaa", susi tokaisi hyvin myrkyllisesti. "Keksittepä äärimäisen kunniakkaan tavan asioiden selvittelyssä. Ihailtavaa suorastaan."
Alfantyttären lihakset tärisivät hieman. Eivät pelosta, vaan kiukusta. Susi heilautti valkoisen harjaksen silmiltään ja jäi tuijottamaan polttavasti alfakaksikkoa.

Re: Terveisiä Ederalle
Post by tucci on Sept 16, 2010, 21:50

Yelenha hymähti tyytyväisesti, itseriittoisan sellaisesti, saatuaan varmistuksen Irianin valtuuksista. Eiköhän sitten voisi hoitaa homman nopeasti kotiinpäin, tuollaisen roskasakin ei pitäisi päästää liikaa hengaamaan ladolle, vaikka tokihan noista valtaosa oli varmaan paikalla ennenkin käynyt. Eikä lato homeisine heinineen nyt viehättävä ollutkaan, mutta hyvin se oli soveltunut pentujen säilömiseen ja vartioinnin järjestämiseen.

Sisartaan Yelenha tyynnytteli hieman mielessään aistittuaan Serenhan alati kasvavan kiihtymyksen ja halun vain raadella nuo kaikki arvovaltaiset ederalaiset siihen paikkaan. Sisko oli aina niin ihanan väkivaltainen, ah. Irianin nulikat sentään oli saatu ehjinä säilymään.
Yelenha koetti olla itse rauhallinen, vaikka toki olisi ollut hienoa laittaa vielä täydellisempi vihanpito pystyyn ja kertoa syvällisiä mielipiteitään. Kidnappauksestakin olisi voinut letkautella vaikka mitä hienoa, mikä olisi eittämättä saanut vierailijat ärhentelemään. No... laumojen välistä sotaa tästä ei ollut hyvä tehdä.
"Kukin tyylillään. Ideasta saan muuten osittain kiittää erästä laumalaistasi, vaikka henkilöllisyyden taidan jättää kertomatta. Mukavampi antaa sinun kasvatella käärmeitä alaistesi joukossa", koira lausahti vienon hymähdyksen kera. Puhesävy oli kuitenkin muuttunut entistäkin asiallisemmaksi, kuin virallinen kokous olisi Yelenhan puolesta aloitettu.
"Mutta itse asiaan... todistajiakin lienee riittävästi paikalla jotta voimme hoitaa tämän sanallisesti ja sulassa sovussa. Djala haluaa nurmikenttänsä kokonaisuudessaan takaisin ja te saatte pentunne takaisin, ehjinä. Jos heidän kuntoaan epäilet, voit aivan vapaasti lähettää yhden hm... henkivartijoistasi tarkistamaan tilanteen tai kysyä itse heitä tulemaan luukulle, eivätköhän he kuule hyvin joka sanamme täällä"
Yelenha vilkaisi ullakkoa vartioivan Flenjen suuntaan.

// Laitetaan tämä peli nyt virallisesti jäihin ja poikki. Kaikki tietänevät lopputuloksen - Djala saa alueensa ja pennut pääsevät lähtemään Ederan joukkojen mukana kotiinsa.
Kiitokset osallistuneille, mukavastihan nuo huomattavan pitkät alkuosuudet sujuivat //