Othello - RPGs

Djala » Lato » YP - Vallan vallanhimoista

YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 16, 2009, 17:16

Koskapa olisikaan paras ajoitus kutsua laumaa koolle kuin rankkasateen aikaan?
Djalan alfa Yelenha Verimerkki venytteli laiskanlaisesti kävellessään metsikössä sateen seassa. Sade ei tuntunut koirasta erityisemmin miltään, mitä nyt miekka kävi vähän sääliksi. Pitäisi kuivattaa se ladolla. Mustaruskea narttu vilkuili laimean näköisenä metsikköön ainokaisella silmällään ja tuhahti. Tyhjän näköistä oli, mutta ladolla saattaisi olla joku ihan hyvin sateelta suojassa.
Koira päätti laittaa tuumasta toimeen ja kohotti kuonoaan ylös sadetta uhmaten ja ulvoi niin hienosti kun nyt ehdalta koirankurkultaan pystyi. Ei ehkä vetänyt vertoja susien ulvonnalle, mutta kyllä se kantajaansa kuvastavan ylvästä (ja omahyväistä oli). Merkki kokoontumisesta. Narttu huiskautti märkää häntäänsä ja käveli reippaammin ladon suunnalle, nähden sen jo metsikön seassa varsin tarkkaan. Ruma röttelö, mutta ainakin oli oma röttelö.

Koira vilkaisi taakseen ja sihahti pienesti tuijottaessaan hetken siskoonsa. Se odotti Serenhan nyt rinnalleen ja äänettöminä he astelivat kohti ladon ovia, yhdessä merkkinä yhteisestä asemastaan. Hiljaisina, sillä siskokset olivat melkoisen vajavaisia kommunikoidessaan nykyään ilman telepaattista yhteyttään. Ilmeettöminä, mutta ilmeisen arvovaltaisina.

[[Ok en tiedä mysistä mitään, Lara sanoi tulevansa puol tuntia myöhässä about. Roolikaa vain loput tänne miten tahdotte, minä menen nyt kiireellä syömään äh ja tuon seuraavalla kiekalla loput omat hahmoni. Päätin olla uhmakas ja tuoda Serenhan messiin kaikesta huolimatta. ]]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 17:27

Sade oli kuin olikin alkanut, ja varsin rankkana sittenkin. Ei sillä, että moinen luonnonilmiö olisi Othelloa juurikaan haitannut, mutta mustien pilvien enteilemä ukkonen urosta jo hieman mietityttikin. Kova jyrinä osasi olla pelottavaa pienelle koiralle, etenkin jos ei ollut ketään toveria sääilmiötä jakamassa.
Nyt ei ollut seurasta kuitenkaan puutetta, ja kuullessaan ladon lähistöltä kantautuvan ulvonnan kohotti chihuahua korvansa tarkkaavaisina pystyyn. Hetkeksi uros pysähtyi ja katsoi taakseen, hakien katseellaan Keijuksi kutsuttua ystäväänsä, jonka oletti olevan jossain lähistöllä.
"Mähän sanoin, että Rastinaama olisi ladossa!" uros julisti onnellisena siitä, että oli onnistunut toimimaan oikein.

Nopeasti Othello jatkoi kuitenkin matkaansa ladon kuivan sisäilman houkuttelemana, eikä aikaakaan, kun pieni rotukoira jo seisoi oviaukon luona.
"Huhuuuuuuh?" piski huhuili kimeästi, ja näkikin nopeasti johtajansa ladon sisässä. Paikalla oli myös joku toinen, etäisesti Yelenhaa muistuttava tapaus, mutta tätä ei uros tuntenut.
"Heippa Rastinaama-johtaja! Ei olla nähty aikoihin!" aloitti pantakaulainen riemukkaasti, mutta pysähtyi ennen latoon peremmälle käymistä ravistelemaan turkkinsa kuivaksi. Ei sopinut kantaa vettä sisälle asti.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by neftichan on Jun 16, 2009, 17:34

Myöskin Keiju oli kuullut tuon ulvonnan vaikkei hälle ollut hajuakaan kuka ulvoi, mutta pianhan se selviäisi kun Othello selvästi tiesi mistä on kyse.
"Mennään tapaamaan tätä Rastinaamaa"
Keiju julisti iloisesti ja lähti seuraamaan Othelloa minkä pikku jaloistaan ehti. Onneksi molemmat olivat kääpiökoiria niinmatkan teko olin samankaltaista molemmille. Piaan lato jo siinsikin heidän edessään. Kaksi koiraa oli jo entuudestaan sisällä. Luultavasti toinen oli se johtaja. Keiju asteli vaisusti melkein Othellon kyljessä kiinni ladon sisälle. Keijukin ravisteli itseää.
"Voih turkkini...."
Keiju voihkaisi ja kääntyi katsomaan koiraa, jota Ohtello puhutteli johtajanaan.
"Oletko sinä Djala lauman johtaja?"
Keiju kysyi hieman arkaillen.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 16, 2009, 17:47

][ Äääh olen hieman myöhässä kun kello unohtui ihan DD: ][

Jonkun matkan päässä ladosta takkuharjas kirosi yllättäen alkanutta rankkasadetta. Se oli läpikotaisin jo kastunut, haisikin ällöttävältä kaiken mudan ja lian kastuessa sen turkissa. Ruskeaksi värjäytynyttä sadevettä tippui sen harjaksesta ja turkista.
"Ei julkea, mikä i--!"
Se oli juuri ärähtämässä ääneen, kun korvansa nappasivat tutunlaista koiranulvontaa ilmasta. Narttu kohotti päätään ja käänsi katseensa taakse. Ladolta se tuli. Laumakokous.
"Hiivatti!"
Koirasusi ärähti sitten, kääntyen rivakassa ravissa ympäri. Ihan kivahan se oli sateensuojaan päästä, mutta nartulla oli ollut vähän muuta mielessään.

Nopsasti Trokaislag saikin ladon näköpiiriinsä ja tunsi kirsussaan jo useamman koiran hajun. Kokouspa kokous. Rivakasti se asteli puurakennuksen luo ja puisteli turkkiaan ovella ennenkuin astui sisään heinäiseen tilaan.
Paikalla olikin jo kaksi natiaista ja johtajat. Yelenha Verimerkki varsinkin olikin jo melko tuttu näky, kunnioitettavasti pelastanut Trollin Golube Lunastajan kynsistä.
Kepeästi nyökäten se astui koirien ohi ja asettui peremmälle istumaan, tietäen vallan hyvin, ettei tuoksunut tai edes näyttänyt kovin siedettävältä. Johtajille piti sallia vähän hajurakoa.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 16, 2009, 18:00

[[No enkä ollu ku melkein puol tuntia myöhässä siitä puolituntisestakin : DDDDD Mut sen puol tuntia taistelin Acerin kanssa! Ja voitin.]]

No oli aika hehkeä fiilis taas kerran, kun violetti harjas liimautui naamaan kiinni ja komea häntäkin näytti lähinnä nololta piiskalta jossa roikkui vettynyt moppi. Pari päivää sitten puuhun ripustettu rusakko oli vettynyt pilalle ja Lack oli viskannut sen menemään. Hittojako se vettyneellä lihalla teki, vaikka miten olisi roikkunut. Nyt sen oli jokseenkin nälkä ja vilu. Ihan paska päivä.

Uros oli kuitenkin sekin kuullut kutsun, ja laukkasi korvat luimussa, mielessään kiroillen ja kosteaan köyteen kiedottu lihakoukku laukussaan painaen kohti latoa. Siellä ainakin olisi katto, ellei koko madonsyömä tönö ollut romahtanut tässä myräkässä.
Sen komeisiin puuhkajalkoihin tarttui inhottavasti kuraa ja normaalisti niin sievä uros oli tällä hetkellä äärettömän rähjäisen näköinen ja valitettavan tietoinen asiasta.

Ladon kyljessä oli koiranmentävä kolo, jota melkoisen monet olivat aiemminkin käyttäneet. Märkä uros puikahti siitä sisään ja vilkaisi ympärilleen pikaisesti. Yelenha, jolle se oli kerran tarjonnut aterian. Muutama muu laumalainen. Ei mitään jännittävää.
"Terve."
Lack tervehti porukkaa ja siirtyi hieman syrjempään ravistelemaan turkkiaan.
"Nappivalinta tämä lato tällaiselle, meinaan tuolla ulkona ei kyllä kovin kaksista ole liikkua."
Se irvisti kieltään naksauttaen. Muutkin olivat näköjään saaneet osansa sateesta.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 16, 2009, 18:25

Ulvonnan ehkä kauimpaa kuullut kaksikko oli ripeää tahtia lähenemässä latoa. Kermanvärinen puolisaluki mustavalkoisen koirasuden seurassa. He eivät tuhlanneet energiaansa puhumiseen, etenkin naaras vihasi toden teolla sadesäätä. Ei sitä sen puoleen lämmittänyt ajatus laumakokoontumisestakaan, mutta ei aina voinut voittaa.
Ileya asteli erittäin närkästyneen ja äkäisen näköisenä Flenjen edellä latoon. Kiertäen tarkoituksella erityisen kaukaa alfasta, tai no alfakaksikosta. Kyllä Ileya tiesi, ettei Yelenha jättäisi siskoaan millekään alemmalle sijalle. Mielipuolet ällötykset.
Ileyan takana asteleva Flenje oli ilmeetön, mutta katseli seuralaistaan uteliaammin alfoihin. Ileya oli laukonut melkoisia halvennuksia tuosta kaksikosta eikä Flenje ollut koskaan erityisemmin tehnyt tuttavuutta laumansa alfaan. Lahko oli sille paljon enemmän, tämä oli enemmänkin pelkkää leikkiä. Typerä muodollisuus. Uros istahti seisomaan jääneen puolisalukin vierelle. Molemmat olivat hyvin uitetun näköisiä, kummallakin oli oikeasti tuuheat ja näyttävät harjaksen ja Flenjelle vielä muutoinkin pitkä turkki.

-

Yelenha oli astellut sisarensa kanssa sisälle ja puisteli turkkiaan, hivenen innokkaammin kuin Serenha vierellään. Yelenha välitti enemmän sille miltä turkissa oikein tuntui. Narttu asteli hyväksi näkemälleen paikalle paalipinon eteen ja jysäytti miekkansa kuivaan, vanhaan heinään. Sanattomassa hiljaisuudessa Serenha asettautui istumaan käärmeensilmä hämäryydessä kiiluen yhden paaleista päälle, Yelenhan lähelle.
Yelenhalla ei mitään sitä vastaan ollut, jos yhtään menneisyyttä kävi läpi, se muisti kyllä miten sisko oli osannut olla tahditon ja paljon ripeämpi ja raaempi valtapaikallaan. Verimerkki virnisti laimeasti kuullessaan tutun ja innokkaan äänen hihkuvan takaansa. Se kääntyi vilkaisematta enää siskoonsa ja suorastaan laski katseensa pikkuiseen kaksikkoon. Toisen se tunsi, toista ei.

Koira virnisti tuttavallisesti ja nyökähti.
"Mitäs Othellolle kuuluu? Olet näköjään kaverin saanut", naaras puheli Serenhan sen takana kyräillessä nyt melko murhaavan näköisenä pikkukoiriin. Yelenha tiesi katsomattakin siskonsa reaktion tällaisiin kavereihin ja päätti pitää huomionsa täysin itsessään.
"Kyllä, minä olen. Mukava tutustua"
Yelenha katsoi hetken sisälle vaitonaisena puikahtavaa Trokaislagia. Se ei paljoa ihmetellyt nartun tervehtimättömyyttä ja tyytyi itsekin nyökähtämään vain laumalaisensa tervetulleeksi.

Trokaislagin jälkeen saapui hieman eri kautta kuin ovesta lilaharjaksinen uros. Tuttu tämäkin, ja muisto sai nartun virnistämään kieroutuneen vinosti. Makoisa illallinen oli ollut. Harmi, Lack ei ollut päässyt syömään Yelenhan jokun aika sitten tappamaa urosta.
"Kaunis päivä tosiaan", nattu totesi kuivakkaasti. Vaikka sade ei yhäkään sitä erityisemmin haitannut.
Seuraava latoon tuleva pari sai Yelenhan ilmeen jäätymään hetkeksi. Sitten se virnisti hivenen ivallisesti. Isosisko ei nauttinut missään muotoa asemastaan eikä tilanteestaan ja etenkään Yelenhan asemasta ja narttu tiesi sen hyvin.
"Minä tunnenkin täältä kaikki sinua lukuun ottamatta", Yelenha aloitti puhumaan kääntäen katseensa tummaan hyvin pienikokoiseen koiraan.
"Haluat kenties laumaan liittyä?" naaras kysäisi ystävälliseen sävyyn.

[[Minun on nyt pakko mennä koirakouluun hillumaan öhg. Ehkä osaatte hukata kierrokseen hyvin 1½ tuntia, älkää kiirehtikö :'D En oikein osaa nyt keksiä muuta...]]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 18:34

Othellon hymy leveni entisestään, kun Yelenha näytti hänet oikein hyvin muistavan ja vielä ystävällisesti tervehtivän sekä kuulumisia kyselevän. Vaikka chihuahua olikin jo lähes unohtanut Verimerkin edeltäjän Kallon, ei kyseisestä uroksesta nuorukaisella ainakaan mitään näin miellyttävää muistikuvaa ollut koskaan ollut. Vanha johtaja oli ollut melko muodollinen tapaus.
"Joo, tämä on Keiju! Se tuli vasta Andriaanalle", pantakaulainen selitti johtajalleen, samalla innokkaasti kohti toveriaan nyökytellen.
"Ja mulle kuuluu oikein oikein hyvää, mitä nyt vähän märkää tällä hetkellä", rotukoira jatkoi pomppiessaan matalan heinäpaalin päälle istumaan. Siellä uros taputti etutassulla vierelleen merkiksi, että Keiju saisi hyvin tulla hänen luokseen kokousta viettämään.

Sisään alkoi valu porukkaa, jota ei Othello suoraan sanottuna tuntenut lainkaan. Mutta Djala oli iso lauma, ja sen moninaisen porukan takia piski siitä pitikin.
"Hei! Hei hei!" koetti koira tervehtiä jokaista latoon saapuvaa välittämättä, saiko vastausta vai ei. Aina oli vain niin kovin kivaa, kun oli seuraa - oli porukka sitten tuttua tai ei.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by neftichan on Jun 16, 2009, 18:51

Porukkaa lappasi sisälle aika tiheään tahtiin välillä myös hyvin erikoisenkin näköistä sakkia asteli oven suusta sisään. Kaikkea täällä päin asuikin. No parempi vain kun oli paljon kavereita, ja tuntuihan se hienolta olla lauman luonna. Olihan hän tottunut asumaan laumassa, tosin siinä ihminen oli johtaja. Tämä oli hieman alkukantaisempaa, ja jollakin oudolla tvalla viehättävää. Ennen kuin Keiju ehti esittäytyä Othello kertoikin jo aluksi kaiken oleellisen, ja Johtaja kyselikin häntä jo laumaansa.
"Tuota...Olen Keiju hauska tavata kaikki. Olisin todella kiinnostunut liittymään tähän laumaan"
Keiju vastasi ensin hieman pelokkaasti, ja lopun rorkeasti. Silloin Othello löysikin itselleen mukavan oloisen paikan, ja Keiju seurasi tätä hetken päästä vierelle, ja kävi varovaisesti maate. Oli mukavaa kun oli edes yksi ystävä mukanaan. Muita ystäviä tällä pikkuolennolla ei viellä ollutkaan saarella. Othello oli kertonut tälle hieman saaresta, joka olikin hyvä asia, ettei hän ihan pihalla ollut asioista. Keiju vilkaisi hieman Trokaislagia ja mietti miten narttu oli antanut harjaksensa mennä nuin takkuun. No turha tommoisia oli miettiä, oli keskityttävä asiaa. Johtajalla varmasti oli jokin tarkoitus kutsua heidät tänne.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 16, 2009, 19:01

Trokaislag istui maltillisesti paikallaan, tyytyväisenä kokouksen sijainnista itsekin. Sen ainoa silmä kävi kaikki jälkeensä tulevat laumalaiset läpi yksi kerrallaan. Helposti narttu pystyi mielessään toteamaan porukan olevan hyvinkin monipuolista, vaikkakaan kovinkaan monta laumalaista ei kokoukseen saapunut. Pienoinen katumus välähti koirasuden mielessä. Olisihan se itsekin voinut vain pysyä suunnitelmissaan ja olla kuin ei olisi koko kutsua kuullutkaan. Kaipa se kuitenkin oli edes läsnäolon Yelenhalle velkaa, kun toinen oli tämän kuitenkin pelastanut. Mielellään ei rusettipää sitä myöntänyt, mutta myönnettävä silti.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 16, 2009, 20:08

Inhoten Lack katseli rapaisia, valkeita jalkojaan. No hemmetti, miksi piti maan aina mennä niin kuraiseksi tällaisella säällä? Turkki vain sottaantui.
Uroksen jälkeen ladolle saapui enää kaksi djalalaista, ja siihen se sitten jäikin. Aika köyhästi porukkaa. Ehkeivät muut olleet kuulleet ulvontaa sateelta. Lack silmäili joukkoa kirkkailla, violeteilla silmillään uteliaasti. Yllättävän paljon Djalaan tuollaisia pikkupiskejäkin kuului. Monet se oli nähnyt aiemminkin, joko Djalan tai Lahkon asioita hoidettaessa. Lähemmin se oli tutustunut ainoastaan Yelenhaan. Lack ei tiennyt, olisiko se edes halunnut tuntea muita sen suuremmin.
Pikaisesti sekarotuinen valitsi itselleen heinäpaalin seinän vierestä ja loikkasi sinne, melko kauas Yelenhasta ja tyypistä, joka pysytteli hiljaisena alfan takana. Kukahan se edes oli? Uros asettui makuulle paalilleen ja katseli odottavan näköisenä johtajanarttua. Kai tässä joku syykin oli, kun oli pitänyt porukkaa näin runsain mitoin paikalle kutsua.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 16, 2009, 20:44

Ileya vilkaisi Flenjeen hilliten viimein oman inhoavan naamansa. Flenje oli sen mielestä oikeastaan melko ärsyttävää seuraa myöskin, uros peitti tunteensa ja ajatuksensa hyvin. Tuon silmien värikin kävi Ileyan päälle sen kasvettua vihaamaan Yelenhan ja Serenhan silmiä. Mutta yhtä kaikki, Flenje oli muuten mukava.
Puolisaluki hengähti syvään ja puisteli vielä massavaa harjaansa. Samalla se alkoi tutkiskella paremmin keitä muita oli paikalla.
Lackin se muisti. He olivat tavanneet aiemminkin tässä samassa ladossa. Ileya saattoi hieman muistaa uroksen ympäripyöreitä puheita Lahkosta ja virnisti hieman. Ajat muuttuivat.
Katse viileni huomattavasti pikkukoirissa, vaikkakaan ei Ileyalla lopulta paljoa mitään niitä vastaan ollutkaan. Ne olivat kauhusiskojen ongelma ne eikä niistä olisi Ileyalle mitään uhkaa.
Flenjen katse puolestaan pysyi nyt Yelenhassa ja tuon takana istuvassa naaraassa. Serenhan käärmeensilmä sai uroksen huomion hetken pidemmäksi ajaksi, kuten myös melkoinen raatelukapine tuon etutassussa. Huhhuh. Flenjeä säälitti etteivät nuo Lahkoon kuuluneet.

-
Yelenha hymähti Othellolle ymmärtäväisesti ja katsoi sitten Keijuun.
"Tervetuloa Djalaan, Keiju", naaras toivotti muodollisesti ja nyökähti.
Muut olivatkin kerta Djalaan liittyneitä eikä keitään jäniksiä ollut niin saattoi hyvin alkaa puhua toisenlaisista asioista. Kermaharja tuijotti hitusen pidempään kermanväriseen siskoonsa, haastavan ja pilkallisen oloisena. Nauttikoon.
"Ajattelin hyödyntää tämän kehnon sään tapaamisen muodossa, teitä tuskin haittaa hukata pieni hetki tuosta myräkästä suojassa istumiseen."
Naaras antoi sanojen vain tulla ja vilkaisi nyt Serenhaan tuntien oudon väristyksen. Miten hölmöltä tuntuikaan katsella vain ja puhua tällä tavalla kuin... normaalit koirat. Yelenha olisi antanut mitä vain päästäkseen takaisin siskonsa päänsä sisään. Mutta ei auttanut. Pitäisi hoitaa tämä irrallaan.
Serenha vastasi katseeseen nyt laiskasti ja kolkon näköisenä raahautui hivenen eteenpäin, enemmän näkyviin. Yelen saattoi olla tyytyväinen lähinnä siihen että sisko näytti siltä ettei vastaan kannattaisi kenenkään hangata. Olihan sekin... alfan ominaisuus. Mutta ainakaan Serenha ei ollut enää tappamassa suoraa päätä kaikkia nyhveröiksi näkemiään.
"Haluaisin ensimmäisenä esitellä teille siskoni, Serenha Käärmeensilmänä tunnetaan."
Naaras painoi päätään arpisen sisarensa puoleen ja siirtyi nyt itse hivenen sivumpaan, pysyen yhä selkeässä puhujan roolissa kaikesta huolimatta. Se oli melko varma, että sisko ei halunnut pitkiä puheita lurista. Molemmat olivat erillään ollessa kasvaneet entistä enemmän omiin luonteensuuntauksiinsa. Yelenhasta oli tullut entistäkin ystävällismielisempi ja Serenha kääntyi puolestaan sisäänpäin.
"Hän tulee toimimaan tästä eteenpäin alfana rinnallani."

Serenha ei tyytynyt yhtään hienovaraisen näköisenä olemaan psykoottisen näköisten silmiensä kanssa, vaan katsoi tarkkaavaisesti kuhunkin läsnäolijaan vuorollaan. Se ei tuntenut muita kuin Ileyan täältä eikä Ileya ansainnut kunnioitusta puolelleen, mokoma luuli omistavansa jo ihan tarpeeksi maailmaa. Narttu päätti astahtaa alas paalin päältä istahtaen nyt siskonsa rinnalle jo edustavamman näköisenä.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 20:52

Sinänsä oli varsin ironista, että se jota sade olisi vähiten haitannut, tuntui myös saavan osakseen vähiten sen kiroista. Viileä vesi valui nopeasti pois Othellon lyhyestä turkista, ja kuraiset tassut uros pyyhkäisi pikaisesti heinäpaaliin, jonka päällä istui. Muiden pitkät turkit sen sijaan näyttivät keränneen jokaisen pisaran ja kurakikkareen itseensä, eivätkä aikoneet saaliistaan kaiketi ihan heti luopua.
Yhäkin kovin onnellisena Othello hymyili viereensä kapuavalle Keijulle, jonka Yelenha oli muitta mutkitta porukan jatkoksi ottanut.
"Se meni hyvin", uros kuiskasi (joskin hyvin äänekkäästi) pienikokoiselle naaraalle, kääntyen sitten kohti puhumaan ryhtynyttä "Rastinaamaa".

Vaitonaisena Othello kuunteli johtajansa sanoja, toiminnan puutteessa kuitenkin etutassujaan väännellen ja käännellen. Lopulta ei hänkään jaksanut enää istua nököttää paikoillaan, vaan kellahti ystävänsä tavoin makaamaan heinäpaalille. Siihen mennessä, kun Serenha asteli arvovaltaisen oloisena alemmas, olikin chihuahua kääntynyt jo selälleen ja katseli maailmaa varsin nurinkurisesta vinkkelistä.
"Ai siis... Meillä on nyt niinku kaksi johtajaa?" chihuahua varmisti roikottaessaan päätään paalin reunalta.
"Kuulostaa aika kätevältä", pantakaulainen sitten hetken asiaa tuumailtuaan vielä totesi.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by neftichan on Jun 16, 2009, 21:03

Keijusta oli hienoa, että hänet oli hyväksytty laumaan. Hänestä ei mitään hyötyä olisi kyllä laumalle, mutta silti hän pääsi siihen mukaan. Keiju käänsi katseensa iloisena Othelloon.
"Niin meni. Kiitos sinulle kun toit minut tänne!"
Keiju kuiskasi Othellolle iloisesti, ja pienet hänen lierutuksetkin tuli kaupan päälliseksi. Kun tämä "rastinaama" alkoi puhua, niin Keiju käänsi siihen katseensa, ja kuunteli sitä, vaikkei tuo toinen johtajakaan sanonut hänelle mitään, eihän hän tuntenut ensimmäsitäkään viellä. Othello mainitsi asian olevan kätevä niinpä Keijukin päätti olla samaa mieltä, muta ei maininnut siitä sne kummemmin ääneen. Sitten Keiju käänähti taas päänsä vieruskaveriinsa päin ja kuiskasi.
"Tunnetko nämä kaikki? Ketä he ovat?"
Keiju ei uskaltanut muilta kysyä niinpä tuo päätti kysäistä asiaa Othellolta.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 16, 2009, 21:13

Trokaislag seurasi katseellaan porukkaa vielä hetken, kunnes alfa alkoi puhumaan. Narttu nyökytti päätään aina silloin tällöin osoittaakseen kuuntelevansa, yhtyvänsä Yelenhan sanoihin. Sitten katse kääntyi uudeksi johtajaksi, toiseksi johtajaksi ilmoitettuun Serenhaan. Näytti melko häijyltä, mutta toisessa etutassussa oleva aseistus oli vallan ihastuttava koirasuden mielestä. Jonkin aikaa se sitä tiirailikin mielenkiinnolla, käännellen korviaan pieneen supatukseen jota pikkukoirien suunnalta kuului. Pienoinen ärtymys heräsi rusettipään sisällä. Eihän se nyt ollut soveliasta lärpätellä tällaisessa kokouksessa miten sattui. Saattoihan ylimääräiset kysymykset ja kuulumiset jättää ihan loppuunkin.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 16, 2009, 21:19

Vai että sisar ja toinen alfa. Lack katseli hetken aikaa Käärmeensilmää arvioivasti, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi.
"Ei taida muilla laumoilla kahta alfaa ollakaan."
Se virnisti veikeästi.
"Paitsi Ederalla tietysti upseerit sun muut, mutta eivät ne ole kuitenkaan sama asia."
Kaksi narttualfaa kuulosti oikein hyvältä. Yelenha ja Serenha olivat molemmat melko kovan oloisia narttuja vieläpä. Ei mitään turhaa hempeilyä sun muuta. Djalasta tulisi vielä mitä mainioin lauma.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 16, 2009, 21:35

Ileya tuhahti paljonpuhuvasti omasta syrjäisyydestään ja Flenje vilkaisi tuohon tympeästi.
Sen mielestä alfapari näytti paljon mukavemmalta kuin mitä Mato vaikka oli, vaikka Flenje ei pahemmin perustanutkaan tällaisille asioille. Se ei osannut ymmärtää Ileyan pointteja ehkä omien taustojensa tähden. Se oli itsekin yhtälailla melkoinen sukurutsauspentu eikä senkään silmät mitkään samanparisimmat olleet. Sehän oli melkoisen samalla viivalla tuon kaksikon kanssa. He olivatkin Ileyan kanssa melkoiset vastakohdat muutoinkin, kunnon yö ja päivä. Kumpikin piti toistaan hivenen tyhmänä, mutta samalla myös tasavertaisena lahkolaisena.
Mustavalkoinen uros katseli sen sijaan puhuvia pikkukoiria hivenen laimeammin.

-

Serenha kuunteli kommentteja ilme erityisen muuttumatta. Vaikeampaa oli avata omaa suutaan vaivautuakseen vastaamaan. Pientäkään hymynpoikasta ei Käärmeensilmän kasvoilla näkynyt, vaikka sen sisar kuinka jaksoikin olla eläytyväinen ja keskustelun hengessä mukana.
"Kaksi alfaa tietää enemmän voimaa", narttu päätti kommentoida myöntelevästi lilaharjaksisen uroksen puheisiin. Sen silmissä väikkyi nyt enemmän eloa. Valta kuulosti ihan kivalta. Sillä oli nyt siskonsa ja sillä oli valtaa.

Yelenha sen vieressä nuolaisi huuliaan ja mietti hetken.
"Minusta tuntuu..." naaras aloitti varsin pohdiskelevaan sävyyn.
"että olisi ihan reilua näpäyttää hieman Ederaa muutenkin. Niillä alkaa valta nousta päähän, senhän näkee jo kauas. Vilkas upseeritoiminta ja vartiointi... Sekä useampi ryöstetty alue."
Koira oli miettinyt tätä jo tovin.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 21:49

Othello oli niin keskittynyt seuraamaan johtajiensa toimia, että melkeinpä hätkähti kuullessaan Keijun äänen viereltään.
"Ai nämä täällä?" uros varmisti hölmistyneenä ja pyörähti makaamaan kyljelleen.
"En tunne ketään muuta, kuin Rastinaaman. Tai siis öö Yelenha se on sillain oikeastaan. Mutta kaikki kuuluu Djalaan, koska kaikilla on koruja ja sellasia päällä", uros supatti pienen toverinsa korvanjuuressa. Ja koska kaikki kuuluivat samaan laumaan, olivat he automaattisesti myös ystäviä keskenään. Simppeliä touhua.

Violettiharjaksisen uroksen puhuessa kääntyi Othello tätä kohden, ja nyökytteli tälle päätään ahkerasti - huolimatta siitä, oliko toisella mitään mielenkiintoa tietää hänen mielipidettään vai ei. Samassa myös uusi johtohemmo päätti avata sanaisan arkkunsa, mikä sai chihuahuan sen sijaan huoahtamaan ihailevasti. Vaikka ilmeisen vähäpuheinen olikin, kuulosti Rastinaaman sisko aika siistiltä tapaukselta.
"Mä olen kuullut, että ederalaiset on ilkeitä eikä päästä ketään niiden alueelle", totesi uros sitten Yelenhalle tämän alettua paljastaa hiljalleen juoniaan. Pantakaulaisella tosin ei ollut mitään ideaa siitä, mihin suuntaan johtajan puheet aihetta veisivät, mutta ainakin hän halusi olla jutussa osallisena. Ederalaiset eivät olleet kivoja, ja kaiken lisäksi heitä lähellä olevassa kylässä kummitteli. Ehkä sekin oli jotenkin Ederan vika?

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by neftichan on Jun 16, 2009, 22:00

Keiju myös kuunteli kun toiset puhuivat voimasta ja vallasta. No toisaalta nuo asiat eivät viellä paljon hätkähdyttäneet Keijua. Keiju mietti myös itsensä johtajan asemaan. Tai oikeastaan hänet ja Othellon, koska hän oli tottunut ihmisten parissa, että laumassa oli uros ja naaras ns. johtaja. Jotka söivät yleensä ensin. Keijua hieman huvitti omat ajatuksensa, jos hänen alaisinaan olsii tommoiset isot ja vahvat koirat. Tuskimpa sentään.
"Nämäpä hyvinkin. No ehkä minä heihin viellä tutustun"
Keiju kuiski Othellolle. Selvästi tämä Edera ei ollut oikein mukava asia, ainakin keskustelu meni siihen suuntaan vakavasti. Eipäs keiju siihen osannut sanoa juuta eikä jaata kun ei tuntenut ketään Ederasta, saati viellä omasta laumastakaan.
"Miksi Edera suojelee rajojaan niin tarkasti?"
Se kysymys tuli ihan ääneen ja kaikkien kuultavaksi, vaikkei se ehkä ollut tarkoitus. Kaikki muut varmasti tiesivät vastauksen, ja ei tietenkään ollut edes kohteliasta puhua ilman johtajan lupaa, mutta jotenkin ainakin tuo rastinaama vaikutti mukavalta. Toinen taas oli hyvin vähäsanainen, ja hieman kylmän oloinen.

//Minun viimeinen tänään täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa töihin aamulla. Huomenna jatketaan!//

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 16, 2009, 22:10

Trokaislag ei ollut vielä kerennyt saareen niin vahvasti tutustua, että olisi saanut tietää Ederan upseereista ynnä muusta. Se ei kuitenkaan halunnut osoittaa epätietoisuuttaan muille, vaan pysyi skarppina paikallaan nyökäyttäen jälleen päätään. Asialle oli selvästi kuitenkin tehtävä jotain, mikäli se yhtään Djalan asemaa parantaisi. Nartulle oli tärkeää, että lauma jossa se oli, ei ollut mikään hävettävän arvoinen, vaan kaltaiselleen korkealuokkaiselle päänaukojalle sopiva.
Koirasusi käänsi päänsä pikkukoirien suunnalle, kuullessaan kysymyksen joka oli noussut sen omaankin mieleen. Ederalaiset joko olivat todella pihejä tai vain yksinkertaisesti hermoheikkoja alueittensa suhteen. Likasilmä tuhahti hiljaa. Mahtoi olla ääliö lauma.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 16, 2009, 22:26

Näpäyttää Ederaa? Lackin lävistetyt korvat asettuivat hörömpään asentoon, jos vain suinkin mahdollista. Tämähän alkoi kuulostaa jo hyvältä!
"Joko te olette suunnitelleet jotain?"
Se tiedusteli tuttavalliseen sävyyn. Kun uros kerran Yelenhan kanssa oli hyvää pataa aiemmin ollut, ei se katsonut tarpeelliseksi alkaa tässä tilanteessa käyttäytyä toisin.
Keijutyyppi tiedusteli Ederan rajavartiosta. Höpsö pikkukoira, ei se tainnut kovin kauaa Andriaanalla olla elänyt! Lack naurahti kepeästi ja käänsi kieltään naksauttaen kuononsa kohti Keijua.
"Niillä on viinaa siellä."
Se virnisti nuolaisten huuliaan kahteen kertaan lävistetyllä violetilla kielellään.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 16, 2009, 22:38

Flenjenkin korvat höristyivät. Toimintaa? Uros oli sen verran pitkään ollut täällä kuvioissa että aluevaltaus Djalaa kohtaan oli koskettanut sitä enemmän kuin Yelenhaa vaikka. Tuskin oli liehutukka edes ollut saarella silloin.
"Nurmikenttä takaisin?" lahkolainen kysäisi jopa kiinnostuneeseen sävyyn Lackin jälkeen. Se ei tuntenut Serenhaa taikka Yelenhaa tarpeeksi että olisi voinut varma olla mitä eniten tavoittelivat, mutta pieni näpäytys tuntui hyvin mahdolliselta yhdistettynä vanhan alueen takaisinottoon.
Ileya taas oli melko pihalla, jälleen kerran kokoontuminen missä sen oli parasta olla hiljaa.

-

Yelenha seuraili kunkin paikallaolijan reagoinnin, tällainen määrä oli vielä hyvin hallittavissa ja tarkkailtavissa. Lackin vastaus sai sen hivenen virnistämään.
"Itsekkäitä törkimyksiä. Säälittää tietää ettei kukaan ole vielä Ederan tahdolle vastaan laittanut. Mutta voimme olla ensimmäisiä."
Naaras katsoi Lackiin ja sille paljon vieraampaan mustavalkoiseen urokseen, Flenjeen.
"Suunnitelmat on jätetty tästä hetkestä aloitettaviksi. Toki on mukavampaa lähteä tekemään jotain lauman tuella ja kiinnostuksella. Ja meiltä, Djalalta, on todellakin ryöstetty nurmikenttä. Mitä sanoisitte omasta valoisasta niitystä, joka oikeastaan kuuluukin meille?"
Koira vaihtoi uuden alfatoverinsa kanssa katseen ja virnisti tyytyväisenä. Edera ei olisi mikään helpoin pala, mutta eihän tässä nyt mahdottomat panokset olleet pelissä. Alue, joka Kallon valta-aikana oltiin menetetty.

[[Jos jätettäisiin siis tähän. Olisiko hito valmis huomenna jatkamaan viiden aikaan?]]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 17, 2009, 17:00

// Ja näin jatkuu siis hopsan hei! //

Othello soi jälleen kerran aurinkoisen hymynsä Keijulle, ja heilauttipa uros piiskamaista häntäänsäkin toista kannustaakseen.
"No tässähän sitä tutustutaan nyt!" Okei, oli kyllä hieman hankala tulla järin tutuiksi, kun ei edes toisten nimiä tiennyt, mutta sitä ei tullut chihuahua ajatelleeksi. Nimet olivat pikkuseikkoja, jotka unohtuisivat kuitenkin ajan myötä. Käytös se oli joka ratkaisi sen, huvittaisiko jotakuta tavata enää toiseen kertaan.

Vaan pianpa kyseli Keiju ihan yleisesti asiasta, joka Othelloakin kyllä kovasti kiinnosti. Hän ei ollut halunnut hankkia itseään hankaluuksiin, vaan oli ihan suosiolla kiertänyt Ederan alueet aina kuin oli voinut, joten ei koiralla ollut juurikaan tietoa kyseisen lauman alueiden sisällöstä. Vaan onneksi oli olemassa Lack, joka pikkukoirillekin tietojaan jakeli.
"Hyi", vastasi piski nenäänsä nyrpistäen violettiharjaksiselle. Vaikkei uros enää muistanutkaan tarkasti pentuaikansa kokemuksia koulun viinahuuruisesta vahtimestarista, muisti hän kyseisen juoman vaikutuksista sen verran, ettei tahtonut enää olla aineen kanssa tekemisissä.
"Viina tekee tyhmäksi", pantakaulainen mutisi lähinnä itsekseen. Ederalaiset olivat todellakin outoja, jos sitä tahtoivat niin kiivaasti vahtia.

Yelenha sen sijaan sai jälleen kiinnitettyä nuoren koiran huomion itseensä puheillaan, ja elikon kurttuun rypistyneet kulmat silisivät ajatusten ajautuessa pois ikävistä nautintoaineista.
"Minä pitäisin niitystä!" chihuahua haukahti johtajalleen.
"Niityillä on aina valoisaa ja kivaa. Niin, paitsi jos siis sataa. Silloin lato on hyvä juttu." Suurten silmien katse kääntyi hetkellisesti taas Keijua kohden, uroksen ilmeen hehkuessa ylpeydestä.
"Millään muulla laumalla ei olekaan latoa ollenkaan."

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 17, 2009, 17:32

][ Neftichania ei näemmä näy. ][

Trokaislag kävi puhujia katseellaan läpi, pysyen itse hiljaisena korvana. Silläkin oli toki omat mielipiteensä asiasta, mitkä aikalailla myötäilivät muita, joten se näin ollen piti suunsa kiinni.
Yelenhan mainitessa niityn, se tunnisti alueen mielessään. Sieltä rytäkästäkähän se oli pari päivää sitten saapunut.. Ja se sitten tahdottiin takaisin. Juuri nyt ajatus siitä myrskypesästä ei miellyttänyt, mutta kuten toinen pikkukoirista sanoi, saattoi se olla melko viihtyisä kirkkaammalla kelillä. Muutenkin, jos alue kerta oli alunperin Djalan, oli se ehdottomasti saatava korkoineen takaisin.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 17, 2009, 17:40

Uros naksautti kieltään hyväksyvästi Yelenhan puheille. Aivan, hyvähän se olisi porukalla suunnitella. Harmi vain, että laumasta oli vasta näin pieni osa paikalla.
"Väkivallalla me tuskin pärjätään."
Se katseli muita arvioivan näköisenä. Ederalla oli sentään saaren suurin miesvahvuus, Djalalla ei edes puolia siitä. Ederalla oli aseita, paljon koulutettuja vartiokaartilaisia ja läjä susia. Susi voitti helposti koiran taistelussa.
"Ellei sitten saada muita laumoja mukaan. Carmikseltahan ne oli vieneet metsää myös? Tosin... Carmis."
Lackin hieman huvittuneen halveksuva äänensävy kertoi paljon siitä, mitä se Carmiksesta ajatteli. Uros pyöräytti vielä silmiäänkin. Se porukka ei kyllä taistelemaan lähtisi sitten millään, se oli varma.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 17, 2009, 17:58

Flenje vaikutti nyt enemmän kiinnostuneelta, toisin kuin seuralaisensa joka sulkeutui hylätyn oloisena omaan hiljaisuuteensa. Lahkolaisuros puolestaan liikahti hieman lähemmäs. Ei se ollut Ileyaan missään muotoa sidottu, olkoot vain itsekseen narttu kun ei kiinnostanut.
Koirasusi katsahti Lackiin ja mietti. Hyh, Befalasta ja Afuelia se ei omista syistään halunnut ajatellakaan yhteistyöhön. Carmis ei ollut sillekään mitään erityistä kuvaa jättänyt.
"Pitää olla jotain ovelampaa. Eihän Kheironkaan muuta tehnyt kuin yksinään meni Kallon kohtaamaan?"
Flenjeä ei ollut koskaan kiinnostanut totta puhuan Ederan menot, mutta kartano ainakin kuulosti paikalta jonne ei kannattanut mennä. Flenje ei ollut siellä itse edes käynyt koskaan. Sitä ei viinakaan puoleensa vetänyt.
"Kartanolle on varmaan turha suoraan marssia, kun sitä vartioidaan ja ne pystyy puolustamaan helposti."

Taka-alalle jäänyt Ileya luimisteli korviaan närkästyneen näköisenä. Miten latteaa.
Puolisaluki pyöräytti silmiään.
"Hyökkäys itse alfaan tai kiristämistä", narttu sivalteli sorjalla ja melko vastentahtoisella äänellä.

-

Yelenha kuunteli jokaisen kommentin ja oli tyytyväinen ainakin siihen, että koko tämä vähäinen porukka näytti olevan mukana.
"Carmiksen alfaa en ole tavannut, mutta aika hiljaisilta vaikuttavat. Vai onko joku jotain muuta mieltä? Ja muut laumat ovat turhan kaukana kiinnostuakseen."
Naaras lipaisi huuliaan jälleen ja katseli hetken vastakkaista seinää.
"Totta, suorin mahdollinen hyökkäys itse kartanoon ei ainakaan toimisi."

No, Ileya ei kommentistaan huolimatta saanut Yelenhaa uskomaan tuon olevan millään muotoa juonessa mukana. Kahmaisi vain kunniaa itselleen avaamalla suunsa parhaimmalla hetkellä. Kermaharja vilkaisi puolisiskoonsa viileästi, mutta virnisti kuitenkin heti perään.
"Kas asiaa, Ileya", naaras tokaisi lähes imelällä äänensävyllä ja Ileyan nimeä painottaen.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by mysticaldragon on Jun 17, 2009, 18:14

Serenha tarkkaili tilannetta hiljaa, antaen sisarensa hoitaa enimmän puhepuolen aivan vapaaehtoisesti - ainakin toistaiseksi. Oli sanomattakin selvää, että se oli samaa mieltä Yelenhan kanssa, vaikka entinen yhteys olikin yhä harmillisen yksipuolinen. Sentään narttu ei itse kokenut Yelenin jatkuvaa läsnäoloa enää yhtä piinalliseksi, vaikka tämä ei voinutkaan vastata. Ei se silti mitään herkkua ollut.
Käärmeensilmä vilkaisi siskoonsa, jatkaen sitten muiden läsnäolijoiden katselemista. Sen ilme pysyi edelleen varsin psykoottisen näköisenä, mutta syynä oli ennemminkin silmien häiritsevä eriparisuus kuin mikään todellisempi merkki mielenhäiriöstä.
Lackiin koira tosin loi hieman terävämmän katseen tämän sanojen johdosta, mutta hillitsi kuitenkin itsensä. Vai ei väkivallalla? Tästä oli aikaisemmin puhuttu, asioita ei pitänyt sotkea, vaikka sisäisesti nartun teki mieli sanoa, että helpointa oli mennä ja teurastaa vaikka koko Edera, jos oli tarvis. Asiat eivät kuitenkaan olleet niin helppoja tai yksinkertaisia... voi vanhoja hyviä aikoja. Ei niin, että nykyinen valta-asema olisi sitä erityisesti haitannut, päinvastoin. Serenha luotti siihen, että sisko hoitaisi asiat mallilleen.

Ileyan liittyessä keskusteluun rautatassu suuntasi huomionsa tähän ja lähistöllä olevaan mielenkiintoiseen eriparisilmään, Flenjeen. Viisaita sanoja, vaikka puolisisko ei saanut Serenhaltakaan kovin paljon arvostusta; ainoastaan pitkän, häiritsevän ja varsin tuijottavan mulkaisun.

[Näin minäkin viimein mukaan. Seren on taas tosi hyödyllinen jee]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 17, 2009, 18:24

Harmikseen joutui Othello huomaamaan, ettei kukaan tuntunut juuri kiinnittävän huomiota pienen chihuahuan (varsin yhdentekeviin) puheisiin. Pientä suun mutristelua enempää ei asia kuitenkaan saanut tässä vaiheessa aikaiseksi, sillä nyt ei ollut aikaa turhalle murjottamiselle. Itse asiassa uroksella oli täysi työ pysyä mukana keskustelun seuraamisessa, sen verran monta olentoa tässä kun oli kantaansa ilmaisemassa.

Lackin jälleen puhuessa levisi kuitenkin hieman hölmistynyt ilme Othellon pyöreille kasvoille. Väkivallalla? Se tarkoitti käytännössä kai tappelemista? Ei hyvänen aika, eihän sellaista tässä nyt vain ryhdyttäisi harrastamaan!? Juuri viimekertaisessa kokouksessahan sitä oltiin Afuelin sotaa päivitelty, eikä sellainen meininki ainakaan pientä piskiä innostanut.
Äimistely syveni sittemmin suoranaiseksi kauhistukseksi, kun jollakin kummallisella tavalla johtajia muistuttava kermaturkkikin alkoi puhella kiristämisestä ja hyökkäilyistä.
"Mutta eikö me voitais vaan... Tehä jotain muuta? Tota, neuvotella?" Suklaanruskeiden silmien katse käväisi anovasti vuoron perään jokaisessa paikallaolijassa, pysähtyen viimein kohti Keijua.
"En mä ainakaan tahdo tai osaa tapella."

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by neftichan on Jun 17, 2009, 18:26

Viinaa? Keiju mietti Lackin sanoja, mitä sitten? Mitä koirat tekisivät ihmisten litkuilla joka haisi pahalla sitä paitsi. Myös Johtajan mainitsena niitty kuulostaisi mukavalta oleskelu paikalta, tosin keijusta tuskin olisi hyötyä itse taistelussa, mutta vakoillahan tuo pikkuinen pystyi vallan mainiosti. Othellon mainitsi siitä ääneen, että niitty olisi mukava, oliahn tuohon pakko nyökkäyttää niin, että muutkin tietäisivät Keijun olevan samaa mieltä. Myös Lack toi seuraavaksi esille Carmis lauman, siltäkin oli maata ryövätty. Mahtoi tämä Edera lauma ollakin hyvin vahvoilla taistelussa. Othellon viellä puhuessa tappelemisesta, oli pakko Keijun lisätä, koska oli hän sen verran laumahenkinen, että halusi edes jotenkin auttaa.
"No en ehkä voi taistella, mutta ehkä me pienet koirat voisimme vakoilla tai jotain tälläista"

//Sori muistin kyllä tämän pelin, mutta sitä en muistanut, että tänään oli viimeinen mahdollisuus ostaa kummitytölle synttäri lahja, niin jouduin lähteä sitten salamana kauppaan. Joten varmaan ymmärrette miksi olin hetken pois//

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 17, 2009, 18:43

][ Anteeksi kamalasti. Siivoamisen keskellä tämä unohtuu tämän tästä DD: ][

Trokaislag kuunteli ehdotuksia, arvioiden niitä mielessään. Väkivalta tuntui sen mielestä parhaalta vaihtoehdolta. Edera kuullosti sellaiselta laumalta, joka ei nyt ihan puhumalla vain luovuttaisi kaappaamiaan alueita takaisin. Katse kääntyi kermaturkkiin. Mainioita ideoita. Ja sitten pikkukoiriin, joista ei taistelussa tuskin olisi mitään hyötyä. Melko säälittäviä otuksia kumpainenkin. Rusettipää hymähti. Veritaistoon vaan.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 17, 2009, 18:49

Aiemmin kovin hiljainen porukka alkoi jopa ottaa osaa keskusteluun. Ja hyviä ideoita sieltä lopulta tulikin! Se nyökkäsi.
"Niin, ei alfallakaan aina ole henkivartijoita mukana."
Uros myönsi. Helppohan sellaiseen olisi iskeä, jos vain porukalla satuttaisiin paikan päälle. Varjostamiseen menisi varmasti ikuisuus, mutta olisi se sen arvoista.
"Ja minä kuulin, että sillä on jo pentujakin. Meinaan, ellei saada itse alfaa, niin yksi sellainen voisi olla ihan näppärä apuväline."
Sekarotuinen naksautti jälleen kerran kieltään. Pikkukoiratkin alkoivat ehdotella omiaan. Neuvottelua ja vakoilua? Lack hillitsi taitavasti halunsa ryhtyä nauramaan moisille ideoille. Jos nuo kaksi menisivät vakoilemaan, ne jäisivät mekastukseltaa kiinni ennen kuin ehtisi kissaa sanoa!

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 17, 2009, 19:11

Flenje nyökkäili Lackin mukana. Pienemmät osapuolet se jätti noteeraamatta. Kevyt neuvottelu ei tullut Flenjestäkään kysymykseen ja vakoiluasiat eivät olleet sen alaa. Enempää sanottavaa ei lahkolaisella tähän väliin ollut, se ei Ederan johdon tilanteesta tiennyt ja millainen perhe siellä oikein olikaan. Uros virnisti vinosti itsekseen muistaessaan Kheironin pennut. Sehän oli itsekin Kheironin pennunpennunpentu. Tämä susikunta ei erityisemmin kiinnostanut puolestaan.
Ileyan ilme happani nopeasti, kyllä se Yelenhan pilkan tunnisti. Serenhaa se mulkaisi takaisin synkeän oloisesti, muttei kauaa pystynyt pitämään katsettaan. Sitä iljetti nuo silmät, toden teolla.

-

Yelenha virnisti ystävällisen näköisesti Othellon ja Keijun puheille, vaikka mielessä se ajatteli hieman eri asioita. Se saattoi vain kuvitella mitä kaikkea Serenha noille kahdelle voisikaan keksiä.
"Neuvottelu ei tule kysymykseen, mutta älä huoli, en minä sinua ole tappelemaan kuitenkaan laittamassa", naaras päätti lausahtaa varsin sopuisaan sävyyn.
Pitihän sitä esittää ystävää, se halusi pitää laumalaisistaan kiinni, vaikka Serenha olisi hyvin riittänyt sen ainoaksi läheiseksi suhteeksi. Jonkun piti olla se mukava alfa eikä tarvinnut kaksikon olemuksia pitkään katsoa huomatakseen kumpi se olisi.
"Vakoilusta en tiedä vielä. Ensin tarvitaan vankempi suunnitelma", narttu jatkoi. Jos se olisi hyvin ilkeä ollut, se olisi voinut passittaa pikkukoirat samantien Ederaa vakoilemaan välittämättä siitä miten niille kävisi. Mutta ei, Yelenha oli nössööntynyt niin paljon vuosien varrella ettei se ollut ketään suinpäin hukkaan heittämässä.
"Pentuja mm-mmm. Se kuulostaa jo paremmalta", Yelenha kommentoi Lackin puheisiin juonikkaammalla äänensävyllä.
"Ja helpommalta toteuttaa. Tuskin kovin vaikeaa lopulta yhtä edes saada kiinni niistä", naaras pohdiskeli.
"Tarvitsisi tosin taustatietoja. Tietääkö kukaan täällä enempää Ederan johtoperheestä?"

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by mysticaldragon on Jun 17, 2009, 19:35

Serenha tunsi jonkinlaista alkukantaista tyytyväisyyttä Ileyan väistäessä ensin sen katsetta, vaikka koira myönsikin vapaasti itselleen moisen pikkuseikan mitättömyyden. Valta maistui makealta, kun ei puolisiskolla nyt ollut hirveästi varaa valittaakaan. Kahden naaraan silmin ärsyttävän pikkukoiran höpinät kuitenkin vetivät sen huomion puoleensa. Jos asia olisi vain Serenistä ollut kiinni, se olisi lähettänyt ilomielin molemmat piskit Ederan kartanolle vakoilemaan. Tai vaikka ehdottamaan neuvottelemista. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä siitäkin olisi tullut.
"Neuvottelu ei auta, ellei meillä ole mitään, millä painostaa Ederaa", Seren tyytyi lausahtamaan, pitäen sanojaan itsestäänselvyytenä. Sen teki oikeasti mieli sanoa paljon muutakin, lähinnä siitä, miten neuvotteleminen oli heikoille pelkureille ja että paria pikkupiskiä ei taistelussa edes tarvittaisi. Yelenin linja oli kuitenkin kaikesta huolimatta parempi, ainakin laumalaisten luottamuksen ja tuen saamisen kannalta, joten Käärme varoi kieltään. Siitä itsestään tuntui kyllä liiankin monimutkaiselta ja vaivalloiselta miettiä asioita niin pitkälle. Ei se yksin olisi jaksanut vaivautua.

Serenha katseli Lackia hieman kiinnostuneemmin, tämähän vaikutti varsin ovelalta tapaukselta. Pentujen sieppaaminen nimittäin kuulosti nartun korviin juuri sopivan... mehukkaalta. Sen ei tosiaan luulisi olevan liian vaikeaakaan, jonkun yksinäisen, nuoren ääliön väijyminen ja nappaaminen. Mitenhän Ederan johto mahtaisikaan reagoida siihen? Alue takaisin, tai alfasiskot voisivat hieman maistella jälkikasvua. Ei tosin ehkä kannattanut mainostaa moisia syömistapoja, ainakaan omille alaisille. Siitä saattaisi tulla seurauksia.
Ederasta rautatassu ei tiennyt enempää kuin sisarensakaan, joten se tyytyi jälleen pysymään hiljaa.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 17, 2009, 19:47

Onnekseen ei Othello ollut järin taidokas lukemaan kanssaeläjiensä ilmeitä, joten monen negatiivinen suhtautuminen pikkukaksikkoa kohtaan jäi häneltä tyystin havaitsematta. Vieläkin onnekkaampaa uroksen kannalta kuitenkin oli, että johtajasiskokset saivat pidettyä kielensä kurissa ja suorastaan johdateltua sanoillaan piskin luottavaisemmalle mielelle.
"Eli siis..." kertasi chihuahua ääneen, jahka isommat olivat puhuneet puhuttavansa, "meidän pitää napata vaikka joku Ederan johtajan pentu ja sanoa, että jos ei ne anna meille meidän niittyä, me ei päästetä sitä pentua enää kotiin?" Kun jätti pois kaikki mahdolliset väkivaltaisuudet, kuten Othello mielessään teki, suunnitelma kuulosti varsin mainiolta.
"Se on sitten kai sitä öö painostamista?" uros vielä varmisti Serenhalta iloissaan siitä, että vähäpuheinen (ja hassusilmäinen) johtajakin oltiin taas saatu lausumaan parisen sanaa.

Vaan Ederan johtoporukasta ei Othellokaan mitään tiennyt, joten uros joutui pudistelemaan päätään toiselle alfalleen. Ei hän hengannut muiden laumojen pomojen kanssa, eikä muutoinkaan tuntenut juurikaan Ederaan kuuluvia hemmoja. Kuulopuheisiin perustuivat tyystin hänen negatiiviset mielikuvansa kyseisestä laumasta.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 17, 2009, 20:08

][ Nefti hukkui taasen. ][

Trokaislag jatkoi päänsä pyörittelyä kunkin puhujan suuntaan. Sen olo alkoi tuntua hieman hölmöltä, kun se ei itse pimeyksistään puhunut sanaakaan. Hymähteli vain ja nyökytteli päätään. Nyt sen katse oli siirtynyt lyhytkarvaiseen pikkukoiraan, joka kovasti yritti kaunistella asiaa.
"Jos ei toimi niin riistetään vaikka henki sitten. Tosissaanhan tässä ollaan."
Rusettipää mutisi pehkonsa alta tämän suuntaan. Saihan se nyt jotain sentään sanottua!

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 17, 2009, 20:22

Nythän tämä alkoi sujua hiljalleen. Lack naksautteli hyväksyvästi kieltään milloin kenenkin puheille. Jopa Yelenhan sisko viitsi puuttua keskusteluun. Jos Serenha olisi ääneen lausunut ajatuksensa panttivangin maistelemisesta, olisi Lack ilmoittanut ilolla osallistuvansa moiseen toimintaan. Oli pitkä aika siitä, kun se oli viimeksi saanut maistaa koiranlihaa.
"Eikös tuonne pitäisi olla aika helppoa lähettää joku tutkimaan tilanne, jos ei muuten."
Uros ehdotti, kun kukaan ei ilmoittanut Ederaa sen tarkemmin tuntevansa. Olisi helppoa esittää liittyvänsä laumaan ja kysellä hieman laumatovereilta asioita.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by neftichan on Jun 17, 2009, 20:25

//minä joudun valitettavasti lopettamaan, en voi hyvin. Joten minun osalta yp jä tähän. //

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by mysticaldragon on Jun 17, 2009, 20:37

Käärmeensilmä vilkaisi Othelloon, hymyillen aavistuksen. Ilmeessä ei ollut mitään erikoista, sen olisi voinut hyvinkin tulkita myöntäväksi - elleivät nartun silmät olisi puhuneet omaa kieltään. Pieni koira oli Serenistä varsin säälittävä. Turha tapaus, vaikka se ei sitä ääneen sanonutkaan. Sisko oli kohdellut tätä hyvin, joten sillä itsellään ei ollut mitään aikeita puuttua Yelenin päätöksiin. Kaipa pikkupiskistäkin jotain iloa oli, vaikka sitä olikin vaikea uskoa.
"Niin. Meidän täytyy pystyä todistamaan, että olemme vakavissamme", Serenha sanoi, vilkaisten Trokaislagiin melkein hyväksyvästi. Kaappauksestakaan ei olisi hyötyä, jos ederalaiset eivät uskoisi heidän aikeisiinsa. Narttua kuvotti ajatus siitä, että Djalaa pidettäisiin yhtä heikkona kuin vaikkapa Carmista.

Koira katsahti sisareensa lyhyesti, ennen kuin siirsi silmänsä jälleen Lackiin.
"Sen ei pitäisi tuottaa ongelmia", Seren huomautti ja jatkoi, "vaikka varmasti omastakin laumastamme löytyisi myös niitä, jotka Ederasta enemmän tietävät - vaikka eivät olekaan nyt paikalla."
Eriparisilmät käväisivät koko osallistujaporukan läpi, kuin hakien vahvistusta. Rautatassu olisi tuntenut olonsa hyvin epämukavaksi, ellei sisko olisi ollut paikalla. Kaikki juonittelu ja laumalaisten miellyttäminen olisi ollut vain rasittavaa yksin.

[Tuks nyt muualla, skipataanpa vähän, että etenemään päästään]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 17, 2009, 20:50

Nopeasti Othello katsahti kohti Trokaislagia, jonka oli oikeastaan ehtinyt jo hieman unohtaa - eihän takkutukka ollut sanonut tätä ennen vielä mitään. Chihuahua oli jo kivahtamaisillaan naaraalle jotakin tämän kärkkääseen asenteeseen liittyen, mutta päättikin viimehetkellä pitää sanat mahassaan. Mutta siis oikeasti, ei kai kukaan antaisi pentuaan tappaa jonkin maaläntin takia? Tuskin ederalaisetkaan niin tyhmiä olisivat, eivät vain voineet olla.
"Ainakin voidaan kai uhata, että tehdään niin", koira lopulta mutisi itselleen ja Keijulle.

Serenhan ryhtyessä entistä puheliaammaksi nousi Othello lopulta jälleen istumaan heinäpaalinsa päällä, katsellen uutta alfaansa epätavallisen keskittyneen ilmeen kera. Jopa uros tajusi, että nyt keskusteltiin vakavista asioista, eikä virnistely ollut kovin aiheeseen sopivaa.
"Niin, onhan djalalaisia vielä paljon enemmänkin. Mäkin tunnen monta! Kyllä joku niistä ederalaisia taatusti tuntee", nuorukainen julisti, ja vaikka äänensä oli yhä lähinnä ärsyttävää kimittämistä, löytyi siitä yllättäen myös ripaus vakuuttavuutta. Hän tahtoi tosissaan olla mukana tässä projektissa - hän tahtoi olla hyödyksi, ja hän tahtoi oman niityn.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 17, 2009, 20:59

Takkuharja huomasi pienen huomion, jonka sen sanat saivat osakseen. Varsinkin pikkukoiran katsahdus tyydytti Trollin mieltä. Oli ehkä ilkeää kerätä tällaista kieroutunutta fiilistä omilta laumalaisilta, mutta rusettipää nyt oli mikä oli, ja silti kuitenkin Djalalle uskollinen siinä missä muutkin kokoukseen osallistuneet. Katse siirtyi Serenhaan, joka oli nyt käynyt puhumaan paljon ahkerammin. Alku-ujoutta, ehkä? Kai se oli kummaa olla yllättäen lauman kärjessä. Mahtoi nousta tyhmemmälläkin valta vähän päähän. Mustaharjaksella itsellään ainakin, varmasti. Se ei itse tuntenut vielä oikein ketään tältä saarelta, joten pysyi vaiti.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 17, 2009, 21:06

Lack vilkaisi tympääntyneenä Othelloa. Vai ihan uhata. No jestas sentään, jos kerran sanottiin että tapetaan, niin sitten kyllä tapettiin kanssa. Millaisia nössöjä tässä laumassa oikein oli?
Uros venytteli hieman selkäänsä heinäpaalin päällä maatessaan. Pitäisi varmaan alkaa ihan urakalla etsiä djalalaisia, kertoa niille suunnitelmista ja hankkia tietoa.
"Mahtaa tulla melkoinen homma."
Se antoi violetin otsatukkansa valua silmää peittämään.
"Etsiä kaikki loput meikäläiset ja saada ne ajan tasalle suunnitelmista."

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 17, 2009, 21:18

Yelenha oli pysynyt nyt pidemmän aikaa hiljaa, kuunnellen ja pohtien.
"Mutta se tulee olemaan sen arvoista", naaras lopulta kommentoi Lackin miettiessä homman määrää.
Kyllä tämä liehuletti olisi valmis tekemään töitä näin maukkaan päämäärän eteen. Se niitty kuului Djalalle joten periksi ei annettaisi.
"Oma vikansa jos eivät osu kenenkään tietävän linjalle. Mitä useampi tietää sitä enemmän on vaaraa, että vuotaa jollekin ederalaiselle... toivon mukaan kaikki Djalassa ovat siis luotettavia huh. Mutta te olette kaikki..."
Okei, Yelenha oli varma ettei ainakaan eräs Ileya ollut.
"... valmiita välittämään meille jos kuulette jotain tärkeää ja olennaista?"
Naaras katsoi hetken Serenhaansa ja virnisti. Kyllä tämä onnistuisi. Hieman sitä tosin epäilytti, ettei pikkukoirat menisi höveleinä suutaan aukomaan väärissä paikoissa. Koskaan ei voinut olla varma. Muihin se luuli uskovansa tässä mielessä, jopa Ileyaan. Tuskin puolisiskolla olisi varaa mennä pilaamaan tätä kun tosissaan oli Djalaan liittoutunut. Korkeintaan kihisi kateudesta. Plus Serenhan kanssa Yelenha kyllä voittaisi leikiten tuollaisen hupsun joten ei huolta.
"Olisi löydettävä Roille erityisen tärkeä niistä nulikoista. Ei ole varaa siihen, että otetaankin joku syrjäytynyt typerys, jolla ei ole edes väliä alfalle."

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by mysticaldragon on Jun 17, 2009, 21:36

Serenhan teki mieli pyöritellä silmiään Othellon nössöilylle, mutta se antoi asian olla ja katsoi sen sijaan muihin osallistujiin. Ei saanut malttiaan menettää, niin Yelen oli sanonut. Piti olla kärsivällinen, katsoa ja odottaa. Kokonaista laumaa ei kävisi johtaminen, jos käyttäytyisi liian epämiellyttävästi. Onneksi kukaan ei sentään olettanut Serenin käyttäytyvän kuin pehmo. Se olisi rautatassuiselle naaraalle ollut enemmän kuin vaikeaa.

Kova tulisi hommasta, mutta minkäs teit. Onneksi oli sentään laumallinen ääliöit- alaisia, jotka voisivat olla avuksi. Ja heitä oli nyt kaksi, ja pelkkä Yelenin olemassaolo kyllä riitti motivoimaan Käärmeensilmää loputtomiin, jotta suunnitelmat voisivat toteutua. Toista se oli nyt, kuin yksin. Tosin vielä oltiin kaukana entisestä ykseydestä.
"Ehdottomasti", kermaharja totesi sisarensa sanoja vahvistaakseen. Siitä ei tulisi vain vaivan väärtiä, vaan kenties jopa hauskaakin. Saisi nähdä sitten. Tuntui mukavalta ajatella, että suurenkin lauman olisi painuttava polvilleen heidän edessään.
Vallasta oli rautatassu aina nauttinut, jos ei muusta, kyllä vain.
Yelenhan muihin höpinöihin koira ei muuta virkannut, koska ei sen tarvinnut, eihän se luonteeltaan mikään suupaltti tosiaan ollut. Olipahan vain henkisesti mukana ja nyökytteli sievästi siskonsa puheille, hymyillen varsin kierosti niin tehdessään. Tärkeän nulikan nappaaminen kuulosti herkulliselta, juuri sellaiselta kierolta ja ovelalta suunnitelmalta, jonka toteuttaminen voisi toimia. Ja jos jotain menisikin vikaan, väkivaltaisempi vaihtoehto oli aina olemassa kaikelle.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 17, 2009, 21:46

Othellon kulmat kurtistuivat yhä syvemmille rypyille hänen kuunnellessaan koko olemattomalla keskittymiskyvyllään johtajiaan.
"Ei Ederan tietoon ikinä mitään; johtajille kaikki uutiset", chihuahua pohti ääneen, jotta olisi todellakin muistanut nuo kaksi olennaisen tärkeää seikkaa. Niin paljon juttua tässä kyllä oli jo tullut, että enimmät saattaisivat hyvinkin pudota pois mielestä. Mutta kunhan pääasia pysyisi kirkaana mielessä, ei chihuahusta varmasti olisi ainakaan haittaa operaatiolle. Tuskin tosin suurta hyötyäkään, ellei jotakin tärkeää sattuisi vahingossa saamaan selville, mutta se oli mitäton sivuseikka.

Vaikka pihalla satoi yhä kaatamalla, alkoi Othellosta hiljalleen tuntua siltä, että sisällä oltiin istuttu jo tarpeeksi kauan. Eiköhän näillä eväillä saataisi the suuri suunnitelma aluille. Pikkukoiran jalat janosivat jo päästä takaisin liikkeelle, minkä takia uros pomppasikin innokkaana pystyyn.
"Varmaan pitäis sitten alkaa etsiä kaikkia djalalaisia, että saataisiin niitä tietoja, eikö?" pantakaulainen kysyi toiveikkaana. Eihän tässä vain tulisi enää lisää muistettavia asioita, eihän?

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 17, 2009, 21:49

Trokaislag nyökytteli totisesti kaikille. Yhteisymmärrystä tuli jokasuunnasta melko tasaisesti. Nyt pitäisi vain infota muita laumalaisia ja koettaa saada jotain selville itse Ederasta, erityisesti niistä pennuista. Tämäpäs olikin jännittävää, vihdoin saarella alkoi tapahtuakin jotain. Ei ollut ihan turha paikka asua.

][ u__u' pahoittelen viestien laimeutta ][

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 17, 2009, 22:02

Lack nyökkäsi Yelenhalle.
"Totta kai."
Se lupasi auliisti. Mieluusti se Djalaa kohti suuruutta veisi, oma lauma kuitenkin. Uros ei ederalaisille lavertelisi, ellei sitten... no, se olisi sen ajan murhe.
"Pidetään jotain kokousta sitten lähempänäkin, hmh?"
Sekarotuinen tiedusteli sulkakorulla koristettua korvaansa kallistaen. Voisihan se olla ihan hyvä pariin otteeseen vaikka vielä nähdäkin, niin tulisi sovittua asioista.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 17, 2009, 22:15

"Djalalaisille tietoa, kyllä", Yelenha myönteli. Alkoi olla hyvä päätöshetki ja juuri sopivaan aikaan, sillä alkoi olla jo mitta täysi tätä. Suunnittelu ei ollut niin kivaa kuin toteutus, toiminnan naisia se oli siskonsa kanssa.
"Voisi yrittää. Pitää katsoa miten asiat sujuu ja millaisia tietoja saadaan kokoon. Jos joku Ederan tärkeilevä penska käveleekin sattumalta vastaan on turha jäädä seuraavaa mahdollisuutta odottamaan."
Naaras kallisti hivenen päätään ja laittoi mieleen mitä tuli luvanneeksi. Varmaksi tämä alfa ei uskaltanut sanoa mitään vielä eikä Yelenha uskonut sen haittaavan Serenhaakaan, sisko ei ollut koskaan tuntunut olevan kiltin alfan esittämisen perään ja tällaiset tilaisuudet vaativat sitä.
"Mutta onnea vaan kaikille matkaan. Meidät löytää helpoiten näiltä seuduilta, toki."
Koira heilautti häntäänsä ja liikahteli jo hivenen sen merkiksi että oltiin vapaita poistumaan.

-

Flenje ja Ileya olivat hiljenneet, Flenje vain nyökytteli yhä mukana.
"Teemme parhaamme", uros lupasi noustessaan seisomaan ja vilkaistessaan itseään vanhempaa narttua vierellään. Kai sitä yhdessä sitten lähdettäisiinkin. Siro kermanvärinen koira nousikin, kulkien Flenjen takaa. Sitä ei huvittanut mitään somia hyvästejä lausahdella.
"Nähdään!" Flenje kuitenkin toivotti reippaammin välittämättä korvia luimistelevasta Ileyasta.
Sinne lähti se kaksikko.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by mysticaldragon on Jun 17, 2009, 22:29

Serenha kuunteli puheita edelleen osallistumatta enää varsinaisesti keskusteluun, vaikuttaen kuitenkin jo kyllästyneen koko touhuun, kun mitään uutta ei tuntunut ilmaantuvan. Eipä sen osallistumisella enää ollutkaan onneksi niin väliä, kun kaikesta tarpeellisesta oli jo höpisty ja Yelen hoiteli lopun puhepuolen omaan tyyliinsä. Seren olisi itse varmaan vain lähtenyt paikalta edes hyvästelemättä laumalaisiaan, mutta sisko oli se, joka näistä asioista todella päätti. Käärme vain roikkui mukana taustatukena, se kun ei erityisempää ihastusta oveliin puheisiin tuntenut saati johtoasemaan sisarensa yli. Eipä tuo kyllä ollut haitaksikaan, olipahan ainakin sopuisaa siskosten välillä. Epävirallinen työnjako. Yelen puhui ja Seren viipaloi, vähän kuin ennen vanhaan...
Rautatassu liikahteli sekin jo paikoillaan, huomattavasti kärsimättömämmin vain kuin sisarensa, melkein valmiina pomppaamaan pystyyn ja pinkaisemaan pakoon. Alfan arvovallan kuitenkin piti säilyä, se ymmärsi sen, vaikka ei jaksanutkaan kiinnostua. Poistuisivat alaiset nyt vain, niin päästäisiin hittoon täältä. Vaikka eipä ulkona vallitseva sadesääkään niin houkutellut.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by hitodama on Jun 17, 2009, 22:40

Erittäin ilahtuneena poistumisluvasta loikkasi Othello alas heinäpaalinsa päältä, ja maahan päästyään venytteli raukeasti tikkumaisia koipiaan. Voi kamala, kun tässä oikeasti oltiinkin jo paikoillaan ehditty kykkiä!
"Mä teen ainakin kaikkeni, että saataisiin niitä tietoja Ederasta meille", pieni uros vakuutti ottaessaan muutaman loikan kohti Yelenhaa. Onneksi tämä nyt suorasukaiseksi hyökkäystaisteluksi ei ollut näillä näkymin menemässä, sillä sellaisessa tilanteessa olisi chihu tuntenut itsensä kyllä kertakaikkisen hyödyttömäksi.
"Tavataan taas sitten myöhemmin, kaikki!" uros hyvästeli jokaisen paikallaolijan, kääntyen kuitenkin vielä erikseen kohti Serenhaan. Voi, kuinka pieneltä piski vaikuttikaan johtajakaksikon edessä.
"Kivaa, kun säkin olet nyt meidän johtaja. Nyt me pystytään taatusti ihan vaikka mihin!" Uusi alfaheppuli oli varmasti mitä mainioin lisä laumalle, ja kuten esille oli aiemmin tullut, ei muilla laumoilla kahta johtajaa ollutkaan. Heillä oli nyt tuplasti etua kaikkiin muihin nähden!

Niin pomppi Othello sitten ulos rankkasateeseen, hyvästellen vielä lopuksi myös ladosta poistuneen Keijun, ja lähti suorittamaan uutta tehtäväänsä. Olipas mukava tunne, kun elämällä oli taas jokin erittäin hieno tarkoitus olemassa! Yksi lauman ja lauma yhden puolesta - tai jotain sinne päin.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tahmis on Jun 17, 2009, 22:44

Trokaislag ei kiirehtinyt lähtönsä kanssa, vaan nousi ylös vasta parin muun lähdettyä. Sen turkki oli jo ehtinyt hieman kuivahtaa ja nyt se joutuisi kastumaan uudelleen vesisateeseen lähtiessä. Tyynesti rusettipää suori tiensä kahden johtajan luo ja nyökähti näille, liukahtaen sitten sateeseen, lähtien siitä samaten juoksemaan kohti omia suunnitelmiaan.

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by lara on Jun 17, 2009, 22:52

Sepä oli sitten siinä se. Venytellen uros nousi seisomaan ja vilkaisi irvistäen ulos sateeseen.
"No, ei kai sitten muuta kuin laumatovereita etsimään."
Se lausahti korviaan luimistaen ja loikkasi alas heinäpaaliltaan.
"Tapaamisiin."
Lack vielä sanoi ennen kuin puikahti ulos samasta rakosesta kuin mistä oli joskus sisään tullutkin. Märkää. Taas. Mutta ei auttanut. Niinpä uros sitten lähti metsään suojaa etsimään.

[[Viimein!]]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by tucci on Jun 17, 2009, 23:01

Kaikki laumalaiset poistuivat ja Yelenha nyökkäili itse kullekin.
Lopulta oli pelkkää sateen ropinaa ja koira kääntyi siskonsa puoleen. Ihan mälsää kun piti kaikki lukea toisen olemuksesta ja kuunnella ja vaivautua puhumaan ja.. kaikkea. Suru näkyikin hetken punaisessa silmässä.
"Sehän meni ihan sujuvasti", Verimerkki totesi siskolleen.
"Eiköhän mekin mennä, täällä haisee..."
Koira katseli hetken latoa. Ei sitä sateeseen palaaminen haitannut lainkaan, vettä se vain oli. Ja siellä tosiaan haisisi raikkaammalle.
Enempiä puhumatta mustaruskea narttu lähtikin jo ovelle puikkelehtimaan.

[[Kiitokset kaikille, saatiinhan me tää lopulta ihan kivasti purkkiin. Tosin häpeä mys häpeä kuitenkin >:B ]]

Re: YP - Vallan vallanhimoista
Post by mysticaldragon on Jun 17, 2009, 23:06

Serenha katseli laumalaisten poistumista välinpitämättömästi, suoden enimmän huomionsa sisarelleen.
"Toivotaan niin", narttu lausahti korviaan luimistaen. Oli kamala ajatus, että kaikki vaiva alaisten kanssa toimeentulemiseksi olisi ollut aivan turhaa. Nyökäyttäen kevyesti päätään se seurasi sisartaan ulos sateeseen.

[Jee kuitti. Häpeän syvästi yyy]