Othello - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Merituuli

Merituuli
Post by neftichan on Jun 15, 2009, 15:41

//Olen huono otsikoissa. hitodama ja Othello saisi tulla tänne Keijukaisen seuraksi//

Djalan rannalla maksi pieneksi kääröksi keräytynyt koira. Koira oli uinut siihen laivalta viime yönä. Tosin ei tarkoituksella vain vahingossa se oli tippunut. Oli aikainen aamu, mutta aurinko ei näkynyt missään. Taivas oli pilvinen, ja tuuli kova. Myöskin allokko näytti aika hurjalta. Hieman pelottavaahan tuo oli, kun illalla viellä ilma oli täysin tyyni.

Keiju nuosi seisomaan ja katseli vuoroin merta ja vuoroin taakseen suojapaikkaa. Silti sitä ei huvittanut mennä syvemmäksi saarta. Mikä lie saari tämäkin oli. Keiju rassu ei tietänyt saaresta viellä mitään. Ja kova tuuli kieppuutti hajuja ympäriinsä, eikä tuosta voinnut edes tietää mikä haju tuli mistäkin suunnasta. Keiju inahti ja istahti hiekkaan.
'Mitähän minä nyt teen...'
Keiju mietti itsekseen.

Re: Merituuli
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 12:06

// Eli pelaamme siis kutakuinkin siten, että nämä tässä ensin turisevat aikansa ja hommaavat mitä hommaavat, ja sitten Othello lähtee johdattamaan Keijua kohti latoa, jotta tämä pääsee liittymään Djalaan? (Yhteispelissä siis.) =) //

Kuinka onnellinen Othello olikaan, että sattui majailemaan juuri oman laumansa mailla nyt, kun myrsky näytti uhkaavasti olevan nousussa. Vaikka alkoi olla aamu, oli taivas yhä tumma ja enteili ukkosta - ja ukkosesta ei pieni chihuahua oikein pitänyt. Varsin pelottavaahan moinen oli piskille, joka olisi kokonsa puolesta voinut olla vaikkapa vaivainen pehmolelu.
Kulmiaan kurtistellen uros käyskenteli pitkin metsän ja hiekkarannan rajaa, katseensa ollessa suuntautuneena huolestuneesti kohti ulappaa. Pian sataisi kovaa, se oli ihan varma.

Samassa koristellun koiran silmiin osui kuitenkin jotakin, mikä oli tummaa taivastakin kiintoisampaa.
'Tinga?!", oli uroksen ensimmäinen ajatus hänen huomatessaan pienikokoisen koiraeläimen yksin hiekkarannalla. Pian joutui vaaleaturkki kuitenkin ravistelemaan päätään: ei, Tingan turkki oli ollut vaalea, ei musta, kuten tällä tapauksella. Vaan eipä moinen haitannut, sillä ainahan sitä voisi uusiin tyyppeihinkin tutustua!
"Heeei siellä!" Othello kivahti kimeästi ja lähti häntäänsä heiluttaen loikkimaan kohti vierasta.
"Myrskyäkö siinä ootat?" uros jatkoi pää kallellaan ja suu leveässä hymyssä, jahka pääsi hieman lähemmäs uutta tuttavuutta.

Re: Merituuli
Post by neftichan on Jun 16, 2009, 15:45

// Niin jo tämän pelin tapahtumat tapahtuu ennen yhteispeliä. Vaikka yhteis peli pelataankin jo tänään Ja peli loppuu sitte siihen, että ne lähtee sinne ladolle//

Keiju nyhtäsi vielläkin paikoillaan eikä tullen takia kuullut edes, että joku oli hänen lähettyvilleen tullut. Piaan kummnikin kuului huuto takaa, joku muukin oli rannalla. Huuto ei kuulostanut lainkaan uhkaavalta. Niinpä Keiju käänsi katseensa huutajan suuntaan, ja hänen onnekseen ilmestyi oli mitä mukavin. Chihuahua tuli häntä kohti. Kyllä tuo rotu oli Keijulle tuttu näyttelyistä, ja kukaties tällä saarella saattoikin olla ihmisiä.
"voih....en todellakaan odota. Putosin laivalta ja tulin tänne. Eikä ihmiseni tullut hakemaan minua. Enkä edes tiedä mikä tämä paikka on. Tiedätkö sinä? Onko täällä ihmisiä?"
Keiju kysyi heti kaikkea tilaisuuden tullen. Tuo iloinen chihuahua varmasti kertoisi hänelle mitä tietäisi. Olokaan ei tuntunut enään niin yksinäiseltä kun sai hieman juttu seuraa.

Re: Merituuli
Post by hitodama on Jun 16, 2009, 16:12

// Jep, niin tapahtukoon. ^^ //

Nopeasti alkoi Othellon häntä vispata onnellisesti edes takaisin, kun rannalla kököttävä vieras hänet näytti huomaavan. Eikä toinen edes vaikuttanut mitenkään vihaiselta tai muuten äksyltä tapaukselta, vaan äänestä päätellen oikein mukavalta. Eksyneeltä ehkä, mutta se asia olisi helposti korjattavissa!
"No kuule Andriaanalle olet tullut", valisti uros auliisti päästyään tummaturkkisen vieraan eteen ja jäätyään siihen tönöttämään. Pää kallellaan chihuahua katseli toista, pannen merkille nätin rusetin tämän hännässä. Koko häntä sinänsä oli jo hauska vempula, tuollainen kunnon pölyhuiska.
"Ja itse asiassa mäkin putosin laivasta tänne, mutta siitä on jo ihan hii-iirmuisen kauan aikaa. Ei ihmiset täältä ketään hae, kun ei niitä täällä ole ollenkaan koko saarella. Kaikkia koiria ja susia ja muita vain", piski räpätti innoissaan, päästäen lyhyen naurahduksen vielä kaupan päälle.
"Mutta kuka sä oikeestaan olet? Mun nimi on Othello." Laumasta oli turha sanoa vielä mitään, jos toinen kerran vasta oli rannalle ajautunut; sen verran jopa pikkupiskikin tajusi. Yleensä hän olisi liittänyt ylpeänä nimensä perään maininnan Djalasta, jonka mailla he nytkin sattuivat olemaan, mutta tällä kertaa lieni fiksumpaa antaa aiheen toistaiseksi olla.

Re: Merituuli
Post by neftichan on Jun 20, 2009, 10:16

Toinen pikkukoira lähestyi oikjein onnellisen näköisenä, ja se olikin hyvä. Tässä alkoi tympästä jo kovasti tämä rannalla makaaminen tässä myrskyssä.
"Andriaana?"
Pieni narttu toisti ääneen, ja mietti tuota. Täysin oudon kuuloinen paikka. Piaan chihuahua kertoi tippuneensa myös laivalta, mutta sitä on kuulemma kauan.
"Eikö kukaan palannut hakemaan sinua? Koiria ja susia? Eikö tämä ole hieman liian vaarralloinen paikka meille"
Narttu kysäisi hieman järkyttyneenä, se ei viellä sulattanut tätä asiaa kokonaan ja miksi ihmiset jättäisivät rotukoiriaan näin saarelle, Keiju mietiskeli.
"Othello hauska tavata, minua voit sanoa Keijuksi"
Keiju totesi jo hieman iloisemmin, jospa tuo Othellokin on täällä pärjännyt niin miksei hänkin pärjäisi. Keiju hieman katseli ympärilleen.
"Onko täällä aina näin kurja sää?"
Keiju kysäisi Othellolta, samalla kun tutki saarta katseellaan. Huono sää ei oikein tätä neitiä innostanut.

Re: Merituuli
Post by hitodama on Jun 21, 2009, 13:59

Othello nyökytteli innokkaasti pientä päätään vieraan toistaessa hänen kotisaarensa nimen. Andriaana, kyllä kyllä, juuri ja nimenomaan se.
"Joo ei ihmiset tuu ikinä tänne asti. Monet koirat ja muut on tulleet lähelle seilanneiden laivojen mukana saarelle, mut ei laivat ja ihmiset tule niiden perässä", chihuahua kertoi, oikeastaan toistaen jo aiemmin sanomaansa vain pidemmin sanankääntein.
Muiden koiraeläinten vaarallisuudesta keskusteleminen sen sijaan sai uroksen näyttämään hetkisen aikaa hieman hölmistyneeltä, kasvojensa vääntyessä sitten pohtivaiseen mutristukseen.
"No tota, ei useimmat oo yhtään vaarallisia, kivoja vaan. Jotkut ei kuitenkaan jostain syystä tykkää aina seurasta." Ister ja Ronkka ja Rico eivät olleet tykänneet, koira muisteli lyhyesti tuhahtaen. Mokomat tylsimykset.
"Mut jos pelottaa olla yksin, kannattaa liittyä johonkin laumaan. Johtajien kuuluu suojella laumalaisiaan", djalalainen jatkoi ja veti suunsa jälleen leveään hymyyn.

Vieraan viimein esittäytyessä päästi Othello lyhyen kikatuksen ja hypähti yhä enemmän innostuen paikoillaan hiekassa.
"Kiva tavata Keiju! Sulla on kuule aika siisti nimi!" Hassua jutussa oli kuitenkin se, että chihuahua tunsi ihan oikeankin keijun, mutta hänen nimensä sattui vain olemaan Yadaneth. Voisi tulla sekaannuksia vielä moisen nimijutun kanssa.
"Ja ei täällä toki aina ole tällaista, yleensä on kaunista ja aurinkoista", lohdutti uros mustaturkkista toveriaan, työntäen ajatukset Yadasta ja heidän "lentoretkistään" sivuun.
"Mutta pian voi kyllä alkaa sataa. Kannattais ehkä mennä tonne metsän reunaan, niin ei kastuis niin paljon."

Re: Merituuli
Post by neftichan on Jun 30, 2009, 21:52

"Ei ihmisiä...."
Keiju hieman kummasteli tuon sanomaa, ja katseli ympärilleen. Tottahan se oli, ettei misään kohonnut korkeita kerrostaloja, tai kuullut autojen hurinaa.
"Eikö ihmiset sitten kaipaakkaan koiriaan?"
Keiju kysyi kummastellen Othellolta, ja oletti tietenkin, että tämä tietäisi. Othello kertoi myös, että muutama täälä' oli ihan mukavakin, jospa hän tälle saaralle saattasii kotiutua. Vaikka salaa Keiju toivoi, että joku tulisi hakemaan sen pois täältä myrskystä lämpimään koriinsa.
"Laumaa? millaisia laumoja täällä on?"
Täälläkin oli laumoja hieno juttu, ehkei kumminkaan täällä lauma koostunut pelkästään venäjäntoyista, mutta se kuulosti hienolta idealta, eikä siinä mitään huonoa olisi vaikka sinne liityisikin.

Piaan kumminkin Keijukin innostui toisen hypähtelystä kuulessaan tämän nimen. Othello oli mukavan pirteä tapaus. Keijunkin oli hieman pakko kikattaa tuolle hauskalle pikku urokselle.
"Toivottvasti täällä tuo sää piaan sitten selkenee, ja mennään vain metsän laitaan"
Keiju totesi ja vilkaisi taivasta kohti piaan tulisi taatusti vettä, ja paljon.

Re: Merituuli
Post by hitodama on Jul 1, 2009, 12:50

Othello kohautti lapojaan ja heilautti päätään merkiksi siitä, että ihmiset olivat oikeastaan aika yhdentekevä asia hänelle tätä nykyä. Kun asui kauan erossa kyseisistä kaksijalkaisista, ei niitä osannut lopulta enää ollenkaan edes kaivata.
"En mä oikein tiedä, kai ne hankkii uusia koiria." Vaikka totuus saattoikin olla varsin raadollinen vasta omistajastaan erotetulle Keijulle, esitti uros sen tavanomaisen iloisesti hymyillen. Sellaista se elämä oli, joten turha sitä oli käydä murehtimaan.
"Mut niin laumat joo, täällä on kuule montakin laumaa! On Afuel, ne on valkosia kaikki. Ja Befalasissa on tummaturkkiset, Carmiksessa ruskeat ja punaset. Ederassa on ehkä... Ilkeät." Viimeisin maininta tosin perustui pitkälti kuulopuheisiin, joiden mukaan ederalaiset eivät katsoneet toisista laumoista tulevia kovin lempeästi; etenkään, jos mokomat yrittivät tulla heidän alueilleen.
"Mut laumoista kaikkein paras on kuitenki Djala! Mä kuulun siihen, ja säkin voisit. Djalalaisilla pitää olla jotai koristuksia, niin kuin vaikka toi rusetti sulla", uros esitelmöi ja nyökkäsi innokkaasti kohti naaraan häntää.
"Meiän johtaja on Rastinaam- ei, kun oikeastaan sen nimi on Yelenha. Se on hyvä pomo ja se on usein hienolla ladolla, joka kuuluu meiän laumalle."

Enempää ei chihuahua ehtinyt kertoa, ennen kuin taivas sitten viimein repesi. Ensin putosi muutama suurempi vesipisara kostuttamaan kaunista hiekkarantaa, ja pian niiden perässä seurasi kokonainen kolonia samanlaisia. Othello rääkäisi yllättyneesti, mutta ei voinut kuitenkaan estää häntäänsä heilumasta riemastuneesti puolelta toiselle. Sade oli loppujen lopuksi aika hauska tapahtuma.
"No ei näytä selkenevän just nyt!" uros kikatti, ja alkoi pinkoa hurjaa vauhtia kohti lähimpiä puita. Oikeastaan vasta puheeksi tullut lato olisi vieläkin parempi suojapaikka, mutta siitä voitaisiin keskustella sitten, kun päästäisiin pois kuraiseksi kovaa vauhtia muuttuvalta rannalta.

// Jos vedetään tämä aika lyhyesti nyt loppuun, kun teikäläisellä on tulossa noita kiireitä koiranpennun sun muun muodossa? =D //

Re: Merituuli
Post by neftichan on Jul 4, 2009, 21:25

//No passaahan se....harmi kyllä peli jää lyhyään, mutta tuo termiitti vie kyllä aikaa //

Hyvin ikävän kuuloistahan tuo oli, hänen omistajallaan oli kyllä koiria muitakin kuin Keiju, mutta eihän kukaan hänen paikaansa voisi täyttää. Olihan hän rakas omistajalleen. No hieman tuo mietitytti kyllä Keijua, mutta tämä oikeastaa oli mukavaa vaihtelua siihen samaan mitä sillä aina oli ollut. Säännölliset ruokaajat, näyttelyt. Aika tylsää, ehkä tämä elämäntapa olisi myös kokeilemisen arvoinen, ja olihan hän löytänyt todella mukavan chihuahuan, tuo varmasti olisi hänelle kaveria.

Uros kertoi lyhyesti laumoista ja Keiju nyökäsi, ja kuunteli takkaan. Ederalaisia kannataisi siis varoa. Ja Djalaan kuului Othello, niin miksei myös Keijukin.
"Haluaisin liittyä Djalaan"
Keiju totesi innokkaana, ja heilutti rusetti häntäänsä. Othello kertoi myös johtajan nimen, aika ylevä nimi johtajalla. Piaan alkoi tosissaan sataa, ja Othello pinkoikin jo suojaan Keiju kintereillään.
"Huh...se oli lähellä etten kastunut, turkkini ei kuulemma näytä hyvältä märkänä"
Keiju huolehti. Ihmiset aina inhosivat sadetta näyttely päivänä, koska turkki meni silloin ruman näköiseksi.

Re: Merituuli
Post by hitodama on Jul 6, 2009, 20:04

Othello oli jo ottanut parisen loikkaa kohti puurajaa, kun hän oikeastaan vasta tajusi Keijun lausuneen ääneen halunsa liittyä samaan laumaan hänen kanssaan. Uros käännähti ympäri ja katsoi toista ilosta virnistellen, mutta ei ehtinyt jäädä turisemaan vielä asiasta sen kummempia, jottei kaksikko olisi saman tien kastunut läpimäräksi. Niinpä chihuahua loikkasi taas takaisin menosuuntaan, ja alkoi pinkoa minkä pienistä tikkujaloistaan pääsi.

Kaksikon sitten saavuttua suojaan jäi Othello pysähtymisen sijaan loikkimaan pientä ympyrää nuoren koivun ympärillä.
"Voi voi kuule, sulla on niin hieno turkki, että se ois taatusti kaunis vaikka kurasena!" uros lauleli onnellisesti hyräillen. Hänen oma turkkinsa oli niin onnettoman ohutta ja mitäänsanomatonta, että yhtäänkään pidempi karvoitus oli hänen mielestään melkeinpä kuninkaallisen oloista.
"Sitä paitsi kyllä säkin täällä väkisinkin vielä joskus kastut, ei sille mitään voi. Puut ei pidä vettä yhtä hyvin poissa, kuin talon katto", koira vielä jatkoi ja pysähtyi lopulta paikoilleen. Päätään kallistaen vaaleaturkkinen otus jäi tuijottamaan Keijua, lopulta hihittävästi naurahtaen.
"Mut ladossa ois kyllä katto, niin. Ja siellä ois taatusti meiän johtajakin, ja se vois ottaa sut Djalaan mukaan. Kyllä se suostuu, se on hyvä pomo, se Rastinaama", nuorukainen selosti innoissaan. Olisi oikein mukavaa voida auttaa uutta tulokasta laumaan liittymisessä. Sillä lailla ritarillista ja kaikkea.

Re: Merituuli
Post by neftichan on Jul 9, 2009, 14:14

Keiju otti kehut turkistaan toki oikein mielellään vastaan. Olihan se mahtavaa, että sai kehuja täällä koirienkin keskellä. Usein näyttelykoirat kehuivat vain itseään, joten kehuja ei tullut muuta kuin ihmisiltä, joten tämä oli heiman outo tilanne, ja jopa nolastuttavakin.
"Kiitos Othello"
Keiju totesi ja hymyili Othellolle lämpimästi. Seuraava lause oli kyllä totta, ei puun suojissa niin kuivana pysynyt, aina välillä sitä pisaroita eksyi sinnekkin oksien välistä. No ainakin oli kuivempaa kuin tuolla aavala rannalla. Piaan Othello alkoi kertoa Ladosta, josta johtajakin varmasti löytyisi, ei ollenkaan huono idea. Keiju piti Othellon ystäväliisyydestä, ehkä tällä saarella todellakin viihtyisi viellä monia vuosia.
"Lato kuulostaa ihan hyvältä paikalta, ja johtaja olisi mukava tavata"
Keiju totesi. Uusi saari, uusi ystävä ja piaan uusi lauma, ja kaikki oli tapahtunut hetkessä kummallista, ennen elämä oli ollut sitä samaa päivästä toiseen, nyt se muuttui näin, tämä oli jopa jännää, vaikka entinen elämäkään ei ollut huono vaihtoehto.
"Tuota....nyt varmaan minunkin täytyy saalistaa? Kukaan ei taida ruokkia minua tällä saarella"
Keiju totesi, ja ei saannut sanojana edes muotoiltua oikeanlaisiksi. Se ei olut ikinä tappanut, kuin jonkun kärpäsen. Isoa elukaa tuskin tämmöinen pikku hurtta saisikaan edes kumoon.

Re: Merituuli
Post by hitodama on Jul 13, 2009, 21:57

Othello ei mitään "olehyviä" takaisin Keijun kiitoksiin vastaillut, kunhan kikatti onnellisena piiskamaista häntäänsä vispaten. Itse asiassa kovin harvoin kukaan chihuahuaa kiitteli, joten tuntui oikein hienolta tehdä tai sanoa jotakin, mitä joku piti lyhyenkin kiitoksen arvoisena.
"Johtajaa on aina mukava tavata, joo kyllä niin", uros sitten jatkoi keskustelun käydessä Djalan armaaseen latoon sekä alfaan. Uroksen mielessä nämä kaksi asiaa kulkivat lähekkäin käsi kädessä, ja hän tuntuikin olettavan johtajan pysyttelevän heinäpaalien täyttämässä hökkelistä varmasti hyvin paljon todellisuutta enemmän.
"Jos käy hyvä säkä, siellä voi olla muitaki djalalaisia. Sadetta paossa ja silleen", pantakaulainen tokaisi ja ravisteli turkkiaan, johon puun suomasta suojasta huolimatta oli ehtinyt jo muutama vesipisara putoilla. Olisi oikeasti kiva tavata kaikkia laumatovereita.
"Mennään, mennään jo mekin!" Innoissaan otti koira muutaman loikan kohti pohjoista, mutta kumartui pian leikkisästi vielä toveriaan kohti etujalat maassa ja takapää korkealla heiluen.
"No ei kukaan ruoki kyllä, mut aina sitä jotain syömistä löytää. Voin kertoa sulle yhen siistin tarinan matkalla, jos tuut nopeesti nyt! Hauesta ja musta ja Tommysta." Luopuen leikkisästä asennostaan lähti Othello jälleen pinkomaan ladon olinpaikkaa kohden, vilkuillen toki tiiviisti kohti Keijua, jotta tämä varmasti seuraisi häntä.
"Olin kato kerran kaaa-aauan sitten Befalasin purolla, ja siellä oli myös yks hauki, joka yritti syöä mut..." alkoi chihuahua selostaa askeltensa varsin kiivaassa tahdissa tapauksesta, jonka päätteeksi hän oli terrieriystävänsä kanssa saanut kalastettua chihuahuaa itseään suurikokoisemman kalan veden pyörteistä.

Vaikka pieni eläin pian katosikin lehtipuiden joukkoon, kaikui hänen kimittävä äänensä vielä kauan vettyneen hiekkarannan tuntumassa.

// No niin, sinne laitoin ne nyt menemään. Kiitos lyhyestä mutta mukavasta pelistä - ja pahoitteluni siitä, että Othellon oli poistuttava näin pikaisesti. Sitä kun jo toisaalla kaivataan. ^^ //