Othello - RPGs

Befalas » Puro » Tappajahauki

Tappajahauki
Post by hitodama on Feb 27, 2008, 19:00

Aurinko paistoi kirkkaana havupuiden yläpuolella, saaden metsän keskellä virtaavan puron kimaltelemaan kauniisti. Muutama pikkulintu lauloi yksinkertaista sävelmäänsä oksiston syvyyksissä, luoden rauhallisen tunnelman Befalasin muuten kovin synkkään havumetsään. Tosin synkkyys oli muutenkin tällaisena valoisana aikana kovin kyseenalaista, mutta yön koittaessa olisikin jo toinen juttu kyseessä.
Tulevaa yötä ei paikalla tallusteleva koiranrääpäle kuitenkaan pysähtynyt pohtimaan, vaan viipotti iloisena sinne tänne pikkuötököitä jahdaten. Othellona tunnettu chihuahua sinkoili nopeaan tahtiin saaliidensa perässä, napaten lopulta jonkin sortin siipiveikon suuhunsakin. Kovasti ei uros löydöstään pysähtynyt maistelemaan, vaan nielaisi tuon muitta mutkitta. Kun oli sitä kokoluokkaa, mitä kyseinen piski, olivat ötökätkin jo ihan varteenotettavia välipaloja.

Saatuaan tarpeekseen selkärangattomien popsimisesta pysähtyi uros hetkeksi havainnoimaan ympäristöään. Suunnattomat silmät kääntyilivät pään mukana puolelta toiselle, hymyn koristaessa pikkuista kuonoa. Lopulta aivan liian suurikokoisiin korviin tarttui muista erottuva ääni, jonka suuntaan päätti pikkuinen lähteä pomppimaan. Jonkin sortin laulunpätkää hyräillen eteni uros välillä hyppien, välillä juosten, kohti mielenkiintoista solinaa.
Eipä aikaakaan, kun Othello jo saavutti puron, joka kulki kirkkaana ja rauhallisena puiden välistä. Kaulapannasta riippuvat helmet heiluen tepasteli penikka veden äärelle, ruusunpunaisen kielen nuolaistessa huulia. Raikas vesi voisi olla ihan makoisaa juuri nyt, tuumi koira laskien päätään kohti sinertävää pintaa.

Yhtäkkiä koiran liike kuitenkin pysähtyi ja rääpäle kiskaisi päänsä kauemmas vedestä. Hymy muuttui mietteliääksi mutristukseksi chihun silmien tutkaillessa puron laineita tarkkaavaisina. Tai no, niin tarkkaavaisina, kuin keskittymiskyvyttömälle elikolle oli mahdollista.
Askeleen verran Othello perääntyi ja luimistipas hiukan korviaankin. Ei, tästä ei kävisi juominen. Eläimen aikaisempi vierailu samassa paikassa oli ollut päättyä ikävästi, kun varsin suurikokoinen hauki oli päättänyt pitää juojaa aterianaan.
Harmistuneena pienokainen istui paikalleen ja vilkuili toiminnanjanoisesti ympärilleen. Mikäs nyt neuvoksi?

// Lara ja Tommy jou jou bling bling. //

Re: Tappajahauki
Post by lara on Feb 27, 2008, 21:59

Jestas, millaiseen paikkaan rusakko oli Tommyn johdattanutkaan! Tai no, itse rusakko oli kadonnut jo melkein heti hiekkarantaa reunustavaan metsikköön, mutta terrieri oli jahdannut mielikuvitusjänistä, oravan jälkiä, vanhempia jäniksen hajuja ja kaikkia muita mahdollisia jälkiä pitkin metsiköitä ja päätynyt sitten viimein tänne. Sitä alkoi tympiä jatkuva jälkien perässä ravaaminen, kun koskaan ei löytynyt mitään ruokaa. Ja nälkähän uroksella alkoi hiljalleen olla, se ei ollut saanut ikuisuuksiin mitään kunnollista ruokaa.

Tommy seisahtui hetkeksi paikoilleen ja katseli kieli huulten välistä pilkottaen latvustoa.
'Pitäisi varmaan miettiä mitä tekee...'
Tosin miettiminen oli yleensä hirmu tylsää, joten ei kiitos. Samalla pitäisi varmaan jäljestää vähän sitä ruokaa. Sekin oli kamalan vaikeaa, kaikki tässä metsässä oli niin suurta. Mutta olisi ainakin tekemistä. Voih, miten kamalan hankalaa tällä saarella olikaan olla. Kaupungissa oli sentään ollut aina jotain jätteitä syötävänä. Täällä oli vain isoja jäniksiä ja peuroja ja lintuja ja kaikkea muuta monimutkaista. Huoh, aika kurja paikka.

Tommyn mietiskelytuokio kuitenkin keskeytyi vallan pahasti, kun jostain alkoi kuulua jonkinmoista rapinaa ja hyräilyn tapaista. Terrieri ryhdistäytyi ja kuunteli häntä väristen ääniä. Oliko täällä joku muukin? Sitä ruskealaikkuinen uros ei jäänyt miettimään, vaan lähti oitis juoksemaan kohti vierasta ääntä ja hajua minkä vain pienillä jaloillaan sai vilistettyä.

Eipä aikaakaan, kun Tommy pamahti ryminällä pusikosta puron rantaan. Oli likellä, ettei se itsekin keikahtanut kylmävetiseen pieneen puroseen, mutta jarrutus onnistui mainiosti ja terrieri jäi keikkumaan aivan puron reunalle.
"Oho!"
Se haukahti iloisesti. Melkein oli tiputtu, mutta ei ihan. Eli ei mitään hätää! Sitten koira tajusi nostaa katseensa. He-hei, tuossahan oli joku toinen! Eikä kuka tahansa joku toinen, vaan se äskeinen haju ja ilmeisesti myös ääni. Pienelle terrierinnaamalle levisi leveä virnistys ja sen häntä alkoi vatkata innoissaan. Tuollainen pieni hassu kaveri. Vähän kuin myyrä.
"Moi!"

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Feb 27, 2008, 23:27

Othellon jättikokoiset korvat heilahtivat, kun koira kuuli jonkin sortin ryminää viereisestä pensaasta. Uroksen kulmat kohosivat odottavasti elikon pompatessa samalla seisomaan. Mikähän kumma sieltä olisi tulossa? Häntä sojotti tanakasti pystyssä ja heilahteli varovaisen toiveikkaasti. Josko kyseessä olisi lajitoveri? Oi, sehän se olisikin hienoa!
Kauaa ei chihun tarvinnut odottaa, vaikka se siltä hänestä tuntuikin, kunnes monivärinen koiraotus pomppasi puskasta, laskeutuen melkeinpä itse puroon. Silmät suurina länttiturkki tuijotti, kuinka vieras sai juuri ja juuri vauhtinsa pysähtymään ja jäi tönöttämään purosen rannalle. Haltioitunut hymy levisi nopeasti pikkukoira huulille tuon tajutessa, millainen tyyppi hänen eteensä oikein olikaan tupsahtanut.
Ensimmäisenä Othello toki havaitsi, että saapunut oli lajitoveri. Jos siinä ei ollut jo onnea tarpeeksi, oli toinen lisäksi varsin pienikokoinen. Ei toki aivan piskin itsensä luokkaa, mutta suunnattoman paljon pienempi kuin useimmat, joita chihu oli kohdannut. Voi, toisen täytyi olla mukava tyyppi!

Kun vieras käänsi katseensa kohti ilosta säihkyvää Othelloa, alkoi tuonkin piiskahäntä vispata hullun lailla.
"Hei!", haukahti vaaleaturkki, sanasensa tueksi pienesti hypähtäen. Sen kummempia mitään varomatta tai miettimättä otti uros muutaman keveän askeleen kohti uutta tuttavuutta.
"Tulitko sä juomaan? Tästä ei kyllä kannata juoda, siellä on haukia. Ne puree!", aloitti kikkana innostuneen selityksensä, ruskeiden silmien tutkiessa toista kiinnostuneena. Yhtäkään kalaa tosin ei juuri nyt ollut vedessä näkösällä, mutta mistäpä sitä voisi tietää, millaisissa koloissa ne piileskelivät. Odottivat pieniä koiria saaliikseen, mokomat.
"Kuka olet? Mun nimi on Othello, mutta saa sanoa miksi vaan haluaa!", kertoili koira hymyssä suin ottaessaan muutaman edestakaisen loikan toisen vierellä. Loppuhuomautuksen penikka oli tottunut lisäämään huomatessaan, että porukalla oli tosiaankin tapana kutsua oudon pientä elikkoa jos jonkinlaisella nimellä. Eipä osannut koira nimittelyä pahana pitää, joten miksipä moista kieltääkään, jos kerran porukka siitä tykkäsi?

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 1, 2008, 1:06

Tommyn ruskeat silmät tuikkivat iloisesti, kun toinenkin vaikutti varsin kiinnostuneelta kettuterrierin tapaamisesta.
"Ei, kun ajattelin etsiä jotain ruokaa. On nimittäin aika kamala nälkä."
Uros kertoi. Syödä piti että jaksoi, oli äitikin aina sanonut. Sitten eteen oli isketty kuppi valmismössöä ja kasa Nieve T-pentueen lapsosia oli saanut taistella ravinnostaan miten parhaiten taisi. Täällä oli eri meininki. Ruoka piti hankkia itse ja taistella yksinään sen kanssa, että lopettaisi mokoma karkuun juoksemisen.

Toinen koira esittäytyi Othelloksi. Tommy kallisti päätään naama hymyssä.
"Ai. Moi, Othello!"
Se tervehti toista vielä lähinnä kokeillakseen nimeä. Ihan hauska, vaikka siitä saisikin väännettyä varmasti vaikka mitä mukavaa keskustelun edetessä.
"Tommy ooon. Mutta saa kanssa sanoa miksi haluaa, jos haluaa."
Foksi esittäytyi iloisesti. Se ei kuitenkaan jaksanut kovin kauaa esittelyyn aikaa viettää, vaan silmät katselivat jo vikkelästi puron ympäristöä. Aika synkkää oli.
"Hei kuule. Etsitäänkö jotain ruokaa yhdessä? Tai mitä täältä nyt voi löytää?"
Koira ehdotti Othelloa pää kallellaan katsellen. Metsästäminenkin oli kivaa, etenkin, jos oli kaveri.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 1, 2008, 2:13

Ai, toinen oli ruokaa etsimässä. Othellon ei varsinaisesti ollut nälkä, mutta kyllä se toki seuraksi tulisi. Ja jos jotakin sellaista vaikka löytyisi, mitä koira ei ollut pitkiin aikoihin syönyt, saattaisi tuo vaikka maistaakin. Uudet ruoat olivat erittäin mielenkiintoisia, samaten sellaiset, mitä ei usein saanut.
"Ai jaa. Munkin oli äsken nälkä, mutta sitten söin vähän ötököitä. Ne ei oo kauheen hyviä, mutta ei se haittaa!", selitti uros toverilleen häntä väpättaen ja korvat puolelta toiselle heilahdellen. Koira ei ollut koskaan ollut järin nirso ruokansa suhteen ja söikin milloin mitäkin. Itse ei elikosta juuri ollut hiirtä suurempia eläimiä saalistamaan, joten eipä sitä kovin valikoiva voinutkaan olla.

Innoissaan pomppi chihuahua paikoillaan ja päästi pienen kikatuksen suustaan, kun toinen kutsui häntä nimeltä. Jostakin syystä nimen lausuminen oli saanut penikan aina hurjan onnelliseksi. Hän oli niin kovin iloinen jo siitä, että hänellä ylin päätään oli nimi! Pikkupentuna hänellä oli ollut toinenkin nimi, mutta uros ei harmikseen ollut koskaan oppinut sitä muistamaan. Niinpä pikkuihmisten lahjoittama nimitys oli elikolle kuin aarre, jota oli kiva esitellä vastaantulijoille. Samaan tapaan kuin koira esitteli yllään kantamaansa roinaakin.
"Hei Tommmmy!", kokeili rakki itsekin toisen nimeä, venyttäen m-kirjainta huulillaan. Oikein kiva nimi, ei yhtään niin vaikea kuin Rongoteuksella. Tyytyväisenä uros nyökkäsi, kuin olisi ilmoittanut hyväksyvänsä toisen nimen.

Tommy alkoikin jo katsella ympäristöä ruoanhaku mielessä. Othellonkin pallosilmät siirtyivät vilkuilemaan puron reunamia. Ei vieläkään haukea. Pöh, hän olisi toivonut, että he olisivat yhdessä vieraan kanssa voineet antaa typerälle kalalle opetuksen. Samassa chihulla välähti: voisikohan haukea syödä?
"Hei Tommy!", kiljaisi vaaleanruskea innosta täristen.
"Kuule, voitaisiinkohan me yhdessä saalistaa hauki? Kun kerran kauan sitten se yritti syödä mut, mutta ehkä me voitaisiinkin yhdessä syödä se!", räpätti rotukoira sotasuunnitelmansa julki. Pää kääntyili vinhaa tahtia Tommystä puroon, jalkojen vaihtaessa alituiseen asentoaan. Kielikin roikkui leukojen välistä, kuin eläin olisi unohtanut vetää sen takaisin suuhun.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 1, 2008, 19:26

Tommy irvisti inhoten. Sen mielestä ötökät olivat ällöttäviä ja limaisia, eikä se itse voisi ikinä laittaa siinä suuhunsa, mutta näköjään Othelloa se ei ollut haitannut.
"Eikö ne oo ihan tosi ällöjä sinusta?"
Länttiturkkinen kysyi kummastellen. Hyi, joku iso mato tai kovakuoriainen ei tosiaankaan voinut olla mikään herkkunamnam namipalanen.

Terrieri mietti hetken haukiasiaa, kunnes ilme sen naamalla kirkastui ja häntä alkoi vispata niin, että koko koiran takamus tuntui heittelehtivän.
"Joo voitaisiin varmaan!"
Koira innostui. Olisi ihan oikein antaa ilkeälle hauelle samalla mitalla takaisin, kun oli mokoma meinannut noin mainion toveri poskeensa pistää.
"Se on varmaan tosi vaarallinen muutenkin, mieti, mikä palvelus me tehdään kaikille jos syödään se. Sitten saadaan palkinto ja ollaan sankareita!"
Tommy maalaili sankarikuvia mieleensä innoissaan haukkuen. Taistelu hauen kanssa kuulosti niiiin hienolta. Ehkäpä siitä tehtäisiin sellainen elokuvajuttu ja näytettäisiin televisiossa kaikelle kansalle. Heistähän tulisi kuuluisia!

Karu paluu todellisuuteen, ja kulmienrypistys.
"Missä se hauki on nyt?"
Tommy kysäisi Othellolta pyörähtäen oitis aivan puron laidalle ja kurkkien alas veteen.
"Ei näy!"
Oli hauki varmaan uinut kauemmas.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 2, 2008, 15:16

Tommy vaikutti kovin kielteiseltä ötökkäasian suhteen, mihin Othello tyytyi kohauttamaan välinpitämättömästi lapojaan.
"No joo, ei ne nyt mitään kovin kivoja oo, mutta kyllä niitä voi ihan hyvin syödä. Perhosia vaikka, ne ei oo edes limasia!", selitti chihu uudelle tuttavalleen. Ei hänkään itikoista sen suuremmin pitänyt, mutta tarvitsiko sitä ruoasta nyt niin tykätäkään? Eihän sitä muuten raaskisi edes syödä!

Toisen innostuessa hauennappaamisajatuksesta alkoi Othellonkin häntä vispata entistä rajummin. Toisten into oli aina saanut temmattua pienen uroksenkin mukaansa, eikä tuo voinut nytkään vastustaa muutamaa kimeää haukahdusta ja loikkaa vieterimäisillä jaloillaan.
"Niin voitaisiin voitaisiin voitaisiin!", julisti uros jo aivan vakuuttuneena asiasta. Kun kerran Tommykin oli asiasta samaa mieltä, olisi sen oltava niin.
Korvat siipien lailla heilahdellen loikki chihuahua onnesta myhäillen ystävänsä ympärillä, kun tuo kertoi heistä tulevan sankareita. Pikkuisen silmät levisivät innosta ja hymy kihosi lähes niskaan asti.
"Oi, niin kuin Sue! Sue on sankari, se pelasti mut hailta!", muisteli piski kaihoisasti. Mikähän siinäkin oli, että erinäiset kalat olivat aina tykänneet pitää Othia saaliinaan?
"Meistä tulee sankareita!", kimitti vaaleanruskea kirjavaa toveriaan tuijottaen.

Mutta ai niin, eipäs sitä haukea ollutkaan siellä joessa näkynyt. Hölmistyneenä käänsi Othello päänsä kohti jokea Tommyn tutkaillessa nestettä jo lähemmin.
"Ai joo, en mäkään sitä nähny.", totesi pantakaulainen mietteliäänä. Ruskeat silmät kiersivät pitkin joenpenkkaa, suun mutristuessa keskittyneesti.
"Silloin siellä, missä se hauki oli, oli paljon enemmän kiviä. Katsos, hypin niiden päällä, kun se hyökkäsi.", koetti uros muistella. Melkein päähän sattui, kun eläin kulmiaan rutistaen koetti palautella tapahtumia mieleensä. Ajattelu ei tosiaankaan ollut hänen juttunsa.
"Tässä ei ole paljon kiviä. Ehkä se asuu kivenkolossa?", järkeili pentu kipittäen toisen vierelle vettä tutkimaan. Ei, tämä ei tosiaan näyttänyt ihan samalta, kuin silloin viimeksi.

Ilme silisi ja hymy palautteli itseään Othellon huulille, kun tuo sai jonkinlaisen suunnitelman laadittua. Hui mitä ajattelua moinen vaatikaan!
"Jos etsitään sellainen kivikkoinen kohta ja katsotaan sieltä?", paljasti koira pohdintansa hedelmiä, katseen kääntyessä kohti Tommya.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 2, 2008, 15:34

Tom ei enää jaksanut ommentoida mitään perhosiin liittyvääkään, ällöttävää se joka tapauksessa oli. Perhoset olivat sitä paitsi niin nättejä, että säälihan niitä oli syödä! Kamalan julmaa suorastaan.

"Ai täällä on paljon sankareita!"
Tommy otti askeleen sivulle, tässä kun oltiin jo kamalan pitkään samalla paikalla pönötetty.
"Minä en ole tavannut vielä yhtään, mutta onneksi meistä tulee sankareita, niin voin sanoa tavanneeni sinut ainakin."
Terrieri virnisti iloisesti. Gay oli ollut aika turhaa seuraa rannalla, mutta olipa ainakin kertonut, että saaren nimi oli Andriaana ja niin edelleen. Ei ollut mokoma oikein osannut edes leikkiä hienon kepin kanssa. Keppikin oli tosin unohtunut rannalle jäniksen perään rynnätessä, mutta ei sille enää mitään vonut.

Tommy katseli veteen. Joo, ei ollut kiviä ei.
"Varmaan asuukin. Sen pitää pästä piiloon sankareita!"
Koira haukahti. Hauki pitäisi kuitenkin löytää jostain, siitä ei ollut epäilystäkään.
"Joo etsitään! Mennäänkö vaikkaaaaa.... TÄNNE!"
Tommy loikkasi ympäri ilmassa ja seisahtui täydelliseen näyttelyasentoon ryhdikkäänä, häntä hieman väpättäen ja puroa pitkin tähystellen. Siellä voisikin olla kovasti kiviä kyllä.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 2, 2008, 20:30

Mietteliäästi kallisti Othello päätään muistellessaan, oliko hän useampiakin sankareita tavannut. Tosin kovin kauaa ei koira jaksanut aikaa mietinnälleen uhrata, vaan päätään heilutellen jatkoi pompintaansa.
"No ei nyt hirveen paljon, en mäkään tunne muita kun Suen. Mutta onneksi meistä tulee sankareita! Yhdessä ehditään tehdä paljon enemmän, tuota... Sankarihommia, kuin yksin." Oikeastaan ei penikka osannut edes arvella, mitä nuo mahdolliset sankarihommat mahtoivat olla, mutta eiköhän se selviäisi sitten, kun sankariksi ryhtyisi. Varmasti se olisi ainakin jotakin hyvin kivaa, eikö? Miksi muuten kukaan tahtoisi ryhtyä sankariksi? Pikkukoiralogiikkaa huipussaan.

Onneksi Tommy oli samaa mieltä Othellon kanssa hauen asuinpaikasta. Niin kovaa pohtimista oli moisen päättely vaatinutkin, että olisi ollut kovin kurjaa heittää työ hukkaan. Niinpä Oth nyökyttelikin toiselle nyt hurjasti, ylpeänä siitä, että oli osannut olla avuksi suunnitelman kannalta. Jopa hivenen yksinkertaiseksi luokiteltava pikkuinen kun sai todella harvoin ylpeillä älynväläyksillään.
"Mutta ei se pääse niin hyvään piiloon, ettei me sitä löydettäis!", julisti chihuahua uhmakkaasti vedelle irvistäen. Piiloleikissä lieni turha tämän kaksikon kanssa ryhtyä kilpasille.

Terrierin hypätessä seistä tönöttämään kummalliseen, jäykkään asentoonsa kohosi Othellon kulma kysyvästi. Nopeasti meni suurin hämmästys kuitenkin ohi ja pikkuinen kipitti toisen vierelle.
"Näytät hassulta seisoessasi noin.", lausahti uros pienesti naurahtaen. Ei poika mitään pahaa tarkoittanut, siitä kertoi jo ystävällismielinen hymykin.
Asia jäi kuitenkin nopeasti sivuseikaksi ruskeiden silmien kääntyessä tuijottamaan samaan suuntaan metsästyskumppanin kanssa.
"Mennään!", kivahti rakki lähtien saman tien pinkomaan puronviertä pitkin. Ihan heti ei näyttänyt kivikkoista osuutta tulevan vastaan, joten tässä saataisiin ihan hyvä rupeama juosta. Ja mikäs olikaan sen hauskempaa! Itsekseen onnesta hihittäen säntäsi chihu tikkujalat vipattaen kohti hauen pesää.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 4, 2008, 21:24

Tommy nyökytti innoissaan päätään.
"Miten täällä on edes pärjätty ilman meitä sankareita?"
Se kummasteli. Tokihan sankareita aina tarvittiin, eivät nämä tyypit täällä voineet mitenkään olla selvinneet elämästä hengissä ilman kunnon sankarikoiria. Mutta ensin pitäisi toki tehdä sankaritekoja, ennen kuin voisi kunnon sankari olla.

Terrieri nauroi hilpeästi Othellon kommentille sen seisomistavasta. Ei se siitä mitenkään suuttunut, piti hauskana kovin vain. Tommysta oli kivaa olla hassu.
Onneksi kaverikin oli toiminnan miehiä, ja oltiinkin jo melkein menossa saman tien.
"Joo!"
Tommy haukahti innoissansa ja syöksyi hilpeään terrierinlaukkaan lyhyillä jaloillaan kirien varsin vikkelästi hieman etumatkaa saavuttaneen Othellon kintereille. Toisen ohut häntä oli Tommysta hurjan hauskan näköinen siinä heiluskellessaan, ja leikkisästi äristen läntikäs terrieri koetti kalastella sitä suuhunsa juoksun lomassa. Miksikäs sitä ei muka leikkiä voisi, vaikka oltiinkin menossa haukea tappamaan?

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 4, 2008, 21:51

"Niinpä! Kyllä kaikki nyt tulee iloisiksi, kun me pelastetaan ja autetaan. Tehään kaikkea sankarimaista!", myönteli Othello terrierin pohdinnoille saaren sankarittomuudesta. Olipa uros jo keksinyt senkin, mitä sankarihommiin mahtoi kuulua. Pelastamista ja auttamista, sitähän se taisi olla. Kuulosti oikein kivalta hommalta, totta tosiaan. Kannatti ryhtyä sankariksi.
Vedessä näkyvää kuvajaistaan vilkaisten mietti chihuahua, mahtoikohan heidän olla tarvetta nimetä itsensä jotenkin sankarimaisesti. Tai jos he perustaisivatkin sankariryhmän, pitäisikö sillä olla jokin hieno nimi? Niin koira ainakin muisteli jostakin kuulleensa. Pikkuihmiset olivat pitäneet sankareista ja kummallisista paperille painetuista kuvista, jotka olivat maistuneet kovin hyviltä.

Nimiasia kuitenkin väistyi sivummalle, kun pikkukoirat päättivät ryhtyä tuumasta toimeen. Ehkä he voisivat pohtia asiaa tarkemmin sitten, kun ensimmäinen sankariteko oli suoritettu.
Hilpeästi tikutti Othello menemään onnettoman kokoisilla koivillaan, liikkuen kokoonsa nähden yllättävänkin vikkelästi. Eivät monet varsinkaan isommasta väestä osanneet arvata, kuinka lujaa koira halutessaan oikein pääsikään. Kyseinen yllätysetu oli saattanut kakaran Rongoteuksen hampaistakin pelastaa, kun ei punainen ollut jaksanut lähteä räppänää jäljittämään tuon aluskasvillisuuteen kadottua.
Onnellisena hihitellen loikki uros sinne tänne pitkin puron rantaa, kunnes tunsi Tommyn hampaiden tavoittelevan häntäänsä. Pää kääntyi katsomaan toiseen ja virne levisi entistä leveämmäksi, koiran heilutellen häntäänsä villisti leikkiä vaikeuttaakseen. Onneksi oli kerrankin tällaista kivaa seuraa, joka tajusi leikkimisestäkin jotakin, tuumi chihu nauraen onnellisena. Kaikeksi onneksi ei rannalla ollut juurikaan puita tai muuta häiritsevää, sillä juostessaan taakseen tuijottava elikko ei tajunnut kiinnittää mitään huomiota menosuuntaansa. Kunhan paineli menemään minkä kintuistaan pääsi.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 8, 2008, 0:17

Terrieri hyppelehti muristen chichun hännän perässä ja heilutti hurjasti omaa alimittaista vämpytintään. Uros ei kuitenkaan onnistunut saamaan Othellon pakoon viuhuvaa häntää suuhunsa, kun vielä piti eteenkin päin juosta, ja kyllästyi leikkiin pian. Sen sijaan se alkoi hyökkäillä nauraen toverinsa kimppuun, koettipa vielä kalastella suuhunsa toisen korvaakin. Hei hoo, oli hilpeää!

Mutta eipä kestänyt ikuisesti tämäkään leikki. Vedessä näkyi kiviä, jotka kettuterrieri sivusilmällä viipottaessaan huomasi.
"Hei!"
Tommy karjaisi tehden hienon jarrutuksen puron laitaan ja jääden istuvaan asentoon kiviä katselemaan.
"Tuossa on ehkä se pesä!"
Niin, ehkäpä.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 8, 2008, 12:10

Othellon kimeä nauru kaikui pitkin puronvarren metsiä, kun kaksikko toisissaan lähes kiinni pinkoi pitkin rantaa. Häntää ei Tommy onnistunut saamaan kitaansa, mutta muuttaessaan taktiikkaa oli chihun korva nopeasti terrierin suussa. Vaikeapa sellaista lätyskää olikin olla saamatta kiinni. Vaikka toisen pienet hampaat hieman korvaan pureutuessa nipistivätkin, ei ilosta kielivä nauru päässyt silti loppumaan. Silmäänsä uros vain painoi viiruun, ettei toinen vahingossa siihen kävisi purukalustonsa kanssa. Vastaavasti kääntyi pikkukoiran kuono kohti leikkikaveria, nastahampaiden hamutessa leikkisää otetta Tommyn leuasta tai kaulasta, mistä nyt ikinä saataisiin kiinni.

Hilpeä leikki jatkui mukavasti juoksemisen lomassa, kunnes terrieri yllättäen teki varsin näyttävän äkkipysähdyksen. Othello ei aivan heti tajunnut mihin toinen oli jäänyt, vaan jatkoi kipittämistään vielä muutaman askeleen verran. Kulmat kohosivat ruskeiden mollosilmien havaitessa, että toveri oli käynyt istumaan veden äärelle. Pinkomisen hidastuessa käynniksi kääntyi chihunkin katse kohti puroa, jolloin pääsi ihmetys jälleen paistamaan piskin kasvoilta. Puro oli toden totta paljon kivikkoisempaa, veden joutuessa pujottelemaan isoimpien lohkareiden ohitse.
Lopulta tajusi pantakaulainenkin pysähtyä ja palata pomppivin askelin Tommyn vierelle.
"Joo, näyttää ihan siltä!", myönsi chihu haltioissaan. Saattoipa hyvinkin olla sama paikka, missä edellinen taistelu koiran ja kalan välillä oltiin käyty.
Jännitys paistoi penikan kasvoilta, kun tuo käänsi katseensa sankaritoveriinsa.
"Mitäs nyt tehään?"

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 11, 2008, 19:28

Tommy pyörähti pystyyn ja asettui Othellon rinnalle tuijottamaan kivikkoa. Kyllä, ne näyttivät selvästikin ilkeämielisen hauen synkältä linnoitukselta, johon sankareiden olisi tunkeuduttava henkensä uhalla ja pelastettava päivä. Uros ei tietenkään voinut edes ajatella, että hauki voisi olla tällä kertaa jossain muussa kiviröykkiössä kuin juuri tässä äskettäin löydetyssä systeemissä.

Koira vilkaisi kieli suusta pilkottaen chihuahuaa.
"Hyvä! Sitten se on se."
Tommy riemuisti. Pakkohan tuon oli hauen linnoitus olla, jos se kerran siltä näyttikin.
"Meidän pitää keksiä joku suunnitelma!"
Länttiturkkinen koira kertoi, tiesihän se varmasti paljon sankaroinnista jo valmiiksikin.
"Miten me saadaan se hauki pois tuolta ja miten me isketään sen kimppuun?"

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 13, 2008, 0:25

Tommy ehdotteli jotakin suunnitelman punomista, mikä sai Othellon rypistämään kulmiaan hiukan tuskaisen näköisesti. Äh, miksi kaiken oli vaadittava niin kovin paljon aivotyöskentelyä? Ei ollut helppoa.
"Hmm niin.", mutisi uros päätään kallistellen ja mulkosilmillään kalaa vedestä hakien. Veden virtaus tosin vääristi kuvaa pinnanalaisesta maailmasta ikävästi, eikä tuosta juurikaan saanut selvää. Haukikin kun niin kivikonvärinen oli, että saattaisi hyvinkin piileskellä missä tahansa.

Muutaman askeleen rannalla ottaen koetti chihu miettiä tilannetta niin hyvin kuin taisi. Viimeksi kala oli tullut esiin syödäkseen erään sankarin suihinsa. Voisikohan sitä hyödyntää jotenkin?
"Tuota, me varmaan tarvittais syötti. Mutta mistä me sellanen saadaan?", pähkäili uros toveriaan vilkuillen. Suostuisikohan Tommy syötiksi? Ei, ei sellaista voisi edes ehdottaa. Kävisi pian mukavan ystäväisen huonosti, ja sitä ei vaalea missään nimessä tahtonut.
Mietteidensä keskellä tökkäisi koira tassunpäänsä varovasti veteen. Hurr, kylmääkin tuo oli. No, virtasihan mokoma suoraan Afuelin jääkentiltä, joten lienikö se sitten mikään ihmekään.
"Mitähän muuta kalat syö kun koiria?" Eipä nuorukaisella ollut moisesta mitään tietoa. Vasta oli Suellenilta oppinut senkin, että kalat hengittivät vettä. Moista oli tosin vieläkin hiukan vaikea uskoa, mutta koska kertoja oli uroksen suuri idoli, täytyi asian pitää paikkansa. Ei Sue olisi ikinä valehdellut Othellolle, ehei.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 15, 2008, 14:59

Tommy mietti. Mitä kalat oikein söivät? Ei, ei se tiennyt. Täytyisi keksiä jotain.
"Jos ne syö käpyjä? Niitä varmaan tippuu paljon veteen aina, niin sitten niillä riittää ruokaa kunnolla."
Koiralla välähti. Tottahan toki kalat söivät käpyjä, niitähän oli täällä vaikka millä mitalla saatavilla! Jotkut voisivat jopa hypätä ja ottaa sellaisia puiden oksilta, jos oikein tuoreita haluaisivat. Tommy tiesi, että kaikki ylikypsä tippui alas itsestään. Siispä maassa lojuvat kävyt olivat ylikypsiä. Mutta ehkä kalat pitivät niistä sellaisina.
"Jos annetaan sille käpy tuonne ja sitten kun se tulee ottamaan sitä, niin hyökätään sen kimppuun?"
Napakka häntä viuhtoi innosta Tommyn keksittyä hienon suunnitelman. Tämänhän oli PAKKO toimia, niin hieno se oli.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 16, 2008, 0:13

Tommyn mainitessa kävyt nousi Othellon katse välittömästi tutkimaan yllä kohoavia kuusipuita. Tummanvihreät oksathan suorastaan notkuivat käpyjä! Ja mikäpäs olisikaan siten mainiompi ravinnonlähde, kuin mokomat möltit? Hymy levisi taas tyytyväisille kasvoille, penikan nyökytellessä kiivaasti myöntymisen merkiksi.
"Joo, niin se varmaan on!", chihu kimitti ottaessaan saman tien pari loikkaa lähintä puuta kohden. Ja kun metsässä kerran oltiin, ei askelia sen enempää tarvittukaan, kun jo ensimmäinen siemenkota pötkötti elikon varpaiden juuressa, kuin odottaen veteen pääsemistä. Hihittäen nappasi uros kävyn hampaisiinsa ja näytti sitä ylpeänä sankaritoverilleen. Häntä heilahteli ilosta, kun saatiin juonta taas hiukan etenemään.

Pomppiessaan takaisin rannalle tuli Othello ajatelleeksi jotakin kummallista. Vaaleanpunainen kieli kosketteli mietteliäästi käpyä, joka maistui varsin puisevalta.
"Kuule, maistuukohan koirat ja kävyt samalta?", kysyi rotukoira Tommya kysyvästi vilkaisten. Ei nuorukainen ollut tietenkään koiraa maistanut, joten paha oli mennä sanomaan. Mutta jos kerran hauki söi käpyjä ja koiria, niin kai niillä olisi jotakin yhteistä oltava. Ulkonäkö kun ainakin poikkesi varsin radikaalisti, oli sen oltava maku.
Pudottaessaan syötin maahan kävi Othin katse vielä taaempana kasvavissa kuusissa.
"Tarvitaankohan me näitä monta?", kysyi koira jälleen toiselta. Voisihan sitä muutaman varastoon toki ottaa, niin voitaisiin alkuun päästyä pyytää vaikka useampikin hauki! Tai jokin muu ilkeä kalaolento, jos haukia vaikka sattuisi olemaan vain yksi. Suuri haukikuningas, joka johti kaikkia pahoja koiransyöjäkaloja. Ihan mahdollista.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 19, 2008, 0:05

Tommy loikki pari kertaa itsensä ympäri ihan vain siitä riemusta, että Othellokin oli tajunnut sen suuren pohdinnan tuloksen olevan varsin järkeenkäypä systeemi ja kannatti käpyjä siinä missä terrierikin. Mainiota! Kerrankin oltiin jonkun kanssa samoilla aaltopituuksilla.

Kettuterrieri pudisti päätään hyvin tietäväisen näköisenä.
"En usko. Minä olen nuollut turkkiani, eikä se maistu yhtään samalle kuin kävyn turkki. Ehkä hauet tykkäävät monista mauista."
Uros esitti mainiota teoriaansa jälleen kerran. Ah, kun se oli älykäs. Yllättyi vallan itsekin aivojensa nopeasta raksutuksesta. Tuntui hienolta olla älykkö.
"Varmaan kannattaa olla useampi jos sillä on kamala nälkä ja se syö kaikki heti alkuun."
Tommy nyökkäsi.
"Tai jos sillä on vieraita."
Tokihan hauki silloin haluaisi kestitä tovereitaankin maukkailla kävyillä.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 20, 2008, 0:04

Innosta hihkuva Othello katseli silmät suurina, kuinka Tommy otti muutaman hilpeän loikan itsensä ympäri. Niin chihuahuallakin oli toisinaan tapana tehdä, mikä ei jostakin kumman syystä ollut saanut liiemmin ymmärrystä kanssaeläjiltä. Mutta ah, onneksi oli Tommy, joka selvästi näytti tajuavan, kuinka elämästä otettiin ilo irti. Niinpä pantakaulainenkin pomppi pari kierrosta toisen seuraksi, häntäänsä samalla jahdaten.

Jahka Othello oli saanut raahattua käpynsä rannalle kallisti tuo päätään ja kuunteli mietteliäänä Tommyn järkeilyä käpyjen mausta. Hmm, totta, ei turkki kyllä maistunut yhtään kävyltä.
"Jos ne on niinku, tota... Kaikkiruokasia?", pohti uros käyttäen ylpeänä niinkin hienoa sanaa kuin "kaikkiruokainen". Ei nuorukainen ihan tarkalleen ottaen kyllä tiennyt mitä se tarkoitti, mutta se vaikutti sopivan tähän asiayhteyteen.
Pää kääntyi taas kohti puun alustaa, jossa käpyjä näkyi makaavan vielä useampiakin. Juu kyllä, lisää tarvittaisiin.
"Otetaan niin monta käpyä kun saadaan.", tokaisi koira ja vilkaisi vielä toveriaan, ennen kuin loikki mutkitellen taas käpyapajilleen. Huuliaan nuolaisten katseli elikko siemenkotia, koettaen valita mielestään parhaat yksilöt. Hiukan auenneet vaikuttivat kypsiltä ja mehukkailta ja sellaisia vaaleaturkki koettikin sitten suuhunsa ahtaa. Kaksi vielä meni, mutta kolmas ei millään pysynyt rotukoiran nököhampaissa, vaan putosi kerta toisensa jälkeen takaisin aluskasvillisuuteen. Kovin kauan ei uros jaksanut kolmannen kanssa taistella, vaan saaliiseensa tyytyen käppäili takaisin rantapenkereelle.

Päästyään jälleen lähtöpaikkaan pudotti Othello käpynsä yhden aiemmin kerätyn seuraksi ja kääntyi sankaritoverinsa puoleen. Olisikohan tuo saanut montakin käpyä?
"Laitetaanko me nää yks kerrallaan veteen?" Olipas Oth tänään kyseleväisellä tuulella. Yleensä elikko ei juurikaan asioita pohtinut, saati odottanut saavansa niihin vastausta. Ketään kun ei juuri kiinnostanut valaista pikkupiskin rajoittunutta tietoisuutta, mutta nytpäs ei ollut sitä murehdittavana. Tommy vaikutti olevan hyvinkin kiinnostunut samoista asioista chihun kanssa, eikä ainakaan nauranut tämän päähänpistoille.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 22, 2008, 2:00

Tommy nyökkäsi varsin mietteliäänä. Kaikkiruokaisia... Joo, miksikäs ei?
"Voihan se olla."
Se myönsi. Kamalasti piti ajatella asioita tänään haukien kannalta, ihan kuin ei koiramaailma olisi jo riittänyt! Mutta olihan se hyvä samaistua tapettavan mielenliikkeisiin tässä vaiheessa urotekoa, ettei ihan menisi vaan tällaiseksi riemuhmseksi sitten.
"Joo!"
Tommykin innostui käpyjen keräilystä ja singahteli ympäriinsä kalastellen hauenhoukuttimia suuhunsa kanniskellen niitä ylpeänä kasvavaan kekoon, jota se Othellon kanssa kävyistä rakensi.

Pian olivatkin kävyt kasassa, homma oli ollut yllättävän mukavaa oikeastaan. Tommy katseli häntäänsä heilutellen käpykasaa. Hieno.
"Joo varmaan paras."
Se vastasi kaverilleen.
"Muuten se voi syödä liikaa kerralla ja meidän kävyt loppuu ehkä kesken."
Se olisikin kamala takaisku.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 24, 2008, 20:23

Suu virneessä Othello katseli ihaillen käpykasaa, jonka he olivat Tommyn kanssa koonneet. Ei uros osannut laskea montako siinä oli, mutta tarpeeksi se varmasti olisi. Ei haukeen ihan hirveän monta käpyä voisi mahtua, vaikka se iso elikko olikin. Ja hei, voisihan käydä niinkin, että sankarikaksikko saisi napattua pahan kalan jo ensimmäisen syötin avulla! Mistäpä sitä voisi tietää, olivat he kuitenkin niin eteviä kavereita.
"Ei ne lopu, jos me saadaan se nopeesti kiinni.", vakuutteli chihu terrierillekin häntää itsevarmasti heilutellen. Mikään ei yksinkertaisesti voisi mennä mönkään, kun he olivat tätä jo niin kovasti miettineet joka kantilta. Suunnitelma oli totaalisen aukoton.

Innostuneesti naurahtaen vilkaisi chihuahua vielä ystäväänsä, ennen kuin nappasi kasan päällimmäisen kävyn hampaisiinsa. Sitten käppäili nuorukainen varovasti lähemmäs vedenrajaa, koettaen kulmiaan kurtistaen tiirailla pinnan alle. Ei vieläkään erottunut murhaajakaloja, mutta eiköhän asia pian korjaantuisi.
Jännittyneenä ja hommaansa keskittyen asetteli piski jalkansa hiukan tukevammin penkereelle ja taivutti päätään sivummalle. Vielä pikainen katse Tommyyn, ennen kuin koira sinkosi kävyn kohti jokea. Komeassa kaaressa siemenkota lensikin, plumpsahtaen nätisti keskelle virtaa ja suuria kiviä, joiden välistä vesi koetti parhaansa mukaan puikkelehtia. Silmät innosta kiiltäen jäi Oth katselemaan, kuinka virta otti kävyn mukaansa ja alkoi kuljettaa tuota alajuoksulle. Nyt pitäisi olla tarkkana; hauki saattoi ilmestyä koska tahansa.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Mar 28, 2008, 22:21

Tommy nyökkäsi vakavana. Niin, pitäisi olla hirmu nopea ja tarkka. Ei sopisi pilata kaikkea, siinä voisi käydä köpelösti, hauet kun olivat äärimmäisen verenhimoisia otuksia.
"Tehdään se sitten."
Suurimmalta osin valkea uros sanoi melkoisen jännittyneellä äänellä, surkea hännänpätkä terhakasti täristeen. Ihan hulluutta ihihi!

Othello viskasi kävyn puroon, ja Tommy jäi tuijottamaan sitä kiinteästi. Hassua kyllä, mitään ei tapahtunut. Uros oli olettanut, että hauku hyökkäisi vedestä heti, kun haistaisi kävyn. Nyt käpy kuitenkin ajelehti virran mukana pois päin.
"Se ehkä nukkuu."
Koira kuiskasi. Niin sen täytyi olla. Pitäisiköhän hauki herättää?

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Mar 29, 2008, 15:00

Varsin pöhköltä saattoi ulkopuolisen silmin näyttää, kun kaksi miniatyyripiskiä tuijottivat vedessä lillivää käpyä kuin suurtakin ihmetyksen aihetta. Moista ei Othello kuitenkaan tullut miettineeksi, sillä hehän olivat sentään suorittamassa tärkeää tehtävää ja kaikkea. Nyt ei sopinut ajatella joutavia.
Hitaasti kääntyi keskittyneen chihun pää suuntaan, jonne käpy aaltojen mukana ajelehti, korvien laskiessa alemmas samaa tahtia siemenkodan loittonemisen kanssa. Haukea ei näkynyt, mikä aiheutti suurta ihmetystä pikkukoirassa. Tällaista vaihtoehtoa hän ei ollut tullut edes ajatelleeksi. Pienoinen pettymys alkoi tuntua jossakin rinnan tietämillä, kunnes Tommy kuiskutti ajatuksensa ilmoille.

Ruskeaturkki kääntyi katsomaan toveriaan ja heilautti häntäänsä ilottomasti, kuin pelkästä tottumuksesta.
"Miten me saatas se hereille?" kysyi koira niin hiljaa kuin osasi, äänen kuulostaessa kummalliselta pihinän ja vinkumisen sekasotkulta. Samassa uroksen kulmat kuitenkin kurtistuivat, kun tuo tuli ajatelleeksi jotakin.
"Vai tarviiko meiän herättää sitä? Voitasko me yllättää se jotenkin, kun ei se varmaan huomaa meitä, jos se nukkuu?" Silmät kääntyivät pohdiskelevina jälleen kohti vesimassoja. Jos he hiippailisivat pitkin purosta törröttäviä kiviä ja onnistuisivat jotenkin löytämään uinuvan petokalan, voisivat he saada sen kiinni ennen kuin otus edes tajuaisi tilannetta!
"Jos me löydettäs se niin voitais napata se varmaan aika helposti", paljasti länttiturkki suunnitelmaansa Tommylle. Ehkä hiippailu oli ihan fiksukin vaihtoehto, sillä Othello ei juurikaan olisi tahtonut kohdata uniltaan herätettyä ja erittäin vihaista saalistajaa.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Apr 2, 2008, 0:47

Tommy luimisti korviaan mietteliäänä.
"Niin."
Se totesi.
"Sitten meidän pitää varmaan mennä noille kiville hyppimään. Hauki nukkuu varmaan siellä. Ainakin minä nukkuisin, jos olisin semmoinen."
Koira selitti kiviä katsellen. Jos hauki nukkui veden alla, niin voisi olla vähän hankalaa päästä siihin käpäliksi.
"Entäs jos se on tosi syvällä? Otaatko sukeltaa?"
Vaaleaturkkinen käänsi katseensa kysyvänä toveriinsa. Toivottavasti toinen ainakin osaisi vesihommia, Tommy ei nimittäin kovin ollut perehtynyt.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Apr 3, 2008, 22:24

Suu mutrussa Othello katseli ikävän liukkaan näköisiä kiviä, jotka ihmeen vakaasti kuitenkin jaksoivat jöpöttää keskellä virtaa.
"Joo, niin vissiin. Mutta pitää olla tosi varovainen. Viimeksi se hyökkäsi just silloin, kun olin tuon kiven päällä seisomassa", varoitteli chihuahua lättänää kiveä kohti nyökäten. Ei hän nyt ihan satavarma ollut siitä, oliko kyseessä aivan sama kivi, mutta pitkälti tuollaiselta se kyllä taisi näyttää. Ehkä se oli hauen ruokapöytä?
Tommy otti puheeksi sukeltamisen, jolloin uros käänsi päänsä kohti toveriaan.
"Hmm, en kai. Kun Suellen sano, ettei vettä voi edes hengittää. Mutta tiesitkö, että kalat voi?" kysyi pikkunakki päätään kallistaen. Hänen oli yhä melko vaikea uskoa moiseen. Nuorukaisen mielestä touhu kun näytti enemmän puhumiselta kuin hengittämiseltä, mitä hän nyt oli juttua meressä uiskennellessaan seurannut.

Lopulta Othello käänsi katseensa jälleen kohti puroa, ottipa askeleenkin viileää vettä kohden.
"Ei kai tässä auta muu kuin alottaa etsiminen", totesi koira tarmokkaasti sanojensa tueksi nyökäyttäen. Hymy kohosi jälleen huulille pienen kielenkin suupieliä nuolaistessa, kun elikko takapuoltaan heiluttaen keskittyi loikkaamaan ensimmäiselle lohkareelle.
Jalat jännittyivät ja hops vain, pian mäiskähtivät pikkupiskin tassut vasten kylmää kiveä. Onneksi matka ei ollut pitkä, joten tasapainokin pysyi varsin helposti eikä loikka päättynyt kylmään kylpyyn.
Onnistumisestaan iloisena naurahti Oth heleästi, ennen kuin painoi kuononsa lähemmäs veden pintaa. Mahtaisikohan hauki löytyä tästä kuvakulmasta katsottuna?

Re: Tappajahauki
Post by lara on Apr 8, 2008, 19:05

Tommy luimisti korviaan.
"Jos se yrittää syödä toisen, niin kai toinen sitten puree sitä niin se päästää irti?"
Se vilkaisi Othelloa päätään kallistaen. Ei tosiaan haluttanut jäädä hauen hampaisiin heti ensimmäiseksi.
"Joo!"
Terrieri haukahti häntäänsä heiluttaen. Toki se kaloista tiesi vaikka mitä.
"Ja sit ne ei voi hengittää maalla. Niin sen voi ottaa vaikka tänne maalle niin se kuolee."
Nerokasta.

Tommy katseli, kuinka Othello räiskäytti keskelle puroa. Sen teki mieli seurata toverinsa perässä, mutta se epäili, että kivi ei olisi tarpeeksi tilava molemmille. Kettuterrieri astuisi kuvioihin siis hieman myöhemmin.
"Näkyykö mitään?"
Länttiturkki huikkasi. Varmaan Othello näkisi kiveltään paremmin kuin Tommy rannasta.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Apr 8, 2008, 23:29

Kannustavasti Othello nyökkäsi kohti toveriaan.
"Totta kai! Ei se varmana voi syödä, jos toinen meistä puree sitä oikein kovaa." Ei chihuahua ainakaan voinut itse kuvitella mitään mutustavansa, jos syötävän kaveri roikkuisi vaikkapa korvasta kiinni. Irtihän siinä tulisi pakostakin päästettyä.
Vasta Tommyn mainitessa hauen tukehduttamisesta tuli uros oikeastaan ajatelleeksi, että he olisivat tosissaan tappamassa jonkun. Kuulosti aika kamalalta, kun sitä oikein ajatteli. Ei pikkupiski ollut tottunut ruokaansa tappamaan, kyseisen kokoluokan elikko kun oli tullut varsin hyvin toimeen ötököillä, marjoilla ja jo valmiiksi kuolleilla raadoilla. Muutaman hiiren ja myyrän oli koira toki tullut teurastaneeksi, mutta ei sitä oltu suunniteltu tällä tavalla. Ja ötököitä ei tietenkään laskettu.
Melkein rupesi vaaleanruskeaa kaduttamaan, mutta parhaansa mukaan hän koetti muistella sitä, kuinka hauki oli häntä koettanut ateriakseen napata. Hauki oli paha ja saisi ansionsa mukaan.

Puron keskellä jöpöttävältä kiveltä oli veteen vallan paremmat näkymät kuin rannalta. Vesi oli kirkasta, mutta tummat kivet ja nopea virtaus kyllä haittasivat melkoisesti. Päätään kallistellen koetti Oth vihollistaan purosta etsiä ja sai kuin saikin jotakin näkyviinsä. Pian piski kuitenkin tajusi kyseisen uimarin olevan huimasti haukea pienempi, jolloin koira veti päänsä ylös vedenrajasta.
"Joku sintti vaan", antoi uros tilanneselostusta Tommylle. Hetken vilkuili pantakaulainen ympärilleen ja päätti sitten loikata seuraavalle kivelle, jotta sankaritoverikin pääsisi toimintaan mukaan. Helposti ponkaisi kevyt eläin ilmaan alustaltaan, mutta laskeutuminen oli mennä pahemman kerran mönkään.
Juuri kun iskeytyivät pienet tassut kiven niljaiselle pinnalle päätti jokin pärskähtää vedessä, aivan uroksen edessä. Jokin suuri, joka ilmeisesti säikähti vierelleen tömähtänyttä olentoa. Sydän oli pompata kurkkuun ja vain hädin tuskin sai Othello pidettyä tasapainonsa kivellä. Lautasen kokoiseksi suurentuneet silmät kääntyivät kohti Tommya.
"Näitkö?!"

Re: Tappajahauki
Post by lara on Apr 9, 2008, 23:24

Othello teki huomaavaisesti tilaa kivikkoon, ja Tommy valmistautui hyppäämään. Se ei kuitenkaan aivan päässyt toteuttamaan suunnitelmaansa, kun Othello sai jonkin ison hillumaan vedessä että hupsista vaan!
"Se oli se! Se oli se!"
Haukkui Tommy rannalla hyppien ja ponkaisi sekin varsin ilmavasti ensimmäiselle kivelle innoissaan, luikastui laskeutuessaan istualleen ja oli pudota humpsahtaa jokeen.
"Joo se on siellä nyt."
Oho, olisi pitänyt ottaa ehkä käpy mukaan syötiksi. Nyt ne olivat kaikki rannalla. No, voisihan niitä mennä hakemaan jos haluttaisi.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Apr 16, 2008, 16:51

Yhä sydän säikähdyksestä takoen mulkoili Othello vuoroin virtaavaa vettä, vuoroin Tommya.
"On se! Varmana on!" kimitti uros samaa tahtia toisen kanssa. Koiran häntä sojotti jäykkänä kohti taivasta, koko elikon näyttäessä oikeastaan varsin jäykistyneeltä. Hän ei ollut muistanut, että hauki olisi ihan noin valtavan kokoinen.
"Se vissiin heräsi", totesi chihu laskiessaan päätään varovasti kohti vettä. Katse koetti hakea suurta petoa veden syövereistä, mutta ilmeisesti kala oli voimakkuuden lisäksi vielä vikkeläkin. Ei näkynyt taaskaan muuta kuin jo tutuksi käynyttä kivikkoa.

"Ai niin, käpy! Ota Tom käpy!" kiljaisi pikkukoira muistaessaan heidän suunnitelmansa. Nyt kun hauki olisi varmasti lähettyvillä, ei se taatusti voisi vastustaa ihanaa kävyn tuoksua.
Othellon pää kääntyi kohti terrieriä, mutteivät silmät voineet olla varovasti vilkuilematta puroon päinkään. Kovasti pikkukoiraa tällainen suuri seikkailumeininki jännitti, varsinkin kun taisteltiin näinkin suurta hirviötä vastaan. Varsin rohkeasti kikkana kuitenkin koetti käyttäytyä, sillä eihän sankareiden kuulunut pelätä.
Kovin sankarilliselta ei koira kuitenkaan kuulostanut, kun silmiin osui veden alla mateleva, tumma varjo kaksikon välissä.
"Tuossa! Tuossa se on!!" huusi Oth niin lujaa kuin pystyi.
"Haaaaukiiiii!"

Re: Tappajahauki
Post by lara on Apr 22, 2008, 22:29

Jestas sentään, nyt se lähti toiminta! Tommy alkoi hiljalleen käydä ylikierroksilla, kuten pienillä terriereillä on taipumusta tehdä, kun niille tungetaan liiaksi jännittäviä tai hauskoja asioita kerralla. Ja tämä jos mikä oli jännittävää!
Uros hyppäsi salamana ympäri ja loikkasi rannalle hakemaan sitä käpyä.
"Juu tuon monta!"
Se ölisi siinä puron ylitse liidellessään, ja oli vähällä lentää nurin laskeutuessaan sammalelle.

Oivoi oivoi, Othello oli nyt yksin hauen armoilla. Tommy otti ison kävyn suuhunsa ja kipitti rantaan.
"Hoi haufiii!"
Se haukahti käpy suussaan ja paiskasi kapistuksen virtaan siihen, missä se oli hauen viimeksi nähnyt. Niinhän siinä kävi, että hauki reagoi syöttiin juuri toivotulla tavalla; se ponkaisi pintaan haukatakseen ruskean mällin suuhunsa.
"Puskii!"
Komensi Tommy Othelloa, kaappasi yhden kävyn varoilta suuhunsa ja loikkasi kohti ensimmäistä kiveä, valmiina liittymään karkeloihin.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Apr 24, 2008, 17:02

Yhtä aikaa hivenen peloissaan ja järjettömän innoissaan hyppi Othello kivellään täysin unohtaen, ettei moinen aktiviteetti ehkä ollut järin viisasta liukkaalla alustalla.
"Joo tuo tuo tuo!" kimitti uros Tommylle, joka palasi noutamaan käpyä heidän kauniista kokoelmastaan. Samalla pälyilivät ylisuuret silmät vauhkon oloisina puroa, kuin hauki olisi vähintäänkin vaaninut juuri chihuahuaa jostakin kolosta. No, olihan kyseinen kala hänen suuri arkkivihollisensa, joten kyllä sitä sietikin varuillaan olla. Ei ollut leikin asia tämmöinen.

Sittenpä pitkä, tumma varjo jo näkyikin polskimassa aaltojen alla, mikä ei ainakaan rauhoittanut pikkukoiraa. Kuin olisi koettanut pyristellä ulos nahoistaan pomppi ja räpiköi koira entistäkin vimmatummin kivisellä alustallaan, samalla villisti kiljuen.
"Haaaaauukiii! Haaaauuuuuuuuukii!" huusi elikko niin, että kimeä ääni särisi ilkeästi ilmassa.
Samassa tuli Tommyn vuoro toimia, ja komeassa kaaressa lensi terrierin viskaama käpy kohti vedenalaista petoa. Vielä meinasi Othello kerran kiljaista ilmoille elikon nimen, mutta äkkiä kyseinen kala ponkaisikin aivan veden pintaan ja ääni pakeni koiran kurkusta. Kaikkein mieluiten olisi uros pinkonut päistikkaa pusikkoon pakoon, mutta ystävän karjaisema käsky sai piskin toimimaan täysin päinvastaisella tavalla.

Liekö sitten tyhmyyttä vai rohkeutta, mutta enää sen kummempia tuumailematta loikkasi Oth kohti vedessä kiemurtelevaa haukea. Komea sotahuuto olisi ollut nyt kovasti paikallaan, mutta ei pieni sankari tullut moista ajatelleeksi. Kunhan syöksyi etujalat tanassa kohti kalaa, lopulta veteen läiskähtäen.
Moisesta yllätyshyökkäyksestä ei hauki pitänyt yhtään, vaan aloitti vimmatun kiemurtelun vihollisen karistamiseksi. Kaikki tuntui olevan yhtä sekasotkua, mutta urhoollisesti yritti chihu iskeä neulamaiset hampaansa itsensä kokoiseen kalaan. Valitettavasti eläin oli liukas kuin limanuljaska, eikä koiran nenään tunkeva vesikään ollut omiaan auttamaan suuressa taistossa.
Ikuisuudelta tuntuneen hetken vedessä räpisteltyään tunsi Othello viimein, kuinka hampaansa osuivat johonkin pehmeään. Muuta pehmoista ei purosta tainnut löytyä kuin hauki, joten silmät suurin puristi uros tiukemmin kiinni.
"Aaaua!" koetti koira samalla mongertaa toveriaan apuun.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Apr 27, 2008, 22:34

Onneksi Tommy oli terrieri, ja terrierit oli jalostettu rohkeiksi ja periksiantamattomiksi.
Se loikkasi kivelleen, oli vähällä luiskahtaa märältä pinnalta suoraan puroon, mutta onnistui kuitenkin räpeltämään niin, että pysyi kivellään. Se vilkaisi pikaisesti Othelloa, joka oli selvästi saanut jo kontaktin haukeen. Kas, taistelivat somasti. Eihän tässä enää käpyjä tarvittaisikaan. Tommy sylkäisi pikaisesti suussaan olleen kävyn puroon ja ulvahti sekin sotaisasti. Whepee!

Uros loikkasi hienon loikan kohti kiiltäväkylkistä haukea ja Othelloa. Taitavasti terrieri sai kalastettua palan kalaa saman tien suuhunsa, ja alkoi purra sitä vimmatusti samalla, kun sen valkoruskea turkki kastui kylmässä purovedessä.
Hauki ei tykännyt hommasta yhtään, vaan räpiköi hankalasti kivikossa koettaen saada koiria hampaisiinsa.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Apr 30, 2008, 21:44

Valitettavasti Othello oli chihuahua, joita sen sijaan oli jo pitkään jalostettu lähinnä näyttämään suloisilta ja kulkemaan kivasti mukana omistajansa kainalossa. Tällaisessa hurjassa taistossa eivät uroksen luontaiset taidot siten juurikaan osanneet apua antaa, ellei sitten menty ihan susiasteelta niitä etsimään. Ja vedessä räpistelevä ja kiljahteleva pallero ei juurikaan noin kaukaista esi-isäänsä muistuttanut, joten varsin heikoilla tässä kyllä oltiin. Se ei kuitenkaan tarkoittanut periksi antamista, ei tokikaan.
Sankaruus tiukasti mielessään puristi koira pieniä leukojaan hauen ympärillä, koettaen parhaansa mukaan saada pidettyä kerran saavutetun otteen kiemurtelevasta elikosta. Mikään helppo tehtävä se ei ollut, ja pienoinen epätoivo olikin jo vallata uroksen yleensä niin positiivisen mielen, kunnes Tommy saapui hätiin. Ystävän kera kaikki tuntui helpommalta ja uutta pontta toisesta saatuaan ravisteli uros päätään voimakkaasti, jotta haukeen saataisiin mahdollisimman paljon vahinkoa aikaiseksi.

Kyseinen kala ei kuitenkaan ollut tapahtumien kulkuun mitenkään tyytyväinen, olihan sillä jo kaksi purukalustoa epämiellyttävästi kiinni suomupeitteessään. Aiempaakin vimmatummin eläin pyristeli, koettaen samalla iskeä oman ammottavan kitansa kiusankappaleisiin.
Othellon epäonneksi osa hauen suunnitelmasta näyttikin, tai oikeammin tuntuikin, käyvän toteen. Terävät hampaat iskeytyivät kiinni koiran etutassuun, joka oli sattunut eksymään liian lähelle pitkulaisen vedenelävän pääpuolta. Kimeästi chihu kiljaisi kivusta, ja samallapa irtosi kallisarvoinen ote hauen kyljestä
Jos piski olisi kivultaan ja muulta malttanut vilkuilla ympärilleen, olisi tuo huomannut veden värjäytyneen kolmikon ympäriltä ikävän punertavaksi. Tosin kaiken huomion juuri nyt veti itseensä hauen leukoihin jäänyt tassu, jota Oth koetti kaikin voimin kiskoa irti toisen suusta. Samalla toki kimeästi kiljuen.

Re: Tappajahauki
Post by lara on May 9, 2008, 12:32

Tommyn onneksi hauki keskittyi mieluummin sitä hieman pienikokoisempaan chichuahuaan, ja terrieri itse sai mainiosti mahdollisuuksia purra ja repiä kalan niljaista pintaa minkä veden polkemiseltaan ehti. Se ärisi raivokkaasti ja iski yhä uudelleen ja uudelleen kohtiin, joista vain sai kiinni.
Othellon kimeä kiljunta kuitenkin palautti sen todellisuuteen, ja vaaleaturkkinen uros kääntyi katsomaan, mitä kaverille kuului. Se suorastaan järkyttyi näkemästään, eihän uuden ystävän näkeminen hauen hampaissa kovin viehättävää katsottavaa ollut.
"Irti Othellosta!"
Karjui Tommy, ja iski jalkansa läheiseen kiveen ponnistaen siitä kohti hauen päätä. Sen täytyisi puraista oikein kunnolla, niin tilanne voisi laueta! Se saikin hampaansa iskettyä hauen niskaan, ja puri minkä terrierinleuoista vain irti sai.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on May 9, 2008, 23:18

Pienet, suolaiset kyyneleet nousivat kivusta huutavan chihuahuan silmiin, kun tuo koetti parhaansa mukaan räpiköidä irti ilkeän hauen otteesta. Ei rotukoira ollut tottunut kipuun, eikä eläimen ohut ihokaan ollut omiaan teräviä hampaita torjumaan. Kamalaa suorastaan oli tällainen tappelumeininki, eikä uros ollut tullut lainkaan ajatelleeksi sankaruuden tätä puolta. Hänhän oli sentään tarinan hyvis, jonka piti antaa opetus muita kiusaaville pahiksille!
Kaikeksi onneksi ei pikkukoira kuitenkaan ollut yksin, vaan apuna oli tärkeääkin tärkeämpi sankaritoveri. Tommyn iskiessä leukansa kalan niskaan kävi juuri kuten koira oli toivonutkin, ja hauen ote hölleni sen verran, että Oth sai nykäistyä itsensä irti. Vaikka kipu raastoi edelleen tassua, oli valtavan helpottavaa huomata olevansa jälleen vapaa. Ilo ei kuitenkaan ollut järin pitkäikäistä laatua ja kaikkosikin nopeasti, kun pikkukoira vilkaisi vapautettua tassuaan.

"Sormus!" kiljahti Othello murjottua jalkaansa hätääntyneenä tuijottaen. Kaiken hässäkän keskellä jalkaan pujotettu muovikoru oli ilmeisesti pudonnut, mikä tuntui piskistä vähintäänkin maailmanlopulta. Nopeasti vilkaisivat suuret silmät kaiken aiheuttanutta viholliskalaa, joka näytti jo varsin huonokuntoiselta kaiken riepottelun jäljiltä. Kovin kauaa ei tuo enää terrierin vahvoja leukoja jaksaisi vastustaa, ja se tieto riitti chihuahualle.
Kylmää vettä uhmaten syöksähti Oth kauemmas keskenään kamppailevasta parivaljakosta, ainoana päämääränään löytää rakas korunsa kivien ja kuohujen seasta. Voimakkaasti virtaavassa purossa oli kuitenkin varsin hankala suorittaa moista etsintätyötä, sillä jo virran vastustaminen vei huomattavasti voimia. Varsinainen vaikeuksien päivä oli tämäkin.

Re: Tappajahauki
Post by lara on May 18, 2008, 17:54

Tommy ei kaiken touhunsa keskeltä edes huomannut sitä, kuinka Othello pääsi irti hauen otteesta. Sen sijaan se keskittyi puremaan kalaa hurjasti äristen ja samalla pysymään poissa tämän hampaista. Ilmeisesti terrieri onnistui siinä mitä parhaiten, sillä se ei saanut kuin pari naarmua takakoipiinsa unohdettuaan vahtia niitäkin ja hirviökalan liikkeet alkoivat selvästi hidastua.

Kettuterrieri haukkasi kiinni uudesta kohtaa hauessa, tällä kertaa sen kaulasta uskaltautuen vaarallisen lähelle kalan hampaita. Hauki sätki hirmuisesti ja Tommy puri. Vastustajan liikkeet kävivät voimattomiksi, Tommy tunsi, kuinka kala alkoi jäykistyä. Ja sitten, sitten se mokoma lopetti liikkeensä kokonaan. Hämmästyksissään uros lopetti uimisen. Virta kiskoi sitä mukaansa, ja haukea yhä suussaan puristaen uros tajusi kiilata jalkansa pohjan kivien välikköön niin, ettei liuennut virran mukaan. Uros tuijotti tyhmänä kalaa. Se oli ihan hiljaa.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on May 18, 2008, 20:09

Hätäisesti poukkoili Othello kivien ja tyrskyjen välissä, koettaen tiirailla rakasta aarrettaan veden keskeltä. Paljon oli kiviä purossa, mutta yksikään niistä ei kimallellut kuten sormuksen punaisella muovijalokivellä oli tapana. Nyyhkäisten päätti epätoivoinen chihuahua tekevänsä mitä tahansa, vaikka jättävänsä sankarihommat kokonaan sikseen, kunhan aarre vain löytyisi.
Lyhytkin aika tuntui pitkältä, kun nopeasti virtaava vesi riepotteli pienen koiran kehoa ja kirveli tunkiessaan silmiin ja kuonoon. Yhtäkkiä uroksen sydän tuntui kuitenkin pomppaavan kurkkuun silkasta riemusta, kun eläimen isot silmät bongasivat kimaltelevan kohteensa pohjakivien välissä. Välittämättä siitä, oliko koirien mahdollista hengittää vettä vai ei, painoi uros päänsä pinnan alle ja koetti napata muovirinkulan kitaansa.

Plumpsahtaessaan takaisin pinnalle oli Othellolla suussaan runsaan vesimäärän lisäksi kadoksissa ollut sormus, jota nuorukainen puristi tiukasti etuhampaidensa välissä. Vettä kidastaan yskien iski chihu etutassunsa vasten suurempaa kiveä tukea tästä hakien. Voimat tuntuivat olevan varsin lopussa, mikä oli erittäin harvinaista energiselle otukselle.
Jahka enimmät vedet oli saatu pois kurkusta, käänsi poju katseensa kohti paikkaa, jossa oletti Tommyn ja hauen olevan. Melko oikeassa piski kaksikon sijainnista olikin, ja saatuaan heidät näköpiiriinsä ponnisti pantakaulainen itsensä irti kivestä. Virrassa eteneminen oli paljon vaivalloisempaa kuin aiemmin, mutta joten kuten sai pikkukoira itsensä sätkittyä ystävänsä luo.

"Onkho she... Kuollu?" kysyi Oth sormus yhä hampaissaan, kun havaitsi jättihauen olevan varsin liikkumaton. Enää ei kala näyttänyt niin pelottavalta, kun ei edes yrittänyt pistää pieniä koiria suihinsa. Tuntui melko hassulta katsella tuota velttona makaavaa olentoa, joka vasta äsken oli raastanut koiran tassun verille.

Re: Tappajahauki
Post by lara on May 23, 2008, 0:53

Tommy katseli Othellon touhuja haukea suussaan puristaen. Se ei saisi päästää suuren sankariteon uhria virran mukana karkuun, tiesi terrieri. Jostain syystä Othello näytti sukeltelevan pää uppeluksissa veden alla. Tommyn teki mieli mennä auttamaan, mutta hauki esti melkoisesti. Voi harmi. Piti siis odottaa ja katsoa, mitä tuleman piti.

Othellokin sitten liittyi ihmettelemään haukea. Tommy nyökkäsi hieman kummissaan itsekin.
"Ohh."
Se mukelsi hauen niska suussaan.
"Iehää he hanhaa!"
Uros ehdotti ja lähti sitten oma-aloitteisesti kuskaamaan raatoa rannalle. Siellä siitä voisi saada iloa irti. Oli kyllä työlästä liukastella virrassa, kivetkin olivat pluikkaita.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on May 27, 2008, 20:43

Pahoin hengästyneenä Othello puuskutti koettaessaan pysytellä pystyssä liukkailla kivillä, jotka tuntuivat suorastaan hylkivän koiran tassuja pinnallaan. Samalla tuijotti chihuahua silmät suurina velttoa haukea, jota Tommy piteli suussaan. Tuntui hirvittävän epätodelliselta nähdä tuo hurja peto päihitettynä ja täysin vaarattomana. He olivat voittaneet sen, joten nyt he kai sitten olisivat ihan oikeita sankareita.
"Vau", henkäisi uros hiljaa hampaidensa välistä.

Vasta terrierin ehdottaessa saaliin siirtämistä rannalle sai Oth irrotettua katseensa petokalasta. Innokkaasti, mutta ilmeeltään melko totisena nuorukainen nyökytteli myöntymisen merkiksi ystävälleen. Johan tässä alkoivat jalatkin olla pelkät tunnottomat pökkelöt, kun kylmässä vedessä oltiin näinkin kauan hommailtu.
Paljon ei ollut pikkukoirasta apua kalan kuskaamisessa, kun leuatkin olivat yhä varattuina sormuksen pitelemiseen, mutta parhaansa mukaan koetti tuo kuonollaan tökkiä ruhoa eteenpäin. Kaikeksi onneksi Tommy oli varsin paljon chihua vahvempi, ja pärjäsi melkoisen hyvin yksinkin.

Koska ei oltu Befalasin puroa leveydellä pilattu, oli matka rannalle lyhyt ja nopeasti ohitse. Törmälle kipuaminen kylmettyneillä jaloilla oli tosin hivenen hankalaa, mutta vain askelten päässä odottava kuiva maa oli varsin vahva kannustin, joka sai pikkukoiran yrittämään kaikkensa.
Rannalle päästyään laskeutui Othello saman tien nurmelle makaaman, pudottipa sormuksensakin eteensä, jotta hengitys pääsisi tasaantumaan nopeammin. Aikamoista urheilua tämä metsästys.
"Hei syödäänkö me se nyt?" kysyi uros, jahka henki kulki hetken päästä jo hivenen normaaliimpaan tahtiin. Niin, ruoaksihan kala oli alun perin hankittukin, mikä tosin oli jo välillä päässyt ainakin rotukoiran pienestä mielestä unohtumaan.

Re: Tappajahauki
Post by lara on May 29, 2008, 23:21

Tommy ja Othello sörkkivät kalan yhdessä rantaan. Kun uros oli itsekin päässyt vedestä, se irroitti otteensa kuolleesta kalasta hiljaa huohottaen ja ravisteli lyhyen turkkinsa kuivemmaksi vedestä. Oli kylmä, lihaksia särki ja hengästytti kamalasti! Ei ollut sankarina olo helppoa.
Tommy oli kuitenkin äärimmäisen riemuissaan kalasta, vaikkei kenties ulos päin näkynytkään moinen kun terrieri sattui olemaan niin kovin väsynyt.

Uros hätkähti hereille sankarihaaveistaan Othellon alettua kysellä syömisestä.
"Joo kai se pitää."
Tommy kallisti päätään.
"Se menee muuten ihan pilalle. Ja ihan oikein tuolle on tulla syödyksi! Se puri sinuakin äsken."
Kettuterrieri kiinnitti katseensa nirhaumaan Othellon kintussa. Kamalan paha hauki grr.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on May 30, 2008, 22:31

Suutaan mietteliäästi mutristaen ja päätään kallistaen katseli Othello mulkosilmillään, jotka muuten olivat vedestä varsin punaiset, heinikossa velttona makaavaa haukea. Oli edelleenkin vaikea nähdä otus yhtäkkiä maukkaana ateriana, eikä purevana hirviönä.
"Niin, niin kai sitten", totesi uros syömisehdotukselle. Miltähän moinen fisu mahtaisi edes maistua? Voisikohan se mitenkään olla edes hyvää? Ei nimittäin näyttänyt mitenkään kauhean houkuttelevalta purtavalta. Mutta kaipa se maistamalla viimeistään selviäisi, totesi koira päätään itsekseen nyökäyttäen.

Tommyn sanat chihuahuan puremahaavasta saivat Othinkin muistamaan jo melkein unohtuneen nirhaman, ja katse kääntyi hätäisesti kohti etujalkaa. Aijai, nyt kun sitä oikein ajatteli, niin kyllä koipeen teki hieman kipeääkin. Kovin pahalta eivät kalan jättämät hampaanjäljet tosin näyttäneet, sillä vesi oli kätevästi huuhtonut jopa haavasta tihkuneen veren pois.
"Niinpä! Joutaakin mokoma tulla syödyksi!" julisti uros rohkaistuneena siitä, ettei haava näyttänyt kovin hengenvaaralliselta.

Hetkessä pomppasi Othello jälleen seisomaan, nyt tosin kolmea jalkaa käytellen, ja vilkaisi edessään lojuvaa sormusta käskevästi.
"Pysy siinä", komensi nuorukainen aarteelleen, jonka ei todellakaan olisi suotavaa lähteä enää uudestaan karkuteille. Sitten loikki koira hivenen kömpelön näköisesti hauen luokse ja painoi kuononsa sen kylkeen, nuuhkaisten kalan ominaishajua. Yh, ei edelleenkään oikein houkuttanut ajatus olennon syömisestä, mutta kai se olisi pakko. Muuten jäisi sankariteko ihan puolitiehen.
Vielä katsahti chihu terrieriä, jolloin palasi hetken kadoksissa ollut hymykin piskin huulille. Mitään ei uros kuitenkaan sanonut, ennen kuin jo iski neulamaiset hampaansa kalan suomupeitteeseen ja alkoi siitä itselleen mukavan kokoista palaa repiä.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Jun 2, 2008, 14:13

Tottahan toki saalis tuli myös syödä, ei epäilystäkään. Olihan Tommy hieno metsästysterrieri, joka tiesi, mitä tehdä.
Niinpä pikkukoirat kävivät aterialle. Hauessa oli kamalasti syötävää, mutta ei se mitään. Jos jäisi yli, niin joku toinen kulkija saisi sitten oman osansa kalan vetisestä lihasta.
"Se on kyllä kamalan iso!"
Tommy haukahti katsellen haukea pää kallellaan. Iso kuin mikä, kyllä. Turha kuitenkaan sen takia jättää syömättä. Vaalea terrieri haukahti riemukkaasti ja iski sekin hampaansa kiinni limaiseen kylkeen. Jejee namnam.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Jun 3, 2008, 18:43

Äristen ja muristen repi Othello hampaillaan kalaa, joka olikin yllättävän sitkeää tekoa. Lopulta joutui uros tukemaan etujalkansa - myös haavoittuneen, jonka kipu oli kylläkin jälleen päässyt unohtumaan - vasten niljaista saalista, jotta saisi oikein kunnolla riuhdottua leuoillaan palan tuosta irti. Pikku hiljaa kalan iho ja vaalea liha antoivatkin periksi ja irtosivat alkuperäisestä omistajastaan, jolloin oli pikkukoira tumpsahtaa istualleen nurmelle. Muutaman tasapainoa hakevan askeleen turvin onnistui chihuahua kuitenkin pysyttelemään pystyssä, suussaan suurta mötikkää kalanlihaa kannatellen.

Nyt mieleen muistui jokin, mitä Tommy oli tainnut sanoa pienemmän uroksen jo käytyä kalan kimppuun. Katse kulkeutui jälleen kohti haukea, joka nyt kyljestä puuttuvan palan ansiosta näytti jo hivenen enemmän saaliilta kuin hirviöltä.
"Oh hhe..." mumisi pantakaulainen huomaten, ettei ruoka suussa ollut kovin fiksua puhua. Niinpä koira tipautti lihakimpaleen jalkojensa juureen ja aloitti sitten alusta.
"Niin, että on se kyllä tosiaan hitsin iso." Mollosilmien katse käväisi uroksen irti riipimässä palasessa, palaten sitten taas itse kalaan. Kokoero oli huimaava.
"Mä en kyllä ainakaan jaksa syödä noin paljon", totesi chihu päätään kallistaen. Mitähän lopulle sitten tehtäisiin? Pitäisiköhän sille pitää vaikka hautajaiset?

Lapojaan kohauttaen päätti Othello antaa asian toistaiseksi olla ja keskittyä syömiseen. Uros tarrasi hampaansa kiinni lihamölttiinsä ja kiikutti sen muutaman askeleen päähän, lähellä maahan jättämäänsä sormusta. Sitä pitäisi nyt ihan tosissaan vahtia, ettei vain pääsisi taas katoamaan.
Päästyään aarteensa luo kävi chihuahua maahan makaamaan ja alkoi mutustaa hauen vetistä lihaa. Erikoiselta moinen kalaan tottumattoman elikon suussa maistui, mutta ei nyt varsinaisesti pahalta. Ihan syömäkelpoista, ja päälle ripoteltu sankaruusmauste teki ateriasta jopa melko hyvää.

Pikku hiljaa katosi sapuska koiraeläimen suuhun, kunnes yllättäen jokin tuntui pistävän nuorukaisen kieltä. Hiukan säikähtäen Othello vinkaisi ja sylkäisi vaalean lihan suustaan nurmelle, tuijottaen sitä hämmästyneenä.
"Siinä... Siinä on piikkejä!" kivahti uros lihasta törröttävää ruodonpalasta tuijottaen.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Jun 3, 2008, 22:36

Tommykin riipaisi itselleen kimpaleen limaista lihaa ja loikki se suussaan äristen ja lihanpalaa ravistellen kalan ympäri ihan vain omaksi huvikseen. Sitten terrieri tipautti kalan maahan ja romahti rennosti makuulle sen viereen.
"Ei se haittaa!"
Afuelilainen kajautti riemuissaan.
"Siitä jää jollekin toiselle kulkijalle syötävää. Mieti, jos me pelastetaan tolla joku nälkäkuolemalta, me ollaan tuplasankareita!"
Oooh mikä kunnia.

Tommy mussutti kalanpalaansa kuin vanha tekijä. Sen isäntä oli ruokkinut sitä barf-ruokavalion mukaan, joten terrieri oli tottunut kaikenmoiseen raakaan vermeeseen jo kotonaan. Se kohotti kummastuneena kulmiaan Othellon ölistessä piikeistä.
"Tietysti siinä on piikkejä."
Tommy lausahti.
"Ne kuuluu siihen. Pitää syödä varovasti niin ei niele niitä."

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Jun 4, 2008, 16:01

Othellon leuka loksahti auki silkasta hämmästyksestä, kun Tommy ääneen pohti heidän mahdollisuuttaan ennenkuulumattomaan kaksoissankaruuteen. Miten terrieri olikin noin fiksu? Chihuahualla ei olisi ikinä tullut mieleenkään moista!
"Joo! Voi hitsi, se olis aivan tosisuperhienoa!" henkäisi uros häntäänsä heiluttaen. Onneksi hän ei ollut tullut sanoneeksi mitään kalan hautaamisesta, vaan oli kerrankin osannut pysytellä hiljaa. Hirveää haaskaustahan olisi moinen ollut, kun saattoi sen sijaan jättää aterian jonkun nälkää näkevän pelastukseksi.
"Toivottavasti se kuoleva tulee sitten pian, ettei kala ehdi mennä huonoksi", pohti uros päätään käännellen, kuin kyseinen apua tarvitseva olisi voinut ilmestyä hetkellä millä hyvänsä läheisistä pusikoista.

Kalan ruotoa tuijotellessa Othellon ihmetys kasvoi entisestään terrieriystävän kertoessa piikkien kuuluvan asiaan.
"Eikö... Eikö ne muka pistele kalaa? Siis aattele, sehän olisi ihan kaameeta, jos meillä olis jotain piikkejä vaikka mahassa!" selitti uros inhonsekaisella ilmeellä kalaa tuijottaen. Sairaita olentoja nämä vedessä puhuvat ja hengittävät limapötköt. Onneksi Othello oli sattunut syntymään koiraksi.
Tommyn neuvoa noudattaen alkoi chihu nikertää kalanpalasta nyt huomattavasti äskeistä varovaisemmin, piikkejä parhaansa mukaan väistellen. Se tosin vähensi ruokahalua huomattavasti, kun täytyi katsoa, ettei ruoasta saanut haavoja suuhunsa. Vaikea, vaikeaa.

Saatuaan mielestään ateriansa kaluttua tarpeeksi puhtaaksi kohotti Othello jälleen katseensa edempänä makaavaan kalanraatoon. Hän ei kyllä enempää jaksanut mutustaa, mutta jäisipähän sille mystiselle, nälkäiselle kulkijalle enemmän syötävää.
Samassa koira muisti jälleen yhä maassa lojuvan sormuksensa ja nappasi sen varovasti hampaidensa väliin. Korun oli aika palata paikalleen nilkan ympärille, missä sitä ei tarvitsisi kaiken aikaa vahtia. Niinpä alkoi uros hitaasti ja keskittymisestä puhisten ujuttaa muovihelyä takaisin jalkaansa.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Jun 5, 2008, 17:21

Tommy nassutti kalaansa.
"Ehkä se pelkää meitä ja tulee sitten kun me lähdetään."
Se ehdotti suussaan kalanpalaa mukeltaen. Ei sitä tiennyt, kuolevat saattoivat olla varsin omituista porukkaa.

Terrieri kohautti olkapäitään pistelykysymyksen noustessa esille.
"En tiiä. Kalat on vähän outoja. Ehkä toi hauki oli siksi kamalan vihainen, kun ne piikit pisteli sitä koko ajan!"
Sehän oli looginen selitys. Tommy oli oikein ylpeä itsestään keksittyään moisen. Paras.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Jun 7, 2008, 0:16

Mietteliäästi kallisti Othello päätään, suutaankin vielä kaupan päälle mutristaen. Paljon oli järkeä ilmeisesti Tommylle suotu, kun tuo kaikkea fiksua näytti osaavan päätellä.
"Niin, niin varmaan. Ei kuolevat varmaan halua tulla sillä lailla näkösälle. Kun en mä ainakaan ole vielä nähnyt ikinä yhtäkään kuolevaa tyyppiä!" päätteli chihuahuakin innoissaan. Terrierillä taisi olla häneen jokin viisastava vaikutus, kun hänkin keksi yhtä mittaa mitä loogisimpia selityksiä kaikenlaisiin asioihin. Tätä menoa he olisivat yhdessä ratkoneet vaikka kysymykset maailman synnystä, jos joku vain olisi sattunut kysymään!

Tommyn sitten pohtiessa piikkiasiaa jatkoi Othello sormuksen ujuttamista tassunsa ympärille. Vaikka olivatkin miniatyyrikoiran jalat mitä ohuimmat tikut, mahtui ihmissormeen tarkoitettu koru vain juuri ja juuri elikon koiven ympärille.
Lopulta operaatio kuitenkin saapui kunniakkaaseen päätökseensä, ja uros saattoi ihastella vedessä puhdistunutta, kiiltävää koruaan. Melko komealta tuo näytti, paljon hienommalta kuin toisessa jalassa oleva märkä, pilkullinen rätti. Toki sekin oli piskille mitä rakkain kapine, mutta juuri nyt sormus tuntui ylittävän kaikki muut.
"Outoja, sitä ne kalat totta vie on", totesi koira vielä ystävälleen jokseenkin hajamielisen kuuloisesti.

Jahka oli Oth saanut tarpeekseen koristuksensa katselusta, nousu tuo venytellen seisomaan. Nopeasti käväisi katse vielä puoliksi syödyssä hauessa, jolla koira virnisti voitonriemuisesti. Hah, olipa tullut kostettua sillekin fisulle. Sitten kääntyi pikkukoira kohti terrieriä.
"Meiän pitäisi varmaan lähteä. Että se kuoleva pääsis syömään ja kaikkea." Kaiken lisäksi syödessä olivat energiat taas mukavasti palautuneet, joten paikallaan tönöttäminen alkaisi varsin nopeasti tuntua puuduttavalta.
"Voisi mennä kotiin", totesi uros itsekseen, katsahtaessaan jonnekin kohti Djalan alueita päin.
"Mihin laumaan sä muuten kuulut?" kysäisi rotukoira vielä valkoturkilta. Jos toinen sattuisi olemaan vaikka ederalainen, voisivat he kulkea pitkälti samaa matkaa.

Re: Tappajahauki
Post by lara on Jun 8, 2008, 21:07

Tommy nyökkäsi häntäänsä heiluttaen. Othellon täytyi olla oikeassa, selitys kuulosti varsin järkeenkäypältä.
"Just niin!"
Sekin myönteli. Nyt oli terrieri taas hieman viisaampi.

"Joo, niin pitää. Se kuoleva voi muuten kuolla ennen kuin saa ruokaa jos me vaan jumitetaan tässä."
Tommykin myönteli ja loikki jo hieman etiäpäin uudessa energisyydenpuuskassaan.
"Onko sinulla koti täällä myös? Minulla ei. Ai joo, kuulun Afuelin. Kato, valkee turkki!"
Uros pyörähti ympäri, että Othello varmasti näkisi sen kauniinvalkoisen turkin ja ruskeat läiskät. Ihan kuin noita ei muuten näkisi.

Re: Tappajahauki
Post by hitodama on Jun 8, 2008, 22:00

Hiukan huolestunut ilme kasvoillaan Othello katsahti toveriaan.
"Se olis kauheeta! Sitten me ei oltaskaan kaksoissankareita, vaan melkein niinku tappajia", pohti chihuahua päätään kallistellen. Joo-o, nyt taitaisi tosiaankin kyllä olla aika mennä, ettei se kuoleva heebo vain pääsisi kuolemaan ennen aikojaan. Moinenhan pilaisi mukavan päivän kertaheitolla.

Samaten otti Othellokin muutaman loikan kohti metsänreunaa, täysin valmiina uuteen juoksupyrähdykseen kauas puiden lomaan. Ensin piti kuitenkin selvittää oliko hänelle tiedossa matkaseura vai ei.
"No ei mullakaan sillä lailla kotia, mutta lauma ja sen alue. Djala, mä kuulun Djalaan. Sitä johtaa nyt Yelenha Rastinaama, kun Kallonaama on lähtenyt pois", selitti pikkukoira ylpeänä siitä, että tiesi näinkin paljon laumansa asioista. Olihan hän ollut itse kuulemassa, kuinka alfansa oli niistä ladossa taannoin kertoillut.
Tommy näytti kuuluvan kaikeksi harmiksi Afueliin, siihen ainoaan laumaan, mihin ei tältä suunnalta voinut juuri mitenkään kulkea samaa matkaa kohti Djalaa mentäessä.
"Ai jaa", totesikin uros hivenen pettyneenä. "No, sitten meidän pitää vissiin lähteä eri suuntiin. Mutta kyllähän me nähdään vielä joskus, eikö? Voin tulla Afueliin laskemaan mäkeä!" Kerran oli nuorukainen sitäkin kokeillut, ja voisi ilomielin koettaa uudemmankin kerran. Sen verran lystiä oli puuha ollut.

Jälleen otti pikkukoira muutaman hätäisen askeleen kohti lähimpiä puita. Olisi jo kovasti menottanut, mutta oli toisaalta myös kurja ystävää jättää.
"Oli kiva olla sankari", totesi Othello hivenen hihittäen. Nyt kun koko haukiepisodi oli turvallisesti takanapäin, se alkoi tuntua jo oikeastaan melko mahtavalta kokemukselta. Pitäisi muistaa kertoa siitä Suellenille, jahka hänet taas joskus näkisi.
"Mutta nyt pitää kyllä mennä, ettei kuoleva pääse kuolemaan", lausui uros päätään tomerasti nyökäyttäen. Suuret silmät katselivat aavistuksen haikeina terrieriystävää, mutta hymy venyi lähes korviin asti.
"Hei hei Tommy! Tavataan taas!" huikkasi chihu toiselle, lähtiessään viipottamaan kovaa vauhtia kohti Djalan maita. Eikä aikaakaan, kun mitättömän kokoinen koiraeläin olikin jo kadonnut aluskasvillisuuden sekaan.
Pieni koira, suuri sankari.

// Se... Loppui. o_o Luulin että tämä peli olisi ikuinen, hyvällä tavalla. Hassua.
Mutta kiitosta nyt runsain mitoin, oli muksaa. <3 Sääli, etteivät kikkanat enää pääse tapaamaan toisiaan, nyyh. //

Re: Tappajahauki
Post by lara on Jun 8, 2008, 22:05

Tommy ei jäänyt miettimään murhaajajuttua, vaan siirtyi innoissaan kuuntelemaan Othellon kertomusta Djalasta.
"Kuulostaa siistiltä!"
Se myönsi silmät innosta loistaen. Vielä siistimmältä kuitenkin kuulosti Tommyn ehdotus mäenlaskusta.
"Joo, tule vaan! Se olisi kivaa!"
Se huiskutti häntäänsä minkä kerkesi.

Tommykin lähti rymisemään omaan suuntaansa.
"Heippaaa!"
Se ulisi Othellon perään riemuissaan. Jee, oli parasta olla sankari!

[[Omg niin teki :0 Mut joo oli siistii 8) Ei sitä tiiä vaikka joskus tekis ovelan comebackin TomTom, vaikka onkin melkoinen munapää.]]