Othello - RPGs

Befalas » Puro » Haisevaa peliä

Haisevaa peliä
Post by hitodama on 2 Dec, 2012, 15:06

Auringon kirkkaat säteet karehtivat kauniina suodattuessaan Befalasin havupuumetsikön lävitse solisevan puron pintaa vasten. Ei sillä, että yksikään paikalla tällä hetkellä olevista koiraeläimistä olisi mitään niin runollisen kaunista seisahtunut seurailemaan, sillä kirjava kolmikko oli syventynyt huomattavasti maallisempiin puuhiin. Suurikokoinen koirasusi Ardante seuraili vakavana ympäristöään - olivathan he kuitenkin vieraan lauman mailla - ja latki raikasta vettä suuhunsa, kun taas vitivalkoinen Pohjantähti etsiskeli tarmokkaasti jonkin metsästyskelpoisen otuksen jälkiä seurattavakseen. Kaikkein eniten huomiota osakseen keräsi kuitenkin piskuinen Othello, joka oli eksynyt hieman kauemmaksi tovereistaan ja loikki itsekseen puhellen puron liukkaalta kiveltä toiselle.
"Tässä, näillä main se taisi olla kun me kauan sitten metsästettiin se hauki! Mikähän sen kaverin nimi oli joka silloin oli mukana, hmm hmm, en kyllä nyt muista, mutta kiva tyyppi se oli. Voi että kun oli hauskaa silloin!" chihuahua melkeinpä lauleskeli vedessä pomppiessaan.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 2 Dec, 2012, 15:14

Pieru kulki aivan kamalassa paikassa aivan yksin eksyneenä! Hän ei edes itsekkään tajua miten oli kadottanut Rinsessan ja nyt hän on kulkenut yrittäen löytää takaisin. Hajuaisti ku ei pelaa, niin ei hän osannut oikein takaisinkaan suunnata. Metsä muuttui koko ajan vain kauheammaksi ja janokin alkoi tulla. Matkan varrella Pieru jo ehti oksentaa pari kertaa, alkoi jo huipata huh!

Pian koira kuuli veden kohinaa ja suuntasi ääntä kohti. Pieru melkein syöksähti veden ääreen ja joi hyvin ahneesti, yrittäen kuitenkin välttää että oksentaisi kaiken ylös taas. Seuraavaksi hän havaitsi ääntä ja näki pienen koiran hyppivät. Herran jestas! Jotain näyttelykoiria selvästi!
"Oi ihanaa vihdoin tavata jotain kunnollista seuraa!", Pieru ylisti ja lähti kävelemään kohti pientä koiraa.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 2 Dec, 2012, 15:24

Kauemmaksi jääneet isot koiraeläimet eivät purolle saapuvaa bulldoggia havainneet, mutta itsekseen pelleilevän Othellon kohdalla juttu oli onneksi toisin. Kun lyttykuonoinen toveri kumartui juomaan, seisahtui chihuahua aloilleen ja joutui hetken miettimään, oliko juuri ajatuksissaan ollut Tommy yhtäkkiä ilmiintynyt hänen eteensä. Huonomuistinen kääpiö kun ei muistanut terrieristä enää juuri muuta, kuin että tämä oli niinikään kuulunut pienikokoisempaan koirakansaan, mikä sattui pätemään myös violettihuiviseen otukseen.
"Hei terve tyyppi! Ollaanko me tavattu joskus ennenkin näillä main?" uros siis aloitti huomatessaan, että toinen lähti kävelemään häntä kohti. Djalalainenkin hyppäsi pois puron keskeltä päästäkseen puhumaan paremmin tulokkaan kanssa.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 2 Dec, 2012, 15:34

"Voi varmasti! Ihan varmasti ollaan joskus näyttelyissä tavattu!", Pieru sanoi aivan lumoissaan. Vihdoin tällä likaisella saarella tapaa kunnollisia kansalaisia.
"Olen Juliano Prince, varmasti olet kuullut minusta. Olenhan ollut rotunsa paras ja ties mitä muita titteleitä saanut", uros selitti ja pöyhisteli rinnustaan.
"Mutta tutut voi kutsua minua vain Pieruksi", Pieru vielä lisäsi ja lausui nimensä varsin ranskalais tyylisesti.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 2 Dec, 2012, 15:44

"Näyttelyssä..?" Othello mutisi lähinnä itsekseen ja kallisti kummastelevasti päätään, kun kovin hienoilla nimillä (Pieruakaan chihuahua ei tajunnut pieruksi, sillä sen verran elegantisti toinen sen lausui) itsensä esittelevä koira asiasta mainitsi. Djalalainen muisteli joskus hyyyvin kauan sitten pentuaikoinaan kuulleensa termin jossakin, mutta sen tarkemmin hän ei sitä muistanut. Se ei kuitenkaan häntä hidastanut pätkääkään.
"En oo ihan varma mistä puhut, mutta parhaus on aina parhautta! Mikä sun rotu sitten on? Näytät nimittäin aika jännältä, tiesitkös? Et oo ainakaan samaa rotua kuin mä, koska mä oon chihuahuahua!" uros siis jatkoi ikihuolettomaan sävyynsä ja lähti loikkelehtimaan uutta ystäväänsä kohden, niin että he olivatkin jo pian aivan nokakkain toistensa kanssa.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 2 Dec, 2012, 15:51

Pierua ihmetytti, ei näyttelyissä noin puhuttu.
"Tottakai minä tunnistan sinun rotusi! Minä olen ranskanbuldoggi, sen rodun parhautta", uros sanoi ja katseli lähemmäksi tulevaa urosta. Toisella olisi hyvät mahdollisuudet olla rotunsa paras, hyvät kulmaukset ja kaikki! Oli hienoa huomata, että tällä saarella tapasi pienempää sorttia. Vaikutti, että tällä rähmäisellä saarella oli vain isoja ja rumia koiria.
"Olet varsin komea", Pieru vielä sanoi ja hännän heiluttamisen sijaan hänen koko takamus heilui.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 2 Dec, 2012, 18:23

Othellon perusiloinen ilme muuttui suorastaan riemusta hohtavaksi, kun Pieru sanoi tuntevansa hänen rotunsa. Jestas, toinen oli taatusti ensimmäinen andriaanalainen ikinä, joka oli tuollaisia sanoja chihuahualle lausahdellut!
"Voi, tää on tosi hienoa!" koira siis ilakoitsi.
"Puhumattakaan siitä jos sä oot kaikkien öö ranskanpuldokkien ykkösparas. Mahtaa olla hienoa olla niin hyvä", hän lisäksi ihasteli, ennen kuin lyttynaama kävi puolestaan kehumaan Othellon ulkomuotoa. Mokoma höpsintä sai djalalaisenkin vispaamaan häntäänsä, minkä lisäksi huuliltaan purkautui ulos kummallisen kihertävä naurunpyrskähdys.
"Joo, kiva että säkin oot sitä mieltä! Kaikki isot koirat kun sanoo aina vaan että mä oon tosi pieni, mutta musta on ihan kiva olla tämän kokonen. Ja sitten mulla on lisäksi mun kaikki hienot korut, niin kuin sullakin toi hieno huivi. Kato hei, meidän molempien huiveissa on muuten pilkkuja!"

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 2 Dec, 2012, 18:30

Pieru samalla iloitsi, mutta samalla suri seuraansa. Harvemmin noin innokasta tapasi, näyttelyissä kaikki olivat itsekeskeisiä.
"Näätkö tämä ruusukkeen, tämä kertoo että olen paras", Pieru sanoi ylpeänä. Huivissa roikkui puna-keltainen ruusuke jonka hän voitti laivalla. Missähän hänen omista ja Rinsessa olivat voih.
"Täällä on tosi paljon isoja koiria, olen tottunut olla pienien seurassa. Tämä saari on tosi outo, haluaisin jo päästä kotiin", koira sanoi hyvin dramaattisesti.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 2 Dec, 2012, 18:47

Othello kumartui kuuliaisesti tarkastelemaan Pierun ruusuketta lähietäisyydeltä ja tapittikin sitä sitten äärimmäisen innokkaasti, kuin olisi muka sen oikeasta arvosta jotakin ymmärtänytkin.
"Ooooh, on se hieno! Voisit taatusti päästä vaikka laumanjohtajaksi tai tai viestinviejäksi kun sulla on tollanen", chihuahua aidon ihailevaan sävyyn kertoi. Laumanjohtajuus oli kutakuinkin hienoin asia, jonka Andriaanan menoon jo toista paljon paremmin tottunut pikkupiski tiesi.
"Ai jaa, voi harmi... Tiiätkö kun en ole kyllä yhtään varma miten täältä pääsisi pois. Mantere, se jossa ihmiset ja muut asuu, on kuulemma nimittäin tooooooosi kaukana! Sinne ei edes useimmat isot koirat jaksa uida", Othello sitten jatkoi ja koitti parhaansa mukaan kuulostaa kannustavalta, jottei asiansa kovin murhemieliseen sävyyn esittänyt bulldoggi vallan masentuisi. Masentunut seura oli nääs vallan tylsää.
"Mutta älä kuule sure, mä voin ihan hyvin opettaa sut elämään täälläkin! Täällä on ihan kivaa kun tottuu. Voidaan olla jopa yhdessä niin sitten on aina toinen pikkukoira seurana!"

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 17:05

Pieru painoi surussaan päätä alas. Voi eikö tämä kirottu saari voinut omistaa edes pari ihmistä!
"Voi mutta en minä täällä voi olla pitkään! Rinsessa haluaa pois ja myönnän, että tämä on liian likainen paikka minulle! Niin paljon verihimoisia susia ja likaisia koiria oi voi!", koira puheli dramaattisesti ja heilutteli etutassuaan sen mukaan. Kuka muka tällaisella saarella haluaisi asua?

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 17:12

Othello näytti hieman hölmistyneeltä Pierun mainitessa jotakin jostakin Rinsessasta, josta chihuahua ei ollut kuullut aikaisemmin mitään. Nopeasti koira kuitenkin päätteli tämän olevan ehkä joku huivikaulaisen otuksen ystävä, kenties jopa pikkukoira hänkin.
"Ai jaa, no onnea sitten siihen!" djalalainen kieltäytymisestä masentumatta toivotti.
"Toivottavasti pääsette takas kotiin. Täällä nimittäin on tosiaan niitä himosia susia aika paljon. Aattele, ne on muakin yritäneet jahdata! Onneksi mulla on isoja kavereita jotka on auttaneet mua karkuun."

Samaan aikaan hieman yli puolivuotias paimenkoira Pohjantähti oli saanut keskenkasvuisen rusakon saaliikseen ja palaili nyt puronvartta pitkin toveriensa luokse. Matkansa kuitenkin keskeytyi, kun hän kuuli Othellon juttelevan jollekin, joka ei tasan ollut Ardante! Narttu päätti mönkiä lähimpään pensaaseen vakoilemaan mistä oikein oli kysymys.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 17:19

Pieru voihkaisi ääneen, vai että ne on Othelloakin jahdanneet!
"Onneksi olen itse vielä säästynyt, mutta olen varma etten selviäisi niistä", koira sanoi ja alkoi hiljattain hengittää vaikeammin. Noh eihän tämä ollut uutta tälle pikkukoiralle ku hengitysvaikeuksista sairasti. Missähän Rinsessa oli, hän varmaan jo jossain kiljui Pierua takaisin! Oi voi paniikki alkoi hiljattain iskeä!

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 17:30

Pieru-parka ei ottanut kuulemaansa juttua kovin hyvin, vaikka Othello oli yrittänyt vain kertoa toiselle jännää tarinaa! Mitäpä siitä, että chihuahua oli siinä meinannut heittää veivinsä, sillä hyvinhän jutussa oli lopulta käynyt - eihän hän muuten tässä olisi enää ollut.
"Oi voi, rauhotu", yritti djalalainen kulmiaan huolesta kurtistaen auttaa, kun rotukoira alkoi yhtäkkiä hengittää vähän kummallisesti, aivan kuin tällä olisi mennyt jotakin väärään kurkkuun. Mitä sellaisissa tilanteissa pitikään tehdä? Taputtaa selkään, niin tietysti!
"Hei kuule pysys paikalla, ei himosudet oo nyt täällä! Anna mä autan, kyllä tää onnistuu!" Othello jatkoi, pinkaisi vikkelään tapaansa toverinsa vierelle ja koetti toden totta nostaa etukoipensa tämän selkään paukutellakseen henkitorveen menneet moskat ulos.

Pohjantähti pysähtyi kuuntelemaan, mutta oksien tunkiessa tielle poimi hän vain sanan sieltä ja toisen täältä. Keskustelu kuulosti kerrassaan kummallisilta himosusineen ja muine omituisuuksineen, joten paljastumisenkin riskillä valkoinen narttu työnsi kuononsa ulos pensaasta. Hänestä näytti kovasti siltä, kuin Othello olisi ollut juuri kiipeämäisillään jonkun toisen pikkukoiran selkään.
'...mitä täällä oikein tapahtuu?' nuorikko tuumasi silmät suurina.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 17:36

Pieru katsoi ihmeissään toista pikkukoiraa, mutta antoi toisen nostaa tassun selkänsä päälle. Pian koira oksensi hiukan ja hieman rauhoittui. Hyvin tavallista tämä oli rotukoiralle, mutta muille tämä saattoi vaikuttaa siltä, että tämä teki kuolemaa. Ainakin jotkut olivat niin luulleet.
"En kestä tällä saarella enää hetkeäkään!", Pieru sanoi surullisena ja äänessä edelleen hyvin paljon draamaa. Miksi kukaan ei voinut vaan käydä häntä pois täältä? Hänhän oli kuitenkin näyttelyiden kermaa ja hänen omistaja piti hänestä aina niin hyvää huolta!
Pieru vilkaisi ympärilleen ja huomasi pusikossa jonkun.
"Apua villejä!", tämä huudahti ja meni Othellon taakse piiloon. Mikään paras piilo tämä ei ollut, mutta saisi tuo villi ensin ahmia tuon ja sillä aikaa Pieru pääsisi pakoon.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 17:45

Othello taputteli hetken aikaa toista ja sai ilmeisesti autettua tätä, sillä yrjöttyään vähäsen Pierun hengitys vaikutti rauhoittuvan.
"Huh, no näköjään et kestäkään", chihuahua hieman pahoillaan myönsi ja laskeutui alas. Hän itse ei edes tiennyt olevansa niinikään melko vakavasti sairas, sillä pikkupiski ei koskaan muistanut harvakseltaan iskevistä epilepsiakohtauksistaan mitään.

Samassa bulldoggi äkkäsi jotakin, mikä sai Othellon korvat höristymään ja turkkinsa alla punastelevan Pohjantähden pujahtamaan takaisin piiloon. Iik, nyt hän oli keskeyttänyt kaksikon intiimin hetken! Toverinsa oli kuitenkin ehtinyt jo nähdä valkoturkin vilaukselta.
"Ei se oo mikään villi, se on Tähtis! Ei sentään hieno näyttelykoira kyllä, mutta on seki asunu ihmisten kanssa silti. Hei Tähtis tuu pois sieltä puskasta!" chihuahua kehotti, eikä nuorikko voinut (tai olisi toki voinut, mutta uteliaisuus vei voiton) olla tottelematta.
"Öh, krhm, tuota hei niinku, hei vaan?" puolikasvuinen narttu takelteli innostunutta virnistystään peitellen mönkiessään ulos pensaasta.
"Mä voin kyllä jatkaa matkaa, jos teillä oli jotain kahdenkeskistä meneillään."

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 17:53

Pieru huokaisi helpotuksesta kun kyseessä olikin yksi ihmisten ystävistä.
"Miten teitä eksyy tänne ihmisten parista? Luulisi että mieluummin asutte ihmisten kanssa kuin tällä hylätyllä saarella!", koira kyseli ja tarkkaili valkoturkkista.
"Jää toki seuraksi, sinulla on ainakin kokoa suojella jos joku niistä villeistä hyökkää!", Pieru ilmoitti ja paiskasi takamuksensa maata vasten vaikka miten likainen se olikaan.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 18:04

Pierun pelko loppui lyhyeen, joten Othello virnisti tuttavallisesti nuorikolle, joka uskaltautui sitten pikkukoiria yhä jokseenkin tietäväisen vilkuillen näköisenä tulemaan paremmin esiin. Narttu näytti selvästi kuvittelevan kaksikolla olevan jotakin ystävyyttä syvempää meneillään, mutta sellaisesta ei ainakaan chihuahua tajunnut mitään.
"No sattumalta tietty, niin kuin melki kaikki muutkin!" Othello selitti eikä häpeillyt ollenkaan sitä, että oli tullut kohtalon oikun heittämäksi Andriaanalle saapuessaan.
"Kuulemma niiden juttujen nimi on 'laiva', ne jotka seilaa veden päällä. Niistä mereen ja fups sitten tänne", itsekin aloilleen istuutuva uros selitti.

Pohjantähti ei malttanut istuutua, mutta yhtyipä hän sentään keskusteluun.
"Juu, sillä tavoinhan tänne pääsee", hän myönteli, mutta ei jaksanut sitten enää lyhyiden pennunhermojensa kanssa pitää suutaan kiinni itseään varsinaisesti mietityttävästä aiheesta.
"Tiiättekö, te olette kyllä niinku ihan tosi superhypersöpö pari!" nuorikko tirskahti.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 18:09

Pieru nyökkäili.
"Olin itsekkin laivalla ja oi miten hienot näyttelyt siellä oli menossa! Sitten Rinsessa joutui yli laidan ja lähdin auttamaan!", koira selitti ja ylensi itseään sankariksi. Pohjantähden toteamus ei saanut tässä koirassa mitään reaktiota. Näyttelyissä oli tavallista, että ylistettiin pareiksi, esimerkiksi Rinsessa ja Pieru olivat aina loistava pari jotka kahmivat voittoja. Koira vilkaisi Othelloon korvista varpaisiin.
"Kyllä me oltaisiin varsin hyvä pari", tämä totesi itsekkin ja siirsi katseen valkoturkkiin.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 18:23

Othellon ilme muuttui vähän murheelliseksi hänen kuullessaan, että Pierun laivareissulla oli ollut oikein näyttelyitä! Ei vaan sillä, jolla chihuahua oli tänne raahautunut, ollut moisia hienouksia nähty.
"Höh, mun laiva oli ihan tylsä, olin vaan jossain laatikossa. Ja sitten sattui jotain, en muista enää mitä, ja päädyin veteen. Siitä on jo kauan aikaa", uros päänsä muistilokeroita parhaansa mukaan kaivellen selitti.

Pohjantähti ei kiinnittänyt enää pienintäkään huomiota koko tyhmään laiva-aiheeseen; laivat olivat typeriä kapistuksia ja ihmiset kanssa. Ainakin se oli ollut ilmeisen tyhmä, joka oli pullauttanut hänet pelastusrenkaan varassa aavalle merelle. Sen sijaan narttu suorastaan puri huultaan seuratessaan, kuinka pikkukoirapari reagoi hänen möläytykseensä.
"Jaa joo, oltais me. Sovitaan hyvin yhteen!" Othellokin säesti Pierun samansuuntaista mielipidettä, mikä sai Tähtiksen viimein purkautumaan mahdottoman teinimäiseen kiljaisuun.
"Iiiih, mä en kestä!" tilanteen väärin ymmärtänyt valkoturkki vauhkosi ja söpöysyliannostuksissaan juoksi takaisin puskaan, josta oli tullutkin.

// ...onko minulla ihan oikeasti tällaisia hahmoja? o___o //

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 18:32

¤Hahahahaha :-----DDD¤

Pieru ihmetteli kummasti Pohjantähden reaktiota. Eihän pikkukoira tajunnut itse mitä valkoturkki oli tarkoittanut parilla.
"Tuo sinun ystäväsi on selvästi ollut liian kauan saarella, hulluksi tullut", Pieru selitti Othelolle ja vilkaisi tassujaan. Koira kiljahti kun näki miten likaiset ne on.
"Voi ei voi ei voi ei! Olen aivan kamalan likainen! Rinsessa ei saa ikinä nähdä minua tälläisenä!", koira nousi seisomaan ja käveli edes takaisin yrittäen rauhoittaa paniikkia.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 18:39

Othellokin katseli kummastuneena pensaikkoon katoavan Pohjantähden perään eikä tajunnut yhtään, mikä toisen oli tullut.
"Joo, aika jännä. Se on viime aikoina ollut vähän hassu. Ari väittää että se liittyy ehkä kasvamiseen, mutta mä en oikein usko", chihuahua pohdiskeli puoliksi itsekseen, ennen kuin Pieru sai jälleen hepulin. Säikähtäen melkein itsekin katsahti djalalainen toverinsa tassuja, mutta ei nähnyt omasta mielestään niissä yhtään mitään erityistä likaa. Tavallisia multatahroja ja sellaisia vain siellä täällä.
"Johan on tiukkis se Rinsessa", uros taivasteli, ennen kuin lähti loikkimaan vierellä virtaavaa puroa kohden.
"Mutta ei se mitään! Tuu tänne, täällä voit pestä koipes!" Othello ehdotti.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 18:41

Pieru katsoi epäröivänä puroa. Siihen jos tippuis niin olisi pikkukoiralla menoa! Epävarmana Pier kuitenkin meni lähemmäksi puroa.
"Ootko nyt ihan varma että tonne voi upottaa tassuja?", Pieru kysyi ja katsoi isoilla silmillään pikkutoveriaan. Lisäksituo vesi näytti aivan liian kylmältä, kuten meressäkin oli kylmä! Kuumat kylvyt ammeessa oli enemmän tämän uroksen mieleen.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 18:49

Pierun kysymys sai Othellon ensin nauramaan ja heilauttamaan tassuaan vähättelevästi, mutta vähitellen räkätys tyrehtyi ja koiran kasvot muuttuivat huomattavan vakaviksi. Ai niin joo.
"Eh, no, tota... Asuu siellä kyllä kieltämättä haukia ja yks iso meinas kerran syödä mut, mutta me tapettiin se sittemmin yhen tyypin kanssa", chihuahua muisteli, luimisti korviaan ja käänsi katseensa varovasti kohti kirkasta, vilpoista vettä.
"Ei kyllä nyt näy yhtään, eikä oo näkyny aikoihin muutenkaan. En kuitenkaan ole ihan varma", koira myönsi. Ehkä heidän kokoluokkaansa olevien koiraeläinten oli sittenkin parasta pitää varansa virran kanssa leikkiessään.
"Mut onko sulla sitten mitään muuta ideaa millä varpaas putsaat?"

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 21:08

Pieru otti askeleen pois puron luota, hyi tuonne ei kyllä hän menis!
"Voisit nuolla ne", uros töksäytti suoraan. Itse hän ei alkaisi nuolemaan likaisia tassuja, mutta ihan hyvin voisi nämä saaren asukkaat hoitaa sen.
"Tai voisin käskeä ystävääsi vähän roiskimaan vettä tänne", Pieru sanoi ja katsoi pusikkoa minne Pohjantähti oli hävinnyt.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 21:37

No kyllähän Pierulla ideoita kuului olevan, mutta niiden laadussa olikin sitten vähän valittamisen varaa.
"Yäk, en kyllä nuole kenenkään muun kun mun omia tassuja!" chihuahua totesi kieltään paljonpuhuvasti näyttäen. Ei voinut olla kuin joku outo näyttelykoirajuttu tuo, sillä ei tällä saarella vaan kukaan ollut keksinyt tuollaisia aikaisemmin ehdotella!
"Ehkä pyydetään sitten se Tähtis takasin. Se on jo niin iso ettei hauki sitä kyllä vie... Ehkä. TÄÄÄHTIIIIS!" ryhtyi pikkupiski siis kakkossuunnitelmaan turvautuen kiljumaan. Pensaasta ei kuitenkaan kuulunut minkäänlaista vastausta, ei edes neidin hassua kiljumista. Moinen hiljaisuus sai Othellon kallistelemaan päätään ja hölkyttämään puskan luokse kurkistamaan mistä oli kyse. Hän sai havaita paimenkoiran häipyneen paikalta rusakkoine päivineen.
"Höh, onkohan se menny Arin luo? Hankalaa", uros pohdiskeli.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 6 Jan, 2013, 21:49

Pieru voihkaisi kovaan ja dramaattiseen sävyyn.
"Kyllähän tuo olisi pitänyt arvata!", uros sanoi ja pudisteli päätään. Kuinka töykeää.
"Sinun ystävälläsi ei ole sitten minkäänlaisia käytöstapoja!", Pieru sanoi topakkaan sävyyn ja istuuntui. Tassut oli jo valmiiksi likaisen niin olkoon sitten että takamuskin menisi sotkuun! Koira ei vaan voinut käsittää, miten hän täällä pystyisi olla enää hetkeäkään.

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 22:05

Tällä kertaa Othello oli ihan samaa mieltä Pierun kanssa: Tähtis oli käyttäytynyt kummallisen lisäksi vieläpä kovin töykeästi! Ilmeisesti tämän kasvatuksessa olisi siis sittenkin vielä tekemistä, vaikka narttu välillä niin kovin aikuismaiselta kaikkine metsästystouhuineen vaikuttikin.
"Joo, ei ollu kyllä kivasti tehty", chihuahua nurisi kääntyessään pomppimaan takaisin bulldogin luokse.
"Jos yritetään kahestaan vähän räsöttää vettä sun tassuille? Oon varma ettei kalat sellasta voi huomata, jos ollaan oiiiikein nopeita", uros sitten päätyi ehdottamaan, sillä toisen varpaiden nuoleminen ei edelleenkään innostanut.

Samoihin aikoihin oli Pohjantähti kuitenkin onnistunut kiertämään pikkukoirakaksikon ympäri ja päässyt Ardanten luokse. Hän oli kertonut puolikuulaiselle jotakin hyvin hämmentävää Othellosta ja jostain toisesta koirasta, minkä ansiosta uros oli päättänyt lähteä itse katsomaan mistä tällä kertaa oli kyse.
"Othello, missä sinä olet?" jättimäinen, totinen puolikuu siis huhuili astellessaan samaiselle pikkuaukealle, jolla rotukoirat oleilivat. Hän ei kuitenkaan pieniä otuksia ollut vielä havainnut.

Re: Haisevaa peliä
Post by kirsikkasilma on 21 Jan, 2013, 21:56

"Ole sitten tosi nopea!", Pieru komensi ja laittoi edemmälle vasenta etutassuaan. Siihen kivasti voisi roiskia vettä. Puuhan kuitenkin keskeytti ääni, joka sai koiran kääntämään päätään. Pieru henkäisi syvään henkeä, sillä ei kuullut, että toinen kutsui toista koiraa nimellä.
"Ai kauheeta miten iso villi!", Pieru suorastaan kiljui ja nousi äkkiä seisomaan. Koira pinkaisi pienillä tassuillaan niin nopeasti kuin pystyikään juoksemaan toiseen suuntaan. Hän ei haluaisi olla se joka jää ensimmäisenä suihin. Hengitys kävi vaikeammaksi, mutta siitä ei uros välittänyt vaan juoksi kauas pois mitä jaloistaan pääsi.

¤Näin hienosti Pieru lähti xd Kiitos pelistä!¤

Re: Haisevaa peliä
Post by hitodama on Today at 15:41

Pieru suostui tulemaan puron lähelle, joten katsottuaan tarkasti veden virtaavan pinnan alle ja varmistuttuaan ettei haukia näkynyt, räsötti Othello tassullaan nestettä sinne sun tänne siinä toivossa, että jokunen pisara osuisi toisen varpaillekin. Kieltämättä homma tuntui hänestä vähän hölmöltä, sillä ei kai pienet tahrat jossain varpaanvälissä voineet ketään näin kovasti haitata?

Niin asian pohtiminen kuin sen toteuttaminenkin kuitenkin keskeytyivät, kun Ardante kera takanaan kihertelevän Pohjantähden saapui paikalle. Ennen kuin Othello ehti tervehtiä toveriaan säikkyi Pieru taas kerran, mutta tällä kertaa pelko sai ranskanbulldogin ilmeisen suunniltaan.
"Hei oota! Ohan Ari vähän villi mutta ei se tee pahaaaaa!" yritti pikkukoira rauhoitella, mutta paniikkiin mennyt toveri oli jo kadonnut aluskasvillisuuden sekaan. Niinpä uros yritti seuraavaksi lähteä tämän perään, mutta ennen kuin ehti sännätä itsekin tiehensä poimi Ardante chihuahuan kaulapannasta ilmaan ja vaati tätä selittämään mitä oli oikein mennyt Pohjantähdelle uskottelemaan. Sotkun selvittämisessä taasen kuluikin sitten tovi jos toinenkin, eikä Othello enää liikkumisluvan saatuaan löytänyt Pierua mistään. Voihan mähnä!

// Ahhahah oli kyllä laatu ja hienous! X3 //