Othello - RPGs

Post by hitodama on 5 Feb 2013 at 22:30

Jestas miten käteviä juttuja vanhat kaninkolot saattoivatkaan olla! Sen oli Othello ehtinyt melkeinpä jo unohtaa, kun hänellä ja toverillaan Ardantella oli ollut viimeaikoina niin hirmuisesti kiireitä pennun kasvattamisen ja ties minkä juttujen saralla. Onneksi nyt Pohjantähti oli kuitenkin Afuelissa ja Ardantekin oli vähän kipeänä erään täysin tyhmän tappelun sekä siitä saatujen tulehtuneiden haavojen tähden, joten puolikuulainen ei ollut tunkemassa tylsiä huomautuksiaan chihuahuan naamalle, vaan nukkui pois kuumettaan jossakin ruohoniityn laitamilla. Othello sen sijaan, hän kaivoi. Hän kaivoi niin maan vimmatusti, että kovasti työskenneltyään koko koira upposi suurentamaansa tunneliin, jonka pitkäkorvat olivat joskus muinoin rakentaneet. Vaan sen sijaan että hän olisi sinne päästyään ryhtynyt etsimään merkkejä mahdollisista asukkaista, pysähtyi pikkuinen koira aloilleen ja alkoi taikoa.

"Tuleseurahyväseura minulleseuraanytseuraa..." manasi Othello salassa maan alla, sillä Mikaru oli kertonut, ettei näitä taikajuttuja saanut paljastaa ihan kenelle tahansa. Niinpä koira ei ollut päässyt kokeilemaan saamiaan kykyjä aikaisemmin, vaikka hän oli omannut ne jo monta päivää. Nyt hän kuitenkin teki parhaansa ja keskittyi oikein kovasti, ihan niin kuin sitä salaista loitsua lausuttaessa, ja koetti taikoa itselleen jotakin hauskaa seuraa. Heti ei ainakaan tapahtunut mitään, mutta se ei chihuahuaa lannistanut: hän vain jatkoi muminaansa ja yritti entistä kovemmin.

// LR & Firna! //

Post by LR on 26 Feb 2013 at 16:01

((Pyh hyi minua... Noh.. Saavuin nyt viimein! :''D))

Nuori tummaturkki oli lähtenyt harhailemaan laumansa rajojen ulkopuolelle. Harvoin Firnahach lähti pois Befalasin mailta, mutta oli ihan hyvä aina välillä käydä muuallakin nyt kun siihen oli vielä tilaisuus. Kuka sitä tiesi, koska kaikki laumat alkaisivat pitää tarkkaa vartiota laumojensa rajoilla.
Pilkkasiipi tepsutti kevyin askelin metsässä ja pian silmien eteen aukeni nurmikenttä. Ennen pidemmälle astumista vilkuili naaras ympärilleen. Kaunis päivä eikä juuri ketään näkynyt.

Naaras otti rauhallisia askeleita pitkin nurmikkoa nuuhkien ympäristöä ja tarkkaillen maanpintaa. Pilkkasiipi nautiskeli omasta rauhastaan, vaikka toisaalta yksinäisyys oli kovin surullista.
Hetken ajan talsittuaan kuuli Firnahach jotain vaimeaa ääntä ihan läheltä. Korvat värähtelivät ja pää kääntyili joka suuntaan, mutta mitään ei näkynyt. Olikohan se jokin eläin? Tummaturkki yritti seurata ääntä, mutta se oli niin vaimea, että tehtävä oli lähes mahdoton. Aivan kuin ääni olisi tullut maan alta.
Pian eteen ilmestyi pieni jänön kolo ja naaras laski päätään nuuhkaisten koloa ja näkikin jotain kummallista, eikä narttu ollut ihan varma mitä se oli.
"Öh... Onko siellä joku?"

Post by hitodama on 4 Mar 2013 at 21:13

Othello jatkoi käsittämätöntä höpötystään niin intensiivisesti, että oli suoranainen ihme kun hän edes rekisteröi puheen, joka tovin kuluttua kuului jostakin kolon ulkopuolelta. Chihuahua hätkähti ja vaikeni, kunnes tajusi loitsunsa tehneen tehtävänsä: seuraahan hän juuri oli toivonutkin! Niinpä uros lähti ähkien mönkimään ulos kaninkolosta nähdäkseen, millaisen tyypin hän oli loitsinut esiin.

Pian kolosta siis pilkisti esiin mullan tahrima mutta iloiselta näyttävä pikkupiskin päänuppi. Saman tien tämän silmät etsiytyivät kohti harmaasävytteistä koiraeläintä, jota Othello jäi tuijottamaan suorastaan haltioituneena.
"Jestas, se tepsi", hän ensitöikseen henkäisi silmät suurina loistaen.
"Hei tyyppi! Ootko sä ihan oikea koira vai joku kummitus vai mielikuvitusotus? Kun en vielä ihan tiedä miten tämä taikomisjuttu toimii niin en voi olla varma", chihuahua tuli sitten miettineeksi, mikä sai hänet kallistamaan pohtivaisena päätään. Kieltämättä muukalainen ei esimerkiksi lentänyt tai hohtanut, joten ainakin tämä olisi ollut todella tylsä aave tai örkki tai jokin sellainen, mutta hyvähän sitä oli kuitenkin kysyä ennen kuin meni tekemään suoria johtopäätöksiä.

Post by LR on 12 Mar 2013 at 11:09

Nuori Pilkkasiipi kurtisteli kulmiaan ja kallisteli päätään ihmetellen. Utelias mieli kuitenkin odotti mielenkiinnolla, että mikä ihme siellä kolossa oikein lymysi. Firna ei itse olisi mahtunut koloon, joten naaras oletti ettei siellä voinut olla koiraeläin ja jos olikin niin sen täytyi olla pentu. Ei kukaan täysikasvuinen mahtuisi tuollaiseen ahtaaseen koloon.

Ei mennyt aikaakaan kun kolosta kurkkasi mitä kummallisimman näköinen olento. Firnahach luimisti hieman korviaan ja vei varovasti kuonoaan lähemmäksi. Tuo pieni likainen olento puhui ja vielä yleiskielellä. Parempi siis jättää lahkon puhuminen sivuun.
"Haluisin kysyä samaa sulta."
Tummaturkki sanoi kohauttaen kulmiaan ja nuuhkaisi varovasti ilmaa tuon pikkuisen olennon läheltä. Se näytti rotalta, tai jonkin sortin jyrsijältä. Ehkä se oli mutatoitunut orava? Firnahach ei ollut koskaan ennen nähnyt mitään tuollaista ja se sai naaraan näyttämään häkeltyneeltä.
"Ja mikä taikomisjuttu?"
Pilkkasiipi kysyi. Ehkä se oli sitä outoa muminaa, mitä naaras oli kuullut kolosta tuleva

Post by hitodama on 13 Mar 2013 at 00:02

Othello nuuski huomaavaisesti takaisin, kun muukalainen työnsi kuonoaan lähemmäksi tehdäkseen selkoa siitä, millainen tapaus eteensä oikein oli pöllähtänyt. Harmi kyllä harmaaturkki tuoksahti ihan tavalliselta koiraeläimeltä, naaraspuoliselta sellaiselta, eikä millään tapaa hirviömäiseltä. Vaan mikäs kumma tämän omaa huomiokykyä vaivasi, jos tuo ei muka Othellosta kyennyt sanomaan samaa? Miinus tietysti se naarasosa.
"Täh, ai mä muka? Mä olen ihan Othello vaan, tai Oth, tai koira tai djalalainen. Niin ja chihuahuakin vielä!" pikkupiski kuitenkin auliisti selvensi, kun hetken kummastelemisen jälkeen tajusi mitä häneltä odotettiin. Samassa hän päätti olevan mukavinta ja helpointa tulla kokonaan ulos kaninkolosta, joten karistellen enimmät mullat yltään mönki koruin koristeltu hörökorva avomaalle ja paljasti, että oli totta vieköön ihan vain koira hänkin. Vähän hassu ehkä, muttei millään tapaa yliluonnollinen.

Mutta ai niin, lisäksi vieras likka oli kysynyt siitä taikuudestakin jotain. Sen muistaessaan veti Othello kasvoilleen liioitellut salamyhkäisen ilmeen ja koetti hiippailla lähemmäksi koirasutta päästäkseen kuiskuttamaan tälle vastauksensa ilman, että kukaan ulkopuolinen vahingossakaan kuulisi.
"Se on salajuttu, mutta mä osaan kuitenkin taikoa. Kutsuin just äsken seuraa erityiskielellä ja pam, sä ilmestyit paikalle! Ootko säkin jotenkin maaginen tai jotain?" rotukoira supatti ja sai silmänsä melkein kieroon yrittäessään tarkkailla samaan aikaan niin juttukumppaniaan kuin ympäristöäänkin.

Post by LR on 20 Mar 2013 at 15:05

Tummaturkki mutristeli suutaan ja kallisteli päätään. Olikohan saarella lisääkin tällaisia outoja pikkuolentoja vai oliko tämä ainoa? Firnahach olisi halunnut koskea tuota pientä asiaa tassullaan ihan vain varmistaakseen sen olemassaolon, ettei vain itse ollut tulossa hulluksi.
"Ai, Othello. Okei. Chihuaha?"
Sinisilmä kurtisti kulmiaan. Ainakin hän sai vastauksen kysymykseensä vaikka ei voinutkaan uskoa hänen edessä olevaa elukkaa koiraeläimeksi. Ilmeisesti lajitovereita oli sitten tuollaisiakin. Mutta uroshan oli pieni kuin pentu vaikka ei pentu ollutkaan. Erittäin hassua.
"Minä oon Firnahach."

Naaras laski takamuksensa maahan ja pällisteli vieläkin Othelloa kovin hämmentyneenä ja uteliaana. Kuitenkin pikkuisen uroksen pirteys ja iloisuus sai hymyn Firnahachin huulillekkin. Tuo chihuahua olento oli aika hauska.
"Jännittävää. Mitä on taikoa?"
Firnahach sanoi heilauttaen häntäänsä rennosti osoittaen selvää mielenkintoa asiaan. Firnahach oli pienen ajan sisällä kuullut paljon uusia sanoja ja käsitteitä joihin ei ollut koskaan ennen törmännytkään.
"Minäkin osaan erityiskieltä. En tiedä onko se samaa kuin sinun hieno kielesi."

Post by hitodama on 25 Mar 2013 at 23:23

Othello nyökytti ylpeänä päätään hänen rotunsa nimen toistavalle naaraalle.
"Joo chihuahua, ihan aito ja oikee! Taatusti oisin rodun paras niin kuin Pieru jos joku vaivautuis tutkimaan", uros pohdiskeli tajuamatta selittää käyttämiään termejä sen tarkemmin. Hänellä nimittäin riitti itsellään ihmettelemistä siniharmaan naaraan monimutkaisessa nimessä, jonka lausumisen ja muistamisen kanssa voisi kyllä tulla jossain vaiheessa ongelmia. Sillä vaikka Herra olikin pikkupiskin mieleen hiljalleen pesiytymässä, ei käsityskykynsä riittänyt todellakaan tajuamaan mitään niin erikoisia lahkolaissanoja kuin pilkkasiipi.

Vaan taikomisesta sentään hoksasi Firnahach suoraan pyytää Othelloa selittämään, joten ainakin uros tällä kertaa ymmärsi mitä häneltä pyydettiin. Se ei kuitenkaan tarkoittanut että koira olisi suostunut heti suutaan avaamaan, vaan sitä vastoin se kurtisti kulmansa ruttuun ja jäi tuijottamaan itseään paljon suurempaa koirasutta arvioivasti.
"Mmmmmm en oo varma saako sitä selittää, kun se siis on salajuttu, mutta jos säkin osaat ehkä taikakieltä niin äh öh..." uros pohdiskeli ja oli selvästi kahden vaiheilla. Ei liene suurikaan yllätys, että uteliaisuus tosin vei lopulta voiton.
"Äh äh Mikaru käski tutkia juttuja ja ei tästä mitään tuu jos en selitä! No siis, takomisella saa tapahtumaan kaikkia siistejä asioita mitä muuten ei vois tapahtua ja että niin voi tehä, pitää sanoa eka loitsu. Mä sanoin sen Mikarulle ja sitten mä opin taikomaan! Se meni vähän silleen niin kun että 'huu redil ni hiooren Kenova'" Othello äänekkäästi kuiskuttaen paljasti. Lahkokielen ääntämisensä oli suoraan sanottuna karmeaa, mutta kyllä siitä jotensakin selvää sai, jos tiesi mistä oli kyse.

Post by LR on 8 Apr 2013 at 14:06

Nuori Pilkkasiipi tiesi, että koiraeläimiä oli paljon erilaisia, mutta Othello oli kyllä sieltä erikoisemmasta päästä. Firnahach oli kuitenkin asennoitunut tähän tilanteeseen uteliaisuudella ja oli iloinen siitä, että oppi jotain uutta. Othello oli kyllä varmasti omaa laatuaan.
"Pieru."
Narttu kurtisti kulmiaan ja luimisti korviaan, sillä ei nyt oikein tajunnut. Firnahach olisi halunnut kysellä niin paljon, mutta ei oikein nyt tiennyt mistä aloittaisi tai miten.
"Olisinkohan minäkin rodun paras?"
Pilkkasiipi ei tiennyt, mikä on rotu saatikka sitä, mitä rotua hän oli. Niin paljon kaikkea uutta. Aivot menivät sekaisin.

Nyt olisi taikomisen vuoro ja tätä osiota Firnahach odotti mielenkiinnolla. Pystyiköhän taikomalla saamaan vaikka ruokaa? Se olisi niin helppoa. Ei tarvitsisi enää ikinä metsästää omaa ruokaansa vaan voisi aina taikoa.
Firnahach nyökkäili kuuliaana Othellon selostaessa, mitä taikominen oli. Pilkkasiiven korvat liikkuivat mielialojen mukaan. Tämä oli kovin hämmentävää.
Kun Firnahach kuuli taikasanat, värähtivät nartun korvat. Sehän oli lahkoa, vaikkakin harvinaisen huonolla ääntämisellä. Sanat olivat silti tunnistettavissa ja pieni huvittunut hymy nousi nartun suupielille.
"Tuohan on lahkoa. Sinäkin siis kuulut Lahkoon?"
Pilkkasiipi lausahti kysyvästi ja kallisti päätään.

Post by hitodama on 16 Apr 2013 at 22:20

Joutuessaan miettimään voisiko Firnahachista olla rotunsa parhaaksi edustajaksi, kävi Othello tarkkaavaisesti läpi toisen ulkomuodon katseellaan ja kurtisteli kulmiaan kuin paraskin ihmistuomari.
"Hmm, en oo ihan varma. Yleensä rotukoirat on vähän erikoisempia ja sä olet kyllä aika tavallinen. Ihan nätillä tavalla tietty", hän lopulta arvioi. Ikävä kyllä chihuahuan rotutietous totta vie kattoi lähinnä tiettyjä koiramaailman pienikokoisia erikoisuuksia, eikä reilunkokoinen koirasusi oikein sopinut siis hänen mielikuvaansa rotujen tähtiaineksesta.

Mutta siitä viis, sillä sittenpä naaras vasta höpöjä kävi väittämään! Tullessaan nimitetyksi lahkolaiseksi päristi Othello epäuskoisena huuliaan ja huitaisi tassullaan ilmaa merkiksi siitä, ettei tuollaiselle väittämälle hänen mielestään ollut tarpeen antaa minkäänlaista painoarvoa.
"Pfft, enkä kuulu, tajusit nyt ihan väärin!" yritti uros päätään pudistaen oikaista.
"Mä olen taikuri enkä mikään pahistyyppi! Lahkolaisethan on niitä jotka aina haluaa listiä mut, eikä musta ole yhtään tuntunut siltä että haluaisin tappaa mua", Othello omasta mielestään hyvinkin loogisesti päätteli ja jäi tapittamaan Firnahachia rinta rottingilla, kuin odottaen saavansa tältä hyvinkin suurta ihailua osakseen.

Post by LR on 3 May 2013 at 16:54

Firnahach yritti hieman ryhdistää itseään ja poseeratakkin Othellon katsellessa nartun läpi. Pilkkasiipi ei itse ollut juuri ajatellut ulkomuotoaan eikä osannut siis myöskään ajatella itseään kauniiksi tai rumaksi tai edes minkään näköiseksi. Kun Othello antoi arvionsa hymyili naaras hieman. Tottahan se oli. Ei ollut narttu kovin moneen erikoiseen koiraeläimeen törmännyt. Kaikki olivat kovin samantyyppisiä, eivät niinkuin Othello. Othello taisi sitten olla niitä rotukoiria.

Pilkkasiipi joutui kuitenkin kohauttamaan kulmiaan, kun uros ei uskonut naaraan sanomisia siitä että toinen olisi lahkolainen. Vaikka Firnakaan ei syntyjään ollut lahkolainen niin kyllä hän kielen tunnisti vaikka se hieman kehnoa olisikin.
"Eeei lahkolaiset ole pahoja. Minäkin olen lahkolainen, mutta en halua tappaa sinua."
Tässä kohtaan Firnahach ehkä hieman valehteli ja nimenomaan ensimmäisessä lauseessa. Lahkolaisia oli pahojakin, mutta Firna jos joku tiesi, että hyviäkin kyllä on.
"Ja nuo sanat jotka juuri lausuit... Ne vannovat uskollisuutta Herralle."
Pilkkasiipi yritti puhua rauhallisesti, sillä ei oikein ollut varma miten Othello oikein reagoisi siihen, että kuului Lahkoon. Ei tainnut se Mikaru tyyppi vain taikoja opettaa.

Post by hitodama on 11 May 2013 at 22:05

Othellon itsetyytyväinen ilme katosi kertarysäyksellä Firnahachin paljastaessa hänen itsensäkin kuuluvan Lahkon riveihin. Chihuahua ei selvästikään tiennyt miten olisi asiaan reagoinut: hän kyyristyi säikähtäneenä kasaan ja jäi vilkuilemaan avuttomasti vuoroin keskustelukumppaniaan ja vuoroin omia tassujaan.
"Mut mut, ei ei..." uros jupisi. Se, että oli mukamas olemassa kilttejä lahkolaisia, näytti käyvän täysin yli hänen ymmärryksensä. Ihan sama kuin joku olisi väittänyt voivansa olla kiltti pahis!

Kun naaras vieläpä heitti lisää vettä myllyyn kääntämällä Othellon surkeasti lausumat lahkokieliset sanat, pääsi rotukoiralta säikähtänyt vinkaisu.
"Ei taikasanat mitään sellasta tee!" hän yhä yritti vastustaa, mutta piskin suurista silmistä näki selvästi, ettei hän enää tiennyt olisiko luottanut enemmän omiinsa vai toisen koiraeläimen sanoihin. Niinpä hän turvautui vaistomaisesti siihen oljenkorteen, joka aina ennenkin oli onnistunut pelastamaan hänet pulasta.
"Ariii! Meiän pitää kysyä Arilta, se kyllä kertoo etten mä ole mikään haiseva lahkolainen. Se on mun paras kaveri ja tietää lahkolaisista kaiken! Sen kuuluu, kun se itse on niitä puolikuuhemmoja, jotka pelastaa kaikki Lahkosta", chihuahua uikutti.

Post by LR on 28 Jun 2013 at 20:25

((Ähähä oho mites tässä näin kävi. Anteeksi kesto!))

Firnahach luimisti korviaan ja katsoi tuota pientä koiraeläintä päätään kallistellen. Selvästikään Othello ei pitänyt Lahkosta, mutta eihän siihen kuuluminen niin kamalaa ollut. Vai oliko? Nuori naaras oli yrittänyt unohtaa sen miten itse oli joutunut Lahkoon ja yritti ajatella asiaa positiivisesti ja kaivaa kaikki hyvät puolet esiin. Herra antoi turvaa, mutta sodat Puolikuun kanssa eivät miellyttäneet.
Pilkkasiipi oli pahoillaan Othellon puolesta. Toinen kuului Lahkoon eikä edes tiennyt siitä. Vaikka oli hyvä saada lisää jäseniä Lahkoon niin ei sitä noin saisi tehdä.

Kun uros alkoi hätäilemään ja puhumaan jotain puolikuukaverin tapaamisesta painui Firnahach hieman kyyryyn ja luimisti jälleen korviaan.
"P... Puolikuuhemmo..."
Firnahach ei ollut koskaan nähnyt puolikuulaista, mutta kauhujuttuja näistä raakalaisista sai kyllä kuulla jatkuvasti. Pilkkasiipi pelkäsi Puolikuun klaania niin paljon.
"En... En ole varma kannattaako. Puolikuulaisethan... tappavat meitä.. Lahkolaisia. Ja kun sinäkin nyt olet sellainen."
Firnahach pudisteli pelokkaana päätään. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä niiden kavereiden kanssa.

Post by hitodama on 28 Aug 2013 at 17:18

// Öhöh, no jumia näemmä on liikkeellä tälläkin suunnalla. XD Mutta noh, tämä peli varmaan alkaa anyway tulla aika nopeasti nyt päätökseensä, koska Firna tuskin haluaa jäädä ottamaan mittaa Ardanten suopeudesta, heh. //

Kun myös Firnahach alkoi näyttää merkkejä heräilevästä pelokkuudesta, tunsi Othello olevansa oikeutettu jo suoranaiseen hysteriaan. Hänhän tässä kuitenkin oli ensiksi ollut se, joka oli ajettu kauhun partaalle!
"ÄÄÄ EII! Ei Ari voi mua tappaa, mä oon sen kivoin ja paras ja tärkein kaveri! Ei voi ei ei", chihuahua siis valitti kovaan ääneen ja väänteli tassujaan niin, että ne näyttivät olevan menossa umpisolmuun. Samalla kihosivat jopa suuret, kimaltavat kyyneleet roikkumaan epätoivoisen koiran silmäkulmiin.
"ARIIII! MÄ EN HALUU KUOLLAAAAA!" uros jatkoi rääkymistään, mikä itse asiassa kantautui viimein puheen kohteena olevan puolikuulaisen korviin.

Vähän matkan päässä torkkunut Ardante heräsi hätkähtäen nokosiltaan, kun hän tajusi ettei toverinsa huuto ollutkaan pelkkää unta. Ei, Othello rääkyi aivan oikeasti kuin syötävä, joten ilmeisesti piski oli onnistunut hankkimaan itsensä vaikeuksiin - taas kerran.
"Othello?! Oth, missä olet?" kookas luppakorva huhuili kangetessaan itsensä seisomaan ja ryhtyessään katselemaan hätäisesti ympärilleen siltä varalta, että vähintäänkin maailmanloppu olisi väijymässä lähimmän pensaikon takana.

Post by LR on 2 Nov 2013 at 21:16

(( en myönnä jumitustani syytän jotain muuta :|| ))

Firnahach oli neuvoton. Tuo pikkuinen otus ei selkeästikään halunnut kuulua Lahkoon, mutta ei kai se nyt noin huono asia voinut olla että siitä piti alkaa riehumaan?
"R-rauhoitu! Asiat kyllä järjestyy!"
Pilkkasiipi yritti rauhoitella ja luimisteli korviaan hermostuneena. Othello tuntui pimahtaneen täysin ja nyt huutaen jo kutsui ystäväänsäkin apuun. Mustaturkki kuikuili ympärilleen ja odottaen vain, että kohta tämä puolikuuhemmo tulee ja hyökkää niskaan.
"Sori... Mun pitää nyt lähteä! Nähdään!"
Tällä kertaa Firnahachille tuli pupu pöksyyn. Hän ei ollut valmis kohtaamaan puolikuulaisia varsinkaan yksin. Naaras ei osannut juuri taistella ja puolikuulaiset olivat kuulemma niin isojakin.
Vilkkain liikkein narttu lähti luikkimaan pois nurmikentältä, metsään turvaan. Toivottavasti se puolikuu ei vain nähnyt ja lähtenyt perään.

((Oho tämä näköjään päättyikin jo :: D emme ehkä halua tosiaan tapattaa Firna parkaa ehehe.. Oli kiva peli! Harmi kun eteni hieman hitaasti ja pahoitteluni siitä voih.))

Post by hitodama on 15 Nov 2013 at 20:26

Othello antautui paniikilleen niin kovin uljaasti, ettei hän oikeastaan edes tajunnut missä vaiheessa pakoon pujahtaneen Firnan seura muuttuikin Ardanteksi, jonka täytyi huutaa hetki keuhkojensa täydeltä, ennen kuin pikkukoira viimein havahtui kauhunsekaisesta soperruksestaan.
"OTH! LOPETA RÄÄKYNÄ JA KERRO MIKÄ ON VIALLA!" koirasusi karjui kuin paraskin karhu. Sen seurauksena chihuahua ryhtyi lopulta selittämään jokseenkin järkevästi, mitä äskeinen tuttavansa oli hänelle kertonut ja miten se liittyi Mikarun aikaisempaan tapaamiseen ja miten se muutti kaikki asiat tolalle, jota kaksikon olikin sulateltava hyvän aikaa, ennen kuin kumpikaan heistä saattoi alkaa uskoa sitä todeksi.

// Hahah pfft joo, molemmat tässä kyllä jumittelivat ihan yhtä antaumuksellisesti. ='D Tattis kuitenkin seurasta! //