Othello - RPGs

Carmis » Vesiputous » Adoptiotoimistosta, päivää

Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Dec 25, 2011, 21:37

Vaikka rotevan puolikuulaisuroksen ja tämän puolison erosta oli vierähtänyt jo kuukauden päivät, oli rakkaansa menettänyt Ardante yhä jokseenkin allapäin tapahtuneesta. Hän oli viettänyt monta pitkää tovia laumansa Carmiksen putouksilla - paikassa, jossa hän Bedion viimeisen kerran oli nähnyt - kera ystävänsä Othellon, joka ei alkuunkaan ymmärtänyt syitä rakastavaisten eroamiseen. Aluksi chihuahua oli jopa vuoroin itkenyt ja vuoroin murjottanut "perhettään" kohdanneen kurjuuden takia, mutta nyt hän alkoi olla vain kyllästynyt jatkuvaan synkistelyyn ja toivoi, että viimein tapahtuisi jotakin, joka saisi asiat paremmalle tolalle. Sen jonkin olikin viimein aika saapua maisemiin, kun djalalainen kuuli pientä rapsahtelua putousta ympäröivissä pensastoissa.
"Hei Ari, kuulitko? Tuolla on joku!" Othello ilmoitti innostuneena, mutta omissa maailmoissaan makaileva koirasusi vain urahti jotakin mitäänsanomatonta vastaukseksi. Näin ollen koristellun koiran oli itse lähdettävä tarkistamaan mikä siellä puskassa oikein mekasti.

Chihuahuan mentyä sai Ardante viimein kaipaamaansa rauhaa, joten hän ei vaivautunut kiinnittämään pitkäksi venyvään hiljaisuuteen hyvään aikaan mitään huomiota. Vasta sitten, kun aurinko alkoi hiljakseen painua mailleen, uros oikeastaan vasta tajusi olevansa ypösen yksin.
"Othello? Oth hei, missä sinä olet?" puolikuulainen huhuili noustessaan seisomaan ja lähtiessään askeltamaan kohti paikkaa, johon hän muisteli toverinsa kadonneen. Samaisesta pensaasta kuuluikin hihitystä, mutta naurajana oli selkeästi Othellon lisäksi joku kimeä-äänisempikin yksilö.
"Oth kuule, mitä siellä-- Kuka sinä olet?" Äimistyksekseen luppakorvainen löysi djalalaisen valkoisen, pörröisen karvakerän seurasta.
"Ari, tää tässä on Tähtis! Tai siis Pohjantähti. Se on pentu ja ihan yksin ja mä lupasin, että sä ja Pedio rupeatte sen vanhemmiksi." Kuullessaan selityksen ja nähdessään kaksi kirkassilmäistä piskiä tapittamassa itseään mitä hellyttävimmällä tavalla, ei Ardante voinut kuin jäädä tuijottamaan kaksikkoa suu ammollaan.
"Sin... Sinä lupasit...MITÄ?"

// Tintti ja Illuminati! //

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Dec 25, 2011, 23:21

Kun Darjeth ja muut eivät voineet enää nähdä häntä, pinkaisi tummaturkki juoksuun. Kyyneleet purkautuivat silmäluomien takaa, eikä narttu kyennyt juoksemaan pitkään, kun jalat pettivät alta. Erään suurehkon Befalasin kuusen juuriin narttu raahautui. Illuminati ei muistanut koska viimeksi olisi romahtanut näin. Keltamusta narttu painoi päänsä tassujensa väliin ja itki. Ei mitään huutoitkua, kyyneleet vain valuivat kuin vuolas vesiputous ja koko vartalo tärisi. Tuhannet kuvat Viiltäjän käsittelystä vilisivät mielessä. Illuminati oksensi. Hänen oli niin paha olla, miten Darjeth oli kyennyt avaamaan nartun tuskan koko maailman nähtäväksi? Miksi Illuminati ei saanut suljettua tuskaa taas sisälleen.

Tuosta romahduksesta oli kulunut jo aikaa, mutta silti Illuminati tunsi olonsa täysin erilaiseksi. Hän oli tavannut kyllä Auroran ja Melioran Djalan rannalla, silloin hän oli taidokkaasti pitänyt itsensä kasassa, ei antanut vihiäkään sisäisistä ajatuksistaan. Narttu oli ollut jopa ryhmänsä kokouksessa, sielläkään hän ei ollut antanut muille vihiä, kuinka tuskainen hänen olonsa oli.
Illuminati kaipasi yhtäkkiä Lessua. Olisi niin ihanaa tavata taas tuo narttu. Ehkä hän voisi taas avautua tuolle Darjethista ja kertoa, että häntä pelotti, että oli ihastumassa.

Noiden ajatusten kera susinarttu käänsi askelluksensa kohti Afuelin maita, jossa Lessu saattaisi olla. Mutta sinne olisi vielä pitkä matka. Vesiputouksen kohina keskeytti kuitenkin ajatukset ja lahkolainen huomasi olevansa janoinen. Niinpä tuo lähti kohti kohisevaa kauneutta. Välittämättä paikallaolijoista, pienen nyökkäyksen Illuminati antoi heille, tuo meni juomaan.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Jan 4, 2012, 3:06

"Joo siis kun tehän erositte kun ette voi saada pentuja niin TADAA, tässä teille pentu! Tähtis on oikein kiva ja kiltti ja haluaa oppia kaiken Andriaanasta ja lupas opettaa mut vastineeksi paimentamaan ja--" yltyi yhä puskassa kykkivä Othello selostamaan äimistyksestä mykistyneelle Ardantelle, kunnes puolikuulainen viimein keskeytti kammottavalla tavalla hänen sydänalaansa viiltävän sanatulvan siihen paikkaan.
"Hei Oth, hiljaa nyt! En, en minä voi enää perua tapahtunutta, se olisi Bedioa kohtaan todella... Epäreilua. Hän on voinut löytää jo jonkun muun jonka kanssa elää ja en minä... Ei se vain..." luppakorva protestoi surkeana. Juuri samalla hetkellä metsän siimeksestä asteli putousaukiolle mustaturkkinen susi, jonka havaitseminen sai Ardanten liki nielemään kielensä järkytyksestä. Hetken ajan hän nimittäin luuli, että puheen kohteena ollut Bedio oli sattunut kuin ihmeen kaupalla paikalle, mutta ei, tämä susinaaras olikin musta keltaisin - ei valkoisin - merkein. Uros ei tiennyt oliko hän pettynyt vai helpottunut tiedosta, joten hän tyytyi vain vastaamaan toiselta saamaansa kumarruksenpoikaseen jäykällä nyökäytyksellä.

Othello ja Pohjantähti katsahtivat pettyneenä toisiinsa Ardanten kumotessa rujosti heidän hienot suunnitelmansa, mutta puolikuulaisen sitten ryhtyessä nyökkäilemään jollekin pensaspiskien kannalta näkymättömissä pysyttelevälle henkilölle, valtasi innostus jälleen nopeasti etenkin chihuahuan naaman.
"Ja yksin minä... En varmastikaan osaa huolehtia pennusta. En tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen pahoillani, em, Pohjantähtikö se oli? Voin kyllä auttaa sinua löytämään jonkun joka huolehtisi sinusta, jos se yhtään lohduttaa", Ari myötätuntoisena elikkona lupaili samalla, kun Othello loikkasi puskasta ulos saadakseen tietää, kuka heidän seuraansa oli saapunut. Nähdessään juomaan asettautuneen hukan olisi djalalainen varmasti heittänyt voltin silkasta riemusta, jos vain olisi osannut.
"Höpönlöpön Ari, me kysytään vaan neuvoa niin kyllä me yhessä selvitään! Hei täti, sä siellä! Voitko opettaa meitä huolehtimaan yhestä orpopennusta?" Othello kimitti lähtiessään pinkomaan kohti tummaa naarasta, eikä Ardante ehtinyt tehdä mitään toveriaan estääkseen.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Jan 5, 2012, 17:09

Illuminati räpytteli punaisia silmiään ja upotti kuononsa veteen. Virkistävä neste virtasi hampaiden välistä. Susi sulki silmänsä ja huokaisi. Vettä valui leukaa pitkin turkkiin.
Illuminati säpsähti ja keirähti ympäri kuullessaan pusikosta rynnänneen olennon sanat. Pieni vaaleanruskea koira huuteli apua orpopennun hoitoon. Suden kasvoille nousi outo ilme ja tuo katsoi kolmikkoa oudoksuen.
"Enhän minä edes tunne teitä."
Nartun katse osui Ardanten otsaan. Pelko jysähti sydämessä, toinen oli Puolikuu. Mutta Illuminati oli loistava taistelija. Herra heräsi nartun mielessä, valmiina suojelemaan seuraajaansa.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Jan 8, 2012, 22:49

Othello vain nauraa kihersi saadessaan puhuttelemansa suden hätkähtämään ja näyttämään kerrassaan kummastuneelta. Hän oli saanut elonsa aikana sen verran paljon hämmentyneitä katseita osakseen, ettei moinen tuntunut enää missään.
"No se nyt ei ole ongelma eikä mikään! Katos kun mä olen Othello, toi iso on Ardante ja valkonen-- Hei Tähtis, tuu esiin! Tähtis on Tähtis tai ehkä kai Pohjantähti, en oikein tiiä varmasti vielä itekään", chihuahua selosti loikkelehtiessaan pirteästi naaraan luokse. Samalla valkoturkkinen paimenkoiranrääpälekin kiipesi ylös pensaikosta ja lähti taapertamaan ujosti hymyillen pikkupiskin perään.
"Pohjantähti on se nimi, mutta saa sanoa Tähtiksekskin kyllä", koiranpentu lupasi, ennen kuin Ardante viimein pääsi tilanteen tasalle ja harppoi nolona kohti tapahtumapaikkaa. Häntä hävetti Othellon käytös sen verran paljon, ettei hän saanut suunnattua silmiään suoraan kohti vierasta hukkaa, mistä syystä tämän yllättävä jännittyminenkin meni puolikuulaiselta tykkänään ohitse. Tilanne oli muutenkin niin kaoottinen, ettei klaaninsa ja Lahkon väliselle sotatilalle liiennyt toistaiseksi edes puolikasta ajatusta uroksen pääkopasta.
"Anteeksi, olen pahoillani Othellon takia... Hän on vähän... Suorasukainen joskus", luppakorvainen uros mumisi päästessään lähemmäksi putousta ja sen rannalle hiljalleen kerääntyvää koiraeläinpopulaatiota.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Jan 8, 2012, 23:02

Illuminati keräsi itsensä kasaan nopeasti. Kasvoilta hävisi pieni pelon poikanen toisen puolikuulaismerkin takia. Silti susi pysyi varuillaan.
Pieni koira ryntäsi häntä kohti. Mustaturkki melkein kavahti kauemmas, mutta sai pidettyä itsensä kauemmas. Myös inhon irvistys meinasi tulla kasvoille, mutta sekin saatiin hillittyä.
Siispä Illuminati seisoi hieman hämillään pientä, Othelloksi esittäytynyttä tuijottaen. Puskasta ryömi jotakin valkoista joka esittäytyi Pohjantähdeksi.
"Eli te kaksi tarvitsette apua pennun hoitamisessa?"
Illuminati kysyi varovasti.
"Ainiin. Olen Illuminati."
Ensivaikutelma Othellosta oli hirvittävä, jonka takia Pohjantähden hyvätapaisuus korostui. Keltaharjas jopa hymyili hieman valkoturkille.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Jan 21, 2012, 17:30

Ardante reagoi liian hitaasti eikä ehättänyt kieltäytymään kohteliaasti avusta, ennen kuin Othello oli jo napannut jälleen kerran puheenvuoron itselleen.
"Joo kiva tavata Illuminati, apua me just tarttetaan! Meillä katos ei ole ikinä ollut pentuja, joten ei me tiietä miten niitä hoidetaan", chihuahua selitti samalla, kun hieman pikkupiskiä suurikokoisempia Pohjantähti taapersi silmät loistaen tämän vierelle. Ardante sen sijaan keskittyi vain näyttämään perin juurin tuskastuneelta, sillä hänen mielestään toverinsa sai jutun kuulostamaan nyt pahemman kerran siltä, kuin he olisivat olleet jonkinlainen hullu pariskunta.
"En mä mikään pikkupentu kyllä ole, osaan syödä oikeaa ruokaakin jo! Ja puhdistaa itse oman turkkini ja kaikkea", valkoinen karvapallo vakuutti ylpeästi, mikä sai Othellon näyttämään vähän hämmentyneeltä.
"Ai jaa? No en mä kyllä sitten ymmärrä mikä ongelma tässä on. Ari, mitä sä oikein selitit, ettet muka tiedä miten pennusta huolehditaan? Tähtishän osaa jo melkein huolehtia itse itsestään!" djalalainen uteli ja käännähti katsomaan nolona tassujaan vääntelevää puolikuulaisjättiä.
"No... Pitäisihän sitä nyt opettaa... Kaikkia... Asioita", uros takelteli ja muisteli kauhuissaan sitä, kuinka hän oli joutunut selittämään Othellolle mistä pennut oikein saavat alkunsa. Häntä ei kiinnostanut yhtään toistaa moisia kauhuskenaarioita vieraan narttupennun kanssa.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Jan 28, 2012, 11:29

Susi vältteli katsekontaktia, sillä itkusta punehtuneet silmät eivät olleet mukava näky. Varovasti tuo vilkaisi peilikuvaansa vedessä, eivät ne silmät niin punaiset olleetkaan. Niinpä Illuminati uskalsi nostaa katsettaan kolmikkoon.
"Tuo pentu tuskin on kummankaan teistä?"
Oli pakko nartun kysäistä. Alkoi vaikuttaa siltä, että kaksikko taisi olla jonkinlainen pariskunta, joka oli pahimmassa tapauksessa kidnapannut jonkun toisen pennun.
"Minkä ikäinen sinä sitten olet? Ja mistä tulet? Onko vanhempasi täällä?"
Illuminati kyseli jopa hieman huolestuneena. Noin pieni pentu harvemmin liikkui yksin, vaan vanhempiensa kanssa. Etenkin kun tuon ikaisille pennuilleen Illuminati oli vielä jauhanut ruuan suussaan mössöksi, sillä ei pienokaisilla ollut niin hyviä hampaita, että voisivat itse repiä lihasta palasia.
"Olet oikeassa. Pentujen pitäminen ei ole helppo asia. Saalistaminen, suunnistaminen, jäljestäminen. Kaikki pitää opettaa aivan perusasioista lähtien."
Keltamusta alkoi innostua tästä, sillä oli jotakin tekemistä, joka vei ajatukset kokonaan pois Darjethista.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Feb 15, 2012, 18:54

Othello naurahti sydämellisesti ajatukselle siitä, että Pohjantähti olisi voinut olla hänen tai Ardanten oma jälkeläinen.
"No ei, eihän se ees näytä yhtään meiltä!" chihuahua kihersi. Oikeastaan pörheä narttu ei poikennut puolikuulaisen ruumiinrakenteesta niin kamalan paljon, etteikö sukulaisuus olisi voinut olla mahdollistakin, mutta Othello nyt osasi vain nähdä koirasta sen, että tämä oli valkoinen ja urokset eivät.
"Öö no mä olen muutaman kuukauden ja mun vanhemmat on Uudessa-Seelannissa. Mäkin olin ennen siellä, mutta sitten tulin Andriaanaan kun mut niinku pudotettiin isoon vet-- ei kun mereen", Pohjantähti puolestaan vastaili joutuessaan kunnon ristikuulusteluun. Enää kurjan kohtalonsa ajatteleminen ei saanut vedettyä pennun mieltä sen ihmeemmin synkäksi, sillä se oli jo ollutta ja mennyttä ja nyt hän oli tässä, ja hänellä oli ihan hauskaa näinkin. Niinpä niin Pohjantähti kuin Othellokin pyllähtivät kuuliaisina ja kiinnostuneina maahan istumaan, kun Illuminati ryhtyi kertomaan millaisia taitoja pennun olisi opittava.
"Kyllä me Arin kanssa osataan noita kaikkia. Mä olen aika hyvä haistelemaan saaliita esiin ja Ari jyrää ne maahan ja sitten me syödään. Onko mitään muuta mitä pitäis tietää?" djalalaispiski uteli. Vaikka taustalla pysyttelevä Ardante kärsi yhä nolon keskustelun laadusta, ryhtyi hänkin nyt vilkuilemaan varoen kohti mustaa sutta. Vaikkei uros ollutkaan vielä lupautunut valkoisen karvakerän kasvatti-isäksi, niin olisihan tällaisia asioita ihan hyvä tietää... Ikään kuin varmuuden vuoksi.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Feb 26, 2012, 12:52

Illuminati ei viitsinyt pienen koiran sanoihin todeta yhtään mitään. Ei hän aivan varsinaisesti ajatellut, että tuo oli kaksikon yhteinen pentu, vaan että esimerkiksi Ardanten synnytyksessä kuolleen puolison pentu, tai jotakin. Ei keltatukka jaksanut tarpeeksi tarkkaan miettiä.
"Selvä. Eli olet aivan uusi täällä. Olet siis elänyt ihmisten kanssa, että villissä luonnossa?"
Illuminati keskittyi pentuun, chihuauan turhat lärpätykset menivät ohi korvien, mutta kysymys kuitenkin pääsi aivoihin asti.
"On monta asiaa, mitä teidän pitää tietää, mutta ensin teidän pitäisi tietää kaikki mahdollinen pennusta. Yleensä jos pentu on oma, on helppo tietää kaikki pennusta."
Keltamusta naurahti pikkasen.
"Mitä olet yleensä syönyt?"

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Feb 27, 2012, 18:50

Jälleen sai Pohjantähti aihetta nyökyttää innoissaan päätään, kun Illuminati uteli tarkemmin hänen entisestä elämästään.
"Joo, ihmisten ja muiden koirien ja lampaiden. Mutta nyt olen ollut jo monta päivää täällä, ihan ihan yksin pääasiassa", pentu kertoi ja oli selvästi ylpeä selviytymisestään, kuten ehkä syytä olikin. Nartulla oli ollut suuri onnenkantamoinen matkassaan, kun mokoma ei ollut päätynyt minkään suuremman petoeläimen tai vaikkapa uhraushaluisen lahkolaisen tielle keskenään elellessään.
"No, kyllä mä voin kertoa ihan kaiken minkä vaan keksin, jos jaksatte kuunnella. Ruoasta ja muustakin", valkoturkki jatkoi, mikä sai Othellon heiluttamaan iloissaan häntäänsä. Chihuahua oli jo keskustellut aika paljon penikan aiemmasta elosta piileskellessään tämän kanssa pensaikossa, mutta hän oli silti kiinnostunut kuulemaan yhä vain lisää.
"Ensin mä söin pienenä tietty äidin maitoa, ja sitten söin ihmisten antamaa ruokajuttua. Sitten mä kasvoin ja söin joskus eläimiä, joita pihalta löytyi. Sellaisia pieniä, liskoja ja sammakoita ja muita. Kaikkein hienointa oli, kun sain kiinni kiivilinnunpoikasen! Ja täälläkin söin lintua, jonka yksi Hekla-susi oli metsästänyt. Ja olen syönyt myös marjoja ja jotain niinku valmiiksi kuollutta eläintä joka oli aika pahaa ja pesästä pudonneen munan." Täplänaaman haaveilevaisesta ilmeestä oli helppo päätellä, että ruoka ja metsästäminen olivat nuorelle koiralle hyvin mieluisia puheenaiheita, joista hän olisi voinut jaaritella vaikka lopun iltaa.

Keskustelun yhä vain edetessä hiippaili Ardantekin ikään kuin muina miehinä lähemmäksi. Luppakorva ei kuitenkaan sanonut mitään, sillä hän ei halunnut kiinnittää muiden huomiota heräilevään kiinnostukseensa. Antoi vaalean pennun vain paistatella valokeilassa, josta tämä ilmeisesti näytti jopa nauttivan.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Mar 1, 2012, 18:17

Illuminati alkoi tuntea olonsa jo mukavaksi. Oli ihanaa keskittää ajatuksensa johonkin niin yksinkertaiseen asiaan, kuin kertoa kahdelle ilmeisesti aikuiselle, miten pentua hoidettiin. Huolet väistyivät taka-alalle kuin itsestään.
Kun Pohjantähti oli vastannut kaikkeen nartun esittämiin kysymyksiin, keltatukka vastasi:
"Okei. Ajattelin vain, että pystyvätkö sinun hampaasi syömään ihan raakaa lihaa, kun sen aika sitkeää pienten pentujen hampaille. Minun piti ainakin pureskella ruokaa pehmeämmäksi ennen pennuilleni antamista."
Nyt Illuminati nosti katseensa Ardanteen ja Othelloon.
"Kun metsästätte Pohjantähdelle ekaa kertaa jotakin isompaa kuin lintua, esimerkiksi peuraa, jonka liha on sitkeämpää, kannattaa sitä sitten hieman suussa jauhaa pehmeämmäksi ja antaa sitten vasta hänelle. Muuten pentua saattaa sattua suuhun. Ainakin Dominoni söi mielemmin pehmeämpää ruokaa tuon ikäisenä."
Vaikka narttu osin vihasikin suorasanaista pentuaan, tuon silmissä välähti rakkaus.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Mar 2, 2012, 20:02

Kun Illuminati huomautti sitkeän lihan olevan vähän vaikeaa syötävää pienille pennuille, näytti Pohjantähti hetken hieman nololta.
"No, okei, joo... Tulee siitä vähän leuat kipeeksi joskus, kun pitää pureskella niin kovaa, mutta kyllä mä silti osaan", valkoturkki paljasti. Hänestä ei ollut kiva myöntää, ettei kaikki sujunut ihan sentään tanssin askelin, mutta pääasiahan oli, että asiat hoituivat kuitenkin jotenkin! Ei paimenkoira ollut nimittäin niin pahanlaatuinen hienohelma, että olisi jättänyt syömiset syömättä ja kuollut nälkään ihan vain pienen säryn takia.

Othello ja Pohjantähti eivät sitä tajunneet, mutta mustan suden käyttämiin sanavalintoihin tarkemmin keskittyvä Ardante kyllä havaitsi, että naaraalla oli kaikesta päätellen ihan omakohtaistakin kokemusta pentujen kasvattamisesta. Asia varmistui viimeistään siinä vaiheessa, kun keltamerkki mainitsi yhden jälkeläisistään - Dominon - nimeltä.
"Selvä", jäyhä uros tokaisi yksinkertaisesti, mikä oli kuitenkin ensimmäinen merkki siitä, että hän oli alkanut kuin itsestään hyväksyä ajatuksen orpopennun huoltamisesta.
"Onko, tuota... Narttupentujen kasvattamisessa jotain olennaista eroa uroksiin verrattuna?" tuli luppakorva sitten tovin hiljaisuuden jälkeen jopa udelleeksi. Kyllähän hän nimittäin olisi omaa sukupuoltaan edustavan lajitoverin jotenkin osannut koulia jo omien kokemustensakin perusteella, mutta naaraat olivat monilta osin niin mystistä kansaa, että niiden kanssa oli parempi katsoa kuin katua.

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Mar 11, 2012, 11:13

Illuminatin kasvoilla käväsi jopa jokseenkin lempeä hymy Pohjantähden sanojen ansiosta. Oli kyllä neidostakin söpöä, että pennut luulivat aina niin paljon itsestään. Katse kiersi maisemaa, mieleen palasi taas Darjeth, mutta nopeasti susi terävöityi takaisin keskusteluun. Ardanten kysymys sai Illuminatin miettimään.
"Ei oikeastaan. Narttupennut vain kasvavat henkisesti nopeammin, ja saattavat kysellä vaikeammista asioista nopeammin. Niin ja narttuja harvemmin kiinnostaa miesmäiset temmellykset, mutta poikkeuksiakin löytyy."
Susi totesi katsoen merkitsevästi Ardanteen. Jos nuo päättäisivät Pohjantähdestä pitää huolta, olisi varauduttava kysymykseen: miten saatiin pentuja.
Keltatukka mietiskeli, oliko jotakin tärkeää lisättävää vielä.
"Säännölliset nukkumisajat ovat tärkeitä, muuten joudut vielä kestämään kiukuttelevaa pentua, joka ei halua nukkua, vaikka väsyttää niin paljon, että silmät eivät pysy auki."
Samainen Domino oli pienenä ollut huono nukkumaan, mutta aina loppujen lopuksi pienokaisenkin oli saanut nukkumaan.
"En nyt oikein keksi mitään erikoista lisättävää. Jos Pohjantähti olisi vielä aivan pieni, hänen hoitamisensa olisi paljon vaikeampaa. Mutta hän näyttää jo osaavan tulla melkein itse toimeen."

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Mar 15, 2012, 21:33

Ardanten kiusaantuneisuus helpotti huomattavasti hänen saadessaan varmistuksen sille, ettei narttupennun kasvattaminen ehkä ollut sittenkään mitään avaruustiedettä tai muuta yhtä hankalaa. Vaikeisiin kysymyksiin vastaileminen voisi tosin olla, noh, vaikeaa, mutta siinä vaiheessa lupasi Othello olla avuksi.
"Ari on kyllä tosi huono kertomaan mitään, mutta älä huoli Tähtis! Mä kerron sulle kaikesta kaiken mitä ikinä vaan haluut tietää!" chihuahua vakuutti, mikä sai Pohjantähden hymyilemään ilahtuneesti pikkuruiselle koiralle. Puolikuulainen ei ollut tosin yhtään vakuuttunut siitä, millainen aikuinen valkoturkista Othellon neuvojen avulla kasvaisi, mutta sitä ei onneksi ollut tarpeen miettiä vielä kovin tarkasti.

Illuminatin todetessa lopuksi paimenkoiran osaavan jo likipitäen huolehtia itsestään, tuntui narttu suorastaan paisuvan ylpeydestä, mikä sulatti lopulta jopa Ardanten kasvot hentoon hymyyn. Eihän tuollaisesta rääpäleestä vain voinut olla pitämättä! Sitä paitsi... Vaikka uros oli pyrkinyt unohtamaan koko asian, kuului kaikkien puolikuulaisten perusvelvollisuuksiin niiden tunnetumpien lahkolaismurhajuttujen lisäksi suvun pitäminen hengissä, lisääntyminen. Ei luppakorva voisi paimenesta oikeaa puolikuulaista millään ilveellä tehdä, kun ei tämä kerran sukuun kuulunut, mutta ainakin hän voisi tehdä parhaansa tämän ajatusmaailman kehittämiseksi oikealle suunnalle. Se olisi jo paljon enemmän, kuin mitä Ardante oli tällä saralla uskonut pystyvänsä tekemään.
"No, tuota... Ehkä me sitten voisimme katsoa tulisiko siitä mitään. Tai siis tietysti jos haluat oikean perheen, jossa on isä ja äiti, niin voimme me etsiäkin--"
"Eikä! Voi juku, ei kun mä haluun olla teidän kanssa ja opettaa Otin paimentamaan ja oppia saalistamaan ja kaikkea! Ihan vaan teidän!" Pohjantähti keskeytti niin innokkaasti, että Ardanten hempeä ilme muuttui varsin hämilliseksi. Hetken äimistelemisen jälkeen hän kuitenkin käänsi katseensa kohti Illuminatia ja mutisi sanottavansa varsin vaimeasti ilmoille.
"Tuota, em, kiitos. Neuvoista."

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Mar 24, 2012, 10:52

Illuminatin kasvoille hiipi taas hymy. Vai sillä lailla. Oli tainut Ardante joitakin hetkiä sitten kertoa tuolle pienelle koiralle niitä 'vaikeita asioita'. Miksi tuo kaksikko oli edes yhdessä? No, ei ollut Illuminatille kuuluva asia. Olkoot vaikka homopariskunta. Kolmikko keskittyi toisiinsa, puhuivat perheistä. Hitaasti alkoi keltamusta tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Pitäisiköhän sitä lähteä, ennenkuin tuo uros tajuaisi kysyä häneltä lahkosta?
"Ole hyvä vain."

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by hitodama on Mar 25, 2012, 22:55

Ardanten ja Illuminatin vaihtaessa kohteliaisuuksia keskenään käänsi Othellokin huomionsa jälleen mustaan suteen ja heilutti tälle iloissaan häntäänsä.
"Joo, siis kiitti tosi paljon! Jos meille tulee jotain ongelmia, niin me etitään sut ja tullaan kyselemään lisää", chihuahua vannoi juhlavasti, mikä sai luppakorvaisen puolikuulaisen naurahtamaan möreästi ja vilkaisemaan Illuminatia pahoittelevasti. Ennen kuin hän ehätti sanoa mitään, yhtyi Pohjantähtikin kuitenkin vanhempien aloittamaan kuoroon.
"Hei kuule, mä voin näyttää sitten isompana miten hyväksi opin! Saalistan sulle kiitokseksi kengurun, täti!" paimenkoira intoili, vaikkei kukaan paikallaolijoista - ei edes uusiseelantilaispenikka itse - tiennyt miltä kenguru mahtoi edes näyttää.

Näiden jalomielisten lupausten jälkeen alkoi Ardante keräillä koirakaksikkoa kasaan ja käyttäytyä siihen malliin, että alkaisi olla hyvä idea jättää kiusattu Illuminati omiin oloihinsa. Eihän keltaharjaksinen alun alkujaankaan ollut heitä nimittäin seuraansa pyytänyt.
"Mennään etsimään nukkumapaikkaa, alkaa olla myöhä", hän vinkkasi, mikä riitti saamaan pikkuisiin vauhtia. Mokomat eivät tajunneet edes hyvästellä susinaarasta, mutta luppakorva seisahtui sentään nyökäyttämään tälle kuonoaan.
"Tapaamisiin", jykevä uros hyvästeli lyhyesti mutta lämpimästi, ennen kuin lähti tovereidensa perässä putousta ympäröivään metsään. Kolmikko katosi varsin nopeasti näkyvistä, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin metsästä kuului innokasta puhetta, jonka seasta kaikui lukuisia mainintoja Otti-sedästä, Ari-sedästä sekä Illu-tädistä.

// Jeh, kiitos pelistä! ^^ //

Re: Adoptiotoimistosta, päivää
Post by tintti on Mar 28, 2012, 21:28

"Tulkaa vain, melkein koskavain. Minut löytää mitä luultavammin Befalasin mailta. Kuulun siihen laumaan nykyään."
Narttu sanoi hymyillen kolmikolle. Olisi todellakin mukava myöhemmin tietää, miten noilla meni. Pienokainen puhui kenguruista. Kyllä Illuminati sellaisesta oli kuullut matkallaan Distanceen, mutta ei hän ollut koskaan sellaisia nähnyt. Sen verran pentuja kasvattaneena susi päätti, ettei ollut hyvä kertoa toiselle, että andriaanalla ei ollut kenguruita.
"Tapaamisiin."
Kolmikko lähti, mutta hyvä olo ja mieliala jäivät Illuminatin luo ja tuo alkoi miettiä taas Darjethia. Ehkä hän sittenkin oli ollut hieman kohtuuton tuota urosta kohtaan, asiat olisi pitänyt selittää suoraan, eikä olettaa Darjethin ymmärtävän piilomerkityksiä.