Othello - RPGs

Carmis » Nuotiopaikka » Miss' loistat, oi puolikuu?

Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by hitodama on May 5, 2011, 16:55

Illan alettua kunnolla hämärtää oli yö laskeutunut jopa yllättävän nopeatempoisesti Carmiksen lämpimien metsien ylle ja päässyt pimeydellään yllättämään erää puiden keskellä samoilevan koiraeläimen pahemman kerran. Selvästi jotakin etsien tuo pahainen pikkupiski kurkisteli jokaisen tielleen sattuvan kiven, pensaan ja kannonkolon uumeniin siinä toivossa, että olisi kadottamansa sen varjoista yhyttänyt.
"Ääää mihin hitsiin ne oikein meni?" Othello-niminen chihuahua höpisi itsekseen loikkiessaan vauhdilla sinne sun tänne. Lopulta hän tupsahti pienelle sammaleiselle aukiolle, jonka reunaan seisahtui hetkeksi katselemaan ympärilleen. Kaikkialla oli kuitenkin hiljaista, eikä suurten silmien muljautteleminen saanut maisemassa minkään heräämään eloon ja vastaamaan turhautuneen koiran tuijotukseen.
"ARIII! Ari Ari Ari missä sä ooooooot!" yltyi Othello jopa viimein rääkymään. Mieleensä kun ei ollenkaan tullut, että kenties tuo nimeltä mainittu toveri oli eksyttänyt chihun tahallaan saadakseen viettää edes hetken ihan vain kahden tyttöystävänsä Bedion kanssa.

// No niin Lake tykitetääs tämä jo pois alta! =D //

Re: Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by lara on May 11, 2011, 11:32

Fiore oli palailemassa takaisin vesiputouksille tarkastettuaan Carmiksen alueet perinpohjaisesti. Kaikki oli ollut hyvin, ja olipa narttu liittänyt yhden uuden jäsenenkin laumaansa. Oikein onnistunut iltakävely, siis!
Samassa koirasusi säpsähti kuullessaan varsin vastenmielistä mölinää jostain päin hämärää metsikköä. Fiore kallisti päätään kuunnellessaan mekkalaa.
Sen oli joka tapauksessa otettava selvää äänen lähteestä, voisihan toinen olla vaikka eksynyt. Narttu voisi ottaa kulkijan mukaansa putouksille ja he voisivat etsiä tämän kadonneen toverin aamulla.
"Huhuu?"
Ruskeaturkkinen huhuili lähtien askeltamaan kohti ääntä.

Re: Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by hitodama on May 11, 2011, 12:04

Othellon oli myönnettävä, ettei hän oikeastaan osannut odottaa huutelunsa saavan aikaiseksi minkäänlaista vastakaikua. Niinpä hän yllättyikin ja suorastaan säikähti melkoisesti, kun naaraspuoliselle elikolle kuuluva ääni kantautui nuotiopaikalle jostakin metsän uumenista. Hätkähtäen uros pomppasi paikoillaan ympäri ja haravoi pikaisesti taakseen jäävän puistikon katseellaan. Kauempana totta tosiaan liikkui joku ruskeasävytteinen koirasusi, alueista päätellen kenties carmislainen. Kenties tämä Ardanten laumatoverina tietäisi jotakin tämän olinpaikasta!
"Heiiiiiii" chihuahua ulvoi kohottaen kuononsa kohti taivasta, kuin paraskin susihukka. Nopeasti hän kuitenkin alkoi papatella ilmoille kysymyksiä normaalilla puheäänellään, joka tosin sekin muistutti suorastaan raivostuttavan paljon vinkuvaa ulisemista.
"Ootko nähny sellasta hervottoman isoa urostaaaaaaa? Sen nimi on Ari ja se kuuluu Carmikseen ja sillä on lerpattavat korvat ja sellanen puolikuuläntti otsassa ja se meni multa hukkaaaaaan", paikoilleen toisen lähestymistä odottamaan jämähtänyt piski uteli.

Re: Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by lara on Jun 16, 2011, 16:33

Joku siellä tosiaan liikkui. Fiore kuunteli hetken aikaa vieraan liikkeistä aiheutuvaa kahinaa, ja luimisti korviaan pikkukoiran ulistessa varsin epämiellyttävällä volyymilla tervehdyksiään.
"Iltaa."
Koirasusi kuitenkin toivotteli hyväntahtoisesti, sillä tokihan kaikille oli annettava hyvä ensivaikutelma, olivat ne sitten miten ärsyttäviä tahansa.
"Isoa... ei, ei täällä metsässä ole liikkunut tänä iltana muita kuin minä."
Fiore vastasi hieman hämmentyneenä toisen varsin vilkkaasta käytöksestä ja puhetavasta. Sitten se kuitenkin tajusi huomata oleellisen kohdan pikkukoiran puheessa - puolikuuläntti. Koirasusi kurtisti hieman kulmiaan. Olisiko tässä kyseessä joku niistä kamalan kuuloisista tapauksista, joista se oli vast' ikään kuullut?
"Hetkinen, sanoitko puolikuu? Oletko varma, että sinun on turvallista liikkua hänen seurassaan?"
Se kysyi.
"Vai oletteko kenties ystäviä?"

Re: Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by hitodama on Jun 17, 2011, 17:09

Othellon tanakasti pystyssä sojottavat korvat lerpahtivat pettymyksestä vasten koiran niskaa hänen kuullessaan, ettei pehmoisen näköinen naaras ollut nähnyt vilaustakaan Arista koko suuressa metsässä.
"Ai jaa hö... Ehkä se menikin sitten Befalasin suunnalle piiloon", uros jupisi nyt jo pienempään ääneen. Hän oli uppoutua miettimään mistä lähtisi hakemaan toveriaan seuraavaksi, mutta koirasuden seuraavat kysymykset pudottivat piskin tehokkaasti takaisin maanpinnalle. Chihuahua naulasi suuret silmänsä taas vieraaseen ja näytti kertakaikkisen hämmentyneeltä.
"...täh?" Othello töksäytti, ennen kuin sai hetken kuluttua äimistyksen viemän puhekykynsä takaisin.
"Ystävä se on, ja hyvä ystävä muuten onkin! Sen seurassa oon paremmassa turvassa kuin muuten ikinä. En ees muista montako kertaa Ari on pelastanut mut jo tappeluista ja ties mistä! Se sanoo, että se tekee sitä sen suvun takia, että niiden kuuluu kaikkien auttaa sillain muita. Mä kyllä luulisin että se vaan tykkää musta eikä halua siksi että mulle käy köpelösti", koira vakuutti puolustaen Ardantea niin terhakasti, kuin vain taisi. Oli ehkä kaikkien onni, ettei hän tiennyt kovin tarkkaan mitä Puolenkuun klaani oikeastaan teki, sillä puheet lahkolaisten listimisestä ja raatelemisesta olisivat varmasti vain sekoittaneet Fioren mieltä entisestään.

Re: Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by lara on Jul 4, 2011, 1:20

Koirasusi oli kieltämättä aivan ymmällään. Miksi se punaturkkinen narttu oikein oli kertonut niin kamalia asioita näistä puolikuulaisista, kun tämä pikkukoira taas kertoi täysin päinvastaista?
Fiore tarkasteli Othelloa hämärässä. Tämä pieni, hieman typerän oloinen koira vaikutti siltä, ettei se edes pystyisi valehtelemaan.
"Voi, mutta sehän on hieno aate kokonaiselta suvulta."
Ruskeaturkkinen sai sanottua kaikelta hämmästykseltään.
"Toivon todella, että löydät pian ystäväsi. Näissä metsissä liikkuu paljon kaikenlaista porukkaa."

Re: Miss' loistat, oi puolikuu?
Post by hitodama on Jul 17, 2011, 19:11

Othellolta meni tyystin ohitse niin Fioren hämmentyneisyys kuin myös se, kuinka tämä tutkaili chihuahuaa arvioivasti katseellaan. Uros kun keskittyi olemaan vain tyytyväinen siihen, kuinka toinen näytti pyörtävän aiemmat epäilyksensä Arin luotettavuudesta ihan vain siksi, että pikkupiski oli tälle toveristaan niin vakuuttavasti puhellut. Ai että "Ari ja Pedio" olisivat taatusti ylpeitä hänestä, kun Othello vain heidät jostain löytäisi ja tästä tapauksesta kertoisi!
"Joo niin on. Oon tavannut jo aika monta sen sukulaista, ja kaikki ne on tosi kivoja. Tai jotkut aika kivoja, kun Quanta on ainakin vähän kärttysä, mutta kiva silti. Ja niillä on ihan kaikilla se puolikuuläntti turkissa! Se on tosi siistiä, kun siitä tietää heti ketkä kuulu sukuun ja ketkä ei", djalalainen vielä jatkoi ja röyhisti rintaansa ylpeänä siitä, kuinka paljon hän osasikaan naaraalle kertoa. Vaan kun toinen mainitsi metsiköissä mahdollisesti hiippailevista hämäräporukoista, lysähti koiran ryhti huomattavasti ja hän vilkaisi saman tien kohti puita epäileväisesti.
"Ai jaa, oho. Hmm, ehkä mun sitten pitäis jatkaa etsimistä ihan heti, että ehin löytää sen ennen kun yöstä tulee vielä pimeempi" koira mutisi.
"Että öh, heippa hei nyt sitten! Toivottavasti et törmää säkään siihen kaikenlaiseen porukkaan!" Othello vielä jatkoi käännähtäessään itselleen ominaiseen tapaan hyvin ripeästi ympäri ja alkaessaan saman tien loikkia kohti metsikköä. Nyt olisikin löydettävä suojelevainen Ari-toveri mitä nopeimmin, ennen kuin kamalat pimeyden voimat chihuahua-paran hotkaisisivat!

// JOO no okei siinä se! //