Zephyr - RPGs

Befalas » Havumetsä » Ei saalista ilman saalistusta

Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on May 17, 2009, 16:21

// Toinen nimivaihtoehto töpölle oli "Saalistajat saalistavat saalista", mutta se oli jo hieman liiankin... Kökkö. ='D Yoshi ja Jeremy siis taas Zephyrin kaveriksi. //

Kaunis sää oli jatkunut katkeamattomana koko sen ajan, kun kaksi nuorehkoa susiurosta olivat samonneet tiensä läpi Carmiksen ohuen metsäkaistaleen, heidän saapuessa nyt hiljakseen kohti Befalasin rajaa. Oikeastaan maallikon oli hieman hankala erottaa rajan tarkkaa sijaintia, sillä havupuut tuntuivat tunkeutuneen maisemaan kuin varkain. Ensin tummempia puita oli näkynyt vain pari siellä ja muutama tuolla, mutta yhtäkkiä mokomat tuntuivat vallanneen valtaosan maisemasta itselleen. Mikä toisaalta oli vain hyvä asia, sillä sitähän hukkakaksikko olikin lähtenyt alkujaan hakemaankin; suojaisampaa aluetta, jossa saaliseläinten väijyminen kävisi kokeneilta metsämiehiltä kuin leikiten.

Kepeästi loikkinut, joskin mahdollisimman vähän ääntä matkan aikana pitänyt Zephyr hidasti nyt vauhtiaan ja kääntyi katsomaan taakseen. Vihreät silmät hakivat maastosta Jeremyä, jonka harmaaturkki oli värvännyt seuraamaan heittoveisten armollisella avustuksella suoritettavaa metsästysnäytöstään. Kyseiset terät makasivat vielä levollisina vasten suden etujalkoja, mutta eivätköhän nekin pian pääsisi tositoimiin kiinni.
"Tämä alkaa näyttää jo paremmalta maastolta", sinimaskinen totesi vaimealla äänellä toiselle. Ei sopinut kailottaa niin, että pahaa-aavistamattomat pikkueläimet lähtisivät kaikki lipettiin petojen tieltä.
"Jos hajaannutaan vähän ja katsotaan, kumpi löytää ensin jotain mielenkiintoista?" uros sitten ehdotti päätään kallistaen Jeremylle.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on May 17, 2009, 16:42

Heti harmaaturkkisen jälkeen maisemaan saapui toista hivenen nuorempi susiyksilö. Tuokin yritti parhaansa mukaan edetä mahdollisimman vähä-äänisesti ja huomaamattomasti. Pitkät hontelot koipensa olivat käytännölliset pitkiin harppoviin askeliin Jeremyn tassutellessa sinimaskisen rinnalle. Tosiaan, maasto oli vaihtunut melko varkain lehtimetsästä tummempaan havumetsikköön. Täällä tuoksuikin aivan erilaiselta ja aluskasvillisuus oli varjoisampaan ympäristöön soveltunutta varvikkoa. Silti auringonsäteet ylsivät melko kiitettävästi myös kasvipopulaation pohjalle saakka. Siellä täällä oli hieman valoisampia laikkuja, yleensä sammaleen peittämiä mättäitä, joilla oli hieman muuta ympäristöä harvalukuisemmin puita.

Ruskeaturkkisen vierellä kulkeva Zephyr sai jälleen vastaukseksi vain reippaan hymähdyksen ja pienoisen pään nyökkäyksen lisäefektiksi. Mutta toisaalta, eipä nyt sopisi edes turhia puhella. Poika painoi itsensä hieman matalammaksi ja lähti kuin sukkulana etenemään hieman sivuun toisen linjasta. Välillä kuono viisti tiiviisti maata pitkin, välillä poika kohotti sen ilmaan yrittäen tavoittaa jonkin sorttisen saaliseläimen tuoksua. Metsä oli täynnä mitä erilaisimpia tuoksuja ja ääniä. Jossain kaukana pikkulinnut visersivät, nuorukaisen kuonossa tuntui vahvasti sammaleiden tuoksu. Mitä todennäköisimmin päästäisillä tai muilla pienjyrsijöillä oli pesäkoloja varvikon suojissa. Nyt Jeremy tahtoisi olla hyödyllinen ja löytää jotain hienoa. Esimerkiksi jäniksen tai jonkin muun hieman hiirtä kookkaamman saaliseläimen.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on May 18, 2009, 20:29

Enää ei Zephyr jaksanut suoda montakaan ajatusta sille, ettei saanut Jeremystä nyhdettyä irti hymistelyä ja nyökyttelyä monisanaisempaa vastausta, ellei jotakin suoraan toiselta kysynyt. Ei moinen toki tässä tilanteessa edes haitannut, sillä olihan hiljaisuus saalisonnen kannalta melko tärkeää. Muussa tapauksessa tuollainen vaitonaisuus kyllä olisi saattanutkin saada hukalta jo jokusen kärkkään kommentin osakseen.
Antaen toisen lähteä haluamaansa suuntaan jäi sinimaski vielä hetkeksi paikoilleen, koettaen ottaa vainua ilmasta. Kunnon hajujäljen löytäminen metsästä oli aina enemmän tai vähemmän hankalaa, sillä ilma tuntui suorastaan tursuavan merkkejä erilaisista eläimistä. Mikään ei kuitenkaan äkkiseltään tunnusteltuna vaikuttanut erottuvan joukosta edukseen, joten pian lähti harmaaturkkikin hiipimään puistikon sekaan.

Niin äänettömästi, kuin vain ikinä osasi, talsi Zephyr metri metriltä eteenpäin sammaleisella alustalla. Varoen koetti hukka kurkkia jokaisen pensaan ja ryteikön ylitse mahdollisen saaliin toivossa, mutta mitään merkittävää ei näkynyt. Pienessä lätäkössä näytti olevan muutaman varpusen parvi höyhenpukuaan puhdistamassa, mutta moisille ei uros suonut kuin vaimean tuhahduksen. Olisi ollut varmasti kiva edes säikyttää huvikseen moiset pakosalle, mutta sellainen mekastus olisi taatusti samalla vetänyt jokaisen muunkin lähitienoon eläimen huomion puoleensa. Niinpä susi joutui jättämään typerät hottiset kylpemään typerässä lammikossaan.

Tovin jos toisenkin jatkoi Zephyr kiertelyään, nuuhkien välillä ilmaa, välillä maata. Hampaitaan kiristellen joutui uros kuitenkin toteamaan, ettei hänen polulleen ollut koko tänä aikana sattunut mitään, millä olisi kahta susiurosta ruokkinut. Niinpä harmaaturkin oli käännettävä katseensa kohti kauempana kulkevaa Jeremyä, ja lähdettävä toisen olinpaikkaa kohti. Toivottavasti nuorukaisella olisi ollut hieman enemmän onnea.
"Mitään mielenkiintoista?" kysyikin sinimaski ensitöikseen päästyään lopulta metsästyskumppaninsa luokse. Eihän se nyt kävisi alkuunkaan päinsä, että hieno veitsishow tyssäisi maalitaulun puutteeseen!

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on May 19, 2009, 11:21

Nuorukainen jatkoi omaa etsintäprojektiaan Zephyrin puuhaillessa toisaalla omansa parissa. Hieman ennen sinimaskisen esittämää kysymystä osui Jeremyn kuonoon aivan yllättäen jokin mielenkiintoinen haju. Nuoren raitaselkäisen kulku pysähtyi kuin seinään ja kuononsa uppoutui kuivien mustikanvarpujen lomaan ja lopulta painautui aina maahan saakka. Nyt taisi poikaa onnistaa! Lyhyen tovin haisteltuaan poika päätyi siihen tulokseen, että kyseisen hajujäljen jättäjän täytyi olla jonkin sortin kanalintu. Häntänsä heilahti ilmavasti kerran puolelta toiselle ja pakotettuna laskeutui sitten jälleen normaaliasentoon.

"Taisipa löytyä…", Jeremy kuiskasi ja nuuhkaisi maata vielä kerran. Mustaharjaksinen lähti seuraamaan linnun tuoksua riemuaan tukahdutellen. Voi jukra, nyt mikään ei saisi mennä pieleen! Pojan selkää komistivat pian turkkiin takertuneet neulaset nuorukaisen puikkelehdittua kuusien alaoksistojen lomassa. Lopulta jäljet johtivat nuoren susiuroksen pienimuotoisen aukiontapaisen tykö. Puita oli muuta ympäristöä harvemmin ja ne langettivat pitkiä varjoja maahan. Jeremy pysähtyi turvallisen matkan päähän ja painoi hontelon ruumiinsa maata vasten.

"Tuolla!", nuori uros kuiskasi, vaikkei ollut edes varma, oliko toinen takanaan kuulemassa. Jeremyn arviointi oli mennyt täysin nappiin. Siellähän se olla jöpötti. Muheva riekkoyksilö männyn varjon piilossa täysin ateriointiinsa lumoutuneena. Kauaa ei raitaselkäinen kuitenkaan ehtinyt lintua rauhallisin mielin ihastelemaan, sillä äkkiä tuo havahtui ja kohotti kaulansa ilmaan ympäristöään tarkkaillakseen. Riekko oli tainnut havaita saalistajien läsnäolon.

//Ai niin, unohdin kommentoida tuota sinun nimivaihtoehtoasi. Ha ha, olisi "Saalistajat saalistavat saalista" ollut aika riimikäs kyllä! n___n

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on May 22, 2009, 21:36

// Riimikäs on kyllä aika osuva ilmaisu. ='D
Hei muista btw siirrellä nuo hahmosivusikin pois Geolta, etteivät sentään mene palvelimen mukana huitsin tuuttiin. => //

Nopeasti nousi innostus koristamaan Zephyrin kasvoja, kun Jeremy kuului jotakin tutkimisen arvoista paikantaneen.
"Näytä!" kihahti susi nopeasti ja tunki kuononsa samaan kohtaan, mitä toverikin nuuhki. Toisen jo lähtiessä hajujäljen perään, tutki harmaaturkki maata vielä hetkisen, koettaen saada selkoa tuoksun jättäneestä lajista. Tarkkaa arviota oli vaikea tehdä, mutta jonkin sortin lintu eittämättä oli kyseessä. Voihan kökkäre.

Huultaan mietteliäästi purren lähti sinimaskinenkin pian hölkkäämään Jeremyn perään, koettaen jälleen pitää kulkunsa mahdollisimman äänettömänä. Tiheiden kuusten alta kulkiessa äänettömyys tosin oli välillä hieman kyseenalaista, sillä neulasten peittämät oksat pyyhkivät kahahdellen kulkijoiden turkkia ja tunkivat vielä ikävästi naamallekin. Hukan vihreät silmät puristuivatkin välillä kiinni, sillä eihän hän toki halunnut neulasi törröttämään kiinni suloisiin simmuihinsa. Sellainen olisi haitannut metsästystä huomattavasti, kun homma oli muutenkin kääntynyt jo tarpeeksi hankalaksi. Miksi, oi miksi lintujen piti osata lentää?

Zephyrin päästessä toverinsa taakse oli toinen jo painautunut maata vasten, ja tämän osoittaessa saaliin paikan sanoillaan asettautui susi toisen vierelle. Laskeutuessaan lähes makaamaan vatsalleen haki harmaakin katseellaan maastosta elikkoa, jota he olivat jo jonkin matkaa jäljittäneet. Ja kuten Jeremy oli sanonut, tönötti komea riekkouros pienen metsäaukion toisella puolen maata nokkimassa.
"Joo..." hukka vastasi hajamielisen kuuloisesti, keskittyen arvioimaan mahdollisuuksiaan linnun suhteen. Samassa eläin kuitenkin kohotti valppaasti päänsä, mikä sai suden vastaavasti painumaan litteäksi lätyksi vasten maata. Jos otus huomaisi heidät nyt, olisi peli kertaheitolla menetetty.
"Kuule, meidän on pakko kiertää vähän lähemmäksi. Näin kaukaa ei saa kovin tehokkaasti mitään teriä paiskottua mihinkään suuntaan", supisi uros hetken kuluttua, kun lintu oli laskenut vastentahtoisesti nokkansa takaisin maaperän sekaan. Riekko oli yhä selvästi varuillaan, joten saalistajien oli oltava erityisen tarkkaavaisia liikkeidensä kanssa. Pienikin virhe riittäisi pelottamaan aterian matkoihinsa.

Ennen kuin lähti kuitenkaan etenemään, kävi Zephyr nykimään toisen heittoveitsensä sinistä nauhaa auki solmustaan. Varsin näppärästi kyseinen toimitus sujuikin, ja pian saattoi uros kopata veitsen metalliosan tukevasti hampaidensa väliin. Tämän jälkeen käänsi hukka katseensa Jeremyä kohti, ja nyökkäsi tälle merkitsevästi. Nyt mentäisiin.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on May 23, 2009, 10:37

//Mnjooo, kiitos muistutuksesta! Itse asiassa minun onkin jo pitkän aikaa pitänyt moinen toimitus suorittaa. Olen onneksi ottanut kaikki koodit talteen, mutta kai sitä pitäisi tässä senkin asian suhteen alkaa ryhdistäytymään. :3

Lähes hengitystään pidätellen raitaselkäinen seurasi katseellaan, kuinka lintu tähyili epäluuloisena ympärilleen. Onneksi se kuitenkin päätti epäilyistään huolimatta jatkaa keskeytynyttä puuhailuaan ja hukat saivat huokaista helpotuksesta. Tosin vielä ei ollut mitään voitettukaan, siipiveikkohan pyrähtäisi oitis tiehensä, mikäli havaitsisi lymyilevän kaksikon. Jeremy tunsi, kuinka pulssinsa alkoi kiihtyä. Että osasikin olla huisin jännittävää!

Poika nyökkäsi ymmärtäväisesti toisen sanoille. Tällä kertaa Jeremy oli puhumaton vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei nuorukainen tohtinut ottaa sitä riskiä, että riekko olisi kuullut. Muussa tilanteessa uroksen huulilta olisi saattanut jopa kuulla sanallisen myöntymyksen. Lyhyt, mutta ytimekäs "Selvä" olisi ollut mustaharjaksisen verbaalinen vastaus. Nuoren djalalaisen poikamaista ääntä ei Zephyr tälläkään kertaa päässyt kuulemaan.

Jeremy seurasi ihastellen, kuinka sinisävyisen nauhan solmu aukesi ja lajitoverinsa nappasi sievän metalliesineen hampaisiinsa. Vielä uudemman kerran nuorukainen nyökkäsi ja lähti sitten etenemään. Jeremy kulki niin matalana ja äänettömänä kuin vain ikinä kykeni. Vähä vähältä vaanien nuori uros lähestyi yhä aistinsa valppaana pitelevää saalista.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on May 30, 2009, 13:40

// Äää anteeksi jumimiseni, on ollut tässä vähän sairastelua ja valmistujaisia ja muuta ihkua. //

Koska Jeremy näytti lähtevän kiltisti toteuttamaan Zephyrin etenemiskäskyä, ei harmaaturkki enää kiinnittänyt toveriinsa juuri huomiota, vaan suuntasi kaiken keskittymisensä omaan etenemiseensä. Kaiken kaikkiaan djalalainen oli kyllä oikein mainio metsästyskumppani juuri sen takia, ettei toinen jäänyt liiaksi panemaan hanttiin tai kehittelemään jotain omia hienoja suunnitelmia. Sinimaskinen piti siitä, kun hän sai toimia homman aivoina ja eräänlaisen johtajan asemassa.
Niinpä kaksikko siis eteni metsän pohjalla niin äänettömästi, kuin ikinä vain kykeni. Ja kun kyse oli sentään kahdesta metsän sylissä syntyneestä ja kasvaneesta villieläimestä, oli käynti suorastaan aavemaisen hiljaista. Zephyr kulki kaikki aistit valppaina; tunnusteli tassuillaan jokaista maassa makaavaa oksaa ja käpyä, tuijotti herkeämättä niin ikään varuillaan olevaa riekkoa. "Kuudes aistinsakin" tuntui olevan virittäytyneenä äärimmilleen poimiakseen jokaisen värähdyksen ilmassa leijuvasta tunnelmasta, jotta hukka olisi voinut niiden avulla ennakoida linnun ajatuksia.

Aika kului hitaasti, mutta hetki hetkeltä oli kaksikko lähempänä kohdettaan. Juuri, kun Zephyr alkoi ajatella asettautumista hyvään heittoasentoon, nosti riekko jälleen päänsä ja suuntasi tummat silmänsä suoraan susiuroksia kohden. Vaikka saaliin ja saalistajien välissä olikin yhä heinikkoa ja pensaita sinimaskinen tajusi kauhukseen, että tavalla tai toisella riekko tiesi heidän läsnäolostaan. Ehkä linnulla oli siitä vain kalpea aavistus, mutta saaliseläimelle se oli tarpeeksi: tuo aavistus saattaisi pelastaa sen henkirievun. Harmaaturkkinen hukka ymmärsi, että yllätysedun menettäminen jätti heille - tai oikeastaan hänelle - enää yhden tilaisuuden, ja siitä tilaisuudesta oli enää parin sekunnin verran aikaa jäljellä.

Zephyr ei ehtinyt keskustella asiasta Jeremyn kanssa, mutta hän luotti siihen, että nuorukainenkin tajusi tilanteen äkillisen muuttumisen jättävän heidät hyvin pitkälti nopean toiminnan varaan. Niinpä sinimaski heilautti toiselle pikaisesti häntäänsä, ennen kuin jätti piileskelevän asentonsa ja loikkasi yhden pitkän hypyn kohti paraikaa siipiään levittävää kanalintua. Kun riekko alkoi silmät pakokauhusta laajentuneina räpytellä itseään ilmaan, viskasi ederalainen aseensa kesken hypyn lintua kohden, ja toivoi parasta.
Terä viuhui ilman halki ja laskeutui kutakuinkin samaan aikaan, kun Zephyrin tummat etutassut osuivat taas maahan. Uros ei jäänyt katsomaan miten linnun oli käynyt, mutta asiaa tarkkaillut olisi voinut todeta heittoveitsen viiltäneen riekkoa kylkeen ja iskeytyneen sitten sammalen sekaan. Se ei riittänyt lintu tappamaan, ja juuri sellaisen mahdollisuuden takia tempaisi uros toisenkin veitsensä nauhat irti solmustaan. Sydämen hakatessa ja hengityksen kiihtyessä se ei ollut mitenkään helppoa, mutta kokemus toi varmuutta, ja riekon lähtiessä rääkyen lentoon oli metallinpala jo Zephyrin suussa. Hetki, jonka uros käytti välimatkan sun muun arvioimiseen, tuntui pieneltä ikuisuudelta. Riekko oli todellisuudessa kuitenkin noussut vasta muutaman metrin korkeuteen, kun teräase jälleen lensi halki ilman ja osuessaan lävisti pakenijan toisen siiven. Lintu ei pudonnut välittömästi, vaan pyristeli epätoivoisesti kauemmaksi, pois kuoleman kidasta.
"Perään!" Zephyr karjaisi Jeremylle, kun lintu räpiköi lähimpien puiden suojaan. Se ei lentäisi pitkälle, ja sen laskeutuessa haluaisivat sudet varmasti olla läsnä.

// Hups, johan nyt venähti tämä. ='D Sori. //

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on Jun 1, 2009, 15:37

//Ei se mitään! Ooh, ooh, teikäläisen osalta koulut on nyt sitten kokonaan loppu, onneksi olkoon vain! No voi jessus minkä romaanin sitten menit kirjoittelemaan, haha. :----D Kamalan lyhyeltä tämä minun viestini nyt sen rinnalla näyttää, voih.

Raitaselkäinen nuorukainen eteni niin tasaisesti ja hiljaa kohti lintua, että ylhäältä katsottuna olisi näyttänyt varmasti siltä, kuin Jeremy olisi hiljalleen lipunut heinänkorsien seassa. Hukkien äärimmäisestä hiljaisuudesta huolimatta riekko aisti niiden läsnäolon. Siipiveikon pyrähtäessä lentoon djalalaisen sydän oli hypätä kurkkuun ja silmänsä revähtivät ammolleen säikähdyksestä. Nuorukainen ei edes ehtinyt tajuta, mitä on tapahtumassa, kun toverinsa jo loikkasi päättäväisenä kohti karkulaista.

Ensimmäinen heitto meni huti! Ei! Uusi yritys! Jälleen kerran Zephyr yllätti nuoren uroksen totaalisesti äärimmäisellä nopeudellaan. Ja tällä kertaa harmaaturkin teräase osui ja myös upposi kohteeseensa. Häntänsä heilahti nopeasti innostuksesta ja nuorukainen ponkaisi itsensä pystyyn. Jeremy ei ollut täysin varma, mitä seuraavaksi olisi pitänyt tehdä. Onnekseen pojan ei tarvinnut sitä paria sekuntia kauempaa tuumailla, sillä sinimaskisen huulilta kuuluikin jo käsky.

Hontelo nuorukainen teki oitis työtä käskettyä ja lähti salamana siipirikkoisen perään. Riekko oli ennättänyt yllättävän kauas verrattaen siihen, että tuolla oli kyljessään viiltohaava ja siivessään tökötti yhä toinen heittoveitsi. Saatuaan välimatkan kurottua tarpeeksi lyhyeksi teki nuori raitaselkäinen pitkän loikan kohti lintua. Niittipannoin varustetut etujalkansa suoraan eteen päin venytettyinä uros laskeutui maahan. Riekon haavoittunut siipi jäi Jeremyn käpälien alle, mutta mokoma onnistui pyristelemään itsensä vapaaksi. Että osasi olla sitkeä tapaus!

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on Jun 3, 2009, 14:13

// Joo, nyt ei enää koulusta tarvitse kärsiä lain. n__n //

Karjaistuaan terävän ja varsin yksiselitteisen komentonsa otti Zephyrkin muutaman askeleen samaan suuntaan, mihin lintu oli lentänyt ja Jeremy lähtenyt juoksemaan, mutta nopeasti sinimaski muuttikin mielensä. Hyvin lyhyen, joskin merkityksellisen hetken ajan hän katsoi ruskeaturkkisen toverinsa menoa, ja vaikka toinen olikin vielä nuori ja varmasti hieman kokematon tällaisen metsästyksen saralla, päätti harmaa luottaa toiseen. Kyllä Jeremyn täytyi pysyä linnun kannoilla, ei toinen saisi räpistelevää siipiveikkoa hukattua edes yrittämällä.
Niinpä uros kääntyi urahtaen kohti paikkaa, jossa riekko oli alunperin istuskellut. Kauaa ei tarvinnut uroksen etsiä löytääkseen omansa, ja pian oli vereen tahriutunut heittoveitsi jälleen hänen hampaissaan. Ainakin terä oli osunut ennen maata johonkin elävämpään, totesi hukka tyytyväisenä juostessaan taas saaliinsa perään.

Zephyr saapui paikalle juuri parahiksi nähdäkseen, kuinka Jeremy piteli henkensä edestä räpiköivää lintua vasten maata. Valitettavasti toisen huima hyppy oli jäänyt häneltä todistamatta, mutta kyllä hän toki tajusi, että jollain keinolla nuorempansa oli linnun alas yläilmoista saanut. Tarkemmin hän ei ehtinyt asiaa miettiä, kun riekko kuitenkin pääsi kuin pääsikin vielä kerran pakenemaan! Äkäisesti kiroten harmaaturkki pysähtyi arvioimaan tilannetta ja huomasi, että siipeen jäänyt heittoveitsi makasi nyt punaisena maassa. Noh, jos elikko oli kerran raastanut terän väkivalloin irti, ei se kyllä tasan enää kyeseisellä siivellä lentäisi.
Sitten hukan katse kääntyi pikaisesti kohti maassa eteenpäin pyristelevää lintua ja Jeremyä. Uros oli varma, että ruskeaturkki saisi haavoittuneen linnun nopeasti kiinni, mutta koska tämänhä oli ollut tarkoitus olla heittoveitsinäytös, päätti sinimaski ottaa ohjat takaisin haltuunsa. Melkeinpä ajatusta nopeammin lensi jo kerran linnun vereen kostunut terä taas ilman halki, nyt huomattavasti edellistä kertaa vähäisemmän välimatkan takaa. Riekko ei ehtinyt edes huutaa, ennen kuin sininauhainen salama iskeytyi vasten sen rinnan yläosaa, naulaten kuolevan elikon kiinni maahan. Peli oli linnun kannalta menetetty, mutta onnistumisesta riehaantuneen saalistajan se sai päästämään tyytyväisen ulvahduksen. Saalistajat olivat voittaneet jälleen kerran!

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on Jun 3, 2009, 18:02

Jeremy ehti jo miltei hätääntyä linnun päästessä toistamiseen pakoon. Eikä Zephyriäkään näkynyt! Nuorukainen oli juuri aikomaisillaan yrittää uutta iskua, mutta huomasikin sitten riekon makaavan maassa rintansa harmaaturkkisen heittoveitsellä lävistettynä. Miten taidokkaasti ja nopeasti toinen osasikaan käsitellä heittoveitsiään! Eipä tainnut olla ensimmäinen, eikä varmasti toinenkaan kerta, kun Zephyr yhden mokoman linnun kaatoi.

Raitaselkäinen säesti riemastuneena sinimaskisen ulvahdusta omalla haukahduksellaan. Jeremy salli häntänsä jälleen heilahdella vapaasti. Varsin voitonriemuisesti tummakärkinen häntä heilahtelikin. Zephyrhän suurimman työn oli tehnyt, mutta poika oli silti valtavan riemuissaan. Ja olihan Jeremystäkin suuri hyöty ollut. Koko elukkahan olisi varmasti jo tiessään, ellei nuorukaisen olisi onnistunut hidastaa siipiveikon matkaa. "Vaaaaaaaaaauuuuu, se oli mahtavaa!", nuori susiuros hihkui malttamatta edes pysyä paikoillaan. Nuorukainen hyppeli saaliin ympärillä hännällänsä niin holtittomasti huiskien, että pystyssä pysyminenkin oli jo hankalaa.

Tovin ilakoituaan malttoi raitaselkäinen lopulta hieman rauhoittua ja seisahtaa paikoilleen. Ihastellen tuo katseli juuri henkensä heittänyttä kanalintua.
"Olette kovin taitava, herra... ei vaan siis Zepyr!", poika tokaisi. Oli jo meinannut unohtua, ettei tarvinnut herroitella.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on Jun 8, 2009, 23:13

Zephyrin ilakointi vain kiihtyi Jeremynkin yhtyessä kuoroon; kukapa sitä yksin olisikaan jaksanut riehua? Jännityksen tuoman adrenaliinilatauksen purkautuessa pomppi yleensä niin käyttäytymisestään tarkka sinimaski kuin mikäkin pentu, yrittäen jopa toisen uroksen luo päästyään näykkäistä tätä leikkisästi kaulalta. Harmaavalkoinen häntä huiski kuin mikäkin vimpstaaki, eikä kyseinen liike ottanut laanutakseen edes silloin, kun hukka jo muutoin sai itsensä takaisin kuriin ja nuhteeseen.
"Älä muuta sano! Mahtavaa, sitä juuri", uros myönteli ylpeänä ja tasaili samalla kiihtynyttä hengitystään vaivihkaisesti puhisten. Ei sillä, että kunto olisi vielä osoittanut merkkejä pettämisestä, mutta oltiinhan tässä kuitenkin ensin hiiviskelty henkeä pidätellen ja sitten säntäilty ympäri metsää kuin päättömät kanat (mitä yksi kolmesta rientoon osallistuneesta eläimestä tällä hetkellä käytännössä olikin). Vähemmästäkin sitä hengästyi.

Rauhoituttuaan kävi Zephyrkin tutkiman saalista katseellaan, katseli arvioivasti heittoveistensä jälkiä. Harmitti hieman, että ensimmäinen isku oli osunut pahoin sivuun, sillä se olisi hyvinkin voinut kunnolla osuessaan päättää matsin heti alkuunsa. Vaan noh, lintu oli nyt kuollut, joten turha sitä enää oli murehtia.
Pian kumartui hukka verisen linnu ylle irrottaakseen veitsen, joka törrötti siivekkään kaulan ja rinnan yhtymäkohdasta. Terä irtosi pienesti rusahtaen, ja hymyssä suin kääntyi harmaaturkki taas kohti saalistustoveriaan.
"Herroitelut nyt jo oikeasti sikseen!" tuhahti susi, jonka kasvoilta kuitenkin selvästi paistoi toisen kunnioituksen aiheuttama tyytyväisyys.
"Ota siitä niin paljon kuin haluat, niin minä syön sitten loput", Zep lupasi, kuin olisi juuri tarjoutunut maksamaan seuraavan kierroksen koko kapakalle. Itse hän sen sijaan kävi noukkimassa toisenkin veitsensä hampaidensa väliin, ja palattuaan Jeremyn seuraan istuutui aloilleen ja alkoi nuolla aseitaan puhtaiksi. Ei sopinut jättää niitä ruostumaan tyhmän saaliselikon verestä.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on Jun 9, 2009, 16:22

Hieman nuori uros kummaksui harmaaturkkisen noin riehakkaasti mukaan heittäytyessä, kun tuo muuten oli käyttäytynyt niin kovin hillitysti. Mutta väliäkös tuolla, hauskaahan se vain oli! Jeremyä ei hengästyttänyt juuri lainkaan. Itse asiassa poika olisi voinut jatkaa riehumista vielä vaikka kuinka, mutta nyt oli syytä rauhoittua katselemaan kuollutta eläintä. Se oli kuin hieno palkinto, jonka kaksikko oli juuri voittanut itselleen. Se oli hankittu suurella vaivalla, mutta kaikki työ oli todellakin ollut tämän arvoista.

Jeremy epäröi toisen kehottaessa syömään ensiksi. Olisihan se jotenkin epäsoveliasta, että nuorempi uros olisi syönyt ensimmäisenä, ja vieläpä kun Zephyr linnun oli periaatteessa kaatanutkin. Olisi se tosin ollut epäsoveliasta kieltäytyäkin, kun toinen kerta pyysi ja asettautui itse tuonnemmaksi puhdistelemaan veitsiään. Kaipa sitä sitten voisi aloittaa. Raitaselkäinen nuolaisi riekon rintaa siitä kohtaa, jossa heittoveitsi oli juuri hetki sitten vielä sojottanut. Kielensä ja viiksikarvansa tahriutuivat lämpimään vereen nuorukaisen maistellessa. Miten herkulliselta palkinto maistuikaan! Hieman arasti Jeremy lopulta upotti hampaansa linnun lihaan ja alkoi syödä. Ei nuori susi paljoa kehdannut syödä, sillä pitihän itse veitsimestarille jättää tämän ansaitsema osuus.

Hieman närkittyään mustaharjaksinen nosti päänsä, nuoli huulensa ja suupielensä puhtaiksi ja tassutteli sinimaskisen vierelle.
"Sinun vuorosi", Jeremy tokaisi ja istahti Zephyrin vierelle yhä suupieliään lipoen. Kylläpä se maistui! Ehkäpä kaksikko voisi hetken kuluttua lähteä katsomaan, jos vaikka löytyisi jokin uusi kohde. Ei Jeremy sitä ruuan vuoksi miettinyt, olisi vain ollut huisin hauskaa nähdä toistamiseen komea veitsishow.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on Jun 15, 2009, 13:56

Tyytyväisenä Zephyr nuoli heittoveistensä verestä tahmeaa pintaa varoen, ettei onnistuisi kielellään osumaan metallinpalojen teräviin reunohin. Se tästä nyt olisi puuttunutkin, että hän olisi leikannut kielensä kahtia omalla aseellaan! Mutta linnun veri maistui hyvältä, ja sai pienen nälän kurnimaan sivusilmällä toverinsa ruokailua seuraavan hukan vatsassa. Mukavasti heräsi ruokahalu siis tässä samalla.

Jeremyn sitten astellessa harmaaturkin vierelle, laski Zephyr puhdistetut teränsä nurmelle ja nousi venytellen seisomaan.
"Maistuiko?" uros kysyi toiselta loikkiessaan ateriansa äärelle. Ennen omaa syömistään hän pysähtyi hetkeksi katsomaan mietteliäänä kohti ruskeaturkkista sutta ja tämän vierelle jääneitä heittoveitsiä. Tuumailunsa päätteeksi sinimaski tuli siihen tulokseen, että voisi kyllä luottaa hetkeksi armaat aseensa toisen haltuun.
"Sinuahan kiinnostivat nuo terät, vai mitä? Katso vaan niitä, jos haluat", hukka totesi, kuin kyseessä ei olisi ollut suurikaan juttu. Samalla hän kumartui itse nauttimaan hienon saalistusretken tuloksista.

Nautinnollisesti riekon lihaa järsiessään tuli Zephyr samalla miettineeksi, mitä he tämän jälkeen mahtaisivatkaan tehdä? Joitakin pilviä oli alkanut varsin yllättäen kerääntyä taivaalle, ja jos tahtoi olla täysin varma siitä, ettei joutuisi mahdollisen sateen kastelemaksi, olisi tietysti fiksuinta lähteä jo kohti Ederan lämmintä ja kuivaa kartanoa. Mutta olisi ollut kovin sääli hylätä Jeremy oman onnensa nojaan näin pian, sillä varsin harvoin harmaaturkilla oli seuranaan ketään urospuolista lajitoveria, jonka seurassa hän olisi tippaakaan viihtynyt.
Sivutettuaan ajatuksen kotiin lähtemisestä alkoi uros pohtia aluetta, jolla he nyt olivat. Befalasissa oli hänen tietääkseen metsän lisäksi suota ja jotain kalliojuttuja, mutta kumpikaan ei sinimaskista houkuttanut. Niin, ja löytyihän täältä purokin.
"Kuule Jeremy..." tokaisi Zephyr sitten yhtäkkiä keksittyään jotain, mistä voisi repiä huvia vielä joksikin aikaa.
"Osaatko sinä kalastaa?"

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on Jun 16, 2009, 18:32

"Ai että maistuiko?! Maistui erittäin hyvältä!", nuorukainen hihkaisi ja lipaisi vielä viimeisen kerran huuliaan. Oli jo puhdasta. Tyytyväisenä hymähtäen Jeremy istahti suurin piirtein samalle kohdalle, jossa Zephyr oli hetki sitten heittoveitsiään putsaillut. Siinäpä ne lepäsivät puhtoisina ja kiiltävinä mättäällä.

Korvansa käännähtivät rivakasti lajitoverinsa suuntaan tuon puhuessa. Oliko Jeremy kuullut varmasti oikein? Kyllä poika oli kuullut! Huisia! Leveä hymy levisi nuoren uroksen kasvoille ja tuo nyökkäsi ilahtuneena. Häntänsä huiskahteli iloisesti, mutta maltillisesti. Jeremy nousi seisaalleen ja painoi kuononsa lähelle heittoveitsiä. Varovasti mustaharjaksinen nuuhki niitä ja sitten taas hieman ihasteli katseellaan. Tummanharmaa käpälä sipaisi toista terää arasti. Lopulta poika uskaltautui tarttumaan toisen terän sinisävyiseen nauhaan hampaillaan ja nostamaan aseen maasta. Metallikapistus olikin painavampi, mitä Jeremy oli luullut. Ottaisi varmasti aikansa, ennen kuin tällaisia oppisi käsittelemään yhtä taidokkaasti, kuin Zephyr.

Pian kuului lajitoverinsa huulilta jälleen varsin miellyttäviä sanoja. Raitaturkkinen laski heittoveitsen niin hellävaroen takaisin maahan, kuin vain taitoi. Jeremy ei uskaltanut puhua esine suussaan, sehän olisi voinut vaikka tipahtaa. Tuskin se siitä rikkoutunut olisi, mutta tuollaisia hienouksia piti käsitellä kunnioittaen. Tummakärkinen häntänsä heilahti korkealla ja pojan kasvoja koristi jälleen riemastunut hymy.

"Osaan toki!", Jeremy hihkaisi reippaana. Voi että, miten hieno tyyppi tuo Zephyr olikaan! Uros varmasti tahtoi mennä kalaan, kun tuollaisen kysymyksen kerta esitti. Nyt olisi puolestaan Jeremyn vuoro esitellä taitojaan!

"Ai lähdemmekö me kalastamaan?!", nuori susiuros kysyi innoissaan etukäpäliään siirrellen.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on Jun 19, 2009, 13:41

Zephyristä oli oikein huvittavaa tarkkailla, kuinka varovaisesti Jeremy hänen komeisiin aseisiinsa suhtautui. Itse hukka paiskoi niitä milloin mitenkin, puhdistamisen ollessa oikeastaan ainoa huoltotoimenpide, minkä hän terille osasi suoda. Ehkäpä veitset vielä jonain päivänä kaipaisivatkin vaikkapa teroittamista, ja silloin olisi sinimaskinen pienoisessa pulassa. Siinä vaiheessa pitäisi ehkä koettaa löytää uudet vempeleet kylästä tai jotain. Onneksi se ei kuitenkaan ollut tämän päivän murhe, eikä todennäköisesti edes hyvin monen seuraavankaan.

Leveä hymy nousi Zephyrinkin huulille hänen huomatessaan, kuinka innokkaasti toverinsa näytti kalastamiseen suhtautuvan. Harmaaturkki heilautti toiselle kaksiväristä häntäänsä, ennen kuin palasi järsimään linnusta irti jotakin, mikä ei ollut vielä aivan pelkkää sulkaa ja untuvaa. Sellaisia paikkoja alkoi olla vähän jäljellä.
"Voitaisiinhan me lähteäkin, jos kerran sinulta siihen taitoa löytyy", susi myönsi hieman epäselvästi jäytäessään samalla hampaidensa välissä varsin sitkeää lihanpalaa.
"Katsos, lupasin joskus hiivatin kauan sitten eräälle naaraalle opettavani häntä kalastamaan. Ei olla kyllä nähty sen koommin, mutta eihän sitä koskaan tiedä, ketä tällä saarella vielä kävelee vastaan." Vaikka uroksella nyt Azallac kainalossaan kuvainnollisesti olikin, olisi hän voinut kyllä Karmiininkin vielä joskus tahtoa tavata. Vaikka Ister, naaraan isä, häntä olikin niin kieltänyt ehdottomasti tekemästä. Tai ehkä juuri siitä syystä.

Hetken Zephyr vielä koetti löytää linnusta jotakin syömäkelpoista, mutta koska nälkänsä ei ollut suuren suuri, jätti hän pian loput hyönteisten ja muiden tuhottavaksi. Ei huvittanut juuri nyt mitään suolia sun muita ällötyksiä pistellä poskeen, kun ei kerran ollut pakko.
"Mutta kun ongelma piilee siinä", hukka sitten jatkoi aiempiin sanoihinsa viitaten, "että minun pitäisi kai itse osata ensin kalastaa. En ole nääs ikinä kokeillut." Lapojaan kohauttamalla ja huolettomasti toiselle hymyilemällä susi viestitti varsin selkeästi, ettei hän kuitenkaan epäillyt kalojen narraamisen olevan mitenkään vaikeaa hommaa. Ei ainakaan hänelle itselleen.

Noustessaan sitten venytellen seisomaan menneen ateriansa äärellä, käänsi Zephyr katseensa kutakuinkin kohti kaakkoa.
"Olemme varmaan aika lähellä rannikkoa vielä. Befalasin puro lienee siis jossakin tuolla suunnalla", hukka pohti päätään kallistaen. Jos he etenisivät hyvää vauhtia, lienisivät he paikalla muutamassa tunnissa. Helppo nakki kahdelle hyväkuntoiselle susiurokselle.

// Jos nämä nyt tosiaan purolle lähtevät, niin siellähän voisi sitten tuota kuukauden teeman mukaista myrskyäkin ottaa peliin mukaan? >=D //

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by yoshi on Jun 22, 2009, 1:01

//Jeah, myrskyä vaan peliin! On jotenkin vähän unohtunut tuo koko teemapelityshommeli. : ( Mutta nyt korjataan asia! Kumpikos tekaisee uuden topicin?

"Löytyy, löytyy!", nuori susiuros hihkui. Nuorukainen hyppelehti innoissaan tehden samalla pientä ympyrää.

"Ja ei mitään ongelmia, minä opetan sinua! Se on loppujen lopuksi ihan helppoa!", raitaselkäinen tokaisi. Nyt Jeremy pääsisi esittelemään Zephyrille todellisia taitojaan! Kalastus jos mikä oli se homma, jonka tämä nuori djalalainen parhaiten taisi. Vedessä raitaselkäinen poika viihtyi aina, ehkä jopa paremmin kuin maalla.

"En ole varma, mutta tuolla suunnalla se mitä ilmeisimmin on. Lähdetään!", nuorukainen kiljaisi ja jatkoi riemukasta pomppimistaan. Vielä ei uros kuitenkaan viitsinyt pinkaista juoksuksi, vaan tuo malttoi odottaa lajitoveriaan.

Re: Ei saalista ilman saalistusta
Post by hitodama on Jun 26, 2009, 17:22

// Öö minä aloitan, koska a) sinä et ehtisi sitä kesäkuulla kaiketi enää tehdä matkustelujesi takia, joten ei saataisi myrskyä sitten kehiin b) yritän sillä jotenkin hämysti korvata kamalaa jumitteluani. 8) //

Zephyr hymyili leveästi Jeremylle, jota ajatus kalastamisesta näytti ilahduttavan lähes rajattomasti. Olihan se toki kiva saada itselleen asiasta innostunutta seuraa, mutta toisen ilakointi sai harmaturkin myös taas kerran miettimään, koska hän itse oli jaksanut olla noin innoissaan yhtään mistään. Hullua, kuinka ikä näytti muuttavan miestä ihan huomaamatta, kovin salakavalasti.
"Niin, eivät kai kalat mitenkään kovin viisaita piiloutujia voi olla", uros kuitenkin lausui huolettomasti kalastuksen helppoudesta samalla, kun loikki keveästi heittoveistensä luokse.
"Ja eivätpähän ainakaan tappele kokonsa puolesta kovin tehokkaasti vastaan." Sinimaskinen ei yleensäkään pitänyt oikein sen kokoluokan saaliseläimistä, jotka saattoivat kääntää tilanteen päälaelleen ja hyökätä saalistajansa kimppuun. Hiiteen kaikki peurat sun muut, hyvin sitä oltiin tähänkin saakka jäniksillä ja linnuilla toimeen tultu.

Jeremyn pomppiessa jo lähtökuopissaan nappasi Zephyr veitsensä tiukasti hampaidensa väliin, ja hetken pohdinnan jälkeen päätti niitä jonkin matkaa leukojensa välissä kantaakin. Tuskin he yhtä soittoa purolle asti juoksisivat, joten eiköhän hän voisi jonkin tauon aikana ne takaisin nilkkoihinsa solmia.
"Jep, lähdetään vain", hukka myönsi ja häntäänsä heiluttaen lähti ravaamaan kohti aiemmin osoittamaansa suuntaa. Kas näin jatkui saalistusmatka hurja~

// Ja se jatkui muuten tänne: http://andriaana.proboards.com/index.cgi?action=display&board=puro&thread=3370 //