Zephyr - RPGs

Edera » Kartano » Tuliaisia Djalasta

Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on May 6, 2010, 23:24

[[Djala vs. Edera-kahnauksen jatkotopick. Minun jälkeeni Narri pelaamaan, kiitos! Sen jälkeen vapaassa järjestyksessä Ederan päähän sovitut tyypit voivat tulla sankareitamme hakemaan ; )

Vielä ei tosiaan olla kartanolla asti, mutta tarpeetontahan sitä olisi koko ajan topickia vaihtaa, joten nää on nyt metsässä vielä.]]

Matka ei onneksi ollut kovinkaan pitkä Djalan metsistä Ederan maille. Lack ja Niy olivat pyrkineet liikkumaan ripeästi, mutta silti hyvässä hengessä vähän jutustellenkin. Eihän sitä toki tylsässä meiningissä töitä tehty, vaikka vakavasta asiasta kyse olikin.

"Aika jännä, että ollaan päästy tänne asti ilman Ederan vartiokaartilaisia."
Lack totesi silmäillen ympärilleen metsässä, joka oli joskus aikaisemmin kuulunut Carmikselle. Se oli käynyt täällä ennenkin ja tiesi, että pian tultaisiin jo kartanon pihamaalle.
Laukussa susiklaanilaisten harjastupsut odottivat vuoroaan, ja oikeastaan Lack odotti hieman jännittyneenä sitä hetkeä, kun heidät huomattaisiin liikkumasta alueella. Voi, miten hauskaa tämä olikaan! Ederalaisten ilmeet mahtaisivat olla näkemisen arvoisia.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on May 7, 2010, 20:28

Juostu oli jonkin matkaa metsikössä ja mukavia jutusteltu töiden lomassa ja Lackin oli ihan lystikäs heppu, ainakin näin tällä matkalla, tiedä häntä sitten millainen toinen muuten oli, mutta tärkeintä oli, ettei nyt tapeltu ja nahisteltu kun tärkeällä asialla liikuttiin.

Niy ei ollut ikinä käynyt siinä metsässä jossa nyt matka jatkuskeli ja tutkaili juostessaan ympäristöään varsin kiinnostuneena, kiinittäen silti suurimman huomion siihen mitä edessäpäin oli. Olisihan se ollut varsin ikävää ja noloa törmätä puuhun ja saapua Ederaan sekavassa mielentilassa tai vaikkapa pökrätä niin, ettei hommasta mitään olisi tullut.
"Ehkä he ovat kauhistelemassa pentujen katoamista siellä kartanolla", narttu ehdotti, ilmaisten kuitenkin lauseessaan samanmielisyytensä siihen, että asia oli hyvin jännä. Saisivat nyt tulla löytämään kaksikon ja viemään isojen kihojen juttusille, jotta asia saataisiin etenemään. Siitäpä tulisikin mielenkiintoista, miten isot kihot suhtautuisivat kidnappaukseen ja kiristykseen. Vallan lystikästä.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on May 7, 2010, 20:59

// Minäpä tunkaisen Deanin, kun tuleepi hän vastaan tunkeilijat ottamaan. 8) //

Sinertävä susi asteli kartanon läheisyydessä. Ei uros ollut kauan poissa kotoa ollutkaan. Viimeksi seurana vain oli Vaala nyt Zephyr.
Mieluustihan Dean Ederan rajoja tarkasteli ja nyt sattui olemaan täysin sopiva kohta siihen hommaan. Pitihän pojun oma osuutensa tehdä.
Elämä olikin sujunut varsin mallikkaasti ilman suurempia ongelmia, joten oli aika kiittää auttamalla vartioinnissa.
Susi hyräili hiljaa ja katseli ympäristöä tarkkaavaisesti. Ei sopinut laiskotella, se antoi huonon kuvan.
Turhaa ei Dean joutunut kartanon läheisyydessä talsimaan vaan pian kuului ääniä hieman kauempaa. Puhetta ja liikettä, aivan selvästi.
Susi höristi suuria korviaan ja suuntasi katseensa äänteen suuntan. Hämyisinä varjoina näkyi kauempana kaksi koiraeläintä.
Dean lähti reippain askelin jolkottelemaan kaksikkoa kohti aikeina tietysti pysäyttää nämä ja kysellä keitä olivat, tuskin ainakaan ederalaisia.
Vieraita Edera ei nimittäin mailleen kaivannut. Kaiketi Zephyrkin pian kaksikon huomaisi, kaksikko kun oli kahdestaan vahtia pitämässä. Harmi, että tutustuminen jäi vähiin.

"Hei te siellä!" uros huusi varsin kuuluvasti ja selkeästi toivoen kaksikon kuulevan.
Uros kiristi tahtia ja alkoi erottaa vierasta kaksikkoa tarkemmin. Koskaan ennen ei uros ollut kaksikkoa nähnyt, vieraita taisivat siis olla.
"Mitä teette Ederan mailla?"
Dean oli päässyt tarpeeksi lähelle, jotta voisi kunnolla puhutella kaksikkoa.
Ryhdikkäästi ja varsin selvästi arvonsa esittäen uros pysähtyi ja jäi seisomaan häntä korkealla melko lähelle kaksikkoa.
Ei aivan viereen sopinut mennä, kun ei ollut takuita vieraiden mielenlaadusta.
Melko tuimasta susi kaksikkoa katselikin, jäänsiniset silmät kylmästi hehkuen.
Aikaa ei pahemmin jäänyt Zephyrin etsintään, mutta Dean uskoi toisen olevan aivan pian paikalla. Hyvä niin.

// Muokattu ja anteeksi tämä epämääräinen söhläys. ^^' //

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on May 7, 2010, 21:00

// Sovitaan muuten niin, että tämä peli sijoittuu Zep&Azza -katraan itsenäistymispippaloiden jälkeiseen aikaan. Näin suurin osa tästä Ederan porukasta tuntee toisensa jo valmiiksi. //

Sitä djalalaiset olivat saava, mitä tielleen kaipasivat!
Alueella liikuskeli kyllä Ederan riveihin kuuluvia hukkia useammankin kappaleen verran, mutta asteleminen kartanon mukavalta pihamaalta viileän metsän siimekseen ei vain aina tuntunut siltä kaikkein herkullisimmalta hommalta. Ei ainakaan Zephyristä, joka oli paraikaa vahtivuorossa lankomiehensä Deanan kanssa. Huonompi homma kuitenkin oli, että myös metsä kaipasi silloin tällöin vahtien huomiota osakseen, mistä syystä hukka laahustikin nyt siniturkin perässä jokseenkin vastahakoisin askelin kohti lehtipuita.
"Ei sillä, että ketään ylimääräistä varmasti edes kiinnostaisi hihhuloida juuri meidän puolellamme metsää. Onhan tuota puistikkoa tarpeeksi muuallakin", uros jupisi itsekseen. Hän oli aina pitänyt metsää huomattavasti enemmän nurmikentästä, joten tulevat uutiset tulisivat olemaan hänelle varmasti varsin kova kolaus.

Kaksikon päästyä ensimmäisten puiden luokse lähti Deana yhtäkkisesti etenemään niin ripeää tahtia, että Zephyr jättäytyi laiskempana osapuolena jonkin verran jälkeen. Pian uroksen hajuaisti kuitenkin kertoi hänelle saman, minkä toinen oli jo silmillään havainnut: he eivät olletkaan alueella yksin.
Yllättyneenä sinimaskinen kohotti alas valahtaneen päänsä tähyilyasentoon ja suuntasi katseensa eteenpäin. Deana näytti jo päässeen vieraan kaksikon lähistölle, joten Zephyrkin lähti aiempaa huomattavasti valppaampana laukkaamaan kohti tapahtumapaikkaa. Hän tahtoi kovasti tietää, mistä oli kysymys.
Harmaaturkin seisahtuessa Deanan vierelle oli tuo ensin paikalle ehtinyt uros juuri tiedustelemassa muukalaisilta näiden paikallaolon syytä. Zephyr ei tahtonut jäädä pekkaa pahemmaksi, joten pikaisen tilannekatsauksen jälkeen avasi hänkin suunsa.
"Ette ainakaan laumaan nimittäin taida kuulua kumpainenkaan." Äänensävynsä ja olemuksensa eivät sentään Deanan tuimalle olemukselle vetäneet vertoja, vaan vanhempi susi vaikutti enemmänkin epäileväisen kiinnostuneelta kaksikkoa kohtaan.

// Eipä tässä nyt mitään suurempaa vahinkoa ehtinyt tapahtua. =D //

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by wolf on May 9, 2010, 18:57

Liikuskelipa Ederan kartanon läheisyydessä muista tietämättä eräs pääosin valkoturkkinenkin susieläin. Tällä kertaa se jopa oikeasti kaipasi seuraa ja siksi olikin suunnannut kartanolle, siellä kun yleensä aina oli joku vahdissa. Vaan tälläpä kertaa ei ollutkaan, mistä Mikaru hämmästyi suuresti. Eihän se voinut arvata, että Zephyr ja Deana olivat juuri vähän aikaa sitten lähteneet kahta vierasta koiraeläintä vastaan, olettamuksena että ne liikuskelivat alueella luvatta. Tämän takia otti valkoturkkinen susi velvollisuudekseen jäädä vahtiin tunkeilijoiden varalta.

Urossusi istuutui lähelle kartanon pihalla olevaa suihkulähdettä huokaisten itsekseen. Olisihan se ollut kiva löytää seuraa, mutta toisaalta laumalaisena oli velvollisuus jäädä vahtiin jos sellaista tarvittiin. Ja voisihan yhä edelleen joku muukin eksyä kartanolle Mikarun seuraksi.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by tintti on May 11, 2010, 15:57

Reiketsukan lymyili yksikseen Kartanon suurten pilareiden varjossa, roikottaen etutassujaan reunalta ulospäin. Uros vain makasi paikallaan, silmät suljettuina ajatuksiinsa vaipuneena. Rein häntä heilui laiskasti puolelta toiselle, mutta krovat kuuntelivat erittäin tarkkaavaisena ympäristöä. Ja kun kuonoon kantautui Mikarun tuttu tuoksu, Rei raotti silmiään. Uroksen sydän hyppäsi ylimääräisen lyönnin tuon ajatellessa ja katsoessa tuota toista urosta. Reiketsukan huokaisi helpotuksesta, että oli täydellisesti naamioitunut varjoihin. Hän ei tiennyt mitä sanoisi Mikarulle, jos tuon kanssa joutuisi juttusille.

//Lyhyt sry :/ //

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on May 16, 2010, 17:15

Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun metsikön lomasta djalalaisia lähestyi kaksi sutta. Lack silmäili uroksia kiinnostuneena. Taisivat olla vartiokaartilaisia. Ihan kiusallaan uros piti korean häntänsä itsevarmasti pystyssä ja vaikutti muutenkin kovin koppavalta itseään suurempien urosten keskellä. Ei sillä olisi mitään hätää, jos ederalaiset haluaisivat pentunsa ehjinä takaisin.
"Siinä paha missä mainitaan."
Violettiharjainen virnisti Niylle.

Lack seisahtui kiltisti aloilleen vartiokaartilaisten tullessa kovistelemaan.
"Emme niin, olemme Djalasta."
Se selvitti maireaan sävyyn viimeiseksi paikalle päässeelle Zephyrille ja lipaisi pikaisesti huuliaan.
"Haluamme tavata Ederan johdon. Välittömästi."
Sekarotuisen olemus muuttui virallisemmaksi, ja sen äänestä kuulsi hienoinen käskevä sävy. Saisivat nämä susiherrat laittaa liikettä niveliin.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on May 18, 2010, 15:38

Kas vain. Kun sitä eniten toivoi, se ilmestyi paikalle, tällä kertaa kahden varsin sinisävyisen suden muodossa. Tai toinen oli sinisävyinen, toinen sitten harmaampi, uroksia molemmat. Niy väläytti lyhyen virnistyksen Lackille.
"Tässä tapauksessa ehkä silti hyvä", narttu mainitsi, ennen kuin käänsi katseensa pää ylpeästi pystyssä kohti kahta sutta. Tänne oltiin tultu etulyöntiasemassa neuvottelemaan, tai ainakin valtteja hihassa, jos nyt ei muuten minkäänlaista etua ollut. Kovilla panoksilla pelattiin. Koirasusi ei ehkä aivan yhtä koppavasti esiintynyt kuin toverinsa, mutta minkäänlaista alistumista ei ollut havaittavissa.

Niy pysähtyi violettiharjaksisen viereen, mielessään virnuillen - vaikka ilme pysyikin tasaisena - kuunnellessaan Lackin imelää sävyä.
"Kehtaisin vielä olettaa, että he voivat olla hivenen... tyytymättömiä jos vitkastelette", Niy heitti Lackin puheiden perään liioitellun kohtaliaasti. Voi voi, eipä narttu olisi välittänyt vaikka johto olisi kahdelta sudelta purrut päät poikki vitkastelun vuoksi, ainakin vähemmän harmeja Djalalle. Vaikka tokkopa Ederan väkiluku olisi kahdesta päästä vähentynyt merkittävästi.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on May 18, 2010, 16:28

Dean ei ollut kovinkaan mielissään Djalan kahdesta laumalaisesta. Rajavartiointi ei ollut suden mielipuuhaa ja violetin värisen harjaksen omistava Lack oli hyvin ärsyttävä.
Varsin tyynenä susi kuitenkin pysyi ja täysin ilmeettömänä.
"Miksi te haluatte perheeni puheille?"
Olihan uroksen pakko päästä mainitsemaan oma arvonsa, tietysti Zephyrkin kuului perheeseen, mutta toinen saisi itse sen ilmaista, jos suinkin tahtoi.
Sinertävä ei liikahtanutkaan kartanoa kohti, vaikka djalalaiset kehottivat ripeään toimintaan. Dean halusi ensin tietää miksi kaksikko oli Ederan maille tullut. Tietysti siitä ei pidettäisi, jos Dean ja Zephyr hidastelisisivat, mutta eihän kaksikko voinut tietää mikä muka oli niin tärkeää.
Aluevaltaus? Ehkäpä, mutta oli hyvin vaikea sanoa. Ehkäpä Zephyr keksisi jotain.
Dean käänsi katseensa sisarensa puolisoon hivenen kysyvä ilme kasvoillaan.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on May 19, 2010, 11:20

Koska Deana oli ehtinyt tapahtumapaikalle ensimmäisenä, alkoi Zephyr keskustelun edetessä tuntea itsensä tähän verrattuna lähinnä ylimääräiseksi tarkkailijaksi, mikä ei tässä tilanteessa tosin ollut mitenkään ikävä tehtävä. Djalasta kotoisin oleva kaksikko oli nimittäin varsin erikoislaatuisen näköistä porukkaa ja etenkin hunajakielinen uros sai harmaaturkilta pari erityisen huvittuneenoloista katsetta osakseen. Mokoma piski oli niin olevinaan, että Zephyrin olisi tehnyt mieli suorastaan nauraa.
Hillitymmälle naaraalle ei veitsenkantaja jaksanut suoda kovinkaan paljon huomiota, eivätkä tämän kaiketi uhkaaviksi tarkoitetut sanatkaan saaneet hänessä sen erityisempiä vaikutuksia aikaiseksi - eihän hukalla ollut toistaiseksi syytä uskoa tämän puheissa olevan mitään perää.

Deanan lesoillessa vaivihkaisesti sukulaissuhteillaan ja suunnatessa kysyvän katseensa sitten Zephyriin, käänsi harmaaturkki toki silmänsä vastaavasti kohti siniturkkia. Katseensa tueksi kohautti vanhempi hukka lapojaan ja pyöräytti silmiään niin näkyvästi, että djalalaisten olisi pakko se huomata.
"Tjaa-a, lienevätkö teekutsuille kuokkavieraiksi pyrkimässä?" uros ehdotti osoittaen, kuinka kamalan vakavasti hän oikein ottikaan vieraslaumalaisten rakkien louskuttamisen.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by wolf on May 19, 2010, 16:08

Oli varsin tylsää vain istuskella ja katsella ympärilleen, kun missään ei tapahtunut mitään eikä kukaan eksynyt paikalle. Kaiken lisäksi auringossa pitkään oleminen sai Mikarun läähättämään kuumuudesta ja sen olisi tehnyt mieli käydä maahan makaamaan tai kylpemään pihalla olevaan suihkukaivoon, mutta entä jos joku olisikin nähnyt? Eihän se ollut sopivaa aikuiselle sudelle, joka vieläpä oli.. no tavallaan vahtivuorossa. Uros huokaisi kuuluvasti ja venytteli varovasti jäseniään, katsellen sitten taas ympärilleen.

Kas vain, mitenkäs tämä olikin aikaisemmin jäänyt huomaamatta! Mikaru sätti itseään mielessään kun ei ollut nähnyt kartanolla olevaa toista urossutta, jonka tunnistikin suht nopeasti. Varovasti uros nousi paikaltaan ja asteli kevyin, viehkein askelin kohti makaavaa Reiketsukania. Saattoihan tästä tulla jopa ihan antoisakin reissu.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by tintti on May 19, 2010, 19:18

Suihkulähteen edessä oleileva susi tosiaankin oli tuttuakin tutumpi. Reiketsukan muisti toisen aivan liian hyvin niistä taannoisista pippaloista. Eikä Reiketsukan ollut vieläkään palautunut jälkimainingeista, nimeltä tunteet. Mitä helvettiä hän olikaan mennyt tekemään? Oliko kaikki vain irtautumista Shamista, vai aitoa? Uros ei tiennyt, eikä tahtonut toistaiseksi tietää. Tuosta oli vain hyvin vapauttavaa nähdä tuo uros juuri nyt, tarpeeksi läheltä mutta tarpeeksi etäältä. Valkoruskea uros näytti niin.. komealta seisoessaan suihkulähteen edessä, venytellen ja hymyillen auringolle. Mutta sitten tapahtui jotakin kohtalokasta. Mikaru huomasi Rein. Varjoissa lepäävä uros nielaisi ja huokaisi miltei yhtäaikaa muodostaen hassun äänen. Ennenkuin Mikaru oli liian lähellä, soturi muovasi kasvoilleen sen tutun tunteettoman naamion.

Reiketsukan poisti silmistään kaipauksen katseen, sulatti äsken huulilla viruneen haikean hymyn pois ja tukahdutti jopa ihastuksensa tuohon urokseen. Mikaru käveli kohti, niin lähelle ettei uros enää voinut esittää, ettei huomannut toista.
"Hei, Mikaru."
Reiketsukan sanoi värittömästi, peittäen täydellisesti sisäisen pyörremyrskyn. Mikaru ei ollut tuntenut urosta niin pitkään, että olisi kyennyt huomaamaan sen hentoisen tunteiden värähdyksen uroksessa. Jos taas Rei olisi puhunut Shamille, olisi tilanne ollut täysin toisenlainen.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on May 21, 2010, 19:22

( luvallisesti Laran skippailen tässä ja ilmoitan lähteväni sunnuntaina matkalle Islantiin. palajan 31.5. ja silloin minua varmasti voi skippailla mielensä mukaan ja jonain sivuhahmona viedä Niytä etiäppäin. )

Niy naksautti kieltään paheksuvasti. Jos nuo ylväät pikku narsistit olisivat tienneet valmiiksi millä asioilla djalalaiset olivat, olisi vastaanotto vienyt paljon nopeammin itse pääpomojen puheille ja siitä eteenpäin sitten ladolle takaisin neuvottelemaan asioista. Nopsasti narttu vilkaisi Lackia, joka pysyi hetkisen hiljaa.
"Siistipä suutasi, herra hyvä", koirasusi napautti Zephyrille joskaan ei järin epäkohteliaasti. Ei siihen sävyyn, että olisi voinut tätä syyttää hyökkäävästä käytöksestä tai muusta vastaavasta. Tästä tulisi vieläkin hauskempaa aivan pikapuoliin, kunhan nuo sudet nyt alkaisivat ottaa kaksikon tosissaan. Ei millekään pikkupiskien teekutsuille saavuttu.

Niy vilkaisi nopeasti viestinviejätoveriaan, jonka laukussa odottivat jymy-yllätykset Ederan johdolle ja virnisti lyhyesti.
"Asiamme koskee upseerin kadonneita pentuja", narttu lausui arvovaltaisella äänellä ja nosti leukaansa, tuijotellen ederalaisia ehkä aavistuksen nenänvarttaan pitkin, pitäen huolen kuitenkin edelleen siitä, ettei vaikuttanut turhan tunkeilevalta. Ei tässä oltu tultu selittämään kaikkea joillekin pikkusinteille, huispois vain nyt ja viekää meidät johtajanne luo, jotta asiat saadaan oikeasti etenemään.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on May 22, 2010, 12:41

Dean virnuili Zephyrille. Teekutsuille toiset taisivat tosiaan olla tulossa, kun eivät asiaan meinanneet kertoa.
Vieras naaras käski Zephyriä siistimään suutaan, mutta tuskimpa toinen sitä tekisi. Vaikka ei Dean kovin hyvin Zephyriä tuntenut, mutta oletti silti niin.
Suuri yllätys oli kuitenkin se, mitä djalalainen suustaan seuraavaksi päästi.
Oliko joku saanut suvussa pentuja ilman Deanin tietoa?
Siniturkki alkoi hiljalleen käsittää asian kiireellisyyden, mutta kenen pennut olivat? Irianin vai Divianin? Oli todennäköisempää, että Irianin, koska Divian ei liittynyt sukuun ainakaan Deanin tietotejn mukaan kovinkaan tiiviisti, jos ollenkaan. Mutta Irian oli sukua, Klaanilainen.
Dean vilkaisi tyynesti vierellään seisovaa harmaata sutta, vaikka suden sisällä myllersi hyvin kiihkeästi.
Uros ei tiennyt, että pentuja oli syntynyt saati, että ne olivat kadonneet.
Asia olisi kuitenkin hoidettava nopeasti.
"Mistä tiedämme, että te ette valehtele? Onko teillä esittää todisteita? Jos on niin viemme teidät kyllä johdon luo", uros lupasi melko kohteliaaseen sävyyn vilkaisten pienesti Zephryiä. Asia olisi hoidettava siististi ja nopeasti, jotta suuremmilta hankaluuksilta vältyttäisiin.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on May 22, 2010, 22:40

Zephyr oli suorastaan purskahtaa nauruun Niytran käskiessä häntä siistimään suutaan, mutta jollakin konstilla uros sai kuitenkin hillittyä itsensä. Jos hän olisi ollut yksinään matkassa, olisi hän voinutkin nauraa räkäisesti päin toisen naamaa, mutta aina itse niin kovin asiallinen Deana olisi todennäköisesti hävennyt silmät päästään, jos toverinsa olisi sen mennyt tekemään. Säästääkseen puolisonsa veljen hermoja tyytyi hukka siis vain kohottelemaan kulmiaan huvittuneesti Niyn suunnalle.

Kun puhe kääntyi upseerin kadonneisiin pentuihin, pysytteli jopa Zephyr hetken aikaa aivan vapaaehtoisesti vaiti. Mielessään kävi nimittäin sellainen ikävä ajatus, että typerät djalalaiset olivat jotenkin erehtyneet ja puhuivatkin Azallacin - ja siten myös Zephyrin - pennuista, vaikkei Azza upseeri varsinaisesti ollutkaan. Melko nopeasti susi kuitenkin tuli siihen tulokseen, että todennäköisemmin kaksikko tarkoitti Irianin jälkeläisiä, jotka olivat jo hyvän aikaa sitten lähteneet kulkemaan yksinään pitkin Andriaanaa.
"Menen kysymään tietääkö kukaan mitään mistään katoamisesta, vai puhuvatko nuo ihan omiaan", Zephyr kuiskasi epätavanomaisen totisena Deanalle tämän vaadittua todisteita djalalaisilta. Vaikka sinimaskinen uros ymmärsikin tilanteen mahdollisen vakavuuden, piti hän huolettoman imagonsa ylläpitämiseksi leveän virneen yhä huulillaan, kun hän lähti laukkaamaan takaisin kohti kartanon pihaa.

Koska partiokaksikko ei ollut ehtinyt järin syvälle metsän uumeniin, pääsi Zephyr huomattavan nopeasti kartanon puistonomaiseen pihapiiriin. Samassa hän jo huomasikin kaksi ederalaista, jotka olivat molemmat hänelle ennestään tuttuja pari viikkoa sitten pidetyistä juhlista.
"Hei Mikaru! Ja Reiketsukan!" veitsenkantaja huusi kääntäessään juoksunsa kaksikkoa kohden.
"Oletteko nähneet Caydenia tai Iriania missään? Tai vastaavasti heidän penikoitaan?" hän jatkoi päästessään lähes urosten luokse ja hiljentäessä vauhtinsa ripeäksi kävelyksi.

// Pelasin tämän nyt näin, jotta saadaan viimein Mikaru ja Reiketsukankin jotenkin mukaan hommaan. //

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by wolf on May 23, 2010, 16:30

[[Kiitos hitskuli tästä, etteivät ihan turhina puolet pelistä tuolla loju : )]]

"Hei vain", Mikaru vastasi Reiketsukanille sokerisen imelällä äänellä. Tokihan sekin muisti Azallacin ja Zephyrin pentujen itsenäistymisen juhlaillan, varsin hyvinkin jopa vaikka alkoholia oli tullut juotua. Uros aukaisi suunsa sanoakseen jotain kenties sokerista ääntäkin vihjailevampaa, kunnes takaa kuului tuttu ääni.
Mikaru kääntyi ympäri katsomaan toiseen tuttuun suteen, Zephyriin. Uroksen esittäessä kysymyksensä täytyi valkeaturkkisen miettiä hetki, ennen kuin tunnisti nimet. Irian oli se upseeri, niinhän se oli. Cayden taisi olla se herra joka oli pentuja saanut kyseisen neidon kanssa. Caydenia itseään Mikaru ei ollut koskaan nähnyt, mutta sen sijaan Irianin ja pennut kyllä joskus ohimennen kartanolla ollessaan. Vaan eipä ollut pentuja ainakaan näkynyt pitkään aikaan.
"Eipä ole näkynyt. Irian saattaa olla kartanossa sisällä tai jossain lähimaastossa mutta.. Pennuista en tiedä", Mikaru kurtisti kulmiaan hieman ja kääntyi katsomaan Reiketsukaniin.
"Oletko nähnyt heitä?"

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by tintti on May 23, 2010, 18:21

Uros katsoi tilanteen alkavan kehkeytyä sellaiseksi, että tuon oli noustava ylös. Reiketsukan kampesi itsensä seisomaan, ja piti kasvoillaan ilmeettömän kuoren. Sen samanlaisen ilmeettömyyden, mikä tuon kasvoilla oli miltei koko ajan ollut silloin juhlissakin. Tosin silloin olivat uroksen silmät olleet lämpimämmät. Mikaru tervehti, ja Reiketsukan odotti 'innolla', mitä uros keksisi seuraavaksi. Rei muisti liiankin hyvin kaiken, mutta silti tuo ei katunut mitään. Paitsi sitä, että sinä olit vain korvike Shamille.

Reiketsukan onneksi tilanne keskeytyi juuri ennenkuin alkoi mennä huonoon suuntaan. Paikalle tuli Zephyr, Zephyrin ääni kuulosti huolestuneelta, ainakin Rein korvaan. Reiketsukanin sydän hyppäsi ylimääräisen lyönnin tuon kuullessa mitä asiaa Zephyrillä oli. Susi loikkasi alas maahan ja aurinkoon.
"MITÄ!"
Reiketsukanin äänessä oli sekä pelkoa, että vihaa.
"Irianin olen nähnyt kartanolla useaan otteeseen, mutta en tänään. Caydenin olen nähnyt pari viikkoa sitten henkilökohtaisesti nurmikentällä. Sen jälkeen välillä täällä kartanolla. Mikä pentuihin tulee, en ole nähnyt ketään heistä edes vilaukselta sitten sen, kun he lähtivät omille teilleen."
Reiketsukan vastasi virallisesti, vaikka tuon äänestä kuulsikin pelko.
"Etsinkö minä Caydenin? Hän on hyvä ystäväni, luulisin löytäväni hänet nopeasti."

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on May 24, 2010, 17:51

Niy hoiti tilanteen hienosti, kun ederalaiset koettivat hidastaa suunnitelman etenemistä turhanpäiväisellä kyselemisellä. Lack seisoi lähinnä vaativan näköisenä seuralaisensa vieressä, ja tuijotti susia voitonriemuinen ilme kasvoillaan. Hupaisaa, miten tuollaiset turhantärkeät tyypit saisivatkin nyt nenilleen!

Siniturkkinen susi alkoi kovistella todisteita, ja harmaa lähti oletettavasti viemään viestiä tai jotain - Lack ei aivan kuullut susien supatusta.
"No, jos todisteita kaipaat..."
Uros virnisti ovelasti ja kääntyi laukkunsa puoleen. Nopeasti se löysi laukusta kaksi paksua tukkoa pentujen harjasta, aseensa koira oli jättänyt pois kyydistä jo aiemmin. Näyttävästi Lack vetäisi tupot esiin, ja heilutti niitä ilmassa kaksikkoa vahtimaan jääneen suden edessä.
"Nämä kaiketi riittävät?"

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on May 28, 2010, 20:34

// Anteeksi, olen hyvin pahoillani. En ole koneelle päässyt ja en narrin matkaa muistanut, joten jäi tämä. Olen hyvin pahoillani. :/ //


Dean ei pitänyt tilanteesta. Velmut djalalaiset ahdistivat sen mieltä, sillä epäilys pentujen kohtalosta alkoi raivata tilaa suden mielessä. Oliko pennut tosiaan siepattu? Kamalaa ja oli helppo arvata, että vastineeksi kaksikko halusi varmasti jotain mitä Edera ei varmasti haluaisi antaa. Pakkohan heidän olisi kuitenkin suostua, jos kyseessä oli kaksi sutta. Muista lajeista ei niin väliä.
Zephyr lähti onneksi kartanolle ottamaan asiasta hieman selvää, mikä lisäsi Deanin ahdistusta. Hän jäi yksin kahden muukalaisen kanssa.
Lack ei kuitenkaan suonut lepotaukoa nuorelle sudelle vaan penkoi laukkuaan varsin ovelasti virnuillen.
Laukusta näkyi löytyvän pari karvatuppoa, mutta eihän Dean voinut tietää kenelle ne kuuluivat. Tiedottomuus ei kuitenkaan näkynyt suden kasvoilla, pakkohan uroksen oli se peittää.
Lisäksi uroksen pitäisi toimia aivan yksin ilman Zephyrin mielipidettä. Lupaus oli kuitenkin lupaus ja hänen pitäisi siis viedä kaksikko johdon luo.
"Tulkaa perässä", uros sanoi jäykästi ja lähti reippain juoksuaskelin kohti kartanoa.
"Zephyr!"
Harmaan suden pitäisi löytyä piakkoin.
Kartanolla oli kuitenkin kaksi muutakin ederalaista uroksen tullessa perille.
Nopeasti Dean astahti Zephyrin viereen ja supisi toisen korvaan hyvin hiljaisella äänellä.
"Heillä on karvatupot, meidän on pakko viedä heidät johdon luo."
Dean oli hyvin vakavan näköinen ja katui hieman ettei ollut ottanut vakavasti kaksikkoa aluksi. Menneitä ei pitäisi kuitenkaan surra. Asia olisi hoidettava nopeasti, jotta pennut eivät kärsisi.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on May 29, 2010, 19:35

Reiketsukanin yllättävän järkyttynyt äänensävy sai Zephyr pysäyttämään hölkkänsä niille sijoilleen ja kääntämään suorastaan hitusen epäileväisen katseensa kyseiseen suteen. Miksi ihmeessä pinkkitukkainen uros reagoi asiaan noin voimakkaasti - oli Cayden hänelle sitten kuinka hyvä ystävä tahansa? Eihän paikalle pyyhältänyt harmaaturkki ollut vielä sanallakaan vihjannut, että mikään kultakutriin liittyvä olisi millään tapaa edes pielessä.
"No, tuota, etsi vain", sinimaskinen hukka kuitenkin vastasi Reiketsukanille tämän ulos ryöpyttämän sanatulvan jälkeen. Samalla hän vilkaisi vaivihkaisesti Mikarua siinä toivossa, että saisi tämän ilmeestä jotakin vihiä siitä, miksi Reiketsukan oli noin kovin sätkynä.
"Sano, että Zephyr pyytää häntä tulemaan heti paikalle. Asia on hyvin tärkeä ja kiireellinen", veitsenkantaja vielä ohjeisti ja vinkkasi lausahduksellaan samalla toiselle, että tunsi hän itsekin toki Caydenin henkilökohtaisesti. Ei Zep kenties mikään kyseisen tummaturkin ylin ystävä ollut, muttei hän tahtonut siitä huolimatta jättää Reiketsukania siihen kuvitelmaan, että tämä olisi pihan ainoa Caydenin asioista välittävä henkilö.

Samassa Zephyrin huomio kääntyi kohti suuntaa, josta hän itse oli vasta hetki sitten pihamaalle juossut. Näköjään Deana ihastuttavine seuralaisineen oli myös tulossa paikalle, mikä ei voinut olla kovinkaan hyvä asia: ilmeisesti djalalaisilla oli nimittäin sitten todella ollut jotakin todisteita pentujen kaappaamisesta.
Siniturkin päästyä lähemmäksi ja supatettua tilannekatsauksen vanhempansa korvaan, kurtisti Zephyr kulmiaan ja ajatteli hetken ankarasti. Saatuaan ajatuksensa järjestykseen kuiskutti hän vastaavasti oman asiansa matalasti Deanalle.
"Kai se on pakko sitten. Kuule, hae sinä Irian ja muuta johtoa, jos vain löydät. Kerro tilanteesta heille ja käske sitten tulemaan nopeasti paikalle. Minä ja Mikaru--" Tässä kohden komentajan rooliin kuin vahingossa asettautunut Zephyr nyökäytti kohti valkoturkkista urosta siltä varalta, ettei Deana tiennyt kenestä hän puhui.
"Me viemme nuo djalalaispaskat kartanon aulaan ja vahdimme niitä. Tässä pihalla ollaan nimittäin vähän ikävästi kaiken kansan töllisteltävänä."

// Mitkä hahmot ja missä vaiheessa peliä me nyt tulemme muuten tähän peliin saamaan mukaan? //

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by wolf on Jun 2, 2010, 14:51

Mikarun ilmeestä pystyi päättelemään uroksen hämmästyneisyyden Reiketsukanin reaktiota kohtaan. Tiesikö Rei jonkin olevan pielessä? Eihän kukaan ainakaan ollut mistään sellaisesta Mikarulle kertonut. Uros käänsi katseensa Zephyriin, pyrkien tuon olemuksesta tai ilmeestä selvittämään, mikä oli pielessä kun Rei sillä tavalla oli reagoinut. Vaan minkäänlaista vastausta ei tullut, sen sijaan Zephyrin katse joka selvästi yritti etsiä samanlaisia vihjeitä Mikarun ilmeestä. Valkoturkki pudisti päätään huomaamattomasti, vaikka Zephyr olikin jo kääntänyt nopean vilkaisunsa sivuun. Ei, se ei todellakaan tiennyt mikä oli pielessä.

Vaan eipä kestänyt kauaakaan kun kartanon pihalle asteli vielä yksi ederalainen, jalkojen raidoista päätellen susiklaanilainen, sekä kaksi Mikarulle täysin tuntematonta koiraeläintä. Nämä kaksi tuskin kuitenkaan Ederaan kuuluivat, päätellen kaikkien kolmen käyttäytymisestä toisiaan kohtaan. Näiden saapuessa paikalle ja sinisävyisen uroksen esittäessä asiansa, Mikarukin päättelykyvyllään totesi jotain tosiaankin olevan pielessä. Mahtava päättelykyky jopa johti siihen, että tapaus liittyi jotenkin Irianiin ja Caydeniin tai heidän pentuihinsa. Sinisen uroksen supistessa jotain Zephyrin korvaan Mikaru kuumeisesti mietti, että mitähän mahtoi olla tapahtunut. Kenties kyseessä olevat koiraeläimet olivat tehneet jotain mainituille susiklaanilaisille.
Sitten alkoikin Zephyr jakaa käskyjä noustuaan jonkinlaisen johtajan rooliin tilanteessa ja johan alkoivat asiat selviämään lisää. Kaksi tuntematonta koiraeläintä olivat siis djalalaisia, selvästi laumansa asialla. Ja koska Reiketsukan lähetettiin etsimään Caydenia ja siniturkkinen susiklaanilainen Iriania ja mahdollista muuta johtoa, täytyi kyse olla nuorista pennuista. Ei, Mikaru ei suinkaan ollut mikään tyhmä.
Uros nyökkäili Zephyrin määräyksille ja asteli sitten hieman lähemmäs urosta, supisten kysymyksen tuon korvaan:
"Mitä on tapahtunut?" Uros oli oikeastaan varsin mielissään päästessään mukaan tällaiseen, vaikkei halunnutkaan Ederalle koituvan ongelmia.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by tintti on Jun 3, 2010, 7:11

Reiketsukanin sudenkeltaiset silmät roihusivat tuon päässä, korvat törröttivät pystyssä ja sydän hakkasi. Järki tosin oli toista mieltä, Zephyr ei ollut vielä sanonut yhtään mitään mihinkään pelottavaan liittyvään. Oliko Reiketsukan ylireagoinut, kun kyseessä oli tuon sielunveli.
"Onko Caydenille, tai Irianille tapahtunut jotakin?"
Reiketsukan kysyi. Ja vasta sitten tuon mieleen tuli pennut, pennut ja Irian oli olennot, keitä tuon ystävä rakasti eniten maailmassa.
"Tai pennuille?"
Reiketsukan tokaisi, huoli näkyi tuon silmistä, ja ennenkuin Zephyr ehti vastata, pinkaisi Reiketsukan juoksuun. Tuo kävisi ensin nurmikentällä, olisi todennäköisempää löytää Cayden sieltä silloin, kun tuo ei ollut Kartanolla.
"CAYDEN!"
Reiketsukan huusi juoksun lomassa, kuunnellen ja haistellen.

//Siis Pipsu feat Irian ja Ish feat Cayden on tulossa tähän peliin? Jos on, niin kukas ilmoittaa heille, että heitä tarvitaan?

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on Jun 6, 2010, 17:02

( jälleen Laraa skippailemme luvan kera. )

Niy nautiskeli suunnattomasti Lackin kiskoessa todisteita laukustaan ederalaisten töllisteltäväksi. Tai oikeastaan ederalaisen, näitä kun oli jäljellä enää toinen sinisensävyinen toisen, harmaamman lähtiessä duunailemaan jotain kartanolle. Sinisen hukan pyytäessä kaksikkoa mukaana narttu virnisti, pakkohan noiden oli ollut uskoa kiistattomat todisteet. Arvokkaasti koirasusi lähti hölkkäämään sinisen suden perään, vilkaisten sivusilmällä Lackia. Tämähän sujui hyvin, paremminkin ehkä kuin tämä oli odottanut. Ederalaiset eivät turhan hankalia olleet vaikka aluksi olivatkin asian tiimoilta kovin nikotelleet.

Kartanolla olikin sitten lisää väkeä, aiemman harmaan uroksen lisäksi. Niytä hiukan huvitti nähdä, että oli ainoa naiskauneutta edustava henkilö paikalla, ainakin toistaiseksi. Joka tapauksessa, uudet tuttavat näyttivät myös olevan susia, kaksi kappaletta näitä. Valkoinen, kellertävin kuvioin ja joku friikki, pinkkiharjaksinen ruskeavalkoinen heppu. Koirausi katseli kummastuneena friikkiharjaisen käytöstä ja yhtäkkiä tuo pinkaisi jonnekin, etsiskelemään johtoa.
"Menemmekö sitten ?" narttu kysyi maireasti, joskaan ei aivan yhtä imelään sävyyn kuin Lack aikaisemmin. Ah, millaista olisikaan astella kunniasaatossa sisään tarkasti vahdittuun kartanoon. Kunniasaatossa myrkyllisten katseiden ympäröimänä.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on Jun 6, 2010, 17:30

Deana katsoi Zephyriä teeskennellen rauhallista. Uros ei ollut edes varma näyttikö rauhalliselta. Paniikki alkoi nimittäin raivata yhä enemmän tilaa uroksen sisällä.
Mitä pennuille oli tehty? Ei varmaankaan mitään hyvää, mutta varmasti pennut olivat elossa. Lisäksi oli huolestuttavaa ajatella mitä Djala varmasti haluaisi vastineeksi. Edera oli vienyt heiltä maita, joten oli loogista, että Djala halusi ne takaisin.
Uros nyökkäsi Zephyrille ja lähti kiireesti kiertämään kartanoa. Missä sukulaiset voisivat olla. Kartanossa tuskin olisi ketään ja yksi ederalainen oli lähtenyt nurmikentän suuntaan.
Siniturkki kiersi kartanon taakse ja suuntasi sitten suihkulähteelle. Siellä oli mukava virkistäytyä ja se oli varmasti myös muiden sukulaisten suosiossa.

// Edit: Minä sen viikon nyt poissa olen, pahoittelut, niin hypätkää yli. Dean voi siinä taustalla hillua ja mennä muiden mukana.//

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on Jun 6, 2010, 23:02

Reiketsukan jatkoi panikoimistaan ja uteli tilanteesta niin tiuhaan tahtiin, ettei Zephyr saanut tungettua vastauksiaan mihinkään väliin. Niinpä harmaaturkki jäikin tuijottamaan pinkkiharjaksisen lajitoverinsa perään melkoisen tyrmistynein ilmein, kun tämä lähti säntäämään kohti nurmikenttää.
"No terve", uros tokaisi vaimeasti itsekseen ja toivoi kovasti, ettei ollut tehnyt kamalaa virhettä laittaessaan Reiketsukania viestinviejäksi. Vaikka heppu olikin aiemmin vaikuttanut ihan normaalilta tyypiltä, sai nyt käyty sananvaihto sinimaskisen pitämään toista kauniisti sanottuna jokseenkin omalaatuisena tapauksena.

Reiketsukan sai kuitenkin painua omaan arvoonsa, kun Deana "tovereineen" saapui paikalle ja Zephyr nappasi ohjat tassuihinsa. Kun siniturkkinen susiklaanilainen lähti vanhempansa ohjeistuksen mukaisesti etsimään johtajistoa, tunsi harmaaturkki hetkisen ajan melkoista ylpeyttä itsestään, mutta kyseinen tunne toi mukanaan myös tumman, ikävän varjon: jos Zep vain olisi ollut näin itsevarma johtaja jo nuoruudessaan, olisi hänen silloinen laumansa voinut hyvinkin pysyä kasassa vaikka ikuisesti.
Onneksi Mikarun kysymys sai veitsenkantajan kuitenkin pysymään tässä hetkessä mietteisiin vajoamisen sijaan. Kuullessaan valkoturkin sanat korvansa juuressa käännähti hukka toista kohden ja tuhahti vaimeasti vastauksensa ilmoille.
"Djalalla on upseerin pennut hallussaan", hän totesi vakavana.

Kun Niytra avasi jälleen suunsa, siirsi Zephyr huomionsa kyseiseen naaraaseen ja katsoi tätä suoranaisen halveksuvin ilmein.
"Menemme, arvon vieraat", uros luritteli myöskin kovin hunajaiseen sävyyn, mutta samalla korviaan paheksuvasti luimistaen. Ja koska kartanolle oli tosiaan tarkoitus mennä, päätti hukka jättää jutustelut siihen ja lähteä johdattamaan porukkaa kohti määränpäätä.
"Tule sinä perässä", hän kuitenkin vielä kuiskasi pikaisesti Mikarulle. Vaikka porukkaa oli näinkin vähän, olisi kuitenkin eduksi antaa djalalaisille se vaikutelma, kuin nämä olisivat ederalaisten piirittäminä.
Matka pihalta kartanon suurille etuoville oli lyhyt, joten pian saattoi Zephyr jo luikahtaa tutun ja turvallisen rakennuksen hämärään suojaan.
"Katsokaa toki tarkkaan ympärillenne", hän totesi djalalaisille samalla, kun viittilöi näitä tulemaan peremmälle, "sillä tätä rakennusta ette tule toiste näkemään. Siitä pitää koko Ederan mittava lauma varmasti ilolla huolen."

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by wolf on Jun 7, 2010, 17:13

Zephyrin vakava vastaus Mikarun kysymykseen vahvisti uroksen arvauksen pentujen sieppaamisesta. Vai että alettiin sitä saaren rauhaa rikkomaan kidnappauksilla. Vaikka ei kyllä Mikaru voinut ihan täysin hyvällä omatunnolla sanoa saaren olleen täysin rauhallinen ennen tätä, ei etenkään Ederan osalta. Mitähän mahtoivat djalalaiset haluta? Tuskin ainakaan antaisivat pentuja täysin ilmaiseksi takaisin, saati että olisivat ketään lähettäneet ilmoittamaan asiasta jos mitään ei olisi pelissä nyt. Kartano tietysti mahtoi olla varsin houkutteleva ajatus kaikkien kannalta, mutta sitä djalalaiset eivät kyllä tulisi saamaan. Kenties Ederan aiemmin Djalalta ryöstämä nurmikenttä? Pienenisi Ederan alue varsin roimasti jos se oli Djalan kohteena, mutta toisaalta parempi sekin kuin hyvä metsästysmaa Carmiksen puolelta.
Mikaru jo melkein vaipui miettimään asiaa oikein juurta jaksain, kunnes Zephyrin lähtökäsky sai uroksen havahtumaan. Uroksen sitten pyytäessä valkoturkkista kulkemaan perässä, tuo otti käskyn vastaan pienellä huomaamattomalla nyökkäyksellä ja jättäytyi sen verran jälkeen muista, että pystyi kulkemaan koko seurueen viimeisenä. Zephyrin astuessa sisään kartanoon, jäi Mikaru toki odottamaan molempien djalalaisten astumista sisälle. Samalla se vilkaisi suuntaan mihin tämä toinen djalalaisia tuonut siniturkkinen uros oli kadonnut. Toivottavasti löytyisi johtoa mieluiten hyvinkin nopeasti, ettei tarvitsisi vieraanvaraisuuden takia alkaa virvokkeita näille alkaa tarjoamaan. Tosin saisivat veteen tyytyä jos jotain tahtoisivat, kellarin sisältöä ei alettu vieraslaumalaisille todellakaan jakaa.

"Muistakaa toki pyyhkiä tassunne ovimattoon", Mikaru tuhahti vieraille halveksuvaan äänensävyyn, vaikkakin muotoili sanansa siitä huolimatta suht kohteliaasti. Ja parasta oli totella, Ederan kartanoa ei mudalla ja lialla sotkettu. Etenkään vieraslaumalaisten tassuista tulleilla.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by pipsu on Jun 7, 2010, 23:14

> Koska Dean on poissa, tekaisen, että Irian on sisätiloissa jo valmiina : ) <

Ylimmässä kerroksessa, vintillä, oli varsin tutuksi tullut ederalainen, jonka olisi voinut olettaa hilluvan muualla laumansa alueella. Upseeri oli kuitenkin ollut tehokas, ja reittinsä se oli kiertänyt jo aiemmin. Siksi tuo oli noussut hiljaiselle alueelle heti palattuaan, väistänyt muut laumalaiset ja kaivannut vain omaan rauhaansa.
Upseeri oli vajonnut omiin ajotuksiinsa, eikä ajatukset olleet lainkaan lempeitä hja ystävällisiä. Itseasiassa lauman tilanne suuresti häiritsi valkoharjaksista susinarttua. Koko tilanne tuntui ontuvan, suhteet sukulaisiin olivat viilentyneet, ja vanhemmatkaan eivät olleet yhtä terässä kuin ennen. Kaikki tuntui olevan paksun sumupilven takana: kukaan ei tiennyt, kuinka kaukana kohde oli, ja ennenkaikkea, minkälainen kohde oli. Se, jos mikä, teki kiukkuisesta nartusta vieläkin räjähdysalttiimman.

Äänet kaksi kerrosta alempana saivat suden tarkat korvat värähtämään. Suklaanruskeat silmät leimahtivat samantien tuijottamaan suuaukkoa, jota pitkin pääsi laskeutumaan alempiin kerroksiin. Piikkipallonkantaja tehosti kuuloaan ja yritti hahmottaa, mikä oli tilanne, mutta valitettavasti näin ylhäällä moinen tilanne oli varsin hankala. Vaisto kuitenkin kertoi, ettei kaikki ollut hyvin. Siksipä kullanhohtoinen, siro alfantytär nousi jaloilleen, kulkien kuin aave suuaukosta alas, kohti aulaa, josta äänet kantautuivat. Askel askeleelta nousivat niskan karvat enemmän pörröön, ja pienesti siro kuonokin rypyttyi. Zephyrin ja Mikarun äänet tuntuivat tutuilta nartun korvissa, mutta sitä siivilöitti kahden tuntemattoman haju. Tuntematon Ederan tiloissa ei ollut lainkaan siedettävä yhdistelmä.

"Mitä täällä on tekeillä?"
Kysymys esitettiin heti, kun narttu oli päässyt portaikkoon ja havaitsi urokset, jotka olivat saattaneet kaksi tunkeilijaa sisätiloihin. Ylpeänä, päätään kannatellen korkealla mulkoili suklaakatseinen kahta vierasta, joista toinen suorastaan löyhkäsi: koira, kaikessa kuvottavan violetissa olemuksessaan. Ja eipä hänen toverikaan puhtaalta sudelta vaikuttanut. Kultaturkkinen astui muutaman askelman alaspäin, pitäen tiukkaa katsekontaktia.
"Zephyr, miksi nämä kaksi on tuotu sisälle aulaan?"

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ish on Jun 7, 2010, 23:55

// Röyhkeästi myös kiilaan nyt Pipsenin taakse lupia kyselemättä : ) \\

Samaan aikaan, kun kartanolla tunnelma alkoi pikkuhiljaa tiivistyä, jatkoi eräs susiuros tyytyväisen tietämättömänä eloaan hieman kauempana. Tavalliseen tapaansa ulkoisen tyynen rauhallinen ja lempeämielinen Karpaattien kasvatti käyskenteli vailla kiirettä tai huolta jossain Ederan kartanon ja nurmikentän välimaastossa, tarkoituksenaan mahdollisesti ajaa pois menneen elämän aaveet saalistusretken tuottaman adrenaliinin turvin, tai ottaa makoisat, ajatuksettomat nokoset auringonpaisteessa. Yksin, kaikessa rauhassa, ennen kuin tulisi taas aika kohdata Ederan tulisieluinen upseeri vaikeine temperamentteineen.

Caydenin notkea, kissamainen askellus oli hidasta, ja uroksen vaaleat, iän myötä haalistuvat silmät tarkkailivat ympäristöä pehmein ilmein. Paikoin uroksen mieltä, sydäntä ja sielua raastava tuska ei ollut näyttäytynyt tänään, ja huoli jälkikasvun pärjäämisestäkin oli toistaiseksi jäänyt taka-alalle. Jalopiirteisillä, tummilla sudenkasvoilla ei kuitenkaan ollut nähtävissä minkäänlaista ilmettä, kuin uros ei olisi elänyt tässä maailmassa laisinkaan.
Siinä missä monilla muilla ederalaisilla tuntui olevan suuresti elämää, Caydenin elämä suorastaan huusi tyhjyyttään. Ja se jos mikä, korvensi uroksen mieltä.

Koskaan ei vanha soturi kuitenkaan laskenut huomiotaan niin paljon pois ympäristöstään, etteivätkö teräväkärkiset pystykorvat olisi poimineet tahtomattaankin ääniä ympäristöstä. Ja juuri eräs tietty ääni sai kevytluustoisen kultakutrin keskeyttämään kissamaisen liikkeensä kesken kaiken, ja kääntämään katseensa kohden itää, suuntaa josta hän oli juuri aiemmin lähtenyt liikkeelle. Tuttu ääni, ja sitäkin tutumpi tuoksu, jonka kevyt tuulenvire toi tullessaan, saivat pehmeän hymyn nousemaan tummalle kuonolle. Uros ei nähnyt vielä sielunveljeään, mutta päätti helpottaa soturitoverinsa etsintää:
"Reiketsukan, veljeni", lausahti uros tummalla, suklaisella äänellään, korottaen ääntään sen verran, että pitäytyi vain juuri ja juuri huudon rajamailla. "Mikä ilo jälleen kuulla sinusta, kuinka olet voinut?"
Osaamatta aavistaa tapahtunutta, ei uros ollut tullut lukeneeksi lievää hätää, joka violettiharjaksisen ystävän äänestä oli kuultanut.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by tintti on Jun 8, 2010, 7:56

Reiketsukanin elämässä ei ollut tällä hetkellä mitään. Ei rakkautta, ei intohimoa, mutta ystävyys oli. Ja tuon ystävyyden eteen olisi uros valmis vaikka kuolemaan. Nyt juostessaan eteenpäin, kerrankin olematta nauttimatta ihanasta tuulenvireestä kasvoillaan, Reiketsukan mietti käytöstään kartanolla. Se vanha Reiketsukan olisi ottanut rauhallisesti, mutta mikä ihme hänelle oli tapahtunut siellä? Uroksen oli tarkoitus saada nimeä Ederassa, päästä vetämään jotakin tärkeää tehtävää, ja ennenkaikkea tehdä kaikkensa jotta Edera olisi Andriaanan mahtavin lauma. Ei hän tuollaisella käytöksellä saisi sellaista aikaan. Mielessään uros ruoski itseään tyhmästä hätäilystään, sillä mitä hän nyt oikein sanoisi Caydenille? Hän ei ollut aivan varma asioista, oli hän haistellessaan eteenpäin Caydenin hajua kuullut Zephyrin sanat Mikarulle. Joten sen hän ainakin kykeni kertomaan.

Ja samassa tuttuakin tutupi tuoksu pelmahti soturin värisevään kirsuun, ei tälläkertaa maasta, vaan tuulen mukana. Sileunveli oli lähellä, aivan täällä jossakin. Reiketsukan pysähtyi kuuntelemaan, ja kohta kuulikin veljensä sulosointuisen äänen. Niinpä uros pinkaisi taas matkaan, mutta tällä kertaa hölkkäsi, jotta saisi hengityksensä tasaantumaan kyetäkseen puhumaan.
"Minun voinnillani ei ole merkitystä juuri nyt. Mutta sinun pentujesi voinnilla on. Menen suoraan asiaan, jotta päästään nopeasti kartanolle. Djala on kidnapannut pentusi."
Reiketsukan sanoi määrätietoisesti, ja jotenkin oudon tunteettomasti. Kuitenkin, Rei vain toimitti asioita, eikä yleensä niihin ottanut tunteita mukaan.
"Olen pahoillani Cayden. Teen mitä vain vuoksesi, saamme heidät takaisin, miksi muuten Djalalaisia olisi kartanolla? Minä lupaan henkeni kautta, että teen kaikkeni."
Mutta noissa sanoissa kuulsi suuri rakkaus veljeä kohtaan, että se kumosi edellisen ilmoituksen tuteettomuuden.
"Mennään kartanolle, ja nopeasti. Iriankin on etsitty."

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on Jun 10, 2010, 21:03

[[No niin, meikäläinenkin sai netin takaisin ja voin ehkä jopa roolia :'D]]

Lack seurasi huvittuneesti sivusta, kuinka ederalaiset häsläsivät keskenään. Niin paljon touhotusta parin hassun harjastupsun vuoksi! Uros virnisti varsin merkitsevästi Niylle. Ederalaisista oli paljon enemmän huvia nyt, kun ne olivat Djalan tassun alla.

"Sepä miellyttävää."
Sekarotuinen nyökkäsi Zephyrille hymyillen, kun tämä ilmoitti joukkion suuntaavan kartanolle. Olihan Lack siellä käynyt hiippailemassa, mutta sitä tuskin ei kannattanut mainostaa tässä seurassa kovinkaan kovaäänisesti.
Kuuliaisesti uros kuitenkin seurasi joukkiota kartanon pihalle, juuri kuten oli käsketty.

Lack ja Niy johdatettiin aulaan, jossa Mikaru koetti heti päästä vinoilemaan.
"Mieluusti."
Violettiharjainen totesi kieltään naksauttaen,
"Tosin taidan tehdä sen vasta, kun olemme poistumassa - en halua kuljettaa ederalaisten pölyä Djalan maille."
Uros virnisti. Samassa tilaisuuden keskeytti susinaaras, jonka Lack arvasi Ederan upseeriksi. Koira kohotti kuononsa kohti Iriania, ja nyökäytti päätään kevyesti tervehdykseksi.
"Upseerinne, oletan?"
Lack tiedusteli Zephyriltä ja muilta vartiokaartilaisilta.
"Ilmoittakaa, että haluamme tavata lauman johtajan."

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on Jun 12, 2010, 15:01

( mua saa taas ens viikon skippailla kun oon pois. )

Niy naureskeli sisäisesti ederalaisten touhuamiselle ja pianpa harmaaturkki pyysi vieraita tassuttelemaan sisälle kartanoon, Mikarun vielä huomautellessa tassunpyyhinnästä. Lack esitti asian varsin sattuvasti tosin.
"Taidan olla samaa mieltä", narttu lausahti virnistäen takana kulkevalle Mikarulle hunajaisesti. Zephyrin kehoituksen koirasusi taas antoi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Edera saisi pitää vapaasti huolen siitä, ettei Niytä tai Lackia nähtäisi täällä sillä tuo henkilökohtaisesti ei ollut muutenkaan ihan heti tulossa takaisin. Sisätilat eivät ylipäänsä olleet nartun suosikkipaikkoja saati sitten prameileva kartano. Violettiharjaisesta ei tiennyt ja sehän oli vain Lackin asia.

Jostain yläkerrosten portaista ilmaantui pian valkoharjaksinen susinarttu joka suorastaan huusi olemuksellaan nirppanokkaa. Niy silmäili vierasta noin pintapuolisesti, mutta pian Lack pääsikin itse asiaan. Lisättävää tähän ei koirasudella ollut joten tuo tyytyi kevyesti nyökäyttämään tervehdyksen portaissa nököttävälle upseerille, hienoisen hymyn kera.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on Jun 13, 2010, 20:54

// Wolfinkin varmaan saa skipata, kun ilmoituksensa mukaan tämä ei 7. - 18.6. oikein koneelle pääse. //

Zephyr oli juuri istuutumaisillaan paikoilleen, kun odottamaton haju kantautui rakennuksen pölyn seasta uroksen nenään ja sai hänet ryhdistäytymään välittömästi. Susi tunnisti tuoksun kuuluvaksi kaikista maailman olennoista juuri sille, jota hän ei olisi missään nimessä tahtonut tässä tilanteessa kohdata: Ederan upseeri Irianille. Harmaaturkki kirosi rankasti mielessään ja käänsi katseensa kohti portaikkoa juuri, kun kyseinen naaras asteli arvovaltaiseen tyyliinsä rappusille ja avasi suunsa.
"Siksi, ettei heidän tuomaansa viestiä ryhdyttäisi puimaan avoimella pihamaalla, jossa sen voisi kuulla kuka hyvänsä", harmaaturkkinen hukka vastasi itselleen hyvin epätavanomaisen totiseen sävyyn. Samalla hän myös kohensi ryhtiään entisestään ja heilautti silmille valuvaa otsaharjastaan sivummalle, sekä koetti parhaansa mukaan valmistautua henkisesti siihen, mitä hänen olisi upseerille kerrottava. Uros olisi kovin mieluusti jättänyt ikävän tehtävän Deanalle, mutta näemmä siniturkki säntäili pihamaalla nyt turhan takia. Toivottavasti tämä vain tajuaisi tulla sisälle, kun kuulisi rakennuksesta kantautuvan puhetta.
"He ovat nimittäin Djalasta ja kertovat laumansa kaapanneen ederalaisen upseerin jälkeläiset haltuunsa" hukka jatkoi katsoen Iriania tiukasti suoraan silmiin.

Samassa Lack vaati päästä Ederan johtajan puheille, mihin Zephyr reagoi mulkaisemalla violettiturkkista piskiä vähintäänkin kireään sävyyn. Ensin hukka aikoi olla tottelematta nenäkkään djalalaisen käskyä alkuunkaan, mutta hetken hampaita kiristeltyään päätti hän kuitenkin antaa periksi.
"Tahtovat kuulemma johtajan puheille", harmaaturkki siis Irianille julisti, joskin aiempaa aavistuksen matalammalla äänensävyllä. Zephyr ei nimittäin pitänyt ollenkaan hyvänä ajatuksena sitä, että Roi olisi tuotu heitä kiristävien djalalaisten eteen. Ei sillä, että siniturkin jalkapuolisuus olisi tästä yhtään aiempaa huonompaa johtajaa tehnyt, mutta ei sellainen vamma kieltämättä järin vakuuttavaltakaan näyttänyt.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on Jun 15, 2010, 20:17

// Haittaakohan ketään, jos nyt pistän viestini tähän väliin jottei tarvitse taas uutta kierrosta odottaa? Jos häiritsee niin poistan viestin ja odotan varsinaista vuoroani. //

Dean oli käynyt suihkulähteellä, mutta ketään uros ei siellä ollut nähnyt.
Kurjuutta. Silloin kun sukulaisia kaivattiin heitä hei löytynyt mistään.
Uros jolkotteli reipasta tahtia takaisin kartanolle. Hetkeksi uros seisahtui pihamaalle, mutta kartanosta kantautui ääniä ja siniturkki hilpaisi ryhdikkäästi sisään.
Siellä oli koko ronkka. Sukulainenkin viimein löytyi.
Zephyr tuntui juuri saaneen selityksensä loppuun, joten Deanin ei tarvinnut kuin kuunnella. Irian oli hyvin vaikuttava näky, oli aina ollut, eikä Dean mieluusti tallonut toisen varpaita, vaikka kaksikko sisaruksia olivatkin. Oli selvää kumpi kaksikosta oli heikompi.
Kahden muukalaisen näkeminen kartanossa ei ollut mieluisaa ja Deana katselikin Djalan laumalaisia kylmästi.
Uros asteli Zephyrin rinnalle ja katseli Iriania totisesti.
"Mukava nähdä sinua, Irian", uros sanoi pienen hymyn valuessa sen huulille. Oli aina yhtä mukava tavata sisaria.
"Oletteko päättäneet mitä tehdä?"
Uros halusi saada itsensä jälleen mukaan ydinasiaan. Hukka halusi varmistaa pentujen turvallisuuden.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by pipsu on Jun 17, 2010, 20:34

Irianin korvat värähtelivät suuntaan ja toiseen, mutta tiukka tuijotus katseli ilmeettömänä vieraita, jotka nököttivät hieman alaviistossa portaiden alla. Nämä kaksi toivat pahoja mietteitä kultaisen mieleen, mutta ulkoisesti upseeri ei tuonut ajatuksiaan julki. Se oli yleisesti varsin tulinen ja kärkäs, helposti räjähtävää materiaalia, mutta tosipaikan tullen susi osasi muituttaa, miksi sopi tehtäväänsä kuin nakutettu. Susi käänsi terävän katseensa Zephyriin, porautuen tämän kallon lävitse, odottaen pikaisesti vastausta kysymykseensä. Ja nopeasti hän sen saikin, uros kun ei turhia kaarrellut.
Yleensä emot heittäytyivät hysteerisiksikin kuultuaan jälkeläisten ahdingon, mutta valkoharjas kiskaisi vain korvansa tiukkaan luimuun. Hänen tumma katse heilahti vieraisiin djalalaisiin, ja tulinen tuijotus halusi lähinnä korventaa parivaljakon syvimmästä sisimmästä lähtien.

"Johtaja on huonossa kunnossa", Irian napautti terävästi vastauksen, joka liittyi johtohenkilöihin. "Hän eivät kykene saapumaan. Upseerina kannan vastuun tilanteesta."
Irian laskeutui alemmas, ja hänen sisässään kävi valtava myllerrys. Vaikka mieli olisi tehnyt kaataa kaksikko maahan, karjua noiden luut ulos vartalosta ja repäistä pää irti siinä sivussa, sai kultaturkki hämmentävän hyvin itsensä hillittyä. Hänen katseensa liekehti silkkaa inhoa ja raivoa, ja kireä askellus tuki tätä, yleensä kun narttu oli niin virtaviivainen ja varjomainen.
Deanin läsnäolo toi pienen rauhallisuudenkipinän, mutta se kesti vain hetken. Narttu nyökkäsi pitkään veljelleen.

"Dean", hän tervehti, tavallisen lyhyeen tapaansa.
"Mihin pennut on viety?" Irian tuikkasi, astuen lähemmäksi suupaltimpaa osapuolta, rumaa violettiharjasta.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ish on Jun 20, 2010, 19:35

Oli selvää, että Andriaanan yleensä niin kovin rauhallinen ilmapiiri oli saanut Caydenin otteeseensa sinä aikana, jonka uros saarella oli viettänyt. Kotiseudun sotaisuus ja petollisuus tuntuivat yhä taakkana uroksen jokaisessa ajatuksessa ja tunteessa, mutta silti jotenkin tumman uroksen oli onnistunut tuudittautua ajatukseen, että Andriaanalla kaikki oli hyvin.
Niinpä pitkäharjaksinen susi kääntyi hitaasti katsomaan paikalle saapuvaa soturiveljeään, yhtä niistä olennoista maailmassa, jotka hän oli tavannut rauhan lipun alla. Pehmeän lempeä hymy hyytyi kuitenkin nopeasti tummilta kasvoilta, kun Reiketsukanin asia tuli ilmi, vieläpä hyvin tehokkaasti ilmaistuna. Vanha Karpaattien lauman johtaja ei harrastanut panikointia missään maailman tilanteessa, mutta järkytys sykähdytti urosta syvältä sydänjuuria myöden, vaikkei sitä ulospäin voinutkaan nähdä. Hetken Cayden vain katsoi Reiketsukania tyystin hiljaa, ilmeettömänä ja kaukaisena.

Ciar ja Iren oli napattu Djalan toimesta? Kaikkien niiden päivien jälkeen kun uros oli murehtinut pentujensa kohtaloa Andriaanalla, juuri sinä päivänä kun hän ei suonut niille ajatustakaan, kävi näin. Kuinka ironista, johan hänen tulisi tietää kohtalon temput. Ainaisesti uroksen sielua jäytävä tuska tuntui saavan tästäkin syyllisyydestä lisäpontta, mutta yhä edelleenkään mikään uroksen kasvoilla ei kertonut sisäisestä kamppailusta.
Vai sillä tavalla, näytti siltä, että hänen aiemmin tapaamansa neiti Verimerkki sisarineen oli viimein saanut kystä kyllin ja ottanut käyttöönsä moraalittomammat keinot. Mikä olisikaan parempi tapa kiristää Ederaa, kuin upseerin pentujen nappaaminen? Siinä oli järkeä. Tai olisi ollut, jos kyseessä eivät olisi olleet Irianin pennut. Cayden huokaisi pienesti, päätään pudistaen. Tästä tulisi vaikeaa, eikä vain sen vuoksi, että pennut olivat Djalan hallussa.
”Kiitän sinua, veljeni”, uros lausui kauniisti, mutta vailla sitä syvää lempeyttä ja välittämistä, jota yleensä lähes kaikkia kanssaeläviään kohtaan osoitti. ”Ja ei syytä huoleen.”
Tällöin rohkaiseva, aina niin tietäväisen kokenut hymy nousi takaisin uroksen kasvoille, mutta katse, joka kohtasi Reiketsukanin ruskeat silmät, oli suruisen tuskainen.
”En usko, että sinun tarvitsee laittaa henkeäsi likoon tämä asian tähden, veljeni. Säästä se toiseen kertaan.”
Cayden hymyili vielä pikaisesti soturiveljelleen, viitaten sitten kohden kartanoa, ja lähtien liikkeelle rentoa, pitkäaskelista mutta melko hidastahtista laukkaa, haluten päästä perille pian, muttei liian nopeasti.
Hän tarvitsi aikaa ajatella.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on Jun 23, 2010, 22:47

[[Tintin skippaan kun on kuulema poissa]]

Lack mutristi suutaan kuullessaan, etteivät djalalaiset pääsisikään tapaamaan itse Ederan alfaa. Mutta kenties Ederan upseeri kelpaisi. Parhaassa tapauksessa tämä olisi vielä samainen upseeri, jonka pennut Djala oli kaapannut - oli ainakin samanmoista näköä susilapsissa ollut havaittavissa.
"Ehei nyt edetä turhan nopeasti."
Violettiharjainen totesi kepeään sävyyn ja naksautti kieltään lauseen lopuksi. Se silmäisi lähemmäs tullutta Iriania uteliaana. Tappaisiko narttu sen ja Niyn, jos Lack paljastaisi pentujen olinpaikan?
"Voimme viedä teidät Djalan johdon puheille. Siellä voitte neuvotella pentujen vapauttamisesta rauhanomaisesti."
Sekarotuinen virnisti vinosti. Rauhanomaisestipa hyvinkin.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on Jun 24, 2010, 16:12

//narrin skippaus. //

Dean katsoi ilmeettömänä sisartaan. Miksi hän jäi aina tiedon ulkopuolelle. Pennut olivat aivan varmasti Irianin, se oli selvää, mutta Dean ei ollut aikaisemmin moisesta kuullut.
Miksi urosta pidettiin pimennossa vai oliko vika Deanissa? Hän ei ollut pitkiin aikoihin tavannut perhettään. Muutos olisi tehtävä.
Siniturkki keskittyi jälleen ympäristöönsä ja käänsi katseensa violettiharjaksiseen urokseen.
Rauhanomaisuus tuskin säilyisi kovinkaan pitkään Djalan ja Ederan välillä, mutta varmasti Irian ja muut pitäisivät itsensä kurissa pentujen turvallisuuden tähden. Sekasortoisuus voisi olla hyvin kohtalokasta.
Dean tuskin pääsisi mukaan, mutta ehkä niin oli parempi. Ei uroksesta suurta hyötyä paikalla edes olisi.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on Jun 24, 2010, 18:00

/ äwäwäwä en ole vielä poissa D: huomenna vasta estyn uudelleen saapuilemasta. /

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on Jun 24, 2010, 18:37

// narri, AK:ssasi ainakin lukee, että olisit jo tänään poissa kuvioista? =D Mut juu, minä voin vaikka huomiseen asti venttailla, jotta voit halutessasi tähän väliin vielä pelailla. //

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on Jun 24, 2010, 19:36

/ ohoh, näinpä näkyy olevan :'D siinä pitäisi lukea 25 mutta olen sekoillut päivissä näemmä, mutta jos tähän väliin itseni tuuppaan ja sitten taas järjestykseen palaillaan kun tulen takaisin. joo, minun moka näyttää olevan, anteeksi sekoilu. /

Niy nautti täysin siemauksin herkullisesta tilanteesta, vaikka pitikin ilmeensä peruslukemilla. Se hieman ehkä latisti, ettei tämä kyseinen upseeri, mitä varmimmin kidnapattujen pentujen emo - yhdennäköisyys oli niin ilmeinen, ettei siitä juuri epäilystä voinut olla - ei vaikuttanut lainkaan hätääntyneeltä tai huolestuneelta rakkaiden nuppujensa puolesta. No, pinnan alla varmasti kuohui, tai ainakin näin narttu uskoi jotta tunnelma pysyisi korkealla. Oli se sitten totuus tai ei.

Olipa totta tosiaan harmillista kuulla, että johto itse oli huonossa kunnossa. Mutta toisaalta, kunhan asiat rullaisivat sujuvasti kuten tähänkin asti, se tuskin olisi mikään ongelma tai kynnyskysymys. Kyllä upseerinkin kanssa asiointi kelpasi vallan mainiosti.
"Liian suuri saattojoukko tosin tekee tapaamisesta varmasti vähemmän miellyttävän", Niy vihjaisi niin kohteliaasti, että se olisi kelvannut kuninkaallekin, vihjaisten samalla, että liian suurta saattojoukkoa ei ollut tarvis ottaa. Rauhanomaisestihan tässä haluttiin edetä ja Yelenha oli kieltänyt armeijan tuomisen. Onneksi kukaan näistä pelleistä ei tiennyt pentujen sijoituspaikkaa, joten Lack ja Niy voisivat kieltäytyä viemästä suurta joukkoa mukanaan. Hienoa hienoa.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on Jun 27, 2010, 18:17

// Ööm koska pelijärjestys on nyt vähän heittelehtinyt, listaan ihan jo itsellenikin muistutukseksi sen, miten tämän nyt pitäisi mennä;
Lara, narri, Mezzi, hitodama, Wolf, Pipsu, Ish, Tintti. Paitsi, että tällä hetkellä ainakin Wolf, Mezzi ja narri ovat jossakin ja heitä pitää skippailla. //

Zephyr oli varsin helpottunut siitä, ettei Iriankaan katsonut fiksuksi ideaksi päästää djalalaisia Roin puheille. Kyseinen tunne sai vinon hymynpoikasen nousemaan harmaaturkin huulille, kun hän vilkaisi tunkeilijoista äänekkäämpää violettitukkaa jokseenkin voitonriemuiseen tyyliin.
Samassa Deana saapui takaisin sisälle, jolloin Zephyr suuntasi huomionsa automaattisesti tätä kohden. Kuullessaan siniturkin esittämän kysymyksen asioiden etenemisestä pudisti vanhempi hukka tälle pikaisesti päätään: sen suurempia päätöksiä ei oltu vielä ehditty tehdä. Vaan eiköhän siihenkin pian päästäisi, sillä Irian näytti laskeutuvan alas korokkeeltaan ja käyvän tenttaamaan kaappaajia melko tehokkaaseen sävyyn.

Koska paikalla oli tällä hetkellä yksi jos toinenkin Zephyriä itseään korkea-arvoisempi ederalainen, asteli veitsenkantaja muiden keskustellessa pari tarkkaan harkittua askelta sivummalle. Liikkumisen takana oli kieltämättä myös ajatus siitä, ettei hukka tahtonut jäädä Irianin tielle, mikäli tämä päättäisi djalalaisten kehotuksista huolimatta olla pitäytymättä täysin "rauhanomaisissa keinoissa".
Kun ei kerran ottanut nyt itse osaa sananvaihtoon, saattoi Zep suunnata katseensa kohti taakse jääneitä ulko-ovia. Cayden ja tätä hakemaan lähtenyt Reiketsukan palasivat nopeasti hänen mieleensä, jolloin hän alkoi kieltämättä hitusen huolestua siitä, ettei kaksikkoa vieläkään näkynyt. Caydenin olisi hyvä olla paikalla viimeistään siinä vaiheessa, jos porukan olisi lähdettävä neuvotteluoperaatioon Djalan maille, kuten nyt keskustelun perusteella vaikutti olevan tapahtumassa.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by wolf on Jul 1, 2010, 1:41

[[Kiitokset suuret hito pelivuorojen listaamisesta, varmaan aika kätevää näin vuorojen mentyä hienosta sähellyksestä sekaisin : )) Roolailen siis tähän väliin kun Pipsu ei vielä kerran roolannut ole. Ja tosiaan joo paikalla olen taas mukana kuvioissa.]]

Mikaru oli pysytellyt hiljaa hieman sivummalla tassujenpyyhkimishuomautuksestaan lähtien, vaikka olikin jo avannut suunsa vastatakseen jotain erityisen halventavaa toisen djalalaisen kommenttiin. Irian oli kuitenkin astellut alas portaita ennen kuin valkoturkki oli ehtinyt sanoa mitään, joten se vain oli sulkenut suunsa ja päättänyt pysyä hiljaa. Kenties se oli ihan hyväkin siinä tapauksessa sillä a) Mikaru ei halunnut nolata itseään laumansa upseerin silmissä ja b) uros ei myöskään halunnut saada aikaiseksi minkäänlaista tappelua kartanon sisällä. Niinpä se vain pysyi hiljaa ja vahti tarkasti jokaista djalalaisten liikettä Zephyrin keskustellessa Irianin kanssa ja sen jälkeen näiden kahden vieraslaumalaisen liittyessä puheeseen. Koko ajan uros kuunteli tarkkaavaisena jotta varmasti pysyi kärryillä.
Kun sitten päästiin siihen, että Irian lähtisi tapaamaan Djalan johtoa, Mikarun teki mieli tarjoutua ehdokkaaksi lähtemään saattueeseen mukaan, muttei se viitsinyt. Upseeri olisi saattanut pitää ehdotusta liian pyrkyrimäisenä tai jos tuolla jo olikin mielessään mukaan lähtevät sudet, eikä tahtoisi enää enempää mukaan. Kuten djalalaiset olivat todenneet, mitä vähemmän porukkaa, sen parempi. Ainakin djalan kannalta. Mikaru tuhahti hiljaa niin, että vain se itse kuuli, ja jäi sitten taas odottamaan käskyjä tai sopivaa tilaisuutta avata suunsa.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by pipsu on Jul 12, 2010, 22:05

> Olen niin pahoillani! Tiedä mitä teen itselleni. Ruoskin tai jotain. <

Vakavakatseinen Irian tuijotti violettiharjaan omaavaa rakkia, joka näytti vetävän tilannetta eteenpäin Djalan puolelta. Toisen kiero virne sai nartun täyteen taistelutahtoa, suorastaan hän näki silmissään, kuinka iskisi piikkipallollaan koiran virneen pois tantereeseen. Irianin oli kuitenkin muistettava asemansa ja käytöksensä: tässä oli Ederan maine pelissä.
Siispä susi heilautti häntäänsä hitusen äkämystyneenä, ja kuullosteli rakin vastauksen. Olinpaikkaa ei kerrottu, tietenkään. Irian tunsi kevyttä kuplintaa, sillä tällaista gtilannetta se ei ollut kokenut koskaan ennen. Toki häntä oli koulutettu, valmisteltu mahdollisiin tilanteisiin, mutta tämä tuli niin nopeasti.

Irianilla ei ollut ketään, jolta anella apua. Hän kuunteli toisenkin djalarakin sanat, tuhahtaen näille halveksien, pitäen kuitenkin moitteettoman ryhtinsä ja mahdollisen arvokkaan olemuksensa.
"Ette anna paljoakaan vaihtoehtoja", susi tokaisi ilkeä sävy puheessaan, ja suklaisten silmien lyödessä valtavia liekkejä.
"Zephyr, sinä lähdet mukaani", Irian totesi vakavana, luomatta minkäänlaista katsekontaktia siniseen urokseen. Samalla hän kuuli jonkun vieraan saapuvan kartanolle: Cayden, kukapa muukaan.
"Ja Cayden lähtee myös."
Kaksi sotilasta riitti turvaamaan selustaa.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ish on Jul 13, 2010, 13:03

Caydenin kylmän rauhallista rataa kulkeneet laskelmoidut ajatukset olivat matkan aikana järjestäytyneet oikeille paikoilleen, ja kartanon pihaan saapuessaan uros hidastikin laukkansa raviksi, loikaten yhdellä loikalla portaiden yli kartanon kuistille, ja hidasti kerran vetämään henkeä oven eteen. Sisältä kantautuvat äänet eivät vakuuttaneet Caydenia Irianin vakavasta suhtautumisesta asiaan, mutta hänen ei auttanut kuin luottaa nuoren, kylmään upseeriin, kuten hänen asemassaan kuuluikin. Huokaisten, täysin Reiketsukanin unohtaneena, astui musta uros sisään ovesta sisälle hämärään, kuullakseen juuri parahiksi, kuinka Irian antoi lähtömääräyksiä.

Cayden ei saanut montaa hetkeä aikaa tarkkailla tilannetta, mutta aulassa näytti olevan melkoisen paljon väkeä asian kimpussa pohtimassa, vielä toistaiseksi. Kaksi vierasta koiraeläintä olivat ilmeisestikin Djalan edustajat, ainakin näin uros karkeasti oletti tilanteen kireydestä päätellen. Zephyr, joka olikin Caydenille ennestään tuttu, oli juuri määrätty Irianin matkaseuraksi. Hallissa djalalaisten ympärillä seisoi myös kaksi Caydenille tuntematonta urosta, valkea ja sininen.
Cayden ei sanonut mitään, kun Irian määräsi hänet mukaansa, kumarsi vain syvään pehmeällä liikkeellä, luoden kuitenkin hyvin merkitsevän katseen nuoreen upseeriin, joka jonkin kohtalon oikun kautta sattui olemaan hänen pentujensa emo.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by tintti on Jul 13, 2010, 15:59

Reiketsukanin tuliset silmät tuijottivat Caydenia, ystävää vailla vertaa. Veljeä, jonka vuoksi uros olisi voinut tehdä mitä vain. Mennä minne vain, kunhan vain sielunveli pyytäisi. Ja kun uros odotti ystävänsä reaktiota tilanteeseen, osasi tuo jotenkuten tulkita uroksen eleitä. Ainakin toinen otti tilanteen rauhallisesti, kuitenkin Reiketsukan tunsi, että ystävää kolautti moinen uutinen melko pahastikkin. Kun Cayden puhui, Rei huomasi viimeistään uutisen kolauttaneen ystäväänsä. Soturiveli puhui kylmän rauhallisesti johtajamaisella auktoriteetilla ja äänellä.
"Ehkä minun ei tarvitse henkeäni tänään vuoksesi antaa, mutta teen mitä vain mitä pyydät."
Reiketsukan vannoi kipinän leimahtaessa silmissä. Kartanolla olisi odottamassa Irian, ehkä, joten oli parempi pitää viha kurissa. Oli parempi, että narttu ei saisi yhtään lisäsyytä vihata häntä.

Matka kartanolle alkoi ja päättyi hiljaisuudessa. Reiketsukan oli päätellyt, että soturiveli tarvitsisi aikaa järjestäytyä ennenkuin tapaisi muita. Siksi uros juoksi tuon perässä kuin äänetön ja uskollinen varjo. Kun kartanolla oltiin, molemmat urokset loikkivat sisälle. Reiketsukan kuamrsi pienesti upseerille ja kuunteli sitten tuon sanoja. Käskyjen tultua, käänsi uros katseensa Caydeniin ja sanoi:
"Minä tulen mukaasi, veljeni, muistat lupaukseni."
Uroksen ääni ei ollut käskevä, eikä epätoivoinen, vain uskollisen ystävän auttavainen sointu. Jos Cayden käskisi jäädä, Reiketsukan jäisi, mutta odottaisi niin kauan, että pennut ja sielunveli olisivat kotona.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on Jul 14, 2010, 18:00

Vihdoin ja viimein Ederan edustajakin suostui djalalaisten vaatimuksiin. Irian ei kuitenkaan selvästikään luottanut siihen, että Djala hoitaisi oman osuutensa pelisääntöjen mukaisesti, vaan värväsi mukaansa jopa tukijoukkoja. Lackia se ei kuitenkaan haitannut - olisihan Djalankin päässä muutama ylimääräinen laumalainen odottamassa, joten suotakoot se myös ederalaisille.
Uros naksautti tyytyväisenä kieltään ja päätti ryhtyä ohjastamaan joukkiota ladolle päin.
"Selvä, lähdetään siis pikimmiten."
Lack totesi, ja pyörähti jo valmiiksi ympäri päästäkseen nopeasti ovelle.
"Seuratkaahan perässä, minä ja Niy opastamme teidät Djalan maille."
Sekarotuinen kehotti lähtien liikenteeseen ulos kartanosta ja kohti Djalan maita.

[[Peli etenee näin: nyt kaikki ne, joiden hahmot on mainittu mukaan otettaviksi, pelaavat hahmonsa ulos tästä topickista. Loput voivat lähettää hahmonsa mihin haluavat, mutta joka tapauksessa peli tässä topickissa loppuu kokonaan. Kirjoitan seuraavalla kierroksella Djalan ladolle, ja voin vaikka varmuudeksi heittää vielä osoitteenkin tänne myöhemmin (eli siis kaikki mukaan tulevat pelaavat seuraavalla kiekalla Djalaan). Näin saadaan peli jatkumaan jouhevasti ja ehkä jopa tämän kesän aikana loppuun asti ; )]]

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by narri on Jul 14, 2010, 18:24

Niy odotteli rauhassa, urhaamatta edes ajatusta ederalaisten touhuille, mietiskellen omia varsin henkeviä systeemeitään aina parsakaalista korvavaikkuun ja muuta yhtä syvällistä. Tietenkin pysyen edes sen verran hereillä, että tiesi mitä tapahtui. Ettei aivan pihalla olisi kun lähdön aika tapahtuisi. Irianin ikeä puheenparsi sai nartun heräämään takaisin nykyaikaan, hyh miten koirasusi säälikään ederalaisia otuksia kun noin kauhean upseerin valvonnassa toimivat tai ylipäänsä olivat samassa laumassa. Lisättävää ei Niyllä asianlaitoihin ollut, joten jälleen tämä tyytyi keveästi nyökäyttämään päätään ja käännähtämään Lackin mukana kohtia ovea, seuraillen toisen vierellä takaisin kohti latoa, jossa Yelenha ja Serenha varmasti nuoleskelivat huuliaan ja teroittivat paistihaarukoitaan odottaen pääsevänsä kiristämään ederalaisia. Siitäpä lystiä tulisikin, narttu innolla odotteli jo näytöstä. Kohti kotia siisen.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by ticarri on Jul 17, 2010, 15:59

Dean katseli sisartaan ilmeettömän tarkkaavaisesti. Sisar piti hyvin malttinsa, vaikka ilme säkenöi raivoa. Dean ei onneksi joutunut kohtaamaan Irianin ilmettä.
Irian valitsi Zephyrin ja Caydenin mukaansa. Deanista ei olisi apua, sillä yhteenotolta tuskin säästyttäisiin. Susi olisi vain tiellä.
"Toivottavasti tapaamme pian hyvien uutisien merkeissä, Irian."
Oli varmaa, että kolmikko selviäisi paikalta ehjinä. Ederalta varmasti kiristettäisiin maita tai jotain muuta, mutta toivottavasti pennut ja heitä hakemaan lähteneet aikuiset selviäisivät ehjin nahoin. Se oli pääasia.
Dean nyökkäsi lyhyesti ja loi nopean vilkaisun Irianiin, Zephryiin ja Caydeniin.
Djalalaiset saivat lyhyen tuiman katseen omakseen.
Dean lähti ryhdikkäin askelin ulos ja poistui kartanolta kohti suihkulähdettä. Uros pysyttelisi lähistöllä, jotta kuulisi uutiset pian.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by hitodama on Jul 17, 2010, 21:26

Juuri Zephyrin ehdittyä ryhtyä murehtimaan Caydenin ja Reiketsukanin olinpaikasta, ilmestyi kyseinen kaksikko kartanon pihamaalle, josta sinimaskinen hukka heidät huomasi. Uros olisi varmastikin huokaissut helpotuksesta, ellei samaan aikaan olisi Irian kajauttanut ilmoille määräyksen, jonka mukaan Zephyrin oli lähdettävä hänen mukaansa Djalan maille. Tieto yllätti harmaaturkin tyystin, mutta siitä huolimatta sai hän vastattua jämäkän itsevarmaan sävyyn:
"Selvä." Kieltämättä Zephyriä kiinnosti nähdä miten tämä selkkaus tulisi etenemään, mistä syystä hän oli jopa jokseenkin innoissaan mukaan pääsemisestä, mutta silti häntä myös ihmetytti Irianin päätös suuresti. Kaksikko kun ei ollut koskaan ollut mitään ylimpiä ystävyksiä keskenään, mutta kaikesta päätellen valkoletti oli päättänyt tämän tehtävän ajaksi työntää sivuun henkilökohtaisen inhon sisarensa puolisoa kohtaan, mikä uroksen mielestä osoitti yllättävän suurta itsehillintää tuittupäiseltä upseerilta.

Caydenin loikatessa sisään kartanolle sai tämäkin välittömästi kutsun liittyä seurueeseen. Zephyr seuraili tarkasti tuttavansa reaktioita ja tuli huomioineeksi, että tämän asiallisesta ilmeettömyydestä päätellen tummaturkki lieni jo selvillä tilanteesta. Kaiketi Reiketsukan oli siis ehtinyt selittää kidnappausdraaman juonen toverilleen.
Kun muita ei nähtävästi komennettu mukaan, käänsi Zephyr pikaisesti katseensa kohti Mikarua.
"Jonkun olisi varmaan hyvä tarkkailla, etteivät juorut tästä tapaamisesta riistäydy tyystin hallinnasta", sinimaskinen vinkkasi matalaan ääneen. Hän luotti siihen, että Mikaru tajuaisi lausahduksen ansiosta jäädä lähimaastoon tunnustelemaan tilannetta ja toimimaan Djalaan lähtevän joukkion Ederaan jäävinä "korvina". Ryhmän palatessa - toivottavasti pentujen kera - kotilaumansa alueelle, olisi heidän hyvä kuulla joltakin luotettavalta taholta, miten tapahtumat oltiin täällä päässä saarta otettu vastaan.

Djalalaisten lähtiessä johdattamaan ederalaisia kohti salattua määränpäätä liittyi Zephyr vakavin ilmein joukon jatkoksi. Hän ei ollut koskaan ollut osallisena tällaisessa tilanteessa, mutta silti hän suhtautui luottavaisin mielin heidän mahdollisuuksiinsa selvitä naarmuitta takaisin kotiin. Kyllä kolme varsin taistelukykyistä sutta aina päihittäisivät sen, mitä joillakin Djalan rakeilla olisi heille tarjottavana - olisi se sitten ihan mitä tahansa.

Re: Tuliaisia Djalasta 
Post by lara on Jul 27, 2010, 21:23

[[Kaikki siis tänne! http://andriaana.proboards.com/index.cgi....ead=3842&page=2 ]]