Zephyr - RPGs

Edera » Kylä » Vihaa ja katkeruutta

Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Dec 29, 2010, 15:05

Oli hiljainen, sumuinen aamu ränsistyneessä kylässä. Taivas oli melko pilvetön, joten auringon ensisäteet valaisivat hennolla kajollaan taivaanrantaa ja maalasivat niin sen kuin korkeimpien talojen katonräystäätkin oranssisella hehkullaan. Maisema oli kerrassaan näkemisen arvoinen, kaunis, mutta se ei valitettavasti erään paikalla yksinään astelevan hukan mielialaan jaksanut vaikuttaa. Asiansa kun olivat juuri tällä hetkellä sillä tolalla, että moiseen olisi vaadittu jotakin paljon, paljon koreita näkymiä merkittävämpää.

Potkaisten ärtyneenä tielleen sattunutta kivenmurikkaa kulki Zephyriksi nimetty harmaaturkki pitkin Ederan uusimman aluevaltauksen rajoja. Häntä ei tasan olisi huvittanut käveleskellä kylän reunamilla kukonlaulun aikaan, minkä hänet tänne määrännyt taho varsin hyvin tiesi. Vartiokaarti, johon uros kuului, oli nimittäin saanut vastikään riesakseen uuden johtajan: Isterin. Sinimaskinen veitsenkantaja ei ollut koskaan tullut toimeen kyseisen puolisuden kanssa, mutta nyt kaksikon välinen hiljainen vihanpito oli yltynyt aivan uusiin mittasuhteisiin puolikasvoisen voidessa asemansa turvin pompotella Zephyriä miten ikinä mieli. Niinpä lieni sanomattakin selvää, että hukka oli viimeisten viikkojen aikana ravannut yhä typerämmästä vahtikeikasta toiseen, eikä ollut juuri edes käväissyt kartanolla saati ehtinyt tavata omiin kiireisiinsä uppoutunutta puolisoaan. Kaikki tämä sapetti urosta mittaamattoman paljon, minkä hän myös näin yksin ollessaan antoi paistaa suoranaiseen irvistykseen vääntyneiltä kasvoiltaan. Ei vaadittu kummoisiakaan eleidentulkitsemiskykyjä huomaamaan, että susi olisi mieluummin ollut nyt missä tahansa muualla, kuin juuri täällä.

// Tintti ja Ciar! //

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Jan 4, 2011, 18:19

// Vastailen nyt, mutta pientä taukoa luvassa, kun inspis on zero//

Hiljaisena sumuisena aamuna lukuisten pienten haavojen ja ruviksi muuttuneiden isompien jälkien raidoittama susiklaanilainen makasi eräässä mukavassa hökkelissä. Pieni tuuli vinkui nurkissa, ikkuna oli hajallaan, ovi repsotti ja lattialla oli lätäkkö. Kuitenkin paksupatjainen sänky oli selvästi parhaimmassa kunnossa. Ciar viihtyi tuolla, minne tuskin kukaan tulisi, yksikerroksinen, kylmä ja märkä. Vain yksi huone, matto, hella, sänky ja pihalla puuvaja sekä pienenpieni ropmahtanut aita. Kuka sinne tulisi, sijaitsi sitäpaitsin vielä rajalla. Kuullessaan pihalta kolinaa, susi nousi ja kipitti katsomaan ovelta.
"Kas Zephyrhän se siinä."
Klaanilainen sanoi hiljaa ja huiskautti häntäänsä ystävällisesti.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Jan 6, 2011, 14:54

// Harmi kyllä, kun heti itse ehdottamasi peli alettua taukoilemaan ryhdyt... Mutta noh, ei kai sille mitään mahda, jos inspis ottaa ja kuolee tyystin. //

Kävellessään osittain romahtaneen aidan vierustaa pitkin kuuli Zephyr yllätyksekseen askelia kauempana olevasta rakennuksesta. Peittäen kaikkein äkäisimmän irveen kasvoiltaan seisahtui hukka paikoilleen ja jäi odottamaan, josko muukalainen olisi aikeissa tulla jopa vapaaehtoisesti esille. Pian kävikin juuri näin, ja sinimaskinen tunnisti häntä tervehtimään saapuneen nuorukaisen Irianin pojaksi. Kieltämättä oli myönnettävä, ettei Zep omannut järin lämpimiä tuntemuksia niin kyseistä nuorukaista kuin tämän siskoakaan kohtaan, kiitos näiden ansiosta Djalalle menetetyn ihastuttavan niityn, mutta moiset kaunat saivat tällä haavaa jäädä tyystin unholaan. Aamun hämäryydestä huolimatta vanhempi uros nimittäin saattoi nähdä lukuisat haavat, jotka rumensivat tummaturkkisen nuorukaisparan kehoa.
"Ciar... Mitä sinulle on tapahtunut?" kaartilainen tivasi kulmiaan kurtistaen ja korviaan luimistaen samalla, kun hän lähti kävelemään kohti vanhan talon kuistia. Vaikka vaikuttikin siltä, etteivät toisen haavat olleet ihan tuoreita, oli tämä silti saattanut saada turpiinsa joltakin kylään aikaisemmin tunkeutuneelta saastalta. Ja jos se oli tapahtunut vieläpä jonkun Zephyrin vahtivuoron aikana... Oikeastaan hukka ei tahtonut edes ajatella, mitä siitä voisi seurata. Niinpä oli viisainta ottaa selvää tapahtumista ja käydä katsomassa, voisiko hän tehdä nuoren klaanilaisen hyväksi jotakin.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Jan 6, 2011, 15:52

//Sinun onneksi mun kohdalla taukoilu tarkottaa pikemminki sitä, etten vastaa niin useesti. Nyt kun on saikkua, nii ehdin roolia taas hetkosen : )//

Ciarin ystävällisyys rapistui aavistuksen kun uros huomasi Zephyrin eleet. Katse vaikutti ärtyneeltä, eleet vaikuttivat ärtyneeltä, mutta sanat eivät niin paljoa. Uroksen tummanpuhuvat korvat kääntyivät taakse kun tuo katsoi sukulaistensa isää. Tänään oli onneksi päivä, jona Ciar oli päättänyt olla niin ystävällinen, kun vain voi olla, kuin isänsä Cayden.
"Eilen tuli vähän tapeltua."
Mustavalkoinen sanoi hieman häpeillen.
"Tai no. Sain turpiini ja pahasti yhdeltä niistä, jotka olivat kaappaajiani. Jos isä ei olisi ilmestynyt paikalle.."
Ciar antoi sanojensa jäädä roikkumaan ilmaan. Ahdistus näkyi hetkittäisesti nuorikon silmissä, klaanilaisena tuon pitäisi osata tapella.
"Kuvittelin, että osaisin tapella, minuahan on koko elämä koulutettu siihen. Mutta tosipaikan tullen se olikin aivan erilaista. Oletko sinä koskaan tapellut kunnolla?"

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Jan 8, 2011, 22:23

// Jaa, no eipä sitten mitään. n__n //

Ciarin vastatessa Zephyrin kysymykseen seisahtui vartiokaartilainen aloilleen parin metrin päähän talon kuistista. Näin läheltä katsottuna nuorukaisen haavat näyttivät kenties vielä aiempaakin kamalammilta, mutta ainakin hukka sai varmistuksen sille, etteivät ne olleet sentään aivan uunituoreita. Ja kertoihan pentu itsekin, että oli osallistunut nujakkaansa jo edellisen päivän aikana.
"Helvetti..." harmaaturkki kirosi päätään pudistellen, sillä Ciarilta kuullut uutiset eivät olleet millään tapaa hyviä: kaikesta päätellen Ederan vartiointi oli nimittäin pettänyt, jos djalalaiset olivat taas kerran päässeet lempiuhreihinsa käsiksi.
"Ei kai se täällä kylässä sentään tapahtunut?" hukka päätti hieman varuillaan varmistaa. Vaikka noh, jos jupakka näillä main olisikin sattunut, tiesi Cayden ilmeisesti jo asiasta ja oli saattanut siitä eteenpäin kertoa. Silloin sinimaski tuskin voisi tehdä enää paljoakaan hyväkseen, vaan joutuisi hyvittämään mokansa tekemällä noin tsiljoona ekstravartiovuoroa.

Vaan kun Ciar uteli Zephyrin omasta tappelukokemuksesta, nosti vanhempi uros korvansa viimein taas pystyyn ja soi toiselle kuivakan hymyn.
"Olen. Ei kai Ederan alfa olisi itselleen ja sittemmin pennuilleen valinnut opettajaksi ketään sellaista, jolla ei ole käytännön kokemusta siitä, mitä on tekemässä?" uros tokaisi. Ei Azallac ollut toki parin opettaja-oppilas -aikoihin ollut alfa ensinkään, ei edes ensimmäisenä sukunsa perimysjärjestyksessä, mutta nykyisin olivat asiat toisin. Vaikkei sitä tahallisesti mainostanutkaan, oli Zephyr kuitenkin kovin ylpeä moisesta sattumien summasta.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Jan 9, 2011, 8:47

Jos Zephyr tietäisi koko totuuden, tuo kyllä saattaisi ymmärtää Flenjeä paljon paremmin. Ciar oli aukonut tuolle päätään ja ollut vielä kaikenlisäksi rajalla. Joten, mitä voi odottaakaan Djalalaiselta? No kimppuun käymistä, kun ketään ei ole pelastamassa. Pitääkseen maineensa, mustamaalatakseen koirasusia ja vielä kaikenlisäksi saadakseen Djalan paremmin mustaan valoon, ei Ciar kertonut koko totuutta. Tuskin Zephyr ja Flenje asiasta kuitenkaan koskaan keskustelisi.

Hieman luukaten toista etutassuistaan, käveli Ciar aamuaurinkoon ja venytteli hieman irvistäen.
"Ei se tapahtunut täällä, nurmikentän rajamailla. Ilmeisesti se koirasuden saasta oli tulossa taas koikkaloimaan maillemme. Yritin ajaa häntä pois, mutta se ei ollutkaan niin helppoa."
Jos uros olisi lähtenyt karkuun tarpeeksi ajoissa, olisi tuo voinut sanoa, että oli ajanut Flenjen pois. Mutta Cayden kyllä kertoisi totuuden, jos sellainen hetki tulisi. Kun Zep kertoi, että tosiaan osasi taistella, häivähti Ciarin mielessä aavistus suuttumusta. Ai muka hänen isänsä ei osaanut taistella! No, monia näkemyksiä oli saatava.
"Kyllä isänikin opetti minut hyvin. Mutta en todellakaan osannut odottaa oikean taistelun olevan niin erilaista. Osaan kaikenmaailman tekniikoita, väistöliikkeitä, torjuntoja, hyökkäyksiä ja vaikka mitä, mutta se penteleen koirasusi oli parempi ja kokeneempi. En tahdo toista kertaa saada turpaani sellaiselta. Miten voisin olla oikeassa taistelussa yhtä hyvä, kuin harjoittelussa?"
Ciar uteli.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Jan 13, 2011, 0:43

Zephyr saattoi todellakin hengähtää sisäisesti helpotuksesta kuullessaan, ettei entisen alfan pentua oltu mukiloitu hänen vartioimallaan alueella. Harmaaturkki ei tiennyt eikä oikeastaan edes välittänyt kuka niityn tienoilla oli mahtanut eilen olla vahtivuorossa, mutta niin kauan kun se ei ollut hän itse, asiat olivat verrattain hyvällä tolalla.
"Sellaisia ne ovat, djalalaiset ja muut saastat. Aina tukkimassa sinne, minne kaikkein vähiten niitä kaivataan", uros vastasi otsaharjastaan heilauttaen. Vaikka hän oli yhä melko ärtyneellä tuulella, kuulsi äänestään kuitenkin nyt huomattavasti aiempaa rennompi sävy. Vaikutti jopa siltä, että sinimaski saattaisi sietää hetkosen Ciarin seuraa ihan vapaaehtoisesti, kun tämä ei kerran vastoin aiempia oletuksia ollutkaan hommannut häntä hankaluuksiin.

Mustavalkoisen nuorukaisen kimpaantuessa vanhempansa puheista, kallisti Zephyr hitaasti päätään ja kohotti kysyvästi lävistettyä kulmaansa. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin varsinaisesti keskustellut niin Ciarin kuin Ireninkään kanssa, joten pennun puolusteleva asenne isäänsä kohtaan tuli hukalle pienoisena yllätyksenä.
"Uskon kyllä sen. Isälläsi on niin ikään paljon kokemusta taistelukoulutuksesta", harmaa vastasi vakavasti, sillä hänen tarkoituksensa ei ollut tokikaan Caydenin taitoja halventaa. Ja totta hän puhuikin, sillä mitä uros oli Karpaattien suden kanssa keskustellut, oli hän ymmärtänyt tälle kertyneen aikaisemmassa elämässään tietotaitoa opettajana olemisesta hieman enemmänkin. Siksi Zephyr yllättyi uudemman kerran, kun Ciar jatkoi kysymystensä esittämistä. Olisi nimittäin luullut, että tämä olisi tahtonut keskustella tämänkaltaisista asioista oman isänsä kanssa.
"Noh, niin, ei se toki helppoa olekaan", susi kuitenkin vastasi ja loikkasi viimein pölyiseltä kadulta kuistille, johon hän kävi pian myös istumaan.
"Hienoista tekniikoista ja muista kun ei ole mitään hyötyä, jos ei tunne itseään ja vastustajaansa. Pitää tietää missä on itse hyvä ja oppia arvioimaan erilaisia vastustajia ymmärtääkseen, mitkä vastaavasti ovat heidän valttikorttejaan", kaartilainen valisti.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Jan 16, 2011, 18:25

Ciar oli fiksu nuorukainen ja huomasi nopeasti, että Zephyr vaikutti ystävällisemmämmältä nyt kun tuo oli kuullut, ettei vartioimattomuus ollut tuon vika. Samaan aikaan alkoi susi miettimään, miksi ihmeessä Zephyr oli noin huonolla tuulella, ehkä aamu kylässä vartioidessa ei ollut mukavaa. Nopeasti mustavalkoinen myös tajusi sen, että oli pentumaisesti närkästynyt toisen sanoista, ja turhaan vielä. Zephyr taisi tunteakkin isän enemmänkin kuin vain Caydenina. Ja syy sille, että Ciar kysyi kysymyksensä Zephyriltä, oli se, ettei hän tahtonut tuottaa isälleen pettymystä.
"Minun valttikorttini on itselleni tuntematon. Olen kamalan kevytrakenteinen, joten voima se ei ainakaan ole. Ja, heh, edelleen melko kömpelö vaikka olen kovasti harjoitellut. En tahdo tuottaa huonoa mainetta suvulleni."
Uros kertoi ja huiskutti häntäänsä melkein sukulaiselleen.
"Mikä on taistelussa sinun valttikorttisi, jos saan kysyä?"
Mustavalkoinen kysyi varsin Caydenmaisen ystävällisesti.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Jan 23, 2011, 14:34

Zephyr hymähti kuivakasti ja venytti toisen suupielensä pieneen virneeseen, kun Ciar kertoili hänelle hankaluuksistaan oman itsensä tuntemisen saralla. Harmaaturkin olisi tehnyt mieli tokaista toisen olevan vielä niin nuori, ettei tämän voinut edes olettaa olevan tyystin sinut erilaisten ominaisuuksiensa kanssa, mutta hetken epäröimisen jälkeen uros päätti antaa kyseisen asian olla. Mitä hän nyt oli omaa katrastaan oppinut tuntemaan, niin tuon ikäiset pennut kun tahtoivat kaikkein vähiten kuulla ongelmiensa olevan riippuvaisia heidän vähäisestä elämänkokemuksestaan - vaikka asia tasan niin olisi ollutkin. Niinpä maskikasvo avasi suunsa vasta tummaturkin kysyessä vanhempansa omista valttikorteista.
"Noh, olen sinun tapaasi ruumiiltani mukavan sopusuhtainen ja keveä, joten hyödynnän mieluummin nopeutta ja ketteryyttä, kuin raakaa voimaa. Mitä raskaampi ja kömpelömpi vastustaja, sen suuremmalla todennäköisyydellä pelkästään vikkelät tassut ja ajatukset saavat tämän ennemmin tai myöhemmin kompastumaan omaan massaansa", hukka selitti varsin karskiin sävyyn, sillä suoraan sanottuna hän puhuessaan visioi itseään tappelemassa erään erityisen massavan vartiokaartipomon kanssa. Kuvittelu ei ollut järin vaikeaa, sillä kyseistä aktiviteettiakin oli nimittäin parisen vuotta sitten tullut kertaalleen kokeiltua.
"Sellaisten juttujen hyödyntämisen lisäksi voisin kuitenkin vielä suositella, että hankkisit itsellesi jonkinlaisen aseen. Aseeton taistelu, vaikka isäsi sitä tietääkseni kannattaakin, on mielestäni melkoisen yliarvostettua", Zephyr hetken haaveilutuokion jälkeen vielä jatkoi.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Jan 23, 2011, 15:30

// Mietiskelin tässä, kun Zepi vaikuttaa tosi mukavalta Ciaria kohtaan ja muutenkin tosi kivalta. Niin jos näistä tulisi ainakin oman herrani puolelta ystävät ikäerosta huolimatta. Ciar kun on tosi huono avautumaan jutuista, niin jos se alkais luottaa Zeppiin ja angstais sille ainakin tässä pelissä joistakin asioista, kuten siitä että sen täytyy olla niin täydellinen koska luulee isukkinsa odottavan niin.//

Ciar kuunteli korvat höröllä isänsä ystävän kertomusta, pieni närkästys häivähti tuon mielessä, kun Zephyr vihjasi taas Caydenin toimintatapojen olevan huonot. Tietenkään sinimaskinen ei tarkoittanut halveksia Caydenia, vaan pikemminkin ilmaisi olevansa eri mieltä asiasta mustavalkoisen isän kanssa. Tällä kertaa ei Ciar kuitenkaan sanonut närkästyksestään mitään.
"Sinulla taitaa olla vartiovuoro menossa? Voinko liittyä seuraasi tallustamaan rajaa?"
Mustavalkoinen kysäisi nyökyteltyään ymmärtäväisesti vanhemman sanoille ketteryydestä ja aseistuksesta.
"Minä olen samalla kannalla isäni kanssa, ei aseita. Ainakaan toistaiseksi. Tahdon oppia taistelemaan ilman aseita ensin, katsotaan sitten myöhemmin."
Sen verran kauas osasi nuorikko katsoa, että ei suoraan tyrmännyt ajatusta aseistuksesta.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Jan 29, 2011, 11:55

// Jos Ciar sellaista vähän "äijämäisempää" kaveria kaipaa, niin kyllähän se voi Zephyriä sellaisena ruveta pitämään. Zep itse ei ehkä osaa omia pentujaan nuorempaa urosta ystävänään nähdä, mutta se on sitten sen oma ongelma. //

Ciarin ilmaistessa halukkuutensa liittyä mukaan vartiokierrokselle, kohautti Zephyr lapojaan ja heilautti rennosti otsaharjastaan sivummalle. Samapa se hänelle oli, mikäli pentu tahtoi vanhempansa seurassa roikkua tämän hoidellessa turhaakin turhempia työtehtäviään.
"Jos vain haluat. Mitään äksöniä on kuitenkin turha odottaa, sillä ei näillä main juuri ketään liiku. Ties kuinka pitkään aikaan ole tullut vastaan muuta kuin jotain laumattomia, jotka eivät vain ole vielä kuulleet alueen uusiutuneesta omistajuudesta", sinimaski kuitenkin varoitti. Vaan noh, kaiketi alueen tylsyys takasi myös turvallisuuden, joten ainakaan vartiokaartilaisen ei ollut tarpeen pelätä johdattavansa johtajasuvun vesaa keskelle hurjia rajakiistoja.

Valmistautuen siis jatkamaan taivallusta aamuauringon yhä kirkkaammin valaisemassa kylässä, nousi Zephyr jälleen seisomaan ja ravisteli enimpiä kuistin pinnalta tarttuneita pölyjä pois turkistaan. Ciarin ryhtyessä sitten kertomaan omia mielipiteitään aseista, asteli harmaaturkkinen hukka jo alas verannan narisevia portaita.
"Miten vaan", uros tokaisi mennessään, "mutta sen vaan sanon, että aseista olisi kuule ihan oikeasti hyötyä. Ei saa läheskään niin helposti turpiinsa, jos terä on esimerkiksi sellaista sorttia, että sitä voi käyttää joutumatta liian lähelle vihollistaan." Näin sanoessaan nosti Zephyr toista etujalkaansa reilusti ylöspäin ja toivoi siten kiinnittävänsä toisen huomion siihen sidottuun veitseen. Hänen mielestään ilmojen halki kiitävät heittoveitsensä kun olivat maailman oivallisimpia aseita, kun puhe oli hänen juuri kuvailemansalaisesta käytettävyydestä.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Feb 1, 2011, 19:24

// joo tarkotinki just sellasta.. että Ciar pitää Zeppiä ystävänään ainakin nuo nuoruusvuotensa. Ja toi ikäjuttu... en osaa samaistua siihen sillä mulla on ystävä joka on aikuinen, jotaa 30-40. Sen lapsi on muo vuoden vanhempi ja ollaa ystäviä Sitä kautta sain ton idean. //

Ciar nyökkäsi varoitukselle ja nousi sitten seisomaan kävellen maskikasvon lähelle. Zephyr vaikutti loistavalta isältä, koska oli niin toverillinen, ehkä vähän turhan tiukkapipo, tai sitten muutenvain huonolla tuulella oli nyt.
"En kaipaakkaan äksöniä, kuhan vain.. seuraa, ajankulumista."
Mustavalkoinen aktsoi Zephyrin nostamaa tassua ja nyökkäsi.
"Minun täytyy keskustella isän kanssa. Vaikka.. no, hän on turhan tiukka omissa mielipiteissään. Minua aseet kiinnostavat hieman. Kerta olet aseasijantuntija, osaatko kertoa, millaiset aseet olisivat helppokäyttöisiä minunlaiselleni? Nuorelle ja nopealle? Veitsi on hieman.. tylsä."
Ciar puheli rytmittäensä askeleensa kulkemaan rajaa Zephyrin kanssa. Uros kulki hieman taaempana kuin toinen, tehden pienellä eleellään selväksi, että kunnioitti toista ja piti tuota korkeaarvoisempana.

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Feb 15, 2011, 21:48

// Jep, ei minun mielestäni suurikaan ikäero ole este ystävyydelle, mutta Zephyr onkin tämänsorttisissa asioissa kamalan ennakkoluuloinen. Mutta se tosiaan sopii ihan hyvin, että Ciar harmaaturkkia toverinaan pitää. //

Zephyr tuhahti kuivakkaan, suorastaan ironiseen sävyyn mittaillessaan elotonta maisemaa katseellaan samalla, kun otti vielä viimeisiä lyhyitä askelia päästäkseen pois narisevalta kuistilta.
"Aika on kuule pysähtynyt jo ikuisuus sitten tässä kylässä. En ole läheskään varma siitä, saavatko edes Ederan joukot puhallettua tähän mestaan koskaan minkäänlaista eloa", hukka tokaisi päätään itsekseen pudistellen. Hänen mielestään ei ollut mikään ihme, että jotkut pitivät hylättyinä ja rähjäisinä päivästä toiseen paikoillaan nököttäviä taloja hyvinkin aavemaisina ja kuolemaa huokuvina monumentteina.

Kaksikon lähtiessä askeltamaan pitkin pölyistä raittia, katsahti Zephyr hitusen taaemmaksi jättäytynyttä nuorukaista kulmiaan kohottaen, mutta antoi tämän kuitenkin jatkaa kulkuaan valitsemassaan asemassa. Harmaa itse ei olisi pitänyt moista muodollisuutta tarpeellisena, muttei hän nähnyt myöskään tarpeellisena loukata kohteliasta nuorukaista komentamalla tätä kuromaan hajurakoa umpeen.
"Voisinpa väittää, ettei ole olemassa ketään, jolle heittoaseet eivät tavalla tai toisella sopisi", päätti hän sen sijaan aseisiin liittyen taas kerran jatkaa.
"Niissä kun löytyy valikoimaa melkoisesti, vaikka haluttu lopputulos - se aseen heitettävyys siis - onkin sama. Olet varmasti nähnyt joskus joitakin pennuistani kartanolla? Heistä esimerkiksi Rayenilla on heittokirves, jonka käyttö vaatii melkoisesti voimaa, kun taas useimmat muut valitsivat kevyempiä mutta pienitehoisempia teriä. Ja, niin, Zenith..." Bumerangin tullessa puheeksi joutui Zephyr luimistamaan korviaan ja kurtistamaan kulmiaan mietteliäästi. Vaikka nuorukainen oli loppujen lopuksi oppinut hallitsemaan tuota outoa asettaan oikein hyvin, eivät sen kummalliset toimintaperiaatteet vieläkään olleet isälleen aivan kokonaan auenneet. Suoraan sanottuna hän piti heittäjän luokse palaavaa puukapulaa yhä melko hyödyttömänä vempeleenä teräaseisiin nähden.
"Noh, tarkoitan vain, että niitä on todella paljon erilaisia. Mille tahansa taistelutyylille sopivia, voisin jopa väittää."

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Feb 21, 2011, 17:07

"Ei minusta aika ole täällä pysähtynyt. Tuuli kulkee, meri lainehtii, ruoho kasvaa."
Ciar olikin eläin, joka tarkkaili ympäristöään tavallista enemmän, tai epätavallisia asioita. Uroksen mielestä paikka ei vaikuttanut kuolleelta, kaikki muutos kävi vain niin kamalan hitaasti.

Mustavalkoisen korvat nousivat pystyyn ja tuo kuunteli mielenkiinnolla Zephyrin sanoja. Uros nyökkäsi, kun toinen kysyi, oliko hän nähnyt Zepin pentuja kartanolla. Tottakai, Serafi oli oikein kaunis tapaus noista, mutta sukulaisiahan ei sillä silmällä katsottu. Henkilökohtaisesti uros ei ollut jutellut kenenkään kanssa.
"Aseet kiinnostavat minua, mutta en tiedä. Isä ei varmaankaan pitäisi ajatuksesta."

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Feb 26, 2011, 22:29

Zephyr ei oikein tiennyt miten olisi reagoinut nuorempansa filosofissävytteisiin sanoihin: sinänsä ne suorastaan ärsyttivät tuollaisia hienouksia ymmärtämätöntä urosta, toisaalta myös naurattivat, mutta muistuttivat häntä myös niin paljon Caydenista, ettei hän voinut olla tuntematta kunnioitusta perintötekijöiden suurta ja mystistä voimaa kohtaan. Niinpä harmaa tyytyi lopulta pysymään vaiti ja nielemään jopa turhautuneen huokauksen, joka olisi väkisinkin tahtonut karata hänen huuliltaan.

Vaan kun Ciar yhä jatkoi isänsä mielipiteiden murehtimista, tuntui Zephyrin muutoinkin jo työn rasituksista kiristynyt pinna virittyvän aivan äärirajoilleen. Ei sillä, että hän olisi hermostuessaankaan ryhtynyt huutamaan nuorukaiselle - sellaista ei hukka ollut jaksanut harrastaa edes omille pennuilleen käytännössä koskaan, vaikka joskus olisi ollut kieltämättä aihettakin - mutta korvansa painuivat sen sijaan hienovaraisesti luimuun ja sanoihinsa pujahti ikävä, pisteliään ivallinen sävy.
"Saanen nyt tiedustella, että kummalle tässä ollaan oikein aseistusta miettimässä: sinulle vai isällesi?" harmaa puhahti säälimättömästi.
"Kaikki kunnia vaan Caydenille kasvatuksestasi, mutta mihin se kaikki on tähän mennessä johtanut? Päädyit siskoinesi Djalaan vangiksi, ja otit turpiin joltakin rajaloukkausta yrittävältä paskalta. Jos se isäsi mielipide nyt on niin kamalan tärkeä, niin ajattele asiaa sitten oikeasti hänen kannaltaan. Eiköhän hänkin nimittäin mieluummin näe sinut kunnolla aseistettuna, kuin aseettomana ja teurastettuna." Vaikka sinimaski ikävän suoraan Ciarin taistelutaitoja arvostelikin, puhui hän kuitenkin reilusti täyttä asiaa - hän kun ei nähnyt mitään järkeä ryhtyä valehtelemaan ja lepertelemään nuorukaiselle, joka itse oli hänen neuvojaan halunnut kuulla.
"Ole mies! Tiedosta heikkoutesi ja etsi tapa kiertää sen ympäri."

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Feb 27, 2011, 18:40

Ciar tunsi vahvan jysäyksen vatsanpohjassaan, askel hidastui hetkeksi, mutta muuten tuo ei näyttänyt sisäisiä ajatuksiaan Zephyrin sanoista. Mielessä uroksen sanat iskivät kerta toisensa jälkeen moiseen ilkeilyyn tottumattomaan suteen. Tuo oli kyllä kuullut pahempaakin Irianilta, mutta mustavalkoinen oli tottunut siihen, että urokset olivat lempeitä, kun ei vielä niin paljoa maailmaa ollut nähnyt. Nyt tuli sekin selvyys, että kaikki eivät olleet isän kaltaisia, ei Zephyr eikä se Ciarin hakannut otus. Seuraavaksi uroksen mieli alkoi hitaasti kiehua pentumaiseen tapaan, kun tuo kuuli Zephyrin sanat. Uros tunsi taas, että toinen yritti loukata hänen isäänsä sanoillaan. Koska nuorukainen ei tahtonut pilata mainettaan, oli tuo toistaiseksi hiljaa ja mietti hetken, ennenkuin sanoi.
"Olet oikeassa, mutta minulle on tärkeää isäni mielipide. Ja kunhan tästä kasvan ja saan lihasvoimaa, enköhän sitten pärjää vaikka ilman aseita. Isänikin pärjäsi, miksen minäkin."
Ääneen eksyi aavistus loukkaantumista, mutta ihmeen rauhallisesti Ciar ulkoisesti käyttäytyi.

//joo kakkaa tekstiä... jotenki en vaa saanu aikaseks sellasta, mistä ois saanu jotaa juttuakin.. no toivottavasti riittää //

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Mar 2, 2011, 20:00

// Hyvin riittää, toki. =D Minun puolestani hahmo saa olla vaikka tyystin hiljaa, jos sen luonne sitä vaatii. Ei aina ole pakko edistää asioita sen ihmeellisemmin. //

Toisten käytöksen suhteen huomattavan tarkkanäköisenä olentona Zephyr kyllä huomasi, kuinka sanojensa paino sai Ciarin hidastamaan hetkeksi askellustaan. Asia ei kuitenkaan tuottanut harmaaturkille sellaista omahyväistä tyydytystä, kuin mitä se olisi tehnyt jos hän olisi pyrkinyt tieten tahtoen loukkaamaan toista, vaan sai hänet vain jatkamaan yhä hieman närkästyneenä askellustaan. Mitään hän ei kuitenkaan sanonut, vaan antoi mustavalkoisen sukulaisnulikan sulatella kuulemaansa kaikessa hiljaisuudessa.

Lopulta Ciar avasi jälleen suunsa, mutta lausutut sanat saivat turhautuneen murahduksen karkaamaan Zephyrin huulilta samalla, kun niskakarvansa nousivat varoittavasti pystyyn. Järjettömyyksiin asti yltävä itsepäisyys, joka selvästi taisi kulkea nuorukaisella suvussa, oli saada hukan suorastaan tikahtumaan kiukkuunsa.
"Koska sinä et ole isäsi!" sinimaski julisti teatraalisesti ja teki kävellessään tiukan äkkikäännöksen erään puoliksi sortuneen talon nurkan ympäri.
"Olet myös Irianin poika, jos et ole sattunut huomaamaan. Ja äidilläsi on minun nähdäkseen ase käytössään - tai ainakin oli silloin, kun hänestä vielä oli taistelemaan." Viimeisin huomautus Irianin nykyisestä tilasta oli jo sen verran roisi, että heti sen lausuttuaan toivoi Zephyr, että olisi jättänyt koko jutun mainitsematta. Suoranaisesti hän ei osannut katua sanojaan, mutta tajusi kuitenkin niiden olevan vähän liikaa muutoinkin jo kiihtyneelle pennulle. Niinpä hän lisäsi pikaisesti hieman säyseämpään sävyyn:
"Sitä paitsi ei aseeseen ole pakko sitoutua koko elämän ajaksi. Voit jättää sen ihan hyvin poiskin, kunhan vain kasvat täyteen mittaasi ja tunnet kenties pärjääväsi ilman."

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by tintti on Today at 10:14

Ciar ei osannut kiinnittöää huomiota toisen huonotuulisuuteen, niinpä vain äänensävy oli ainut, mistä uros tajusi Zephyrin olevan huonolla tuulella. Zepin sanat saivat uroksen pyöräyttämään yhtä teatreelisesti silmiään kuin uros oli sanansa lausunut. Halveksiva tuhahdus karkasi myös tuon kuonolta. Valitettavasti maskipää oli oikeassa, Ciar ei ollut isänsä. Mustavalkoinen oli jo sen verran iso, että sai tehdä mitä tahtoi. Jos isä ei olisi ylpeä pojastaan tai häpeäisi, silloin tuo ei olisi ehkä hyvä isä, sillä kuka vihaisi poikaansa vain tuon valintojen tähden.

Jo toisen kerran onnistui Zephyr järkyttämään nuorukaista, tuon pistävänsinisiin silmiin tuli jäätävä, hyvin Irianmainen katse. Mustavalkoinen mulkoili Zephyriä niin pahasti kuin osasi ja murahti aavistuksen.
"Olet oikeassa, kuten melkein jokaisessa sanassasi tähän asti. Mutta mikä äitini kuntoon tulee, tiedän sen itse varsin hyvin."
Pennun ääni oli täysin väritön ja hitaasti alkoi mustavalkoinen pohtimaan lähtöä. Ilmeisesti Zep oli jo pitkään ollut huonolla tuulella ja nyt tartuttanut huonon tuulen myös Ciariin.
"Taitaa olla parasta että lähden. Nähdään, kunhan olet paremmalla tuulella."

// Kiituksia lyhyestä mutta mielenkiintoisesta pelistä. Otetaan uusiksi joskus, kunhan Zeppi on paremmalla tuulella ja Ciar ymmärtänyt uroksesi sanat kokonaan, eikä ole enää vihainen

Re: Vihaa ja katkeruutta
Post by hitodama on Today at 12:59

Viimein Zephyr pysähtyi aloilleen, kun Ciar sai vanhempansa kiukuttelusta tarpeekseen ja nostatti silmiinsä saman pistävänsävyisen tuijotuksen, jonka harmaaturkki oli saanut osakseen pari kertaa aikaisemminkin - tosin silloin se oli tullut nuorukaisen äidin taholta. Ei ollut mikään varsinainen salaisuus, ettei Irian sulattanut sisarensa puolisoa, mutta eipä se ollut Zephyriä itseään koskaan haitannut. Nyt, kun kaikki tuntui muutenkin olevan suoraan sanottuna hanurista, ärsytti mustavalkoisen sukulaispojan harvinaisen tuttu mulkoilu kuitenkin häntä huomattavan suuresti.
"Joo nähdään vaan! Sitten nimittäin, kun olet kasvattanut itsellesi--" Tällä kertaa hukka onnistui katkaisemaan lauseensa kesken kaiken, mikä oli varmasti häneltä päivän fiksuin teko. Ties mitä siitä nimittäin olisi seurannut, jos hän olisi aikomuksensa mukaisesti mennyt huutelemaan mielipiteitään nuorukaisparan munattomuudesta pitkin kylän kivasti kaikuvaa raittia.
"...selkärangan", sinimaski lopetti lähinnä itselleen, sillä Ciar oli jo mennyt matkoihinsa. Pitkään ei Zephyrkään paikoillaan enää tapittanut, vaan jatkoi maailman typerintä, turhinta, kamalinta ja ääliömäisintä vartiokierrostaan pitkin kylän reunamia ja katosi hiljalleen haihtumassa olevan aamu-usvan sekaan.

// Jeh, tehdäänpä vaikka näin. Kiitosta pelistä! n__n //