Zephyr - RPGs

Edera » Kartano » Perheillallinen

Perheillallinen
Post by tucci on 8 Sept, 2012, 21:53

// Susiklaanilaisilla vapaa pääsy. Olettaen toki, ettei kukaan tule hirveästi jumimaan! Tuun ruoskan kaa sellaisten perään //

Kirjava susinaaras hääräili kartanon hämyisässä keittiötilassa. Se viilteli sininauhaisella veitsellä peuraa, välillä hymähtäen itsekseen.
Alfana Azallac olisi voinut käskyttää jonkun laumalaisensa tekemään tällaiset fyysiset työt, mutta tänä iltana se halusi alfan sijaan olla äiti, puoliso, ja mitä muita sukulaissuhteita nyt omasikaan.

Naaraan olemus olikin rento sen raahatessa peuran keittiön ovista ruokasalin puolelle. Eihän Azallac sutena tiennyt, että kyseinen huone oli ihmistenkin käytössä samaan tarkoitukseen. Sinne vain sattui olemaan kaikista helpoin kuljettaa ateriat, kun pienestä keittiöstä pääsi suoraan ulos.
Azallac jätti helpommin jaettavaksi viillellyn peuranruhon odottamaan vuoroaan ja lipaisi huuliaan vilkaistessaan samalla ikkunasta ulos.
Aurinko laski.

Luultavasti ihan pian siis tulisi toivon mukaan edes muutama sukulainen paikalle. Eihän sitä tiennyt, miten hyvin sana oli ehtinyt kulkea.
Azallac oli myös kutsunut paikalle itseään muuten vain suuresti miellyttävän rehdin nuorukaisen. Se uskoi Lawin ainakin varmuudella saapuvan.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 8 Sept, 2012, 22:13

Vartiokaartilaisen homma oli yllättävän haastavaa. Päivittäin tapasi tyhmiä koiria jotka eivät tajunneet pysyä pois Ederan mailta ja kaiken kukkuraksi eivät poistuneet alueilta suosiolla. Law kuitenkin piti erityisesti työstään mitä hänelle oli suotu. Hän nautti siitä, että sai suojella laumaansa ja olla hyödyksi. Uros oli myös kasvanut niin henkisesti kuin fyysisesti työnsä kautta, eikä hän voinut edes kuvitella koskaan luopuvansa siitä.

Aurinko alkoi laskea ja hymy kaareili harmaaturkin huulilla. Hän oli aikaisemmin tavannut alfansa Azallacin ja saanut kutsun illalliselle. Loppupäivä olikin mennyt työn parissa odottaen pääsevänsä mahdollisesti tutustumaan paremmin Susiklaaniin. Erityisesti uros odotti tapaavansa Serafin. Hän ei millään saanut naaraasta pois mielestään, etenkään sitä iltaa kun he olivat istuneet kahdestaan parvekkeella.

Hetken Law vielä katseli ympärilleen ja sitten otti suunnaksi kartanon. Puut alkoivat hiljattain harventua ja pian suden edessä avautui piha. Harmaaturkki huomasi kartanon edessä häntä odottavan työkaveri jonka luokse hän asteli.
”Oli hyvin rauhallista, hyvää työvuoroa”, Law lausui kaartilaiselle ja päästi toisen töihin. Kartanon portailla iski urokselle pieni jännitys. Hän ei osannut sanoa ketä kaikkia olisi tulossa paikalle ja oliko illallinen edes millainen. Harmaaturkki tarkisti itsensä, ettei ollut pahemmin sotkuinen ja sitten asteli kartanon sisälle.

Sisällä oli yllättävän pimeää, mutta pian silmät tottuivat hämärään. Kaartilainen käveli rauhallisesti kohti huonetta missä hän oletti illallisen olevan. Ovella hän kurkkasi sisään ja huomasi alfansa.
”Hyvää iltaa”, Law tervehti Azallacia ja nyökkäsi kunnioitettavasti ja sitten astui sisään huoneeseen. Harmaaturkki käveli alfansa lähelle ja itsekin vilkaisi ikkunasta ulos ja huomasi, kuinka muutkin kaartilaiset vaihtoivat vuoroaan.

Re: Perheillallinen
Post by tintti on 9 Sept, 2012, 13:12

Ciar oli kuullut joitakin tunteja sitten, että tänään olisi illallinen luvassa suvun kesken. Siitä asti susi oli etsinyt Giselleä Ederan mailta, kahlaten kylän lävitse, haistellen kartanon läpikotaisin ja huudellut metsässä. Narttu näytti kadonneen taivaan tuuliin. Sitä ei osannut mustavalkea edes epäillä, että toinen olisi varmaankin tahallaan kadonnut täksi päiväksi, jottei tuon tarvitsisi tulla illalliselle kartanolle. Mustavalkeasta idea olisi ollut loistava, hän olisi vihdoinkin voinut näyttäytyä koko suvun edessä naisensa kanssa ja suunnitella ihan suhteen virallistamista! Ciar parka ei tiennyt olevansa vain punatukkaisen neitokaisen leikkikalu.

Ciar pysähtyi suihkulähteen luo ja huokaisi raskaasti. Hän menisi siis sinkkuna illalliselle, taas kerran. Tuntui niin pahalta, kun siskolla oli nykyään kaikki. Irenillä oli puoliso, upseerin asema ja varmasti myös alfan kunnioitus. Harjapää pudisti päätään pettyneenä, pyrkien kuitenkin piilottamaan suuremmanluokan katkeruutensa.

Nopeasti susi vilkaisi, että turkki oli siisti, ennenkuin asteli kartanon sisälle. Siellä nenäänsä käyttäen löysi uros tiensä ruokasaliin. Paikalla oli itse alfa Azzallac, ketä sisarenpoika tervehti pienellä kumarruksella ja joku vartiokaartilainen. Tuolle urokselle entisen upseerin poika nyökkäsi tervehdyksen.
"Iltaa."

Re: Perheillallinen
Post by ticarri on 12 Sept, 2012, 17:00

Dean istui kartanon parvekkeella katsellen maisemia nauttien. Aurinko oli laskemassa ja kartano oli sisältä hämärä, pölyisten ikkunoiden päästäessä vain harvakseltaan valoa sisään. Kutsu illallisesta oli kantautunut varsin nopeasti uroksen korviin ja uros oli ottanut kutsun hyvillä mielin vastaan. Viime tapaamisen sisaren kanssa oli ollut tilanteiden takia ankea, surumielinen ja masentava. Olisi aika pudistella kuolema turkista ja kenties tutustua myös suvun nuoriin vesoihin, jotka olivat Serafia ja Ikarosia lukuun ottamatta melko tuntemattomia siniturkkiselle Deanalle. Ei hän liiemmin viihtynyt nuorison keskuudessa noin muutoinkaan.

Uros nousi ylös, pudisteli mahdolliset pölyt turkistaan ja lähti rappusien suuntaan. Alhaalta kuului kevyttä puhetta ja ripein, sulavin liikkein susi asteli rappuset alas ja suuntasi keittiöön johtajaan suurempaan tilaan, jonne Azallac näytti keränneen aterian.
Uros asteli huoneeseen itsevarman ylväästi silmäillen nuorempia paikallaolijoita viileillä silmillään. Ciarin hän tunnisti oitis ja kaartilainen taisi olla nimeltään Law, jos hän yhtään oikein muisti.
”Iltaa”, susi lausui pehmeästi siirtyen lähemmäs Azallacia. Uros loi sisarelleen ystävällisen hymyn ja nyökäytti päätään kunnioittavasti.

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 15 Sept, 2012, 12:59

Illallisjoukon oli tarkoitus kasvaa vielä vähintään kahdella hukkasella, mutta ketkä nuo kaksi tulisivat oikeastaan olemaan, oli vielä hivenen epäselvää. Kartanon takana nimittäin käytiin vallan kiivasta väittelyä asiasta, sillä Azallacin puoliso Zephyr yritti parhaansa mukaan painostaa tytärtään Serafia mukaan tapahtumaan. Serafi teki kuitenkin kaikkensa jutulta välttyäkseen, sillä häntä ei olisi tänään millään huvittanut näyttää koko suvulleen asiallista naamaa ja istua vieretysten Lawin kanssa, kuten hänen olisi kaiken järjen mukaan kuulunut, joten naaras yritti tyrkyttää paikalleen serkkuaan Ikarosta. Vartiokaartin johtaja pysytteli kuitenkin tämän kerran kuurona kullannuppunsa mankumiselle, joten lopulta ilmaista ateriaa odottanut Ikaros lähti vastentahtoiselle (ja varmasti täysin tehottomalle) vartiokierrokselle, kun taas isä ja tytär astelivat sisään kartanoon.

"Kappas, täällähän onkin jo porukkaa paikalla!" heitti Zephyr avaukseksi kaksikon saapuessa muiden seuraan. Uros yritti parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman huolettomalta, sillä olisi mukavaa viettää ateria leppoisissa merkeissä laumaa vaivaavan sairastelun märehtimisen sijasta.
"Ja ruokakin valmiina lämpimästi neljän seinän sisällä. Kyllä nyt kelpaa olla ederalainen", uros jatkoi jolkutellessaan Azallacin rinnalle ja koettaen töytäistä tätä hellästi kuonollaan poskeen.

Kun tylsille teekutsuille osallistuminen alkoi näyttää varmalta, joutui Serafi nielemään myrtymyksensä ja nostattamaan hurmaavan hymyn valkoturkkisille suupielilleen. Hän asteli ruokasaliin isänsä jäljessä, vilkuili hetken paikallaolijoita luomiensa alta ja koetti sitten näyttää iloisen yllättyneeltä Lawin huomatessaan.
"Oi, hei vaan!" naaras tervehti tarkoittaen sanansa yhteisesti kaikille, mutta tehden seuraavalla vaimeammalla tokaisullaan selväksi kenelle ne eritoten olivat suunnatut.
"...Law." Harmaa kaartilainen näytti majailevan nuorikon äidin lähistöllä, mikä sai Serafin kieltämättä oikeastikin kiinnostumaan hitusen uroksen seurasta: hän halusi tietää, oliko puolisokseen vaihtoehtojen puutteessa valikoitunut uros ehtinyt jo tehdä jonkinlaisen ensivaikutelman Ederan johtajaan.

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 15 Sept, 2012, 15:48

// Tällä kierroksella saa vielä tulla mukaan joku klaanilainen jos haluaa, mutta eiköhän muuten jo aleta tässä tällä porukalla tahkota //

Azallac katseli tyytyväisen näköisenä, kun tuttuja susia asteli sisään.
"Iltaa, Law", se lausahti harmaalle urokselle. Koska Law ei ollut sukulainen, niin Azallacin oli pakko kohdella tuota vielä melko virallisella tasolla, vaikka olivatkin varmaan parempia tuttuja kuin esimerkiksi seuraavana sisään tullut Ciar.

"Ciar, mukava nähdä sinuakin. Miten sinulla on mennyt?" Azallac kysäisikin nuorukaiselta. Ciar oli sille klaanin porukasta varmaan tuntemattomimpia yksilöitä, nyt kun Irenistäkin oli tullut Azallacille jo läheinen ystävä.
Ja Dean taas oli varmaankin rakkain, jos omia pentuja ei otettu huomioon. Azallac heilautti häntäänsä ja hymyili lämpimästi veljelleen.
"Hienoa, että pääsit tulemaan", naaras totesi ja vinkkasi vaivihkaa silmääkin. Tällaisia tapaamisiahan he olivat juonineetkin. Eikä tänä iltana hiiskuttaisi siitä, että Hallayö oli tekemässä kuolemaa parhaillaan. Nyt he keskustelisivat mukavemmista asioista ja ottaisivat selvää, mitä nuorisolle kuului.

Azallacin hymy säteili yhä Zephyrin ja Serafinkin tullessa ruokasaliin. Katse huomioi lähinnä oman puolison ja naaras taivutti päätään ottaen ilolla vastaan tervehdyksen. Hyvä ettei arvon kaartinjohtajalle ollut tullut mitään esteitä.
Saatuaan huomionsa revittyä irti puolisostaan naaras ehti huomioida myös Serafin katsovan Lawia selkeästi tuntien tuon.
"Ai te olettekin tutustuneet jo", Azallac lausahti ja höristi korviaan kiinnostuneen näköisenä.
"Law on oikein kelpo nuori ederalainen ja kutsuin hänet mukaan kiitoksena tärkeistä tiedoista, joita Law antoi aamusella. Koskevat muuten kaartia, Zephyr, voin puhua lisää myöhemmin siitä", naaras selitti perusteitaan suvun ulkopuolisen kutsumista ja vilkaisi Zephyriin jälkimmäisen lausahduksensa kohdalla.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 15 Sept, 2012, 16:31

Law nyökkäili jokaiselle tulijalle tervehdyksen. Hänestä oli hienoa nähdä ja etenkin tavata suku kasvotusten. Illasta tulisi hieno. Susi ehti jo hiukan huolestua kun Serafia ei näkynyt, mutta kun harmaaturkkinen naaras astui sisälle huoneeseen, niin Law levitti leveän hymyn. Susi loi kunnioittavan kumarruksen Zephyrin suuntaan ja sitten oranssit silmät jäivät katsomaan Serafia. Hänen kuitenkin oli pakko irrottaa katseen kun Azallac alkoi puhua.
”Kyllä me olemme ja kiitos”, Law vastasi ja loi katseen Azzaan. Pian kuitenkin katse palautui Serafiin.
”Mukava nähdä”, uros sanoi ja hymyili vinosti. Hänen sydän alkoi tykyttää enemmän ja tuntui kun kaikki ympäriltä olisivat kadonneet. Law ei voinut unohtaa iltaa, milloin hän ja Serafi istuivat parvekkeella. Se oli hänelle varmaan elämän kohokohta. Suden oli kuitenkin kerättävä ajatukset ja hän antoi katseen kiertää kaikissa.

Re: Perheillallinen
Post by tintti on 16 Sept, 2012, 17:25

Alfa kiinnitti samantien huomionsa Ciariin uroksen tullessa sisälle, joka lämmitti nuorukaisen sisintä paljon.
"Ihan hyvin on mennyt, olen keskittynyt vartiointiin ja muutenkin fyysisen kunnin ylläpitämiseen tässä jo useamman kuukauden."
Mustavalkea sanoi pyrkien pitämään itsekehun poissa äänestä. Aseenkin hän oli hankkinut ja hieman sen käyttöä harjoitellut, mutta siitä oli turha mainita, sillä hän oli huono käyttämään sitä. Zephyrin kehoituksesta hankittu tikarin ja ketjun yhdistelmä oli kiinnitettynä Ciarin vasempaan etutassuun. Ketju oli sujautettu pieneen pussukkaan ja tikari taas oli tupessaan.
Pitäisiköhän minun mainita Gisellestä? Tuskin, Ciar kun ei ollut vielä kysynyt tyttönsä lupaa heidän suhteensa julki tuomiseen.
Tulisikohan Iren tänne tänään?

Ciarin jälkeen paikalle ilmestyi lisää sukulaisia, Dean ja Serafi, joita hän ei oikein tuntenut. Zephyr oli ainut, kenen kanssa mustavalkea oli keskustellutkin kunnolla. Niinpä uros päätti hakeutua Zephyrin toiselle puolelle.
"Hei."
Klaanilainen totesi toverilleen, hymyillen hyvin Caydenmäisesti. Taustalla tapahtui kaikkea pientä hieman, mutta Ciar ehti pistää merkille Serafin ja Lawin katseet, oliko heillä jotakin juttua?

//Muokkasin hieman viestiä, kun unohdin sen aseen kuvailla : D //

Re: Perheillallinen
Post by ticarri on 17 Sept, 2012, 20:11

Dean väläytti sisarelleen viekkaan hymyn kunnes loihti ilmeensä jälleen miellyttävän pehmeäksi. Nuorison ei ollut tarvetta tietää että heitä yritettiin tarkastella vanhempien toimesta ja pitää huolta siitä että suvun niin sanottu laatu pysyisi yllä. Ja sitä miten nuorilla nyt ylipäätään meni, heissä piili tulevaisuus ja oli hyvä hieman ohjastaa kokemattomia oikeaan suuntaan.
”En olisi tohtinut jättää välistä”, uros vastasi hymyillen kunnes siirtyi lähemmäs muita antaen tarkan katseensa lipua jokaisessa.

Paikalle saapui vielä Zephyr ja Serafi. Kaartin johtaja oli oikein mukava tapaus, tytär ei niinkään. Ilmeen ollessa pehmeä antoi siniturkki mielensä velloa varsin vapaasti Serafin ympärillä. Niljakas nuori hupakko, tätä tapausta hän pitäisi tarkasti silmällä.
”Hyvä kuulla Ciar”, uros sanoi ottaen ohimennen osaan Azallacin ja Ciarin sananvaihtoon. Kohteliaan hymyn nuoremmalleen suotuaan siirtyi Dean kepein askelin lähemmäs Zephyria.

”Eiköhän niitä syitä ole useampikin. Olet ilmeisesti sopeutunut hyvin virkaasi, Zephyr?” uros kysyi kohteliaasti. Zephyr oli aina ollut miellyttävä tuttavuus, melko tuntematon tosin, mutta mukavaksi osoittautunut siltikin.

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 17 Sept, 2012, 22:09

Serafi oli viimeinen joka ei ollut vielä hakenut omaa paikkaansa huoneesta, sillä hän ei sanottavasti pitänyt kiirettä asian kanssa - ei ennen kuin äitinsä alkoi ylistää Lawin positiivisia puolia. Ilmeisesti uros siis oli tehnyt juuri niin kuin kaksikko oli sopinut ja tehnyt kaikkensa esiintyäkseen edukseen lauman johdon edessä, joten palkkiona hyvästä alusta katsoi valkoturkki olevansa pakotettu asettumaan kaartilaisen viereen istumaan.
"Erittäin mukava", naaras lausahti pehmeästi vierustoverilleen, katsahti sitten lyhyesti ympärilleen ja jatkoi sitten puhettaan kovin matalaan sävyyn.
"Hyvä kuulla, että työt sujuvat." Sinänsä viaton lause sai parivaljakon sopimuksen ja Serafin aavistuksen vinon hymyn ansiosta varsin painokkaan merkityksen, jota tyttönen jätti toisen puntaroimaan hänen itsensä kääntyessä Ciaria kohden.
"Mahtaako Iren olla tulossa?" valkoturkki uteli vain hivenen ylimielisyyttä ääneensä sisällyttäen.

Zephyrkin vilkaisi pikaisesti Lawia Azallacin tätä kehuessa, mutta nopeasti uroksen huomio kiinnittyi yksinomaan johtajaan. Vartiokaartia koskevat uutiset eivät kuulostaneet hyviltä, joten sinimaski tahtoi varmista etteivät ne pullahtaisi nyt ulos pilaamaan hienoa iltaa.
"Toki toki, huomenna kenties", hukka tassuaan heilauttaen vakuutti. Puheenaihe hautautui tosin mukavan nopeasti pois näkyviltä jo siitäkin syystä, että samassa Ciar hakeutui vanhempien sukulaistensa seuraan ja tervehti kaartinjohtajaa tuttavallisesti.
"Terve", Zephyr tervehti, eikä voinut estää katsettaan hakeutumasta nuorukaisen koipea koristavaan hökötykseen. Jonkinlainen ase se kai oli, muttei uros osannut sen tarkemmin sanoa millainen, millä tosin ei ollut mitään väliäkään; ase oli ase, ja sellaisen hankkimista hän oli mustaturkille aikoinaan suositellut.
"Olet näemmä viimein hommannut jotain hampaita purevampaa turvaksesi. Hyvä päätös, poika, hyvä päätös!" Ja sitten seurapiireihin liittyi vielä Deanakin, jolle sosiaaliseksi sieluksi syntynyt susi kääntyi seuraavaksi kaikin mokomin juttelemaan. Monen keskustelun ylläpitäminen ei tuottanut hänelle minkäänlaisia tuskia.
"No kyllähän sitä niinkin voisi väittää. Ei sillä, etteikö hommassa olisi tuhottoman paljon työtä, mutta kyllä tämä silti on sen arvoista. Vielä kun pari kunnollista nuorukaista jostain kaartiin saataisiin liittymään, niin rivit olisivat niin tiiviit ettei pienin kettukaan kaivautuisi läpi!"

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 19 Sept, 2012, 20:47

Puhe alkoi sorista omaa tahtiaan suunnasta jos toisestakin. Azallac nyökähti hyväksyvän oloisena siskonpojan kuulumisille.
"Hienoa, että olet ottanut tavoitteita ja velvollisuuksia itsellesi", susi lausahtikin suoden pienen hymynkin Ciarille.

Zephyrillekin se nyökkäsi oikein myötäilevän oloisesti.
"Huomenna", naaraskin lupasi.

Azallac vilkuili vielä ohimennen ovien suunnalle, josko paikalle tulisi muitakin, eikä suotta pitänyt ihan vielä kiirettä itse aterian suhteen. Etenkin kun Serafin Ciarille kohdistettu kysymys tosiaan muistutti siitä, ettei Iren ollut vielä saapunut. Noh, vielä ehtisi.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 20 Sept, 2012, 21:28

Lawin hymy levisi entisestään kun Serafi tuli hänen vierelleen. Uros oli myös mielissään, että naaras selvästi piti hänen saavutuksista.
”Kiitos vielä kerran Azallac, että saan osallistua tähän ihanaan illalliseen”, harmaaturkki sanoi ja nyökkäsi alfalleen kiitoksen. Susi heilutteli häntää ja yritti laskea sen Serafin hännän päälle luoden hienovaraisen huomionosoituksen.
”Minulla on lahja sinulle, onko sinulla aikaa illallisen jälkeen?”, Law kuiskasi Serafille ja katseli tätä hieman salaperäisellä ilmeellä. Hän halusi muutenkin viettää enemmän kahdenkeskeistä aikaa naaraan kanssa.

Re: Perheillallinen
Post by tintti on 20 Sept, 2012, 23:36

Azzallacin sanat saivat pehmeän ja kiitollisne hymyn syvenemään Ciarin kasvoilla, oli loistavaa kuulla, että alfa oli edes murusen ylpeä hänestä.
Ciarin ympärillä tapahtui paljon asioita, joihin tuo ei pahemmin kiinnittänyt huomiota, hän keskittyi siihen, että vastasiko Zephyr hänelle jotakin. Odotus palkittiin pian, ja sinisen sävyinen toveri mainitsikin hänen aseestaan.
"Voitaisiinkos me tänään jossakin vaiheessa hieman ottaa matsia?"
Mustavalkoinen kysäsi virnistäen, kuullen pian Serafin kysymyksen.
"En valitettavasti tiedä, uskoisin hänen olevan vartiossa tai muualla tavoittamattomissa."
Klaanilainen vastasi Serafille.
Caydenin pojan oli pakko hieman yllättyä itsessään siitä, että hän ei tuntenut oloaan tippaakaan ahdistuneeksi. Mustavalkea tunsi olonsa täydelliseksi sukunsa ympäröimänä keskustelemassa kaikesta mahdollisesta. Aikaisemmin erakkoluontoinen susi olisi kammonnut tällaisia tilanteita.

Re: Perheillallinen
Post by ticarri on 21 Sept, 2012, 16:34

”Mainiota! Tuollaista asennetta Edera tarvitseekin. Kun vielä saisimme ne kyseiset nuorukaiset mukaan tarpeelliseen toimintaan”, uros sanoi kevyt hymy huulillaan keskustellen Zephyrin kanssa hyväntuulisesti. Jäiset silmät kuitenkin kääntyivät katsomaan merkitsevästi Ciaria joka ei ollut mitenkään ahkerin tapaus. Toki toinen oli käyttänyt vapaa-aikaansa työn tekoon, mutta monesti oli tuntunut juoksevan myös omilla teillään. Serafikin olisi voinut hieman ryhdistäytyä. Alfan tyttären ei sopinut olla niin vetelä tapaus.

Law onnistui kiinnittämään Deanin huomion keskustellessaan tottuneeseen tapaa Azzan kanssa. Niinpä siniturkki käänsi kevyesti hymyilevät kasvonsa harmaaseen kaartilaiseen. Uros piti toista lähtökohtaisesti huonompana, mutta Lawin nöyrä, ahkera ja kiitollinen olemus saivat Deanin hymyilemään tyytyväisenä. Nuori kaartilainen oli ansainnut Azallacin suosion, kenties Deanankin olisi tarpeellista tehdä myöhemmin tuttavuutta.

Re: Perheillallinen
Post by ish on 21 Sept, 2012, 17:00

// Ish saapuu Irenin kanssa myöhässä ~ \\

Vastoin veljensä epäilyksiä, nuori upseeri oli kuin olikin tulossa, mutta omaksi harmikseen valitettavan myöhässä! Täydellisyyteen pyrkivä kultakutrinen narttu pyyhälsi Ederan pihamaan halki kuin tuulispää, välittämättä pätkän vertaa parin standardilaumalaisen ihmettelevistä katseista. Kastanjaturkkinen Iren hidasti tahtiaan kartanon portailla, ja livahti raollaan olevasta ovesta sisälle aulaan liukkaasti kuin ankerias. Mielessään upseeri kokosi itsensä ja hillitsi turhautumuksensa: hän oli ollut töissä, hänellä oli erittäin pätevä syy olla myöhässä, ja kuka asiasta kehtaisi valittaa, saisi vain katsoa omaa peilikuvaansa suihkulähteen likaisesta vedestä! Nuori susi saapui ovelle, jonka takana hajuista päätellen oli illallinen jo hyvässä vauhdissa. Upseeri henkäisi kerran syvään, kokosi ryhtinsä äärimmilleen arvokkuutta ja työnsi oven auki astuessaan sisään.

Nuorikko asteli sisään itsevarmana, tyynenä ja viileän kivikasvoisena itsenään, vilkaisten kaikkia pöydässä istuvia, suoden sitten jo paikalla oleville pienen nyökkäyksen ja kumarruksen välisen eleen.
"Pahoittelen myöhästymistäni", nuorikko lausahti viileän asialliseen tapaansa, osoittaen sanansa salaisesti mielessään Azallacille, ja alfaa narttu katsoikin sanoessaan. "Jouduin valitettavasti rajalla pieneen yhteentörmäykseen."
Niin, mokoma rakki, kaartilaiset olivat olleet kovin kiireisiä muualla, etenkin, kuin kaksi kaartilaista istui illallispöydässä.
"Pahoittelen myös, ettei Lucas voinut irrota työstään täksi illaksi seuralaisekseni", narttu lausahti. "Hän oli hyvin pahoillaan, ettei päässyt tulemaan."
Kultaharjaksinen narttu haki paikkaansa, ottaen sen enonsa Deanin viereltä. Kaksikko ei tuntenut toisiaan hyvin, mutta vanhempia sukulaisiaan arvostava upseeri nyökkäsi silti kunnioittavan nyökkäyksen siniselle urokselle.

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 21 Sept, 2012, 17:30

Zephyr nyökytteli solidaarisesti kuonoaan kaikille keskustelun osapuolille, vaikkakin Ciarin pyyntö sai vanhemman hukan kurtistamaan hivenen kulmiaan. Hyväksihän ahkeruus ja innokkuus toki olivat, mutta rajansa sentään kaikella! Kaartinjohtajalla oli nimittäin aivan eri käsitys vapaaillan mielekkäästä viettämisestä, kuin asetreenien järjestäminen nuoremmalle sukupolvelle.
"No tuota, illallisen jälkeen alkaa olla jo myöhä, eikä harjoituksia kannata varmaankaan järjestää pimeällä", uros tosin julkisesti lausui.
"Kenties kuitenkin jonakin toisena päivänä?" hän vielä ehdotti, jottei mustavalkoinen nuorukainen olisi loukkaantunut.
Ja sittenpä liittyi susijoukon jatkoksi vielä eräs toveri, jonka saapuminen sai Zephyrin kohottamaan katseensa keskustelukumppaneistaan. Sinimaskinen ei tuntenut Ireniä erityisen hyvin, joten hän päätti jättää laajemmat tervehdykset muille ja tyytyi itse hälventämään tämän huolta myöhästymisen suhteen.
"Nooh, eipä tässä olla ehditty vielä edes syömään", uros lohdutti etutassuaan heilauttaen.

Serafi sen sijaan oli syventynyt keskustelemaan Lawin kanssa, eikä piitannut juurikaan muiden jutusteluista kuultuaan, ettei Iren ollut tulossa. Armollisesti hän antoi uroksen jopa laskea häntänsä hänen omansa päälle, sillä Law tiesi selvästi millä iskeä - mokoma aikoi antaa mielitietylleen lahjan! Ajatus sai valkoturkin tirskahtamaan innostuneesti, mutta ennen kuin hän ehti vastata toiselle mitään, keikautti poissaolevaksi jo laskettu upseeritulokas tilanteen päälaelleen saapumalla sittenkin paikalle. Serafi yritti näyttää siltä kuin ei olisi edes havainnut serkkuaan ja kuullut tämän puheita armaasta Lucasistaan, mokomastakin rivikaartilaisesta, josta ei tasan olisi vastusta Lawille.
"Lahja, oi, minulleko?" naaras sen sijaan huokaisi vierustoverilleen sen verran lujalla äänellä, ettei mahdollisilla kuuntelijoilla ollut vaikeuksia sanojen ymmärtämisessä.
"Totta kai minä tulen!"

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 29 Sept, 2012, 19:52

Azallac nyökähti yksinkertaisesti Lawin kiittelylle ja käänsi huomionsa toisaalle antaen harmaan uroksen siten keskittyä Serafiin. Vaikkei menossa ollut illallinen ollutkaan mikään kankean virallinen tilaisuus, niin Lawin oli kuitenkin parempi olla Serafin seurassa, kuin jutella aktiivisesti alfan kanssa.
Sen sijaan naaras vilkaisi ohimennen hymähtäen Zephyrin suuntaan kuullessaan puolisonsa kieltäytyvän asetreeneistä. Omassa mielessään alfarouva toivoi tietynlaista illanjatkoa.

Kirjavan naaraan vilkuilut ovien suuntaan palkittiin - Iren tosiaan saapui.
Azallac näytti ymmärtäväiseltä naaraan selitykselle ja nyökähti Zephyrin sanojen perään.
"Vasta olemme tervehtineet ja kuulumisia vaihtaneet", susi lausahti. Se myös ohimennen vilkaisi tuikean näköisesti Serafiin, joka ei tervehtinyt ylempiarvoista sukulaistaan. Nyt oli huono hetki komentaa jälkikasvua, mutta naaraan hetkellisesti kirenevä olemus oli sen merkki, että tästä kuultaisin vielä myöhemmin.

"Sääli ettei Lucas päässyt tulemaan, mutta parempi tosiaan pitäytyä vartiossa jos siellä on juuri ollut häiriöitä. Ja kyllä raataminenkin vielä palkitaan", naaras puhui keventäen loppua kohden äänensävyään enemmän ystävysten väliseksi puheluksi ja hymähtäen. Lucasin ei tarvitsisi kauaa odottaa omaa palkintoaan, tiedossa olisi tätäkin iltaa parempia hetkiä.
"Et tainnut nähdä enää muita tulijoita?" Azallac myös kysäisi Irenilta.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 29 Sept, 2012, 20:11

Law tervehti Ireniä nyökkäyksellä ja lempeällä hymyllä. Uros oli mielissään, että Serafi suostui tapaamaan illallisen jälkeen, mutta ihmetteli millä tavalla naaras vastasi. Kuitenkaan enempää miettimättä hän yritti tökkäistä naarasta kuonollaan kaulaan. Kaartilaisen kuitenkin piti ryhdistäytyä ja hän nousi seisomaan ja oli hiukan etäisempi Serafia kohtaan. Seurassa oli kuitenkin ylempiarvoisia, eikä olisi hyvä kiehnätä alfan tyttäressä jatkuvasti. Harmaaturkkia ja houkutti päästä syömään, nälkä jo meinasi huutaa mahassa. Katse kierteli huoneessa olevissa ja välillä Serafissa.

Re: Perheillallinen
Post by tintti on 1 Oct, 2012, 1:54

Ciar ei voinut olla huomaamatta Deanin merkitseviä sanoja ja pistävää katsetta, mutta mustavalkea piti pienen uskottavan hymyn huulillaan, vaikka alkoi hitaasti olla sitä mieltä, ettei hänen olisi kannattanutkaan tulla tähän tapaamiseen. Voi kumpa tuo valitettavasti suvun korkea-arvoisiin kuuluva läskipää tietäisikin, kuinka paljon Ciar teki töitä. Ei ehkä jokaisena päivänä enää, kun susi oli saanut huomata, ettei työstä palkitukaan niin hyvin. Patalaiska sisko Iren oli vienyt upseerin paikan hänen nenänsä edestä. Kaiken tämän susiklaanin nuorin vesa kuitenkin piti sisällään ja tuskin koskaan kertoisi kenellekkään.
"Sovitaan niin."
Ciar sanoi antaen sen jälkeen hiljaisuuden langeta ympärilleen. Hetkessä oli uroksen mieliala laskenut korkealta niin matalalle, kun vain kykeni. Zephyrin ja Ciarin itsensäkin onneksi ei osannut nuori mies aavistaakkaan, ettei toista urosta voinut vähempääkään asetreenit kiinnostaa.

Ciar näki silmäkulmassaan liikettä. Paikalle pyyhälsi kiharatukkainen, kastanjanruskea kaunotar, hänen siskonsa Iren. Mustavalkea sai taiottua huulilleen iloisen ja yllättyneen hymyn, eikä tuon hymyn taakse oikein vonut nähdä edes tarkkasilmäinen yksilö. Veli yritti tavoitella siskonsa katsetta tervehtiäkseen tuota, erillisä sanoja tuskin tarvitsisi, sillä syvä nyökkäys varmasti riittäisi.
Serafin outo kiljaisu sai jääsilmän mulkaisemaan ikätoveriaan.

Re: Perheillallinen
Post by ticarri on 3 Oct, 2012, 19:41

Iren saapui monista epäilyksistä huolimatta ja Dean siirsi viileän katseensa hetkeksi nuorene upseeriin, joka ainakin hänen muistinsa mukaan oli ollut nokkava tapaus nuorempana. Asenteenmuutos oli kuitenkin havaittavissa kun naaras astui tilaan nyt kohteliaasti muita puhutellen. Nuori naaras asettui siniturkin vierelle ja soi vanhemmalleen kunnioittavan nyökkäyksen.
Dean soi sukulaiselleen pehmeän hymyn ja kevyen kuononnyökkäyksen ollen mielissään toisen hyvistä käytöstavoista. Dean kun oli käytöstapojen ihannoija.
”Kenties jonakin toisena iltana”, uros lausui pehmeästi ja vilkaisi Ireniä Lucakseen viitaten.

Seurueen nuoret pojat, Law ja Ciar tuntuivat kumpainenkin vaipuvan hiljaisiksi. Dean vilkaisi kumpaakin kevyesti hymyillen ja tunsi pitkästä aikaa suurta rakkautta sukuaan kohtaan. Law tosin ei ollut sukua, mutta Serafin käytöksestä päätellen voisi pian ollakin. Nuorilla oli aina niin kova kiire.

Re: Perheillallinen
Post by ish on 5 Oct, 2012, 16:55

Iren soi Azallacille pienen hymyn, jota ei voinut virallisesti kutsua lämpimäksi, mutta ennemmin ehkä kunnioittavaksi ja arvostavaksi. Lämpöisyys ei ollut Irenin vahvoja puolia, mutta varmasti alfa sen tässä vaiheessa jo tiesi, ja osasi kyllä lukea sopivanlaisesti sukulaistyttönsä mielenliikkeitä.
”Hyvä, en siis jäänyt vielä mistään oleellisesta paitsi”, nuori upseeri totesi vakaaseen tapaansa, vetäessään pikkuhiljaa kasvonsa peruslukemille. Selkeästi huomiota kerjäävä serkkutyttö Serafi sai Irenilta avoimen alentavan katseen osakseen: valkea serkku oli juuri sitä kaikkea, mitä Iren nykyisellään halveksui, mutta olisi ollut erittäin huonoa käytöstä tehdä asiasta sen suurempaa numeroa. Iren sai vain töin tuskin paheksuvan tuhahduksen pidettyä sisällään, ja niinpä Iren veti kylmän viileästi katseensa pois Serafista, jolla ilmiselvästi oli jotain peliä meneillään tuon harmaaturkkisen kaartilaisen kanssa. Iren ei antaisi todellakaan Serafin kaltaisen säälittävän pikkuprinsessan häiritä itseään.
”Vartiossa oli tosiaan vajetta, joten näin paremmaksi jättää Lucaksen matkastani työnsä pariin”, Iren totesi vastauksena Azallacin keventävään jutteluun ja osittain myös Deanin pehmeään lausuntaan. ”Enkä valitettavasti voi sanoa nähneeni ketään tullessani. Lopuilla sukulaisilla lienee jotain erittäin tähdellistä tekemistä.”

Ciarin tavoitteleva katse oli osunut Irenin silmiin hyvin varhain, mutta vasta nyt upseeri soi lyhyen silmäyksen tummaturkkiseen veljeensä, jota ei ollut nähnyt aikoihin. Iren hymyili tuskin huomattavasti velipojalle ennen kuin jäädytti jälleen olemuksensa kivikasvoiseksi itsekseen.

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 9 Oct, 2012, 15:41

Myös Zephyr katsahti kysyvästi jostakin lahjasta intoilevaa Serafia muidenkin niin tehdessä, mutta kyseinen uros ei osannut tuntea paheksuntaa rakasta kullanmurutytärtään kohtaan; kunhan ihmetteli mistä tämä oikein mahtoi nuoren kaartilaisen kanssa puhella. Kaartilaisen, joka muuten istui varsin lähellä valkoturkkia. Äkkiä sinimaskinen tajusi mitä kaksikolla oli meneillään, mistä syystä hän päätti vakaasti pitävänsä vastaisuudessa Lawia silmällä huomattavan tarkasti. Jos tämän vaikuttimet Serafin suhteen olivat millään tapaa ikävät, saisi uros todella kuulla kunniansa huolehtivaiselta isältä!
"Tottahan se, että vartiovuorot menevät aina vähän sekaisin kun näin monta kelpo sutta irrotetaan samaan aikaan remmistä", kaartinjohtaja kuitenkin jutusteli ja repi melkoisella vaivalla huomionsa irti Lawin touhuista.
"Siinä varmasti myös syy joidenkin sukulaistemme poissaoloon. Jouduin vakuuttelemaan Serafillekin melkoisen tovin sitä, että hän voisi todella jättää tänä iltana oman vuoronsa väliin", uros vielä lyhyesti naurahtaen kertoi.

Serafi saattoi suorastaan tuntea katseet jotka hän veti puoleensa. Kaikki niistä eivät toki olleet mitenkään hyvänsuopia, mutta huomio oli silti aina huomiota! Vasta Zephyrin mainitessa nuorikon nimeltä jätti tämä kuitenkin muiden silmien alla paistattelun sikseen ja käännähti rauhallisesti isäänsä kohden.
"Muistathan muuten, rakas isä, että lupasit jatkaa minunkin kouluttamista piakkoin?" naaras kertoi hunajaisesti hymyillen, eikä jättänyt tyttärensä suunnitelmista oikeastaan täysin tietämättömälle harmaaturkille vielä aikaa vastata.
"Odotan sitä oikein innolla."

Zephyrin onnistui pitää naamansa peruslukemilla, vaikka hän kieltämättä hetken pelkäsikin iän alkaneen pehmittää päätään, sillä hänellä ei ollut mitään muistikuvaa Serafin mainitseman lupauksen antamisesta. Sitä hän ei kuitenkaan ollut halukas paljastamaan, vaan kätki hämmennyksensä aiempaa maireamman naurun taakse.
"Johan te nuoret nyt olette kärsimättömiä näiden asioiden kanssa!" uros vastasi ympäripyöreästi, ennen kuin kääntyi puolisoaan kohden.
"Pitäisikö meidän ryhtyä aterioimaan, jotta kaikki voisivat viimein unohtaa velvollisuudet ja työasiat edes hetkeksi?"

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 10 Oct, 2012, 18:44

Azallac nyökkäsi Irenille, eivätköhän he sitten olleet kaikki kasassa. Zephyrin ruokailuunjohdattelu kuulosti täten erittäin hyvältä ja naaras vilkaisikin kaikkiin nopeasti.
"Eiköhän tosiaan jatketa keskustelua aterian äärellä. Ruuan jakoa nopeuttaakseni leikkelin aterian jo valmiiksi", naaras johdatteli ja alfan oikeudella kävi ensimmäisenä nykimässä irti peuranlihaköntin ja asettui sitten sen kanssa suunnilleen samalle paikalle missä oli aiemmin ollutkin.
Pään nyökkäyksellä se saaliilta tullessaan vielä nyökkäsi muitakin tulemaan ottamaan osansa.

"Mutta älkää nyt toki täysin uuvuttako tuoretta kaartinjohtajaani. Varmasti Deankin mielellään jakaisi taitojaan ja tietojaan", Azallac päätti huomauttaa uudelleen istuuduttuaan ja vilkaisi veljeensä ovelan näköinen ilme kasvoillaan kävästen.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 10 Oct, 2012, 18:57

Law nyökkäili hyväksyvästi ja antoi ensin korkeampiarvoisten hakea ruokaa. Sitten harmaaturkki asteli ruuan luokse, repäisi itselleen sopivan kokoisen palasen ja palasi paikoilleen ja meni makuulleen. Hän seurasi vähän tilannetta ja alkoi itse syödä lihaa vasta kun muutkin aloittivat. Pitihän sitä näyttää, että arvot merkitsivät uroksen kohdalla, eikä hän röyhkeänä alkaisi etuilla. Katse harhaili naaraaseen ja Law loi aina hymyn tälle kun katseet kohtasivat. Liha maistui hyvältä ja uros söi rauhallisesti ja kuunteli keskustelua. Hän ei oikein nähnyt tilaisuutta osallistua keskusteluun, mutta hän nyökkäili ja teki ilmeillään selväksi, että oli kuitenkin mukana keskustelussa. Ajatus päästä Serafin kanssa kahden kesken kutkutteli mahaa, mutta onneksi Law sai itsensä pidettyä kurissa, eikä kiirehtinyt missään.

Re: Perheillallinen
Post by tintti on 10 Oct, 2012, 19:58

Iren katsoi kuin katsoikin Ciaria ja uros pääsi nyökkäämään toiselle tervehdyksen. Kaikesta huolimatta Iren oli hänen siskonsa, hänen rakas tuittupäinen siskonsa. Vaikka tottakai mustavalkea olisi itse tahtonut upseeriksi, hän osasi myös olla iloinen Irenin puolesta. Ainakin nyt, kun asia ei ollut enää verekseltään mielessä.
Deanin katse osui Ciarin katseeseen ja uros hymyili toiselle takaisin. Suvun vanhimmilla oli varmasti paineita, joten susiklaanilaisen piti ymmärtää tuotakin tiukkapipoa. Ehkä hän vain ei tuntenut urosta tarpeeksi hyvin.
Puheet Irenistä ja Lucaksesta saivat Ciarin hämilleen. Oliko kaksikolla jotakin juttua vai miten? Epätietoisuutensa susi kuitenkin kätki sisälleen, olisi ollut noloa, kun ei siskonsa asioita tiennyt kunnolla.
Ateriakutsu kävi, ja kunhan alfa, upseeri ja Dean olivat ruokansa ottaneet, otti myös Ciar osansa. Hän ja Serafi kun taisivat kaikesta huolimatta olla samalla viivalla arvoasteikossa.

Re: Perheillallinen
Post by ticarri on 10 Oct, 2012, 21:18

Dean ei ollut aivan niin vakuuttunut Serafin tarkoituksista, joita tuntui ponnahtelevan aina vain uudelleen ja uudelleen esiin. Mahtoiko rääväsuinen nuorikko edes ymmärtää mitä sana harjoitus tarkoitti. Siniturkki ei liiemmin uskonut että toinen olisi kasvanut sitten viime tapaamisen, johan sen paljasti jo liioiteltu käyttäytyminen. Uros ei kuitenkaan ryhtynyt vääntelemään kasvojaan vaan soi vain aavistuksen tyytymättömän ilmeen Serafiin antaen asian sitten olla. He olivat tulleet tänne nauttimaan ja uros oli varma että saisi vielä päänsäryn mikäli jatkaisi murehtimistaan.

Uros naurahti kepeästi sisarensa sanoille ja vilkaisi Azallacin suuntaan. Se vanha kettu. Dean toki mielellään neuvoi muita niissä asioissa joista jotain tiesi, eli melkein kaikessa. Ja halusihan hän saada nuoremmat polvet oikeille raiteille kuten oli Azzalle aiemmin maininnutkin. Siniturkki vaan sattui olemana melko etäinen persoona kaikille nuoremmilleen joita ei kunnolla edes tuntenut, joten tunkua tuskin tulisi.
”Kyllä vain”, uros myönnytteli mutta antoi nuorien itse tehdä aloitteen mikäli he haluaisivat hänen tietojaan ja taitojaan oppia, jotka paneutuivat enemmänkin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin, sekä oman arvonsa tuntemiseen kuin taistelemiseen. Tietysti Dean osasi taistella varsin hyvin, ei hän ollut opeista luistanut. Niiden käyttäminen vain ei ollut uroksen ominta alaa.
Ciar hymyili urokselle ja Dean soi nuoremmalleen rohkaisevan hymyn aiemmasta kritiikistä huolimatta.
Uros siirtyi Azallacin perässä aterialle ja otti itselleen sopivan palan siirtyen sitten entiselle paikalleen. Ehkäpä työasioiden jälkeen jokainen vaihtaisi hieman rennommalle vaihteelle ja pöydän ääressä voisi syntyä varsin mielekkäitä keskusteluja.

Re: Perheillallinen
Post by ish on 24 Oct, 2012, 11:51

// KÖHKÖH, kuka jumitti? Ish jumitti! \\

Irenin kulmat kurtistuivat vain asteen, kun Serafi jälleen avasi suunsa. Tällä kertaa pieni paheksuva tuhahdus todella karkasi upseerin suusta, mutta tuskin kovin moni kauempana istuva sitä kuuli. Ensi kertaa nuorikko tajusi, kuinka typerältä ja lapselliselta oli itse aiemmin elämässään kuulostanut. Kuinka hän oli kestänyt itseään? Sitä voisi tietysti kysyä Serafilta, mutta ei todellakaan tässä arvovaltaisessa seurassa. Ei sillä, Iren ei epäillyt hetkeäkään, ettei valkeaturkkinen serkkutyttö todellakin kaivannut ohjausta taistelussa: taisteleminen oli perin vaikeaa, jos piti samaan aikaan keimailla ja leikkiä prinsessaa!
Azallacin kehotus kiiri myös myöhästyneen upseerin korviin, ja melkoisen hiljaisesti nouti ruokapalansa, tyytyen hieman pienempään palaseen.
Upseeri pyrki tietoisesti välttämään katsekontaktia veljeensä, sillä epäilemättä hänen ja Lucaksen suhde kiinnosti velipoikaa. Iren taas ei ollut mistään päin kiinnostunut selittelemään veljelle minkäänasteisia yksityiskohtia asiaan liittyen. Hän oli kuullut huhuja Ciarin omista sotkuista, eikä ollut niistä kiinnostunut tippaakaan. Sellaiset keskustelut voisi jättää kahdenkeskisiksi.

Jos puhe ei ollut työstä, ei Irenilla oikeastaan ollut kauheasti puhuttavaa. Nuori kiharaharjaksinen toivoi, että joku pian heittäisi ilmoille jonkun keskustelunaloituksen, sillä small-talk ei todellakaan ollut hänen vahvin puolensa. Rusehtavan vihreät silmät katsoivat kuitenkin Deania, sukulaista, joka oli aina ollut Irenille hyvin etäinen. Taistelukoulutuksessaan Iren ei juuri löytänyt puutteita, hän oli jopa opetellut käyttämään katariaan myös heittotarkoituksessa sen suuresta koosta huolimatta rankalla treenillä, mutta ehkä silti susienolla voisi olla jotain jaettavaa nuoren upseerin kanssa.
"Minä ainakin olisin kiinnostunut joskus keskustelemaan syvällisemmin Deanin kanssa, sillä vaikka toiminkin jo suhteellisen sujuvasti virassani, hallinnolliset asiat ovat minulle luontoni vuoksi hieman... haastavampia. Neuvot voisivat tulla tarpeeseen."
Iren soi jopa pienen hymyntapaisen vanhemmalle klaanilaiselleen. Hymy ei ollut erityisen lämmin, mutta arvostava sitäkin enemmän.

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 24 Oct, 2012, 19:40

Viimein tuli aika siirtyä aterialle, ja vaikkei Serafi ehkä puheidensa osalta ollut käyttäytynyt aivan niin hienotunteisesti kuin olisi ollut suotavaa, odotti hän sentään kärsivällisesti omaa vuoroaan lihanpalan noutamisessa. Siitä hän koetti sentään pitää kuitenkin huolen, ettei jäänyt senttiäkään jälkeen Ciarin liikkeistä - mustavalkea uros oli kaikesta huolimatta hänen nuorempi serkkunsa, joka ei ollut ainakaan yhtään sen korkeammalla arvoasteikossa kuin valkoturkkikaan.

Kaikkien saatua aterian eteensä laskeutui Serafi sirosti makaamaan Lawin vierelle ja ryhtyi nikertämään ruokaa hitaasti suuhunsa. Keskustelu tuntui vähän kuolevan, mutta saipahan tässä ainakin aterioida kaikessa rauhassa. Niinpä nuorikko keskittyi ruokaansa, hymyili pilke silmäkulmassa Deanalle tämän puhuessa ja kääntyi sitten kohti toveriaan.
"Maistuuko?" hän kysyi päätään kallistaen Lawilta, joka hiljaisuudestaan päätellen taisi tuntea itsensä hieman ulkopuoliseksi näin hienossa seurassa. Vaan eiköhän uroksen vieraskoreus tässä vielä ajan myötä karisisi, ainakin mikäli se yhtään Serafista riippuisi. Hän kun ei puolisokseen mitään noloa tuppisuuta suostuisi edes harkitsemaan!

---

Ehdotus syömään käymisestä sai kannatusta, joten Zephyrkin kävi nappaamassa itselleen kunnollisen kokoisen kimpaleen mehevää, tuoretta lihaa. Hän ei ollut niin kovin tarkka siitä, asteliko aterialle nyt aivan kaikkia itseään alempana olevia ennemmin, sillä urokselle sellaiset asiat olivat melkoisen samantekeviä. Kunhan ruoka vain jaettiin sulassa sovussa, niin asiat luistivat hänen mielestään tarpeeksi hyvin.
"Mitä sinulle muutun nykyisin kuuluu, Dean?" Zephyr hetken syötyään kysäisi. Azallacin velipoika kun oli kartanolla sellainen hieman näkymättömämpi tapaus, joka ei ollut yleensä ensimmäisenä tunkemassa mukaan rajakahakoihin ja muihin tappelujuttuihin, joita taas eräät nuoremmat tuntuivat suorastaan etsivän tielleen. Ymmärrettävistä syistä hän oli siis jäänyt kaartin toimintaa organisoivalle Zephyrille aavistuksen etäiseksi.
"Ja koska virka-asioista nyt ei tosiaan enää tänään kuulkaas puhuta, niin ei mitään sellaisia juttuja sitten!"

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 4 Nov, 2012, 20:52

Keskustelu alkoi tosiaan hieman takkuilla, kun kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt nyt jo Zephyrin sanoja mukaillen siirtyä kevyempiin aiheisiin. Azallac oli Irenin tavoin sellaisissa huono ja kumartui alkuun vain syömään. Ireniin se vilkaisi hyvillään, kun ruskea naaras ilmaisi kiinnostuksensa Deanin kanssa tapaamisiin. Olisi tehnyt hyvää kahdelle muullekin läsnäolevalle nuorelle, mutta eivät nuo tainneet havitella erityisiä valtapaikkoja itselleen. Olihan sekin hyvä, jos Ciarille riittivät vartiointitoimet ja niihin kouluttautuminen. Liika kilpailu ei ollut hyväksi, sen Azallac oli saanut karvaasti todeta katsellessaan omia siskojaan. Eikä kummankaan vallanjanoa oltu palkittu kauniisti, kurjalla tavalla kuolleita olivat kumpainenkin.

Zephyrin sanat muistuttivat kuitenkin eräästä toisestakin asiasta ja Azallac vielä kohotti ryhtiään, katse käväisten erityisesti Irenissa.
"Vähintäänkin puolivirallisesti haluan vielä klaaninvanhimman ominaisuudessa ilmoittaa, että Lucas ja Iren tulevat solmimaan liiton lähipäivinä ja Lucasista tulee täten klaanimme jäsen", susi kertoi ja hymähti Irenille asiallisen onnittelevasti.
Vaivihkaa se myös katsahti Lawiin tuttavallisesti ja ehkä jopa kannustavan oloisesti.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 4 Nov, 2012, 21:07

Law antoi katseen harhailla välillä muissa, mutta enimmäkseen hän keskittyi ruokaansa. Serafin kysymys sai kuitenkin hänet valpastumaan ja hymyn eksymään huulille.
”Maistuu, todella hyvää”, susi vastasi ja nuolaisi huuliaan puhtaaksi.
”Entäs sinulle?”, Law kysyi ja jäi katsomaan naaraan silmiä.
Katse kääntyi Azallacia päin, kun hän ilmoitti liiton solmimisesta. Law nyökkäsi Irenille onnittelun ja huomasi, kuinka alfa katsahti häntä. Kaartilainen ei aluksi ymmärtänyt miksi Azza oli katsonut häntä kannustavasti. Harmaaturkki vilkaisi Serafia ja sitten hänelle välähti. Mutta ajatukselle hän silti pudisti päätään, ei hän voinut saada kannustetta lämmittää välejä alfan tyttären kanssa itse alfalta. Ei Law tuntenut vielä itsensä niin tervetulleeksi sukuun, vaikka saman illallisen ääressä hän olikin. Ujon puoleinen hymy kuitenkin levisi hänen huulille ja hän loi vilkaisun Azzalacin suuntaan.

Re: Perheillallinen
Post by tintti on 9 Nov, 2012, 18:22

Ciar pysyi hiljaisena antaen katseensa karata ikkunasta ulos. Siellä seisoi joku neitokainen, joka ilmeisesti kiljaisi ja juoksi sitten pois näkyvistä. Pian sama neito tuli jonkun uroksen kanssa takaisin ikkunan eteen ja ne pussasivat jatkaen matkaansa jonnekin. Susi tunsi sydänalassaan vihlaisun, missä oli Giselle? Mustavalkealla oli niin ikävä omaa rakastaan.
Ympärillä keskusteltiin jonkin verran, Iren ja Dean, Serafi ja Law, Zephyrkin oli kiinnostunut Deanista. Ainut asia joka todella kiinnosti Ciaria, oli Azzallacin ilmoitus. Tieto jysähti hänen tajuntaansa sellaisella voimalla, että uros joutui käyttämään kaiken tahdonvoimansa, ettei leuka olisi loksahtanut lattiaan.
"Onnea sisko."
Ciar sanoi Irenille hymyillen lämpimästi, hymy ei kuitenkaan yltänyt kylmiin silmiin asti. Sitten tuo taas keskittyi ruokailuun.

Re: Perheillallinen
Post by ticarri on 9 Nov, 2012, 20:15

Dean oli hyvillään että edes joku nuoremman polven edustaja oli kiinnostunut kuulemaan mitä hänelle oli kertynyt vuosien varrella. Uros tosin ei varmasti ollut yhtään sen nokkelampi kuin sisarensa, mutta kyllähän hänellekin jotakin elämänohjeita oli mukaan tarttunut. Ainakin hänellä oli luontaista kykyä mitä ulkoisiin ominaisuuksiin tuli. Suden silmä oli perso kauneudelle, joskin sydän katkeroitui helposti muiden loistosta. Lisäksi hänen siveellinen mielensä oli oiva muistuttamana miten kaikkein hienostuneimmatkin käytökset voitiin luoda viehättäväksi verkostoksi. Iren tosin osasi käyttäytä mallikkaasti.
”Mukava kuulla, että minun neuvonikin voisivat herättää mielenkiintoa. Katsokaamme jotakin sopivaa hetkeä lähipäivinä, silloin kuin virkasi puolesta kykenet”, uros lausui pehmeä hymy huulillaan ja katsoi Ireniä hyväksyvästi. Dean ei ollut niinkään kiinnostunut mitä Iren oli hänestä mieltä, vaan siitä miten Iren häntä kohteli. Ja sama päti oikeastaan kaikkiin. Vaikka Dean olikin jokseenkin nirso, kaikki miellyttävä sai hänenkin olemuksensa herkeämään lämpimämmäksi.

Zephyrin kysymys sai siniturkin kääntämään katseensa Azallacin puolisoon, joka oli aina vaikuttanut hyvin miellyttävältä ja klaanin tunkkaisia rivejä piristävältä tapaukselta.
Uros jopa naurahti aavistuksen huvittuneesti Zephyrin viimeiselle virkkeelle.
”Oikein hyvää, kiitos kysymästä. Tietenkin lukuisat menetykset painavat meidän jokaisen mieltä, mutta henkilökohtaisesti voin oikein hyvin”, uros sanoi jäämättä kuitenkaan pidemmäksi aikaa sisaruksien ja tuttujen menehtymiseen. Lisäksi uroksen teki kovasti mieli kertoa, ettei Kulta ollut kuollut, mutta koska sisko oli ollut niin järjettömän pelokas, päätti Deana pitää salaisuuden omanaan.

Azallacin ilmoitus sai Deanin hymyn kohoamaan aavistuksen.
”Onnitteluni jo näin etukäteen, Lucas onkin varsin etevä nuorimies”, uros sanoi hymyillen ja vilkaisi Ireniä silmäkulmastaan.

Re: Perheillallinen
Post by ish on 21 Nov, 2012, 6:26

Iren nyökkäsi hyväksyvästi Deanalle, kun vanhempi sukulainen vastasi hänen toiveeseensa juttutuokiosta.
"Yritän järjestää aikaa sopivaan väliin", kultakutri vastasi neutraalisti. Kun puhe hetkellisesti kääntyi Deanan menoihin ja tekemisiin, keskittyi Iren ruokaansa. Monet menetykset koskettivat toki myös Irenia itseään, kuuluihan hänen emonsakin periaatteessa menetettyihin läheisiin. Kun Azallac ilmoitti "puolivirallisesti" Irenin ja Lucaksen liiton virallistamisesta, kohotti nuori upseeri ryhtinsä hetkeksi ruokansa ääreltä, suoden alfalleen ja sukulaiselleen pienen hymyn. Ciarin katseeseen kastanjaturkkinen vastasi sävyttömästi, suoden veljelleen suorastaan hieman kireän hymyn. He olivat pitäneet Lucasin kanssa hyvin matalaa profiilia alusta saakka, ja yllätys veljelle tuotti Irenille mitä suurinta mielihyvää.
"Kiitos onnitteluista, kaikki paikalle pääsevät ovat toki tervetulleita seremoniaan", Iren vastasi yhteisesti ääneen kaikille onnittelijoille kääntäessään katseensa veljestään muuhun paikalla olevaan seurueeseen. "Lucas ja minä arvostaisimme tietysti suuresti, jos etenkin sinä, Dean, olisit paikalla."
Iren piti tilaisuuden mieluusti pienimuotoisena, mutta olisi ollut erittäin huonotapaista jättää kutsu heittämättä ilmoille. Irenille tärkeimmät vieraat olivat ehdottomasti Azallac ja Cayden, hänen ja Ciarin isä. Muiden läsnäololla rai poissaololla ei oikeastaan ollut hänelle sen suurempaa merkitystä.

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 25 Nov, 2012, 21:18

Serafi hymyili lämpimästi Lawille tämän udellessa hänen ateriansa maittavuudesta.
"Tottahan toki, erittäin hyvin", hän vakuutti, ennen kuin kääntyi takaisin mainitun lihakimpaleen puoleen ja natusti sitä suuhunsa sillä välin, kun suulaammat yksilöt vaihtoivat kuulumisia keskenään. Vasta Azallacin antaessa ilmoituksen Irenin suhteen virallistamisesta nosti valkoturkki katseensa pois illallisenrippeistä ja suuntasi maireat kasvonsa upseeria kohden.
"Kuinka mainio uutinen! Toivottavasti nautit avioelon ja työn värittämästä tulevaisuudestasi, serkku hyvä", naaras onnitteli, eikä piikikästä suhtautumistaan havainnut kuin korkeintaan silmiensä huvittuneesta pilkkeestä. Sen kun tuhlaisi nuoruutensa läskistyen ja haisevia pentuja paimentaen, jos sellaisesta kerran tykkäsi!

---

Toisin kuin tyttärensä, ei Zephyr juuri ehtinyt keskittyä syömiseen kaiken suustaan pulppuavan puheen ansiosta. Hän olikin tosin siinä mielessä ainoa, sillä klaanilaiset eivät näemmä kyenneet edes tällaisessa tilaisuudessa rentoutumaan kunnolla ja vain heittämään huonoa läppää keskenään, kuten kunnon perheen olisi kuulunut!
"No hyvä kuulla, hyvä kuulla", hän myönteli Deanalle, "ainakin se ensimmäinen siis. Menetyksissä nyt ei ole tietysti mitään mukavaa mutta elämään kai nekin silti kuuluvat." Vaan kun puolisonsa sitten kertoi Irenin astetta henkilökohtaisemmista kuulumisista, innostui Zephyr suorastaan silminnähden.
"Jahhah, vai sitä siellä vartiokeikoilla on siis puuhattu!" uros nauroi sydämellisesti ja iski silmäänsä Irenille.
"Vaan vitsi vitsinä. Onnea vaan sinulle ja Lucasille! Jos miehesi vain haluaa pitää vähän vapaata kaartihommista juhlanne jälkeen, niin saan sen kyllä varmasti järjestetyksi jollakin tavalla", hän lisäksi lupasi.

---

Kun porukka oli vaahdonnut tarpeekseen hääjuhlista ja muista turhuuksista, havaitsi Serafi ateriansa huvenneen käytännössä olemattomiin, vaikka hän sitä kuinka maltillisesti olikin syönyt. Hyvä kuitenkin niin, sillä se salli hänen käyttäytyvän kohteliaasti, mutta ryhtyvän samalla hiljalleen hivuttautumaan pois kokoontumisesta.
"Rakas äiti, kiitos suuresti tästä järjestämästäsi ateriasta", hän petasi ja haukotteli sitten vain sen verran elettään peitellen, että sen saattoi kyllä huomata.
"Minulla olisi huomenna aikainen herätys, joten joutunen nyt poistumaan lepäämään. Älkää kuitenkaan antako minun häiritä, jatkakaa toki iltaanne!" Näin todettuaan nousi nuorikko sirosti paikoiltaan, nyökäytti kuonoaan jokaiselle erikseen ja jätti sitten katseensa kohti Lawia.
"Voisitko kenties saattaa minut huoneeseeni, Law?" hän uteli, ennen kuin lähti sipsuttamaan pois ruokasalista ja suuntasi kohti kartanon ylellistä toista kerrosta.

// Serafilla ja Lawilla on sen verran juonitouhua toisaalla, että ne poistuvat tässä kohden iltaa paikalta. =3 //

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 2 Dec, 2012, 13:06

Azallac nyökähti itsekseen hyväksyvän oloisesti Irenin kutsuesa Deanin liitonsolmimiseensa. Deankin oli joka tapauksessa Azzan kanssa nyt klaanin vanhinta kärkeä, joten suvun sääntöjen mukaan urosta oli arvostettava huomattavasti.
Serafikin suostui viimein huomioimaan ylempiarvoista serkkuaan, mitä Azallac piti hyvänä asiana - se ei edes kääntynyt tähystelemään Serafin silmiin ja tuskin olisi muutenkaan osannut niistä mitään lukea. Azallac tajusi enemmän muun elekielen ja sanojen päälle.

Naaras edisti muiden puhuessa syömistään. Serafi ei ollutkaan äidilleen koko illallisella paljoa puhunut, pikemminkin Azallacia nyt vain hävetti miten sen tytär oli käyttäytynyt muun muassa Deanin nähden.
Susi kuitenkin hymähti jäykän lämpimästi tyttärelleen ja nyökkäsi hyväksyvästi saamalleen kiitokselle.
"Kiitos kun pääsit tulemaan ja hyvää yötä", naaras totesi.
"Kuin myös sinulle, Law", se vielä lisäsi Serafin hyvästelyjen edetessä saattajanpyytämisvaiheeseen.
Azallac oli saanut viimein omankin ateriansa syötyä ja hivuttautui hieman lähemmäs Zephyriä hymähtäen puolisolleen.
"Kunhan et ihan ylirasita itseäsi. Kaartiin taidetaan kaivata lisäjoukkoja?" Azallac saneli. Kerta kiellon päälle, naaras ei vain osannut olla puhumatta työjutuista.

Re: Perheillallinen
Post by kirsikkasilma on 2 Dec, 2012, 13:15

Law katsoi kuinka Serafi nousi ja ilmoitti lähdöstään. Perään kuului vielä kutsu Lawille. Uros loi katseen paikallaolijoihin ja nousi seisomaan.
"Kiitos todella hyvästä ruuasta, oli mukava että sain liittyä teidän seuraan", susi sanoi kohteliaasti ja kumarsi vielä loppuun.
"Hyvää illan jatkoa teille", hän sanoi, loi katseen Azzaan ja Zephyriin ja lähti kävelemään naaraan perään. Hmm, tätä uros ei osannut odottaa!

Re: Perheillallinen
Post by tucci on 10 Dec, 2012, 15:21

// Jos ketään ei haittaa niin voitaisiin vaikka pätkäistä tässä kohtaa poikki nyt kun Tinttikin lopetti ja Ciar olisi yhä pelissä mukana jne. Pääasiat käytiin läpi kuitenkin jee. //

Re: Perheillallinen
Post by hitodama on 10 Dec, 2012, 22:16

// Joo, sopii ainakin minulle. Azza ja Zep lie isännöivät illallisen kunnialla loppuun ja siirtyvät sitten keskenään, hmm, nukkumaan. Kiitos siis kaikille pelistä, jos tämä oli tässä! => //