Zephyr - RPGs

Edera » Kartano » Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme

Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Feb 5, 2012, 2:43

Kartanolla kuhisi. Reiketsukan Heishi oli aamusella tuonut alfalle viestiä sisälle pyrkivästä joukosta laumalaisia, joilla oli sanottavaa johdolle. Azallac ei tiennyt mitä tuo satunnaiselta vaikuttanut joukko koirasusia&koiria halusi, mutta sen verran painokkaan oloista porukkaa oli ollut, että alfa oli todellakin kutsunut upseerinsa sekä useamman kaartilaisen paikalle salonkitilaan. Kuten joitain päiviä aiemminkin tapahtuneella johdon tapaamisella, nytkin toista upseerinsijaa sai luvan olla edustamassa Iren.
Kaartilaisia susi oli kutsunut koska ei luottanut tuohon puheenvuoroa janoavaan joukkioon. Toki noilla muutamalla paikalle tulleellakin olisi ollut parempaakin tekemistä kuin tulla vahtimaan piskijoukkion tapaamista - kuolemantuomion saanut Ister oli yhä vapaalla jalalla ja kaartin riveistä puuttui johtajan lisäksi nyt myös Karma, joten tavallinen työkin vaati huomattavaa panostusta yhtä vartijaa kohden.

Stressaantuneen oloinen susi istahti salongin keskiosaan puolisonsa Zephyrin sekä muiden seuralaistensa kanssa ja nyökähti ovivahdiksi ohjaamalleen Reiketsukanille luvan päästää tulijat sisään. Asetelma oli ikävän tuttu lähimenneisyydestä eikä Azallac jaksanut uskoa, että tälläkään kertaa tulisi mitään hyviä uutisia. Ederalla ei mennyt erityisen hyvin mahtipontisten kulissiensa takana.

// Paikalle Anatre/Lara, Cayden?&Iren/Ish, Reiketsukan&Takim/Tintti, Rénfais/Zizuka, Zephyr/hitodama, Irku/raura, Kiymetli/kirsikkasilmä. Loppupuolella saatetaan katsoa jos Ederan puolelta poikisi jonkinmoinen joukkotilaisuus johon saisi tulla niin paljon laumalaisia viestin tai parin ajaksi halutessaan kuulemaan lauman muutoksista.

Kaikkien ollessa uuvahtaneita otetaan nyt tuo 3 päivää (72h) vastausraja aiemman topickin 48h sijaan. Toivon mukaan kuitenkin on reippaampaa porukkaa koska kaikkien kuluttaessa kolme päivää tekisi jo sen että yhteen kierrokseen menisi kolme viikkoa... Ja mehän EI haluta tämän kestävän koko kevättä.
Jos tietää ettei keksi hahmollaan yhtään mitään kirjoitettavaa niin voi käydä heittämässä vuoronsa seuraavalle suosiolla eikä tarvii kitkuttaa siihen deadlineen saakka. //

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Feb 5, 2012, 16:02

Reiketsukan istui jäykän ilmeettömänä oven vieressä. Kavot olivat seesteiset ja katse oli kylmä. Uros ei ollut puhunut oikeastaan mitään sen jälkeen, kun oli ajanut kiukuspäissään tärisevän punaisen koriasuden ulos, ja tullut kertomaan alfalle tuon vaatimuksista. Enää menisi hetki, kun he saisivat kuulla asian.
Azzallac pyysi avaamaan ovet, huivikaula avasi ja mulkoili hyisesti käytävässä olevia.

Takim oli rynnännyt hetki sitten ulos kartanosta. Katse etsi kolmea koirasutta, Kiymetliä, Reinfaista ja Irkua.
"He ottavat meidät pian vastaan. Mennään sisälle odottamaan. Ja muistakaa: ensin olemme rauhallisia, jos vaatimuksiimme ei vastata toivomallamme tavalla, on aivan sama mitä teette, kunhan lähdemme tyylillä!"
Takim sanoi yllyttäen porukkaa silmät roihuten.

Takim asteli sisälle. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen salongin ovet avautuivat. Takimn viittasi kolmikon tulevan mukaan. Selkeästi muiden edellä, ikäänkuin johtajana, koirasusi asteli salonkiin, mutta ei istuutunut.

Reiketsukan vilkaisi käytävään, ei ketään. Susi veti ovet kiinni ja istuutui ovien vierelle. Katse porautui Kiymetliin. Mitä tuo teki täällä?

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Feb 5, 2012, 22:09

Rénfais oli löytänyt paikkansa taaimmaisena kapinaryhmästä. Se katseli tyynesti innosta leiskuavaa Takimia ja vilkuili samalla kahta muuta Kiymetliä ja Irkua. Takimin kannustuspuhe ja viimehetken ohjeistuis eivät herättäneet rationaalisesti ajattelevassa koirassa suurta tunteenpaloa tai innostusta. Se kyllä odotti jännittyneenä mitä tästä seuraisi, mutta hermostusta ei voinut havaita muualta kuin hienoisessa painonvaihtelussa puolelta toiselle.

Koira käveli sisään saliin Takimin johtamana ja jäi itsekin seisomaan. Se ei ollut aiemmin ollut koskaan näin lähellä Ederan valtaapitäviä. Se oli nopeasti käynyt ilmoittamassa itsensä, mutta siinä se oli sitten ollut. Tuskin yksinään noista susista muistasi isoa punaruskeaa koiraurosta viikkojen takaa. Se ei haitannut Rénfaista. Se pysyi vielä tällä hetkellä tuntemattomana tekijänä, joka pystyisi livahtamaan karkuun ja pelastamaan nahkansa rottana, joka jättäisi uppoavan laivan.
Koira esti itseään virnistämästä tarkastellessaan pitkäharjaisimpia susia. Näyttivät ihan hevosilta tuolla tukalla. Mitenlie näkivät edes eteensä.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by raura on Feb 5, 2012, 22:17

Ederan kartanolle tultuaan Irku oli levittänyt naamalleen ovelan hymyn. Hän katseli ympärilleen, muistellen niitä hetkiä, kun oli aikaisemmin täällä ollut. Täällähän hän oli joutunut nokka nokkaa vasten Karman kanssa ja siitä häntä muistuttivat pitkän aikaa sitten arpeutuneet haavat. Vain vasemman kyljen pitkä arpi jäisi karkeakarvaista seropia koristamaan, mutta sekin oli parempi kuin ei mitään. Kokemus kasvoi, ja sekös oli hyvä juttu.
Mutta tänään, naaras oli tullut paikalle aivan erityisestä syystä. Hän oli mielissään otettuaan osaa koiranveristen mielenosoitukseen. Naaras oli seurannut Takimia ja muita, pysyen uteliaisuudesta kuuloetäisyydellä kaikesta. Eihän hän nyt halunnut jäädä mistään paitsi. Vielä enemmän narttua houkutti se ajatus, että hän saattaisi nähdä joko Karman tai Ikaroksen. Niille mulkosilmille hän sanoisi suorat sanat, ja jos se ei auttaisi, niin luoja siunatkoon mitä ne sudet saisivat kestää. Naaras myhäili itsekseen, heilutellen jäykästi häntäänsä. Hän oli todella riemuissaan ja jännittynyt.

Kun Takim kääntyi luultavasti etsimään muita valittamaan tulleita, Irku loikkasi ketterästi esiin, silmäillen koirasutta tarkasti. Hän nyökkäsi hiljaa, hilliten itsensä ettei puhuisi. Eipä koiralla mitään isoa sanottavaakaan ollut. Mutta se nähtäisiin sitten että tulisiko olemaan. Ison ja leveän virnistyksen saattelemana myös Irku seurasi Takimia sisään Ederan kartanoon. Hän salli itsensä ihastella kartanon sisustaa jälleen kerran, muttei näyttänyt sitä. Oli harmillista, ettei koira ollut käynyt tutkimassa koko paikkaa läpi, ennenkuin meni valittamaan sen omistajista.

Kun salongin ovet avattiin, Irku asteli niistä arvokkaan näköisenä, mutta sopivan lähellä johtonaarasta. Hän jäi tutkailemaan salongissa istuvia ja seisovia susia silmä tarkkana, tuhahtaenkin ääneen.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Feb 5, 2012, 22:49

Ajat olivat kerrassaan kummalliset, sen oli saanut Zephyr huomata. Vasta tovi sitten hän oli itse ollut salongin toisella laidalla tukijoidensa kanssa valittamassa johtajistolle laumassa vallitsevista asioista, mutta se juttu oltiin saatu jo käsitellyksi (ei tosin ihan tyystin, sillä Isterin mokoma oli yhä karkuteillä) ja nyt uros katseli itse salin perältä ovelle päin. Vaikkei Ederan johtajauros ollutkaan, sai susi kuitenkin kunnian esiintyä alfan puolisona, ja oli sekin jo sentään jotakin. Johtajuutta aina halajanut sinimaski tunsi olonsa kerrassaan hyväksi, ja vaikka istuikin kaikkien katseiden alla Azallacin rinnalla, oli olemuksensa myös huomattavan rento. Tähän hän tunsi olevansa luotu, joten antoi tulla vain lunta tupaan! Sudet selviäisivät kyllä mistä tahansa, mitä joillakin kapisilla koiranverisillä oli tarjottavanaan.

Viimein Reiketsukan avasi ovet ja tulokkaat astelivat sisään. Zephyr silmäili etäisen kiinnostuneena joukon lävitse, mutta harmikseen hän ei voinut väittää tuntevansa ketään kunnolla. Toisaalta oli tosin helpottavaa, ettei mukana ollut myös yhtäkään vartiokaartilaista, sillä näiden edessä kaartin riveihin itsekin kuuluva harmaaturkki olisi ollut vähän ikävästi kahden tulen välissä.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by kirsikkasilma on Feb 6, 2012, 12:26

Kiymetli kuunteli tarkalleen Takimin sanat ja nyökkäsi. Hänen sisällä velloi sekavat tunteet. Nuorukainen ei ollenkaan tiennyt miten pitäisi tähän kaikkeen suhtautua. Maskinaamaa jännitti todella paljon mitä nyt tulisi tapahtumaan. Eihän siitäkään ollut pitkä aika kun hän oli käynyt Reiken kanssa kartanolla ja liittynyt Ederaan. Narttu lähti kävelemään Takimin perässä sisälle kartanoon. Kiymetli piti kuonoaan ylhäällä ja rinta pöyhistettynä, mutta vältti näyttävänsä liian röyhkeältä.
Ovet avautui ja joukko oli salongissa.
Kiymetli tunsi kuinka hänen sydän alkoi hakkaamaan lujaa, kun tämä havaitsi erään suden huoneessa. Hänen oma mestari oli siinä ja katsoi narttua. Kimen naamalle valahti pelko, mitä Reike oli tästäkin mieltä? Kiymetlillä oli tavoitteena olla kunnon oppilas ja hän halusi että vartiokaartilainen olisi ylpeä hänestä. Nyt kuitenkin kaikki toivo valui kuin hiekka tiimalasissa. Kiymetli yritti ryhdistäyttyä ja käänsi katseen joukon pääjehun suuntaan.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Feb 7, 2012, 11:44

Iren istui ryhdikkäänä lähellä Azallacia ja Zephyriä, kasvoillaan viileän arvokas ilmeettömyys, joka ei antanut minkäänlaista osviittaa nuoren upseerikokelaan mietteistä. Haaleat ruskeanvihreät silmät vilkuilivat paikalla olijoita hitaasti ja vaivihkaa, sillä jopa yksi keskustelun nuorimpia osanottajia oli pannut merkille nämä laumaa kuohuttavat istunnot, joista nuorikko itse otti jo toiseen osaa. Edellisen tapaamisen aiheena olivat olleet Ister ja vartiokaarti, ja ainakaan Iren ei ollut kuullut Isterin jääneen vielä nalkkiin. Sitä päivää nuorikko kyllä odotti suurella innolla, ja olisi mieluusti antanut itsekin Isterin kaltaisen petturin (jonka takia Iren itsekin oli päätynyt kidnapatuksi) maistaa katarin terää. Tänään
Irenin katse viipyi hetken Azallacissa, ennen kuin alfa antoi hiljaisen käskyn päästää tulijat sisään. Kultaharjaksinen ruskeaturkki laski katseensa sisälle astelevaan kolmikkoon, joista ainoastaan Kiymetli oli hänelle ennestään tuttu. Nuorikon toinen kulma rypistyi hieman, samalla kun toinen nousi hyvin lievästi kysyen ylöspäin. Mitähän tuo Vartiokaartista unelmoiva pikkupiski täällä teki? Kasvot kuitenkin neutralisoituivat nopeasti ja katse hyytyi viileäksi ja etäiseksi.

Cayden oli ottanut paikkansa hieman syrjemmältä salongista, kuitenkin niin, että oli tarpeen vaatiessa heti tulijoiden ja Ederan johdon välissä. Vartiokaartilainen oli pysynyt hiirenhiljaa, eikä aikonut suuremmin kokouksen asioihin puuttuakaan: hänen tehtävänsä oli vain suojella Ederan johtoa, ei puuttua Ederassa tehtäviin päätöksiin. Uroksen katse kävi ensin lähellä kokouksen johtohahmoja, pysähtyen hetkeksi tyttäreensä Ireniin, josta uros ei olisi voinut olla paljon ylpeämpi. Nuori susineito oli löytänyt paikkansa, saaden myös johtoportaan huomion osakseen. Kuka olisi uskonut, että nuoresta pikkudiivasta vielä tulisi upseeri emonsa tapaan? Caydenin katse jatkoi kiertoaan, ja pieni tuikahdus lämmitti uroon haaleita silmiä, kun uroksen katse hakeutui ovelle, jota hänen sielunveljensä ja ehdottomasti paras ystävänsä vartioi. Pian Reiketsukan laskikin koiranveriset sisään. Tulokkaista uros ei tuntenut ketään, ja keskittyikin ennen kaikkea seuraamaan keskustelua siltä varalta, että joku koiranverisistä keksisi alkaa hankalaksi.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by lara on Feb 8, 2012, 17:49

Anatre oli liittynyt niin ikään susijoukkoon. Se istui alfan läheisyydessä, kuten kunnon upseerin kuuluikin, ajoissa paikalla ja valmiina ottamaan vastaan sekaverisiä nurisijoita. Tai ainakin niin Anatre oletti, tuskin nuo luonnonoikut ymmärtäisivät olevansa varsin onnekkaassa asemassa, kun saivat ylipäätään kuulua Ederan uljaaseen laumaan.

Harmaaturkkinen uros luimisti hieman levottomana korviaan. Lauman sisällä oli levottomuuksia riittänys, ja Azallac oli selviytynyt niistä hienosti. Susi itse oli nuorena hieman kokematon, ja joutunut koville selkkausten kanssa pyöriessään. Kunnialla se oli ainakin selvinnyt, ainakaan Anatren korviin ei ollut kantautunut negatiivista sanaa. Se silmäili uutta upseeritoveriaan ja kaartinjohtajaa ja toivoi, että lauman johtosetti pysyisi edes hieman pidempään tuttuna ja turvallisena.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Feb 10, 2012, 22:13

Azallac katseli tiiviisti sisääntulevaa joukkiota. Se muisti susivoittoisen lauman seassa hyvinkin pieneltä näyttävän Kiymetlin, jonka myöskin muisti olleen erittäin riemuissaan laumaanliittymisestä. Ei puhkunut riemua tällä kertaa.
Muut eivät olleet Azallacille ulkonäöltään erityisen tuttuja. Pentuaikainen Takimiin yhden kerran tutustuminen ei ollut merkinnyt Azallacille mitään joten ei se sen puoleen muistanut tuota ikätoveriaan enää vuosien jälkeen.

Eniten Azallac yritti kuitenkin nyt tutkailla Takimia, tuo kun vaikutti eleillään viestittävän olevan nelikon jonkinsortin päämies ja puhkui muutenkin melkoista itsevarmuutta, mikä ei susinaaraasta tuntunut omalta osaltaan erityisen miellyttävältä.
"Huomenta", alfa lausahti viralliseen ja totiseen sävyyn, katse pysähtyen tuohon etummaisena tulleeseen koirasuteen.
"Teillä on kuulemani mukaan tärkeää asiaa?"

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Feb 12, 2012, 11:36

Takimin sydän jyskytti jännityksestä. Ulospäin jännitys näkyi kirein suupielin ja liikahtelevin korvin. Muuten tulikettu oli hyvin rauhallinen. Silmissä tosin leimahti suuttumuksen liekki. Azzallac ei osoittanut tunnistuksen merkkejä. Tuo pahnainen johtaja oli samanlainen kuin muu irvokas sukunsa, vaikka pitkään koirasusi oli luullut muuta. Melkein Takim huokaisi.

"Kyllä. Meillä on hyvin tärkeää asiaa teille."
Takim veti kerran syvään henkeä ja pamautti asiansa samantien pöydälle.
"Me koirasudet ja jotkut koirat olemme saaneet tarpeeksemme meidän kohtelusta. Me emme enää siedä alistamistamme, me olemme ihan samaa verta kuin tekin. Miedän pilkkaamisen täytyy loppua tai muuten teidän kaikkien käy huonosti."
Takim oli pitkään miettinyt, pitikö alusta asti ottaa tiukka asenne ja Rénfaiksen asennetta mukaillen oli narttu tullut siihen tulokseen, että oli parempi aloittaa tiukalla linjalla.

Ovella seisova Reiketsukan tuijotti pistävästi Kiymetlin selkää. Uroksen vatsassa velloi pienoinen pelko. Mitä tästä vielä seuraisi. Jos Kiymetli aiheuttaisi ongelmaa, olisi Reiketsukanin aika ajaa tuo narttu pois kokonaan elämästään, kuten oli tehnyt Eyelalle.
Takimin kertoessa asiansa astahti uros lähemmäksi heitä. Jos joku hyökkäisi kohti johtoa, saisi tuntea hampaansa tappavina kurkulla. Olkoot se sitten Kiymetli tai ei.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Feb 12, 2012, 15:55

Rénfais luki sen jonkinlaiseksi voitoksi Ederan alfan joutuessa tervehtimään ensin. Tosin kohteliaisuus syistä Takimin olisi pitänyt lausua nämä sanat, mutta, hähä, jos Azallac joutui nöyrtymään ensiksi, se ei haitannut punaruskeaa koiraurosta laisinkaan.

Koira ei kiinnittänyt katsettaan punaiseen kapinanjohtajaan, vaan tarkkaili enimmäkseen huoneessa olevia susia. Se antoi katseensa lipua yksilöstä toiseen arvioiden samalla noiden kykyjä. Jokaisesta täytyisi olettaa kyvyiltään vähintään keskivertotaistelija, muuten oltaisiin pahasti aliarvoitu klaanilaisten koulutusta. Toisaalta, ei sitä tiennyt millaista julkisuuskuvaa johto viljeli itsestään. Jospa kaikki olisivat oikeasti pullamössöä, jolloin koko tämä koirasusiviha olisikin vain oman egon pönkittämistä.
Toisaaltaa vartiokaartiin tuskin hyväksyttäisiin ketä tahansa maankiertäjää.

Joukon hännänpitäjänä Rénfais huomasi vaaleanpunaharjaksisen suden pistävän tuijotuksen Kiymetliin ja koira päätti mulkaista sutta takaisin selvästi viestinä siitä, että mitä tahansa susi aikoikin, se ei koskisi tämän joukkion neitokaisiin.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Feb 14, 2012, 22:50

// Rauralla koneongelmia, joten skippaan. //

Zephyr pysytteli muiden oman puolensa edustajien tavoin vaiti, kun saapujat asettautuivat aloilleen ja Azallac tervehti näitä ilman sen kummempia tervetulotoivotuksia. Yksi sekaverisistä astui selvästi joukkonsa kärkeen ja päätti toimia puhemiehenä sekä alkaa näin ollen suoda valaistusta asiaan, jonka takia lauma oli koolle täytynyt kutsua. Kun tuo punasävytteinen naaras ryhtyi paljastamaan sitä, kuinka "tärkeästä asiasta" todella olikaan kyse, ei Zephyr voinut kuin virnistää vinosti ja katsoa koko kapista rakkiporukkaa kuonoaan pitkin. Jestas oikeasti, tämäkö se puheenaihe nyt oli? Valittaa iän kaiken vallan mainiosti toimineesta hierarkiajärjestelystä? Vaan kun koirasusi sitten lopetti puheensa suoralta uhkaukselta haiskahtavaan tokaisuun, petti sinimaskisen hukan pokka lopullisesti.
"...mitä?" uros naurahti uskomatta korviaan. Hän ei selvästikään osannut ottaa vastapuolen edustajia millään tapaa todesta.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by kirsikkasilma on Feb 14, 2012, 23:26

Narttu katsoi kaikkia susia tarkkaan ja huomioi niiden paikat. Jotkut näyttivät, että voisivat sillä sekunnilla hyökänä näiden kimpuun. Takimin alottaessa puheen Kime nyökkäili, mutta kun puhe loppui hän kääntyi varovasti katsomaan heidän porukan päätä. Lauseen viimeinen uhkailu sai koiran hiukan säikähtämään. Kiymetli jo hetken oli vahvasti sitä mieltä, että tämä saattaisikin onnistua kunnes eräs susista päästi kysymyksen naurun lomasta. Nuorukaisen korvat menivät luimuun ja hän käänsi vaihvihkaan päätään ja katsoi mestariaan. Hänen kasvoilla oli anteeksi pyytävä katse. Kiymetlin teki mieli juosta Reiken luokse ja mennä piiloon, sillä tämä koko tilanne alkoi epäilyttää tätä. Koira kuitenkin loppujen lopuksi jollain tasolla kunnioitti Azallacia ja ei halunnut että tästä syntyisi tappelu.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Feb 17, 2012, 12:47

Irenin hyisen kalsea katse kohdistui Kiymetlistä etualalle astuneeseen punaturkkiseen narttuun, jota hän itse ei ainakaan koskaan muistanut nähneensä, saati että olisi toisen nimeä tiennyt tai vaivautunut edes asiasta suuremmin kiinnostumaan. Punaturkkisen koiran sanat saivat nuoren upseerin silmät välähtämään julmasti, ja narttu joutui pidättelemään kylmän huvittunutta hymyä kohoamasta kasvoilleen. Siis sekaveriset tulivat tänne ruikuttamaan asemastaan? Hah! Zephyrin epäuskoinen, melko tahditon älähdys kertoi aivan tarpeeksi, ja vaikka Iren itse olisi mieluusti yhtynyt epäuskoisuuteen, ja ehkä hieman näpäyttänytkin näitä koiranverisiä yrittäjiä, Iren siirsikin katseensa Azallaciin. Alfan reaktio antaisi nuorelle upseerille osviittaa tämän omasta ulkoisesta suhtautumisesta. Iren halusi tehdä työnsä hyvin, ja otti mallia Azallacista parhaansa mukaan. Ja miksei Anatrestakin?
"Älytöntä", nuorikko kuitenkin puhahti hiljaa, eikä äänen kylmästä paheksunnasta voinut erehtyä.

Cayden kuunteli hiljaisena punaturkkisen nartun edesottamuksia. Cayden tarkkaili tilannetta alituisen valppaana, astuen hieman lähemmäs tapahtumien keskipistettä, vilkaisten samalla nopeasti Reiketsukania, pistäen merkille sielunveljensä aseman ja tilanteen. Jos joku päättäisi alkaa rähinöitsemään, soturiveljet kyllä pistäisivät sille pisteen nopeasti. Eikä klaanin johto itsekään mitään heppoisia taistelijoita ollut. Näillä koirasusilla oli tosissaan sisua.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by lara on Feb 18, 2012, 13:57

Anatre seurasi jännittyneenä tilanteen kehittymistä. Takim, joka ilmeisesti oli nostettu johtamaan tätä "tärkeää asiaa" eteenpäin, avasi ensimmäisenä suunsa puhutellakseen johtoa.
Suden niskakarvat nousivat pystyyn koirasuden puhuessa. Zephyr pyrki käyttäytymään varsin tahdikkaasti, mutta nuori upseeri ei voinut enää mitään sille, että sen oli pakko saada sanoa jotain tilanteessa, jossa sen aina inhoamat koirasudet yrittivät hyppiä lauman nenille. Anatre oli niin hyvää pataa Azallacin kanssa, että uskoi alfan ymmärtävän.

Harmaaturkkinen susi nousi seisomaan suuren oloisena, niskakarvat jäykkinä ja häntä kohotettuna niin, ettei se ollut haaste alfalle, mutta kuitenkin selkeä osoitus siitä, että se oli upseeri täällä.
Korviaan anteeksipyytävästi luimistaen se vilkaisi Azallacin suuntaan.
"Pahoitteluni, alfa. Teidän luvallanne."
Se sanaili kohteliaasti ja käänsi sitten ruskeat silmänsä koiraporukan puoleen.
"Sinuna en uhkailisi laumasi johtoa omassa kartanossaan, Takim. Voisin uskaltaa väittää sen olevan paitsi epäkohteliasta, myös hyvin kaukana toivomastamme asiallisesta keskustelusta."
Susi totesi varsin painokkaasti antaen katseensa kiertää kitisijöissä. Sanottuaan asiansa se jäi vielä seisomaan, istuminen tuntui aivan liian rauhanomaiselta tähän tilanteeseen.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Feb 21, 2012, 0:08

Azallac säpsähti tätä karkeaa ja sinänsä puun takaakin tulevaa asiaa. Tämäkö oli tärkeä asia? Sudella kun ei ollut tietoa mihin tällainen yllättäinen purkaus pohjautui - eihän se voinut tietää Takimin salakuunnelleen aiempaa kokoontumista, ei tietää tarkalleen miten kukakin laumalaisista kohteli erilajisia,ja ne kerrat mitä se tiesi koirasusien ja koirien kohtaamisista itsensä ja muiden susien kanssa, Azallac totesi kyseiset kurinpalautukset täysin tarpeellisiksi.

Naaras antoi tulistuneiden sukulaistensa sanoa ensireaktionsa ja kokosi omaa sanottavaansa, koska alfan sana ymmärrettävästi vaati huomattavasti panostusta.
"Anatre on täysin oikeassa. Tässä huoneessa ette lauman hierarkian mukaisesti ole edes kenenkään meistä kanssa samalla arvoasteikolla joten tuollaiset uhkaukset eivät kuulu tänne.
Mutta tuohon äsken sanomaasi... miten koirien ja koirasusien oikeudet lauman jäseninä eroavat tällä hetkellä laumamme kaartiin tai johtajan sukuun kuulumattomista jäsenistä? Tietääkseni emme ole tehneet laumaan teitä alistavia sääntöjä tai rajoitteita", naaras puhui silmät leiskuen muutoin hyvinkin tyynen olemuksen keskeltä. Sen myös teki kovasti mieli jatkaa puheenvuoronsa loppuun lisäyksellä ',vaikka syitä siihen näyttäisi olevankin' ja sitä kieli myös erittäin epäarvostava tuikea ilme.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Feb 22, 2012, 12:37

//Oon kipee, joten kökköä tekstiä//

Kiymetli ja Réfais olivat hiljaa, mikä hieman häiritsi Takimia. Heidänhän piti yhdessä käydä asian kimppuun. Yleensä niin räväkkä Irkukin oli nyt hiljentynyt. Kai Takim joutui sitten ottamaan ohjakset käsiinsä. Narttu sai juuri ja juuri pidettyä tasaisen ulkokuorensa kasassa kuunnellessaan Zephyrin, upseerien ja lopulta alfan piilovittuilua.
"Te ette ole suoraan sääntöjä ladelleet, se on totta."
Ja varmaankin ainut totuus mikä suustasi tämän keskustelun aikana tulee, Takim ajatteli puhuen suoraan Azzallacille, välittämättä turhista upseereista.
"Mutta koko lauma on ottanut johdosta oppia. Ei ole mikään salaisuus että koko johtoporras pitää meitä koirasusia rakkeina, kirppukasoina ja yhtenä isona saastana. Minulta on varastettu saalis naamani edestä vain sen takia että olen koirasusi, Irku on hakattu vain sen takia että on koira, ja vielä tuhannet huhut mitä lauman sisällä liikkuu. Niille on tultava loppu!"
Takim tiesi, että peli oli jo menetetty, mutta loppuun asti mentiin ryminällä.
"Vaatimukseni on, että te näytätte koko laumalle esimerkkiä siitä, että Edera pitää koirasusia ja koiriakin samassa arvossa susien kanssa. Paras tapa näyttää laumalle esimerkkiä on nostaa minut kaartin johtoon. Silloin koko lauma ymmärtäisi, että te ette enää pidä meitä roskasakkina."
Takimin häntä meinasi nousta uhkaavan korkealle, mutta koirasusi sai tahdonvoimalla pidettyä sen rentona alhaalla. Sudän hakkasi aivan liian lujaa.

Reiketsukan sulki taustalla silmänsä hetkeksi. Sutta ahdisti tilanne. Hän ja Cayden taisivat olla huoneessa ainoat, jotka hieman ymmärsivät koirasusi parkoja. Takimin olisi pitänyt kertoa asiansa aivan eri tavalla, silloin hän olisi ehkä onnistunutkin tavoitteessaan. Ja kun punaturkki röyhkeästi ehdotteli itseään kaartin johtajaksi, asteli Reiketsukan lähemmäs.
"Neidin on paras rauhoittua."
Äänensävy oli täysin neutraali, ei halveksiva mutta ei myöskään hyväksyvä.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Feb 22, 2012, 13:58

Rénfais kuunteli sanailua huoneessa tyyni ilme kasvoillaan. Sudet olivat käyttäytyneet kuten se oli odottanutkin: kiistäen kaiken ja sulkien silmänsä. Parempi olisi koirien ja koirasusien, jos suoraan olisi sanottu hyvät illanjatkot ja lähdetty pois. Punaruskea lahkolainen säästi mieluummin voimiaan huomiselle ja väisti vaaratilanteet. Se piti itseään hyvin järkevänä olentona, tämän suhteen.

Takimin ehdotus oli urokselle yllätys. Se oli kyllä olettanut punaisen koirasuden vaativan parannusta, mutta tämä kaartinjohjatan asema. Tyttö oli sekaisin, eihän sudet koskaan ottaisi koirasutta -- no se läski idiootti, mutta keihäänkantaja oli ollut virhe.
Pinkkiharjaisen kävellessä Takimin luokse, liikkui myös Rénfais. Suuri koira työntyi suden ja koirasuden väliin ja tuijotti hyisesti, joskin laiskasti, vartiokaartilaista.
"Ja sinun vetäytyä", uros vastasi yhtä rauhallisesti, joskin epärénfaismaisen hymyttömästi. Parempi olla vakavana kuin harjoittaa pokerihymyään täällä.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by raura on Feb 22, 2012, 20:23

Irku oli kuulostellut kiinnostuneena, tavanomaista hiljaisempana huoneessa käytävää keskustelua, jossa vilistivät ilkeät, jos eivät suorat niin vaivihkaa puoleen ja toiseen heitetyt vihaiset ja halveksivat silmäilyt. Tai noh, niin tämä typerä Ederan hukkapätkäsakki ainakin teki. Irkun mielestä koirasusien porukka oli ollut maltillinen, ja pienoinen suutahdus asioidensa puolesta olikin oikeutettua. Karkeakarvainen olisi tehnyt kuitenkin valituksen paljon suuremmalla voluumillä, minkä hän itsekin ýmmärsi olevan vähän liian ylitse lyövää. Joten mielellään hän luotti johtomieheen, tukien tuota läsnäolollaan miten kuten kykeni. Hiljaa ei koira ei kuitenkaan pitkään pystynyt kuuntelemaan, sillä hän ei kestänyt tällaista solvausta. Siispä koira asettuikin vähän eteenpäin, vilkaisi kannustavasti Takimiin ja nosti arvokkaasti ryhtiään, silmäillen muita silmät tarkoituksella ilmeettömiksi pakotettuina.
'' Aivan niin. Kaikki koirasudet, koiratkaan eivät ole kuraa, ja teidän täytyisi suoda meille tilaisuus sen todistamiseen. Takimin värvääminen vartiokaartin johtoon olisi suuri kunnianosoitus, ettekä te katusi sitä. '' Hän julisti innokkaaseen ääneen, saaden puhetavastaan karkoitettua jopa yleisen murteensa, sillä koki tämän tilanteen liian korkeaksi sellaiseen.
Vaikka hänen pakotettua tyyneyttään häiritsi kovin se, että yksi vartiokaartilaisista tuli lähemmäksi, hän ei tehnyt sen lisäksi muuta kuin tuijotti tuota, vaatien perääntymään teräviksi muutetuilla silmillään. Onneksi nartun ei tarvinnut lähteä viemään asiaa eteenpäin sanomalla jotain, sillä se olisi särkenyt pahasti nartun harvinaislaatuisen ylhäisyyden. Hän katsahti Rénfaisiin ilmeisen tyytyväisenä.
'' Aiotteko te nyt lupautua pyyntöihimme, vai tarvitsetteko lisää sanoja vakuuttamaan teidät ? '' Hän kysyi, pitäen kysyvän mutta tiukan katseensa yhtään välittämättä Azallacissa.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Feb 22, 2012, 22:11

Vaikka se kuinka epäasiallista olikin, ei Zephyr saanut piiloteltua huvittuneisuuttaan jatkossakaan (ei sillä että hän olisi tosin oikeastaan yrittänytkään), sillä juttu sai yhä vain absurdimpia piirteitä. Vaikka niin Anatre kuin Azallackin tekivät tilanteen asiallisen tiukasti selväksi noille hassuille ihmisten lemmikeille, etummaisena ölisevä narttu sen kun vain jatkoi. Tämän vaatiessa kaartinjohtajan paikkaa purskahti sinimaskinen hukka uudemman kerran nauruun ja nousi päätään epäuskoisena pudistellen seisomaan.
"Tässähän teillä olisi kuulkaa ollut jo mainio tilaisuus todistaa vaikka mitä, ja miten te sen hyödynnätte?" uros tokaisi äärimmäisen ylimieliseen sävyyn Irkunkin purettua mieltään johtajistolle.
"Te yritätte Ederan johtoa uhkailemalla kiristää itselleen korkeampaa paikkaa laumassa! Ei kuulkaas, eiköhän tämä tempauksenne kerro varsin selkeää kieltään siitä, kuinka paljon haluunne toimia lauman yhteisen hyvän puolesta on luottamista." Puhuessaan harmaaturkki otti oikeastaan asiaa sen enemmälti miettimättä pari itsevarmaa askelta kohti Irkua. Hänkin oli kuitenkin vartiokaartilainen, joten Takimia lähestyneen Reiketsukanin tavoin hänen tehtävänään oli asettua ylemmän johdon ja näiden puupäisten kirppusäkkien väliin siltä varalta, että tilanne kuumenisi pelkästä sanasodasta suoranaiseksi käsirysyksi asti.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by kirsikkasilma on Feb 23, 2012, 22:18

Kiymetli oli hämmentynyt tilanteesta. Ennen kartanoon astumista hän oli varma millä puolella oli ja mitä halusi, mutta keskustelu muutti hänen mieltään. Susien kommentit ja naurut saivat Kimen hieman kiehahtamaan sisällään. Nartun ilme muuttui hiljattai nyrpeäksi, sillä tilanne alkoi riittää hänelle. Takimin ehto kyllä hiukan sai nartun hätkähtämään, mutta muuten ulkoisesti ei huomannut tämän epävarmuutta tilanteesta. Reiken astuessa lähemmäksi punaturkkia maskinaama katsoi tätä ja viestitti ilmeellään, että hän olisi Takimin puolella. Vaikka Kiymetli kuinka kunnioitti Reiketsukania hän oli nyt koirien ja koirasusien puolella.
"Kiristäminen oli ehkä hiukan väärä tapa ottaa yhteyttä, mutta mielestäni laumassa pitäisi tehdä jotakin mikä edistäisi meidän kaikkien suhteita. Sudet ovat käyttäytyneet töykeästi koiranverta omistavia kohtaan joka on mielestäni epäkunnioittavaa näinkin hyvässä laumassa"
Kiymetli avasi vihdoin suunsa ja suuntasi katseensa alfaan ja astui muiden rinnalle. Nartun ilmeessä näkyi varmuus siitä, että hän oli tässä tilanteessa mukana ja halusi muuttoksia.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Feb 24, 2012, 10:50

Irenin korvat ja silmät kohdistuivat Azallaciin tämän puhuessa. Paitsi alfanaan nuori upseeri arvosti johtajaansa myös vanhempana klaanilaisena sekä roolimallimaisena opastajana. Iren allekirjoitti täysin sekä Anatren että Azallacin näkemykset: koirasusilla ei ollut mitään syytä valittaa oloistaan. Hyinen, tarkkaileva katse kävi läpi tätä pientä uskalikkojoukkoa, ja katse viipyi erityisesti punaturkkisessa johtohahmossa.
Punaturkkisen sanat saivatkin nuorikon korvat käännähtämään pikaisesti taakse. Vai oli pikku sekaverisiä kohdeltu kaltoin? Jos kyseessä olisi ollut minkälainen muu tilaisuus tahansa kuin lauman sisäinen neuvonpito, olisi Irenilla ollut hyvin kärkkäitä sanoja tälle joukolle annettavanaan. Kaikkein tyrmistynein nuori upseeri oli kuitenkin kaartinjohtajan paikan vaatimisesta, ja Zephyrin sanat olisivat voineet tulla yhtä hyvin nuorikon omasta suusta, joskaan Iren ei ehkä olisi esittänyt asiaansa aivan samalla tavoin.
"Vaatimuksenne ovat sekä kohtuuttomia, että naurettavia, etenkin, kun muistellaan viimeaikaisia lauman sisäisiä tapahtumia", Iren lausui oman mielipiteensä ääneen. "Ei niin susilla kuin koirasusillakaan ole oikeutta puuttua laumahierarkiaan omilla vaatimuksillaan, vaan johto valitsee tehtävään soveltuvimman henkilön."
Kuinka typeriksi koiran veri eläimen oikein teki eläimet?

Cayden astahti etualalle lähemmäs koirasusia, lähestyen vartiotta jäänyttä Kiymetliä, mutta pitäen rintamasuuntansa kuitenkin kohti suurempia ja haasteellisempia vastustajia. Erityisesti uros piti silmällä lähimpänä johtojoukkoa keikaroivaa Takimia ja Reiketsukania kohdannutta suurikokoista koiraeläintä. Uros oli omistautunut täysin työlleen ja elämälleen Ederassa, ja kuolisi vaikka johtajiensa vuoksi. Eritoten, kun uunituore upseerikokelas oli hänen oma tyttärensä, ja nykyinen alfa hänen entisen rakkautensa sisar ja hänen pentujensa täti.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Feb 29, 2012, 1:53

Azallac luimisti korviaan tuijottaen Takimia tarkkaavaisena. Tuo syytti suoraan johtoporrasta noista kaikista mainitsemistaan asioista? Azallac ei muistanut koskaan haukkuneensa laumalaisiaan lajinsa vuoksi, paitsi pelkän sukunsa keskuudessa. Hampaitaan kiristellen se oli pitänyt noita edessään lauman sääntöjen mukaisesti tasavertaisina susilaumalaisten kanssa ja hyväksynyt kaartilaisiksi... Mitä tappeluihin sun muihin tuli, oli kyllä helppo tätä sakkiakin katsoessa uskoa että nuo kerjäsivät verta nokistaan.
Kyllä, loppu oli tultava.
Ratkaisua vain oli vaikea koota kun keskustelu oli yltynyt näinkin kiivaaksi.
Vartiokaartin johtamisen vaatimiseen naaraan oli erittäin vaikea olla jo murahtamatta vihaisesti ääneen. Azallac ei todellakaan harkitsisi värväävänsä sille paikalle enää ketään sellaista, johon ei omistaisi täydellistä luottamussuhdetta. Eikä se voisi ikimaailmassa luottaa tuohon edessään puhuvaan narttuun.

Koirasusien ja koirien elehdinnät ja katseet kaartilaisten rauhoitteluita ja valmiusaseman ottamisia kohtaan puhui myös omaa uhkaavaa kieltään. Azallac sulki toviksi silmänsä ja kuunteli käytäviä puheita korvat aavistuksen luimussa.
"Juurihan meillä on ollut pitkän aikaa koirasusi vartiokaartin johtajana joten mitä tämä Takim asiaa muuttaisi? Hänellä on vielä vähemmän pohjaa kyseiseen tehtävään, kuin oli Isterillä. Eikä teillä itsellänne vaikuta olevan enää mitään kunnioitusta aidosti ylempiänne kohtaan", katse välkähti Reiketsukania uhkaavasti lähestyneessä Rénfaisissa.
"Jollei teillä ole enempää sanottavaa osaltanne, pyytäisin teitä poistumaan. Johdon päätökset tehdään omassa rauhassamme ilman tappelun uhkaa. Tosin ennen poistumistanne haluaisin tietää kuinka laaja osa laumamme koiria ja koirasusia on sanojenne ja mielipiteidenne takana?

[[ Minä ja Lara ollaan perjantaista sunnuntaihin Virossa matkaamassa (ja torstainakin varmaan ahkerasti valmistautumassa matkaan). Jos tämä kierros menee nopeaan niin voi vaikka jättää meidät välistä, ellei tilanne aivan välttämättä vaadi alfan sanaa.
Irenillä ja Zephyrillä on kuitenkin huomattavasti sananvaltaa käskyttää kapinaporukkaa ulos huoneesta tmv jos päättyy vaikka sellaiseen kohtaan etteivät nuo ole vielä salongista poistuneet tai kenties jopa koettavat jatkaa taivutteluaan jotenkin ja jättävät tämän ensimmäisen poistumispyynnön huomiotta ]]

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Feb 29, 2012, 11:54

Takim seisoi paikallaan ryhdikkäänä. Koirasuden häntä heilahteli puolelta toiselle aavistuksen uhkaavasti. Punaturkkinen tuijotti intensiivisesti Azzalacia välittämättä mitä ympärillä tapahtui. Narttu toivoi koko sydämestään, että alfa kuuntelisi heitä. Koko keskustelu oli muutenkin mennyt pieleen, Takim oli sittenkin ottanut väärän lähestymistavan. Ensikerralla, jos sellaista tulisi, narttu toimisi täysin eri tavalla.
"Se muuttaisi asiaa niin, että ei yhden koirasuden sekoilut pilaa kaikkien koirasusien maineita."
Punaturkki sanoi rauhallisesti. Azzallacin seuraavaan kysymykseen Takimin teki mieli valehdella.
"Jos he kaikki tietäisivät samat asiat kuin minä satuin kuulemaan, he kaikki olisivat meidän takana."
Sen enenpää ei koirasusi koskaan kertoisi Azzallacille.
"Mennään."
Narttu sanoi kävellen kohti ovea. Toivottavasti kukaan ei alkaisi enää rähisemään.

Reiketsukan paljasti hieman hampaitaan Rénfaikselle. Uroksen oli paras kumartaa samantien, sillä toisen kimppuun voisi käydä huoneellinen koiria. Kiymetlin ilmeeseen Reiketsukan vastasi selvästi: tuo narttu oli epäonnistunut täydellisesti, Reiketsukan oli hyvin pettynyt siihen ja tästä päivästä lähtien he olisivat vihollisia. Ilme oli täynnä vihaa ja halveksuntaa, mutta myös pohjatonta surua. Oli selvää, että tuo uros oli melkein sekoamispisteessä, etenkin Kimen oli helppo huomata se, tunsihan neito uroksen niin hyvin.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Feb 29, 2012, 13:53

Rénfais vilkaisi halveksivasti pinkkihiuksisen suden uhittelua. Ei sitä yksi punaharjaksinen vartiokaartilainen pelottanut. Hermostutti ehkä vähän täysin järkevistä syistä, mutta ei suoranaisesti pelottanut. Lahkolainen vilkaisi myös Kiymetliä lähemmäksi kävellyttä susiurosta. Tilanne tiivistyi tiivistymistään.

"Ister on huono esimerkki", punaruskea koira murahti.
"Emmekä lähde mihinkään", Rénfais totesi kuuluvasti ja silmäisi nopeasti Takimia. Sehän oli vaatimassa tässä vartiokaartin paikkaa, jos se nyt perääntyisi, vaikka kohteliastahan se olisi, se ei saavuttaisi mitään. Sudet potkisivat edelleen toisia päähän ja pitäisivät niitä toisen luokan laumalaisina.
"Teidän päätöksenne koskee meitä ja me haluamme kuulla, mitä johto päättää. Ehkä tämä... sulkeutunut ilmapiiri onkin syy, miksi koirasusilla ja koirilla on ollut huonommat oltavat laumassa. Ehkä te ette ole olleet tarpeeksi avoimia päätöksissänne. Ehkä teidän pitiäisi korjata asennettanne", Rénfais piti puheensa yrittäen samalla pitää silmällä kaikkia huoneessa olijoita. Samalla se arveli sytyttäneensä kytemäsä olevan palon, mutta toisaalta, Rénfais ei koskaan ollut halunnut parantaa lajitovereidensa asemaa. Se oli aina halunnut uuden lauman saarelle.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Mar 6, 2012, 19:22

// Psfsdafas ei tekosyitä, turha lagitus on turha lagitus! Anteeksi. //

Koko susikanta oli selvästi samoilla linjoilla, mutta koiranveristen joukossa näytti sen sijaan syntyvän jonkinasteista hajaannusta. Itse kukin toki lätisi edelleen turhaa toiveajatteluaan ilmoille, mutta kun Azallac käskytti rakit pihalle, ei jokainen suostunutkaan tanssimaan johtajan pillin mukaan. Eritoten ruskaturkkinen, jättikokoinen uros päätti asettua vastustamaan käskyä. Moinen uppiniskaisuus sai aiemmin kovin rennolla asenteella tilanteeseen suhtautuneen Zephyrin luimistamaan korviaan ja kääntämään huomionsa kapinallista kohden. Vinommanpuoleinen hymynsä ei tosin edelleenkään kaikonnut suupieliltään mihinkään.
"Niin tai näin, mutta te saitte suoran käskyn. Kerro toki mitä osaa poistumaan-sanasta et ymmärtänyt... Koira", uros näpäytti ja painotti Rénfaisin lajiin viittaavaa sanaa niin merkitsevästi, ettei ainakaan tämän harmaaturkin suhtautumisesta noihin ihmisten jalostustuotteisiin jäänyt mitään epäilystä.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by kirsikkasilma on Mar 8, 2012, 22:31

Kiymetli huomasi vallan hyvin mestarinsa ilmeen josta hehkui pettymys ja viha. Neitokainen tunsi kuinka hänen sisällään pettymys alkoi kiteytyä vihaksi. Hän todellakin alkoi vihaamaan susia, kuten isänsä. Maskinaama huomasi kun eräs oranssitukkainen susi astui lähemmäksi tätä jolloin narttu käänsi katseensa urokseen ja teki katsellaan selväksi, ettei saisi tulla yhtään lähemmäksi. Kiymetli antoi katseen kiertää jälleen jokaisessa, kunnes hän kuuli kuinka eräs susista painotta sanaa koira. Narttu jäi tuijottamaan Zephyriä jäätävästi, yrittäen pysyä paikallaan. Kimen teki mieli juuri nyt lähteä liikkeelle ja iskeä hampaansa tuohon iljettävään suteen, mutta hän piti mielessään, että jos tästä syntyisi tappelu niin he olisivat alakynnessä. Kiymetli puri hampaat yhteen ja jännitti koko vartalon pysyäkseen paikallaan ja ollakseen hiljaa, ettei sanoisi mitään väärää.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Mar 9, 2012, 19:09

Iren kuunteli tarkasti Azallacin sanoja, ja pyrki imemään kaiken opin alfanartun käytöksestä ja puheista. Keskittymistä kuitenkin häiritsi tilanteen asteittainen sähköistyminen, kun koirasudet tuntuivat menettävän jalansijaansa keskustelussa ja muuttua levottomiksi. Kaartin edustajat, Reiketsukan, Cayden ja myös alfan puoliso Zephyr olivat jo selkeästi valmistautuneet mahdollisten väkivaltatekojen varalta, mutta Iren ei nähnyt mitään syytä hermostua muutaman sekasikiön leukojen louskutuksesta. Susilla oli tässä huoneessa selkeä ylivoima, ja mokomat ruikuttajat varmasti pian kyllästyisivät ja poistuisivat paikalta.
Takimin sanat saivat nartun korvat liikahtamaan ärtyneesti taakse. Nuorikon huomio kiinnittyi siihen, että tämä punaturkkinen narttu kehtasi tulla tänne laukomaan mielipiteitään ja esittämään vaatimuksiaan jonkun "kuulemansa perusteella" ja pyrki tietoisesti aiheuttamaan levottomuutta lauman sisällä. Sitä Iren ei sietäisi keneltäkään, Edera oli hänen elämänsä kulmakivi, ja se oli hyvä sellaisena kuin oli ilman muutoksia! Azallacin sanat eivät tuntuneet menevät perille, kun suurikokoinen kielsi kumppaneitaan lähtemästä. irenin hyiset silmät pureutuivat tuohon ongelmatapaukseen, samalla kun Zephyr teki oman kantansa hyvin selväksi.
"Teillä ei ole päätösvaltaa tässä huoneessa, hierarkia on hierarkiaa lajiin katsomatta", narttu lausui täysin tunteettomalla äänellä, joka kertoi selkeästi omaa tarinaansa nartun mielipiteestä koiranverisiä kohtaan.
"Vaikka teidän käytöksenne ei kieltämättä tee kunniaa ihmisten muovaamalle lajillenne."

Cayden kiilasi itsensä lähemmäs tapahtumien keskipistettä, pitäen silmällä Reiketsukania, joka oli kaikkein lähinnä suurikokoista koiraa, jonka asenne oli kaikin puolin ikävä. Kultaharjaksinen asettautui siten, että kolme vartiokaartilaista muodosti kolmiomaisen muodostelman koirien ja koirasusien ympärille. Oli turha kuvitellakaan, että nämä oloihinsa tyytymättömät tapaukset saavuttaisivat mitään turhalla rähinöinnillään, siitä uros pitäisi tovereidensa kanssa huolen. Myöskään paikalla olevat klaanilaiset Irenia lukuunottamatta eivät olleet mitään uutukaisia tällä alalla. Cayden katsahti itseään pienempää narttua, joka vaikutti kaikin puolin jännittyneeltä, ja teki katseellaan selväksi sen, ettei haluaisi nähdä mitään turhia liikkeitä johdon suuntaan.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by lara on Mar 10, 2012, 23:19

Tilanne alkoi käydä sen verran tulenaraksi, että Anatre toivoi koiranveristen vain poistuvan paikalta sen suurempia purnaamatta. Nuo kitisijät voitaisiin tappaa klaanilaisten toimesta, jos ne alkaisivat pullikoida vastaan, eikä kenenkään tarvitsisi koskaan saada tietää. Se itse olisi ollut valmis repimään Takimin kurkun auki vaikka siltä seisomalta, mutta nuori uros hillitsi itsensä.

"En ymmärrä, kuinka voitte pitää itseänne soveliaina johdollisiin tehtäviin."
Harmaaturkkinen totesi Takimin ja Rénfaisin vaihdettua pari eriävää mielipidettä keskenään. Se kallisti päätään huvittunut pilke silmissään ja suden äänestä kuuli, että se piti tilannetta vähintäänkin halveksuttavan naurettavana.
"Ette kykene tekemään yhteneviä päätöksiä edes omassa porukassanne. Siinäkö meillä olisi vartiokaartin johtaja? Ei saa edes omiaan seisomaan päätöstensä tukena? Saisitte olla kiitollisia siitä, että Ederan johto tekee nämä päätökset puolestanne."

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Mar 12, 2012, 1:08

Azallac ei tiennyt mistä Takim oikein vihjaili, mutta sen se ymmärsi että tuollaisten mysteerien lausuminen ja sen jälkeen selän kääntäminen oli erittäin loukkaavaa ja tahditonta. Takimin pisteet laskivat entisestään suden silmissä ja sen kyllä huomasi synkkenevästä naamataulustakin.

Tahdittomaksi kävi loputkin kapinoitsijat eikä Azallac nähnyt enää yhtään mitään syytä estää omalla puolellaan olevien selkeästi lajillisesti alentavia puheita. Se saattoi jo täysin julkisesti kantaa itsekin samat mielipiteet ja nyökähti myötäilevästi upseerien ja puolisonsa puheiden perään. Keltaiset silmät katselivat erittäin kylmästi tilannetta.
"Hyvä on, saatte kuulla alfan mielipiteen aivan kasvotusten", Azallac jysäytti Anatren perään. Se koetti hillitä puhesävynsä mahdollisimman rauhalliseksi, jottei tulevat sanat kuulostuisi sekunnin mielijohteesta syntyneiltä. Sitä ne eivät olleet.

"Minun näkemykseni on, ettei teillä ole röyhkeän käytöksenne perusteella aiettakaan kunnioittaa ylempiänne, ettekä sen vuoksi enää sovellu laumamme jäseniksi. Luottamus lajiemme välillä on jo selkeästi menetetty, enkä edes näe pakottavaa syytä sen korjaamiseen. Ederassa on aivan tarpeeksi susiakin täyttämään nämä alueet, jotka tällä hetkellä ovat lukumääräämme nähden huomattavan ahtaat. Te, ja kaikki muutkin Takimin puheiden mukaan näkökulmianne tukevat lajinne edustajat, voitte puolestani elättää itsenne tästedes jossain muualla. Edera ei tarvitse ketään teistä", susi lausui päättäväisenä. Se kyllä tiesi, että koko susipuoli ei jakaisi samaa mielipidettä, mutta tiesi myös ettei tätä lajivihaa saataisi enää kiltisti rauhanliimalla korjattua.
"Upseerit?" Azallac tiedusti Anatreen ja Ireniin vilkaisten. Noiden kahden sanoista tämä olisi lyöty lukkoon.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Mar 12, 2012, 12:05

Takim sulki silmänsä ja huokaisi. Miksi Rénfaiksen piti alkaa laittamaan hanttiin, kun he olivat jo hävinneet. Mutta parempi seisoa oman ryhmän kanssa samassa rivissä. Niinpä punaturkki kääntyi ympäri ja katsoi alfaa sekä upseereita. Jokaisesta suunnasta tulvi haukkumista, jokainen sana viilsi Takimin sisintä, kuin tikarit. Koirasuden kasvoille levisi inhon irvistys.
"Kyllä minä saan oman porukkani toimimaan, aivan helposti, sillä minä kohtelen kaikkia tasa arvoisesti, toisinkuin te villipedot, joilla ei ole sydäntä. Isäsi Roi oli paljon parempi johtaja, kun sinä olet koskaan ollut! Olisit ottanut mallia hänestä!"
Viha leimusi koirasuden silmissä ja kun Alfa sanoi viimein mielipiteensä, tiesi Takim heidän päivänsä olevan luetut. Ryhdikkäänä koirasusi tuijotti johtajaansa, häntä pilkkaavasti korkeuksissa ja katse porautuen alfan otsaan, kaikki kunnioitus oli tiessään. Silti, kuoren alla Takimia pelotti, vihaisivatkohan kaikki ederan koirat ja koirasudet häntä tämän jälkeen?

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Mar 12, 2012, 15:36

"Nimi on Rénfais, hukka", punaruskea uros heitti takaisin siniharmaalle sudelle. Yhden suden vihjaus ihmisen muovaamasta lajista osui pahasti Rénfaisia kiukkusuoneen. Se myönsä tulevansa maatilalta ja myönsi tietävänsä, mitä ihmiset olivat. Siihen jäi ihmisten vaikutus sen elämään.

"Edera on kuulemma perustettu koiran toimesta. Mikä hänen nimensä oli? Ron? Kheron? Luulisi teidän kunnioittavan perinteitä", Rénfais iski takaisin lisäten vettä myllyyn. Jos kerran häätö tulisi, voitaisiin lähteä ihan hyvin rytinälläkin. Edera oli ollut lahkolaiselle vain väliaikainen sijoituspaikka, ei sillä ollut uskollisuutta tähän laumaan.
Rénfais silmäisi pilkallisesti lähemmäksi kävellyttä pitkäharjaksista sutta.
"Näytät enemmän hevoselta kuin koiraeläimeltä. Oletko varma, ettet syö ruohoa lihan sijasta?" uros huomautti ystävällistä sävyä teeskennellen.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Mar 14, 2012, 21:30

Azallacin päästessä muiden susien jälkeen ääneen alkoi leukojen louskutuksella viimein olla todellista painoarvoa. Kun johtaja sitten käytännössä heitti kapinoivat piskit ulos laumastaan, pörhisti Zephyr ylpeänä niskaturkkiaan ja nosti häntäänsä ylemmäksi arvoasteikosta kokonaan pihalle potkaistujen rakkien edessä. Vaikka normaalissa tilanteessa uros olisikin tyytynyt ivaamaan itseään alempia sanallisesti, tarttui sähköinen tunnelma häneenkin ja mielensä kihisi innosta päästä häätämään koirat konkreettisesti aina Ederan rajalle saakka.
"Tsh, sinuna en lähtisi tuolle linjalle", hukka kuitenkin itsensä vaivoin hilliten vielä Rénfaisille tirskahti.
"Te piskit olette meistä muokattuja ihmisten käskyläisiä. Me olemme alkuperäisiä, koskemattomia! Perinteisiä, jos kerran siitä sanasta niin tykkäät", sinimaski jatkoi Irenin viitoittamalla tiellä. Mutta kun suurikokoinen koira sitten lähti solvaamaan Caydenia ihan henkilökohtaisella tasolla ja sivummalla oleva Kiymetlikin mulkoili Zephyriä kerrassaan myrkyllisesti, kumartui harmaaturkki avaamaan nopealla liikkeellä toista etujaloistaan roikkuvan heittoveitsen kiinnikesolmua sillä välin, kun upseerit vielä antaisivat viimeisen sinettinsä alfan päätökselle. Käytännössä tilanne oli kuitenkin jo enemmän kuin selvä, sillä ei nuorukaisilla ollut mitään syytä lähteä perumaan ylempänsä määräystä.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by kirsikkasilma on Mar 14, 2012, 23:50

Kiymetlin korvat menivät luimuun ja häntä kohti koipia, kuitenkaan menemättä kokonaan jalkojen väliin. Hän oli aina kuvitellut, että edera olisi juuri hänen lauma ja hän pääsisi joskus isona vartiokaartiin. Nyt kaikki ajattelu murskaantui kun hän kuuli, että heidät on häädetty. Ympärillä äänet vaimenivat ja eriväriset silmät hakivat katsekontaktia Reiketsukanin suuntaan. Koira jäi tuijottaa sutta. Hänellä oli ilmeettömät kasvot. Kime huomasi sivusilmällä kuinka Zephyr avasi heittoveitsen kotelon. Narttu ei tiennyt ollenkaan mitä tehdä. Kiymetli pudisti hiukan päätään ja palautui maan pinnalle. Korvat nousivat pystyyn ja ilme oli vakaa eikä näyttänyt tämän tunteita. Narttu meni hiukan lähemmäksi Takimia.
"Parasta olla, että nyt lähdemme"
Maskinaama sanoi ja viittoi vaivihkaan Zephyriä kohtaan. Jos he jäisivät vielä hetkeksikään niin saattaisi sattua.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Mar 15, 2012, 23:18

Irenin suu kaartui lievästi tyytyväiseen, ivalliseen hymyyn, kun vihdoin päästiin nuoren susiklaanilaisen mielestä tosi toimiin: tottelemattomat koiran sukuiset saisivat lähteä. Takimin vastaväitteet olisivat turha, samoin soimaukset. Susia oli tarpeeksi pitämään lauma koossa ja hyvässä turvassa ilman näiden pokkuroijien apuakin.
Azallacin hakiessa varmistusta, Iren nyökkäsi päätään antaen vahingoniloisen katseensa kiertää koiranverisissä.
"Olen samaa mieltä", narttu vahvisti oman mielipiteensä Azallaciin katsoen.

Toiset eivät selkeästi kuitenkaan osanneet ottaa vastoinkäymisiä vastaan, sillä suuri koira alkoi selkeästi ja vihamielisesti arvostella paikalla olevia susia. Iren puri hammasta, kun koira haukkui hänen isäänsä, mutta antoi mieluusti Zephyrin hoitaa uhoamisen.

Cayden otti ja piti paikkansa, ja hillitty susihukka loi vain yhden paljon kertovan paheksuvan katseen Rénfaisiin. Uros ei vihannut ketään maan päällä ilman syytä, mutta oli todennut se verran, ettei tällä koiralla ainakaan ollut liioin käytöstapoja kuin kunniantuntoakaan.
"Kunniatonta roskaa", uros sähähti halveksuvasti, ja se oli jo paljon niinkin hillityn ja rauhaa rakastavan suden suusta kuin Caydenin. Toivottavasti porukka uskoisi tummaa koirasutta ja lähtisi, heidän matkansa jatkuisi nyt muualla.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Mar 19, 2012, 19:58

Upseerien hyväksynnät löivät lukkoon päätöksen, jolle Azallac nyökähti pienesti, vaikkei ehtinytkään enempää asiasta julistamaan kun huone oli täynnä uutta möykkäämistä.

"Tarkoittaako koira lauman perustajana automaattisesti, että kyseinen perustaja oli koirien puolella? Kheiron itse valitsi ja koulutti perijänsä ja tiesi kyllä hyvin seuraajansa emän ja upseerinsa Dewn näkökulmat. Koiristakin voi löytyä älykkäitä ja vahvoja Kheironin kaltaisia yksilöitä, mutta ketään sellaista ei ole enää hänen jälkeensä tullut esiin", Azallac lausui kylmästi Rénfaisin puheisiin.
"Jos Kheironin näkökulmia seurattaisiin nyt, te olisitte kaikki jo kuolleita. Kheiron ei epäröinyt tappaa mitään laumaansa vähääkään uhkaavaa ja voisin aivan hyvin käskyttää niinkin, jos haluat"
Loput joukon hölinät menivät sen verran ala-arvoiselle tasolle, ettei Azallac huomioinut sellaisia.

Tarpeekseen susi oli kuitenkin todellakin saanut. Voi taivas mitä porukkaa tämä oikein oli! Azallacin olisi todellakin tässä vaiheessa tehnyt mieli lahtauttaa nuo kaikki, olkoonkin että arvokas kartanorakennus olisi sen verenvuodatuksen jälkeen lopullisesti pilalla.

Eniten huomiota kuitenkin kiinnitti Takimin elekieli. Tuo käytti johtajan eleitä ja puheillaankin selkeästi alensi Azallacia. Ederan alfana se ei jättänyt Azallacille mitään vaihtoehtoja - naaras kohotti leukaansa ja kohollaan oleva häntä sekä muu elekieli viestien haasteen vastaanottamisesta se otti askeleita tuota räikeänväristä narttua kohden.
"Haluat haastaa minut? Se sopii kyllä", naaras lausahti erittäin vihamieliseen sekä itsevarmaan sävyyn ja korvat luimistuen, tuijottaen nyt kiinteästi Takimiin. Kaartilaiset kun oletettavasti hoitaisivat taustajoukon.
"Ellet, neuvoisin sinua välittömästi lopettamaan tuon eleilläsi pelleilyn ja katsomaan missä tilanteessa oikein olet. Alistu tai taistele, ja valitse nyt"

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Mar 21, 2012, 13:25

Vihdoinkin Alfa kiinnitti huomionsa häneen. Molempien silmissä tuntui roihuavan. Vieläkään Azzallac ei tunnistanut ystäväänsä, tai no Azzallacin mielestä he eivät olleet koskaan olleetkaan ystäviä. Takimin mielestä kylläkin, Roi oli ollut loistava susi ja johtaja. Kaiken sen uhkailun toinen naaras sitten otti tosissaan ja vielä haastoi Takimia.
"Tänään ei ole oikea päivä meidän taistelulle. Mutta joku kaunis päivä..."
Takim sanoi ja laski häntänsä. Turha enää yllyttää Azzallacia.
"Minä lähden nyt, te saatte jäädä taistelemaan turhasta, jos tahdotte. Mutta toivon, että seuraatte minua."
Narttu sanoi muille tukijoilleen ja perääntyi sitten taaemmas, kunnes tuo ei ollut enää piiritettynä, ja käveli ovelle. Ovelta koirasusi mulkaisi vielä kerran Azzallacia. Hetken Takim odottaisi kartanon pihalla muita, mutta jos kukaan ei tulisi, narttu lähtisi yksin toteuttamaan suunnitelmaansa.

Reiketsukan pysyi paikallaan, tarkkaili tilannetta, ei tehnyt mitään erikoista. Jokainen lihas oli kuitenkin jännittyneenä ja valmiina ottamaan tilanteen hallintaan.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Mar 21, 2012, 16:42

Rénfais näytti hapanta naamaa kaikille huoneessa oleville susille. Se kuitenkin kääntyi ja seurasi kuuliaisen näköisenä punaista narttua ulos kartanosta puolilurpat luimussa ja synkeän näköinen ilme kissamaisella naamalla.
Se ei ollut iloinen Ederan johdosta, mutta eipä se ollut iloinen Takiminkaan elekielestä. Missä oli suuri ja vaativa johtaja, kun sitä tarvittiin. Miksi Rénfais seurasi tätä hullua tyttöä, joka vaati kyllä, mutta ei seissyt sanojensa takana. Lahkolaista harmitti, että oli antanut sanansa Takimille. Se piti kuitenkin lupauksensa pysyä mukana. Harmistuneena, tosin.

Koira jäi seisomaan Takimia vastapäätä vältellen huolellisesti katsomasta kyseiseen narttuun. Ja ei, sitä kiinnostanut nyt muiden elollisten toiminta.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Mar 25, 2012, 22:38

Saatuaan heittoveitsen nauhat avatuiksi noukki Zephyr kokenein ottein aseen metallisen varren hampaidensa väliin ja nosti katseensa jälleen vastustajia kohden. Vaikka olisikin vartiokaartilaisena ollut velvollinen pitämään koirien rivijäsenet erossa molempien joukkojen johtajista näiden asettautuessa toisiaan vastaan, ei harmaaturkki voinut välttyä vilkuilemasta kiinnostuneena naaraiden sähköistä kanssakäymistä. Siitä huolimatta - tai ehkä jopa jollain tapaa siitä syystä - että Azallac oli uroksen puoliso ja entinen oppilas, olisi hän oikeastaan katsellut ihan mielellään tämän kamppailua punaisen koirasuden kanssa, joten pettymys tulvahti tylsistyneen ilmeen muodossa hukan kasvoille Takimin perääntyessä ja viedessä ryhmänsäkin mukanaan. Se siitä jännittävästä joukkotappelusta sitten.
"Mitäs nyt? Pitäisikö ne ajaa rajalle asti?" Zephyr uteli alfanaaraalta annos toiveikkuutta äänessään, vaikka hän pitikin melko epätodennäköisenä sitä, että saisi muiden kaartilaisten muassa luvan jahdata rakkeja kuin pahaisia kaniineja.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Mar 27, 2012, 11:40

Irenin katse porautui haasteita heittelevään Takimiin, ja pieni tuhahdus karkasi hiljaisena nartun huulilta. Tuollainen koiranverinenkö voittaisi Azallacin? Naurettavaa. Punaturkkisella nartulla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi sisua vastatakseen haasteeseen, ja valitettavasti koirasusiporukka alkoi tehdä lähtöä ilman sen suurempia välikohtauksia. Mutta ainakin Iren oli mielessään enemmän kuin tyytyväinen kokouksen lopputulokseen. Vihdoin ja viimein Edera lopulta kokisi täydellisen puhdistuksen!
"Tuskinpa nuo jäävät odottamaan kaartilaisten hampaita", narttu totesi astellessaan lähemmäs ikkunaa nähdäkseen, minne häirikköjoukko oli matkalla.
"Todennäköisesti hieman kasaavat rivejään pihassa ennen kuin luikkivat häntä koipien välissä karkuun."
Se oli Irenin arvaus, mutta narttu olisi kyllä ilomielin ollut se, joka lähettäisi kaartin noiden pettureiden perään. Tai hän voisi itse mieluusti jopa johtaa sitä ryhmää, mutta oli ajateltava järkevästi.

Cayden pysyi paikoillaan siihen saakka, että koiranveriset olivat lähteneet. Uros ei antanut tunteidensa näkyä ulospäin, mutta pieni epävarmuus hiipi hänen mieleensä. Vai että tänne sitä oltiin sitten matkalla, pelkkien susien Ederaan? No olihan se ollut haistettavissa ilmassa jo pitkään, vaikka virallista syrjintää ei ollutkaan esiintynyt. Cayden perääntyi takaisin hieman sivummalle, jättäen johtoportaan keskelle huonetta, ja jäi odottamaan lisäohjeita.

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tucci on Mar 30, 2012, 13:28

Takimin puheet saattoi yhä ottaa uhkauksina ja susinaaras tarkkaili tuota hyvinkin hyökkäysvalmiin näköisenä. Se ei kuitenkaan lähtenyt enää mukaan koirasuden höpinöihin, vaan katseli huolellisesti läpi kaikki tilasta poistujat, laittaen mieleensä noiden ulkonäöt.
Zephyrin sanat olivat ihan viisaita, mutta Azallac ei oikeastaan halunnut lietsoa tapahtumaa enää täydelliseksi koirasutten ja koirien kyykytykseksi, sellainen tekisi heistä pian koko saaren vihollisia. Nyt he voisivat vielä tyynen viileästi tehdä muutoksensa selväksi ja perustella koirasusien ja koirien olleen niitä riehujia ja luottamuksen pettäjiä, joille ei riittänyt enää niin saalismaita kuin luottamustakaan heidän laumassaan. Piiskan kanssa mailta pois ruoskiminen antaisi barbaarimaisen kuvan.
"Loogisesti ajateltuna ne pyrkivät saaren eteläkärkeen tai kallioille, Carmiksen alueille niiden pitäisi mennä koko meidän metsiemme halki ja Djalan alueet ovat niille riski", Azallac pohti alkuun.
"Jotkut voisivat kyllä lähteä varjostamaan niiden kulkua, etteivät yritä hajottaa kylää tai hyökkäillä meidän väkemme kimppuun. Vartiovuorossa olijatkaan eivät tiedä muutoksista joten heitä on lähdettävä kutsumaan tapaamaan minua ja teidän mentävä tilalle vartioon", naaras alkoi pohtivaan sävyyn koota ohjeistuksia katsellen läsnäolevia kaartilaisia. Se uskoi Irenin heittämän veikkauksen olevan todennäköisin, mutta aina oli syytä pelailla varman päälle.

"Mutta älkää käykö noihin koiranverisiin kiinni elleivät erityisesti vaadi siitä. Tässä lauman lajipuhdistuksessa tulee olemaan muutenkin tarpeeksi suuret riskit herättää muussa saaressa entistä suurempi vastustusaalto, joten meidän on parempi pitää tilanne tämänhetkisenä, jotta voimme pitää tekomme oikeutettuna", susi jatkoi.
"Nyt on jo monta syytä kutsua koko lauma koolle. Käskekää kaikkien joita näette, tulla auringonlaskun aikaan kartanon pihalle. Lajista huolimatta", Azallac päätti. Ederassa ylipäätään oli niin vähän koiria ja koirasusia, että kapinapoppoon poistumisen myötä jäljellejäävien hallinnassa iltasella ei pitäisi olla mitään vaikeuksia. Kartanon sisälle niitä ei toki päästettäisi riehumaan, vaan saisivat poistua heti alkukättelyssä ennen virallista kokousta.
Pitäisi tehdä viralliset virkaannimeämisetkin - nyt olivat vaihtoehdot kaartinjohtoon kirkastuneet huomattavasti, sekä Irenkin oli saanut jo pitkään odotella virallista julkistusta upseeriudelleen. Uusi lajisääntö vaatisi epäilemättä paljon läpikäymistä jotta koko lauma saataisiin ymmärtämään se. Joillain susilaumalaisilla epäilemättä olisi perheitä ja puolisoita, jotka joutuisivat ulos laumasta. Selvittelemistä olisi tiedossa.

"Zephyr, Cayden, Reiketsukan Heishi - seuratkaa kaikki kolme alkuun sitä ryhmää ja metsän puolella saatte itse valita kuka tai ketkä teistä lähtee viemään sanaa loppukaartille, voitte mennä. Upseerit, meidän täytyy valmistella illan tapaamista ja miettiä vartiokaartiin nopeasti uutta vahvistusta", naaras komensi viestittäen eleillään vielä upseereille noiden jäävän tähän tilaan ainakin joksikin aikaa.

// Voitaisiin lopettaa tähän seuraavaan kierrokseen, ellei sitten jotain tosi yllättävää ja reagointia vaativaa satu tapahtumaan //

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by tintti on Mar 31, 2012, 10:11

Takim seisoi pihalla odottaen kartanolta saapuvia. Ensimmäisenä tuli Rénfais, joka näytti hyvin nyrpeää naamaa. Koirasusi tunsi ahdistusta rinnassaan. Pian saapuivat muutkin pihalle.
"Minä ainakin menen kallioille. Minulla on suunnitelma. Teidän ei ole pakko seurata, mutta toivoisin niin."
Tuliturkki vilkaisi kartanolle ja huomasi Reiketsukanin tulevan kartanon pääoville. Kaksikko tuijotti toisiaan hetken hyvin tuimasti, ennenkuin koirasuis irroitti katseensa ja lähti suunnistamaan kohti kallioita.

//Kiitoksia kiitoksia kaikille, mukavan reippaasti peli meni silti

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by zizuka on Mar 31, 2012, 13:07

Koira vilkaisi vielä kerran selkänsä taakse kartanon portaisiin.
"Kallioille. Kylmää ja ikävää, joista kaikki voidaan tuupata mereen kuin sopulit", uros mutisi itsekseen, mutta lähti silti kapinanjohtajan perään. Ei sillä ollut enää mitään tekemistä Ederassakaan. Paikalle pinkkitukkainen vartiokaartilainen sai Rénfaisilta kalsean katseen.
Koira ravisti itseään ja käveli Takimin perässä häntä heiluen kevyesti puolelta toiselle. Se kokosi ryhtinsä.
"Se meni hyvin", koira tuumasi ääneen tarkoittamatta sanojaan erityisesti kenellekään. Rénfais veti saamalleen ikuisen pokerihymynsä.

[[Tjoo.]]

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by hitodama on Apr 3, 2012, 15:09

// Raura nyt on ollut poissa liki koko pelin ajan, mutta pakko kai tuo on näin viimeiselläkin kierroksella skipata. Pelatkoon siis Irkun ulos kun paikalle joskus etsiytyy! //

Zephyr ohitti upseeriehdokkaan spekuloinnit kohauttamalla lapojaan, sillä vaikka Iren ihan asiaa puhuikin, ei se kuitenkaan ollut sama kuin alfalta saatu käsky. Niinpä uros piti huomionsa Azallacissa ja tämän sanoissa, jotka pitkän kautta päätyivätkin lopulta harmaaturkin toivomaan lopputulokseen, minkä kuuleminen sai hukan virnistämään vinosti. Koko vartiokaartipesti oli viimeaikoina ollut hänelle pelkkää kurjaa pakkopullaa, mutta nyt asiat tuntuivat olevan kirkastumassa ja Zephyr alkoi muistaa, mistä syystä hän oli alkujaan kaartiin liittynyt. Tapahtumien poliittisia vaikutuksia harmaa ei sen sijaan jaksanut pohtia pätkääkään - sen johtoporras saisi hoitaa ihan vapaasti keskenään - vaan hän lähti vain keveästi loikkien ulos suunnanneen Reiketsukanin perään. Vaikkeivät he täysin vapaita tassuja olleetkaan rakkien hätistelemisen suhteen saaneen, aikoi sinimaski pitää totta vie huolen siitä, etteivät kapinalliset jäisi enää edes nostamaan koipeaan Ederan mailla ollessaan.

// Tattista! //

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by raura on Apr 10, 2012, 22:02

// Eipä auta surkuttelu kun maitovasi kaatuu. Tulipas jummailtua kunnolla : ( //

Varsin pian oli tilanne mennyt siihen suuntaan, että eteen tulisi joko tappelu, tai sitten häpeällinen luikkiminen piiloon. Kumpikaan ei ollut mitään mukavaa maisteltavaa. Ja vaikka Irku olisikin ollut henkeen ja vereen valmis kunnon rähinään, hänen oli pakko perääntyä ylivoiman edessä, sillä muutkin kapinamieliset suunnittelivat lähtöä. Takkuturkki mulkoili susia vihaisesti, välittämättä vähääkään tuliko yhtä vihaisia katseita takaisin. Suuttumus, turhauminen, häpeä. Ne kaikki kieppuivat nartun mielessä kuin hullu vesipyörre. Hän sylkäisi epäkunnioittavasti lattialle, painui sitten muiden perässä kartanon pihalle, vielä mennessään mutisten. '' Kierosilmäiset insestihullut..''

Pihalla naaras huokaisi syvään, pettymyksen karvas maku heijastui naaraan silmistä, kun hän katsoi Takimiin. Ei naaras kuitenkaan ääneti vannomaansa lupausta pettäisi, kun se näinkin paljon toimintaa oli tuonut. Irku kyllä jatkaisi punaturkkisen rinnalla, voidakseen luoda jotain mukavaa koston tapaista noille susille.
'' Tsh, parempiakin hetkiä on nähty. Mutta vielä ne kuulevat meistä. '' Naaras tuntui saavan jälleen takaisin oman itsensä, joka ei sallinut häviötä tai vähintään kostaisi kunnolla. Turpiin oli tullut, mutta takaisinkin annettaisiin.

// Kiitos! //

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by lara on Apr 12, 2012, 10:07

Varsin vaitonaisena Anatre seuraili porukan riitaisaa poistumista. No, hyvä vaan, kun menivät! Mieluiten se olisi kyllä teurastanut koko porukan siihen paikkaan, mutta minkäs teit.
Alfa jakoi käskyjä odottamiseksi, ja uros hymähti hyväksyvästi. Joo, puidaan vaan juttua. Siihen se jäi pyörimään alfan seuralaiseksi kun muut lähtivät jee.

[[Heippa kiinnosus 10 tähän lopetukseen :'D]]

Re: Rohkeina puolesta veljeysaatteen käymme
Post by ish on Apr 12, 2012, 10:39

// Minä taas menin ihan sekaisin taas että kuka on vuorossa niin pelaan nyt sitten tänne loppuun \\

Iren nyökkäsi vaitonaisena, suu tiukaksi viivaksi kiristyneenä. Nuoresta upseerikokelaasta huomasi, että kultaisen harjaksen alla päässä kävi kova vilske, kun monenlaiset tuntemukset ja järkiperäinen ajattelu kilpailivat keskenään. Myös Iren olisi mieluusti antanut näiden koiranveristen maistaa omaa lääkettään, mutta alfan käsky oli käsky, ja ratkaisu olisi varmasti parempi laumalle. Niinpä Iren jäi istumaan paikalleen muiden lähtiessä, odottavan katseen ollessa kohdistunut Azallaciin.

Cayden nyökkäsi hiljaa saatuaan käskyn ja seurasi Zephyriä ja Reiketsukania pihamaalle. Uros ei voinut sanoa olevansa iloinen tapahtuneesta, mutta Ederan hyvinvointi meni ehdottomasti hänen omien mielipiteidensä edelle. Cayden aikoi omalta osaltaan pitää huolen, etteivät petturit enää näkisi Ederan maita elämänsä aikana, oli asia sitten kuinka paljon hänen moraaliansa vastaan tai ei.