Zephyr - RPGs

Edera » Nurmikenttä » Hyppää pois, hyppää pois

Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Oct 28, 2008, 17:05

Ilma oli melko tyyni. Mitä nyt muutama tuulenvire heilutti vehreää ruohoa, jota kasvoi ympäriinsä. Taivaalla hohti aurinko, jonka peittivät välillä ohi lipuvat valkoiset pilvet. Nurmikenttä oli laaja ja kukkulainen kuin mikäkin teletappimaa. Ruohokin lähes yhtä tekaistun vihreää.
Mistään teletappimaista ei tosin ollut nurmikentälle saapuneella nartulla mitään käsitystä. Ihmisiäkään se ei ollut ikänään nähnyt, olihan aina asunut Andriaanassa. Syntynytkin täällä ihan, Luciferin ja Nephthysin kuuromykäksi tyttäreksi. Oranssiruskeamustavalkoinen.. Koirasudella oli turkissaan useampaa väriä ja silmänsä hohtivat vihreää kuin sen tassuissa kutittelevat ruohonkorret, kuin sen äidin silmät.

Puoliluppa vilkuili ympärilleen hiljaisena ja rauhallisena. Suussaan sillä oli kauniinpunainen kukkanen, jonka aiemmin tapaamansa uros oli sille jättänyt lähtiessään. Se oli nyt koirasuden ainoa ja kallein aarre, koskaan se ei ollut saanut keltään mitään merkittävää. Kertaakaan ei ollut narttu koskenut hampaillaan kukan kukintoa tai vartta. Hennosti se vain piteli aarrettaan suussaan koettaen varoa sen rikkomista.
Dendera kuljeskeli nurmikentällä sen suurempaa päämäärää omaamatta. Ei sillä oli mitään minne mennä, eikä ketään kuka sitä odottaisi. Koko elämä tuntui kovin tyhjältä, mutta kaikki oli silti niin näkemisen arvoista ja kaunista, ettei narttu mistään hinnasta ollut elämästään luopumassa.

Jonkin aikaa käveltyään rauhalliseen tahtiinsa törmäsi puoliluppa ruskeaan karvapalleroiseen ruohon keskellä. Ennen ei ollut vihersilmä moista otusta huomannutkaan, mutta ihastui pikkuiseen välittömästi. Uteliaana Dendera höristi korviaan ja kumartui varovasti ruskean eläimen puoleen nuuhkien tuota varoen. Samassa pikkuinen kuitenkin kiljahti pienesti ja rynnisti pitkin, kepein loikin kauemmas koirasudesta, joka oli hölmistyneenä jäänyt paikalleen tapittamaan. Hetken toisen vikkelyyttä kummasteltuaan narttu kuitenkin ravasi jänikseksi osoittautuneen eläimen perään. Jänö oli jäänyt syömään ruohoa korvansa kuitenkin tarkkaavaisina ympäriinsä värähdellen. Se äkkäsi Denderan seuraavan ja loikki taas kauemmas.
Jonkun aikaa tätä hippaleikkiä jatkui, kunnes puoliluppa siihen kyllästyi. Vihersilmä läähättäen laskeutui ensin istualleen ja siitä sitten venytellen makuulleen. Tuuhea häntä heilui ruohoa vasten ja katseellaan koirasusi yhtä tarkkaili pupujussia, joka oli jälleen pysähtynyt haukkaamaan heinää.
'En minä yritä, se ei pidä minusta', narttu ajatteli kaikessa yksinkertaisuudessaan. Se ajatteli, ettei jänis pitänyt siitä ja siksi aina loikki pois Denderan luota tämän koettaessa tehdä tuttavuutta. Pettymys oli tämä, olihan koirasusi itse niin tykästynyt pieneen töpöhäntään.

Paikallaan oli vihersilmä makoillut jonkin aikaa, kun se huomasi miten jänökin pikkuhiljaa alkoi osoittaa kiinnostusta koirasutta kohtaan. Utelias pikku pupu hipsi pienin loikin aina välillä lähemmäs vihersilmää ja pysähtyi ajoittain tarkkailemaan paikalleen pysähtynyttä 'petoa'. Narttu jopa hengitti varovaisesti, sillä se ei halunnut säikytellä jänistä tiehensä. Häntä heilui kuitenkin yhä varovasti, sehän oli tuttavallinen ja mukava ele. Ruskea pitkäkorva tuskin sen päälle kuitenkaan ymmärsi, mutta pian olikin jo melkein kosketuksissa koirasuden kanssa.
Jänis nousi hetken haisteltuaan kahdelle jalalle ja kurotteli varovasti ympäri Denderan kaulaa ja kuonoa, haroen toisen turkkia välillä varovasti etukäpälillään. Varoen puoliluppa katseli pikkuista, joka oli rohkaistunut sitä tutkimaan. Töpöhäntä nuuhkien ja katsellen loikki kerran koirasuden ympäri ja varovasti ensin kurotteli toisen selkää kohti, kunnes loikkasi nartun selän päälle keikkumaan. Jänis nousi takajaloilleen ja tasapainotteli hetken ympäristöä katseellaan tutkaillen. Vaaroja ei näkynyt, joten pupu päätyi takaisin neljälle jalalleen ja hyppäsi pois vihersilmän selän päältä.
Dendera hymyili onnellisena. Jänis oli uskaltautunut kunnolla tutustumaan siihen! Varoen töpöhäntä asettui nartun kyljen vierelle ja venytti siitä itsensä pieneksi pötköksi jääden mahalleen makaamaan. Varovasti narttu liikutti tuuheaa häntäänsä ja asetti sen jäniksen vierelle niin, että pitkäkorva oli nartun hännän ja kyljen välissä. Rauhallisena töpöhäntä pysyi makuullaan ja laski päätään pikkuhiljaa uneen vaipuen. Dendera päätti seurata esimerkkiä ja asetti päänsä jäniksen pään lähettyville, ruohikolle ja sulki silmänsä antaen unen tulla.

. . .
pieni aikahyppy

Dendera nukkui yhä kun pitkäkorva alkoi aukoa silmiään ja haukotteli makeasti hampaitaan ja etukäpäliään ojennellen. Jänis loikkasi kepeästi pois lämpimältä makuusijaltaan nartun hännän yli ja alkoi mussutella ruohoa pikkuhiljaa siirtyen kauemmas ja kauemmas uudesta suojastaan.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Oct 29, 2008, 22:25

Aurinko paistoi ja oli lämmintä, muutamien hentojen tuulahdusten käydessä koettelemassa välillä niin niityn heiniä kuin sillä kulkevan koiraeläimen turkkiakin. Oli kaikin puolin hyvä ilma, ja hyvällä mielellä kulki Zephyrkin.
Pitkin, kevein askelin harppoi siro urossusi pitkin niittyä, sinimaskisten kasvojensa ollessa hymyyn piirtyneet. Oli vapauttavaa pitkästä aikaa metsästää yksin, vaikka hän oppilaakseen leimautuneen Azallacin seurasta hyvin paljon pitikin. Uros kuitenkin kaipasi toisinaan myös vanhaa kunnon vapautta, lupaa mennä toisille ilmoittelematta minne tahansa, tehdä mitä ikinä itse tahtoikaan. Nyt, kun Azza oli mennyt tervehtimään perhettään kartanolle, oli hukalla harvinainen mahdollisuus tätä vapaudenkaipuutaan päästä lievittämään.
Vihreiden silmien katse käväisi välillä katsomassa kohti taivaita, tutkimassa ohi lipuvia pilviä. Vaikka oli harmaaturkki saalistamaan niitylle saapunut, ei määränpäänsä estänyt häntä samalla nauttimasta ympäristönsä seesteisyydestä. Vasempaan silmäkulmaan pistetty lävistyskoru kimalteli auringon valossa, etujaloissa killuvat heittoveitset heilahtelivat huolettomasti askelluksen tahtiin. Tämä se oli elämätä.

Jonkin ajan kuluttua sai ympäristön ihailu kuitenkin jäädä, tuulen kuljettaessa varsin miellyttävän tuoksun Zephyrin ulottuville. Vaikutti siltä, ettei saalista tarvinnut edes kunnolla etsiä, vaan se suorastaan pyrki suden ulottuville. Mielessään kiitti harmaa nuorta, hölmöä jänistä, jonka pian näkikin seisoksivan varsin keskellä niittyä. Toisen tyhmyys oli toisen onni, totesi uros lapojaan kohauttaen ja harjastaan silmiltä heilauttaen, kun asettui väijyksiin heinien keskelle.
Huuliaan nuolaisten tuli sinimaski ensin miettineeksi, tahtoisiko hän hyödyntää heittoveitsiään ruoan hankkimisessa. Hän kuitenkin päätyi varsin nopeasti kielteiseen vastaukseen; Azallacia opettaessaan hän oli saanut heitellä veitsiä ihan tarpeeksi itsekin. Tekisi hyvää välillä ihan vain juosta ja tuntea, kuinka leuat lopulta rusauttaisivat pienen elikon hengiltä. Tulihan sitä perinteitäkin kunnioittaa, totella alkukantaisina sykkiviä vaistojaan.

Hitaasti lähti Zephyr hiipimään kohti pahaa-aavistamattomana odottavaa jänistä, joka näytti olevan varsin syventynyt oman ravintonsa hankkimiseen. Ruohoa mussuttava eläin ei havainnut sutta, ennen kuin tämä lopulta lähti nopeaan syöksyyn pitkäkoipea kohti, leuat uhkaavasti ammollaan. Hätäännyksestä vinkaisten lähti pupujussikin loikkimaan minkä jaloistaan pääsi, harmaaturkki tiiviisti kannoillaan laukaten. Uroksen silmät olivat niin nauliutuneet pysyttelemään vikkeläliikkeisen saaliinsa perässä, ettei tämä edes huomannut juoksevansa jonkin erehdyttävästi heinikossa makaavaa koiraeläintä muistuttavan olennon ohitse.
Pikku hiljaa kiri mustatassu jänistä kiinni, ollen lopulta niin lähellä, että sai etutassullaan koukattua tältä jalat alta. Auttamattomasti tasapainonsa menettäneenä kieri jänis hetken pitkin tannerta, kunnes hengästyneenä läähättävä susi painoi tassunsa tiukasti tämän päälle. Pelosta kiljuen koetti eläin räpiköidä pakoon, mutta saalistajan ote oli varsin pitävää laatua.
"Kiitos ja hyvästi, pupujussi", lausahti uros niin arkipäiväisen toteavalla äänellä, kuin ravintonsa toisia tappamalla hankkiva eläin vain saattoi lausua. Niine hyvineen kumartui sinimaski kohti ateriaansa ja lopetti tämän räpiköimisen iskemällä hampaansa läpi eläimen kurkun ja rinnan. Veri tahrasi suden suupielet, kun elämä valui hitaasti mutta varmasti pois jäniksen silmistä.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 3, 2008, 18:27

Tuuli hellitteli nukkuvan koirasuden turkkia. Uni oli vähintäänkin yhtä lämpöinen ja huoleton, kuin sää sillä hetkellä. Narttu hengitti rauhallisesti, sisään ja ulos. Suloinen hymy kaareili sen vilpittömän puhdassieluisilla kasvoilla. Ruoho kutitteli pienoisesti puolilupan tassuja ja kylkiä. Häntä heilahteli välillä hitaasti ja rennosti, tassutkin liikahtelivat välillä. Olo oli levollinen ja onnellinen.

uni :: Dendera juoksi. Jalat olivat lyhyemmät ja kehon rakenne pyöreämpi kuin pariin vuoteen. Narttu tunnisti itsensä jälleen pennuksi ja huolettomana se laukkasi pitkin lehtimetsän kauneuksia. Aurinko kimmelsi kauniisti lämmittäen pienen koirasuden turkkia sen kirmaillessa kohti kotipesää.
Pesälle päästessään pentu pysähtyi ja hymyili leveästi, onnellisesti. Sen vanhemmat, sen sisarukset.. Kaikki hymyilivät ja vastaanottivat rakkaan perheenjäsenensä lämpimästi. Kaikki ymmärsivät sitä, eikä kukaan pelännyt ketään.
Dendera kohotti katseensa äitiinsä, Nephthysiin. Äiti hymyili pienokaiselleen turvallisen ystävällisesti ja avasi suunsa, mutta ääntäkään ei kuulunut. :: uni

Koirasusi alkoi aukomaan silmiään pikkuhiljaa. Se oli herännyt ruohon kutitellessa kirsuaan. Narttu nousi istualleen makeasti venytellen ja tirskaisi pienen aivastuksenomaisesti vielä perään saaden kutinan näin karkoitettua nenänpäästään. Hetken vihersilmä istuskeli siinä tyytyväisenä, kunnes huomasi jotain puuttuvan. Punainen kukkanen, koirasuden aarre, se ei ollut, sillä se killui yhäkin puolilupan suussa.
Dendera nousi seisoalleen ja alkoi vilkuilla ympärilleen. Se oli yllättäen muistanut nuoren jäniksen, joka oli nukkunut nartun vierellä tämän nukahtaessa. Nyt tuo ruskea otus oli kadonnut, eikä se ainakaan tässä lähistöllä näyttänyt olevan. Vihersilmä hätääntyi hieman. Olihan se nyt sentään hukannut yhden suloisen karvapallon!

Toimivien vaistojensa johdattamana koirasusi lähti ravaamaan ja sitten kunnolla juoksemaan kuononsa osoittamaan suuntaan. Parin kukkulan jälkeen se näkikin jo jotain, joka sai sen todella hätkähtämään. Niskakarvat nousivat pystyyn nartun katsoessa silmät levällään miten tuon suloisen pupujussin elämä päätettiin siihen pisteeseen. Dendera avasi suunsa huutaakseen jotain, mutta sai ulos vain raskaan hengähdyksen.
Pienen järkytyksen jälkeen saattoi narttu vasta kunnolla alkaa tulkita tapahtumaa. Sen silmät porautuivat kiinni harmaaselkäiseen hahmoon, joka oli kumartanut verisen karvapallon ylle. Tuuli kantoi toisen koiraeläimen, suden hajua mukanaan. Narttu alkoi tuntemaan jotain, mitä se ei ollut ennen tuntenut. Kuono kurtisteli ja hampaat tulivat pelottavasti esiin. Dendera laski päätään ja luimisti korviaan. Murinantapaista yritti kuulua sen suunnalta, mutta mitään suurta ääntä ei narttu saanut aikaiseksi. Viha oli sille aivan uusi kokemus, jolle se oitis antoi kaiken vallan. Tämä oli väärin ja estettävä! Jänis-parka!
Puoliluppa lähti raivoisasti juoksemaan kohti harmaaselkää saaliineen. Se tahtoi pelastaa uuden ystävänsä tai mitä siitä nyt olikaan jäljellä. Tarkoituksenaan oli tönäistä tuo siniposki vähän kauemmas ja kaapata jänis mukaansa.

][ Actionnn~ ][

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 3, 2008, 18:59

Kauan ei ollut tarpeen Zephyrin leukojaan jäniksen ympärillä puristaa, kunnes viimeisetkin elonmerkit jo pitkäkorvasta kaikkosivat. Käpälänsä lakkasivat viuhtomasta, hengityksensä kulkemasta ja silmänsä eloa kielivinä loistamasta. Tyytyväisenä susi hymähti, ennen kuin vielä varmemmaksi vakuudeksi rusautti elikon niskat varsin epäluonnolliseen asentoon. Sitten päästi uros otteensa tuoreesta ateriastaan, nostaen päänsä korkeammalle saalista hieman paremmin tutkaillakseen. Pieni ja nuori pupujussi oli, mutta kyllä sillä yhden hoikan hukan ruokki ihan mainiosti.

Varsin pian kantautui Zephyrin korviin kuitenkin jotakin, mikä veti uroksen huomion varsin tehokkaasti puoleensa. Mustakärkiset korvat värähtivät, kääntyivät paremmin poimimaan ilman mukana liikkuvia ääniä. Juoksuaskelia, siitä ei ollut epäilystäkään. Laiskanomaisesti käänsi harmaaturkki katseensa kohti ääntä, jolloin vihreät silmänsä havaitsivat ruskeankirjavan koiraeläimen laukkaavan varsin huomattavaa vauhtia häntä kohden. Tuuli ei valitettavasti ollut hukalle suotuisa, joten näköhavainnon lisäksi vieraasta oli hankala mitään varmaa kertoa. Toispuoleinen hymy kuitenkin kiiri nopeasti uroksen suupielille; lounasseura tuskin olisi pahitteeksi.
"Hei vaan" haukahti sinimaski tulijalle häntäänsä heilutellen, kunnes havaitsikin jotakin varsin ikävää. Hymy hyytyi ja pörheä häntä pysähtyi niille sijoilleen, kuin ystävällismielisiä eleitä ei koskaan olisi olemassa ollutkaan. Lähestyvän vieraan naamahan oli täydessä irveessä!

Liikoja ei Zephyr tahtonut jäädä suunnitelmiaan pohtimaan tai toisen raivon syitä selvittämään, vaan nopeasti kumartui uros vielä lämpimän ateriansa puoleen. Hukka kietaisi leukansa mihin vain sattui osumaan, tässä tapauksessa elikon takajalkaan, ja nosti verisen jäniksen ylös nurmen keskeltä. Korvansa painuivat tiiviisti vasten niskaa hänen nähdessään vieraan raivopään jo turhankin läheltä. Kunnon juoksuun hän ei enää millään ehtisi, sillä täyden vauhdin saavuttaminen veisi liikaa aikaa ja toinen ehtisi hänet kiinni saada. Vaikkei vieras ollutkaan mitenkään suurikokoinen harmaaturkkiin verrattuna, ei Zephyriä kiinnostanut jäädä tutustumaan kehenkään, joka noin kertakaikkisen tulistuneelta näytti.
Ruskeaturkkisen syöksyessä voimalla kohti sinimaskista loikkasi uros parhaansa mukaan sivuun toisen hyökkäyksen tieltä. Ketteryytensä turvin onnistuikin susi toisen ensimmäisen iskun väistämään, jääden mahdollisen seuraavan hyökkäyksen kannalta tosin ikävästi selin vierasta kohden.
"Etfi itfellefi oma faalif!" kivahti hukka ärtyneenä, koettaessaan tiirailla olkansa yli vieraan liikkeitä.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 3, 2008, 19:16

Tuuli paiskoi luimussakin olevia korvia Denderan kiitäessä väistävän susiuroksen ohitse. Narttu koetti parhaansa mukaan laskeutua jaloilleen, mutta moisista syöksyistä kokemattomana päätyi kompuroimaan rinnuksilleen hetkeksi. Ylös päästyään puoliluppa kääntyi rivakasti takaisin harmaaselän puoleen ja irvisteli yhäkin mitä tuimimmin kasvoin toiselle. Verinen, jalastaan roikkuva jänis vain ruokki koirasuden vihaa. Miten toinen kykenikään moiseen julmuuteen?!

Pienenlaiset kyyneleet alkoivat väreillä herkän nartun silmissä. Tällainen oli niin ennennäkemätöntä, ettei sen puhtoinen mieli kyennyt pidättelemään kyyneleitä. Oli narttu toki pentuna syönyt vanhempiensa metsästämää jänistä, mutta tämä yksilö oli onnekseen herättänyt Denderassa jonkinmoista suojelusvaistoa ja ystävällisyyttä olentoa kohtaan. Nyt tämä töpöhäntä roikkui kuolleena tuon.. Tuon hirviön hampaissa!
Uroksen puolustukset kuuluivat kuuroille korville, kirjaimellisesti. Narttu ei osannut huuliltakaan lukea. Se ei todellakaan ymmärtänyt mitä siniposki oli koettanut sanoa, eikä juurikaan huomannut tuota sössötystä. Ehkä olikin parempi, ettei Dendera ymmärtänyt toisen puheita "saaliista". Koirasusihan ei jänis-parkaa ajatellut saaliina, ei ollenkaan. Lause voisi vain yllyttää entistäkin enemmän koirasuden vihaa, joka oli näin ensikerraksi melkeinpä räjähtämispisteessä.

Raivo täytti nartun jälleen ja se ampaisi energiaa ja pienoista hätääkin puhkuen uudelleen suden kimppuun. Tällä kertaa kohteenaan paljaana oleva niska, oikein otollisena. Hampaansa aikoi Dendera iskeä toiseen ja puristaa oikein, että tuntuisi. Olihan ruskea pieni pupujussi kokenut saman kohtalon. Miksei narttu saisi saman tien tappaa tuota urosta? Ei vihersilmällä olisi tähän varmastikaan mitä vaadittaisiin, mutta mielessään se oli jo näkevinään toisen kuolleen ruumiin jäniksen tilalla.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 3, 2008, 19:46

Nopeasti tulvahti onnistumisen ja voiton tunne Zephyrin ylitse hänen havaitessaan silmäkulmastaan, kuinka mielipuolinen hyökkääjä laskeutui varsin epätyylikkäästi pieleen menneen hyökkäyksensä saattelemana heinikkoon. Ellei suunsa olisi ollut täynnä jäniksen luisevaa koipea, olisi uros hyvinkin saattanut naurahtaa ivallisesti toisen epäonnelle. Ei pitänyt yrittää sellaista, mihin ei ollut selvästikään kykeneväinen.
Vieraan kompuroidessa olisi ollut varmasti mitä oivallisin tilaisuus pötkiä pakosalle, mutta koska toinen ei selvästikään ollut mikään maailman vaarallisin olento, päätti susi kuitenkin jäädä paikoilleen. Katsoa mitä tästä oikein tulisi, sillä tuskin tämä hänen kannaltaan ainakaan kovin huonosti voisi päättyä. Sen verran luotti hukka kuitenkin itseensä, ettei uskonut maassa mönkivän vihollisen voivan hänelle juurikaan mitään tehdä.

Kevyesti käännähti Zephyr ympäri, päästäkseen hivenen parempaan asentoon käynnissä olevaa taistelutilannetta ajatellen. Yhä näytti vieras olevan tikahtumaisillaan raivoonsa, joskin ällistyksekseen saattoi uros havaita jotakin muutakin; olivatko toisen silmät kyynelistä kostuneet? Hämmennyksen aalto pyyhkäisi uroksen ylitse tämän tutkiessa nopeasti ruskeaa naarasta katseellaan. Ei, hän ei ollut toista nähnyt koskaan aikaisemmin, eikä siten voinut ollut toisen tunteita mitenkään loukata. Vaan mistä ihmeestä vieras sitten oli niin kimpaantunut?
"Älä nyt rääkymään rupea. Onko finun noin nälkä vai miftä täffä oikein on kyfe?" koetti harmaaturkki kysellä, vaikka puhuminen olikin varsin hankalaa, kun piti samalla roikottaa saalista suussaan.

Juuri oli Zephyr kallistamaisillaan päätään kysyvästi, kun toinen yhtäkkiä kävikin uudelleen hänen kimppuunsa. Toden kertoakseen oli hukan myönnettävä, että nartun itkuinen katse oli vienyt hänen aatteensa kokonaan pois siitä tosiseikasta, että tämä saattoi yhä jatkaa mielipuolista käytöstään. Niinpä tuli nuorukaisen hyökkäys varsinaisena yllätyksenä sudelle, eikä hän voinut kuin yrittää hätäisesti luikkia kauemmas toisen purukaluston tieltä. Yritykseksi moinen tosin jäikin, ja pian tunsi uros naaraan hampaat niskansa tienoilla. Kivusta ja säikähdyksestä karjaisten heitti hukka jäniksen komeassa kaaressa kauemmas heinikkoon, pois vieraan saatavilta. Sillä nyt olivat omatkin hampaat tarpeen, jos tässä totta vie oikeasti piti ruveta tappelemaan.

Äkäisesti vetäytyi Zephyrinkin kuono irveeseen, kun uros käänsi päänsä kohti ruskeaturkkia. Hampaansa koetti hukka iskeä vieraan etujalkaan, sekä samalla potkia toisella takajalallaan hyökkääjältä jalkoja alta. Jo olisi kumma, jos ei toisen tasapaino moisesta horjuisi.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 9, 2008, 13:32

Hirveästi ei nuori koirasusi ajatellut hyökätessään. Se ei ollut koskaan ennen taistellut ketään vastaan, ei koskaan ollut edes halukas riitaa haastamaan tai ärhentelemään edes leikillään. Nyt kyseessä oli tosin toisen elukan pelastaminen ja Dendera oli päättänyt olla jättämättä tätä tehtäväänsä pelkäksi kehnoksi yritykseksi. Ehkä sille kasvaisi vähän taitoakin tämän tappelun myötä, ehkä vain rumia arpia. Ei sitä tiennyt, eikä narttu sitä juuri ajatellutkaan. Ei se niin itsekkäästi toiminut.

Hampaiden päästessä ottamaan mukavan otteen uroksen niskasta pieni voiton ja onnistumisen tuuli kulki halki nurmikentän. Dendera tunsi saman lämpimän ja itsevarman väristyksen sisällään alkaen kiristää otettaan toisen niskasta. Terävät, lähes käyttämättömät hampaat upposivat toisen nahasta läpi kepeästi. Pian verenmakukin saavutti koirasuden kielen. Tuota elämännestettä alkoi vuotamaan tämän suuhun ja kohteen turkillekin. Maku toi pientä nautintoa, itsevarmuutta puolilupalle. Ehkä se onnistuisikin!
Vilkaistessaan silmillään harmaaselän kasvoja nartun silmät kuitenkin rävähtivät ja hetkessä itsevarmuus kaikkosi epävarmuuden paikatessa sen. Uros oli juuri heittänyt jäniksen heinikkoon. Silmät epätoivosta täyttyen Dendera seurasi pitkäkorvan lentoa ja päästi samassa irti toisen niskasta aikeinaan lähteä töpöhännän perään. Suden hampaat kuitenkin ehtivät ensin ja tarttuivat kipeästi koirasuden takajalkaan. Puoliluppa olisi päästänyt vinkaisun jos olisi kyennyt ääniä luomaan, mutta aukinainen kita sai vain pienen henkäyksen aikaiseksi. Samassa vihersilmä jo huomasikin rymähtäneensä kyljelleen toisen hutkittua jalat tämän alta.

Koskaan aikaisemmin ei ollut kukaan satuttanut koirasutta. Sitä pelotti, eikä se enää tiennyt mitä tekisi. Pikkuhiljaa puoliluppa alkoi vapista kauttaaltaan maatessaan täysin toisen armoilla. Vihreät silmät katsoivat vielä hetken heinikkoa jonne jänis oli heitetty, mutta käänsi sitten epätoivoisen katseensa suteen ja tämän silmiin.
Denderan alkaessa ajatella se ymmärsi, ettei se halunnut satuttaa toista. Se oli vain halunnut pelastaa töpöhännän, johon oli kovasti ehtinyt kiintyä. Tällä säälittävällä koirasudella ei ystäviä oikein ollut kun ei kukaan sitä ymmärtänyt. Narttu olisi halunnut pitää ainoat läheisensä niin lähellä kuin mahdollista ja nyt tuo uros oli riistänyt uteliaan pitkäkorvan hengen. Denderankaan kaltainen lempeä narttu ei ollut varma oliko kykenevä antamaan sitä harmaaselälle anteeksi. Ei ainakaan tätä menoa.
Olihan vihersilmä toki itse aloittanut hyökkäyksen, mutta nyt yhtä avuttomana kuin äsken tapettu jänis se makasi maassa jalkansa toisen suussa. Näinhän susi oli töpöhännänkin elämästä saanut otteen, jalasta tarttumalla. Dendera ei vain rimpuillut, se tässä oli helpompaa.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 9, 2008, 16:07

Ihmeellisen paljon voimaa näytti nuoresta naaraasta löytyvän, sai Zephyr huomata niskastaan säteilevän kivun kasvaessa nopeasti uusiin sfääreihin. Tumma veri alkoi virrata halki harmaan turkin, punaten jopa lopulta rinnuksien valkean karvan. Taistelun tuoksinassa oli kuitenkaan hankala suoranaisesti pelätä henkensä puolesta, kivun valaessa oikeastaan vain lisää tarmoa uroksen mieleen. Tästä oli päästävä äkkiä pois, se oli selvää, ja helpoiten se kävisi käymällä vastahyökkäykseen. Vieras sekopää saisi luvan toivoa, ettei olisi koskaan suden kauniiseen kroppaan hampaillaan koskenutkaan.

Sinimaskisen yllätykseksi naaras kuitenkin päästi irti, ennen kuin hän oli ehtinyt toiselle tehdä oikeastaan mitään. Kaikesta päätellen toinen olikin päättänyt yrittää luikkia karkuun, vaan ehei, ei Zephyr tahtonut toista niin helpolla päästää. Pitäytyen suunnitelmassaan suuntasi hukka purukalustossaan kohti vieraan jalkoja, saaden kiinni tämän takakoivesta. Hups vain, ja niin keikahti vieras keskelle nurmea, suden hymähtäessä tyytyväisesti. Näin helposti oli tilanne kääntynyt jälleen päälaelleen.
Hetken piteli hukka vielä varmistukseksi kiinni naaraan jalasta, vihreiden silmiensä tarkkaillessa tämän reaktioita. Nopeasti näytti raivo kaikkoavan vieraan silmistä pelokkuuden tieltä, mille harmaaturkki tosin vain naurahti ivallisesti. Turha luulla neiti, että tämä uros sortuisi kahteen kertaan itkuisia silmiä säälimään.

Varuillaan, mutta olemus kaikin puolin itsevarmana asteli Zephyr lähemmäs naarasta. Saadessaan etutassunsa asetettua toisen päälle uskalsi hukka irrottaa hampaidensa otteen, päästää toisen jalan takaisin paikoilleen. Sen verran hyvässä asemassa hän nyt kuitenkin oli, että saisi kyllä toisen taltutettua, mikäli tämä päättäisi jälleen ryhtyä hankalaksi.
"No niin, no niin. Nyt näyttää jo paremmalta" lausui susi omahyväisellä äänellä, suunnatessaan katseensa toisen kasvoihin. Varsin sievähän naaras oli, mikä sai suden toisen suupielen kohoamaan vinoon hymyyn.
"Nyt olisi mitä parahin aika alkaa selittää, vai mitä sanot? Liekö sinulla hyväkin syy hyökkäillä vieraiden kimppuun?" Niskaa kirveli yhä ikävästi, mutta sitä ei hukka suostunut toiselle myöntämään. Sen sijaan hivuttautui sinimaskinen lähemmäs toisen eturuumista tämän selkäpuolen kautta, pitäen kaiken aikaa etutassunsa tiiviisti toisen kyljellä. Lopulta painoi hukka toisen tassunsa vasten naaraan kaulaa sekä laski kuononsa likelle tämän korvaa.
"No?" kuiskasi uros vaativasti.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 20, 2008, 0:39

][ Että on ollut tästä jumittamisesta huono omatunto, mutta eipäs voi koululle ja kokeille sanoa, että joo moi ropetan mieluummin :> Harmi ettei. ][

Tukala tilanne ei juurikaan aiheuttanut Denderassa paniikkia, vaikka se normaalisti säikkyi pieniäkin 'elerikkeitä' mitä toiset koirat sille osoittivat. Ehkä narttu sitten oli jo niin shokissa, ettei enää ymmärtänyt tilanteen päälle. Suolaisia pisaroita vain valui hitaasti sen poskia pitkin aina silloin tällöin. Ei se kunnolla itkenyt, mutta säikähdystään ja hätäänsä alkoi koirasusi luonnostaan kyynelehtimään. Kasvot olivat muutenkin avuttomat kuin pienellä lapsella, jolta oli juuri varastettu tikkari. Se oli myös vähintäänkin yhtä hämmentynyt. Puoliluppa oli nyt kyllä fyysisen alakynnen lisäksi henkisesti todella ulalla koko taistelusta.
Uroksen painaessa tassunsa tukevasti Denderan kyljelle narttu kuitenkin säpsähti. Se värähti peloissaan ja uroksen irrottaessa otteensa sen takatassusta yritti vihersilmä tuloksetta päästä jaloilleen. Vanhempi harmaaselkä oli kuitenkin niin paljon vahvempi nuorukaiseen verrattuna, ettei tällaisessa tilanteessa ollut toivoakaan päästä pakoon.

Dendera hengitti peloissaan suunsa kautta. Hengähdykset olivat väriseviä ja rinnus kohoili huomattavasti. Vihersilmä vilkuili avuttomana ympärilleen koettaen nähdä jotain, joka sen olisi pelastanut. Mistään ei kuitenkaan saapunut sitä satujen prinssi rohkeaa. Muutkin eläimet olivat kaikonneet. Varmasti säikähtäneet ensin jäniksen avunhuutoja ja sitten vielä tämän taistelun aiheuttamaa mylläkkää. Ei narttua nyt mikään auttaisi, ei ei.
Puoliluppa käänsi sitten varoen katseensa urokseen ja tämän vihreisiin silmiin. Toinen oli itsevarma. Voima ja hallinta oikein hehkuivat suden kasvoilta niiden lähestyessä Denderan omia. Rinnus lakkasi kohoilemasta nartun hengityksen salpautuessa pelosta ja jännityksestä. Sydän kuitenkin pamppaili voimakkaasti.
Näin lähelle olivat päässeet vain puolilupan sisaret, vanhemmat ja aikaisemmin tapaama kohtelias susiuros. Jos Denderaa ei oltaisi pidetty aloillaan se olisi varmasti perääntynyt ja voimakkaasti, sillä se ei millään kyennyt luottamaan kohtaamiinsa koiriin ennen kuin oli itse todennut nämä vaarattomiksi. Tässä oli käynyt päinvastoin. Narttuhan oli saanut ihan kokea miten vaarallinen ja hirveä tämä susiuros oli. Dendera ei halunnut toista lähelleen, ei ollenkaan. Tilanne hirvitti sitä, eikä se kyennyt tekemään mitään muuta kuin odottamaan armoniskua.

Harmaaselän kuiskauksesta tuleva ilmavirta kutitteli ikävästi nartun korvaa saaden tämän puistelemaan päätään. Silmänsä Dendera sulki, sillä se päätti koettaa paeta toista edes henkisesti, ellei fyysisesti siihen kyennyt. Poissa silmistä, poissa mielestä. Niinhän sanonta kuului? Silti vaikka kuinka puoliluppa puristi silmiään kiinni se ei saanut suden itsevarmoja kasvoja päästään. Vihersilmää pelotti enemmän kuin koskaan. Se ei ollut koskaan ennen tapellut. Se ei ollut koskaan vahingoittanut ketään, se ei ollut koskaan ennen ollut edes vihainen kellekään. Tilanne oli nartulle aivan mahdottoman vieras. Se tahtoi paeta. Se tahtoi pois.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 20, 2008, 12:05

// Olisi kyllä kätevää, jos voisi. =D
Tällä topicilla muuten taitaa olla jotakin epämääräisiä ongelmia; se ei näytä ainakaan minulla foorumin etusivulla lainkaan uusia viestejä. Kannattanee siis seurailla pelitilannetta ihan topicissa käymällä, eikä luottamalla etusivulla näkyvään viimeisimpään viestiin. ^^//

Jahka oli Zephyr luovuttanut otteensa tuntemattoman naaraan jalasta, päätti tämä jälleen ryhtyä vastahakoiseksi ja pyrkiä karkuun. Ylivoimaisesta asemastaan käsin sai uros kuitenkin nuorikon pysymään kutakuinkin aloillaan, kynsiensä painautuessa tiiviisti ruskeankirjavan ihoa vasten.
"Et sinä siitä mihinkään pääse!" ärähti susi hampaitaan varoittavasti väläyttäen. Ei hän varsinaisesti ollut kiinnostunut toisen tämän suuremmasta vahingoittamisesta, sellainen ei kuulunut hukan huvituksiin alkuunkaan, mutta ei hän myöskään tahtonut päästää toista pakoon ilman minkään sortin selitystä. Kaiken lisäksi vallan tunne, jonka toisen paikoillaan pitäminen tuotti, oli varsin kutkuttava.

Vaan Zephyrin alkaessa vaatia syitä toisen käyttäytymiselle ei naaras suden hämmästykseksi pukahtanut sanaakaan. Kenties nuorikko oli vain pienoisessa shokissa, mutta kun nyt tarkemmin ajatteli, ei tuo ollut päästänyt ääntäkään koko erikoisen kohtaamisen aikana. Uroksen pää kallistui kysyvästi, toisen kulman noustessa koholleen. Jopas nyt oli.
"Tyhmäkö sinä olet, hmm? Etkö osaa puhua? Vai ihan kuuroiksiko on korvasi luotu?" Kaksi kolmesta ei ollut mikään huono osumatarkkuus satunnaisille arvauksille, vaikkakin onnistumisensa ei harmaalle oletettavasti koskaan selviäisikään.
Nyt toista uudesta näkövinkkelistä tarkkaillen kohotti hukka päänsä takaisin korkeuksiinsa, ylimielisestä halveksuvaksi muuttuneen katseensa toisen vartaloa pitkin kiertäessä. Naaras oli siis koira tai korkeintaan koirasusi, ja vieläpä kaiken lisäksi tavalla tai toisella vajaa. Saattoiko mitään alhaisempaa kuvitellakaan?

Yhä tassuillaan ruskeaturkkia paikoillaan pidellen kääntyi Zephyr tuhahtaen jälleen kohti naaraan naamataulua. Pieni naurahduskin suden huulilta kuului, ennen kuin tämä äkkiarvaamatta painoi kuononsa lähes kiinni naaraan kasvoihin.
"Jälkeenjääneeksi rakiksi olet onneksesi ihan nätti tapaus. Se sinut lienee hengissä tähänkin asti pitänyt." Nopeasti käväisi uroksen kieli nuolaisemassa nuorikon poskea, ennen kuin harmaa loikkasi ketterästi toisen ylitse, päästäen naaraan vapaaksi. Ennen kuin lähti hölkkäämään kohti heinikkoon kadonnutta saalistaan, koetti hukka toista kuitenkin vielä takajaloillaan potkaista. Olkoon kuinka vähämielinen hyvänsä, saisi ruskeankirjava oppia, ettei toisten saaliita varasteltu ilman seurauksia.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 22, 2008, 22:49

Uros aukoi suutaan, kuten kaikki koirat mitä Dendera oli saarella tavannut. Sen oma perhekin oli tätä harrastanut, eikä narttu millään ymmärtänyt miksi. Dendera oli avannut silmänsä luovuttuaan aatteesta, että kykenisi unohtamaan toisen vain sulkemalla silmänsä. Puoliluppa katseli toisen kasvoja ja koetti varovasti aukoa omaa kuonoaan. Leuka liikkui, mutta ääntäkään ei kuulunut. No, ei siitä varmaan kuulunutkaan kuulua, sillä ei muiltakaan kuulunut mitään. Ei koirasusi edes tiennyt mitä ääni oli tai että sellaista oli olemassa. Hiljainen maailma oli kaunis, mutta vaikeasti ymmärrettävä. Varsinkin kun oli ainoa tässä äänettömässä maailmassa, kaikki muut tuntuivat pysyvän tilanteen tasalla paremmin kuin narttu itse. Tosin nyt tämä harmaaselkäinen uros oli käsittänyt koko kohtauksen aivan väärin tai ainakin osittain. Ei Dendera tahtonut varastaa toisen saalista vaan pelastaa oman ystävänsä.

Tuima ilme alkoi taas kohota koirasuden kasvoille tämän katsellessa jälleen lähenevän uroksen kasvoja. Puoliluppa oli vähällä napata toista hampaillaan kurkusta, mutta tuntiessaan toisen lämpimän kielen poskellaan vihersilmä lamaantui oitis. Denderan silmät olivat rävähtäneet laajimmilleen ja narttu oli hengähtänyt erittäin syvään. Edes nartun aiemmin hiekkarannalla tapaama susiuros ei ollut lipaissut koirasutta, jopa vanhempien pesuhetket olivat olleet Denderan mielestä tungettelevia. Tämä oli vähintäänkin pedofiliaa vihersilmälle, jonka mieli oli hetkessä täyttynyt järkytyksestä.

Koira päästi otteensa puolilupasta hypäten samalla kauemmas. Koirasusi ei heti edes huomannut tätä, sillä oli jumittunut toistamaan äskeistä kosketusta päässään. Hennon tuulen puhaltaessa Denderan yli tämä havahtui huomaamaan olevansa vapaa. Narttu ei kuitenkaan kerennyt edes kyljelleen keikahtaa ennen kuin tunsi voimakkaan iskun niskassaan. Harmaaselkä oli takajaloillaan vielä viimeistellyt puolilupan. Vihersilmä kaartui kippuralle heti iskun tuntiessaan ja puristi silmänsä tiukasti yhteen kivusta, henkeään hetken haukkoen. Sattui, sattui. Samassa sen mielessä vilahtivat kuvat susiuroksen niskassa olevasta arvesta, jota vihersilmä oli osaa ottaen nuollut. Dendera avasi silmänsä ja nousi kompuroiden seisoalleen. Arpisen uroksen kasvot mielessään koirasusi päätti pysyä vahvana, vaikka tunsikin vihlovaa kipua niskassaan. Tuimasti se kääntyi katsomaan koiraa, joka hölkkäili jäniksen luo. Narttu ei ollut oppinut harmaaselän käsittelystä mitään. Viha alkoi poltella sen vatsanpohjassa, kun töpöhäntä ja uroksen teot muistuivat sen mieleen.

][ Dendera oikein kerjää selkäänsä, eikös? Zephyr voisi vähän haavaa sille pusuposkelle jättää jos sopii <: ][

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 24, 2008, 20:18

Mikäli olisi Zephyr yhtään jäänyt katselemaan Denderan ilmettä kielensä nopean lipaisun jäljiltä, olisi uros varmasti nauranut makeasti. Hänestä yltiösiveelliset tapaukset olivat aina enemmän tai vähemmän huvittavia, eikä sellaisten mielenrauhaa yksinkertaisesti voinut olla ihan hippusen koettelematta. Hukka itse kun oli kuitenkin sen verran estoton tyyppi, ettei juuri mistään häkeltynyt kovin pitkäksi aikaa. Tai no, ellei Rozie-nimistä epäilyttävän naarasmaista urosta ottanut lukuun. Kyseinen valkoturkki oli jotakin, minkä sinimaski olisi voinut ilomielin sulkea kokonaan pois muististaan. Hyh sellaisille.
Vaan naurahtaa sai susi loppujen lopuksi kuitenkin, kun ilokseen tunsi takajalkojensa iskeytyvän heinikossa makaavaan naaraaseen ihan kohtalaisella voimalla. Nielköön maan tomua hänen puolestaan, tuollainen mokoma käytöstapoja taitamaton sekasikiö. Onneksi ei taatusti kuulunut Ederaan moinen, olisi ollut melkoinen häpeä olla samassa laumassa puhekyvyttömän rakin kanssa.

Itseensä erittäin tyytyväisenä loikkelehti Zephyr kevein askelin kohti paikkaa, johon oli rakkaan saaliinsa viskannut. Hymy leikitteli leveänä hukan huulilla, harjaksensa heilahdellessa askelten tahtiin. Varsin nopeasti vihreät silmänsä kuolleen jänön havaitsivatkin, uroksen kiertäessä sen "taakse", jottei jäisi kaikesta huolimatta selin sekopäiseen narttuun nähden. Ja hyvä että kiersikin, sillä toinen näytti olevan taas pystyssä ja vieläpä ilme jälleen kerran muikeana kuin elämäänsä kyllästyneellä sitruunalla. Turhautuneesti susi huokaisi, tuntiessaan ärtymyksen kasvavan entisestään pääkoppansa sisässä.
"Voi hyvänen aika, sinä et sitten vissiin opi yhtään mitään?" tuhahti harmaa murahtaen. Idiootti mikä idiootti.

Äkisti laskeutui Zephyrin kuono kuitenkin etujalkansa juureen, ja yhdellä tarkkaan harjoitellulla nykäisyllä irrotti uros toisen heittoveitsensä nauhat solmustaan ja noukki aseen leukojensa väliin.
"En minä kuitenkaan mikään raakalainen ole, tiedä se. Saat palan, jos sitten jätät minut rauhaan? Mutta suuremman osan tästä pidän kyllä itselläni" huuteli hukka kaksikon välille jääneen välimatkan poikki, olettaen vakaasti jutussa yhä olevan kyse saaliinaan näkemästä jänöstä. Niinpä iski hukka veitsensä vemmelsäären toisen takajalan juureen, alkaen irrottaa elikon koipea tämän ruumiista. Saisi tyhmä neitokainen oikein reisipalan nälkäänsä tyydyttämään, joten luulisi tämän olevan enemmän kuin kiitollinen jalomieliselle susihukalle.

// Jospa Dendera tuosta vielä hyökkäykseen lähtee, niin kyllähän Zephyr sitä voi hyvinkin veitsellään viskata. =3 //

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 25, 2008, 12:51

][ Yhhyhyyy jänisparka :C itseänikin jo tämmöset hei-pilkotaan-pupuja inhottaa - omistanhan kaksi töpöhäntää. Mutta hheei osaanpas eläytyä, muhhah ][

Uroksen puheet menivät kirjaimellisesti kuuroille korville. Paikallaan värisevä ja vihainen Dendera ei kuullut niitä. Olisi varmasti raivostunut vain enemmän jos olisi kyennyt koiraa ymmärtämään, mutta eihän tämä saanut edes omasta suustaan ääntä puserrettua. Hengähdyksiä huokausten perään, ei sen kummempaa. Toisen suoma lipaisu alkoi nyt enemmänkin poltella nartun poskella, eikä se halunnut jättää sitäkään kostamatta. Koirasusi ei tahtonut toisten käyvän tähän käsiksi noin vain. Joku muu olisi varmasti oikein iloinnut harmaaselän nuoleskeluista. Menköön siis nuoleskelemaan niitä, jotka siitä pitivät.

Narttu katsoi miten toinen vihersilmä nykäisi puukon etujalastaan. Puoliluppa olikin vähän miettinyt mikä noiden helyjen tarkoitus oikein oli. Aika vaarallisina killuivat pelkkien narujen varassa toisen etujaloissa. Joku päivä ne vielä tippuisivat ja lävistäisivät sininaaman tassut. Mokoma kaatuisi omaan ansaansa.
Puoliluppa ei kuitenkaan ollut odottanut suden seuraavaa liikettä. Uros laski päänsä jäniksen puoleen ja pani veitsensä sen takajalkaa vasten alkaen sitten rikkomaan pitkäkorvan ruumista, pilkkomaan sen koipea irti.
Vaikka vihersilmä tästä järkyttyikin, se oli hetkessä tilanteen tasalla, eikä jäänyt paikoilleen kuten aikaisemmin saadessaan tuntea toisen kielen poskellaan. Vaikkei pususta mitään jälkeä ollutkaan koirasuden poskelle jäänyt, tunsi se pientä polttelua poskellaan. Lipaisu muistutteli itsestään ikävästi ja hermostutti Denderaa vain enemmän.
Pieni raivonpuuska antoi nartulle vauhtia sen ottaessa hetkellisen tuen maasta ja syöksähtäessä sitten kohti harmaaselkää ja jänistä. Hampaansa sillä olivat rumasti esillä ja kynnetkin tulivat uhkaavasti edellä. Kohteenaan ei vihersilmällä tällä kertaa kuitenkaan ollut sininaama. Dendera kaarsi hieman sivuun uroksesta ja sitten tullen sivuttain harmaaselkää kohden tämä koetti etutassullaan viskaista tuon töpöhäntäparan kauemmas. Itsellään sillä oli puolustus melko olematon, mutta päätehtävänäänhän sillä olikin tuon pitkäkorvan pelastaminen, ei itsepuolustus.

][ Ahkökköä, mutta olen kipeänä niin ajatus kiertää taas kyllä hyvin. ][

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 25, 2008, 22:42

// Heh, on minullakin pitkäkoipia eloni aikana ollut, joten kieltämättä vähän hassulta tuntuu näin pelata. Mutta saalistajalla saalistajan luonne, eipä sille mitään mahda~ /

Siistein, pitkin vedoin leikkasi Zephyr veitsellään jo ikävästi jäykistyneen jäniksen lihaa, harmitellen mielessään hyvän saaliin pilaantumista. Kyllähän tuo varmasti ihan syömäkelpoista olisi vielä pitkän aikaa, mutta parhaimmillaan liha oli vasta kaadettuna ja yhä lämpimänä. Tämä naurettava välikohtaus vain oli vienyt aikaa sen verran, ettei ateriasta nauttimiselle ollut jäänyt pienintäkään tilaisuutta. Ja kiitos siitä kuului tuolle vähämieliselle piskille.
Ajatusten käväistessä nimettömäksi jääneessä naaraassa kääntyi myös uroksen katse tuota kohden, vain nähdäkseen toisen jälleen syöksyvän hampaat irvessä häntä kohti. Nopeasti vetäisi susi päänsä ylös heinikosta, korviensa painuessa vasten niskaa ja hampaidensa paljastuessa rumaan irveeseen. Pohja se oli hänenkin maljassaan, ja nyt se pohja oli totta vie tullut vastaan!

"Helvetin idiootti!" karjaisi Zephyr heittoveitsi tiukasti hampaissaan, etutassunsa painautuessa nopeasti jäniksenraadon päälle. Vaikka tässä oli jo ruokahalu mennyt aikoja sitten ja mainiosta ateriasta oli enää silvottu kasa jäljellä, oli tästä samalla tullut hukalle periaatekysymys. Hän ei tasan luovuttaisi jänistä toiselle, ei vaikka henki menisi. Hän oli sen itse saalistanut, eikä nähnyt saavansa mitään etua sen naaraalle luovuttamisesta.
Lähes vaistomaisesti kaartui hukan pää sivulle, niskalihasten jännittyessä hänen parhaiten tuntemaansa taistelukeinoa varten. Tällaisten tilanteiden varalle hän veitsiään kantoi, ja oli niitä oppinut varsin mainiosti käyttelemään. Itseään ja omaisuuttaan puolustaakseen.
"Etkö voi vain kuolla pois?!" huudahti uros singotessaan teräaseen ilman halki, kohti häntä nopeasti lähestyvää naarasta. Ei hän varmasti tosissaan toiselle kuolemaa toivonut, mutta raivo sai harmaaturkin mielen kuohumaan. Mikään ei tuntunut tällä hetkellä voivan tuottaa hänelle enemmän nautintoa, kuin nähdä veitsensä iskeytyvän päin toisen näköä. Olisi tuollaiselle kiittämättömälle olennolle aivan oikein.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Nov 27, 2008, 21:26

Heittoveitsi singahti ilmassa päästäen terävän äänenkin perässään. Se kiisi Denderalle liian nopeasti ilmassa ja nartun väistöyrityksestä huolimatta leikkasi siistin haavan tämän poskeen. Kivun ansiosta vihersilmä jarrutti äkisti ja kääntyi niin, että lopetti heittoveitsen ilmalennon reiteensä. Terävä ase leikkasi leikiten koirasuden nahan läpi ja porautui reiteen kunnolla kiinni.
Denderan hyökkäys oli jäänyt varsin puolitiehen. Puolilupan poskesta vuosi verta ja reiteen oli porautunut tämän haavan aiheuttaja. Shokissa ja kivusta säikähtäneenä vihersilmä oli jäänyt paikalleen haukkomaan henkeään. Sen katse oli nauliutunut tyhjyyteen, eikä se oikein tiennyt mikä siihen oli iskenyt. Tällainen viiltävä kivun tunne oli vaan niin uusi koirasudelle, että kaiken kivun lisäksi vihersilmä oli todella pelästynyt. Pikkuhiljaa alkoi reittäkin pitkin tipahdella maahan verta. Koskaan ei ollut Dendera näin paljon vuotanut verta, vaikka ei tämä ollutkaan mikään valtava haavamäärä. Varovainen ja rauhantahtoinen narttu oli saanut kompuroidessaan vain pieniä ruhjeita, mutta koskaan ei sitä ollut tahallaan satutettu näin.

Vihersilmä heräsi kivuntäytteisestä tyhjyydestään ja käänsi kärsivät kasvonsa susiurokseen, joka oli selvästikin saanut nartusta tarpeekseen. Vihainen ilme kasvoillaan oli tuo harmaaselkä teränsä taidokkaasti heittänyt Denderaa kohti. Oli ollut vähällä, että heittoveitsi olisi osunut puolilupan silmään ja varmasti puhkonut sen. Poskessa kirvelevä pieni haava ei ollut mitään siihen verrattuna. Onneksi koirasusi oli osannut edes hieman varoa.
Nartun katse liukui sinimaskin etutassuillaan runnomaan ruhoon. Pieni, suloinen, nuori jänis oli enää vain ruma muisto elämästään, joka olikin surullisen lyhyeksi jäänyt. Dendera sääli pientä eläintä koko sydämestään, eikä voinut ymmärtää miten tuo hirveä uros oli kyennyt päästämään hellyttävän töpöhännän päiviltään.
Katseensa liukui takaisin tuohon verihuuliseen suteen. Inho ja kipu oikein leimusivat koirasuden silmissä tämän tähdätessä katseensa toisen vihreisiin silmiin. Narttu ei antaisi tällaista ikinä anteeksi, vaikka olikin viimein ymmärtänyt tilanteensa toivottomaksi. Pitkäkorvan jäämiä ei kyennyt tuolta urokselta anastamaan, joten pettyneenä Dendera laski päätään antaen puolilupan korvansa roikkua velttona vasemman silmän melkeinpä päällä. Tämä oli luovutuksen merkki ja koirasusi saattoi vain toivoa, että tuo sinimaski nyt jättäisi tämän rauhassa nuolemaan haavojaan.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Nov 29, 2008, 22:38

Intensiivisesti Zephyr tuijotti aseensa lentorataa, joka naaraan onnettomasta väistöyrityksestä huolimatta onnistui haavoittamaan toista peräti kahteen kertaan. Hetkeen ei uroskaan ihan tajunnut, mitä oikein oli tapahtunut; toisen poski vuosi verta, mutta veitsi törrötti ikävästi tämän reidestä. Myöhemmin hänen kertoessaan tapahtumasta Azallacille, muistaisi hukka varmasti mainita, kuinka oli äärimmäisen hienon taktiikkansa avulla moisessa onnistunut, mutta juuri nyt oli susi naaraan kanssa aivan yhtä äimistynyt omista kyvyistään. (Tuuristahan siis mitenkään ei ollut kysymys.)
Melko nopeasti sai harmaaturkki kuitenkin itsensä taas kuriin, hänen vetäessään ilkeän irvistyksen takaisin huulilleen. Vaikka toisen hyökkäys näyttikin jääneen puolitiehen, ei hän enää naarasta jäisi säälittelemään. Sen aika oli jo ohitse.

Vielä hetken leimusi vieraan nartun katse uhmakasta vihaa, mihin Zephyr vastasi muristen hampaitaan vilauttelemalla. Yhä painoi etutassunsa tiukasti veriseksi mytyksi survoutuneen jäniksen ruumista, kuin saalis olisi ollut hänelle elämääkin arvokkaampi asia. Todellisuudessa hän olisi saanut napattua uuden melko vaivattomastikin, mutta kuten jo mainittua, oli asiasta muodostunut hänelle periaatekysymys. Mikä oli hänen, myös pysyi hänellä.
"Onko lisää hyviä ideoita, mitä? Minulla on vielä toinen veitsi jäljellä!" hukka uhosi, kunnes naaras näytti taas kerran menettävän taistelutahtonsa tyystin. Hyvä niin, tuumasi sinimaski halveksuvasti toiselle tuhahtaen. Tämä saisi hänen puolestaan sitten jäädä tähän, paitsi että...

Zephyrin vihreiden silmien katse kulkeutui taas kohti nartun reittä, jossa toinen hänen arvokkaista veitsistään oli yhä kiinni. Heittoaseissa oli todellakin se vika, että ne jäivät kirjaimellisesti vihollisen käyttöön iskun jäljiltä. Tuskin toinen veistä osaisi käytellä, mutta olisi ase kuitenkin takaisin saatava. Pahkat.
Hetken työskenteli hukan mieli varsin kuumeisesti, hänen samalla naarasta yhä vihaisesti mulkoillessaan. Toiseen ei selvästi puhe näyttänyt tepsivän, joten tämän antautumisesta huolimatta joutuisi susi kaiketi käyttämään varsin rajuja otteita. Sitä paitsi olisi ollut muutenkin hivenen noloa pyytää takaisin asetta, jolla vasta oli toisen ihoa rei'ittänyt.
"Valitettavasti minä tarvitsen tuon takaisin", ärähti hukka syöksyessään äkisti naarasta kohden. Tarkoituksenaan oli töytäistä toinen kumoon, jotta hän saisi kiskottua teräaseen irti toisen jalasta. Sen jälkeen saisi neiti hänen puolestaan tehdä mitä ikinä lystäsi, kunhan se ei liittyisi häneen tai hänen saaliiseensa.

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by tahmis on Dec 2, 2008, 20:55

][ Taidan tämän päättää tähän (: Denskun isäpappa tyttöstään jo kaipaileekin ][

Kipuunsa 'keskittynyt' Dendera ei ehtinyt edes tajuta toisen iskeneen tämän maahan ennen kuin tunsi todella kivuliaan vetäisyn reidessään. Narttu haukkoi taas henkeään ja olisi varmasti suorastaan ulvonut kivusta, mikäli ei mykkä olisi. Poskessa tuntuva kipu melkeinpä katosi koirasuden reidessä polttelevan kivun alle. Pakonomaisesti puoliluppa liikutteli päätään ja silmiään koettaen saada ikävää kivuntunnetta katoamaan, mutta se ei lähtenyt minnekään. Haava muistutteli itsestään ärsyttävämmin kuin adhd-lapsi ja lopulta pakotti Denderan pyrähtämään seisoalleen.
Vihersilmä horjahteli hieman ja aristi oikeaa takajalkaansa. Haava tuntui venyvän ja aukeavan vain enemmän nartun koettaessa suoristaa reittään. Verta tipahteli maahan ja vuosi haavasta liaten ruskean turkin ikävästi.

Hetken narttu tasapainotteli, kunnes sai jonkinlaisen otteen maasta. Puoliluppa huohotti kivusta ja oli peloissaankin, sillä ei ollut koskaan ennen tuntenut tällaista epämukavuutta. Sen ajatukset harhailivat jo elämästä luopumisen puolella, mutta toisaalta se ei halunnut luovuttaa. Vihreät silmät hortoilivat susiuroksen puoleen, joka nyt veitsi hampaissaan siinä seisoskeli. Kaninraato ei enää edes kanilta näyttänyt. Pelkkää verta, luita, nahkaa ja ympäriinsä revittyjä karvoja. Dendera katsoi töpöhännän jäämiä pahoillaan ja laski päätään hetkeksi pieneksi hyvästiksi jänikselle. Tässä ei auttanut enää mikään. Vastus oli ylivoimainen ja tiesi selvästi mitä teki. Koirasusi itse oli vain toiminut vaistonvaraisesti ilman mitään oikeaa tietoutta toisen satuttamisesta tai muusta. Ei se ollut edes halunnut harmaaselkää satuttaa millään muotoa, mutta jäniksen olisi mielellään ottanut mukaansa ja haudannut jonnekin kauemmas.
Pettyneenä itseensä narttu hengähti pitkään ja käänsi ontuen selkänsä sinimaskiselle urokselle lähtien sitten nilkuttaen pois taistelutantereelta toivoen, ettei enää koskaan törmäisi tuohon suteen, eikä enää koskaan joutuisi taistelemaan.
Pikkuhiljaa Dendera katosi näkyvistä ja nurmikentältä. Se lähti etsimään suojaa, jossa voisi potea kipujaan rauhassa.

][ Kiitoksiaaa~ Oli kyllä todella antoisa peli :3 Pupupeliä parhaimmillaan. Vaikka aika lyhyeksi jäi niin sisältöä oli mukavasti. Toivottavasti pääsen kanssasi pelittämään jatkossakin. ][

Re: Hyppää pois, hyppää pois
Post by hitodama on Dec 3, 2008, 1:44

Kaikeksi onneksi naaras ei enää vastustellut, vaan antoi Zephyrin kaataa itsensä varsin vaivattomasti takaisin heinikon keskelle. Kauaa ei uros ensimmäisessä tehtävässä onnistuttuaan jäänyt aikailemaan, vaan murahtaen kääntyi rakkaan veitsensä puoleen. Ronskisti ja mitenkään liikkeitään varomatta riuhtaisi hukka teräaseen irti naaraan reidestä, toivoen aiheuttavansa vielä hivenen lisää kipua nuorelle varkaalle. Muistaisipahan ainakin myöhemmin, että oman saaliin nappaaminen oli turvallisempaa, kuin muiden omaisuuden vainoaminen.
Saatuaan haluamansa mulkaisi harmaaturkki vielä toista kovin murhaavasti. Narttu oli juuri nyt hyvin tiiviisti hänen valtansa alla, hänen alistamanaan. Sai toinen olla kiitollinen, että susi jätti vain lyhyen ajatuksen tasolle sen, mitä kaikkea olisikaan toiselle halutessaan vielä voinut tehdä. Ja sillä ei olisi ollut enää mitään tekemistä tappelemisen kanssa.

Jälleen tuhahtaen asteli Zephyr kuitenkin pois maassa makaavan luota, vihreillä silmillään tätä ylimielisesti tarkkaillen. Naaraan noustessa seisomaan ja lopulta kääntäessä selkänsä sinimaskille piteli uros yhä veistä suussaan, seurasi katseellaan toisen poistumista.
"Toivottavasti oli hauskaa! Tavataan toki toistekin", huudahti harmaa vielä ivallisesti, ennen kuin kumartui pyyhkiäkseen enimmät veret heittoveitsestä nurmen sekaan. Aseen puhdistettuaan sitoi susi sen takaisin etujalkansa ympärille, jonka jälkeen hän asteli runnotun saaliinsa luokse. Kai tuo pitäisi syödäkin, kun kerran oli kovalla työllä siitä joutunut ihan tappelemaan.

Niinpä noukki Zephyr jäniksen raadon hampaisiinsa, jääden ikuiseen epätietoon siitä, minkä takia Dendera oli oikeastaan elikon itselleen tahtonut. Jääden itse asiassa myös epätietoon toisen nimestä. Hänelle naaras oli vain typerä piski, jota ei huvittaisi kohdata ihan heti uudelleen.
Keveästi lähti uros askeltamaan niityn poikki, koettaen välttää suuntaa, johon vieras nuorikko oli mennyt. Olisi vihdoin aika nauttia vaivalla ansaitusta ateriasta.

// Joo, kiitosta vaan oikein mukavasta ja toiminnallisesta pelistä. =3 Eipä sitä nyt tarvitse mielestäni turhia lähteä peliä venyttelemään, jos selviää hyvin lyhyemmälläkin. Laatu korvaa määrän, eikö se niin ole?
Pelaillaan toki toistekin, jos hyvä tilaisuus sellaiseen tulee. n__n //