Zephyr - RPGs

Yleinen » K-18 Roolaukset » Palannut

Palannut
Post by admin on Apr 4, 2008, 17:43

[[Hitodama Zeppotiaisen kanssa n___n Paikkana on siis Djalan lato.]]

Kuinka hyvältä tuntuikaan olla jälleen täällä. Vaikka eihän Pinera kauaa ollut poissa Andriaanasta, mutta tarpeeksi kuitenkin, että se oli alkanut saarta ikävöidä. Sen klaani oli täällä, ja ystävätkin. Ja jotenkin Andriaana tuntui vain kodilta. Lahkolaisiakin oli runsaasti, ja niitä listiessä menisi aika vielä rattoisasti. Pinera ei ollut alun perinkään halunnut lähteä, mutta sen oli hoidettava eräs asia mantereella.

Nyt hoikka, ruskeaturkkinen koiranarttu asteli ulos metsänreunasta, ja pysähtyi katselemaan edessään kohoavaa ladonrotiskoa. Vanhan rakennuksen seinät olivat osaksi hajalla, ja ovikin näytto hieman vinolta, katon romahdettua hitusen alaspäin. Kaikin puolin rakennus näytti melko rähjäiseltä, mutta oikeastaan se oli kodikaskin. Pinera hymähti ja heilautti huolettomana häntäänsä. Oikein hyvä yöpymispaikka.

Naaras asteli sisään, ja antoi vihreiden silmiensä katseen kiertää hämärässä ladossa. Korkeita heinäpaalikasoja oli pinottu rakennuksen seinustoille, ja lattia oli peitetty pehmeillä, joskin hieman homeelta tuoksahtavilla oljilla. No, ei Pinera turha hienohelma ollut, vaikka se naaras olikin. Soturit eivät valittaneet.

Naaras löysi mukavan heinäkasan, ja asettui siihen makaamaan. Haukotellen puolikuulainen laski päänsä etutassujensa päälle, ja sulki silmänsä. Ei sitä oikeastaan kovin paljoa nukuttanut, mutta voisi ainakin levätä hieman.

Re: Palannut
Post by hitodama on Apr 4, 2008, 19:24

// Täälläpä me jo olemme. n_n //

Samoilla maisemilla liikehti myös Zephyriksi nimitetty susiuros. Keveän oloisesti pomppien askelsi kyseinen harmaaturkki ohi kivien ja kantojen, pään keikkuessa korkealla ilmassa. Ilta oli lämmin ja tyyni, mikä sai hukan oikein hyvälle tuulelle. Hivenen ilkikurinen hymy huulilla kareillen pyyhkivät vihreät silmät maisemaa kuin jotakin tiettyä hakien. Jotakin rakennuksentapaista.
Jo useita kuukausia oli uros Andriaanan saarta asuttanut, mutta saaren tutkiminen oli sinä aikana jäänyt varsin vähälle. Eipä sille mitään mahtanut, että Ederan alueet tarjosivat mukavasti lähes kaiken tarpeellisen, eikä mukavuudenhaluinen eläin ollut nähnyt tarpeelliseksi lähteä muualle vaeltelemaan. Nyt jokin oli kuitenkin ajanut suden jättämään laumansa alueet taakseen ja suuntaamaan kohti saaren pohjoisinta ihmisten pystyttämää rakennusta, Djalan latoa.
Ja se jokin olivat naaraat.

Ainut huono puoli laumaan kuulumisella oli se, ettei toisia laumalaisia sopinut kohdella ihan miten mieli. Kaikki päätyi kuitenkin lopulta johtajan korviin, eikä pomo oletettavasti ilahtuisi järin suuresti siitä tiedosta, että laumalaisensa tykkäsi viettää iloisia hetkiä toisten laumalaisten kanssa ja sitten hylätä heidät kuin nallin kalliolle. Zephyrin harmiksi erityisesti johtajan kauniit tyttäret olivat erikoissuojelussa, joten itsensä hillitäkseen oli uros päättänyt hommata seuraa muualta päin saarta.
Hetkeksi pysähtyivät suden askeleet, kun tuo sai puiden välistä näkyviinsä jotakin latoa muistuttavaa. Sen verran mukavuudenhaluiseksi oli hukka viime kuukausina muuttunut, että kuulopuheet suojaa antavasta rakennuksesta olivat houkutelleet hänet saaren näihin osiin. Paljon mieluummin hän etsintämatkansa aikana lepäisi täällä kuin jonkin ötököitä kuhisevan maakuopan uumenissa.

Harjastaan heilauttaen loikkasi hukka jälleen matkaan, suunnaten kuononsa kohti puista rakennusta. Nopeasti ja äänettömästi pääsi hoikka eläin heinävajan vierelle, alkaen sitten katseellaan tuosta oviaukkoa etsiä. Vielä ei suden mentävää reikää näkynyt, vain pienoinen kurkistusaukko, josta harmaa päättikin sisätiloja vilkaista. Hämmästyksestä kohosivat uroksen kulmat tuon havaitessa jonkun liikkuvan ladossa. Kovin hyvää näkyvyyttä ei pieni lovi seinässä tarjonnut, mutta sekin vähä oli tarpeeksi saamaan kaksivärisen hännän heilahtelemaan ilahtuneena puolelta toiselle. Ellei kyseessä olisi samanlainen kummallisuus kuin jokin aika sitten tavattu Rozie, olisi ladossaolija naaras.

Hetkisen tyytyi Zephyr vain seuraamaan vierasta kurkistusreiästään, ennen kuin lähti varovaisesti kiertämään latoa. Täytyihän siinä ovi jossakin olla, kun toinenkin oli kerran sisään päässyt. Nurkan taakse päästyään löysikin susi etsimänsä ja turhia aikailematta asteli ryhdikkäästi oviaukolle.
"Ihan yksin iltaa viettämässä?" lausahti harmaaturkki häntäänsä heilauttaen ja päätään sivulle kallistaen. Pienoinen pilke silmissään kiiltäen tutkaili Zep vierasta varsin suorasukaisesti, samalla koettaen poimia toisen tuoksua ilmasta. Tällä kertaa hän ei tekisi samoja virheitä kuin Rozien kanssa.
Onneksi tänä iltana hajuaisti pelasi paremmin kuin hyvin ja varmisti ruskeaturkkisen sukupuolen. Hymy levisi entisestään sinimaskisen huulilla.

Re: Palannut
Post by admin on Apr 4, 2008, 20:06

Pinera oli oikeastaan vajoamassa uneen, vaikkei sitä vielä äsken väsyttänytkään. Jotenkin ladon rauhaisa hämärä ja hiljaisuus saivat naaraan rentoutumaan. Mutta ei se ehtinyt aivan kokonaan uneen vajota, kun se kuuli olkien rahinaa. Joku lähestyi. Naaras avasi silmänsä, ja kohotti valppaana päätään. Ei se jaksanut pystyyn ponnahtaa sentään. Soturin vaisto sai sen kuitenkin varautuneeksi sen nähdessä hahmon lähestyvän hämärässä, ja naaras vilkaisi etutassuunsa kiinnitettyä tikaria.

Kun toinen viimein puhui, Pinera rentoutui hieman. Ei ainakaan vaaralliselta kuulostanut. Naaras hymähti hieman huvittuneena.
"Ainakin tähän asti."
Se lausahti vieraalle hymyillen, ja nousi kissamaisesti venytellen siroille tassuilleen. Haukotellen naaras astahti lähemmäs urosta, yrittäen hämärässä tiirailla tuota tarkemmin. Susi toinen näytti olevan, joskaan ei mikään kovin suurikokoinen sellainen. Oikein komea ja sopusuhtainen otus kaikenkaikkiaan. Vino virnistys levisi naaraan kasvoille, ja se kohotti vihreiden silmiensä katseen uroksen kasvoihin.
"Olen Pinera, Puolikuun klaania. Saanen tiedustella nimeäsi?"
Naaras tokaisi nyt jo oikein pirteän kuuloisena, ainakin siihen nähden että se oli vielä äsken nukahtamassa.

Vaikka Pinera saattoi ruveta oikein tuttavalliseksi melkein ensinäkemältä, se ei koskaan täysin laskenut suojaustaan ennen kuin olisi varma ettei toinen kuulunut lahkoon. Ne pirulaiset kun osasivat tekeytyä oikein mukaviksikin, ja kävivät sitten yhtäkkiä kimppuun. Ei Pinera tosin lahkolaisia pelännyt, ei se oikeastaan tuntunut pelkäävän mitään. Aina se otti vaikeudetkin vastaan hymyssä suin ja pilke silmäkulmassaan. Eikä vihollisetkaan yleensä osanneet odottaa että kevytrakenteissa narttukoirassa olisi jotain vastusta.

Re: Palannut
Post by hitodama on Apr 4, 2008, 20:49

Tyytyväisesti Zephyr hymähti naaraan vastaukselle yksinolostaan. Sepä tästä nyt olisikin puuttunut, että toisella olisi ollut mustasukkainen poikaystävä odottamassa nurkan takana, täysin valmiina hakkaamaan veret pellolle pikku kilpakosijasta. Ilmeisesti Onnetar oli kuitenkin tänään suden puolella. Oli todellakin kannattanut suunnata ladolle.
Vieraan noustessa venytellen seisomaan otti uros muutaman kepeän askeleen päästäkseen sisemmälle rakennuksen suojiin. Häntä heilahteli edelleen vaarattomuutta todistellen, silmien tutkaillessa naaraan siroa vartaloa. Koira tuo näytti olevan, mutta eipä lajilla ihan kaikessa ollut väliä. Varsinkin kun muuten oli ihan laadukas yksilö timmin kroppansa kanssa. Jonkinlainen asekin toisella näytti olevan, kiinnitetty jalkaan kuten harmaaturkin heittoveitsetkin. Jotakin yhteistä heti alkuunsa.

Ruskeaturkki esittäytyi Pineraksi, kuuluipa vielä johonkin klaaniinkin. Moisesta ei Zephyr tiennyt mitään, vain saaren laumat olivat hänelle tuttuja. Lahkostakaan hänellä ei muutamaa sanaa enempää tietoa ollut, eikä hän sitä juuri kaivannutkaan. Palvokoot Herraansa ihan rauhassa, kunhan jättäisivät harmaaturkin juttunsa ulkopuolelle. Hän ei ollut ikinä välittänyt minkään sortin uskonnoista, hölynpölyä olivat moiset.
"Zephyr Ederasta, jos nyt oikein muodollisiksi tahdotaan heittäytyä", vastasi sinimaski harjastaan hurmaavasti heilauttaen. Ottipa vielä yhden askeleenkin ruskeaturkkista kohden.
"Häpeäkseni on tunnustettava, että eipä ole klaanisi minulle tuttu. Pienikin yhteisö vai tarkoituksellako piilottelette?" kyseli uros oikeinkin kiinnostunutta esittäen. Eipä sillä, etteikö tieto olisi aina ollut tervetullutta, mutta ei aihe nyt suunnatonta kiinnostusta harmaassa jaksanut herättää.
Elleivät puolikuulaiset sitten olisi jokin amatsoninaisten heimo, joiden ainoa päämäärä oli löytää mahdollisimman komea uros itseään miellyttämään. Siinä tapauksessa hukka olisi enemmän kuin kiinnostunut, ajatteli Zephyr leikillisesti ja huulia tiedostamattaan nuolaisten.

Re: Palannut
Post by admin on Apr 5, 2008, 17:54

Naaraankin häntä heilahteli sievästi puolelta toiselle, ja se katseli sutta päätään kallistaen.
"Vai Ederasta olet. Enpä taida ola vielä törmännytkään ederalaisiin tätä ennen. Ihme se kai on, sillä se on kuulemieni mukaan varsin suurikin lauma?"
Naaras lausahti hieman lähemmäksi urosta astellen. Olihan Pinera toki Ederan kartanolla käynyt, ja Roinkin se oli tavannut. Ei susi tosin vielä silloin ollut alfa ollut, eikä Pinera tiennyt että tuo oli nytkään. Sen verran kauan se oli mantereella aikaa viettänyt että oli jäänyt hieman jälkeen saaren meiningeistä.

Pinera oli kerran seurannut Thorn-nimistä nuorta lahkolaista Ederan kartanolle, ja saanut tuon melkein kiinni, kun yhtäkkiä Roi, pentu vielä silloin, oli hyökännyt Thornin avuksi, ja yhdessä urokset olivat saaneet heitettyä Pineran alas toisen kerroksen ikkunasta. Harmillinen juttu tosiaan, mutta Pinera oli varsin sitkeä otus, ja oli selvinnyt putouksesta muutamalla mustelmalla. Onneksi ikkunan alla ollut pensaikko oli sen verran pudotusta pehmentänyt. Oli naaras toki ollut aika huonossa kunnossa sen jälkeen, ja Lucifer oli sen lopulta auttanut jaloilleen ja vienyt kartanoon hoidettavaksi. Oikein komea uros Lucifer oli ollut, mutta Pineran harmiksi harras uskovainen, eikä tuosta siksi ollut tiettyjä iloja irronnut.

Naaraan kasvoille levisi viettelevä hymy, ja se astahti Zephyrin ohitse, tuota ohimennen hännällään leuan alta sipaisten. Tämä susi tuskin mikään uskovainen olisi, ainakaan hurmaavan käytöksensä perusteella.
"Minun klaanini on melko pieni, joten en ihmettele ettet ole kuullut siitä. Olemme tulleet saarelle hoitamaan erästä... tuholaisongelmaa."
Pinera lausahti vinosti hymyillen, ja pysähtyi uroksen vierelle.
"Mikäs saa sinut tähän aikaan liikkeelle? Nukkumapaikkaa etsimässä?"
Naaras kallisti hieman päätään, vihreät silmät urosta tutkivasti katsellen.

Re: Palannut
Post by hitodama on Apr 5, 2008, 19:45

Hiukan hämmästyneenä kohotti Zephyr kulmiaan naaraan sanoille Ederasta. Oli todellakin varsin erikoista, ettei tuo ollut tavannut ketään saaren väkirikkaimmasta laumasta.
"Suuri on kyllä. Mutta useimmat pysyttelevät suhteellisen tiiviisti kartanon lähettyvillä, että jos siellä päin ei ole tapana liikkua, niin eipä kai sitä porukkaakaan liiemmin tapaile", totesi susi lapojaan kohauttaen. Loppujen lopuksi oli vain parempi, ettei Pinera ederalaisia tuntenut. Eipähän päässyt niin helposti kantautumaan ikäviä huhuja johtajan korviin.
Ruskeaturkin astellessa lähemmäs urosta ei hukka aikonut jäädä toiseksi, vaan otti itsekin muutaman kepeän askeleen kohti toista. Sinimaskisten kasvojen hymy alkoi kaartua yhä vinommaksi, antaen suden ajatusten näkyä varsin selvästi tuon kasvoilta. Mitäpä sitä turhia peittelemään, kun naaraskaan ei mitenkään kovin pidättyväiseltä vaikuttanut.

Eipä Zephyr tiennyt, että ensimmäistä kertaa kartanon pihalla ollessaan oli katsellut samaista ikkunaa, josta Pinera oli aikanaan pudonnut alas. Koettanut tiirailla säpäleiksi menneen lasin raoista mahdollisia sisälläolijoita. Vaan eipä korkealla olevasta aukosta ollut mitään näkynyt, kuten ei muistakaan ikkunoista.
Sen sijaan yksi Roin pennuista, Azallac, oli vierasta tullut pihamaalle tervehtimään. Nykyisin Azza oli kasvanut jo ihan varteenotettavaksi, nuoreksi naaraaksi, josta Zephyrin tuntui aika ajoin olevan varsin hankala pitää mietteitään erossa. Tämä hetki ei tosin kuulunut niihin tilanteisiin, olihan edessä sentään ihan todellinen kaunokainen, jota ei tarvinnut mielen sopukoista kuvitella.

Lopulta asteli Pinera Zephyrin ohitse hännällä uroksen leukaa kutitellen, eikä hukka tehnyt elettäkään toista estääkseen. Käänsi vain katseensa raukeasti kohti vierelleen tullutta naarasta, korvien levätessä rentoina pään sivuilla.
"Vai on teillä jokin hieno, yhteinen tavoite? Kuinka jaloa", lausui uros toisen klaaniin viitaten. Edelleen jaksoi hukka pitää ihmeen hyvin kiinnostunutta vaikutelmaansa yllä, vaikka tosiasiassa tuskin ajatteli edes mitä sanoi.
"Jaa, no en nyt oikeastaan nukkumapaikkaa... Seuraa ennemminkin", vastasi Zep sen sijaan seuraavaan kysymykseen silmäänsä iskien. Eipä jäänyt paljon arvailujen varaan millaista seuraa harmaaturkki tarkoitti. Nyt olisi ihan vain naaraasta kiinni mitä tehtäisiin ja mihin tahtiin.

Re: Palannut
Post by admin on Apr 6, 2008, 16:02

Pinera hymähti uroksen selitykselle Ederasta.
"Olen ollut jonkin aikaa poissa tältä saarelta, joten tietoni saattavat olla hieman vanhentuneita. Muistan kun Edera oli vasta perustettu. Nyt se taitaakin olla jo varsin menestynyt lauma."
Naaras lausahti hymyillen. Uroskaan ei yrittänyt kovasti kiinnostustaan narttua kohtaan peitellä, ja Pinera painautui hieman lähemmäksi tuon kylkeä.

Puolikuista toinen vielä kyseli, mutta oikeastaan jos Pinera olisi lahkolaisten lahtaamisesta alkanut selittää, se olisi ehkä hieman tunnelmaa latistanut.
"Kaipa meillä jokaisella on tavoitteemme..."
Naaras kuiskasi uroksen korvan lähettyvillä, mutta astelikin sitten äkisti kauemmaksi toisesta. Pinera vilkaisi sutta olkansa ylitse, ja hymyili ovelasti. Ei saisi tehdä hommaa liian helpoksi urokselle.
"Vai seuraa? Sinun on ensin saatava minut kiinni."

Naaras hypähti suuren heinäpaalikasan päälle, ja kääntyi Zephyriin päin häntä leikkisästi heiluen. Pineran vihreissä silmissä oli kuitenkin pilke joka lupaili mukavaa palkintoa urokselle, jos tuo saisi sen kiinni otettua.

Re: Palannut
Post by hitodama on Apr 6, 2008, 17:13

Vinosti virnistäen tarkkaili Zephyrin vierelle painautunutta naarasta. Vasta nyt uros huomasi, että toisen silmät olivat samaa väriä hänen omiensa kanssa. Kuinka soma yhteensattuma.
"Vai olet muilla mailla matkustellut? Ehkäpä meidän tulisi sitten juhlistaa Andriaanaan paluutasi jotenkin..." luritteli susi ja kallisti päätään niin, että harjas valui toisen silmän päälle. Uros itse piti moista elettä erittäinkin hurmaavana, joten oletti toki muidenkin pitävän.
Ederalle, kuten toisen klaanillekaan, ei susi jaksanut enää ajatuksiaan suoda. Tällaisissa tilanteissa moisilla ryhmillä kun oli tapana ennemminkin erottaa kuin yhdistää, joten niiden tarkempi tutkailu saisi tältä erää jäädä.

Pineran hypellessä leikillisesti kauemmas Zephyristä muuttui uroksen hymy entistäkin leveämmäksi. Toruvasti susi pudisteli päätään ja naksautti pari kertaa kieltään, näyttämättä kuitenkaan erityisen pahastuneelta. Kyllä hänkin leikkiä osasi.
"Mitä neiti pyytää, sen neiti saa." Saman tien loikkasi harmaaturkki naaraan perään, pitämättä kuitenkaan sen suurempaa kiirettä. Onnekseen uros oli varsin ketterä ja nopeakin, joten hän uskoi voivansa kyllä halutessaan lopetettaa leikin lyhyeenkin. Ei pienehkössä ladossa kuitenkaan loputtomasti voisi paeta, varsinkaan jos se ei ollut varsinaisesti tarkoituskaan. Vielä ei sinimaski kuitenkaan aikonut kiirehtiä, pitihän sitä luoda hiukan tunnelmaa ensin.
Keveästi laukkasi Zephyr Pineraa kohti ja loikki samaisen heinäkasan päälle naaraan kanssa. Lähemmäs päästyään koetti susi leikillisesti näykätä toista hännästä, mikäli toinen vain paikallaan pysyttelisi.

Re: Palannut
Post by admin on Apr 10, 2008, 13:55

Pinera katseli virnistäen kuinka uros lähti loikkimaan sitä kohden. Lähtihän toinen leikkiin mukaan, vaikka toruvalta hieman näyttikin. Ei tuo tietenkään tosissaan ollut. Pinera ei koskaan tehnyt asioita uroksille turhan helpoksi, se nautti itse pitkittää ja leikkiä ja katsella kuinka urokset tekivät melkein mitä se vain halusi. Sitä paitsi pienen vaivan päätteeksi saatu palkkio tuntui aina paremmalta.

Zephyr loikkasi saman heinäkasan päälle kuin Pinera, mutta naaras ei loikannut karkuun vielä. Naaras hymyili ovelasti, ja katseli urosta vihjaava pilke vihreissä silmissään. Se vetäisi häntänsä pois ennen kuin uros ehti sitä näykätä, ja teki itse leikkimielisen hyökkäyksen tuota kohti. Naaras nousi takajaloilleen, aikomuksenaan tuupata susi etutassuillaan alas heinäkasalta. Ei tuo korkealta putoaisi, ja alhaalla olisi pehmeitä olkia. Pinera itse loikkasi seuraavalle paalille, ja naurahti iloisesti häntäänsä heiluttaen.

Re: Palannut
Post by hitodama on Apr 18, 2008, 9:36

// Anteeksi jumitus. Kipeänä ja siten poissa koneelta olen ollut. =< //

Heinä rahisi miellyttävästi varpaissa, kun Zephyr kiipesi kellertäviä olkia pitkin lähemmäs Pineraa. Vihreät silmät välkkyivät harjaksen takana, leveän hymyn kertoessa varsin paljon uroksen mielialasta ja mietteistä. Jahka oli susi naaraan vierelle päässyt koetti tuo toisen häntää näykkäistä, mutta ruskeaturkki päätti tehdä harmaan elämän vaikeaksi. Hampaat louskaisivat tyhjää ja naaras näytti käyvän vastahyökkäykseen. Päätään kallistaen ja kulmiaan kohottaen Zep katsahti, kuinka toisen etutassut koettivat häntä tuupata alemmas, ehkä ihan lattialle asti. Vai leikittäisiin sitä sitten kukkulan kuningasta?

Zephyr painautui tiiviimmin vasten olkikasaa, jotta saisi pidettyä tasapainonsa Pineran hyökkäyksestä huolimatta. Ei hän putoamista varsinaisesti pelännyt, ei tokikaan, mutta se olisi vain ollut äärimmäisen noloa. Heinissä kyllä voitaisiin kieriä, mutta se tehtäisiin sitten yhdessä. Yksin ei uros lattialla tahtonut pyöriskellä.
Vaikka ruskean naaraan etujalat suden lapaan osittain osuivatkin, sai hukka pidettyä itsensä heinäkasan päällä. Lähes vatsallaan hän siinä joutui makaamaan, mutta oli se kuitenkin parempi kuin putoaminen.
Pinera loikkasi seuraavalle heinäkasalle, jolloin Zep saattoi turvallisesti nousta takaisin ylös. Ennen leikin jatkamista puristeli tuo enimmät oljet pois turkistaan. Eihän sitä nyt kovin siivottomalta sopinut näyttää. Sitten hyppäsi harmaa susihukka naaraan perään vinosti virnistäen. Uudelle kasalle päästyään loikkasi uros vielä uudemman kerran, koettaen kaataa naaraan alleen, vasten olkikasaa.

Re: Palannut
Post by admin on Apr 23, 2008, 22:45

[[Joo, olen itsekin tässä kamalassa flunssassa ollut, että tasoissa ollaan :'D]]

Naaras naurahti ilkikurinen pilke smaragdinvihreissä silmissään, kun se katseli urosta olkikukkulaltaan. Ei Zephyr näköjään ihan pienestä töytäisystä kaatunut, vaikka hieman horjahtikin. Olisi se ollutkin hieman noloa, jos tuo olisi lattialle saakka pyllähtänyt, kyllä nyt sen verran miestä täytyi olla ettei naaraan töniessä kaatunut.
Pinera painoi etupäätään alas ja heilutteli häntäänsä leikkisästi, mutta tuon silmistä saattoi nähdä ettei tässä ihan leikkimisen ilosta leikitty.

Zephyr loikkasi jälleen Pineran vierelle, mutta tällä kertaa naaras ei estellyt toisen aikeita. Se loikkasi kuitenkin sutta vastaan, mutta antoi toisen kaataa itsensä. Naurahtaen ruskeaturkki kaatui Zephyrin tassujen painamana vasten pehmeitä olkia.
"Entäpä nyt, Metsästäjä?"
Pinera hymyili vinoa, viettelevää hymyään maatessaan siinä uroksen armoilla. Sen vihreät silmät katselivat sutta ja häntä heilahteli hitaasti puolelta toiselle.

Re: Palannut
Post by hitodama on Apr 24, 2008, 19:47

Tällä kertaa Zephyrin leikkisä hyökkäys onnistui edellistä yritystä paremmin, ja Pinera kaatui "vastustelustaan" huolimatta harmaaturkin alle. Varsin mukavalta tuntui uroksesta tällainen hänelle voittoisa ja hallitseva tilanne, ja virne sinisillä suupielillä venyikin entisestään pienen naurahduksenkin huulilta karatessa. Vihreät silmät tuikkivat otsaharjaksen takana ja tutkailivat naarasta arvioivasti. Susi itse kyllä tiesi tasan mitä tahtoi, mutta kuinkahan suora toiminta mahtaisi narttua kiinnostaa?
"No, se vähän riippuu, neiti hyvä..." kuiskaili hukka häntäänsä laiskanoloisesti heilutellen, ennen kuin painautui lähemmäs heinäkasassa makaavaa ruskeaturkkia.

Susi laski päätään alemmas, antaen kuononsa koskettaa varovasti toisen korvaa. Toisaalta oli mukavaa pitkittää tätä nautinnollista odotusta, mutta ei uros ollut koskaan ollut mikään kärsivällisyyden maisteri.
"Oletko ollut kuinkakin tuhma tyttö viimeaikoina?" kysäisi uros näykätessään varovasti toisen korvaa ja vetäessään tämän tuoksua henkeensä. Huumaava tunne valtasi tilaa uroksen mielessä ja enemmän tai vähemmän hellästi tuo nuolaisi ruskeaturkin leukapieliä. Toisella etutassullaan susi silitteli naaraan rintamusta, kietoi tämän tummanruskeaa turkkia varpaidensa ympärille.

Re: Palannut
Post by admin on Apr 28, 2008, 23:37

Naaras naurahti ovela, vino hymy kasvoillaan katsellessaan yläpuolellaan seisovaa urosta. Hetken kuluttua tuo jo laskeutuikin alemmaksi, ja naaras tunsi itsekin olevansa hieman kärsimätön. Zephyr kosketti Pineran korvaa kuonollaan ja ruskeaturkki hengähti vaimeasti. Uroksen kysymykselle naaras naurahti häntäänsä hitaasti heilauttaen.
"Tuhma tyttö? Et uskokaan..."
Se kuiskasi viettelevällä äänellä, näykkäisten urosta kevyesti kuonosta.
"Aiotko sinä rankaista minua?"
Naaras kysyi kallistaen päätään, ja hymyillen vinoa hymyään. Kauniit, vihreät silmät katselivat Zephyrin melko samanvärisiin silmiin ovelasti välkähtäen.

Uroksen läheisyys ja kielen lipaisu sai naaraan sulkemaan nautinnollisesti silmänsä ja henkäisemään vaimeasti.
"Entäpä sinä, Zephyr? Oletko sinä ollut kiltisti?"
Naaras hymyili jälleen velmusti, raottaen silmiään hieman. Se kohotti etutassuaan, ja siveli sillä hellästi suden karheaturkkista kaulaa. Voisipa sekin rankaisupuuhiin ruveta...

Re: Palannut
Post by hitodama on May 2, 2008, 14:06

Vai oli Zephyr tuhman neitokaisen seurakseen saanut? Kuin todisteeksi näykkäisi Pinera urosta kuonosta, eikä susi pannut vastaan, vaikka teeskennellyn pöyristyneeltä koettikin näyttää.
"Vai että sillä tavalla? Ehkäpä sinä sitten ansaitsetkin pienen opetuksen", lausui hukka kulmiaan kurtistaen, kuin olisi ollut määräämässä ilkeälle oppilaalle jälki-istuntoa tai jotakin vastaavaa. Tosin kovin opettajamaista käytöstä ei enää ollut se, kuinka harmaa painoi kuononsa toisen kaulalle ja antoi kielensä kutitella tämän ihoa.
"Eihän sitä nyt tuhmia tyttöjä sovi jättää rangaistuksetta..." kuiskaili susi siirtyessään kuononsa kanssa kohti naaraan rinnuksia.

Häntäänsä heilutellen naurahti Zep ruskeaturkin kysymykselle hänen omasta käytöksestään. Väkisinkin mieleen nousi kuva siitä johtajan valkoharjaksisesta tyttärestä, joka oli inho kasvoiltaan paistaen sättinyt laumalaistaan tämän käyttäytymisestä. Pitäisipä joskus ottaa selvää neidin nimestä, totesi uros mielessään. Vaikka Azallac sisaruskatraasta jostakin syystä hukkaa eniten kiehtoikin, niin voisipa sitä silti muitakin tarkkailla. Sepäs olisikin, kun saisi kaksi prinsessaa vierelleen. Yhtä aikaakin kenties.
"Mitä, minäkö? Minähän olen oikea kiltteyden perikuva!" vastasi harmaaturkki hämmästynyttä esittäen, kuin äskeisiä ajatuksia ei olisi ollut olemassakaan. Uros nosti päänsä naaraan turkista ja tuijotti hetken toista silmät viattomuutta huokuvan suurina, ennen kuin painoi nenänsä kiinni toisen kuonoon. Huulille palaava hymy ja silmille valuva harjas saivat suden hetkessä näyttämään jälleen omalta, hivenen irstaalta itseltään.
"Mutta tänä iltana voinen tehdä poikkeuksen." Samassa koetti uros iskeä hampaansa jopa melko kovakouraisesti kiinni Pineran kurkkuun, tarkoituksenaan saada toinen "pakotettua" kääntymään vatsalleen. Pääsisivät rankaisubileetkin kunnolla käyntiin.

Re: Palannut
Post by admin on May 15, 2008, 22:07

[[Anna anteeksi jumiamiseni, mutta kun koulussa ja töissä käy samaan aikaan, ei kyllä turhaa aikaa jää x____x' Arvostan että jaksat odottaa <3]]

Pinera naurahti katsellen "opettajaansa" ilkikurinen pilke kauniin vihreissä silmissään.
"Sittenpä sinun on varmaan... rankaistava minua..."
Naaras kuiskasi ynähtäen mielihyvästä uroksen kutitellessa kielellään sen kaulaa.

Kuullessaan Zephyrin viattoman vastauksen kysymykseensä, Pinera hymähti ja näykkäisi kevyesti uroksen korvaa, joka nyt sattui sillä hetkellä olemaan sen hampaiden ulottuvilla. Vai muka viaton, pöh. Työnsipä susihukka kuononsakin kiinni Pineran siroon kuonoon, eikä naaras voinut vastustaa kiusausta nuolaista tuon suupieltä.
"Näytä mitä osaat, peto."
Se kuiskutti viettelevä hymy huulilleen leviten.

Eipä uros kauaa aikaillutkaan, ja iski hampaansa Pineran kurkkuun. Naaras ei vastustellut lainkaan, ei, se tosiaan piti tällaisista leikeistä. Se nautti dominoitavana olemisesta. Ja Zephyrhän selkeästi osasi hommansa. Olipa hyvän miehen Pinera tänä yönä napannut.
Puolikuulainen voihkaisi muka kivusta, ja yritti hieman pyristellä vastaan, tosin aikomattakaan onnistua. Pinera kääntyi vatsalleen ja painoi päätään alistuneena, mutta vino, viettelevä hymy kasvoillaan kareillen. Ota minut, Metsästäjä.

Re: Palannut
Post by hitodama on May 16, 2008, 1:35

// Minä taas arvostan sitä, kun joku pystyy käymään yhtä aikaa koulussa sekä töissä. x_x Meikäläinen kyllä kuolisi moisesta. Mutta eiköhän tuo tilanne kohta helpota, kun koulut loppuvat? =3 //

Ikään kuin hyristen Zephyr naurahti toisen sanoille ja antoi kielensä jatkaa leikkiään naaraan turkin seassa.
"Kai minun on sitten pakko", huokaisi uros liioitellun surkealla äänellä, kuin rankaisupuuhat olisivat olleet oikeinkin kurjaa toteutettavaa. Ovela virne suden huulilla puhui kuitenkin omaa totuuttaan; sitä samaa, joka näytti molempien osapuolten vihreistä silmistä tuikkivan. Yöstä olisi tuleva varsin nautinnollinen, totesi uros enemmän kuin tyytyväisenä kuullessaan ruskean mielihyvästä kielivän ynähdyksen.
Työntäessään pikimustan nenänsä kiinni Pineran kuonoon sai uroskin osuutensa kielileikeistä, mikä sai kihelmöivät väristykset kulkemaan pitkin kroppaa. Enempää nuoleskelua ei kuitenkaan enää tarvittu, sillä naaras antoi varsin selväsanaisen luvan siirtyä itse toimintaan. Ja sutta ei todellakaan tarvinnut kahdesti käskeä.

Tempautuen täydellä teholla mukaan leikkiin pakotti Zephyr hampaillaan Pineran kääntymään otollisempaan asentoon tulevaa ajatellen. Kivasti osasi naaraskin osansa esittää, ja toisen näennäinen vastustelu sai uroksen innostumaan entistä enemmän. Susi rakasti valtaa, olihan hän siitä syystä päätynyt aikoinaan jopa veljensä kanssa laumankin perustamaan, ja nartun alistaminen jos mikä oli valtaa parhaimmillaan.
Ei hukka kuitenkaan tosissaan olisi tahtonut ketään tällaiseen pakottaa, hänelle riitti oivallisesti pelkkä mielikuva. Leikki aikuiseen makuun. Todellinen raiskaaminen oli asia aivan erikseen.

Nöyrästi painoi Pinera päänsä alas ja hengitys hieman kiihtyneenä painautui Zephyr jälleen tätä vasten, kuin estäen koiraa pakenemasta. Toisen lämmin keho tuntui nyt aiempaakin kiihottavammalta suden alla, ja veri alkoi varsin nopeasti pakkautua eräälle tietylle alueelle uroksen jalkovälissä. Naaraasta joka solullaan nauttien painoi hukka kuononsa hetkeksi toisen poskelle, sulki silmänsä ja veti tämän tuoksua henkeensä.
Värisevänä huokauksena purkautui ilma sinimaskisen keuhkoista, ennen kuin tuo iski hampaansa kiinni toisen niskaan ja koetti kiskoa tätä seisovilleen. Lyhyt murahdus karkasi uroksen kurkusta, osittain tunnelmaa vahvistamaan, osittain kuumana sykkivän intohimon aiheuttamana.

Re: Palannut
Post by admin on May 18, 2008, 19:20

[[Njoo, kyllä tässä hieman kuollut olinkin. Onneksi on nyt ensi viikko työvapaa kun on koeviikko :3 Kyllä tämä tästä kun kesäloma alkaa.]]

Naaras inahti muka peloissaan, mutta tosiasiassa pelko oli kaukana tuntemuksesta joka äännähdyksen aiheutti. Pinera tunsi uroksen painautuvan voimakkaalla kehollaan sitä vasten, estääkseen pakenemisen. Suden kuono painautui nartun poskelle, ja hetken huumaamana kohotti Pinerakin kuonoaan näykkäistäkseen hellästi toisen korvalehteä. Viimein Zephyr murahduksen saattelemana tarttui hampaillaan puolikuulaisen niskaan, ja alkoi kiskoa.

Pinera voihkaisi ja yritti hetken rimpuilla uroksen otteessa. Hetken kuluttua se kuitenkin kiskottiin jaloilleen, ja siihen naaras jäi seisomaan pää alistuneesti alhaalla, ja kevyesti huohottaen. Vino hymy kuitenkin levisi jälleen sen sirolle kuonolle, ja se katseli urosta vihreät silmät intohimosta tuikkien. Zephyr seisoi nyt sen vierellä, Pineran niskasta edelleen kiinni pitäen. Hitaasti naaras hieraisi itseään suden kylkeä vasten kuin tuota härnätäkseen.

Re: Palannut
Post by hitodama on May 18, 2008, 21:34

Edelleen koetti Pinera näön vuoksi rimpuilla irti Zephyrin otteesta, vaan eipä uros päästänyt irti. Ehkä jopa hivenen entistä kovaotteisemmin kiskoi susi naarasta seisovilleen, kuin olisi ollut oikeinkin vakavissaan asian suhteen. Mustakärkiset korvat painuivat hetkellisesti vasten niskaa, kun lyhyt murahdus kumpusi taas harmaaturkin kurkusta.
Nartun antaessa periksi ja noustessa seisomaan olkipinon päälle siirsi hukka itsensä pois tämän yltä. Vaikeapa toisen olisi tukevasti seistä, mikäli melko samaa kokoluokkaa oleva eläin tönöttäisi tiellä. Samaten toisen niskasta tiiviisti mutta liikaa satuttamatta kiinni pitäminen alkoi käydä varsin vaivalloiseksi naaraan noustessa, ja varovasti valkovatsa irrottikin otteensa ruskeaturkin kiehnätessä kyljessä. Tuskin tuo enää mitään pakoleikkejä tahtoisi, niiden aika oli jo ohi.

Suu virneessä Zephyr nautti Pineran läheisyydestä vierellään, painaen itsensäkin toista vasten. Kieli lipaisi naaraan korvaa ja häntä heilahteli pienieleisesti puolelta toiselle.
"Ehkä kohta opit, miten tuhmille tytöille saattaa käydä", kuiskutti uros yhä rankaisuteemassa pysytellen. Nopeasti näykkäisi susi puolikuumerkin koristamaa korvaa, ennen kuin vetäytyi taemmas. Kuono kosketti matkalla nartun kylkeä, sitten reittä, ennen kuin hukka pysähtyi hetkeksi seisomaan toisen taakse. Näkymiä ihailemaan, kuten uros itse asian olisi ilmaissut. Mutta koska hän oli tänä iltana pomo, ei hän jäänyt enää toisen lupia kyselemään, vaan loikkasi sen enempää aikailematta naaraan selkään. Etutassut hakivat tottuneesti paikkansa toisen kyljillä, hampaiden iskeytyessä jälleen kiinni koiran niskaan. Alapääkin oli jo sopivasti valmiudessa ja alkoi etsiä reittiä naaraan pyhimpään.

Re: Palannut
Post by admin on May 26, 2008, 23:00

Pinerakin hymyili, nauttien uroksen lämpimästä kehosta vierellään. Se tunsi uroksen lipaisevan kielellään sen korvaa ja naaras hieraisi kuonollaan suden karheaa kaulakarvaa.
"Rankaise minua..."
Se kuiskasi uroksen korvanjuuressa, vino hymy kasvoillaan kareillen.

Uros alkoikin jo siirtyä taaemmaksi, kosketellen Pineran hoikkaa vartaloa matkansa varrella. Naaras pysytteli paikoillaan, kunnes Zephyr oli päässyt sen taakse. Naaras naurahti pienesti, ja siirsi häntäänsä sivuun ettei se olisi uroksen näkymien tiellä. Muistaessaan rankaistavan asemansa naaras painoi päätään alistuneesti alemmaksi. Uroksen hypätessä viimein sen selkään, naaras otti tukevamman asennon pysyäkseen pystyssä tuon painon alla. Onneksi susi ei mikään hirveän painava otus ollut, eikä soturinartulla ollut ongelmia tuon kannattelemisessa. Pinera tunsi uroksen hampaiden pureutuvan jälleen niskaansa, ja se vingahti hiljaa. Paha rankaisija, rauh.

Re: Palannut
Post by hitodama on May 27, 2008, 22:50

Pineran jälleen kehottaessa urosta siirtymään rankaisupuuhiin naksautti Zephyr kieltään pari kertaa vasten kitalakea ja pudisteli päätään, vinon hymyn kareillessa huulilla. Niin kärsimätön, niin kärsimätön. Ei sillä, etteikö uros itse olisi ollut, mutta toista oli paljon parempi moittia. Ja eihän rankaistavan sitä paitsi kuulunut haluta tulla rangaistuksi. Sehän olisi nääs ihan epäloogista.
Oikein auliisti siirsi naaras häntäänsä sivummalle, kun susiuros tämän takapäätä arvioivasti katseli. Fiksu tyttö, totesi hukka mielessään, itsekin lyhyesti naurahtaen. Taisi toinen tietää mistä urokset pitivät.

Erittäin tyytyväisenä näkemäänsä loikkasi Zephyr urahtaen ruskean selkään. Vakaasti pysyi naaras aloillaan, eipä tainnut keveän uroksen paino paljonkaan tämän voimille käydä. Harmaaturkin hampaiden tarttuessa kiinni nartun niskaan kuului tuo vingahtavan, mihin uros vain naurahti kumeasti, aivan kuin olisi nauttinut toisen "kärsimyksestä". Musta kuono veti kuuluvasti toisen tuoksua sisäänsä, väreiden kulkiessa pitkin kiihkosta jännittynyttä kehoa.
Varsin nopeasti löysi susi halutun reiän naaraan takapäästä, ja enää enempää aikailematta työnsi itsensä siitä sisään. Koko illan kestänyt odotus oli päättymässä, itse äksönin saadessa alkaa. Vihreät silmät painuivat viirulle uroksen murahtaessa matalasti, hampaiden puristaessa Pineran niskavilloja. Ensimmäinen työntö oli melko varovainen mutta kuitenkin itsevarma, uroksen kyllä tietäessä mitä oli tekemässä. Toinen oli jo voimakkaampi, kolmas edellistä nopeampi. Hengitys alkoi kiihtyä ja etutassut puristivat tiiviisti naaraan kylkiä uroksen ruumiin täyttyessä kuumasta nautinnosta.

Re: Palannut
Post by admin on Jun 5, 2008, 23:15

Hetken hapuilun jälkeen löysi uros viimein etsimänsä, ja naaras tunsi tuon työntyvän hitaasti sisäänsä. Pinera vingahti jälleen, ja painoi päätään alemmaksi. Naaras värähti nautinnosta tuntiessaan uroksen liikkuvan varovasti mutta päättäväisesti sen sisällä. Suorastaan piinaavan hitaasti!

No nopeutuihan se tahti siitä, ja naaraankin hengitys alkoi pikkuhiljaa kiihtyä. Sen silmät painuivat kiinni.
"Nopeammin..."
Pinera inahti vaativasti, vaikka eihän se ollut sellaisessa asemassa että olisi voinut rankaisijaansa käskeä.

Re: Palannut
Post by hitodama on Jun 6, 2008, 1:23

Hengitys kiihtyi pulssin mukana, kun Zephyr jatkoi nautinnollista työtään Pineran selästä käsin. Urahdus toisensa perään kantautui uroksen kurkusta, silmien painuessa liki kiinni asti.
Pikku hiljaa vauhti kiihtyi, mutta mitä naaraan suusta silti kuuluikaan? Vaativa äänensävy sai suden kurtistamaan kulmiaan hivenen pettyneesti. Luuliko toinen todella, ettei uros tiennyt mitä oli tekemässä? Kärsimätön, sitä tämä narttu taisi todellakin olla. Hitaasti hyvä tulee, tai hyvin tulee, miten sen tässä tilanteessa tahtoikaan ajatella.

Koska puolikuulaisen olisi kuulunut kiltisti alistua rooliinsa, ei suuri rankaisija toki jättänyt koiran käskytysyritystä vaille seurausta. Murahtaen kiskaisi Zephyr toista niskanahasta, samalla jopa hivenen kovakouraisesti syvälle naaraaseen työntyen. Sitä saa mitä tilaa, neiti hyvä.
Ei toisen pyyntöä kuitenkaan sopinut jättää täysin vaille huomiota, joten jahka ruskeaturkki oli palautettu takaisin ruotuun, jatkoi susi työntelyään yhä nopeutuvalla tahdilla.
Nautinto säteili hetki hetkeltä yhä polttavampana halki harmaaturkkisen kehon merkkinä siitä, ettei huvi tulisi jatkumaan enää kovin kauan. Se ei kuitenkaan estänyt sutta ottamasta kaikin voimin iloa irti siitä, mitä vielä oli jäljellä tästä nautintojen yöstä.

Re: Palannut
Post by admin on Jun 18, 2008, 22:11

[[Anteeksi kun joudut kestämään epäaktiivisuuttani x___x']]

Voi kyllähän Pinera tajusi uroksen osaavan hommansa. Tuon liikkeiden varmuus ja koko olemus kieli siitä ettei tämä tosiaankaan tuon ensimmäinen kerta ollut. Zephyr tiesi mistä naaraat pitivät, ja pysyi mukana leikissä edelleenkin. Sen naaras sai huomata sanojensa vastineeksi saamalleen rangaistukselle.

Zephyr kiskaisi Pineran niskanahasta, ja työntyi kovakouraisesti naaraan sisälle. Pinera vingahti tukahtuneesti, muttei voinut estää pientä vinoa hymyä leviämästä kasvoilleen. Naaras kohotti kuonoaan nautinnollinen huohotus hivenen kiihtyen. Vihreät silmät painuivat kiinni lämpimien väristysten kulkiessa sen ruumiin lävitse, ja Pinera tunsi olevansa myöskin lähellä huipentumaansa.

Re: Palannut
Post by hitodama on Jun 18, 2008, 23:15

// Thiihii, kyllähän minä tässä kestelen ihan mieluusti. ^^ //

Vauhti kiihtyi entisestään ja kaikenlainen varovaisuus alkoi olla taakse jäänyttä elämää. Jo melko raskaasti huohottaessaan päästi Zephyr oikeastaan vahingossa leukojensa otteen höltymään Pineran niskanahasta, roolileikin idean alkaessa unohtua kiihkon täyttämästä mielestä. Aivoihin kun ei tainnut mahtua enää yhtään mitään muuta, kuin naaraan jyystämisestä aiheutuva polttava nautinto, joka tuntui saavan uroksen räjähtämään hetkellä millä hyvänsä.
Ja eipä aikaakaan, kun eräänlainen räjähdys jo tapahtuikin, suden lauetessa puolikuulaisnartun sisään. Mielihyvästä äänekkäästi urahtaen työnsi uros itsensä vielä syvälle naaraaseen, kuin kaiken hienoksi loppuhuipennukseksi, grande finaleksi. Korvat painuivat vasten niskaan ja silmissä tuntui säkenöivän tähtiä, suden nuolaistessa muutaman kerran kiihkeästi ruskeaturkkista niskaa. Olit hyvä beibi, mutta minä olin vielä parempi.

Pienen hetken kuluttua alkoi Zephyr ujuttaa itseään pois toisen selästä, prosessin muistuttaessa ennemminkin valumista kuin aloituksessa nähtyä innokasta loikkaamista. Kielensä roikkui suun sivulla uroksen yhä raskaasti huohottaessa, mutta silmät tuikkivat vieläkin sitä samaa ilkikurista pilkettään, mitä olivat koko illan ajan tehneet.
Raukeasti asteli harmaaturkki puolikuulaisen vierelle, itseään samalla vasten toisen kylkeä kiehnäten. Kuono kurottui kokeilevasti koskettamaa Pineran poskea, harjaksen roikkuessa velttona suden silmillä.
"No?" lausui hukka kysyvästi, kun hengitys alkoi pikku hiljaa tasaantua. "Olinko minä hyvä vai ehkä kenties hyvä?" Muuta vastaustahan ei ollut olemassa.

Re: Palannut
Post by admin on Jun 29, 2008, 0:40

Pineran hengitys kiihtyi uroksen ajaessa sitä kohti huipentumaansa, ja sen voihkinta alkoi muistuttaa ulvahtelua. Naaraan koko vartalo tuntui olevan tulessa, eikä se edes huomannut uroksen otteen kirpoavan niskanahastaan. Eipä se ollut tuon otteeseen tai heidän roolileikkiinsä kyennyt keskittymään enää vähään aikaan.

Viimein uros laukesi sen sisään, ja laskeutui alas Pineran selästä. Naaras huojahti hivenen tuntiessaan painon poistuvan äkisti, mutta saipa tuo pidettyä tasapainonsa huterien heinäpaalien päällä. Edelleen raskaasti huohottaen naaras käänsi vihreiden silmiensä katseen vierelleen astelleeseen urokseen. Pinerankin silmät tuikkivat tyytyväisinä, ja sen kasvoille levisi väsynyt, mutta ilkikurinen hymy.
"Sinä olet mahdoton."
Se naurahti uroksen kysymykselle ja näykkäisi tuota korvalehdestä. Pinera kiehnäytyi myöskin Zephyrin kylkeen, ja painoi päänsä tuon karheahkoa sudenturkkia vasten.

Pieni lepo kelpaisi kyllä nyt varmasti kummallekin. Urheilun jälkeen sitä oli aina mukavan raukea ja väsynyt. Naaras istahti heinäpaalien päälle ja nojautui kevyesti Zephyrin kylkeen.

Re: Palannut
Post by hitodama on Jun 29, 2008, 15:23

Voih, ei Pinera sitten kehunutkaan Zephyriä maasta taivaisiin, kuten uros olisi toivonut, mutta ei hän toki antanut pienoisen pettymyksensä kasvoiltaan näkyä. Kepeästi hukka vain naurahti naaraan tavoin, samalla mielessään lapojaan kohauttaen: ei hän tarvinnut toisen sanoja tiedostaakseen omaa täydellisyyttään.
"Ehkä sitten vähän", totesi harmaaturkki muka alistuvalla äänellä, luimistaen näykkimisen kohteeksi joutunutta korvaansa pakosalle. Vaan ei hukka kuitenkaan väistänyt ruskeaturkin istuutuessa hänen vierelleen ja painautuessa lämpimänä häntä vasten.

Hetken Zephyr olisi vain tahtonut jäädä siihen, painautua maate vasten olkikasaa lepäämään kaunottarensa kanssa. Ajatuksesta ihastuneena painoi uros kuononsa toisen niskaan ja veti henkeensä tämän hurmaavaa ominaistuoksua. Oli niin kivaa.
Mutta sitten melko lempeäksi muuttunut hymy hyytyi jossakin Pineran niskavillojen suojissa, karun todellisuuden palatessa suden mieleen. Aamu kun tulisi kuitenkin yllättävän nopeasti, ja sitten pitäisi kenties lähteä etsimään syötävää toisen kanssa. Rupatella joutavia ja olla miellyttävää seuraa, sitähän nartut aina halusivat. Ei urosta enää huvittanut, olihan hän jo saanut mitä oli tullut hakemaankin. Pinera oli oikein mukava naaras, mutta ei uros mitään sen syvällisempää tahtonut. Niinpä mukavan illan taisi olla aika päättyä tähän.

Hiukan haikeasti vetäytyi Zephyr toisen syleilystä, katsellen tätä pää hurmaavasti kallellaan. Vihreät silmät tuikkivat yhä ilkikurisesti, pienen virneenkin sinisävyisillä huulilla leikkiessä.
"Olet oikein kiva neito, Pinera", lausahti uros äänensävyllä, joka kyllä riitti kertomaan, mitä tuleman piti.
"Leikitään joskus toistekin?" jatkoi hukka häntäänsä heilauttaen ja silmäänsä puolikuulaiselle iskien.
Jäämättä odottelemaan haikeita jäähyväisiä käännähti harmaa kannoillaan ja loikkasi alas heinäpaalilta. Sirosti tämä sipsutteli ovelle, jonka takana aukeni yötä kohden hämärtynyt metsämaisema. Sieltä hukka vielä vilkaisi yhden illan kumppaniaan ja nuolaisi huuliaan.
"Näkemisiin, siis." Sanojen myötä luikahti uros ulos ladosta, itsekseen myhäillen. Oli ollut mitä tyydyttävin ilta, jonka jälkeen sopisi taas palata viettämään lokoisaa elämää Ederan maille. Vaan ensin pitäisi kyllä käydä torkkumassa jossakin, sillä voimiahan tällainen urheilu kummasti verotti.
Niinpä katosi sinimaski puiden tummaan varjoon, mitä suurimmissa määrin itseensä ja retkeensä tyytyväisenä.

// Näinpä se nyt ilkeästi häipyi, jotta pääsee seuraavaa neitosta tapaamaan. ; D Kiitosta kovasti tästäkin pelistä, oli muksaa! <3 //

Re: Palannut
Post by admin on Jun 30, 2008, 15:16

Pinera nautti myöskin heidän hellästä hetkestään, mutta se oli myös samoilla linjoilla uroksen kanssa. Pinera harrasti usein yhden yön juttuja, mutta sillä ei ollut missään vaiheessa ollut suunnitelmissa hankkia pysyvämpää suhdetta. Näin oli ihan hyvä. Oli aina ollut, ja tulisi aina olemaan. Ei naaras halunnut perhettäkään perustaa, vaikka se pennuista pitikin. Soturin elämään sellainen ei kuulunut. Ja ahdistusta se vain toisi kun lahkolaiset olisivat pentujen kimpussa. Ei Pinera halunnut sellaista elämää jälkikasvulleen, vaikka se olikin omaan tilanteeseensa oikein tyytyväinen. Eiköhän Puolikuun klaani pärjäisi aivan hyvin ilman sen jälkeläisiäkin.

Pinera havahtui mietteistään uroksen vetäytyessä kauemmaksi. Naaras hymähti häntäänsä heilauttaen.
"Etpä sinäkään hullumpi ole."
Se virnisti iskien silmää urokselle. Toisen ehdotuksen kuullessaan se naurahti.
"Toki. Jos enää saat minua kiinni."
Se lausahti silmissään ovela pilke. Naaras katseli kuinka uros katosi ladon ovesta ulos yön hämärään. Haukotuksen saattelemana naaras kävi makuulle heinäpaalin päälle ja antoi silmänsä painua kiinni. Nyt sitä saattaisi jopa saada unenpäästä kiinni.

[[Jeps, kiitokset kivasta pelistä sinullekin, ja tosiaan anteeksi kun niin hidas olin : D Mutta pelataan toistekin <333]]