Zephyr - RPGs

Edera » Kylä » Rakkautta vastaantulijoille

Rakkautta vastaantulijoille
Post by summer on May 20, 2012, 20:10

Vaaleanruskea susinarttu sipsutti tärkeänä kohti Ederan kylää. Punatukkainen haistoi jo kirsussaan rakennusten puisen tuoksun ja tiesi heidän olevan jo lähellä. Giselle johdatti parhaillaan toista ranskan kielen taitajaa kohti Ederan aarreaittaa. Narttu ei oikein uskonut olevansa luvallisilla teillä periaatteessa viedessään vieraslaumalaisen omille mailleen, mutta sillä narttu ei ajatellut vaivaavansa päätään. Ainahan hän jotain puolustuksekseen keksisi mikäli tiukka paikka yllättäisi. Giselle ja Viviane eivät olleet ystäviä, joten Giselle ei uskonut joutuvansa ottamaan vastuuta toisesta. Punatukkainen suhtautui vanhempaan narttuun lähinnä todella kilpailunhaluisesti, sillä vaikka Giselle ei sitä halunnutkaan myöntää, oli kaksikolla huomattavan paljon yhteistä. Siitä huolimatta, Giselle tahtoi olla parempi.

"Katso, pääsimme kuin pääsimmekin perille", narttu sanoi sujuvaksi ranskaksi ja hymyili. Matka oli kestänyt aikansa, eikä Gisellellä ollut meinannut riittää puheenaiheet saati kiinnostus toisen kanssa seurustelemiseen, mutta nyt kun kylä oli jo aivan kivenheiton päässä, tuntui nartun kiinnostus heräävän uudestaan ja voimakkaampana. Kahden talon välistä luikahdettuaan nartut olivatkin jo keskellä talojen keskittämää aluetta. Giselle katseli molempiin suuntiin tiellä ja käänsi sitten katseensa Vivianeen. Pistävänkeltainen katse oli terävä ja ylpeä ja hymy mairea ja hieman teennäinen, mutta se olikin tarkoitus.
"Voi, miten mielenkiintoiselta kaikki talot näyttävätkään! Mitähän tuollakin on?" narttu sanoi, mutta hänen mielenkiintonsa oli keskittynyt eniten melko hyväkuntoiseen taloon, jonka vieressä nartut olivat. Se oli sama, jossa Giselle oli Ciarin kanssa pitänyt sadetta. Narttu hymyili ja hyppäsi askelmien yli talon kuistille.

{{Hehe hitto en nyt kelannut että mitä kautta nää oikein menivät sinne kylään :'DD mut sovitaan et ne vähän kiers sillee etteivät nyt kokonaan Ederan maiden läpi menneet.. : D mutta Sparrow ja Viv jatkamaan!
ja joo, olen kuunnellut liikaa Pariisin kevättä.. : D}}

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by sparrow on May 20, 2012, 20:26

Ranskatar seurasi kohtalotoverinsa perässä laupiaana kuin parahin lammaskin konsanaan.
Ja vaikka narttu ei olisi sitä halunnutkaan myöntää, oli hänellä ja Gisellellä hyvinkin paljon yhteistä. Tietenkään sieppari ei sanonut sitä äänen, sehän olisi ollut..., niin. Kun punatukkainen puki sanoiksi päivänselvän asian, oranssinkukertava hymähti, ja sanoi, "Tottakai me pääsimme",
itsekkin sujuvalle ranskankielellä. Ranskatar katseli hetkenaikaa kaikessa rauhassa ympärilleen, havaiten myös varsin sievän hyväkuntoisen, pikkutalon. Kuten arvattua, oli punatukkainen hypännyt jo kyseisentalon kuistille, Viviainen vastataessa pienellä viiveellä, "Siitä täytyy ottaa selvää", itsekeskeinen, ja aavistuksen sarkastinen hymynkaare kohosi suden kapeapiirteisille kasvoille, sen myös loikkiessa sulavin loikin talon kuiskille, joka narahti nartun laskeutumisen myötä. "Mennään", Se sanahti, tönäisten sitten kirsullaan hökkelin narisevan oven auki. Ilma talon sisällä oli aavistuksen tunkkainen, ja sai nartun aivastamaan.
Sittemmin ranskatar otti askelia eteenpäin, pälyillen ympärileen ja havaiten syrjäisessä nurkassa olevan, keskikokoisen, aukiolevan, laatikon. Carmislainen kipitti laatikon luokse, napaten miltei heti hampaidensa väliin varsin kulahtaneen, ison ja vihertävän, hellehatun.
Ranskatar heitti sen maahan, naurahtaen, "Siinä sinulle hellehattu", Oranssinkukertava sanahti ivallisesti, jatkaen aarteidenetsimistä.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by summer on May 20, 2012, 20:51

Viviane ehti talon sisälle ennen Giselleä, mikä tottakai ärsytti narttua hieman. Punatukkainen kuitenkin luikahti heti valkokasvoisen perästä talon sisään, joka ainakin nopealla ensivilkaisulla näytti aivan tismalleen samalta kuin ennenkin. Pienen ikkunan vieressä oli suhteellisen hyvässä kunnossa oleva sänky, jonka nartun silmät huomasivat ensimmäiseksi. Giselle kuitenkin kääntyi katsomaan mitä Viviane mahtoi tehdä, toinen oli jo löytänyt jonkun laatikon jonka sisältöä penkoi.
"Hyi hem-", Giselle aloitti katsoessaan inhonsekaisin ilmein rumaa hattua lattialla.
"Se sopisi sinulle paremmin. Tiedätkö, silmiesi väriin ja niin. Oooh se olisi hienon näköistä", Giselle irvaili toiselle takaisin, hymyillen kuitenkin makeasti. Narttu ei nähnyt mitään kovin mielenkiintoista lähellään, mutta tuli kuitenkin Vivin lähelle ja avasi kiinni olevan pienemmän laatikon. Sisältö oli pääasiassa epämääräistä huivisotkua ja jokainen huiveista oli Gisellen silmään toinen toistaan rumempia. Narttu kietaisi yhden kaulansa ympärille ja heitti toisen Vivianea kohti.
"Tämä voisi sopia hattuun, ole hyvä", narttu sanoi, tonkien yhä syvemmälle. Huiveista ei meinannut tulla loppua.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by sparrow on May 21, 2012, 14:25

"Voi kiitos",Viviaine vastasi Gisellelle, siristäen jäänsinisiä silmiään. Punatukkainen jatkoi aarteidenetsimistä, ranskattaren katsellessa tilannetta sivusta owo' - ilmeellä kun laatikosta näytti tulevan vain lisää huiveja ja huiveja. Jestas. Pian narttu heitti yhden, varsin karsean, huivin narttua kohden, suden kurtistaessa inhoten kulmiaan, "Hyi..., En ole ikinä välittänyt huiveista", oranssinkukertava sanahti, pudistellen kammoten siropiirteistä pääkoppaansa.
Sittemmin se huomasi kauempana olevan, huomattavasti pienemmän, laatikon toisella puolella taloa, ja suuntasi sitä kohti, havaiten miltei heti laatikon pohjassa kimmeltävän, klassisen mutta silti soman, helmikaulakorun. Sieppari hymähti, kävellen helmet hampaidensa välissä takaisin Gisellen tykö, yrittäen pujottaa sen nartun kaulaan - vaikka, tosiaan eiväthän he mitään ystäviä olleetkaan -. "Oh, siinä", Viviaine sanoi, sarkastiseen sävyyn hymyillen, vaikka koru sinällään oli oikein nätti.

/ Kohta voitaisiin kutsua Hito paikalle, hm? :---) \

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by summer on May 21, 2012, 20:56

Giselle virnisti Vivianelle tämän kiittäessä punapäätä hatusta tai 'kohteliaisuudesta' tai mistä sitten ikinä kiittikään. Kaikki mahdolliset kohteliaisuudet joita Giselle olikin ehkä suustaan päästäneet olivat jollain tapaa vinoiluja, mutta ilmeisesti Viviane ei ollut tajunnut sitä tai sitten ei vain välittänyt.
"En minäkään. Enkä ihmettelekään, nämähän ovat ihan kamalia", Giselle vastasi, tonkien vieläkin syvemmälle. Pian huivit kuitenkin loppuivat ja Giselle tavoitti laatikon puisen pohjan. Punapää pettyi suuresti kun pohjalla ei ollutkaan mitään mielenkiintoista. Kaiken tämän kaivamisen vaivan nähtyään se olisi ollut vain reilua. Viviane oli sillä aikaa kävellyt kauemmaksi ja löytänyt ihan sievät helmet, jotka sitten pujotti taitavasti Gisellen kaulaan ennen kuin hän edes ehti huomata sitä. Nyt nartulla oli kaulassaan ruman huivin lisäksi jotain ihan varteenotettavaa, vaikkei narttu oikeastaan ollut tullut edes etsimään mitään tiettyä.
"Kiitos, nämähän ovat ihan kivat! Sinulla onkin ihan hyvä maku", narttu sanoi päivitellen helmien ulkonäköä kovaan ääneen. Giselle ei ollut varma mitä Vivianen sarkastinen hymy tarkoitti, ehkäpä helmet olivat tästä rumat. Punatukasta ne kuitenkin olivat ihan siedettävän näköiset, joten narttu ei ottanut niitä yltään.
"Ehkäpä täältä löytyisi jotain kaunistusta sinullekin!" ranskatar hihkaisi pirullinen pilke silmäkulmassa ja avasi lipastonlaatikon huivilaatikon yläpuolelta. Sieltäkään ei kuitenkaan löytynyt mitään mielenkiintoista tai ainakaan mitään mikä olisi pistänyt nartun silmään.

{{Jooo mikäetteii! : D}}

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by hitodama on May 23, 2012, 14:14

// Tähän väliin siis Zephyr tulee trollaamaan! //

Joskus se aurinko toden totta paistoi risukasaankin! Kerrassaan kiduttavien kuukausien jälkeen Zephyr oli viimeisten viikkojen ajan nauttinut olostaan mitä suurimmissa määrin, vaikka töitä tuoreella kaartinjohtajalla yhä piisasikin. Hän sai kuitenkin tehdä hommansa miten itse katsoi parhaaksi ilman simputusta ja tietäen kaiken lisäksi sen, että hänen puolisonsa seisoisi kyllä uroksen työskentelytapojen takana. Parilla meni nimittäin nykyään verrattain hyvin eikä sinimaskisen tietojen mukaan yhdelläkään vartiokaartilaisella ollut mitään valittamista hänen työstään, joten Ederan johtaja saattoi keskittyä vapaasti omiin tehtäviinsä vailla murhetta siitä, että kaarti olisi joutunut uudelleen sellaiseen jamaan kuin missä se Isterin valtakautena oli lopulta ollut.

Ja vaikka olikin melkoisen iso pomo Ederan sisällä, hoiti Zephyr itsekin rajavartiointia aina kun se oli tarpeen. Tällä kertaa hän oli juuri palailemassa kylän kautta lauman länsirajalta, kun hukka yllätyksekseen kuuli yhdestä alueen hienoimmista taloista kerrassaan kummallista puhetta. Käsittämättömät sanat saivat harmaaturkin kurtistamaan ihmeissään kulmiaan, mutta sen enempiä epäröimättä käänsi hän kuitenkin kurssinsa kohti mölytalon ulko-ovea. Uros loikki paikalle melkoisen kevyesti, mutta sai kuitenkin kuistin vanhat laudat narahtamaan pari kertaa ennen kuin oli valmis kurkistamaan millaista joukkoa seinien sisällä oikein oleilikaan.
"Ederan vartiokaartista, päivää", susi aloitti virallisesti, mutta kuitenkin suhteellisen rentoon äänensävyyn.
"Saanen udella keiden kanssa olen tekemisissä?" hän jatkoi antaessaan silmiensä tottua talon hämäryyteen sen verran, että saattoi erottaa kaksi kauniimman sukupuolen edustajaa kaivelemasta ihmisten vanhoja tavaroita.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by sparrow on May 23, 2012, 19:27

"Siinä olet kyllä harvinaisen oikeassa", Ranskatar vastasi Gisellelle, irvistäen itsekseen.
Ja kappas, punatukkainen näytti jopa pitävän saamistaan helmistä. Okei, kieltämättä Viviaine olisi halunnut ne nyt itselleen, mutta jaa'a, ne sopivat luultavasti Gisellelle paremmin - ja siispä
oranssinkukertava soi kohtalotoverilleen lempeän hymynkaaren, Tietenkin," se vastasi itserakkaaksi, nyökäyttäen sitten päätään Gisellen ilmaistessa rupeamaan etsimään jotain kivaa ja nättiä siepparillekkin. "Jatka sinä vaan etsimistä, minä.... " Oranssinkukertava sanahti, kuullen sitten lähettyviltään askelia, ja pian joku puhuikin. Viviaine ei antanut järkyttyneen ilmeensä keikkua kasvoillaan kovin kauaa, vaan miltei heti sen korvasi mitä ystävällisin, vilpittömästi onnellisin hymy pitkiin aikoihin. Kolmin aina kivempaa, neh.
"Hei vain", Ranskatar sanoi, silmäillen urosta aina hännänpäästä silmiin asti; ei ollenkaan hullumpi tapaus, ja vielä vartiokaartista! (mikä oli kyllä oletettavaa, kun oltiin Ederan maillakin).
Ihme kyllä, toinen ei ainakaan vielä ajanut kaksikkoa pois, hm. Susi yskäisi, tajuttaan hiljenneen hyvin pitkäksikin aikaa. "Viviaine, Carmiksesta", Se sanoi, syrjäsilmällä katsahtaen Giselleä. Pyh, toinen saisi esittäytyä itse. "Vai olet sinä ihan Vartiokaartista, se on varmaan kivaa. Sinun nimesi oli?" Oranssinkukertava kysyi, kallistaen siropiirteistä pääkoppaansa, edelleenkin hymyillen. Sittemmin sieppari kääntyi punatukkaisen pariin, iskien toiselle silmää. "Me saimme seuraa, hyvännäköistä semmoista", Onneksi narttu puhui Gisellelle ranskaksi, eipähän uros tajunnut mistä he puhuivat - ainakaan toivottavasti.

/ Otetaan varmaan järkäksi Summeri - Sparrow - Hito? : DD Ettei keneltäkään mene muitten roolaukset ohi yms. \

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by hitodama on May 23, 2012, 19:40

// Tällä hetkellä me näytämme kylläkin olevan järjestyksessä Summer --> hitodama --> Sparrow, minkä säilyttäminen olisi mielestäni ihan loogista. =') Asialla kuitenkaan ei ole minulle sen suuremmalti väliä, kunhan ollaan vaan kaikki tietoisia siitä mikä pelijärkäksi vakiinnutetaan. //

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by summer on May 24, 2012, 13:29

Giselle pyöräytti silmiään Vivianen vastaukselle. Niin, tottakai toisella oli hyvä maku. Narttu kumminkin jatkoi hymyilyään, mitä sitä turhaan hapannaamalta näyttäisi. Vaaleaturkkinen kuitenkin jatkoi jonkin mielenkiintoisen etsimistä, vaikka mitään ei oikeastaan tuntunut löytyvän. Lukuunottamatta helmiä ja huiveja tai jotain muita rumia tavaroita. Gisellekin kuuli jonkun äänen, mutta ei noteerannut sitä sen kummemmin. Taloista kuului aina jotain ihme narinaa vaikka olisi ollut siellä ihan yksinkin. Nartun selkä oli ovelle päin, joten hän säikähti kuullessaan sieltäpäin kolmannen äänen, joka kuului urokselle. Giselle kääntyi nopeasti ja huomasi hämärässä ovensuussa susiurokse. Ranskatar räpäytti silmiään kerran, vai oli toinen vartiokaartista. Narttu ei ollut vielä kertaakaan tavannut yhtäkään heistä, mutta oli kuullut paljon hyvää. Ja pahaakin, mutta vain edellisestä kaartista.
"Päivää", Gisellekin sanoi hymyillen toiselle. Nyt saisi ranskanpuhuminen jäädä, tai vartiokaartilainen pitäisi heitä ihan outoina. Punatukkainen oli juuri avaamassa suunsa esittäytyäkseen tuolle vartiokaartilaiselle, kun narttu kuuli Vivianen auliisti kertovan olevansa Carmiksesta. Punapää loi Vivianeen katseen, joka viestitti toiselle tämän olevan idiootti. Vartiokaartilainen tuskin arvostaisi Vivin vieraslaumalaisuutta vaikka toinen olikin susi. Eikö narttu tiennyt mitään? Nyt sinimaskinen varmasti luulisi Gisellen tuoneen Vivianen tänne. Mikä olikin osittain totta, mutta ei kuitenkaan todellakaan kaiken arvoista mikäli hän nyt joutusi johonkin hankaluuksiin.
"En tiennytkään että olet Carmiksesta", Giselle sanoi sitten ja katseli Vivianea hieman ylimielisesti, siirtäen katseensa kuitenkin nopeasti takaisin vartiokaartilaiseen.
"Minä olen Giselle. Ederasta", punatukkainen lopulta vain sanoi ja hymyili lämpimästi. Vivianen kommentille Giselle vain ynähti tuskin kuulumattomasti ja virnisti. Mitähän tästäkin vielä tulisi?

{{Öäää minäkin ymmärsin nyt niin että hito olisi seuraavana ja hänen jälkeen sitten Sparrow : O siinä järjestyksessähän me nytkin pelattiin :')) }}

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by hitodama on Jun 2, 2012, 13:42

Zephyrin räpyteltyä enimmät häikäisyefektit silmistään havaitsi hän entistä tarkemmin sen, millainen kaksikko taloon oikein oli tunkeutunut rymyämään. Ensimmäisenä esittäytyvä Viviaine myönsi avoimesti olevansa Carmiksesta ja sai tällä paljastuksella kaartinjohtajan kurtistamaan kulmiaan, mutta ilme pyyhkiytyi nopeasti pois äimistyksen tieltä uroksen kääntäessä silmänsä kohti toista hukkaneitoa. Ellei se olisi ollut täysin mahdotonta, olisi harmaaturkki voinut vaikka vannoa tehneensä juuri aikamatkan omaan menneisyyteensä ja katselevansa Raquelia, hänen kauan sitten rakastamaansa naarasta, juuri sellaisena kuin miltä tämä oli näyttänyt heidän viimeisen kerran kohdatessaan mantereella. Mutta aikaahan oli kulunut hyvänen aika useita vuosia! Edes punapään kertoessa nimensä olevan Giselle ei Zephyr osannut vielä kunnolla sisäistää sitä tosiasiaa, että oli nyt tekemisissä harmikseen ihan toisen tyttösen kanssa.
"Olen, krhm, nimeni on Zephyr ja toimin vartiokaartin johtajana", uros kuitenkin lopulta sai vastatuksi. Vaikka seuraavat sanansa koskivat oikeastaan vain Viviainea, piti hukka edelleen katseensa tiukasti Gisellessä ja puhui puheensa ikään kuin jonkin automaatin kautta, kiinnittämättä lauseisiinsa itse sen suurempaa huomiota.
"Tietänette, että Ederan rajat on suljettu vieraslaumalaisilta, myös carmislaisilta ja lahkolaisilta", kaartilainen totesi tulkittuaan valkonaaman käsittäättömät sanat lahkokieleksi.
"Onko teillä antaa mitään syytä sille, miksi siitä huolimatta juuri sellaisen mailtamme nyt yhytän?"

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by sparrow on Jun 2, 2012, 20:31

Samassa ranskatar tajusi paljastuneensa ja jos tämä olisi ollut sarjakuva, olisi sen pään päällä leijunut nyt ajatuskupla jossa luki 'busted!'. Oranssinkukertava piti kuitenkin pokerinaamaansa yllä, ihmetellen hieman Zephyriksi esittäytyneen reaktiota Giselleen. Kun hopeanvivahtava sittemmin arveli, että Viviaine oli puhunut lahkoa, tämä naurahti huolettomasti, pudistellen vaivihkaa päätään. "Voi ei", sieppari tuhahti, "En minä lahkoa puhunut, vaan ranskaa", se täsmensi vaikkei tiennyt uskoisiko kaartilainen sitä. Zephyrin tiedustellessa syytä, miksi narttu oli edelleen Ederan mailla, tämä rykäisi, syrjäsilmällä katsahtaen Giselleä, joka ei näyttänyt mitenkään auttavan. Kiitti vaan. "No tuota...," ranskatar mutisi tuntien punastuvansa jossain todella syvällä turkkinsa alla. Samantien se keksi. "Giselle. Hän.. Tai no, oli minun ideani lähtemään tänne etsimään aarteiteita Gisellelle, mutta mielestäni.,. " Viviaine sanahti, vetäisten syvään henkeä. Tässä pitäisi nyt rauhoittua, yhden jos toisenkin. "Mielestäni hän olisi voinut vihjata, ettei täällä kaivata vieraslaumalaisia - kerta Ederalainen on ja nämä asiat tietää. " Oranssinkukertava ei tuntenut omantunnonkoputuksia, sehän oli kertonut tarinan omasta näkökulmastaan, ehkä muutamalla valkoisella valheella somisteltuna, mutta, no can do. Eihän Viviaine ajatellut ketään muuta kuin itseään: ja sitäpaitsi, eiväthän he Gisellen kanssa olleet edes ystäviä. Miksi sitten vaivautua? Njaa.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by summer on Jun 7, 2012, 1:01

Giselle huomasi heti tämän uuden kaartituttavuuden, Zephyrin, tuijottavan häntä tarkasti, paljon tarkemmin kuin Vivianea. Narttu katsoi urosta takaisin, koettaen miettiä oliko nähnyt toisen aiemminkin vai mikä tässä nyt oli. Tai kukaties kaartilainen oli sokaistunut Gisellen kauneudesta, sillä tottahan narttu tiedosti ulkonäkönsä. Punaturkkainen ei tiennyt miten asian laita oli, mutta nautti silti uroksen katseesta, jota Vivianelle ei suotu yhtä paljon. Giselle hymyili Zephyrille, sillä vaikka uroksen katse ei olisi merkinnyt mitään hyvää, ei hymyily ainakaa ollut pahitteeksi.
"Aarteita", Giselle sanoi tirskahtaen ja katsoi rumia hattuja joita ranskattaret olivat löytäneet. Punatukkainen koetti vähän keventää tunnelmaa, sillä hän ei tosiaan tiennyt seuraisiko tästä nyt jotain pahaa hänelle vai ei.
Gisellellä ei ollut mitään hyvää syytä selitellä oloaan täällä, mutta tottahan ederalainen sai maillaan olla. Viviane kuitenkin selitteli tilanteen kulun Gisellen kannalta hieman epäedullisesti, eikä nartun mieltä kohentanut yhtään se, että sinimaskisen uroksen katse oli hänessä eikä Vivianessa, joka tässä ennemminkin se pahantekijä oli.
"Anteeksi, minä luulin että sinä tiesit sen jo", narttu sanoi lopulta katsoen Vivianea ja luoden tähän surullisen katseen.
"Olen pahoillani että johdatin Vivianen tänne. En tosiaan tiennyt hänen olevan jostain muusta laumasta", Giselle sitten sanoi Zephyrille, koettaen näyttää niin viattomalta kuin kasvoillaan pystyi.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by hitodama on Jun 13, 2012, 22:32

Jos susiporukka todellakin olisi seikkaillut sarjakuvassa, olisi Gisellen huulilleen nostattama suloinen hymy saanut Zephyrin silmät muuttumaan pamppaileviksi sydämiksi, jollaisia yksi kappale hänen rinnastaan todellisuudessa löytyikin. Nyt hänen oli kuitenkin tyytyminen vastaamaan hymyyn hymyllä, joten hukka kohotti suupielensä vinommanpuoleiseen virneeseen. Viviainen selitykset ranskan puhumisesta hän ohitti lapojaan kohauttaen, sillä carmislaisuus tässä nyt kuitenkin se suurempi synti oli, ja antoi asian jäädä siihen.
"Luulisi kyllä ihan kaikkien andriaanalaisten tietävän Ederan rajasäädöksistä", hukka vielä moitti repiessään suurella vaivalla katseensa irti punatukasta ja kääntäessään silmänsä kohti tunkeilijaa. Onnekseen Unisieppari sattui olemaan melko nätti hukka hänkin, joten nopeasti viimeinenkin auktoriteetin häivä suli pois uroksen äänestä hänen heilauttaessaan otsaharjastaan pois silmiltään.
"Noh, mutta väärinkäsityksiä sattuu. Nyt olisi kuitenkin parasta, jos saattaisin sinut, mmh, Viviaine, kohti laumamme rajoja. Ystävättäresi voi toki liittyä seuraan, mikäli hän niin tahtoo." Ja niin - kuinka ollakaan - karkasi tässä vaiheessa kaartilaisen katse takaisin kohti Giselleä.
"En näe nimittäin mitään syytä käyttää tässä minkäänlaisia pakkokeinoja, joten voit hyvällä syyllä pitää minua vain herrasmiehenä, joka saattaa sinut takaisin kotiinsa."

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by sparrow on Jun 15, 2012, 19:25

Ranskatar mulkaisi Giselleä, toisen vain puollustaessa itseään - vaikka toisaalta se oli kyllä enemmän kuin ennaltaarvattavaa; taas yksi asia jossa nartut olivat samanlaisia. Toki, Viv oli tiennyt että Ederan maat olivat kiellettyjä muilta mutta... niin, vähän jännitystä elämään, mutta ederalaiset eivät tainneet olla huumoriveikkejä. Ainakaan tämmösissä asioissa. Kun Giselle sitten väitti ettei tiennyt nartun kuuluvan Carmikseen, tämä naurahti varsin kovaäänisesti, pyörytellen jäänsinisiä silmiään. "Älä viitsi, mihinhän muuhun laumaan minä muka kuuluisin tällä turkinvärillä", Sieppari töksäytti tarkoituksellisen töykeästi, siirtäen sitten katseensa takaisin Zephyriin. Vai että tällälailla, uroshan vain tapitti Giselleä. Narttu oli juuri sanomassa muutaman valitun sanan kaartilaiselle, ennenkuin toinen miltei heti muutti mielensä kun tämä oli näyttänyt mystiset silmänsä. Karma. "Voi, Giselle kyllä liittyy mukaamme", Oranssinkukertava sanahti yli-imelällä äänensävyllään, siristäen silmiään. "Sepä kilttiä sinulta, Zephyr", Se sittemmin täsmensi, vilpittömästi hymyillen.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by summer on Jun 27, 2012, 14:52

Giselle huokaisi mielessään helpotuksesta. Tästä ei sittenkään tulisi mitään kamalia seurauksia hänelle. Tuo kaartinjohtaja vaikutti oikein miellyttävältä tapaukselta, kohdellessaan kumpaakin narttua oikein ystävällisesti. Vaikka kyllähän Giselle pientä mielihyvää tunsi Vivianea moitittaessa, mutta sekös ei mikään yllätys ollut. Nartut olivat täydelliset kilpasiskot toisilleen. Giselle nyökkäili Zephyrin sanoille ja katsoi itsekin Vivianea, virnistipä vielä nopeasti ilkikurisesti. Toisen ranskattaren huomautukselle turkinväristään, vastasi Giselle niinikään äänettömästi, olkiaan kohauttaen. Olisihan Viviane hyvin voinut Ederaan kuulua, mutta tottakai Carmiksen alueilla seikkailessaan olisi punatukkaisen kuulunut olettaa toisen olevan paikallisia.
"Voi, niin liitynkin. Oikein mielelläni vieläpä", narttu sanahti vähintäänkin yhtä imelästi kuin valkokasvoinen. Giselle hymyili urokselle uudestaan tämän katsahtaessa häneen. Punatukkailen liikehti vikkelästi talon ovelle, heittäen ensin kaikki korut ynnämuut roinat avonaiseen laatikkoon. Susinarttu ei liikemmin kaivannut noita koristuksia vaikka jotkin olivatkin ihan sieviä. Ne olivat silti suurinosa Vivianen löytämiä ja Giselle halusi periaatteessa löytää aarteensa itse. Punatukkainen työnsi oven auki ja puikahti siitä ulos. Mitä pikemmin he saattaisivat Vivianen jonnekin Ederan ja Carmiksen rajalle, sitä nopeammin hän pääsisi tutustumaan tähän mielenkiintoiseen kaartinjohtajaan paremmin.
"Mistähän mahtaa kulkea nopein reitti Carmikseen?" Giselle pohti kääntyen luomaan katseita seuralaisiinsa, tosin pääasiassa sinimaskiseen urokseen. Punatukkainen oli hieman jo menettänyt mielenkiintonsa kilpasiskoaan kohtaan.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by hitodama on Aug 22, 2012, 21:19

// Pfffft ANTEEKSI megalomaaninen jumi. ='D Haluatteko molemmat tai toinen teistä vielä jatkaa peliä, vaikka se nyt vähän tälleen plörähtikin? Meinaan, että jos kiinnostus on jo hiipunut niin voidaanhan me ihan hyvin jättää peli tähänkin, kun porukka poistuu kylästä ja käveleskelee oletettavasti sitten yhdessä Carmiksen rajalle. //

Viviainen huomautettua jokseenkin nenäkkäästi carmislaisuutensa itsestäänselvyydestä, vinkkasi Zephyr yhä leveästi hymyten tälle silmäänsä.
"Voisit kuulua meihinkin, Ederaan. Kyseessä on kuitenkin oikea susilauma, joten jos olot pohjoisemmassa alkavat joskus kyllästyttää, niin loikkaa ihmeessä rajan tälle puolen ihan pysyvästi", uros mainosti kuin paraskin imurikauppias. Vaan minkäs teit, sillä hukan mielestä Edera totta tosiaan oli Andriaanan ainoa lauma, johon kunniallisen suden oli mitään mieltä kuulua - vaan mitäpä muuta johtajan puolisolta ja vartiokaartin pomolta olisi voinutkaan odottaa?
"Vaan lähdetäänpäs sitten, neidit. Minä näytän ilomielin tietä, joten älkää siis toki kantako huolta reitistä", sinimaski taasen jatkoi häntäänsä tyytyväisesti heiluttaen, kun molemmat naaraat päättivät liittyä vapaaehtoisesti hänen seuraansa. Lähtiessään askeltamaan valitsemaansa suuntaan pujotteli Zephyr itsensä taktisesti, joskaan ei järin hienovaraisesti, tyttösten väliin voidakseen nautti yhtäläisesti molempien seurasta, vaikka kieltämättä huomionsa yhä lipsuikin enemmän Gisellen suunnalle.

Re: Rakkautta vastaantulijoille
Post by sparrow on Sept 3, 2012, 17:54

Pieni ilkikurinen välkähdys käväisi ranskattaren silmäkulmassa, sen kuullessa Zephyrin ehdotuksen. Itsaeasiassa ajatus olikin käynyt nartun mielensopukoissa, ja jos Ederassa olisi näinkin komeita susiuroksia kuin Zephyr niin mikäs siinä, pitäisi laittaa mietintään. "Kuullostaa hyvältä", Jääprinsessa sanahti hunajaisella äänensävyllään, nyökäyttäen hyväksyvästi siropiirteistä pääkoppaansa. Syrjäsilmällä se vilkaisi Giselleä, joka lirkutteli kaartilaiselle kuin mikäkin kimalainen, eikä sinimaskinen näyttänyt edes kiinnittävän huomiota sieppariin itseensä. ~ Siispä Viviaine rykäisi, ottaen muutaman hassun askeleen etenpäin. "Oletpas sinä ritarillinen, Zephyr", Oranssinkukertava sittemmin tokaisi, lähtien askeltamaan uroksen perässä, pitäen Giselleä samalla silmällä.

][ Minä kyllä jään ainakin vielä tätä pelaamaan : > ][