Zephyr - RPGs

Edera » Kartano » Ura vai rakkaus?

Ura vai rakkaus?
Post by tucci on Mar 9, 2011, 16:05

Ilta oli saapumassa ja Ederan uudehkolla alfalla oli jälleen yksi raskas päivä takana.
Tapaamisia riitti aamusta iltaan ja velvollisuudentuntoisena Azallac halusi itsekin katsastaa maitaan ja häätää tunkeilijoita pois. Lisäksi naarasta pänni etenkin kontaktit koirasusien kanssa, vaikka tokihan nuokin olivat osa laumaa. Azallacia ei kieltämättä miellyttänyt yhtään pitää koirasusia laumassa ja se oli vasta alfaksi kohotessaan todella tajunnut asian kaikki puolet, aiemmin oli hyvin kyennyt välttämään kaikki kontaktit halutessaan moiseen roskaväkeen.
Sehän oli käytännössä myös kuin hyväksyntä lauman keskuudessa susien sekoittumisille koirasusien likavereen.
Azallac ei olisi ikimaailmassa halunnut oman jälkikasvunsa sekoittuvan mihinkään muuhun kuin puhtaisiin susiin ja otti siitäkin omissa ajatuksissaan paineita niskaansa. Olivatko opit menneet tarpeeksi perille?

Susi huoahti uupuneena ja livahti kartanon parhaimmassa kunnossa olevaan makuuhuoneeseen, jossa lähes poikkeuksetta vietti yönsä. Ajatukset vain seurasivat mukana kuin äänettömässä huoneessa olisikin vallinnut hirveä meteli. Kireäilmeinen naaras asteli ikkunan äärelle häntä hermostuneen oloisena viuhtoen ja katseli tummaa pihamaata. Olisi rauhoituttava.

//hitsQ//

Re: Ura vai rakkaus?
Post by hitodama on Mar 13, 2011, 0:59

Kartanoon saapui pian ensimmäisen jäljessä toinenkin susi, joka olisi niin ikään kaivannut juuri nyt osakseen rauhaa ja hiljaisuutta. Tuota harmaaturkkista urosta eivät kuitenkaan puolisonsa tavoin rasittaneet mieltä kalvavat ajatukset, vaan pelkästään raaka fyysinen työ. Vaikka Zephyr oli sinänsä vallan hyväkuntoinen olento, alkoivat useat epäreilusti peräjälkeen hänelle kasatut vahtivuorot toden totta näkyä hänen olemuksestaan: yleensä niin kepeästi ympäriinsä loikkelehtiva hukka raahusti nyt pää painuksissa kohti aulan pääportaikkoa, ainoana ajatuksenaan toive pikaisesta nukkumaan pääsystä. Siitä olikin aikaa, kun hän oli viimeksi päässyt kartanon ylellisille patjoille uinailemaan, sillä sen verran kaukana hänen kylän laidalla sijaitseva vahtipaikkansa Ederan sydämestä oli.

Vasta saapuessaan yläkerran päämakuuhuoneen ovelle jaksoi Zephyr huomioida ympäristöään tarpeeksi tajutakseen, ettei hänen kaiketi ollut tarvis leijailla unten maille tyystin ilman seuralaista.
"Kappas", uros tokaisi sävyttömästi kohottaessa puoliksi harjaksen peittämät silmänsä kohti peremmällä huoneessa olevaa Azallacia. Vaikka harmaa oli kaivannut puolisoaan kovastikin yksinäisillä vartiokierroksillaan, tunsi hän nyt viimein tämän luokse päästyään olevansa liian uuvuksissa nauttiakseen ihmeemmin tämän seurasta.
"Näkeehän sitä johtoporukkaakin, kun vain kartanolle asti pääsee joskus karkaamaan." Vaikka Zephyrin sanoista löytyi ripaus sitä samaa puolileikillistä kiusoittelua kuin aina ennenkin, loistivat huulten vino virne ja silmäkulman veikeä pilke poissaolollaan, kun hän lähti hilautumaan raskain askelin kohti huoneen seinustalla olevaa suurta parivuodetta.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by tucci on Mar 26, 2011, 20:48

Azallac säpsähti epätavallisen paljon kun lattia narahteli huoneen ovella, vaikka erityisesti Zephyrin saapumisessa ei ollut yhtään mitään ihmeellistä. Keltaiset silmät kuitenkin toljottivat puolisoa hetken kuin vierasta sutta, ennen kuin Azza hieman ärtyneenä luonnottoman stressaantuneesta reaktiostaan painoi katseensa alas.
Uroksen läsnäolo ei sinänsä Azallacia vaivannut, mutta se ei jaksanut osoittaa minkäänlaista hellyyttä tai välittämisestä kieliviä eleitä nyt, vaikka sydän sinänsä olisikin kaivannut halua vain painautua toista vasten ja unohtaa rankka arki. Sellainen vain tuntui nöyryyttävältä jo ajatuksenakin, ihan kuin koko Ederan lauma olisi vihannut alfaansa oitis jos tuo ajatteli lauman sijaan itseään.
"Onko ollut kiireitä muualla vai?" naaras kysäisi melko sävyttömästi, myötätunto tyystin puuttuen kysymyksestään. Se ei lienee ollut yllättävää, että Azallac puolestaan ei osannut esittää huumoria lainkaan. Se ei ollut hyvällä tuulella eikä rentona ja Azallacin vitsailutaidot olivat luonnostaankin lähempänä pakkaspuolta.

Saadakseen jotain tekemistä siniharjaksinen susi marssi makuuhuoneen oville tuuppaamaan ne kiinnemmäs, ilme varsin nipottavan synkeänä.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by hitodama on Mar 27, 2011, 15:18

Zephyr oli niin väsynyt ja keskittynyt oman kurjuutensa pohdiskelemiseen, ettei hän huomannut laittaa merkille puolisonsa sätkyilyä tai edes tämän tavallistakin mittavampaa kireyttä. Ja vaikka hän olisi moiset pikkuseikat havainnutkin, olisivat ne luultavasti häntä vain ärsyttäneet: mitäpä syytä Azallacilla nimittäin olisi murehtimiseen ollut? Ederalla meni yleisesti ottaen hyvin, joten johtajalla jos jollain olisi pitänyt olla aikaa lekotella asemansa turvin laakereillaan. Olihan tällä upseereja, kaartilaisia ja ties mitä käskyläisiä, jotka saattoi laittaa pyörittämään tavallista arkea välillä ihan ominkin päin.
"Kiireistä nyt ei oikein voi puhua, mutta kun komennetaan vahtimaan yötä päivää lahoja tönöjä niin sittenhän sitä vahditaan lahoja tönöjä. Mitäpä siitä, ettei niiden lähistölle ketään täysijärkistä ikinä eksy edes vahingossa", uros vastasi jokseenkin valittavaan sävyyn ja huokaisi sanojensa perään raskaasti. Samassa hän pääsi halajamansa vuoteen vierelle ja loikkasi saman tien kuluneen, joskin yhä miellyttävän pehmoisen patjan päälle. Huoneen ovet kuuluivat narisevan kiinni jossakin hukan takana.
"Asiat sujuivat paljon helpommin silloin, kun sinä olit jakamassa tehtäviä kaartilaisille. Se hemmetin koirasusi, Ister, ei oikein..." Zephyr jatkoi venytellessään jäykkiä koipiaan pitkään ja hartaasti. Lauseensa jäi kuitenkin kesken ja katseensa kääntyi hitaasti kohti Azallacia, sillä vaikka naaras harmaaturkin puoliso olikin, oli tämä totta tosiaan myös lauman johtaja. Ja vartiokaartin kesken taannoin pidetyssä tapaamisessa oltiin nimen omaan sovittu, ettei kaartin hullua pomoa koskevia valituksia vielä vuodettaisi lauman johtajiston tietoisuuteen.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by tucci on Apr 11, 2011, 14:16

Azallacin olisi tehnyt mieli sanoa että itsepä oli työnsä valinnut ja se tuli suorittaa kunnialla kuin jättää mitään riskejä lauman turvallisuuteen, mutta susi tyytyi viestittämään mielipiteensä vain hyisenkeltaisella katseellaan. Azallac ei ollut ymmärtänyt vapaa-ajan merkitystä kolmepuolivuotisen elämänsä aikana muuta kuin niinä aina vain harventuvilla hetkillä Zephyrin kanssa, jotka yleensä olivat aikasen erilaisia kuin tällä kertaa.
Saatuaan ovet parempaan kuosiin naaras asteli jälleen ikkunan ääreen hämärtynyttä pihamaata tähystämään.

Zephyrin puhe ei paljoa suden mieltä lämmittänyt. Isterin nimi oli Azallacille kuin kirosana. Naaras vain jäi taistelemaan alfan kunnian ja henkilökohtaisten mielipiteidensä välissä. Alfan ei sopinut haukkua alaisiaan henkilökohtaisten kaunojen vuoksi, vaikka Azallacia ärsyttikin suunnattomasti Divianin hunajaiset puheet Isterin puolesta valintoja tehdessä. Suvun vanhimmat ja arvovaltaisimmat olivat jälleen myytyjä sen siniturkin puheille, vaikka Azza olisi voinut nimetä ties montako muuta nimeä kyseistä tehtävää varten.
Hapannaamainen susi huoahti syvään ja koetti selvittää ajatuksiaan.
"Ehkä kokemuksen karttuminen auttaa Isteriä", se totesi diplomaattisesti, mutta hyiseen äänensävyyn. Sanat olivat myrkkyä sille itselleenkin, mutta eihän Azallacilla ollut mitään eväitä Isterin mustamaalaamiseen kun uros mielisteli tätä nykyä Azallacin edessä aina tavatessa.
"Kai te edes noudatatte hänen komentojaan?" susi kysäisi epäluuloiseen sävyyn vilkaisten sängyn suuntaan. Sitä ei vielä itseään huvittanut mennä sinne, vaikka fyysisesti naaras kyllä kaipasi lepoa.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by hitodama on Apr 19, 2011, 17:32

Zephyrin epäileväinen katse ehti juuri napata palasen Azallacin kylmästä mulkaisusta, joka sai uroksen nyrpistämään itsekseen kuonoaan. Hukan olisi tehnyt mieli udella mitä hän muka oli jo ehtinyt tehdä ansaitakseen moista vilkuilua osakseen, sillä harmaaturkista hänen valittamisensa oli täysin oikeutettua. Varmasti Azzakin olisi ymmärtänyt mistä oli kyse, jos vain olisi ollut kuulemassa sitä, millaista kohtelua vartiokaarti johtajaltaan sai osakseen. Mutta arvatenkin puolikasvoinen sydänkohtausriski pokkuroi johtajansa edessä aivan toiseen sävyyn, ja kuten todettua, ei Zephyr voinut vielä ottaa asiaa sen tarkempaan käsittelyyn naaraan kanssa.

Kirjavaturkkisen hukan suunnatessa takaisin ikkunalle sai Zephyr venyttelynsä päätökseen ja ryhtyi kaivautumaan vatsalleen vasten niin kovin miellyttäviä patjoja ja peittoja. Koska tahansa muulloin olisi uros pyytänyt - ei, jopa anellut - puolisoaan liittymään seuraansa, mutta tänään kaartilainen oli liian väsynyt viettämään alkavaa yötä minkään muun, kuin nukkumisen merkeissä.
"Thah, sitä odotellessa sitten", sinimaski tuhahti Isterin kehittymiseen viitaten ja pyöräytti näyttävästi silmiään. Hän olisi voinut hyvinkin jättää asian siihen ja lähteä lipumaan unten maille, mutta johtaja ei ilmeisesti ollut aivan samoilla linjoilla. Vaikka uros painoi jo päänsä tassujensa väliin ja valmistautui sulkemaan silmänsä, saivat naaraan seuraavat epäilyt hänen vatsansa muljahtamaan kiukusta.
"Etkö kuunnellut yhtään?" hukka kivahti kulmiaan kurtistaen ja käänsi katseensa taas kohti naarasta.
"Minä olen hemmetti vieköön viettänyt jo ties kuinka monta vuoroa jossakin kylän vihoviimeisessä nurkassa, enkä tasan ole tehnyt sitä omasta halustani, vaan sen pellen käskystä! Joten kyllä, johtaja, me noudatamme hänen komentojaan, älä sinä siitä huoli", susi ärisi äkäisemmin, kuin oli oikeastaan edes aikonut, ja sylkäisi etenkin johtaja-sanan hyvin merkitsevään sävyyn ulos suustaan.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by tucci on May 12, 2011, 13:03

Azallac kurtisti kulmiaan. Sitä loukkasi Zephyrin puhetyyli, mutta samalla ihmetytti miten paljon tuolla olikaan kaunaa Isteriä kohtaan. Mieluusti Azallac olisi sen syöpön likaverisen heittänyt ulos nurkistaan, mutta Dewn ja Divianin naamat käväisivät jälleen mielessä Isteriin luottavine katseineen. Ei naaraalla ollut mitään hyvää syytä heittää Isteriä pois, siihen ei riittänyt se että oma puoliso sattui vihaamaan tuota.
"Voit toki jättää kaartin jos haluat. En voi tehdä Isterille mitään pelkästään sen perusteella että sinä et ole tyytyväinen", naaras totesi mulkaisten hivenen paheksuvan ja kummeksuvan oloisesti Zephyrin suuntaan. Pelkästäänkö Zephyriä se rumanaamainen koirasusi vahtimassa pyöritteli sitten? Azallac ei ollut oikein perillä kuvioista eikä sillä olisi ollut aikaa muilta töiltään keskittyä vielä tällaisiin ongelmiin. Isterillä oli ollut kuitenkin pisin kokemus vartiotöistä joten olisi luullut muusta typeryydestään huolimatta tietävän miten kaarti pyörii.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by hitodama on May 23, 2011, 14:29

Pään sisällä muhineiden tunteiden äyskiminen ilmoille sai adrenaliinin liikkeelle, ja vielä hetki sitten nukahtamaisillaan ollut Zephyr kohottikin päänsä takaisin ylös. Pian jo ennestään mutristuneet kasvonsa vetäytyivät lisäksi suoranaiseen irvistykseen ja korvansa painuivat vasten niskaa, kun Azallac jatkoi puhettaan uroksen mielestä tyystin epäoikeutetun paheksuvaan sävyyn.
"Älä puhu pehmoisia", harmaaturkki murisi matalasti vastaukseksi, "sanoisit edes suoraan, ettet vain halua tehdä. Sehän voisi näyttää vaikka pahalta sukulaistesi silmissä, apua sentään! Sinä tässä kuitenkin olet se paljon puhuttu johtaja, jos et ole vielä sattunut huomaamaan. Sinä voit määrätä kenen tahansa ederalaisen tekemään ihan mitä haluat, eikä kenelläkään ole oikeutta urputtaa asiasta mitään. Ei etenkään minulla, minähän olen vain turha vartiokaartilainen! Ai niin joo, ja vissiin jonkun läsnäolijan puoliso, mutta se nyt ei tunnetusti paljoa tässä vaakakupissa paina." Zephyr, joka osasi kyllä halutessaan piilottaa negatiiviset tuntemuksensa huolettoman hymyn taakse, ei kerrankin suonut ajatustakaan moisen vaihtoehdon toteuttamiselle. Hän antoi vain kaikkien menneinä viikkoina mieltään kalvaneiden asioiden ryöpytä yhtenä rumana sotkuna esille, suoraan vasten rakkaimpansa kasvoja. Perimmiltään kyseessä lieni jopa jonkinlainen kieroutunut luottamuksenosoitus, mutta se tuskin kumpaakaan paikallaolijaa jaksoi tällä hetkellä liikuttaa.

Re: Ura vai rakkaus?
Post by tucci on Jun 26, 2011, 10:23

Keltaiset silmät sinkosivat nyt äärimmäisen kiukkuisia mulkaisuja sängyllä olevan uroksen suuntaan ja naarasta alkoi kiehuttaa sen verran että se oli nukkumisen sijaan jo henkisesti valmis lähtemään yötöihin.
"Luulisi sinun jo huomanneen, että Ederan alfanpaikka on osittain pelkkää teatraalista silmänlumetta", susi lausahti loukkaantuneeseen sävyyn, vaikka sanat puhuttuaan käänsi korviaan kuulostelemaan lähihuoneiden mahdollisia liikehdintöjä. Dew alkoi olla Azallacille enemmän päänsärky kuin arvostettu suvunjäsen Divianinsa kanssa. Olisi sitten suoraan nostanut sen suosikkiuroonsa johtoon jos ei Azallacille suotu sitä täysivaltaa, mistä Zephyrkin puhui. Azallacilla ei ollut tuohon kaikkeen valtaa, Isterin valintakin sen todisti, ja se puolestaan oli kirjavaa susinaarasta nakertanut kaikki viime viikot.

"Totta, et paina vaakakupissa niin paljoa että minun tarvitsisi kuunnella tällaista", susi kivahti käännähtäen ympäri ja marssien häntä vimmaisasti viuhtoen ovelle kammeten sen auki luomatta enää vilkaisuja taaksepäin. Kun vielä osaisi sulkea muutkin aistit. Sanojaan Azallac ei syvällisesti toki tarkoittanut ja se kuulsi säröilevän paksusta äänestä, mutta naaraan luonteella ei tällaisia riitoja lähdetty sovittelemaan haavan vielä vuotaessa eikä sen kärsivällisyys kestänyt enää enempää solvauksia kumpaankaan suuntaan.

//oliko tässä pelissä enää mitään muuta toteutettavaa? //

Re: Ura vai rakkaus?
Post by hitodama on Jun 26, 2011, 14:13

// Eipä taida olla, joten lopetellaan minun puolestani vaikka näihin tunnelmiin. //

Zephyr ei ottanut kuuleviin korviinsa puolisonsa puolusteluja, jotka olivat hänen mielestään aivan täyttä puppua. Mielipiteensä ja oletuksensa perustuivat varmasti ainakin osittain hänen omaan muinaiseen johtokokemukseensa, joka tosin oltiin hankittu Ederaan verrattuna huomattavan erilaisen susijoukon parissa. Harmaaturkilla ja veljellään Rainilla ei ollut ollut toistensa lisäksi laumassa lainkaan sukulaisia tekemisiään vahtimassa, vaan he olivat saaneet tehdä pitkälti juuri sellaisia päätöksiä, kuin mielensä halajivat.
"No se nyt on ihan omasta tahdostasi kiinni", uros tuhahtikin suorastaan halveksivaan sävyyn.
"Itsepä sukusi sinut johtajaksi nosti, joten kyllä niiden pitäisi kestää myös tekemäsi päätökset. Tai ehkä he kestäisivätkin ihan hyvin, mistä sen tietää, kun et kerran mitään uskalla päättää!"

Sanailu kuitenkin keskeytyi, kun Azallac päätti palata suljetun oven pariin ja ilmeisesti lähteä sen kautta litomaan. Naaraan lähtöaikeet eivät Zephyriä juurikaan hetkauttaneet, mutta sitäkin enemmän sieluaan viilsivät sanat, jotka kirjava mennessään lausui. Vaikka uros itse oli aloittanut oman asemansa vähättelyn, tuntui huomattavan pahalta kuulla alfan todistavan hänen olleen oikeassa.
"Sulje siis toki korvasi ja silmäsi, niin sillähän kaikki muuttuu hetkessä paremmaksi", sinimaski kivahti ääni niin ikään melko epäuskottavasti säristen, ennen kuin hän käänsi katseensa pois puolisostaan ja kääriytyi sängyn päällä tiiviille kerälle. Vaikka nukahtaminen tuntui juuri nyt mahdottomimmalta tehtävältä ikinä, painoi Zephyr itsepäisesti silmänsä kiinni ja päätti ainakin esittää uinuvaa niin kauan, kunnes uni viimein oikeasti saapuisi ja päästäisi hänet hetkeksi pois arjen synkeästä piinasta. Aikansa se tosiaan veikin, mutta lopulta jaksamisensa äärirajoille venytetty hukka alkoi tuhista nukkumisen merkiksi, vaikka kasvonsa olivatkin yhä vääntyneinä syvistä murheista kielivälle mutrulle.

// Kiitosta pelistäää! //