Zephyr - RPGs

Edera » Kartanon piha » Ensituntuma [A&Z pentupeli II]

Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by tucci on Jan 1, 2010, 19:12

Kirjava susinaaras asteli pihalla kierrellen ja kaarrellen hetken ajan kunnes jäi paikalleen seisomaan hieman syrjäisempään, mutta aukeaan ja hyvin tallottuun kohtaan. Säälihän se olisi kun pienemmät aseet lentelisivät nurmikon sekaan ja aikaa hukkaantuisi oikein ekstrapaljon niiden etsimiseen. Naaras muisti hyvin oman kärsimättömän luonteensa ja rehevällä niityllä kohteista huti lennelleet veitsensä.

Azallacin tarkoituksenahan oli siis etsiä hyvää harjoittelualuetta kokonaiselle perheelle, viisi pentua ja mukana toki opastavat vanhemmat. Naaras oli huolehtinut että kartanolla nyt tiedettiin pihalla alkavista treeneistä, mistä sitä tiesi minne ensikertalaiset heittelisivät vauhtiin päästessään. Azallac oli valinnut paikan kuitenkin sen verran syrjästä ettei heti oltaisi ikkunoita särkemässä.
Olisi ollut liian kova pala jo sille itselleen kartanorakennuksen tuhoaminen, koiraeläimistä kun ei oikein ollut mitään korjaamaan. Jos jotain kartanolla hajosi, sellaiseksi se jäi, sen susi muisti hyvin jo omalta pentuajaltaan. Naaras hymähti muistoille ja kääntyi hiljakseen tähyilemään keltaisilla silmillään kartanon oville, josko kohta tulisi seuraa. Ei se uskonut että pennut malttaisivat kauaa odotella.

// sitä mukaa pennut sisään kun ovat kartanosta poistuneet, eli samassa järjestyksessä mieluiten jos jaksatte mahd. putkeen pelailla poistumisen ja tännetulon tack. Tarkoittaisi hitoa tähän minun perääni ensinnä jälleen. //

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by hitodama on Jan 3, 2010, 0:10

Pitkään ei toki Azallacin tarvinnut yksin pihamaata kansoittaa, sillä jo varsin pian asteli Zephyr pentujoukko perässään ulos kartanon ovista. Kaikki oli sujunut sisällä oikein mallikkaasti, ja katraastaan sekä tämän asevalinnoista oikein ylpeänä loikki Zephyr huolettomaan, joskin jopa melko ryhdikkääseen ominaistyyliinsä alas kuistin natisevia portaita. Saatuaan tassunsa nurmelle jäi uros hetkeksi tiirailemaan ympäristöä puolisoaan etsien, ja koska Azza nyt ei mikään maailman maisemaan sulautuvin tapaus värityksensä puolesta ollut, ei naaraan löytämiseen mennyt aikaa juuri nimeksikään.
"Tänne päin sitten. Äiti on varmasti valinnut jonkin hyvän paikan, jossa voitte paiskoa aseitanne mielin määrin", harmaaturkki totesi lähtiessään kulkemaan kohti treenialuetta. Voisi olla aika mielenkiintoinen näky, kun pennut pääsisivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan aseitaan käytännössä. Kunnon isän ei olisi tietenkään kaikesta huolimatta soveliasta jälkeläisilleen nauraa, eikä Zephyr sitä toki aikonutkaan tehdä. Ainakaan kovin kuuluvasti.

Matka Azallacin luokse ei ollut pitkä, ja hetken ripeätahtisen hölkyttelyn jälkeen alkoikin porukka jo olla kutakuinkin perillä. Zephyr suuntasi leveään virneeseen kääntyneet kasvonsa kohti puolisoaan ja heilutti tälle avoimesti häntäänsä.
"Heittoasejoukko ilmoittautuu palvelukseen. Olisiko kenraalilla hyviä kannustussanoja ensimmäisen treenikerran aluksi?" hukka lausui sotilaallisesti, joskin samalla päätään leikkisästi kallistellen.

---

Serafilla oli täysi työ pitää keskittymiskykynsä kasassa, sillä uutukaiset aseet toivat jo pelkkään jonossa kävelemiseen aivan uusia ulottuvuuksia. Ensinnäkin piti pitää huoli siitä, ettei tiputtanut omaa asettaan ja antanut sen kolhiintua tai likaantua. Toisekseen piti varoa, ettei kukaan sisaruksista epähuomiossa sohisi omia aseitaan liian lähelle arvon prinsessaenkelineitiä, joka olisi itsensä niihin voinut satuttaa. Plus piti tavanomaiseen tapaan kävellä ryhdikkäästi ja kauniisti ja pitää huoli siitä, että pysyisi mahdollisimman lähellä jonon etupäätä. Vain luuserit jättäytyivät vapaaehtoisesti viimeisiksi.

Ongelmiinsa täysin uppoutunut Serafi pysyttelikin koko etenemisen ajan täysin hiljaa, mikä oli jo huomionarvoinen asia sinänsä. Vasta porukan saapuessa Azallacin luokse uskalsi sudenpentu irrottaa katseensa suussa pitelemästään aseesta ja kääntää tikarin niin, että äitikin näkisi sen mahdollisimman hyvin. Varmasti hänkin olisi sitä mieltä, että se oli sievin ja ihanin teräase, mitä maa päällään kantoi.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by leno on Jan 3, 2010, 21:24

Kuuliaisesti tepsutellen Zenith seurasi saattuetta aina ulos asti, jossa auringon paiste, ruohon tuoksu ja lintujen viserrys latvustossa toivottivat ensikertalaiset tervetulleiksi ulkoilmaan. Zenith tervehti kaunista päivää takaisin vetämällä keuhkonsa täyteen raikasta ikikesän tuoksua. Kartano oli toki pennun mieleen mukava paikka, mutta ajoittain sen pölyisyys sai kaipaamaan takaisin auringon alle.
Jännityksen kiherrys kasvoi taivaan mukaan nimetyn mielessä askel askeleelta pentueen kynsien rapistessa kuistin lankuilla. Se ei aavistanut lainkaan mitä tuleman piti, mutta parhaansa sen tuli tehdä, se oli varmaa. Pienoiset suorituspaineet pumppautuivat pieneen kehoon jännityksen myötä, sillä pentu kuitenkin tiesi hyvin, kuinka taitaviksi sisarukset olivat osoittautuneet erinäisissä asioissa. Mikseivät siis tässäkin? Olihan sisaruksilla vielä tutun aseenkin etu puolellaan.
Matka pysähtyi kotvaksi Zephyrin seisahtuessa ilmeisesti perheen naaraspuolisen pään sijaintia navigoimaan, mutta pääsi jatkumaan pian sen jälkeen. Askellustahti oli verkkainen, mutta urospennulla oli aina tarpeeksi aikaa varmistaa kulkureitin kunto ja esimerkillinen ryhti. Viimeiseksi mainittua latisti hieman pennun tiivis tuijotus jaloissa vilistävään maahan, mutta se oli vaivan arvoista. Eihän Zenith olisi halunnut astua mihinkään ällöön ja epämääräiseen mutalätäkköön.

Saattueen saavuttua päämääräänsä Azallacin luokse myös harmaankirjavan ryhti pääsi palautumaan ennalleen napakaksi ja kunnolliseksi. Siinä missä Serafi antoi kaikkensa esitelläkseen äidille asettaan, Zenith puolestaan keskittyi haravoimaan piha-aluetta tarkkaavaisin kullankeltaisin silmin. Se halusi kaikkein mudattomimman ja siisteimmän maapläntin omille harjoituksilleen – ellei joku muu sisaruksista olisi nimenomaista aluetta halunnut itselleen ensiksi, tietenkin.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by mitsuko on Jan 6, 2010, 2:56

Rayenin sisällä kupliva jännityksen tuntu tuntui vain lisääntyvän mitä lähemmäs tuo pieni joukko saapui lopullista päämääräänsä. Se tiesi, että saisi kohta ensituntuman suussaan kantamaan aseeseen, mutta ei voinut olla silti pohtimatta mitä tämä ensimmäinen harjoittelutuokio oikein pitäisi sisällään.
Kulkeminen sisarusten kanssa ei ollut mitenkään helppoa, sillä jokainen tuntui olevan enemmän tai vähemmän innostunut tästä uudesta tapahtumasta. Siispä sudenpoika oli jäänyt tapansa mukaan muista aavistuksen sivummalle, että toiset saisivat enemmän tilaa liikkua ja ettei se vahingossakaan satuttaisi toisia aseellaan. Isän esitys heittokirveen aiheuttamista tuhoista oli yhä selvänä mielessä.

Kun pysähdyttiin hetkiseksi, antoi pentu katseensa etsiä emon tuttua hahmoa ja pian myös harmaa sen äkkäsi. Matka näytti pienen silmin niin pitkältä, tässähän kestäisi ikuisuus. Onneksi sentään lähdettiin taas matkaan ja jännitys tuntui vain kasvavan. Rayen pelkäsi pudottavansa aseensa ja niinpä tuo tiukensikin hampaidensa otetta aseesta. Se vilkaisi, etteivät muut vaan tulleet liian lähellä ja keskitti sitten katseensa pentujen emoon. Kohta oltiinkin jo toisen luona.

Pysähdyttyään poika ei irrottanut otettaan tuoreesta aseestaan. Korvat kävivät pientä päätä vasten ja häntä heilahti tervehdykseksi emolle. Innostunut katse kirkasti harmaan silmiä. Se tahtoi jo päästä harjoittelemaan, mutta piti mölyt kohteliaasti mahassaan. Ryhti suoristui automaattisesti ja leppoisa katse kävi sisaruksissa. Kai kaikki muutkin olivat jo halukkaita aloittamaan? Tosin, olihan tämä taas aikamoinen loikkaus kohti maailmaa, jollaisesta pennuilla ei ollut mitään kokemusta..

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by maya on Jan 9, 2010, 23:57

Ulkoilmaan astuessaan Keefe haisteli maailmaa ja tunsi itsensä kovin tärkeäksi. Tässä sitä oltiin matkalla harjoittelemaan ensi kertaa aseilla. Kuinka tuskastuttavan kaukaiselta ajatus olikaan tuntunut vasta muutamia hetkiä sitten!
Zephyrin ja muidenkin pysähtyessä myös Keefe pysähtyi hetkiseksi ja isän tavoin etsi katseellaan Azallacia. Matka jatkui ennen kuin pentu oli äitiään havainnut, papalla oli nopsakammat silmät siis. Pian Keefekin kuitenkin havaitsi kirjavaturkkisen susinaaraan ja tunsi jälleen innostuvansa kovasti, sillä matkaa tämän luokse ei ollut kovinkaan paljoa. Uros yritti parhaansa mukaan näyttää ryhdikkäältä siinä eteenpäin tepastellessaan, vaikka tekikin kovasti mieli vetää kunnon spurtit koko joukon ohitse ja kadota kaukaisuuteen viskelemään veistä ympäriinsä.

Perillä Keefe toki seisahtui ja tapitti tarkkaavaisesti äitiä. Kas niin, kas niin! Kannustussanat hiiteen ja äksöniä kehiin.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by tucci on Jan 15, 2010, 23:30

// Koska nyt on mennyt jo huomattavasti yli neljä päivää niin skippaan Wolfin, vaikka olisi ollut mukava saada kaikki ekalle kierrokselle mukaan. Wolf seuraavalla vuorollasi kirjoittele Fleshey tulleeksi mukaan jo muiden aikana, päätin nyt Azzankin osalta mieltää kaikkien olevan paikalla niin on helpompaa. //

Azallacin naama levisi aitoon ja lämpimään hymyyn massan tullessa pihalle, kukin jos jonkinnäköistä asetta kanniskellen. Hauskalta näyttivät nuo keskenkasvuiset ja Zephyrkin oli oikein hellyyttävä tuollaisen armeijan nokassa. Nopealla silmäyksellä Azallac loi yleissilmäyksen porukkaan, joka tuntui jo kukin omalla tavallaan virittäytyneen tilanteeseen. Kirjava susi kohdisti huomionsa Zephyriin ja ryhdistäytyi kuin kenraali konsanaan.
"Se joka osuu vaikka sitten vahingossakin johonkuhun toiseen täällä saakoon katua sitä pitkään ja hartaasti!" naaras lausahti hyvin julman ja kolkon kuuloisesti, pitäen loistavasti vakavan ilmeensä.
"Eli jokainen ymmärtää pitävänsä oikeasti satuttavaa asetta suussaan ja heittää sitä sen mukaisesti. Me ei olla vielä kehenkään elävään tähtäämässä. Älkää myöskään kiviin saatika sitten suihkulähteeseen lennättäkö niitä, terät eivät kestä sellaista pidemmän päälle."
Azallac rentoutui ja käveli muutaman askeleen silmäillen jokaista jälkeläistään ja nyökähdellen hyväksyvästi.
"Ei kai sitten muuta. Pyytäkää heti apua jos mieleen juolahtaa, mutta me kyllä kierrellään isän kanssa tässä muutenkin. Voitte etsiä omat rauhaisat paikat tästä läheltä, mutta katsokaakin sitten ettei ketään ole siellä suunnassa minne heitätte. Älkääkä pahimpaan pusikkoon, pienten veisten etsimiseen menee paljon hukka-aikaa, etenkin jos sellainen menee oikein rehevään ja teräväoksaiseen puskaan."
Susi oli astellut hivenen porukan ohi ja käännähti ympäri seisahtuen jälleen.
"Hop hop liikkeelle vain!" naaras lausahtikin äkkiseltään reippaaseen sävyyn.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by hitodama on Jan 19, 2010, 23:07

Zephyr katseli vielä hetken puolisoaan varsin lempeästi, mutta tämän alkaessa puhua yltiötotiseen sävyyn aseiden vaarallisuudesta ja ei-suositelluista maalitauluista, päätti uros ryhdistäytyä ja vetää pentuja kohti kääntyville kasvoilleen varsin vakavamielisen ilmeen. Vaikka harmaaturkilla yleensä olikin tapana vitsailla ja tehdä leikkiä yhdestä sun toisesta asiasta, ymmärsi hänkin toki, että nyt oli tosi kyseessä. Kyseinen asia oli viisainta tehdä jälkikasvullekin kertaheitolla mahdollisimman selväksi, jottei mitään kamalia onnettomuuksia pääsisi nyt tai tulevaisuudessa sattumaan.
"Valitkaa mielessänne heinikosta jokin kohta, johon yritätte heittää. Turha kuitenkaan pettyä, jos heti ensimmäisellä yrityksellä ase ei osu lähellekään. Treenin kautta homman kyllä oppii", hukka huikkasi kannustavasti, joskin päätöksensä mukaisesti yhä vailla virnuilua, ennen kuin Azallac ehti komentaa joukkion työn touhuun.

Kun Zephyr oli mielestään varma siitä, että kaikkien pentujen huomio oli keskittynyt harjoittelupaikan hakemiseen, kääntyi hän kulmiaan mietteliäänä kurtistaen takaisin Azzan puoleen.
"Kuule", uros aloitti kuiskaten niin, etteivät muut toivottavasti kuulleet, "onko sinulla mitään hajua, mikä tuo Zenithin ase on?" Aiemmin oli hukka joutunut esittelemään sen pojalleen heittokalikkana, vaikka olikin melkoisen varma, ettei se voinut olla aseen oikea nimi. Hän toivoi syvästi, että puolisonsa tuntisi kyseisen vempeleen hieman paremmin, tai sen käyttämisen opettamisesta voisi tulla vanhemmille melkoisen hankalaa.

---

Serafi ehti olla vain kiitävän hetken verran pettynyt siitä, ettei äiti kiinnittänyt tyttärensä maailman kauneimpaan tappotyökaluun kovin merkittävästi huomiota. Pian Azallac kuitenkin aloitti sen verran vakavamielisen puheen, että moiset katkeruudet saivat väistyä syvän keskittymisen tieltä. Pentu kuunteli korvat höröllä ja kulmat kurtussa, ja taisipa jossain välissä nielaistakin aavistuksen hermostuneesti, vaikkei sitä taatusti kysyttäessä kenellekään myöntäisi. Totuus oli kuitenkin se, että kaikki tämä uusi muistettava ja opeteltava hermostutti Serafia melkoisesti, tuoden pintaan ikäviä ajatuksia mahdollisista epäonnistumisista ja virheiden tekemisistä. Mitä jos tikari vaikka osuisi vahingossa sittenkin kiveen ja tylsyisi heti alkuunsa? Sellainen olisi melkoinen katastrofi.

Kenraaliksi muuntuneen äidin lähettäessä jälkeläisensä matkaan oli Serafi pinkaista suorastaan juoksuun Azzan hoputtavan äänensävyn takia. Muutaman hölkkäaskeleen jälkeen nuorikko kuitenkin rauhoittui sen verran, että hidasti vauhtinsa ripeäksi kävelyksi ja alkoi katsella sopivaa heittelypaikkaa itselleen. Onneksi harjoituskenttä oli melkoisen avara ja laaja, joten sopivan tilan löytämiseen ei mennyt aikaa juuri nimeksikään. Erään pensaan vieressä naaras sitten pysähtyi ja nyökäytti tarmokkaasti kuonoaan. Edempänä heinikossa lojui hentoinen oksa, joka näytti hänen mielestään juuri sopivalta maalitaululta: se oli niin pieni ja huomaamaton, etteivät sivustakatsojat välttämättä edes tajuaisi naaraan tähdänneen juuri kyseiseen risuun, jos heitto sattuisikin menemään tyystin jonnekin muualle.

Sydän hakaten levitti Serafi jalkansa tukevampaan asentoon ja kieputti tikaria hetken suussaan, koettaen saada siitä mahdollisimman hyvän otteen hampaillaan. Sitten hän taivutti päänsä sivulle, henkäisi syvään ja sinkosi teränsä ilmaan pienen kivahduksen saattelemana. Pennun päästessä huiman heittonsa jälkeen taas tasapainoon sai hän huomata asian, joka sai hänen korvansa painumaan nopeasti luimuun: heitto oli jäänyt ihan liian lyhyeksi, eikä tikari edes törröttänyt siististi pystyssä maassa, vaan makasi nolosti kyljellään heinikossa. Nopeasti nuorikko vilkaisi ympärilleen siinä toivossa, ettei kukaan ollut nähnyt tapahtunutta.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by leno on Jan 23, 2010, 0:52

Zenithin huomio tarraantui takiaisen tavoin kirjavaan susiemoon tuon alkaessa napakasti lausumaan lisäohjeistuksiaan katraalle. Sanat kolahtivat harmaankirjavaan syvälle upoten, siitä melkein tuntui kuin äidin sanat olisivat tarkoitettu vain sille! Zenith tulisi katumaan pitkään ja hartaasti myös, jos ei nyt kuuntelisi äitiään. Äiti oli tärkeä henkilö ja äitiä piti kuunnella koska tärkeillä henkilöillä oli tärkeää asiaa, aina. Edes puhtoisimman harjoittelualueen ensisilmäily ei mennyt sen edelle.
Saisikohan Zenith heittää aseensa kiviin tai suihkulähteeseen, kun siinä ei ollut terää? Pentu katsahti äitinsä vakaviin silmiin - parempi ehkä olla kokeilematta. Zenith saattaisi katua sitäkin pitkään ja hartaasti.

Zenithillä ei ollut aavistustakaan, kuinka käyttää asettaan. Mieluisan harjoittelupaikan se oli kuitenkin jo saanut selville, ja Azallacin lähetettyä pennut matkaan hukanpentu suuntasikin kirsunsa sinne. Maapläntti oli syrjäinen, mudaton ja muutenkin kaikin puolin oikein oiva pennun miellyttämiseksi. Edessä nökötti paksu ja varmasti vanha puu, joka oli leveytensä ansiosta varmasti helppo maalitaulu. Sen takana kylläkin rehotti laaja valikoima pensaskasveja, jonne heittokalikka hukkuisi varmasti helposti, mutta pentu luotti siihen, ettei niin kävisi.
Heittokalikan nimi viittasi aseen viskelyyn, mutta siinäpä pennun vähäinen tieto olikin. Vaikka Azallac oli kehottanut kysymään epäselvyyksien ilmaantuessa, ajatteli harmaankirjava oma-aloitteisuuden tuovan bonusta, ja jätti kyselynsä sikseen. Olihan Serafikin jo näennäisesti aloittanut harjoittelunsa, joten miksei sitten Zenithkin?

Pentu vilkaisi vielä ympärilleen varmistaakseen, että sen valitsema harjoitusalue ei ollut kenenkään muun haluamislistalla. Toistaiseksi näytti siltä, että Zenith sai pitää ruohomättäänsä.
Se asetteli kalikan suuhunsa siten, että aseen kulma osoitti suoraan sen suuhun ja puri sitä napakasti. Uhmaavana pentu porasi katseensa pensaikon keskellä seisovaan puuhun ja nakkasi keveän aseen kaikella voimallaan ilmaan.
Puun kolahdusta ei kuulunut. Pensaikkokaan ei ollut kahahtanut aseen mahdollisesti tippuessa sinne. Zenith katseli pöllämystyneenä eteensä. Mihin ihmeeseen heittokalikka oli lentänyt?
Pentu katseli nyt ympärilleenkin, jolloin vastaus kävi sille harvinaisen selväksi. Se oli päästänyt otteensa aseesta liian myöhään, ja puinen juttu oli mätkähtänyt mättäälle vain metrin päähän Zenithin vasemmasta kyljestä. Eihän se edes osannut heittää suoraan!
Häntä livahti koipien alle harmaankirjavan noutaessa kapulaansa. Leukojen nostettua sen edessä kuitenkin paljastui ikävä, mutta samalla myös niin lohduttava näky, Serafinkin epäonnistuminen. Olivatkohan isä ja äitikin olleet samanlaisia harjoittelutantereella saadessaan ensiaseensa?

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by mitsuko on Jan 25, 2010, 22:51

Rayen kuunteli äidin sanoja vakavana, katse tiukasti vanhemmissa. Se painoi sanat tiukasti mieleen ja nyökkäsi itsekseen. Tokihan poika tiesi, että sen kantama ase oli oikea. Pentu muisti varsin elävästi isukin esityksen tuolla sisällä, mikä saikin korvien käymään nopeasti vasten pienen päätä. Ei, se ei tahtonut, että sisaruksiin tai kehenkään muuhun sattuisi, koska ase oli kaikesta huolimatta vaarallinen vekotin. Varsin niin taitamattoman käsissä kun Rayen vielä oli. Mutta se asia muuttuisi pian, sillä tummanharmaa pentu oli päättänyt tulla taitavaksi heittokirveen käsittelijäksi.

Äidin sanat saivat pentuun viimein vauhtia, sen käännähtäessä nopeasti ympäri ja silmäillessä paikkaa, jonne voisi mennä. Katse kävi nopeasti sisaruksissa, Rayenin nopeuttaessa askeliaan. Pentu näytti tarkkaavaiselta, ettei vain pudottaisi asettaan tai satuttaisi itseään. Se seisahtui sopivan välimatkan päähän muista, ehkä aavistuksen kauemmas vanhemmista kuin muut sisaruksensa. Katseen annettiin vielä silmäillä ympärille. Lähellä oli muutama rapakko, mutta se ei poikaa häirinnyt. Ja olihan maassa hyvän näköinen, paksu puun juuri, joka sopi mainiosti maalitauluksi. Ei kun siis aloittamaan vaan.

Nuori susi viskasikin aseensa matkaan, katsellen sitten työnsä tuloksia. Rayen irvisti itsekseen. Maalitauluna ollut juuri oli koskematon, mutta onneksi heittoase oli osunut edes lähelle sitä. Sudenpoika oli jopa onnistunut välttämään rapakon, mikä oli saavutus jo sinänsä. Kyllä tästä vielä hyvä tulisi!

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by maya on Jan 28, 2010, 19:46

Äidin sanat olivat täyttä asiaa, eikä Keefe missään nimessä tahtonutkaan osua kehenkään hurjan tappajaveitsensä kanssa. Ase tuntui suorastaan vaaralliselta suussa, mutta samalla edelleen myös jännittävältä ja aikuismaiselta kapistukselta.
Vanhempien ohjeistuksien jälkeen lähti porukka hajaantumaan eri suuntiin. Azallacin sanat olivat iskostuneet päällimmäiseksi vaalean uroksen mieleen, joten se päätti reilusti harjoitella kunnon välimatkan päässä muista. Keefe lähti kipittämään mahdollisimman syrjäiseen paikkaan katselematta sen kummemmin ympärilleen, kunnes päätti pysähtyä tasaisen näköiselle alueelle. Pentu katsahti ympärilleen varmistaakseen, ettei kukaan ollut valinnut omaa harjoittelupaikkaansa liian läheltä, ja tästä varmistuttuaan susi alkoi etsiä katsellaan sopivaa maalitaulua. Maasta kasvoi säälittävän pieni lehdetön varvuntynkä, joka sai kelvata paremman puutteessa. Vähän kauempana edessä päin oli aseen kadoksiin vieviä pensaita, ja takana jossakin oli sitten sisarusten sankat joukot ja viuhuvat terät. Keefe halusi välttää molempia, joten sopivin paikka aseenkäsittelyharjoituksille oli juuri siinä missä pikkususi seisoi.

Keefe pakitti reippaasti ja tuijotti tiiviisti kohdettaan. Isän puhetta ensiheiton mahdollisesta epäonnistumisesta ei uros jaksanut murehtia, ei nyt yhden veitsen viskeleminen niin vaikeaa ollut. Keefe tähtäsi hetken keskittyneesti, ja heilautti sitten päätään liioitellun voimallisesti ja päästi samalla otteen aseestaan irtoamaan. Pentu sai pysäytettyä kehonsa liikkeen ja ehti hetken seurata aseen matalaa ilmalentoa ärähtäen samalla pettyneesti. Veitsi oli toki liikkunut halki ilmojen kuten oli tarkoitus, mutta oli mennyt aivan väärään suuntaan ja pudonnut nolostuttavan kauas sivuttaissuunnassa pensaantynkäkohteestaan.
Keefe lähti noutamaan asettaan harmistuneena ja hiukan ymmälläänkin. Seuraavan heiton se suorittaisi lähempänä kohdetta, tämä kerta oli loppujen lopuksi ollut vähän liian ylimielisen huikenteleva. Heittoveitsen käsittely ei ollutkaan ollut niin helppoa!

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by wolf on Jan 30, 2010, 21:06

Fleshey oli myös ilmestynyt pihalle muiden mukana ja kuunteli äitiä tarkkaavaisesti tuon selittäessä aseiden vaarallisuudesta sun muusta. Kehenkään ei saanut osua ja suihkulähdettä ja kiviä kannatti varoa, selvä, ymmärretty. Kylmät väreet kulkivat pennun selkää pitkin äidin uhkaillessa rangaistuksesta, jos johonkuhun osuisi vahingossa. Fleshey ei ainakaan tahtonut olla se, joka saisi rangaistuksen.
Samalla kuunnellessaan pentu katseli äitiään ja tuon jaloissa olevia metallisuojia, joissa heittoveitset lepäsivät. Tuollaiset Flesheykin halusi, sitä piti muistaa myöhemmin kysyä äidiltä. Vaikkakin saattaisi ehkä olla vaikeaa löytää kartanolta juuri sopivan kokoiset suojukset, mitkä vielä olivat täydelliset Flesheynkin jalkoihin meneviksi, mutta eiköhän sellaiset kuitenkin löytäisi.

Nyt oli kuitenkin tärkeintä alkaa harjoitella ja muutkin sisarukset alkoivat pikkuhiljaa hajaantua, joten pentueen toisen tyttölapsen oli senkin tehtävä samoin. Fleshey katseli hetken ympäriinsä ja asteli sitten muiden pentujen tapaa hyväksi katsomalleen harjoittelualueelle ja etsi sieltä jotain kohteeksi kelpaavaa. Silmiin osui sininen kukka, joka erottuikin ruohikon seasta tarpeeksi hyvin ollakseen kohde. Fleshey laski varovasti maahan toisen heittoveitsensä ja otti toisen suuhunsa hyvin, asettui vähän matkan päähän kohteeksi valitusta kukasta ja otti tukevan asennon. Heittomatka oli ehkä parin metrin pituinen, mutta pikkuneidille se oli jo melkein turhankin suuri välimatka. Varoen astumasta tai osumasta muutenkaan toiseen heittoveitseensä Fleshey viskasi toisen veitsen matkan pyrkien tähtäämään kukkaan. Tulos oli melko hyvä pennun mielestä, sillä veitsi lensi vain alle puoli metriä sivuun varsinaisesta kohteesta. Narttu nappasi hampaisiinsa toisen heittoveitsensä ja viskasi sen toisen perään, mikä tosin ei enää onnistunutkaan niin hyvin. Kenties tuurilla oli ollut asiaa hommassa. Astellessaan hakemaan veitsiään Fleshey katseli ympärilleen ja tuli ajatelleeksi, että hänellä oli huomattava etu muihin verrattuna, kun pystyi heittämään kahdesti ennen aseiden hakemista, muut vain kerran. Ilmeisesti kukaan muukaan ei ollut ensimmäisellä kerralla onnistunut, kun kukaan ei hihkunut riemusta tai muuta mukavaa.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by tucci on Jan 31, 2010, 16:55

Hoputus toimi erinomaisesti ja jokainen napero näytti siinä samassa keskittyvän täysin itsenäiseen puuhailuunsa. Azallac kallisti päänsä Zephyrin suuntaan kuunnellen puolisonsa kysymyksen ja seuraten sitten katseellaan Zenithiä ja nuorikon kulkua erikoisen näköinen puinen ase suussaan.
"En ole nähnyt kenenkään käyttävän, mutta voisihan sitä kysyä vaikka Acelta, Dewltä, isältä tai vartiokaartilaisilta. He voivat tietää yhtä sun toista enemmän tuohonkin liittyen", susi pohti hivenen harmistuneesti. Olisihan se ollut mukavaa päästä latelemaan vankkaa faktaa tuosta aseesta, mutta ei Azallac tuntenut tilannetta täysin toivottamaksikaan. Se uskoi jonkun kyllä tietävän enemmän mystisestä heittokalikasta.
"Eiköhän me jostain saada kaivettua esiin tuon ...kapineen nimi ainakaan. En ole kyllä nähnyt kenenkään ederalaisen tuollaista käyttävän, mutta ehkä joku mantereelta oleva olisi edes nähnyt miten se toimii", naaras totesi ja mutristi suutaan. Senkin perhe alkoi olla niin puhdasta Andriaanakantaa, ettei kukaan heistä ainakaan ollut voinut nähdä tuollaisen heittokapineen käyttöä. Dew ja äiti olivat mantereelta, mutta Azallacista tuntui ettei heidän synnyinlaumoissaan oltu arvostettu aseiden käyttöä. Vartiokaartiin taas kuului vähän sopivammansorttista porukkaa, vaikka niiltä kirjava susi ei puolestaan olisi niin mielellään tuollaista asiaa tiedustelemassa.
"Voisi lähteä kyselemään heti tämän harjoittelutuokion jälkeen, ettei Zenith-parka jäisi ihan tyhjän päälle. Ensimmäinen kerta voi vielä mennäkin epätietoisuudessa, mutta myöhemmin voi olla vaikeaa, pakko myöntää"

Susi otti hivenen askeleita keskemmälle harjoittelualuetta muistaessaan ettei ensiheittojakaan sopinut jättää huomioimatta, pitäen huolen että näkisi tarvittaessa kaikkien heittosuunnat ja -hetket jottei itse jäisi tulilinjalle. Näytti kukin pentu kuitenkin ehättäneen kokeilla ensimmäiset heitot ja huomanneen ettei asia olisi mitenkään simppeliä. Azallac hymähti ja katsahti Zephyriin huvittuneesti, ilme sisältäen paljon syvempiäkin merkityksiä. Tuli niin elävästi mieleen hivenen toisenlainen asetelma parin vuoden takaa. He eivät tosin näin julkisesti olleet Ederan pääpihaa vallanneet.
"Kokeilkaa heitellä hieman eri tyyleillä, voimakkaammin, kevyemmin, korkeammalle ja matalalle niin saatte enemmän tuntumaa siihen miten juuri se ase toimii", Azallac kehotti kantavalla äänellä katsellen jälleen pentujen suuntaan, vaikkakin pysyen yhä Zephyrin rinnalla, jotta Zenithin asia saataisiin mietittyä loppuun.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by hitodama on Feb 1, 2010, 0:27

Zephyr ei nähnyt tarpeelliseksi peitellä pettymystään, kun Azallac totesi heidän olevan kaiketi pakko tiedustella Zenithin aseen nimeä sun muuta Ederan muilta jäseniltä. Uros kun ei suin surminkaan olisi tahtonut esitellä sivistymättömyyttään niin lauman johdolle kuin vartiokaartilaisillekaan, joista viimeksi mainittujen joukossa juorut kaikesta tällaisesta levisivät varmasti nopeammin kuin marttakerhossa.
"Mmh, kai se sitten on välttämätöntä", hukka kuitenkin joutui korviaan luimistaen myöntämään. Ei Zenithiä sentään voinut päästää pitkin poikin haahuilemaan minkään "heittokalikan" kanssa - siitä sitä vasta huhuja vanhempien taitamattomuuteen (tai pennun vajaaälyisyyteen) liittyen syntyisikin. Voi miksei Zephyr ollut tajunnut keksiä aseelle edes jotakin vähän vetävämpää nimitystä?
"Jos sinä kysyisit? Dewiltä vaikka, hänhän kun on ainakin mantereella joskus ollut" sinimaskinen hetken kuluttua jatkoi lähes anovasti, koettaen siten luikerrella edes itsensä pihalle koko epämieluisasta hommasta. Ja sitä paitsi Azzan sukulaisiahan kaikki potentiaalisimmat tietolähteet taisivat olla, joten oikeastaan oli ihan loogistakin, että naaras hoitaisi puhumispuolen tässä asiassa. Tai ainakin niin uros asian mielessään perusteli.

Azallacin lähtiessä askeltamaan pentujen harjoittelutantereelle loikki Zephyr toki puolisonsa perään. Hetken susi antoi katseensa kiertää jälkeläisissään, joiden kasvoilta ei kieltämättä tällä hetkellä kovin voitonriemuisia ilmeitä ollut bongattavissa. Vaan mitäpä muuta sitä olisi voinut ensimmäiseltä harjoituskerralta odottaakaan? Kun hukka nyt muisteli omia yrityksen ja erehdyksen kautta tapahtuneita heittokokeilujaan, ei hän voinut välttyä tunteelta, jonka mukaan pennut pääsivät loppujen lopuksi varsin helpolla. Zephyrillä itsellään ei ollut ollut ketään aseiden saloihin perehdyttämässä, siinä missä katraallaan oli kokonainen lauma klaaneineen apuna.
Onnekseen Zephyr käänsi huomionsa takaisin puolisoonsa juuri parahiksi nähdäkseen tämän huvittuneen ilmeen, ja voidakseen vastata siihen omalla virneellään.
"Ehkä meidänkin pitäisi treenata taitojamme taas joskus. On nimittäin jäänyt vähän vähälle viimeaikoina", uros totesi kiusoittelevasti Azzan pennuille suunnattujen kannustussanojen jälkeen. Äänensävynsä riitti varmasti kertomaan naaraalle, ettei harmaaturkin tarkoittamalla treenaamisella ollut mitään tekemistä heittoveitsitouhujen kanssa, niiden viitatessa pikemminkin siihen, mihin harjoittelutuokiot olivat kaksikon välillä aikoinaan johtaneet.

---

Ennen kuin lähti noutamaan kaunista mutta ilmeisen epätoimivaa asettaan, mulkoili Serafi hetken pari toisaalla treenaavia sisaruksiaan. Vaikka naaras saikin todeta, ettei muilla tainnut mennä ainakaan merkittävästi häntä paremmin, pysyi hänen mielialansa melkoisen tyytymättömänä. Ärtymystä purkaakseen pentu päätti näyttää pikaisesti hampaitaan häntä kohti katseensa suunnanneelle Zenithille, joka vaikutti epäonnekseen tänään päätyneen oikein erityisesti sisarensa silmätikuksi. Yleensä naaras suhtautui koko sisarusjoukkoon tasaisen kilpailuhenkiseen tyyliin, yrittäen aina olla kaikkia muita parempi asiassa kuin asiassa, mutta joskus jonkun pärstä vain sattui ärsyttämään muita enemmän.

Varsin pian Serafi kuitenkin jätti perheensä omaan arvoonsa, ja lähti sirosti loikkien hakemaan pettymyksen tuottanutta tikaria ruohikon keskeltä. Kuin epäonnistuminen olisi tosiaankin ollut aseen syy, oli nuorikko jo läimäisemäisillään terää rangaistukseksi sen luokse päästyään. Samassa hän kuitenkin älysi, että hänhän vain satuttaisi itsensä moisessa remuamisessa.
Vai satuttaisiko?
Eihän tikari ollut edes jäänyt maahan pystyyn, joten saattoiko se loppujen lopuksi niin terävä edes olla? Moisen epäilyksen herätessä naaras päätti tehdä testin; kumartuessaan näennäisesti noukkimaan asetta hampaisiinsa lipaisi hän sen terää hennosti kielellään. Kuka tahansa teräaseita käsitellyt saattoi arvata miten moisessa kävi, ja toden totta, pian joutui yllättynyt pentu vetämään verta tihkuvan kielen piiloon suuhunsa. Vaikka nirhama harmitti ja kirveli ikävästi, todisti se myös sen, että nuorikko oli kuin olikin valinnut ihan oikeasti tehokkaan ja haavoittamiskykyisen aseen itselleen. Vielä kun sitä vain osaisi käyttää jotenkin.

Uutta tarmoa tikarin tehosta saaneena nosti Serafi aseen hampaisiinsa, yrittäen samalla olla koskettamatta sitä telotuksi tulleella kielellä. Hän kipitti takaisin heittopaikalleen, ja viskasi sen uudelleen kohti maalitaulurisua. Hän toimi Azallacin huutelemien neuvojen mukaan ja heitti tällä kertaa terän aiempaa korkeammalle, minkä ansiosta ase pysyi sen verran kauemmin ilmassa, että naaras ehti juuri ja juuri nähdä sen laskeutuvan maahan. Kohteeseensa se ei osunut, mutta leikkasi kuitenkin siististi muutaman heinänkorren katki niihin osuessaan.
"Kuinka kauan te oikein harjoittelitte tätä?" naaras kysyi innoissaan pyörähtäessään kohti keskemmällä harjoittelualuetta olevia vanhempiaan, joista isä ainakin oli jotain treenaamisesta äsken sanonut.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by leno on Feb 1, 2010, 13:21

Kullankeltaisten silmien seuratessa Serafia kävikin odottamattomasti, ja sisarusten katseet kohtasivat. Zenith oli kääntää katseensa nopeasti takaisin maahan muistaen Serafin sisätiloissa esittäneen mulkoilun, mutta liian myöhään. Serafi ei selvästikään ollut iloissaan tujotetuksi tulemisesta ja ilmaisi sen sähäkästi hampaitaan vilauttaen. Samassa harmaankirjavan korvat liimautuivat nopeasti sen niskaan ja häntä vetäytyi vielä syvemmälle takajalkojen väliin nöyrästi ja raukkamaisesti. Jos naaras olisi ottanut askeleenkin lähemmäs veljeään, olisi Zenith kellahtanut selälleen nurmelle säälittävästi alistuen. Kenties silloin siskokin olisi tyytynyt hukkapojan käytökseen, ja tuolle olisi tullut hieman parempi mieli. Serafin kulmahampaiden esittely oli tietysti täysin oikeutettua, olihan Zenith nähnyt tuon epäonnistumisen lohduttavana asiana. Ei niin saisi ajatella perheenjäsenestä.
Valkea näytti tyytyvän tällä kertaa tähän käsittelyyn, mutta eipä olisi yllättävää, jos naaras innostuisi ensi kerralla vielä käärmemäisempiinkin temppuihin. Urospentu halusi varmistaa, ettei näin kävisi, ja siirtyi heittokalikkoineen vielä hieman kauemmas harjoittelemaan. Tilanne oli ehkä ohi, mutta mustakärkinen häntä ei suostunut poistumaan koipien välistä vielä pitkään aikaan.

Vanhempien mutina oli kuulunut koko ajan etäisenä taustalla, mutta nyt Azallac korotti ääntään siten, että se oli selkeästi tarkoitettu koko pentueen kuultavaksi. Äidin neuvo toki oli hyvä ja arvokas ja tulisi kaiketi pian käyttöön, mutta ennen eri heittokorkeuksien ja -voimakkuukisen kokeilemista Zenithin oli selvitettävä, kuinka heittokalikkaa tuli ylipäätään pidellä. Ennen suuhun asettelua pentu kuitenkin nuoli kalikan huolellisesti puhtaaksi, ihan vain varmuudeksi.
Seuraava pitelytapa, jota hukkapoika kokeili, ei ehkä ollut kaikkein käytännöllisin, mutta kaikkea tuli kokeilla. Ase törrötti nyt haparoiden Zenithin suusta toisesta kärjestään, kun taas toinen kärki osoitti pystysuorassa kohti taivasta.
Hieman viistosti päätään kallistaen ja äidin neuvojen mukaan voimaa lisäten Zenith lähetti aseensa matkaan, mutta tällä kertaa edellistäkin heikommin tuloksin. Painovoima oli nykäissyt kalikan maahan miltei heti, kun se oli ilmaan päässytkin, ja se makasi nyt kyljellään tylsänä aivan pennun valkeiden varpaiden edessä.
Taivaan mukaan nimetty tuhahti harmistuneena. Kaikkien muiden aseissa oli sentään selkeä kahva, josta pitää kiinni, joten aikaa heittoaseen pitelytavan oppimiseen ei ollut tarvetta kuluttaa. Uros vilkaisi epäluuloisena vanhempiinsa päin kenties rohkaistuneena avunpyyntöönkin, mutta perui nopeasti aatteensa. Isä näytti puhelevan äidille, ja siskon esittämä kysymys pitäisi ne kiireisinä vastedeskin. Pennun oli pärjättävä omillaan, eihän sentään olisi ollut sopivaa mennä ylempiarvoisten puheita keskeyttelemään, joten epätoivoisten heittoyritysten sijaan se keskittyi kääntelemään asetta suussaan ja etsimään mukavimman tuntuista tapaa pidellä sitä. Toivoa sopi, että mukavin oli myös se oikea.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by maya on Feb 8, 2010, 18:03

Keefe oli päässyt aseensa luokse ja nosti sen suuhunsa. Ilmavirta oli jännittävästi saanut sen viilentymään. Pentu kokeili kantaa veistä pitämällä kiinni sen mustista nauhoista, mikä osoittautuikin vähemmän metallisen makuiseksi ja muutenkin ihan mukavaksi.
Äidin ääni kaikasi susilapsen korviin, ja se hymähti mietteliäästi. Eri tavalla kannattaisi tosiaan kokeilla. Äskeinen heitto oli muuten ihan okei, mutta olipahan mennyt turhan vinoon. Muiden menestymisestä Keefe ei jaksanut vielä piitata. Tuskin kukaan muukaan oli vielä osannut mitään.

Edelliskerrasta viisastuneena minikokoinen hukkanen asettui seisomaan vähän lähemmäs varpuaan, tuijotti sitä keskittyneesti ja asetteli jalkojaan tukevammin. Se heilautti päätään pari kertaa kokeilevasti saadakseen tuntumaa siihen, millainen aseen liikerata saattoi olla. Tarpeeksi valaistuneena Keefe lähti sitten heittämään uudemman kerran vähemmällä voimalla, mutta kuitenkin tarpeeksi terävästi. Aseen huimaa ilmalentoa ehti jälleen seurata hetken, kun se jo putosi maahan. Tulos oli kuitenkin parempi kuin viime kierroksella: veitsi oli lähtenyt jotakuinkin oikeaan suuntaan, mutta jäänyt hiukan vajaaksi. Keefe arveli tarvitsevansa lisää voimaa silloin, kun heitto tapahtui naruista kiinni pitelemällä. HMMMMM jännittävää

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by wolf on Feb 9, 2010, 0:57

Fleshey vilkuili lähinnä suurimmaksi osaksi Keefeä, joka oli valinnut samanlaisen aseen kuin mitä hänellä itsellään oli kaksin kappalein. Tuo jos jotain uutta keksisi niin voisi kenties Flesheykin sitä hyödyntää jos hyväksi osoittautuisi. Veli ottikin tosiaan heittoveitsensä mukaansa vain narusta kantamalla ja sitä päätti Flesheykin koittaa. Äidinkin sanat toteutuisivat samalla. Aseensa neiti poimi mukaansa yhtä varovasti kuin oli niitä aiemminkin käsitellyt ja asteli sitten takaisin viimekertaiselle heittopaikalleen. Heittoväli oli ollut aivan tarpeeksi pienelle sudelle, joten nyt oli eri tyylien vuoro.

Ensimmäisenä se kokeilikin Keefen keksimää keinoa. Kun se ei tuottanut sen parempaa tulosta vaikka veitseen olikin helpompi saada vauhtia, Fleshey vaihtoi takaisin entiseen tyyliinsä. Laittaessaan hieman lisää voimaa heittoonsa ja suunnatessa sitä nyt samalla hieman kohteeksi valitsemaansa kukkaa ylemmäs, Fleshey tuli ajatelleeksi, että veitsen kulkurata ei välttämättä olisi kovinkaan suora. Niinpä se kääntyili ja vääntyili hetken, kunnes löysi itselleen sopivan asennon heittää. Leveässä haara-asennossa olevat etujalat varmistivat tasapainossa pysymisen heiton aikana ja takajalat taas sen, että heittoon tulisi voimaa sopivasti. Susipentu viskasi aseensa matkaan kohti kukkaa.
Mutta ei se auttanut. Heittoveitsi vain jäi maahan pystyyn sivuun kukasta eikä se edes ollut yltänyt samalle tasolle kukan kanssa. Ilmeisesti naruista heittäminen oli sittenkin tuottanut tulosta paremmin ja Fleshey päättikin jatkaa sen harjoittelua. Narttu asteli taas toisen kerran aseitaan hakemaan.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by tucci on Feb 9, 2010, 23:43

Azallac kallisti korvaansa, mutta nyökähti.
"Minun sukulaisiahan ne", susi lausahti yksinkertaisesti, mutta selkeästi myöntävään sävyyn. Vartiokaarti ei ollut sukua eikä Azallac uskonut olevan erityisen hupia hommaa mennä kyselemään, mutta pitihän se pitää kontaktia laumaan ja hyvä tilaisuus oli tehdä taas asemaansa selville ja pysyä selvillä kaartilaisista. Voisipa siis saman tien siltäkin suunnalta udella. Dew pysyi Zephyrin neuvonkin mukaisesti ekana kohteena, vaikka Azallacia alkoi mietityttää isoäidin tietous asian suhteen. No, sen näkisi sitten, turha olisi pentujen nähden alkaa hermoilla asiasta.

Kirjavan suden huomio ei kauaa pennuissa pysynyt vaan se kääntyi Zephyriin, kuten uros luultavasti oli toivonutkin. Oli vaikea miettiä jotain näppärää toimivan kuuloista sanottavaa. Serafin lähestyminen kuitenkin keskeytti Azallacin virneeseen vääntyvän suun ja naama peruslukemille kääntyen käänsi naaras katseensa tyttäreensä ja hymähti hivenen huvittuneesti kysymyksen tuottamien muistojen myötä. Olisikohan liian lannistavaa vastata Serafille rehellisesti? No, onneksi oli olemassa ympäripyöreän hyviäkin vastauksia.
"Kyllä siinä hetki menee. Kuvittele äskeisten heittojesi perusteella miten paljon taitoja vaatii liikkuvan jäniksen kellistäminen nurmikon seasta. Tai vaikka linnun?
Ja kun on oppinut asian, sitä pitää harjoitella senkin jälkeen ettei pääse taidot ruostumaan. Mutta sinun kannattaa kysyä isältäsi minun oppimiskyvystäni, hän kun minut... koulutti", susi heitti viekkaan katseen Zephyrille ja lähti sitten hymyillen kävelemään Zenithin luokse.
Zenithin asetta olisi syytä katsoa huolella, että voisi kuvailla sen mahdollisimman tarkkaan eteenpäinkin. Azallacista kun tuntui ettei olisi sopivaa viedä pojalta sen juuri ansaitsemaa kapinetta, johan siinä heräisi pilkkaa muiden suunnalta kun olivat noin kilpailunjanoisiakin halutessaan.

Zenith näytti pitelevän asettaan paraikaa suussaan ja Azallacin keltaiset silmät katselivat uteliaina sitä osaa mitä saattoivat milloin nähdä puisesta kapineesta. Zenith testaili kaiketi sopivaa otetta vielä. Sudesta tuntui että se ei ollut mikään paras merkki.
"Oletko saanut sen jo lentoon?" naaras kysäisi äidillisen lämpimään sävyyn ja heilautti kannustavan näköisenä häntäänsä. Samalla se hidasti askeliaan vielä, ei toki sopinut ihan luvatta rynniä kiinni keskittyneeseen harjoittelijaan.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by hitodama on Feb 14, 2010, 16:08

Zephyr oli lähes huokaista teatraalisesti helpotuksesta Azallacin suostuessa ottamaan Zenithin asejutun selvitettäväkseen, mutta juuri ennen puhahdusta päättikin uros hönkiä keräämänsä ilmat vaivihkaisesti nenänsä kautta ulos. Kun asiaa ajatteli hieman tarkemmin, ei hän nimittäin ehkä tahtonutkaan ilmaista ihan niin selkeästi puolisolleen sitä, kuinka vähän tämän sukulaisten kanssa jutustelusta nautti. Ei sillä, että klaanilaisissa olisi varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta suurin osa heistä oli kuitenkin sen verran totista porukkaa, että jokseenkin huumorintajuisempi harmaaturkki pelkäsi alituisesti sanovansa jotakin epäsopivaa näiden seurassa. Mitäpä siitä, jos mokomat olisivat Zephyrille suuttuneet, mutta samalla uros olisi nolannut puolisonsakin, mikä taas tuntui melko sietämättömältä ajatukselta. Sinimaski kun tahtoi, että Azza sai olla sukunsa edessä ylpeä puolisovalinnastaan.

Helpotus muuttui kuitenkin pian kahdenkeskisen virnuilun myötä veikeäksi ilkikurisuudeksi, mutta sekin mielentila joutui nopeasti väistymään Serafin tupsahtaessa paikalle kysymystensä kera. Zephyr antoi pentujen äidin ensin vastata nuorikolle, uroksen itse astuessa vuoroon vasta naaraan lähdettyä astelemaan Zenithiä kohden.
"Äitinne oli oikein nopea oppimaan, joten uskon kyllä teidän kaikkien olevan siitä samasta puusta veistettyjä. Kärsivällisyyttä koko touhu tietysti vaatii, mutta eiköhän teiltä sitäkin löydy, kun määränpäänä on kuitenkin jotakin niin hienoa, kuin oikean aseen käsittelemisen oppiminen", hukka turinoi häntäänsä heiluttaen ja tytärtään pää kallellaan katsellen.

Ottaen mallia puolisonsa tekemisistä lähti Zephyrkin Serafin kanssa jutusteltuaan kohti muita jälkeläisiään, jotteivät vain pari pentua sentään kaikkea huomiota osakseen kahmisi. Uros päätti loikkia kohti hieman kauemmas muista asettunutta Keefeä, joka oli tutun ja turvallisen heittoveitsen itselleen valinnut. Sen käytössä harmaaturkki ainakin osaisi neuvoa mitä mainioimmin.
"Alkaako sujua?" uros kysyi hyväntuulisesti pysähtyessään kunnioittavan välimatkan päähän poikansa heittoalueesta, jottei häiritsisi liiaksi tai saisi ikäviä osumia terävästä aseesta.

---

Serafi kuunteli silmät pyöreinä vanhempiensa sanoja ja vaikkeivät isä ja äiti suoraan asiaa sanoneetkaan, sai pentu sellaisen käsityksen, että he joutuisivat treenaamaan aseenkäyttöä ehkä kauemmin kuin mitään aiempaa asiaa. Mutta kuten isä lopuksi mainitsikin, olisi se varmasti sen arvoista: niinpä naaras nyökäytti tarmokkaasti kuonoaan, ennen kuin säntäsi takaisin valitsemalleen heittopaikalle. Siitä hän päätti kuitenkin astua vielä metrin verran lähemmäksi kohdettaan, jotta saisi kenties joskus jotakin tuloksiakin aikaiseksi. Hetken verran hän taas pyöritteli tikaria suussaan ja koetti mittailla välimatkaa katseellaan, ennen kuin viskasi terän ilmojen halki kohti onnetonta risuparkaa. Ase osui tällä kertaa melko voimalla maahan ja kimposi laskeutumiskohdastaan - herranen aika! - aivan maalitaulun eteen. Moinen onnenkantamoinen sai sudenpennun hihkaisemaan haltioissaan, ennen kuin hän loikki tutkailemaan tarkemmin heittonsa tuloksia. Minkäänlainen saalis ei kyllä moisesta olisi kellistynyt, mutta se sai naaraan yhä varmemmin uskomaan siihen, että aseenkäsittelytaidon oppiminen oli kuin olikin ihan oikeasti mahdollista.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by leno on Feb 18, 2010, 20:39

Heittokalikka kolisi naskalihampaissa harmaankirjavan penskan kokeillessa kaikkia mieleen putkahtavia tapoja pidellä sitä. Juuri mikään pitelytapa ei tuntunut eroavan toisesta, yksikään ei ollut sopivan tai vähemmän sopivan tuntuinen. Kylmä ase tuntui yhtä vieraalta ja kolkolta kaikin tavoin. Zenith oli valmis käyttämään oikean otteen löytämiseen enemmänkin aikaa, joten se mätkähti ryhdikkääseen makuuasentoon, jossa sitten jatkoi epämääräistä säätämistään aseensa kanssa. Pennun kokeilut näyttivät nyt enemmän kenties luun nakertamiselta kuin tuotteliaalta oppimisprosessilta.
Azallacin pehmeät askeleet kuuluivat tuon lähestyessä poikaansa, mutta susi oli turhan keskittynyt noteeratakseen sitä. Siispä äidin tuttu ääni sai Zenithin säpsähtämään, kun niin yllättäen se oli kuulunut.
Pentu ähelsi itsensä ripeästi neljälle jalalle ja kääntyi lähestyvään emoonsa päin lähes koomisen vauhdikkaasti heittokalikka syvällä suussaan. Harmaankirjava tunsi räjähtävänsä vastauksettomien kysymystensä määrästä, mutta äidin esittämä kysymys ei totisesti tuonut vastausta yhteenkään niistä. Sen sijaan se sai Zenithin pudottamaan aseensa jalkojensa juureen ja luimistamaan korviaan. Hukka katseli kapulaa lähes syyttävästi ynnätessään molemmat heittoyrityksensä ja todetessa kummankin päätyneen surkeaan epäonnistumiseen.
”En oikeastaan”, Zenith myönsi nolona. Kaikki muut olivat varmasti saaneet aseensa lentoon. Kuitenkin, emo oli nyt täällä, ja emon oli pakko tietää aseesta.
”Ei tässä, äiti, ole mitään kahvaa. Tiedätkö miten tätä pidellään?” pikkumies kysyi, ja häntä heilahti toiveikkaasti sen odottaessa asiantuntevaa vastausta.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by mitsuko on Feb 23, 2010, 14:41

Rayen haki nopeasti aseensa takaisin eikä pentu voinut estää itseään vilkaisemasta ympärilleen mitä sisarukset tekivät. Sudenpojan silmistä pystyi lukemaan pientä uteliaisuutta sen tiiraillessa varovaisena ympärilleen. Kaikki näyttivät olevan keskittyneitä omiin aseisiinsa, joten tummanharmaa käänsikin katseensa toisaalle. Se huokaisi ja siirtyi silmäilemään paksua juurta haastavasti kuin odottaen, että se tekisi jotakin. Juuri kuitenkin pysyi liikkumattoman paikoillaan, joten pentu kääntyi ja käveli pienen välimatkan päähän, kääntyen sitten tuijottamaan kohdettaan terävästi. Nyt pitäisi onnistua ainakin vähän paremmin kuin äsken..

Heittomatka oli nyt lyhyempi kuin äsken, pennun kantaessa heittokirvestään suussaan hieman erilailla. Toivottavasti se nyt osuisi ainakin hieman lähemmäs kuin aikaisemmin. Tuo vilkaisi vielä nopeasti ympärilleen, kuin varmistuakseen ettei ketään olisi tulossa eteen ja heitti käyttäen nyt enemmän voimaa kuin äskeisellä heitolla. Vihreänkeltaisiin silmiin nousi ihasteleva katse kun ase lensi kohti juurta, pennun säpsähtäessä jännityksestä kun terä upposi paksuun juureen. Ei keskelle mihin pentu oli tähdännyt vaan lähelle maata, josta juurakko nousi.
Silmät räpsähtivät, korvien noustessa kokonaan pystyyn. Pennun epäuskoinen katse pysyi aseessa, joka olisi toki voinut osua juureen siistimminkin ja syvemmälle, mutta silti, sudenpoika oli sittenkin osunut!

Hihkaisu karkasi rauhallisen pennun suusta, sen painaessa korvansa vasten päätään, sillä ääni kuulosti liian kovalta Rayenin korvissa. Se kirmasi aseensa luo ja tuijotti juurta ihaillen ennen kuin siirtyi kiskaisemaan asettaa irti. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Silmät räpsähtivät yllättyneinä. Ase ei liikahtanut vaan tuntui liimaantuneen kiinni juureen vaikka sitä kuinka kiskoi ja riuhtoi. Tähänkö tämä lysti sitten päättyikin jo?

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by maya on Feb 27, 2010, 21:29

Keefe kipaisi jälleen noutamaan aseensa ja tarkasteli arvioiden maalitauluvarpuaan ennen kuin nosti veitsen suuhunsa. Ehkä seuraava heitto saisi oksan jo heilahtamaan.
Pentu tarrasi aseen innoissaan suuhunsa, mutta säpsähti ja pudotti sen maahan kuullessaan isän äänen. Keefe oli ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut millään tavoin huomannut Zephyrin tuloa. Uros kääntyi ympäri nähdäkseen isäpappansa kunnolla.
"Ai, no, ihan hyvin", vaaleaturkkinen sanoi ja heilautti korviaan. "Tai siis, voisi mennä huonomminkin. Olen kokeillut vasta kahdesti."
Keefe nosti veitsensä sen naruista pitäen takaisin hampaidensa väliin ja tepsutti kauemmas varvusta heittopaikalleen, vilkaisten vaivihkaisesti Zephyriä.
"En kyllä tiedä, onko tehokkaampaa niin kuin heittää näistä naruista pitämällä kuin... ilman", pentu selosti epätietoisena. "Niissä tunnutaan tarvitsevan eri tekniikkaa."
Susi heilutteli asettaan hitaasti puolelta toiselle kuononsa alla ja tarkkaili Zephyriä nyt tarkemmin vihjeitä odotellen.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by wolf on Mar 1, 2010, 0:36

Fleshey katseli hetken ympärilleen ja huomasi äitinsä menneen Zenithin luo isän matkatessa kohti Keefeä. Serafi sen sijaan oli aiemmin jotain käynyt vanhempien luona juttelemassa. Suunnaton mustasukkaisuuden tunne pyyhkäisi pienen sudenpennun yli sen tajutessa olevansa Rayenin kanssa ainoa, joka ei ollut erityisesti huomiota saanut vanhemmilta. Vaikka olihan Rayenkin sisällä saanut jo erityishuomiot heittokirveensä kanssa.
Tosin mustasukkaisuudentunne ei ehtinyt muutamaa sekunttia kauempaa kestää, kun jostain kuului Seraafin varsin ihastunut huudahdus. Siitä Fleshey ei tiennyt, että kuinka lähelle sisko oli onnistunut osumaan, mutta se mutristi alahuultaan oman pettymyksensä merkiksi. Miksei se ollut onnistunut, kun sillä oli kaksinkertainen mahdollisuus harjoitella muihin verrattuna? Ja kohta jo kuuluikin toinen pieni hihkaisu, tällä kertaa Rayenin suusta. Myös muilla näytti harjoittelu suht hyvin sujuvan, ainakin Flesheyn silmin katsottuna. Miksei sillä sitten? Oliko se jotenkin muita huonompi tai jälkeenjääneempi?

Sitä ei pentu suostunut itsestään uskomaan, vaan se nappasi heittoveitsensä suuhunsa, asteli takaisin heittopaikalleen, otti tukevan asennon ja valmistautui heittämään. Nätissä kaaressa lensikin ensin toinen veitsi ilman halki ja sen jälkeen melko pian toinen. Ensimmäinen osui taas kerran kauas kohteesta, mutta astellessaan tarkastelemaan tulosta löysi Fleshey toisen heittoveitsen noin kymmenen senttimetrin päästä kukista. Ei se ollutkaan niin huono! Riemastunut haukahdus pääsi tyttösen suusta ilmoille kun se asteli poimimaan heittoveitsensä.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by tucci on Mar 2, 2010, 19:55

Azallac virnisti saatuaan aikaan kunnon säpsähdyksen. Zenithin kysymykset eivät Azallacin oppipohjille sopineet, mutta naaras ei ollut ennenkään tottunut epämääräisyyksiä mutisemaan tai perääntymään joten se otti askeleen lähemmäs ja avoimen tutkivasti katseli asetta.
"Ei siinä tosiaan ole kahvaa. Luulen, että se miten sinä pystyt parhaiten käyttämään sitä, selviää parhaiten kokeilemalla. Minut on opetettu vain heittoveitsiä viskomaan joten luulen, että etsin jonkun muun sukulaisen opastamaan sinua tarkemmin aseesi kanssa, vaikka en kyllä epäile ettetkö olisi itsekin tarpeeksi nokkela pidempään harjoiteltuasi", susi selitteli pohtivaan sävyyn. Zenithin aseen muoto kummastutti. Eihän tuollainen voinut lentää suoraan ja kauniisti kuten keihäs tai veitsi?
"Minusta sinä voisit kokeilla vaikka näilläkin ensin heiton tai pari niin saisit jotain suuntaa millaista heittäminen tällaisella yksinkertaisemmalla kapineella on ja kuinka haetaan voimaa heittoon. Sinun aseesi ei tosin näytä olevan tarkoituskaan lentää samalla tavalla kuin näiden, mutta luulisin että voit oivaltaa kuitenkin jotain", naaras puheli yrittäen olla kannustava ja järkevä. Se roikotti vaaleansinisestä nauhasta tarjolle toisen, suoralaitaisen, veitsensä ja laski sen alas, vaikkakaan ei aikonut pakottaa pentua testailemaan tällaista.
"Miten haluat. Mutta tänään emme vielä ehdi kunnolla yksitellen teihin panostamaan.
Minä käyn vielä Rayenin edistymistä katsomassa niin kokeile keksitkö jotain lisää", susi totesi katse kuitenkin yhä kiinni Zenithissä ja hymyili hännänheilautuksen kera. Ei se olisi halunnut näin nopeaa tahtia poukkoilla, mutta pentueen kanssa oli hieman vaikea jättää ketään huomiotta. Siitä tulisi kyllä sanktionsa. Ja nyt oli toimittava nopeasti, kohtahan nämä kaikki olivat viskelleet kymmenkunta heittoa. Rayenin kirves oli näyttänyt sitä paitsi siltä, ettei voisi liian pitkiä ensiharjoituksia sen kanssa vetää ettei niska ihan tohjona olisi vaatien pitkää palautumisaikaa. Aloittelijoitahan he vasta olivat.

Hetken susi haeskeli katseellaan tumminta nulikkaa ja nähdessään lähti kävelemään tuon luokse, pitäen yhä tarkkaavaisena silmällä jokaista ilmansuuntaa ettei yllätyksiä pääsisi tapahtumaan. Kiitettävän huolellisia vaikuttivat kaikki kuitenkin olevan.
Rayen näytti keskittäneen huomionsa maan tasalle ja Azallac kallisti uteliaana päätään hidastaessaan jälleen askeliaan.
"Sait sen osumaan?" susi kysäisi jo riemastuneeseen sävyyn, vaikka myönsikin mielessään huomanneensa jo ongelman ytimen.
"Kokeile vääntää useaan suuntaan kahvaa ja tassujen kanssa?" Azallac koetti keksiä nopsaan opastusta sillä olihan se kait hyvä jos Rayen osaisi itse pelastaa aseensa tiukoistakin paikoista.

// Jos sopii, niin lopettelisimme tämän pelin piakkoin, tavalla tai toisella. Jos on vastustajia niin saa vuorollaan ilmaista asiansa ja äänensä tulee kuulluksi, jos ei niin suosittelen revittelemään mahdollisimman nopeasti viimeiset riemunsa irti tästä pelistä.
Täältä löytyy lisäinfoa jatkosuunnitelmista, jotka kannattaa jokaisen lukea pysyäkseen kärryillä. //

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by hitodama on Mar 4, 2010, 18:30

Zephyr oli vähällä naurahtaa Keefen säikähtäessä isänsä yllättävää ilmestymistä, mutta viime hetkellä harmaaturkki sai huvittuneisuutensa naamioitua joksikin kröhöm-äännähdystä muistuttavaksi örähdykseksi.
"Hyvä kuulla", hukka vastasi nopeasti pojalleen, hänen piilotellessa hihityshaluaan vielä hetken kannustavan hymyn taakse.
"Kyllä se siitä sitten lähtee, kunhan vain ehdit useammankin kerran vielä yrittää", Zephyr jatkoi. Samalla hän peruutti vielä parisen askelta kauemmaksi Keefestä huomatessaan, että tämä näytti tepsuttavan kohti heittopaikkaansa. Pikaisesti isäsusi mittasi katseellaan välimatkaa, joka pennun ja maalitaulun väliin jäi, ja tuli pian siihen tulokseen, että etäisyys oli varmasti varsin realistinen ensikertalaiselle. Joidenkin heittojen jälkeen Keefe voisi hyvinkin jo osua haluamaansa kohtaan - ainakin, mikäli omaisi keskittymiskyvyn lisäksi rippusen hyvää tuuria taskussaan.

Keefen ottaessa puheeksi erilaiset heittotekniikat käänsi Zephyr huomionsa takaisin poikaansa. Pennun itse päättelemällä tekemä havainto sai harmaaturkin tuntemaan jonkinasteista ylpeyttä, joten varsin innokkaasti hän oli valmis kertomaan asiasta lisää nuorukaiselle.
"Aivan totta! Molemmat tavat heittää ovat kutakuinkin yhtä käyttökelpoisia, mutta toinen sopii toisille paremmin kuin toinen", susi kertoi päätään kallistaen.
"Pääpiirteittäin asia on niin, että naruista heittäminen on keveää, mutta vaikeampi tähdätä tarkasti, kuin metalliosasta heittäminen. Kokeilemalla selviää kyllä, kumpi tuntuu itsestä paremmalta."

Saatuaan asian mielestään selitettyä mahdollisimman selkeästi suuntasi Zephyr katseensa taas kohti pihan muihin osiin levittäytynyttä joukkiota. Azallac näytti suunnanneen Rayenin luokse, joten Zephyrille jäi vielä Fleshey harjoituksineen tarkasteltavaksi. Toki uros olisi tahtonut Azzan tavoin keskittyä kauemminkin yhden pennun opettamiseen, mutta kun pentue oli kuitenkin näinkin kookas, oli vanhempien tasapuolisuuden nimissä pakko jakaa huomionsa yhdelle sun toiselle taholle.
"Minä käyn välillä katsomassa Flesheytä, jatka sinä vain harjoittelua", hukka totesi Keefelle, ennen kuin lähti ravaamaan kohti kirjavaturkkista tytärtään, joka juuri päästi riemastuneen haukahduksen ilmoille.
"Taitaa sujua, vai?" Zephyr uteli hyväntuulisena pysähtyessään Flesheyn treenialueen laitamille.

---

Serafi loikki riemuissaan aseensa luokse ja jäi hetkeksi ihailemaan sitä, kuinka lähelle maalitaulurisua tikari oli osunut. Oman onnensa keskellä hän onnistui tyystin missaamaan äänet, jotka kielivät myös muiden pentujen samantyylisistä onnistumisista, mutta mitäpä siitä - ei hän tällaisella hetkellä olisi halunnutkaan sisaruksiaan ajatella.
Noukkiessaan asettaan maasta Serafi huomasi harmikseen, että osuessaan ensimmäistä kertaa maahan oli terä iskeytynyt multaan sellaisella voimalla, että ruskeita kurakokkareita oli yhä kiinni aseen kiiltelevässä pinnassa. Melkeinpä säikähtäen naaras pudotti tikarin takaisin nurmelle ja alkoi varovaisesti pyyhkiä likaa pois kauniista tappovälineestään. Kaikeksi onneksi multa irtosi helposti, ja metallinen pinta oli hetken kiillottamisen jälkeen taas kuin uusi. Helpottuneena valkoturkki kiitti onneaan, etteivät vahingot olleet olleet pysyviä.

Jälleen poimi Serafi koristellun tikarin hampaisiinsa, mutta sen sijaan, että olisi lähtenyt kohti aiempaa heittopaikkaansa, jäi hän paikoilleen tarkkailemaan ympäristöään. Naaras oli nyt vakuuttunut siitä, että harjoiteltuaan pitkään ja hartaasti tulisi hän kyllä vielä joskus osumaan mihin tahansa maaliin ikinä haluaisikaan. Tarkkuuden sijaan häntä kiinnostikin nyt se, kuinka pitkälle hän pystyisi teräänsä heittämään.
Uusi tavoite mielessään levitti Serafi jälleen jalkansa tukevaan asentoon, ja viskasi tällä kertaa asettaan täydellä voimalla eteenpäin, joskin ilman mitään tiettyä maalitaulua. Tikari lensi vauhdilla halki ilman, iskeytyen lopulta sammalmättään päälle. Saadakseen tietää heittonsa pituuden lähti Serafi askeltamaan hitaasti kohti asetta ja laski samalla otettujen askelten määrän - mikä ei ollut mitenkään turhan vauhdikas toimenpide, sillä numeroiden opettelulle ei turhan paljoa huomiota oltu sudenpentujen opiskelussa annettu.

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by leno on Mar 6, 2010, 21:39

Azallac antoi tarkkaavaiselle pojalleen huolellisen vastauksen pohtivaisen kuuloisena ja näköisenä, mutta se ei kuitenkaan ollut niin yksiselitteinen, kuin Zenith oli toivonut. Se oli uskonut äitinsä vain selostavan, kaiken olennaisen kuin apteekin hyllyltä, mutta sai nyt huomata joutuvansa tekemään enemmän töitä oppimisen eteen kuin oli luullut. Susipoika nyökytteli tomerasti äidilleen tuon sanoessa etsivänsä käsiinsä jonkun sukulaisen opettamaan sitä heittokalikan käytössä, eikä pieninkään pisara pettymystä tihkunut Zenithin kasvoille vaikka hieman pettynyt hän olikin. Oli kurjaa, ettei poika päässyt vielä harjoittelemaan kunnolla toisin kuin kaikki muut sisarukset.
Azallacin seuraava veto sai kuitenkin surkuttelunkin loppumaan. Hitaasti pennun ällistys kasvoi sen nähdessä säihkyvän heittoveitsen tulevan vedetyksi esille. Tuo hienon hieno heittoveitsi jolla oli varmasti tehty vaikka mitä ties kuinka pitkän aikaa ja Zenithille suotiin kunnia kantaa sitä omissa hampaissaan! Oletko tosissasi –älähdys oli ryöpytä harmaan suusta pentumaisena innonpuuskana, mutta ällistys ja valtava kunnioitus tukkivat sen kuonon. Kaikki mitä se pystyi tällä hetkellä tekemään oli muutaman askeleen peruuttava väistöliike kimmeltelevän aseen tieltä kun se laskettiin maahan. Ele oli joko kummallinen kunnianosoitus äidin kunnioitetulle heittoveitselle, tai vaistomainen väistöliike siltä varalta, jos ase mystisesti ponnahtaisikin nurmelta ja viiltäisi Zenithin tassuun kuolettavan haavan. Pentujen mielikuvituksella oli harvoin rajaa.
Kun kirjava susiemo hymyissä suin ilmaisi siirtyvänsä katsomaan Rayenin edistymistä, takertui hymy Zenithinkin kasvoille ja venytti sen suupielet aina korviin asti. Siinä missä Azallac heilautti häntäänsä leppoisasti, vispasi urospentu omaansa vimmatulla vauhdilla.
”Vau, kiitos äiti!” harmaa sai vain haltioissaan hihkaistua.

Zenith teki kuten Azallac oli ehdottanut. Se noukki heittoveitsen varovaisesti metallikahvasta hampaisiinsa ja hivuttautui takaisin harjoittelupaikalleen. Ero veitsen ja heittokalikan välillä oli suunnaton. Vaikkei kahdella aseella ollutkaan suurta kokoeroa, koliseva metalli tuntui aivan toisenlaiselta kuin puu.
Pentu toimi varovaisesti, sillä sen suusta törröttävä terä hirvitti hieman sitä itseäänkin. Keltasilmäinen hukka antoi hellästi vauhtia äitinsä aseelle, ja heittoveitsi lähti matkaan yllättävän vaivattomasti. Kaikeksi yllätyksekseen Zenith sai huomata, ettei edellisten yrityskertojen tavoin ase tippunutkaan kömpelösti ruohonjuuritasolle, vaan lensi suoraan ja kauniisti eteenpäin. Hieman vino heitto oli ollut eikä ase harmaankirjavan varovaisuudesta johtuen ylettänyt aivan kohdepuulle asti, mutta se oli halkonut ilmaa ja se jos mikä sai uroksen hyvälle mielelle. Ensimmäinen onnistunut heitto olisi ollut mukavaa kokea heittokalikalla, mutta kenties tutumman tappovälineen kokeilu ennen sitä avaisi uusia näkökulmia tulevaisuutta varten.
Korkein askelin Zenith kipitti noutamaan sininauhaisen kapineen ja päätti kokeilla uudemman kerran. Tällä kertaa sen oli lisättävä voimaa ja kokeiltava toisesta kulmasta heittämistä, jotteivät samat virheet toistuisi uudemman kerran. Pian terä välkehti jälleen ilmassa ja silmänräpäyksessä se oli taas kateissa. Äänestä päätellen se oli humahtanut pensaikkoon paksun puun takana, mikä hieman hermostutti Zenithiä. Olisi anteeksiantamatonta sotkea tai pahimmassa tapauksessa jopa hukata Azallacin hieno kapine. Kiireisesti uros tuikkasi päänsä puskaan, jossa heittoveitsi odottikin ottajaansa vahingoittumattomana sammalvuoteella leväten. Myös puunrungossa Zenithiä odotti iloinen näky; veitsi oli hipaissut sen pintaa, lohkaissut aimo palan kaarnaa mennessään ja jättänyt jälkeensä syvän viillon, josta tihkui jotakin kummallista puu-eritettä. Pentuja kyllä oli varoiteltu aseiden vaarallisuudesta ja jokaisen neuvon Zenith oli kuunnellut vakavissaan, mutta nyt konkreettisten todisteiden edessä teräaseen todellinen voima paljastui pienen silmissä. Viilto olisi voinut komeilla vastustajan kyljessä ja siitä valuva mahla oli kuin puun verta. Zenith palasi paikoilleen kapine suussaan itsetunto kohonneena pilviin.
Onnistumisesta rohkaistuneena taivaan mukaan nimetty katsoi olevansa nyt valmis kokeilemaan heittokalikan viskelyä uudemman kerran. Äidin ase jäi syrjemmälle – turvallisen välimatkan päähän, tottahan toki – ja puinen kalikka korvasi sen paikan Zenithin suusta. Harmaankirjava koetti saada kapulan hampaisiinsa kutakuinkin samaan asentoon kuin heittoveitsikin oli ollut, silloin jonkin tason onnistuminen olisi loogista. Ja jonkin tason onnistumista heittoyritys lopputuloksenaan tuottikin, sillä puu tosiaan lensi hieman eteenpäin. Se oli liikkunut heittäjästään kauemmas ehkä vain metrin tai kaksi itsensä ympäri omituisesti kieppuen mikä näytti hassulta mutta aika hienoltakin, muttei kovin tehokkaalta. Edistystähän tuokin oli, mutta Zenith alkoi epäillä, pystyikö sen valinnalla oikeasti aiheuttamaan mainittavaa vahinkoa kenellekään.
Haettuaan heittokalikkansa pentu katsahti emonsa veitsen suuntaan. Se kannattaisi putsata huolellisesti ennen palauttamista, mutta hukka ei olisi millään halunnut koskea vaaralliseen terään. Mikä neuvoksi?

#Jeh lopettelu passaa o/ Sellainen tuli vain mieleen sitten, että kuinka hyvin olisi kakaroiden tarkoitus tuntea nämä muut bileisiin osallistuvat muut Ederalaiset? Tapahtuvatko esittelyt sitten kaikki paikan päällä? o3o Niin juu ja olisi varmaan loogista että Zerppa olisi vaihtanut pippaloihin mennessä heittokalikkansa big ass-bumerangiin ja heittopiikkeihin, am I right?#

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by mitsuko on Mar 12, 2010, 14:41

Pentu päästi irti aseestaan tuijottaen sitä mietteliäänä. Sudenpoika seisoi nyt paikoillaan ja hätkähti pienesti kuullessaan emonsa äänen takaansa. Pojan katse kääntyikin kohti Azallacia, korvien painuessa hetkeksi päätä myöten, hännän heiluessa äidille tervehdykseksi. Kun aikuinen susi kyseli pennun onnistumisesta, tuo ei voinut estää tuntemasta pientä ylpeyttä, joka taisi näkyen tummanharmaan pojan silmistäkin. Rayen katsahti aseeseensa ja käänsi taas huomionsa kirjavaan susinaaraaseen.
”Joo! Vaikka oli se aika vaikeaa..”
Vastattiin todenmukaisesti pienen hymyn kera. Niin, oli tuo osunut kaiketi ihan hyvin ensikertalaiseksi, vaikka ei ihan tähtäämäänsä paikkaan ollutkaan saanut asettaan upotetuksi. Mutta sentään pentu oli osunut ja siitä oli sitten hyvä lähteä kehittymään ja jatkamaan harjoittelua. Rayen tahtoi osata käyttää asettaan tulevaisuudessa niin hyvin, että voisi puolustaa Ederaa, perhettään ja läheisiään. Sen päämäärä elämässä tuntui olevan jo näinkin aikaisin selvillä, vaikkakin sudenpoika näki kaiken vielä pentumaisen ruusunpunaisena. Elämä kuitenkin opettaisi varmasti, ettei kaikki ollut niin ruusunpunaista ja pumpulista kun tuo tummanharmaa vielä tässä vaiheessa ajatteli.

Emon neuvosta otettiin oppia, Rayenin nyökätessä tuolle.
”Kokeilen tehdä niin!”
Siispä pieni sudenalku kääntyi taasen aseensa puoleen ja noudattaen nyt emonsa neuvoa. Tassut asetettiin aseen molemmin puolin ennen kuin pentu aloitti aseensa irti vääntämisen ja toden totta se irtosikin vaikka pieni hetki siihen menikin. Hihkaisu ja tummanharmaa kääntyi taas Azallacin puoleen, hymyillen tuolle leveästi, hännän heiluessa.
”Kiitos äiti! Miten muut pärjäävät?”

//Eipä täältäkään tule vastalauseita (; Anteeksi kun jouduitte odottelemaan, töissä oli niin kiirettä ja sitten tuo loma painoi päälle >: O //

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by maya on Mar 16, 2010, 21:03

Keefe oli ajatellut, ettei tarvitsisi juurikaan kummempia lisätietouksia aseestaan, mutta isän asiantuntevuus ja kannustavaisuus olikin aivan tervetullutta. Ja hommahan tosiaan alkaisi sujua kohta paremmin, siitä ei ollut epäilystäkään. Pentu hymyili Zephyrille ilahtuneesti ja nyökkäsi. Hyvä, ettei kumpikaan tekniikka ollut vallan kelvoton.
"Okei, minä kokeilen!" se sanoi innoissaan ja onnistui jälleen pudottamaan veitsensä maahan. Hiukan nolona Keefe nosti aseen leukojensa väliin, metalliosasta tällä kertaa. Vaaleaturkkinen tahtoi tuoda parhaat puolensa esiin isän katsellessa, ja jos naruista heittäminen oli epätarkempaa, olisi parempi kokeilla ensin näin. Zephyrin siirtymisilmoitus sai pennun kuitenkin kohottamaan yllättyneesti kulmiaan, mutta se nyökkäsi ja oli oikeastaan iloinen, ettei sen tarvinnut vielä esitellä taitojaan yleisön edessä. Susi seurasi hetken katseellaan isän menoa, mutta vain hetken, sillä käänsi päänsä nopeasti kohdevarpuaan kohti.
Keefe kolisteli veistä pari kertaa suussaan saadakseen siitä kunnon otteen, asettautuen samalla hyvään heittoasentoon. Sitten se viskasi aseensa kohti varpua ja tuhahti hyväksyvästi aseen iskeytyessä maahan terä edellä. Varpu oli edelleen koskematon ja heitto meni jälleen hiukan sivu, mutta suunta oli joka tapauksessa kohti parempaa. Keefe tiesi, että se onnistuisi vielä, ei ollut pienestä kiinni nytkään.

[[Minäkään en vastustele laisingan]]

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by wolf on Mar 19, 2010, 23:01

Kuullessaan isänsä äänen jostain hieman kauempaa käännähti Fleshey katsomaan siihen suuntaan. Kas, oli sekin saanut yleisöä! Vaikkei pentua kyllä vielä oikeastaan haluttanut näytellä vajaita taitojaan muille, mutta isä oli toki eri asia.
"Paremmin kuin hyvin ensi kerraksi", Fleshey huikkasi takaisin isälleen suoden perään myös hymyn. Sitten neiti nappasi molemmat heittoveitsensä suuhunsa ja asteli puoliksi hyppelehtien Zephyrin luokse, kuitenkin varoen kaatumasta tai mitenkään muutenkaan telomasta itseään veitsiin. Pentu oli innoissaan onnistuneesta suorituksestaan ja se kyllä näkyi niin ilmeessä kuin käytöksessäkin.
"Sain melkein osuman! Eihän se olisi metsästyksessä auttanut mutta.." Fleshey höpisi isänsä luokse saapuessaan ja laskiessaan aseensa varovasti eteensä maahan. Ei se tiennyt muiden saavutuksien tasokkuudesta, vaikka Rayenin heittokirves oli kyllä ilmeisesti jäänyt kiinni puuhun varsin.. no, tiukasti. Ei pentu ollut sen enempää jäänyt veljensä touhuja katselemaan, kunhan oli omassa innostuksessaan vilkaissut.
Fleshey ei jäänyt odottamaan mitään varsinaisia kehuja isältä oman innostuksensa keskeltä, vaan poimi aseensa takaisin suuhunsa ja asteli muutaman askeleen päähän heittovalmiiksi, jääden vasta sitten odottamaan, josko Zephyrillä jotain asiaa olisi. Kenties neuvoja tai onnitteluja tai.. ylipäätään jotain. Pikku neito tapitti keltaisilla suden silmillään isäänsä laskiessaan toisen heittoveitsensä maahan ja asetellessa toisen suuhun heittovalmiiksi. Se olisi halunnut kysyä, että miten heittoon sai voimaa, muttei oikein kehdannut kun ei tiennyt oliko kukaan muukaan mitään kysynyt. Kaipa se sen vielä itsekkin selvittäisi tarpeeksi treenailtuaan.

[[Eipä mitään mukinoimisia minullakaan]]

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by tucci on Mar 22, 2010, 0:35

Azallacin olisi tehnyt kieltämättä mieli vilkuilla mitä Zenith sen veitsellä teki, mutta nopean henkisen taistelun jälkeen naaras sai huomionsa kiinnittymään puhtaasti Rayeniin. Kyllähän sitä nyt pitäisi omalle jälkikasvulleen luottamusta osoittaa.
Sen sijaan oli erityisen ilahduttavaa seurata miten kirveen valinnut nuorukainen sai neuvojen myötä aseensa kiskottua irti. Azallac heilautti sekin häntäänsä voitonriemuisen oloisena ja soi leveän vastahymyn.
Rayenin kysymys puolestaan sai kirjavan suden vilkaisemaan ympärilleen. Se oli keskittänyt huomionsa lähinnä Zenithin tilanteeseen, joka ei ehkä kaikista lohdullisin ollut ollut. Poika näytti kuitenkin nyt toimeliaalta joten jotain oli toivon mukaan tapahtunut. Zephyr puolestaan oli jatkanut Flesheyn luokse ja jättänyt Keefen viskelemään veitsiään. Rehumäärän vuoksi susinaaras ei kyennyt erottamaan osuiko Keefe millä tavalla mahdolliseen kohteeseensa, mutta ainakin heitto oli näyttänyt jo mukavan napakalta. Serafi taasen oli keskittyneen näköisenä kävelemässä, liekö sitten mittaili heittämäänsä matkaa.
"Kyllä teillä kaikilla vaikuttaisi lahjoja olevan tälle alalle", Azallac sai heitettyä vastaukseksi tilannekatsauksen jälkeen.
"Minua kieltämättä kiinnostaisi nähdä millä tavalla tuo sinun aseesi lentää, jos sopii", naaras jatkoi sitten kannustavaan sävyyn kääntäen katseensa kunnolla takaisin Rayeniin.

// eipä sitten muuta kuin kiitokset tästäkin pelihetkestä, sujuvastihan me viskeltiin.
hito jatkelee loppuun ja hoitaa seuraavan pelin aloittelun? //

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by hitodama on Mar 25, 2010, 16:25


Mar 6, 2010, 21:39, leno wrote:

#Sellainen tuli vain mieleen sitten, että kuinka hyvin olisi kakaroiden tarkoitus tuntea nämä muut bileisiin osallistuvat muut Ederalaiset? Tapahtuvatko esittelyt sitten kaikki paikan päällä? o3o Niin juu ja olisi varmaan loogista että Zerppa olisi vaihtanut pippaloihin mennessä heittokalikkansa big ass-bumerangiin ja heittopiikkeihin, am I right?#

// Varmaan pennut ainakin ulkonäöltä kaikki hahmot (Tucin Pihkan, Wolfin Mikarun ja Tintin Reiketsukanin) tuntevat, mutta nimen ja tarkemman tuntemisen suhteen käyttäkää vapaasti omaa harkintakykyänne. Mitään virallista esittelykierrosta tuskin pidetään, mutta voivathan hahmot sitten bileiden käynnistyttyä toisilleen aina esittäytyä. Ja jep, koska pennut ovat juhlan aikaan asekoulutuksensa lopussa, on Zenithillä varmasti jo "aikuisaseistuksensa" messissä. //

Zephyr hymyili Flesheylle kovin sydämellisesti, kun kirjavaturkkinen pentu loikki häntä kohti.
"Hienoa", uros kehaisi tytärtään hännänheilautuksen tahdissa.
"Eipä tässä vaiheessa vielä ole tarviskaan elävää maalia edes ajatella. Kunhan saatte vain jotakin ensituntumaa aseisiinne, on tämän päivän tavoite saavutettu", hukka jatkoi kannustavan itsevarmasti. Hän oli ehtinyt elonsa aikana toimia opettajana jo sen verran kauan, että tiesi kyllä missä tahdissa oppiminen tulisi suurin piirtein etenemään. Näillä näkymin olisi koko katraalla ihan kelpo mahdollisuudet voida siinä puolen vuoden kuluttua pitää itseään varsin taidokkaina aseenkäsittelijöinä, jotka voisivat hyödyntää aseitaan ihan jokapäiväisessä ravinnonhankkimisessa.

Flesheyn alkaessa valmistautua seuraavaan heittoon astui Zephyr muutaman askeleen verran sivummalle, kuten oli tehnyt Keefenkin kanssa. Samalla hän kohotti hetkeksi katseensa lähimmästä pennustaan ja antoi sen vaeltaa halki vehreän pihamaan. Häntä huvitti ajatella, missä kunnossa puutarha mahtaisi olla siinä vaiheessa, kun pennut viimein lähtisivät terineen tutkimaan hieman kotipihaa laajempia ympyröitä. Eipä taitaisi monikaan puiston puu säästyä lovilta kyljessään, eivät pensaat katkenneilta oksilta.
'Siihen päivään on kuitenkin vielä kosolti matkaa', hukka totesi mielessään ja tuhahti hyväntuulisesti itsekseen, ennen kuin kääntyi taas kunnon isän tavoin seuraamaan suurella mielenkiinnolla Flesheyn heittoharjoituksia.

---

Serafi asteli, laski ja asteli vielä vähän lisää, kunnes viimein pääsi sammaleella kiltisti odottavan aseensa luokse. Vielä pysähdyttyäänkin naaraan oli kuitenkin pakko jäädä hetkeksi pohtimaan, oliko pituus saavuttanut nyt sitten tarpeeksi suuren luvun vaiko ei. Lopulta naaras tuli siihen tulokseen, että koska askelia piti ottaa kutakuinkin yhtä monta, kuin heidän perheessään oli jäseniä, täytyi pituuden olla riittävä.
Poimiessaan hiljaisen tyytyväisenä teräänsä nuorukainen päätti, että tästä lähtien hän yrittäisi joka päivä heittää puolisen askelta pidemmälle, kuin edellisenä päivänä. Valitettavasti hän ei tosin tullut ottaneeksi huomioon sitä, että jalkansa kasvoivat melkoista vauhtia ja askeltensa välimatka kasvoi siten jatkuvasti. Ei olisi yksi eikä kaksi kertaa, kun naaras tulisi vielä kyseistä asiaa kunnianhimoisen heittotavoitteensa takia tuskailemaan.

Jatkaen vasta alkunsa saanutta treenaamista kääntyi Serafi ympäri ja valmistautui viskaamaan tikarinsa taas vastakkaiseen suuntaan. Vaikkei hän ollutkaan pennunmielessään ihan varma siitä, miten aseen loputon heitteleminen parantaisi hänen kykyjään kyseisessä lajissa, teki hän luottavaisesti kuten vanhempansa olivat neuvoneet. Jos kerran äiti ja isäkin olivat oppineet käsittelemään aseitaan tällä tavalla, täytyisi Serafinkin tietenkin oppia. Vielä hän näyttäisi, että pääsisi ainokaisen tikarinsa avulla yhtä tehokkaaseen lopputulokseen, kuin vanhempansa kahden veitsen kanssa - siitä hän oli vuorenvarma!

// Kiitos minunkin puolestani tästä! Pelattuanne vuoronne vanhentakaa hahmot 1-vuotiaiksi ja siirtykää bilettämään >tänne. //

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by leno on Mar 27, 2010, 3:01

Azallacin tarpeet menivät pennun omien edelle kun Zenith päätti ottaa riskin ja alkoi varovasti puhdistaa äitinsä lainaamaa heittoveistä. Olisi ollut moukkamaista palauttaa se likaisena takaisin. Urospentu piti tarkasti silmällä kielensä kulkusuuntaa aseen metallisella pinnalla, ettei vahingossakaan osuisi teräviin reunoihin. Lapsen motoriikka on kuitenkin aina lapsen motoriikka, ja pianpa Zenith joutui kääntämään sähäkästi vingahtaen päänsä heittoveitsestä, kun aseen kulma oli viiltänyt nappulan kieleen ikävän haavan. Veren ja metallin maku sekoittuivat suussa, ja kivulias tykytys leikitteli nuorikon kielellä. Hammastaan purren Zenith nieleskeli minkä kerkesi ja joutui toteamaan äitinsä terän olevan nyt aivan riittävän puhdas ja pöpötön palauttamista varten. Sepä tästä vielä puuttuisi, jos Azallac saisi takaisin verisen heittoveitsen!
Harmaa jätti aseen syrjemmälle, ja vielä kerran palasi heittokalikkansa ääreen. Jos äiti ja isä olivat saaneet taitonsa tällä tavoin, silloin piti Zenithilläkin olla mahdollisuus samaan lopputulokseen. Sen saavuttamiseksi pentu vannoi olevansa valmis tekemään mitä tahansa, se voisi jopa (harkita) uhmaavansa auktoriteetteja ja hiipiä yön selkään muiden ollessa levolla tutkailemaan hämmentävää asettaan, jos se sitä vaati.
Puinen ase nostettiin jälleen, ja sylkeen sekoittunutta verta liimautui sen mustalle pinnalle. Susi valmistautui uuteen heittoon, eikä jättäisi harjoittelukenttää mielestään ennen kuin edistyisi. Zenith ei aikonut jäädä jälkeen.

#Ja tattista täältäkin suunnasta niin pelistä kuin hitolle infoamisestakin! o/#

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by maya on Apr 6, 2010, 20:38

Myös Keefe ankarasti harjoitteli lisää ja lisää. Heittoveitset olivat keveät kuin mitkä, ja siksi äärimmäisen miellyttävät kantaa ja käyttää. Rayenin heittokirves oli varmasti paljon tehokkaampi, mutta julmetusti raskaampi myös. Keefe oli iloinen, että oli hyvän valintansa tehnyt. Ja siis harjoitteli mielihyvänsä edestä. Jep.

[[Äh sori. Kiitos tästä pelistä ja bilepeliin Keefekin vanhentuneena siirtyy pikapuoliin!]]

Re: Ensituntuma [A&Z pentupeli II]
Post by wolf on Apr 8, 2010, 23:34

Fleshey nyökkäili tomerasti isälleen vielä ennen heittoaan ja nähtyään silmäkulmastaan tuon perääntyvän, liidätti veitsensä taas uudelleen matkaan. Pienen pennun harjoittelukiintiö oli jo melko täynnä siltä päivältä, muttei kyllä kehdannut olla ensimmäinen joka lopettikaan, joten tyttö vain asteli taasen heittoveitsiensä perään päättäen jatkaa harjoittelua niin kauan kuin muutkin jaksoivat. Okei olihan siihen jo ensikertalaiselta tullut kyllikseen onnistumisia ja epäonnistumisia muttei harjoittelusta kyllä mitään haittaakaan voinut olla. Hiljaisena pentu vaipui taas mietteisiinsä harjoitellessaan.

[[Jees, mukavaa oli suurkiitokset kaikille ja bileisiin saavut minäkin sitten.. joskus.]]