Reliam & Crew - RPGs

LEMIDAE » Kukkaniitty » Haista kukkanen

Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 13, 2012, 5:34pm

Lemidaen vehreää kukkaniittyä tuskin saattoi hyvällä omallatunnolla kuvailla millään muilla sanoin, kuin kaunis, värikäs tai ihan vain puhtaasti henkeäsalpaava. Pitkin kapeaa kinttupolkua pyörätuolillaan rullaileva nuori miekkonen, Reliam nimeltään, olisi käyttänyt nimenomaan ilmaisuista viimeisintä, mutta ei välttämättä aivan siitä syystä kuin olisi voinut kuvitella. Yövyttyään viimeisimmän yön telttansa kanssa keskellä niittyä hän nimittäin oli tajunnut olevansa ilmeisesti yliherkkä jollekin alueen monituisista kukkasista, sillä nenänsä oli alkanut vuotaa kuin hana ja silmänsä punoittivat tavallistakin pahemmin.
"Ääh, hitto", kaupunkilainen tuon tuosta manasikin itsekseen joutuessaan pysähtymään polun sivuun pyyhkiäkseen valuvaa tuulenhalkojaansa. Niin hän teki nytkin, tosin matkan nopean jatkamisen sijasta nosti mies niistettyään katseensa kohti aurinkoista taivasta. Näytti siltä, että alkoi olla päivällisaika.

Päättäen siis pitää tauon rytyytti Reliam kulkupelinsä heinikon sekaan, kaivoi neljä poképalloaan esiin ja vapautti näiden asukkaat eteensä.
"Ruokatauon paikka", hän informoi ympäriinsä katselevalle tiimilleen, mikä sai etenkin ravinnon perään kovasti olevan Bronin innostumaan suuresti.
"Baabagoon!" kovapää riemuitsi, kun kouluttajansa otti seuraavaksi eväsrasiansa esiin ja ryhtyi heittelemään kasvateilleen hedelmänpalasia samalla, kun itse tunki banaania suuhunsa.

// Peliin mukaan siis hanki, mahdollisesti myös Koji jossain vaiheessa! //

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 14, 2012, 1:45pm

Jonah oli uupunut.

Todettuaan, että vielä ei olisi mitään saumaa yrittääkkään haastaa Zaumlan salipäällikköä, oli tuo surullisen hahmon ritari päättänyt kouluttaa pokémonejaan - lähinnä Charmander Charlieta - hieman sekä hänelle että otuksille ystävällisemmässä ympäristössä.

Tässä tapauksessa siis kukkaniityllä.

Jonah aivasti. Siitepöly ei tosin ollut kovinkaan ystävällistä. Jonkun sortin allergia tällä miehellä oli - kaveri itse ei vain tiennyt yhtään mikä. Jonah pyyhkäisi nenäänsä ja päätti pitää tauon. Jälleen oli hetki mennyt siitä, kun hän oli saanut kunnon yösijan ja kunnon aterian - Zaumlasta pois pääseminen oli nimittäin lähes yhtä aikaavievää kuin sinne löytäminenkin.

Ja minun pitää vaivautua sinne myöhemmin takaisinkin, Jonah mietti. No, joka tapauksessa, tauon paikka. Jonah päätti järjestää itselleen seuraa.

"Ulos, Charlie!"

Nuori mutta äkäinen Charmander materialisoitui punaisesta säteestä ja tervehti isäntäänsä vetämällä nopeasti lippaan - ja sen jälkeen välittömästi liekinkatkuisella aivastuksella.

Ja toisella.

Ja kolmannella.

Jonah naurahti.

"Et taida sinäkään hirveästi näistä pölyistä välit- VOI PASKA!"

Jonah oli huomannut, että - luultavasti päivän kuivuudesta johtuen - muutamiin kohtiin räjähtäneet tuliset aivastukset olivat sytyttäneet nopeasti leviävän kulon.

"Paskapaskapaska... Mitä teen? Käyttäisinkö Fishiä? Turhaa, Magikarp ei osaa vesi-iskuja... Charlie, nyt ollaan liemessä."

Charlie äännähti myöntyväisesti ja aivasti vielä kerran.

"Hei, pidättele! Tässä on tarpeeksi kuumat paikat muutenkin!"

// Aloitetaan vain lievällä dramatiikalla. //

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 14, 2012, 11:30pm

// Draama, lievänä tai vakavana, on aina hyvästä! X3 //

Viisikon taltutettua enimmän nälkänsä keskeytti mukavan tauon vallan hämmentävä näky. Tai oikeastaan juttu alkoi kummallisella oddioddioddi-äänellä, joka jo sinänsä sai Reliami kohottamaan kulmiaan ja vilkuilemaan ympärilleen. Pian äänen suunnalta sitten jo pyyhälsikin joukkiota kohti kymmenpäinen oddishlauma, joka pakeni jotakin niin suurella vimmalla, ettei edes ihminen kesypokémoneineen niitä hetkauttanut.
"Mifä ifmeffä?" mussutti mies suu täynnä banaania, kun pienet ruohopokémonit puikkelehtivat heidän ohitseen vain kadotakseen äkkiä uudelleen pitkään nurmikkoon. Myös kasvattinsa jäivät tuijottamaan äimistyneinä otusten perään, mutta Saramu-scizor oli ensimmäinen, joka tajusi kääntää huomionsa niiden tulosuuntaa kohden.
"Scii-ii!" hyönteinen kivahti ja osoitti kohti taivaanrantaa, josta kohosi savua pikkuruisina patsaina kohti taivasta.

Kun Reliamkin ymmärsi mistä täytyi olla kyse, muuttui ilmeensä entistä huolestuneemmaksi samalla, kun hän viskasi eväät huolimattomasti reppuunsa.
"Sen täytyy olla tulta. Eikä se taida olla ihan hallinnassa noista kauhistuneista ruohopäistä päätellen", nuorukainen jupisi, mikä sai miloticinsa kietoutumaan turvaa hakien bagonin ympärille.
"Saramu, teikä on meistä nopein, joten mene tsekkaamaan mitä on meneillään. Me tullaan sitten perässä", hän jatkoi ja sai scizorilta vastaukseksi kuuliaisen nyökkäyksen. Ötökkä ei pitänyt tulesta lainkaan, mutta jos joku oli liekkien ansiosta vaarassa, koki se kuitenkin velvollisuudekseen tehdä voitavansa.

Niinpä, kun Reliam lopun tiiminsä kanssa lähti hitaammin etenemään pitkin polkua, kiihdytti Saramu agility-iskun avulla vauhtiaan ja lähti ruohonkorsien tasalla lentäen viilettämään kohti palavaa nurmikkoa. Ei kulunut kauaakaan, kun se sai kulottuvat korret ja koko komeuden keskellä seisovan ihmisen sekä tämän charmanderin näköpiiriinsä.
"Scizoor!" pokémon huikkasi viestiäkseen, että apua oli tulossa.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 15, 2012, 2:08pm

Jonah yritti talloa liekkejä sammuksiin huonolla menestyksellä; tuli levisi nopeampaa kuin hän koskaan kykenisi polkemaan lieskoja tukahduksiin. Charlie yritti samaa ihan yhtä huonolla menestyksellä - toisaalta, voittoisaa oli se, että palosta nouseva savu peitti siitepölyn ja muut allergeenit vaikutuksineen. Enää ei aivastuttanut.

"Nyt tarvittaisiin jotain aapuaaa..." Jonah mutisi itsekseen. Charlie oli kuitenkin kuullut jotain; pokémon oli lähestymässä, se oli huutanut, ja nyt Charmander höpötti kovaan ääneen. Varmaan selitti tilannetta.

"Char man charmander char man man man!" Charlie huitoi hännällään ja pienillä käsillään, ja nyt Jonahkin huomasi mistä oli kyse: heitä kohti lensi kovaa vauhtia punainen, teräskuorinen Scizor - teräsötökkä.

"Tuo pöljä Scizor ei tajua olevansa enemmän kuin kuumissa paikassa mikäli tänne tulee! Charlie, karkota se sen omaksi parhaaksi!"

Charlie pyöräytti silmiään. Eihän isäntä tietenkään tajunnut, että Scizor oli tulossa auttamaan heitä - eiväthän he keskenään pystyisi pelastamaan kuin korkeintaan itsensä. No, isännän sana on laki.

"Charman", Charlie pahoitteli Scizorille ennen kuin avasi kitansa ja ampui emberit suoraan kohti lähestyvää Scizoria.

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 15, 2012, 2:42pm

Akira to the rescue!
-------------------------------------

Nuorukainen mietti minkä ihmeen takia hän oli eksynyt Lemidaen puolelle ja lentämään noctowlinsa kyydissä kukkaniityn yläpuolella, sen sijaan että olisi pallanut kotiinsa. Akira huokaisi ja vilkaisi jalkojensa alapuolella kulkevaan kukkaiseen niittyyn. Näin linnun jaloista roikkuminen ei ollut kauhean mukavaa aina, mutta nopea tapa liikkua ja kestävyystreeniä Hatolle.
Valkotukkainen aivasti, muttei minkään allergian takia - vaan pienen flunssan poikasen, jonka oli napannut Zaumlan reissulla.
"Huhhuhuu!" noctowl huhusi ja vilkuili savuun päin.
"Hmh, mitä? Savua!?" Akira älähti, tälläisessä paikassa se voisi levitä hirvittävän nopeasti.

"Hato, lennä sinne äkkiä!"
Pöllöpokemon lähti syöksymään savua kohti.
"Hei onko siellä ketään!" nuorukainen huudahti, ei hän halunnut tehdä mitään harkitsematonta ennenkuin tiesi olisiko jotain tuolla savun keskellä.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 15, 2012, 3:57pm

Saramu pysähtyi kunnioittavan välimatkan päähän liekeistä kuuntelemaan mitä pikkuinen tulilisko sille kertoi. Ymmärtämisen merkiksi hyönteinen ehti vain nyökäyttää tälle päätään, kunnes charmanderin kouluttaja tuli mukaan ja sekoiti koko tilanteen ihmismäisellä hölmöilyllään.
"Scii-ii, izoozoor!" scizor koetti painokkaasti selittää ja tajusi sen turhaksi vasta saadessaan uusia tulenlieskoja itseään päin. Vaikka yritti väistää, nuolivat charmanderin sylkemät korventavat kekäleet ikävästi pokémonin jalkoja sen noustessa ylemmäs ilmaan, mikä sai otuksen sirittämään kivusta. Mitä ihmettä se voisi nyt tehdä, kun kaksikko ei päästänyt sitä edes lähelleen?

Tällä välin oli Reliam saanut kamansa kasaan, kiinnitänyt vastaan hangoittelevan Jericon talutushihnalla pyörätuoliinsa ja lähtenyt kulkeman palopaikkaa kohden niin lujaa kuin vain pääsi. Bron juoksi kouluttajansa takana ja Calypso mateli heinikossa melkein kuin meressä ikään, kun joukkio näki jonkun lähestyvän turmapaikkaa ilmasta käsin.
"Jestas, kehittyisit sinäkin Bron jo niin päästäisiin liikkumaan tuohon tapaan", kouluttaja jupisi hengästynenä matkaansa jatkaen.

Myös Saramu huomasi onnekseen lähestyvän noctowlin, ja pokémoneille ominaisella tavalla jopa tunnisti tuon aikaisemmin hoothootina tapaamansa arpikasvon samaksi olennoksi. Toivoen parivaljakon liittyvän pelastusjoukkoihin kääntyi scizor siis vuorostaan näiden puoleen.
"Sciizoor! Zoor!" ötökkä huusi kiinnitääkseen lentäjien huomion. Samalla se lisäksi viittoili käsillään kohti maassa olevaa kaksikkoa siinä toivossa, että mokomat suostuisivat ottamaan apua vastan edes pöllöltä ja tämän kouluttajalta.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 15, 2012, 5:14pm

Jonah huomasi Scizorin lopettavan lähestymisen - ainakin se oli turvassa. Mutta nyt se viittoili jollekulle muulle.

Taivaalla lensi Noctowl kouluttajansa kanssa.

"Jo oli aikakin", Jonah mutisi, "en tiedä onko tuo Scizor villi, mutta tuo Noctowl ei ainakaan ole. Toivottavasti kaverilla on joitain vesipokémoneja."

Jonah katsoi laajenevaa kuloa ärtyneenä.

"Äh, Charlie, olisinpa tiennyt allergioistasi. No, ei voi mitään - hei, käytä Smokescreeniä kiinnittääksesi tuon lentävän hepun huomio?"

Charlie nyökkäsi, avasi kitansa ja alkoi tuprutella savumerkkejä - luonnollisesti tiedostaen, että todennäköisesti savu vain osuisi Noctowlia silmiin ja sokaisisi tämän hetkeksi. Isäntää oli kuitenkin toteltava, vaikka tällä oppimista vielä olikin.

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 15, 2012, 5:31pm

Kuullessaan surinaa Akira käänsi katseensa ja yritti paikantaa sen aiheuttajaa jostain savun keskeltä, huomaten lopulta jonkun punaisen ötökän siellä. Yrittikö se viestittää jotakin? Ja ihankuin tuolta kuuluisi jotain puhettakin...
"Hato laske minut alas ja lehyttele tuota savua pois siivilläsi!"
Noctowl laski kouluttajansa alas maahan, ennenkuin kohosi korkeammalle ilmaan. Ensin se vilkaisi scizoriin, jonka tunnisti itsekin vanhaksi tuttavakseen.
"Noctoo!" pöllö huhusi Saramulle, ennenkuin rupesi lehyttelemään siipiään jotta savu alkaisi väistymään ja tuomaan lisää näkyvyyttä.

Akira nappasi laukustaan vaaleanpunaisen pallon vapauttaen laprasin niitylle. Nuorimies vilkaisi eteenpäin ja yllätyksekseen huomasi vieraan henkilön, ja charmanderin.
"Hei varokaa!" hän huudahti.
"Holle, iske water gun heinikkoon - mutta varo ettet osu charmanderiin!"
Lapras vilkaisi pieneen tulisalmanteriin ennenkuin rupesi suihkuttelemaan vettä ympärillä olevaan nurmikkoon.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 15, 2012, 5:47pm

Saramu näytti saavan viestinsä perille, sillä Hato ryhtyi laskemaan kouluttajaansa alemmaksi ja huitomaan savua pois siivillään. Ikävä kyllä ilmavirta sai myös liekit voimistumaan, mutta pallostaan pian ulos pomppaava lapras saisi varmasti hoideltua asian siitä huolimatta leikiten. Niinpä, päätellen tehneensä tarpeeksi, lähti scizor lentämään takaisin oman kouluttajansa luokse.

Kauas ei hyönteisen ollutkaan enää tarvis matkata, sillä Reliam loppuine tiimeineen oli jo päässyt levinneen niittypalon toiselle laidalle.
"Älä viitsi noloilla, kyllä sinusta vettä lähtee!" oli mies juuri huutamassa pelosta kippuralle käpertyneelle miloticilleen, kun Saramu laskeutui lennosta väsyneenä muiden luokse.
"No, mikä siellä oli tilanne? Oliko siellä ihmisiä tai jotain muuta pulassa?" kysyi Reliam tulokkaalta, joka nyökäytti vakavana päätään.
"Hemmetti... Oikeasti nyt, merimato, vettä kehiin tai puristan ne nesteet ulos sinusta!" Moinen uhkailu sai miloticin vain entistä pahemmin solmuun, mutta onneksi Bron saapui viimein rauhoittelemaan ystäväänsä. Hetken pokémonkielisen sananvahdon jälkeen milotic ryhtyikin viimein syljeskelemään ympäriinsä vesipisaroita water sport -iskun mukaisesti.

Kun lähimmät lieskat alkoivat talttua, rullasi Reliam itseään syvemmälle niitylle ja näki, että aiemmin bongaamansa lintupokémon leijaili yhä niityn yllä. Tämän alapuolella näytti myös olevan ihmisiä sekä pokémoneja, joita avittakseen kohotti partaveikko niin kätensä kuin äänensäkin.
"Hei! Täältä pääsee pois!" nuorukainen huusi liekkimeren laitamilta.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 15, 2012, 6:16pm

Jonah huomasi avun tulevan paikalle ratsuväen lailla; lintuheppu oli päästänyt pellolle suurikokoisen Laprasin ja vähän matkan päässä oli parrakas pyörätuoliheppu jonka merikäärme syljeskeli vesipisaroita - no, tyhjää parempaa.

"CHAAARR!" Jonah kääntyi katsomaan tuliliskoaan, joka oli juuri hypännyt vesisuihkun alta pois. "No niin, hieno väistö, Charlie. Haluatko palloon?" Jonah yritti kutsua Charmanderinsa pois tulilinjalta - vai pitäisikö sanoa vesilinjalta Jonah hymähti - mutta sisuuntunut otus väisti säteen ja halusi pysytellä kentällä. Se oli huomannut partahepun osoittaman tien ulos liekkimerestä ja lähti juoksemaan.

"Hei, odota!" Jonah lähti juoksemaan Charmanderinsa perään - juuri parahiksi saaden osuman ison Laprasin ampumasta vesitykityksestä. "Perhana!"

Jonah pyyhkäisi silmiään ja kiristi tahtiaan. Charlie oli jo partahepun luona. Pian hän itsekin pääsi paikalle ja loi katseensa pyörätuolihepun silmiin. "Hei, kiitos avusta ja opastuksesta - kas, onko tuo Scizor sinun?"

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 15, 2012, 6:28pm

Huomatessaan henkilön ja pokemonin poistuvan kauemmaksi Akira vilkaisi laprasiin, odottaen vielä hetken.
"Nyt Holle, water pulse liekkeihin kun charmander ja sen kouluttaja on kauempana!" vaaleatukkainen käski. Lapras vilkaisi kouluttakaansa, ennenkuin sylkäisi voimakkaan vesisuihkun liekkejä kohti, toistaen liikkeen vielä muutamia kertoja saaden liekit hälvenemään.
Vähitellen alkoi myös savu hälvenemään ja silloin Akira saattoi huomata joukon muita henkilöitä ja pokemoneja. Ei ihme että liekit olivat tuntuneet sammuvan nopeasti, kun tuolla oli toinen vesipokemon... Milotic taisi olla lajin nimi.

Tarkemmin katseltuaan toinen pyörätuolissa istuva henkilö näytti varsin tutulta.
"Hei... Reliam?" Akira huudahti ja lähti astelemaan palaneiden kukkasien läpi muiden luokse.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 16, 2012, 12:38am

Calypso teki työtä minkä vähäisiltä kyvyiltään kykeni, joten liekit Reliamin ja toverusten ympärillä pysyivät hallinnassa kun charmander kouluttajineen tajusivat juosta ulospääsyä kohden.
"Ei kestä", miekkonen vastasi totisena hänelle tuntemattoman pojan kiitokseen.
"Ja jep, minunhan se. Toivottavasti se ei urpoillut mitään, kun lähetin sen edeltä katsomaan mitä täällä on meneillään", hän lisäksi jatkoi toisen udellessa Saramun omistajuudesta. Ikään kuin vastavetona partaveikko suuntasi oman katseensa kohti charmanderia ja tämän liekkihäntää sekä kohotti kysyvään sävyyn kulmiaan. Jotenkin hän uskoi nyt aavistavansa mistä kulo oli oikein saanut alkunsa.

Samassa liekkimeren keskeltä alkoi kuulua yhä vahvempana virtaavan veden jylyä, kun lapras päästi voimansa kunnolla irti. Niin Reliam kuin pokémoninsakin - vedestä nauttivaa miloticia lukuun ottamatta - suojasivat käsillä kasvojaan sinne tänne lenteleviltä roiskeilta, kunnes pahin oli ohi. Tulipalo sammui, ja jäljellä oli enää heikosti kytevää ja savuavaa kasvimoskaa. Katastrofi oltiin saatu kuriin.

Vaan vieläkin enemmän kuin mistään aiemmasta joutui Reliam yllättymään, kun sankan savun keskellä oleva kouluttaja kutsui häntä yllättäen nimeltä.
"Häh?" miekkonen äimisteli silmiään siristellen. Kun valkotukkainen hujoppi sitten pääsi hieman lähemmäksi kahta muuta miehenalkua, tajusi pyörätuolipotilas missä oli aikaisemmin tyypin tavannut.
"No oho, Akira! Viimeksi oli myrkkyjuttuja ja nyt palovammoja", heitti hän vinosti virnistäen tervehdykseksi.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 16, 2012, 12:49am

Jonah nyökkäsi pyörätuolihepulle. "Joo, ei se urpoillut - kunhan koetimme pitää sen vähän kauempana noista liekeistä, ettei polttaisi itseään." Jonah ei kuitenkaan jättänyt huomiotta parrakkaan merkittävää vilkaisua kohti Charlieta - luultavasti palon syy oli ilmeinen. Jonah aikoi juuri mainita Charmanderinsa yllättäviin seurauksiin johtaneista allergiaoireista, kunnes jyly voimistui ja Jonah tunsi niskansa kastuvan. Charlie kääntyi selin suojasi häntänsä.

Kun jyly lakkasi, Noctowlillaan paikalle karauttanut kouluttaja kutsui partaheppua nimeltä: Reliam. Selvä. Ja toisen nimi oli siis Akira - vanhoja tuttuja keskenään, siis. Jonah päätti vielä kuitenkin kiittää Akira-nimistäkin kaveria: hänhän sen palon sammutti.

"Joo, hei - Akirahan olet? Kiitos avusta tuon äskeisen kanssa. Meillä on hieman allergiaoireita", Jonah totesi katsoen Charmanderiinsa. Charlie vastasi vetämällä syvään henkeä, väristämällä sieraimiaan ja aivastamalla taas.

"Chaaar-CHAAA!" Ja jälleen oli Jonahin jaloissa pientä ruohikkopaloa.

"Perhana, Charlie." Jonah polki liekit sammuksiin ja toivoi, etteivät nämä kaksi olisi mitään fanaatikkoja jotka kurmuuttaisivat häntä "pokémonin allergian hoitamatta jättämisestä" tai muusta merkityksettömästä seikasta.

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 16, 2012, 1:01am

Akira naurahti, totta tosiaan.
"Joo, toivottavasti seuraavaksi ei sitten ole vaikka jäätymisiä..." hän sanoi naurahtaen pienesti. Zaumlaanhan hän ei palaisi, joten sillä ei pitäisi olla väliä - ellei sitten tule yllättäin törmäystalvea. Noctowlin lensi kouluttajansa vierelle ja laskeutui maahan lepäilemään.

Nuorukainen nyökkäsi Jonahille. "Mitäs pienistä!"
"Sitten olemme aika pärskivä joukko." Ruinuylainen sanoi, ja juuri sanottuaan hän itsekin päästi ilmoille oivan aivastuksen, jonka jälkeen kirosi hiljaa itsekseen Zaumlaa ja sen kylmyyttä.

"Oh niin, tämä tässä on Hato ja tuo lapras on Holle." Akira päätti sanoa ohimennen, olihan se ihan hyvä esitellä pokemonitkin uudelle tuttavuudelle.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 16, 2012, 1:50am

Reliam ei nähnyt tarpeelliseksi kehitellä sen enempiä vastaletkautuksia uusimman tuttavuutensa tokaisuun scizorin tuleen liittyvistä varsin ilmeisistä ongelmista, mutta Akiran huomautukseen jäätymisestä hän sen sijaan pudisti inhoten päätään.
"No ei kiitos! Sitä touhua on tullut koettua jo ihan tarpeeksi", hän hienoisesti värähtäen tuhahti muistellessaan, kuinka hirvittävä homma oli ollut aikoinaan matkata Zaumlaan koko Misrean pohjoisosia koetelleessa lumimyrskyssä. Moiset kokemukset jättäisi mielellään vastaisuudessa välistä.

Vaan kun charmanderin kouluttaja kävi sitten selittämään pokémoninsa ongelmaa oikein havaintoesityksen kera, kuittasi Reliam moisen touhun huvittuneella naurahduksella - sekä niiskaisulla, joka kieli hänenkin kuuluvan allergiasta kärsivän poppoon riveihin.
"Yllättävä propleema. Onneksi Bron ei vaikuta olevan millänsäkään kasveista, tai täällä olisi kaksi tuollaista pärskimässä ympäriinsä", hän pohdiskeli sillä välin, kun Akira koetti toipua omasta aivastuksestaan.
"Niin siis Bron on tuo luupää. Scizor on Saramu, tuo mato Calypso ja tämä pöhkö Jerico", nuorukainen lisäksi selitti kasvattejaan osoitellen. Jerico-nidoran ja Saramu eivät piitanneet vieraista sen ihmeempiä ja Calypso keskittyi liruttamaan vettä mielestään yhä vaarallisilta vaikuttaviin savuaviin kohtiin, mutta Bron-bagon lähti esittelyn jälkeen huitelemaan kohti Charlieksi kutsuttua tuliliskoa selvästi tutustuminen mielessään.

Reliam sen sijaan käänsi huomionsa nopeasti takaisin charmanderin kouluttajaan ja jäi toviksi mittailemaan tätä katseellaan. Tyyppi vaikutti vähän häntä itseään nuoremmalta ja kaikin puolin aika tavalliselta, mitä nyt pitkät kiharat hiukset näyttivät ramman mielestä vähän hassuilta miespuolisen henkilön päässä.
"Vaan kukapa teikäläinen sitten mahtaa olla?" kaupunkilainen kulmiaan kurtisten kysäisi.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 16, 2012, 2:05am

Jonah pisti merkille, ettei suojatteineen ollut ainoa allergikko. Hyvä, nämä ihmiset siis ymmärsivät. Jonahin huomio kuitenki kiittyi Broniksi nimitettyyn Bagoniin, joka lähti varsin iloisen oloisesti Charlieta kohti. Jonah toivoi, ettei Charlie alkaisi haastaa riitaa - edellisen kerran kun he olivat ottaneet yhteen tämän Bagonin lajitoverin kanssa, oli Charlie ottanut pataansa varsin helposti. Tämä Bagon näytti päällepäin vieläkin voimakkaammalta.

Jonah havahtui Reliamin esittelyihin ja tiukkaan kysymykseen henkilöllisyydestä.

"Olen Jonah. Tuo tuossa on Charlie - älä murise Bagonille, olisi luultavasti huono idea haastaa tuo - ja mukanani minulla on myös vesipokémon," Jonah naurahti kuivasti, "josta ei juurikaan olisi ollut hyötyä palon sammutuksessa. Antakaas kun esittelen - tässä on Fish." Jonah kaivoi esiin poképallon ja päästi esiin eläväisen mutta silti tyypillisen passiivisen Magikarpinsa. Magikarpin, joka sattui juurikin materialisoitumaan pieneen lätäkköön, jonka Calypsoksi kutsuttu meriotus oli juuri saanut aikaan. Fish alkoi välittömästi pärskiä ympäriinsä.

"Karp! Karp! Karp!"

"Joo, nauti nyt vaan, et olekaan vettä nähnyt vähään aikaan" Jonah sanoi pokémonilleen kuivasti - ja kiinnitti huomionsa taas Charlieen, joka hänen aiemmasta huomautuksestaan huolimatta silmäili Bagonia haastavasti ja murahteli vähän väliä. Jonah pyöräytti silmiään. Tuo yli-itsevarma otus saisi luultavasti jälleen nenilleen mikäli jatkaisi moista uhoamista.

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 16, 2012, 2:20am

Akira nyökytteli päätään ja kuunteli esittely kierrosta, ja vilkaisi pärskivää karppia.
"No ainaki gyaradosiksi muuttuminen taitaa olla kaiken odottelun ja vaivan arvoista." hän sanoi naurahtaen hieman.
Päättipä nuorukainen vielä seurata muiden esimerkkiä, ja vapautti palloistaan vielä growlithen ja tulokas venipeden. Vaiston varaisesti tulipokemon heti pomppasi kauemmaksi lätäköstä. Ötökkä jäi vain maahan pyörimään ja asettui kauemmas mulkoilemaan kirjavaa pokemon joukkoa.
"Tässä on siis vielä Anya ja Voltaire, ötökkä ole sitten nätisti."

"Mutta hauska tavata Jonah, ja mukava nähdä pitkästä aikaa Reliam." Ruinuylainen naurahti. Mikä sattuma olikaan törmätä toiseen tuttuun sattumalta näin lyhyellä aika välillä, kukahan on sitten seuraavaksi?

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 16, 2012, 2:16pm

No eipä otettu Bronin ystävystymisyritystä kovin mukavalla tavalla vastaan! Avoimesti liskoa lähestynyt bagon sai charmanderilta vastaansa lähinnä äkäistä murinaa, minkä ansiosta lohikäärme pysähtyi kauemmaksi toisesta kuin oli ensin aikonut ja jäi tuijottamaan tätä kulmat kurtussa. Ei sitten, näytti kovapää ajattelevan, ja tuhahti nenänsä kautta niin voimallisesti, että sieraimistaan pöllähti esiin pari tummaa savupilveä.

Reliam ei pokémonien keskinäisiin välienselvittelyihin kiinnittänyt liiemmälti huomiota, vaan keskittyi sen sijaan painamaan mieleensä uusimman tuttavuuden ja tämän kasvattien nimet. Jonah ja Charlien, sekä pallosta esiin poukahtava Fish.
"Äh, minunkin piti hankkia tuollainen!" pyörätuolipotilas harmitteli magikarpin nähdessään.
"Mutta siinä sitten tuli vähän jotain ja sainkin, noh... Tämän", hän jatkoi ja viittasi kädellään kohti miloticia, joka punaista kalaa säikähtäneenä oli solminut lonkeronsa jälleen yhtenä sykkyränä olevaksi kasaksi.

Myös Akira päästi loput tiimistään esiin, mikä sai Reliamin kohottamaan kätensä pohtivaiseen sävyyn leualleen ja silmäilemään koolla olevaa varsin mittavaa pokémonkokoelmaa laskelmoivasti.
"Hmm? Ai joo, totta, kiva nähdä välillä jotain tuttujakin", hän hieman poissaolevasti vastasi valkotukan kommenttiin, ennen kuin jatkoi mieltään kiusaavaan asiaan liittyen;
"Mutta kuulkaa hei, kun olin tulossa tänne päin, näin aika monia tulen ja savun säikäyttämiä ruohopokémoneja juoksentelemassa sinne tänne. Ei teitä sattuisi helppo treeni kiinnostamaan? Meinaan, että ne taisivat olla sen verran pöllämystyneitä, ettei niiden voittaminen olisi välttämättä kovin paha haaste edes näille vähän nolommille otuksille." Jälleen osoitus kohti Calypsoa, mutta samalla myös jokseenkin avuttomana pomppivaa Fishiä.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 16, 2012, 2:39pm

Jonah katsoi avoimen vihamielisen oloista Charmanderiaan. Ei olisi mikään ihme mikäli tulinen pieni sisupussi lähtisi kohta suoraan hyökkäykseen Bagonia vastaan - selkäänsänhä Charlie siinä saisi, mutta se ei uskoisi ennen kuin niin kävisi. Jonah ei sanonut vielä mitään liekkiliskolleen; kohta sanomista luultavasti tulisi riittävästi.

Jonah kohotti kulmiaan molemmille miehille. "Joo, Gyarados olisi ihan hieno lisä tähän suppeahkoon kokoelmaani, mutta ette uskokaan miten vaikea Magikarpia on kouluttaa", Jonah huokaisi, "tuo otus ei nimittäin osaa vielä yhden yhtä oikeaa hyökkäystä. Se oli tappelussa jonkun nulikan Riolun kanssa ja pisti silti ihan hyvät pelit käyntiin, mutta voittaminen on haastavaa kun ei osaa hyökätä."

Jonah jätti omaan arvoonsa Reliamin kommentin nolommista pokémoneista. Mitäpä siihen voisi edes sanoa? Varsinkin kun miehen omasta Miloticistakin huomasi, ettei se välttämättä ollut mikään keittiön terävin veitsi.

"Niin että helppo treeni on aina helppoa treeniä, mutta tuota Magikarpia ei oikein voi kunnolla treenata ennen kuin se päättää ymmärtää, että taklaaminen ei ole mikään älyttömän haastava taistelumuoto. Ja Charlie... No... Treenihän sillekin kelpaisi, mutta-"

"Charmander, char, char, char!" Charlie protestoi hätkähtäen isäntänsä alentuvaan äänensävyyn. Charlie murisi isännälleen, osoitti Bronia ja hakkasi hännällään maata.

"Tuo Bagon ei ole tehnyt sinulle mitään!"

"Charman!"

Jonah pyöräytti silmiään. "Olen pahoillani tuon liskonperhanan puolesta. Se ei tajua ennen kuin saa selkäänsä. Eikä oikeastaan senkään jälkeen."

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 16, 2012, 4:24pm

Akira ilahtui treeni-ideasta, se oli loistava ajatis. Tosin Anyan kanssa piti varoa, ettei nyt saisi koko niittyä palamaan, vaikka olikin sammutusjoukot. Hato ei taas taitaisi treeniä tarvita laisinkaan, ja kai täältä löytäisi mulkoilevalle Venipedellekin vastus. Ainakin siis näyttäisi sekin olevan tyypillisesti vahvoilla.
Nuorukaisen katse käväisi Charmanderissa.
"No joskus on hyvä oppia selkäsaunan kautta..." naurahtaa hieman. Jotkut vain olivat niin itsepäisiä, ettei edes sen kautta oppinut virheestään.

"Mutta entäpä jos lähdettäs etsimään jotain villlejä pokemoneja täältä?" Akira kysäisi, ja vilkaisi laprastaan. Se ei ollut oikein täällä elementissään ja päätti kutsua sen takaisin vaaleanpunaiseen palloonsa. Vielä varmistaakseen ettei venipede ollut lähtenyt omille teilleen haastamaan riitaa, nuorukainen vilkaisi tulokasta. Voltaire edelleen jäpitti samassa paikassa ja mulkoili Saramua, se ei pitänyt toisista pokemoneista - etenkään toisista ötököistä.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 16, 2012, 10:01pm

Kun ei varoittava tuhahtelukaan saanut äkäpussiliskoa perääntymään, risti Bron pienet kätösensä rinnalleen, nosti päätään ylemmäs ja jäi tuijottamaan charmanderia halveksuvasti kuononvarttaan pitkin.
"Joo, joidenkin pää on puuta tai luuta ihan kirjaimellisesti, toisten vain kuvainnollisesti", Reliamkin touhua vilkaistessaan naurahti. Hänen puolestaan otukset saisivat kyllä selvittää välinsä jos vielä treenin jälkeen jaksaisivat, sillä harjoitus tuli kuitenkin aina hoitaa ennen jotain tyhmiä henkilökohtaisia kahakoita.

Kun Akira ehdotti lähtemistä, nyökäytti Reliam päätään hyväksyvästi ja heilautti tiimiläisilleen kättään.
"Aletaanpa siis mennä", hän huikkasi, mikä sai ainoastaan Saramun heti liikkeelle. Sille pelkkä vilkaisu Voltaireen oli kertonut, ettei toukka tahtonut seuraa, joten eipä hyönteinen sitä sitten ryhtynyt tuputtamaan. Jerico taas ei totellut muuten vain, mutta Bron ja Calypso olivat puolestaan keskittyneet kommunikoimaan toisten pokémonien kanssa: bagon teki yhä parhaansa mukaan mahtailueleitä Charlielle ja milotic oli voittanut pelkonsa tajuttuaan, kuinka hauskalta Fishin läpsyttely näytti. Niinpä se oli juuri ryhtymäisillään itsekin pomppimaan splashilla ympäriinsä, kunnes kouluttajansa ääni kantautui viimein sen pieniin kalanaivoihin.
"Hei huhuu! Tyypit!" mies kivahti sormiaan napsauttaen, mikä sai pokémonit liikkeelle - toiset halukkaammin kuin toiset, mutta liikkeelle nyt kuitenkin.

Kun Reliam sitten lähti rullaamaan pyörätuolillaan kohti alueita, jossa muun muassa vauhkot oddishit olivat tulleet häntä vastaan, käänsi hän samalla huomionsa kohti Jonahia.
"Siitä magikarpin treenaamisesta, muuten", hän aloitti liittyen ongelmaan, jonka nuorukainen oli vähän aikaa sitten nostanut esiin.
"Kyllä sekin onnistuu, jos laittaa kaksi pokémonia samaan aikaan ottelemaan yhdessä muita vastaan. Olen huomannut, että vaikkei toinen parivaljakosta tekisikään paljon mitään, niin joskus se oppii seuraamalla toverinsa tekemisiä."

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 16, 2012, 10:22pm

Jonah katsoi palavasieluista suojattiaan. Bron oli Charlieta isompi ja selvästi voimakkaampi, mutta silti Charmander jaksoi uhitella - jopa silloinkin, kun Bagon lähti leikkiin mukaan. Peloton pieni otus piti aiempaa tappionaan toiselle Bagonille henkilökohtaisuutena, jonka voisi kostaa koko lajille. Jonah vilkaisi Charlieta samalla, kun nosti Calypson kanssa (luultavasti tietämättään) toverustuneen Fishin syliinsä. Nauttikoot nyt ulkoilmasta.

"Charlie, sinä myös! Jätä se Bagon rauhaan hetkeksi, aloitetaan treenaus! Ala tulla!"

Charlie vilkaisi Bronia vielä viimeisen kerran, puhalsi savut sen naamalle ja lähti vastahakoisesti juoksemaan Jonahin perään. "Mikä puupää, totta tosiaan" Jonah mutisi - tullen keskeytetyksi jälleen Reliamin toimesta. Heppu antoi hänelle Magikarpin koulutukseen liittyviä vinkkejä - vinkkejä, jotka itse asiassa olivat ihan hyviä.

"Hei, kiitoksia, kaveri. Ei jostain syystä käynyt mielessä. Hei, Charlie, haluatko-" Mutta Charlie pudisti päätään ja irvisti. Kyllähän Charmander siihen suostuisi jos pomo käskisi, mutta hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa taistelun tuoksinassa pitää huolta avuttomasta kalastakin. Jonah tuijotti vihaisesti tuliliskoaan. "Asia selvä, Charlie, mutta kun tästä kaverista kehittyy Gyarados niin saat pikkusta vaille äkäiseen muuttaa asenteitasi." Charlie tuhahti - isäntä ei ollut vielä saanut edes Charlieta itsemään kehittymään, Fishiin menisi vielä kauemmin.

Jonah siirsi huomionsa epäkunnioittavasta Charmanderistaan takaisin Reliamiin. "No, tuota - olisiko sinun tovereistasi yksikään halukas auttamaan Fishiä? Charliella on selvästi asenneongelma."

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 16, 2012, 10:46pm

Muiden mukana Akira lähti tiimiläisensä vierellään kävelemään eteenpäin, tai Voltaire oikeastaan tuli vain muiden perässä hissuksiin eteenpäin. Venipede tarkasteli muita ja piti niitä kovasti silmällä, etenkin toista ötökkää. Ja myös sen varalta ettei törmäisi lajitovereihinsa.
"Pokemoneilla on hauskasti ihan omat persoonansa... Kaikki tiimiläisenikin ovat aivan erilaisia." nuorukainen naurahti. Mukava vain, että oli erilaisia persoonia ympärillään.

"No jos Reliamilta ei löydy ketään, niin minulta kyllä... Anya ainakin voisi olla valmis auttamaan..." ruinuylainen hymähti ja vilkaisi growlithea, joka vastasi vain iloisella ja myöntyvällä haukahduksella.
Ennenkuin Akira kerkesi uudelleen sanoa mitään tai miettiä, hän kerkesi nähdä Voltairen syöksyvän kovaa vauhtia eteenpäin rolloutin avulla. Hetken jo hän pelkäsi sen hyökkäävän vaikka Reliamin pokemonien kimppuun. Pian kuuluikin pokemonin hämmentynyt ynähdyn ja sewaddle lensi muutaman metrin kauemmaksi.
"Niin, niistä puupäistä puheen ollen..." nuorukainen mutisi hiljaa, ainakaan ötökkä ei käynyt vaikka Saramun kimppuun

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 19, 2012, 8:06pm

Reliam vastasi Jonahin kiitokseen vinolla hymyllä ja oli sisäisesti varsin tyytyväinen siitä, että saattoi oikeasti tarjota jollekulle pokémonien kouluttamiseen liittyviä neuvoja. Eipä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut, ett touhusta mitään ymmärtämätön miekkonen pääsisi joskus tälle tasolle saakka.
"Katsotaanpa..." hän puolestaan tuumasi, kun Charlie kieltäytyi ottamasta osaa magikarpin koulutukseen ja Jonah pyysi jotakin vanhemman pojan otuksista avuksi. Ennen kuin Reliam ennätti kuitenkaan tehdä minkäänlaista päätöstä asian suhteen, ehti Akira ojentaa auttavan kätensä - tai oikeastaan pokémoninsa.
"Joo, eiköhän Anya kelpaa. Meinaan, että miloticista ei ole vielä mihinkään ja Bron taas auttaa sitä melko hyvin. Jerico on varmaan koko touhusta samaa mieltä kuin Charlie, ja ötökkä taas olisi taatusti aika kuiva opettaja", kaupunkilainen siis päätti.

Samassa Akiran toinen kasvatti lähtikin jo päätä pahkaa kohti pensaikkoa, mikä sai Reliamin kohottaman hämmästyneenä kulmiaan ja pokémoninsakin katsahtamaan venipedeä hieman varuillaan. Vaan kun otus sitten näytti vain löytäneen omaa kokoluokkaansa olevan vastustajan itselleen, naurahti Reliam hyväksyvästi tämän innolle.
"Eikä, sehän vaan löysi jo hyvän treenikaverin! Varmaan näillä main alkaa olla jo muitakin vastuksiksi kelpaavia", miekkonen hekotti kääntäessään katseensa yhä Charlieta yrmysti mulkoilevaan bagoniinsa.
"Bron, ota käärme messiin ja lähde etsimään kanssa jotain vastuksia", hän neuvoi, mikä sai mainitut pokémonit lähtemään kohti pidempää ruohoa.
"Saramu myös. Jerico taas... Noh, uskaltaakohan sinua päästää edes irti?"

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 19, 2012, 8:26pm

Charlie pudotti leukansa lähes maahan asti huomatessaan Bagonin lähtevän kauemmas: näin kuitattiin se maskuliininen kilpailu, voimainmittely ja Charmanderin ylpeä asenne - selkä käännettiin ja lähdettiin kärtsäämään Oddisheja! Charlie pomppi perään huudahtaen äkäisesti Bronille, sitten käännähtäen isäntänsä puoleen ja viittoillen kohti Bagonia: tästä ei päästäisi helpolla!

Jonah tuijotti Charmanderiaan ja huokaisi. Pakko kai tämä olisi hoitaa alta pois nyt - sitten Charlie olisi taas säyseämpi. Mököttäisi, mutta olisi säyseämpi. "Anya kelpaa aivan hyvin, mikäli... Odotas, kun kokeilen yhtä juttua. Charlie," Jonah kutsui pokémoniaan, "mikäli lupaat auttaa Fishin kouluttamisessa ja lopetat tuon typerän ärhentelyn niin voin kysyä Reliamilta jos Bron voisi ottaa harjoitusmatsin kanssasi. Sopiiko?"

Jonahin kysymys sai Charlien pomppaamaan innoissaan ilmaan, ampumaan taivaalle päin muutamia lieskoja ja nyökyttelemään. Nyt saisi Bagon nähdä, kuinka tulisista aineista tämä Charmander olikaan todella tehty!

Jonah hymähti ja kääntyi jälleen Reliamin puoleen. "Sopisiko mitenkään nopea harjoitusottelu? Saisin tuon liskon säyseämmäksi ja vastaanottavaisemmaksi. Ei mitään väliä vaikka häviämmekin, saapahan Charlie opetuksen ja ehkä parantaa jatkossa käytöstään."

Jonah huokaisi. Kyllähän hänessäkin voitontahtoa oli, mutta järki pysyi myös päässä: tuota Bagonia he eivät koskaan voittaisi eikä hän olisikaan Reliamilta tätä palvelusta pyytänyt ellei Charliekin olisi tajunnut asian laitaa.

Seuraavaksi Jonah kääntyi Akiran puoleen. "Hei, olisiko mahdollista jos tosiaan ainakin hetken ajan katsoisit tämän kalan perään mikäli Reliam ja Bron suostuvat? Olisi iso apu."

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 19, 2012, 8:44pm

Akira huokaisi ja katsoi ärhäkästi tappelevaa venipedeään.
"Äh, sori... Tolla venipedellä on vaan paljon jotaan muita ötököitä vastaan... Itseppäinen otus." nuorukainen mutisi ja ei edes yrittänyt käskyttää otusta. Hän oli jo aiemmin yrittänyt käskeä Voltairea jättämään villin scytherin rauhaan, mutta eipä ötökkä kuunnellut ja sai kunnolla isommalta ötökältä neniinsä. Ehkei se juuri tuon karvaan tappion takia käynyt Saramun kimppuun.
Akira vilkaisi Jonahiin ja nyökkäsi.
"Joo, mä ja Anya voidaan pitää Fishiä silmällä, vaikka se nyt tuskin heti pomppii pakoonkaan." valkotukkainen naurahti.

"Hato meneppäs sä piteleen Voltairea silmällä." ruinuylainen sanoi ja viittoi pöllöään menemään katsomaan tulokkaan perään. Noctowl nyökytteli päätään ja lensi katsomaan Voltairen tappelua alakynnessä olevaa sewaddlea vastaan. Kumman agressiivinen tuo tiimitoveri.
"Aiettekos heti ottaa pienen ottelun vai miten?" Akira tiedusteli. Hän kyllä voisi odotella ja vahtia magikarpia, ennenkuin lähtisi etsimään growlithelle vastusta.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 19, 2012, 9:01pm

Bron sen kun käveli nokka pystyssä kauemmaksi eikä ollut mesoavasta charmanderista tietävinäänkään, kunnes liskon kouluttaja alkoi kääntyä myönteiselle kannalle kunnon tappelun suhteen. Siinä vaiheessa joutui bagonkin jo hidastamaan vauhtiaan jäädäkseen kuuntelemaan, mitä mieltä puolestaan Reliam olisi ehdotuksesta.

Ja noh, mitäpä saattoi Reliamin kaltainen kilpailuvietin riivaama ihmisotus hasteeseen, vaikkakin ihan vain opetusmieliseen sellaiseen, vastata?
"Totta kai se käy!" miekkonen siis riemuitsi.
"Ei tuosta harjoittelusta taida nimittäin tulla mitään, ennen kuin nuo kaksi saavat välinsä selviksi. Bron, Calypso! Tulkaa takaisin!" Paljastaen kuunnelleensa odottavaisella mielellä päätöstä pomppasi bagon saman tien esiin puskasta ja jäi tuijottaman Charlieta itsevarman haastavasti. Nyt päästäisiin asiaan!

Viittilöiden Saramua ja Calypsoa kauemmaksi rullasi Reliam itsensä Akiran vierelle, jottei olisi itsekään yhteen ottavien otusten tiellä.
"Joo, eiköhän me hoideta asia pois alta saman tien", hän tokaisi valkotukkaiselle toverilleen, ennen kuin suuntasi huomionsa kohti Jonahia.
"Okei, me ollaan valmiina. Antaa tulla vaan!"

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 19, 2012, 9:06pm

Charlie pomppasi innosta pari kertaa ja virnisti Bagonille. Nytpä se näkisi!

Jonah puolestaan ensin kiitti Akiraa ja sitten virnisti Reliamille. "Täältä pesee! Charlie, lähemmäs!"

Charlie lähti pomppimaan kohti Bronia ilkikurinen virne kasvoillaan. Tästä tulisi hyvää settiä.

"Charlie! Aloitetaan pelottelulla, growl!"

Charlien häntä värähti. Isäntä ei vieläkään luottanut Charmanderinsa kykyyn ottaa iskuja vastaan - no, totellaan nyt kuitenkin. Isäntä sentään suostui tähän, vaikkei ehkä uskonutkaan suojattinsa mahdollisuuksiin. Sekin toisaalta ärsytti Charlieta suunnattomasti. No, ei voi mitään.

Charlie hyökkäsi vielä vähän lähemmäs Bagonia ja päästi suustaan äkäistä, uhkaavaa murinaa; ehkäpä tämä tosiaan saisi Bagonin varpailleen. Charlielle ei mahtailla rankaisutta!

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Dec 19, 2012, 9:39pm

Akira hymähti ja vilkaisi vielä Voltaireen, joka iski vielä rolloutilla yllättyneen sewaddlen kauemmas. Kunhan tuon sisupussin saisi tottelevaisemmaksi, niin siitä saisi kunnollisen lisän tiimiin. Etenkin kun se vielä kehittyisi. Mutta näin ennen Reliamin ja Jonahin ottelua, hän päätti kutsua ötökän palloonsa - ettei se saisi pieneen päähänsä idean mennä otteluun mukaan tai jotain tuollaista.
"Hato ja Anya, nyt odotelkaa vain nätisi ottelun ajan. Ja Hato, voit vaikka mennä pyydystämään rattatan itsellesi tai jotain." valkotukkainen hymäti pokemoneilleen.

Samantien pöllö lähti lentoon, olihan sen ruoka-ajasta jo aika kauan aikaa. Anya istahti nätisti kouluttajansa viereen ja katsoi lintupokemonin perään, kunnes laski katseensa alkavaan ottelun.
"Tästä tulee aika kiintoisaa..." Akira mutisi hieman hymyillen.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Dec 23, 2012, 9:47pm

// Koetetaan varmaan hoitaa tämä ottelu aika nopsaan pois alta, ettei Kojin tarvi kovin montaa vuoroa peräkkäin pelata tyyliin "Akira seurasi yhä ottelua ja sanoi ooh"? ='D //

Bron näytti yrittävän peräti käyttäytyä kerrankin sen verran hillitysti, ettei se sentään vastustajansa tavoin pomppinut innosta ottelun lähestyessä. Pian mokomat käytöstavat kuitenkin pääsisivät pakostakin unohtumaan, sillä charmander loikkasi jo eteenpäin ja murisi bagonille niin äänekkäästi, että möly sai lohikäärmeen painamaan pienet kädet korvilleen.
"Turha säikkyä! Bron, headbutt!" komensi puolestaan Reliam ja osoitti kliseiseen mutta tehokkaaseen tapaan Charlieta etusormellaan. Käsky meni korviaan pidelleeltä sininahalta hieman ohi tajunnan, mutta käsimerkin nähdessään se tajusi kyllä pääpiirteissään mitä siltä odotettiin.
"Baah!" bagon siis ärjäisi ja lähti päälaki edellä jyräämään kohti tuliliskoa, tarkoituksenaan iskeä tätä heti oikein kunnolla turpiin.

Muut Reliamin pokémonit olivat siirtyneet tällä välin kukakin taholleen. Jerico mökötti välinpitämättömän näköisenä kouluttajansa vierellä ja Calypso seurasi ottelua silmät ymmyrkäisinä, kun taas Saramu näytti haeskelevan itselleen juttuseuraa. Koska vanha tuttu Hato häipyi juuri metsästysretkelle, asteli kookas hyönteinen siis Anyan vierelle ja siritti tälle kokeilevaan sävyyn tervehdykseksi.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Dec 23, 2012, 10:03pm

// Sopii. Tokihan, jos se vaan Kojille passaa, niin voidaan hoitaa tämä vaikka meidän kahden perättäisillä viesteillä läpi mahollisimman pian. Ei tarvis laittaa niitä tyhjänpäiväsiä "ooh"-viestejä :D //

Charlie innostui. Se oli kuin olikin saanut häirittyä Bronia. Kuitenkin Bagonin vastahyökkäys tuli nopeasti ja vahvan oloisena. "Charlie, väistä se!" Jonah huusi; kuitenkin Charlie onnistui tässä vain puolittain. Bagon ei saanut perille täysivoimaista iskua, vaan osui Charlien toiseen kylkeen - siihen, jossa oli vanhoja arpia. Charlie ulvahti kivusta ja lennähti piruetilla maahan. Jonah tajusi, ettei nyt voisi tosiaankaan pelailla sen varassa, että Charlie kestäisi iskut - Bron oli liian voimakas. Jonahin ja Charlien piti taktikoida.

"Charlie, smokescreen!" Jonah käski aikomuksenaan saada Bagonin näkökenttää kutistettua. Charlie ärähti myöntyväisesti kylkeään pidellen - ja päästi kitusistaan suuria määriä savua peittäen puoli taistelukenttää tunkkaisen ja tumman savuverhon alle.

Re: Haista kukkanen
Post by koji on Jan 25, 2013, 7:25pm

Jotaan random soopaa sitten tässä kirjottelen x'D
-----------------------

Akira hymyili hieman ja seurasi hiljakseen ottelua. Ei hän viitsinyt ruveta suurempia kommentoimaan tai ihmettelemään, nuorukainen kyllä tiesi että miten rasittavaa sellainen osasi olla. Valkotukkainen päätti pitää siis vain mölyt mahassaan.

Growlithe vilkaisi vierelleen tullutta Saramua ja haukahti tervehdykseksi. Scizor näytti mukavalta ja ystävälliseltä, ja mikä tärkeintä ei kovinkaan vaaralliselta.

Mutta sitten Akiran pokegear rupesi soimaan, ja nuorukainen nosti sen korvalleen puhuen hetken siihen.
"Oh, sori, mun pitää nyt mennä.. Kotosalla tarvitaa apua." nuorimies tokaisi ja vihelsi. Hetkeä myöhemmin pöllö palasi joikon luokse kummastellen. Valkotukkainen kutsui muut pokemoninsa takaisin palloihinsa, ja lähti Haton kyydillä pois.
----------------------------------------
Minulle on liikaa odottaa yli kuukausi vastausta u__u
Ja aikajanaltaan tämä on muutenkin jäljessä, joten pelaan Akiran pois.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Jan 25, 2013, 7:34pm

// No minä kokeilen odottaa vielä vähän aikaa. Kärsivällisyyttä löytyy. //

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 4, 2013, 8:37pm

// Joo, ihan ymmärrettävä veto Koji! Kiitos seurasta ja sori jumittamisestani. //

Reliam murahti tyytyväisenä, kun Bronin isku osui charmanderin kylkeen ja sai äänestä päätellen aikaan ihan hyvin vahinkoakin. Ei ottelu kuitenkaan siihen vielä loppunut, vaan bagonin jarrutellessa juoksuvauhtiaan teki tulilisko uuden hämäysliikkeen täyttämällä taistelukentän sankalla savulla.
"Eikö tästä muka saatu vielä tänään tarpeeksi..." pyörätuoliveikko jupisi itsekseen, kun pokémoninsa peittyi tummaan verhoon ja kadotti vastustajansa tykkänään näkyvistä. Onneksi otus tuskin sentään oli menettänyt samalla kuuloaan.
"Keskity Bron!" kouluttajansa siis yritti ohjeistaa, vaikka saikin vastaukseksi ainoastaan bagonin hämmentynyttä äännähtelyä.
"Heti kun löydät sen yritä saada se kiinni bitellä", hän jatkoi, mikä sai lohikäärmenaperon yrittämään etsiä suu valmiiksi raollaan ovelaa vastustajaansa. Toistaiseksi etsintä ei kuitenkaan tuottanut tulosta.

Samassa jossakin Reliamin sivustalla pärähti soimaan pokegear, joka osoittautui Akiran omistamaksi. Otteluun keskittynyt kaupunkilaismies ei ehtinyt seurata puhelun kulkua, mutta lopputuloksena näytti kuitenkin olevan se, että Akiraa tarvittiin nyt jossakin muualla.
"Harmi. Nähdään taas jossain myöhemmin", ehti nuorukainen kuitenkin kättään pikaisesti heilauttaen hyvästellä, ennen kuin hän kääntyi taas savustetun taisteluareenan puoleen.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 4, 2013, 8:43pm

Jonah hämääntyi pokégearin pärähdyksestä ja huudahti itsekin Akiralle pikaiset hyvästit. Jonah kuuli myöskin Reliamin jupinan savun riittävästä päiväannoksesta ja hymähti. "Charlie, kunhan vain kuulet vastustajan niin kärvennä se!"

Charlie liikkui matalana savussa ja pian hoksasikin bagonin lymyilevän lähistöllä. Charlie päästi mielestään oikeaan suuntaan kimpun piskuisia lieskoja toivoen, että tekisi edes jotain vahinkoa toiselle lohikäärmeenalulle.

// Eöäh, sori, tosi lyhyt. //

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 4, 2013, 9:18pm

// Ei haittaa yhtään! //

Akiran lähdettyä lentelemään noctowlillaan kohti kotia pääsi ottelu jatkumaan. Bron ei kuitenkaan tuntunut löytävän charmanderia sitten millään, joten kun Jonah viimein käskytti pokémoninsa kärvennysiskuun, ei lohikäärme yhtään tiennyt mistä päin iskua olisi pitänyt odottaa. Niinpä ei ollut ihmekään, että kekäleiden lennellessä esiin savusta osuivat ne kipeästi suoraan päin bagonin naamaa.
"Baa-bagabaga!" Bron huusi ja painoi kätensä kasvoilleen, jotka olivat saaneet osakseen pieniä mutta kovin ikävästi polttavia palovammoja.
"Älä riehu vaan hyökkää! Nyt tiedät missä se lisko on!" Reliam puolestaan mesosi, mikä sai pokémoninsa osittain rauhoittumaan. Suutaan se ei sentään biteä varten suostunut enää avaamaan, sillä kuka hullu nyt olisi halunnut samanlaista lieskaryöppyä kitaansa! Sen sijaan otus lähti rynnistämään iskun tulosuuntaa kohden päälaki jälleen headbuttiin laskettuna.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 4, 2013, 10:13pm

Jonah kuuli bagonin päästämät huudot: ember oli tiennyt paikkansa. Sen sijaan kuullessaan pikku lohikäärmeen lähtevän suoraan hyökkäykseen Jonah meinasi hätääntyä. "Väistä, Charlie!"

Charlie ei kuitenkaan voinut mitään nopeasti lähestyvälle, sen mielestä höyryjyrämäiselle bagonille, joka sai iskettyä päälakensa suoraan pienen charmanderin vatsaan. Charlie päästi kiljaisun ja ärjäisyn sekoituksen lennähtäessään hirmuisen matkan suoraan isäntänsä jalkoihin. "Ylös, Charlie, jaksat kyllä," Jonah yritti tsempata. Charlie sai noustua töppökäsiensä varaan, mutta tömähti sitten takaisin maahan ja jäi pitelemään mahaansa. Tämä oli ollut nopeasti ohi.

"Noh, yritit parhaasi," Jonah mutisi nostaessaan Charlien syliinsä. Se toipuisi tuosta alta aikayksikön, ilmat vain olivat menneet pihalle - nyt ei tosin kannattaisi tuolle bagonille enää alkaa haasteita nakkelemaan. "Noh, minä arvelinkin, että se olisi nopeasti ohi," Jonah virnisti otukselleen ja huikkasi sitten Reliamille: "Charlie ei enää oikein voi tapella! Voititte!"

Charlie päästi heikon mutta äkäisen kuuloisen vastalauseen. Pieni tulilisko olisi halunnut vielä kokeilla, vaikka tiesi jo itsekin olevansa äärimmäisen alakynnessä. Bagon oli ollut sitä selvästi korkeammalla tasolla.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 4, 2013, 10:34pm

Savuverho alkoi hiljalleen hajota, joten Reliamkin pääsi viimein näkemään kuinka kasvattinsa tyrkkäsi Charlien vasten maata. Naamansa satuttanut elikko ei kuitenkaan tainnut kunnolla tajuta vastustajansa päihittämistä, sillä se jatkoi juoksemistaan ja olisi sännännyt jopa päin omaa kouluttajaansa, ellei mies olisi pikaisesti kääntänyt pyörätuoliaan sivuun.
"Hullu elikko! Lopeta tuo päätön pinkominen!" nuorukainen karjahti pakoon pyrkivälle lohikäärmeelleen, joka jatkoi kaikesta huolimatta menoaan. Onneksi otus kuitenkin piti silmiään kiinni, mikä sai sen kiertämään laajemmanpuoleista ympyrää oikean lipettiin lähtemisen sijasta.

Kun ei ollut enää välittömässä vaarassa jäädä pokémoninsa jyräämäksi, rullaili Reliam itsensä Jonahin luokse ja hymyili tälle vinosti, mutta siitä huolimatta tyytyväisesti. Vaikka voitto olikin nyt vähän hassu ollut, ei se missään nimessä pahalta maistunut.
"Jep, kiitti ottelusta! Ehkä nuo kaksi jästipäätä nyt pysyvät poissa toistensa kimpusta", miekkonen vastasi charmanderia vilkaisten.
"Harmi kun sen Akiran piti häipyä... Mutta ei se mitään, tuletko silti meikän kanssa hetkeksi treenaamaan? Voin tosiaan lainata jotain elikkoani Fishin seuraksi, niin että sekin pääsee ottelemaan", nuorukainen sitten jatkoi ja kääntyi katsomaan puolestaan omia pokémonejaan. Vaikka hän oli aiemmin haukkunut Saramua tylsäksi opettajaksi, olisi se kai tästä joukosta paras seuralainen kokemattomalle magikarpille.

Sitten tapahtui kuitenkin yhtäkkiä jotakin hyvin yllättävää: jostakin korkean ruohikon seasta sinkosi esiin valopatsas, joka sai ainakin Reliamin melkein hyppäämään ulos nahoistaan. Sitä ei miekkonen vielä tajunnut, mutta kyseessä oli Bron, joka oli kasvunsa kannalta kohonnut juuri huomattavan merkittävälle tasolle.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 4, 2013, 10:43pm

Jonah katseli bagonin päätöntä ympyränjuoksua kulmat kohollaan. Kaipa otus oli hieman ärsyyntynyt - kuka muka tykkäsikään kipinöistä silmissä?

Jonah nyökkäsi Reliamille tämän rullaillessa paikalle. Tämä häviö oli ollut ennustettavissa, mutta ei se koskaan silti hyvältä tuntunut. Kuitenkin Jonah yritti järjellä saada itsensä olemaan vähemmän tympääntynyt. "Joo, ehkä jo nyt," Jonah naurahti, "Charlie saattaa jo ottaa opikseen. Vai mitä, rääpäle?" Jonah kohdisti viimeiset sanat charmanderilleen, joka ärähti ja alkoi rimpuilla. Se oli jo toipumaan päin. Jonah päästi otuksen alas.

"Joo, totta kai treenaamme," Jonah vastasi Reliamin tarjoukseen, "mutta ehkä pärjään ilman uutta toveria, koska Charlie tässä," Jonah kovensi ääntään, "lupautui treenaamaan Fishin kanssa, vai mitä?" Charlie ärähti myöntyvään sävyyn. Pakko kai sen oli kun oli lupaamaan mennyt.

Sitten. Jäätävä valopatsas, välähdys - Jonah hätkähti vähintään saman verran kuin Reliam näytti hätkähtävän. Jonah kohotti kulmiaan. "Mitä vit-?"

Charlie sen sijaan oli tilanteen tasalla. Se äskeinen bagonin retale oli kehittynyt! Charmander pyllähti hämmästyksestä alas. Ai se olikin ollut noin paljon korkeammalla tasolla - lohikäärmeet kehittyivät tunnetusti myöhäisillä tasoilla.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 4, 2013, 11:30pm

Reliam ehätti vain nyökyttämään päätään myöntymisen merkiksi Jonahille, ennen kuin treenisuunnittelu keskytyi Bronin alkaessa tehdä jotakin hyvin hämmentävää heinikossa. Tai ainakin nuorukainen alkujärkytyksen jälkeen oletti hohdon aiheutuvan jollain lailla bagonista, sillä tuonne suunnalle otus oli viimeksi pinkonut. Asian puolesta puhui myös se, että lohikäärmeeseen jonkinlaista hassua omistajuutta tunteva Calypso lähti matelemaan kohti tapahtumapaikkaa minkä maalla kömpelöstä ulkomuodostaan pääsi.
"Mennään katsomaan", Reliam henkäisi yhä melkeinpä tukka pystyssä, kun hohde lopulta lakkasi. Jerico ja Saramu perässään kävellen rullasi miekkonen siis pyörätuolinsa heinikon sekaan.

Onneksi miloticin leveä kulku-ura oli hieman työntänyt enimpiä korsia sivuun, joten tovin ponnistelun jälkeen sai Reliam jo näköpiiriinsä hohdon aiheuttajan, joka totta vie oli kuin olikin Bron - mutta ei se sama bagon-Bron, jonka hän oli uskonut löytävänsä.
"Jessus, Bron kehittyi!" kouluttajansa suorastaan kiljaisi. Hän oli odottanut tätä tapahtumaa iän kaiken, ja viimein lohikäärme oli päässyt eteenpäin kasvussaan! Tosin vain hassulle ja kömpelölle välivaiheelle muuntautumalla shelgoniksi, mutta oli sekin jo jotain!
"Hahah, tämä kyllä kruunasi kaiken! Kiitos vaan kaikille maailman kovapäisille charmandereille!" miekkonen selvästi hyvin innoissaan jatkoi. Hän ei malttanut odottaa pääsevänsä kokeilemaan, mihin Bron nyt ottelussa pystyisi!

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 4, 2013, 11:46pm

Jonah lähti sanaakaan sanomatta seuraamaan rullailevaa tuttavaansa hieman lammasmaisen oloisesti. Mitähän tuo nyt oli ollut?

Maleksittuaan rauhassa paikalle Jonahin leuka putosi varpaisiin asti. Tuossa, missä aiemmin oli ollut luupäinen bagon, oli nyt suuri luupallo, jolla oli jalat - näin kärjistetysti sanottuna. Jonah alkoi saman tien harkita uudelleen lohikäärmeisiin liittyviä koulutusambitioitaan - vaikka ei vät kaikki tietenkään tuolta näyttäisi. "Huh huh," Jonah päätyi toteamaan Reliamin ilonkiljahduksille ja virnisti Charlielle, joka päästi sieraimistaan savuisen tuhahduksen. Miten niin kovapäinen?

"Jessus," Jonah jatkoi samalla linjalla, "en olisi millään jaksanut uskoa, että Bron kehittyisi voitettuaan näinkin paljon kokemattomamman vastustajan. Toisaalta, yhden penskan riolu kehittyi aika vasta voitettuaan Fishin," Jonah naurahti ja tarkasteli Bronia tarkemmin. "Tuota, miksi Bron kehittyi? Tai siis, onko tuo nyt... shelgon vai mikä tuo on?"

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 5, 2013, 7:06pm

Reliam jatkoi iloista naurahteluaan käydessään koputtamassa Bronin luupanssaria ikään kuin kokeillakseen, kuinka vahvaa ainetta se oikein olikaan. Otus ei reagoinut kuin kääntämällä silmänsä kouluttajaansa päin, mutta Calypso sen sijaan kiertyi heti suojelevasti vastakehittyneen idolinsa ympärille - ei hienoa Bronia saanut lyödä! Niinpä miekkonen jätti suosiolla kaksikon rauhaan ja kääntyi puolestaan Jonahin puoleen.
"Hah joo, ei noista kehittymisjutuista aina ota ymmärtääkseen. Olen tosin kyllä treenannut Bronia ihan tosi paljon, joten kai se tarvitsi nenää vaan viimeisen sysäyksen" nuorukainen pohdiskeli.
"Ja jep, shelgonhan se. Tuollaisena se pysyy nyt jonkin aikaa ja kerää kai voimia tai jotain, että se voi kasvaa lopulliseen muotoonsa. Sitten se vasta onkin jotakin!" kouluttaja suorastaan hykerteli kuvitellessaan ties kuinka monetta kertaa, kuinka hän sitten voisi lennellä komealla salamencella ympäriinsä.

Hehkutettuaan asiaa mielestään tarpeekseen päätti Reliam kuitenkin palata alkuperäiseen aiheeseen, joka tuntui vain viivästyvän viivästymistään: oli viimein aika ryhtyä treenaamaan.
"No mutta eiköhän mennä lopultakin etsimään niitä tulipaloa säikkyneitä ruohopokémoneja! Suurin osa on varmaan kyllä jo ehtinyt karata tai toipua järkytyksestään, mutta kyllä me varmasti jotain löydetään", hän ehdotti ja heilautti kutsuvasti kättään tiimilleen.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 5, 2013, 7:33pm

Jonah katsoi toisen ilakointia ja virnisti itsekin tämän innostuneisuudelle. Mikäli Reliam todella oli treenannut Bronia ihan jäätävästi, oli ilmeisesti jo suotavaakin mokomalle kehittyä. Jonah nyökkäili toisen ilolle ja virnisti taas - tällä kertaa tosin ystävänsä ympärille kiertyneelle miloticille. Tällaiset sattumukset olivat aina iloisia - sikäli kun Jonah niistä tiesi. Reliamin haaveillesta Bronin seuraavasta muodosta hänen omat ajatuksensa tosin karkasivat charizardiin, joka Charliesta jonain päivänä tulisi, sekä gyaradosiin, joka olisi Fishin kohtalo. Kyllä tässä sai haaveilla itse kukanenkin.

"Joo, totta kai," Jonah heräsi, "mennään ihmeessä treenaamaan. Charlie, seuraa," Jonah käskytti ja kutsui Fishin palloonsa etsinnän ajaksi. Suottahan tuota kalaa kuivalla maalla pitämään.

Kuljettuaan hetkisen eteenpäin koottujen pokémonien tarkat korvat erottivat hengästyneitä oddioddi-ääniä kaiken keskeltä. Charlie nykäisi Jonahia lahkeesta ja osoitti oikealle päin: hengästynyt ryhmä oddisheja, gloomeja, hoppipeja, erinäisiä matoja ja lentäviä ötököitä sekä muutama bulbasaur olivat pysähtyneet lähistölle lepäilemään ja hoitelemaan mahdollisia palovammojaan.

"No, tuolla noita olisi," Jonah virkkoi Reliamille virnistäen. "Käydäänkö kiinni?"

// Harpoin vähän eteenpäin, jospa ei haittaisi. :D //

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 7, 2013, 1:01am

// Ei todellakaan, hyvä vaan! =3 //

Saramu oli jälleen Reliamin pokémoneista ainoa, joka lähti kuuliaisesti kouluttajansa sekä johtoon astuvan Jonahin perään: Jericoa piti kiskoa hihnalla eteenpäin ja Calypso puolestaan ei meinannut irrottaa lainkaan otetta Bronista. Lopulta merikäärme kuitenkin suostui lähtemään matkaan, jolloin myös shelgon ryhtyi lyllertämään töppöjaloillaan hiljakseen eteenpäin. Sen muoto oli selvästi tarkoitettu pelkästään suojaamaan sisällään kasvavaa tulevaa lohikäärmettä nopeusennätysten rikkomisen sijaan.

Joukkion edettyä tovin ruohikossa (ja Reliamin ryhdyttyä jälleen niiskuttamaan nenäänsä kukkapölyn takia) löytyikin tiheiköstä rykelmä pokémoneja, jotka tulipalo oli saanut kerääntymään yhteen kasaan. Reliam pysähtyi toverinsa vierelle ja arvioi otuksia tovin katseellaan.
"Joo, tehdään niin! Näyttävät sen verran kärsineiltä, ettei pitäisi olla liian kova haaste. Kunhan liskosi vaan ei sytytä uutta kuloa kaiken keskelle", miekkonen puolitosissaan huomautti.
"No niin, Saramu ekaksi. Mene ja pidä hauskaa! Se yksi kaksikko kun möngertää vissiin vielä jossain", kouluttaja jatkoi, mikä sai scizorin liikkeelle. Sen käsitys hauskanpidosta oli kylläkin hyvin kaukana säikähtäneiden pokémonien kiusaamisesta, mutta koska käsky oli käsky, teki se kuitenkin nuorukaisen toiveiden mukaan. Sen verran hyönteinen kuitenkin muutti sääntöjä mieleisikseen, että valitsi kohteekseen melkoisen hyväkuntoiselta näyttävän bulbasaurin ja kävi tämän kimppuun pelkällä false swipella, mutta ottelua se oli sekin.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 7, 2013, 4:28pm

Kun Reliam sai scizorinsa liikkeelle, Jonah päätti itsekin laittaa poikansa asialle. "No niin, Fish - lennä!", Jonah huudahti ja heitti pallon ilmaan. Fish materialisoitui muutaman metrin korkeuteen ja samoista vauhdeista lennähti lähelle muutamaa metapodia, jotka taisivat panikoida tullessaan lentävän kalan säikäyttämiksi: ne nimittäin alkoivat samantien hohtaa, halkesivat ja päästivät ilmoille butterfreen kumpikin. "Olipa sopiva aika kehittyä," Jonah murahti ja katsoi liskotoveriaan. "Juokse nyt kimppuun! Ember!" Charlie vetäisi lippaan ja syöksyi auttamaan kalaisaa kaveriaan, joka oli jo aloittanut niin kutsutun taistelunsa pomppimalla villisti ja toivoen, että butterfreet eivät osuisi.

"Muutkin näköjään kehittyvät tänään," Jonah virkkoi Reliamille ja toivoi, että hänen pokémoneissaan riittäisi puhtia antaa perhosille pataan. Charlie oli ehättänyt paikalle ja laukaissut emberit kohti perhospokeja, jotka vaivoin saivat väistettyä. Toinen otus päätti ottaa lähikontaktia, tosin valiten kohteekseen avuttomamman Fishin. Tackle menikin helposti perille ja Fish pompahti vähän kauemmas jääden sätkimään ja pyrstönsä avulla pomppasi takaisin kohti butterfreetä, joka väisti ylemmäs.

Toinen butterfree puolestaan oli ottanut silmätikukseen Charlien, ja käyttikin psyykkisiä kykyjään; confusion-aalto iski pienen tuliliskon pyllähtämään kauemmas. Charlie tosin pomppasi saman tien ylös ja laukaisi ilman eri käskyä uuden emberin. "Hienoa, Charlie, auta nyt Fishiä!" Jonah karjaisi, ja Charlie ampui jälleen lieskoja kohti kalakaveriaan piinaavaa perhosta.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 8, 2013, 6:00pm

Saramun viillettyä bulbasauria pariin otteeseen false swipellä ja otettua puolestaa vastaan jokusen razor leafin, joista ei tyyppiedun takia ollut juuri mitään haittaa, pääsivät hitaammin edenneet Bron ja Calypsokin kouluttajansa luokse. Taputtaen puolihuolimattomasti omistajansa kylkeen painautuvaa miloticia käänsi Reliam puolestaan virnuilevat kasvonsa kohti Jonahin ottelutilannetta.
"Joo, näyttää olevan oikein päivän teema tuo kehittyminen", hän totesi vastakuoriutuneiden perhospokémonien pyristelyä katsellessaan. Fishin ottelu oli - kuten odotettua - melkoista toilailua, mutta Charlien avulla sekin tuntui kuitenkin tulevan jotenkin toimeen, joten miekkonen päätti olla sekaantumatta niiden touhuihin mitenkään.
"Bron, ota siis tosiaan käärme messiin ja mene treenaamaan. Ottakaa joku helppo vastus", hän ohjeisti, mikä sai shelgonin ynähtämään ilmeisesti myöntymisen merkiksi ja miloticin luikertelemaan selvästi turvaa hakien matkaan lähtevän panssarikuoriaisen taakse.

Vielä yksi false swipe, ja Saramu sai omalla tahollaan bulbasaurin pökertymään. Huokaisten syvään moisen treenin mielettömyydestä liisi scizor siis takaisin kouluttajansa luo samalla, kun Bron ja Calypso asettuivat yhtenä tiiminä oddishjoukon eteen. Reliam kuitenkin vain kohotteli kulmiaan nössöilevälle hyönteiselleen.
"No mitä? Kyllähän sinussa vielä puhtia piisaa, älä yritäkään! Yhden kanssa ottelet ainakin vielä, onko selvä", nuorukainen komensi, mikä sai Saramun painamaan päänsä varsin synkkään sävyyn. Sen totteluhalukkuus vaikutti olevan selvästi koetuksella.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 10, 2013, 11:42pm

Jonah katsoi silmä kovana Saramun toimia: ötökkä oli selvästi voimakas. Bulbasaurissa ei mennyt kovin kauaa. Kuitenkin tuon surullisen hahmon ritarin oli pian käännettävä huomio omiin suojatteihinsa - pojilla meni niin sanotusti lujaa.

Fish oli hätää kärsimässä. Se sai vaivoin väisteltyä butterfreen taklaukset ja confusionista se otti jatkuvasti osumaa. Charlie sen sijaan sai annettua perhoselle koko rahan edestä vastusta, ja pian ötökkä ottikin hieman etäisyyttä muutamien liekkien nuollessa sen kehoa lämmittäen muutakin kuin mieltä. "Hienoa, Charlie," Jonah huudahti, "nyt auta Fishiä!" Charlie vilkaisi kalan suuntaan ja ampui nopean emberin, joka vain sai hetkeksi toisen butterfreen kauemmaksi. Charlie keskittyi saman tien taas omaan perhoseensa, johon löi lieskat vielä kerran. Butterfree kärähti pahemmin kuin paahtoleipä liian suuren paahtotehon jälkeen ja lähti viimeiselle savuavalle kunniakierrokselleen yläilmoihin. "Nyt, Charlie, auta Fishiä!" Jonah komensi uudestaan. Charlie pomppasi lähemmäksi kohti kalaa ja perhosta. Fish ponkautti itsensä ylös, Charlie ampui emberin - ja Fish laskeutui butterfreen edestä juuri sopivasti aiheuttaen sille näköesteen. Tämä perhonen ei huomannut emberiä ajoissa ja sai kunnon liekkivyöryn päälleen kokien saman kohtalon kuin toverinsa. Perhoset vetivät yhdessä savuisan kierroksen ja tömähtivät keskelle kakuna- ja metapodrykelmää.

"Hienoa, pojat," Jonah hihkui. "Näitkö tuon?" Jonah aloitti innoissaan jo höpöttämään pää käännettynä kohti Reliamia, kun hän sivusilmällä huomasi iloisen asian: kehittyminen totta vieköön oli päivän sana. Kolme kakunaa oli ottanut perhosten tömäyttämisen niiden läheisyyteen henkilökohtaisena loukkauksena, ja niiden kuorista valonsäteiden saattelemena purskahtivat ulos beedrillit.

"Hups," Jonah totesi kepeän epäröivästi, "pojat, nyt taidetaan antaa olla. Palatkaa," nuorukainen totesi ja kutsui toverinsa palloihinsa. Beedrillit eivät kuitenkaan näyttäneet olevan kovinkaan innoissaan tilanteesta siitäkään huolimatta. Ne surisivat vihaisesti.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 11, 2013, 6:15pm

Niin surkean pelokkailta kun kärventyneet oddishit näyttivätkin, hölkkäsi Bron suoraan niiden keskelle ja sai joukon hajaantumaan. Yksi niistä lähti säntäämään suoraan kohti Calypsoa, joka puolestaan teki parhaansa liruttamalla tämän päälle vettä ohuena norona. Water sport ei aiheuttanut mitään suoranaista vahinkoa, mutta sai lehtipään sentään pysymään aloillaan niin kauan, että Bron ehätti hätiin. Se tyrkkäsi otusta voimakkaalla headbuttilla, mikä sai oddishin heittämään villisti kuperkeikkaa. Tulesta aiemmin kärsineen pokémonin voimat näyttivät olevan jo aika vähissä, mutta sinnikkäästi se yritti imeä itselleen lisää energiaa absorbilla. Harmi vaan otus otti kohteekseen kasvi-iskuja mainiosti sietävän shelgonin, joten kun lohikäärmekaksikko uusi vielä kertaalleen yhteishyökkäyksensä, tuupertui oddish voihkaisten nurmikon sekaan.

Tällä välin Reliamilla puolestaan oli omat ongelmansa, sillä Saramu näytti miekkosen hämmästykseksi kieltäytyvän tottelemasta hänen selvää käskyään. Nuorukainen ei muistanut oliko näin käynyt koskaan ennen, joten se sai hänet jokseenkin hämilleen.
"Mikä nyt mättää? Etkö tajunnut vai mistä on kyse? Mene ottelemaan siitä!" yritti kouluttaja yhä komentaa, mutta itseään paljon heikompien pokémonien kiusaamiseen kyllästynyt scizor vain käänsi katseensa pois. Reliam oli juuri ärähtämäisillään kasvatilleen jotakin huomattavan rumaa, kun Jonah onneksi kiinnittikin hänen huomionsa toisaalle.
"Öö no tuon ainakin näen, enkä ole ihan varma onko se hyvä juttu", kehittyviä beedrillejä vilkaiseva kaupunkilainen totesi. Hyönteisten tuoreet myrkkypistimet näyttivät kerrassaan teräviltä, joten vaikka omasikin vielä selvittämättömiä asioita Saramun kanssa, ryhtyi myös Reliam kutsumaan kasvattejaan takaisin palloihin.
"Eiköhän peräännytä vähän kauemmaksi", hän ehdotti, kun Jerico katosi punaisena säteenä pokepallon sisään. Sitten energiavirraksi muuttuivat Bron ja Calypso, mutta ennen kuin ehti tulla scizorin vuoro, saivat ampiaiset viimein tarpeekseen. Ne lähtivät liikkeelle ja ojentelivat käsipistimiään äkäisesti kohti ihmisiä.
"Tai sitten paljon kauemmaksi!" Reliam jatkoi ja käänsi pyörätuolinsa ympäri päästäkseen nopeasti pois beedrillien tieltä.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 11, 2013, 6:39pm

Jonah huomasi Reliamin selvän turhautumisen scizoriin, joka oli ilmeisen haluton tappelemaan enää. Kuitenkin rullailevan miekkosen ilme valahti huomattavasti huolestuneemman oloiseksi tämänkin huomatessa beedrillit.

"Joo, hei, hyvä idea," Jonah totesi kun Reliam päätti alkaa poistua paikalta. "Hetkinen," Jonah totesi ja päästi Charlien vielä hetkeksi pallostaan. "Nyt niin äkäinen smokescreen kuin vain lähtee," Jonah kähähti nopeasti suojatilleen. Charlie kerrankin tajusi totella viipymättä ja päästi kitusistaan hirmuisen määrän sankkaa savua. Savun keskeltä erottui vielä entistäkin vihaisempää pörinää. "Hienoa, ja nyt palaa taas palloon," Jonah sanoi tuliliskolle, joka palasi kuin palasikin mielihyvin hienosti suojatuksi energiamöykyksi.

"Ja nyt mentiin," Jonah aloitti kääntyessään vain huomatakseen lähes jäävänsä jälkeen uudesta tuttavuudestaan. Jonah kirosi hiljaa ja pinkaisi tämän perään niin kovaa kuin vain jaksoi. Kaikenlaisia ötököitä sitä...

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 11, 2013, 7:01pm

Onneksi Jonah keksi varsin fiksun suunnitelman äkämystyneiden beedrillien harhauttamiseksi ja sai Charlien avulla ötökät peitetyksi sankkaan savuun. Luonnollisesti se ei amppareita yhtään ilahduttanut, mutta eipä sen tarvinnutkaan: niin kauan kun ne eivät löytäisi tietään ihmisten kimppuun, oli Reliamille se ja sama millä mielellä otukset oikein olivat.
"Tulkaa jo!" ensimmäisenä taktiseen peräytymiseen tukeutunut mies huudahti Jonahille ja myös Saramulle, joka ei ollut ehtinyt palata palloonsa. Nuorukainen rullasi pyörätuoliaan eteenpäin minkä vain pitkässä heinikossa pystyi ja scizorinsa oli juuri lähtemässä kouluttajan perään, kun yksi beedrilleistä löysikin tiensä ulos savupilvestä!
"Skii-skisoo!" Saramu kivahti ja lähti suunnitelmaansa muuttaen pidättelemään myrkkyhyönteistä.

Savusta ilmeisesti hieman pahoinvoiva beedrill lensi jokseenkin ontuvasti, mutta kun se näki punakuorisen scizorin tulevan lähemmäksi, terästäytyi se huomattavasti. Ampiainen ojensi kaikki kolme myrkkypistintään vastusta kohden ja syöksyi fury attackilla tätä päin. Myrkylle immuuni Saramu ei kuitenkaan erityisesti pelännyt hyökkäystä, joten ainoastaan kasvojaan yhdellä kädellä suojaten pyrki se yhä vain lähemmäksi. Pistimet raapivat rumia naarmuja scizorin kuoreen ja saivat pokémonin sirittämään kivusta, mutta samalla se myös huitaisi vapaana olevan saksikätensä slash-iskuun.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 11, 2013, 7:10pm

Jonah pinkoi Reliamin perässä minkä kerkesi, mutta hämmentyi Saramu-scizorin pyyhältäessä takaisin savupilven suuntaan. Jonah käännähti hetkeksi kannoillaan huomatakseen uuden tappelun olevan pystyssä. Jonah päätteli voimakkaan scizorin kyllä pärjäävän juuri kehittyneelle beedrillille kohtuullisen helposti ja päätti itse kääntyä jälleen kannoillaan ja jatkaa juoksemista.

Jonah sai pian juostua itsensä harvinaisen lujaa rullaavan miekkosen rinnalle ja päätti informoida miestä: "Scizorisi... paineli tuonne... antamaan pataan beedrillille," Jonah sanoi vauhdeissa vetäen välillä nopeasti henkeä. Beedrillit olivat varsin yleinen riesa tällaisilla alueilla, eikä niiden kanssa yleensä ollut kovinkaan järkevää alkaa pelleilemään.

Jonahin henkeä alkoi ahdistaa ja hänen oli hidastettava vauhtiaan. Reliam pääsi jälleen pyyhältämään edelle. Jonah haukkoi henkeään ja aivasti muutaman kerran. Allergiaoireethan tästäkin hetkestä tekivät täydellisen!

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 11, 2013, 10:37pm

Reliam vilkuili aina välillä taakseen nähdäkseen oliko Jonah vielä messissä, mutta vasta tkaverin päästessä hänen rinnalleen nuorukainen tajusi, että Saramu oli totta tosiaan kadonnut näkyvistä.
"Auaaargh!" mies kivahti selvästi äärimmäisen turhautuneena ja olisi varmasti potkaissut jotakin, mikäli vain olisi omannut siihen tarvittavat raajat.
"Nytkö se... Sitten päätti.. Ottelun olevan hyvä idea?" hän itsekin jo jokseenkin hengästyneenä jatkoi. Nuorukainen piti moista tohelointia pelkkänä kapinoimisena eikä tullut ollenkaan ajatelleeksi, että pokémonillaan olisi ollut jotakin logiikkaa sen suhteen, ketä vastaan se otteli ja ketä ei. Saramu kun oli kuitenkin koostaan ja voimistaan huolimatta vain pelkkä ötökkä; ei sellaisesta ollut johdonmukaiseen ajatteluun saati pohtimaan mitään moraaliin liittyvää.

Vaan omistajansa typeryydestä piittaamatta jatkoi scizor ottelua omalla tahollaan. Se sai slashin perille, mikä heitti matalatasoisen beedrillin vauhdilla taaksepäin, muttei saanut sitä sentään aivan vielä pökertymään. Ampiainen kuitenkin näytti jo selvästi epäileväisemmältä oman pärjäämisensä suhteen, mistä syystä se päättikin tällä kertaa yrittää hidastaa vastustajaansa string shotilla. Tahmainen aine takertui Saramun siipiin ja pakotti sen laskeutumaan, mutta kykeneväisenä yhä juoksemaan otti se ampiaisen kiinni jalkaisin iskeäkseen sitä tällä kertaa metal clawilla. Tämäkin isku osui ja lennätti beedrillin takaisin savupilven keskelle. Mikä sen kohtalo ikinä olikaan, ei se ainakaan enää etsiytynyt takaisin taisteluun.

Jonahin kunnon alkaessa pettää hidasti myös Reliam vauhtiaan, kunnes hän toisen tavoin pysähtyi jokusen metrin kuluttua aloilleen ja kääntyi tiirailemaan heidän tulosuuntaansa kohden.
"Ei näy... Beedrillejä", partaveikko aikansa kohti savupilveä tuijotettuaan henkäisi.
"Eikä kyllä... Meikän ötökkääkään", hän hieman vaimeammin jatkoi. Seikka tosin johtui siitä, että maassa seisova Saramu oli peittynyt pitkien heinien taakse, mutta sitä ei kouluttajansa tiennyt.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 11, 2013, 10:52pm

Jonah havaitsi Reliamin turhautuneen scizorinsa käytökseen toden teolla: ehkäpä kokeneemmillakin kouluttajilla oli välillä partneriensa kanssa tottelevaisuusongelmia. Jonah oli kuitenkin varma, että ötökkä ei kovinkaan turhaan ollut lähtenyt touhuamaan. Se vaikutti älykkäältä otukselta.

Jonah kuunteli hetken aikaa taistelun tuoksinaa. Pian kaikki hiljeni.

Reliam vaikutti epätoivoiselta Saramun suhteen. Jonah ei tällä kertaa tosin osannut erottaa, oliko kyseessä ärtyneisyys tottelemattomuuden suhteen, pelko tämän puolesta vai pettymys siitä, että ötökkä ei ollut matalatasoisempia ampiaisia saanut nyt jo hoideltua. Jonah kokeili vaihtoehtoa numero kaksi. "Eiköhän se... Ole ihan kunnossa," Jonah haukkoi, "Sehän on... voimakas otus... Vai mitä?"

Jonah katsoi toveriaan. Tämä näytti kieltämättä huolestuneelta.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 11, 2013, 11:31pm

Reliam tuijotti kiinteästi taivaanrantaan, kun Charlien luoma savupilvi alkoi hajota ja jättää taakseen hiljaisen, tyhjän nurmikentän. Pienimmät pokémonit olivat kaikesta päätellen lähteneet etsimään parempia piilopaikkoja ja beedrillitkin lentäneet kokeilemaan uusia siipiään tappelun haastamisen sijasta, mutta missä se hiivatin scizor oikein meni?
"Mmh, no jaa... On se aika", partaveikko vastaili poissaolevasti Jonahille ja painoi kulmiaan yhä vain syvempään kurttuun.

Odottajan aika tuntui pidemmältä kuin mitä se oikeasti olikaan, mutta kun lopulta kolmipiikkinen, punainen pää nousi esiin pitkän heinikon seasta, muuttui piinaava vartominen nopeasti merkityksettömäksi.
"Hah! Tuolla se on!" Reliam hihkaisi otuksen havaittuaan ja hyppäsi tuolissaan niin, että oli melkeinpä pudota.
"Tänne tyhmä ötökkä! Mikä siellä oikein kesti? Toivottavasti ne piikkiperseet puhkoi teikältä silmät päästä, koska se ois ainoa hyväksyttävä syy tuollaiselle turhalle katoamistempulle!" hän huuteli kovaan ääneen scizorille, joka käveli vakain mutta väsynein askelin kohti mieskaksikkoa. Vaikka kouluttajansa sanat olivat epäkohteliaita kuin mitkä, oli hyönteinen kuulevinaan niiden takana myös pienoista helpotusta. Niinpä se ei piitannut puheista paljoakaan, vaan jatkoi vain vaitonaisena matkaansa.

Reliam jatkoi huutamista ja haukkumista aina niin kauan, kunnes Saramu viimein pääsi ihmisten luokse näyttämään, miksei se ollut vain lentänyt nopeasti heidän olinpaikkaansa. Sen siivet olivat yltä päältä valkeassa rihmassa, siinä missä kasvonsa ja kätensä taas olivat syvillä naarmuilla useiden piikki-iskujen jäljiltä.
"Tyhmä otus, nyt se pitää viedä vielä pokecenteriinkin. Jos nuo siivet meni kokonaan käyttökelvottomiksi, niin meikä repii joltakin pään irti!" partaveikko yhä jurnutti, vaikka tutkailikin samalla tarkasti scizorin kuntoa.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 12, 2013, 12:08am

Jonah kuunteli Reliamin sadatteluryöppyä puoliksi huvittuneena ja puoliksi pöllämystyneenä. Miten kukaan voisi vanhalle toverilleen möykätä tuolla tavalla? Kuitenkin miehen sanojen takaa paistoi helpottuneisuus siitä, että ötökkä olikin kunnossa. Vaikka ei täysin kunnossa - se ei lentänyt, ja mitä lähemmäksi se tuli, sitä enemmän sen ulkomuodosta paljastui pistoksia, ruhjeita ja haavoja. "Huh huh," Jonah totesi lakonisesti katsellessaan scizorin ottamia osumia. "Tuo kyllä kieltämättä täytyy saada kursittua kokoon jossain."

Jonah päästi omatkin toverinsa hetkeksi ulos. Fishin suomuista vain muutama oli mutkalla - olivathan magikarpien suomut kuitenkin aika kovaa tekoa - ja Charlie oli vain väsyneen ja rähjäisen näköinen aiemmista matseista. "Kunnossa te ainakin olette," Jonah totesi suojateilleen ja palautti ne palloihinsa.

"No hei, eikö ole kumminkin ihan positiivista, että ötökkäsi sai ne beedrillit häädettyä eikä ottanut tuon enempää osumaa? Sehän kuitenkin kävelee," Jonah sanoi puoliksi varovaisesti, puoliksi ärtyneenä parrakkaan hetken aikaa jatkuneesta non-stop-valituksesta. "Asiat voisivat olla huonomminkin, sinulla saattaisi olla siinä jäljellä muutama ötökänjalka ja läjä piikitettyä teräskuorta."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 12, 2013, 12:22am

Jonahin vilkaistessa omiakin pokémonejaan yritti Reliam kiskoa omin voimin ällöä valkoista töhnää pois Saramun siivistä, mutta kun hän sai palkkioksi pelkästään hyönteisen kivuliasta siritystä eikä ollenkaan tuloksia, jätti hän homman nopeasti siihen. Sepä vasta kun noloa olisi ollut, jos kouluttaja olisi itse vahingossa hajottanut senkin vähän, mitä scizorin siivistä ehkä oli jäljellä.

Tökittyään vielä tovin moittivasti kaikkia Saramun kuoreen ilmestyneitä lovia, nosti Reliam viimein katseensa pois kasvatistaan ja jäi kuuntelemaan, kuinka Jonah muistutti häntä siitä, miten huonosti jutussa olisi voinutkaan käydä. Mies näytti hetken vähän hölmistyneeltä, mutta hänen viimein tajutessaan kuinka kovasanaiselta ehkä oli saattanut kuulostaa scizorin toimia arvostellessaan, muttuui ilmeensä jopa vähän nolostuneeksi.
"No... No, joo", nuorukainen mutisi tuntiessaan, kuinka pienoinen puna kohosi hänen poskilleen. Niinpä, saadakseen itselleen muuta ajateltavaa, ryhtyi hän kaivelemaan Saramun pokepalloa uudemman kerran esille.
"Minne teikä muuten mahtaa olla matkalla? Meinaan, kun me mennään nyt näemmä sitten Lemidaen kaupunkiin ja sinne pokecenteriin, että onko meillä yhteinen matka vai kuinka?" Reliam uutta puheenaihetta hakien uteli samalla, kun hän sitten päästi kovia kokeneen scizorin viimein oman pallon suojiin lepäämään.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 12, 2013, 5:54pm

Jonah seurasi katseellaan, kuinka Reliam todellakin osoitti - sanoistansa huolimatta - välittävänsä ötökästään ehkä enemmänkin kuin suostui itse myöntämään; toisen auttaminenhan kuitenkin aina kieli siitäkin jonkin verran. Ja kyllähän miehen asenne muuttui Jonahin moitteesta. Toisaalta, kyllähän oli asiaa puhunut - scizor oli tainnut vähän ajan kuluessa olla osana melkoista pyöritystä aina palomiesötökästä tuholaistorjujaötökkään asti.

Parrakkaan tiedustelut Jonahin määränpäästä saivat nuorukaisen ajattelemaan haaveilevasti pokécenterin pehmeistä sängyistä ja hyvistä ruoista. Hetken aikaa oli edellisestä kunnon ateriasta ja pehmeästä yösijasta - ja olisihan se nyt ainakin varmuuden vuoksi hyvä tutkituttaa lisko ja kala. "Joo, voisin minä Lemidaeen lähteä," Jonah vastasi, "vähintäänkin syömään ja nukkumaan ja peseytymään. Ollut kohtuullisen tapahtumarikas reissu taas. Jospa vältyttäisiin enemmiltä tulipaloilta ja amppari-invaasioilta."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 14, 2013, 12:36am

Saatuaan Saramun pois näkösältä sulloi Reliam sen s-kirjaimin merkatun pallon takaisin reppuunsa, ennen kuin laski molemmat kätensä kulkupelinsä pyörille ja valmistautui huokaisten lähtemään jälleen kerran matkaan. Tällä kertaa sentään ei ollut tarpeen yrittää tehdä sadan metrin nopeusennätystä, kiitos arceuksen.
"Tosi tapahtumaköyhä ja tylsä loppumatka kelpaisi kyllä paremmin kuin hyvin", myös partaveikko myönsi taivalluksen aloittaessaan.
"Toki seura kelpaa aina, ei siinä mitään, mutta en kyllä jaksa enää yhtään pokémonongelmaa tälle päivälle. Jestas kun nuo otukset olisikin niin kuin jossain lasten tv-ohjelmissa! Tekisi iloisena kaiken mitä käskee eikä tosiaankaan aivastelisi tulta minne sattuu tai mitään sellaista", hän kuivakasti naurahtaen jatkoi ja pudisti päätään koko touhun ironisuudelle. Onneksi nykyään aika harva vanhempi sentään päästi jälkikasvuaan oikeasti kymmenvuotiaana matkaamaan ympäri maata pelkkä pokémon turvanaan, sillä vaikka niistä otuksista - se Reliaminkin oli jo myönnettävä - osasi olla tiettyä iloa, oli niistä myös ihan hirveästi vaivaa ja vastuuta.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 15, 2013, 1:04pm

Jonah virnuili Reliamin toteamukselle lastenohjelmien pokémoneista. "Totta puhut. Ei paljoa sillä kantolaisella piirroshahmolla näkynyt allergiaoireita tai vastaavaa. Ja se sarja on muutenkin epärealistinen - kuinka moni kymmenvuotias muka oikeasti iskee itselleen uuden naisen jokaiselta eri alueelta?", hän naurahti. Kymmenvuotiaanahan hänen olisi pitänyt saada se ensimmäinen pokémoninsa, teddiursa - Charlien nykyinen verivihollinen. Jonah oli loppujen lopuksi ihan tyytyväinen siihen, että sai charmanderin; tuo mainio otus oli sisukas tappelija ja yleensä ihan hyödyllinen, mitä nyt tosiaan aivasteli liekkejä väärissä paikoissa ja oli puolet ajasta kiukkuinen ja epäkunnioittava.

"Eikä niissä ohjelmissa muuten kerrottu edes sitä, että näistä epeleistä on vähintään yhtä paljon harmia kuin hyötyä", Jonah jatkoi mietiskellen, "vaikkakaan en voi väittää, että se häiritsisi liikaa. Pysyypähän elämässä edes jonkinlainen jännitys."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 15, 2013, 5:31pm

Reliam remahti ihan kunnon nauruun Jonahin muistuttaessa sen yhden kuuluisan piirretyn päähahmon naisflaksista, joka oli kieltämättä aika kadehdittava ominaisuus.
"Hahah, joo! Tai hei ehkä se johtuukin juuri siitä, että se kaveri oli vasta kymmenkesäinen? Meinaan, kun eipä kyllä meikän ainakaan tullut kokeiltua matkustaa ympäri maailmaa vielä sen ikäisenä", jatkoi stuckaldilainen hupailuaan. Hiljalleen hihityksensä kuitenkin alkoi asettua, ja kun toinen eteni juttelemaan pokémonien hoitamisen vaivalloisuudesta, kykenikin partaveikko jo keskustelemaan ihan asialliseen sävyyn.
"Niinpä. En ois yhtään osannut arvata miten paljon kaikkea noiden kanssa eläminen vaatii, ennen kuin sitä itse kokeili. Mutta niin, on se sen arvoista... Ainakin välillä", hän myönsi.

// Mitä sanot, skipataanko tuo noiden taivaltamisosuus ja siirrytään suoraan siihen, kun ne alkavat olla kaupungin puolella? //

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 15, 2013, 6:07pm

Jonah naureskeli aikansa Reliamin jutuille. Hän piti tästä rullatuolimiekkosesta koko ajan enemmän. Ja kun toinenkin myönsi yllättyneensä homman antoisuudesta, Jonah ei voinut kuin nyökkäilla ja samaistua. "Noh, katsotaan miten käy. Meikäläinen ainakin jatkaa tätä hommaa siihen asti että saavutan tavoitteeni," hän totesi ympäripyöreästi.

Matka jatkui hiljalleen toverusten höpöttäen turhuuksia niin pokémonien kasvattamisesta, niiden kanssa tappelemisesta ja siitä, kuinka ärsyttäviä ne osasivatkaan olla; myös tutun piirrossarjan natiainen sai osakseen kommentointia ja kovaäänisiä nauruntyrskähdyksiä.

Pian kaksikko pääsikin ihan Lemidaeen asti.

// Skippailin jo. //

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 15, 2013, 6:24pm

Reliam ei kiinnittänyt sen kummemmin huomiota Jonahin mainintaan hänen mystisestä tavoitteestaan, vaan jatkoi vain huoletonta jutteluaan tyypin kanssa. Oli kyllä käynyt harvinaisen hyvä säkä, kun vaikka Akira oli joutunut ottamaan pitkät, oli tämä toinenkin juippi osoittautunut myös oikein mukiinmeneväksi kaveriksi!

Aika kului puhellessa varsin rattoisasti, joten jonkin ajan kuluttua kaksikko saapuikin sitten Lemidaen kaupunkiin. Alueella ennenkin silloin tällöin vieraillut Reliam ryhtyi heti katselemaan ympärilleen hahmottaakseen missä he olivat, eikä aikaakaan kun hän tunnisti yhden puutaloin reunustetuista kaduista samaksi, jonka varrella myös suuri pokeathlonhalli olla nökötti.
"Haa, kun käännytään tästä niin päästään sinne pokecenteriin alta aikayksikön!" mies samaa vauhtia päätteli ja osoitti sormellaan tiettyä sivukatua, jota kohti hän myös lähti rullailemaan.
"Toivottavasti se ei ole ihan tupaten täynnä porukkaa. Meinaan, kun kaupungin pokeathlon ainakin on sellanen paikka, että hyvä kun siellä pääsee liikkumaan, jos on jotkut isommat kisat käynnissä. Onko teikä ikinä käynyt siellä?" nuorukainen Jonahia katsahtaen uteli.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 15, 2013, 6:45pm

Jonah katseli Lemidaen kaupunkimaisemaa silmä kovana. Tämä oli hänelle ensimmäinen kerta koko kaupungissa, mutta Reliam näytti onneksi olleen täällä ennenkin. Jonahin kokemukset Zaumlasta olivat jättäneet hänet vähän varuilleen. Toisaalta, ei kai joka paikasta voisi löytyä pelkästään töykeitä ihmisiä?

"Pokécenter kuulostaa tosi hyvältä," Jonah vastasi, "alkaa olla pikkuisen nuutunut olo. Ja ei," tämä jatkoi vastaten toisen uteluihin pokéathlonista, "mutta voisin jossain vaiheessa käväistäkin tutustumassa paikkaan. Nyt ei millään jaksaisi," hän naurahti väsyneesti, "alkaa nimittäin passata tämä palloilu hiljalleen." Jonah vilkaisi Reliamia. Tämä ei näyttänyt lähellekään yhtä nuutuneelta kuin Jonah tunsi itse olevansa. Lieköhän kaverissa urheilijan vikaa? Jonah kaivoi taskustaan tupakan; nyt hän tunsi olevansa moisen tarpeessa pitkästä aikaa.

"Oletko paljonkin pyörinyt täällä päin?" Jonah kysäisi muina miehinä pitääkseen yllä jonkinlaista keskustelua tupakkataukonsa ajan.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 15, 2013, 7:06pm

Vaikkei kuntonsa puolesta vielä ihan puhkikulutettu ollutkaan, oli Reliam ehdottomasti samaa mieltä Jonahin kanssa siitä, että paikasta toiseen sinkoilu alkoi tältä päivältä riittää. Harvoinpa hänkään nimittäin joutui puolipakolla näin pitkiä matkoja kerralla taittamaan ilman, että olisi välillä voinut hyvällä omallatunnolla jäädä lepuuttamaan koipiaan... Tai noh, Reliamin tapauksessa käsiään.
"Joo, sama vika. Siksikin kelpaisi kyllä paremmin kun hyvin jos siellä keskuksessa ei olisi ihan järjetöntä ruuhkaa. Niillä kun harvemmin on niitä tiloja ihan mahdottomasti, joten huonoimmassa tapauksessa ne vaan ottaa pokémonit hoidettavaksi ja potkasee meitit motellia etsimään", partaveikko huokaisi. Kukkarokaan ei kyllä tykkäisi moisesta vaihtoehdosta, joten kannatti siis vain toivoa nyt parasta sen centerin suhteen.

Jonahin laittaessa tupakiksi vilkaisi Reliam tätä kiinnostuneena, muttei röyhyttelystä sen kummempaa mielipidettä omaamattomana sanonut asiasta mitään. Hän ei itse koskaan ollut oppinut polttelemaan, kiitos entisten jalkapallourahaaveidensa, mutta Stuckald cityssä tapaan oli kyllä muilla tottunut paremmin kuin hyvin. Niinpä nuorempansa sauhuttelu oli hänelle oikeastaan ihan se ja sama.
"Jonkun kerran on tullut reissuilla pysähdyttyä, usein justiin pokeathlonin takia. Niin joo ja Calypso on hankittu näiltä main myös, yhdeltä joelta tuosta vähän matkan päässä", partaveikko kertoi samalla, kun pokecenterin tuttu punainen katto ilmestyi näkyviin ja paljasti poikien olevan saapumassa määränpäähänsä.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 15, 2013, 7:18pm

Jonah nyökytteli toisen järkipuheille: turhaahan se olisi motelliin joutua lähtemään - ja kallista; pokécenter olisi sentään verovaroin kustannettu palvelu niin ihmisille kuin pokémoneille, ja siten vallan sopiva vaihtoehto tyhjätaskuiselle maalaispojalle. "Motelli ei kyllä houkuttaisi," Jonah lausui ajatuksensa ääneen, "ei meikäläisellä ole sellaiseen ylimääräistä rahaa. No, pihalla tässä on totuttu nukkumaan aika paljon, että..." Jonah jätti ajatuksen roikkumaan ilmaan. Suojainen kuja tai puunalunen jostain puistosta kelpaisivat kyllä paremman puutteessa.

"Pokéathlon? Voisinpa joskus kokeilla," Jonah totesi, "vaikkei se niin älyttömästi kiinnostakaan. Mutta kovapäiset charmanderit saattaisivat pärjätä ihan hyvin niissä peleissä," nuorukainen naurahti. Jonah huomasi myös pokécenterin lähestyvän uhkaavasti - kohta selviäisi, missä yö vietettäisiin. "Näyttääkö tämä sinusta ruuhkaisalta?" Jonah kysäisi toveriltaan. Mitä ruuhkaisampi, sitä turhauttavammaksi voisi visiitti muuttua. Toisaalta, kuten todettua, Jonah pärjäisi kyllä ilman sänkyäkin - mutta kyllähän se harmittaisi! Lisäksi, mikäli Charlie ja Fish päätyisivät yöksi centeriin, olisi ulkona nukkuminen hieman turvattomampaakin.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 15, 2013, 7:36pm

Reliam nyökytti päätään Jonahin ajatuksille yöpymispaikkoihin liittyen, sillä ihan samoilla linjoilla oli pyörätuolipotilas ääneen lausuttuihin vaihtoehtoihin verrattuna.
"Kaupungeissa vaan porukka ei harmi vaan katso aina ihan hyvällä, jos rupeaa laittamaan telttaa pystyyn jonkun pihan viereen", nuorukainen kuitenkin kuivakasti hymyillen harmitteli, "joten se on siinä mielessä vähän hankalaa. Tai no, jossain Stuckald cityssä esimerkiksi nyt kukaan ei piittaa tuon taivaallista, mutta se on toisaalta sitten oman turvallisuuden kannalta vähän fifty-fifty että kannattaako." Lemidae puolestaan oli sen verran leppoisa kaupunki, että täällä oli vaikea kuvitella kenenkään varastavan edes suklaapötköä lähikaupasta, mutta mistä sitä silti ikinä tiesi.

Mutta mutta, ennen kuin asiaa oli tarpeen miettiä yhtään sen tarkemmin, kannatti tietysti ottaa selville pokecenterissä vallitseva majoitustilanne! Kuunneltuaan kaverinsa mietteet pokeathlonissa pärjäämisestä ryhtyikin Reliam siis kurkkimaan kokolasisista liukuovista sisään nähdäkseen, paljonko porukkaa rakennuksessa mahtoi olla.
"Ei siellä näy ainakaan kovin paljon ihmisiä, joten ehkä tänään kävi tuuri", hän arvioi ja rullasi sitten itsensä sisään. Aulassa notkui muutamia pieniä kouluttajajoukkioita, mutta siitä oli vielä mahdoton päätellä mitään varmaa, joten nuorukainen jatkoi saman tien matkaansa tiskille asti. Hoitajan saavuttua katsomaan mitä uudet asiakkaat kaipaisivat, ryhtyi partaveikko kaivamaan pokepalloja repustaan ja samalla utelemaan, olisiko majoitustiloissa heille vielä tilaa.
"Hmm, ikävä kyllä nyt näyttäisi siltä, että täksi illaksi on enää yksi vuodepaikka vapaana", hoitaja kertoi pahoitellen, mikä puolestaan sai Reliamin kääntämään katseensa totisena kohti Jonahia. Mikäs nyt avuksi?

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 15, 2013, 7:43pm

Jonah virnisti Reliamin puheille teltasta. "Niin, mutta usko tai älä - en ole tähänkään mennessä nukkunut teltan kanssa. Minulla on pelkkä makuupussi. Zaumlassa meinasi välillä tulla vilu, mutta Charlien kanssa kun kaivoimme hyvät, suojaisat poterot niin pärjäsi ihan hyvin. Täällä ei ole edes pakkasta, kyllä tässä pärjätään - ihan sama, mitä paikalliset tykkäävät."

Pokécenterin sisällä oli jonkin verran porukkaa. Kaikenkarvaisen näköistä sakkia - tosin Jonah huomasi muutamien tuijottavan häntä. Pitkä, likainen ja kihara tukka yhdistettynä muuten kohtuullisen kovapintaisen näköiseen asustukseen oli omiaan herättämään huomiota. Jonah antoi pallonsa hoitajalle ja pyöräytti silmiään tämän pahoitellessa tilanpuutetta. Reliam näytti vakavalta, mutta Jonahilla oli helppo ratkaisu valmiina. "Nukutaan vierekkäin," hän totesi ja naurahti - tosin epävarmana siitä, upposiko toiseen tämäntyyppinen huumori, Jonah jatkoi saman tien: "ja siis, jos huone ei muuten ole ihan täyteen tungettu niin meikäläinen voi nukkua vaikka lattialla makuupussissa. Voittaa se ulkona yöpymisen."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 15, 2013, 8:12pm

Kieltämättä Reliam hämmästyi melkoisesti kuullessaan kuinka sitkeä kaveri Jonah yöpymisensä suhteen olikaan, sillä partaveikko itse oli huono saamaan unen päästä kiinni edes tavallisessa sängyssä, jostain lumihangesta nyt puhumattakaan.
"Jessus, teikähän melkoinen sissi on!" miekkonen taivasteli.

Pokecenterissä ei kestävyydestä ollut kuitenkaan hyötyä, mutta annos huumoria olisi ehkä auttanutkin selviämään tilanteesta - sen sorttista huumoria, jota Reliamilla ei paha kyllä ollut juuri tippaakaan.
"Heh, öh, jos nyt ei kuitenkaan", hän huomattavan vaivautuneena yritti naurahtaa vastaukseksi Jonahin ehdotukseen nukkua samassa sängyssä. Saattoihan toki olla että tyyppi laski ihan puhtaasti leikkiä, mutta tässä asiassa ei kaupunkilainen halunnut jättää mitään tulkinnan varaan. Häntä ei samaan sänkyyn toisen miehen kanssa laitettaisi ja sillä hyvä, olkoonkin että Jonah oli kaverina ihan hyvää seuraa!
"Olen hyvin pahoillani", hoitaja puolestaan jatkoi, "mutta säännökset kieltävät meitä ottamasta enempää yöpyjiä kuin meillä on sänkyjä. Lattialla majoittuminen ei siis käy." Kun tämäkin tuli selväksi, alkoi motelliin hilautuminen vaikuttaa Reliamista sittenkin ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Jos hän kituuttaisi hetken vähän tavallista halvemmalla sapuskalla, ei siitä nimittäin koituisi ongelmaa, kun taas nuoremman miekkosen pakottaminen ulkosalle olisi ollut tämän hyvistä unenlahjoista huolimatta melkoisen julmaa.
"Äääh no ei voi sitten mitään, teikä voi ottaa kyllä sen paikan ihan hyvin", hän siis tokaisi antaessaan viimein Saramun pokepallon kaksikon päätöstä odottavalle hoitajalle.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 15, 2013, 8:33pm

Jonah otti toisen hämmästelyt lumihangessa nukkumisesta olankohautuksella - se ei hänen itsensä mielestä ollut mitenkään erikoinen juttu. Reliam sen sijaan taisi olla vähän enemmän mukavuudenhaluinen.

Homovitsinsä Jonah tajusi heittäneensä väärälle hepulle toisen silminnähden kiusaannuttua heitosta. Ehkäpä näitä pitäisi vältellä. Sen sijaan Jonahin kaaliin ei mahtunut, miksei muka lattialla saisi nukkua - ketä se muka haittaisi? "No johan olette kummallisia. Jos ei kaverilla ole muuta yöpaikkaa niin ette edes lattialle majoita," Jonah totesi hoitajalle, joka hieman ehkä saattoi nolostuakin huomautuksesta. Turhaa nipotustahan se olikin - ainakin Jonahin mielestä.

Mutta siihen Jonah ei suostunut heti taipumaan, että toinen lähtisi muualle nukkumaan, kun nuorukainen itse totta vieköön pystyi nukkumaan vaikka tarpeeksi leveällä puun oksalla satametrisen rotkon yllä. "Ei, Reliam," Jonah aloitti, "mene sinä vaan siihen sänkyyn. Minä pärjään kyllä ihan hyvin vaikka siellä ulkona, kunhan täältä saan vaan ensin jotain oikeaa sapuskaa. Olen kyllästynyt vetämään kuivaa rattatan lihaa," nuori mies totesi kuivasti. "Kai te sentään ruokaa täällä tarjoilette matkalaisille? Riittääkö pöytätila?"

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 16, 2013, 2:53pm

Reliam oli yhä jokseenkin varuillaan sängynjakamisajatuksen takia, joten kun Jonah painotti omaa mielipidettään käyttämällä puheessaan toverinsa nimeä jotenkin tosi vakavaan sävyyn, näytti kaupunkilainen jo melkeinpä säikähtäneeltä.
"Eeh, kiitti nyt vaan..." hän niskaansa raapien mutisi samalla, kun selvästi pahoillaan oleva hoitaja kävi puolestaan kertomaan pokecenterin valmiuksista ruoan suhteen.
"Totta kai, kahvio on tuolla suunnalla! Seuraatte vain kylttejä. Sieltä saa ruokaa myös pokémoneille, mikäli siihen on tarvetta", nuori nainen kertoi helpottuneena siitä, että saattoi kerrankin vastata kaksikolle myöntävästi. Ei hänkään nimittäin pitänyt oikeutettuna sitä, että osa sisään pyrkivistä kouluttajista oli pakko käännyttää aina silloin tällöin muualle, mutta säännöt olivat silti sääntöjä.

Myös Reliam oli äärimmäisen huojentunut siitä, ettei ravinnosta sentään ollut ruvettava tappelemaan, mutta ennen kuin he lähtisivät katsastamaan kahvilaa tarkemmin, tahtoi hän saada kaikesta huolimatta yöpymisasian kokonaan pois päiväjärjestyksestä.
"Hei kuule, ennen kun mennään syömään niin heitetään kumminkin kolikkoa siitä kumpi jää yöksi tänne. Se nyt ainakin on niin puolueeton päättämiskeino kun olla ja voi", miekkonen keksi ja kaivoi saman tien kuluneen pikkukolikon esiin jostakin taskunsa pohjalta.
"Okei. Jos arvaat kumpi puoli jää näkyviin, niin teikä nukkuu täällä ja sillä hyvä", hän jatkoi ja vippasi metallinpalan peukalollaan ilmaan. Sitten nuorukainen nappasi sen takaisin kiinni, iski vasten toista kämmenselkäänsä ja kurkisti tulosta Jonahille vielä paljastamatta mitä näki; klaava.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 16, 2013, 3:05pm

Jonah huomasi toisen selvästi vaivaantuvan lisää, kun hän itse ehdotti menevänsä taivasalle nukkumaan. Mikä tässä nyt oli niin vaikeaa - Jonah oli nukkunut taivasalla niin monesti aiemminkin ja oikeastaan jollain tasolla jo pitikin siitä. Tämä ei olisi ongelma. Ruokapuolen positiivisuus sentään nostatti Jonahin huulille kuivan hymyn. "Joo, mahtavaa, kiitoksia. Taisin juuri antaa molemmat pokémonini sinne tarkastettavaksi, eli jos voisitte syöttää ne samalla, niin se olisi todella mahtavaa." Hoitaja hymyili Jonahille ja nyökkäsi. Se onnistuisi hyvin.

Kun Reliam ehditti reilua arvontaa, Jonah kohautti olkiaan - mutta toisaalta, kannattiko tähän nyt ruveta? "Kuules, minä en taida lähteä tällaiseen," Jonah naurahti, "minähän sanoin, että minä pärjään pihallakin ihan hyvin. Mene vaan siihen sänkyyn sinä, minä pärjään ihan oikeasti ihan hyvin. Minä en nyt aio mennä sitä valtaamaan. Päätä itse menetkö sinä siihen, mutta jos et, niin se taitaa jäädä jollekulle nimettömälle kolmannelle osapuolelle," nuorukainen lateli - ja ihmetteli samalla itseään tällaisen jalomielisyyden omituisen puuskan sattuessa kohdalle.

"Mennäänkö vaan syömään? Hyvällä tuurilla siellä voisi olla sawsbuckia tarjolla, ihan riistalihaa."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 16, 2013, 11:57pm

Hoitaja lähti viimein matkoihinsa otettuaan poikien pokémonit vastaan, joten kaksikko sai jäädä rauhassa setvimään yöpymissuunnitelmiaan. Tai noh, Reliam luuli ettei jutussa enää mitään ongelmaa edes olisi, olihan kolikolla arpominen konsteista vanhin ja luotettavin, mutta kun ei niin ei: Jonah kieltäytyi yhä itsepäisesti majapaikasta.
"Äääh, teikää ei kai saa sitten millään puhuttua tuosta enää ympäri?" kaupunkilainen valitti ja tunki hampaitaan kiristellen rahansa takaisin taskuun. Hän ei ollut varma kykenisikö hän itsekään taipumaan ja vain yksinkertaisesti majoittumaan tarjolle jääneeseen paikkaan, mutta noh... Ehkä illan edetessä ja väsymyksen lisääntyessä lähimpänä oleva vuode alkaisi tuntua hyvinkin houkuttavalta.

Lykäten siis omaa päätöstään myöhemmäksi jätti Reliam koko aiheen viimein sikseen ja lähti rullaamaan pyörätuoliaan kohti kahviota.
"Mennään vaan. Joku kunnon riistakiusaus olisi totta vie poikaa, mutta kyllä tässä vaiheessa mikä tahansa kasvismössökin maistuisi varmaan jo aika hyvältä", partaveikko päätään nyökäyttäen totesi ja kääntyi lyhyen käytävän jälkeen keskikokoiseen saliin, jossa arkisesta ulkomuodosta huolimatta leijaili oikein houkutteleva tuoksu. Sinne tänne pöydille oli levittäytynyt niin ihmisiä kuin pokémonejakin, mutta tilaa oli onneksi vielä hyvin jäljellä.
"Hmmh, pitää varmaan ottaa meikän tiimiläisillekin jotain..." nuorukainen pohti ottaessaan itselleen tarjottimen isosta pinosta ja lähtiessään lähestymään sen kanssa tiskiä.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 17, 2013, 11:24am

Jonah virnisti ärsyyntyneelle toverilleen. "Jep, minä en nyt taivu. Älä ole noin kyrsiintynyt siitä, en minä vain sitä ainoaa paikkaa viitsi nenäsi edestä viedä." Jonah oli varma, että ennen pitkää paikka kelpaisi Reliamille - toisaalta, jos olisi ollut yksin liikenteessä, olisi nehduslaisnuorukainenkin ottanut vuoteen vastaan ilosta kiljuen.

Jonah tuhahti toisen maininnalle kasvismössöstä - toisaalta, Jonahin ruokavalio oli sitä luokkaa, että toisinaan rehujen nauttiminen voisi olla jopa suotavaa. "Otahan toki, minä tosiaan sain omani ruokitettua hoitajalla. Jospa Charlie ei olisi liian äkäisellä päällä, se ei oikein välitä vieraista - tai ainakaan vieraista pokémoneista, jotka se näkee potentiaalisina kiistakumppaneina tai jotain. Pahapäinen otus," Jonah jaaritteli toiselle silmäillessään ruokalistaa. "Ei näy sawsbuckia listalla. Harmi, siinä olisi ollut salaatti samassa... No, bunearypaisti on varmaan ihan hyvää myös. Jep, minä syön jänistä!"

Jonah siirtyi eteenpäin kassalle ja teki tilauksensa. Saatuaan numerolla 12 varustetun pienen kyltin nuorukainen vinkkasi Reliamille ja siirtyi kohti lähintä vapaata pöytää.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 17, 2013, 6:38pm

Reliamin olisi kovasti tehnyt mieli mainita ettei hänkään tahtonut puolestaan viedä vuodepaikkaa Jonahin nenän edestä, mutta päätettyään jo jättää jankkaamisen sikseen, puristi miekkonen hampaansa yhteen ja piti päänsä kiinni. Ehkä sapuskan saaminen auttaisi suhtautumaan tilanteeseen avarakatseisemmin.

Niinpä parivaljakko sitten päätyi pällistelemään päivän ruokalistaa, jossa valittavana oli ainakin paria kolmea eri ruokavaihtoehtoa erinäisten välipalojen lisäksi. Ei mitään erityistä gourmeeta, mutta kuitenkin sellaista millä nälkäiset kouluttajat täyttäisivät mahansa enemmän kuin mielellään.
"Jeh, se vaikutti kyllä melkoiselta tapaukselta, se teikän charmander. Onneksi se otti kuitenkin siellä niityllä tappeluparikseen Bronin eikä Jericoa. Meinaan, kun se nidoran on varmasti ihan yhtä vaikea tapaus, eikä se ainakaan helpota asioita että se paskapää erittää lisäksi myrkkyä", stuckaldilaismies totesi Jonahin tilattua oman ateriansa. Toverinsa päästessä tiskille päätyi hän puolestaan jauhelihakiusaukseen, jota ajatellessa ei kivasti ollut tarpeen miettiä mistä otuksesta siinä käytetty liha oli peräisin, sekä pussilliseen pokémonien kuivanaksuja. Myös hän sai tilauksen numeroa merkkaavan kyltin itselleen ja suuntasi sitten nuorempansa perässä kohti pöytää.

Siirrettyään yhden tuoleista pois tieltä, rullasi Reliam itsensä pöydän ääreen, asetti tarjottimen eteensä ja ryhtyi helpotuksesta huokaisten nojaamaan kyynärpäällä vasten pöytää. Viimeinkin sai oikeasti vain istua kaikessa rauhassa ja kerätä voimiaan!
"Tykkääkö teikä muuten jotenkin erityisesti lohikäärmepokémoneista, vai onko tiimiin ihan muuten vaan valikoitunut charmander ja tuleva gyarados?" partaveikko hetken henkeä vedettyään keskustelusävyyn jatkoi.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 17, 2013, 6:49pm

Jonah virnisti toisen toteamukselle Charliesta ja Jericosta. "Hei, pitää joskus pistää ne kaksi apinaa vastakkain. Myrkkyä erittävä äkäpussi on taatusti vähintään yhtä ärsyttävä kuin liekkejä aivasteleva äkäpussi. Voitaisiin saada aika hyvä harjoitusmatsi molemmille - tai ainakin kestävyysharjoittelua," nuorukainen naurahti. "Se Bronin kanssa tappeleminen meinaan jätti Charlielta kokemuspisteet aika vähille, sehän kesti kehässä jotain alle kolme minuuttia."

Jonah riisui takkinsa tuolin selkämykselle samaan aikaan kun Reliam rullaili pöydän ääreen. Tämä näytti olevan ihan yhtä tyytyväinen taukoon kuin Jonahkin. Päivä oli tähän mennessä ollut kohtuullisen tapahtumarikas. "Mmm, joo, itse asiassa tykkään," Jonah myönsi vähän vältellen kun toinen alkoi puhua lohikäärmeistä, "ja olisi ihan kiva saada niitä useampikin. Vaikkakin jos rehellisiä ollaan, niin pyydystin Fishin vahingossa," nuorukainen myönsi vähän epäröiden, "tarkoitus oli pyydystää sneasel jolle Charlie antoi pataan, mutta heitin pallon ohi ja se osui sitten magikarpiin josta sneasel oli kaavailemassa itselleen kai ateriaa. Päätin sitten pitää tuon otuksen, vähän alkoi tuntua että se on minun vastuullani," Jonah selitti. "Tosin uskon kovasti, että jonain päivänä siitä alkaa olla tappelussakin oikeasti jonkin verran hyötyä."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 17, 2013, 10:41pm

Ajatuskin siitä, millainen soppa syntyisi usuttamalla kaksi kuumapäistä pokémonia toistensa kimppuun, sai puistatuksen kulkemaan pitkin Reliamin kehoa.
"Hyh, ehkä jos joku kaunis päivä saan sen piikkipallon tottelemaan meikän käskyjä edes välttävästi", hän päätään pudistaen vastasi. Miekkonen ei nimittäin ollut käyttänyt Jericoa hyviin aikoihin ottelussa ollenkaan, sillä kaikki kontrollinsa sen toimiin tuntui katoavan sillä siunaaman hetkellä, kun hän irrotti otuksen talutushihnasta.
"Mutta sitten se olisikin kyllä tasan tarkkaan vuoden ottelu!"

Jonahin käytyä sitten vuorostaan selostamaan sitä, miten hän oli päätynyt laittamaan nykyisen pokémontiiminsä kasaan, virnisti Reliam tälle vinoon tyyliinsä.
"Magikarpeihin tuntuu oikeasti liittyvän jotain outoa karmaa tai vastaavaa", huomautti hän puheenvuoron saatuaan.
"Meinaan, kun meikä taas yritti justiin hankkia sellaista kalaa, mutta huonon säkän tai ties minkä takia sainkin Calypson. Niin, kun se oli tietty feebas vielä silloin. Se näyttää yllättävän paljon samalta kuin semmoinen karppikin", mies naurahtaen kertoi. Jotenkin oman mokan jakaminen ei nääs tuntunut yhtään niin nololta kuin tavallisesti, kun oli ensin kuullut toisenkin kokeneen epäonnea samansuuntaisissa jutuissa.

Samassa tilatut ateriat nopeasti kasaan laittanut ravintoloitsija jo kiikuttikin kaksi höyryävää ruoka-annosta pöytään ja ojensi ne oikeille omistajilleen. Reliam kiitti lyhyesti omastaan ja hieraisi käsiään tyytyväisenä yhteen; nyt alkoivat asiat luistaa!

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 18, 2013, 1:40pm

Jonah tunsi lievää hengenheimolaisuutta Reliamin ongelmiin Jericon kanssa: Charlie oli pahapäinen jo nyt, eikä Jonah voinut olla varma, tulisiko tämä charmeleoniksi kehityttyään tottelemaan isäntäänsä. "Charlie voi olla vielä vaikeampi kehityttyään," tämä alkoikin pohtimaan ääneen, "ja mitä Fishiin tosiaan tulee, niin perhana, gyaradosien kouluttaminen ei käsittääkseni sekään ole varsinaista leikintekoa. Siinä se perhanan telkkarisarja sentään meikäläisen tuurilla oli realistinen," nuori mies virnisti, "että charizardit ja gyaradosit kuvattiin suurin piirtein kaikista vaikeimmiksi koulutettaviksi."

Kun toinen lisäsi Jonahin toilailuihin vielä omatkin epämääräiset magikarp-kokemuksensa, Jonah hymähti ja virnisti. Kyllähän olikin melkoista sattumaa, että juuri magikarpit saavat aikaiseksi moisia kommelluksia. "No joo, vaan hei, eivätkö feebasit ole ihan törkeän harvinaisia?" Jonah kysyi. "Tai siis, magikarpejahan löytää joka paikasta, mutta feebasit ovat kai tosi harvassa. Ja milotic nyt kai käsittääkseni on sitten tyyliin se maailman kaunein pokémon - ja vaikkei nämä mitään mannekiinikisoja koskaan olekaan, niin sehän kai tappeleekin ennen pitkää kohtuullisen taidokkaasti."

Kun Jonahkin sai höyryävän annoksensa perunoita ja bunearya ruskeassa kastikkeessa hän kiitti ravintoloitsijaa, virnisti Reliamille ja alkoi käydä jo annoksensa kimppuun. "Hyhää huokahalua," muisti nuori mies kuitenkin kohteliaasti suu täynnä toivottaa.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 19, 2013, 8:27pm

Reliam nyökytti päätään ahkerasti Jonahia kuunnellessaan, sillä eipä hänellä juuri ollut vastaansanomista toverinsa mietteistä. Ellei sitä nukkumisjärjestelyepisodia otettu lukuun, tuntui kaksikko muutenkin olevan harvinaisen usein keskenään samaa mieltä monesta asiasta.
"Jeh, melkoisen parivaljakon on teikä siinä mielessä kyllä ottanut harteilleen", miekkonen myönsi kuvitellessaan, mitä olisi yrittää suitsia tottelematonta charizardia ja suunnatonta gyaradosta samaan aikaan. Hänen omalla kohdallaan asiat eivät onneksi olleet sentään niin hurjalla tolalla.
"Calypsosta ainakin voisi joo kuvitella, että se uskoo olevansa joku ainutlaatuinen kauneuskuningatar. Sitä tosin en tiedä kuoriutuuko siitä ottelijaa ollenkaan, kun se näyttää pelkäävän hakatuksi tulemista melkoisesti, vaikka on itse sellainen jättimato", nuorukainen siis pohdiskeli. Vielä oli toki aikaista sanoa mitä nuoresta merikäärmeestä tulisi tai mitä ei, jahka koulutus tästä pääsisi kunnolla vauhtiin, mutta olihan se aina fiksua punnita ikäviäkin mahdollisuuksia etukäteen.

Ruokien tultua pöytään kävi Reliam toverinsa tavoin suurella innolla ruokansa kimppuun ja jätti juttelemisen sikseen, jahka oli saanut vastatuksi toisen kohteliaisuuteen.
"Joo, shitä shamaa", partaveikko tokaisi lyhyesti Jonahille ja jatkoi mussuttamistaan. Hyvää vauhtia maukas kiusaus katosikin lautaselta, kun kerrankin oikeaan lämpimän aterian ääreen päässyt ex-urheilija lappoi perunoita ja lihaa nautinnollisesti kitusiinsa.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 19, 2013, 9:10pm

Jonah äännähti myöntyvästi toisen toteamukselle Jonahin harteilla olevasta mahdollisesta taakasta, ja sitten virnisti toisen pohdinnoille Calypsosta. "No joo, mutta meikäläinen on aika varma että jättimadosta kuin jättimadosta saadaan joskus aikaan kunnon tappokone. Tai siis, Calypso ei vissiin vielä kovin vanha otus ole?" Jonah kyseli, ja mietti itsekin edelleen kovin nuorta kalakaveriaan, josta tulisi vielä joskus jättimäinen merimato. Sitä päivää innolla odotellessa.

Jonah imaisi sisäänsä viimeisetkin palaset paististaan, pyyhki suunsa ja röyhtäisi nautinnollisesti. "Jumaliste että edellisestä oikeasta ateriasta olikin aikaa," tämä totesi, "en edes muista milloin moisen sain. Joskus Zaumlassa ollessani vissiin viikko pari takaperin." Tämä ateria oli ollut unelmien täyttymys; pokécentereiden ruoat olivat yleensäkin vähintäänkin kohtuullisia, mutta tämä oli totta vieköön tullut todelliseen tarpeeseen.

"Huh huh. Toivottavasti kala ja liskokin saivat kupunsa täyteen," äityi nuorukainen vielä toteamaan kevyesti toveriensa puolesta, "sillä näin hyvin ei varmaan taasen syödä vähään aikaan. Ajattelin, että voisin tässä tyyliin huomenna käydä tsekkaamassa sen pokéathlonin ja painella siitä sitten takaisin sinne Zaumlaan." Jonah rapsutti leukaansa. Luminen ympäristö toki oli hänen ja Charlien allergioiden kannalta parempi kuin Lemidaen kukkaniityt, mutta siinä, missä nuori tulilisko nautti lumesta, Jonah sieti sitä vain, kun oli pakko - ja sinnikkäästi sietikin. Mutta silti...

"Ei kyllä juuri kiinnostaisi painella sinne lumihelvettiin," Jonah totesi ääneen, "mutta kun se sali on siellä."

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 19, 2013, 9:29pm

Reliam tyytyi nyökyttämään päätään Calypsoa koskevaan kysymykseen liittyen ja kääntämään sitten kaiken keskittymisensä ruokalautaseensa. Kova syömätahti taisi olla molempien miehenalkujen mieleen, sillä kumpikaan ei nähnyt tarpeelliseksi rikkoa pyhää ruokarauhaa ennen kuin viimeisetkin muruset oli kaavittu pois näkösältä. Äärimmäisen tyytyväisenä täysinäiseen oloonsa nojautui partaveikko aterian viimeisteltyään taaksepäin ja näytti tilanteen mitä mainioimmin kiteyttävälle Jonahille hyväksyvästi peukaloaan.
"Aamen sille!" stuckaldilainen sinetöi ja kaatoi viimeisen maitokulauksen kurkustaan alas. Kyllä nyt kelpasi taas elellä tovi omatekoisilla leipäeväillä, hedelmillä, makkaroilla ja muilla yksinkertaisilla eineksillä, joita kokkaamisesta kiinnostumaton mies ruokaympyrässään suosi.

Jonahin sitten jatkaessa keskustelua tuleviin suunnitelmiinsa liittyen, nosti Reliam ostamansa pokémonruokapussin käsiinsä ja ryhtyi vain jotain tehdäkseen lukemaan puolihuolimattomasti sen tuoteselostetta.
"En oikeasti käsitä kenen idiootin idea on ollut laittaa juuri eka sali sinne pohjoiseen. Luulisi että puolet aloittelevista kouluttajista kuolee matkatessaan siinä sairaassa pakkasessa", päivitteli myös kaupunkilainen, jonka kauna Zaumlaa kohtaan kuulsi selkeänä hänen äänestään. Olihan mokoman alueen syytä, että hän joutui nykyisin istuksimaan tässä typerässä pyörätuolissa.
"Mutta joo, meikänkin pitäisi kai mennä nyt johonkin ruokkimaan noita tiimiläisiäni. Onko teikällä muuten pokegearia tai jotain? Meinaan, kun voisi olla ihan jännä joskus nähdä uudemmankin kerran, ja se onnistuu kokemukseni mukaan huomattavan helposti jos voi ottaa yhteyttä toiseen", miekkonen sitten Zaumlan mielestään pyyhkien ja katseensa Jonahiin kohottaen jatkoi.

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 19, 2013, 9:38pm

Jonah myötäili Reliamin päivittelyä Zaumlan saliin liittyen. "No sanoppa muuta. Minäkin ekaa kertaa kun sinne menin niin valitsin kätevästi reitin ensin rannikkoa vuoret kiertäen ja sitten jäämerellä hiihtäen ja sitten kiiveten rinteelle... Oikeasti, millainen idiootti ei mene suorinta tietä tasaisen maan läpi vaan lähtee kiertämään vuorta?" Jonah totesi näpäyttäen itseään edelleen ärtyneenä moisesta ratkaisusta, vaikka se olikin hänelle Fishin saanut.

Toisen tiedustellessa Jonahin pokégearia tämä joutui tuottamaan pettymyksen. "Itse asiassa minulla ei ole pokégearia, mutta aikeena on hankkia se. Voithan sinä vaikka antaa minulle oman numerosi jollain lapulla ja pistän sen talteen ja otan yhteyttä vaikka sitten kun pääsen sieltä jäisestä helvetistä pois," nuorukainen ehdotti.

Re: Haista kukkanen
Post by hitodama on Feb 19, 2013, 10:12pm

Kieltämättä Jonahin reittivalinta Zaumlan kartoittamiseksi kuulosti aika eksoottiselta, joten asianmukaisen huvittuneena hymähti Reliam kuulemalleen ja pudisti sitten päätään.
"No jaa, älä huoli, ei se lumitasangon halki taivaltaminenkaan ole niin suurta herkkua kuin mitä voisi luulla. Siellä asuu ihan älyttömästi kaikkia villipokémoneja, jotka ei oikein tykkää tunkeilijoista", hän kertoi ja muisteli samalla sitä, kuinka oli itse matkannut alueella ihan hirveässä lumimyrskyssä kahden nuoren likan kanssa. Oli sekin ollut kyllä hermoja koetteleva seikkailu, monellakin tapaa.

Vaan eiköhän asiasta voitaisi jutella lisää joskus toisen kerran jos siltä tuntuisi, sillä Jonahilla oli kuitenkin Zaumlan suurin haaste, saliottelu, vasta tulossa. Niinpä Reliam laski pokémoninruokapussin syliinsä ja hamusi käsiinsä kynän sekä palan puhdasta lautasliinaa kirjoittaakseen puhelinnumeronsa toiselle muistiin.
"Jep, tuossa olisi", hän numerot raapustettuaan tokaisi ja ojensi liinan Jonahille.
"Laita viestiä tulemaan joskus, jos selviät elävänä pihalle sen salipäällikön käsittelystä. Se on nimittäin sanalla sanoen aika jäätävä nainen", Reliam omalle nokkeluudelleen virnistäen jatkoi. Sitten hän työnsi itsensä pois pöydän välittömästä läheisyydestä ja venytteli käsiään sen merkiksi, että oli tekemässä lähtöä. Sitä hän ei tosin itsekään vielä varmasti tiennyt jäisikö hän yöpymään siihen pokecenterin kiistaa aiheuttaneeseen sänkyyn vai ei, mutta sen näkisi sitten kun väsy kävisi liian kovaksi.
"No niin, meikä taitaa tästä kalppia menemään. Moikataan jos törmäillään taas jossakin, ja onnea saliottelua varten", hän yhä leveästi hymyillen hyvästeli, ennen kuin käänsi kulkupelinsä ympäri ja lähti etsimään jostakin rauhaisaa soppea pokémoniensa ruokkimista varten. Kyllä nekin tämänpäiväisen touhun jälkeen olivat ruokansa ansainneet.

// Jees, sinne lähti Reliam! =D Kiitos kovasti peliseurasta, kyllähän me tästä ihan mittava stoori saatiin minun välikuolemastani huolimatta. //

Re: Haista kukkanen
Post by hanki on Feb 19, 2013, 10:36pm

Jonah kiitti saatuaan Reliamin numeron kouraansa ja virnisti tämän kuivalle vitsille Tilde Tingenekistä. Samanlaisen olisi nuorukainen voinut itsekin väsätä.

"Joo, hei, kiitos vaan koulutusvinkeistä ja seurasta. Minä laitan viestiä jossain vaiheessa kun saan aikaiseksi," Jonah hymähti, "tai sen pokégearin. Mutta joo, katsellaan!" Jonah katsoi etääntyvän toverinsa perään ja päätti lehtiä metsästämään ulkoa mukavaa yöpymispaikkaa.

// Kiitos kiitos itsellesi, kyllä oli kaiken odottelun arvoista! :D Otetaan uusiksi millon vaan! //