Reliam & Crew - RPGs

Post by Roll on 11 Aug 2013 at 01:33

// Jee jee hito eventteilemään kanssani! //

Stuckald Cityn satamassa oli täysi tohina päällä paljon mainostetun Vinbelte III -risteilyaluksen aloittaessa piakkoin ensimmäisen matkansa. Risteily arvatenkin oli varattu tupaten täyteen, ainakin jos erikoisiin asuihin tälläytyneisiin, sinne tänne toikkaroiviin ihmisiin oli luottamista. Oli sekä äärimmäisen yliampuvia että hillitympiä mutta sitäkin juhlavampia asukokonaisuuksia, joiden joukossa yhdellä sataman penkillä istuskelevan, loistoristeilijän esitettä parhaillaan tutkailevan Charlotten sekä tytön vieressä omassa pyörätuolissaan istuvan Reliamin arkiset vaatteet erottuivat joukosta silkalla tavanomaisuudellaan.

"Olisikohan meidänkin pitänyt vetää naamiaiskuteet niskaan etukäteen?" punapää pohti ääneen jäädessään seuraamaan katseellaan erästä edestään juuri kulkenutta, näyttäviin eeveeluutioteeman mukaisesti pukeutunutta seuruetta, jonka loitonnuttua hän kääntyi taas oman seuralaisensa puoleen hieman huolissaan siitä, päästettäisiinkö heitä kahta sennäköisinä edes laivaan. Hän oli nimittäin vielä hetki sitten uskonut valtaosan ajatelleen samoin kuin hän ja laittautuvan vasta hytissä jo ihan käytännön syistä, mutta eipä asia ilmeisesti ihan niin ollutkaan. "Ei kai ne varmaan lipullisia asiakkaita käännytä takaisin... ei kai sentään?"

Post by hitodama on 18 Nov 2013 at 02:17

// Ihme (=minä) tapahtuu nyt! //

Ihmisiä, ihmisiä ja lisää ihmisiä! Vaikka Reliamin olo tuntui yleensä suorastaan kotoisalta tällaisessa hälinässä, kiitos Stuckald cityssä kerätyn kasvatuksen, olivat miekkosen kasvot juuri nyt jonkinasteisen huolen uurtamat. Kuten punapäinen seuralaisensa, oli hänkin nääs havainnut heidän erottuvan joukosta melko merkillisesti juuri arkivaatteidensa ansiosta. Eipä ollut partaveikko tullut vielä aamulla ajatelleeksi, että päivän aikana vähintäänkin yhtä moni ihminen tuijottaisi häntä hänen tavallisten siniharmaiden kuteidensa kuin nelipyöräisen kulkupelinsäkin takia.
"No ei nyt luulisi", pyörätuolipotilas veikkasi Charloten miettiessä pääsisivätkö he edes mukaan naamiaisristeilylle. Äänensä ei kuitenkaan ollut ihan se kaikkein varmuutta uhkuvin, sillä mielessään miekkonen pyöritteli sitäkin tosiseikkaa, että samahan se sinänsä kai oli risteilyn järjestäjälle olisivatko he laivalla vai eivät: liput oli jo maksettu, joten jos kaksikko oli jättänyt jonkin pienellä painetun präntin lukematta ja joutui siksi jäämään maihin, oli se pelkästään heidän oma tappionsa.

Kaikeksi onneksi kohtalo taisi kuitenkin tänään vain pelotella suosikkipelinappuloitaan, sillä Loten yhä tutkaillessa esitettä katseli Reliam puolestaan ihmisiä ympärillään, ja sattui siten näkemään laivoja kohti talsivan monipäisen retkiporukan, josta suurin osa oli kaksikon tavoin vailla minkäänlaisia erikoispukineita.
"Hei katso!" nuorukainen innostui ja nykäisi toveriaan hihasta.
"Mitä sanot jos seurataan noita? Tsekataan mihin ne menee ja saako ne jonkun järjestysmiehen kimppuunsa."

Post by Roll on 18 Nov 2013 at 02:43

// JEEE EEEE tämä ihme ei olisi voinut oikeesti tapahtua yhtään parempaan aikaan yhyy!!!11! ;A; <3 Kohensi mielialaani melkoisesti JEJEJ tervetuloa takaisin pelityksiin!! //

Onneksi Reliamkaan ei uskonut heidän tuurinsa olevan sentään ihan niin surkea, että laivaan pääseminen osoittautuisi tässä vaiheessa mahdottomaksi moisen pikkuseikan takia. Ei sillä, kyllä miehen ääni kuulosti vähintäänkin yhtä epäröivältä kuin Charlottenkin, mutta sille ei tyttö suonut yhtä ajatusta enempää. Sen sijaan hän päätyi uudemman kerran pläräämään kätösissään pitelemäänsä lehtistä, josko sieltä löytyisi jokin maininta asiasta, mutta tullessaan nopeasti jotakin äkänneen Reliamin keskeyttämäksi kohotti hän katsettaan tämän älähdyksen myötä. Totta tosiaan, eivät he näemmä ihan ainokaiset arkikuteisiin pukeutuneet parat olleetkaan!

"Oho joo, seurataan!" punapää julisti toiveikkaasti ja enempiä empimättä ponnahti pystyyn, survoi esitteen kiireesti olkalaukkuunsa ja tarrasi kiinni vieressään nököttävästä rullin varustetusta matkalaukustaan, vilkaisten sitten seuralaiseensa nähdäkseen oliko tämä kenties yhtä nopeasti valmis.

Post by hitodama on 18 Nov 2013 at 17:29

Charloten hyväksyessä matkakumppaninsa ehdotuksen toisen porukan varjostamisesta, soi Reliam toverilleen pikaisen hymyn ja nosti sitten mukana rahtaamansa ekstrakassin syliinsä; naamiaiskuteet eivät millään olleet mahtuneet muiden kamppeiden sekaan pyörätuolin takaosassa roikkuvaan reppuun. Samoihin aikoihin näytti punapääkin saavan oman kapsäkkinsä lähtövalmiuteen, joten sen enempiä aikailematta lähti miekkonen raivaamaan heille tietä ihmismassan lävitse.

Mukava kyllä seurannan kohteena oleva joukkio ei päälukunsa tähden päässyt kiiruhtamaan kovin hirmuista vauhtia eteenpäin, joten heidän jäljittämisensä ei tuottanut Reliamille mitenkään erityisiä vaikeuksia. Lyöttäydyttyään mielestään sopivan välimatkan päähän heistä saattoikin nuorukainen näin ollen kääntää välillä huomionsa myös kohti Lottea.
"Mihin kaikkiin tapahtumiin teikä muuten ainakin haluaa sitten siellä laivalla osallistua? Kun meinaan vaan, että varmaan tarvii vähän suunnitella juttuja etukäteen, jotta päästään kaikesta kivasta osalliseksi", hän vuoroin toveriaan ja vuoroin muita matkalaisia vilkuillen uteli. Reliam itse tosin ei ollut kauhean kiinnostunut kuin ottelusaleista ja uutuuttaan hohtavista yökerhoista, mutta Charloten mieliksi hän notkuisi kyllä mukana vaikka sitten pokémonien leikkipuistossa, jos tämä jotain sellaista välttämättä toivoisi.

Post by Roll on 19 Nov 2013 at 18:49

Reliamin käytyä luotsaamaan tietään halki ihmisvilinän kaksikon seurannan kohteeksi joutunutta porukkaa silmällä pitäen, lähti Charlottekin vielä kerran laukkujensa vetoketjut nopeasti tarkastettuaan seurailemaan tätä ja sopivasti tilaa saatuaan siirtyi kulkemaan miehen vierelle. Eiköhän homma tästä nyt lutviutuisi äskeisestä epäröinnistä huolimatta ja!

"Nyt kyllä pistit pahan," punapää naurahti seuralaisensa kysymykselle ja vilkaisi nopeasti toveriinsa, katseensa kuitenkin pikaisesti taas varjostettavaan joukkoon kiinnittäen.
"Siellähän on ihan hirveästi kaikkea, en varmaan muistaisi puoliakaan vaikka minulla olisi se esite koko ajan nenän alla! Mitä nyt äkkiä mieleen tulee niin ottelukerrokseen me varmaan nyt päiväsaikaan voitaisiin mennä, ja illalla jonnekin juhlimaan ilman pokemoneja sitten," hän pohdiskeli ääntään sopivasti korottaen, jottei puheensa hukkuisi täysin kaiken muun hälinän sekaan, "niin, ja käväistään jossakin infossa kysymässä niistä arpajaisista, näytti olevan kaikkea jännää palkintolistalla niin pitää kyllä osallistua. Ties vaikka kävisi tuuri!"

Post by hitodama on 22 Nov 2013 at 01:27

Eipä voinut Reliam kuin hymyillä leveästi kuullessaan, kuinka samankaltaisia toiveita Charlotella itse asiassa hänen kanssaan oli. Vaikka he omalla tavallaan olivat melkoisen eriparinen kaksikko, oli heissä nääs kuitenkin pinnan alla aika paljon samaa, mistä syystä he kai ystävyksiksi (tai miksi parivaljakon tämänhetkistä suhdetta olisikaan pitänyt kutsua; se oli miekkoselle melkoisen epäselvää) olivatkin alun alkujaan päätyneet.
"Kuulostaa tosi hyvältä!" kommentoi nuorukainen ääneen.
"Ja varmaan sitten huomenna pitää käydä tsekkaamassa kauppoja ja semmoisia tuliaisten ja muiden takia. Tai ainakin jos rahaa säästyy sinne asti", hän vielä puolitosissaan lisäsi. Vaan koska kumpikaan heistä ei sen suurempi rahanruhtinas ollut, saattaisi pieni tilikirjan silmälläpitäminen totta vieköön olla paikallaan, etenkin jos he erehtyisivät piipahtamaan kasinohuvitusten puolella.

Sen enempää aikataulutusta ei Reliam kuitenkaan ehtinyt laatia, kun edellä kulkenut matkustajaporukka otti ja kääntyi muuan rakennuksen nurkan ympäri ja pakotti seuraajansa lisäämään hetkellisesti tahtia. Se osoittautui kuitenkin sen arvoiseksi, sillä korkean talon takaa paljastui koko ihmismassan matkakohde: hurjan kokoinen Vinbelt kolmonen.
"Ohhoh, tuolla se on!" kaupunkilainen puhahti selvästi innoissaan ja jäi hetkeksi vain tuijottamaan uutuuttaan hohkaavaa valkoista valtamerialusta.

Post by Roll on 22 Nov 2013 at 23:50

Ihan yhtä lailla hyvillään oli Charlottekin Reliamin myöntyessä hänen alustaviin suunnitelmiinsa. Onneksi kaksikolla tosiaan oli ainakin osittain samanlainen maku mitä vapaa-ajan huveihin tuli, ja miehen jo mielestään kiitettävän tuntevana oli punapää osannut hieman ajatella tätäkin päivän ohjelmatoiveita ladellessaan, joten ei hänellä oikeastaan ollut edes ollut suurempaa syytä pelätä tämän lyttäävän hänen ehdotuksiaan. Joka tapauksessa, aina oli mukava saada varmistus ihan ääneen. Tuliaisten tullessa puheeksi muuttui tytön ilme kuitenkin oitis vaikeammaksi; hänellä ei todennäköisesti olisi enää huomenna varaa yhtikäs mihinkään kaikkien illan huvien jälkeen, ellei hän nyt sitten onnistuisi vaikkapa korjaamaan kunnon pottia kasinolla. Rahatilannettaan hän ei kuitenkaan aikonut puheeksi ottaa, joten hän sivuutti koko jutun pikaisella myhähdyksellä ja nyökkäyksellä, vaikka oli täysin mahdollista ettei seuralaisensa edes huomannut hänen pieniä eleitään kaiken muun hälinän keskellä.

Vaan samapa se, kun kumpainenkin sai pikaisesti muuta ajateltavaa saadessaan uutuuttaan kiiltäävän loistoristeilijän näkökenttäänsä; laiva näytti kerrassaan upealta ja oli vielä monin verroin suurempi kuin se paatti, jolla Charlotte ja ystävänsä Elisabeth olivat vähän aikaa sitten punapään synttäreitä viettäneet.
"Vau, älytön!" likka sai aikaiseksi henkäistä ja pysähtyipä jopa paikalleen miettimään, pitikö tässä nyt uskoa silmiään vai ei. "Siis ihan oikeasti, tuo saa kyllä muut risteilyalukset uppoamaan kateudesta tai jotain!" hän lopulta hihkaisi enemmänkin innoissaan kuin ihmeissään. Niin kauan kuin laiva olisi sisätiloistakin yhtä pramea, tulisi risteilystä takuulla hintansa väärti.

Post by hitodama on 23 Nov 2013 at 00:16

Tottapa totta: ei Reliam ehättänyt seuraamaan ystävänsä elehdintää niin tarkkaavaisesti, että hän olisi osannut epäillä yhtään tämän pelkäävän tosissaan varallisuutensa riittämistä. Mutta onneksi se ei ollut nyt varsinaisesti tämän hetken murhe, minkä lisäksi kumpaisenkin toveruksen mieli pääsi tuota pikaa täyttymään kunnioituksella hurjaa mertenkyntäjää kohtaan.
"Ja jos ei vielä sillä, niin se varmaan voisi vaan jyrätä muiden laivojen päältä ilman, että ne mahtaisi sille mitään", miekkonen epäili ja näki jo sielunsa silmin melkoisin elokuvaräjähdyksin varustetun kohtauksen, jossa paatti repisi eteensä asettuvat pikkuserkkunsa vaivatta kahtia.
"Mennään nyt äkkiä jo tsekkaamaan onko sen sisältö puoleksikaan samaa luokaa!" hän innoissaan jatkoi ja heilautti kättään kutsuvasti Charlotelle, ennen kuin nytkäytti jälleen pyörätuolinsa liikkeelle.

Vilkaistuaan muutaman kerran ympärilleen yhytti Reliam jälleen naamiaispukuja vailla olevan matkailijaryhmän, joka oli näemmä ehättänyt kuromaan jonkin verran kaulaa itsensä ja kahden varjostajansa välille. Ei sillä, että asialla tosin olisi ollut enää paljoakaan väliä, sillä pourkka vaikutti olevan suuntaamassa kaikkein ilmeisimpään paikkaan, jonne kaverukset olisivat osanneet löytää varmasti ilman heitäkin: laivan edustalla nököttävään pieneen (tai ehkä se vain näytti aluksen rinnalla pieneltä) rakennukseen, jossa luki suurin kirjaimin SAAPUVAT MATKUSTAJAT. Pianpa saisi varmasti itse kukin selville, miten pukunsa pussissa pitäneille matkustajille olisi käyvä.

Post by Roll on 23 Nov 2013 at 01:50

Vaikka ajatus laivoista upottamassa toisiaan oli uimataidottomasta Charlottesta aika kamala, ei hän sillä hetkellä kyennyt tarttumaan niin negatiivisiin asioihin, varsinkaan kun ne oli esitetty kaikkea muuta kuin vakavissaan. Koska viime kerrallakaan ei oltu törmättyä jäävuoriin taikka toisiin laivoihin, tuskin niin kävisi nytkään. Punapää huomasikin olevansa nyt liikkeellä huomattavasti rauhallisemmin mielin edelliseen reissuun verrattuna.

Charlotten vielä tapitellessa laivaa ja ja mutistessa jotain myöntyvänsuuntaista Reliamin laivajyräilykommenttiin, sai äkkiherätyksen taas tähän hetkeen miehen alkaessa äänekkäästi hoputtaa häntä jälleen liikkeelle. Likka ynähti yllättyneesti, mutta samaan hengenvetoon myös puristi laukkunsa kahvasta paremman otteen ja lähti toveriaan turhan kauas edelleen päästämättä harppomaan kohti heidän määränpäätään. Äsken kaksikon edellä kulkenut joukkio ei ollut ehtinyt kauas ja oli näemmä yhä menossa samaan suuntaan kuin hekin, joten näitä seuraillen löytyikin nopeasti lähtöselvityspaikka. Punapää itse oli jo tyystin unohtanut äskettäin puheenaiheena olleen mahdollisen pukuongelman niin monen muun jännän jutun ollessa mielessä nyt päällimmäisenä. Keskittymisensä kuluikin nyt lähinnä eteenpäin harppomiseen ja siinä samalla seuralaisensa silmällä pitämiseen; onneksi väkeä ei kuitenkaan ollut niin sankoin joukoin, että ketään olisi ollut tarpeen suuremmin väistellä.

Laivan rinnalla koppipahaselta näyttävän rakennuksen saavutettuaan Charlotte pysähtyi penkomaan olkalaukkuaan.
"Kai sinunkin lippu on jossain käden ulottuvilla," hän oikeastaan ennemminkin totesi kuin kysyi tarkastettuaan omansa olevan yhä tallessa ja helposti yhdestä laukun sisätaskusta noukittavissa.

// Nyt sitten ihan arpapeliä että miten noi risteilylle menot toimii kun ihan laivanyyppä olen. @u@; Kesti vastaaminen tovin nimenomaan sen takia haha fail. //

Post by hitodama on 23 Nov 2013 at 16:10

// Pfft noh enpä minäkään ole laivalla ollut kuin kerran joskus kymmenkesäisenä, joten noloillaanpa siis yhdessä! ='D //

Matka lipputarkastuksiin ja muihin mahdollisiin lähtöselvitysjuttuihin erikoistuneelle rakennukselle sujui suuremmitta kommelluksitta, joten Reliaminkin painettua kätensä taskulleen tarkistaakseen matkalippunsa olinpaikan, saattoi kaksikko pujahtaa muiden ihmisten muassa sisälle.
"Jep, lippu ja laukut on edelleen messissä", miekkonen vakuutti. Leveät automaattiovet oli viritetty pysymään jatkuvasti auki, kiitos leppoisan säätilan ja tavallista suuremmat kävijämassat liikkeelle saaneen neitsytristeilyn. Oviaukon jälkeenkin rakennus oli onneksi varustettu äärimmäisen selkeillä reittiohjeilla, joten laivaan nousevien lipputarkastusjonojen löytämiseen ei vaadittu kovinkaan kummoisia suunnistustaitoja.
"Katsopa tuota", sai miekkonen sitä paitsi tovin kuluttua osoittaa nähdessään, kuinka vakoiluoperaation kohteena tietämättään ollut juhlijajoukko oli paraikaa vilauttamassa lippujaan tarkastusvirkailijalle.
"Ei noita ainakaan näytetä käännytettävän pois, joten eiköhän mekin päästä kyytiin ilman mitään urputtamista, vaikka ihan tavallisissa kuteissa ollaankin", nuorukainen tilanteen kehittymisestä ilahtuneena totesi.

Koska Vinbelt III ei ollut ensimatkallaan pysähtymässä yhdellekään Misrean ulkopuoliselle satamalle, olivat turvatarkastustoimenpiteet huomattavan kevyet, mikä sai matkustajajonot etenemään mukavan nopeasti. Kauaa eivät Reliam ja Charlottekaan joutuneet katselemaan jonotusalueen ohjeistuksia hyttitilojen löytämisestä, hätätilanteissa toimimisesta ja muista tärkeistä asioista, joita harvat kuitenkaan vaivautuivat lukemaan, ennen kuin jo oli heidän vuoronsa esittää matkalippunsa ja luvata, etteivät laukkunsa sisältäneet mitään vaaralliseksi luokiteltavaa esineistöä.

Post by Roll on 10 Dec 2013 at 17:31

// Haha no hyvä siis niin! JA HEI kato mää yritän! Ja huisaatana mikä hätäpaniikki äsken ku painoin lähetä ja tuli erroria ja tää oli hukata mun tekstin. Tän takia joskus vielä kirjoittelin vastaukset notepadiin ennen postaamista ahaha. |'D //

Kun viimeiset omatoimiset lipputarkastukset oli hoidettu, lähti kaksikko sen enempiä vitkuttelematta jonottamaan varsinaiseen lipputarkastukseen. Heidän varjostamansa joukkion päästyä ongelmitta läpi, huokaisi Charlotte helpotuksesta yhden huolenaiheen ainakin hälvetessä siltä seisomalta; loppujen lopuksi moisesta huolehtiminen tuntuikin oikeastaan melko hölmöltä!

Jono liikkui eteenpäin suhteellisen nopeasti, joskin odottavan näkökulmasta silti turhan laiskanpuoleisesti, mutta lopulta tarkastukseen ja siitä pois selvittyään oli ainakin punapään helppo hymyillä - aina siihen hetkeen että tämä tajusi laivaan nousemisen olevan käsillä. Vaikka hän miten oli uskonut pääsevänsä paattiin jännittämättä, ainakaan niin paljon kuin viimeksi, tunsi hän pulssinsa jälleen kohoavan ihonsa kalvetessa entisestään hänen ja Reliamin raahatessa kantamuksiaan laivaan ja vielä sen käytäville päästyäänkin. Kaikki oli mennyt viimeksikin lopulta niin mukavasti, ettei tyttö yksinkertaisesti osannut käsittää huolensa syytä ja vakuutteli alati itselleen, että pelko oli kaikin puolin turhaa.

"Okei tuota, mikä se meidän hytti olikaan ja millä käytävällä ja kis- missä käytävä?" hän sai lopulta tapailtua huomattavan kiivaalla temmolla ja sanoissaan seoten pysähtyessään paikalleen tilavalla käytävällä. Hän oli kyllä tarkastanut sekä hytin että käytävän numeron ja kaikki muutkin pienet yksityiskohdat suuntaohjeita myöten moneen monituiseen kertaan, mutta ihan kuin niitä nyt enää oikeasti tarvittaessa muistaisi!

Post by hitodama on 14 Jan 2014 at 10:41

// Hahaa nyt minäkin yritän taas! //

Eipä löytynyt kaksikon lipuista tai puvustautumattomuudesta mitään nipotettavaa, joten tyytyväinen virne kapusi myös Reliamin kasvoille tarkastuspisteen jäätyä taakse. Ja vaikka siitä oli pieni ikuisuus kun miekkonen oli viimeksi käynyt minkäänlaisella laivalla, ei häntä paatin sisäosiin siirtyminen hermostuttanut millään tapaa, ja miksipä olisi hermostuttanutkaan? Stuckaldin pilvenpiirtäjien keskellä kasvanut nuorukainen ei tullut edes ajatelleeksi, että jokin näin mahtava ihmiskäden tuotos saattaisi oikeasti pettää ja upota hujauksessa meren pohjaan, mikäli todella huono tuuri kävisi.

Näin ollen Reliam vilkaisi toveriaan aavistuksen kummastuneena, kun tämä kävi pohdiskelemaan heidän määränpäänsä sijaintia melkoisen jännittyneeseen sävyyn. Kun Charlotte pysähtyi vieläpä aloilleenkin, kaivoi partaveikko vasta äskettäin taskuun palauttamansa lipun taas kerran esiin.
"Tässähän se lukee", hän totesi äänellä, joka kieli hänen pitävän asiaa itsestään selvänä. Vakuuttaakseen toverinsa, lykkäsi rampa läpyskän tosin vielä tämänkin katsottavaksi, osoittaen samalla kaivattua numerosarjaa sormellaan.
"Eiköhän me nyt yksi hytti löydetä, jahka vaan päästään oikeaan kerrokseen. Hissit muuten on ihan pääportaikon lähellä, joten niidenkään etsimisessä tuskin tulee mitään ongelmaa", Reliam lupasi ja paljasti samalla epäsuorasti ainoan asian, joka häntä itseään oli huolettanut. Hän oli kuitenkin ottanut jo etukäteen selvää hissien saatavuudesta ja todennut, että laivalla pääsi jopa pyörätuolilla helposti matkaaman kerroksesta toiseen.

Kärsimättömänä pääsemään eteenpäin sulloi Reliam siis lippunsa takaisin taskuun ja viittasi Charloten kireyden syytä tajuamatta tätä jatkamaan kanssaan matkaa.
"Tule jo! Mitä pikemmin päästään perille, sitä nopeammin päästään näkemään kaikki muutkin jutut mitä täällä on tarjolla. Niin joo, ja vaihtamaan ne naamiaisasut." Viimeisin toteamus sai kaupunkilaisen pyöräyttämään puolitosissaan silmiään: hän ei ollut mitenkään erityisen innokas kekkaloimaan ympäriinsä pokémoniksi pukeutuneena, mutta onneksi sentään kaikki muut tulisivat tekemään samoin.

Post by Roll on 5 Apr 2014 at 22:11

// Hell yeah ja nyt minäääää yritän, enkä aio olla lusmu enää! Tästä on parasta tulla näiden kahden hienoin seikkailu. ;v; <3 Ei nyt sillä että epäilisin, onhan ne tähänkin mennessä onnistuneet joka kerta pistämään entistä paremmaksi, haha. EDIT HEI YHY KATO MITEN SÖPÖILTÄ MEIDÄN AVAT NÄYTTI JUST ÄSKEN KU OLTIIN YHTÄ AIKAA ONLINE vaikka okei tajuan että se se niiden pointti onkin MUTKU SILTI //

Ehkä oli molempien osapuolien kannalta parasta, ettei Reliam ottanut hoksatakseen seuralaisensa hermostunutta olemusta, Charlotte kun oli unohtanut äskeiset sanansa heti ne lausuttuaan keskittyäkseen täysin omaan hätäilyynsä, joten silmilleen äkkiarvaamatta hypännyt nuorukaisen piletti herätti hänet taas nykyhetkeen mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Punapää ynähti yllättyneenä nykäistessään päätään vaistomaisesti hieman taaksepäin, jääden sitten tapittamaan tyhmänoloisesti lappusta. Eipä hän kuitenkaan älynnyt lukea siihen painettua informaatiota ennen kuin lipun omistaja jo kiskaisi piletin takaisin parempaan talteen, jolloin tyttö puolestaan huomasi korjata ryhtiään ja lakata näyttämästä hölmistyneeltä. Puolet Reliamin sanoista menivät häneltä vielä ohi korvien, mutta hissimaininnan hän sentään sai jo rekisteröityä pääkoppaansa.

"Aa joo," ehti Charlotte juuri ja juuri tokaista kun toverinsa jo kävi häntä hoputtelemaan sekä sanoin että käsielein. Moisesta hötkyilystä tavallisesti pahastumaton punapää tuhahti turhautuneeseen sävyyn mutta ryhtyi kuitenkin jo ottamaan askeleita miehen hetki sitten näyttämään suuntaan, kuitenkaan tätä ohittamatta. Siinähän näyttäisi nyt tietä kun kerran oli niin... tietävä!
"Joo joo," tyttö jupisi kiristäessään otettaan mukana rullaavasta matkalaukustaan. "Kyllä sinä siinä naamiaisasussasi kerkeät vielä toikkaroida vaikkei tuli hännän alla mentäiskään!" hän lisäsi saadakseen ajatuksiaan hiljakseen ohjailtua mukavampiin asioihin, mutta päätyi siitäkin huolimatta kuulostamaan enemmän kuin vähemmän levottomalta.

Post by hitodama on 5 Apr 2014 at 23:47

// JOO nyt seikkaillaan vielä kerran oikein kunnolla! Joskin ehdotan että pikakelataan vähän tylsiä kohtia kuten paikasta toiseen siirtyilyä, jottei vahingossakaan enää jumahdeta mihinkään! >=)
Ja yhyhy joo meidän avatarit on kyllä suloisinta mitä on. <3 //

Eipä näyttänyt Charlotte hoputtelusta huolimatta laittavan ihan innokkainta vaihdettaan vielä silmään, mutta päättäen tyytyä siihen mitä toisesta irtosi, lähti Reliam johdatustehtäväänsä tyytyväisenä luotsaamaan heitä oikeaan suuntaan.
"No ei nyt välttämättä ihan niinkään", hän mennessään tosin muisti huomauttaa.
"Meinaan, kun tämähän on kuin pieni kaupunki! Ja aikaa kaiken koluamiselle on kuitenkin vaan vuorokauden verran, joten jos meikän mielipidettä kysytään, niin ei tässä turhia kyllä lorvimaan oikein ehdi."

Kun hulppea pääportaikko viimein tuli näkyviin, jätti Reliamkin aikataulutuksesta nalkuttamisen viimein sikseen ja tuli miettineeksi vähän enemmän aikaisemmin sivuttua naamiaisasiaa. Hänellä nimittäin ei ollut toistaiseksi hajuakaan, millaisen puvun seuralaisensa oli mahtanut omaan käyttöönsä varata.
"Muuten", hän siis hissin tilausnappia painaessaan aloitti, "miksi pokémoniksi teikä oikein aikoo pukeutua? Eikö se niin mennyt, että kaikkien toivottiin olevan joku sellainen pokémon, joka itsellään on tiimissä mukana?" Viimeisin seikka oli etenkin partaveikolle itselleen tuottanut jonkinasteisia vaikeuksia, sillä merkittävä osa hänen omistuksessaan olevista otuksista ei tarjonnut järin siedettäviä pukumahdollisuuksia. Ajatuskin esimerkiksi Aloraksi pukeutumisesta oli aika puistattavaa mietittävää.

Post by Roll on 6 Apr 2014 at 00:37

// Sopii mainiosti! Onpahan näille törtöille ohjelmaa tiedossa ihan mukavasti vaikkei jokaista siirtyilyä pelattaisikaan kovin yksityiskohtaisesti ahahah. |'D //

Nyt kun Reliam asian noin ilmaisi, oli Charlottenkin myönnettävä ettei aikaa nyt ihan hukattavaksi asti sentään ollut. Viime risteilyään mieleensä palauttaen muisti likka pian ajan loppuneen silloinkin kesken, ja nyt oli sentään kyseessä huomattavasti laajemman valikoiman ohjelmaa tarjoava tilaisuus. Hän hymähti seuralaiselleen myöntymisen merkiksi selvästi aiempaa reippaammin. Kyllähän hänkin halusi ehtiä vähän yhtä jos toista, joten nyt oli vain koetettava unohtaa alla lepäävät pelottavat vesimassat ja keskityttävä hauskanpitoon.

Moiseen tarjoutuikin oiva tilaisuus Reliamin jatkaessa jo aloitettua keskustelua naamiaisasuista. Charlotte ehti melkein avata suunsa vastatakseen, mutta päätyikin lopulta vain virnistämään niin salaperäisesti kuin suinkin kykeni.
"Hei, koeta arvata!" hän ehdotti luoden pikaisen silmäyksen nuorukaiseen, kääntäen sitten katseensa portaikon suuntaan sen lähistöä hissin varalta tutkaillakseen. Tavallaan punapää paloi innosta hölistä ummet ja lammet asustaan vaikka saman tien - se kun oli jotain aivan erilaista kuin hän oli aikoihin tottunut pitämään - mutta kohtapa miekkonen näkisi sen ihan omin silmin, joten mikäs siinä jännitystä yllä pitäessä. Jos ihan totta puhuttiin, tunsi Charlotte itsensä hieman hermostuneeksi mitä asuunsa tuli, niin hölmöltä kun se tuntuikin. Matkaillessa ei ollut tarpeen kiinnittää hurjan paljon huomiota ulkonäköön, mutta nyt tilanne oli tyystin toinen ja hän toivoi oikeasti näyttävänsä kivalta uutukaisessa asussaan.

Post by hitodama on 6 Apr 2014 at 15:02

Koska Charlotte oli tyttö ja tytöt eivät voineet ikinä tehdä asioista yksinkertaisia, päätyi punapää tietenkin kiusaamaan toveriaan laittamalla tämän arvuuttelemaan asunsa teemaa. Moinen sai Reliamin ynähtämään tuskastuneena, sillä väärin arvaaminen luultavasti loukkaisi Lottea tavalla tai toisella - ja mikä muka oli todennäköisyys, että jostain muotijutuista paljon mitään tietämätön partaveikko osaisi valita toisen mittavasta tiimistä oikean vaihtoehdon? Vaan koska ei oikein muutakaan voinut, päätti Reliam edes yrittää.
"No tuota tuota... Aalaksi pukeutuminen vaatisi varmaan tekoviiksien käyttöä, joten ei ehkä se ainakaan", hän aloitti ja huomasi samalla, kuinka tilattu hissi viimein aukesi ja päästi matkustat purkautumaan ulos sisuksistaan, tehden siten tilaa seuraaville menijöille. Ihmisten hajaannuttua pois tieltä rullaili miekkonen vastaavasti itsensä sisään hissiin ja jatkoi sitten miettimistä kulmat syvässä kurtussa.
"Forte taas ei näytä ihan siltä, että sen ulkomuodosta saisi kovin kätevää pukua tehdyksi. Jean... Noh, en kyllä oikein osaa kuvitella teikää semmoisessa hatussa, kuin mikä sillä on päässään", Reliam pohti ja tarkkaili samalla parhaansa mukaan miten Charlotte hänen sanoihinsa reagoisi, toivoen voivansa siitä päätellä oliko hän oikeilla jäljillä vai ei.
"Aria, Pan ja Nina taas on kaikki sellaisia, että kyyyyllä kai niistä kivan puvun saisi aikaiseksi. Ja kieltämättä, eh... Teikän hiuksista saisi aika kivan vulpixkampauksen", hän lopulta kehaisunomaisesti myönsi.

Post by Roll on 6 Apr 2014 at 15:56

Ihme kyllä, Reliam kävi arvailemaan seuralaisensa asua tämän odotusten vastaisesti. Charlotte oli ehtinyt arvella tämän vastaavan korkeintaan ihan umpimähkään, mutta sen sijaan mies vaikutti oikeasti mietteliäältä alkaessaan ladella ilmoille ehdotuksia, mikä sai punapään hymyn levenemään. Odotellessaan juuri saapuneen hissin tyhjentymistä hän naurahti liioitellun huvittuneesti ensiksi vaihtoehdoista pois karsiutuneelle herdierasulle.
"Joo, kun Lucas kuuli että lähden naamiaisristeilylle sen eka ehdotus oli Aala-teemainen asu tekoviiksillä!" tyttö selitti ja astui toverinsa kera tyhjäksi jääneeseen hissiin, johon ei ainakaan samaisesta kerroksesta vaikuttanut olevan tulossa sillä hetkellä enempää väkeä.
"Se olisi kai voinut olla ihan hauskaakin, mutta onneksi järki voitti lopulta ja päätin muuta," hän jatkoi napauttaessaan oikean kerroksen namiskaa hissin ovien sulkeutuessa - ilmeisesti kerroksen ja hytin numeron pänttääminen etukäteen oli sittenkin tuottanut tulosta, sillä nyt rentouduttuaan ei tytön tarvinnut kahta kertaa miettiä, mihin kerrokseen he olivat matkalla.

Seinään odottavaisesti nojautuen käänsi Charlotte jälleen katseensa seuralaiseensa, joka jatkoi arvuuttelua melkeinpä huvittavan vakavaan malliin. Vaan eipä siinä mitään, yllättävän loogisesti Reliam nimittäin osasi eliminoida pois vaihtoehdot, jotka myös punapää oli asua vielä miettiessään heti alkuunsa jättänyt pois laskuista. Miekkosen viimeinen kommentti onnistui tosin häivyttämään likan jokseenkin ylimielisen virneen ja sai tämän haraisemaan hiuksiaan vapaalla kädellään.
"A-aijaa?" hän ynähti epävarmasti, mutta ravisti pikaisella päänpudistuksella moiset nolostelut tiehensä ja jatkoi: "No, no kai se ainakin värin puolesta menisi!"

Enempää ei Charlotte sitten ehtinytkään sanoa, kun kaksikon hissimatka jo tuli tiensä päähän ja liukuovi avautui tutun kilahduksen kera. Otettaan matkalaukkunsa kahvasta jälleen tiukennettuaan siirtyi tyttö kopperosta tilavaan, kauniisti sisustettuun käytävään, missä pyöräytti päätään sekä vasempaan että oikeaan ennen kuin haki katseellaan vierelleen ehtineen Reliamin.
"Mutta hei ei paha, tähän mennessä ainakin olet arvaillut ihan hyvin!" hän jatkoi vielä äskeisestä aiheesta pohtimatta vielä sen syvällisemmin, minnepäin heidän olisi tästä seuraavaksi mentävä.

Post by hitodama on 7 Apr 2014 at 22:12

Kuullessaan Lucaksenkin kuvitelleen sisarensa kekkaloimassa ympäriinsä tekoviiksien kera keskeytti Reliam vakavamielisen pohdintansa hetkeksi ja naurahti päätään pudistaen koko idealle. Oli kieltämättä onni ettei Charlotte ollut kuitenkaan päätynyt moiseen pelleilyvaihtoehtoon, sillä vaikka naamiaisten idea kai olikin tietynlainen hulluttelu, olisi Reliam luultavasti tuntenut olonsa lähinnä vaivautuneeksi joutuessaan esiintymään muhkeilla viiksillä varustetun ystävättärensä seurassa.

Hissin lähtiessä liikkeelle kaksikko ainoina matkustajinaan joutui stuckaldilainen kuitenkin palaamaan arvaustehtävänsä pariin. Mikäli hän osasi Loten sanoista mitään päätellä, ei tämä sitä paitsi hiustensa oikeasta värityksestä huolimatta aikonutkaan välttämättä pukeutua tuliketuksi, joten jäljelle jäi vielä kaksi vaihtoehtoa. Dewott ja mienfoo olivatkin molemmat sitten sellaisia otuksia, ettei kummankaan matkiminen vaatetuksella vaikuttanut Reliamista hirmuisen vaikealta. Lopulta, kun hissin ovet jo aukesivat uudemman kerran päästääkseen matkustajat halajaamansa kerrokseen, oli hän tehnyt lopullisen päätöksensä.
"Okei, olettaen ettei teikä vissiin tullut etukäteen ajatelleeksi vulpixiksi naamioitumista, niin veikkaan sitten Ninaa! Tai siis dewottia, tietty. Se on kuitenkin enemmän sen värinen kuin teikäläisen vaatteet yleensä, toisin kuin mienfoo, joka on aika pinkki", miekkonen julisti rullailtuaan käytävätilaan ja etsittyään saman tien silmiinsä kyltin, joka kertoi missä suunnassa mitkäkin hytit olivat. Kiepsautettuaan pyörätuolinsa kohti heidän kannaltaan oikeaa suuntaa käänsi hän tosin huomionsa pikaisesti takaisin Charlotteen.
"Menikö oikein?" nuorukainen varovaisen ylpeänä ilmeisen hienosta päättelyketjustaan uteli.

Post by Roll on 7 Apr 2014 at 22:50

Vaikkei Reliamin lopullinen arvaus osunutkaan aivan nappiin, oli Charlotte siitä huolimatta edelleen varsin yllättynyt ja ehkä hieman otettukin siitä, miten paljon vaivaa miekkonen oli jaksanut arvailuihinsa pistää. Tämä oli jopa oikeasti kiinnittänyt huomiota sellaisiin asioihin kuin seuralaisensa vaatemaku, mitä punapää ei todellakaan ollut osannut odottaa. Ilmeisestä tyytyväisyydestään huolimatta ei punapää kuitenkaan halunnut vielä paljastaa, oliko nuorukaisen arvaus osunut oikeaan vaiko ei. Niinpä tämän auttaessa häntä oikean suunnan valitsemisessa, lähti tyttö rennoin askelin etenemään olettaen toisen seurailevan.
"Vau, olet harvinaisen terävänä tänään. Kohtapa nähdään osuitko oikeaan," hän totesi miettiväiseen sävyyn juhla-asun mysteeriä yhä ylläpitäen ja sitten sukkelasti arvuuttelun kohdetta vaihtaen, "mutta hei, entä sinä? Mikä asu sinulla on?"
Charlotte ei oikeastaan uskonut saavansa äskeisen käytöksensä ansiosta suoraa vastausta, mutta ainahan sitä sai kysyä! Sitä paitsi, näin hänelle jäi hieman aikaa pohtia itse, millaiseen asuun Reliam mahdollisesti olisi päätynyt. Ihan ensimmäiseksi mieleen tuli Bron, ei ehkä shelgonina, mutta salamencena kenties? Vähän huijaustahan se olisi, mutta jotenkin oli vain äärimmäisen vaikea kuvitella miestä shelgonteemaiseen asuun ja vielä vähemmän mihinkään muuhun mitä tämän tiimiläisiin tuli.

Post by hitodama on 8 Apr 2014 at 22:51

Saadessaan vaativasta pohdintaurakastaan palkkioksi ainoastaan lisää mysteerejä, kertoi Reliam mitä mieltä hän moisesta käytännöstä oli päästämällä pitkän, tuskallisen vaikerruksen ja pyöräyttämällä dramaattisesti silmiään. Hän oli jo kiittämäisillään Charlottea tyhjästä, kunnes tämä kehtasi vieläpä kaiken kukkuraksi yrittää urkkia esiin miekkosen omaa pukuvalintaa!
"Hah, ihan tosissaanko uskot että kaiken tuon arvuuttelun jälkeen vaan möläytän sen ilmoille? Älä unta näe!" nuorukainen ennalta-arvatusti julisti. Kerran pari henkeä vedettyään hänen oli tosin palattava aiheen pariin huomattavasti vähemmän messuavaan sävyyn.
"Vaikkakaan ei sillä, että meikän vaihtoehdot olisi olleet vaatetuksellisesti kovin hohdokkaita. Sen verran voin esimerkiksi paljastaa, että miloticiksi en ole pukeutumassa", hän lisäsi. Alora ei tässä yhteydessä ansainnut tulla mainituksi yksinkertaisesti siitä syystä, ettei Reliam ollut edelleenkään maininnut tämän olemassaolosta ystävälleen halaistua sanaa. Melkoista pinnistelyä moinen salailu oli välillä vaatinut, mutta kaikki jynxiin liittyvä oli yksinkertaisesti niin noloa kerrottavaa, ettei kouluttajan miehisyys ollut sallinut hänen ottaa koko pokémonia koskaan puheeksi.

Vaan kaiken pukupohdiskelun lomassa ehtivät hytit toisensa jälkeen vyöryä ohitse sen verran kovalla tahdilla, että pian Reliamin olikin jo suoritettava suoranainen äkkipysähdys erään tietyn oven kohdalla.
"Hei hei hei, tämähän on meidän!" hän jarruttaessaan hihkaisi nähtyään tutun numeron ovipielessä.
"Päästään vihdoin asettumaan taloksi." Näin todettuaan kaivoi miekkonen jo moneen kertaan vilautellun matkalipun esiin ja hetken oven avausmekanismia tutkittuaan tajusi vetää siihen printatun viivakoodin lukkolaitteessa olevan vaon lävitse. Lukko päästi hyväksyvän piipityksen ja naksautti oven automaattisesti raolleen, sallien hytin asukkaiden astua - tai rullata - sisään.

Post by Roll on 8 Apr 2014 at 23:59

Kuten arvata saattoi, ei Reliamilla ollut aikomustakaan paljastaa omaa asuvalintaansa. Mielestään miehen yhtäkkisen pauhauksen ansainnut Charlotte ei kuitenkaan antanut kysymyksensä jäljiltä huulilleen kohonneen omahyväisen virneen kadota mihinkään, vaan pikemminkin päinvastoin antoi sen levetä naurahtaessaan vastaukseksi toisen ylilyövälle reaktiolle. Mitään hänen ei kuitenkaan varsinaisesti tarvinnut sanoa, kun seuralaisena päätti kuin päättikin antaa hänelle vihjeen - joskin täysin turhan sellaisen. Ei punapää ollut hetkeäkään uskonut näkevänsä miekkosta miloticteemaiseen asuun tälläytyneenä.
"Harmi, olisit varmaan tosi hieno milotic!" hän harmitteli äänekkäästi ennen kuin heitti ilmoille oman arvauksensa niin vakuuttavin ilmein kuin saattoi, "sitten sinä kai olet Saramu." Vaikka Charlotte oli yhä täysin varma aiemmasta päätelmästään mitä salamenceen tuli, uskoi hän tahallisen väärän arvauksen tuottavan Reliamille parempaa mieltä siinä vaiheessa, kun paljastuisi ettei tämäkään ollut osunut oikeaan kaikesta ajatustyöstään huolimatta. Näin ollen saattoi tyttö veikata ääneen ainoastaan scizoria, sillä muuan myrkkyhirviötä hän ei edes halunnut mainita edes vitsillä, ja miehen viidennestä tiimiläisestä hän tosiaan oli onnellisen tietämätön.

Siinä pulinan lomassa unohti Charlotte tyystin tarkkailla ohitse vilistäviä ovia, joten nuorukaisen yllättäen jämähtäessä paikalleen ehti punapää vielä viilettää askeleen-pari eteenpäin ennen kuin järki - tai kenties mieen huudahdus - pysäytti hänet ja pakotti käännähtämään kannoillaan.
"Oho, siinähän se," hän vielä varmistui itsekin vilkaistessaan oven numerolaattaa Reliamin vierelle asetuttuaan. Antaen tämän säheltää rauhassa lukon kanssa, keskittyi Charlotte hetkeksi seurailemaan kauempana käytävällä jo täysissä juhlatamineissa etenevää neljän ihmisen riemukasta seuruetta. Lukon pian napsahtaessa auki siirtyi hänen huomionsa viiveittä takaisin oveen, joka näytti avautuvan hytin sisällepäin. Malttamattomana hän tyrkkäsi sen selälleen auki ja kuikuili seuralaisensa päälaen ylitse hyttiin, kunnes pääsi tämän jäljestä itsekin astumaan laukkuineen sisälle ja sulkemaan oven perässään.

Pienoisesta eteisentapaisesta peremmälle päästessä tervehti kaksikkoa pienehkö, mutta yhtä kaikki viihtyisän oloinen hytti minimalistisella sisustuksella. Ei se mitään henkeäsalpaavaa ollut, mutta risteilylipun huokean hinnan huomioon ottaen ei Charlotte ainakaan nähnyt aiheelliseksi valittaa, vaan sen sijaan hymyili tyytyväisenä.
"Päästiinpäs perille!" hän huokaisi melkeinpä helpottuneena ja pinkaisi matkalaukkuineen toiselle huoneen vastakkaisille seinänvierille asetelluista identtisistä sängyistä, vallaten sen itselleen Reliamilta mitään kysymättä.

Post by hitodama on 9 Apr 2014 at 00:47

Charloten arvatessa sitä itse edes kunnolla tajuamatta oikein Reliamin asun teeman, vastasi miekkonen tälle pelkästään mitään paljastamattomalla urahduksella. Hän uskoi vakaasti itsekin tehneensä oikean oletuksen toisen pukuvalinnan suhteen, joten punapään heitto ei saanut miekkosta tuntemaan minkäänlaista tappiomielialaa, vaikka toverinsa olikin joutunut näkemään häntä paljon vähemmän vaivaa oman veikkauksensa kanssa. Saisipa nähdä miten päin asiat kääntyisivät, jahka vaatteet lopultakin vedettäisiin niskaan.

Lukon mysteerien ratkettua rullasi Reliam pyörätuolinsa sen kummemmitta seremonioitta peremmälle hyttiin ja jätti Charloten sulkemaan oven perässään. Tytön sitten viilettäessä varsinaiseen makuutilaan oli partaveikko jo ehtinyt napsauttaa valot päälle ja käydä mittailemaan huonetta arvioivasti katseellaan. Matkoillaan pokécentereissä, teltoissa ja muissa joskus epämukavissakin paikoissa nukkumaan joten kuten tottuneena Reliam ei löytänyt kämpästä mitään valitettavaa, joskaan ei kahden vuoteen ja yöpöydän sekä yhden hieman isomman kaapin omaavassa hytissä paljon kehuttavaakaan ollut. Ainakin paikat olivat huomattavan siistit, kuten upouudella laivalla sopi olettaakin.
"Jep", miekkonen totesi lyhyesti heivatessaan ekstrakassinsa Charloten valtausoperaation jäljiltä vapaaksi jääneelle sängylle.
"Saa nähdä koska tämä purtilo lähtee matkaan. Mitä sanot, vaihdetaanko heti ne paljon puhutut asut päälle ja mennään kannelle huutelemaan satamassa olijoille mistä kaikesta hauskasta jäävät paitsi?" Reliam puolitosissaan jatkoi ja virnisti vinosti matkakumppanilleen. Kummallakaan ei tosin ollut maissa ketään kenelle vilkuttaa jäähyväisiksi, joten siinä mielessä ainakin miehelle itselleen oli se ja sama olisivatko he seuraamassa maankamaran katoamista horisonttiin vai eivät; hän nyt vain heitti ilmoille ensimmäisen tekemisvaihtoehdon, joka mieleensä sattui tähän hätään tulemaan.

Post by Roll on 9 Apr 2014 at 01:41

Pedille mukavasti istuuduttuaan riisui Charlotte laiskasti käsiään käyttämättä kenkänsä lattialle sänkynsä viereen ja antoi olkalaukkunsa valahtaa vierelleen. Tuntui huojentavalta päästä vihdoin istahtamaan hetkeksi lipputarkastusten ja käytäväseikkailujen jäljiltä, mutta Reliamia ei tuntunut edelleenkään turha lorvinta huvittavan tämän käydessä ehdottamaan tekemistä saman tien. Kannelle raahautumisen ajatteleminenkin puistatti tyttöä, joka oli jo lähestulkoon ehtinyt unohtaa heidän viettävän seuraavan vuorokauden vesillä. Naamiaisasuihin pukeutuminen puolestaan kuulosti ihan hyvältä, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna punapää alkoikin katua asuvalintaansa. Loppupäivä mekkoon sonnustautuneena ei pahemmin houkuttanut enää tässä vaiheessa, kun totuuden hetki alkoi olla käsillä ja mielen muuttaminen oli liian myöhäistä.

"Mm joo, ei tuota, ei minulla ainakaan mikään pakottava tarve ole sinne kannelle päästä," Charlotte toi ajatuksensa julki lyhyen mietintätauon jälkeen, oikean kätensä harhaillessa vaistomaisesti hypistelemään lyhyitä hiussuortuviaan kuten useimmiten levottomuuden iskiessä.
"V-voidaan me tietenkin siis mennä jos haluat," hän kiirehti lisäämään huomattuaan kuulostaneensa turhan vastahakoiselta, "mutta ehkä voidaan joo vaihtaa ne kuteet ensin. Sillähän siitä pääsee." Tyttö vilkaisi lattialle sänkynsä viereen jättämäänsä matkalaukkua kulmiaan kurtistaen. No, ehkä hän vielä päivän mittaan tottuisi asuunsa.

Post by hitodama on 10 Apr 2014 at 21:27

Eipä tuntunut Charlotte erityisesti lämpenevän Reliamin ajatukselle kannelle hilautumisesta, mutta pohtimatta siitä juurikaan sen enempiä hyväksyi partaveikko toverinsa mielipiteen turhia mukisematta. Jossakin alitajuntansa sopukoissa kuitenkin alkoi samaan aikaan tapahtua jonkinnäköistä irrallisten johtolankojen yhdistelemistä, sillä miekkonen huomasi hetken kuluttua muistelevansa oliko Lotte niin nyt kuin aikaisemminkin tänään ollut jotenkin erikoisen hermostunut. Toistaiseksi hän ei kuitenkaan suonut ohikiitävälle ajatukselle sen suurempaa painoarvoa, vaan laittoi likan mahdollisen hermoilemisen matkajännityksen piikkiin ja heivasi ajatuksen ulos päästään.
"Ääh eikä, kunhan ehdotin vaan", Reliam siis rennosti olkiaan kohauttaen myötäili.
"Sitä paitsi kun nyt asiaa miettii, niin melkein kaikki matkustajat varmaan yrittää tukkia itseään kannelle juuri silloin lähdön aikaan. Säästytään taatusti melkoiselta ruuhkasumalta, jos tehdään jotain muuta siinä vaiheessa. Mutta niin", hän käsiään innostuksesta yhteen hieraisten jatkoi, "ne naamiaispuvut, jos aloitetaan sitten niillä!"

Vaatteiden vaihtamisen suhteen oli kuitenkin muuan ongelma, jota ei ainakaan Reliam ollut aikaisemmin tullut miettineeksi: hytin pieni koko ei juuri yksityisyyttä tarjonnut. Asian vasta nyt miekkoselle valjetessa käänsi hän huomionsa toiveikkaana kohti minimaalista eteistilaa.
"Tuota, jos meikä vaikka tukkii itsensä tänne siksi aikaa kun... Hei aivan, täältä pääsee vessaan!" stuckaldilainen helpotuksekseen havaitsi ja rullasi kassinsa kera aikaisemmin huomiotta jääneelle ovelle. Sen auki saaminen pyörätuolin tukkiessa eteen oli jokseenkin konstikasta, eivätkä wc-tilatkaan millään tapaa loistaneet avaruudellaan.
"Jestas... Koon puolesta voisi luulla tämän olevan siivouskomero", Reliam suoraan sanottuna hieman huolestuneeseen sävyyn päivitteli. Vaan koska muuta mahdollisuuttakaan ei oikein ollut (ellei halunnut vaihtaa kuteitaan käytävällä), oli hänen yritettävä kolistella itsensä peremmälle. Kikkailua ja naaman häpeästä punertumista homma vaati, mutta lopulta miekkonen sai suljettua vessan oven takanaan ja jätettyä Charloten vaihtamaan vaatteita omassa rauhassa.

Post by Roll on 10 Apr 2014 at 22:39

// Oon ehkä vähän naamiaistunnelmissa itsekin näistä sutuista päätellen. :''D Piirrän kyllä jotain oikeesti kunnollista kunhan pelissä alkaa tapahtua jännyyksiä! //

Reliamin lytättyä oman aikaisemman ideansa oletettavasti Charlotten vastahakoisen reaktion myötä, huokaisi kyseinen punapää yhtä aikaa helpotuksesta että harmista. Toivottavasti mies ei ollut oikeasti ehtinyt odottaa innolla Stuckaldin hyvästelemistä (ainakin päiväksi) äänekkäällä ja hölmöllä tavalla. Oli miten oli, ei tyttö ainakaan vastaan halunnut enempää sanoa, kun kyseinen ohjelmanumero nyt päätettiin ilmeisesti yhteistuumin jättää välistä. Kyllähän he kannelle ehtisivät myöhemminkin - eri asia tosin, olisiko myöhemmin yhtään parempi kun koko pursi matkustajineen olisi aavan meren saartamana. Pelkkä ajatuskin oli tässä vaiheessa niin luotaantyöntävä, että ehkei sitä olisi vielä tarpeen edes miettiä!

Sääli ettei toinenkaan kaksikon senhetkisistä puheenaiheista ollut järin Charlotten mieleen, mutta voitti kyllä lukuisat kauhuskenaariot merionnettomuuksista, joihin aiemman aiheen liiallinen pohdiskelu olisi varmasti pian johtanut. Ennen kuin hän ehti tokaista halaistua sanaa pukeutumisjärjestelyihin liittyen, oli seuralaisensa jo rullaillut itsensä takaisin eteiseen ja päättänyt puheistaan päätellen omia vessan omaksi pukukopikseen.
"Aa, tuota...," tyttö oli aloittaa vastalauseensa - hänkin nimittäin olisi voinut peilin toivossa varata wc-tilan itselleen - mutta tuli toisiin aatoksiin tajutessaan yöpöydän päälle sijoitetun kuvastimen varmaankin riittävän hänelle aivan hyvin. "Tai siis joo, minä... hihkaisen jotain kunhan olen valmis," hän jatkoi ja koetti sängyltään nousematta kurkkia käytävään, mutta ei pedin asettelun vuoksi voinut muuta kuin kuulla nuorukaisen kolistelut.

Vessanoven lopulta naksahdettua kiinni tuhahti punapää itsekseen, kumartui yhä paikaltaan nousematta tarttumaan matkalaukkunsa kahvaan molemmin käsin ja kiskaisi sen sängylleen, siirtäen olkalaukkuaan samalla syrjemmäksi. Hän sujautti matkalaukun vetoketjun auki tervehti ison tilan siitä vievää asukokonaisuuttaan kulmat kurtussa, kunnes lopulta nosteli kaiken aina mekko-osasta sekä sukkahousuista kenkiin ja pääpantaan toiselle puolelleen ja nousi laukkua vielä sulkematta seisomaan. Pikaisen silmäyksen peiliin luotuaan riisui hän enempiä aikailematta ja yöpöydästä tukea ottaen sukkansa, jotka viskasi auki jättämäänsä laukkuun. Tai yritti ainakin, toisen lysähtäessä matkalaukun sijasta tytön päiväpeitolle. T-paitansa ja farkkunsakin yltään saatuaan taitteli Charlotte ne pikaisesti ja asetti laukkuunsa muiden matkatavaroiden päälle, jolloin myös eksynyt sukka pääsi takaisin muiden vaatteiden joukkoon. Tyttö painoi laukkunsa kiinni ja sulki vetoketjun ennen kuin ryhtyi laittautumaan uutukaiseen vaatekertaansa.

Kaiken kenkiä ja pantaa lukuunottamatta ylleen saatuaan jämähti pienoisen muodonmuutoksen kokenut neiti jälleen tarkkailemaan itseään peilistä. Hän suoristeli mekkonsa ryppyjä ja näperteli hiuksiaan hyvän tovin ennen kuin muisti seuralaisensa edelleen kykkivän vessan puolella. Eipä sillä, kyllä Reliamillakin varmasti sattuneesta syystä kesti oma aikansa vaihtaa uudet kuteet niskaan, mutta haluamatta siitäkään huolimatta vitkastella yhtään enempää, nappasi Charlotte yöpöydälle laskemansa keltaisen pääpannan kätösiinsä ja asetteli sen varovasti paikalleen, korjaillen sen jälkeen vielä hiuksiaan niin, että jokainen suortuva oli varmasti kuten kuului, ainakin hetkisen. Hän vei kasvojaan hieman lähemmäs peiliä ja käänteli päätään silmänsä kuvajaiseensa lukkiutuneena nähdäkseen, olisiko hänen tarpeen tehdä pärställeen jotain. Lopulta hän kuitenkin päätti sitä vastaan ja hymyili kuvajaiselleen; tuskinpa hän itseään enää sen paremman näköiseksi taikoisi vaikka miten haluaisikin.

"Valmista on! Voit tulla pois kunhan haluat," tyttö julisti mahdollisimman itsevarmalta kuulostaen ja vilkaisi odottavaisesti eteisen suuntaan. Jopas tämä nyt olikin jännää!

Post by hitodama on 12 Apr 2014 at 22:52

// Aww Lotte niin söpö, ja Reliam taas ei selvästi ilahtunut kun pukuarvailunsa menivätkin pieleen. X'3 Hei btw ihan toiseen asiaan liittyen, haluaisitko ehtiessäsi heittää ihan vaan yhden lopetusviestin tuohon meidän edelliseen peliin, kun se on teknisesti ottaen kai edelleen kesken? Saisi senkin virallisesti pakettiin sitten. ^^ //

Reliam kuuli kyllä Charloten ponnettoman vastalauseenalun miekkosen yrittäessä sulloa itseään vessan ovesta sisään, mutta jätti sen ihan tietoisesti huomiotta. Ei tosin sillä että hänelle olisi tullut mieleenkään likan kaipaavan vain peilailumahdollisuutta itselleen, vaan omaan itsekeskeiseen tapaansa nuorukainen oli varma, että punapää epäili hänen kykyään saada pyörätuolinsa taipumaan tahtoonsa (tai oikeastaan pienen tilan asettamiin vaatimuksiin, mutta se oli tällä hetkellä Reliamin mielestä yksi ja sama asia). Näin ollen hän katsoi suorastaan kunnia-asiakseen todistaa likan luulon vääräksi, mikä jokusen ovenpielten kolhaisun jälkeen näytti myös onnistuvan.

Lukittuaan itsensä saniteettitiloihin uhrasi Reliam ensialkuun hetken ihan vain huokaistakseen helpotuksesta ja käyttääkseen sitten wc:tä sen varsinaiseen tarkoitukseen, jottei hänen olisi tarpeen palata kopperoon ihan heti takaisin. Vedettyään vessan ja pestyään kätensä avasi partaveikko viimein kassinsa ja kaivoi esiin tummanpunaisen asukokonaisuuden, joka sai hänet mutristamaan kriittisesti suutaan. Punainen ei ollut millään tapaa hänen värinsä, mutta koska nyt oli auttamattoman myöhäistä perääntyä, puki Reliam housut, paidan ja takin kuitenkin päällensä. Operaation aikana hän kolautti kyynärpäänsä lavuaariin ja kirosi hiljaa itsekseen, pudotti vessapaperirullan lattialle ja kirosi vähän lujempaa sekä sotkeutui paidan mukaan tarttuneeseen käsipyyhkeeseen ja oli menettää jo totaalisesti malttinsa, mikä jätti miekkosen lopulta puuskuttamaan tukka pörrössä peilikuvalleen, ikään kuin kaikki olisi ollut raameista takaisin tuijottavan kaksoiskappaleen syytä.

Pian Charloten ääni kuitenkin nykäisi Reliamin takaisin tähän maailmaan muistuttamalla, ettei hänen ollut tarkoitus viettää koko päivää yksin vessassa.
"Joo, odota vähän", kaupunkilainen huikkasi toverilleen ja kaivoi vielä scizorin kasvoja muistuttavan maskin esille. Alkujaan Reliam ei ollut ollut varma haluaisiko hän pitää kyseistä vekotinta päässään, mutta koska ei tahtonut jäädä enää sukimaan tukkaansa tai pesemään turhautumisen mukanaan tuomaa punaa naamaltaan, iski hän naamarin kasvoilleen ja rymisteli takaisin hytin puolelle. Näkyvyys naamion takaa ei ollut paras mahdollinen, mutta siitäkin huolimatta miestä vastassa oleva ilmestys sai hänet pysähtymään nopeasti aloilleen äimistyksestä.
"Teikä... Teikällä on mekko!" Reliam kertakaikkisen hämmästyneenä möläytti, ennen kuin ehti edes miettiä mitä pokémonia Loten puvun oli tarkoitus esittää.

Post by Roll on 12 Apr 2014 at 23:43

// Ahaha voi Reliam oletpa hassu. |'D AAAA ja joo tiiäks mun on pitänyt vastata siihen jo monta päivää koska se ei kuitenkaan oo ku muutamasta viestistä enää kiinni, mutta voi elämä että viestin aloittaminen tökkii kun peli on ollut jumissa niin kauan. >:'0 Yritän kuitenkin saada sen nyt vaikka jo tälle iltaa (tai huomenna jos nukahdan aikaisin) taas käyntiin niin voidaan pelata se kunnialla loppuun! <3 //

Koska Reliam ei sanoistaan päätellen ollut ihan vielä valmis, kääntyi Charlotte takaisin peilikuvansa pariin. Niin pääpanta kuin mekon kaulusta koristava rusettinauha pääsivät taas tarkkaan syyniin, ja mitä kauemmin tyttö kuvajaistaan katseli, sitä tyytymättömämmäksi hän itsensä tunsi alkaessaan pistää merkille kaikkia pieniä vikojaan; voi luoja sentään miten isolta hänen nenänsä tietystä kulmasta näyttikään, ja olikohan hänen leukaansa puhkeamassa finni? Että pitikin syödä suklaata aiemmin! Turhautuneena hän irvisti peilikuvalleen ja oli juuri aikeissa nostaa pannan päästään, jotta saisi sen viimeisenkin itsepäisen hiussuortuvan pysymään juuri niin kuin hän halusi, mutta siinä samassa vessan ovi kävi. Suunnitelmansa hyläten hän käännähti nopeasti kannoillaan takaisin eteisen suuntaan.

Eipä olisi Charlotte kuuna päivänä osannut odottaa niin... punaista näkyä kuin mikä häntä pian tervehti Reliamin rullatessa hänen näköpiiriinsä. Ilmeisesti hänen leikkiarvauksensa oli sittenkin osunut aivan oikeaan, mutta se ei todellakaan ollut tytön mielessä päällimmäisenä sillä hetkellä. Räikeänpunainen puku olisi jo riittänyt yllättämään hänet, mutta kun siihen lisättiin vielä äärimmäisen hassulta näyttävä - ainakin Charlotten mielestä - maski, oli punapään ensireaktio seuralaisensa asuun hämmentynyt hymy ja sitä pian seuraava hymähdys, jota peitelläkseen hän vei oikean kämmenensä suulleen.
"Vau," hän juuri ja juuri kerkesi huvittunutta hymyään parhaansa mukaan kontrolloiden toteamaan, kun Reliam puolestaan älähti ensikommenttinsa seuralaisensa vaatetukseen liittyen huomattavasti vähemmän hienovaraisuutta käyttäen. Hymy karkasi tytön kasvoilta jättäen jälkeensä tyhjän, epävarman katseen ja ennätysvauhdilla punastuvat posket. Tajutessaan tarvitsevansa nopeasti jonkinmoista pelastusta, teki Charlotte sen mitä parhaiten osasi ja pakotti huulensa leveään virneeseen.
"J-joo, hah, taisi... taisi olla aika tyhmä idea, eikö vain!" hän naurahti liioitellun pirteään sävyyn viedessään kätensä rapsuttamaan niskaansa.

Post by hitodama on 17 Apr 2014 at 16:19

// Jee hyvä! = D Aattelin vaan muistuttaa siltä varalta että olisit unohtanut, heh. //

Hienostipa osasivat molemmat nuoret toistensa pukuihin reagoida! Tosin Reliamin hämmästys oli sitä kokoluokkaa, ettei hän tullut edes tajunneeksi Charloten yrittävän kovasti olla nauramatta hänelle. Samaten huomiokykynsä ohitse kiisi se, kuinka suorapuheiset sanansa pyyhkivät iloisen hymyn pois tytön kasvoilta, mutta kenties tilanne oli siitä huolimatta vielä paikattavissa. Totuus nimittäin oli, ettei Reliamin äimistys ollut ollenkaan negatiivista sorttia.
"Miten niin muka?" hän toisen ahdinkoa tajuamatta siis jatkoi .
"Sehän on tosi söpö! Saa teikän näyttämään aivan... Ihan..." Lopulta suorastaan häikäistynyt kaupunkilainen ymmärsi viimein hillitä itsensä, mikä tapahtuikin aivan yhdennellätoista hetkellä hänen ollessaan juuri toteamassa toverinsa näyttävän kerrankin kunnon naiselta. Ei sellaista kai voinut sentään ääneen sanoa, vaikka se totta olikin!
"Äh, tai siis meinaan vaan, että teikä näyttää tosi nätiltä", hän korjasi ja punastui itsekin hienoisesti. Sitä ei kuitenkaan voinut maskin takaa huomata, kuten ei järin hyvin sitäkään, kuinka virneensä vääntyi vinoon miekkosen viimein tajutessa minkä pokémonin ulkomuotoa kehuttu asu oikein jäljitteli.
"Mutta näemmä meikä meni sitten metsään sen aiemman arvauksen kanssa."

Post by Roll on 18 Apr 2014 at 00:38

// Joo hyvä vain että varmistit, kyllähän tässä alkaa ikää (kiitos tästä skype) olla jo sen verran että dementia painaa toisinaan! :'D //

Charlotte ei Reliamin ensireaktion perusteella ollut ihan varma, mitä tämä seuraavaksi hoksaisi suustaan päästää, joten kaiken varalta hän kiirehti jo pyörittelemään päässään mahdollisia tekosyitä asuvalintaansa liittyen. Jos hän esimerkiksi kertoisi äitinsä lähestulkoon pakottaneen hänet pukeutumaan mekkoon, ei hänen tarvitsisi edes valehdella sen suuremmin, sillä oli pitkälti Marilynin ansiota että tyttärensä oli moiselle ajatukselle lämmennyt. Eipä punapään kuitenkaan tarvinnut alkaa sepitellä puolitotuuksia miehen tuotua tarkemman mielipiteensä julki pahimmasta alkuhämmästyksestä päästyään. Tämän sanat saivat hänen poskensa helottamaan entistä punaisempina, mikäli se suinkin oli mahdollista, ja Charlotten oli pakko suunnata silmänsä hetkeksi lattiaan peitelläkseen hölmöä hyväntuulista virnettään.

"Aijaa?" hän ynähti viedessään niskalleen jääneet sormensa hieman ylemmäs pyörittelemään lyhyitä hiussuortuviaan. Johan tämä nyt oli, kun yksi pieni kehu näin onnistui heittämään hänet raiteiltaan; mitä ihmettä moiseen oikein kuului edes vastata?! Oli aivan viittä vaille ettei tyttö heittänyt koko hommaa leikiksi tavalliseen tapaansa, vaan sen sijaan nosti päänsä hymyään enää piilottelematta - oikeastaan se tuntui levenevän entisestään hänen joutuessaan jälleen kasvotusten Reliamin hassun naamion kanssa - ja laski kätensä takaisin sivulleen.
"Heh, sinunkin asu on tosi hieno!" Charlotte tokaisi varsin vakuuttavasti. Maski oli hänestä edelleen ennen kaikkea huvittava, mutta muutoin miekkosen puku oli kyllä aivan asiallinen, ja no, hauskaahan tänne oltiin tultu pitämään joten jos tämä itse piti naamiostaan, ei punapäällä olisi siihen pienintäkään vastaansanomista. Vähän totuttelua korkeintaan!

Ensihämmästelyjen jälkeen Reliam tuntui muistavan kaksikon aiemmat pukuarvailut, joiden mainitseminen sai Charlotten silmät suorastaan syttymään.
"Hmm, niinpäs menit! Taisin siis voittaa!" hän hymähti voitonriemuisesti. Tuskin kumpikaan tosissaan oli pientä hassua arvausleikkiä kilpailuksi tarkoittanut, mutta kun hän nyt oli sattunut vahingossa arvaamaan oikein, halusi hän aivan ehdottomasti julistaa suuren ja mahtavan voittonsa ääneen.

Post by hitodama on 1 May 2014 at 23:27

Päästessään hiljalleen yli aivottomasta äimistelystään tajusi Reliam viimein panna merkille myös sen, miten Charlotte lähestulkoon kiemurteli hänen katseensa alla. Moinen näky sai miekkosen itsensäkin virnistämään vallan leveästi, sillä mikäli mahdollista, näytti punapää tuolla tavoin mekossa ujostellessaan vielä aiempaakin suloisemmalta - itse asiassa jopa siinä määrin, että nuorukainen takertui hyvinkin kiitollisena oman pukunsa esittelyyn ihan vain saadakseen jotakin uutta ajateltavaa. Ties millaisia mietteitä päähänsä muuten olisikaan ennen pitkää ujuttautunut.
"Oikeastaan tämä on melkeinpä vaan puolikas asu", ryhtyi Reliam paljaita käsiään näyttäen selostamaan.
"Meinaan, kun settiin olisi kuulunut sellaiset muhkeat hanskat, kengät ja siivetkin, mutta ne meikä heivasi kaikki kuuseen saman tien. Naamarin sentään otin mukaan, että tästä edes tietäisi mihin pokémoniin puvun olisi tarkoitus viitata." Vaikkei nuorukainen toimiensa syitä sen tarkemmin ääneen eritellytkään, oli ne varsin helppo päätellä ilman selittämistäkin: mikään pois jätetyistä asusteista ei nääs oikein sopinut yhteen kantajansa liikkumistavan kanssa. Siipiä mies oli sentään kokeillut, mutta ne rutistuivat rumasti painuessaan vasten pyörätuolin selkämystä, joten ne olivat jääneet kaappiin saappaiden ja saksikäsiksi muotoiltujen kömpelöiden rukkasten seuraksi.

Aiemmasta pukuvalintojen arvuuttelemisesta ei Reliam sen sijaan jäänyt turhia turisemaan, sillä kukapa nyt omassa häviössään olisi tahtonut varsinaisesti rypeä? Kieltämättä kisa oli ollut äärettömän leikkimielinen, mutta kaupunkilaisen hurjan voitontahdon tähden jopa sellaisessa toiseksi tuleminen kirvelsi enemmän kuin olisi ollut miehekästä myöntää.
"Hmh, onneksi ei lyöty asiasta vetoa", hän ainoastaan totesi, yrittäen selvästi löytää tappiostaan edes jotain positiivista. Sen enempää aikaa ei miekkosella tosin olisi sanailulleen edes ollut, sillä samassa käytävän kaiuttimet puhkesivat puhumaan ja ilmoittivat, että laivan lähtöön oli enää muutama minuutti aikaa.

Post by Roll on 5 May 2014 at 21:10

Eipä Charlottekaan pistänyt lainkaan pahakseen keskustelun siirtyessä kokonaan asusta toiseen; johan hän oli ehtinyt noloilla siinä aivan riittämiin. Reliamin kertomusta oman pukunsa puutteista kuunnellessaan nojautui tyttö hienoisesti taaksepäin yöpöytää vastenja nyökytteli sekä hymähteli myöntyvästi. Ei tosiaan ollut hirmu vaikea arvata millä perusteella kotiin jätetyt osat olivat sille tielleen jääneet. Kengät nyt eivät tulleet edes kysymykseen, kuten eivät todennäköisesti epämukavat siivetkään, ja jos hanskat olivat yhtään samaa mallia kuin scizorin oikeat saksikädet, eivät ne ainakaan erityisen käytännölliset olisi olleet.
"No eiköhän sanoma välity noinkin!" Charlotte kannusti rohkaisevasti, vaikka samaan aikaan miettikin, oliko mahtanut nähdä vielä yhtäkään toista matkustajaa tälläytyneenä yhtä huvittavaan naamariin; mitä jos kaikista matkustajista hänen seuralaisensa oli ainoa jolla oli noin omalaatuinen maku?

Onneksi omassa voitossa paistatteleminen kuitenkin oli huomattavasti hauskempaa kuin pukupähkäilyt, vaikka Reliamilta olikin turha odottaa aplodeja saati muitakaan suosionosoituksia. Miehen hetki sitten lausumat kohteliaisuudet yhdistettynä punapään senhetkiseen voitonriemuun riittivät kuitenkin vallan mainiosti pitämään tyytyväisen hymyn tämän huulilla aina siihen saakka, että lähtöilmoitus kajahti ilmoille.
"Oh, oho, nytkö jo?" hän mutisi varovasti suoristaessaan itsensä taas seisomaan ilman yöpöydän tukea. Hetkeksi oli hän jo ehtinyt tyystin unohtaa hermoilunsa, mutta laivan nyt ollessa piakkoin lähtövalmis tunsi Charlotte yhtäkkiä kurkkunsa taas kuivuvan.
"Hei tuota, mitä jos, mitä jos ennen kuin me... mennään, niin istuttaisiin vähäksi aikaa alas...," hän sai vaivoin ehdotetuksi, "tai, tai siis minä istun... niinku, tähän." Katkonaisen sepostuksensa päätteeksi pikaisesti omaa sänkyynsä kämmenellään viitattuaan istahti tyttö osoittamalleen paikalle vaivautumatta odottamaan Reliamin mielipidettä. Kätensä hakeutuivat pian syliinsä mekon kangasta näpräämään ja silmänsä puolestaan tiiviisti lattiaan. Ahdistus puski päälle minkä ehti, mutta senkin keskellä tajusi Charlotte hävetä kerrassaan säälittävältä tuntuvaa pelkoaan. Selvittyään viime kerrastaan laivalla suhteellisen kunnialla, ei hän yksinkertaisesti voinut käsittää miksei hän nytkin voinut odotusten mukaisesti vain hymyillä ja keskittyä hauskanpitoon; eihän hänellä oikeasti ollut niin pienintäkään hätää.

Post by hitodama on 8 May 2014 at 19:01

Charloten vakuuttaessa toverinsa naamiaisasun olevan tarpeeksi tunnistettava pienine puutteineenkin, nyökytti Reliam tyytyväisenä päätään vastaukseksi.
"Jep, eiköhän", miekkonen myötäili. Samaan aikaan hän tosin pani myös merkille, että jo näin lyhyen pitämisen jälkeen maski alkoi tuntua jokseenkin hiostavalta... Äh, jos vain hänen pokémontiiminsä olisi tarjonnut vähän suuremman valikoiman pukumalleja!

Vaan sitten iski laivan lähtölaskennan aika, eikä puvustuksesta keskusteltu toistaiseksi sen enempää. Kuulutuksen päätyttyä hieroi Reliam innokkaasti käsiään yhteen ja oli jo lähestulkoon asettamassa itseään lähtökuoppiin, kunnes Charlotte ehdottikin kaksikon istuvan toviksi aloilleen. Partaveikko vilkaisi toista kulmaansa kohottaen pyörätuoliaan, ja havaitsipa Lotte itsekin pian ettei sanoissaan ollut ihan kaikilta osin järkeä. Siitä huolimatta punapää käpertyi pikaisesti vuoteelleen, jolloin asian alitajuinen pohdinta tuotti viimeinkin tulosta ja jopa Reliam alkoi ymmärtää, kuinka pahalle ystävänsä taisi olonsa tuntea.
"Eh, kuule..." nuorukainen aloitti varovasti ja nosti naamarinsa otsalleen, jotta saisi katsottua toista kunnolla silmiin.
"Teikä ei taida oikein olla tottunut laivoihin, tai jotain?" Hän ei tahtonut suoraan kysyä oliko Charlotte peloissaan, vaikka siltä asia kieltämättä näyttikin, sillä jos sellaisia olisi udellut tuossa tilassa mieheltä itseltään, olisi hän tuntenut itsensä vain entistä ahdistuneemmaksi - ja motannut kysyjää päin näköä. Lotte oli kuitenkin asia erikseen, ja siksipä stuckaldilainen vaikuttikin huomattavan epätietoiselta siitä, miten hänen olisi kannattanut nyt käyttäytyä. Ei hän osannut ystäväänsä varsinaisesti sääliä, mutta tahtoi hän ainakin tietää voisiko tehdä jotain toisen pelkojen hälventämiseksi.

Post by Roll on 8 May 2014 at 21:26

Reliamin innostuksen täysin missannut, omaan pieneen maailmaansa vajonnut Charlotte keskittyi niin tarkkaan estämään jo hikoamaan ruvenneita kämmeniään tärisemästä sylissään, että Reliamin sanat - vaikka ne oikeastaan odotettavissa olivatkin - onnistuivat lähestulkoon säikäyttämään hänet hereille. Hän kohotti yllättyneen katseensa mieheen ja sai vastaansa scizornaamarin sijasta tämän hämmentyneet kasvot. Kesti hetken kuin tyttö osasi reagoida toisen sanomisiin mitenkään, hän kun ei ollut aivan varma miten tämän utelu oikein olisi pitänyt tulkita.
"Eh-ei tässä mitään! Mistä sinä edes-" hän ehti jo aloittaa siihen saakka ehkä epäonnistuneimman tekohymynsä kera, kunnes kehnon esityksensä itsekin tajuttuaan luovutti ja muutti puheensa kurssia kesken lauseen, "sori, on vähän... totuttelemista. Merelle lähdössä siis, kun siellä ei, niinku, ole... no, maata. Vettä vain joka suunnassa, ihan, ihan käsittämättömän syvää ja silleen, tajuathan?" Kummasti taukoilevan puheensa olisi voinut pistää jälleen hermoilun piikkiin, mutta oikeastaan puolet punapään keskittymiskyvystä kului hänen yrityksiinsä tarkkailla seuralaisensa reaktioita hänen sanoihinsa. 'Tajuathan?' Mitä hän oikein oli ajatellut? Ihan kuin hänen tuntemansa, aina suuna päänä pyyhältävä Reliam muka olisi pelännyt jotain niin turhaa; miten tämä olisi voinut tietää miltä hänestä tuntui?

Post by hitodama on 10 May 2014 at 14:58

Kun Reliam nyt viimein oli päässyt jyvälle ystävänsä peloista, eivät Charloten heikot pyristelyt asian kieltämiseksi riittäneet saamaan hänen päätään enää käännetyksi. Niinpä hän jatkoi punapään varovaista vilkuilemista aina siihen saakka, kunnes tämä sai lopulta myönnetyksi mikä häntä laivamatkustuksessa oikein hirvitti. Kieltämättä tuollainen ahdistuneisuus asian suhteen oli nuorukaiselle aika vierasta myötäelettävää, mutta ongelman ytimeen hän sentään osasi samaistua: vellovan meren riepoteltavaksi joutuminen olisi nääs enemmän kuin suurella todennäköisyydellä hyvin kohtalokasta jalattomalle miehelle. Niinpä hänellä oli itse asiassa muuan lohduttava totuus jo valmiiksi mietittynä.
"Joo, ei meren kanssa ole leikkimistä, onhan se totta", Reliam alusti ja rullaili itsensä ihan Loten vierelle.
"Mutta hei, vaikka me ei tosiaankaan olla uppoamassa tai mitään, niin jos jotain kuitenkin sattuu, on meikällä Calypso tiukasti messissä! Se otus kyllä menisi vaikka umpisolmuun, jos se sillä voisi jotakuta auttaa. Ja kyllä Nina varmaan samoin, vaikka se vähän pienempi kaveri onkin", nuorukainen muistutti niin vakuuttavaan ja vakavaan sävyyn, että se oli jo melkeinpä vähän koomista katsottavaa.
"Sellaista mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole, että teikä, tuota, pääsisi hukkumaan, tai edes joutuisi sellaiseen vaaraan."

Post by Roll on 10 May 2014 at 19:42

Kuultuaan mitä vierelleen hakeutuneella Reliamilla oli sanottavanaan, alkoivat ikävä epävarmuus ja häpeä hiljakseen karista pois Charlotten mietteistä. Miehen vakavamielisyys tuntui tarttuvan häneenkin hänen nojautuessaan tajuamattaan hienoisesti eteenpäin toisen vakuutteluja varsin hartaasti kuunnellessaan, ja vasta loppua kohden hän huomasi rauhoittuneensa; ei enää täriseviä käsiä saati ylikierroksilla takovia sydämenlyöntejä. Samalla tyttö pisti merkille tilanteen huvittavuuden, mikä sai hänen suupielensä nykimään varovasti ylöspäin.
"Joo, tiedän," hän hymähti Reliamin rohkaisusta kiitollisena, vaikka tunsikin itsensä aiempien ajatustensa takia jokseenkin hölmöksi. Ihan yhtä lailla kuin hän tiesi miten peloton seuralaisensa oli, olisi hänen pitänyt myös tietää, ettei tämä ikimaailmassa tuomitsisi hänen pelkojaan tai häntä itseään niiden perusteella. Muistutus ilmeisesti oli paikallaan, sillä äsken vielä niin raskaalta tuntunut asia ei enää tuntunut epämieluisalta käsiteltävältä.
"Se on vain sellainen tosi vanha juttu," Charlotte totesi vetäytyessään vihdoin lievästä kumarasta takaisin suoraksi ja vei samalla kätensä sylistään sivuilleen, nojaamaan kevyesti vuoteensa päiväpeitettä vasten.
"Ääh, tiedäthän kun jotain oikeasti säikähtää penskana niin siitä voi olla vaikea päästä yli... tai jotain sinnepäin," hän selvensi mielestään aivan riittävän kattavasti, kättään samaan syssyyn vähättelevästi huiskauttaen. Vaikka hymy kasvoillaan olikin ennen kaikkea pahoitteleva, tunsi punapää olonsa melkoisen helpottuneeksi jo lyhyen kauttarantain avautumisensa ansiosta, eikä näin ollen olisi välittänyt jäädä vellomaan menneeseen yhtään pidemmäksi aikaa.

"Mutta ei huolta, kunhan tästä alkujännäilystä päästään niin loppumatka sujuu kyllä ihan hyvin!" Charlotte olkalaukkunsa viereltään napaten ja sen kanssa sukkelasti seisomaan ponnahtaen vakuutti, "ei tarvitse pelätä että joudut koko aikaa hermoheikon kanssa viettämään." Hän asetti laukkunsa olalleen, pyyhkäisi molemmin käsin mekkonsa pahimpia ryppyjä suoriksi ja näytti nopeasti päällisin puolin täysin lähtövalmiilta.

Post by hitodama on 14 May 2014 at 17:57

Kumpaisenkin toverin helpotukseksi Reliamin puheet näyttivät tekevän tehtävänsä, eikä Charlotte hetken kuluttua vaikuttanut enää yhtään niin kauhistuneelta kuin laivan lähdöstä kuultuaan. Punapään koettaessa taas hymyillä teki ystävänsä samoin, vaikkakin samalla hänen kulmansa myös kurtistuivat mietteliäästi Loten viitatessa ylimalkaisesti johonkin menneisyytensä tapahtumaan, josta miekkonen ei muistanut aiemmin kuulleensa. Kieltämättä tuollainen vihjailu herätti hänen kiinnostuksensa, mutta jos nuorukainen jotain sosiaalisen kanssakäymisen kohteliaisuussääntöä osasi noudattaa, oli se juurikin kurjista muistoista utelematta oleminen.
"Joo, tajuan kyllä... Kai", hän siis asiaa sen syvemmälti kaivelematta totesi. Reliamille itselleen ei tosin ollut koskaan sattunut mitään sellaisia, mikä olisi pysyvän kammon jättänyt jälkeensä, mutta eiköhän mieleensä väkisinkin ujuttautuva jalkansa maksanut onnettomuus kuitenkin kelvannut vertailukohdaksi. Kenties siitä olisi tarttunut mukaan jotain muutakin kuin patoutunutta vihaa ja katkeruutta, jos hän vain olisi ollut tyttö - pojathan eivät nimittäin pelänneet mitään!

Kuten ei Charlotte, ei myöskään Reliam tahtonut tosin jäädä muistelemaan moisia tapahtumia sen enemmälti, joten päätään lyhyesti pudistaen heitti partaveikko takaumat mielestään ja keskittyi olemaan iloinen toverinsa olon parantumisesta.
"Eipä meikä sitä kyllä uskonutkaan", hän yhä vain leveämmin hymyten vakuutti.
"Tällaisessa jättilaivassa kun on helppo unohtaa, että edes missään merellä onkaan. Meinaan, kun ei liikettä yleensä taida edes tuntea eikä ulos nä--" Nuorukaisen perustelut jäivät kesken, kun valtameriristeilijän sumutorvi törähti äkkiarvaamatta satamasta lähtemisen kunniaksi sellaisella volyymilla, että vastikään mielessään kovinkin säikkymättömäksi julistautunut pyörätuoliveikko oli hypätä nahoistaan ulos.

Post by Roll on 14 May 2014 at 22:57

Tunnelma vaikutti kevenevän kertaheitolla Reliamin jatkaessa Charlotten aloittamalla linjalla ja kaksikon päästessä jälleen jakamaan hyväntuulisen hymyn, mutta seuraavassa hetkessä sai kumpainenkin tahollaan säikkyä äänekkään sumutorven mölinää. Seuralaisensa kevyttä jutustelua edelleen varsin tarkasti kuunnellut punapä parahti yllätyksen- ja pelonsekaisin tuntein tarraten toisella kädellään refleksinomaisesti tiukasti riittävän lähellä istuneen miekkosen olkapäähän, tai ainakin sitä peittävän paidan kankaaseen.

Reliamin arvelujen mukaisesti ei kookkaan luksusristeilijän liikkeelle lähtöä saattanut sen kummemmin tuntea sisätiloissa, mutta se oli laiha lohtu tytön sydämen ehdittyä jo hypätä kurkkuun ja hengityksen muuttuessa epätasaiseksi, pulssin kohoamisesta puhumattakaan. Turkoosi silmäpari tapitti tyhjästi hytin oven suuntaan, ja jos jalkansa vain olisivat sillä hetkellä toimineet, olisi Charlotte todennäköisesti rynnännyt ulos ottamaan selvää, olisiko hänen vielä ollut mahdollista päästä pois laivasta. Sen sijaan hän joutui tyytymään oman kiihtyneen sydämensykkeensä kuunteluun kaiken muun vaimentuessa ympäriltään. Se kuului niin selvästi. Vai kuuluiko? Ehkä hän vain kuvitteli, mutta yhtä lailla tunsi hän itsensä aivan kamalan pieneksi, voimattomaksi ja pelokkaaksi.

"Ei... ei mitään hätää, kaikki on hyvin," hän vakuutteli hengityksensä alta pihisten ja kietaisi värisevät kätensä kevyesti puuskaan kuin itseään halatakseen, "kaikki on... hyvin." Itseään niin kovin usein samoilla sanoilla rauhoiteltuaan ei Charlotte tosin tuntunut uskovan niihin enää itsekään.

Post by hitodama on 18 May 2014 at 13:32

Vaikka se pian laihaksi lohduksi osoittautuikin, jäi Reliamin nolo hätkähtäminen Charlotelta kaiketi tykkänään huomaamatta, sillä tyttö itse reagoi törähdykseen vielä kaveriaankin kovemmin ja tarrautui saman tien kiinni miehen olkapäähän. Saatuaan lyhyen muistutuksen siitä miltä pelästyminen oikeasti tuntui, ei pyörätuolipotilas tosin moittinut punapäätä; siinä missä nuorukaisen oma kurkkuun pompannut sydän tuntui laskeutuvan nopeasti takaisin omalle paikalleen, vaikutti Lotte selvästi jämähtävän jonkinlaiseen paniikkitilaan, minkä Reliam uskoi tuntuvan varmasti aika kamalalta.
"Joo, kaikki on oikeasti ihan hyvin", kaupunkilainen toisti painokkaasti kulmiensa kurtistuessa harvinaislaatuisen myötätuntoiseen ilmeeseen. Sen lisäksi hän ojensi jokseenkin empien kätensä eleeseen, joka sai jo etukäteen hänen korvansa punastumaan moisen lällyilyn ajattelemisestakin.
"Tule tänne", Reliam mutisi koettaessaan tarttua toveriinsa ja ohjata tämän hänen syliinsä rauhoittumaan. Jos vain miehen jalat olisivat olleet kunnossa, olisi hänen ollut helppo ihan vain halata pelon riivaamaa ystäväänsä, mutta istualtaan se ei luonnollisestikaan oikein onnistunut. Niinpä hänen oli pakko - tai pakko ja pakko, mutta ainakin partaveikko tunsi olevansa velvoitettu tekemään jotain - yrittää suostutella punapää niinikään istumaan voidakseen kietoa kädet rauhoittavasti tämän ympärille.

Post by Roll on 18 May 2014 at 14:27

Reliamin onneksi - tai onneksi ja onneksi - ei Charlotte tehnyt tämän rauhoitteluyrityksestä minkäänlaista numeroa, vaan ulkopuolisen kosketuksen tuntiessaan sai tyttö jalkansakin liikkumaan sen verran, että pystyi miehen ohjaamana istahtamaan sivuttain tämän syliin. Omat kätensä hän piti visusti itsensä ympärille kiedottuina ja istumaan päästessään tuntui painuvan niin pieneen kasaan kuin suinkin kykeni sekä painoi silmänsä samalla tiukasti kiinni, kuin odottaen niin pääsevänsä pakoon ahdistustaan. Hengityksensä kuulosti edelleen enemmän epätoivoiselta hengen haukkomiselta kuin miltään muulta, mutta alkoi pahimman hädäntunteen hitaasti väistyessä vaimeta samaan tahtiin kuin pulssinsa laski normaalimpiin lukemiin.

Koko kehonsa jännittyneenä pitäneen punapään vihdoin rentoutuessa hieman antoi tämä lopulta olkapäidensä valahtaa alas ja käsiensä laskeutua puuskasta syliinsä. Silmiään varovasti raotellessaan pakottautui hän vetämään syvään henkeä ja lopulta hengittämään ulos pitkän vaimean huokauksen kera. Katseensa hän piti häpeillen omissa käsissään tajutessaan nyt paniikin laannuttua ensimmäistä kertaa kunnolla senhetkisen tilanteensa ja tuntiessaan miten poskiaan ja korviaan kuumottava puna levisi tehokkaasti hänen vielä hetki sitten kauhusta kalpeille kasvoilleen.

Post by hitodama on 23 May 2014 at 15:07

Charlotte toden totta käpertyi toverinsa syliin, jolloin Reliam puolestaan kietoi punapään turvallisen tiukkaan halausotteeseen ja antoi tämän kerätä itsensä kaikessa rauhassa taas kasaan. Jossain vaiheessa laivan kaiuttimet heräsivät vielä kertaalleen eloon kertoakseen lähdön sujuneen mitä mainioimmin ja toivottaakseen aluksen matkustajille hyvää risteilyä, mihin miekkonen tyytyi ainoastaan tuhahtamaan halveksuvasti: hyvä tästä reissusta kyllä tulisi, mikäli kuuluttajat vain tajuaisivat jatkossa pitää ylimääräiset mölyt mahassaan!

Kun Lotte sitten viimein alkoi näyttää rentoutumisen merkkejä, hölläsi Reliam otettaan ja siirsi toisen kätensä silittelemään pienieleisin liikkein työtön niskaa. Hymykin pääsi palailemaan nuorukaisen kasvoille hänen ihmetellessään miksi hän aina tuntui tarvitsevan jonkinlaisen kriisin saadakseen Charloten käsivarsilleen.
"Tiedätkö", Reliam jokseenkin huvittuneeseen sävyyn kuiskasikin, "ei meidän ole mikään pakko lähteä täältä hytistä yhtään minnekään. Meinaan, että ei tämäkään ole mitenkään kamala tapa viettää aikaa." Vaikka miehen olikin lähinnä tarkoitus piristää ystäväänsä sanoillaan, piili niissä myös eittämättä aimo hippunen totuutta. Ei hänellä nääs ollut varsinaisesti mitään sitä vastaan, että he olisivat vuorokauden verran suljettuina kahdestaan pieneen tilaan, jossa oli lähinnä... Sänkyjä. Reliam epäili vahvasti Loten olevan kuitenkin eri mieltä asiasta, ja kieltämättä heiltä menisivät kaikki risteilyn erityishuvitukset ihan sivu suun, elleivät he jossain vaiheessa vaihtaisi miellyttävää yksityisyyttään valtamerialuksen ihmisvilinään.

Post by Roll on 23 May 2014 at 21:20

Viimeisten pakokauhun rippeiden karistua pois jäi jäljelle epämääräinen ristiriitaisten tunteiden sekamelska, josta hämmentynyt Charlotte olisi kernaasti ottanut jalat alleen ja painunut omiin oloihinsa jäsentelemään ajatuksiaan, mutta vähintään yhtä paljon - tai oikeastaan huomattavasti enemmän - hän halusi vain istua siinä niin ja nauttia Reliamin hänelle suomasta huomiosta sekä turvallisesta kosketuksesta. Itsensä yhtä aikaa sekä sanoinkuvaamattoman hermostuneeksi että äärettömän levolliseksi tunteva punapää antoi silmäluomiensa painua puoliksi kiinni ja suunsa kaartua pieneen hymyyn nuorukaisen vaimeaa sekä omaa yhä tasoittuvaa hengitystä vertaillessaan. Jos se vain olisi ollut hänestä kiinni, olisi hän voinut istua siinä hiljaisuudessa vaikka loputtomiin.

Vaan juuri kun itsensä kaikesta huolimatta tyytyväiseksi määritellyt Charlotte oli aikeissa painautua mukavammin miekkosen syliin, tämä päätti rikkoa hiljaisuuden ja sai hänet suoristamaan ryhtiään sekä kääntämään kysyvän katseensa tämän kasvoihin päin. Reliamin jatkettua aloittamansa loppuun, vaihtui punapään kasvoilta paistava uteliaisuus häkellykseen, kun hän koetti parhaansa mukaan käsitellä kuulemaansa. Tarkoittiko mies todella sanomaansa, vai halusiko tämä hymysuin lausutuilla sanoillaan vain kohentaa hänen oloaan? Oli kummin oli, huomattuaan ettei hänelle itselleen ollut äskeisen herkän hetken jäljiltä laisinkaan epäselvää, kumpaa vaihtoehtoa hän itse toivoi reilusti enemmän, syveni tytön poskia kuumottava puna entisestään.
"Ah, hmm," sai Charlotte vaikerrettua hädin tuskin, mitä seurasi vielä liuta muita käsittämättömiä ynähdyksiä. Kuuluvasti nielaisten ja selkeästi liikettään epäröiden hän kohotti toisen kätensä painaakseen sen miehen rintakehää vasten ja aran hymyn seuralaiselleen väläyttäen vetäytyi ylävartalollaan pikkuriikkisen etäämmälle toisesta.
"Nn-niin, tuota, me, minä, siis...," hän yhä jonkinmoista järkevää sanottavaa hakien tapaili, "siis, joo niin, hyvä, mutta ei kai me, tuota, kai maksettu kalliita lippuja ja kaikkea ihan vain että voitaisiin... tai-tai siis, et... et varmaan halua missata kaikkia tapahtumia ja silleen?" Änkytyksestä huolimatta jokseenkin ymmärrettävän sepityksensä loppuun päästessään oli tytön jo kertaalleen tasoittunut hengitystahti jälleen kiihtynyt, joskin aivan erilaisesta syystä kuin viimeksi.

Post by hitodama on 26 May 2014 at 01:22

Kuten Reliam oli itsekseen olettanutkin, otti Charlotte hänen sanansa vastaan epäröivästi, ehkä suorastaan välttelevästi. Partaveikko tulkitsikin saamansa reaktion niin, ettei punapää luultavasti olisi ihan sujut sen kanssa, mikäli toverinsa nyt täysin estottomasti kertoisi piittaavansa tällä hetkellä jostain risteilyhuvituksista paljon vähemmän kuin ajatuksesta jäädä piileksimään kahden kesken heidän omaan pikku hyttiinsä. Tahtomatta siis säikytellä Lottea enää tämän enempää perui miekkonen osittain puheensa, jottei koko reissu vahingossakaan menisi pilalle kiusallisen tunnelman takia.
"Enpä kai", väitti Reliam niin normaaliin sävyyn kuin taisi. Sille hän ei kuitenkaan voinut mitään, että hymynsä muuttui sanojen myötä jokseenkin väkinäiseksi, joten vetäessään kätensä vastahakoisesti pois tytön niskalta laski hän scizor-naamion taas peittämään kasvojaan. Hassua, miten mokoma hökötys osoittautuikin nyt tietyllä tapaa hyödylliseksi.
"Ehkä pitäisi sitten lähteä katsomaan mitä kaikkea täällä-- tai siis tuolla voi tehdä. Osallistua johonkin otteluturnaukseen tai jotain semmoista", nuorukainen jatkoi johdatellakseen niin omat kuin ystävänsäkin ajatukset takaisin kaikkeen siihen, mistä he vielä satamassa seikkaillessaan olivat olleet niin kovin innoissaan.

Post by Roll on 26 May 2014 at 15:20

// Tyhmälotte pls nyt heti pyytämään Rellulta anteeksi että voitte olla söpöjä taas. >:'0 Ettekö mitään oppinu kommunikoinnin tärkeydestä viime kerralla ruojat. //

Charlotte ei ollut oikeastaan täysin varma, mitä hän oli sanoillaan toivonut saavuttavansa, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se kaikista ilmeisin Reliamin olemuksen muuttuessa kertaheitolla lämpimästä ja turvallisesta jokseenkin etäiseksi, ehkä jopa torjuvaksi. Tämän sanoista ja hymystä huokuva väkinäisyys ei jäänyt tytöltä huomaamatta, ja vaikka hän juuri oli itse tehnyt selväksi mitä mieltä ainakin näennäisesti oli miehen aiemmasta ehdotuksesta, tunsi hän silti epämukavan palan kurkussaan katsellessaan, miten nuorukainen vei kätensä pois hänen olaltaan ja piilotti valtaosan kasvoistaan naamion taakse. Nyt ei mokoma maski kaikessa huvittavuudessaan saanut enää hymyä punapään huulille, vaan miekkosen ehdotuksen hyväksyen hän nyökkäsi luovuttaneena ja vältti katsomasta enää tähän päin.

"Okei," Charlotte totesi vaisusti ja nousi varoen jaloilleen. Hän käytti pikaisesti kättään aiemman paniikkikohtauksen jäljiltä hiestä kosteaksi jääneellä otsallaan; ehkäpä siinä sekä osittain lässähtämään päässeessä otsatukassa olisi tarpeeksi syytä paeta hetkeksi omaan rauhaan. Hän kääntyi takaisin pedilleen päin ja kumartui kaivamaan pienen hygieniatarvikkeita sisältävän laukuntapaisen matkalaukkunsa uumenista.
"Käväisen vielä vessassa ennen kuin mennään," hän selvensi tarvittavansa löydettyään ja käännähti vielä katsomaan seuralaistaan. Naamion takaa oli täysin mahdotonta arvailla, mitä Reliamin mielessä parhaillaan pyöri, mutta yhä pahoillaan äskeisestä tunsi punapää tarvetta keventää tunnelmaa jotenkin. Niinpä pieni epävarma hymynkaari löysi tiensä taas tytön kasvoille tämän miettiessä tarkkaan seuraavia sanomisiaan. Huumorilla hän ei ehkä pääsisi haluamaansa lopputulokseen, mutta olipa hänen mielessään jotain, jonka hän halusi ehdottomasti tuoda ilmi, vaikka se hitusen hankalalta alkuun tuntuikin.
"Hei tuota, kiitti siitä... äskeisestä. Se auttoi tosi paljon," hän myönsi vilpittömästi, "ja oli kivaa." Yllättävä rohkeuspuuska, jonka ansiosta likka lisäsi viimeiset sanat niitä alkuunkaan suunnittelematta, katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, joten odottamatta toisen vastausta otti siinä vaiheessa jo varmasti darumakaakin punaisempi Charlotte äkkiä kurssin kohti kylppäriä ja sujahti sen suojiin napsauttaen lukon kiinni perässään.

Post by hitodama on 26 May 2014 at 22:51

// Ehkä nuo vielä joskus oppivat. XD Mutta hei, nyt pitäisi kai ihan oikeasti muistella, että mihin kaikkiin tapahtumiin nämä tyypit aikanaan eventin alussa ilmoitettiin! Mitä nyt omia arkistojani kaivelin, niin jostain syystä en näytä laittaneeni Reliamia yhtään mihinkään (wtf en yhtään muista miksi), mutta kaikille avoimissa arpajaisissa se kävi sentään rare candyn voittamassa. Charlotte sen sijaan taisi olla aika monessa mukana? //

Reliamin esimerkin mukaisesti jätti Charlotte halailun sikseen ja nousi takaisin omille jaloilleen. Ehkä se oli vain kuviteltua, mutta likan mentyä tunsi pyörätuolipotilas olonsa jotenkin kylmäksi (ja vähän hylätyksikin), joten piilouduttuaan maskinsa taakse kietoi miekkonen kätensä ristiin rinnalleen ja koetti yhä pitää pakotettua hymyä huulillaan. Kovasti normaalilta hän yritti myös vaikuttaa nyökätessään myöntävästi vessaan puolestaan pakenevalle Lotelle.
"Joo, ei kiirettä." Vaan koska yksinkertaisuus ei tietenkään ollut vaihtoehto eikä mikään, heitti punatukka mennessään ilmoille vielä kiitoksen tarjotusta tuesta sekä sanoi jotain, joka tuntui olevan täydessä ristiriidassa tämän aikaisempien sopertelujen kanssa. Ennen kuin moisesta täysin ymmälleen mennyt Reliam ehti kuitenkaan edes miettiä minkäänlaista vastausta, oli Charlotte liehuvine mekkoineen jo vilahtanut saniteettitilojen suojiin.
"Kiva jos oli... Kivaa?" jäikin nuorukainen yksikseen ynisemään.

Ymmärtämättä taas kerran yhtään mitä mieltä Lotte oli mistään, repi Reliam hiostavan maskin päästään ja haroi voimalla hiuksiaan kyetäkseen vastustamaan kiusausta heittää koko vietävän naamari seinään. Miten ihmeessä vielä taannoisen joenrantainsidentinkin jälkeen kaksikon välit olivat näin... Monimutkaiset? Miksei vaan voitu olla pelkkiä kavereita tai sitten ihan rehellisesti jotain muuta? Ei partaveikko tietenkään tahtonut patistaa Charlottea yhtään mihinkään, mutta kieltämättä tilanne alkoi tuntua huomattavan turhauttavalta, sillä mies itse kyllä tiesi aika tarkkaan mihin suuntaan hän heidän suhdettaan lähtisi kehittämään, mikäli se olisi yksinomaan hänen varassaan.

Vaan koska risteily, jolta ei pääsisi kesken pois vaikka mitä tapahtuisi, ei edelleenkään ollut se kaikkein otollisin paikka näin hankalien asioiden setvimiseen, yritti Reliam tovin tuskailtuaan työntää asian mielestään ja käydä penkomaan matkatavaroitaan ihan vain jotain tekemistä saadakseen. Käsiinsä tarttui lopulta jo moneen kertaan läpi luettu matkaesite, jota nuorukainen kävi tällä kertaa selailemaan erilaisten tapahtumien aikataulujen löytämisen toivossa. Näytti siltä, että ainoastaan päivän pokémonotteluturnaukseen ilmoittautuminen olisi hoidettava heti matkan aluksi: kaikki muut aktiviteetit jatkuivat enemmän tai vähemmän vapaamuotoisina vuorokauden halki.

Post by Roll on 27 May 2014 at 01:10

Spoiler
// Hmmm vaikket Rellua turnaukseen laittanutkaan niin en usko että haittaa mitään jos se kuitenkin Lotten kanssa mukaan tässä pelissä ilmoittautuu; ei vain voita mitään ihmeempää sitten ja silleen. Koska ois vähän hassua jos Lotte osallistuis ja Rellu ois vain joo lol ei kinosta (vaikka jos se ton tänhetkisen fiiliksensä mukaan menis niin ehkei sitä hirveesti kinostakaan, kuten ei Lotteakaan hehah). :'D Niitä turnajaismatseja tosin ei varmaan tuu pelailtua koska tylsääääää mutta hei hotsittaisko jos kaksikko ennen niitä vaikka vetäis kahestaan lämmittelyottelun tai jotain. Tai siis öäh, niin lämmittelyottelun kuin noi paukapäät suinkin kykenee. Jotain ottelua vois olla nimittäin lysti ihan pelaillakin! Lotte osallistui myös molempiin arvontoihin, joten noi arpalippuset voi lapsoset kai käydä jossain vaiheessa hakemassa; olettaisin että ne kaikille avoimet arpajaisista saa ihan jotain instavoittoja kun pienempiä ovat, ja noi kalliimmat lie ehkä sellaiset että ostetaan lippu ja voittajat julkistetaan seuraavana päivänä tjtn, ku varmaan tuolla ehkä on joku yhteinen päätöstapahtuma vähän ennen ku tullaan takas maihin?? Oh yeah ja Lotten Pandora kävi taiteilemassa myös, melkein unohdin! Also iltasella muksut varmaan käy baareilemassa kun Lottella jo sen Vukin ja Dehaan kohtaamisen silloin tsiljoona vuotta sitten pelasin. @u@; Mutta eipä kai paljoa vaadi että noi kaks baariin saadaan joten ehkei tuota ongelmia se! Hui tulipas tästä nyt pitkä juttu ehkä kutistan fonttia niin näyttää vähemmältä! ... Okei ei näytä. Kamalaa tää on ehkä pidempi ku itse ropeviesti. Spoleri pelastakoon. //

Pienikokoiseen vessa/suihkutilaan itsensä suljettuaan veti Charlotte ihan ensitöikseen rauhoittuakseen syvään henkeä, ennen kuin hoksasi keskittyä tarkemmin nyt ensi kertaa näkemäänsä kopperoon. Ei ollut kylpyhuonettakaan koolla pilattu, mutta se ei tässä vaiheessa jaksanut kiinnostaa punapäätä piirun vertaa, joten sitä murehtimatta hän kääntyi tilan ainoan peilin ja samalla pöydän puoleen. Hän laski kevyemmät kantamuksensa pöydälle sekä jo hyvän aikaa olallaan roikkuneen olkalaukkunsa lattialle, ja itseään tovin kuvastimesta tuimasti tuijotettuaan läimäisi turhautuneena kämmenensä kasvoilleen, antaen sen valua hitaasti alas ja lopulta laskeutua nojaamaan pöydänreunaa vasten.
Idiootti. Kukaan ei pilaa asioita yhtä tehokkaasti kuin sinä, sätti likka itseään ääneti ja irvisti kuvajaiselleen jo toista kertaa saman päivän aikana. Miksi hänen pitikin tehdä kaikesta niin hirveän vaikeaa? Ei tosin ollut Reliamkaan ihan syytön, mitäs meni sanomaan mitä sattui ja milloin sattui! Hän oli juuri saanut koottua itsensä paniikkikohtauksen jäljiltä; olisiko hänen muka pitänyt osata reagoida fiksusti? Yhtäkkiä miekkonen vaikuttikin komean prinssin sijaan maailmanluokan puupäältä! Okei, hyvännäköiseltä puupäältä jonka jakamaton huomio oli kenties maailman paras juttu ikinä, mutta puupäältä yhtä kaikki.

Seuralaiseensa harhautuneet ajatuksensa taas nykyhetkeen saadakseen pudisteli Charlotte rivakasti päätään, huuhteli pikaisesti kätensä sekä kasvonsa ja kiskaisi sitten pannan päästään pistääkseen tukkansa taas kuntoon. Intensiivisen harjauksen ja pienen määrän lakkaa jälkeen näytti otsatukka taas siltä miltä pitikin, ja sen enempää ei tyttö oikeastaan enää jaksanut ulkonäöstään huolehtia; tuskin häntä näin suurella risteilyllä kukaan edes noteeraisi Reliamia lukuunottamatta, ja tämän takia hän ei ainakaan enää viitsinyt nähdä vaivaa. Toinen oli juuri nähnyt hänet mitä surkeimmassa tilassa - eikä se oikeastaan ollut edes ollut ensimmäinen kerta - mutta siitä huolimatta todennäköisesti viettäisi koko päivän ja illan hänen kanssaan mukisematta, joten mitä nyt muutamasta hassusti sojottavasta hiussuortuvasta? Kun hän nyt noin asiaa ajatteli, laantui kiukkunsa kuin itsestään ja hän huomasi jopa hymyilevänsä peilikuvalleen aina vain hänen oikkujaan sietävää miesparkaa lämpimin ajatuksin miettiessään. Hänen olisi ehdottomasti nyt skarpattava ja koetettava tehdä loppureissusta kiva heille molemmille!

Olkalaukkunsa lattialta poimittuaan nakkasi Charlotte sukkelasti hiusharjansa sinne muun tärkeän roinan jatkoksi ihan kaiken varalta, jättäen muut vähäiset kauneudenhoitotarvikkeensa lavuaarin viereen vessasta poistuessaan. Hän sulki oven perässään ja siirtyi hytin puolelle Reliamin seuraan. Tämä näytti jälleen heivanneen naamionsa hiiteen ja tutkailevan laivan esitelehtistä. Eivätkö he molemmat osanneet sen tässä vaiheessa jo likimain ulkoa?
"Löytyykö mitään?" punapää uteli mahdollisimman kiinnostuneelta kuulostaen ja hivuttautui vaivihkaa nuorukaisen läheisyyteen. "Mitä haluaisit tehdä ensiksi? Onko jo nälkä? Vai halusitko mennä ottamaan selvää niistä pokemonottelujutuista?"

Post by hitodama on 27 May 2014 at 23:34

// Kunnioitan pitkää pohdiskelua sanomalla mahdollisimman lyhyesti JEAH juuri näin tehdään kaiken suhteen! ='D Pelataan siis tosiaan se näiden kahden ottelu, mutta skippaillaan suosiolla muut matsit koska plääh ei sitä touhua määräänsä enempää jaksa kirjoittaa. //

Arvon herra puupää syventyi lopulta laskeskelemaan käytettävissä olevia minuutteja ja tunteja niinkin tarkkaan, että ajatuksensa todella pysyivät asetetulla kurssilla eivätkä enää harhautuneet murehtimaan juttuja, jotka kyllä selviäisivät taatusti ihan itsestäänkin. Niinpä hän unohti laittaa maskin takaisin kasvoilleen ennen Charloten paluuta ja oli jälleen heittää naamarin seinään vessan oven sitten viimein käydessä. Vaan koska naamion hätäinen palautus kasvoille olisi ollut siinä vaiheessa jo äärimmäisen noloa ja ehkä vähän loukkaavaakin, jätti mies hammastaan purren turvaa tuovan asusteen toistaiseksi syliinsä ja ryhtyi suoraan vain selostamaan uusimpia tietolöydöksiään.
"Näyttää vähän siltä, että mikäli me aiotaan turnauksiin osallistua, niin sinne ilmottautuminen olisi pakostakin ekana luvassa. Meinaan, kun sen aikaraja tulee ensimmäisenä vastaan", Reliam totesi, osoitti tiettyä kohtaa esitteestä ja nosti sitten etusormensa pystyyn tapahtumia laskeakseen.
"Myöhemmin on sitten esimerkiksi jotain puolivakavia kisoja pokémonien omassa kerroksessa sekä nuo arvonnat, joissa on koko tämä päivä osallistumisaikaa. Muissa tapahtumissa ei taidakaan sitten olla mitään varsinaisia alkamis- tai päättymisajankohtia", mies jatkoi ja piti lopulta kolmea sormea ylhäällä, ennen kuin laski viimein pitelemänsä lehtisen alas ja kääntyi vain hieman empien katsomaan Charlottea silmästä silmään.
"Joten jos se vaan teikälle käy, niin lähdetään sinne ottelukerroksiin näin aluksi?" hän asiansa summaten ehdotti.

Post by Roll on 28 May 2014 at 02:31

// Hyvä näin! Hoksasin että ehkä oisin noin massiivisen sidenoten voinut pistää vaikka yksärillä ettei ropeviestiä rumentais mutta lol eipä sitä yöllä tajunnut! Ja voi kamaluus tän piti olla valmis ihmisten aikoihin mutta kun striimiiii! :'D Nyt koetan nukkua ees sen reilut 3h ennen kuin menen nauttimaan tiskaamisen iloista. //

Reliamin ryhtyessä luettelemaan varsin yksityiskohtaisesti jo aiemmin pikaisesti läpikäytyjä ohjelmanumeroita, oli Charlotte huomaavinaan tämän eleissä vieläkin jonkinasteista kireyttä - tai sitten hän vain kuvitteli - mutta joka tapauksessa päätettyään jo tehdä parhaansa tunnelman kääntämiseksi parempaan päin, ei hän aikonut näin vähästä lannistua. Hän kuunteli suorastaan antaumuksella miekkosen joka sanan ja nyökkäili vähän väliä ilmaistakseen olevansa yhä kärryillä.
"Joo, kuulostaa tosi hyvältä!" Charlotte tokaisi pirteästi miehen lopetettua luentonsa. "Kunhan jossain välissä keretään syömäänkin jotain niin minulla ei kyllä ole mitään vastaansanomista. Ai joo, ja jos ehditään niin käydään ostamassa tuliaisia! Haluan viedä Lucasille jotain joka muistuttaa sitä aina siitä että minä pääsin tänne ja se ei!" hän vielä lisäsi eikä voinut olla virnistämättä vahingoniloisesti, vaikka todellisuudessa hänen kävi veljeään myös hieman sääliksi, tämä kun olisi varmasti ollut elementissään pokemonteemaisella risteilyllä. Työaikataulut eivät kuitenkaan olleet antaneet myöten tällä(kään) kertaa, joten minkäs sille mahtoi.

Suunnitelmat selvillä pyörähti Charlotte intoa puhkuen jo kohti hytin ovea, mutta pysähtyikin vielä varmistamaan, että olkalaukussaan oli nyt varmasti pakattuna kaikki tarvittava; totta puhuen se oli jo ehkä viides tai viideskymmenes tarkastuskerta, mutta eipä vielä yhdestä kerrasta koskaan haittaakaan voinut olla. Käännettyään koko sisällön ylösalaisin sulki hän laukun huolella ja käänsi huomionsa Reliamiin.
"Hei, haluaako herrasmies ottaa nätin seuralaisensa kantamukset vaivoikseen?" punapää ehdotti leikkimieliseen sävyyn ojentaessaan kättään roikottamaan värikästä laukkuaan sen pitkistä remmeistä nuorukaisen nenän edessä, "kunhan et pengo sitä, siellä on vain tyttöjen juttuja!" Vaikkei hän oikeastaan tällä kertaa todellakaan tarvinnut apua, oli hän silti utelias näkemään, suostuisiko miekkonen kanniskelemaan hänen pastellisävyistä, tyttömäiseksikin mahdollisesti miellettävää olkalaukkuaan ihmisten ilmoilla. Kenties hän voisi toisen reaktion perusteella päätellä tämän senhetkisestä mielialasta enemmän. Kenties.

Post by hitodama on 31 May 2014 at 21:52

Charloten käyttäytyessä sitkeästi kuin koko äskeistä hämminkiä ei olisi koskaan sattunutkaan, sai myös Reliam omaan ulosantiinsa enemmän pontta ja tunsi jopa innostuvansa hiljalleen uudestaan matkustajien iloksi kaavailluista aktiviteeteista. Ei sillä, etteikö ajatus yhteiseen hyttiin linnoittautumisesta olisi edelleen maistunut makealta, mutta hetki hetkeltä kyseinen idea jäi yhä tehokkaammin muiden asioiden jalkoihin.
"Jep, totta kai", mies myötäili syömisen ja shoppailun noustessa tovin kuluttua puheeksi.
"Ja jossain siinä arvonnan tsekkaamisen yhteydessä voidaan varmaan kurkata lyhyesti millainen meno kasinonkin puolella oikein on. Vaikkei sinne nimittäin rahojaan laittaisikaan, niin mahtaa se olla ihan näkemisen arvoinen mesta", hän lisäksi ehdotti taitellessaan kallisarvoisen esitteen kasaan. Yritys laittaa paperi taskuun osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä vasta nyt nuorukainen tajusi punaisten scizor-housujensa olevan epäkäytännöllisesti tykkänään taskutilaa vailla. Itsekseen ähkäisten vääntäytyi hän siis sullomaan lehtisen reppuunsa sillä välin, kun Lotte puolestaan tarkisti oman laukkunsa sisältävän kaiken tarpeellisen laivan sisäosiin suuntautuvaa tutkimusretkeä varten.

Kaksikon ollessa sitten kutakuinkin niin valmiit kuin vain mahdollista, lähti Reliam rullailemaan kohti ovea, kunnes seuralaisensa pysäytti hänet tarjoamalla kantamuksiaan miehen huolehdittavaksi. Lyhyt hölmistynyt ilme kääntyi nopeasti tyytyväiseksi virneeksi, eikä partaveikon tarvinnut lainkaan miettiä ottaisiko hän tehtävän vastaan vaiko ei.
"Herrasmies ilmoittaa suojelevansa nätin neidon kantamuksia hengellään", hän ivaili, mutta nappasi yhtä kaikki laukun huomattavan tärkeänä käsiinsä ja asetteli sen roikkumaan olkahihnoista pyörätuolinsa selkänojalle. Olkoon miten tyttömäinen veska tahansa: tytönhän se olikin, ja miehelle oli kunnia-asia, mikäli joku vastakkaisen sukupuolen edustaja luotti omaisuutensa hänen haltuunsa!
"Sitten vaan menoksi", tokaisi Reliam lopulta, ennen kuin iski naamarin jälleen kasvojensa peitoksi ja lähti vihdoin kohti käytävää, joka näytti jo kohtalaisen ruuhkaiselta ihmisten suunnistaessa kannella hillumisen jälkeen kuka minnekin.

// Tähän väliin varmaan sopisi jonkinlainen pikakelaus ottelupaikalle? //

Post by Roll on 1 Jun 2014 at 00:54

// Jeesjuus näinpäs teen! Hei huvittaisko/ehtiskö muuten onlinettaa joku päivä? :0 Huomenna mulla on vielä vieraita viihdytettävänä mutta sen jälkeen tuskin on mitään kummempaa. //

Molempien nuorten jätettyä aiemman välikohtauksen ainakin tältä erää taakseen, nousi puheeksi koko ajan enemmän ja enemmän mieluisalta vaikuttavaa tekemistä Reliamin mainitessa myös laivan tarjoamat uhkapelihuvitukset. Charlotte ei ehkä risteilylipun jäljiltä ollut mitenkään erityisen varoissaan, mutta kasinolla pistäytyminen kuulosti siitä huolimatta sen verran houkuttelevalta, ettei kieltäytyminen ollut vaihtoehto eikä mikään. Niinpä hän hymähti sekä nyökkäsi hyväksyvästi ennen kuin päätyi ojentelemaan laukkuaan miekkoselle.

Reliamin ottaessa olkalaukun vastaan vinoillen leveni hymy punapään kasvoilla entisestään; seuralaisensa vaikutti olevan taas oma pöhkö itsensä, joten kenties tytön asenteenmuutoksesta todella oli ollut jotain apua! Molemmat kätensä vapaiksi saatuaan risti hän ne puuskaan ja kohotti leukaansa kohti kattoa niin ylväästi kuin taisi.
"Hyvä, parasta suojellakin," Charlotte jatkoi jo omasta mielestäänkin hölmöksi muuttunutta esitystä vielä hetken verran, ennen kuin miehen kehotuksesta siirtyi tämän seurassa vihdoin viimein ihmisten täyttämälle käytävälle ja sulki hytin oven visusti perässään.

Väkeä virtasi nyt suuntaan jos toiseen huomattavissa määrin enemmän kuin kaksikon saapuessa, joten oli onni ettei heidän enää hytistä poistuttuaan tarvinnut pysähdellä tarkastamaan mihin kerrokseen heidän oli suunnattava turnauksiin ilmoittautuakseen; Reliamin aiempi lehtisen pänttääminen ei ollut mennyt hukkaan. Ilmoittautumispisteelle päästyään joutui parivaljakko jonottamaan melkoisen tovin, mutta siitä touhusta päästyään ja aikataulut saatuaan he huomasivat, että ensimmäisten matsien alkamiseen olisi vielä kotvanen.
"Mmh, mitäs nyt?" Charlotte uteli luodessaan kysyvän katseen nuorukaiseen ja siirtyessään sivummalle, jotta takanaan jonottava joukkio pääsisi etenemään, "me saatettaisiin kai ehtiä vaikka välipalalle ennen kuin matsit alkaa, tai sitten voidaan mennä niiden jälkeen syömään jotain kunnollista."

Post by hitodama on 11 Jun 2014 at 15:57

// Kyllä minä taatusti jossain vaiheessa onlinettamaankin taas repeän, mutta päivämäärää en kyllä osaa sille tapaukselle luvata! Hihkaisen sitten jos satun tietämään etukäteen koska oikein olisin saatavilla. //

Ritari Reliamin kantaessa neitonsa laukkua uljaalla pyörätuolillaan luotsasi hän heidät otteluhalliin, jossa turnaukseen ilmoittautuminen kävi hitaasti mutta tuskattomasti. Paikalla nimittäin riitti kyllä katsottavaa ties millaisten eksoottistenkin pokémonien muodossa. Viimeistään päästessään töllistelemään kisaamaan pyrkivien kouluttajien hurjia otuksia, joista huomattavaa osaa miekkonen ei ollut aikaisemmin nähnyt kuin korkeintaan televisiossa tai lehdissä, unohtuivat aikaisemmat haikailut kahdenkeskiseen nyhväämiseen kokonaan. Näin jälkikäteen ajateltuna nuorukaisesta tuntui oikeastaan jopa aika absurdilta, kuinka hän olisi ollut niin kovin kernaasti jättämässä tällaista tilaisuutta väliin!
"Mennään sitten myöhemmin vasta", Reliam totesi poissaolevasti vastaukseksi välipalaa ehdottavalle Charlotelle, huomionsa ollessa pitkälti keskittynyt kauempana ylpeän kouluttajansa vierellä seisovaan kabutopsiin. Kyllähän partaveikko oli tiennyt että hyvin säilyneistä fossiileista oli mahdollista kloonata sukupuuttoon kuolleita pokémoneja, mutta tämä oli kyllä taatusti ensimmäinen kerta kun hän oli nähnyt sellaista oikeasti tapahtuneen. Ajatuskin rahasummasta, joka moiseen operaatioon varmaankin vaadittiin, riitti huimaamaan tavallisen pulliaisen päätä.

Pian muinaispokémon omistajineen siirtyi kuitenkin kauemmaksi, jolloin Reliam puolestaan käänsi katseensa takaisin seuralaiseensa ja ryhtyi raapimaan mietteliäänä leukaansa. Hänellä nimittäin oli esittää vastaehdotus odotusajan kuluttamiseksi, mutta kieltämättä mies ei ollut ihan varma oliko ajatus (hänen itsensä kannalta) hyvä vai ei.
"Kuule, mitä sanot jos sen syömisen sijasta otettaisiin pieni harjoitusmatsi toisiamme vastaan?" yltyi hän loppujen lopuksi kuitenkin kysymään.
"Sellainen kevyt lämmittely vaan, ettei kummankaan pokémonit ole varsinaisen turnauksen alkaessa sitten ihan puhki. Saataisiin aika kulumaan vähän nopeammin sillä tavoin", Reliam perusteli, rohkenematta myöntää edes itselleen, ettei hänestä edes olisi täysimittaisessa ottelussa toistaiseksi kunnon vastusta punapäälle. Vaan minkäs teit, kun toiselle oli siunaantunut täysi tiimillinen kivasti tottelevia kumppaneita, kun taas miehen täytyi roikottaa mukanaan useampaakin kovapäätä, joista ei ollut kouluttajalleen sitten mitään hyötyä! Huonoa tuuria kaikki tyyni.

Post by Roll on 18 Jun 2014 at 15:02

// Jees hyvältä kuulostaa! :> Ei kiirettä, toivottavasti en kuulostanut siltä hahah. Perjantaista alkaen oon itekin vähän hoppuinen koska Usi ja Hymy, mutta katsellaan katsellaan sitten jossain vaiheessa! Also, klassinen kysymys: toiveita ottelun kulusta? //

Charlotte ei ehkä ollut hurjannäköisistä, harvinaisista pokemoneista niin kiinnostunut kuin seuralaisensa, mutta pisti kyllä merkille kuinka tämän mielenkiinto tuntui olevan jossain aivan muualla kuin ruokailun suunnittelussa. Hän seurasi Reliamin katsetta ja päätyi itsekin hetkeksi tuijottelemaan pelottavaa muinaispokemonia, kunnes se kouluttajineen otti suunnan kohti ottelutiloja, ja kumpainenkin nuori pääsi jälleen keskittymään omiin asioihinsa. Hyvä niin, sillä punapää ei ainakaan oikein käsittänyt outojen hurjien pokemonien viehätystä. Nuorukaisen otteluideasta hänen silmänsä puolestaan tuntuivat suorastaan syttyvän.
"Joo, tehdään niin!" hän vastasi empimättä leveä hymy huulillaan, "minun pokemonit ei ainakaan ole viime aikoina otelleet ihan hirveästi joten ehkä pieni lämmittely ennen vakavampia matseja tekee niille hyvää."

Kaksikon lyötyä ajantapposuunnitelmansa lukkoon, lähti Charlotte hiljan astelemaan samaan suuntaan kuin äskeinen kabutopstyyppikin ja sivuutti onnellisesti sen tosiseikan, ettei hänen ja seuralaisensa välisten "harjoitusotteluiden" ollut mitenkään tavatonta eskaloitua astetta vakavamielisemmiksi mittelöiksi kummankin ollessa turhan itsepäisiä myöntämään tappiotaan. No, ehkä niin ei kävisi tällä kertaa, etenkin kun motivaattorina oli piakkoin alkava turnaus, jonka alussa kasvattien olisi hyvä olla tiptopkunnossa.
"Miten olisi kolme vastaan kolme? Vai kaksi?" kävi tulevasta ottelusta kovin innostunut Charlotte pohtimaan ääneen hieman ennen ottelupaikalle pääsyä. Vaikka oma tiiminsä olisikin kokonsa puolesta antanut myöten hieman mittavammallekin matsille, oli tyttö miekkosen seurassa oppinut kolmen olevan ehdoton maksimi, varsinkin taannoisen Stuckald-episodin jälkeen. Onneksi Reliam tuntui olevan asiasta täysin samaa mieltä, eikä hänen ollut tarvinnut nähdä kamalaa nidorinoa kertaakaan kyseisen onnettomuuden jälkeen. Poissa silmistä, poissa mielestä.