Reliam & Crew - RPGs

ZAUMLA » Tundra » [E] Valkeaa valkean perään

[E] Valkeaa valkean perään
Post by narri on Oct 10, 2011, 9:44am

( OLEN SANKARI !!1!1!!1!!!1!!11! hitsQ ja Tahm-is tänne sitten, järkkänä mie, hito, Tahma kun se on fiksuinta. )

Kaupungeissa oli kyllä tiedotettu, että Zaumlan tundralla riehui harvinaisen ankara lumimyrsky riehuvan bearticin vuoksi, mutta että ihan näin ankara. Lunta tuli suurin piirtein vaakatasossa ja näkyvyys oli hyvä kun kolme metriä eteenpäin. Ja jopa keskellä päivää valo oli hämärää, lähes olematonta paksujen harmaiden pilvien ja jatkuvan tuiskutuksen vuoksi. Cin oli haudannut kasvonsa toiselta puolelta kaulahuiviinsa ja toiselta pipoonsa ja tunkenut silmälasinsa kokonaan reppuun. Näkyvyys oli yhtä huono niiden kanssa tai ilman, sillä vaikka hän oli puolisokea huonon näkönsä vuoksi, ei huurustuvista ja lumisista laseista nähnyt yhtään sen enempää eteensä. Onneksi takki oli paksu ja välikerrastot pitivät lämpöisenä, mutta tällaisessa myräkässä ei paranisi jäädä silti laakereillaan lepäämään. Kyllä Cin sentään sen verran lumesta ja kylmästä tiesi, vaikka ei ikinä oikeastaan ollutkaan näin paljoa lunta kerralla nähnyt. Kotona kun ei oikeastaan ollut ollut koskaan kunnon talvia. Ja jos sää ei olisi ollut niin karsea, olisi tyttö varmasti jäänyt hämmästelemään lumen määrää.

Tällaisina hetkinä sitä kadehti pokemoneja, jotka saattoivat vain möksötellä palloissaan autuaan tietämättömänä ulkona raivoavasta säästä. Joskin Cin ounasteli, että kyllä nekin vielä pääsisivät kokeilemaan moista. Olihan samassa myrskytiedotteessa kerrottu, että alueen pokemonit olivat täysin poissa kontrollista ja oli erittäin todennäköistä törmätä johonkin aggressiiviseen jääpokemoniin. Mutta ne saisivat kuitenkin kyydin repussa. Suurimman osan matkaa ainakin. Lunta oli puolisääreen ja mitään tien näköistäkään ei ollut mailla halmeilla. Toivottavasti tässä löydettäisiin silti perille.
Ankeat ajatukset olivat kuitenkin omiaan laskemaan mielialaa ja aiheuttamaan ankeita mielikuvia siitä, kuinka tulisi eksyttyä lumimyrskyyn ja törmättyä siihen riehuvaan bearticiin, joka repisi kappaleiksi tai päättäisi, että tästä kouluttajasta tulee kaunis jääveistos luolan sisustukseksi.
"Kaipa tässä on pakko sitten vain myrskyn silmään loikkia", Cin totesi happamasti pyörätuolitoverilleen, jonka kanssa oli sademetsästä suuntaillut yhteistuumin kohti lumen kaupunkia.

( koska Reliamin ja Cinin oli tarkoitus vaellella paikalle yhessä toivon että hito ei kurista minua jos nyt laitoin tän tällä lailla D: muokkaan jos olen vaarassa kuolla traagisesti tappamanasi. plus tein tässä tällaisia oletuksia että poikkesivat Ruinuyyn matkalla & stuff joo olen hiljaa. )

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Oct 10, 2011, 12:19pm

// Fiksut oletukset teit, ällös huoli siis henkesi puolesta! //

Myös toverinsa taakse jämähtänyt Reliam katseli lumen peittämää maisemaa suu ällistyksestä raollaan ja kulmat huolesta tiukassa kurtussa. Hän oli kyllä käynyt alueella aikaisemminkin, mutta siitä oli jo useita vuosia, eikä kinosten määrä ollut silloin näyttänyt yhtään näin musertavalta. Mies ei ollut varma johtuiko ilmiö sen jonkun hullun jääpokémonin aiheuttamasta myrskystä vaiko vain siitä, että viimeksi hänellä oli ollut vielä kaksi hyvin toimivaa jalkaa käytössään eikä hänen ollut siten tarvinnut kantaa suurtakaan huolta kulkemisestaan. Nyt pyörätuolissa istuva nuorukainen ei voinut kuin miettiä ehkä jopa hieman ahdistuneena, katkeaisiko hänen matkansa kaikkien hullujen viidakkojen ja muiden jälkeen yksinkertaisesti siihen, että kulkupelinsä jumahtaisi kiinni syviin nietoksiin.

Vaan kun Cin kehotti heitä jatkamaan matkaansa, kokosi mies syvään henkäisten itsensä ja suuntasi tuiman katseensa eteenpäin.
"Ei tässä muutoin eteenpäin pääse", hän myötäili päättäessään, että yrittäisi ainakin totta vie kaikkensa ennen kuin edes harkitsisi luovuttamista. Niinpä nuorukainen keräsi ohuiden hanskojen - hänellä ei ollut kunnon talvivarustusta, sillä tarkoituksenaan oli ollut hankkia sellainen Zaumlan kaupungista - peittämät kätensä suunsa eteen ja hönki niihin hetken lämmintä ilmaa, ennen kuin ryhtyi hauikset ponnistuksesta pullistellen rullailemaan tuoliaan eteenpäin. Mies ei osannut olla turhan huolissaan alueen pokémoneista, sillä vaikka hänellä oli erityisen katkera suhde juuri jäätyypin olentoihin, uskoi hän kahden ihmisen tiimeineen kyllä voivan tarpeen tullen pitää minkä tahansa hirviön loitolla.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Oct 10, 2011, 3:55pm

Upouudet valkoiset saappaat pörröpehmusteineen, valkoinen tupsupipo, söpö swinub-huivi ja pitkä, harmaa tunika lämmittivät muuten kovin niukkapukeista tyttöä, joka oli uhkarohkean typeränä käynyt kaikista Ruinuyn kaupungissa annetuista varoituksista huolimatta uhmaamaan lumimyrskyä, joka tundralla riehui. Jokin hassu ajatus siitä, miten hän voisi sankarillisesti osoittaa todellisen voimansa pokemonkouluttajana tässä myräkässä, oli saanut Ninirian lähtemään. Vuorilla sää oli ollut vielä ihan kohtuullinen vaikka tottakai huomattavasti vilpoisampi kuin Ruinuyssä. Olikin ollut todella hyvä, että vihersilmä oli tajunnut Stuckald Cityssä poiketa parin selkkauksen jälkeen paikallisessa vaateliikkeessä hankkimassa itselleen edes vähän lämpimämpää asustetta. Kuitenkin heti vuorien juurella, Zaumlan puolella, oli lumisade ja kasvoja ruoskiva tuuli yllättänyt. Kovinkaan nopeasti ei sellaisessa säässä liikkunut kukaan, mutta tunnissa vaaleanpunahiuksinen oli jo.. Jossain päin tundraa. Eihän tyttö millään nähnyt eteensä kaiken lumen takia, joten ei hän myöskään tiennyt missä oli tai minne mennä.

Niniria värisi kylmissään keskellä tuisketta. Hänen saappaansa olivat uppoutuneet lumeen ja poskensa olivat normaalista punoituksestaan päässeet jo aivan yliluonnollisen tulehdusmaiseen hohtoon. Paljassorminen tyttö veti nopeasti pipoaan syvemmälle päähänsä ennen kuin piilotti palelevat näppinsä takaisin tunikansa piiloon.
"Minne nyt", vihersilmä kuiskasi itsekseen huivinsa takaa yrittäessään katsella ympärilleen. Tuuli puski takaapäin, mikä teki eteen katsomisesta helpompaa, vaikkakin kylmäsi nuoren tytön niskaa inhottavasti. Tietenkään kouluttajalla ei ollut aavistustakaan mihin hänen olisi pitänyt mennä kaupunkiin päästäkseen, mutta itsepintaisesti saapasjalka otti lisää askelia eteenpäin, jättäen syvät jäljet hankeen perässään. Hän kipristeli varpaitaan saappaittensa sisällä, sillä ohuet sukat eivät juuri tukeneet lämmön ylläpitämistä, vaikka saappaat paksut olivatkin.

Samassa valtava tuulenpuuska yllätti tytön. Hetken Niniria onnistui pitelemään itseään jaloillaan, mutta puuska pysyi voimakkaana ja painostavana, kuin se olisi suunnattu suoraan kouluttajaan. Kiljahtaen vihersilmä kaatui hankeen, saaden yhäkin hyytävän kylmää lunta ja tuulta ylleen.
"Apua!" Paine sai Ninin huutamaan, sillä tyttö ei kyennyt liikkumaan. Hän ei huomannut, kuinka Powder Snow:n aiheuttama Jynx lipui lumimyrskystä hullaantuneena lähemmäksi kouluttajaa syöksien yhäkin voimakkaasti tuulta ja lunta huultensa välistä.

][ To the rescue ~! ][

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by narri on Oct 14, 2011, 10:40am

Cin oli aloittamassa juuri vaivalloista tarpomista, kun oli kuulevinaan jostain summittaisesti vasemmalta hiljaisen huudon. Oliko joku muukin hullu kuin vain tämä ja Reliam uskaltautuneet myrskyyn ? Ja mikä oli todennäköisyys muihin törmätä. Mutta vaikka tyttö olikin melko varma siitä, että oli kuullut harhoja tämä oli oppinut, että apua ei pitänyt evätä keltään. Parempi oli aina tarkistaa, jos oli epävarma.
"Kuulitko ?" kouluttaja kysäisi pyörätuolitoveriltaan ja oikeastaan odottamatta vastausta muutti suuntaansa ja lähti vaivalloisesti ja kiireessä tarpomaan vähän sivuun suunnasta. Oli hankala koettaa olla vauhdikas, kun lunta oli tosiaan puolisääreen ja tuuli halusi kaataa kumoon. Cin vilkaisi taakseen, toivoen tosissaan Reliamin seuraavan perässä. Tyttö tiesi kahden pokemonin tiimillään selviävänsä kyllä yksinkin myrskyssä, mutta miehellä ei ollut kuin scyther. Ainakin ruskeahiuksinen raivasi jonkinlaisen kulkuväylän myös pyörillä liikkuvalle toverilleen tarpoessaan eteenpäin.

Ilmeisesti Cinin kuulo oli kuitenkin ollut oikeassa, sillä ei kovin pitkänkään matkan päässä näkyi lumessa möykky ja lumimyrskyn ilmeisen sekapäiseksi saama jynx, joka hönki suustaan tuulta ja lunta minkä kerkisi. Ilmeisesti... ihmisen päälle ? Joka tapauksessa jynx oli huomannut kouluttajan ja tuli ilmeisesti vieläkin sekaisemmaksi, silmiin syttyen hullu kiilto. Cin oli siirtänyt pokemoninsa taskuunsa ja nyt tuo nappasi nopeasti kovia kokeneemman pallonsa ja vapautti Adennen, joka oli kahdesta pokemonista vahvempi ja pärjäisi paremmin näin aluksi yksi.
"Water gun !" tyttö komensi samlla kun lähti juoksemaan kohti lumimöykkyä, joka siis ilmeisesti olikin joku, joka oli jynxin avustuksella kaatunut lumeen. Normaalisti uppiniskainen mudkip tuntui käsittävän tilanteen vakavuuden, vaikka näyttikin tyytymättömältä. Nopeasti se kuitenkin sylki voimakkaalla paineella vettä suustaan kohti jääpokemonia, joka ei etenemistään pysäyttänyt, mutta ainakin lopetti lumituulensa syöksemisen vesisuihkun osuessa sen suuhun.

( kiirevammausta ilmassa. )

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Oct 14, 2011, 1:51pm

Vaikka Reliam joutui käyttämään etenemiseensä huomattavan määrän keskittymiskyvystään, pani hän Cinin tavoin merkille kauempaa kantautuvan äännähdyksen.
"Ehkä", hän vastasi kääntäessään katseensa jokseenkin epäileväisenä kohti suuntaa, jolta ääni oli kuulunut... Tai jolta mies ainakin kuvitteli sen kuuluneen. Ellei silmälasipäinen tyttö olisi vahvistanut hänen havaintoaan ja lähtenyt tarpomaan mahdollista möykkää kohden, olisi pyörätuolipotilas todennäköisesti vain jatkanut olkiaan kohauttaen matkaansa. Hän kun ei ollut ihan sitä tyyppiä, joka tuntisi tarvetta käydä auttamassa jokaisen pulaan joutuneen heppulin takaisin jaloilleen - etenkään, kun hänellä ei ollut mitään varmuutta siitä, oliko hangen keskellä kaksikon lisäksi joku vai ei.

Vaan koska Cin nyt kuitenkin näytti poikkeavan polulta (jota tosin juuri nyt ei poluksi tunnistanut) lähti Reliam tämän perään lähinnä uteliaisuudesta. Jonkin aikaa toverinsa tekemää uraa pitkin kuljettuaan sai mieskin näköpiiriinsä jotakin, josta ilmeisesti se aiempi ääni oli ollut peräisin. Nuorukainen koetti silmiään siristellen nähdä paremmin mistä oli kyse, sillä hänestä vaikutti hämäävästi siltä, kuin lyhyt naikkonen olisi puhaltanut tuulta ja lunta jonkun hankeen kaatuneen päälle. Vasta Cinin kaivaessa poképallonsa esiin mies tajusi ettei hyökkäävä osapuoli olutkaan ihminen, vaan pokémon! Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt jynxiä eikä olisi osannut sitä nytkään oikealla nimellä nimittää, mutta ainakin pokémoniuden tajuaminen toi jotakin järkeä hullulta aluksi vaikuttaneeseen näkymään.
"Jo nyt on touhua", mies päivitteli itsekseen ja kääntyi hänkin kaivamaan repustaan esiin kellertävällä merkillä merkityn sport ball -poképallon. Pallon löytyessä hän kuuli Cinin jo komentavan oman otuksensa hyökkäykseen, mutta päättäen silti ottaa osaa tapahtumiin vapautti Reliam pallosta ainokaisen pokémoninsa, Saramu-scytherin.
"Ötökkä, mene kaivamaan tuota lumeen kaatunutta esiin", mies karjaisi rukoilijasirkan materialisoiduttua hangelle. Hetken hyytävää ympäristöä katseltuaan pokémon tajusi mitä kouluttajansa tarkoitti, ja lähti siipiään voimalla räpyttäen lentämään kohti ihmisolentoa, jonka luo myös Cin vaikutti olevan matkalla. Scyther oli kuitenkin nopea olento ja ehätti näin ollen paikalle jonkin verran ennen tyttöä.
"Skaa-ai?" hyönteinen äännähti huolestuneena laskeutuessaan ja alkaessaan työnnellä nietoksia pois muukalaisen päältä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Oct 27, 2011, 7:23pm

Aika, jonka Niniria joutui avuttomana viettämään jynxin Powder Snown jäätävän kylmissä kynsissä tuntui pitkältä. Ensimmäisen huutonsa jälkeen hän ei kuitenkaan saanut toista avunhuutoa aikaiseksi. Tytöstä tuntui, kun hän olisi hissuksiin ruvennut jäätymään niille sijoilleen. Keuhkot, sydän, koko elimistö ihoineen luineen tuntui hetki hetkeltä kankeammalta, kunnes yhtäkkiä paine loppui. Kylmissään hytisten mekkopukeinen jäi kuitenkin pienten kinosten alle, jotka hyökkäys oli saanut aikaan, vain huomatakseen kuinka häntä alettiin rivakkaan tahtiin kaivamaan ylös kuolinkolostaan. Helpottunut olo tulvahti hyisen kouluttajan sisään hänen hissuksiin paljastuessa lumen seasta ja päästessä sitten joten kuten jaloilleen, vaikkakin yhä hyvin kalpeana ja huulet sinisinä. Vieläkään Nini ei kuitenkaan saanut ilmaistua kiitollisuuttaan. Hieman hämmästyneenä, vaikkakin enemmän huojentuneena hän katsoi scytheriä ja lopulta koko paikalle kerääntynyttä porukkaa. Pyörätuolilla vaikeannäköisesti rullaavaa miestä ei mekkopukeinen tunnistanut, mutta toinen kouluttaja oli hänelle entuudestaan tuttu.
"Cin", pääsi hyvin hiljaisena kuiskauksena kohmeisten huulien välistä Ninin hämmästellessä jälleennäkemistä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Nov 28, 2011, 8:15pm

// narri, jos ja kun saat koneongelmasi ynnä muut probleemat pois päiväjärjestyksestä hyppää toki takaisin messiin, mutta tämä peli on seisonut jo sen verran pitkään, että me Tahmiksen kanssa autohittaillaan nyt vähäsen ja jatketaan toistaiseksi kahteen pekkaan! ^^' //

Jynx ei näyttänyt ollenkaan tyytyväiseltä saadessaan vesisuihkun kasvoilleen, ja avuttomaksi vastustajaksi osoittautuneen tytön sijasta se suuntasikin nyt huomionsa kohti uutta kiusankappaletta. Mudkipin joutuessa vetämään henkeä keräsi myös jääpokémon voimansa ja puhalsi entistä hyisemmän puhurin kohti sinistä vesiolentoa - vallan kohtalokkain seurauksin. Adennen ärähtäessä kivusta käänsivät niin Reliam kuin pokémonin varsinainen kouluttajakin katseensa tätä kohden vain nähdäkseen, kuinka tämän takajalka oli jäätynyt kiinni hankeen.

Hetken tilanne näytti hieman kauempaa tapahtumia seuraavasta Reliamista melko toivottomalta, mutta siirtäessään huomionsa taas näyttämön toiselle puolen sai hän havaita, että ainakin kinoksiin haudattu nuorukainen oltiin saatu pois pinteestä. Näin ollen rukoilijasirkka oli kaiketi vapaa liittymään mukaan taistoon.
"Saramu, pidä tuo hemmetin otus loitolla! Tee se uusi isku, se... Pursuit!" mies karjui ja huitoi kädellään villisti powder snownsa jälleen keskeyttänyttä jynxiä kohden. Villipokémon tajusi saavansa vastaansa jälleen tuoreen vihollisen, mutta hyönteinen oli silti etulyöntiasemassa olevaa taistelupariaan nopeampi ja singahti lentoteitse suoraan tätä kohden, ennen kuin jynx ehti valmistella uutta iskua. Saramun täräyttäessä itsensä voimalla kohti dark-tyypin iskuille heikkoa pokémonia lähti Cinderella tarkastamaan mudkipinsä kuntoa, kun taas Reliam rullaili ilme tiukkana kohti hangesta kaivettua tuntematonta tyttöä.
"Onko sinulla pokémoneja? Tässä nimittäin tarvittaisiin nyt vähän tukea", pyörätuolitoveri kysyi käskynomaisesti pinkkitukkaiselta nuorikolta.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Nov 28, 2011, 9:22pm

Isku oli selkeästi saanut aikaan jonkinlaisen kolauksen Ninissä, sillä kovin lamaantuneen ja hyisenoloisena tämä vain tuijotti ottelua ja Ciniä, eikä tuntunut juurikaan ymmärtävän, mitä hänen ympärilleen kaiken kaikkiaan oli meneillään ja kuinka vakava tämä tilanne oikeastaan oli, miten mekkopukeisen olisi oikein kuulunut toimia. Vesipokemonin jalka jäätyi kiinni hankeen jynxin voimakkaan jäähyökkäyksen ansiosta ja scytherin käydessä häiritsemään jääpokemonia havahtui pipoonsa ja huiviinsa hautautunut tyttö lopulta, kun sille huudettiin ja vieläpä melkoisen kovakouraiseen sävyyn.
"Häh?" Nini älähti ja katsoi pyörätuolissa istuvaan mieheen, joka ilmeisesti oli osoittanut sanansa hänelle. Samassa sanojen tarkoitukset imeytyivät tytön kohmeiseen tajuntaan ja tämä alkoi liikkua, repäisten reppunsa sulavasti selästään ensiliikkeekseen.
"On, tottakai! Anteeks!" Kouluttaja parahti häkeltyneenä ja hieman säikähtäneenä hänen alkaessa tajuta hetki hetkeltä paremmin tilanteen päälle. Repustaan punapää kaivoi esiin spoinkkinsa pokepallon, sillä vaikka Berul ei ollut hänen kahdesta pokemonistaan se kokeneempi, oli sillä paksu rasvakerros, joka auttaisi sietämään tämän myrskyn ja ärtyneen jynxin hyytävyyttä. Nopeasti mekkopukeinen laajensi pallon ja päästi pokemonin materialisoitumaan ulos.
"Spoin!" Myrskyn keskelle ilmestynyt possu äännähti hämmästyneenä huomatessaan millaiseen ympäristöön se oltiin tuotu.
"Berul, sinua tarvitaan!" Nini hoputti pokemoniaan tilanteen tasalle ja osoitti kohti taistelutannerta, jolla jynx, mudkip ja scyther kukin suorittivat omaa osaansa.
"Tee Psywave!"
Vaikkakin yhä tilanteesta hämmästyneenä, kävi Berul pomppimaan vieterillään lähemmäksi kohdettaan ja lähelle päästyään ryhtyi luomaan valoaaltoja kohti jynxiä. Raivoisaan jynxiin, joka psyyketyyppinsä ansiosta oli puolittain immuuni spoinkin hyökkäykseen, ei psywave tehnyt kummempaa vaikutusta.
"Hitsi", mekkopukeinen nurisi paikoiltaan, sillä Berul ei osannut mitään muutakaan käyttökelpoista hyökkäystä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Nov 30, 2011, 12:44am

Pinkkitukka ei näyttänyt heti pääsevän tilanteen tasalle, ja vaikka se tytön äskeisen rankan kokemuksen huomioon ottaen ihan ymmärrettävää olikin, pyöräytti Reliam turhautuneena silmiään. Häntä ei kiinnostanut toistaa sanojaan tapahtumista pihalla olevalle surusilmälle, joten olikin vallan hyvä, että hetken miettimisen jälkeen tämä tajusi itse mitä häneltä odotettiin. Pokémonin tullessa esiin pallostaan seurasi pyörätuolimies kiinnostuneena olennon materialisoitumista, vaikkei hän prosessin loputtuakaan osannut sanoa oikein mitään näkemästään kummallisesta possusta. Miksei kenelläkään oikeasti voinut olla pidgeya tai rattataa, jonka pokémonien suhteen varsin sivistymätön miekkonenkin olisi tunnistanut?
"Skaa?" Saramu huusi kysyvästi toettuaan tekemästään iskusta, mikä sai kouluttajansa kääntämään huomionsa oman holhokkinsa pariin. Tyhmä - tai oikeastaan vain tottelevainen - ötökkä kun ei tainnut osata tehdä mitään ilman erillistä käskyä.
"Jatka nyt vaan! Tee vaikka uusi pursuit!" mies ärjyi hieman tarpeettomankin kovalla volyymilla, joka kuitenkin teki tehtävänsä ja sai scytherin jälleen liikkeelle. Hyönteisen harmiksi hänen taisteluparikseen lähetetyn spoinkin juuri suorittama isku ei tosin saanut jynxissä aikaan järin mittavaa vahinkoa, joten jääleidi ehti jättää psyykeaallon omaan arvoonsa ja jopa huojahdella pois lentäen hyökkäävän Saramun reitiltä. Pursuitin missaamisessa ei tosin ollut siinäkään vielä kylliksi, sillä scytherin syöksyessä ohitse kurotti jynx pitkän kielensä tätä kohti ja syöksi vastustajansa epätasapainoon lick-iskulla. Hyökkäys ei ollut voimakeino sieltä hurjimmasta päästä, mutta sai kuitenkin Saramun tuiskahtamaan päistikkaa hankeen.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Nov 30, 2011, 11:29pm

Jynx ei tuntunut kiinnittävän huomiota possuun, joka epätoivoisesti pyrki parhaansa mukaan kuitenkin uhittelemaan ja lannistamaan jääpokemonia hyökkäyksensä jälkeen. Kenties ihan omaa älykkyyttään oli jääneito enemmän keskittynyt ötökkäpokemoniin, joka kouluttajansa käskemänä kävi uudelleen hyökkäykseen. Scytherin uudempi yritys ei kuitenkaan tehnyt tulosta vaan sen sijaan jynx heitti vastustajansa kielensä avulla hankeen.
"Eikä!" Nini henkäisi pyörätuolimiehen viereltä. "Psywave uudelleen!"
Yhtään odottelematta spoink kävi tuottamaan vaaleita psyykeaaltoja uudelleen jääpokemoniin, joka oli ötökästä eroon päästyään viimeinkin osoittanut tiedostavansa possun läsnäolon. Yhä aaltojen osuessa siihen, kääntyi jynx tuon puoleen ja pusersi toisen liiloista käsistään nyrkkiin, ryhtyen sitten keräämään siihen jonkinlaista sinertävää voimaa.
"Se hyökkää!" Mekkopukeinen huudahti Berulille, joka sinnikkäästi yhä keskittyi luomaan jotain reaktiota jääpokemoniin omalla hyökkäyksellään. Samassa jynx latasikin nyrkkinsä taakse ja turhan hitaasti ajatellut spoink sai sen ice punchista naamalleen.
"Spoiiin!" Pokemon vinkaisi kimeästi iskun alta, saaden kouluttajansa reagoimaan välittömästi kaivamaan toisen pokepallonsa esiin. Pian pallosta materialisoitui ulos pichu, joka oli ympäristöstään lähes yhtä ymmällään kuin pokemontoverinsa aikaisemmin. Nini ei kuitenkaan antanut sille aikaa kasata tilannetta yhteen.
"Chiven, thunder wave jynxiin!" Mekkopukeinen huusi sähkörotalle epätavallisen vakavoituneeseen ja hätäiseen sävyyn. Chiven jäi hetken mukamas kouluttamattomana ja itsenäisenä vain pälyilemään kouluttajaansa ja tämän vierellä istuvaa tuntematonta miestä, mutta älytessään katsoa, mitä oikein oli meneillään, pichu tajusi käydä toimiin ennen kuin kouluttajansa ehti kehottaa uudelleen. Sähkörotta keräsi sähkövarantojaan kokoon uhkaavasti äännelleen samalla kun jynx nousi toistaiseksi tyrmänneensä spoinkin yltä, eikä kerennyt tehdä elettäkään siirtyäkseen, kun sai jo maistaa Chivenin lamauttavaa hyökkäystä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Dec 1, 2011, 10:17am

Saramun epäonnistuminen sai Reliamin ärähtämään äkäisesti ja nykimään nyrkkiin puristuneita käsiään siihen malliin, kuin miehen olisi tehnyt mieli motata jotakuta. Vihaisesta ilmeestään oli vallan mahdotonta päätellä, olisiko hän valikoinut mieluummin kohteekseen jynxin vai scytherin.
"Ylös! Ylös kuin olisi jo!" nuorukainen ärjyi spoinkin yrittäessä selvitä yksin vastustajansa kanssa. Kuuliaisesti sirkka nousi itsekseen sirittäen jaloilleen ja pudisteli enimmät lumet yltään sekä kääntyi takaisin taistelutannerta juuri parahiksi nähdäkseen, kuinka jynx teki meediopossusta selvää jälkeä. Vaikka Saramu pysytteli lajilleen ominaisesti ulkokuoreltaan varsin ilmeettömänä, välähti silmissään huoli taistelutoveriaan kohtaan. Mitään ei niin pyörätuolimies kuin hyönteisensäkään ehättänyt kuitenkaan tekemään, ennen kuin pinkkitukkainen tyttö jo lähetti jonkinsorttisen sähkörotan mukaan otteluun ja Reliam sai aihetta todeta pikaisesti mielessään, että hänenkin pitäisi kaiketi hankkia itselleen toinen pokémon rukoilijasirkan seuraksi. Ei sillä, että hän olisi edelleenkään ollut turhan kiinnostunut osakseen langenneesta kouluttajan urasta, mutta tällaisissa tilanteissa lisävoimasta olisi vain ollut kiistatonta hyötyä.

Chiveniksi kutsutun jyrsijän täräyttäessä sähkövarauksensa jynxiin tuntui jääpokémon ensimmäistä kertaa tajuavan, miten järisyttävä määrällinen ylivoima sillä oli vastassaan. Pudotessaan nimeään toistellen kontalleen käänteli olento tyhjältä vaikuttavaa katsettaan neljän pokémonin välillä ja ymmärsi, että vaikka se olisi eittämättä päihittänyt jokaisen noista rääpäleistä reilussa kaksinkamppailussa, ei se ehtisi hoidella kaikkia mitenkään samaan aikaan, ei etenkään lamaantuneena. Niinpä oli aika suorittaa taktinen peräytyminen.
"NYT! Nyt se pursuit, nyt siitä on jotain hyötyäkin!" Reliam huusi ja suorastaan hyppi tuolillaan huomatessaan, että ihmismäinen pokémon kääntyi lihakset sähkövarauksen vaikutuksesta nykien ympäri ja koetti kontata vaivalloisesti pakosalle. Saramukin näki tilanteen ja syöksyi voimansa keräten jynxin perään, eikä aikaakaan kun ötökkä jo tömähti kohteeseensa ja molemmat pelmahtivat päistikkaa lumihankeen - jynx tajuntansa menettäneenä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Dec 7, 2011, 11:14am

][ 1 taso Chivenille ja Saramulle. Montakos olisi tähtäimessä? Tahtoisin ainakin yhden molemmille vielä (Berulille ja Chivenille) niin ei tarvitse Zaumlassa grindailla 15. asti ][

Miehen töykeän armottomat karjunnat scytherille saivat Ninirian mulkaisemaan pyörätuolisetää pahasti. Ötökkä yritti varmasti parhaansa, ei sille saanut huutaa noin! Mekkopukeinen veti pipoaan paremmin päähänsä ja seurasi, kuinka Chiven suoritti iskunsa onnistuneesti lamauttaen jynxin samalla. Jääleidi hyytyi paikoilleen ja luhistui hankeen, lähtien sitten tappionsa ymmärtäneenä pakoyritykseen. Scyther kuitenkin osoittautui hyödylliseksi hyökkäämällä lamaantuneen jynxin kimppuun uudelleen ja päättäen sen reissun tältä erää siihen.
"Jes! Hyvä scyther!" Nini tuuletti pinkaistessaan samassa juoksuun. Chiven oli oman hyökkäyksensä jälkeen suunnannut samaan suuntaan kuin kouluttajansa nyt, loukkantuneen spoinkin tykö.
"Spoin.." "Pii?"
Sähkörotta katsoi pyöreää ystäväänsä huolestuneena. Paksun rasvakerroksen ansiosta kylmyys ei ollut pureutunut siihen, mutta pokemon oli vielä jokseenkin huonossa vedossa saamansa tällin ansiosta.
"Miten kävi, Berul?"
Tyttö kyykistyi possun vierelle ja poimi sen hellästi syliinsä. Nini oli onnellinen, että Berul oli sentään tajuissaan. Se oli useimmiten hyvä merkki. Hän koetti sivellä otsaa, johon jynx oli iskenyt nyrkkinsä, mutta possu väisti tytön kättä.
"Siihen taitaa sattua vielä?"
Berul nyökkäsi ja samassa huomasi rakkaan helmensä puuttuvan. Loukkaantuneenakin se ryhtyi räpiköimään kouluttajansa sylissä.
"Pii."
Chiven ojensi helmen kaverilleen harvinaisen tottelevaisena, kuin se vihdoinkin olisi oppinut jonkinlaista tilannetajua. Psyykepokemon nappasi helmen lyhyisiin käpäliinsä ja rutisti sitä huojentuneena.
"Hyvin tehty, Chiven", Nini kehui pichua ja ojentui silittämään sen pörheää päätä leikkisästi.
"Pichu!"

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Dec 7, 2011, 2:38pm

// Ootas kun laskeskelen... Nyt Saramu olisi tasolla 11, joten kyllä sille yksi tai kaksikin lisävoittoa olisi ihan hyvästä. Vyörytetään siis vielä lisää jääotuksia messiin! //

Koska pinkkitukka näytti ottavan kinoksiin tömähtäneen Saramun kehumisen vallan mielellään hoitaakseen, sai Reliam hyvän syyn pidättäytyä pokémonin ylistämisestä ja keskittyä vain myhäilemään tyytyväisenä itsekseen, kuin olisi ollut itse mättämässä kummallista jääleidiä ketoon. Scyther ei kuitenkaan omistajansa vaitonaisuudesta välittänyt, vaan otti hyvillään vastaan sen mitä tarjottiin: vieraan tytön tuuletuksen, joka sai jaloilleen jo hieman kylmettynein liikkein nousevan hyönteisen sirittämään onnellisena.

Tilanteen rauhoittuessa ja Ninin lähtiessä hoivailemaan kasvattejaan kääntyi Reliam sen sijaan Cinin ja tämän jääiskun vaikutuksista kärsivän vesipokémonin puoleen.
"Saatko sitä irti? Meinaan, että jos ei muu auta, niin ehkä tällä kertaa olisi vähän niin kuin pakko turvautua sen ponisi liekk--"
"SMOOO-OOO!" Miehen lause keskeytyi, kun jonkin matkan päässä nietosten takaa esiin kurkistava pikkuruinen olento alkoi huutaa melkoisella volyymillä. Niin Reliam kuin Saramukaan ei ollut aikaisemmin havainnut koko otusta, mutta nyt sen alkaessa kiljua kuin syötävä, oli moista vähän vaikea jättää enää huomiotta. Kyseessä oli smoochum - turpiinsa saaneen jynxin jälkeläinen, kuinkas muutenkaan - joka oli pysytellyt piilossa aina kehittyneemmän muotonsa kukistumiseen asti.
"Mitä hittoa? Onko noita vielä lisää?" pyörätuolipotilas päivitteli yrittäessään tiirailla lumituiskun lävitse mesoavaa pokémonia. Tämä ei näyttänyt yhtä vahvalta tai kookkaalta kuin toverinsa, mutta sen sijaan pikkuisella oli apunaan joukkovoimaa. Huutonsa houkutteli nimittäin paikalle muitakin lähitienoon jääolentoja, ja pian kinosten takaa ihmisjoukkoa tuijotteli smoochumin lisäksi myös niin swinub kuin snoruntkin, ja ellei palosireenin tavoin kiljuvaa pokémonia pian hiljennettäisi, saapuisi paikalle varmasti vielä muitakin.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Dec 9, 2011, 9:01am

Hellyydenosoitusten päätteeksi Nini nousi kyykkyasennostaan, saaden samalla päälleen törkeän huutamisen. Korvien lähes lyödessä itsensä lukkoon kääntyi tyttö, kuten pokemoninsakin, katsomaan piilostaan paljastunutta smoochumia, joka ei selvästikään ollut mielissään siitä, mitä kouluttajat olivat sen vanhemmalle tehneet. Chivenin alkaessa jo kipunoida toisen vauvapokemonin huutamisesta, huokaisi punapää säälivästi. Oli inhottavaa, että pienokainen oli nähnyt jynxin pyörtyvän. Samassa tytön katseeseen kiinnittyi kuitenkin myös kaksi muutakin paikalle saapunutta jääpokemonia, jolloin mekkopukeinen jo turvaa hakien lähti peruuttamaan takaisin pyörätuolimiehen ja Cinin luo.
"Chiven, thunder wave! Hiljennä se!" Nini huikkasi valmistautuneelle pichulleen, joka mitään odottelematta vapautti lataamansa sähkön smoochumiin. Pokemonin keskittyessä huutamiseen, osui isku siihen täydellä tehollaan ja aiheutti lamaantumisen, jolloin korvia riipivä huutokin hiljeni hyvin äkkiä. Akkujaan ladaten Chiven asteli toisten luo varuillaan, sillä swinub ja snorunt eivät vaikuttaneet liian tyytyväisiltä sen tempusta.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Dec 12, 2011, 10:23pm

Lilankirjavan pokémonin rääkyminen taukosi viimein, kun Chiven täräytti tätä samaisella ukkosiskulla, joka oli suuremmankin jääotuksen iskenyt ketoon. Toverinsa molemmin puolin seisovat snorunt ja swinub kavahtivat kauemmaksi hankeen kaatuvasta pienokaisesta, mutta pakoon nämä eivät sentään pötkineet. Karkaamisen sijasta olennot päättivät lähteä rynnimään suoraan kohti hyökkääjiään, ja eriskummallisen näköinen snorunt päästi vielä mennessään yhden lyhyen kiljahduksen, joka sai kahden sneaselin kohottamaan päätään kouluttajajoukkion toisella puolen. Ihmiset olivat jääneet pienten mutta lumimyrskyn vahvistamien elementtieläinten piirityksen keskelle.

Juuri Reliamin aikoessa karjaista jonkinlaisen puolustautumiskäskyn ilmoille nousi kasvattinsa yllä kyykkinyt Cin viimein pystyyn ja piteli kaikkien onneksi jäästä irronnutta pokémonia sylissään. Pitkään hän ei kostonhimoista mudkipia kuitenkaan hoivaillut, vaan päästi sen takaisin hangelle ja lähti tämän kanssa kohti taempana vartovia sneaseleita. Silmälasipäinen tyttö huusi pitävänsä näädät loitolla, mutta otuksetpa päättivätkin hajaantua, jolloin toinen niistä lähti kaartamaan kohti snoruntin ja swinubin hyökkäysrintamaa ja toinen houkutteli ärtyneen Adennen peräänsä. Reliam ei ehtinyt jäädä seuraamaan tapahtumia sen tarkemmin, mutta viimeinen näköhavaintonsa koostui lumimyrskyn sekaan kaikkoavasta Cinderellasta ja pokémonkaksikosta, ennen kuin hän käänsi päänsä huomattavasti uhkaavampaa näkymää kohden.
"Ötökkä, Saramu! Me hoidetaan tuo saakelin jääsika! Quick attack!" mies viimein karjaisi raivolla, joka kieli hänen omaavan syviä henkilökohtaisia kaunoja swinubin evoluutiolinjaa kohtaan. Scyther totteli ja syöksyi käsiterät ojossa silmät kiinni eteenpäin jyräävää possua, aikomuksenaan katkaista tuon eteneminen mahdollisimman nopealla hyökkäyksellä siihen paikkaan.

// Pelasin narrin nyt tälleen tykkänään ulos, kun hän kerran päätti ropesta erota. //

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Dec 17, 2011, 7:56pm

"Pii-i!"
Niniria käänsi katseensa takaisin taistelurintamalle pichunsa hätääntyneen huudon johdosta. Samassa hän tajusi snoruntin ja swinubin lähteneen hyökkäykseen - ja Chivenin pakenevan niitä huomattavan väsyneenä laukomastaan sähkömäärästä. Mekkopukeinen piteli uupunutta spoinkia sylissään ja tiesi, ettei sekään kykenisi aivan vielä ottamaan uusia tällejä vastaan. Tytön tekniikkaan kuului pelata varman päälle, joten nyt se ei tiennyt enää mitä tehdä. Chiven ei osannut ainuttakaan vahingoittavaa ei-sähköhyökkäystä.
Täten punapää loi katseen seuralaisiinsa. Ciniä ei kuitenkaan enää pyrytyksessä näkynyt, vaikka häntä kouluttaja ennemmin olisi hakenut kuin pyörätuoliinsa vangittua, vihaista miestä. Mies oli nyt kuitenkin ainoa, jonka mekkopukeinen katseellaan tavoitti ja samassa hän syöksyikin hoitamaan tilanteen scytherillään.
Ninin katse kääntyi takaisin kaksikkoon, jotka jahtasivat lumessa jokseenkin kömpelösti juoksevaa pichua. Nopealiikkeinen ötökkäpokemon tavoitti ne nopeasti ja sai kuin saikin ruskean possun pysäytettyä paikoilleen hyökkäyksellään, jos ei jopa pakitettua. Snorunt kuitenkin jatkoi etenemistään jo lähes Chivenin tavoittaen.
"Äh", Niniria vaikersi harkitessaan keinoa pelastaa sähkörottansa. "Tee charm!"
Epäuskoisena pichu pysäytti juoksunsa ja pienen sekunnin ajan ehti katsoa kouluttajaansa kuin jonkinlaista idioottia, kunnes tajusi itsekin, että tilanteessa ei voinut muuta. Hyökkääjän sukupuolesta huolimatta Chiven otti raivoisan urossnoruntin halaukseensa ennen kuin se itse ehti hyökätä pichua vastaan.
"Piii.." Vauvapokemon henkäisi suloisesti jääpokemonia syleillessään, saaden sen melkoisen häkeltyneisyyden valtaan. Snoruntin mustat kasvot kääntyivät jonkinlaiseen punehdukseen ja hymyyn, eikä se Chivenin päästäessa irti kehdannut kuin leikkisästi näykkäistä pichua alunperin suunnitteleman raivoisan bitensä sijaan.
Päätöksestään hieman itsekin nolostuneena mekkopukeinen katsoi sivusta, miten usein niin mukamas kovapäinen sähkörotta alentui halailemaan toista pokemonia. Temppu kuitenkin onneksi tepsi, jolloin Chiven sai osakseen vain hellää nakerrusta. Samassa punastuneen jäähattupokemonin takaa loikkasi paikalle ennättänyt sneasel, joka häijynä olentona kävi oitis pahaa-aavistamattoman pichun päälle.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Dec 21, 2011, 2:14am

Saramu rysähti ruskeaa sikaa vasten, mikä sai lumen jälleen pöllyämään ja swinubin jäämään jälkeen toveristaan. Tilanteen tasalle päästyään otus suuntasi huomionsa kohti scytheriä ja päätti voivansa tehdä oman osansa kostoiskusta hoitelemalla tuon vihreän hyönteisen pois päiväjärjestyksestä.
"Uusi quick attack! Survo se karvakasa!" Reliam karjui niin että sylki lensi, mutta olipahan ärjymisellä ainakin toivottu vaikutus rukoilijasirkkaan. Nyt swinub oli kuitenkin aiempaa paremmin valmistautunut, ja hyönteisen hyökätessä keskitti possu voimansa ja otti iskun vastaan sen tuottamasta täräyksestä liiemmin hätkähtämättä. Pyörätuolissa istuvalla nuorukaisella ei ollut hajuakaan mitä villipokémon puuhasi, mutta tosiaseessa otus oli turvautunut endureen, jonka ansiosta siltä ei kulunut tällä kertaa liikaa aikaa nopeasta iskusta toipumiseen, vaan se saattoi käydä saman tien vastahyökkäykseen. Niinpä swinub veti keuhkoihinsa ilmaa ja puhalsi sen ulos jäisenä lumipuhurina, joka iski suoraan vasten lähellä olevaa Saramua.
"Skaitheeeer!" powder snowsta osumaa ottava hyönteinen huusi jäädessään lumiryöpytykseen, joka ei onneksi ollut yhtä vahva kuin jynxin suorittama kauhistus, mutta joka teki kuitenkin varsin pahaa vahinkoa. Jäätyypille heikko scyther kaatui iskun loputtua kyljelleen hankeen.

Samaan aikaan Chiven valloitti omaa hyökkääjäänsä lempeällä halauksella, josta Reliam ehätti nähdä vain lopun hänen tiiraillessaan, voisiko sähköhiiren suunnalta olla odotettavissa minkäänlaisia apuja. Pian sneasel loikkasi kuitenkin keskeyttämään tilanteen, mistä syystä nuorukaiselle ei jäänyt turhaa aikaa pohtia näkemänsä kummallisen skenaarion järjellisyyttä tai järjettömyyttä.
"Eikö siitä sinun porsaasta ole tappelemaan? Ei tästä kahdella pokémonilla tule nimittäin lasta ei paskaa! Niitä on ties kuinka monta vastassa!" mies huusi jo jokseenkin epätoivoisena pinkkitukalle samalla, kun Saramu koetti kaikin voimin kammeta itseään jähmeästi ylös hangesta.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Dec 21, 2011, 10:50pm

Paljon pichua nopeammin huomasi sen kouluttaja häijyn sneaselin, joka oli jo hetken ehtinyt seurailla snoruntin ja Chivenin törmäystä ennen kuin päätti tehdä sisääntulonsa. Pimeyspokemon päästi pelottavan huudon hypätessään ihastuneen snoruntin takaa esiin, saaden Chivenin uudelleen varpailleen, mutta ennen kuin vauvapokemon ehti pakoon, otti sneasel terävät käpälänsä käyttöön. Fury Swipes pääsi viiltämään sähkörottaa ensin päälakeen ja toisella vedolla koetti repiä pakenevan pichuin korvaa mukaansa.
Niniria hätkähti miehen käydessä ärjymään hänelle uudelleen ja huomasi samassa, ettei scytherkään ollut parhaimmassa tilanteessa swinubin kanssa. Tämä lumimyrsky oli tosiaan saanut jääpokemonit aivan ylivoimaisiksi. Mekkopukeinen kurtisti kulmiaan ja hautasi leukansa ja suunsa swinub-huivinsa taa piiloon, samalla psyykepossuaan rutistaen.

"Spoin! Spooin!" Pokemon tuhisi tuohtuneena kouluttajansa sylissä, herättäen Ninin huomion. Spoink ei ollutkaan niin huonossa hapessa kuin tyttö oli olettanut. Possu tärisi halusta käydä noiden ilkeiden pokemonien kimppuun. Erityisesti sneaselin, joka kynsillään huitoi Berulin kaveria pienen etäisyyden päässä.
"Okei," mekkopukeinen puuhkaisi huivinsa takaa ja antoi pokemonin hypätä sylistään, jolloin se lähti oitis loikkimaan paksuuteensa nähden melkoisen rankkaa vauhtia kohti pichua ja sneaselia. Nini oli kuitenkin sen verran pokemoneista oppinut, että tiesi sneaselin olevan immuuni psyykehyökkäyksille, eikä Berul vielä osannut mitään muuta.
"Hämää sitä!" Tyttö kuitenkin kehotti possun jo tavoittaessa kolmikon. Hämmentynyt snorunt ei oikein tiennyt kuinka olisi menetellyt tilanteessa ja se olikin jäänyt pakenevaa pichua ja sneaselia reilusti jälkeen. Spoink loikkasi Chivenin ja villin sneaselin väliin, jolloin pimeyspokemon pysähtyi ja lopetti hyökkäämisen.
"Snii!" Se kirkaisi uhkaavasti väliintulijalle, joka osaltaan vastasi kirkaisuun omalla vihaisella äänellään. Samalla uupunut sähkörotta pääsi vikkelästi pakoon kouluttajansa luo, jonka syliin se kiipesi nopeasti huohottaen.

Pichun päästyä turvaan, kohdisti Nini katseensa ötökkäpokemonin taisteluun.
"Berul, auta scytheriä!" Mekkopukeinen huusi uuden suunnitelman pokemonilleen, joka pyöreytensä ansiosta onnistui tuuppaamaan sneaselia tehdessään äkkilähdön kohti pinteeseen jäänyttä ötökkää.
"Psywave!"
"Spooiin!"
Possun hypittyä tarpeeksi lähelle, laukaisi se voimakkaita valoaaltoja swinubia kohden. Isku osui loistavasti, sillä powder snowhunsa keskittynyt jääpossu ei ehtinyt varautua uuden hyökkäyksen varalta.
Berulin perässä paikalle juoksi kuitenkin sneasel ja ihastuksensa hylkäämä snorunt, molemmat varsin tuohtuneina.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Dec 22, 2011, 12:54pm

'Me ollaan niin mennyttä', ehti Reliam jo itsekseen tuumata, kun surusilmäinen tyttö näytti toimimisen sijasta vain piiloutuvan kaulahuivinsa sisään. Onneksi pokémonissaan oli kuitenkin kouluttajaa enemmän tarmoa, ja vapaaksi päästyään spoink loikki sisukkaasti avittamaan tovereitaan taistelussa. Saramu oli juuri pääsemäisillään omalla tahollaan tasapainoon, kun swinub jatkoi henkeä vedettyään jäähyökkäystä ja painoi sirkan uudelleen maahan, eikä nopeasti kohmettuvasta hyönteisestä ollut laittamaan hanttiin. Onneksi pichun pelastettuaan psyykepossu tuli kuitenkin tekemään lopun ryöpytyksestä, jolloin Saramu sai viimein tilaisuuden pyristellä kauemmaksi vastustajastaan.
"Ska-kaii..." se huokaisi kiitollisena, joskin väsyneenä Berulille tämän viereen päästessään. Samassa taemmas hetkellisesti jätetyt viholliset kävivät kuitenkin uuteen hyökkäykseen, eikä kaksikko saanut juurikaan aikaa koota voimiaan.
"Tee nyt sinäkin jo jotain!" Reliam huusi ääni kiihtymyksestä kohoten, mikä oli ehkä paras käsky minkä hän saattoi tällä erää holhokilleen antaa. Miehellä kun ei ollut turhan paljon tietoa pokémonien tai näiden hyökkäysten tyyppien suhteista toisiinsa, mutta Saramu itse sentään tunsi ainakin synnyinmaassaan esiintyneiden olentojen heikkouksia ja vahvuuksia sen verran, että tiesi mitä tehdä. Tuhlaamatta aikaa pystyyn nousemiseen scyther heilautti teränsä vauhdilla halki ilman ja lähetti vacuum waven suoraan kohti iholle pyrkivää sneaselia, joka otti tuplaheikkoutensa takia iskun vastaan kivusta kiljuen. Näädän matka tyssäsi siihen paikkaan ja snoruntkin joutui muuttamaan suuntaa taisteluparinsa pyöriessä tyhjiöaallon tainnuttamana toverinsa tielle, joten kumpikaan jääolennoista ei päässyt suin päin iskemään kiinni rinta rinnan hangessa jämittävään Saramuun tai Beruliin.

Uskaltamatta suurin piirtein edes hengittää puri Reliam hampaitaan voimalla yhteen ja puristi nyrkkejään vasten tuolin käsinojia, kun pahasti tappiolla ollut ihmisiä puolustavien pokémonien tiimi sai kuin saikin ainakin yhden hyökkäysaallon katkaistuksi. Taistelu ei tokikaan ollut vielä ohi, mutta nyt tilanne oli edes tasan: mukana olivat yhä rättiväsynyt scyther, sähkönsä loppuun käyttänyt pichu ja voimiltaan muuten vain varsin heikko spoink, sekä lamaannuksensa kanssa kauempana kamppaileva smoochum, pichuun ihastunut snorunt ja jokusen iskun jo vastaanottanut swinub.
"Se on nyt sitten yksi yhtä vastaan, ja se swinub on edelleen meidän", pyörätuolimies murahti vakavana. Kun hengenvaarallisimmasta tilanteesta oltiin selvitty, tuntui kosto hänen jalkansa murjoneen pokémonin koko evoluutiolinjaa kohtaan jälleen kummallisen tärkeältä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 4, 2012, 2:49pm

][ Loma loppukoot! ][

"Jes, hyvä Berul!" Tyttö kannusti pokemoniaan, joka oli urheasti sännännyt pelastamaan miehen ötökän pinteestä. Jännitys ja pieni pelko kuitenkin pamppaili punapään sisällä sen katsellessa avuttomana, kuinka kaksi jälkeenjäänyttä jääpokemonia lähestyivät kovaa vauhtia psyykepossua ja scytheriä. Jännitys ja pelko aiheutti surusilmäisessä myös hermostuneisuutta, jonka pyörätuolimies töykeillä käskyillään onnistui laukaisemaan.
"Ole hiljaa!" Mekkopukeinen huusi miehen perään. "Älä huuda scytherille noin!"
Vihaiset, vihreät silmät katsoivat pyörätuoliinsa lukittua miestä pyrytyksen läpi. Nini olisi olettanut tuollaisen liikuntavammaisen omaavan vähän enemmän myötätuntoa, mutta mieshän käskytti ja raivosi pokemonilleen kuin mikäkin paholainen. Tyttöä inhotti, että tuollaisella ilkeällä sedällä edes oli pokemon.

Taustalla smoochum alkoi toipua lamaantumisestaan. Samassa kun sneasel saatiin wacuum waven ansiosta pelistä pois, nousi vauvapokemon lumisesta haudastaan ja lähti raivostuneena tarpomaan pyrytyksen läpi.
"Smooochuuum!" Se huusi, saaden jääpokemontoveriensa huomion taistelunkin keskeltä. Swinub ja snorunt kääntyivät katsomaan smoochumia, jonka silmät hohtivat kirkkaan sinertävinä sen tihentäessä tahtiaan kohti muita pokemoneja. Samassa itse kumpikin jääpokemoneista kuitenkin ymmärsi, mitä tuo onneton vauvapokemon oli yrittämässä ja alkoivat hädissään pyörittelemään päitään ja pyrkimään pois alta, mutta liian myöhään. Smoochum laukaisi confusionin silmistään, saaden kohteidensa maailman hetkeksi väreilemään.
Väreilyn mentyä ohi Berul huomasi onnekseen, ettei sekavuus ollut iskenyt siihen. Se vinkaisi kauempana jäkittävälle kouluttajalleen kuin käskyjä vaatien, jolloin mekkopukeinen havahtui takaisin tilanteen päälle.
"Psywave uudelleen!" Kouluttaja komensi paikoiltaan ja huomasi, kuinka snorunt oli alkanut vaappua omituisesti hangessa. Smoochumin isku oli selvästi purenut siihen, eikä paikalleen jäänyt, hengästynyt vauvapsyykepokemonkaan kovin hyvissä tehoissa näyttänyt olevan. Spoink laukaisi snoruntia kohden uuden satsin valoaaltoja, joita snorunt koetti sekavuudestaan huolimatta epätoivoisesti väistää, mutta kompastui hangen seassa jalkoihinsa ja päätyi lumeen, jossa valoaallot iskeytyivät siihen. Pokemon huusi tuskissaan hyvin lyhyen hetken, kunnes vaipui tajuistaan.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 5, 2012, 10:47pm

Reliam keskittyi tuijottamaan scytherinsa epätoivoista kamppailua niin suurella intensiteetillä, että pinkkitukan ryhtyessä komentelemaan häntä ei mies heti edes tajunnut mistä oli kyse. Hän käänsi katseensa kohti tyttöä ja sai saman tien vastaansa tämän vihaa uhkuvan olemuksen, joka löi partaveikon kerrassaan ällikälle. Äskenhän likka oli vielä tutissut possu sylissään kuin mikäkin itkupilli, mutta nyt tämä huusi ainoalle toiselle maisemissa olevalle ihmiselle hyvinkin uhmakkaaseen sävyyn... Ja mistä ihmeen syystä? Käskyttihän toinenkin omaa kasvattiaan hyökkäykseen, joten mitä syytä tällä oli miehelle raivota? Sitä ei oman käytöksensä rujoudelle sokea Reliam osannut käsittää, joten hän jäi vain tuijottamaan tyttöä - jonka nimeä pyörätuolimies ei muuten tiennyt, kuten hän yhtäkkiä tuli huomioineeksi - hämmennyksen ja ärtymyksen sekaisen irvistyksen kera.

Tilanteen huomioiden lieni vain hyvä, ettei Saramu luottanut kouluttajansa komentokykyyn järin suuresti, vaan toimi jopa mieluusti omin päin Reliamin vaitonaisuudesta välittämättä. Taustalle jääneen smoochumin astuessa uudelleen taistelukentälle koetti sirkka nousta ylös ja hoidella tämänkin otuksen sen omia heikkouksia hyväksi käyttäen, mutta scytherin jalatpa eivät kantaneetkaan. Vaihtolämpöisenä olentona se oli jo liian kangistunut edes paetakseen, joten psyykepienokaisen laukaistessa confusionin kamppailevaa joukkoa kohden käpertyi Saramu päätään suojellen kerälle. Isku riepotteli kovia kokenutta hyönteistä ja venytti sen voimat äärimmilleen, eikä houkutteleva tajuttomuus tuntunut olevan enää kaukana. Vahva suojeluvaisto ei kuitenkaan antanut pokémonin luovuttaa, joten hengitys rohisten se nosti päänsä hangesta nähdäkseen, miten muut olivat selviytyneet. Spoinkilla ainakaan ei ollut hätää, mikä rohkaisi Saramunkin kasaamaan voimansa vielä kerran - kirjaimellisesti, sillä sirkka alkoi hehkua kellertävää valoa focus energyn merkiksi. Ympäri kehoa levittäytyvä valoaalto sai ötökkään sen verran lämpöä, että niin ikään confusionista osumaa ottaneen swinubin horjahdellessa vastustajaansa kohden kykeni rukoilijasirkka sentään nousemaan jaloilleen. Suurempaa liikkumista vaativat iskut tuntuivat kuitenkin edelleen liian vaativilta, joten juoksemisen tai lentämisen sijasta pokémon heilautti taas kerran teränsä vacuum waveen, joka singahti suoraan kohti swinubia. Isku osui ja kellisti jääpokémonin, mutta myös kaikkensa antanut Saramu kaatui saman tien uudelleen hankeen. Se oli varma, ettei nousisi näiltä sijoiltaan enää minkään focus energyn tai vastaavan temppuilun voimin, mutta ainakin se oli tehnyt kaiken voitavansa kouluttajaansa suojellakseen.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 7, 2012, 8:41pm

Chiven katseli miestä vähintäänkin yhtä tuimasti kuin omistajansa tytön hyökätessä verbaalisesti tuon rullatuolissa nyhjöttävän partaveikon kimppuun. Sähkörottaa myös jonkin verran nolotti itse nyhjöttää Ninin sylissä kun sen kokemattomampi toveri taisteli myrskyn keskellä. Pokemon ei kuitenkaan saanut imettyä irti itsestään tarpeeksi sähköä, että olisi ainakaan vielä uskaltanut käydä uuteen nousuun.
Jännityksella mekkopukeinen katsoi, kuinka psyykepokemon hohti ensikertaa itsenäisesti ja totisesti kaikkensa antavana taistelun timmellyksessä. Psywave osui maaliin, mikä yllytti kouluttajan uudelleen hurraamaan Berulille, joka sivukorvalla otti tyytyväisenä punapään kehut vastaan, vaikka näyttikin hyvin keskittyneeltä. Tämä oli lihavan possun ensimmäinen kunnollinen näytönpaikka ja tähän asti se olikin tehnyt oikein loistavasti jos jynx -kämmähdystä ei enää muisteltu.

Scytherin saatua swinubin kellistettyä, jäi jäljelle enää väsyneenä hönkivä smoochum. Vauvapokemon ei edes yrittänyt hyökätä vastaan, joten se tosissaan mahtoi olla melkoisen nuori ja kokematon taistelija, vaikkakin luonnoltaan selkeän raivoisa - tai sitten senkin teki vain tämä myrsky. Nini katseli hankeen uuvahtanutta ötökkää ja pikkuista smoochumia säälien, eikä halunnut vauhtiin päässeen spoinkinsa runnella pikkuista liioin. Scytherissäkään kun ei ollut enää vetoa, katsoi tyttö sylissään nököttävään sähkörottaan.
"Jos annat smoochumille ihan pienen, kellistävän sähköiskun?" Punapää kysyi hetken lepoa saaneelta pokemoniltaan, joka oitis nyökkäsi tyytyväisenä siihen, että saisi nyt jälleen päästä parrasvaloihin. Chiven laskeutui kouluttajansa sylistä ja lähti äsken lataamiaan akkuja jännitellen lähestymään pyörtyneiden ja vähemmän pyörtyneiden hirviöiden joukkoa. Päästyään tarpeeksi lähelle se laukaisi hellän pisteliään thundershockin poskistaan, joka riitti kuin riittikin vauvapokemonin tyrmäämiseen. Smoochum kellahti sekin hankeen ennen kuin ehti edes kiljahtaa sähkön vaikutuksesta. Homma oli hoidettu! 5 pokemonia kellistetty.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 8, 2012, 12:35am

Saramu ei enää tajunnut ympäröivän maailman tapahtumista niin paljoa, että olisi havainnut viimeisenkin vihollispokémonin kaatuvan pichun ansiosta hankeen. Sirkka keskittyi vain silmät kiinni painettuina toivomaan, että nuori tyttö kasvatteineen pitäisivät Reliamista huolta, mikäli hyönteisestä itsestään nyt aika jättäisi. Valitettavasti kouluttajansa ei ollut yhtään tietoinen scytherin kerrassaan heikosta tilasta tai synkistä aatoksista, joten smoochumin kukistuessa tyytyi tuimailmeinen miekkonen vain nyökyttämään hyväksyvästi päätään. Vaikka kaikki oli välillä näyttänyt menevän päin mäntyä, olivat he näemmä onnistuneet sittenkin selviämään tukalasta tilanteesta voittajina. Valitettavasti voittoa tavoitellessaan matkalaisjoukko oli tullut hajaantuneeksi, minkä muistaessaan pyörätuolipotilas käänsi katseensa taakseen, vaikkei nähnytkään siellä mitään muuta kuin tuulen mukana pyörteilevää lunta.
"Mahtoikohan Cin lähteä kauaksikin..." Reliam pohti puoliksi itsekseen, puoliksi kiukkuavalle tyttöselle. Sinänsä nuorukainen ei ollut huolestunut, sillä silmälasipäisellä tytöllä oli varsin päteviä pokémoneja turvanaan, mutta silti. Olisi vähän noloa sanoa että joo, jätin reissukaverini harhailemaan yksinään lumimyrskyyn ilman ajatustakaan auttamista, jos joku sattuisi jonain päivänä asiasta utelemaan.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 12, 2012, 5:56pm

Mekkopukeinen ratkesi huojentuneeseen riemuun nähtyään, kuinka smoochumkin luovutti ja kellisti itsensä hankeen. Tyttö henkäisi ja antoi hymyn nousta kylmästä punehtuneille kasvoilleen.
"Tulkaa tänne! Hienosti tehty!" Hän kehui pokemonejaan, jotka katsoivat ensin toisiaan tyytyväisen toverillisina ja sen jälkeen lähtivät samaa matkaa kohti kouluttajaansa. Selvästi uupuneita nuo kumpikin olivat, mutta voitto tuntui aina hyvältä, ja sen myös näki kaksikon naamoista. Nini otti pokemonit iloisesti vastaan, kyykistyen silittämään molempien päitä.
"Te pelastitte koko reissun! Kiitos!" Punapää ylisti pikkuisia, jotka kumpikin hymysivät onnellisina, vaikkakin Chiven jokseenkin palellen. Mekkopukeinen kuitenkin huomasi silmäkulmastaan, ettei scytherillä ollut kaikki hyvin. Tyttö otti omien pokemoniensa pallot repustaan ja saattoi hirviönsä palloihin, jonka jälkeen siirsi huomionsa lumeen kaatuneeseen ötökkään.

"Sun kaltaisilla vammasilla sedillä ei pitäis olla pokemoneja ollenkaan!" Tyttö karjaisi miehelle tuon mutinoista välittämättä, eikä tajunnut valinneensa kohtalaisen huonon adjektiivin, jolla haukkua miestä. Cinillä oli omat pätevät pokemoninsa, mutta tällä hetkellä scytherillä ei ollut yhtään ketään sitä tukemassa. Saatuaan ajatuksensa rullatuolimiehelle selkeiksi, lähti Nini tarpomaan eteenpäin hangessa vihreää pokemonia kohti.
"Koita jaksaa!"

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 12, 2012, 10:12pm

Reliam ei jaksanut suoda huomiotaan pokémonien kanssa telmivälle tytölle, vaan tyytyi vain tuhahtamaan itsekseen moiselle ylilyövälle intoilulle ja jatkamaan Cinin jälkien tuijottelua. Hetken asiaa pohdittuaan miekkonen tuli kuitenkin siihen tulokseen, että vaatisi liian suurta määrää hyvää tuuria koettaa tavoittaa pyryn sekaan kadonnutta rillipäätä, jotta yritys olisi ollut oikeasti kannattava. Todennäköisesti Cin suuntasi jo jotakin reittiä pitkin kohti Zaumlan kaupunkia, joten luultavasti yhteen pakon sanelemana lyöttäytyneen kaksikonkin olisi vain paras tehdä samoin.

Vaan kaikki yhteisen taipaleen puolesta puhuvat ajatukset katosivat kyllä kuin tuhkana tuuleen, kun pinkkipää avasi suunsa seuraavan kerran. Vammainen-sanan kuuleminen tuntui samalta kuin jos likka olisi tökännyt tulikuuman piikin suoraan vanhempansa sydänalaan ja saanut sillä koko pyörätuolipotilaan sisustan syttymään tuleen, mikä näkyi myös varsin selvästi yllätetyksi tulleen miehen kasvoilta.
"Mitä helvettiä?!" mies äyskäisi suorastaan järkyttyneenä kääntyessään kohti tyttöä, joka oli kuitenkin jo ehtinyt lähteä astelemaan kohti Saramua. Reliam ei halunnut jäädä yksin paikoilleen tiuskimaan, vaan kiukun vahvistamin voimin hän ryhtyi rullailemaan tuolillaan tytön perään.
"On siinä vaan saakelinmoinen tapa kiittää avusta! Aika hyvin ötökkä nimittäin teikäläisen sieltä hangesta kaivoi ylös ilman minun jalkojanikin! Vaan olisin kyllä tasan käskenyt jättää kaivamatta, jos olisin tiennyt minkä sorttinen kakara sieltä paljastuu", toisen sanat vähän turhan kirjaimellisesti ymmärtänyt partaveikko tilitti silmät vihaa leimuten.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 18, 2012, 12:03am

Mekkopukeinen ei lainkaan yllättynyt kun pyörätuolissaan jäkittävä setä vastasi tytön kommenttiin, vaikkakin sävy oli hämmästyttävän raivostunut. Luulisi, että jos pokemonin hyvinvointi oli miehelle niin arka aihe, pitäisi hän scytheristä hieman parempaa huolta.
"Joo! Sinähän se tässä tosiaan autoit, eikä pokemonisi!" Vihersilmä huusi tuimasti takaisin katsoen pikaisesti samalla perässään tulevaan rullatuolipotilaaseen. Eihän mies ollut edes osannut antaa mitään oikeita ohjeistuksia pokemonilleen, huutanut vain, ja scyther oli joutunut miettimään ja toteuttamaan kaikki liikkeensä aivan yksin.
Punapää kumartui ötökän ylle päästyään sen vierelle ja varovasti pyyhki lunta haavoittuneen pokemonin yltä.
"Jaksatko sinä?" Tyttö kysyi hellästi scyther-ressukalta, joka ei selvästikään ollut parhaimillaan.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 18, 2012, 2:20am

Huutelu jatkui jatkumistaan, ja samaa vauhtia kasvoi raivo Reliamin rinnassa. Tilannetta kun hiersi pahemman kerran kaksikon kommunikaatiossa tapahtuva väärinymmärrys: siinä missä pinkkitukkainen tyttö yritti omasta mielestään vain pitää piestyn pokémonin puolta, uskoi rullatuolimies vakaasti tämän haukkuvan häntä ihan vain silkkaa nenäkkyyttään. Melkoiselta solvaamiselta nuorukaisen auttamiskyvyn halveeraaminen nimittäin hänen korviinsa kuulosti.
"Vittuako sillä on väliä?! Ötökkä ei olisi ollut täällä auttamassa teikäläistä, jos minä en olisi ollut sattumalta matkalla tähän suuntaan. Eikä muuten olisi ollut Cinkään! Olisit päätynyt jo sen ensimmäisenä hyökänneen... Olennon teurastamaksi, jäätynyt pokémoneinesi hankeen", Reliam ärjyi rusikoidessaan tuoliaan raivokkaasti eteenpäin. Huutavien ihmisten lähestyessä alkoi maassa yhä makaava Saramu palailla tajuihinsa, mutta vasta ystävällisesti hyönteiselle puhelevan tytön koskettaessa olentoa jaksoi se raottaa silmiään. Sirkka ei ollut muutoinkaan mitenkään erityisen hyvä ilmaisemaan tunteita kovakuorisilla kasvoillaan, mutta nyt se ei jaksanut edes yrittää tehdä kiitollisuuttaan tiettäväksi muuta kuin sirittämällä vaimeasti auttajalleen.

Ninirian ryhtyessä hoivailemaan scytheriä riitelemiseen keskittymisen sijasta pysäytti Reliam itsensä taas hankeen ja kääntyi riuskasti ympäri. Revittyään reppunsa suorastaan väkivaltaisesti auki kaappasi mies tavaroidensa seasta Saramun poképallon ja tähtäsi sillä suojattiaan, jolloin punainen säde singahti pokémonia kohti ja nappaisi sen pian pois likan ulottuvilta, ellei jokin sattuisi tilannetta yllättäen muuksi muuttamaan.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 18, 2012, 8:05am

Rullatuolimies jatkoi huutamistaan Ninin vastaanpanemisenkin jälkeen, mikä suututti tyttöä vain entisestään. Jonkun verran mekkopukeinen jännittikin, ehkä hieman pelkäsi noin vanhaa ja isoa poikaa vastaan tappelemista. Toistaiseksi miehen jalkapuolisuus ei kuitenkaan saanut osakseen myötätuntoa, sillä rullailija oli muuten niin inhottava tapaus.
"Enpäs olisi!" Kouluttaja tiuskaisi nolostuneena siitä, millaiseen avuttomaan rooliin oli joutunut jynxin powder snown alla. Koko vartalon jähmettävä kylmyys palasi punapään mieleen ja hänen ihonsa nousi kananlihalle, saaden pienen väreen kutittelemaan tytön selkärankaa pitkin.

Scyther katosi palloonsa ilman minkäännäköistä kiitosta parrakkaalta sedältä. Mekkopukeisen kävi hirmuisesti ötökkää sääliksi. Niin kovasti se oli joutunut tekemään töitä itseään vahvemman tyypin pokemoneja vastaan, mutta silti tuo hirviö kohteli sitä kuin mitäkin esinettä! Ilmaa!
"Mikä sinua oikein vaivaa!?"
Tyttö kääntyi ympäri ja näytti tuiman surumieliset kasvonsa jälleen rullatuolimiehelle.
"Luuletko, että olisit ilman scytheriä sinäkään päässyt yhtään mihinkään!? Just tollaset pokemonvihaajat saisi kaikki vaan kuolla pois!"

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 18, 2012, 3:56pm

Sentään niin alas ei Reliam vajonnut, että olisi yltynyt kunnon juupas-eipäs väittelyyn, joten tytön inttäessä jäätymiskohtalonsa todennäköisyydestä tyytyi mies vain tuhahtamaan äänekkäästi ja pyöräyttämään silmiään. Varmaan olisikin pikkulikka saanut itsensä kaivettua ylös hangesta ja laitettua sitten vielä kokonaisen paikalle kerääntyneen pokémonarmeijan matalaksi noilla kahdella pikkusintillään.

Toisen epälooginen - Reliamin mielestä käytännössä siis naismainen - ajattelutapa kuitenkin korostui entisestään, kun pinkkitukka toi aiempaa selkeämmin ajatuksensa miehen pokémonien käsittelystä ilmoille. Pyörätuolipotilas, joka ei ollut käsittänyt pokémoneilla olevan yhtään mitään tekemistä heidän kiistansa kanssa, tunsi tulleensa jo toistamiseen lyödyksi ällikällä.
"Mit-- Mitkä vihaajat?!" parrakas kivahti tuskastuneena ja huitaisi ilmaa vauhdikkaasti kädellä, jonka suojiin Saramun sisäänsä vastikään sulkenut pallo oli painettuna.
"Sinä tässä tunnut olevan se, jota jokin vaivaa. Milloin muka olen väittänyt vihaavani ötökkää, tai mitään muutakaan pokémonia?" No okei swinubia kohtaan Reliam oli tuntenut kyllä melkoista kaunaa ja kostonhalua, mutta ei hän muistaakseen siitäkään ollut mitään ääneen sanonut. Niinpä tytön ajatustenjuoksu tuntui nuorukaisesta täysin käsittämättömältä.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 19, 2012, 8:14pm

][ Hihiii peroksiidit päässä on helppo pelaa tällästä kun vituttaa ja ärsyttää ja kihelmöi päänahkaa NIIIIIN SIKANA!!! ][

Tytön mielestä oli uskomatonta, ettei ruolatuolisetä edes ymmärtänyt miten oli toiminut väärin. Eikö hänellä tosiaan ollut minkäännäköistä ymmärrystä siitä, miten pokemoneja - ja toisia ihmisiä - tuli kohdella? Myöskin ötökkä -lempinimi aiheutti pienen kohahduksen mekkopukeisen sisällä, joka oli mutista jotain todella rumaa swinub -huivinsa sisään.
"Tiedätkö sinä pokemonien kouluttamisesta yhtään mitään!? Ja mikä ihmeen ötökkä!? Etkö ole antanut omalle pokemonillesi edes nimeä!? Tajuatko, millaiseen tuollainen käytös oikein johtaa!?"
Nini alkoi tuntea jonkinmoista ylemmyyttä tuota itseään vanhempaa kohtaan, sillä käytöksensä puolesta mies oli tosiaan jonkinlainen typerys pokemonien suhteen tai sitten vain silkka idiootti, joka ei tosiaan ansainnut omaa hirviötään. Punapäälle itselleen pokemonit olivat kaikki kaikessa, eikä se kestänyt katsella, miten pyörätuolimies suoraan sanottuna vain hyväksikäytti omaansa. Scyther ansaitsi ehdottomasti parempaa kohtelua, niin taidokkaasti se oli osannut yksinkin taistella ilman miehen ohjastusta.
"Ei tarvii edes vastata! Kyllähän susta huomaa, että olet tosi tyhmä, etkä tiedä pokemoneista mitään!" Nini sutjauttikin sanojensa perään lyhyen tauon jälkeen. "Mä kerron susta poliisille kun pääsen Zaumlaan!"

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 20, 2012, 11:32pm

// Kätevää! ='D //

Kieltämättä likka onnistui osumaan varsin arkaan kohtaan vähätellessään vanhempansa pokémontietämystä, joka ei totta tosiaan ollut järin laajamittaista sorttia. Yleisesti ottaen kokemattomuutensa alalla ei miestä edes kiusannut, mutta kun asia esitettiin tuossa valossa ja vieläpä näin tulehtuneessa tilanteessa, kirveli se vallan ilkeästi. Kyllä hän olisi tietänyt kaiken jostain koulutusjutuista, jos häntä vain olisi kiinnostanut!
"Väliäkö sillä miksi niitä kutsuu...", ehti nuorukainen kuitenkin vain murahtaa aavistuksen loukkaantuneena, ennen kuin kiistakumppaninsa jatkoi mesoamistaan. Ja jestas millaista soopaa sieltä tällä kertaa tulikin ilmoille.
"Poliisille?" Reliam toisti kulmaansa kohottaen, kun viimein sai riistettyä puheenvuoron kunnolla itselleen. Hetken toisen naiiviutta ihmeteltyään mies sitten otti ja repesi ivalliseen nauruun samalla, kun tunki scytherin poképallon takaisin reppunsa uumeniin.
"Jestas, koppalakkeja varmaan kiinnostaakin kuule kovasti tuollaisen pikkuporsaan" - viittaus niin tytön pinkkiin tukkaan, huiviin kuin pokémonvalintaankin - "valitus siitä, kuinka joku sanoo ötökkäpokémoniaan ötökäksi! Mennään kuule vaikka heti kertomaan niille tästä maailmaa järisyttävästä vääryydestä. Haluan nähdä, kuinka virkavalta tukehtuu donitseihinsa nauraessaan sinua ulos koko Zaumlasta." Purettuaan enimmät huvituksensa lähti Reliam jälleen lykkimään rullatuoliaan eteenpäin. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan suunnannut enää Ninirian perään, vaan lähti etenemään suoraan kohti pohjoista, kohti Zauman kaupunkia.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 26, 2012, 8:03am

"Aijaa!" Tyttö ärähti kun rullatuolipotilas kehtasi vielä väittää vastaan, ettei pokemonien nimillä ollut mitään merkitystä. "No sitten sinua ei varmaan haittaa, että kutsun sinua herra Pokemonrääkkääjäksi. Eihän sillä mitään väliä ole!"
Mekkopukeinen koki vastaanpanemisensa aika nokkelaksi ja rohkeaksi lähtiessään tarpomaan kohti pohjoista, Zaumlan kaupunkia. Osaltaan punapää myös pelkäsi miestä ja sitä, että tällainen äyskiminen herättäisi uuden jääpokemonporukan mielenkiinnon. Jälkimmäinen saikin vihersilmän tönimään suuttumustaan vähän syvemmälle sisäänsä. Uudesta satsista eivät hänen tai parrakkaan pokemonit yhdessäkään pärjäisi.
Ninin hiukset olivat kuitenkin nousta pystyyn suuttumuksesta, kun herra Pokemonrääkkääjä kutsui häntä pikkuporsaaksi. Tyttö katsoi rullatuoliaan eteenpäin lykkivää miestä todella tulistuneena, eikä aivan heti tiennyt mitä olisi sanonut.
"Itse olet oikea sika!" Mekkopukeinen tuhahti toiselle. "Ja kyllä niitä kuule kiinnostaa kun kerron miten laitat pokemoneja ottelemaan, etkä sitten ohjasta niitä mitenkään! Ja sitten vaan jätät hankeen kuolemaan kylmään ja vammoihinsa - ja vieläpä ötökkötyypin pokemonin! Jestas!"
Punapää otti muutama juoksuaskelta miehestä erilleen saadakseen jollain tapaa vältellä tuon uusia murjauksia. Nini tosiaan toivoi, että herra Pokemonrääkkääjä saisi ansaitsemansa sanktiot Zaumlan poliiseilta, vaikka olikin kuullut aika kylmiä juttuja kaupungin ihmisistä, jopa virkavallasta. Todella suuttuneena kouluttaja puri huultaan ja puski saapikkaillaan eteenpäin hirveässä pyrytyksessä. Tytön koko naamaa kirveli jonkun verran pakkasta iskevän tuulen ansiosta, eikä hän nähnyt kovin hyvin minne astui paksun lumipyryverhon takaa.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 27, 2012, 1:32am

Vieläkin hieman käärmeissään taitojensa morkkauksesta oleva Reliam murahti ärtyneeseen sävyyn häntä nimittelevälle tytölle.
"Ei olekaan. Nimi on kyllä Reliam, mutta ihan sama miksi joku pikkulikka minua kutsuu", mies jupisi vastaukseksi. Hän ei ymmärtänyt vieläkään miksi pinkkipää kuvitteli hänen vihaavan ja rääkkäävän ja tekevän pokémonilleen ilmeisesti vaikka mitä kamalaa, mistä syystä ansaitsemallaan lempinimellä ei tosiaan ollut nuorukaiselle mitään merkitystä. Jos toinen taas olisi tullut vetäneeksi vaikkapa jo kertaalleen vilauttelemansa vammaisuuskortin uudelleen esiin, olisi tällä hyvinkin voinut olla oikeasti syytä pelätä turvallisuutensa puolesta.
"Se mitään kuollut, vaan pyörtyi! Pokémonit nyt pökertyvät joskus otellessaan, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Luulisi tuollaisen kaikkitietävän minipossun nyt olevan siitäkin tietoinen", stuckaldilainen jatkoi vähättelevästi. Samassa tyttö päätti pinkaista kauemmaksi keskustelukumppanistaan, mikä tosin sopi Reliamillekin vallan mainiosti. Vaikka olisi ollut todellakin kiinnostavaa nähdä tämän uikuttavan Zaumlan poliiseille kamalasta pokémoninrääkkääjäsikasedästä, ei miekkosta toisaalta huvittanut kuunnella tämän väninää koko matkan ajan aina kaupunkiin saakka. Niinpä pyryn heitellessä näköä haittaavia lumimassoja kaksikon välille sai Reliam idean, jota hän lähti saman tien toteuttamaan: nuorukainen päästi tytön harppomaan edelleen ja koetti jättäytyä vaivihkaa tästä yhä enemmän jälkeen. Jahka välimatkaa olisi tarpeeksi, hän kääntäisi kulkupelinsä toiseen suuntaan ja etsiytyisi Zaumlaan jotakin toista kautta - yksin.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by admin on Jan 29, 2012, 8:21pm

][ Kenties tää voisi olla tässä! Eriävät ja päätyvät Zaumlaan eri polkuja ][

Niniria ei enää vastannut herra Pokemonrääkkääjälle vaan tukki suunsa sisäposkiaan hellästi poskihampaillaan natustaen. Punapää teki päätelmän, ettei mies enää ansainnut hänen neuvojaan tai muitakaan sanojaan, joten oli parempi vain säilyä vaiti ja kenties yrittää erkaantua koko pahantekijästä. Tuiskutuksen ansiosta pyörätuolillaan etenevän miehen kadottaminen kävisi oikein helposti, vaikka pieni huoli vammautuneen sedän selviytymisestä kaihersi kouluttajan sisällä tämän tarpoessa yhä etäämmäs Reliamiksi esittäytyneestä. Kenties ilkiö oli kuitenkin kohtalonsa ansainnut pokemoneja kaltoin kohdeltuaan. Vihersilmä nyökkäsi kuin päätöksentehneenä itsekseen ja lähti sitten loikkimaan syvässä hangessa eteenpäin karistaakseen herra Pokemonrääkkääjän lopullisesti kannoiltaan. Eipä setä itsekään varmasti jäisi mekkopukeisen seuraa kaipaamaan.

Re: [E] Valkeaa valkean perään
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 9:10pm

Tyttö sen kun jatkoi kävelemistään, eikä näyttänyt välittävän tippaakaan siitä, että jalaton miesparka jäi huolestuttavasti (joskin tahallisesti) jälkeen. Reliamin mielestä moinen itsekkyys kertoi paljon tuosta nirppanokasta, mutta eipä sen väliä. Ainakin miekkonen pääsisi nyt toisesta kerralla eroon. Jos hyvä säkä kävisi, päätyisi likka uuteen jääpokémonien väijytykseen ja jäisi sille tielleen, eikä partaveikon tarvitsisi enää koskaan nähdä tämän rumaa vaaleanpunaista päätä.
"Terve menoa vaan", mies tuhahti itsekseen, kun nuorikko lopulta katosi lumipyryn sekaan. Tahtomatta joutua vahingossakaan enää toisen kanssa samalle reitille käänsi Reliam kulkupelinsä tykkänään toiseen suuntaan ja lähti lykkimään sitä suurella vaivalla nietosten läpi.

// Joo näin tehdään! Tattis pelistä =3 //