Reliam & Crew - RPGs

LEMIDAE » Kaupunki » Kukkaniittyjen keskellä

Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Dec 13, 2011, 7:40pm

Lemidaen kauniit kukkaniityt toivat mukanaan melkoista hermolepoa Zaumlan loputtomien hankien ja jäätiköiden jälkeen. Etenkin pyörätuolilla eteenpäin rullailevan kouluttajansa jäljessä kävelevä Saramu-scyther oli erittäin tyytyväinen siitä, että hyinen alue oli jäänyt viimein taakse. Siitä sirkka ei tosin oikein pitänyt, että kaksikon seuraan oli matkan aikana liittynyt äänekäs ja häikäilemätön lohikäärmeenpoikanen, Bron-bagon, joka paraikaa juoksenteli tietä edes takaisin ja kävi tutkailemassa jokaista vastaantulijaa lähietäisyydeltä. Kolmikkoa eteenpäin luotsaava Reliam ei piitannut ihmeemmin holhokkinsa innosta, sillä olihan se nyt selvää, että ikänsä vuorilla elellyt napero oli kiinnostunut kaikista uusista kohtaamistaan asioista.
"Ötökkä, katso tuon perään. Minä käyn kirjastossa, odottakaa te tässä", pyörätuolimies viimein erään rakennuksen edessä tokaisi ja sai Saramulta vastaukseksi tottelevaisen äännähdyksen. Nuorukainen jatkoi matkaansa vanhaan ja arvokkaannäköiseen virastoon - kirjastoon - ja pokémoninsa jäivät seisomaan tienposkeen. Bronilla ei ollut kuitenkaan mitään aikomusta tehdä vartijansa työtä turhan helpoksi, joten erään pyöräilijän viilettäessä ohitse lähti bagon innoissaan juoksemaan tämän mukaan.
"Skaa-aai!" Saramu ärjyi, muttei voinut kuin pinkoa naperon perään.

// Roll messiin! //

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Dec 13, 2011, 9:52pm

// Here we go! //

Charlotte huristeli uutuudestaan huolimatta jo hivenen kärsineellä maastopyörällään läpi Lemidaen kaupungin. Tosin, "huristella" saattoi olla ehkä turhan liioitteleva sana, sillä vauhti oli naurettavan hidasta maaston tasaisuuteen nähden. Tytön vierellä lyhyen hihnan päässä hölkkäsi pikkuinen lillipup, joka ei vaikuttanut lainkaan harmistuneen uudesta liikkuvuutta rajoittavasta remmistään. Se vain katseli tyytyväisenä ympärilleen kuljeskellessaan pyöräilijän vierellä, ikään kuin se olisi aina ollut niin hyvätapainen. Eihän asia tietenkään ollut niin, ehei. Hihna oli "ansaittu" perin erikoisella käytöksellä vastikään käydyssä Pokeathlon-hyppykisassa. Mokoma pikku räksyttäjä ei ollut millään malttanut keskittyä hommaan, vaan ehti karkailla kouluttajaltaan useita kertoja kisan aikana. Mitäs siitä muutakaan oli seurannut kuin viimeinen sija.

"Sinä se sitten jaksat aina olla tyytyväinen," pentupokemonia tarkasti silmällä pitävä punapää totesi melko apaattiseen äänensävyyn. "Voisit edes yrittää olla pahoillasi, tai jotain... Vaikka no, ehkä minun ei olisi pitänyt viedä sinua kisaan treenaamatta ensin." Hetken terrierinalku jaksoi keskittyä kouluttajansa puheisiin, tapittaen tätä suurilla ruskeilla silmillään, päätään kallistaen ja selvä hymy huulillaan. Sillä ei selvästi ollut hajuakaan siitä, mitä sen emäntä olisi sille tahtonut viestiä. Turhautuneena Charlotte lisäsi hieman vauhtia, saisipa penikka kenties juosta itsensä uuvuksiin, jos se ylipäänsä oli mahdollista. Kaksikko ohitti kirjaston jo varsin tyydyttävällä vauhdilla. Tyttö pani merkille erikoislaatuisen pokemonparivaljakon rakennuksen edustalla, mutta Aala ei vaikuttanut huomaavan niitä. Oli kai sen verran keskittynyt ravaamiseen. Pian punapään oli kuitenkin pakko kääntää katseensa taaksepäin kuullessaan varsin äkäisen huudahduksen, ilmeisesti äsken näkemänsä scytherin suusta. Sekä ötökkäpokemon että sen kanssa ollut bagon seurasivat nyt häntä ja Aalaa! Kaksikon kouluttajaa taas ei vaikuttanut näkyvän mailla halmeilla. Lillipupkin oli jo huomannut parivaljakon ja veti äkkiä jarrut pohjaan, pakottaen kouluttajansakin pysähtymään. Rintaansa röyhistäen piskuinen rakki alkoi räksyttää äärimmäisen korkealla ja kuuluvalla pennunäänellään kahdelle heitä lähestyvälle pokemonille. Sillä ei taaskaan ollut aavistustakaan omasta pienuudestaan, se vain halusi rehennellä tuntemattomille.

"Aala! Paikka, nyt!" Charlotte komensi vakavaan ääneen, nykäisten samalla pientä sisupussia pitelevää remmiä, mutta turhaan. Tämä oli liian keskittynyt lähestyviin "vastustajiinsa".

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Dec 14, 2011, 3:27pm

Bronin torahampaiden koristamat suupielet nousivat ilahtuneeseen hymyyn, kun takaa-ajon kohteena oleva pyöräilijä pysähtyi aloilleen. Hassulla vempelellä liikkuvalla ihmisellä näkyi olevan mukanaan piskuinen ja uhkaavasti räkyttävä pokémon, jollaista bagon ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kuin korkeintaan äitinsä saalistamana ateriana, mutta se nyt oli mitätön sivuseikka. Polkupyörä ja sillä liikkuva tyttö olivat nimittäin paljon kiinnostavampia tutkimuskohteita!
"Ba baang!" luupää hihkaisi innostuneena saavuttaessaan muukalaisia. Se hidasti toisten tavoin vauhtiaan, jäi seisomaan taktisesti juuri koirapokémonin talutushihnan kantaman ulkopuolelle ja kokeili tökkäistä pyörän takarengasta toisella lyhyistä käsistään.

Myös Saramu havaitsi pyöräilijän pysähtymisen sekä kovaan ääneen haukahtelevan lillipupin, joka itse asiassa näytti scytherin mielestä vallan tutulta. Hyönteisen huomatessa koiran kaulaa kiertävän pannan se muisti nähneensä toisen todennäköisesti aiemmassa pokéathlon-kisassa, johon Saramu oli myös ottanut osaa. Huomiolla ei ollut kuitenkaan mitään varsinaista merkitystä siinä suhteessa, että terrieri käyttäytyi varsin uhkaavasti bagonia kohtaan - bagonia, jonka suojeleminen oltiin jätetty scytherin huoleksi. Näin ollen pieneen ja äksyyn pokémoniin oli syytä suhtautua ainakin toistaiseksi vihollisena.
"Skaaa!" päätyikin Saramu sirittämään varoittavasti, kun se viimein ehätti paikalle ja pyrki asettautumaan pyörää sörkkivän Bronin ja hihnaan kiinnitetyn lillipupin väliin.

Tällä välin Reliam oli löytänyt kirjastosta haluamansa, joten paksu kirja sylissään mies rullaili itsensä ulos rakennuksesta vallan tyytyväisen näköisenä. Tunne kuitenkin haihtui kuin tuhkana tuuleen, kun odottamaan jätettyä pokémonkaksikkoa ei näkynyt sitten missään! Ärtynyt mutristus pyrki nuorukaisen huulille tämän yrittäessä tiirailla suuntaan jos toiseenkin tuttujen naamojen toivossa, mutta kadulla liikkuva väkimäärä rajoitti sen verran tehokkaasti näkyvyyttä, että ensimmäisenä merkkinä otusten sijainnista miekkonen sai näköhavainnon sijasta kauempaa kulkuväylältä kuuluvan älämölön.
"On se nyt kumma, kun ei viittä minuuttia osata olla aloillaan..." Reliam jupisi lähtiessään etenemään kohti pokémonien tuottamaa sekalaista möykkää.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Dec 14, 2011, 4:25pm

Charlotte oli kiskonut meluavan pokemoninsa aivan vierelleen ja piti hihnaa erittäin tiukalla. Pentu haukkui vielä haukkumistaan, ihan kuin siitä olisi riittänyt ääntä vaikka loputtomiin. Onneksi niin pikkuinen otus sentään oli helppo pitää paikoillaan, eikä tytön pyörää tutkimaan tullut bagon vaikuttanut mitenkään vaaralliselta - eikä kyllä scytherkaan. Siitä huolimatta oli tytön kasvoilla koko ajan varsin huolestunut ilme, eihän sitä koskaan tiennyt, jos jompikumpi kimpaantuisi Aalan räksyttämiseen.

"Shh, Aala!" hän torui jälleen, täysin tuloksetta. Hihnan kiristäminen oli saanut terrierin vain koventamaan ääntään. Se olisi saattanut jopa rauhoittuakin, jos Charlotte olisi uskaltanut löysätä remmiä ja päästää pennun tutkimaan pokemonkaksikkoa, mutta eihän sitä koskaan tiennyt, miten vieraat otukset käyttäytyisivät. Scyther oli iso ja pelottava - ainakin tytön mielestä. Eipä hän ollut moista ennen ilmielävänä nähnytkään, ja ötökän terävät sirpit nyt olisivat varmaan huolettaneet ketä tahansa. "No, no, rauhallisesti nyt," punapää viittoi käsillään hitaasti, työntäen samalla pientä äänekästä pokemoniaan toisella jalallaan taaksensa. "Ei hätää, ei, ei." Ehkä olisi ollut uskottavampaa, jos Charlotte olisi voinut tehostaa sanojaan puhumalla rauhallisesti, mutta ääni kuulosti lähinnä pelokkaalta.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Dec 14, 2011, 5:20pm

Bron ei piitannut edelleenkään mitään koiran haukkumisesta, kuten ei myöskään paikalle viilettäneestä Saramusta tai tilannetta epätoivoisesti hallintaansa hamuavasta tytöstä. Se oli täysin keskittynyt tutkailemaan pyörän kumia, joka jousti kerrassaan jännittävällä tavalla pokémonin painalluksen alla. Mikään jäisillä vuorilla asuneen bagonin aiemmin kohtaama materiaali ei ollut tuntunut samalta, sillä uuden kouluttajansa pyörätuolin renkaatkin olivat paljon jäykempää tekoa.
"Bababababa!" lohikäärme nauroi riemuissaan ja käänsi sitten viimein katseensa kohti hihnan kanssa kamppailevaa ihmistä.
"Bagoon!" otus jatkoi ja koetti päästä lähemmäksi tyttöä kiipeämällä jokseenkin kömpelösti pyörän tarakalle.

Saramulla sen sijaan oli täysi työ pitää katseensa porautuneena hullun lailla räkyttävään lillipupiin, josta sirkka ei oikein tiennyt mitä olisi ajatellut. Mitä kauemmin hän pienokaista tuijotti, sitä vaarattomammalta tämä tosiasiassa vaikutti, mutta suojattiaan pidättelevän kouluttajan epävarma äänensävy ei toisaalta tuntunut millään tapaa rauhoittavalta. Onnekseen hyönteinen pääsi kuitenkin pälkähästä - tavallaan - kun takaansa kajahti vihaisensävyinen, mutta siitä huolimatta kovin tuttu ääni.
"Hei! Mitä sinä teet minun pokémoneilleni?" ihmisten seasta esiin puikkelehtiva pyörätuolimies ärjäisi nähdessään, kuinka scyther ja bagon parveilivat jonkun vieraan punatukan ympärillä. Hänestä kun tilanne näytti epäilyttävästi siltä, että neitokainen yritti raahata ainakin polkupyörässä kiinni roikkuvaa Bronia jonnekin ilman lupaa.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Dec 14, 2011, 5:46pm

Säikähtäneenä bagonin äkkinäisestä "lähentely-yrityksestä", jo ennestään hätääntynyt Charlotte iski jalallaan pyörän jalan maahan sitä kannattelemaan ja siirtyi muutamia askelia kauemmas. Muutapa hän ei ehtinykään, kun kuuli toiselta suunnalta vallan ärtyneen kuuloisen huudahduksen. Muutama ohikulkija oli pysähtynyt katselemaan punapään kamppailuja kolmen pokemonin kanssa, mutta siitä huolimatta tytöllä ei ollut vaikeuksia löytää äänen aiheuttajaa väkijoukosta - pyörätuolilla kulkeva mies oli melko erikoinen ilmestys puuttuvine jalkoineen. Hetken hän saattoi vain tuijottaa tätä silmät pyöreinä, koko tilanne oli kerrassaan omituinen. Aalakin oli lopettanut haukkumisen ja katseli nyt vain erikoisella kapistuksella kulkevaa miestä, jonka ärjähdys oli vienyt terrierin huomion täysin.

"S-siis anteeksi mitä?!" Charlotte sai viimein ähkäistyä kaiken hämmennyksensä alta, jopa hieman turhautuneelta kuulostaen. "Kysy mieluummin näiltä kahdelta, mitä ne oikein tekee minulle ja Aalalle! Lähtivät vain perään kuin tyhjäpäät! Tai... tai ainakin tämä toinen!" Kirjavasti pukeutunut tyttö elehti käsillään ja viimeisen lausahduksensa kohdalla jäi osoittamaan sormellaan pyöränsä päällä viuhtovaa bagonia.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Dec 21, 2011, 1:04am

Reliam edusti sen verran epäileväistä ihmistyyppiä, että hän tuskin olisi uskonut punapään sanoja ellei tämä juuri ennen niiden lausumista olisi kipittänyt kieltämättä melko kauhistuneelta vaikuttaen kauemmaksi miekkosen pokémoneista. Nyt tilanne näytti kuitenkin suorastaan nolon selvältä: tytön hylkäämäksi tullut Bron kun keikkui yhä jopparilla ja katseli kaihoisasti pyörän omistajan perään, kunnes kokoisekseen painavan pokémonin heiluminen sai jalkansa varassa seisovan polkupyörän rämähtämään kumoon. Saramu säikähti metakkaa ja ryhtyi lillipupin vahtimisen sijasta nopeasti hössöttämään maahan mätkähtäneen bagonin ympärillä, siinä missä Reliam itse vain iski toisen kätensä vasten kasvojaan ja näytti selvästi kärsivän hoidokkiensa älyvapaasta toiminnasta.
"Miksen laittanut niitä palloon..." nuorukainen jupisi itsekseen, ennen kuin hän nosti leukojaan yhteen purren katseensa taas kohti tapahtumia. Bron oli vastikään noussut ylös eikä näkynyt välittävän saamastaan kolauksesta, vaan yritti päästä livahtamaan scytherin estelevien käsivarsiterien välistä taas kohti tyttöä ja koirapokémonia.
"Ei ne ole vaarallisia, ei tarvi pelätä. Tyhmiä ehkä, mutta mitä muuta nyt pokémoneilta voisi-- Lopettakaa nyt oikeasti se huitominen ja jättäkää vieraat ihmiset rauhaan!" Tokaisun alkuosan mies suuntasi liki pahoittelevaan sävyyn tytölle, mutta viimeisimmän ärjäisyn hän kohdisti holhokeilleen, jotka näyttivät olevan jonkin vallan kummallisen kamppailun - enemmänkin käsirysyn kuin ottelun - pauloissa.
"Saramu! Bron! Heti tänne!" Reliam vielä jatkoi käskevästi, mikä sai lopultakin molemmat pokémonit seisahtumaan aloilleen ja kääntämään huomionsa kouluttajaansa kohden.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Dec 21, 2011, 6:01pm

Charlotte sai viimein huokaista helpotuksesta miehen kutsuessa pokemoninsa luokseen. Siitä huolimatta hänen sydämensä hakkasi kuin vimmattu, mikä tavallaan sai tytön ehkä hieman nolostumaan. Pokemonkouluttaja, joka pelkää pokemoneja? Varmasti varsin huvittava näky kaikkien sivullisten mielestä. Lopulta, saatuaan tärisevän kätensä hieman vakaammaksi, hän kaivoi olallaan roikkuvasta laukusta pokepallon ja kutsui uudelleen haukkumaratonin aloittaneen Aalan siihen. Tuli viimeinkin hiljaista, ja nyt saattoi jopa kuulla omat ajatuksensa.

"Anteeksi," hän sanoi pahoitellen äskeistä hermostumistaan ja kulki varovaisesti nostamaan pyöränsä takaisin pystyyn. Ei se ainakaan rikki ollut mennyt miltään osin, vaan eipä se kai ihmekään, kun kerran kunnon maastopyörä oli. "Säikähdin vähän, kun ne lähti seuraamaan, eikä tuo omakaan otukseni ole mikään järjen jättiläinen...," tyttö vielä jatkoi selitellen. Nyt scyther ei enää näyttänyt niin pelottavalta, sehän olikin melko säyseän oloinen, ja Charlotte sai jopa hymyiltyä hieman - joskin edelleen hieman varauksellisesti - katsellessaan sitä.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Dec 22, 2011, 12:18pm

Bronin lähtiessä kipittämään kouluttajansa luokse saattoi Saramukin huokaista helpotuksesta ja astella rauhallisesti pyörätuolimiehen taakse. Siinä missä lohikäärme jäi kiehnäämään huomiota kerjäten ihmisen jalantynkien tienoille, istuutui (tai rakenteensa takia oikeastaan vain kyykkyi) scyther rauhaa kaivaten omiin oloihinsa. Kummankin käytös sopi Reliamille paremmin kuin hyvin, ja kun vieras tyttö vielä nappasi möykkäämään ryhtyneen piskinsä palloon, saattoi partaveikko jo hymyillä jopa varsin tyytyväisenä.
"Ei tee mitään. Bron nyt vain on vähän tällainen, kun toin sen ihan vasta ihmisten pariin Zaumlasta. En usko, että se on ikinä nähnyt kaupunkia tai, eh, polkupyörää tai mitään", mies selitti ja kopautti kovapäisen pokémoninsa päälakea pari kertaa rystysillään, minkä nuori sininahka tulkitsi positiivismieliseksi eleeksi ja venytti siitä kiitollisena suupielensä leveään virneeseen.
"Luulin että ötökkä saisi pidettyä sen kurissa, mutta taisin yliarvioida sen kykyjä. Jotenkin vain ehdin jo tottua siihen, että kun tuon yhden jättää paikoilleen odottamaan, niin se sitten nököttää aloillaan vaikka maailman tappiin asti", Reliam vielä jatkoi ja viisasi peukalolla selkänsä taakse asettunutta Saramua kohden. Scyther pysytteli vaiti, mutta laittoi kyllä tyytymättömänä merkille sen, kuinka kouluttajalleen oli tullut tavaksi kutsua sitä pelkäksi ötökäksi, siinä missä tuore tulokas sai nauttia varsinaisen nimensä jatkuvasta toistelemisesta. Tapa kertoi paljon nuorukaisen suhtautumisesta suojatteihinsa ja näiden arvoon.
"Nimi on muuten Reliam", pyörätuolipotilas lopetti ja jäi kulmiaan kohottaen odottamaan, josko tyttö suostuisi vastaavasti paljastamaan oman nimensä hänelle.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Dec 22, 2011, 5:20pm

Punapää kuunteli pyörätuolihepun selostusta pokemoneistaan. Vai oli bagon vasta poikanen? Sepä selittikin paljon. Nyt kun tarkemmin asiaa ajatteli, se muistuttikin melko paljon Aalaa, molemmat samanlaisia paksukalloisia nuoria. Tyttö pyöritteli mietteliäänä terrierinsä pokepalloa toisessa kädessään miehen vielä jatkaessa puhumistaan. Hänkin pisti merkille, ettei kuullut tämän puheessa kertaakaan scytherin nimeä, mutta bagon oli mitä ilmeisimmin Bron. Mistä lie moinen johtui? Tosin kyllähän tyttö itsekin kutsui ainokaistaan lähinnä "riiviöksi" tai "haukkuautomaatiksi" tai joksikin siltä väliltä.

"Mmm, hauska tutustua, Reliam," Charlotte vastasi miehen esittäydyttyä, vaikkakin hivenen hämmennystä äänessään. Oliko se tosiaan hauskaa? Hänhän oli hetki sitten melkein säikähtänyt kuoliaaksi, ja sydän tuntui vieläkin hakkaavan aavistuksen tavallista nopeammin. No, eipä siinä loppujen lopuksi mitään ollut käynyt, ja vaikutti pyörätuolilla kulkeva tyyppi kuitenkin aivan fiksulta tapaukselta. "Olen Charlotte." Punapää hymyili sanojensa päätteeksi, kunnes alkoi muistella miehen aiempia sanoja, ja kasvoille nousi vuorostaan hieman kysyvä ilme. "Niin siis, tulit Zaumlan suunnalta? Oletko kenties käynyt siellä salilla? Olen ajatellut itsekin mennä."

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 4, 2012, 1:08am

Reliam nyökäytti rivakasti päätään itsensä Charlotteksi esittelevälle tytölle, eikä jaksanut kiinnittää enää sen suuremmalti huomiota tämän arastelevaan käytökseen. Suorasukaisen miehen mielestä aiempi väärinkäsitys kun oltiin jo käsitelty loppuun, eikä hänellä näin ollen ollut mitään halua jauhaa siitä sen enempää anteeksipyynnön tai muun turhamaisuuden nimissä. Eiköhän punapääkin tuosta hiljalleen rohkaistuisi, jos keskustelua vain jatkaisi niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
"Ai Zaumlan salilla?" partaveikko toisti kulmiaan kohottaen, kun Charlotte sitten otti asian puheeksi. Totta puhuakseen pyörätuolipotilas ei ollut edes noteerannut koko pohjoisen kaupungin salipäällikköä, mutta kun hän nyt asiaa ajatteli, oli hän tainnut nähdä tämän kuvan jossakin sanomalehdessä silloin, kun riehaantuneen bearticin taltuttamiseksi oltiin etsitty parasta ratkaisua. Onneksi tyttöselle ei kuitenkaan ollut tarpeen paljastaa koko totuutta juttukumppaninsa tietämättömyydestä asian suhteen.
"Ei kyllä tullut vierailtua siellä. Vuorilta kun oli oikeastaan yhtä pitkä matka tänne kuin Zaumlan kaupunkiinkin, joten tulin mieluummin tänne Bronin napattuani. Kävin kyllä aiemmin siellä kaupungissakin... Tai pelkkä kyläpahanenhan se on, mutta silloin minulla ei ollut vielä kuin ötökkä mukana, ja ei siitä nyt ole mitään saliotteluja vetämään", päätyi Reliam kuivakan naurahduksen saattelemana selittämään.
"Onko sinulla mitään muuta otusta kuin se aiempi piski?" mies vielä jatkoi naulitessaan katseensa kohti tytön käsissään vekslaamaa poképalloa.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 20, 2012, 12:21am

"Hmm, aivan, niin tietysti," Charlotte myötäili mietteliäänä kuunnellessaan miehen lyhyttä selostusta Zaumlassa käynnistään. Oli varmaan aivan viisas veto vielä palata takaisinpäin tuollaisessa tilanteessa. Tytön olisi kaiketi fiksua pyydystää jokin salilla hyödyllinen otus ennen sinne menoaan, mutta mistähän hän sellaisen taikoisi? Hän ei ollut järin hyvä taktikko saati tiennyt pokemoneista paljoakaan. Joku tuntematon olisi voinut ihmetellä, miksi punapää edes oli matkalle lähtenyt... Pian tyttö havahtui ajatuksistaan suorastaan säpsähtäen, hän oli seisoskellut siinä jo pienen tovin mietiskellen itsekseen ja jättänyt toisen huomiotta. Tämä oli juuri ehtinyt kysyä häneltä hänen pokemonvalikoimastaan, ja kysymys kai perimmäisenä oli tytön maanpinnalle palauttanutkin.

"Ah, joo, tuota!" hän älähti lievästi sanottuna typerän kuuloisesti. "Se samperin 'piski' on toistaiseksi ainoani, vaikka hankin kyllä jo toisen pokepallon uutta otusta varten. Aala on tarmokas, mutta sen pitäisi oppia kärsivällisyyttä, ja mikäs sitä paremmin opettaisi kuin toinen pokemon!" Charlotte naurahti sanojensa päätteeksi ja hymyili hieman huvittuneena miettiessään pientä rasavilliä räksyttäjäänsä. Sillä tuntui jatkuvasti olevan energiaa vaikka muille jakaa, eikä punapää itse laiskana ihmisenä osannut auttaa pentua purkamaan energiaansa tarpeeksi. Ainakaan useimmiten. Tässä voisi kyllä olla siihen loistava tilaisuus.

"Ja sinulla on nuo kaksi siis?" edelleen pokepalloa pyörittelevä Charlotte varmisteli kuin ohimennen. "Miten on, huvittaisiko ottelu pikku kiusankappalettani vastaan?"

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 20, 2012, 11:55pm

Vaikka Reliam ehätti huomaamaan keskustelukumppaninsa katoamisen jonnekin tämän omien ajatusmaailmojen uumeniin, ei hän jaksanut kiinnittää siihen sen suuremmalti huomiota - tuollaisia tyhjäpäitä kun hänen mielestään tytöt ja naiset nyt vain sattuivat olemaan.
"Jaa-a, siitä en kyllä tiedä", pyörätuolipotilas vastasi olkiaan kohauttaen toisen väitteelle siitä, että pokémonit saattoivat opettaa toisilleen käytöstapoja tai jotakin sellaista. Vaikka Saramu oli suorastaan typeryyteen asti vaitonainen kaveri, ei tämän vaikutusvalta ainakaan yltänyt nimittäin kaiken uuden perään juoksevaan Broniin saakka. Tai ehkäpä ötökkä vain sattui olemaan huono opettaja, saattoihan se toki niinkin olla.

Kun Charlotte sitten uteli Reliamin pokémonmäärää jotenkin etäisen vihjailevaan sävyyn, nyökäytti mies jälleen päätään ja näytti hetken verran hitusen epäileväiseltä moisen kysymyksen takia. Vaan kun syyksi sitten paljastui otteluehdotus, kirkastui stuckaldilaisen ilme selvästi ja hän näytti suorastaan innostuvan aiheesta.
"No toki, mikäs siinä! Ei varmaan tosin tässä keskellä katua voida, pitäisi varmaan siirtyä vähän sivummalle. Kelpaako sinulle tuo ruoholäntti?" mies ehdotti ja viisasi etusormellaan kohti hieman kauempana olevaa tyhjää tonttia. Samalla hän ryhtyi miettimään kumman pokémoninsa laittaisi otteluun koiraa vastaan, bagonin vai scytherin. Kieltämättä miehen olisi tehnyt mieli testata Bronin taistelukäyttäytymistä, mutta hän ei ollut vielä ehtinyt perehtyä lainkaan kirjastosta vasta lainaamaansa kirjaan, jossa tuollaisten lohikäärmepokémonien ohjastamisesta kerrottiin. Niinpä hän joutuisi kaiketi tyytymään vielä tällä kertaa Saramuun.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 22, 2012, 3:24am

Charlotte ei ollut edes ehtinyt miettiä paikkavalintaa, ja tajusi tämän vasta Reliamin huomauttaessa asiasta. Eiväthän he tosiaan siinä kaikkien ihmisten keskellä voisi laittaa ottelua pystyyn. Onneksi lähistöllä oli kuitenkin nuorukaisen silmiin osunut, tyhjä ruohoalue. Se saisi tosiaan kelvata nyt, vaikkei järin suuri ollutkaan.

"Joo, sopiihan se!" tyttö tokaisi itsekin ottelusta innostuneena. Muutoin kovin laiska ja välinpitämätönkin punapää oli otteluiden suhteen varsin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Leveä virne kasvoillaan hän siirtyi miehen kanssa tämän osoittamalle aukealle alueelle ja avasi viimein käsissään jo kauan pyörittelemänsä pokepallon. Punaisen valon saattelemana pieni vaaleanruskea terrieripokemon ilmaantui kouluttajansa eteen.

"Aala! Ottelu tiedossa, joten kuuntele tarkkaan!" Charlotte komensi saman tien ennen kuin pennulla oli mahdollisuutta menettää keskittymistään ja lähteä tutkimaan ties mitä männynkäpyä tai erikoista hajua. Otuksen korvat nousivat valppaina aivan pystyyn ja tämä oli aivan eri pokemon kuin hetkeä aiemmin, ei merkkiäkään tottelemattomuudesta saati alituista haukkumista. Silti lillipupista näki, että se oli hyvin innostunut päästessään ottelemaan, sen silmät suorastaan loistivat sen kääntyessä kohti toista kouluttajaa ja tämän pokemoneja. "Valmiina ollaan," tyttö sanahti vastustajalleen, tehostaen itsevarmoja sanojaan laittamalla kätensä puuskaan ja hymyillen edelleen sangen leveästi. Eihän Aala loppujen lopuksi ollut kauhean kokenut ottelija, mutta intoa sillä piisasi, ja kaipa heillä nyt jonkinlaiset voitonmahdollisuudet oli.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 22, 2012, 11:40am

Paikkaehdotus kelpuutettiin, joten tyytyväisenä itsekseen virnuillen lähti Reliam rullailemaan sivummalle. Pokémoninsa seurasivat perässä ja suhtautuivat kumpainenkin tilanteeseen hyvin itselleen ominaisella tavalla: Saramu vilkuili ihmisiä vaitonaisen huolestuneena, siinä missä Bron taas tuntui olevan hieman pihalla kaikesta, mutta siitä huolimatta hyvin kiinnostunut tulevasta. Se ei ollut vielä koskaan osallistunut näin järjestäytyneeseen ottelutapahtumaan - villipokémonien väliset kahakat kun olivat vähän eri asia - joten pettymys näkyi varsin selvästi lohikäärmeen kasvoilta, kun kouluttajansa julisti ilmoille päätöksensä omasta ottelijastaan.
"Ötökkä hoitaa tämän. Bron, sinä seuraat silmä kovana ja painat mieleesi miten homma toimii", mies käskytti samalla, kun hän taiteili pyörätuolinsa parilla näppärällä kallistusliikkeellä tietä reunustavan kivetyksen ylitse nurmelle. Pian Charlottekin vapautti haukkunsa pallostaan, jonka jälkeen molemmat tiimit alkoivatkin olla valmiita tositoimiin.

Päästyään hyväksi uskomalleen paikalle käänsi Reliam tuolinsa kohti vastustajaansa ja huokaisi hiljaa itsekseen tuntiessaan, kuinka kilpailutilanteen tuottama kihelmöivä jännitys alkoi kutkutella miellyttävästi selkäpiitä.
"Sama täällä", mies hetken tunteesta nautittuaan tokaisi ja painoi kätensä vierelleen astelleen bagonin pään päälle.
"Istu alas. Ötök-- Saramu, mene!" Bron tömpsähti vastentahtoisesti nurmelle, mutta vähintään yhtä tyytymättömältä vaikutti eteenpäin astuva sirkkakin. Se suojeli kyllä mieluusti kouluttajaansa villipokémoneilta ja muilta uhkatekijöiltä, mutta pikkuisen koiran hakkaaminen vain huvin vuoksi... Sellaista scyther ei ymmärtänyt.
"Alkaa! Focus energy!" Käskyn kajahdettua kohotti Saramu kuitenkin kuuliaisesti niin päänsä kuin käsiteränsäkin ylös ja antoi hohtavan energian lähteä virtaamaan ympäri kehoaan.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 22, 2012, 2:44pm

Reliamin valitessa scytherinsa Aalaa vastaan, sai Charlotten itsevarmuus hienoisen kolauksen. Otushan oli paljon lillipupia isompi ja varmaan mottaisi tämän kumoon yhdellä tai parilla hyvin osuneella iskulla. No, sitä ei auttanut murehtia sen enempää, eikä tyttö antanut mieleensä hiipivän epävarmuuden näkyä ulospäin, ei enää tässä vaiheessa kun oli mennyt niin mahtipontisesti aloittamaan.

"Tee parhaasi, Aala! Tackle!" ohjeisti tyttö kovalla, tsemppaavalla äänellä, heilauttaen samalla kättään kohti Saramua kuin lähtömerkiksi terrierille, joka pinkaisi matkaan ötökän vielä lataillessa focus energyään. Pikkuinen keräsi niin paljon vauhtia kuin suinkin saattoi, ja hypähti lähes olemattomalla painollaan kohti scytherin vatsaa. Ehkä se sentään saisi toisen edes... horjahtamaan? Onneksi Aalalla itsellään ei tuntunut olevan minkäänlaista huolta epäonnistumisesta, se oli yhtä itsevarma kuin aina.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 22, 2012, 3:22pm

Saramun vielä kasaillessa energiaansa lähti Aala-lillipup hyökkäykseen, joka sai Reliamin mielen suoranaisen déjà vu -ilmiön valtaan, kunnes hän muisti todella olleensa hyvinkin samankaltaisessa tilanteessa aiemminkin. Miehen ja scytherin ihka ensimmäinen ottelu oli alkanut liki saman kaavan mukaisesti, mikä sai pyörätuolipotilaan tuntemaan itsensä oikeastaan jo vallan kokeneeksi kouluttajaksi: hän tiesi mitä oli tulossa ja osaisi siten olla varuillaan.
"Vauhtia ötökkä!" nuorukainen hoputti ja sortui taas kerran käyttämään suojattinsa haukkumanimenomaista lempinimeä. Kehotus sai Saramun valppaaksi ja vaikka sen oli turha yrittää pyrkiä enää pois iskun alta, sai pokémon kuitenkin voimansa keskitetyksi ennen tacklen jyräämäksi tulemista. Tai noh, kieltämättä pienen koiran iskuvoimasta ei ihan jyräämiseen ollut, mutta tönäisyn osuessa sirkan heikkoon vatsaan menetti se kuitenkin tasapainonsa ja joutui ottamaan siivet avukseen, jottei olisi mätkähtänyt päistikkaa nurmelle. Hyönteisen jäädessä ilmaan leijailemaan huusi kouluttajansa ilmoille uuden komennon samalla, kun Bron unohti saamansa istumiskäskyn ja loikkasi innosta hihkuen seisomaan.
"Lopetetaan tämä saman tien! Quick attack!" Pikaisku oli Saramun käytetyin ja siten tehokkaimmaksi hioutunein hyökkäys, ja sen tiesi toki sirkka itsekin. Lillipupin rankaiseminen sillä soti niin suuresti rukoilijasirkan oikeuskäsitystä vastaan, että se päätti mieluummin huijata kuin toimia vielä pahemmin omaatuntoaan vastaan. Näin ollen scyther lähti kyllä lentämään vauhdikkaasti piskuista terrieriä kohden, mutta varsinaisen quick attackin sijasta se muutti viime hetkellä iskunsa false swipeksi ja koetti lyödä taistelupariaan ainoastaan käsiteränsä lappeella.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 22, 2012, 6:03pm

Charlotte hihkaisi tyytyväisenä tacklen onnistuttua oletettua paremmin, ja vaikka isku oli saanut hyökänneen terrierinkin hieman huojahtelemaan paikoillaan - olihan törmäys aika kova sille itselleenkin - se vaikutti palauttavan tasapainonsa nopeasti ja oli jo valmiina seuraavaan käskyyn. Tällä välin oli Saramu kuitenkin lähtenyt vastahyökkäykseen, joka osui vaivatta pieneen lillipupiin, lennättäen tämän taaksepäin ja selälleen maahan. Iskua seuranneen punapään suu loksahti auki hämmästyksestä ja säikähdyksestä.

"Aala! Nouse ylös!" tyttö kannusti pokemoniaan äänekkäästi, joskin jo aiempaa selvästi epäröivämmin. Ei kai pikku sisupussi vielä tuosta ollut tajuntaansa menettänyt, vaikka lentomatka olikin sille varmaan melkoisen pitkä? Aala kuitenkin nousi varsin sisukkaan oloisena ylös - ehkei hyökkäys ollutkaan osunut niin pahasti kuin miltä se oli näyttänyt. "Hyvä tyttö!" intoaan takaisin saanut kouluttaja kiljaisi hypähtäen tyytyväisenä paikallaan. "Tee uudestaan tackle!" Terrieri pudisteli vielä vähän päätään selvitäkseen törmäyksestä, mutta lähti sitten uudemman kerran hyökkäykseen kohti scytheria. Kyllä he vielä pari kertaa saisivat iskettyä, jos tuuri kävisi. Tuskin siitä voittoon oli, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 22, 2012, 8:38pm

Itsevarmuudestaan huolimatta Reliam ei tuntenut pokémoniaan ja sen iskuja vielä niin hyvin, että olisi osannut sanoa suoralta kädeltä tämän turvautuneen vilppiin vastustajaansa varjellakseen. Miehen kulmat kyllä kurtistuivat ihmetyksestä hänen huomatessaan, kuinka Saramun hyökkäys näytti jotenkin tavallista tehottomammalta, mutta ehkä se vain oli joskus sellaista? Kenties koiran tackle oli osunut kriittisemmin kuin miltä oli näyttänyt tai jotakin.
"Ohjaa se sivuun!" heräsi pyörätuolimies kuitenkin kivahtamaan, kun taistelu nopean päättymisen sijasta jatkuikin ja lillipup syöksähti taas kerran kohti sirkkaa. Tätä käskyä scytherillä ei ollut syytä olla tottelematta, joten Aalan lähestyessä risti hyönteinen kätensä eteensä ja otti niiden suojan turvin tacklen vastaan ilman hirmuisen suurta vahinkoa. Bron yltyi hyppimään jännityksestä, mutta Saramu ei näyttänyt puoleksikaan niin innostuneelta, kuin olisi pitänyt. Sille kun alkoi käydä selväksi, ettei se voisi jatkaa näyttelyä loputtomiin, ja häviö ilmeisesti vain tacklea jatkuvasti toistavaa koiraa vastaan alkoi näyttää samaten aika mahdottomalta.
"Quick attack! Tällä kertaa kunnolla!" Sirkka arvioi Aalan kyllä kestävän vielä vähän aikaa, joten lentäen se lähti toistamaan huijaustaan ja iskemään tätä vain terän sivulla. Samalla scyther kuitenkin koetti kuumeisesti miettiä miten saisi jollakin tapaa taistelun keskeytymään.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 22, 2012, 10:39pm

Toinenkin hyökkäys oli osunut, mutta selvästi aiempaa lievempänä, ja kun otettiin huomioon ettei se edellinenkään ollut mikään voimankäytön riemuvoitto, tuskin tämän toisen iskun kohdalla saatettiin edes puhua varsinaisesta "iskusta". Aala puhkui edelleen tarmoa toisin kuin kouluttajansa, jolle tilanne kävi hetki hetkeltä selvemmäksi. Ainoa tie pois ottelusta olisi häviö. Mitähän tyttö olikaan kuvitellut hetki sitten ottelua ehdottaessaan? No, sitä oli nyt turha miettiä, Saramu alkoi jo valmistautua seuraavaan hyökkäykseensä.

"Väistä, Aala!" Terrieri onnistui kuin onnistuikin loikkaamaan sivuun ötökän hyökkäyksen tieltä emäntänsä käskystä, mutta mäjähti siinä rytäkässä kasvoilleen nurmelle. Nyt jo hieman väsähtäneenä mutta silti ehdottomasti ottelukuntoisena se nousi jälleen sinnikkäästi ylös, kasvot nurmesta vihreinä, ja tuijotti vastustajaansa. "Tee vielä tackle!" ohjasti punapää jo lähes epätoivon vallassa, ja pentu totteli. Se otti vauhtia ja ponkaisi tavallista korkeammalle, yrittäen suoraa osumaa omalla kallollaan scytherin otsalle. Ihmeen paksukalloinen otus, Charlotte pohti päätään raapien ja mietteliäs ilme kasvoillaan, olihan hän nähnyt pokemoninsa käyttävän samanlaista hyökkäystä ennenkin. Missä lie oli otus oppinut käyttämään päätään tuolla tavoin. Mutta no, kukin kai tyylillään...

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 22, 2012, 11:46pm

Tällä kertaa Saramun isku ei tehnyt edes sen vertaa vahinkoa kuin mitä viimeksi, mikä sai Reliamin ärähtämään ärtyneenä itsekseen. Scytheria seikka sen sijaan ei haitannut, vaan se oli oikeastaan vain tyytyväinen saamaansa miettimisaikaan. Tilanne pysyi kuitenkin vaikeana, sillä Aalan heittäytyessä jälleen tacklen pauloihin sirkka ymmärsi viimein vaihtoehtojensa olevan vähissä: ei tässä voinut kuin voittaa tai hävitä, sillä luovuttamista ei Reliam hyväksyisi. Niinpä oli tehtävä pikainen päätös, jota hyönteinen tosin pelkäsi joutuvansa vielä myöhemmin todennäköisesti katumaan.
"Varovarovaro!" yritti Reliam käsiään ilmassa huitoen käskyttää, mutta silmänsä häpeästä sulkien Saramu pysytteli aloillaan ja antoi lillipupin tulla täydellä voimalla päälle. Otsa kalahti otsaan ja matalalla liitelevä scyther putosi iskun voimasta maahan. Se olisi kenties jaksanut vielä nousta ylös ja jatkaa ottelua, mutta kaikkien yleisen parhaan vuoksi pokémon pysyi kuitenkin maassa ja sai kouluttajansa näyttämään perin juurin tyrmistyneeltä.
"Mitä..? Ötökkä, mitä hittoa?! Et sinä tuollaisesta pökerry!" mies huusi järkyttyneenä ja lähti rullaamaan pyörätuolillaan taistelukentälle. Scytherhän oli mättänyt turpaan sellaisiakin otuksia, joita vastaan tällä oli tyyppinsä puolesta heikkous - kuten Reliam oli vasta Zaumlassa jumittaessaan tullut selvittäneeksi - joten mitä tämä piskuiselle rakille häviäminen nyt oikein oli olevinaan?

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 22, 2012, 11:59pm

Aala mäjähti maahan saatuaan täydellisen osuman scytheriin. Se jaksoi kuitenkin edelleen silkalla sisulla nousta ylös, vaikka väsymys alkoikin jo painaa. Hämillään se jäi katselemaan maahan makaamaan jäänyttä vastustajaansa. Charlotten reaktio ei ollut sen fiksumpi, tyttö kun jäi yhtä lailla monttu auki tapittamaan epätavallista ja äärimmäisen epätodennäköistä näkyä. Miten tässä nyt näin kävi? Pikkuhiljaa hän sai kuitenkin pyyhittyä hämmennyksensä pois, ja suu kääntyi voitonriemuiseen hymyyn.

"Jess!" punapää hihkaisi hyppien paikoillaan tasajalkaa ja heiluttaen käsiään ilmassa kuin typerys, keräten varmasti tehokkaasti ohikulkijoiden katseita. Emäntänsä elehdinnästä innostuneena terrieri juoksi tämän luokse ja hyppi tämän ympärillä selvästi piristyneenä. Emäntä oli iloinen, miksei siis Aalakin olisi? "Hienosti tehty, Aala! Mahtavaa, upeaa, olet ihan paras!" tyttö hehkutti nostaen pikku piskin syliinsä ja pörröttäen sen turkkia. Pokemon oli saamastaan huomiosta enemmän kuin mielissään, ja haukahti muutaman kerran kuin kehuakseen kouluttajaansa takaisin.

"Huh, sepä oli jännittävää," Charlotte tokaisi Reliamille rauhoituttuaan hieman, päästäen samalla Aalan taas alas. Ihan kuin otus olisi saanut lisää energiaa kehuista - se jäi edelleen ravaamaan ympyrää ja loikkimaan tytön ympärille, vilkuillen kuitenkin välillä pyörätuolihepun suuntaan.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 23, 2012, 12:18am

Reliamin rullailtua suojattinsa vierelle painoi Saramu vain tiukemmin silmiään kiinni sen sijasta, että olisi kääntänyt katseen kohti kouluttajaansa. Scyther tiesi nimittäin jo valmiiksi, mitä miehen kasvoilta näkyisi: pettymystä, vihaa, halveksuntaa. Kaikki nämä totta tosiaan kilpailivat ykköspaikasta pyörätuolipotilaan mielessä, eikä niiden kirvelevyyttä vähentänyt tippaakaan voittajiksi jollain ihmeen konstilla selviytyneiden Aalan ja Charlotten riehakas ilakointi.
"Surkeaa. Oikeasti", mies tuhahti vaarallisen hiljaisella äänellä samalla, kun hän kääntyi parhaansa mukaan ympäri moottorittoman nelipyöräisensä päällä. Nuorukainen sulloi viimeinkin sylissä koko tämän ajan levänneen kirjan reppuunsa ja nappasi sieltä vaihdossa sport ball -pallon, jolla ryhtyi osoittelemaan scytheriään.
"Taisin hetkeksi unohtaa, että olet tosiaankin pelkkä ötökkä", mies vielä sivalsi, ennen kuin muutti Saramun ryöpyksi punasävyistä valoenergiaa ja sulloi tämän pallon sisään pois silmistään. Vasta sitten hän käännähti tuimana kohti juhlintaansa lopettelevaa kaksikkoa, jolle miehellä ei ollut mitään halua jättää enää yhtään enempää aikaa toipua äskeisestä koitoksesta. Harjoitusmielisenä hupiotteluna alkanut kamppailu oli nimittäin juuri muuttunut hänen mielessään veriseksi taistoksi paremmuudesta.
"Ei tämä vielä ole ohi! Bron, sinun vuorosi" Reliam julisti, mikä sai hieman kauemmaksi jättäytyneen lohikäärmeenpoikasen kasvot loistamaan.
"Babababa baa-aa!" se kajautti kuin sotahuutona ja lähti loikkimaan kohti Aalaa.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 23, 2012, 12:34am

Tyttö hämmentyi miehen sanoista. Hän oli kai olettanut ottelun päättyvän siihen ja olleen lähinnä yksi vastaan yksi -tyylinen, koska hänellä itsellään ei ollut sen enempää pokemoneja. Reliam vaikutti muutenkin nyt huomattavasti äskeistä kireämmältä. Tosin liekö ihmekään, Charlotte kun oli niin kamala voittaja - hehkutti äskenkin niin kovaan ääneen jättäen toisen huomiotta, vaikka hyvinhän tämänkin scyther oli otellut. Äkkiä häntä alkoi suorastaan harmittaa, mutta ei kai sille enää mitään mahtanut? Olihan Aalan voitto selvästi suurempaa ja kenties kokenempaakin ötökkää vastaan ollut melkoinen yllätys hänelle itselleenkin, ja näin ollen kenties vielä suurempi yllätys - ja pettymys - Reliamille. Koska Aala nyt edelleen vaikutti ottelukykyiseltä, ei huonoa omatuntoa poteva tyttö viitsinyt kieltäytyä toisesta erästä.

"J-joo, jatketaan," hän vastasi hieman epävarmana, vaikkei mies varsinaisesti ollut mitään sanoja hänelle osoittanutkaan. Terrierikin aisti oitis kouluttajansa mielialanmuutoksen ja katsahti tähän kysyvästi, johon tyttö vastasi vain pienellä hymyllä kuin sanoakseen, kaikki järjestyy kyllä, onnea matkaan. Otus ei siltikään saanut pyyhittyä kouluttajastaan huokuvaa hämmennystä mielestään, mikä tuntui nyt häiritsevän sen keskittymistä hieman. "Aala, tackle!" Charlotte käski ääntään korottaen, mikä sai pennun kuuliaisesti jälleen lähtemään siihen jo tuttuun hyökkäykseen, tosin tällä kertaa kohti aivan erilaista vastustajaa. Väsymys tuntui jo pienessä kehossa, mutta päättäväisesti Aala jatkoi ottelua kouluttajansa mieliksi. Koirapokemon tähtäsi iskunsa lohikäärmeen vatsaan, aikomuksenaan tällä kertaa hyökätä tassut edellä. Se ei ehkä olisi niin tehokasta, mutta päähän ei pentu enää tällejä tältä erää halunnut.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 23, 2012, 12:49am

Kamppailu jatkui uusin tuulin, mutta eipä Reliam muuta ollut osannut odottaakaan; jos tyttö olisi tässä vaiheessa mennyt peräytymään, olisi miehen pinna saattanut hyvinkin palaa lopullisesti. Pitihän sitä nyt saada tilaisuus ottaa vahinko takaisin ja, noh, suoraan sanottuna kostaa.
"Jep", partaveikko murahti kulmat kurtussa ja peruutti pois taistelukentältä. Samassa Aala jo lähtikin tutuksi tulleeseen hyökkäykseen ja Bronin tuli aika todistaa, oliko se oppinut mitään tiimikumppaninsa toiminnan seuraamisesta.
"Suojaudu!" kouluttajansa komensi, jolloin bagon kyyristyi alas ja peitti alaruumiinsa kivikovan päälakensa taakse. Tuntoaisti ei toiminut moisen kilven lävitse järin tehokkaasti, joten pokémon havaitsi kyllä jonkin tömähtävän päätään vasten, muttei tiennyt oliko kyseessä vihulaisen tassu vai kylki vai mikä. Iskun voima sai kaksijalkaisen sininahan huojahtamaan askeleen verran taaksepäin, mutta siinä se sitten suurin piirtein olikin: fyysiset iskut eivät kilven läpi tuntuneet juuri missään.
"Nyt pure sitä!" Reliam jatkoi. Mies ei ollut ehtinyt edes avata kirjastosta lainaamaansa opusta, joten hän ei tiennyt bagonin kyvyistä muuta kuin sen, että se osasi iskeä hampaansa vallan tiukasti kiinni vastustajaansa. Tai näin ainakin otus oli Saramulle vuoristossa onnistunut tekemään.
"Bagoon!" Bron vastasi, nosti päänsä takaisin ylös ja lähti suu auki kipittämään kohti lillipupia. Aikomuksenaan oli lasauttaa leukansa kiinni ihan vain siihen, mihin nyt sattuisi toisessa osumaan.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 23, 2012, 1:07am

Aalan isku osui, tosin mitään hyötyä siitä ei vaikuttanut olevan - pentu vain satutti etutassunsa niiden tömähtäessä kovalla vauhdilla bagonin päälakeen. Terrieri vingahti ja kupsahti maahan, mutta ei edelleenkään ollut valmis luovuttamaan. Eihän se kävisi päinsä, emäntä oli ollut niin ylpeä hetki sitten! Olisi ihan väärin pettää kouluttajan luottamus nyt! Lillipup murahti itsepäisesti ja valmistautui seuraavaan käskyyn, joka ei kuitenkaan ehtinyt ajoissa - siinä vaiheessa kun Charlotte oli ehtinyt huutaa väistökäskyn, oli bagon jo aivan lähietäisyydellä ja valmiina nappaamaan tiukan otteen pennusta. Koira hypähti sivummaksi, joskin liian hitaasti, jolloin lohikäärmepokemonin hampaat saivat pitävän otteen kohteensa oikeasta takaraajasta. Tilanteesta hieman hätääntyneenä pentu alkoi haukkua ja ulista, mikä sai kouluttajankin suorastaan kauhistumaan.

"Aala!" tyttö huudahti vähintään yhtä hätääntyneenä kuin pokemoninsakin, ottaen jo askeleen-pari kohti ottelukenttää. Hän kuitenkin pysähtyi niille sijoilleen tajutessaan, mitä oli tekemässä. Hänhän rikkoisi sääntöjä, jos menisi väliin, eikä siitä hyvää seuraisi muutenkaan. Silti, pennun ulina oli korvia- ja sydäntäriipivää, ja pala tuntui nousevan kokemattoman kouluttajan kurkkuun. "A-Aala, mottaa sitä!" hän yritti rohkaisten ohjeistaa pokemoniaan, mutta paikoitellen murtunut ääni ei tehnyt vaikutusta. Terrieri oli liian hämillään tilanteesta, eikä Charlotten äänensävy auttanut asiaa yhtään - otus saattoi vain yrittää rimpuilla itseään vapaaksi.

// Charlotte on niin dramaattinen herkkis. :'D //

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 23, 2012, 1:18am

// Hihi mikäs sen hienompaa! X3 //

Vaikka oli ehkä vastustajaansa hitaampi vähäisemmän juoksemisessa avustavien raajojen määrän takia, sai Bron kuitenkin lillipupin juuri ja juuri kiinni sekä onnistui nappaamaan yhden tämän koivista leukojensa pihtiotteeseen. Nyt niin bagon kuin Reliamkin tiesivät olevansa vahvoilla, sillä jopa paljon nykyisiä kilpakumppaneita suurikokoisemmalla Saramulla oli ollut aiemmin täysi työ saada lohikäärmeen ote kirpoamaan. Näin ollen pyörätuolimiehen synkeä ilme alkoi kääntyä virneeksi sitä mukaan, kun kauhistus taasen kipusi Charlotten kasvoille.
"Jes! Pure pure vaan, kyllä se siitä taintuu", miekkonen neuvoi, mutta Bronilla itsellään oli vielä parempi idea. Scytherin kanssa tällainen ei ollut onnistunut, mutta kamalasti uliseva ja ölisevä lillipup oli sen verran keveä otus, että bagon vain tiukensi otettaan ja pinnisti voimansa nostaakseen terrierin ilmaan ja mätkäistäkseen sen sitten takaisin maahan. Kyseessä ei ollut mikään varsinainen isku, mutta jokseenkin tähän tyyliin nuori pokémon oli pienestä pitäen riepotellut paloja irti emonsa pesälle kuskaamista saaliista.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 23, 2012, 1:35am

Tämä ei ollut enää yhtään hauskaa. Otteluiden oli tarkoitus olla hauskoja, kivoja, kevyttä huvia... Tai no, ei ehkä aivan joka tarkoituksessa, mutta tämänhän piti olla vain harjoitusta? Charlotte ei enää tiennyt, mitä tehdä, hän vain vei molemmat kätensä peittämään järkytyksestä auki loksahtanutta suutaan eikä saanut sanotuksi mitään. Tämähän oli aivan älytöntä!

Lillipupin aiempi väsymys sekä rimpuilut bagonin hampaissa yhdistettynä kovaan iskuun maata vasten vaativat veronsa, ja pikku otus menetti tajuntansa heti ensimmäisestä iskusta, jääden velttona roikkumaan lohikäärmeen armoille. Tässä vaiheessa terrierin kouluttaja viimein havahtui toimettomuudestaan ja otti jälleen yhden pienen askeleen aivan vaistonvaraisesti kohti kahta pokemonia. "Riittää! Riittää jo!" hän kiljaisi, kuin osoittaakseen sen komentona Reliamin pokemonille, joka oli selvästi vasta pääsemässä vauhtiin - otteluhan oli ehtinyt kestää tuskin minuutin.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 23, 2012, 1:46am

Reliamin virne leveni entisestään, kun Bron osoitti kekseliäisyytensä - tai siksi sitä kouluttajansa ainakin luuli - hakkaamalla vastustajaansa vasten tannerta. Ja johan se kauhea väninäkin loppui, mikä taisi merkitä sitä, että lillipupilta oli mennyt vintti pimeäksi. Hiljaisuuden laskeuduttua ehti Bron näyttää hyvinkin tyytyväiseltä itseensä ja mikäli ihmiset olisivat nähneet sen pään sisään olisivat he saaneet huomata, että lohikäärme oletti vastustajansa olevan nyt kypsä syötäväksi. Niinpä bagonille tuli varsin suurena yllätyksenä se, kuinka punatukkainen tyttö rupesikin nyt pokémoninsa vaiettua huutamaan. Vaan eikä siinä vielä kaikki, sillä voittonsa saanut Reliam yhtyi Charlotten sanoihin.
"Jep, päästä se Bron, hyvin tehty. Saan tosiaan vissiin ruveta käyttämään sinua otteluissa pelkän ötökän sijasta", mies tokaisi huomattavan tyytyväisenä siitä, että tilanne oli sittenkin kääntynyt lopulta oikealle tolalle. Sininahkainen kovapää näytti hetken suorastaan tyrmistyneeltä, mutta päästi kuitenkin tovin asiaa puntaroituaan otteensa irtoamaan, jolloin terrieri mätkähti nyt omalla painollaan nurmelle.
"No nyt voidaan sanoa, että olipa se jännää", Reliam jatkoi lähtiessään jälleen rullailemaan taistelukentälle.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 23, 2012, 2:06am

Komento näytti tehoavan, ja pian makasi Aala maassa liikkumattomana, mutta sentään rauhaan jätettynä. Tämän kouluttaja lähtikin kovalla kiireellä pinkomaan tätä kohti, puristaen otuksen pokepalloa tiukasti kädessään. Hän ehti melkein kompastuakin lyhyen matkan aikana johonkin pieneen kumpareeseen, olihan hänen keskittymisensä jossakin aivan muualla kuin maaston tutkimisessa. Saavutettuaan pokemoninsa, Charlotte lysähti maahan polvilleen ja nappasi tämän syliinsä itkua pidätellen. Oliko se tosiaan tällaista? Oliko pokemonien kanssa matkustaminen ja otteleminen oikeasti tällaista? Ne kaikki harjoitusottelut kotikaupungissa olivat olleet pelkkää leikkiä. Tämä oli jotain ihan muuta.

Tyttö ei saanut vastattua mitään Reliamin sangen tyytyväiseen tokaisuun, vaan keskittyi nyt pyörtyneeseen pokemonrukkaansa, tarkkaillen sen saamia vammoja. Ilmeisesti se ei ollut kärsinyt vakavia vaurioita, väsymys oli kenties pääsyy tajunnan menettämiseen. Vaitonaisena punapää halasi terrieriään tiukasti ja kutsui sen sitten palloon, muttei vielä noussut. Hän katseli maahan huultaan purren. Olisi niin, niin tehnyt mieli mennä ja mätkäistä mokomaa idioottia turpiin ja sanoa muutama valittu sananen, mutta väkivaltaan ei tyttö todellisuudessa koskaan turvautunut, ja saisihan se todennäköisesti hänet vaikuttamaan vain katkeralta, kokemattomalta, huonolta häviäjältä. Eihän hän toki häviämisestä koskaan pitänyt, mutta tässä tapauksessa tapa, jolla häviö oli tullut, sapetti kaikkein eniten. Hän nielaisi kiukkunsa, pyyhkäisi kädellään pari poskelle valunutta kyyneltä ja huokaisi syvään. Oli aika nousta, aika yrittää säilyttää ne viimeiset ylpeyden rippeet... jos niitä nyt oli enää ollenkaan. Kasvot punaa hehkuen Charlotte pakotti itsensä ylös ja katsomaan vastustajaansa pakotettu mutta varsin surkeasti onnistunut hymynpoikanen kasvoillaan.

"Joo, se oli... jännää," hän totesi vaitonaisesti. "Todella. Kiitos vain ottelusta."

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 23, 2012, 2:29am

Reliamin päästyä tapahtumapaikalle oli Charlotte jo ehättänyt lyyhistymään riepotellun pokémoninsa äärelle, eikä mies katsonut tarpeelliseksi häiritä tämän hoivailuja. Antoi tytön toipua järkytyksestään rauhassa, sillä kai tuollainen nopeimmin ohi menisi. Mies tyytyi heiluttamaan sormiaan kutsuvasti Bronille, joka näytti yhä jokseenkin hämmentyneeltä, mutta tallusti siitä huolimatta kuuliaisesti omistajansa vierelle. Pian pokémonin kummastus jo vaihtuikin itsetyytyväisyyteen, kun kouluttajansa palkitsi otuksen taputtamalla tätä hyväksyvästi päälaelle ja oli muutoinkin selvästi ylpeä mainiosti pärjänneestä bagonista.

Jonkin ajan kuluttua punatukka sitten sai itsensä kasattua ja noustua vieläpä ihan ylöskin asti. Järin iloiselta ei likka vieläkään näyttänyt, mutta Reliam ei antanut sen häiritä omaa mielialaansa, joka oli vastoinkäymisten selvittyä sen verran korkealla, että mies tunsi voivansa olla jopa vähän tavallista myötämielisempi kilpakumppanilleen.
"Tattis vain itsellesi! Treeni teki varmasti itse kullekin pokémonille hyvää", stuckaldilainen vastasi leppoisasti.
"Haluatko käyttää sen koirasi pokecenterissä? Voin saattaa sinut ja tarjota vaikka kahvitkin, jos tykkäät", Reliam vielä jatkoi tietyntyyppistä sovintoelettä tarjoten. Olisihan se nimittäin ollut ikävä jättää Charlotte pahoille mielin, vaikka pokémoninsa oli onnistunut ottelun alkupuolen ajan pärjäämään suorastaan ällistyttävän hyvin.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 23, 2012, 2:50am

Reliamin tarjous yllätti tytön täysin. Miksi ääni kellossa muuttui noin huomattavasti, ja aivan yhtäkkiä? Hänen olisi tehnyt mieli vain kysyä suoraan - tai vaihtoehtoisesti juosta pois tilanteesta ja olla aivan kaikessa rauhassa vaikka maailman tappiin. Mutta no, pokecenteriinhän hänen piti joka tapauksessa mennä, joten ehkei tästä haittaakaan olisi. Ja ainahan toki kahvi tai muu juotavakin maistuisi... vaikka seura nyt oli vähän mitä oli. Kaikki tuntui niin kamalan ristiriitaiselta.

"Niin no, kai se sopii," punapää vastasi lopulta pitkittämättä hiljaisuutta sen enempää, vaikkei hän edelleenkään ollut täysin varma, oliko se paras mahdollinen vaihtoehto juuri siinä tilanteessa. Tuskin, ei hänestä varmaan kummoista seuraa olisi, ja mitä jos toinen onnistuisikin ärsyttämään häntä uudestaan? "Niin, paitsi tietysti, jos sinulla on jotain parempaakin tekemistä," hän jatkoi vielä kuulostaen sangen välinpitämättömältä ja potkien jalallaan maata, josta irtoavan ruohon lyhyttä lentoa hän sitten seuraili katseellaan. Kyllähän hän olisi ainakin voinut veikata, että hepulla oli parempaakin tekemistä kuin katsella henkisesti varsin keskenkasvuista kakaraa.

// Nukkumaanmenoaika? Mikä se on? Aamulla seitsemän herätys? Ei kai sentään? ___@ ja lol edit koska aivot jumittaa ja unohtelen asioita jo. //

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 23, 2012, 3:04am

// Hyhhyh, no ehkä olen armelias ja menen nyt itse tässä vaiheessa nukkumaan, että sinäkin pääset! ='D //

Reliamia hieman kummastutti se, ettei Charlotte ollut saman tien juonessa mukana ja lähtenyt ilomielin kahville, kun sellaista kerran tarjottiin. Mies kun ei tullut ollenkaan ajatelleeksi, että hävitessään hän itse oli vielä ainakin tuplasti pahempi tapaus, jota ei edes jonkin kofeiinia väkevämmän nautintoaineen tarjoaminen olisi noin vain lepyttänyt. Hänestä tytön olisi vain kuulunut olla jo ihan pirteällä tuulella, sillä niinhän mies itsekin sattui juuri nyt olemaan!

Aikansa asiaa tuumattuaan punapää päätti kuitenkin jättää hangoittelut sikseen - ainakin toistaiseksi - ja ottaa kutsun vastaan. Ajatukset muusta tekemisestäkin Reliam kuittasi vain heilauttamalla kättään ilman halki, joten tytölle ei oikeastaan jäänyt mahdollisuutta paeta tilanteesta, ellei tämä sitten suorastaan epäkohteliaaksi halunnut heittäytyä.
"Äh, kyllä sitä nyt aina sen verran ehtii. En muutenkaan oikein tiedä mihin olisin seuraavaksi menossa. Alkujaan minun piti vain käydä siellä Zaumlassa ja palata sitten kotiin, mutta njaa-a... Voisihan sitä vielä käydä ainakin sen pohjoisen salin katsastamassa. Kuulemma tuolla pokéathlonissa olisi lisäksi joku juoksukilpailukin tulossa lähiaikoina, mutta en tiedä jaksanko minä sellaisiin kyllä ottaa osaa. Kaksijalkaisilla pokémoneilla kun voi olla vähän huonoa", miekkonen selosti kääntäessään pyörätuoliaan takaisin kohti tietä ja lähtiessään sitten rullailemaan pois tältä joutavalta ruohokaistaleelta. Tajutessaan matkan olevan jatkumassa loikki Bron yhtä innoissaan kuin aina ennenkin kouluttajansa edelle ja suuntasi toiveikkaana Charlotten polkupyörää kohden. Ehkä se pääsisi nyt kokeilemaan miltä sen kyydissä tuntuisi matkustaa!

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 23, 2012, 4:01pm

// No eipä mitään, mitäs tuli nukuttua sunnuntaina liian pitkään niin ei sitten saanut iltasella untakaan. x) Työpäivä meni silti kivasti, koska oli paljon tekemistä. //

Reliamista huokuva jo selvästi positiivisempi asenne osasi sitten ärsyttää Charlottea! Toinen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun sattui itse voittamaan! Vaikka kieltämättä, ei mitään oikeasti kai ollut tapahtunutkaan - vain tavallinen pokemonottelu kahden juuri tavanneen kouluttajan välillä. Sehän oli aivan arkipäivää! Paitsi ehkä tytölle itselleen, joka oli tätä ennen tottunut lähinnä rökittämään Aalan kanssa naapurien kakaroiden rattatoita. Niin paljon kuin häntä ärsyttikin myöntää asia, oli hän varmaan ylireagoinut äsken koko juttuun. Hänen kasvattinsa pääsisi tuota pikaa pokecenteriin ja paranisi, minkä jälkeen he voisivat jatkaa matkaansa yhtä kokemusta ja opetusta rikkaampina. Siihen saakka oli kuitenkin nyt kestettävä ärsyttävän pyörätuolihepun seuraa, tällä kun ei tosiaan vaikuttanut puheidensa perusteella olevan minkäänmoista kiirettä. Punapää päätyi vain tuhahtamaan vastaukseksi miehen selvityksiin, mutta maininta pokeathlon-kisasta sai hänet jokseenkin kiinnostuneeksi.

"Juoksukilpailu?" hän toisti mietteliäänä lähtiessään kävelemään toisen perässä kohti vähän matkan päähän parkkeerattua pyöräänsä, joka selvästi kiinnosti jälleen tarmokasta bagoniakin. "Pitääkin sitten ottaa siitä selvää, sitähän voisi kokeilla." Tytön vastikäinen pokeathlon-kokemus oli ollut hieman ikävä, kun terrierinpenikka oli lähinnä aiheuttanut kaaosta kisassa, mikä taas oli johtanut häviöön ja muutenkin vallan noloon tilanteeseen. Mutta jos seuraavaan kisaan olisi vielä hyvin aikaa, ehkä hän ehtisi treenata Aalaa ja kenties napata toisenkin otuksen riveihinsä? "Hei, se pyörä ei muuten ole mikään lelu!" hän havahtui yhtäkkiä huutamaan siniselle pikku lohikäärmeenalulle, joka oli jo uhkaavan lähellä kyseistä kulkupeliä. Tyttö itsekin tihensi askeliaan ohittaen eteenpäin rauhassa rullailevan Reliamin ja harppoen päättäväisenä kohti polkupyöräänsä. Ties vaikka Bron onnistuisi rikkomaan sen tai jotain!

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 24, 2012, 9:41pm

Pokeahtlonin mainitseminen näkyi olevan tällä kertaa se kortti joka tehosi, sillä nyreissään oleva Charlotte tuntui muuttuvan jonkin verran suopeammaksi aiheen noustessa esiin. Tämäkin tapahtuma tosin ilahdutti Reliamia lähinnä sen takia, että hän koki napanneensa taas yhden voiton tililleen saadessaan tytön jättämään murjottamisen sikseen. Toisten tunteista kun ei oman napansa ympärillä pyörivä mies osannut ilman syytä oikein välittää.
"Kannattaa", partaukko kannusti keikauttaessaan kulkupelinsä taas kerran katua ympäröivän kivetyksen ylitse, "luulisi nimittäin, että tuollaisella koiralla voisi pärjätäkin. Onhan se vähän pieni, mutta kyllä ainakin isseeni nykyinen houndoom oli melkoinen juoksija jo pentuna." Äkkiseltään mieleen pujahtanut muisto oli omalla tavallaan katkeransuloinen, sillä noina aikoina oli Reliam voinut vaivatta pinkoa isänsä pokémonin rinnalla. Niinpä pyörätuoliin sidottu nuorukainen pyyhkäisi sen mieluusti syrjään, kun Bron näytti olevan taas hankkiutumassa hankaluuksiin.
"Äh, anna nyt jo sen polkupyörän olla! Ei koske!" mies komensi tiukasti Charlotten jäljessä, mikä sai bagonin seisahtumaan aloilleen. Se ei halunnut joutua moitituksi tottelemattomuudesta, mutta pyörä kiinnosti lohikäärmeenpoikasta kuitenkin niin paljon, että otus päätyi kompromissiin ja jäi nököttämään ihan kulkuneuvon vierelle.
"Näin ainakin yhden pokecenterin ollessani matkalla kirjastoon, enkä usko sen olleen turhan kaukana. Jos lähdetään tuohon suuntaan, niin se tulee kyllä varmasti vastaan", Reliam jatkoi sanansa taas Charlottelle osoittaen, kun kaksikko pääsi sähkönsinisen pyörän ja sitä ihailevasti tuijottavan pokémonin luokse.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 25, 2012, 7:45pm

Charlottelle oli suorastaan helpotus, ettei Reliamia vaikuttanut vaivaavan se, että hän oli juuri ojentanut - tai ainakin yrittänyt ojentaa - tämän pokemonia puolivahingossa. Jotkut kouluttajat olivat sellaisestakin kamalan tarkkoja, ja harvoinpa tyttö uskalsi vieraille otuksille tiuskiakaan. Onneksi mies itsekin komensi pokemoniaan, joka viimein totteli ja jäi pyörää tuijottamaan tytön viimein saavuttaessa sen. Vaikka pikku lohikäärme vaikuttikin sangen paksukalloiselta, osasi se näemmä totellakin.

Reliamin infottua lähimmän pokecenterin sijainnista, kääntyi punapää katselemaan miehen osoittamaan suuntaan ja nosti jo polkupyöränsä jalan ylös, valmiina taluttamaan kulkupeliään. Tuskinpa miehen pyörätuoli oli niin nopea, että pysyisi tytön perässä jos tämä päättäisi pyöräillä. "No, mennään sitten," hän tokaisi jo huomattavasti tyynempänä kuin vielä hetkeä aikaisemmin, ja otti jo ensimmäiset askeleet menosuuntaan päin. Kiukunpuuska laantui perin äkkiä, kuten Charlotten äksyilyt noin yleensäkin laantuivat. Ei mies loppujen lopuksi niin ärsyttävä ollutkaan... Kai. "Tuota... Mistäpäin sinä olitkaan kotoisin?" hiljalleen eteenpäin asteleva tyttö kysäisi ohimennen, jottei kiusallista hiljaisuutta päässyt syntymään.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 25, 2012, 8:50pm

Kaksikon - tai oikeastaan kolmikon, mikäli Bron laskettiin mukaan - lähtiessä matkaan piti Reliam aluksi pokémoniaan tiukasti silmällä, sillä tämä näytti lyöttäytyvän kulkemaan Charlotten vierellä ilmeisestikin jotkin pyörään liittyvät taka-ajatukset mielessään. Vaan kun lohikäärme ei innostaan huolimatta tehnyt muuta kuin tuijotellut kävellessään sinisen menopelin perään, päätti mies luottaa nuoreen holhokkiinsa ja keskittyä ihmistoverinsa kanssa jutustelemiseen.
"Stuckaldista", hän vastasi, vaikkei se ihan täydellisen totta ollutkaan. Pyörätuolipotilas oli kuitenkin jo pienestä pitäen tykännyt mieluummin sulautua paikallisväestöön sen sijaan, että olisi ehdoin tahdoin paljastanut olevansa ulkomaalainen ja peräisin vähän turhankin kaukaa pohjoisesta, joten valkoinen valhe lipsahti puheeseen mukaan nykyisin jo ihan automaattisesti.
"Entäpä sinä sitten? Et ilmeisesti ainakaan täkäläisiä ole?" Olettamuksensa partaveikko perusti siihen, ettei tyttö ollut vastannut hänen pokecenter-selostukseensa mitään tiedetään-tyyppistä, vaan oli ottanut suuntaneuvon ilmeisesti ihan auliisti vastaan. Mihin liittyen lienee syytä mainita, että joukon edettyä suuren kirjastorakennuksen nurkille alkoikin pienen pokémonkeskuksen punainen katto jo pilkottaa horisontissa.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 26, 2012, 10:28pm

Stuckaldista? Juurihan sen kaupungin ohi oli tyttö vähän aiemmin pyöräillyt matkallaan Lemidaen suunnalle. Paikka oli vaikuttanut aivan liian epämiellyttävältä hänen makuunsa, kaikki tuntuivat olevan kovin töykeitä ja sanalla sanoen röyhkeitä. Liekö sitten ihmekään, että Reliamkin oli... no, vähän tuollainen, kun oli siellä mitä ilmeisimmin varttunut. Näitä ajatuksia tyttö ei tietenkään missän nimessä tahtonut tuoda julki.

"Mehabaysta tulen," punapää vastasi miehen kysymykseen lyhyesti mutta ytimekkäästi, yhä Stuckald City mielessään. "En olekaan monesti käynyt Stuckaldissa, vaikka se melko lähellä kotiani onkin. Mutta ne pari kertaa kun olen siellä käynyt... no, on se vähän erilaista kuin meilläpäin." Charlotte oli jo tovin miettinyt, missä pyörätuoliheppu oli mahtanut omat jalkansa menettää, ja nyt hänen päässään pyöri lähinnä villejä teorioita miehen epämääräisistä kontakteista kotikaupunkinsa alamaailmaan... tai jotain. Sepä vasta olisi pelottavaa! Tyttö havahtui jälleen mietteistään huomatessaan pokemon centerin olevan jo aivan näköpirissä. "Mutta siis niin, meilläpäin monet ovat ihan hullaantuneita koordinointikisoihin. Minua ei sellainen kiinnostanut, saati onneksi vanhempianikaan. Muut kaverit kyllä sen sijaan alkoivat luoda koordinaattorin uriaan jo vuosi-pari sitten." Mahtoikohan tuollainenkin turha informaatio nyt olla tarpeen? Reliam ei vaikuttanut tyypiltä, jota tylsät kisat kiinnostaisivat.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 27, 2012, 12:54am

Reliam nyökytti ymmärtäväisesti päätään Charlotten selostukselle, ja yltyipä hän jopa naurahtamaan vaimeasti tytön vertaillessa heidän kotikaupunkeja toisiinsa.
"On joo, erilaista. En minäkään kovin usein Mehabayn suunnalla ole vieraillut, en itse asiassa nyt moneen vuoteen, mutta sen verran minäkin osaan sanoa", mies myötäili. Vaan vaikkei se hänen sanoistaan ilmi käynytkään, piti hän juttukumppaniaan heistä sinä kovaosaisempana toverina, sillä olihan tuo joutunut kasvamaan moisessa syrjäkylässä. Mitä tekemistä jossain Mehabayssa muka kasvavalle nuorukaiselle edes oli?
'Ei sitten mitään', jalkapallojoukkueensa kanssa joskus naapurikaupungissa vieraillut miekkonen muisteli säälivästi. Vaan melkeinpä saman tien hän joutui perumaan ajatusasteelle jääneet puheensa.
"Mitä sellaisissa koordinointikisoissa tarkkaan ottaen tehdään? En ole ikinä käynyt tsekkaamassa niitä", pyörätuolipotilas uteli oikeastaan jopa jokseenkin kiinnostuneena, kun nuorikko kertoi kotiseutunsa ajanviettotavoista. Kertomukseen kun sisältyi sellainen olennainen sana kuin "kisa", joka sai liki asiayhteydestä riippumatta innostuneen palon tuikkimaan kilpailuhenkisen miehen silmissä.

Pokécenter alkoi olla jo sen verran lähellä, että polkupyörää kiinteästi tutkailleen Bronin katse hakeutui hiljakseen punakattoista rakennusta kohden.
"Bagooon!" sininahka hetken ilmaa nuuhkittuaan kivahti ja lähti kipittämään vauhdikkaammin keskusta kohden. Tällaisessa paikassa se oli käynyt jokin aika sitten ensimmäistä kertaa, ja siellä oli ollut niin paljon nähtävää ja koettavaa ja haistettavaa ja maistettavaa, ettei tosikaan! Näin ollen lohikäärmettä kiinnosti suuresti päästä uudemmankin kerran tutkailemaan moista ihanuuksien ihmemaata.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 27, 2012, 11:37pm

Charlotte yllättyi Reliamin reaktiosta koordinointikisoja kohtaan. No, jos hepulla ei ennestään ollut näistä minkäänlaista tietoa, kiinnostuksen saattoi ymmärtää. Eipä tyttö oikeastaan itsekään ollut perehtynyt kisojen käytännön puoleen, ainoastaan seurannut muutamia kertoja telkkarista tekemisenpuutteessa. Hänellä ei oikeastaan ollut aavistustakaan siitä, millaista olisi itse ottaa osaa kilpailuihin. Joka tapauksessa touhu vaikutti tavallista ottelemista vaikeammalta.

"No, täytyy sanoa, etten synnyinseudustani huolimatta ole ihan kauhean hyvin perillä niistä kisatouhuista," tyttö aloitti selitellen ja jätti polkupyöränsä parkkiin centerin eteen - matka oli taittunut nopeasti, vaikkei se alun alkaenkaan kovin pitkä ollut. Kulkupelinsä parkkeerattuaan hän sitten jatkoi juttuaan astellessaan samalla sisälle pokemonkeskukseen, lasisten liukuovien avautuessa ja sulkeutuessa sitä mukaa kun seurue kulki sisään. "Joka tapauksessa, homman ideana on kaiketi tehdä visuaalisesti näyttäviä liikkeitä ja saada oma pokemon näyttämään upeammalta kuin muut. Vähän turhaa hommaa minusta, mutta huvinsa kullakin." Punapää oli siinä selitellessään saanut jo ojennettua pokepallonsa hoitajalle, joka pyysi häntä odottelemaan hetkisen. Centerissä vaikutti muutenkin olevan jonkin verran porukkaa jo ennestään. Uteliaana tyttö kääntyi Bronin puoleen, häntä tavallaan kiinnosti nähdä miten pikkuinen lohikäärme tällaisessa tilanteessa käyttäytyi.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 28, 2012, 1:00am

Reliam kuunteli keskittyneenä Charlotten sanoja, ja kieltämättä hänestäkään ulkonäköseikkoihin keskittyvä kisailu ei vaikuttanut ihan ottelemisen veroiselta huvilta. Kaiken kukkuraksi rullatuolissa istuva parrakas mies voisi saada aika kieroja katseita osakseen, jos yrittäisi ottaa osaa tuollaiseen lähinnä pikkutyttöjen lajilta kuulostavaan juttuun. Moinen huomio ei nuorukaista kiinnostanut.
"Hmh, kuulostaa vähän samalta kuin cheerleadaus", nuorukainen tokaisi, kun he siirtyivät pokécenterin sisätiloihin. Bron suorastaan tärisi innosta sännätessään liukuovista sisään ja jatkaessaan matkaansa muiden asiakkaiden sekaan ilman, että kouluttajansa jaksoi suoda asialle montakaan ajatusta.
"En minäkään sellaista ihmeellistä kikkailua ihan ymmärrä, mutta kyllähän sitä sivusta katsoo", mies vielä tokaisi ja jäi odottamaan, että toinen saisi vietyä lillipupinsa hoidettavaksi. Samassa Reliamin mieleen tuli kuitenkin oma pokémontiiminsä, joten pelkän paikoillaan patsastelemisen sijasta hän kaivoi Saramun pallon esiin ja kävi lykkäämässä senkin katsastettavaksi.
"Tuskin ötökällä mitään hätää on, mutta samassahan se tässä menee", hän perusteli vähintään yhtä paljon itselleen kuin Charlottellekin. Jottei tytölle olisi jäänyt aikaa pohtia miekkosen pehmoilua, jatkoi hän kuitenkin saman tien puhettaan ja ryhtyi naputtamaan sormillaan pyörätuolinsa käsinojia.
"No niin, nyt sitä kahvia! Eiköhän täällä jossain ole edes juoma-automaatti tai joku vastaava."

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 28, 2012, 1:52am

Tyttö seurasi sanaakaan sanomatta sivusta, kun mies luovutti omankin pokemoninsa hoitohenkilökunnalle. Vaikka toinen miten haukkuisi kasvattiaan ötökäksi, kaipa tämä kuitenkin välitti siitä. Charlotte piti kuitenkin edelleen sanaisen arkkunsa kiinni, ja avasi sen vasta Reliamin ehdottaessa jo aiemmin puheeksi tullutta kahvikupposta. Mikään kofeiiniaddikti ei tyttö toki ollut, mutta kyllähän sitä silloin tällöin sopi nauttia. Hän vilkuili ympärilleen automaatintapaista etsiskellen, ja olikin pian huomaavinaan mokoman aulan toisessa päädyssä.

"Olisikohan tuolla?" hän kysäisi osoitellen sormellaan kyseiseen suuntaan. Sen edessä vaikutti parveilevan ihmisiä, joten oli vaikea nähdä varmasti. Mutta minkäs muun luona ihmiset centerissä pyörisivät, kuin juoma-automaatin? Punapää lähti etummaisena talsimaan läpi aulan perin verkkaiseen tahtiin, ja tämän huiman matkan taitettuaan sai ilokseen todeta nähneensä oikein. Jonoa vain oli vielä kovasti, ainakin kuutisen ihmistä ennen häntä ja pyörätuoliheppua.

"Mihinhän se sinun kiusankappaleesi muuten katosi?" Charlotte kysäisi aivan ohimennen yrittäessään kurkkia jo etukäteen, millaisia vaihtoehtoja automaatissa olisi.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 28, 2012, 2:15am

Charlotte, joka omilla jaloillaan seisoessaan ylsi korkeammalle ja näki siten paremmin ympärilleen kuin istualleen jumittunut juttukumppaninsa, paikansi varsin lyhyen hakemisen jälkeen ihmisjoukon, jonka Reliamkin uskoi enteilevän kahviautomaattia. Näin ollen mies nyökäytti päätään, hymähti hyväksyvästi sekä lähti rullailemaan paikkaa kohti luovivan tytön perään. Ihmismassa todella osoittautui joksikin etäisesti jonoa muistuttavaksi muodostelmaksi, jonka hännille kaksikkokin päätyi sinne päästyään asettumaan.
"Bron?" Reliam toisti, jahka he olivat pysähtyneet.
"Se varmaan kiertää kaikki keskuksen ihmiset ja pokémonit lävitse ja jos se ei saa keneltäkään huomiota, niin eiköhän se lopulta palaa tänne. Turha sitä on pidätellä, sillä eiköhän juuri tutkimalla tule nopeiten sinuiksi ympäröivän maailman kanssa", vapaan kasvatuksen nimiin vannova nuorukainen selitti, eikä turhaan vaivautunut edes etsiskelemään bagonia katseellaan. Jos sininahka aiheuttaisi ongelmia, niin eiköhän joku alkaisi mesota sen verran kovaa, että otus olisi vallan helppo löytää.
"Äh, pitäisi kai jossain vaiheessa alkaa lukemaan kirjaa, jonka aiemmin hain kirjastosta. Lohikäärmepokémonien kouluttamisesta. Ei noita nimittäin Stuckaldissa ihmeemmin näe, ei ainakaan villinä, joten en kyllä yhtään tiedä miten sitä olisi paras treenata, jotta siitä tulisi mahdollisimman vahva", Reliam aikaa tappaakseen jatkoi ja huokaisi samalla raskaasti. Ajatus luku-urakasta ei houkuttanut, mutta ei hän näin tien päällä ollessaan osannut keksiä muutakaan keinoa, jolla saisi hankittua nopeasti tietoa uuden kasvattinsa kouluttamisesta.

Jono eteni pituudestaan huolimatta onneksi suhteellisen vauhdikkaasti, joten hetken kuluttua viimeinenkin parivaljakon edessä ollut ihminen sai haluamansa ja siirtyi pois tieltä. Reliam viittasi kädellään eteensä ja antoi siten Charlottelle mahdollisuuden valita ensin juomansa.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 28, 2012, 2:44am

Reliamin huolettomuus pokemoninsa suhteen oli vallan yllättävää. Tai no, tytöllä itsellään oli tasan yksi otus, ja se oli sen verran taitava vaikeuksiin hankkiutuja, että oli vain viisasta pitää sitä silmällä. Ei Aala tietenkään koskaan kovin kauas karannut, mutta ei sen tekosista koskaan tiennyt, sen keskittymiskykykin oli niin olematon. Partaveikkokin oli varmaan sen aiemmin päivällä hoksannut, joten Charlotte ei itse viitsinyt ottaa sitä puheeksi, vaan sen sijaan jäi kuuntelemaan hepun höpinöitä lainaamastaan kirjasta siihen saakka, että pääsi valitsemaan juotavaa automaatista. Hymyillen hän kiitti seuralaistaan tämän päästettyä hänet edelle, ja kaivoi sitten taskustaan kolikon asettaen sen automaattiin. Tytön päivän kahvi sai olla sama kuin ennenkin, aivan tyypillinen peruslatte, jonka saatuaan punapää takanaan odottelevan Reliamin automaatille oman valintansa tekemään.

"Vai että lukutoukka olet?" Charlotte kysäisi virnuillen. Hän ei ollut mikään taktikko, ja se varmasti näkyi päällepäinkin varsin hyvin. "Mitä tapahtui vanhalle kunnon 'erehdysten kautta voittoon' -mentaliteetille?" Toista odotellessaan hän nosti kipponsa kasvojensa korkeudelle ja puhalsi höyryävää juomaansa kohti kuin viilentääkseen sitä ennen juomista.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 28, 2012, 3:13am

Reliam oli jo avaamaisillaan suunsa, kun Charlotte alkoi kaivaa killinkiä taskustaan maksaakseen kahvikupposensa, sillä oikeastaanhan mies oli mennyt lupaamaan tarjoavansa juoman toiselle. Tyttö oli kuitenkin jo tunkemassa kolikkoa automaattiin sen verran nopeasti, että partaveikko antoi jutun olla - tuskin punapää sentään yhdestä kahvista vararikkoon menisi.
Päästessään itse valitsemisvuoroon selasi Reliam nopeasti tarjolla olevien tuotteiden listan lävitse ja päätyi tilaamaan väkevää espressoa, sillä hän oli sen verran kokenut kahvinkittaaja, ettei mikään kovin laimea litku maistunut enää miltään. Juoman alkaessa sirrata automaatin sisältä kuppiin kääntyi mies toispuoleisen vinosti hymyten juttukumppaniaan kohden.
"Kaikkea muuta", hän puolustautui tullessaan taatusti ensimmäistä kertaa elämässään kutsutuksi lukutoukaksi.
"On vain ötökän kanssa tullut huomattua, että säästyy aika paljolta pahalta, jos tietää vähän asioista etukäteen. Sen verran kyllä tiesin muutenkin, että hyönteispokémonit ovat yleisesti ottaen aika onnettomia tapauksia, mutta niillä on oikeasti tyyppinsä puolesta heikkouskin ties mitä vastaan. Melkein kaikki minkä kanssa se on tähän mennessä otellut ovat olleet tyypin puolesta niskan päällä, enkä minä edes tiennyt sitä! Bron on sen verran lupaava tappelija, etten halua tehdä sen kohdalla samaa mokaa."

Miehen vaiettua pokécenterin toiselta laidalta kuului yhtäkkiä äänekäs älähdys, mikä sai Reliamin kohottamaan kulmiaan ja vilkaisemaan äänen lähdettä kohden. Hän ei nähnyt kuka oikein oli parkaissut, mutta bagonin kipittäessä vauhdikkaasti kohti kouluttajaansa tajusi partaveikko kyllä nopeasti kuka oli hämmingin aiheuttanut.
"Et kai purrut ketään?" mies uteli, kun Bron piiloutui miekkosen pyörätuolin taakse ilmeisesti ärsyttämänsä tahon kostoa peläten. Kukaan ei kuitenkaan sännännyt syyttelemään miestä tai pokémonia mistään, joten ilmeisesti lohikäärmeenpenikka oli onnistunut pääsemään onnistuneesti karkuun.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 28, 2012, 3:45am

Toisen puolustuspuheenvuoroa kuunnellessaan tyttö tajusi, että Reliam oli todellakin ollut reissun päällä reilustikin häntä pidempään, ja ilmeisesti treenannut scytheriaan jo hyvän tovin. Ei olisi ollut mitenkään vaikeaa kuvitella, että Saramu olisi voittanut vasta aloittelevan Aalan, mutta toisin kävi. No, joskus kai oli tuuriakin matkassa, vaikka tarinan jälkeen tyttö tunsi olonsa melkein syylliseksi. Ennen kuin hän ehti vastata mitään, Bron tuli aiheuttamaan omanlaisensa välikohtauksen, joka kuitenkin vaikutti päättyvän yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Charlotte tyytyi hymähtämään toisen toilailuille, vaikkei vieläkään täysin pitänyt siitä, että poikanen sai kulkea ympäri centeriä ilman minkäänlaista valvontaa.

"Kuulostaa vähän hankalalta kieltämättä," tyttö totesi vastaukseksi ja hörppäsi ensimmäiset maistiaiset kahvistaan. Turhan kuumaa vielä. "Mutta eiköhän ötököilläkin voi pärjätä, ehkä se vain sitten vaatii sitä lukutoukkamaisuutta ja jaksamusta perehtyä asioihin. Helpompaa tosin olisi vain mennä eteenpäin sen suurempia ajattelematta." Tai taaksepäin. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut sanoa ääneen. Totta puhuakseen hän olisi edelleenkin mieluusti vain palannut kotisohvalle löhöämään. Matkustelu ei vielä oikein sujunut.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 28, 2012, 3:59am

Kun kukaan ei hyökännytkään Bronin kimppuun, alkoi lohikäärme vallan nopeasti kurkistella taas ympäristöään kiinnostunut pilke silmissään, mutta tällä kertaa Reliam laski kuitenkin kätensä pokémonin pään päälle ja koetti saada sitä pysymään edes hetken aloillaan.
"Älä nyt koko ajan juokse ympäriinsä", mies komensi varsin lempeään sävyyn ja nappasi omankin kahvikuppinsa viimein automaatista. Bron totteli mukisematta ja jäi tapittaman keskenään juttelevaa ihmiskaksikkoa, kun kouluttajansa rullasi pyörätuolinsa hieman vaivalloisesti yhdellä kädellä pois juoma-automaatin edestä.
"Helpompaa, totta. Mutta vielä helpompaa ja mielekkäämpää on kouluttaa toinen pokémon hoitamaan tappelu. Sellainen pokémon, joka ei ota turpiinsa ihan jokaiselta vastaantulevalta tyypiltä. Ymmärtääkseni lohikäärmeet ovat juuri sellaisia", nuorukainen heitti takaisin. Bron ymmärsi tämän puheista sen verran, että tajusi röyhistää ylpeänä rintaansa ja vilkuilla Charlottea siihen sävyyn, kuin olisi halunnut tietää tajusiko tämäkin kehujen olevan suunnattu juuri hänelle.
"Mutta entäpä sinä? Muistaakseni sanoit, että sinulla on jo toinen poképallo hankittuna uuden otuksen varalta. Millaisen aiot pyydystää?" Reliam uteli koettaessaan lykkiä kulkupeliään kohti vähän matkan päässä olevaa pöytää, jonka ääressä kahvia olisi huomattavasti miellyttävämpi hörppiä.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 28, 2012, 4:31am

Charlotte seuraili Reliamia pöytään ja istahti tätä vastapäätä kahvikupposensa kera. Se oli vielä sen verran kuumaa, että saisi jäähtyä pöydällä jonkin aikaa. Eipä siinä mitään, nyt kun jutun juuresta oli saatu kiinni, ei kahvin jäähtymisen odottelukaan tylsältä tuntunut.

"En ole edes ehtinyt miettiä, millaisen pokemonin haluaisin. Järki tietysti sanoo, että jokin sellainen, jolla voittaisi helposti ensimmäisen salin, mutta saa nyt nähdä. Tuskin mitään jättikokoista monsteria kuitenkaan. Haluan Aalalle leikkikaverin, ettei minun tarvitse leikittää sitä ympäri vuorokauden. Tosin sen pitää myös olla sopivan kokoinen, ettei se vahingossa vaikka syö koko rääpälettä tai istu sen päälle tai jotain." Tyttö pölisi ummet ja lammet olemattomista suunnistelmistaan sitä mukaa, kun ajatuksia ponnahti päähän. Hän ei tosiaan ollut vielä kamalasti ajatellut, millainen olisi ihanneotus. Jokin söpö varmaan kelpaisi, sillä vaikka punapää ei pelkkää pokemonin ulkonäköä katsonutkaan, hän piti pienistä herttaisista asioista kuten moni muukin ikäisensä.

"Tosin yksi hyvä vaihtoehto voisi kyllä olla jokin sellainenkin pokemon, jolla olisi tyyppietu lohikäärmeisiin nähden. Sellainen, joka takoisi vähän nöyryyttä tuohon omahyväiseen kovakalloon," hän naurahti bagonia vilkaisten ja vaieten sitten. Toivottavasti hänen hölmö huumorinsa ei mennyt liiallisuuksiin. Olihan lohikäärmeenpoikasen äskeinenkin elehdintä osoittanut melkoista itsevarmuutta, joten kaipa Reliam tajusi vitsin. Toisen reaktiota odotellessaan tyttö nosti kahvikuppinsa pöydältä ja hörppäsi jälleen siitä. Juuri tarpeeksi jäähtynyt latte maistui varsin hyvältä muutaman päivän kahvittomuuden jälkeen.

// Zzzzz... Ja jee, sadas viesti! //

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 28, 2012, 4:49am

Päästyään pöydän luokse iski Reliam kuppinsa mukavasti tukevalle alustalle, ennen kuin ryhtyi siirtämään yhtä tuoleista pois paikoiltaan ja rullailemaan omaa pyörätuoliaan sen tilalle. Vaikka pokécenterissä kävi melkoinen kuhina, tuntui pöydän ääreen käyminen sulkevan sen verran tehokkaasti muun maailman ulkopuolelleen, että jopa muiden esimerkkiä noudattaen tuolille kiivennyt Bron keskittyi ihan mielellään seuraamaan oman seurueensa jutustelua.
"Se olisikin aikamoinen takaisku kouluttajuudelle", mies myönsi ja hörähti naurusta kuvitellessaan, kuinka piskuinen lillipup päätyisi vaikkapa koostaan tunnetun snorlaxin liiskaamaksi. Okei, ehkä ajatus sinänsä oli ennemminki kamala kuin huvittava, mutta ei nuorukainen osannut ottaa mieleen loihtimaansa kuvajaista niin todesta, että olisi nähnyt sitä muuna kuin lasten piirretystä peräisin olevana hupailuna.
"Hah! Tyyppiedusta en kyllä tiedä, mutta ainakaan mitään fyysisiin iskuihin turvautuvaa ei sitten kannata harkita! Tuon pää kun tuntuu kestävän todellakin mitä tahansa", Reliam jatkoi ja naurahti uudemman kerran, ennen kuin hörppäsi reilun kulauksen kahvistaan. Juoma oli juuri niin tujua kuin hän oli toivonutkin ja sai miekkosen ravistamaan lyhyesti päätään samalla, kun hän laski kupposen takaisin pöydälle. Kuuma juoma sai hänet taas vakavoitumaan sen verran, ettei koko jutustelu mennyt sentään pelkäksi vitsailuksi.
"Tiedätkö mitä tyyppiä muuten siellä Zaumlan salilla pääasiassa käytetään?"

// Onnea! 8D Vaan nyt kyllä unta palloon krooh pyyh. //

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 28, 2012, 3:14pm

"Huomasin kyllä," heitti tyttö pienenä sivukommenttina miehen mainitessa Bronin kestävän kallon. Tosin otuksella vaikutti olevankin kunnon suojakypärä omasta takaa. Vaikka Aala olikin koko pienen ikänsä hakannut päätään ties mihin - otteluissa tarkoituksella, muulloin vahingossakin - ja näin kenties saanut vähän kestävyyttä, ei sillä ollut mitään saumaa bagonia vastaan.

"Käsittääkseni salipäälliköllä on jäätyypin pokemoneja," Charlotte vastasi hieman epävarmana ja siemaisi jälleen kahvia kupposestaan. Hän oli kyllä muistaakseen kuullut pariinkin otteeseen, että näin oli asianlaita, ja kävihän se järkeenkin, että lumisilla seuduilla treenattaisiin jääpokemoneja. Koska tyttö ei kuitenkaan muistanut, missä oli tämän oletetun faktan kuullut, hän ei uskaltanut olla täysin varma sanoistaan. "Pitäisi siis varmaan harkita tulityypin otusta. Tai jotain muuta, kai jotkin muutkin pärjäävät jääpokemoneille..." Nytpä punapää pääsi sitten itsekin todistamaan, ettei pieni tietokirjojen selailu olisi hänenkään kohdallaan ollut ollenkaan pahitteeksi. Mutta kun pänttääminen ei kerran kiinnostanut, miksi turhaan? Erehdyksen kautta voittoon, kuten hän oli itsekin hetki sitten sanonut.

"Scytherillasi voi tulla vaikeuksia salilla, mutta miten on bagonin laita? En tiedä lohikäärmeistä niin paljon, että olisin perillä heikkouksista ja muusta," hän jatkoi vielä udellen. Siinä samallapa hän onkisi tietoonsa myös tuon pahuksen puupään heikkouden mahdollisia tulevia matseja varten! Tosin saattoihan olla, ettei Reliam tiennyt vielä itsekään, jos kerran oli aihetta käsittelevän kirjan vasta joutunut lainaamaan.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 28, 2012, 3:59pm

Reliamin huoleton olemus koki pienoisen kolauksen, kun Charlotte paljasti epäilyksensä ensimmäisen salipäällikön tyyppisuosikista.
"Niinpä tietysti", mies huokaisi ja kulautti lisää kahvia kitusiinsa. Mihinkäs muuhunkaan siellä lumeen hautautuneella alueella olisi mielekästä erikoistua, kuin jäätyyppiin? Valitettavasti niin nuorukainen kuin scytherinsäkin olivat saaneet kyseisistä otuksista jo todellakin tarpeekseen, eikä ottelu niiden ominaisuuksiin erikoistunutta mestaria vastaan oikein houkuttanut.
"No enpä minäkään vielä tiedä, ja siksipä pitäisikin alkaa sitä kirjaa selailemaan. Mutta ei kai nyt oikeasti niin huono säkä voi olla, että kahdesta pokémonistani molemmat olisivat heikkoja juuri sitä tyyppiä vastaan?" Vaikka yritti kuulostaa mahdollisimman toiveikkaalta, pelkäsi Reliam kuitenkin pahinta - eikä ollenkaan syyttä. Jonkin ärsyttävän sattuman kautta hän oli todella onnistunut kasaamaan itselleen tiimin, joka joutuisi ensimmäisellä salilla yhtä koville kuin charmanderilla aloittaneet kantolaiset kotimaassaan.

Samassa parivaljakko tuli kuitenkin keskeytetyksi, ja ensimmäisenä häiritsemään saapuvan hoitajan huomasi katseensa tätä kohden kääntävä Bron.
"Babaa?" sininahka äännähti päätään kallistaen, kun hieman aralta vaikuttava nainen lähestyi pöytää.
"Anteeksi", valkoisiin pukeutunut hoitaja aloitti ja suuntasi sanansa Reliamille, "tehän jätitte vähän aikaa sitten scytherin hoidettavaksi? Me, tuota, tai siis scytherissä ei kuitenkaan tunnu olevan yhtään mitään vikaa. Annoittekohan vahingossa väärän poképallon vastaanotossa?" Tullessaan puhutelluksi kääntyi pyörätuolipotilas kulmiaan kohotellen naista kohden, eikä tuntunut ihan ymmärtävän mistä oikein saattoi olla kysymys.
"Jaa, no kyllä se pitäisi ihan oikea olla. Se pärjäsi tosi surkeasti ottelussa ja pökertyikin ihan helposti. Kyllä sillä joku täytyy vialla olla", mies pohti.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 29, 2012, 11:55am

Charlotte jäi hämillään seuraamaan Reliamin ja heidän luokseen tulleen hoitajan keskustelua. Oli kieltämättä perin outoa, ettei scytherissa kuulemma ollut mitään vikaa, vaikka Aala oli onnistunut sen voittamaan yllättävän kevyesti. Nopea oli toipuminen, tai sitten ötökkä oli vain ollut valmiiksi väsynyt ennen ottelua ja siksi hävinnyt, mutta ehtinyt jo toeta. Ei siinäkään tosin kamalasti järkeä tuntunut olevan. Miehen vielä varmistellessa asiaa, hoitaja vain pudisti varovaisesti päätään ja selitti uudestaan, ettei ötökkäpokemonilla tuntunut olevan mitään hätää.

"Olisiko Saramu voinut olla jo ennestään väsynyt?" tyttö päätyi kysymään ihan ääneenkin, osoittaen tietysti sanansa Reliamin suuntaan. "Jos vaikka olitte treenanneet jo aiemmin tänään? Tai jos se oli muuten rasittunut jostain syystä?" Toivon mukaan hän ei nyt astunut miehen varpaille tuollaista udellessaan, joku herkempi kouluttaja olisi voinut ottaa tuollaisenkin kyselyn loukkauksena.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 12:59pm

Hoitaja vaikutti olevan arasta olemuksestaan huolimatta niin varma scytherin kunnosta, ettei Reliam voinut oikein tehdä muuta kuin ottaa pokémoninsa vastaan, kun nainen tämän poképallon hänelle ojensi. Mietteliäänä ja hieman jopa huolissaan miekkonen jäi tuijottamaan s-kirjaimella merkittyä palloa samalla, kun kaatoi loputkin espressostaan kurkkuunsa.
"En tiedä..." stuckaldilainen vastasi kuunneltuaan Charlotten teorian tapahtumien kulusta.
"Ei se ole tehnyt Zaumlan jälkeen mitään erikoista. Olen keskittynyt aika paljon vain Bronin opettamiseen tavoille, ja ötökän treeni on jäänyt siksi aika vähälle." Ei, kyseessä ei ollut mikään järkiperäisin selitettävissä oleva syy, ja nuorukainen tunsi haluavansa päästä pohtimaan sitä hetkeksi omaan rauhaansa. Olihan siinä nimittäin melkoisesti sulattelemista, jos sai huomata pokémoninsa kärsivän jostain kummallisista heikkouskohtauksista, joita edes pokécenterin henkilökunta ei osannut hoitaa.

Kun kahvikin oli nyt loppu, tunki Reliam saamansa pallon takaisin reppunsa suojiin ja kääntyi sitten vinkkaamaan Bronia tulemaan luokseen.
"Noh, ehkä minun pitäisi nyt lähteä oikeasti lukemaan sitä lainaamaani kirjaa, eikä vain puhua siitä. Mutta kuule, otetaan joskus uusintaottelu, jos satutaan vielä nokakkain. Okei?" mies sanaili peruuttaessaan tuolinsa pois pöydän äärestä. Vaikka koetti kuulostaa yhtä huolettomalta kuin aikaisemminkin, tuntuivat nuorukaisen kasvoja vakavoittavat kurtut syventyneen entisestään Saramun ongelmoimisen takia, joten lieni selvää ettei hinku päästä opiskelemaan ollut ainoa syy hänen lähtöaikeilleen.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 29, 2012, 1:17pm

Tyttö kuunteli Reliamia ja hoitajaa vaitonaisena. Kyllä hän itsekin olisi huolestunut, jos Aalalle kävisi samoin. Ties mistä moinen johtui, ja asian selittämättömyys oli varmasti pahinta. Hoitaja poistui ja mieskin ilmaisi lähtöaikeensa. Oli tavallaan sääli, että juttukumppani aikoi kaikota, mutta olihan se ollut jo odotettavissa. Vaikeahkosta alusta huolimatta oli stuckaldilainen paljastunutkin ihan kelpo tyypiksi, johon törmääminen uudelleen ei takuulla haittaisi.

"Ymmärrän," punapää totesi hymyillen. "Sinulla onkin varmaan aika paljon päntättävää, mutta toivottavasti tavataan taas. Siihen mennessä minullakin on ainakin kaksi pokemonia, joiden avulla takuulla pyyhin lattioita sinun otuksillasi!" Hyväntahtoinen hymy muuttui hetkiseksi suorastaan ilkikuriseksi virneeksi, mutta palasi sitten takaisin. Eihän tyttö nyt aivan loppumetreillä tahtonut turhan röyhkeältä vaikuttaa. "Pärjäilehän, ja hyvää jatkoa Saramulle ja Bronillekin." Hän heilautti vielä vasenta kättään hieman, kuin vilkutukseksi, ja hörppäsi sitten viimeiset kahvit kupposestaan. Hänen olisi kai vielä tovi odoteltava Aalaa.

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 1:42pm

Reliamin jännitys näytti hetkeksi hellittävän, kun Charlotte kävi uhoamaan ja väittämään olevansa seuraavalla ottelukerralla se, joka saisi paistatella voiton mukanaan tuomassa kunniassa.
"Hah!" mies pienesti virnistäen naurahti.
"Jos sinä olet hankkinut toisen pokémonin, niin minä olen napannut kolmannen! Jonkun sellaisen, ettei paremmasta väliä." Itsevarmoista sanoistaan huolimatta ei pyörätuolipotilas tarkoittanut olla ilkeä, eikä hän vastaavasti osannut ottaa nokkiinsa tytön ilkikurisesta huulenheitostakaan. Itse asiassa nuorukainen oli kaivannut juuri tällaista toverillista kilpailua paremmuudesta, sillä vaikka jalkapalloa pelatessakin joukkueen oli pidettävä yhtä, oli myös siinä sakissa aina tehty tiukkoja vertailuja ties minkä maalitilastojen ja muiden tasosta. Sellaista se tapasi ilmeisesti olla lajissa kuin lajissa, jossa pyrittiin päihittämään niin itseään kuin vastustajiaankin.

Vakava ilme palasi kuitenkin nopeasti Reliamin kasvoille, kun hän käänsi pyörätuolinsa kohti pokémonkeskuksen ovia ja nosti samalla omankin kätensä heilauttaakseen sitä Charlottelle hyvästiksi.
"Jep, samoin sinulle. Nähdään", mies huikkasi, ja tuolilta alas loikkaava Bron säesti omalla äänellään.
"Babagoonon!" lohikäärme hihkui ja heilutti molempia käsiään suuressa kaaressa edes takaisin niin kauan, kunnes pokécenterin pariovet olivat sulkeutuneet ulos päässeen kaksikon takana.

// Jes, kiitos hienosta pelistä! n__n //

Re: Kukkaniittyjen keskellä
Post by roll on Jan 29, 2012, 1:56pm

Bagonin koomista käsien vispaamista katsellessaan intoutui Charlotte itsekin huiskimaan kättään vauhdilla hyvästiksi pikkuiselle lohikäärmepokemonille. Vaikka se olikin aika ikävästi rökittänyt Aalan, oli se silti vasta poikanen aivan kuten terrierinpenikkakin, ja pikkuisilla tuppasi aina olemaan omanlaisensa oikut. Eihän moiselle voisi missään tapauksessa vihoitella.

"Nähdään taas!" hän hihkaisi vielä Reliamin rullaillessa ulos pokecenterin ovesta. Oli todellakin piristävää tavata joku, jonka kanssa saattoi ottelemisen lisäksi myös jutella. Tytön toistaiseksi lyhyt matka oli mennyt lähinnä otellessa paria tylsää tyyppiä vastaan, eikä hän ollut ehtinyt tutustua keneenkään kunnolla, mikä alkoi saada hänet tuntemaan olonsa yksinäiseksi jo parinkin viikon matkustamiseen jälkeen. Tällaisia kohtaamisia olisi toivon mukaan tulevaisuudessa vielä paljon lisää. Punapää hymähti omille ajatuksilleen, nousi paikaltaan ja lähti jälleen astelemaan kohti centerin vastaanottotiskiä. Tuskinpa hänellä oli enää pitkää odotusta edessään - pian hän pääsisi kehumaan pikku Aalaansa hienosta ottelusta.

// Kiitos minunkin puolestani. C: //