Reliam & Crew - RPGs

RUINUY » Sademetsä » Myrkynkeittäjä suloinen

Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 2:42pm

Ikiajat paikallaan kohti taivaita venynyt sademetsä huojahteli hiljakseen edes takaisin iltatuulessa, ja laulelipa joku lintupokémonkin kumppaneilleen haikeaa sävelmää puiden oksien suojista. Maankamaralla ei näkynyt suuremmalti liikettä, mutta elämää kylläkin - paikalla olevat eläväiset kun olivat vain sattuneet jämähtämään aloilleen.
"Ei! Miten tämä on muka mahdollista? Missä se Ceiwoodin ja Lemidaen erottava joki on?" metsän reunassa nököttävän kolmikon suurikokoisin olento, pyörätuolissa istuva Reliam, mesosi kahdelle pokémonilleen. Saramu-scyther katseli sankkaa metsää jokseenkin tuskaisena, sillä mokoma paikka oli heti Zaumlan jääkenttien jälkeen seuraavana sen inhokkilistalla. Broniksi kutsuttu bagon taasen vaikutti vain innostuneelta päästessään tutustumaan taas kerran uudenlaiseen ympäristöön.
"Jahka pääsen Stuckald cityyn, hankin kyllä ensitöikseni kunnon kartan ja kompassin. Eihän tästä touhusta muuten tule oikeasti mitään..." nuorukainen jatkoi, mutta vaikeni tajutessaan mihin suuntaan ajatuksensa olivat kulkeutumassa. Kyllä, hän oli menossa käymään kotonaan Stuckaldissa, mutta entä sen jälkeen? Jatkaisiko hän reissaamista, jonka tarkoituksena oli alun perin ollut olla vain lyhyt piipahdus pohjoiseen, mutta joka alkoi näyttää jo ihan oikealta pokémonmatkalta. Sitä ei mies tiennyt toistaiseksi itsekään.

// Koji ja Akira! =3 //

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Jan 29, 2012, 3:16pm

Akira oli kiirehtinyt Zaumlan lumisilta rinteiltä käymään kotonaan Ruinuyssa saatuaan puhelun perheeltään ja päättänyt tulla katsomaan tarkemmin mistä oli kyse. Kumminkin asia oli paljastunut vääräksi hälytykseksi ja nuorukainen oli päättänyt hetkeksi jäädä kotiseudulleen. Täällä ei ainakaan olisi niin kylmä kuin Zaumlassa! Ja sademetsä sopisi oivaksi treenaamispaikaksi.
Nuorukainen oli kotonaan pakannut kunnon eväät laukkuunsa ja lähtenyt taivaltamaan sademetsää kohti molemmat pokemonit vierellään. Kunhan täältä pääsisi Zaumlaan voisi haastaa salipäälikön, mikä olikin ollut hänen aikeenaan - ennen saamaansa puhelua.
"Niin lämmin.." nuorimies mutisi itsekseen onnessaan. Sitäpaitsi täällä ei ainakaan ollut jäisiä ansoja.
Ollessaan muutamien kymmenien metrien päässä sademetsän reunasta Anya haukahti ja katsoi eteenpäin. Haikahdus herätti nuorukaisen ajatuksistaan ja tämä vilkaisi vaaleilla silmillään eteenpäin. Joku muukin siis oli täällä! Mainiota, ei ainakaan joudu olemaan yksin. Toivotaan vain, että tyyppi olisi mukava.
"Päiviä!" Akira hihkaisi ja pysähtyi jonkin matkan päähän Reliamista.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 9:27pm

// Hei btw se pohjoinen mesta on muuten nimeltään Zaumla, ei Zaumala! =3 //

Reliam oli vain tyytyväinen kun vaikeille raiteille ajautunut ajatuskulkunsa tuli keskeytetyksi Saramun kääntyessä katsomaan jonnekin kaukaisuuteen ja alkaessa sitten sirittää vaimeasti. Reliam käännähti itsekin katsomaan mistä oli kyse, ja samassa tuolta suunnalta kuuluikin jo iloisensävyinen tervehdys.
"No hei vaan", pyörätuolimies vastasi valkotukkaiselle hujopille, joka näytti kävelevän suoraan paikoillaan olevaa joukkiota kohden. Saramu katsoi tulokkaita - miestä ja tämän kahta pokemonia - jokseenkin varautuneena, kun taas Bronin suupielet venyivät leveään hymyyn tämänkin viimein tajutessa heidän saaneen seuraa.
"Joku muukin sitten eksynyt tänne suunnalle. Vai oletko ihan tarkoituksella menossa metsään eräjormailemaan?" Reliam jatkoi ja antoi katseensa kiertää lyhyesti pojan pokémonseuralaisissa. Muuta erityistä hän ei noista osannut sanoa, muuta kuin että hoothootilla oli naamassaan varsin hurjat arvet, joiden syntytarinaa ei stuckaldilainen halunnut edes lähteä arvuuttelemaan.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Jan 29, 2012, 10:11pm

Haha, hyvä minä taas... 8DDD
--------------------------------------------

Vasta nyt oikeastaan Akira huomasi, että Reliamin jalat olivat amputoitu. Äsken ei hän niin pyörätuoliin edes tajunnut kiinnittää paljoa hiomiota - ehkä se oli vain hyvä asia. Jos nuorukainen itse olisi samassa tilanteessa ei hänkään haluaisi jokaisen vastaan tulevan rupeavan kyselemään pyörätuolista. Ahdistavaa se olisi. Itse ainakin haluaisi ettei siihen kiinnitettäisi huomiota, joten päätti Akira nyt olla suurempia miettimättä ja etenkin kyselemättä. Kertokoot toinen itse, jos joskus haluaa.
"No huvikseen nyt vaan tänne tulin, kun palasin kotiseudulle. Ja ehkä treenaamaanki hieman." valkotukka vastasi ystävällisesti hymyillen.
"Entäs itse?" Akira tiedusteli.
"Niin joo! Oon Akira Shun." nuorukainen esittäytyi - hän itse ei ainakaan pitänyt siitä, jos ei tiennyt tyypin nimeä jolle puhui.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 10:33pm

// Hih, näitä sattuu! X3 Itse luin kerran kokonaisen kirjasarjan ajan yhden suht tärkeän hahmon nimen ihan väärin. //

Reliam tyytyi nyökäyttämään päätään, kun pellavapää kertoi olevansa käymässä kotonaan. Kieltämättä parrakkaan olisi tehnyt mieli tarkentaa, etä ei kai toinen nyt sentään sademetsässä asustanut, mutta jopa suorasukainen Reliam tajusi moisen olevan tässä vaiheessa keskustelua vähän turhan epäkorrektia.
"Äh, taisin kääntyä jossain vaiheessa väärään suuntaan. Zaumlan suunnalta olin Stuckaldiin menossa, mutta joen sijasta päädyinkin tämän eteen." Tällä nuorukainen viittasi tietysti sankkaan metsään, jota kohti hän huitaisi varmemmaksi vakuudeksi kättään. Vaan samassa hujoppi tulikin jo esitelleeksi itsensä oikein virallisen kaavan kautta etu- ja sukunimellä, eikä stuckaldilaisen auttanut jäädä pekkaa pahemmaksi.
"Jeh, kiva tavata. Reliam Miraka", pyörätuolipotilas vastasi, mutta koska nimen keskiosa kuulosti melkoiselta m-kirjainten sekasotkulta, jatkoi hän vielä tarkennuksella; "mutta eiköhän pelkkä Reliam riitä."

Kun nimet oltiin nyt vaihdettu, käänsi Reliam hetkeksi katseensa taas Akirasta kohti uhkeaa metsää. Hän ei ollut yhtään varma olisiko fiksumpaa palata omia jälkiään takaisin vai yrittää vain uhmata maastoa ja syöksyä suoraa päätä viidakkoon - mutta hei, olihan hänellä paraikaa vierellään alueen asiantuntija, jonka tietämystä voisi varmasti koettaa hyödyntää!
"Jos kerran olet tältä suunnalta kotoisin, niin tunnet varmaan paikat aika hyvin. Meinaan, että jos sinulla ei ole hirveä kiire, niin olisi kiva jos voisit näyttää jonkun suhteellisen kulkukelpoisen reitin tämän ryteikön halki", päätyi mies ehdottamaan. Sanat saivat nuorukaisen vierellä nököttävän scytherin ryhdin lysähtämään, sillä otuksella ei ollut mitään halua palata sademetsään, oli heillä opas mukanaan tai ei.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Jan 29, 2012, 10:51pm

Akira ilahtui Reliamin paljastuneen varsin mukavan oloiseksi tyypiksi, kun muutamia päiviä sitten hän oli törmännyt ei niin mukavaan henkilöön. Huonon alun takia kaikki alkoi mennä alamäkeä. Toivottavasti nyt ei kävisi niin.
"No menit vaan hieman väärään suuntaan." nuorukainen kertoi. Ei tästä olisi pitkä joelle olisi. Ihan pikkuinen vain, mutta siinä voisi kestää jo metsässä tulisi ikäviä yllätyksiä vastaan. Hato oli katsellut uteliaana scytheriä ja bagonia ja lopulta päätti lentää lähemmäs näitä tehdäkseen parempaa tuttavuutta. Growlithe puolestaan päätti pysyä vain kouluttajansa vieressä.
"Mukava tavata joo." hän hymyili.

"Ja ei mulla mikään kiire ole - voin näyttää yhen hyvän reitin sen läpi." nuorukainen myöntyi. Onneksi sademetsän läpi kulki muutamia hyviä reittejä sen läpi - osittain ihmisten ja pokemonien tekemiä. Muuten voisi olla hankala liikkua pyörätuolilla en lävitse.
"Ah niin... Hoothootin nimi on Hato ja tän growlithen Anya." Akira kertoi - olisihan nyt ihan hyvä pokemonitkin esitellä. Anya haukahti pienesti tervehdykseksi ja katsoi jokaista vieraasta kolmikosta hetken. Se hieman rauhoittui huomatessaan ettei kukaan näistä uhkaavalta vaikuttanut.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Jan 29, 2012, 11:35pm

Pallomaisen linnun lähtiessä lentämään Reliamin tiimiä kohden käänsivät molemmat miehen pokémonit katseensa tulokasta kohden. Saramu seurasi vieraan liikkumista pysytellen kaikessa rauhassa aloillaan, mutta Bron innostui uuden toverin lähestymisestä ja kipitti tätä vastaan.
"Babagoo!" bagon tervehti innoissaan ja yritti tavoitella lentävää otusta lyhyillä käsivarsillaan. Voi kuinka sekin olisi jo tahtonut omat siivet, kuten tuolla Hatoksi nimitetylläkin oli!

Reliamkin seurasi hetken pöllön lentoa, mutta kun tuo vaikutti olevan ihan ystävällismielisin aiken liikkeellä, käänsi hän huomionsa tämän kouluttajan suuntaan.
"Tattis!" mies kiitti leveästi virnistäen Akiran lupautuessa oppaaksi.
"Ehkä siellä tulee vastaan jotain villipokémonejakin. Saavat otuksesi sitten treeninsä siinä samalla." Otukset, jotka valkotukka esitteli Hatoksi ja Anyaksi. Jotenkin pokémonien nimet kuulostivat todella fiksuilta pyörätuoliveikon omiin verrattuna, mutta minkäs sille mahtoi? Saramua ei Reliam ollut itse nimennyt, ja Broninkaan nimen miettimiselle hän ei ollut suonut paria tovia enempää aika. Ehkä, jos hän vielä hankkisi kolmannen kumppanin, sen nimeksi voisi yrittää keksiä jopa jotain vähän merkityksellisempää.
"Nuo taas ovat Bron ja Saramu", stuckaldilainen vastasi ja viisasi sormellaan holhokkejaan osoittaakseen kumpi niistä oli kumpi.
"Voitettiin juuri jokin aika sitten niiden kanssa Zaumlan salipäällikkö", mies vielä jatkoi, kun ei malttanut olla mainitsematta tuota varsin huomionarvoisaa seikkaa.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Jan 30, 2012, 12:50pm

"Niin." Akira hymähti. Treeni ei nyt pahitteeksi olisi laisinkaan - ainakin on paremmat mahdollisuudet voittoon salilla.
"Vai niin, onnea voitosta. Mä olin menos haastamaa sitä kans, mutta jouduinki palaamaan kotiin." hän selitti. Onneksi nyt hän saisi kyydin Zaumlaan perheeltään, kun oli poikaparka turhaan joutunut tarpomaan lumen ja jään läpi tänne. Sen jälkeen voisi viimein jatkaa matkaa seuraavaa salia päin ja lopulta kohti mestaruutta. Onneksi Zaumla oli ainoa kylmä paikka Misreassa ja sinne kohta ei tarvitsisi laisinkaan mennä. Nyt saisi pysytellä lämpimimmissä olosuhteissa.

"Mutta joo... Lähdetään?" nuorukainen sanoi ja lähti kävelemään erästä polkua pitkin viittoen Reliamia seuraamaan. Hato huhusi uusille tuttavuuksilleen ja nousi lentoon.
"Pitää sit varoa näit ötökkäpokemonien pesiä. Beedrillejen suututtaminen ei olisi mukava kokemus..." Akira sanoi naurahtaen. Se tästä vielä puuttuisi - mokomat olivat niin vihaista porukkaa, jotka hyökkäsivät heti pesääpuuta lähestyvien kimppuun. Asiasta ei ollut omaa kokemusta, mutta usein itse oli kuullut niitä kauhutarinoita muilta kouluttajilta.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Jan 31, 2012, 1:40am

Jälleen sai Reliam aihetta nyökytellä nokkaansa, kun Akira kertoi olevansa vasta matkalla tapaamaan Zaumlan (monellakin tapa) kalseaa salipäällikköä. Vaikkei mies halunnut liikaa kukkoilla, tuntui hänestä ihan mukavalta huomata olevansa edes hitusen toista kokeneempi, etenkin kun pellavapää vaikutti jonkin verran pyörätuolipotilasta itseään nuoremmalta.
"Kannattaa varoa sitten etenkin sen naisen delibirdiä. Se osaa aika kummia kikkoja", nuorukainen neuvoi ja ryhtyi sitten rullailemaan matkaan lähteneen miekkosen perään. Saramu tyytyi käyskentelemään kaikessa rauhassa kouluttajansa vierellä, mutta Bron säntäsi ilmaan pyrähtäneen Haton perään ja yritti yhä tavoitella tätä varsin nolon näköisesti käsillään.
"Uh, joo. Olen jo kerran aikaisemmin mennyt tämän hullun pöheikön läpi, mutta onneksi silloin ei tullut mitään kauhean mahdotonta vastaan. Siihen aikaan minulla ei ollut kuin vasta tuo ötökkä mukanani", Reliam vastasi toverinsa varoittaessa häntä beedrilleistä, jotka kaupunkilaisen muistikuvan mukaan olivat jotakin lentäviä ja ilkeillä pistimillä varustettuja hyönteisiä.
"Oletko muuten napannut pokémonisi näiltä main? Tai siis kun ajattelin, että joku tuollainen tulityypin otus ainakin vaikuttaa aika käytännölliseltä. Sellaisen hankkimista voisi jopa harkita", mies vielä jatkoi ja vilkaisi growlithea, joka näytti scytherin tavoin aika rauhalliselta tapaukselta.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Jan 31, 2012, 2:30pm

Akira kuunteli Reliamin antaman vinkin delibirdistä ja nyökytteli sille.
"Kiitti vinkistä - pidän sen mielessä." hän hymähti. Kaikki vinkit nyt tietenkin tulivat tarpeen, vaikka nuorukainen kyllä oli aikoinaan lukenut paljonkin jäätyypeistä. Nimikihän ihan huusi, että olisivat heikkoja tulityypille - joka onneksi tiimissä oli. Haton kanssa voisi olla hieman haastavampaa, kun tämä oli lentävä tyypiltään.
"Joo, molemmat on Ruinuyn alueelt. Hato oli eksyny kaupungin laitamille ja.. kissapokemon oli hyökännyt sen kimppuun - päätin raukan sit pelastaa. Anyan taas löysin tulivuorelt, kun olin matkal Zaumlaan - se oli aika heikos kunnossa sillo." valkotukka selitti. Hän oli jättänyt pokemonin lain sanomatta, sillä hoothoot pelästyi heti pelkästään kuullessaan persianista jotain.
"Tulityypit joo on aika käteviä, etenki nyt jäätä vastaan." Akira totesi ja vilkaisi vielä growlitheensa.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 1, 2012, 9:44pm

Keskustelun jatkuessa eteni joukko jatkuvasti syvemmälle metsään, ja pian hiljalleen hiipumassa auringonvalo alkoi käydä tiheän puuston takia melko vähäiseksi. Onneksi kukaan joukosta tuskin omasi pelkoa pimeää kohtaan, joten Reliamin kasvoille kipuava irvistyskin johtui yksinomaan vain Akiran kertomasta tarinasta, jossa Hato oli joutunut jonkin kynsivän ja sähisevän pokémonin raatelemaksi.
"Uh", pyörätuolipotilas ähkäisi melkeinpä myötätuntoisesti, "onko nuo hoothootin arvet peräisin siitä... Tapahtumasta?" Kun nyt kerran sai tilaisuuden ottaa asian hienotunteisesti ja loogisesti esille, päätti nuorukainen sen tehdä. Eipähän tarvitsisi sitten jälkeenpäin asialla enää vaivata mieltään.
"Mitähän tyyppejä muilla saleilla muuten mahdetaankaan käyttää? Olen keskittynyt niin paljon viime aikoina ihan vain jääpokémonien päihittämiseen, etten ole edes--" Reliam rytyi pohtimaan, mutta joutui keskeyttämään lauseensa Saramun seisahtuessa yhtäkkiä paikoilleen ja ryhtyessä sirittämään jokseenkin hermostuneesti. Kouluttajansakin pysäytti tuolinsa ja käänsi katseensa kohti tiheikköä, joka scytherin huomion oli kiinnittänyt puoleensa. Pensaistossa näkyi jonkinlaista liikettä, mutta sitä ei miekkonen osannut vielä sanoa, mikä sen aiheutti.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 1, 2012, 9:58pm

Akiraa ei haitannut valon väheneminen ollenkaan, koska tuttu kotiympäristöhän tämä oli - ja kaikki olisi hyvin niin kauan, kun he pysyisivät tällä polulla ja eivät eksyisi metsään. Valkotukka pyrkikin pysymään tarkkana, ettei kävisi kliseisesti ja eksyisi. Se olisi varsin noloa näin oppaana.
"Joo tuli. Onneks ne on alkanu haalistumaa vähitellen." nuorukainen vatasi. Ennen arvet olivat paljon tummemmat ja punertavammat - nyt ne olivat haalistuneet ihon väriseksi. Kenties jossain vaiheessa ne haalistuisivat enemmän ja jopa höyheniä alksisi kasvaa taas.
"No eiköhän aikaa montaa eri tyyppiä? Niiku Lemidaen salipääliköl kuulemma on vesipokemonei." hän kertoi.

Hato kääntyi myös katsomaan pusikkoon ja huhusi hermostuneeseen sävyyn itsekin. Akira pysähtyi myöskin ja loi katseensa pusikkoon. Jokin siellä oli.
"Se on varmaa joku pokemon..." nuorukainen tuumi. Sademetsässä nyt asui monenlaista pokemonia, joten melkein mikä vain se saattoi olla.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 1, 2012, 10:40pm

Reliam ehti vain hymähtää Akiran yltyessä myös pohtimaan tulevien salipäälliköiden tyyppivalintoja, mutta etenkin sanat Lemidaen päälliköstä hän painoi kyllä tiukasti mieleensä. Hän ei muistanut monettako salia kyseinen päällikkö piti hallussaan, mutta siellä ainakaan ei tulipokémonista olisi hyötyä - sen verran jopa pyörätuolimies tiesi ilman, että hänen olisi ollut tarpeen tutkia asiaa erikseen. Ehkä siis olisi sittenkin hyvä harkita tulen sijasta jotain muuta pokémontyyppiä, kun nyt jäästä oltiin jo selvitty ilmankin.

Pensaikon rahiseminen sen kun kiihtyi, jolloin Reliam päästi lyhyen ja kimakan vihellyksen, joka kiinnitti jopa Bronin huomion puoleensa. Nuorukainen osoitti pokémonille maata vierellään ja käski tätä siten tulemaan luokseen, kuten lohikäärme leikkitoveriaan yhä vilkuillen tekikin.
"Pidä hauskaa sitten. Harjoitusvastustahan sinä kaipasit", stuckaldilainen vastasi Akiralle ja peruutti itse pokémoneineen hieman kauemmaksi. Kyllä hän varmasti itsekin olisi otuksesta selvinnyt, ellei se nyt mikään ihan hullu hirviö sattunut olemaan, mutta olihan se nyt kuitenkin kohteliasta jättää saalis oppaaksi lupautuneelle hujopille.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 1, 2012, 10:58pm

Akira nyökkäsi ja komensi Haton vierelleen. Se saisi hoitaa tämän tällä kertaa. Hetken pusikko kahisi edelleen ja sieltä tuli esiin harvinaisen uhmakkaan näköinen sewaddle - joka oli normaalia kookkaampikin. Varmaan lähellä kehittymistään.
"Ei pitäs olla hankala juttu..." mutisi nuorukainen, muttei unohtanut sitä ettei kumminkaan kannattaisi äksyn oloista pokemonia aliarvioida. Ties mitä temppuja se saattoi osata! Ennenkuin valkotukka kerkesi komentaa pokemoniaan iskemään ötökkä kerkesi ensin sinkoamaan teräiä lehtiä pöllöä päin. Paljoa vahinkoa ei ruohotyypin isku tehnyt.
"Iske peckillä."
Hoothoot huhusi ja lähti syöksymään ötökkää päin yrittäen pistää mokomaa nokallaan, sewaddle oli kumminkin nopeampi ja nappasi pöllön nokasta kiinni. '..se on nopea!' ihmetteli Akira, kunnes käski arpinaamaa ravistamaan sewaddlen irti. Säälittävä ötökkä se vain oli. Mielessään Akira kiitteli tuuriaan, ettei vastaan tullut mikään myrkyllinen. Se olisi voinut olla astetta hankalempi vastus.

Hato nousi korkeammalle ilmaan ja ravisteli itseään, kunnes lopulta sewaddleen ote irtosi ja se tipahti maahan. Ennen seuraavaa käskyään Akira vilkaisi Realimiin päin.
"Kannattais peittää korvat..." hän hymähti. Anya ulvahti ja yritti peitellä korviaan tassuillaan.
"Uproar!" nuorukainen käski ja painoi kätensä korvilleen.
Pian hooothoot päästikin ilmoille varsin kovan kirkaisun, joka sai sewaddlen varsin hämmentymään.
-------------------------------
Oli pakko vetäistä jotain vähemmän kliseistä... 8DDD pahis-sewaddle on parempi kuin joku perus ekans tai sellainen.

Ja en tajua uproaria, kai se jotenkin oin sovellettuna toimisi... 8DDDDDD

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 1, 2012, 11:17pm

// Haha, pahispokéja tulee siis tässä pelissä riittämään! XD Ja eiköhän uproar juuri jotain tuollaista tee. Ainakin Bulbapedia kuvailee sitä animessa käytetyksi näin: "Loudred yells out and stomps around, making blue soundwaves come out of its mouth at the opponent. It also makes anything around it unable to fall asleep." (Loudred siis teki siinä iskua.) //

Viimein villipokémon tuli esiin, mutta Reliamin pettymykseksi kyseessä olikin vain harvinaisen harmittoman näköinen mato. Hetken otusta tuijoteltuaan mies tosin huomasi olla ihan tyytyväinenkin siihen, että oli antanut sen Akiran hoideltavaksi: eihän tuollaisen mätkiminen voinut olla edes millään tapaa kiintoisaa.

Vaan toisinpa kävi! Vihreä toukka osoittautui ihmeenkin sitkeäksi tapaukseksi, joten Reliam tiimeineen sai nauttia varsin kiintoisasta näytöksestä Haton yrittäessä tehdä vihollisestaan selvää jälkeä. Jopa Saramu seurasi tapahtumia hiljaisen kiinnostuneena, ja kuten olettaa saattoi, hihkui Bron jännityksestä ja karjaisi aina välillä toveriaan kannustaakseen. Kun tuli aika peittää korvat, tekivät kaikki sivustakatsojat käskyn mukaisesti, sillä Anya-paran ulahdus ja yritys piiloutua tassujensa alle antoi jo jotakin kuvaa siitä, mitä oli tulossa. Uproarin voima pääsi siitä huolimatta yllättämään kaupunkilaismiehen, joka iskun alettua ynähti korvia vihlovasta kivusta ja painoi käsiään tiukemmin vasten päätä.
"Jestas", nuorukainen päivitteli huudon tauottua ja rullasi nopeasti pyörätuoliaan vähän kauemmaksi kamppailusta. Hän kun ei halunnut kuulla tuota kiljuntaa enää toistamiseen näin läheltä.

Vaan sewaddle ei ollut alueen ainoa villipokémon, kuten Reliam sai varsin pian huomata. Hänen pyrkiessään kauemmaksi kahakasta loikkasi metsästä suoraan hänen eteensä jonkinlainen lilasävytteinen jyrsijä, joka ihmiset huomattuaan jämähti silmät laajentuen paikoilleen. Stuckaldilainen jäi tuijottamaan yllättävää vierasta vähintäänkin yhtä hämmästyneenä.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 2, 2012, 3:56pm

Eli jotenkin noin se toimii 8DDDD
-------------------------------

"Nyt nappaa se ilmaan ja tee peck!"
Hato syöksyi päätään pudistelevan madon luokse ja nappasi sen jalkoihinsa. Pöllö nousi korkeammalle ilmaan, lopulta irroittaen otteensa sewaddelsta ja iskien vielä nokallaan sen takaisin pusikkoon. Enää ötökkä ei sieltä noussut, kun oli iskun voimasta pökertynyt.
Ylpeänä hoothoot huhusi ja istuutui kouluttajansa olalle. Anya onnitteli toveriaan iloisesti haukahtaen ja nousten taas kunnolla seisomaan.

Valkotukka vilkaisi Realimiin päin ja huomasi esiin putkahtaneen violetin olennon. Taisi sekin säikähtää uproaria niinkuin varmaan moni muukin metsikössä elelevä otus - joka sen sattui kuulemaan.
"Hei tuohan on nidoran..." totesi nuorimies hetken muisteltuaan kyseisen lajin nimeä. Varsin hurjan näköinen otus repaleisine korvineen.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 2, 2012, 8:51pm

Reliam ei ehtinyt nähdä kamppailun loppuhuipennusta, sillä yllätyksekseen jyrsijän hämmästynyt ilme muuttui pian ilkeäksi irvistykseksi. Mies mutristi itsekin suutaan ja harmitteli hetken mielessään sitä, ettei omannut jalkoja joilla olisi voinut potkaista otuksen kauemmaksi: noin isot hampaat ihan siinä edessä olivat nimittäin aika häiritsevä näky.
"Vai että nidoran?" stuckaldilainen toisti, kun Akirakin sitten huomasi hörökorvan saapuneen paikalle.
"Tämä on sitten meidän. Bron tule! Taltuta se bitella!" mies jatkoi, mikä sai Haton voiton takia ilakoineen lohikäärmeen kääntymään kouluttajaansa kohden. Myös Saramu katsoi mistä oli kyse, kun bagon jo viipotti kohti sille osoitettua vastustajaa. Kyllä se nyt yhden tuollaisen aina hoitelisi pois päiväjärjestyksestä!
"Bagooon!" pokémon huusi avatessaan kitansa ammolleen ja hyökätessään kohti lilaa piikkisikaa. Nidoran ei lähtenyt karkuun vaan käänsi vain selkäpiikkinsä kohti hyökkääjää, joka rouskaisi leukansa hieman turhankin pelottomasti sille tarjottuun kohteeseen. Piikit viilsivät rumia naarmuja nuoren otuksen suupieliin, mutta paksunahkaisena olentona ei Bron siitä piitannut, vaan viskasi vain saaliinsa voimalla vasten maata.
"Nih!" nidoran kivahti ja otti selvästi runsain mitoin vahinkoa kovakouraisesta kohtelusta. Reliam tyytyi myhäilemään hiljaa itsekseen, sillä tällä menolla ottelu olisi ohi ennen kuin se ehtisi kunnolla edes alkaa.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 2, 2012, 10:46pm

Akira hieman irvisti bagonin juostessa suoraan nidoranin piikkeihin - mutta onneksi se ei kumminkaan näyttänyt olevan moksiskaan. Onnekkalla oli kova nahka.
Hato katseli myös ottelua uteliaana - istuen kouluttajansa olalla. Kova tuo bagon kyllä oli - noin pieneksi olennoksi. Myöhemmissä muodoissaan siitä tulisi entistä kovempi ja silloin hän haluaisi kyllä Bronin nähdä. Hoothoot taisi myös olla aika lähellä muuttumistaan - tai niin Akira ainakin luuli. Osittain sääli, mutta samalla hienoa.
"Aika vihaisen oloinen nidoran..." valkotukka naurahti. Kumminkaan se ei varmasti olisi liian iso haaste.
"Huuthuuth" arpinaama huhusi kannustaakseen bagonia.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 2, 2012, 11:15pm

Bron irrotti otteensa nidoranista, joka nousi vahingoistaan piittamatta hieman vapisten takaisin jaloilleen ja mulkoili vastustajaansa suorastaan murhaavasti. Reliam hymähti arvioivasti, mutta ei ollut kuitenkaan huolissaan Bronin pärjäämisestä.
"Vihainen tai ei, mutta kyllä se pian kaatuu! Uudestaan bite!" kouluttaja tokaisi, ja lohikäärme lähti matkaan. Tälläkään kertaa jyrsijä ei paennut, ei, vaan päin vastoi hyökkäsi suoraan kohti bagonia otsapiikki tanassa. Moiseen varautumaton Bron sai peck-iskusta suoran osuman kylkeensä, mutta tälläkin kertaa paksusta nahasta oli sen verran hyötyä, ettei pistin uponnut järin syvälle.
"Baaa-aa!" Isku teki kuitenkin kipeää, joten kovapää muutti nopeasti suuntaansa päästäkseen eroon sitä julmasti pistelevästä isokorvasta. Muutaman väistöaskeleen jälkeen nidoran jäikin jo jälkeen, jolloin Bron pyörähti ympäri ja iski hampaansa uudemman kerran viholliseensa. Vielä siinä vaiheessa jaksoi jyrsijä inahtaa tuskasta, mutta kun lohikäärme paukautti sen vasten maata, menetti otus tajuntansa ja vaikeni.
"Jes! Noin sitä pitää!" Reliam ilakoi hoidokkinsa viedessä voiton kamppailusta. Myös Bron oli iloinen voituaan taas kerran todistaa voimansa kouluttajalleen, mutta samassa tapahtui kuitenkin jotakin tyystin odottamatonta. Bagon ehti vain heilauttaa pari kertaa toista kättään tuuletuksenomaiseen huiskutukseen, kunnes sen voimat näyttivät yhtäkkiä katoavan kuin tuhkana tuuleen ja pokémon putosi polvilleen maahan.
"...täh?" pyörätuolimies puhahti kerrassaan äimistyneenä tajuamatta ollenkaan mitä juuri oli tapahtunut.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 2, 2012, 11:37pm

Akira katsoi ottelua kiinnostuneena.
"Taatusti." hän sanoi ohimennen. Noin kovapäinen saisi hetkessä nidoranin tainnutettu ja pian kaksikko voisi jatkaa matkaa mokoman sademetsän läpi. Onneksi matkaa ei enää ollut kovinkaan paljoa ja ei kestäisi kauaa mennä sinne näinkin hyvä kuntoista polkua pitkin.
Bagonin yllättäeinen kaatuminen yllätti Akiran ja tämän hoothootin myös. Mikä sille tuli noin vain? Ei se voinut liika voimiaankaan käyttää ja pyöryä sen takia. Arpinaama huhusi ja pukkaisi kouluttaansa kasvoja.
"Mitä nyt Hato?" kummasteli valkotukka, kun hoothoot osoitti siivellään pyörtynyttä nidorania.
"Mi..." ihmetteli nuorimies ja katsoi uudelleen Hatoon - ja sitte taas nidorania ja heikon näköistä bagonia.
"H-hetkonen... Nidoranhan on... myrkkytyyppiä... joten se on saattanut myrkyttää Bronin. En kyllä ole täysin varma!" Akira kertoi arvelunsa.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 2, 2012, 11:52pm

Ihmisten ryhtyessä hätäilemään Bronin yllättävän romahtamisen vuoksi tunsi Saramukin huolen alkavan puristaa kurkkuaan, ja sirkka juoksi nopeasti tiimitoverinsa luokse. Vaikkei kaksikko ollut mitään ylimpiä ystävyksiä keskenään, ei scyther silti missään nimessä nauttinut nähdessään toisen kärsivän noin.
"Myr-myrkkytyyppiä? Mutta ei se näytä... Tai siis ei se ole mikään grimer! Sen nyt ymmärtää että niitä koskettaessa voi saada ties minkä kohtauksen, mutta tuo on vain joku rotta!" Reliam vastasi kiivaampaan sävyyn kuin olisi ehkä ollut kohteliasta. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut mitään pahaa, vaan oli vain hämillään ja ehkä jopa hitusen huolissaan ottelijalupauksensa tilasta.
"Skaa! Skaithe-eer!" huusi Saramu yhtäkkiä bagonin viereltä, jolloin kouluttaja katsoi parhaaksi rullailla itsensä pokémoniensa luokse. Paikalle päästyään sai mies huomata, että Bronin saamissa naarmuissa toden totta kimmelsi jokusen veripisaran lisäksi myös violettiin vivahtavaa nestettä, joka tuskin oli lohikäärmeestä itsestään peräisin.
"Hitto, ei! Bron sai tosiaan myrkkyä. Se, se pitää saada pokécenteriin", nuorukainen henkäisi tyrmistyneenä ja keplotteli tokkuraisen luupään syliinsä makaamaan.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 3, 2012, 12:01am

Akira nyökkäsi. Myrkkytyyppiä juuri - ötökkätyyppien lisäksi ne olivat yksiä inhottavimmista ikinä.
"Niiniin - mutta jotku myrkkytyypit saattavat myrkyttä myös kosketuksellaan... Niiku jotku tulipokemonit polttavat." hän selitti. Anya haukahti huolestuneena ja katsoi bagonia huolissaan. Sitä harmitti ettei voinut tehdä mitään Bronin hyväksi. Nuorukainen itsekin haluaisi auttaa, muttei nyt voinut muuten kuin opastaa ryteikön läpi.
"Tottavie pitää! Mut ois hyvä kutsua Bron takaisin palloon - oon kuullu ettei myrkyttyny pokemon sais liikkua paljoa." Akira sanoi.
"Jatketaan matkaa äkkiä!" valkotukka jatkoi vielä ja lähti astelemaan ripein askelin polkua pitkin eteenpäin. Toivottavasti tämä ei olisi kasvanut umpeen tai mitään. Mutta varmaan scyther voisi terillään huolehtia oksat ja muut syrjään.
"Hato, jos joku pokemon meinaa uhata nukuta se hypnoosilla." Akira käskytti ja pöllö huhusi ymmärtämisen merkiksi.
Toivottavasti Bron saadaan centeriin ajoissa, ettei käy huonosti!

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 3, 2012, 1:42pm

Reliam vilkaisi vakavana Akiraa, joka suositteli Bronin päästämistä poképallon suojiin, ja nyökäytti ymmärtämisen merkiksi päätään. Vaikka vielä tovi sitten miekkonen oli ajatellut toista lähinnä jonkinlaisena kilpailijana ja ollut onnellinen tämän vähäisemmästä koulutuskokemuksesta, ei stuckaldilainen tällä hetkellä ollut yhtään pahoillaan saamastaan ohjeistuksesta. Hän kun ei itse olisi tajunnut alkuunkaan mistä oli kysymys, joten ilman Akiraa Bron olisi luultavasti voinut vaikka...
"Joo, mennään!" nuorukainen myötäili kaivettuaan harmaan heavy ball -pallon esiin ja suljettuaan kärsivän bagonin sen sisään. Nopeasti Reliam kutisti pallon vieläkin pienempään muotoon ja sulloi sen taskuunsa, ennen kuin lähti rullaamaan pyörätuoliaan valkotukkaisen pojan perään. Nyt oli parempi vain toimia pelkän ikävien tapahtumavaihtoehtojen miettimisen sijasta.
"Saramu, suojaa sinä puolestasi hoothootin selusta! Katso ettei mikään pääse sen kimppuun", partaveikko jatkoi kuullessaan, kuinka Hato käskytettiin turvaamaan joukon matkaa. Scyther äännähti lyhyesti myöntymisen merkiksi, nousi siivilleen ja räpytteli itsensä pöllöpokémonin rinnalle. Samassa Reliam kuitenkin iski yllättäen jarrut pohjaan.
"Hei venatkaa ihan hetki!" mies huudahti ja keikautti kulkupelinsä uhkarohkean vauhdikkaasti ympäri, sekä lähtikin kulkemaan takaisin taistelupaikalle.
"Otan nidoranin mukaan. En tiedä yhtään miten myrkyttyneitä pokémoneja hoidetaan, joten parempi katsoa kuin katua! Ehkä ne tarvitsevat pokémonkeskuksessa myrkytyksen aiheuttanutta otusta johonkin."

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 3, 2012, 2:08pm

Akira hymyili. Hienoa - nyt ei pitäisi tulla ongelmia ryteikön läpipääsemisestä. Hato suojasi heitä ja Saramu taas pöllöä. Pitää vain toivoa ettei tule mitään liian isoa vastaan, koska silloin tuskin pieni pöllö ja ötökkä sille pärjää. Anya voisi jotain tehdä, muttei sekään ollut mikään vahvimmasta päästä.
Valkotukka pysähtyi ja katsoi Reliamin perään.
"Joo ihan fiksu idea!" hän totesi. Eikös vastamyrkyt aina tehtykkin samasta myrkystä? Ja eihän voi tietää onko Centerissä nidoranin myrkkyä saatavilla vai ei. Nyt ainakaan siitä ei tulisi ongelmaa.
"Mun mielest ainaki vastamyrkkyyn tarvitsee kyseisen pokemonin myrkkyä... Tai niin mä oon kuullu josku töissä." Akira sanoi ja lähti jatkamaan matkaa.
----------------------------------
Voisi varmaan heivata jonkun pokemonin keskeyttämään matkan~~ Ettei kävisi tylsäksi ryteikön läpi kulkeminen 8DDDDDD

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 3, 2012, 2:29pm

// Sopii, sopii. ^^ //

Päästyään pökertyneen nidoranin luo poimi Reliam vuorostaan sen syliinsä, vaikka myrkyllisen jyrsijän piteleminen tuntuikin jokseenkin hermostuttavalta. Miehellä ei kuitenkaan ollut ylimääräisiä poképalloja matkassaan, joten nyt ei auttanut nirsoilla. Piti vain toivoa, että otus olisi kanttuvei koko matkan pokécenteriin asti, sillä muutoinhan tässä vasta riemu repeäisikin.
"Minullakin on jostain joku sellainen käsitys", kaupunkilainen vastasi Akiralle kiepsahtaessaan jälleen ympäri ja lähtiessään entistä suuremmalla tarmolla työntelemään pyörätuolia eteenpäin töyssyisellä metsäpolulla. Kouluttajansa toimia katsomaan käännähtänyt Saramukin palautti huomionsa kohti menosuuntaa ja erityisesti Hatoa, jonka suojeleminen oltiin jätetty sen vastuulle.
"Mitä ihmettä muuten oikein teet työksesi, jos siellä tulevat tällaiset hullut myrkkyapinat tutuiksi?" Reliam jatkoi saavuttaessaan hiljakseen edelle päässyttä porukkaa.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 3, 2012, 2:49pm

"Helpompi kysymys olisi mitä en tee..." Akira naurahti, mutta jatkoi:
"Esimerkiks olin nuorempana hoitokodissa työskentelees ja joskus siel tapahtu tälläsii pieniä vahinkoja. Ja lisäksi välil auttelen Centerissä, jos tartten vähä taskurahaa."
Centerissä oli muutamaan otteeseen tullut tälläiset jutut vastaan ja juuri hoitokodissa. Valkotukka oli vielä päässyt katsomaan myrkytyksen hoitoa ja tälläistä, mutta harmikseen ei vielä itse osannut sitä hoitaa, vaikka käytännössä tiesi miten se meni.

Hetken päästä Hato huhusi ja loi katseensa metsikköön, josta pian rynnisti tielle tauros, joka näytti siltä, kuin beedrill olisi sitä pistänyt takalistoon. Nuorimies äkkiä pysähtyi kiroten hiljaa. Miksi juuri kaikenmaailman sademetsän asukeista tuo ärsyyntynyt härkä?
"Hato nukuta se hypnoosilla!"
Hoothoot katsoi tiukasti taurosia silmät hohtaen. Ovela tauros käänsi päänsä muualle väistääkseen hypnoosin. Se viskoi vihaisesti päätään puolelta toiselle ja kuopi jalalla maata, katsoen vihaisesti joukkoa.
-------------------------------
Ne on kusessa, jos tauros ei pidä punaisesta väristä.. (Akiran huivihan on punainen... 8DDDD)

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 3, 2012, 3:07pm

// Fuu fuu! X'D //

Vaikka keskittyikin kaikin voimin pyörätuolinsa liikutteluun, ehti Reliam lisäksi vielä kohotella yllättyneenä kulmiaan Akiran tunnustautuessa oikeaksi monitoimimieheksi. Ihan tuollaista ei olisi vanhempansa osannut toisesta heti arvata.
"Ai jaa, vau", miekkonen tokaisi, vaikka tulikin sen lausuttuaan katuneeksi sanojaan saman tien. Tarkoituksenaan kun ei ollut sentään kuulostaa ihan näin ihailevalta, vaikka pellavapää hänen kunnioituksensa oli tietämyksellään jo omakseen ansainnutkin. Johtaakseen aiheen omiin saavutuksiinsa oli mies jo viemäisillään keskustelun kohti jalkapalloilu-uraansa, mutta samassa tiheiköstä ilmestyikin lisää ongelmia ihan nenän eteen.
"Hemmettiäkö nämä kaikki nyt illalla justiin tässä polulla riehuvat?!" stuckaldilainen melkeinpä kiljui pysäyttäessään kulkupelinsä lähes väkivalloin aloilleen. Tämä oli taatusti jollain tapaa harjoitusvastustajia toivoneen Akiran vika!
"Saramu myös! Pidä se kaukana vacuum wavella!" Vaikkei kyseessä ollut hyönteisen vahvin isku, oli sillä tyyppietu härkään nähden, joten myöntyen kouluttajansa ohjeistukseen heilautti scyther nopean tyhjiöaallon kohti taurosta. Isku osui suoraan suurikokoisen pokémonin kasvoihin ja sai sen nousemaan mylvien takajaloilleen. Eittämättä isku teki kipeää, mutta se sai myös otuksen raivostumaan entisestään.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 3, 2012, 3:18pm

Akira yritti miettiä miten saisi tuon raivopään pois tieltä... Sitä vastaan taitaisi olla pakko otella, koska Anyan roar tuskin pelottaisi tuota pokemonia. Ehkä he voisivat yhdessä taltuttaa härän nopeasti ja jatkaa sitten matkaa. Kumminkaan Haton mikään isku ei siihen hyvin tehoaisi ja lähelle meno olisi aika vaarallista.
"Anya, iske sitä emberillä!"
Growlithe haukahti ja loikkasi eteenpäin. Se puhalsi suustaan pieniä liekkejä, jotka iskeytyivät taurosia päin. Moksiskaan se ei kumminkaan tuntunut olevan - vaan entistä vihaisempi. Taurosin kolme häntää viuhtoivat ilmassa voimakkaasti ja pian astui lähemmäs joukkoa.
"Mikä beedril tuon takapuoleenkin on iskenut, kun on noin vihainen?!" nuorukainen ihmetteli. Härkä oli astelemassa uudelleen lähemmäs, mutta pöllö lensi sitä kohti ja ärsyttävästi alkoi lentämään sen ympärillä. Kiinnittäen taurosin huomion itseensä.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 3, 2012, 3:34pm

Aranoloinen growlithekin liittyi taisteluun, mutta edes sen tuli-isku ei tuntunut tuottavan suuremmalti tulosta. Surullista kyllä kummallakaan miehenalulla ei taunnut olla sellaista pokémonia, joka olisi voinut haastaa jättimäisen härän koossa, joten sarvipään kanssa kamppailu alkoi näyttää kieltämättä vallan epätoivoiselta.
"Ei noista ota selvää", Reliam murahti ja käänsi katseensa Hatoon, joka urheasti lähti liitelemään taurosin pään tietämillä. Härkä meni lankaan ja käänsi katseensa pöllöä kohden, jolloin Reliam sai tilaisuuden käskyttää Saramun uuteen hyökkäykseen.
"Quick attack sen jalkaan!" Sirkka tajusi kouluttajansa ajatuksen - härän liikuntakykyä olisi pakko edes rajoittaa - ja syöksyi huimalla vauhdilla kohti pokémonin etujalkoja. Otus keskittyi sohimaan ärsyttävää pöllöä sarvillaan horn attackin voimin, joten scytherin viiltoisku tuli sille melkoisena yllätyksenä ja sai yhden sen jaloista luiskahtamaan paikoiltaan. Rumasti karjuen tauros kompasteli hetken aloillaan ja saadessaan tasapainonsa takaisin näytti se loukanneen koipeaan sen verran, ettei varannut sille juuri ollenkaan painoa. Nyt se kuitenkin viimein tajusi mikä taho sen pitäisi jyrätä alleen jotta taistelu loppuisi, joten sarvipää suuntasi hurjistuneen katseensa kohti ihmismiehiä.
"Jösses, nyt mennään!" Reliam karjaisi, kun härkä lähti nilkuttamaan sarvet tanassa heitä kohden.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 3, 2012, 3:54pm

Hato huhusi ja pyöri härän päänympärillä, yrittäen pitää mokoman huomion itsessään ja väistellen sen horn attackia. Onneksi Reliam käskytti Saramun hyökkäämään taurosin kimppuun ja härkä kaatusi. Kiitollisesti arpinaama vilkaisi ötökkää ja lensi takaisin kouluttajansa luokse.
Kumminkaan pokemon ei näyttänyt luovuttavan edelleenkään ja lähti nilkuttamaan ihmisiä päin.
"Joo, nyt ois ihan viisasta vaan lähtee täält pois... tuskin se saa meitä tossa kunnossa kiinni." Akira myöntyi ja lähti kulkemaan nopeaa tahtia eteempäin pokemonit vierellään. Yhtä päättäväisest tauros sarvet ojossa nilkutti ihmisiä päin heilutellen päätään puolelta toiselle.
"Äh... se ei luovuta... Hato, kokeile uudelleen hypnoosia siihen!" Ruinuylainen käski pokemoniaan joka lensi hieman taurosia vastaan - ja tuijotti sitä suoraan silmiin. Tällä kertaa vihasta sokaistunut tauros ei kääntänyt päätään muualle vaan katsoi maata polkien pöllöä. Se koitui kumminkin kohtaloksi ja pian pokemon kaatui nukahtaneena polulle.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 3, 2012, 4:05pm

Reliam rullaili minkä kerkesi, mutta tauros oli vammautumisestaan huolimatta sen verran pelottava toveri, että Haton lentäessä hätiin oli mies oikeasti kiitollinen pöllön jännille taisteluominaisuuksille. Tällä kertaa hypnoosi jopa tehosi, ja painava lihaskimppu tömähti polulle niin että tanner tärisi.
"Jestas... Kivat sille, joka tätä tietä seuraavan kerran kulkee", partaveikko huokaisi vilkaistessaan olkansa ylitse taintunutta taurosta. Edelleenkään nuorukainen ei kuitenkaan katsonut aiheelliseksi hidastaa vauhtiaan, sillä olihan heillä oikeastaan kiire ilman härän hätyyttelyäkin. Bronin kohtalo saattoi hyvinkin riippua siitä, kuinka nopeasti se pääsisi pokécenteriin hoidettavaksi.
"Sen kyllä vannon, että jos vielä joskus eksyn tämän metsän laitamille, niin lähden kyllä kiertämään sen ympäri vaikka mikä olisi", mies jatkoi päästessään Akiran rinnalle. Taistosta vapautunut Saramukin lensi joukkion luokse ja katsahti huolestuneena kouluttajansa sylissä retkottavaa nidorania.
"Skaai..." scyther äännähti uskoessaan nähneensä jyrsijän liikauttaneen hieman jalkojaan.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 3, 2012, 5:43pm

"Sanoppa muuta... mut se on sitte valitettavasti niiden huoli." Akira sanoi, muttei niinkään töykeään sävyyn - vaan ehkä säälivään. Nyt ei kerennyt huolehtia mahdollisista seuraavista ohitsekulkijoista, vaan Reliamin bagon oli ykkösenä listalla.
Valkotukka asteli hieman Reliamin edellä polulla. Hato edelleen tarkkaillen ympäristöä mahdollisista uhista.
"Hah.. joo voisi olla mukavempi - ellei sitte siin vaihees ole jotaan isoa järkälettä tiimissä." hän naurahti. Anya tosin olisi vasta Arcaninena suurempi, joten ehkei enää tämän ryteikön läpi ainakaan yksin mennä.
"Hmh?" nuorimies ihmetteli ja vilkaisi scytheria.
"Mikäs nyt..?" tämä mutisi ja katseli vielä varmuudeksi ympärilleen. Uhkaavia villipokemoneita ei ainakaan näkynyt, joitain caterpien alkuja puiden rungoilla ja lintupokemoneja puussa. 'Tästä vielä puuttuu raivostunut kangaskhanin emo...' Akira manasi mielessään.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 4, 2012, 1:22pm

Reliam pudisti itsekseen päätään ajatukselle, jonka mukaan viidakkoon voisi uskaltaa jonkun jättipokémonin seurassa jonain päivänä vielä sukeltaakin.
"Saisi olla kyllä aika hemmetin iso otus", mies vastasi, vaikkei oikeastaan uskonut niin jättimäistä olentoa olevan olemassakaan, että häntä tänne enää saisi. Ihan liikaa huonoja kokemuksia oli jo mokomasta sademetsästä ehtinyt nimittäin kertyä.
"Eh?" partaveikkokin äännähti, kun Saramu viesti ilmeisesti yhä uusien vastoinkäymisten hivuttautumisesta näköpiiriin. Samassa stuckaldilainen tosin huomasi itsekin, mistä oli kyse: nidoran alkoi liikehtiä siihen malliin, ettei tajuttomuutensa taitaisi kestää enää turhan pitkään.
"Äh, tämä alkaa vissiin heräillä. Kuule hei, onko vielä pitkä matka? Minulla ei ole poképalloa tai mitään mihin tätä tunkea, jos se nyt päättää ihan yhtäkkiä virota", mies kulmiaan kurtistaen murahti. Pökertyneenkin myrkkypokémonin piteleminen sylissä oli jo tarpeeksi kuumottavaa, saati sitten tajuissaan olevan sellaisen.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 4, 2012, 1:48pm

Akira tuskin palaisi sitten takaisin sademetsän kautta, vaan ihan suosiolla kiertäisi sen - vaikka siinä menisikin paljon kauemmin. Hän ei vain enää halunnut suurempia vastoinkäymisiä matkalleen, ja sademetsä oli oikea paikka vastoinkäymisille - niinkuin nyt tänään oltiin huomattu!
Nuorukainen vilkaisi Reliamiin ja vastasi:
"Ei oo enää pitkä matka... Jos ollaan nopeita voidaan päästä 10 minuutis metsän reunalle." hän vastasi. Toivottavasti myrkkyotus saataisi pidettyä aloillaan sen aikaa... 'Hetkinen!'
"Hato, koita nukuttaa nidoran hypnoosilla."
Jos otus nukkuisi rauhallisesti, niin matka taittuisi helpommin ja ilman pahempia vastoinkäymisiä!
Hoothoot huhusi ja lensi lähemmäs myrkkyolentoa ja katsoi sitä silmät hohtaen.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 4, 2012, 5:07pm

Reliamin ilme tiukkeni entisestään Akiran kertoessa ajasta, jonka sademetsän laidalle pääseminen vielä vaatisi. Normaalisti kymmenen minuuttia olisi tuntunut pelkältä ohikiitävältä hetkoselta, mutta heräilevän myrkkyjyrsijän kanssa jokainen sekunti oli aika riskaabelia touhua. Niinpä olikin aivan mahtavaa, että valkotukan pöllöpokémon osoitti jälleen hyödyllisyytensä suuntaamalla hypnoosi-iskunsa kohti nidorania.
"Joo hyvä idea!" pyörätuolimiekkonen kannusti, ennen kuin kiirehti painamaan kädet korvilleen ja puristamaan silmänsä tiukasti kiinni. Hän ei ollut varma minkä aistin kautta tuollaiset hyökkäykset vaikuttivat ja tehosivatko ne ylipäätään ihmisiin, mutta nyt oli parempi varautua varmuuden vuoksi kaikkeen.
Hypnosis upposi liikuntakyvyttömään vastustajaan kuin kuuma veitsi voihin, ja levottomasti nytkähdellyt nidoran vaipui syvemmälle tajuttomuuteen. Iskun päätyttyä kurkistelivat niin kauemmaksi jättäytynyt Saramu kuin varovasti silmiään raotteleva Reliamkin otusta, joka oli jälleen täysin kanttuvei.
"Huh", kaupunkilainen huokaisi helpottuneena, "tehosi. Tuo on kyllä harvinaisen kätevä hyökkäys. Tiesitkö hoothootin osaavan tällaisia jo ennen kuin nappasit tai öö pelastit sen?" Udellessaan asiaa lähti nuorukainen jälleen rullaamaan pyörätuoliaan eteenpäin, jottei viidakossa oleilu venyisi yhtään pidemmäksi kuin oli tarpeen.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 4, 2012, 6:21pm

Hato huhusi tyytyväisenä enenkuin lähti lentämään taas eteenpäin. Nidoranin nukkuessa ei ainakaan tulisi sen takia lisää myrkytyspotilaita - ja saisi jyrsijäkin nukkua kunnolla ottelun jälkeen. Eikä nyt tulisi sitä ongelmaa, että joutuisi lähtemään sen perään - jos vaikka pokemon päättäisi karata metsään. Tiheikössä ravaaminen nyt olisi vielä hankalempaa ja vaarallisempaa, jos vaikka erehtyy tallaamaan jonkun pokemonin päälle!
"No en oikeestaa.. luin vaan jotaan perusjuttua hoothooteista ja mitä iskuja näillä olisi." valkotukka vastasi hieman vaatimattomasti. Sitäpaitsi oppihan kokemukselta, että mitä kaikkia liikkeitä pokemonilla oli. Jännitykselläkin aina odotti sitä mitä se tulisi vielä oppimaan!
"Kohta pitäs jo metsän reuna näkyä..." ruinuylainen ilmoitti - siis pitäisi ellei hän ole vahingossa väärään suuntaan lähtenyt...

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 4, 2012, 9:06pm

Reliamin vakavamielinen ilme kääntyi vinoksi virneeksi, kun kaikkitietävältä pokémonmestarilta hetken pelottavasti vaikuttanut Akira kertoi kaikesta huolimatta käyttävän aika samankaltaisia oppimismetodeja, kuin vanhempi toverinsakin.
"Kuulostaa tutulta. En oikeasti edes tajunnut miten paljon pokémoneista on tehty kaikkia kirjoja ja lehtiä ja ties mitä, ennen kuin piti ruveta ottamaan näistä selvää. En tosin ollut lukenut sitä ennen aikoihin muutenkaan muuta kuin sanomalehtien urheilusivuja", miekkonen vastasi ja viittasi viimein etäisesti urheilutaustaansa, tai ainakin kiinnostukseensa kyseisen elämänalan suhteen. Sen syvemmälti ei nuorukainen kuitenkaan asiaa lähtenyt luotaamaan, sillä tilanne tuntui siihen jotenkin väärältä. Ehkä vielä joku päivä, jos hän sattuisi kohtaamaan tuon samaisen valkotukan vähän rauhallisimmissa merkeissä uudestaankin.

Sen kymmenisen minuuttia se tosiaan vaati, mutta onneksi villipokémonit pysyivät ainakin koloissaan ja antoivat ihmisten kiiruhtaa rauhassa kohti metsän reunaa, jonka Akira vinkkasi viimein olevan lähellä. Reliam hymähti odottavasti nuorukaiselle ja kiihdytti entisestään vauhtiaan, kunnes puut totta tosiaan alkoivat hiljakseen harventua ja Ruinuyn sekä Ceiwoodin toisistaan erottava joki tuli esiin.
"Selvittiin", mies huokaisi jo jokseenkin hengästyneenä ja pysähtyi hetkeksi aloilleen. Saramukin laskeutui viimein maahan ja jäi katselemaan Hatoa kiitollisuus olemuksestaan huokuen. Pöllö oli ollut heille erittäin suureksi avuksi, eikä scyther tulisi sitä unohtamaan.
"Tästä löydän kyllä toiselle puolen jo itsekin, eikä lähimpään pokécenteriin ole sitten enää pitkä. Bron... Se on niin sitkeä, että kyllä se jaksaa", stuckaldilainen jatkoi toiveikkaana.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 4, 2012, 9:26pm

Akira nyökkäsi. Hän oli tajunnut pienen vihjaisun toisen mielenkiintokohteesta - urheilusta. Olikohan toinen kenties ennen urheilua harrastanutkin? Nuori mies itsekin piti urheilemisesta, muttei nyt kaikki ollut mieluista - parkour oli se suosikki ja muut sen tyyliset.
"Mut eihän koskaan kaikkea voida saada näistäkää olennoista selville... Kun vähä väliä löytyy uusia ja opitaan uutta." hän totesi. Olisikin upeaa tietää paljoa kaikista pokemoneista paljon!

Viimein metsän reuna tuli vastaan.
"Hienoa!" valkotukkainen hihkaisi. He todellakin selvisivät, vaikka olikin ongelmia matkalla.
"Hyvä."
Tästä eteenpäin nimittäin Akira itse taas ei oikein osannut lähimmälle centerille, mutta onneksi toinen osasi. Ja pian Bron pääsisi hoidettavaksi ja kaikki olisi hyvin - kunhan vain jyrsijä ei heräisi.
"Hei Reliam, otetaaks ottelu kun seuraaval kerral tavataa?" Akira kysyi hieman virnistäen. Nuorukainen ainakin uskoi, ettei tämä jäisi viimeiseksi tapaamiseksi.

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by hitodama on Feb 4, 2012, 9:41pm

Reliam naurahti huvittuneena toverinsa intoillessa pokémonien uusista ja ihmeellisistä aspekteista, jotka vielä toistaiseksi olivat onnistuneet pysymään ihmisiltä - tai ainakin nuorilta kouluttajanaluilta - piilossa.
"Totta. Ei nimittäin kenelläkään voi olla intoa lukea läpi koko sitä kilometrien mittaista kirjajonoa, jonka jotkut hämyisät tiedemiehet ovat labroissaan näistä kirjoittaneet!"

Vaan kun metsäseikkailu nyt oli päättymässä, tiesi se samalla myös väistämätöntä eroa: Akira kun tuskin olisi halukas harhautumaan enää kauemmaksi kodistaan tai Zaumlasta ja sen salista. Ei sillä että se olisi kuitenkaan haitannut, sillä lupaus seuraavan tapaamiskerran ottelusta sai hetkeksi asiaa pohtimaan jämähtäneen Reliamin virnistämään innostuneena takaisin toiselle.
"Taatusti! Sitten saat nähdä, ettei Bron ilman jotain epäreiluja myrkkyjä ole mikään helppo vastus!" partaveikko uhosi hyväntahtoiseen sävyyn. Ei tosin ollut Hato hulluine hypnooseineenkaan, mutta siitä selviytymistä ehtisi miettiä myöhemminkin. Tuskin kaksikko nimittäin olisi sentään ihan saman tien toistensa poluille taas hyppimässä, sillä olihan Misrea kuitenkin sen verran laaja alue koluttavaksi.
"Mutta hei, minä jatkan nyt matkaa. Tule, Saramu! Kiitti avusta ja nähdään taas joskus", päätyi Reliam kättään otsansa edessä heilauttaen hyvästelemään. Scyther äännähti hyvästiksi Hatolle, nousi taas siivilleen ja lähti joen viertä kulkemaan ryhtyneen kouluttajansa perään. Eipä kaksikko arvannut saavansa pokécenterissä sen verran kattavan saarnan myrkkypokémonien vaarallisuudesta, että myrkkyjen voimasta kiinnostuneena päätyisi pyörätuolimies ottamaan hurjan jyrsijän uudeksi tiimiläisekseen.

// Hohoo, kiitos pelistä! 8D Pelailkaamme taas jossain välissä uudemman kerran. //

Re: Myrkynkeittäjä suloinen
Post by koji on Feb 5, 2012, 2:18pm

Tietty 8DDDD
------------------------

"Aika pikku-kovikselta se kyllä näyttikin!" Akira naurahti. Myrkky lannistaa isommankin pokemonin, joten ei sen takia nyt pidä mennä aliarvioimaan vastustajaa. Ja bagon vakutti muutenkin hyvin sitkeältä tapaukselta. Voisi olla pelottava vastus, kun se seuraava tapaaminen ja ottelu koittaa. Mutta olisi silloin nuorukaisenkin pokemonit voimakkampia!
"Joo jatka vain. Nähdään siin ottelun merkis!" hän naurahti perään ja vielä heilautti kättään. Valkotukkainen kääntyi katsomaan pokemoneihinsa.
"Kierretää tää ryteikkö täl kertaa..."
Sen sanottuaan Akira lähti kotimatkalle pokemoneineen. Vaikka kiertäminen veisi aikaa, niin ei häntä huvittanut lähteä tuonne yksin tarpomaan. Ties vaikka se tauros tulisi uudelleen vastaan!