Reliam & Crew - RPGs


Authors
hitodama
Published
5 years, 10 months ago
Updated
5 years, 10 months ago
Stats
27 317841

Entry 25
Published 5 years, 10 months ago
293

Mild Violence

All the rpg threads of Reliam, his family and Pokémon team collected to one place! The writers are mentioned separately in each entry.

Theme Lighter Light Dark Darker Reset
Text Serif Sans Serif Reset
Text Size Reset

Halloweentarina


Post by hitodama on 27 Oct 2013 at 02:24

"Ai karmivin juttu, jonka meikä on kokenut? No sitä ei tarvi kyllä kauaa mietiskellä, kun tämä yksi on aika kirkkaasti kaikkien muiden yläpuolella.

Siitä on ties kuinka monta vuotta, meikä taisi olla kahdentoista tai jotain, kun satuttiin muutaman kaverin kanssa kuulemaan joku kummistusjuttu suon ja Stuckaldin rähjäisimpien alueiden välimaastossa lahoavasta mörskästä. Rohkeina poikina me sitten lähdettiin etsimään sitä mestaa, yöllä tietenkin. Me oltiin kyllä varustauduttu taskulampuilla ja jopa yhden jätkän chimcharilla, jonka tuliperse valaisi ihan kivasti maisemaa, mutta kun me lopulta päästiin sinne talolle... No, ei niistä mistään ollut paljonkaan iloa. Jo kuistilla apina karkasi palloonsa eikä suostunut tulemaan ulos, minkä lisäksi yksi tyypeistä säikähti jotain narahdusta ja pudotti lamppunsa niin, että se meni paloiksi. Kaikki sujui siis tosi lupaavasti.

Kun me sitten uskaltauduttiin tutkimaan paikkoja, selvisi aika nopeasti mistä kaikki huhupuheet oli peräisin. Risojen huonekalujen lisäksi talossa oli nimittäin melkonen määrä tauluja, ja kun me ekan kerran nähtiin miltä ne näytti, meinasi kaikki kastella housunsa. Ne oli niitä sellasia, jotka näyttää aina siltä kuin niissä olevat tyypit katsois suoraan päin... Ainakin ne, joilla silmät sattu olemaan. Ne taulut oli nimittäin hemmetin mielipuolista kamaa: riivittyjä, muotopuolia ihmisiä ja yhtä hirveitä pokémoneja, yhdessä ja erikseen, välillä jonain karmeina yhdistelminäkin.

Mutta no, taulut oli vaan tauluja, joten me päätettiin osottaa rohkeutemme ja nukkua yö siinä mestassa. Kai meikä ainakin jossain vaiheessa nukahtikin, kun muistan heränneeni seuraavana aamupäivänä yhden kaverin huutoon. Se oli noussut ensimmäisenä ja huomannut saman, minkä me muutkin pian tajuttiin.

Ei siinä talossa nimittäin mitään tauluja ollut. Ne oli ikkunoita."