Yön Sumu - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?

Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 27, 2007, 16:53

/;/Lara ja Piklohan tänne saisivat tulla, mutta muutkin ovat täysin tervetulleita!/;/

Yön Sumu:

Suolainen merivesi huuhtoi saaren valkeaa hiekkarantaa. Mitään muuta ei kuulunut, kuin meren vaimeaa, rauhoittavaa kohinaa. Yhtä se ei tosin rauhoittanut, päinvastoin oli tuo onnellinen tuntiessaan jälleen kiinteää maata tassujensa alla. Josko se viimein olisi päässyt eroon vetisestä vankilastaan.

Yön Sumu -nimellä kulkeva nuori koiraeläin oli varsin hämmentynyt. Ikuisuudelta tuntuvan ajan hän oli pakonomaisesti kauhonut vettä jaloillaan, jotka eivät suostuneet pysähtymään. Useaan otteeseen oli tuo yrittänut raajojaan käskyttää lopettamaan moisen turhuuden, eihän hän mihinkään kuitenkaan päätyisi. Ja olisiko lopultakaan niin huono ajatus vain antaa itsensä vajota vihreän meren pohjaan.
'Ainakin siellä olisi tullut maa vastaan...',
oli eläin sekavasti järkeillyt. Nyt kuitenkin makasi uros läähättäen tuntemattomalla rannalla, yksin.

Täysin voimattomana Sumu raotti silmiään, jotka olivat merivedestä arat ja punertavat. Laiskan näköisesti tuo antoi katseensa vaeltaa tunnottomiin jalkoihinsa. Nuoren raajat nytkähtelivät pitkän uintimatkan aiheuttamasta rasituksesta. Turkki oli niin märkä ja takkuinen, että uroksen teki mieli nyppiä mokomat karvat kokonaan irti. Seuraavaksi päätti koira kerätä rohkeutensa vilkaistaakseen tulosuuntaansa, merelle. Samassa tuo kuitenkin vinkaisi vaimeasti tuskasta, joka aiheutui silmien vaeltaessa katsomaan suoraan kohti aurinkoa. Sumu sulki pikaisesti silmänsä ja päätti olla avaamatta niitä enää koskaan.

'Mutta mikä vuorokaudenaika mahtoikaan olla?',
käväisi häilyvä ajatus vetisen mytyn mielessä. Kaiken järjen mukaan oli oltava aamu tai ilta, koska aurinko oli paistanut niin penteleen alhaalta. Olivatko kyseessä uuden aamun ensisäteet, jotka antavat eilisen anteeksi ja ovat valmiita aloittamaan kaiken taas alusta? Vai auringonlasku, joka vie mukanaan kaiken elämän?

Ei Sumu tiennyt, ei ollenkaan.

/;/Tässähän tämä, toivottavasti kelpaa!/;/

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 27, 2007, 17:05

Auringonlasku se oli.
Merivesi punersi horisontissa, lokitkin olivat jo hiljentyneet. Rannan äänet olivat olemattomat, mutta siellä tuoksui tutulle. Merelle, suolalle. Merituuli puhalsi tuttuun tapaansa ulapalta kohti Andriaanan sisäosia, rannalla tuuli aina.

Punertavat käpälät upposivat syvälle santaan lihavammanpuoleisen koiran astellessa aivan vesirajassa itsekseen hymyillen. Se piti tästä ilmasta, oli niin kovin kaunista. Piklo oli aina arvostanut luontoa, luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Se rakasti aurinkoa, nousi se tai laski. Se rakasti kukkia ja puita, lintujen laulua. Oli vain harvoja asioita, joista uros ei pitänyt, eikä niitä tällä hetkellä ollut näkyvissä yhtäkään. Tänään oli ollut hyvä päivä, ja enää pitäisi löytää yösija. Koira halusi kuitenkin nauttia auringon viime säteistä ja kauniista näkymästä merellä. Niin kovin harvoin Piklo rannassa kävi, ettei ollut ehtinyt sen kauneuteen kyllästyä.

Piklo mietti hetken korva kallellaan. Milloinkas se olikaan viimeksi rannassa pyörähtänyt? Siitä oli aikaa, mutta oli se täällä toki käynyt. Se oli tavannut monia tuttuja, kerran joutunut melkein tappeluunkin. Onneksi Brandon-niminen uros oli pelastanut sen pahan lahkolaisen kynsistä. Itsehän uros ei osannut taistella. Afuelilainen koetti pinnistää muistiaan. Oliko se ollut täällä koskaan Fealicyn kanssa? Se ei saanut mieleensä yhtään kertaa. Enemmän nuo kaksi olivat aikaansa viettäneen Afuelin lumikentillä, eilenkin siellä oltiin mäkeä laskettu. Suuren uroksen ja pienen japsinaaraan ystävyys oli melko ainutlaatuista. Kumpikaan ei koskaan kyllästynyt toisiinsa, vaikka olivatkin viettäneet vuosikausia kaksin. Fealicy palvoi Pikloa ja Piklo piti naaraasta. Nuo kaksi olivat hauska kaksikko.

Vihreät silmät katselivat hiekkaa irrottautuen auringon laskusta melko työläästi. Kauempana makasi jokin tumma läntti.
'Oho, elääköhän tuo edes?'
Sitä ei Piklo tiennyt, vaan päätti ottaa selvää. Se pidensi askeliaan hieman, ja saapui kuin saapuikin märän mytyn luo. Kappas, lajitoveri! Taisi tuo hengittää, vaan oli melko heikossa kunnossa merimatkan jälkeen, kuten kaikki muutkin.
"Ho-hoi."
Piklo aloitti ystävälliseen sävyyn, silmät tuikkien.
"Oletko sinä kunnossa?"

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 27, 2007, 17:36

Houreisissa mietteissään ollut Sumu hätkähti kuullessaan kysyvän äänen aivan nenänsä edestä. Se ei ollut kuullut lähestyjän askelia lainkaan ja sekös tuota harmitti. Siinä samassa eläin perui juuri tekemänsä lupauksen olla enää koskaan avaamatta silmiään ja lievässä paniikissa reväytti ne niin auki kun vain sai. "Taistele tai kuole" -refleksin ansiosta yritti uros nousta seisomaan valmiina puolustamaan itseään, mutta lopputulos oli varsin surkea. Jalat pettivät alta saman tien ja uros korahti epämääräisesti rysähtäessään takaisin hiekalle.

Tömähdyksen voimasta pölissyt hiekka sai Sumun yskimään. Köhiessään hienojakoista hiekkaa ulos keuhkoistaan se vilkaisi samalla sen säikäyttänyttä tulijaa. Koira ei näyttänyt järin vaaralliselta, vaikka suurikokoinen olikin. Kukaan, joka virnistelee kuin paraskin naantalinaurinko ei voi olla ainakaan tappoaikeissa. Niinpä ruskeaharmaa rentoutui hiukan ja mietti, mitä koira oli siltä saapuessaan kysynyt.

"Khöh... Näytänkö mielestäsi kovinkin, köh... Hyvinvoivalta?",
lausui uros yskän seasta ivalliseen sävyyn. Ei se tarkoittanut olla ilkeä, itselleen se oli tarkkaavaisuuden puutteestaan vieläkin vihainen. Edelleen koira mittaili toista katseellaan, ja tuli siihen tulokseen, että tuo olisi varmasti enemmän kuin mielissään saadessan jakaa hänelle joitain tietoja, niin nöyryyttävältä kuin Sumusta vieraalta kysyminen tuntuikin.

"Missä... Mikä paikka tämä on?",
oli ensimmäinen koiran mieleen tullut kysymys.

'Vastaa vain, ja sitten häivy!',
ajatteli uros mielessään. Oikeasti se tuskin tahtoi jäädä taas yksin, tahtoi vain itselleen niin vakuuttaa. Yksinäisyys oli turvallista, sanoi Sumun hiukan vääristynyt ajatusmaailma.

"Ja kuka ihme sinä olet?"

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 27, 2007, 21:16

Piklo virnisti itselleen. Olihan tuo edessä, vasin tsäpäkästi nousi pystyynkin ja kaikkea. Toisen romahtaessa alas uros tosin kavahti puolisen askelta taaksepäin ja irvisti myötätuntoisesti.
"Auts. Sattuiko?"
Se tiedusteli huolestuneesti. Piklo ei voinut sanoa, että olisi muistanut miltä tuntui tuon merimatkan jälkeen. Varmasti hyvin kamalalta, meinaan uros oli kovin huonokuntoinen eikä takuula ollut kovin hyvin matkasta selvinnyt. Mutta siitä oli kauan, vuosia. Ei aina voinut muistaa, Piklo kun oli melko huonomuistinen ja hidas yleensä muutenkin. Mutta ihan mukava veikko.

Sen suuremmin Piklo ei toisen hyvinvointikysymykseen vastaillut, huiskautti vain hömelösti hymyillen häntäänsä ja ravisteli hieman päätään. Toinen oli ihan perusveikon näköinen, tosin tuo häntä oli hauska. Se ei kovin monilla ollut nähnyt tuolla tavoin selän päälle kiertyvää huiskutinta, Fealicyllakin se oli niin tiiviisti rullalla, että näytti melkein kasvavan kiinni tuon selässä.
Hauska tumma kuvio tuolla vieraalla kasvoissaan oli, ja kauniin värinen turkki Piklon mielestä. Sen oma karva oli vain tylsästi valkeaa, mitä nyt vähän punertavia merkkejä. Aika tylsää. Mutta ei Piklo valittanut. Se oikeastaan melkein piti itsestään, jopa lihavuudestaan, vaikka helposti pahoittikin mielensä jos joku alkoi nälviä.

"Tämä saari on Andriaana, ja tämä paikka paikka on Djalan hiekkaranta. Täällä on kaunista."
Piklo selitti pirteästi korvat hörössä. Kivaa saada uutta seuraa! Totta kai toinen oli hieman tokkurainen ja sekava merimatkan jäljiltä, mutta toivon mukaan tuosta tokenisi.
"Niin ja minä olen Piklo, Afuelista. Hei, hauska tutustua!"
Häntä heilui jälleen ja uros naurahti hieman.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 27, 2007, 22:28

Uros alkoi yhä enemmän rentoutua kuunnellessaan isokokoisen koiran hyväntuulista ääntä. Silti se pysytteli valppaana, tai niin valppaana kuin surkean oloisessa tilassa nyt pystyi. Koira tunsi olonsa jokseenkin vaivautuneeeksi huomatessaan koiran tutkivan häntä katseellaan. Niinpä se päätti yrittää vastata jotain vieraan antamiin informaation murusiin.

"Andriaana...",
Sumu sanoi ikään kuin maistellen, miltä tuntuisi asua sen nimisessä paikassa. Nimiä "Djala" ja "Afuel", niitäkin se mietiskeli, mutta vain päänsä sisäisesti.

"Ja sinä olit siis Piklo?",
lausui toinen ikään kuin ei olisi oikein muistanut vasta kerrottua nimeä. Tosiasiassa Sumun ideana oli saada Pikloksi kutsuttu kertomaan enemmä, no, ihan mistä vain, vaikka sitten itsestään. Omaa nimeään hän ei taatusti kertoisi kuin kysyttäessä. Kunhan tuo vain keskittyisi johonkin muuhun kuin märän uroksen tuijottamiseen. Se oli yksinäisestä sielusta erittäin epämukavaa.

Samassa Sumun päähän iski hirvittävä ajatus joka sai sen lähes haukkomaan henkeä. Tikari! Oliko se edes tallessa merimatkan jäljiltä? Kylmästä vedestä turruksissa oleva koira ei juurikaan tuntenut vielä mitään muuta kuin kihelmöintiä, niinpä se vilkaisi äkkinäisellä liikkeellä kaulalleen. Liike sattui niskaan, mutta sillä ei ollut väliä. Kunhan tikari olisi tallessa. Koiran onneksi näin oli, ase oli pysynyt tiukasti kotelossaan.

Pienellä adrenaliinipurkauksella oli lähinnä se vaikutus, että Sumu tunsi voivansa kenties jo nousta istumaan lyyhistymättä. Hitain, horjuvin liikkein se sen tekikin ja jäi nyt hiukan ylpeämmän oloisena odottamaan, mitä tästä kaikesta seuraisi.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 27, 2007, 22:39

Piklo istuutui alas sannalle toista tiiviisti katsellen. Tuo ei varmaan ihan heti jaksaisi tuosta lähteä, joten sopisi hyvin jutustella tässä kivasti rannallakin kauniissa miljöössä. Se alkoi päästä puhumisen makuun, joten mikäs tuossa oli jatkellessa.
"Tämä on hirmu mukava paikka asua, että siinä mielessä onnistuit hyvään paikkaan rantautumaan, kuten moni muukin. Minä en ainakaan lähtisi täältä enää yhtään mihinkään, täällä on kaikkea mitä koira voi tarvita. Mutta katsos kun on kaunis auringonlasku!"
Koira käänsi sekin katseensa merelle ja hymyili reippaasti kohti punaista aurinkoa joka laski vähintään yhtä punertavaan mereen. Se nautti merituulesta kasvoillaan korvat pystyssä, hymyillen.

"Joo, Piklo. Mutta kukas sinä olet?"
Vihreäsilmäinen uros käänsi katseensa taas vieraaseen tätä tarkastellen. Hei, sillä oli jotain kaulassaankin! Tuollainen joku remeli ja joku kotelohomma. Piklo ei ollut kovin usein nähnyt aseita, ja nuo kiinnostivat sitä ihan yleisellä tasolla. Ei se koskaan moista haluaisi muassaan kantaa, turhan sotaisa kapine rauhaa rakastavalle afuelilaiselle, mutta osa noista oli ihan hienojakin.
"Hei mikä tuo on?"
Piklo kysäisi osoittaen yhdellä leveistä käpälistään kohti tikaria. Saman tien toinen sitten koetti noustakin, onnistu pääsemään istuvaan asentoon. Sekarotuinen hymyili tuolle vilpittömän iloisena siitä, ettei toinen ollut liian heikko istuksimaan.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 28, 2007, 14:59

Kuullessaan Piklon kysymykset nimestään ja aseestaan, ei Sumu voinut muuta kuin luimistaa korviaan. Jos se olisi ollut täysisssä voimissaan, olisi koira luultavasti tiuskaissut jotain asian toiselle kuulumattomuudesta. Nyt istuminenkin vaati suunnattomasti voimia, joten alkoi hän mietti lyhyttä vastausta isolle valkoiselle. Pääsisi helpomalla, kun vain vastaisi.

"Minun...",
Sumu piti pienen tauon, kuin kertominen olisi ollut jotenkin tuskallista.
"Nimeni on Yön Sumu.",
sai uros lopulta sylkäistyä suustaan. Nimensä maistui jotenkin pahalta, hän tuumi lauseen sanottuaan. Ajattelematta sen kummempia tämä sitten nuolaisi huuliaan, kuin sillä saisi nimensä epämiellyttävän maun pois mielestään.

'Ja mikä tämä on..? Voi kuule, et taida haluta tiettä. En minä ainakaan haluaisi.',
Sumu ajatteli viitaten tikariinsa. Se suuntasi katseensa alaspäin ja hyväili asetta silmillään. Mitähän osaisi siitäkin kertoa sanoilla, jotka täyttäisivät koiran tiedonjanon, mutteivät silti paljastaisi liikaa?

"Ai tämä?"
Vähättelevä sävy täytti uroksen sanat.
"Tikari, mikäs muu? Se on... Eräänlainen perhekalleus."
Ivallinen hymy kiipesi Sumun kasvoille tämän ajatellessa, millaisesta kalleudesta olikaan kysymys. Tikarin ansiosta yksi jos toinenkin oli saanut surmansa. Hymy katosi taas toisen huulilta tämän saadesa ajatuksiinsa äitinsä, yhden epäonnekkaan tikarin uhreista...

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 28, 2007, 19:25

Piklo kuunteli toisen nimen hymyillen ja nyökkäsi.
"Yön Sumu siis."
Se vielä varmisti ja maisteli samalla toisen nimeä suussaan. Tuo Sumu-osa tuntui varsin mukavalta, alkua Piklo ei ihan tajunnut. Eihän yöllä ollut kovin sumuisaa, vai? Ainakaan se ei ollut koskaan huomannut. Tai sitten koko juttu liittyi siihen että yöllä oli usein pimeää, ettei sumua nähnyt, tai sitten Piklo vain nukkui... No tiedä häntä taas kerran.

Sumu kertoili tikaristaan. Piklon ilme kirkastui, oi, perhekalleus!
"Se on hieno!"
Lihava uros heilutti häntäänsä iloisena. Ei se kyllä kovin paljoa tikarista nähnyt, mutta tuo vähäinenkin näkyvä osa riitti.
"Minulla ei ole koskaan ollut mitään perhekalleutta tai mitään muutakaan sieltä muistona. No, samapa tuo. En minä asetta itselleni haluaisikaan."
Koira kallisti päätään. Se ei pitänyt mistään nahistelemisesta. Se halusi olla kaikkien ystävä, ystävät olivat aina hauskoja. Olisi ihan tylsää olla joku kamala riitapukari, kuka sellaisen kaveri muka haluaisi olla? Ei kukaan, ja yksin oli ihan tyhmä olla.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 28, 2007, 20:43

Piklon mietiskelessä toisen nimeä päätti koira jatkaa vähän.
"Sumu riittää."

Kun toinen sitten kehaisi ruskeaharmaan tikaria, Sumun leuat puristuivat tahtomattakin yhä tiukemmin yhteen. Koiran mielestä esine oli rumin ja epämiellyttävin, mitä maa päällään kantoi. Silti se oli tälle korvaamattoman arvokas, mutta loogisuus ei aina kuulunutkaan Sumun ajatusmaailmaan. Jopa pieni murahdus pääsi tämän tiheän turkin peittämästä kurkusta. Kiukustuneena se päätti vilkaista suurta valkoista, ja näki tämän olemuksessa pelkkää hyväntahtoisuutta. Yleensä Sumu viis veisasi siitä, mitä toiset tahtoivat tai siltä odottivat, mutta jokin vastapelurissa sai aikaan poikkeuksen. Niinpä uros rauhoittui ja päätti esittää seuraavan kysymyksen. Se kun mieluummin kysyi kuin vastasi.

"No... Missä täällä on lähin kaupunki?"
Koiralla ei tullut mieleenkään, ettei saarella asunut ainuttakaan ihmistä. Vuotensa se oli viettänyt ihmisten asuttamilla alueilla, joten ei se sinänsä ollut ihmekkään.

"Ja tuota, millaista porukkaa siellä sinun laumassasi on?"
Kysymystä Sumu katui heti sen esitettyään. Mitä ihmeen väliä silläkin sitten olisi? Mutta minkäs teit, nyt luultavasti tulisi lista nimiä, jotka pitäisi muistaa. Niinkuin siinä nyt sitten olisi jotain mieltä.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 28, 2007, 20:54

Piklo nyökkäsi. Sumu siis. Se olikin se kivempi osa toisen nimestä. Hihii.

Koira kohotti hieman kulmiaan toisen murahtaessa. Mitä, oliko se sanonut jotain väärää? Ei kai tuokin olisi joku kamala riitapukari? Onneksi Sumu alkoi jutelle kaupungeista. Piklo naurahti kepeästi.
"Ei täällä ole kaupunkeja."
Se hymyili vihreät silmät tuikkien.
"Eikä sen puoleen ihmisiäkään. Tämä on ihan vain eläinten vallassa koko saari. Vaan tuolla on kyllä kauempana hylätty kylä, jos kiinnostaa."
Valkeaturkkinen uros selitti. Kylässä oli ihan hauskaa, joskin aika synkkää.

Afuel tuli puheeksi. Piklo jutteli siitä hirmu mielellään, lauma oli sille tärkeä.
"Tosi mukavaa!"
Se haukahti innoissaan.
"Fealicy, joka oli ennen alfa, on aivan loistava tyyppi. Sellainen pieni ja valkea narttu, tunnistat kyllä kun joskus tapaat hänet. Kaikki ovat oikeastaan hirmu mukavia. Ei, kun eivätpäs olekkaan. Melany ei ole yhtään kiva. Hän on ilkeä."
Piklon ääni muuttui hieman kiukkuiseksi sen puhuessa Melanysta. Vallankaappaajanaaras ei ollut afuelilaisten suosiossa, ei laisinkaan.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 28, 2007, 21:29

Sumu räpäytti silmiään hämmästyksestä. Ei ihmisiä? Ei... Ollenkaan? Toisaalta, kun asiaa vähän ajatteli, ehkä niin oli ihan hyvä. Ei noista kaksijalkaisista ollut juurikaan mitään hyötyä ollut, mitä nyt jätteensä tarjosivat helpon ruoanlähteen.

Koira kuunteli tarkasti Piklon selostusta laumalaisistaan. Se pani merkille hienoisen äänensävyn vaihdoksen Melanyn kohdalla. Toisekseen se kiinnitti huomiota Fealicystä sanottuun entinen alfa -kohtaan. Mitähän oli mahtanut tapahtua? Ja jos koira oli kerran pieni ja vielä naaras, niin miten se oli ylinpäätään päässyt johtamaan laumaa?

'Kummaa.',
ajateli piski mielessään, mutta päätti olla sanomatta mitään. Sen sijaan se tahtoi palauttaa toisen hyväntuulisuuden, joka oli hetkeksi kaikonnut. Vaikkei Sumu sitä myöntänytkään, tuntui iloluontoinen uros jokseenkin turvalliselta.

"No, tuota, millaistas ruokaa tältä saarelta löytyy?"
Jos lähistöllä olisi ollut puu, olisi Sumu hakannut siihen päätään. Kysymys oli sen mielestä yksinkertaisesti naurettava, mutta Piklon ruumiinrakenteesta päätellen tämä puheenaihe jos joku saisi sen piristymään.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 28, 2007, 22:42

Sumu oli siitä hauska veikko, että se keksi jatkuvasti uusia kysymyksiä, eikä Piklo jäänyt kovinkaan kauaksi aikaa muistelemaan Melanya. Afuelilaisiakin pitäisi tavata, alfanpaikka saada takaisin Fealicylle. Mutta siihen menisi vielä hetki, pitäisi kokoontua ainakin kerran sitä tai jotain. Ei Melany mitään koko laumalle mahtaisi. Eihän Piklon päähän millään pälkähtänyt, että tuo kenties hankkisi lahkolaisista itselleen taustajoukot.
Ei kukaan ollut niin hullu että yksin taistelisi laumallista vastaan.

"Kaikenlaisia kasvissyöjiä."
Piklo selitti unohtaen laumansa miettimisen hetkeksi.
"Metsissä on paljon kaikkia jäniksiä ja peuroja ja hirviä ja sensellaisia jos niistä pitää, ja lintuja on. Sitten tuolla kauempana on vesiputous ja lampi, ja siinä lammessa on hurjasti kaloja!"
Koira piti kaloista ja vesiputouksesta kovasti. Putous oli kaunis kohistessaan alas lampeensa ja kaloja oli helppo pyytää, kun se ei kovin suurta juoksenteluakaan vaatinut. Harmi vain, että kaloja piti yleensä kovin monta hankkia tai ei nälkä lähtenyt. No ei se mitään haitannut. Kalastaminen oli hauskaa. Mieleen tulivat monet kalareissut yhdessä tovereiden kanssa, ja Piklo virnisti itsekseen muistoilleen.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 11:33

"Hnh, vai niin.",
ruskeaharmaa myötäili toisen kertoessa saaren riistatilanteesta. Mitä enemmän Piklo kertoi Andriaanasta, sitä täydellisemmältä paikalta saari alkoi vaikuttaa. Ikuinen pessimisti alkoikin epäillä, oliko kaikki vain unta? Jos hän olikin vajonnut meren aaltojen alle ja vain kuvitteli kaiken? Niinpä Sumu päätti tehdä pienen testi ja nousta seisomaan. Hitaasti ja hoiperrellen se onnistuikin, mutta ympäri ruumista vihlova kipu todisti, ettei unesta todennäköisesti ollut kysymys.

Itsetyytyväinen hymy nousi koiran suupielille.
'Hah, tuo ei varmasti uskonut, että pääsisin ylös! Mitähän se nyt minusta tuumaa?'
Uros suuntasi katseensa Pikloon joka edelleen hymyili hiukan hassua hymyään. Se ilmeisesti mietti juuri jotain. Ruokaa kenties?

Saadakseen valkoisen huomion takaisin itseensä, päätti Sumu kysyä taas jotain.
"Saari vaikuttaa varsin hienolta paikalta."
Koira piti pienen tauon miettiessään, miten muotoilisi kysymyksensä parhaiten.
"Onko vielä jotain, mitä minun olisi hyvä tietää? Jotain, josta voi aiheutua hankaluuksia?"
Sumu, vaikka edelleen heikko olikin, oli jo selvästi lähtöaikeissa.

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 29, 2007, 12:00

Sumu pääsi pystyynkin, ja Piklo heilutti tuolle häntäänsä.
"Hei hienoa!"
Se haukahti. Totta puhuen uros ei ollut uskonut, että tuo noin pian olisi päässyt pystyyn noinkin helpon oloisesti. Mutta ilmeisesti tuo toipui merimatkan rasituksista nopeasti, vaikka nyt melko hitaasti ja kivuliaan oloisesti toimikin.
"Kohta ei tarvitse täälläkään olla enää. Tulee pimeä."
Pimeällä piti nukkua.

"On täällä öö..."
Lihava uros mietti hetken aikaa korva kallellaan. Sitten sen ilme kirkastui.
"Niin lahkolaiset! Niistä ei ole koskaan mitään muuta kuin vaivaa ainakaan minulle ollut."
Kisyeth-niminen narttu oli meinannut nirhata sen ja Fealicyn. Black Wish oli miltei alkanut nujakoida uroksen kanssa, ja siitä ei olisi kivoja jälkiä syntynyt. Sitten vielä Melany oli melkein hukuttanut Fealicyn ja Piklon ja anastanut vallan afuelilaisilta.
Kamalia. Hyi!

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 13:14

Sumukin pani merkille, että alkoi olla vähintäänkin hämärää. Inhasti paistanut aurinkokin näkyi enää vain kapeana kaarena yöksi tyyntyvän meren takaa. Yö koittaisi pian. Ja yön mukana saapuivat vaarat.

"Lahkolaiset...",
sanoi koira jälleen tuumiskellen kuulemaansa. Vaikka kertoessaan Piklo vaikuttikin edelleen huolettomalta, huokui hänen sanoistaan jonkinlainen kylmyys. Lahko ei tainnut olla hyvä asia. Ei, ei lainkaan hyvä asia.

Kokeeksi Sumu siirsi oikeaa etujalkaansa vähän eteenpäin hiekalla. Vasemman joutuessa kannattelemaan yksin koko eturuumiin painoa, se tärisi villisti, mutta kesti kuitenkin.
'Hyvä.'
Sama testi myös takajaloilla. Sumu pysyi pystyssä, kenties joskus typeryyteen asti menevän itsepäisyytensä ansiosta. Se uskoi pystyvänsä jo kävelemään suhteellisen arvokkaasti paikalta.

Ehkä hiukan yllättäen uros huokaisi syvään ja käänsi katseensa valkoiseen.
"Andriaana. Djala. Afuel.",
kippurahäntä luetteli varmistaakseen, että oli ymmärtänyt kaiken.
"Ja lahko.",
sanoi tuo sitten huomattavasti painokkaammin.
"Kiitos, Piklo."
Tauko, jonka aikana Sumu räpäytti hitaasti silmiään miettien samalla jotain kohteliasta.
"Toivottavasti tapaamme vielä."
Uros ei hymyillyt, mutta se katsoi suoraan isoa koiraa silmiin. Se oli huomattava kiitollisuudenosoitus koiralta, joka ei uskonut tarvitsevansa muita elämäänsä. Ainakaan ennen Andriaanaan saapumista. Olikohan yksinäinen merimatka muuttanut sitä jotenkin?

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 29, 2007, 13:46

Oi, toinen pystyi kävelemäänkin hieman! Piklo heilutti häntäänsä ja nousi sekin pystyyn melkein huomaamattaan. Se hymyili kuin naantalin aurinko ja vilkaisi merelle. Tulisi pimeä, nyyh.
Hiemanhan tuo harmistui, kun uusi toveri taisi tehdä lähtöä. Noh, yö tuli tosiaan.
"Olepa hyvä vain."
Piklo hymyili korvat pystyssä. Se heilutteli hitaasti häntäänsä saaden aikaan melko hömelön vaikutelman itsestään.
"Tavataan me varmasti!"
Uros lausahti luottavaisena. Ainahan se kaikki toverinsa uudelleen tapasi. Etenkin ne pienet ja energiset, Arthur ja Fealicy.

[[Örr kun on lyhkästä :<]]

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 14:00

Vielä viimeisen kerran Sumu vilkaisi iloisesti häntäänsä huiskivaa Pikloa, ennen kuin keskitti voimansa jälleen kävelemiseen. Askel kerrallaan, pikkuhiljaa se otti suunnakseen rannan takana häämöttävän metsän.

Enää se ei sanonut mittän. Ajatteli vain.
'Hyvästi.'
Sitten harvinainen, vilpitön hymy nosti uroksen suupieliä hieman ylöspäin. Se ei muistanut menneisyydestään montaa kanssakäymistapausta, joista se oli poistunut hyvillä mielin. Lopulta se vielä päänsä sisällä korjasi:
'Näkemiin.'

/;/Tässä tämä taisi olla. Aika lyhyt peli, mutta minulle ainakin hyvin antoisa. Kiitoksia seurasta, oli mukavaa!/;/

Re: Auringon ensimmäiset vai viimeiset säteet?
Post by lara on Apr 29, 2007, 14:09

Piklo katseli pää kallellaan toisen vaivaista menoa.
"Hei hei!"
Uros haukahti perään, pyörähti sekin ympäri ja jatkoi matkaansa iloisesti hymyillen. Tämä oli toden totta ollut hyvä päivä! Pitäisi vain enää etsiä se yösija... No, kyllä sellainenkin aina löytyisi, olkoot sitten vaikka jostain rannan kivien suojasta tai pensaasta, samapa tuo.

[[Mukava pelihän tuo oli :> Kiitokset seurasta siulekki ja morjens!]]