Yön Sumu - RPGs

Carmis » Ranta » Loppumme sinetti

Loppumme sinetti
Post by cheetah on 10 Sept, 2012, 15:59

#Santzu ja Carlos!#

Kapeapiirteisten, vaaleiden jalkojen hento poljenta kävi pitkin kivikkoista rantaa, kulkien aivan rantaviivaa pitkin. Mereltä puhaltava vilpoinen tuuli riepotteli välillä mustanpuhuvaa, tuuheaa turkkia, jättäen sen aina toviksi rauhaan. Kabahatli oli vaeltanut rannalle vailla päämäärää, särkyneen sydämen vihlaisujen ajaessa sitä eteenpäin. Heiveröinen, murtunut huokaus karkasi turkkilaisneidon huulilta, kun se vaivalloisesti kohotti maata laahaavan katseensa merelle. Herasilmä oli juuri tavannut puolisonsa, joka oli piesty henkihieveriin. Tapaaminen oli alunalkaenkin ollut kammottava, ja hirveämmäksi se oli käynyt. Sumu, naaraan rakas puoliso, oli lähes sokeutunut ja taistelusta aivan voimaton. Naaras oli löytänyt sen verissäpäin makaamasta. Samassa tilassa Kab oli myös jättänyt puolisonsa, mikä hävetti sitä äärettömästi. Pari oli riidellyt ja huonokuntoinen Sumu oli ajanut naaraan luotaan.
'Miten saatoin jättää hänet yksin? Hän ajoi minut pois, mutta minun olisi pitänyt... olisi pitänyt jäädä.'
Ahdistuksen tunne kuritti herasilmän sisintä, samalla hän oli vihainen ja pettynyt. Sumu oli ollut kylmä ja antanut ymmärtää, ettei heidän pentueensa ollut kovin mieleinen. Miten Sumu saattoi sanoa niin? Henkinen kipu ja suuttumus saivat siron kuonon kurtistumaan hieman ja pienet kyyneleet valumaan pitkin kermaisia poskia, jotka olivat jo ennestään aivan kyyneleiden tuhrimat.

Mustaturkki hypähti vastaan sattuneelle suurelle kivelle, rojahtaen samantien sen päälle makaamaan. Surullinen, uupunut katse tuijotti tyhjänä merta, tuuhea häntä valuen alaspäin pitkin kiven kylmää pintaa. Sattui niin paljon. Oliko loppu nyt tässä? Näkisikö hän enää koskaan Sumua? Kab ei tiennyt halusiko Sumu enää nähdä puolisoaan, tai halusiko Kab hetkeen tavata Sumua. Kaikki oli niin sekaisin.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 12 Sept, 2012, 2:15

Rusehtavan värinen vanttera, mutta lihaksikas susiuros oli kulkenut Ederan kartanolta sekä metsän kautta Carmiksen kivikkoisen rannan reunalle. Hänen kyljessä oleva pieni haava oli jo lähes parantunut, kiitos Rianhan. Hänet uros oli kohdannut Djalan ladossa n. viikko sitten. Enään uros ei pitänyt sideharsoakaan, sillä hänestä oli parempi antaa haavan hengittää ja oli hän käynyt merivedessä "suolakylvyissä" edistääkseen haavan parantumista.

Nyt uros oli jälleen oma varma itsensä ja sen myös näki hänen itsevarmasta hymystä, joka koreili mustilla huulillaan. Pian kuitenkin hymy hyytyi, sillä hän tajusi kuinka vaarallinen ranta saattoi olla hänen kaltaiselle kömpelölle. Merituuli kuitenkin tuntui houkuttelevan häntä "tarttumalla" hänen pitkiin viiksikarvoihin, kuin sillä olisi ollut jotain näytettävää. Viikset nimittäin heiluivat vähän väliä edes takaisin, joten uros päätti lähteä ottamaan asiasta selvää. Rannan hiekka oli hieman savimaista sekä kylmää. Joka puolella oli eri kokoisia ja muotaisia kiviä, joista jotkut näyttivät todella liukkaan oloisilta kiiltäessään. Hetken aikaa hänen katseensa oli keskittynyt kivikossa kävelyyn, sillä hän ei halunnut enään minkäänlaisia haavereita itseensä, kunnes yhtäkkiä hän pysähtyi. Carloksen musta kirsu oli saanut vainun ja se oli perra eli narttu.
Äkkiä nostaen päänsä ylös, isot korvansa höröillään ja etsien vihreillä silmillään tuota tuoksun levittäjää-BINGO! Hänen näkökenttäänsä oli osunut isolla kivellä makaava mustaturkkinen koiraeläin. Hän ei vielä ollut kasvotusten nartun kanssa, sillä toinen makasi takamus Carlosta päin. Ei sillä, etteikö jo tästä näkökulmasta asiat näyttänyt hyvältä.
'Muy bueno! Siii..'
Carloksella oli tapana puhua välillä espanjaa, kuten nytten mielessään. Oikein hyvä! Kyllää..oli hän parhaillaan sanonut, kun pieni virne huulillaan katseli toista. Tietämättä yhtään kuinka kamala olo toisella olikaan. Lopulta uros vaihtoi imelän virneensä lempeään hymyyn ja päätti astella nartun eteen.
"No mutta kuka se täällä yksin kyhjöttää?"
Kysäisten omalla matalalla, mutta lämpöä huokuvalla ääneellään ja ilmaantuen toisen eteen. Samalla viiksivallu huomasi, ettei toisella tainnut olla kaikki ihan hyvin ja hieman katu sanojensa valintaa.

Re: Loppumme sinetti
Post by cheetah on 12 Sept, 2012, 10:22

Turkkilaisneito havahtui kuullessaan äänen vierellään, kääntäen eriparisilmiensä katseen nopeasti tulijaan. Lähestymistavasta päätellen sanat voisivat kuulua jollekin tutulle, mutta henkilö oli naaraalle täysin vieras. Hetken aikaa koira vain tuijotti hämillään ruskoturkkista, erikoisen näköistä urosta. Jossain Kabahatlin alitajunnassa käväisi ajatus tuon vieraan komeasta ulkomuodosta, sen kadotessa kuitenkin nopeasti ajatusten sekasortoon. Vaivoin kykeni mustaturkkinen taivuttamaan pienen hymyn suupielilleen, silmien ja kyyneleiden kostuttamien poskien kieliessä kuitenkin edelleen sisällä vellovista tunteista.
"Hei... en kuullut tuloasi."
Kab sanoi vaisusti, kohottautuen istumaan kivelle, katsellen nyt mustakorvaista urosta hieman alaspäin. Paksu, melko pitkä turkki tanssahteli jälleen hetken tuulen kanssa.
"Kuka olet?"
Naaras kysyi, kallistaen hieman päätään ja koettaen pitää surumielisen hymynsä kasvoillaan.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 13 Sept, 2012, 22:59

Uros katsoi vallan kaunista neitosta edessään, jonka naamasta pystyi tunnistamaan surun merkit, etenkin kyyneleiden. Carlosta itseäkin alkoi hieman surettaa, sillä hän ei halunnut nähdä noin kauniin neidin itkevät. Mustaturkkinen oli sanonut, ettei ollut edes kuullut uroksen tuloa ja samalla neiti näytti yrittävän ryhdistäytyä nousemalla istumaan. Nyt katsoen eriparisilmilläään Carlosta kiven päältä. Hänen silmät olivat kauniit, mutta niistä paistoi surumielisyys, joka myös näkyi melkein hänen hymyssään.
"No minä saatan olla iso, mutta hiljainen liikkeissäni.."
Vastaten ja pienesti naurahtaen. Susi lopulta päätti itsekin istahtaa, ensin vain siirtäen muutaman kiven takamuksensa alta pois.
"Niin. Saanen esittäytyä, minä olen Carlos, Ederasta ja mikä mahtaa olla kauniin neidin nimi?"
Esittäytyen ja kysyen samalla neidin nimeä, lempeästi hymyillen.
"Se on varmasti yhtä kaunis, kuin sen kantaja."
Lisäten vielä pökköä vähän pesään. Hän halusi nähdä edes pienen ilonmerkin mustaturkkisen naamalla.

Re: Loppumme sinetti
Post by cheetah on 14 Sept, 2012, 9:07

Kab meni hämilleen suden puheista, painaen nolostuneen katseensa jalkoihinsa. Ruskeat korvat taipuivat sivuille ja pieni, surumielinen hymy muuttui hieman huolettomammaksi ja leveämmäksi. Näin mustaturkkinen reagoi yleensä aina, kun joku imarteli sitä. Kauniit sanat olivat koiran heikko kohta. Herasilmä kohotti hetken päästä katseensa takaisin Carlokseksi esittäytyneeseen urokseen, höristäen korviaankin.
"Olen Kabahatli. Hauska tutustua, Carlos."
Turkkilaisneito oletti, että Carlos tuskin ymmärsi naaraan nimen tarkoitusta, eikä lähtenyt sitä toiselle selventämäänkään: Kabahatli tarkoitti syyllistä.

Naaras kiepautti kovin tuuhean häntänsä jalkojensa ympärille, katsoen nyt hieman arvioiden ruskeasävyistä sutta edessään. Kohteliaana neitona Kab koetti työntää murheensa sivummalle, joskin täytyi myöntää, että Carloksen komea ulkomuoto ja lepertelevät sanat helpottivat tehtävää jonkin verran.
"Et taida olla näiltä main kotoisin, Carlos?"
Herasilmä kysyi ja kallisti päätään nyt toiselle puolelle. Uroksessa oli jotain erikoista.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 17 Sept, 2012, 20:10

Noni, tulihan sieltä se kaivattu hymykin huulille, jotka omisti Kabahatli. Sitä hymyä uros oli kaivannutkin.
"Voi, sinullahan hermoso nombre. Se on espanjaa, joka tarkoittaa kaunis nimi."
Puhuen jälleen espanjaa ja kertoen lopuksi neitokaiselle mitä sanoi. Tämän jälkeen Carlos pisti merkille toisen kirkkaan sinisen silmän. Se näytti mielenkiintoiselta. Ennen kuin ehti kysyä silmästä, ehti mustaturkkinen jo esittää kysymyksen ja samalla katsoen pää kallellaan yhä kiven päältä.
"Joo, pitää paikkansa. Minä en ole täältä kotoisin vaan Espanjasta. Eli todella kaukana täältä."
Vastaten pieni hymy huulillaan ja paksua häntäänsä hivenen heilauttaen. Tuuli jälleen tarttui Carloksen mustiin ja pitkiin viikseihin, niitä aavistuksen hulvattomasti heilutellen.
"Oletko sinä sitten täältä kotoisin, kaunotar?"
Kysyen vuorostaan ja joutuen katsomaan narttua ylöspäin. Uros yritti saada nartun yhä enemmän rentoutumaan sekä lämpiämään.
"Ja miksi sinä olet täällä ihan yksin?"

Re: Loppumme sinetti
Post by cheetah on 17 Sept, 2012, 21:43

Carloksen kehu sai jälleen turkkilaisneidon hieman hämilleen. Jo noista sanoista naaras myös arvasi, että oli osunut oikeaan arvauksessaan. Kotimaan nimi sai herasilmän kulmat kohoamaan hieman ja synkät ajatukset painumaan jälleen hivenen enemmän taka-alalle.
"Espanjasta? En ole koskaan käynyt siellä, mutta sen täytyy olla kaunis maa."
Kab hymyili jo hieman leveämmin. Carlos tiedusteli myös mustaturkin syntyperää, mikä sai koiran jopa virnistämään hyvin pienesti. He olivat molemmat tainneet nähdä maailmaa.
"En, vaan minäkin olen kotoisin hyvin kaukaa. Tulin tänne Turkista..."
Herasilmä sanoi ja piti katseensa Carloksen silmissä.
"Muhtesem."
Se sanoi kainolla äänellä, hymyillen ovelasti heti perään. Kab harvoin käytti kotimaansa kieltä, mutta se tuntui nyt sopivalle. Sana tarkoitti komeaa, jolla turkkilaisneito viittasi Carlokseen. Sanansa tarkoituksen se jätti kuitenkin urokselle arvoitukseksi. Tällainen käytös tuntui toisaalta mielettömän hyvälle ja toisaalta niin vieraalle, jopa syylliselle: olihan Kab ollut yhden uroksen puoliso vaikka kuinka useita vuosia. Oliko hän vieläkin? Joka tapauksessa pieni imartelu ja siihen vastaaminen tuntuivat nyt hyvältä.

Mielestä hetkeksi painunut murhe vyöryi synkkänä takaisin, kun Carlos kysyi, miksi Kab oli rannalla yksinään. Ruskeasävyiset korvat painuivat niskaan ja apea katse laskeutui sivulle, alaspäin kohden rantakivikkoa.
"Minä ja puolisoni... Me riitelimme, enkä oikein tiedä mitä tapahtui. En tiedä... en tiedä onko hän enää puolisoni."
Herasilmä sanoi vaisusti ja antoi katseensa kohota suuntaan, josta oli astellut vain tuokio sitten ja törmännyt paikalla Carlokseen. Tuntui vapauttavalta puhua jollekulle asiasta, naaraalla kun ei ollut liikaa ystäviä. Perhe oli vienyt viimeisimmät pari vuotta sen ajasta melko täydellisesti.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 20 Sept, 2012, 0:21

Susi näki kuinka hänen esittämä viimeinen kysymys laski Kabahatlin mielen, kuin lehmän häntä. Eihän hän voinut tietää, kuinka raskas asia painoi niin viattoman sekä herkän näköisen nartun mieltä, kunnes kuuli asian. Se sai uroksenkin korvat hivenen painumaan taaksepäin ja nousemaan seisomaan. Hänen astellen lähemmäksi isoa kiveä hypäten seisomaan sitä vasten takajaloillaan ja yrittäen laskea ruskeata käpäläänsä Kaban etutassulle.
"Onpas ikävä kuulla..mutta kyllä ne asiat järjestyy. Usko pois.."
Yrittäen lohduttaa tätä turkkilaista kaunotarta, josta Kabahatli oli kertonut itsensä olevan. Oli hän myös uroksellekin sanonut jotakin ovelan hymyn kera, joten Carlos päätti ottaa sen asian puheeksi.
"Mutta nyt kuule unohdetaan kaikki murheet! Joten hymyä huuleen neitonen ja kerrot minulle sen sanan tarkoituksen, minkä olit juuri hetki sitten sanonut minua katsoessa."
Yrittäen muuttaa asian aihetta iloisempaan suuntaan, hypähtäen samalla kiveä vasten häntäänsä heilutellen iloisena.
"Olikohan se jotakin tuhmaa? Ei, et sinä osaa olla tuhma. Olet niin viaton, höpönassu."
Esittäen mielipiteensä ilmaan, yrittäen saada toisen tarttumaan syöttiin, josta saisi lisää puhetta ja ehkä jotakin vipinää. Lopuksi luoden mustille huulilleen pikku virneen.

Re: Loppumme sinetti
Post by cheetah on 3 Oct, 2012, 9:00

#Anteeksi kesto, oli paljon opparihommien deadlineja. Nyt on kevyempää taas hetko.#

Kabahatlin suupielille kipusi jokseenkin kiitollinen hymy, kun Carlos laski käpälänsä naaraan tassulle ja lohdutti tätä sanoin. Seuraava liike olikin mustaturkkiselle varsin arvaamaton: susihan oli tarttunut Kabahatlin sanaan ja vaati kertomaan sen merkityksen. Herasilmä oli ollut puolisonsa kanssa niin pitkään, että se oli totisesti unohtanut taitonsa keimailla. Koira olisi varmasti lehahtanut tulipunaiseksi nolostuksesta, mikäli oli siihen kyennyt. Carlos vielä lisäsi vettä myllyyn arvuuttelemalla ja puhumalla kovin suoraan, puhuen naaraasta hemmotellen.

Näin suorasukainen käytös ja huomion ryöppy - kaiken sen kurjuuden keskelle mitä naaras oli kokenut - tuntui mielettömältä, ihanalta. Se valoi naaraaseen kadonnutta itsetuntoa, painaen ikävät ajatukset mahdollisesta erostaan taka-alalle. Carloksen seura tuntui niin lohdulliselle, helpolle tielle kohti kevyempää oloa.
"Se tarkoittaa komeaa."
Kab vastasi ruskoturkille, antaen kainon hymynsä palata kasvoilleen.
"Sellainenhan sinä olet."
Naaras sanoi ja antoi katseensa lipua Carloksen tummiin silmiin, jotka tuntuivat vievän kaiken huomion ympäristöstä. Tämä oli jännittävää ja uutta. Vaikka Kab ei ollut varma oliko se enää edes varattu, hoki se itselleen, että tämä flirtti tuli pitää viattomana. Pidemmälle ei mentäisi... tai niin se ainakin kovasti omatunnolleen uskotteli.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 7 Oct, 2012, 21:00

[[Ei mittään : 3]]

Carloksen häntä sen kuin jatkoi heilumista innosta, jota kivellä oleva Kaba ruokki. Uros oli juuri saanut kuulla miksi narttu oli häntä aikasemmin sanonut ja se sai mustille huulille isomman virneen.
"Aaa..kiitos kovasti, hermosa doncella."
Kiittäen ja puhuen espanjaa tummalla komealla äänellään ja iskien uudestaan silmäänsä. Hän todellakin piti Kabahatlista ja tämän kauneudesta. Susi halusikin, että neito pian tulisi alas kiveltä, että pääsisi vähän nuuhkuttelmaan Kaban huumaavaa ominaistuoksua- siitä varmasti humaltuen.
"Hermosa doncella tarkoittaa kaunis neito ja sitä sinä todellakin olet, Kabahatli."
Puhuen jälleen sulojaan ja olihan uros muutenkin romantikko. Hän halusi saada aina neitosen tuntemaan hänen seurassaan tärkeäksi ja, että olisi mukava olla hänen seurassa.
"Voisitko sinä tulla tänne alas? Olisi mukava mennä jonnekin vähän tuulelta suojaisemmalle paikalle juttelemaan sekä tutustumaan lisää."
Ehdottaen tuolle seisoen yhä kiveä vasten häntäänsä heilutellen, mutta tällä kertaa vähän rauhallisemmin.
"Sinulla on niin kauniit silmät, että haluaisin päästä niitä lähempää ihastelemaan. Varsinkin tuo jäänsininen silmäsi vetää puoleensa sekä huumaava tuoksusi..Graur~"
Kehuja satelen yhä lisää suden suusta ja nehän toki piti paikkaansa. Pientä huvitista Carlos lisäsi pikku murahduksella.

Re: Loppumme sinetti
Post by cheetah on 9 Oct, 2012, 12:08

Carlos lateli lisää kauniita sanoja, jotka hivelivät Kabahatlin sisintä. Sievä hymy ei suupielitä kadonnut, ja kuin käskystä se loikahti ketterästi alas kiveltä. Kab laskeutui Carloksen vierelle, eikä voinut olla naurahtamatta kepeästi tuon murahdukselle. Tuuhea häntä kiertyi loivalle kaarelle solakan kehon yläpuolelle.
"Olet liian ystävällinen, Carlos."
Tummaturkki sanoi lempeästi, antaen katseensa uppoutua vierellään olevan uroksen tummiin silmiin. Tällainen puuha ajoi ihanan helposti ikävät ajatukset pois, ja eihän tästä kenellekään haittaa ollut.
"Minustakin olisi hauska tutustua sinuun lisää. Mennään vain."
Kab sanoi sanansa kaikella viattomuudella, muttei se voinut olla päänsä sisässä miettimättä mitä uros loppujen lopuksi ajoi takaa - kaikki nuo kehut ja ehdotus paremmin tutustumisesta jossain suojaisassa paikassa... Kab huomasi värähtävänsä ajatuksesta.

Ei, nyt oli hallittava omat ajatukset. Kabahatlilla ei toki ollut mitään sitä vastaan, jos Carlos yrittäisi häntä iskeä, sillä Kabahatli osasi kyllä pistää oikeassa kohtaa pisteen koko touhulle - niin se jälleen itselleen uskotteli.
"Mikä olisi mielestäsi hyvä paikka?"
Herasilmä kysäisi, siirtäen katseensa kiertämään rantaa. Se ei nähnyt mitään varsin hyvää tuulensuojaa, mutta ehkä Carloksella oli tiedossa joku paikka.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 10 Oct, 2012, 19:07

Carlos laskeutui jaloilleensa, kun mustaturkki hyppäsi pyynnöstä alas kiveltä ja kääntyen kyseistä neitoa päin hymy huulilla.
"Kiitos kohteliaisuudesta, pupunen. Minä vain haluan, että sinulla on mukava olla seurassani.."
Sanoen lempeästi ja katsoen hymyilevää Kabahatlia, joka oli itsekin mielissään juttu tuokiosta, että katseli ympärilleensä paikkaa hakien.
"Niin..olisikohan tuolla metsässä mukavampi olla? Siellä peremmällä olisi lämmin vesiputous, jossa uiskentelisi makoisia kalojakin. Mikäli iskee nälkä."
Kysäisten ja katsahtaen metsäänpäin, jossa saattaisi olla myös kännikukkia. Niitä ruskeaturkkinen susi halusi päästä kokeilemaan. Sillä hän ei ole vieläkään niitä maistanut, vaikka on jo vuoden asustellut saarella.
"Mitäs tuumit ehdotuksestani?"
Kysäisten ja siirtäen iloisen katseensa takaisin narttuun. Hän niin kovasti haluaisi piristää neitosta.

Re: Loppumme sinetti
Post by cheetah on 28 Oct, 2012, 11:07

#Jumijumi anteeksi kovin.#

Tummaturkki nyökkäsi myöntyvästi, idea kuullosti hyvältä. Kova viima ei tosin hirveästi haittannut tuuheaturkkista koiraa, mutta vesiputouksella oleilu voisi olla virkistävää.
"Opastatko minua?"
Herasilmä sanoi hymyillen ja heilauttaen puuhkamaista häntäänsä, joka oli kaartuneena selän ylle. Tästä suunnasta Kab ei koskaan ollut kulkenut putouksille, joten sen sijainti oli sille hieman hakusessa, ja täytyihän nyt herrasmiehen toimia oppaana. Kab katsahti veikeän näköistä, komeaa urosta ja hymähti hyväntuulisesti. Uros saattaisi hauskalla seurallaan ja makeilevilla sanoillaan tosiaan piristää maahan lyötyä naarasta.

Kab tiesi suunnilleen, mihin suuntaan piti mennä ja lähti askeltamaan rauhallisesti eteenpäin. Askel oli pitkä ja kepeä, anturoiden vai sipaisten maaperää äänettömästi.
"Oletko käynyt useinkin putouksella?"
Herasilmä kysäisi kulkiessaan, katsahtaen Carlosta uteliaana - pilke silmäkulmassaan. Tuo ruskeaturkkinen oli niin etevä sanoissaan, että Kab saattoi hyvin kuvitella sen vieneen rauhalliseen, romanttiseen paikkaan useampia naaraita.

Re: Loppumme sinetti
Post by santzu on 29 Oct, 2012, 21:06

"Sí, kyllä señorita."
Nyökäten myöntävästi Kabahatlin kysyessä opastaisiko Carlos tien putoukselle ja luoden jälleen tummille huulille pienen virneen, että hampaansa hivenen näkyi. Susi nautti täysin siemauksin kauniin señoritan seurasta, joka todellakin teki hyvää. Saipahan Carlos unohtamaan Gisellen kokonaan. Neitosella oli jopa todella viehättävä hymykin- ja niin päästiin matkaan.

[[Mie hyppäytän jatkon nyt sinne putoukselle, jossa jatkan vastaustani : ) Tuonne siis --> Sukellus pumpuliin]]

Carmis » Vesiputous » Sukellus pumpuliin
http://andriaana.proboards.com/index.cgi?board=putous&action=display&thread=5926

Sukellus pumpuliin
Post by santzu on 29 Oct, 2012, 21:32

[[Jatkoa Carmiksen rannalta. Flam med Kabahatli.]]

"En ole käynyt kuin kerran, tavallaan.."
Vastaten kohteliaasti neidin esittämään kysymykseen samalla, kun kaksikko kävelivät kivikkoiselta rannalta vähän hämäräisen metsän läpi kohti vesiputousta.
"Tarkoitan sillä, että olen vain kävellyt kerran sen ohi."
Selventäen vastaustaan ja katsahtaen välillä ympärilleen, että varmasti kaksikko olivat kulkemassa oikeaan suuntaan. Suunnasta espanialainen ei ollut sataprosenttisen varma, mutta hän päätti luottaa vaistoonsa. Sillä eihän se ollut soveliasta kauniin neidon seurassa epäluuloiselta näyttää, saatika tunnustaa että olisivat eksyksissä- jota ei vielä ollut tapahtunut.
"Kohta päästään pulikoimaan lämpimässä lammessa, johon vesiputous laskee kauniisti. Voisin samalla tarjota sinulle illallista. Sieltä nimittäin kuuleman saa kaloja."
Näin herrasmiehenä tarjoutuen tarjoamaan illallisen.
"Mikäli señorita haluaa?"
Kysäisten komean matalalla äänellään hymy huulillaan.
"Minä nimittäin haluan tehdä kaikin tavoin olosi mukavaksi, Kabahatli."
Sanoen tosissaan ja pian isot korvansa värähtäen, suden pysähtyen.
"Kuuletko? Siellä se putous kohisee, tule!"
Korvansa kääntyen vesiputouksen aiheuttaman kohinan suuntaan. Tunnistaessaan kohinan, hän hihkaisi innoissaan kuin pikku lapsi ja yrittäen saada toisenkin innostumaan ideasta, että kaksikko juoksisivat paikan päälle- ottaen jo muutaman raviaskeleen.

Re: Sukellus pumpuliin
Post by cheetah on 15 Dec, 2012, 13:44

#Anteeksi, anteeksi tämä lagittaminen mutta minulla ei ole ollut aikaa eikä inspistä pelaamiseen, ja nyt olen tehnyt päätöksen lopettaa andrissa. Peli jäänee kesken, mutta voinemme sopia, että Kabilla ja Carloksella oli säätöä, jonka keskelle Kabin puoliso Sumu ajautui ja kaksikko erosi?

Hahmoni poistuvat saarelta tässä hissuksiin. Kiitoksia sinulle kuitenkin pelistä! <:#

Re: Sukellus pumpuliin
Post by hitodama on 16 Dec, 2012, 12:56

// Joo, sovitaanpas tosiaan nyt sitten niin, että Sumu hiipparoi paikalle jossain vaiheessa ja näki/kuuli jotakin, mistä veteli sitten ikävät johtopäätökset. Saat Santzu päättää omasta puolestasi huomasiko Carlos mitään ja kuinka tapahtumat sitten etenivät, kun Sumu poistui vähin äänin paikalta. =3 //

Re: Sukellus pumpuliin
Post by santzu on 16 Dec, 2012, 19:19

[[Okei, harmi juttu : / Mutta mulle käypi vallan hyvin, että Sumu näki heidän jonkinlaiset toilailut ja, että Carlos ei siinä hurmiossa nähnyt tai huomannut, että heitä tarkkailtiin. Kiitos kovasti myös sullekin pelistä : 3]]

Carlos lähti tyytyväisenä ja hymy huulilla takaisin Ederaan.