Yön Sumu - RPGs

Carmis » Ranta » Miespolvet vaipuvat unholaan

Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 23 Dec, 2012, 22:23

Iltapäivä Carmiksen kivikkoisella rannalla oli mitä tavanomaisin; lokit kirkuivat, aurinko pilkisteli laajojen pilvilauttojen takaa ja aavan meren aallot kuohuivat vasten tielleen asettuneen saaren reunaa. Yksi ikävä asia kuitenkin rikkoi nättiä rantamaisemaa, ja se mokoma sattui olemaan Yön Sumu. Kyseiseksi koiraeläimeksi ei takkuista, laihaa myttyä olisi kuitenkaan joku pari vuotta sitten uroksen tavannut välttämättä edes tunnistanut, sillä sen verran kärsineeltä liki sokea kippurahäntä näytti - puhumattakaan siitä, ettei häntä ollut helppo koko rannalta edes bongata. Sumu nimittäin makasi kovasti elottoman näköisenä kivien välissä, tikari etujalkojensa päällä, eikä hievahtanutkaan. Ei ollut hievahtanut liki vuorokauteen, ja miksi olisikaan?

Elämä oli heittänyt kertaheitolla kaiken uuteen uskoon, kun muutenkin kohtalon koettelema Sumu-parka oli jokunen päivä sitten sattunut paikalle, kun puolisonsa... Tai noh, ilmeisesti ex-puolisonsa, pelehti muuan vieraan uroksen kanssa. Susiuroksen. Petturuus oli niin suuri, ettei maskikasvoinen piski tiennyt miten siihen olisi voinut reagoida, joten hän ei yksinkertaisesti reagoinut mitenkään. Elämänhalunsa menettäneenä hän vain makasi ja katsoi, kuinka aika lipui hänen ainokaisen silmänsä ohitse kuin aina ennenkin, kuin mitään ei mukamas olisi edes tapahtunut.

// Kakarat isoisää kiusaamaan! //

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 24 Dec, 2012, 0:42

Nesti juoksi nauraen eteenpäin. Sillä ja Kassulla oli vaihteeksi suunnitelmaa juosta hurjaa kyytiä Carmiksen rannalle! Siellä pentukaksikko ei ollut vähään aikaan käynyt, joten Nestiä jännitti ja huvitti ja sen teki mieli jo olla perillä.

Kun kaksikko jo vihdoin pääsi perille oli rannalla ihana sää. Nestin oli pakko pysähtyä hetkeksi ihailemaan näkymää ja lokkeja ja aavaa merta edessään.
"Kuka vika meressä on mätämuna!" se kiljaisi isoon ääneen veljelleen ja otti varaslähdön vaarallisella kivikolla kohti merta.

// Höhö täältä tulen minä ja Kaamos kohta perässä! //

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 24 Dec, 2012, 14:00

.: JOO TÄÄLLÄ MINÄ. Yöllä yritin vastata mutta sitten nukahdin koneen ääreen, ei onnistunut x3 :.

Kazbek koetti näykkiä Nestin kylkiä juostessaan. Pennut sinkoilivat eteenpäin, Kazbekin korvaan sattui mutta uros viittasi kivulle kintaalla. Kassu tahtoi jo rannalle, ja kiri vauhtia.
Vihdoin ja viimein ne pääsivät sinne! Lokit kiljuivat ja Kassu vatkasi häntäänsä niille. Sinisenä kimalteleva meri oli kaunis ja Kassu unohtui hetkeksi katselemaan sitä - ja kun Nesti haastoi mereen.. Ja otti kaiken lisäksi varaslähdön, Kassu haukahti suuttuneena kovaan ääneen ja sinkosi velipojan perään. Se jurisi juostessaan, ja juostessaan pentu huomasi kivien välissä retkotti joku. "Nesti!" Kassu älähti säikähtäneenä. "Tuolla on joku!" se vinkaisi.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 29 Dec, 2012, 17:45

Sumu ei kunnolla edes tiedostanut olevansa saamaisillaan seuraa, ennen kuin kahden nuoren koiraeläimen kimeät äänet jo kantautuivat häiritsevän läheltä hänen korviinsa. Mokoma ulina kiusasi mielensä sisään sulkeutunutta urosta, joten kulmiaan kurtistaen hän luimisti korviaan ja koetti estää möykkää tunkeutumasta hänen ylhäiseen yksinäisyyteensä. Vaan kun ärsyttävät kiusankappaleet vieläpä tunkivat lähelle vesirajaa aivan riutuneen koiran edessään ja konkretisoituivat samalla tummiksi laikuiksi hänen näköpiirissään, alkoi äkisti vanhentuneen koiran lyhyt pinna kiristyä toden teolla.
"Häipykää", maskikasvo murahti niin käheästi, että ääntä hädin tuskin kuuli.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 29 Dec, 2012, 18:15

Nesti ei ehtinyt edes vedenrajaan saakka ennen kuin Kassu ölisi sen takana. Pentu seisahtui niille sijoilleen ja käänsi katseensa maassa makaavaan nuhjuiseen selvästi vanhan oloiseen koiraan. Hämmentyneenä mutta uteliaana ja jokseenkin iloisena Nesti lähestyi ruskeaturkkia häntä heiluen, kuulematta tämän murahdusta. Jokseenkin iloisena siksi, että sen otsalle ilmestyi huolestunut mutru joka aina löytyi sieltä kun sitä huoletti. Eihän kenenkään pitäisi sen näköisenä lojua Carmiksen rantakivikossa, eihän?
"Hyvää päivää", Nesti tervehti asiaankuuluvalla kohteliaisuudella, olihan toinen selvästi vanhempi ja ehkä vähän kärtyn oloinen, "oletteko kunnossa?" se kyseli. Isin opit olivat painuneet pennun takaraivoon ehkä paremmin kuin ainakaan veljensä Elon.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 30 Dec, 2012, 19:20

Käheä murina sai pennun hidastamaan vauhtiaan. Tuo oli varoittava ääni, sen verran poika tiesi ja se koetti vinkua Nestiäkin perääntymään - mutta Nesti oli jo tervehtimässä, ja Kassu uskaltautui kävelemään veljensä vierelle.
Nuori uros katseli urosta pennunsiniset silmät ammollaan - toiseen silmään oli jo tosin alkanut ilmestymään mystisesti ruskeaa.
Kazbek antoi Nestin hoitaa puhumisen, pentu tyytyi kuikuilemaan epäilevä katse naamallaan ison veljensä takaa.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 31 Dec, 2012, 16:27

Varoituksesta huolimatta kaksi varjoa sen kun vain lähestyivät ja saivat Sumun mutristamaan kuonoaan. Oli se nyt kumma, kun nykyään ei kukaan tajunnut selvää käskyä jättää surkea rakki oman onnensa nojaan - ei, vaan päin vastoin mokomat utelivat oliko tämä kunnossa!
"Näytänkö siltä?" vanhempi uros vastasi ärtyneenä ja varmemmaksi vakuudeksi avasi molemmat silmänsä niin, että sairauden samentama pupilli sekä kokonaan silmämunaa vailla oleva kuoppa tulivat paremmin esiin. Tämä johti samalla myös siihen, että näköaistimus muuttui hetkeksi aiempaa selvemmäksi, ja maskikasvoinen erotti muukalaisten olevan pienikasvuisia ruskeaturkkeja, oletettavasti pentuja. Sitä ei koira kuitenkaan kyennyt erottamaan, että äänessä olleen yksilön toinen silmä näytti pahasti samalta kuin hänenkin ja että tämän korvansisustat edustivat melkein samaa siniharmaata sävyä, kuin mistä Sumu itse oli saanut nimensä. Eikä myöskään sitä, että vaitonaisemman pojan turkista löytyi muiden muassa aivan samaa ruskeata, kuin millä vanhempansa ruumis oli suurimmilta osin värjätty.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 31 Dec, 2012, 16:45

Nesti vilkaisi huolestuneena Kassuun kun tämä antoi Nallen hoidella puhumisen. Pelottavaa sellainen, kun tuossa oli iso ja raihnainen uros! Raihnainen, joo, ehkä se ei pääsisi kimppuun jos olisi vaikka lahkolainen?
"Iih!" Nesti hätkähti vieraan avatessa silmänsä niin, että ammottava tyhjä silmäkuoppa paljastui. "Ei et näytä!" se vakuutteli hätääntyneenä jos vaikka vanhempi uros päättäisi kurittaa nuorukaiskaksikkoa. Samalla se tarkasteli uroksen kasvoja vähän tarkemmin ja tajusi että sillä oli samaa väriä naamassaan kuin pennulla itsellään korvissaan. "Miks sun naamassa on sama kuvio kun meidän äitillä?" Nesti kysäisi yllättävässä uteliaisuudenpuuskassa.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 2 Jan, 2013, 16:25

Kazbek vinkaisi kimeästi Sumun avatessa silmänsä - toinen silmä näytti vähän Nestin silmältä! "Nesti kato, se on saman näkönen, se silmä" Kassu supatti hiljaa veljensä korvaan. Kassu katsoi silmät pyöreänä uroksen tyhjää silmäkuoppaa. Tuo ei varmaan kauheasti nähnyt mitään, nih!
Kazbek tuijotteli omat siniset silmänsä avoinna yllätyksestä ja katse poukkoili veljestä tuohon kärtymakkaraan, ja kun Nesti sitten puki Kassun ajatukset jälleen kerran sanoiksi, veli nyökytteli nopeasti päätään. Se ei oikein uskaltanut sanoa mitään jörön näköiselle papparaiselle.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 2 Jan, 2013, 16:49

Sumun tarkoitus ei kai oikeastaan ollut ollut pentujen säikyttely kurjan silmätilanteensa esittelemisellä, joten äänekkäämmän inhonkiljaisu ja toisen suunnalta vaimeana kuuluva supattelu saivat uroksen lähinnä hämilleen. Juuri silmänsä olivat kirvoittaneet halki vuosien ties millaista pilkkaa kanssaeläjien huulilta, joten pentujen reaktiot osuivat kieltämättä hyvin arkaan paikkaan.
"Sano vaan päin naamaa, jos on jotain asiaa!" rakki siis murahti huomattavan katkeraan sävyyn sille nuorukaiselle, joka piti hauskimpana ilmeisesti haukkua Sumua vain kaverinsa korvaan kuiskuttelemalla. Ei sillä että hän olisi varsinaisesti halunnut saada tietää mitä tämä oli sanonut, mutta olisi sekin parempi kuin vain yrittää arvailla mitä sontaa rääpäle vanhemmastaan oikein ympärilleen levitteli.

Vaan jos kippurahäntä oli mennyt hämilleen tästä, veivät toisen penikan seuraavat sanat tuntemuksen entistä pidemmälle. Sumun kulmat kurtistuivat ärtymyksen lisäksi myös kysyvänsävyisestä ihmettelystä, kun hän veti korvansa puolustelevasti luimuun ja käänsi puolisokean katseensa pois pennuista, jonnekin sivustan yksitoikkoiseen kivikkoon.
"Mistä minä tietäisin?" koira urahti ja koetti miettiä itsekin vastausta esitettyyn kysymykseen. Olisiko muka ollut sattumaan, että jollakin toisellakin olisi ollut ruma siniharmaa läiskä keskellä naamataulua? Ehkä, mutta tuskinpa sentään.
"Ei minulla ole hajuakaan kuka äitinne on tai keitä te olette. Eikä minua kiinnostakaan." Viimeisin väittämä ei ollut enää aivan täyttä totta.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 2 Jan, 2013, 18:48

Nesti uikahti säikähtäneenä, kun vanha uros sillä lailla ärjäisi ja pyllähti samalla kivikkoon takamukselleen. Se oli tottunut toisten huutamiseen vain äitinsä suunnalta, joten täysin vieraan tällainen reaktio oli vähintäänkin hämmentävä. Enimmäkseen pelottava.
"E-ei Kassu muuta kuin että sulla on samanlainen silmä kuin mulla", Nesti selitti nopeasti, että vanha uros ei enempää hermojaan halkoisi tai Kassua kurittaisi. "Semmonen näkemätön", se vielä sanoi, "tai siis mulla. Ei varmaan sulla", pentu vielä hätäisesti jatkoi että uros ei varmasti suuttuisi enempää.

Nesti lörpsäytti epävarmana korviaan kun uros sanoi ettei sillä ollut hajuakaan kaksikon äidistä. Ja ettei kiinnostanut!
"N-no me ollaan Kiymetli Yöntyttären poikia. Minä oon Nesti", se sanoi ja esittäytyikin vielä.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 2 Jan, 2013, 19:08

Vanhan uroksen ärjyessä Kassu sinkosi miltei turkistaan ulos. "Anteeksi!" pentu vinkaisi nopeasti. Vaistomainen reaktio, ja kun Nessu alkoi onneksi selittää tilannetta, Kazbek nyökytteli nopeaan tahtiin.
Pentu vinkui hiljaa ja pyyristeli veljensä takana kuikuillen arasti Sumua. Pelottava tuommoinen vanha ärjyjä, iik! Kazbek seurasi tilannetta hiukan epävarmana.

Keskustelun suuntautuessa Sumun naamassa olevaan kuvioon, Kazbek kurtisteli kulmiaan, pysytellen kuitenkin yhä Nestin takana, epävarmasti mulkoillen. Kun Sumua ei kiinnostanut kuka pentujen äiti oli, Nesti valisti ja Kazbek karaisi kurkkuaan esittäytyäkseen veljensä jälkeen. "Kazbek. Ja meidän isä on Prishel" pentu ei tiennyt, oliko se oleellista mutta sanoipahan nyt.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 2 Jan, 2013, 21:21

Pennut selvästi pelästyivät Sumun räyhäämistä, mikä tietyllä tavalla tuotti hassua tyydytystä maskikasvoiselle. Ehkä vihdoinkin mokomat itikat nääs tajuaisivat, ettei vanhempansa kaivannut heidän seuraansa.
"No onnea vaan", jatkoi uros säälimättömän sarkastiseen sävyyn, kun puhelias pentu ryhtyi puolustamaan Kassuksi kutsumaansa rääpälettä, joka ei edes lievän uhan alla saanut montaa sanaa suustaan.
"Puhko vielä toinen silmäsi, niin näytät yhä enemmän samalta", Sumu vielä oikeastaan itsekseen mutisten jatkoi.

Keskustelu kävi kuitenkin kertaheitolla kiintoisammaksi, kun pennut esittelivät niin itsensä kuin vanhempansakin, vaikkei Sumu ollutkaan luvannut piittaavansa asiasta pätkääkään. Puolisokea silmänsä karkasi pikaisesti takaisin pentuihin ja kulmansa kurtistuivat entisestään, kun Kazbek ja Nesti väittivät itseään Kiymetlin jälkeläisiksi.
"Ei Kimellä voi... Ei voi olla..." uros aidosti hämmästyneenä jupisi muistaessaan esikoistyttärensä yhä melkeinpä pienenä pentuna. Mutta kun asiaa nyt oikein ajatteli, niin kai aika sitten oli kulunut jo niin, että se oli mahdollista. Vaan hetkonen; kukas se Prishel sitten oli olevinaan?
"Prishel? Onko se joku niistä Ederan raakalaisista?! Jos ne saakelin sudet ovat vieneet jo tyttärenikin kunnian, niin minä kyllä--" ryhtyi pahinta mahdollista vaihtoehtoa heti ajatteleva Sumu murisemaan. Asia liikutti häntä jopa siinä määrin, että hän nappasi jalkojensa päällä maanneen tikarin hampaisiinsa ja nousi uhkaavasti kuonoaan kurtistellen seisomaan.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 2 Jan, 2013, 21:53

Nesti ei voinut estää säikähtänyttä ja samalla surullista uikahdusta pääsemästä suustaan kun vanha uros mutisi silmän puhkomisesta. Pentu katsoi onnettomana Kassuun tukea hakien.

Vanhan uroksen reaktio vanhempien nimeämiseen oli myös hätkähdyttävä, ja Nesti kohotti hämmästyneenä korviaan, mutta lurpsautti ne saman tien takaisin alas kun uros alkoi ärjyä isin henkilöllisyydestä.
"Ei ei ei isi on Carmiksen kuriiri!" Nesti uikahti ja yritti yhä takamus maassa mönkiä jotenkuten kauemmas kun uros alkoi puukkoa heiluttelemaan. "Se on koira, ihan niinku mekin! Mulla on lurpat korvat ja ja Kassullakin oli kun se oli pieni!" Nesti yritti kovasti selitellä ja saada vanhaa urosta rauhoittumaan. Pennun ilme oli onneton, ja se painautui Kassua vasten.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 3 Jan, 2013, 7:46

Kazbek koetti painautua tiukasti Nestiin. Ei se oikein muuta osannut, epävarmana pentu katsoi tuota isoa, ärjyväistä urosta.

Kyllä urosta näköjään sittenkin kiinnosti poikien äiti! Kassu meinasi jo sanoa, että kiinnostaahan, mutta sitten alettiinkin ärjyä. Miksi tuo alkoi ärjyä heti isistä, ei se edes tuntenut sitä! "Niin!" pentu sanoi yllättävän ponnekkaasti, Nestin kertoessa että Prishel kuului Carmikseen ja oli koira ja toimi kuriirina. "Ja toinen on vieläkin!" Kassu sanoi ja luimisti pystyyn nousevaa korvaansa.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 12:32

Sumu jatkoi selkeän vihamielistä kurtisteluaan pentujen ryhtyessä säikähtäneinä kertomaan isänsä taustoista. Oltuaan hetken jo niin varma Kiymetlin häpeällisten äpäräpentujen alkuperästä meni vanhemmalta urokselta tovin myöntää, että oli ilmeisesti sitten olemassa sekin mahdollisuus, että tyttärensä todella eli nykyisin ihan oikeassa ja onnellisessa parisuhteessa, jonka tuotosta jälkikasvunsakin oli.
"Jaa", maskikasvo lopulta tokaisi ja suostui ilmeisesti ainakin harkitsemaan sitä, että asia oli niin kuin rääpäleet väittivät.
"Jos se on niin... Hyvä. Susista ei ole kun harmia. Niiden saastojen kanssa ei auta yhdenkään koiran olla missään tekemisissä!" muisti hän kuitenkin lisätä siltä varalta, että vaikka Kimellä olisivatkin asiat tällä erää hyvin, eivät poikansakaan koskaan sotkeutuisi samoihin afääreihin hukkien kanssa. Se oli kutakuinkin ainoa oppi, jonka hän näki tärkeäksi siirtää... Hitto vie, pennunpennuilleen!

Rauhoituttuaan sen verran että tajusi todella olevansa sukua kahdelle pienokaiselle, pakotti Sumu ilmeensä lientymään vihaisesta ainoastaan epäileväiseksi. Miten hän ottaisi asian oikein esille? Koira ei tahtonut tästä mitään tunteikasta ensitapaamista toisistaan tietämättömien sukulaisten kesken, joten asiaa tuskin kannatti hieroa kovin selkeästi vasten penikoiden kasvoja. Niinpä uros päätti yksinkertaisesti ilmoittaa näille nimensä: jos Kime oli kertonut sen kaksikolle, ratkeaisi asia puoliksi itsestään.
"Minä olen Yön Sumu", hän urahti yhä tikariaan pidellen.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 6 Jan, 2013, 12:41

Vanha uros otti pentukaksikon selitykset kuuleviin korviinsa ja näytti lauhtuvan. Nesti saattoi huokaista helpotuksesta, joskin Kassun kyljestä se ei irtautunut mihinkään. Liian pelottava vanhus oli, että olisi uskaltanut kunnolla liikahtaakaan! Ja sitten se alkoi selitellä susista, että niistä ei ollut muuta kuin harmia. Nesti vilkaisi huolestuneena Kassua tietämättä mitä itse ajatella. Isikin oli sitä mieltä että sudet oli pahoja ja jos tämä uros oli sitä mieltä että sudet oli pahoja, niin mitä tässä oikein uskoisi?
"Okei", sanoi Nesti vain hiljaa, yrittäen ristiä varpaansa niin että sen myöntymys ei ollut mikään lupaus. Ei se tahtonut lisää vihaa kaikkialle! Ihan kamalia kaunoja saarella oli jo valmiiksi.

Ja sitten vanha uros esittäytyi niin kuin Nesti ja Kassu olivat kohteliaasti jo tehneetkin. Tikaria pitelevän esittäytyminen ei vain kuulostanut kovin iloiselta tai siltä että olisi nimeään edes halunnut kertoa, mutta siitä huolimatta Nestin silmät levisivät. Se käännähti jälleen katsomaan Kassua naamallaan hämmästynyt ilme, ja se muodosti ääneti huulillaan uroksen nimen.
"I-isoisi?" se ennemmin sanoi kuin kysyi vaikka olikin kysyvä sävy sen äänessä. Hämmentävää! Oliko vanha uros oikeasti äidin isi!

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 6 Jan, 2013, 19:09

Kun lopulta uros sanoi että jos se kerran oli niin, Kassu puri kiukustuneena kieltään ettei olisi paukauttanut ilmoille sitä, että se OLI niin! Sumun pitäessä pennuille susivalistusta, Kassu nyökkäsi mielistelevästi. Se ei tosin itse ollut muodostanut minkäänlaista kuvaa susista, isi ei tykännyt niistä eikä näköjään ruskeaturkkinen uroskaan.

Vanhan uroksen vihdoin ja viimein paljastaessa nimensä Kassun suu loksahti auki, sen kääntäessä automaattisesti katseensa Nessuun joka toimi samoin ja muodosti huulillaan uroksen nimen. "Äitin isi?" se kysyi yllättyneenä, samaan aikaan kun Nesti sanoi isoisi. Voisiko tämä olla mahdollista!

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 6 Jan, 2013, 19:31

Sumu ei ollut ihan tyytyväinen siihen, kuinka vaimeasti pentukaksikko otti vastaan hänen elämänohjeensa susiin liittyen. Hetken hän olikin kahden vaiheilla sen suhteen, ryhtyäkö huutamaan uudemman kerran pojille vaiko antaa asian toistaiseksi olla, ja suurin itsehillinnällisin ponnistuksin koira valitsi lopulta vaihtoehdoista viimeisimmän. Kakarat kun olivat kuitenkin sen verran pelästyksissään, että tuskin näille hyödytti enää mitään asiaan liittyvää vähään aikaan sanoa. Juttua käsiteltäisiin kuitenkin vielä jossain vaiheessa uudemman kerran, mikäli se vain maskikasvoisesta riippuisi.

Puheenaiheen vaihtuessa huokaisi Sumu syvään ja hieman jopa kärsivästi, kun kävi selväksi että Nesti ja Kazbek todella tiesivät kuka hän oli. Puolisokea koira ei saanut selvää pentujen ilmeistä, joten hän saattoi vain toivoa etteivät nämä olleet sentään halkeamaisillaan intoonsa. Sitä kun uros itse ei ainakaan ollut - koko juttu sai hänet tuntemaan itsensä ikivanhaksi!
"Niin kai sitten", laumaton myönsi ja jälleen tovin emmittyään tunki tikarinsa takaisin tuppeensa. Hän ei juurikaan säilyttänyt asetta nykyään kotelossaan, sillä sen laittaminen ja pois ottaminen oli ilman näkökykyä kovin hankalaa, mutta hetken asian kanssa tapeltuaan selviytyi kippurahäntä tehtävästä.
"Oletteko te ainoat? Tai siis tarkoitan, että onko teillä muita sisaruksia? Tai serkkuja?" Sumu sitten uteli, kun kerran nyt perheasioista kerran puhuttiin.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 7 Jan, 2013, 8:38

Nestin sisällä meinasi alkaa jylläämään onni ja ilo ja kaikki mahdolliset tunteet ja sen naama kirkastui Kassua vielä katsoessaan, mutta kun se kääntyi katsomaan Sumua ja vastaus oli jälleen jokseenkin vaisu, sen into tyrehtyi ja huoli puski takaisin. Tässä oli kauan kadoksissa ollut isoisi! Josta pennut olivat vain kuulleet tarinoita! Hienoja tarinoita! Pentu ei tiennyt miten päin olisi ollut, kun todellisuus ei sitten iiiihan vastannutkaan Kiymetlin juttuja.
"Ei on meillä vielä yksi veli Elo", Nesti kertoi Sumun uteluille. Sitten se jäi pohtimaan oliko niillä serkkuja tai mitään, hmm.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 8 Jan, 2013, 7:01

Kassu olisi halunnut semmoisen paljon kivemman isoisin! Miksi tuo oli yrmy! Mutta kai siitä olisi pakko tykätä, kun ei toistakaan ollut! Pentu onnistui hymyilemään hiukan Sumulle ja se katsoi vanhempaa urosta ujosti alta kulmainsa.
Sumun kysellessä sisaruksista tai serkuista, Nesti vastasi Elolla ja Kassu avasi suunsa. "Serkuista ei tiedetä" ainakaan äiti ei ollut koskaan maininnut, jos niillä vaikka sattuisi olemaan!

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by hitodama on 8 Jan, 2013, 20:05

Pennunpyörylät vastasivat esitettyihin kysymyksiin kertomalla, että heidän tietojensa mukaan tässä sukupolvessa oli toistaiseksi heidän lisäkseen vain Elo-niminen uros. Sumu huomasi pitävänsä mainitusta nimestä, niin lyhyt ja selkeä, mutta muuta hän ei siitä osannutkaan sitten ajatella. Miten olisikaan, kun ei uros ollut kyseistä naperoa tavannut?
"Ahaa", maskikasvo siis äärimmäisen neutraalisti urahti.

Vaikkei kunnolla edes nähnyt edessään tönöttäviä nuorukaisia, tuntui koirasta siltä kuin kaksikko olisi tuijottanut häntä ikävällä tavalla odottavasti. Asian pelkkä ajattelukin sai Sumun luimistamaan korviaan ahdistuneeseen sävyyn. Ei hän ollut omien pentujensakaan kanssa osannut tulla kovin luontevasti toimeen jos Kabahatli ei ollut ollut paikalla, joten tilanne täysin vieraiden penikoiden kanssa oli vielä kaksin verroin kiusallisempi!
"No, mm... Miksi ette ole sitten vanhempienne kanssa? Mitä te täällä kahden juoksentelette?" uros selvästi vain jotain sanoakseen uteli.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mira on 8 Jan, 2013, 22:01

.: Minä ja Mayelia vaihdettiin vuoroja 8)) :.

Neutraali mies! Kassu tuijotti yhä silmät ymmyrkäisinä, se alkoi vihdoin tajuta, että kyseessä oli niiden äidin isä - pentu oli ehkä joskus hidasjärkinen, kyllä se siitä oppisi käyttämään aivosolujaan ehkä hiukan vilkkaammalla tahdilla.
Uros hymyili ujon mielistelevästi Sumulle, se heilutti jopa hiukan häntäänsä muttei lähtenyt mihinkään veljensä vierestä.
Sumun kysyessä, mikseivät muksut olleet vanhempiensa kanssa Kassu nosti hiukan korviaan ja vilkaisi Nestiin. Kerro sinä, minulla pelottaa. Ääneen se ei kuitenkaan puhunut.

Re: Miespolvet vaipuvat unholaan
Post by mayelia on 8 Jan, 2013, 22:11

// Vaihdettiin koska pelkäsin et Nessu vie kaikki Kassun puheenvuorot : DD //

Oli kyllä hiljainen ja neutraali isoisi! Nesti möllötti veljensä kyljessä ja nyhväisi tätä poskellaan kun vähän tuli epävarma olo. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, se ei ihan tiennyt, kun tuli hieman hiljaista. Kakara yritti hakea lohtua veljestään, sillä olihan se nyt kumma olla tekemisissä sellaisen isoisin kanssa joka ei tuntunut edes olevan iloinen lapsenlastensa näkemisestä.. Kuulemisesta.. Tapaamisesta!
Kun Kassu katsoi Nestiä isoisin kysellessä vanhemmista Nessu otti jälleen urhean vastaajan roolin.
"No kun me ollaan jo tosi isoja!" se sanoi. "Puolivuotiaita! Ja seikkaillaan", se selitteli. "Mut tule katsomaan meiän pesää ja Eloa ja isiä ja äitiä!" se ehdotti innostuen itsekin ajatuksesta. Vau, isoisi voisi tulla käymään! Se olisi mahtavaa! Ehkä isoisi ja äiti voisivat vaihdella kuulumisia ja isoisi piristyisi! Nesti vilkaisi ilahtuneena omasta ideastaan Kassua toivoen tietenkin tältä kannatusta.

Post by hitodama on 13 Jan 2013 at 23:31

// Hyvä idea! //

Pennuista puheliaampi, Nesti tämä yksilö taisi olla nimeltään, vastasi taas kerran tottelevaisesti Sumun kysymykseen. Vastauksen laatu sai kuitenkin vanhempansa urahtamaan tyytymättömästi; ei vihaisesti, mutta ilmaisten ettei maskikasvo pitänyt kuulemastaan.
"Toivottavasti ette lähde usein näin kauas perheestänne", uros sanoinkin ilmaisi, sillä hänestä kaksikko ei ollut alkuunkaan niin varttunut, että näillä olisi ollut mitään asiaa pesän ulkopuolelle. Eihän tuollaisten satuttamiseen tarvittu kuin kunnollisen kokoinen hauki, raakalaismaisista susista nyt puhumattakaan!

Vaan sittenpä Nesti oikein suunnitelman meni keksimään. Kutsu kotikololle sai Sumun luimistamaan korviaan ja kääntämään katseensa murheellisena kohti taivaanrantaa. Kiymetli oli eittämättä kasvattanut jälkeläisensä Befalasin purolla, siinä samaisessa kaivannossa, jonka isänsä oli aikanaan perheelleen etsinyt. Sinne ei olisi kippurahännästä palaamaan, ei etenkään niiden tietojen kanssa, joita hän sydämessään kantoi.
"...en voi tulla", koira tovin asiaa pohdittuaan siis tokaisi.
"Olen vienyt tarpeeksi huonoja uutisia perheenjäseneltä toiselle elämäni aikana. On jo muiden vuoro, teidän vuoronne. Ehkäpä opittekin maailmasta jotakin, kun kerrotte Kimelle, että hänen äitinsä... Sudet veivät hänen äitinsä, minun rakkaan Sarkini", Sumu ääni katkeruudesta väristen paljasti.

Post by mira on 14 Jan 2013 at 07:28

"Me osataan kyllä. Me ollaan rohkeita. Niinku puolikuulaiset!" Kassu sanoi ääni vähän väristen, ei kovin vakuuttavana mutta pennun siniset silmät tuijottivat ruskeaturkkiseen isoiskään ja ohut pennun luiruhäntä heilui epävarmasti. Kyllä ne osasivat kulkea usein itsekseen ja uljaasti ne päihittivät puolikuita ja kaikkia! Ne olivat tosi urheita ja uljaita! Hyvä team Kassu Nessu!

Nestin ehdotukselle Kassu nyökkäsi terävästi ja monta kertaa. "Joo, äiti varmaan olisi ihan toosi iloinen!" Kassu sanoi hymyillen ihan vähän. "Ehkä se ei huutaisi meillekkään sitten niiiiin paljon" Kassulle ei tullut mieleen että pojat usein varmaan toimivat niin että Kimen täytyi huutaa ja raakkua.
Mutta Sumu ei voinut tulla! Uroksen aloittaessa Kassun pieneen hymyyn levennyt naama venähti ja pentu katsoi hiukan loukkaantuneena. Eikö isoisi halunnut nähdä Eloa? Tai Prisheliä?
Oho. Kiymetlille vietävä viesti sai Kazbekin sulkemaan nolona suunsa. Kauheaa jos niiden äiti kuolisi! Kazbek painautui jälleen veljeensä kiinni, tai ainakin kovasti se yritti.

Post by Majelia on 14 Jan 2013 at 07:49

Nesti oli niin ylpeä ehdotuksestaan että vain nyökytteli Kassulle tämän jatkaessa suostuttelulinjaa. Äiti ei varmasti olisi niin vihainen jos ne toisivat tämän isin käymään pesällä! Varmasti tykkäisi ja olisi iloinen!
Isoisin sanoessa että tämä ei voinut tulla Nestin naama muuttui heti surullisemmaksi ja pentu oli vähällä vänistä vastaan, mutta kun isoisi jatkoi luimi kakara korviaan hämmentyneenä ja painautui sekin veljeään vasten. Se katsahti Kassuun otsa hämmennysmutruilla tietämättä oikein mitä nyt pitäisi sanoa.
"S-sudet?" se toisti hämmentyneenä, muistaen miten Sumu oli vähän aikaa sitten susista paasannut. Ei kai sentään ihan sudet? Vaikka olikin niin että ederalaiset olivat tappaneet Carmiksen entisen alfan (daa, kyllä kuriiri penikkansa politiikassa mukana piti), hämmensi ajatus Nestiä siitä huolimatta.

Post by hitodama on 14 Jan 2013 at 21:00

Sumu ei vastannut mitään hiljaisemman pennun (jostakin syystä koira kutsui kaksikkoa yhä mielessään vain "hiljaiseksi" ja "puheliaaksi", vaikka tunsikin nyt näiden nimet) puheisiin Puolikuusta, sillä uros ei tiennyt eikä piitannut mikä sekin mahtoi olla. Ryhmiä ja laumoja tuli ja meni, eivätkä ne olleet koskaan liikuttaneet Sumua pätkääkään. Niin kauan kuin Befalasin alfa, jonka kippurahäntä oli lyhyesti kohdannut jokunen vuosi takaperin, antoi hänen majailla maillaan, ei maskikasvo soisi kahta ajatusta enempää moiselle politikoinnille.

Niin no, ainakaan ellei se politiikka liittynyt susiin. Onneksi penikat tajusivat sentään olla asianmukaisen kauhuissaan isoisänsä kertomuksesta, josta kieltämättä sai vähän väärän kuvan tapahtuneesta, mutta ei Sumu tahallaan nuorukaisille valehdellut. Kun Kabahatli oli lähtenyt puolisonsa kanssa riideltyään susiuroksen matkaan, oli tämä kuitenkin muuttunut koiran mielessä käytännössä kuolleeksi.
"Niin, sudet", maskikasvo vakuutti ja sysäsi tragedian koko lajin niskoille.
"Älkää unohtako sitä kun kohtaatte jonkun niistä raakalaisista. Ei, vaikka se vaikuttaisi kuinka vaarattomalta hyvänsä. Ne eivät ole niin kuin koirat, ne pyrkivät aina pelkästään tuhoamaan kaiken muun paitsi oman lajinsa", uros jatkoi ja mietti niitä lukemattomia kertoja, kun hän itse oli joutunut syystä tai toisesta ottamaan tikareineen yhteen hukkien kanssa. Niin, tikari...
"Viekää äidillenne tiedon lisäksi tämä. Hän saa luvan antaa sen jollekin teistä, kun kasvatte", Sumu yks kaks päätti ja ryhtyi pujottamaan paksuhkoon köyteen kiinnitettyä teräasetta pois kaulastaan.

Post by mira on 14 Jan 2013 at 21:08

Nestin vieressä oli hyvä olla, ja kun susiasiaa käsiteltiin, pentu värisi hiukan, mutta onneksi veljen pehmeä olemus rauhoitti aina.
"Ei unohdeta" Kassu vakuutteli violettimerkkistä, sudet kuulostivat äärimmäisen pelottavilta Sumun puhuessa, mutta pentu kuitenkin päätti pitää tämän alustavasti mielessään. Pentu katsoi silmät pyöreänä kun Sumu alkoi ottaa tikariaan pois ja sanoi, että tiedon lisäksi piti Kimelle viedä vielä tikari! Ja se annettaisiin jollekulle pojista isona! Kassun leuka loksahti taas.
"Mutta.. Lähdetkö sinä sitten johonkin, jos et tarvi sitä enää?" Kassu kysyi mutristaen hiukan suutaan. Ei, nyt kun se oli vihdoin tavannut Sumun, ei se saanut lähteä!!

Post by Majelia on 14 Jan 2013 at 21:15

Nesti tunsi Kassun tärisevän kyljessään, ja lääppäisi kielellään tätä poskeen. Ei ollut mitään hätää, kun kaksikko oli kahdestaan! Ne kyllä olivat hurjia kuin puolikuut jos joutuisivat vaaraan. Vaikka ehkä pitäisi ensin nähdä niitä susia, että voisi sanoa oliko ne todella niin kamalia kuin isoisi sanoi.
"Ei unohdeta", sanoi sekin, sillä totta kai isoisin sanomiset olivat tärkeitä! Ne piti myös muistaa eikä niitä saanut unohdaa. Daa! Kun isoisi alkoi vetää tikaria pois hämmentyi myös Nesti ja se vilkaisi Kassua huolestuneena.
"Et kai lähde, isoisi?" myös se kysyi huoli äänessään. Ei isoisi saisi lähteä, ainakaan sanomatta äidille moikkaa!

Post by hitodama on 14 Jan 2013 at 21:30

Sumu huokaisi ihmeen tyytyväisenä saatuaan puristettua kaksikosta ulos lupauksen, etteivät nämä antaisi isoäitinsä kamalan kohtalon haipua pois mielestään. Ehkä oli nyt sitten niin, että kaiken levittämänsä kurjuuden ja murheen lisäksi koira oli onnistunut sittenkin jättämään jälkeensä jotakin hyvääkin: tietoa. Kenties tulevalla sukupolvella olisi pieni mahdollisuus elää elämänsä turvassa ja onnellisena sen ansiosta, mitä maskikasvo oli näille kertonut.

Sumu ei ollut riisunut tikariaan pois niin moniin vuosiin, että kun hän viimein sai sen pudotetuksi kivikkoon eteensä, tunsi uros olonsa hyvin alastomaksi ja haavoittuvaiseksi. Tikari oli aina sitonut hänet menneeseen, ja nyt se oli poissa.
"Lähden tai en lähde, mistä sitä tietää. Jokainen kuolee joskus", kippurahäntä murahti ristiriitaisin tuntein. Koira kun oikeasti uskoi olevansa valmis heittämään henkensä, sillä eihän elämällä ollut enää yhtään mitään häntä varten, mutta hän unohti kuitenkin erään varsin kriittisen seikan. Maskikasvo oli nimittäin antautunut kuolemankaipuun syliin lukemattomia kertoja ennenkin, mutta aina hänet oli joku tai jokin onnistunut sieltä vetämään kuiville. Olisiko kohtalo yhä hänelle suotuisa nyt, kun useita sukupolvia koiralta toiselle kiertänyt tikarikin olisi pian mennyttä, jäisi nähtäväksi.

Post by mira on 14 Jan 2013 at 21:44

Sumun riisuessa tikariaan, Kassulle tuli omituisen ontto olo, niin kuin.. Jotain loppuisi. Kylmät väreet kiisivät pitkin ruskeankirjavan penikan selkäpiitä ja se tarrautui veljeensä kiinni.
"Mutta ei vielä! Et voi, mehän vasta löydettiin sut!" pentu sanoi, nyt jopa pientä temperamenttia äänessään. Mistä se tuli? Pentu itsekin vähän hölmistyi, ja nopeastipa liimasi korvat takaisin päälakea vasten luimistaakseen anteeksipyytävästi ja heilauttaen mielistelevästi häntäänsä.
"Tarkoitan.." pentu aloitti hiljaisemmalla äänellä, mutta ääni haipui pois ja Kassu jäi tuijottamaan omiaan ja Nestin varpaita. Söötit varpaat, joo. Tikariin se ei uskaltanut koskea, Nesti voisi ottaa sen. Uljas Nesti!

Post by Majelia on 14 Jan 2013 at 21:50

Isoisin vastaus ei edelleenkään ollut kovin rohkaiseva, eikä tämä oikein sanonut suoraan oliko lähdössä. Tai kuolemassa. Tai siis oli mutta ei sitä tiennyt koska. Ja tyhmää oli tuollaisia puhua jos ei ollut tulossa äitiä ja Elo aja isiä katsomaan! Nesti lörpsäytti hämmentyneenä korviaan isoisin viimein saadessa tikarin pois kaulastaan, ja käänsi katseensa hölmistyneenä veljeensä joka sai yllättävän temperamenttipuuskan. Sama kaihous tuntui Nestinkin rinnassa, ja se katsoi isoisiä ja imi ahnaasti tämän ulkonäköä ja elämänkokemusta ja ties vaikka mitä itseensä. Tiedä vaikka tämä oikeasti oli viimeinen ja ainoa kerta kun ne näkisivät!
"Kassu tarkoittaa, että me halutaan oppia tuntemaan sut, isoisi", Nessu sanoi vaikka ei voinut tietää tarkoittiko Kassu ihan aidon oikeasti sitä. Nesti katseli suruissaan isoisiä. "Kai me nähdään vielä?" se niiskaisi, koska ei halunnut menettää vasta löytämäänsä uutta perheenjäsentä heti.

Post by hitodama on 20 Jan 2013 at 23:54

Luovuttuaan tikaristaan jäi Sumu tuijottamaan edessään olevaa kaksikkoa, tai kahta sameaa läiskää kuten hän heidät näki, eikä voinut olla havaitsematta näistä uhkuvaa surumielisyyttä. Uros ei ymmärtänyt veljesten olevan murheissaan hänen takiaan vaan uskoi, että nämä olivat vain edelleen järkyttyneitä hänen kertomastaan susijutusta. Eihän kukaan nimittäin ollut ennenkään jäänyt suremaan, kun maskikasvo oli kaikonnut milloin minnekin, pysyvästi tai vähemmän pysyvästi.
"En minä sitä välttämättä päätä", Sumu siis urahti Kazbekille, jonka hän vasta nyt tajusi muistuttavan pelottavan paljon hänen omaa veljeään Kastetta. Kastekin oli ollut arka ja ujo ja takertunut aina Sumuun samaan tapaan, kuin ruskeankirjava nuorukainen hakiessaan turvaa Nestistä.
"Eikä minussa ole paljon tuntemistakaan. Ei ole laumaa, ei perhettä, ei mitään", kippurahäntä jatkoi haluamatta muistella enempää mantereelle jäänyttä velipoikaa. Lisäksi hän kohautti lapojaan sen merkiksi, ettei edelleenkään tiennyt kohtaisivatko hänen ja nuorten pennunpentujensa polut vielä joskus. Jos uros ei tiennyt mihin jalkansa kuljettaisivat hänet huomiseen mennessä, miten hän olisi jotakin tuollaista voinut tietää?

Viedäkseen aloittamansa perinnönjaon loppuun kumartui Sumu sitten nostamaan tikarin tupessa kiinni olevaa narua hampaillaan. Kohotettuaan koko höskää vähäsen viskasi uros sen parhaansa mukaan kohti pentuja niin, etteivät nämä voisi enää vältellä saamaansa tehtävää.
"Ottakaa nyt jo tuo kapistus pois minulta", hän kehotti.

Post by mira on 21 Jan 2013 at 19:00

"Mutta olethan sä!" Kassu oli filosofinen mukula, sen korva oli pystyssä Sumun sanoessa ettei ollut mitään tuntemista. Kazbek ujosteli aina aluksi, mutta kyllä se siitä sitten rohkaistui, tavalla tahi toisella.
Pentu luimisteli korviaan Sumun kehottaessa pennunpentujaan ottamaan kapistuksen, Kassu ei uskaltanut koskea siihen, mutta varovasti poika ojentautui eteenpäin ja otti sumunhajuisesta köydestä kiinni ja nosti isoa tikaria. Pentu käänsi ruskeatäpläisen katseensa yllättyneenä veljeensä - mitä nyt? Apua?

Post by Majelia on 21 Jan 2013 at 19:04

Nesti kuunteli hämmentyneenä isoisin sanomisia. Mitä tämä muka tarkoitti että ei ollut tuntemista tai laumaa tai perhettä tai mitään?
"Tuu Carmikseen meidän kanssa! Äitikin asuu siellä!" Nesti ehdotti epätoivoisena, ei isoisi saisi mennä pois! Vasta kun ne olivat löytäneet tämän! Sitä paitsi ihan varmasti Bellis tykkäisi jos isoisi liittyisi laumaan! Siellä oli niin paljon kaikkia ruskeita koiria että Sumu kävisi tosi hyvin joukkoon!

Nestikin vähän lörpsäytteli korviaan kun Sumu heivasi veitsensä pentujen eteen. Nyt kun Kassu alkoi ottaa rohkeampaa roolia alkoi Nestin oma rohkeus muuttua hiljaiseksi kohteliaisuudeksi. Pentu katsoi isoisiä silmiään räpytellen.
"Kiitos", se sanoi, kun Kassu oli nostanut tikarin ylös. "Me kerrotaan äidille sulta kamalasti terveisiä ja kaikkea!" se lupasi ponnekkaasti.

// Hömhöm lopetammeko vaikka seuraaviin viesteihin niin saadaan tämä päätökseen ja pojat riehumaan? :: D //

Post by hitodama on 25 Jan 2013 at 14:43

Sumu taasen ei ollut filosofinen tapaus sitten sen ensimmäiselläkään tavalla, joten häneltä suoraana sanottuna meni vähän ohi mitä Kazbek oikein tarkoitti syvällisillä sanoillaan. Niinpä hän tyytyi vain pudistamaan päätään tälle ja Nestillekin, kun viimeksi mainittu pyysi häntä jälleen tulemaan mukanaan perheensä luokse. Tämä asia oltiin maskikasvoisen mielestä jo käsitelty, eikä hänellä ollut aikomusta muuttaa kantaansa.
"En minä niin niistä terveisistä... Kunhan kerrotte Sarkin, tai siis Kabin, kohtalosta hänelle. En minä muuta toivo", uros puolestaan painotti, kun pennut taisivat viimein päästä jyvälle siitä, että isoisänsä tahtoi tulla jätetyksi yksin. Hyvä niin, sillä yksinäisyys oli ainoa tuttua asia, jota koira enää tuntui kantavan mukanaan.

Tajuten, ettei kuitenkaan tahtonut enää itsekään jäädä makoilemaan tälle rannalle, käänsi Sumu sitten selkänsä pikkuruiselle kaksikolle ja lähti astelemaan hitaasti ja suoraan sanottuna vähän kömpelösti kauemmaksi. Hän ei ollut vieläkään tottunut kulkemaan ilman näköaistia, eikä hän jääräpäisenä eläimenä ehkä ikinä kokonaan tottuisikaan.
"Älkää menkö kuolemaan. Se tekisi äitinne surulliseksi", uros omalaatuisesti hyvästeli, ennen kuin päätään kääntämättä jatkoi matkaansa kohti pohjoista, vailla yhtään minkäänlaista päämäärää.

// Joo, tässähän tämä spontaani perinnöjakopeli näyttäis olevan! ='D Tattis molemmille, ja arvostaisin tosiaan kovasti jos joku pentueesta ottaisi vähän isommaksi kasvettuaan tikarin kantaakseen. Minun puolesta saatte päättää ihan millä metodein haluatte kelle se päätyy, kunhan tikarinkantajan pelaaja lupaisi tehdä parhaansa heivatakseen tikarin taas jollekin muulle sukulaiselle hahmon kuollessa/lähtiessä/tullessa vanhaksi/muuten vain joskus. n__n Voitte myös halutessanne olettaa, että Sumu on kertonut vaikka Kimelle joskus kauan sitten aseen olleen itsensä lisäksi muillakin näiden esi-isillä aikoinaan. //

Post by Majelia on 27 Jan 2013 at 17:18

// Yhy sori Kaamos ohitan sut nyt ku Nessu haluu mennä miittaamaan Taree nii saa sen kyläretken pois alta ennen ku ruohoniitylle mennään : D Lopetusviestit kuitenkin niin toivottavasti ei kamalasti vahinkoa koidu! //

Sumu ei kamalasti innostunut pentujen innostamisesta mikä tietenkin vähän huolestutti Nestiä. Se katseli otsa mutrulla isoisiä kun tämä sanoi, että terveiset eivät niin olleet tärkeitä vaan että veisivät lapset uutiset isoäidin kohtalosta äidille. Nesti nyökkäsi vaitonaisena, ja kun viimein Sumu sanoi omaperäisen moimoin Nesti oli tosi häkeltynyt.
"Ei mennä", se lupasi. Se ei halunnut tehdä äitiä surulliseksi, ei niin millään! "Moi moi isoisi!" se vielä kailotti Sumun perään, ja sitten tämä oli jo menossa. Nesti kääntyi katsomaan Kassua. "Haluutko sä kantaa sen? Äiti varmaan tietää mitä sille pitää tehä", Nesti sanoi ja Kassua puskien kääntyi lähtemään kohti pesää.

// Ja näin kiitoksia kovasti pelistä! <3 Kiymetli eli Kriisi saa päättää kelle puukko menee ainakin minun puolestani : D Ja siirretään eteenpäin sitten! //

Post by mira on 1 Feb 2013 at 20:06

.: Brlrr sori :.

Sumun lähtiessä ja käskiessä pentuja olemasta kuolematta, Kassu luimisti surullisena korviaan. Ei se halunnut kuolla. "Älä säkään" se lisäsi hiljaa, ja kun Sumu lähti, Kassu haukahti heipat ja käänsi katseensa veljeensä.
"Joo voin kantaa" ja Kassu kantoi sen.