Yön Sumu - RPGs

Befalas » Puro » Katso tarkkaan, niin näet

Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Jun 25, 2008, 15:10

// Vain Flam & Kabahatli. Jatkoa havumetsän topicille. //

Hidas ja vaivalloinen oli ollut haavoittuneen matka Befalasin ja Afuelin rajalta lämpöisemmille alueille, joilla ei lumi enää maata peittänyt. Vaan lopultakin häämötti kapea puro Sumun näköpiirissä, jolloin uros ei voinut enää helpottunutta huokaustaan peitellä. Hän oli tosiaan selvinnyt määränpäähänsä, vaikkei se helppoa ollutkaan ollut. Lopultakin hän pääsisi lepäämään.
Eriparisten silmien katse käväisi nopeasti hieman taempana kulkevassa naaraassa, Kabahatlissa. Paljon ei Sumu ollut toiselle matkan aikana puhunut ja uros oli kiitollinen siitä, ettei mustaturkkinen ollut myöskään häntä koettanut väkisin saada juttelemaan. Pelkkä käveleminen, tai oikeastaan nilkuttaminen, kun oli vaatinut ihan tarpeeksi keskittymistä ja ponnistelua.

Lopulta pääsi ruskeaturkkinen koiraeläin aivan kirkasvetisen puron rannalle, jolloin tämä istuutui hitaasti sammaleiselle maaperälle, varoen satuttamasta vahingoittunutta takajalkaansa. Tähän kun oli alkanut ikävästi tunto palata, mikä tarkoitti myös kivun kasvamista. Ja tämän kokoisissa haavoissa kipu olikin melkoinen.
Istuminen ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen mitenkään päin, joten uroksen oli pakko käydä makaamaan. Niin hän olisi alunperinkin tosin tahtonut tehdä, muttei ollut halunnut näyttää nartulle, kuinka lopussa hänen voimansa oikein olivatkaan.
"Kiitos", lausui maskikasvo sitten yksinkertaisesti, katsettaan tummaturkkiin kääntämättä. Olihan toinen sentään jaksanut kulkea hänen vierellään, valmiina auttamaan koska tahansa. Vaan tahtoisiko tämä enää jäädä uroksen seuraan, nyt kun itse matka oli jo takana päin?

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Jul 8, 2008, 1:05

#Kesti. Ollut synttärit ja kirjallisiin luvut ja muut sutinat.#

Turkkilaisneito oli koko ajan kipsuttanut vaisuna maskikasvon perässä. Se tarkkaili vähän väliä eriparisilmillään toisen menoa, ollen valmiina auttamaan tarpeen vaatiessa. Mustaturkki oli kyllä katsellut Sumua myös toisesta syystä; se vaikutti kovin tutulta. Herraa se itse ei ollut kyllä koskaan nähnyt, mutta sen nimi sen sijaan... Yön Sumu. Salaperäinen, kuitenkin jämerä ja silti jotenkin nostalginen nimi.

Sumu kävi makaamaan puron rannalle, ja herasilmä asteli sen viereen. Se laski kuononsa puron solisevan veden äärelle ja joi nauttien, mutta nopeasti. Taivallus oli saanut tuuheturkkisen kovin janoiseksi. Kab kuuli uroksen lyhyen sanan, joka muodosti kuitenkin hymyn naaraan suupielille, kun ne kohotti kuononsa vedestä ja katsoi eriparisilmäistä urosta.
"Älä kiittele. Olen kaiken apuni velkaa sinulle, Yön Sumu."
Se sanoi ja laskeutui istuaalleen uroksen vierelle. Herasilmä kallisti päätään ja katsahti haavoittunutta jalkaa. Se näytti pahalle, ja veisi varmasti aikaa että se parantuisi täysin. Jos se ylipäätään parantuisi täysin.
"Haavasi täytyy hoitaa, herra..."
Toffeekorva sanoi ja katseli levottomana ympärilleen. Se haki katseellaan jotain, mistä voisi olla apua.

Naaraan silmät nauliutuivat kauniiseen valkeaan kukkaan, metsätähteen, joka kasvoi miltei kaksikon vierellä. Siinä samassa ajatusten vyöry lähti liikkumaan naaraan pään sisällä, ja palaset loksahtelivat kohdalleen. Tietysti! Yön Sumu! Sehän oli uros, josta Precier, se valkoinen naaras, oli kertonut. Nopeasti Kabin silmien katse kääntyi kohden Sumua.
"Hei, tiedän sinut...! Precier on puhunut sinusta."
Se sanoi kuin iloiten omasta aivoituksestaan, hetkeksi jo miltei unohtaen uroksen vahingoittuneen jalan.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Jul 8, 2008, 1:30

// Niin, teikäläinenkin on nyt sitten täysi-ikäinen. 8D //

Kabahatlin käydessä juomaan kirkkaan puron antimia kulkeutui Sumun eriparisten silmien katse vaivihkaa naaraaseen, tämän kauniin kiiltävänmustaan turkkiin ja siroon ruumiiseen. Toinen oli nätti, huomasi uros kaiken kipunsakin keskellä ajattelevansa. Vaan nopeasti pyyhkäisi kippurahäntä moiset aatokset mielestään, kääntyen katselemaan edessään virtaavaa vettä. Ei hänen tullut miettiä moisia, ei missään nimessä. Eihän sillä ollut mitään väliä, miltä toinen näytti, sillä uros itse näytti mitä hirveimmältä. Kaiken lisäksi hän oli yltä päältä veressä, niin omassaan kuin nyt jo edesmenneen karhunkin. Pitäisi varmaan hilautua pesemään itseään, jahka voimat hieman palaisivat.
Pian palasi Kab jälleen hoidokkinsa vierelle, kävi istumaan sammaleen ja ruohon peittämälle penkereelle. Naaraan ehdottaessa haavan hoitamista tunsi ruskeaturkki ikävän pistoksen sisimmässään. Miksi kaikki aina päätyivät häntä hoivaamaan? Precier oli paikannut hänen tassunsa halkaisseen lasinsirun jäljet, ja nyt tämä.
"Pesen sen purossa, kun olen vähän levännyt", totesi uros vaisusti, katseen hakeutuessa koiran vasempaan etutassuun. Sen polkuanturaa halkoi syvä arpi, jota maskikasvo oli aina pitänyt jonkinlaisena muistona rakkaimmastaan. Precieristä, jonka suhteen kaikki oli uroksen tekojen takia menetetty.

Mielessä pyörivien ajatusten ja muistojen takia hämmästys oli mitä suurin Kabahatlin yhtäkkiä kivahtaessa tuntevansa uroksen, sekä myös Precierin. Ensin tuntui Sumu jopa säikähtävän, mutta pian toista tuijottamaan kääntynyt katse muuttui uteliaan kysyväksi.
"Precier..?" henkäisi ruskeaturkki käheästi. Samassa hänkin muisti kyseisen valkoturkin maininneen jotakin Kabahatlista! Koko sen illan tapahtumat vain olivat hiukan päässeet tikarikaulaiselta unohtumaan, muistikuvien keskittyessä turmiolliseen seuraavaan aamuun. Kaikki se mukava rupattelu oli muuttunut yhdentekeväksi, kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Vaan nyt koira muisti, ja hämmennys vain kasvoi hänen kasvoillaan.
"Puhu-puhunut mitä?" kysyi uros epävarmana siitä, olisiko oikeastaan tahtonut tietää. Samalla hän käänsi varovasti asentoaan siten, että saattoi paremmin pitää katseensa keskustelukumppanissaan.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Jul 12, 2008, 19:21

Naaras hieman yllättyi uroksen reaktiota ja hetken vain katsoi tätä hölmistynyt ilme kasvoillaan, toiffeiset korvat tarkkaavaisena hörössä. Toinen vaikutti kovin kiinnostuneelta Precieristä ja tämän sanoista. Miksiköhän? Kai he olivat läheisiä ystäviä.
"Niin, Precier. Valkoturkkinen, piikkipantainen. Oikein kaunis ja miellyttäväluonteinen naaras."
Mustaturkki sanoi ja hymyili leppeästi Sumulle. Tiesihän hän, ettei saarella ollut varmaan monia Precier-nimisiä, mutta kuitenkin se hieman kuvaili toista. Herasilmän olisi tehnyt mieli kysyä maskikasvolta, miksi hän oli noin kiinnostunut, tai mistä Precier ja hän tunsivat toisensa, mutta nehän olivat aivan turhia kysymyksiä. Ainakin toistaiseksi.

Naaras istui etujalat tarkoilleen toistensa vieressä, ja kietoi monivärisen häntänsä niiden ympärille. Se kallisti hieman päätään, katsoen tiiviisti, jopa porautuen uroksen silmiin.
"Hän kehui sinua kovin rehelliseksi ja mukavaksi herraksi. Jopa kaikkein mukavimmaksi tällä saarella."
Kabin hymy oli vapiunut kun tämä yritti muistella, mitä kaikkea Precier oli sanonut. Sanansa sanottuaan hymy kuitenkin suli takaisin sen huulille.
"Ei tainnut erehtyä. Oli rohkeaa ja vilpitöntä hyökätä yksin sen pedon kimppuun..."
Naaras sanoi ja laski hieman alakuloiseksi valahtaneen katseensa uroksen haavaan. Jos naaras ei olisi joutunut vaikeuksiin, ei tuolla uroksellakaan olisi mitään hätää.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Jul 16, 2008, 16:03

Epäusko kasvoiltaan loistaen kuunteli Sumu, kuinka Kabahatli kuvaili Precieriä mitä osuvimmin sanoin. Lopulta päätyi uros nyökyttelemään päätään myöntymisen merkiksi siitä, että he todella puhuivat samasta henkilöstä. Niin, kaunis ja mitä kiltein naaras, sitä Precier toden totta oli. Kun asioita muisteli siltä kantilta, käväisi epävarma hymy nopeasti ruskeaturkkisen huulilla, hännän heilahtaessa selän päälle kiertyneenä. Useat kysymykset risteilivät pitkin uroksen mieltä, vaan yhtäkään niistä ei koira saanut lausuttua ulos. Kunhan toljotti mustaturkkista juttukaveriaan hölmön ilahtuneen näköisenä, odottaen toisen jatkavan kertomustaan.

Vaan eivätpä Kabin seuraavat sanat enää niin mukavilta tuntuneetkaan, kuin mitä Sumu olisi toivonut. Hymy valui hitaasti pois siniharmaan maskin peittämiltä kasvoilta, kun uros käänsi katseensa pois naaraasta. Niinpä niin, hän oli tavannut Precierin ennen sitä kohtalokasta tapausta. Voi, kunpa toinen vain olisi tiennyt asioiden nykyisen laidan.
Kabahatlin sitten kehaistessa kippurahäntäisen rohkeutta uroksesta tuntui, kuin hänen sydämensä olisi lävistetty jollakin kylmällä ja terävällä. Miksi kaikki aina uskoivat hänen olevan jotakin muuta, kuin hän oikeasti oli? He tulisivat kuitenkin pettymään, kun totuus lopulta kävisi ilmi. Hän oli mätä, hän oli huono olento.
"Älä", kivahti Sumu hiljaisella mutta terävällä äänellä, puristaen silmänsä kiinni ja laskien päänsä tassujensa päälle.

Hetken hiljaisuuden jälkeen raotti Sumu silmiään varovasti, ja vilkaisi nopeasti kohti sievää naarasta.
"Et tiedä mistä puhut", lausui uros lähes kuiskaten, äänen jumittuessa kurkkuun. Hän ei tahtonut puhua siitä, mutta toisaalta kuitenkin olisi tahtonut toisen tietävän.
"Precier ei... Hän ei...", koetti koira vaivalloisesti sanoa, pystymättä kuitenkaan muotoilemaan lausettaan oikein. Ei hän oikeastaan tiennyt, mitä olisi voinut sanoa. Että Precier ei rakastanut häntä, vaikka Sumu itse rakasti valkoturkkia? Että hän oli käynyt väkivalloin mustamerkin kimppuun?
"Hän oli väärässä, ja niin olet sinäkin", mutisi koiraeläin painaen kuononsa tassujensa väliin, kuin koettaen päästä toiselta piiloon.
"En ole sellainen. En... Hyvä...", henkäisi uros vielä, ennen kuin puristi silmänsä taas kiinni. Muuten kyyneleet olisivat päässeet karkaamaan eriparisten silmien lomasta.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Jul 23, 2008, 23:28

Mustaturkki säikähti silminnähden uroksen kivahdusta. Se vetäisi päätään hämillään taakse päin ja toffeisen ruskeat korvat kääntyivät kohden niskaa. Hölmistyneenä herasilmä katsoi urosta, ollen vaiti. Mitä se oli tehnyt väärin? Turkkilaisneito ei oikein käsittänyt, mistä oli kysymys, mutta ymmärsi kyllä olla tovin hiljempaa. Varovasti, mutta silti tiiviisti se katsoi vierellään olevaa urosta, höristäen hitusen korviaan, kun tämä alkoi taas puhua.

Maskikasvo sanoi ettei Kab tiennyt mistä puhui, sanoi sekä Precierin että herasilmän olevan väärässä. Naaras kurtisti hieman kulmiaan ja katsoi pieni huoli silmissään Sumua. Mitä näiden kahden, Precierin ja Sumun, välillä oli oikein tapahtunut? Ensin uros vaikutti iloiselta kuullessaan tästä yhteisestä tuttavasta, mutta tuntui nyt taas painuvan surun maille.
"Sinä et tiedä mistä puhut."
Naaras sanoi hiljaa, mutta antaen tarkoituksella sanojensa kantautua maskikasvon korviin. Se kävi makaamaan uroksen vierelle ja katsoi tätä pää kohotettuna. Aran naaraan silmissä oli nyt kovin itsepintainen, mutta pehmeä ilme.
"Älä puhu tuollaisia. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta sinä olet juuri sellainen mies josta Precier puhui. Jokainen tekee enemmän tai vähemmän pahoja asioita, mutta vain kultasydäminen tuntee kipua teoistaan."
Kab sanoi, ääni hieman vaieten loppua kohden. Samalla sen katsekin laskeutui kohden maata; muisto isästä tuli kirkkaana mieleen. Isä ei ollut kultasydäminen. Hänen sydämensä muuttui kiveksi ja soraksi äidin kuoltua. Aran tyttösen sydäntä kirpaisivat nämä muistot.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Jul 24, 2008, 17:34

Sumun maatessa yksin oman surunsa keskellä kantautuivat yhtäkkiä varsin yllättävät sanat hänen korviinsa. Mustaturkkinen naaras väitti hänelle vastaan, sanoi uroksen itsensä olevan väärässä. Maskikasvo tunsi itsensä yhtä aikaa hölmistyneeksi ja toisaalta myös hivenen loukatuksi; totta kai hän itse tiesi omat asiansa, eikä voinut olla niiden suhteen väärässä!
Kulmat hivenen kurtussa uros lopulta nostikin päänsä tassuistaan ja suuntasi aavistuksen ärtyneen katseensa Kabahatliin. Mitään ei kippurahäntä kuitenkaan ehtinyt sanoa, ennen kuin naaras kävi makaamaan uroksen vierelle, saaden liki kauhistuneen ilmeen välähtämään koirasuden kasvoilla. Toisen tuleminen niin lähelle sai ruskeaturkkisen ruumiin jäykistymään, vanhojen pelkojen kosketuksesta noustessa taas pintaan. Precier oli ne osaltaan onnistunut aikanaan murtamaan, vaan vanhoista tottumuksista oli erittäin vaikea päästää kokonaan irti.

Kabahatlin kuitenkin jatkaessa puhetta rauhallisella äänellään rentoutui Sumu kuin huomaamattaan, tyytyen hiljaa katselemaan toisen siroja kasvoja ja kuuntelemaan tuon sanoja. Uros ei tiennyt mitä olisi voinut vastata. Saattoivatko toisen sanat olla totta? Ettei hän ollut paha, koska katui tekojaan? Sillä sitä Sumu todella teki, katui koko synkän sydämensä pohjasta. Ja häneen sattui, sattui niin kovasti, että elämä tuntui sietämättömältä.
Kunnes nyt, tummaturkkisen naaraan ansiosta, kaikki tuntui pienen hippusen verran paremmalta. Kuin hänen silmiensä edestä oltaisiin vedetty näkyvyyttä peittävä verho pois.
"O-oikeasti..?" henkäisi maskikasvo painaen korvansa vasten niskaa, naarasta varovasti kulmiensa alta katsoen. Turkkilainen ei vaikuttanut valehtelevan, vaan näytti sen sijaan itsekin jotenkin surumieliseltä. Ehkä hänellekin oli joskus sattunut jotakin pahaa, vaan mitä se olisi saattanut olla, ei osannut Sumu edes arvella. Jostakin syystä uros kuitenkin toivoi, että olisi vielä joskus saanut tietää, voinut helpottaa siten toisen oloa. Kuten naaras nyt yritti helpottaa maskikasvon surua.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Jul 24, 2008, 22:44

Naaraan silmien katse siirtyi takaisin urokseen, ja pieni hymynkare kohosi jälleen tämän suupielille. Neidon kävi kovin tuota urosta sääliksi, toisen elämä ei varmasti ole ollut helppoa. Silti naaras tiesi, että vielä tuo maskikasvo nousisi, elämä hymyilisi sille taas. Niinkuin se oli tehnyt mustaturkillekin.
"Oikeasti."
Se sanoi mitä lempeimmällä äänellä ja hymyili lämpimästi. Hetken se tutki Sumun kasvoja ja silmiä, huomaten yllättäen miten komea toinen oli. Surusilmäinen, herkkä... Se ei ollut huomannutkaan sitä aikaisemmin kaiken tohinan keskellä, mutta nyt kun toista ehti katsoa tarkemmin... naaraan hymy ei voinut olla sulamatta entistä leveämmäksi.

Pian Kab kuitenkin käänsi katseensa pois, kohden solisevaa puroa. Kirjava häntä heilui raukeasti maata vasten, ja naaraan hymy pudottautui kasvoilta. Se todella tiesi, että Sumu oli varmasti mitä mukavin olento maan kamaralla, eikä voinut siksi välttyä ajattelemasta omaa menneisyyttään.
"Minä olen kotoisin Turkista. Se on kaukana täältä."
Herasilmä sanoi hieman yllättäen, siirtämättä katsettaan puron solinasta.
"Äitini kuoli minun takiani, heti synnyttyäni. Isäni mielestä minä olin syyllinen siihen. Jos minua ei olisi, ei äiti olisi kuollut. Hän kyllä katsoi minua aikansa nurkissaan, muttei hän koskaan pitänyt minua lapsenaan, pikemminkin jonain saastaisena tappajana."
Mustaturkin korvat painuivat hieman taaemmas. Muistot tekivät vieläkin kipeää.
"Hän heitti minut lopulta ulos... en varmasti olisi enää tässä, jos eräs vanha herra ei olisi ottanut minua hoiviinsa."
Nyt Kab katsoi hieman syrjäkarein kohden Sumua, haluten samalla tietää kuunteliko toinen edes, vai puhuiko se vain kuuroille korville.
"Isäni sydän oli mätä. Läpeensä mätä. Hänellä oli aikaa ajatella asioita, ottaa minut takaisin... mutta niin ei käynyt. Hän minut nimesikin... Kabahatli, syyllinen."
Naaras sanoi ja tuhahti. Se ei liiemmin pitänyt nimestään sen menneisyyden takia, muttei hennonut esittäytyä muullakaan nimellä; näin se muistaisi aina menneisyytensä ja sen, ettei itse antaisi koskaan oman sydämensä kivettyä.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Jul 25, 2008, 0:37

Naaraan kannustavan ystävällinen sana ja tuo lämmin hymy saivat Sumun tuntemaan jotakin, mitä hän ei ollut uskonut enää koskaan tuntevansa. Se tunne oli hyväksyntä. Kabahatli hyväksyi uroksen sellaisena kuin tämä oli, ja maskikasvo itsekin saattoi sillä hetkellä hyväksyä itse itsensä. Precier oli ollut tätä ennen ainoa, joka oli saanut koirasuden tämän saman tunteen kokemaan, ja siksi se olikin niin merkillistä. Hän oli ollut varma, ettei maailmassa olisi voinut olla ketään toista samanlaista. Yhtä hyväsydämistä olentoa.
Hetken Sumu vain katseli sievää naarasta, vaan lopulta tajutessaan naaraan katselevan takaisin käänsi uros silmänsä hämillään pois. Hento hymy ei kuitenkaan pyyhkiytynyt pois ruskean kasvoilta.

Vaan oikeinpa oli Sumu arvannut, kun oli toisen menneisyyttä hivenen pohtinut. Ilmeisesti Kabahatli tahtoi vieläpä kokemuksensa uroksen kanssa jakaa, eikä kippurahäntäisellä ollut mitään sitä vastaan.
Niinpä hän käänsi katseensa takaisin mustaturkkiin (sillä toinen ei enää katsonut häntä itseään kohti) ja kuunteli. Korvat hörössä ja kulmat tarkkaavaisessa kurtussa, imien joka sanan tehokkaasti itseensä. Välillä hän nyökkäsi pienieleisesti, mutta muutoin pysytteli hiljaa.
Tarinan loputtua oli uroksen ilme muuttunut kovin surulliseksi, vaan yhä hän naarasta katseli eriparisilla silmillään.
"Eikö... Sinulla ole muuta nimeä?" kysyi koiraeläin hiljaa, lähes kuiskaten. Hän ei tahtonut kutsua narttua "syylliseksi". Se olisi tuntunut kovin julmalta.

Hetken hiljaisuuden jälkeen painoi Sumu jälleen päänsä vasten tassujaan ja huokaisi hiljaa. Hänestä tuntui, että hänenkin olisi kerrottava omasta menneisyydestään Kabille. Menneisyydestä, jota uros ei ollut jakanut edes Precierin kanssa.
"Minulla oli pienenä kaksi veljeä ja sisko, sekä äiti. Me matkustimme paljon, en tiennyt miksi. Mutta kai se oli isäni takia", aloitti maskikasvo lapojaan kohauttaen. Katseensa oli muuttunut lasittuneeksi, uroksen palatessa ajatuksissaan takaisin menneeseen.
"Isä kuitenkin löysi meidät. Hän tappoi äidin, siskon ja toisen veljeni. Vain minä ja Kaste jäimme eloon. Äidin hän tappoi... Tällä tikarilla", lausui Sumu ääni väristen ja päätään hieman nostaen, jolloin kaulalla tupessaan roikkuva ase kohosi esiin.
"Sitten hän repi Kasteen korvan ja minä... En kestänyt enää. Otin tikarin, jonka hän oli jättänyt." Jälleen uros huokaisi, kohottaen nyt katseensa kohti taivasta. "Sitten minä tapoin hänet."

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Jul 30, 2008, 23:44

Naaras puisti hieman päätään, ja katsoi jälleen urosta kohden, surumielinen hymy suupielillään.
"Se on nimeni, ja nimenäni pysyy. Sillä on tarkoituksensa. En tahdo tulla samanlaiseksi kuin isäni."
Mustaturkki ei ollut varma ymmärtäisikö Sumu mitä tämä sanoillaan tarkoitti, muttei oikeastaan välittänytkään. Tärkeintä oli että se itse tiesi, miksi edelleen kantoi tuota nimeä. Hetken hiljaisuuden jälkeen naaras höristi hieman korviaan, ja jäi katsomaan yhteen kohtaan maata.
"Tai no... olihan minulla toinen nimi. Tai siis sen oli tarkoitus olla nimeni. Sarki. Se tarkoittaa laulua... isäni mielestä Kabahatli oli minulle kuitenkin sopivampi nimi, niin hän sanoi."
Naaras jäi kovin hiljaisena katselamaan maatilkkua jalkojensa juuressa, jossa muurhainen kuljetti havunneulaa kohti pesäänsä.

Vasta kun Sumu alkoi puhua, Kab käänsi katseensa kohden tätä. Se höristi korviaan ja kuunteli tarkkaan toisen sanoja, saaden samalla tilaisuuden päästä irti omista ajatuksistaan, niistä ikävistä ja kipeistä muistoista. Se kuunteli ja herasilmän kasvot muuttuivat apeasta surulliseksi, huolestuneeksi. Mitä toinen olikaan saanut kokea, naaraan ongelmat tuntuivat niin kovin pieneltä toisen menneisyyteen nähden... kukaan hänen rakkaistaan ei ollut kuollut, paitsi äiti. Mutta äitiään naaras ei ollut ehtinyt tuntea, eikä menetys kenties siksi ollut niin raskas kuin olisi voinut kuvitella.

Sirokasvoisen turkkilaisneidon silmät laajenivat hiukan kuullessaan Sumun viimeisen lauseen. Tappoi? Miten tuon uroksen kaltainen kykeni tappamaan? Mutta oli hänellä syynsä... Kab ei olisi ikinä itse kyennyt moiseen, ei hän osannut puolustaa itseään. Ei ollut ikinä osannutkaan.
"Miten kamalaa..."
Naaras sanoi hiljaa, katsellen urosta. Sumun kaltainen henkilö ei saisi kokea tuollaista. Hänellä pitäisi olla kaunis, hellä puoliso ja paljon pentuja, mitä onnellisin elämä.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Aug 1, 2008, 15:17

Hetken Sumu kuunteli vaitonaisena Kabin sanoja, kunnes uros käänsi katseensa kohti kaulallaan lepäävää tikaria.
"Ymmärrän", vastasi kippurahäntä vinosti itsekseen hymyillen. Hän ymmärsi paremmin, kuin naaras luultavasti osasi arvatakaan. Kantoihan ruskeaturkki asettaan aivan samasta syystä, muistutuksena menneestä. Jottei hänestä tulisi sitä, mikä isänsä oli ollut.
Kaksikolla oli siis sama tavoite, mutta heidän välillään oli yksi suuri ero. Sumu oli epäonnistunut tavoitteessaan. Kerran toisensa jälkeen tikari oli vuodattanut viatonta verta, ja jokaisen kerran jälkeen uros oli vannonut, ettei enää aseeseen koskisi.
Samassa maskikasvo hätkähti. Hänhän oli jälleen käyttänyt tikariaan, eikä ollut edes oikeastaan huomannut asiaa. Mutta... Tällä kertaa hän oli käyttänyt sitä suojellakseen jotakuta. Oli totta, että uros oli käynyt taisteluun itsekkäistä syistä, mutta miksi hän olisi vetänyt aseen esiin, jos todella olisi vain tahtonut saada surmansa? Ei, hän oli todellakin tahtonut suojella pulassa ollutta naarasta.

Kabahatlin jälleen puhuessa kampaili Sumu yhä epäuskoisen tunteensa kanssa. Hän ei ollut koskaan ennen käyttänyt tikaria mihinkään hyvään, eikä ollut oikeastaan edes ajatellut sen olevan mahdollista. Ase oli saastainen ja paha, mutta silti se oli pelastanut kauniin mustaturkin hengen. Ehkä Sumukin, niin huono ja kurja kuin olikin, pystyisi tekemään kaikesta huolimatta jotakin hyvää. Oliko hänen mahdollista... Muuttua?
Vasta kuullessaan Kabin lausuman nimen tuntui uros palaavan takaisin tähän aikaan ja paikkaan.
"Sarki", lausui maskikasvo kokeilevasti, jolloin leveä hymy nousi hänen huulilleen. Sarki oli parempi nimi. Vaikka naaras tahtoisikin pitää vanhan nimensä, ei uros tahtonut kutsua häntä sillä nimellä. Hän tulisi kutsumaan naarasta Sarkiksi, mikäli toinen sen vain sallisi.

Omasta menneisyydestään puhuminen oli Sumulle melkoisen vaikeaa, mutta ääneen lausuttuna asiat tuntuivat kuitenkin saavan aivan uudenlaisen näkökulman. Vaikka tappaminen oli aina kamala asia, se todellakin oli vain menneisyyttä, johon ei enää voinut vaikuttaa. Ei uros saanut tekojaan takaisin, eikä kenties halunnutkaan. Jos joku tikarin uhreista oli ansainnut kuolla, se oli nimenomaan Danos, hänen isänsä.
"Kai se on", totesi uros yhä taivasta katsellen. "Mutta ei sille enää mitään voi", hän jatkoi, kääntyen sitten kohti Kabahatlia. Huulillaan kareili surumielinen hymy uroksen tuntiessa ensi kertaa elonsa aikana, ettei menneellä ehkä ollutkaan niin väliä. Ja se tunne oli yksin omaan naaraan ansiota. Sumu olisi kovasti tahtonut kiittää toista, sanoa hänelle jotakin kaunista, mutta ei uros osannut. Niinpä hän vain katseli toista eriparisilla silmillään niin lempeästi, kuin kivisydämiseksi itseään luullut uros vain osasi.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Aug 10, 2008, 22:06

Turkkilaisneito nyökkäsi hieman Sumun sanoille. Menneisyys oli menneisyyttä, eikä sitä voinut enää muuttaa, vaikka olisi tahtonutkin. Naaras puhahti hiljaa, vilkaisten ruohonkorsia vaaleiden jalkojensa juuressa. Pieni hymy kohosi sirolle kuonolle.
"Mennyt tekee kyllä kipeää... mutta ajattele ruohonkorsiakin; kerta toisensa jälkeen ne tallataan maahan, ne nuutuvat ja halla koettelee niitä, mutta aina ne virkoavat, kohoavat ja elävät jälleen. Ihailen niiden sisua."
Herasilmäinen tuijotteli maata hetken lempeä hymy kasvoillaan, kunnes hätkähtäen kohotti katseensa urokseen. Kasvoilla oli nyt hyvin hämmentynyt ilme.
"Oi, taas minä höpisen omiani."
Mustaturkki sanoi ja olisi varmasti punastunut, mikäli olisi voinut. Mahtoihan se kuullostaa hölmöltä toisen korviin; neitonen ihaili ruohonkorsia.

Kab koetti hakea nolostuneelle katseellensa kohdetta, mutta sitä ei tuntunut löytyvän mistään. Viattomasti hymyillen, toffeiset korvat hieman sivuille taipuneina naaras katsoi urosta kulmiensa alta. Jospa tämä ei saisin hölmöläisen leimaa otsaansa.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Aug 10, 2008, 23:22

Korvat hörössä Sumu kuunteli Kabahatlin, tai Sarkin, kauniita sanoja. Uros ei voinut ymmärtää, kuinka jonkun oli mahdollista puhua niin hienosti, saada sanat tulemaan kauniina virtana suustaan. Käyttää vertauskuvia, jonkalaisista kippurahäntä saattoi vain haaveilla. Hän ei ollut puhuja, ei ollut koskaan ollut. Sanat eivät totelleet häntä, vaan kuulostivat karuilta ja töksähteleviltä.
Naaraan puhuessa laski maskikasvo jälleen päänsä etutassujensa päälle, pitäen katseensa kuitenkin toisessa. Oli hassua, kuinka turkkilaisen läsnäolo tuntui vain hetken tuntemisen jälkeen niin rauhoittavalta ja luonnolliselta. Kuin toisen olisi kuulunut olla siinä. Kuin hän olisi ollut siinä aina.

"Ei, sinä puhut kauniisti", torjui Sumu Kabin vähättelyt sanojaan kohtaan, pienen hymyn välkkyessä tikarikaulaisen huulilla.
"Ja olet oikeassakin", hän jatkoi. Eipä uros voinut väittää ruohoa koskaan noin syvällisesti ajatelleensa, mutta ei toinen väärässäkään ollut. Ei kai ihailun kohteen tarvinnut olla mitään ihmeellistä, joten miksei tavallinen ruoho olisi kelvannut esikuvaksi siinä missä mikä tahansa muukin?

Samassa Sumun leuat kuitenkin aukesivat leveään haukotukseen, jota ruskeaturkin oli mahdoton pidätellä. Hän ei ollut nukkunut pitkiin aikoihin kunnolla, eikä verenhukka ainakaan jaksamista lisännyt.
"Minä... Voisin nyt levätä hetken", totesi koirasusi selkänsä päälle kiertynyttä häntäänsä heilauttaen.
"Puhdistetaan haavat sitten vähän myöhemmin." Hetken katselivat eripariset silmät vielä naarasta, kunnes painuivat hitaasti kiinni. Uros oli todellakin levon tarpeessa.
Ennen uneen vaipumista Sumu kuitenkin muisti vielä jotakin ja raotti silmiään, ilme hieman vakavoituneena.
"Ethän, tuota... Lähde mihinkään?" tiedusteli ruskeaturkki vaisusti ja hieman sanojaan häveten. Hän ei tahtonut toisen menevän, hän ei tahtonut enää jäädä yksin. Silti tuntui kuitenkin jotenkin nololta suoraan pyytää toista jäämään.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Sept 8, 2008, 21:34

Vieno hymy kohosi naaraan suupielille kuullessaan Sumun sanat. Toinen ei pitänyt mustaturkkia hölmönä, sanoi tämän olevan itseasiassa oikeassa. Se tuntui naaraasta todella hyvälle, ja tyytyväisyys myös loisti sen kasvoilta.
"Kiitos. Ei minulle olekaan ennen noin sanottu."
Minua ei ole ennen ymmärretty, naaras lähinnä tarkoitti. Useimmat urokset, joiden seurassa se oli ollut, olivat olleet kovin pinnallisia ja jäyhiä. Tämä maskikasvo vaikutti niin erilaiselta. Mustaturkki ei osannut pukea ajatuksiaan sanoiksi.

Pian uros sanoi haluavansa levätä, ja sulki silmänsäkin. Ymmärsihän tuon. Naaras katsahti syrjäkarein uroksen vahingoittunutta jalkaa. Se tosiaan olisi hoidettava, ettei se vaurioituisi lopullisesti. Herasilmän katse siirtyi takaisin Sumun kasvoihin vasta, kun kuuli toisen vaisun äänen. Turkkilaisneito ei voinut olla heilauttamatta häntäänsä ja ulottamatta hymyään yhä korkeammalle poskipäille; uros tahtoi naaraan jäävän.
"En lähde, lupaan sen."
Kab lähes kuiskasi, ja painoi päänsä etujalkojensa väliin, vasten maata. Naaras ei tiennyt miksi, mutta Sumun pyyntö tuntui todella hyvälle, unenomaiselle jopa. Silmänsä sulkien naaras vajosi kevyeeseen uneen uroksen läheisyyteen.

#Köyhää, päähän ei nyt mahdu muuta kuin autonomiat ja ranskan vallankumoukset sun muut. :'> Onneksi kohta ohi tämä hoppu ja aherrus.#

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Sept 14, 2008, 18:45

// Onneksi tosiaan pian pääset siitäkin urakasta. Mahtaa vapaus maittaa sitten. =3 //

Silmät puoliummessa Sumu kuuli Kabahatlin sanat, jotka saivat väsyneen uroksen suupielet kaartumaan hennosti ylöspäin. Toinen lupasi pysyä hänen vierellään, olla karkaamatta pois.
"Kiitos, todella", huokaisi uros helpottuneena ja painoi eriväriset silmänsä kiinni. Kaikki kipu tuntui huuhtoutuvan pois, kun uni otti nopeasti vallan kippurahäntäisen mielestä, suoden kauan kaivatun levon ruskeaturkille.

// Pieni aikahyppy nyt hops. //

Parin tunnin ajan nukkui Sumu sikeästi, unia näkemättä ja kertaakaan liikahtamatta. Hän oli ollut niin kovin väsynyt jo ennen loukkaantumistaankin, joten kunnon unet olivat olleet enemmän kuin tarpeen.
Lopulta jalan kipu alkoi kuitenkin tuntua suurempana kuin unentarve, joten vaimeasti ynähtäen raotti uros silmiään. Jalkaan sattui todella paljon, huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin. Kivusta irvistäen kääntyi maskikasvo katsomaan haavojaan, mutta huomasi pian vierellään makaavan mustaturkin. Naaras tosiaan oli pysynyt hänen vierellään, ja näytti olevan itsekin unessa. Toinen oli nukkuvana niin kovin suloinen, ettei Sumu voinut olla tuntematta pientä halua käpertyä toisen vierelle ja painaa päänsä toisen kaulaa vasten.
Moinen ei tosin tullut missään nimessä kysymykseenkään, joten vastahakoisesti irrotti uros katseensa tummaturkista ja käänsi kuononsa kohti syviä haavojaan. Ne näyttivät yhtä pahoilta, kuin tuntuivatkin ja kaipasivat pikaista hoitoa. Ainoa, mitä ruskea niille osasi kuitenkaan tehdä, oli puhdistaminen.

Niinpä nousi Sumu hiljaa seisomaan, varoen herättämästä Kabahatlia. Kolmea jalkaa käytellen konkkasi uros puron äärelle ja asteli varovasti sen matalaan ja viileään veteen. Samassa uros kuitenkin muisti erään toisenkin asian, joka kaipasi puhdistamista. Hänen tikarinsa.
Hitaasti veti ruskeaturkki terän esiin tupestaan, pysähtyen sitten hetkeksi katselemaan kuivuneen veren peittämää asettaan. Toivottavasti terä ei ollut pahoin kärsinyt, kun se tällä tavoin oltiin tungettu likaisena takaisin koteloonsa.
Huolellisesti upotti uros tikarin koko teräosan virtaavaan veteen, pidellen tiukasti kiinni sen kahvasta. Nopeasti liuotti vesi veren irti aseen pinnasta, kiiltelevän metallin päästessä jälleen esille.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Sept 17, 2008, 21:09

Mustaturkkinen naaras heräsi veden pehmeään loiskeeseen, joka syntyi Sumun kahlatessa veteen. Varovasti turkkilaisneito raotti silmiään ja kohotti hyvin unisen näköisenä päätään. Hetken aikaa sillä meni tajuta mikä aika ja paikka oli, ja pian se hoksasi uroksen vedessä. Pieni hymy kohosi suupielille, kun se katseli toisen miekanpuhdistus operaatiota. Herasilmä katseli toista oikeastaan hieman kulmainsa alta; sillä oli olo kuin pikkutytöllä. Sumu olin niin turvallisen oloinen, ja niin komeakin. Toffeiset korvat heilahtivat tyytyväisyyttään.

Pian Kab kohottautui ja askelsi vedenrajaan niin, että sen etujalat vajosivat veden alle säärtä myöten. Mitään se ei sanonut urokselle, hymysi vain mitä lempeimmin. Varoen se laski kuononsa, ja joi. Kirkas vesi maistui niin kovin hyvälle. Piti vain katsoa ettei uroksen tikarista liuennut veri päässyt leviämään veden sileää pintaa pitkin naaraan juomapaikalle.
Niin, veri. Pian Kab muisti taas uroksen haavat ja keskeytti juontinsa, siirtäen katseensa toisen jalkaan, joka tosin nyt oli vedessä.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Sept 18, 2008, 2:12

Sumun huljutellessa tikariaan viileässä vedessä kuuli hän pian, kuinka Kabahatli nousi ylös paikaltaan puron vierestä. Päätään ei uros kohottanut, mutta siirsi eriparisten silmiensä katseen kohti tummaturkkia. Teräasetta pitelevät suupielet kaartuivat varovaiseen hymyyn, selän päällä makaavan hännän heilahtaessa laiskasti.
Itsekin vaiti pysytellen ruskeaturkki seurasi, kuinka naaras kahlasi puroon juomaan. Samassa uroskin tajusi olevansa varsin janoinen, jolloin koiran katse kääntyi tarkastamaan tikarin tilannetta. Terä vaikutti varsin puhtaalta ja tyytyväisenä konkkasi kippurahäntä puron rannalle, johon hän varoen laski aseensa kuivumaan. Niin tehtyään kääntyi maskikasvo takaisin kohti virran keskustaa ja nilkutti turkkilaisneidon vierelle, laskien sitten kuononsa veteen lipoakseen niinikään kirkasta vettä suuhunsa.

Vaikkei kaksikko lausunut sanaakaan, vallitsi heidän välillään kuitenkin erikoinen, lämmin tunnelma. Se tuntui Sumusta mukavalta, mutta silti jollakin tavalla myös pelottavalta. Hän ei ollut varma miten siihen olisi tullut suhtautua, mitä se hänelle merkitsi. Saati tunsiko Kabahatli lainkaan samoin.
Saatuaan janonsa sammutettua nosti uros kuononsa pois vedestä ja ravisteli päätään nopeasti puolelta toiselle. Hänestä tuntui, että hänen olisi jo tullut rikkoa hiljaisuuden muuri, vaan ei koira löytänyt oikeita sanoja. Hieman vaikeana hän vilkaisikin kohti tummaturkkia, ennen kuin askelsi jälleen hieman syvempään veteen. Haavat oli pakko puhdistaa, sitä ei jalan tienoilta säteilevä kipu antanut uroksen hetkeksikään unohtaa.

Varoen laskeutui Sumu hieman köyryyn, puoliksi istuvaan asentoon, jolloin vesi pääsi pyyhkimään uroksen takareittä. Kylmän nesteen koskettaessa tuoreita haavoja sihahti ruskeaturkki kivusta, kasvojensa vääntyessä rumaan irveeseen. Hassua, kuinka pelkkä vesi saattoikin kirvellä niin kovin paljon.
Kovin kauan ei kippurahäntä puhdistusoperaatiota sietänyt, vaan hänen oli pakko kohottautua takaisin seisomaan. Aavistuksen huolestuneen näköisenä kääntyi maskikasvo jälleen katsomaan haavojaan, jotka erottuivat hyvin tuuhean turkin seasta. Kuivunut veri ei ollut peseytynyt kokonaan pois, mutta uudestaan ei uros kuitenkaan tahtonut jalkaansa veteen upottaa. Lapojaan kohauttaen katsahti uros jälleen kohti tummaturkkia; tämä sai kai kelvata tältä erää.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Sept 24, 2008, 22:07

Naaras hymysi hiljaa uroksen saapuessa sen vierelle. Tosiaan, kaksikon välillä oli oma rauhallisuutensa, herkkyytensä. Se tuntui naaraastakin kovin hyvälle. Juodessaan se katsahti urosta silmiin kulmiensa alta, pieni lämmin hymy kareillen suupielillä. Uros näytti hieman vaivaantuneelta, ehkä kahden välisestä hiljaisuudesta johtuen. Herasilmää se ei haitannut, hiljaisuus oli kaunista, ja jännitti usein tilanteita, joista naaras nautti. Hiljaisuuden vallitessa sattui aina jotain hellää, varovaista, kuin salattua.

Niin, hellää. Mustaturkki lakkasi juomasta ja sen kasvot synkkenivät hetkellisesti. Olihan joku ollut hänelle hellä, hylännyt sitten. Ja joku toinenkin, kenties kolmaskin. Aina sama lopputulos. Hiljaa hymähtäen naaras siirsi taas vakavoituneet silmänsä Sumuun, joka olikin hävinnyt tämän läheltä, syvemmälle veteen. Ankean ilmeen yli pyyhkiytyi huoli ja avuttomuus. Olisiko naaras voinut tehdä jotain ruskeaturkkisen hyväksi? Toisen pestessä kipeän näköistä haavaansa naaras siirteli painoaan jalalta toiselle.
"Voinko auttaa sinua mitenkään?"
Se ehti kysyä ennenkuin uros oli lopettanut puhdistamisen.

#lyhyttä. piirtelen samalla Sumua tässä. 8)#

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 23:46

// Oi. =D Itsekin Sumun pitkästä aikaa tänään luonnostelin. Aika sattumaa. //

Kabahatlin tarjotessa jälleen apuaan joutui Sumu vetämään hivenen pahoittelevan ilmeen siniharmaan maskin peittämille kasvoilleen. Tuntui kovin mukavalta, että toinen näin hänestä huolehti, muttei uros keksinyt mitään keinoa, jolla tämä olisi enää voinut olla avuksi.
"Olet auttanut jo niin paljon", kiitteli ruskeaturkki jälleen kerran. Luultavasti ei koira olisi jaksanut edes raahata itseään purolle saakka, ellei tummaturkki olisi kulkenut hänen vierellään.
"Luulen, ettei näille tämän enempää voi tehdä", totesi uros kääntäen eriparisten silmiensä katseen jälleen kohti jalkansa haavoja.
"Paranevat itsestään ajan kanssa", tokaisi uros vielä toisen kasvoilta loistavaa avuttomuuden tunnetta helpottaakseen. Tosiasiassa koira ei ollut niinkään varma jalan paranemisesta, mutta sitä ei naaraan tarvinnut tietää.

Pian muuttui Sumun ilme kuitenkin pahoittelevasta varsin mietteliääksi, korvien noustessa tarkkaavaisina pään päälle. Arvioivasti vilkuili ruskea turkkilaista samalla pohtien, miten toiselle asiansa sanoisi.
"Kab, Sarki..." aloitteli uros hieman takellellen.
"Olen todella kiitollinen kaikesta. Olet ollut niin... Kiltti." Hento hymy kapusi uroksen kasvoille tämän heilauttaessa lyhyesti häntäänsä. Hän todella tarkoitti mitä sanoi.
"Minun pitää kuitenkin käydä selvittämässä muutamia asioita. Tahdon saattaa asiat päätökseen, ettei niitä tarvitsisi enää murehtia." Sen Sumu oli päättänyt tikariaan pestessään, ennen kuin oli huomannut toisen olevan hereillä. Hänen pitäisi ainakin pyytää anteeksi Precieriltä, kenties haudata Dragekin, mikäli hän vain suden ruumiin vielä löytäisi. Solmia auki jääneet langanpäät yhteen.

Hitaasti otti Sumu muutaman ontuvan askeleen kohti Kabahatlia, samalla tätä lempeästi katsoen. Tuntui kurjalta yrittää jättää naaraalle hyvästit, mutta tämä oli uroksen mielestä pakko tehdä. Hän tahtoi päästä eroon menneisyytensä painolastista, lopullisesti.
"Mutta sen jälkeen..." Päätään kallistaen pysähtyi ruskeaturkki toisen eteen. "...Tahdon etsiä sinut taas." Enää ei pystynyt uros katsomaan kohti turkkilaista, vaan käänsi katseensa veden peittämiin tassuihinsa.
"Koska minä..." 'Pidän sinusta', olisi lause jatkunut, mutta puhe muuttui onnettomaksi pihinäksi koiran suussa. Ei hän tällaisia osannut sanoa! Eikä hän edes tiennyt vielä missä mielessä toisesta piti, kunhan vain tahtoi olla naaraan seurassa. Se tuntui oikealta ja hyvältä, turvalliselta.

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Sept 25, 2008, 21:08

Helpottunut hymy levisi naaraan siroille kasvoille. Kai hän sitten oli auttanut toista tarpeeksi asti, vaikka naaras oisi voinut kyllä vielä tehdä jotain. Ainakin koittaa tehdä. Toinen myös sanoi haavojen paranevan, ja toivottavasti niin myös oli. Ne näyttivät kyllä melko pahalle. Naaras antoi katseensa liukua haavoihin, pysähtyen siihen, miettien. Se ei voinut olla miettimättä sitä tosiasiaa, että nuo haavat olivat naaraan syytä; Sumu oli pelastanut Kabin hengen. Siitä mustaturkki olisi ikuisesti kiitollinen.

Herasilmä havahtui uroksen sanoihin, kuullessaan nimensä... myös sen toisen. Laajentuneet silmät siirtyivät uroksen silmiin, laajentuneena ja hämmenystä täynnä. Kukaan ei ollut kutsunut häntä Sarkiksi, paitsi isä silloin kun oli kertonut hänen Kabahatli-nimensä alkuperän. Eikä Kab rassu tiennyt nytkään mitä ajatella; toisaalta tuon nimen kuuleminen tuntui niin hyvältä, niin ihanalta; toisaalta se herätteli kipeitä muistoja unestaan. Ajatukset näistä asioista haihtuivat, kun Sumu sanoi lähtevänsä, ja tilalle tuli pieni hätäännys. Voi ei, ei Sumu saanut mennä! Naaras halusi olla vielä toisen seurassa. Turkkilaisneito kuitenkin hymysi urokselle, nyökkäsi pienesti.
"Ymmärrän."
Se sanoi hiljaa, ja hymy leveni nyt aidoksi, kun toinen sanoi tahtovansa etsiä naaraan. Siitä Kab ilostui, heilautti häntäänsäkin. Voi kuinka uros olikaan vastustamattoman suloinen, kun lauseen sanominen tuntui kovin vaikealta.
"Minäkin tahdon etsiä sinut, koska... pidän sinusta, saat minut voimaan hyvin."
Kab sanoi ja katsoi urosta eriparisilmät säkenöiden. Lause kuulosti hyvin kaverilliselta, mutta naaras tunsi sisimmässään, että tarkoitti sillä jotain paljon syvempää.

#aika sotkua teksitä.#

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by hitodama on Sept 25, 2008, 23:51

Onneksi Kabahatli otti Sumun lähtöaikeen näennäisen hyvin vastaan. Uros ei olisi lainkaan tiennyt mitä olisi tehnyt, jos toinen olisi näyttänyt surustuvan tiedosta kovin. Hän oli erittäin huono lohduttamaan ketään ja tuntui sellaisissa tilanteissa menettävän vähäisenkin puhekykynsä kokonaan.
Hitaasti kippurahäntä nyökkäsi turkkilaiselle tämän sanoessa ymmärtävänsä urosta. Niin, juuri siitä syystä ruskea tummaturkista pitikin. Naaras ymmärsi häntä, tuntui tunteneen hänet huomattavasti vain yhtä iltapäivää pidempään.

Vaan Kabin lausuessa ilmaan sanat, jotka Sumukin olisi toiselle tahtonut sanoa, ei voinut uros olla peittelemättä hämmennystään. Hetken maskikasvo näytti hyvinkin vaikealta, mutta sai lopulta pakotettua katseensa kohti naaraan siropiirteisiä kasvoja. Kuin huomaamatta kipusi hymy koiran huulille, hännän heilahdellessa pienesti selän päällä.
"Lupaan olla, tuota... Parempi, kun seuraavan kerran tapaamme", lausui vedessä seisova uros lähes kuiskaten. 'Ehjempi' olisi voinut olla ehkä oikeampi ilmaisu, mutta eivät niin kuvaavat sanat koiraeläimen mielessä virranneet.
Hetken näytti Sumu jälleen varsin vaivautuneelta, mutta päätti pian jättää turhan murehtimisen kerrankin sivuun ja tehdä niin, kuin oikealta tuntui. Niinpä astahti uros lähemmäs turkkilaista ja painoi itsensä toista vasten hellään halaukseen.
"Tiedätkö täältä kaakossa päin olevan kauniin hiekkarannan? Tavataan siellä kuukauden kuluttua." Kuukausi oli pitkä aika, mutta vähintään sen verran aikaa koira uskoi tarvitsevansa Precierin löytämiseksi. Valkomusta kun saattoi olla aivan missä tahansa.

Hitaasti irrottautui Sumu Kabahatlin läheisyydestä ja katsoi tätä vielä kerran naaraan eriparisiin silmiin. Uros hymyili, näyttäen joltakin aivan muulta, kuin vasta muutamaa tuntia aikaisemmin. Oli erikoista, kuinka kaikki saattoi muuttua niin lyhyessä ajassa parempaan suuntaan.
Sitten askelsi ruskeaturkki pahasti ontuen puron rannalle, noukkien tikarin suuhunsa ja sujauttaen sen takaisin tuppeensa. Toki kippurahäntä kääntyi vielä kohti naarasta, samalla vastahakoisesti kohti metsää astellen.
"Hei sitten", hyvästeli uros tummaturkin hymyssä suin, mutta pieni huoli kuitenkin sydämessään. Toivottavasti kaikki menisi hyvin ja he todella tapaisivat vielä toisensa.

Pian katosi Yön Sumu Befalasin tummien havupuiden varjoon. Jälleen pystyi uros kuitenkin nauttimaan ympäristönsä kauneudesta aivan uusin silmin, samaan aikaan intoa tehtäväänsä kohtaan tuntien. Hän aloittaisi puhtaalta pöydältä, ja tällä kertaa hän tekisi vain ja ainoastaan oikeita valintoja.

// Nonnih, vastapa puoli vuotta nämä pari peliä kestivätkin. ='D Mutta mukavaa silti oli, kiitosta vaan. Laitetaan kaksikko tapailemaan taas jonkin ajan kuluttua. n__n //

Re: Katso tarkkaan, niin näet
Post by cheetah on Oct 7, 2008, 18:40

Naaras puisti päätään hymyten. Sumu lupasi olla parempi ensikerralla, kuin mitä nyt oli. Hän oli jo nyt Kabin mielestä mitä parhain. Niin aito ja luotettava, toisen seurassa oli kovin turvallinen olo ja oli harmi, että tämä lähtisi. Herasilmä katseli tarkkaavaisena urosta, ja yllättyi tuntiessaan toisen vasten itseään. Sitä Kab ei kuitenkaan paheksunut, ei suinkaan, vaan puski päätään vasten toisen kaulaa, näin hyvästinsä hetkeksi jättäen.
"Hiekkaranta? Tiedän paikan. Lupaan olla siellä silloin."
Mustaturkki sanoi, irrottamatta katsettaan uroksesta kun tämä vetäytyi pois halauksesta.

Hymy ei kuollut naaraas kasvoilta, ei mihinkään niiltä kadonnut kun Yön Sumu jätti hyvästinsä, hiljaa varjoihin kadoten.
"Näkemiin, tapaamme pian."
Toffeekorva sanoi maskikasvon jälkeen, heilauttaen hieman häntäänsä. Pian oli väärä sana, kuukausi tosiaan oli pitkä aika, mutta Kab jaksaisi odottaa. Ja hän myös olisi paikalla sovittuna aikana, vuoren varmasti. Sumun tavoin naaras kääntyi, vilkaisi vielä kerran taakseen ja katosi hiljaa puron rannasta näkymättömiin.

#:'D ensi kerralla vähemmän jumitusta itseltäni. Kiitos sinullekin pelistä, oli mukavata. ^^#