Yön Sumu - RPGs

Djala » Hiekkaranta » Rakkaus on pesti hulluuteen

Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by cheetah on May 7, 2009, 15:25

#hitodama kera Yön Sumun#

Meri kohisi hiljaisena harmaapilvisen taivaan alla. Lokkien kirkumista ei kuulunut kuin ajoittain ja melko vaimeana. Ne olivat tainneet mennä syvemmälle ulapalle kalastamaan. Laineet kantoivat pehmeään hiekkarantaan syvänteiden aarteita, aina vanhoista tavaroista simpukoihin. Isosaksinon rapu ponnisteli tiensä auki meren kohinasta ja lähti kipittämään tikkumaisilla jaloillaan eteenpäin, polkien hiekkaa allensa. Johonkin punakuorisella ravulla taisi olla kiire, sillä se lähestulkoon törmäsi tummaturkkisen koiran vaaleaan jalkaan. Nopeasti se kuitenkin väisti ja pinkoi pakoon, jottei tulisi syödyksi.

Tummaturkki, johon rapu oli miltei törmännyt, oli turkkilaissyntyinen Kabahtli. Se oli istunut rannalla koko päivän, tutkaillen merta. suuret, toffeiset korvat olivat taipuneet kevyesti taaksepäin, ja sirojen kasvojen kannattama kuono oli vaakasuorassa, hievahtamatta. Eripariset silmät tarkkailivat merta, joskin sumean udun läpi. Naarasta väsytti. Hiljainen merenranta ja veden liplatus ja lainehdinta sai olon kovin raukeaksi ja rennoksi. Valkojalkainen veti syvään henkeä, antaen raikkaan meri-ilman kiertää keuhkoissaan, ja puhalsi sen sitten ulos, kuulostaen siltä kuin olisi huokaissut raskaasti.

Kab oli tullut tänne jo aamuvarhaisella, sillä se odotti jotakuta. Se joku oli ruskeaturkkinen, tikaria kantava uros. Yön Sumu. Nimi sai pienen hymynkareen kipuamaan herasilmän suupielille. Oli jo aikaa kun he olivat viimeksi tavanneet, mutta he olivat sopineet että tapaisivat tässä. Juuri tänään. Nyt tarvitsi vain odottaa.

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by hitodama on May 8, 2009, 11:17

// Jee halleluja! ='D //

Harmaa päivä oli juuri omiaan tukemaan sitä synkkä tunnelmaa, joka tuntui suorastaan huokuvan erään rannalla kulkevan elikon koko olemuksesta. Ympärilleen vilkuilematta ja oikeastaan mitään itsensä ulkopuolisia asioita noteeraamatta astui Yön Sumu askeleen toisensa jälkeen viileällä hiekalla, ontuen huomaamattaan toista takajalkaansa. Kyseistä jalkaa halkovat viillot olivat jo arpeutuneet, mutta kipu ei ollut kadonnut mihinkään, tuskin tulisi koskaan katoamaankaan. Tällä hetkellä uros tosin oli jo turtunut moisen tunteeseen, olihan hän kävellyt yhtä matkaa Afuelin vuorilta tänne saakka. Hän oli väsynyt, mutta ei jaksanut välittää. Sisimpäänsä jäytävä ahdistus tuntui olevan ainoa, mitä tikarinkantaja enää pystyi käsittämään.

Mutta vaikka kuinka oli Sumu onnistunut hukuttamaan itsensä omiin murheisiinsa, olivat hänen tekemänsä lupaukset onnistuneet pitämään hänet joten kuten järjissään. Hän oli luvannut tapaavansa Kabahatlin, Sarkin, tällä rannalla. Myöhemmin hänen tulisi vielä etsiä tassuihinsa Kain-niminen uros, jolle kertoa Sumua itseäänkin piinaavasta suru-uutisesta. Mutta sen jälkeen... Sitä uros ei tohtinut edes ajatella. Nyt hänellä oli sentään päämäärä, mutta sitten hänellä ei olisi enää mitään tarkoitusta elämässään. Saattoi vain arvailla, mihin sellainen tyhjyyden tunne tulisi johtaman, kun asiat olivat jo nyt näinkin huonolla tolalla.

Havaitessaan lopulta kaukana edessään merenrannassa istuvan hahmon, pysähtyi Sumu viimein seisomaan hiljaiselle hiekka-aavikolle. Alas painunut päänsä ei juuri asentoaan muuttanut, mutta itkusta punertuneiden silmien katse suuntautui kohti tuota tummaa hahmoa. Uros ei ollut uskoa näkemäänsä; naaras oli todellakin saapunut paikalle. Toinen ei ollut hylännyt tikarinkantajaa oman onnensa nojaan.
Kykenemättä harkitsemaan tekojaan sen tarkemmin syöksyi ruskeaturkkinen koiraeläin juoksuun.
"Sarki!" uros huudahti kesken matkan, äänensä särähtäessä ilmoille yhtenä surun ja ilon, helpotuksen ja ahdistuksen sekasotkuna. Juuri nyt hän ei tahtonut mitään niin paljon, kuin painaa tummaturkkisen naaraan itseään vasten lämpimän halauksen muodossa. Hän tahtoi saada toisen lähelleen, olla tämän seurana - uros ei kestänyt ajatusta, että olisi jäänyt jälleen yksin.

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by cheetah on May 8, 2009, 11:36

Kabin silmät olivat puoliummessa, kun se kuunteli hiljaista rantaa. Se ei huomannut kaukaa lähestyvää hahmoa, kunnes kuuli jotain. Joku huusi. Ja naaras tunnisti sekä nimen, jota huudettiin, että huutajan äänen. Väsymys hävisi naaraasta, kuin tuuli olisi pyyhkäissyt sen mukanaan avomerelle. Mustaturkki ponkaisi jaloilleen, ilme kirkastuneena ja tuuhea häntä loivalla kaarella iloisesti heiluen.
"Sumu!"
Naaras huudahti iloissaan, lähtien juoksemaan pitkillä, hoikilla säärillään urosta vastaan. Tuuhea turkki hulmusi ja hiekka pöllähteli herasilmän juostessa. Vauhti hiljeni vasta, kun kaksikko tavoitti toisensa. Kab loikkasi kohden Sumua, tarkoituksenaan kaataa tämä alleen.
"Sinä tulit!"
Se naurahti, häntä edelleen riemukkaasti viuhtoen.

#Höh mikä lyhytmössö. : D olenpa huono.#

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by hitodama on May 9, 2009, 12:34

Sumu juoksi kuin viimeistä päivää, mutta tuntui edelleen jopa kiristävän tahtiaan Kabahatlin lähtiessä tulemaan häntä vastaan. Jokainen rantaan osuva askel pöläytti ilmaan hieman edellistä enemmän hiekkaa, uroksen toivoessa jokaisen askeleen vievän häntä hieman edellistä nopeammin naaraan luokse. Hän hädin tuskin kuuli toisen huutavan nimeään, sillä veri kohisi varsin tehokkaasti korvissa huiman vauhdin ansiosta.
Eikä aikaakaan, kun kaksikko sai toisensa yhytettyä, maskikasvon tosin tajutessa vasta viime hetkellä lopettaa järjetön sprinttinsä ajoissa. Kippurahäntäinen pysähtyi vaivoin aivan turkkilaisen eteen, mutta kas vain, saikin toisen toimesta kaatua välittömästi vasten santaa. Uros ei vastustellut, mutta koetti kuitenkin etutassuillaan kaapata toisen mukaansa. Painaa toisen vasten hengästyneesti kohoilevaa rintaansa.
"Ja sinä odotit", Sumu sai puuskutukseltaan vastattua. Hän pani merkille, kuinka onnelliselta Kab näyttikään. Uros itse ei vielä saanut hymyä vedettyä tuskaan tottuneille kasvoilleen, mutta ainakin luimuun painuneet korvansa nousivat niskasta takaisin päälaelle. Voitto se oli sekin.
"Sinä odotit", kippurahäntä toisti huokaisten, kuin ei olisi kyennyt uskomaan koko asiaa. Se tuntui vain liian hyvältä ollakseen totta.

Ja kuten tiedämme, ei Sumu ollut koskaan ollut äärimmäisen tunnepuuskan yllättäessä mitenkään järin kykeneväinen kontrolloimaan sanojaan saati tekojaan. Nytkin hän oli aivan liian kiihdyksissä miettimään mitään puolta sekuntia pidempään, minkä ansiosta uros kurottautui nopeasti Kabia kohden. Hetken mielijohteesta koetti ruskea nuolaista toista pikaisesti, mutta kuitenkin hellästi tämän kermanväriselle poskelle.

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by cheetah on May 9, 2009, 13:51

Kabin kasvoilla paistoi voitonriemuisa ilme, kun tämä sai selätettyä ruskeaturkkisen vasten pehmeää hiekkaa. Toinen oli kuitenkin nopea, ja sai napattua herasilmän mukaansa. Kab melkein mätkähti uroksen päälle, mutta sai maasta tukea etujaloilleen, joiden varaan se jäi kykkimään, hyvin matalana ja lähellä tikarin kantajaa. Häntä oli kaartunut kevyesti, melko korkealle selän ylle, ja se jatkoi iloisaa viuhtomistaan. Hengitys oli tiheää spurtin vuoksi, mutta se ei haitannut naarasta lainkaan. Ei nyt, kun spurtin aiheuttaja oli ollut Sumu.
Maskikasvoisen puhuessa naaraan hännän heilunta rauhoittui hieman, ja kasvoille suli lämmin hymy. Suuret korvat olivat taipuneet eteenpäin.
"Totta kai odotin. Minä lupasin."
Mustaturkki sanoi sanoi ja hymähti hyväntuulisesti. Höpsö Sumu. Kab oli olisi mistään hinnasta jättänyt tulematta. Kunpa Sumu olisi vain tiennyt, miten se olikaan odottanut tätä päivää. Joka aamu herätessään se oli muistanut, että hetki oli taas lähempänä.

Siinä he olivat. Hiljaisella rannalla, aivan kaksin. Vaikka rannalla olisi muita ollutkin, ei Kab olisi näitä todennäköisesti edes noteerannut. Ruskeaturkkinen uros vei herasilmän kaiken huomion. Varsinkin nyt, kun se huomasi ettei toinen ollut hymyillyt kertaakaan. Se sai hymyn hieman putoamaan naaraankin kasvoilta. Kab oli jo aukaisemassa suunsa kysyäkseen, miksi Sumu näytti niin murheitten heikentämältä, mutta uros ehti sulkea eleellään turkkilaisneitosen suun. Kab tunsi nuolaisun poskellaan, ja jäi hetkeksi hölmistyneenä tuijottamaan urosta, joka makasi naaraan alla. Pitkään tuo hölmistys ei kuitenkaan mustaturkkista vaivannut, vaan entistä iloisempi ja lämpimämpi hymy kipusi sen kuonolle. Sanaakaan se ei sanonut, vaan koetti hempeästi koskettaa kuonollaan uroksen tummaa kuonoa.

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by hitodama on May 14, 2009, 0:36

Vaikkei Sumun mieleen tällä hetkellä kovin montaa järjellistä ajatusta mahtunutkaan, sai Kabin hölmistynyt ilme uroksen sydämen jättämään pari lyöntiä välistä. Maskikasvo tajusi suukkonsa olleen mitä typerin teko ja hän katui sitä välittömästi, mutta tehtyä ei tunnetusti saatu tekemättömäksi. Huulensa aukesivat muodostaakseen jotakin anteeksipyynnön kaltaisia sanoja, mutta minkään sortin ääntä ei niiden välistä ehtinyt kuulua. Samassa naaraan ilme nimittäin näytti sulavan takaisin sievään hymyynsä, mikä sai suunnattoman helpotuksen tunteen kulkemaan nopeasti ruskeaturkin lävitse. Voisiko olla, ettei hän ollutkaan tällä kertaa onnistunut möhlimään vielä ihan kaikkea?

Kabahatlin painaessa nenänsä Sumun kuonoa vasten nojautui uroskin niin, että kaksi tummaa kuononpäätä olivat lopulta toisiaan vasten. Hitaasti uros huokaisi ja painoi eriväriset silmänsä umpeen, antaen viimein hymyn kohota omillekin suupielilleen.
"Kuule..." maskikasvoinen kuiskasi hiljaa, "minulla on vielä yksi juttu hoidettavanani. Lupasin etsiä Precierin veljen Kainin jostakin. Ei sillä ole kiire, mutta tahtoisin hoitaa sen mahdollisimman pian pois alta." Sumu ei halunnut enää hetkeäkään pitkittää kesken jättämiään asioita, antaa niiden jatkuvasti muistuttaa itsestään jossakin mielensä perukoilla. Hän tahtoi olla vapaa tekemään mitä halusi - sillä hän oli juuri ymmärtänyt, mitä se mahtoi olla.
"Sen jälkeen kuitenkin... En tahtoisi olla enää yksin. Tahdon olla sinun kanssasi, Sarki." Sanat tulivat ulos hitaina ja niiden lausuminen tuotti urokselle huomattavia vaikeuksia, mutta silti ne tuntuivat oikeilta.
"Aina." Viimeisen sanan aikana tikarinkantaja avasi jälleen silmänsä, suunnaten katseensa kohti naaraan kasvoja. Toisen eriparisia silmiä; samanlaisia, kuin uroksella itsellään.

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by cheetah on Jul 23, 2009, 15:47

Mustaturkkisen tuuhea häntä heilahteli hiljakseen naaraan selän yläpuolella, silkkaa tyytyväisyyttään. Kabista tuntui, kuin hän ei olisi ollut tässä. Kuin hän olisi katsellut tapahtumaa kauempaa. Läheisyydentunne ruskeaturkin kanssa oli niin huumaava, pökerryttävä. Tätä pientä hetkeä herasilmä tuskin koskaan unohtaisi. Oli niin hyvä ja helppo olla, kaikki pienet mieltä vaivaavat asiat olivat painuneet unholaan ja ilo värisytteli naarasta.

Uros alkoi puhua. Kab kuunteli tarkkaan, samalla irrottautuen uroksesta ja kierähtäen tämän sivulle, kyljelleen lämpimälle hiekalle. Sumu puhui Precieristä ja lupauksestaan. Tummaturkki muisti kyllä vitivalkoisen, kauniin koiraeläimen, joka oli alun alkaen puhunut Sumusta. Miellyttävä tuttavuus. Raukkaparka vain ei tiennyt, että Precier oli kuollut ja Sumun oli tarkoitus viedä tästä viesti Precierin veljelle.
Hymyssä suin Kab kuunteli komeaa maskikasvoa, mutta kasvot vakavoituivat pian. Naaras ei ollut uskoa korviaan; Sumu tahtoi olla tummaturkin kanssa, aina. Sanat häkellyttivät turkkilaisneitoa niin, että se ei hetkeen osannut sanoa tai tehdä muuta kuin aukoa suutaan, yrittäen keksiä jotain sanottavaa. Herasilmäisen katse kääntyi kohden Sumun kasvoja. Ajatukset myllersivät ristiin rastiin, ja naaras tunsi kuinka sen sydän suli uroksen silmien poltteessa. Voimakas ihastus tätä ruskeaturkkia kohtaan tuntui hetkessä kohonneen roihuavaksi rakkaudeksi.
"M-minä... minäkin haluan olla sinun kanssasi, Sumu."
Se sanoi ja nojautui lähemmäksi urosta.
"Nyt ja aina."
Se sanoi ja näykkäisi hellästi toisen poskea. Kab oli aivan varma että sen sydän pamahtaisi, jos tämä onnentulva ei pian rauhoittuisi.
"Tahdon jakaa elämäni kanssasi, Sumu."
Kab sanoi, siirtäen taas katseensa uroksen eriparisiin silmiin. Vaikka Kab olikin aina ollut herkkä ihastumaan, ei se ollut rakastunut näin nopeasti; kukaan ei koskaan ollut sanonut sille mitään tällaista. Hetkessä Sumusta oli tullut Kabahatlin sydämen valittu, se ainoa.

#Nyt loppuu jumiminen. Tai siis, elokuun alkupuoliskolle asti voi olla hidasta, mutta sitten loppuu muuttohössäkät ynnä muut. Vähän ruosteessa on kirjoitus, mutta josko se siitä.#

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by hitodama on Jul 23, 2009, 16:50

// Ihana kuulla. =D Minullakin kyllä Sumulla pelittäminen on taatusti aika tönkköä nyt, en ole sillä nääs tässä välillä mtn muitakaan pelejä pelaillut.
Mitäs sanot muuten, otettaisiinko me tässä samaan aikaan vaikka nyt toinen peli, jossa Sumu sitä Kainia lyhyesti tapailisi? Saisi senkin sitten hoidettua. => //

Sumun sydän hakkasi yhä kuin viimeistä päivää - vaikka enää syynä ei tainnutkaan olla rannalla säntäileminen, silkka jännitys vain. Ruskean hieman jo rauhoittunut hengityskin tuntui taas tyystin salpautuvan Kabahatlin ilmeen vaihtuessa huomattavasti totisempaan suuntaan. Tummaturkin sitten pyörähtäessä maskikasvoisen vierelle uros tunsikin olevansa jälleen kerran kuin kuumilla hiilillä; hänen sisimpäänsä tunkeutui raivoisana jäytävä pelko siitä, että hän olisi mennyt sittenkin liian pitkälle. Eihän se vielä mitään todistanut, ettei naaras ollut pienestä suukosta pahastunut, ei ei...
Kurjat ajatukset ja erilaiset itsesyytökset jylläsivät ruskeaturkkisen päässä, saaden hänet lähes vaikeroimaan ääneen. Selvästi vaivaantuneena hän koetti kuitenkin pitää kurtistuneiden kulmiensa alla odottavasti tuikkivien silmiensä katseen turkkilaisneidossa. Aika tuntui pysähtyvän hänen vartoessaan toisen vastausta, jonka hän niin kovin olisi tahtonut kuulla, mutta jota hän pelkäsi kuolemaakin enemmän.

Lopulta Kabahatli sai sanansa sanotuksi, ja vaikka ne olivat kaikkea sitä, mitä Sumu oli hädin tuskin uskaltanut kuvitellakaan, eivät ne tuntuneet juuri miltään verrattuna naaraan kosketukseen. Toisen painautuessa yhä lähemmäksi maskikasvoista ja näykkäistessä hellästi hänen poskeaan tuntui uroksen mieli sumentuvan tyystin. Kuumat väreet kulkivat pitkin hänen kasvojaan, mistä ne nopeasti levisivät myös muualle vartaloon. Vatsassa tuntunut paino muuttui leijaleiviksi perhosiksi, jotka kannustivat tikarinkantajan painamaan kuononsa vasten tummaturkkisen naaraan kaulaa.
Rakkaudeksi olisi joku voinut moista tunteiden sekamelskaa väittää, mutta Sumu ei sellaisesta tiennyt. Hän tajusi vain, että tahtoi Kabahatlin lähelleen: lähemmäs, kuin ketään muuta oli koskaan tahtonut.
"Suututa vaikka kuinka monta karhua tahansa, mutta minä lupaan olla pelastamassa sinua. Vaikka se vaatisi mitä", uros kuiskaili hengittäessään väristen toisen pehmeän turkin tuoksua sisäänsä.
"Teen ihan mitä tahansa, jotta olet onnellinen... Kanssani."

// Mmh, pitäisikö muuten pyytää jotakuta siirtämään tätä tuonne K-18 -puolelle, jos nämä ryhtyvät vielä jotain pentuasioihin viittaavaa puuhailemaan? ; D //

// EDIT. Tai noh, kaiketi lienisi viisainta lykätä noita pentujuttuja ja kakkospelejä sun muita, kunnes sinulla on enemmän aikaa pelailuun. Nämä voisi vaikka jättää tähän rannalle nukkumaan ja lopetella peliä, jottei sinun turhaan tarvitsisi murehtia kiireidesi takia vähälle jäävää pelausta? =) //

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by cheetah on Oct 26, 2009, 20:57

Kab painautui tiukasti ruskeaturkkista vasten. Onnea säihkyvä hymy ei tuntunut millään laantuvan, ja kasvot tuntuivat jo aivan turtuneille tästä hymyilistä. Sisällä kohisi ja naaras olisi halunnut kuuluttaa hyvän olonsa ja onnensa koko maailmalle. Koska se viimeksi oli tuntenut olonsa näin hyväksi? Ei kai koskaan. Sumun sanat Kabille olivat kuin kaivattuja sadepisaroita erämaan hiekkaan, tuntui että ne saivat mustaturkkisen elämään enemmän kuin koskaan.
"Kuinka sinä olet siinä, Sumu? Miten voi olla mahdollista, että teit minusta hetkessä maailman onnellisimman naaraan?"
Herasilmä painoi poskensa hiekkaa vasten, ja katseli yhä vain hymyten maskikasvoista urosta vierellään.

Kabi alkoi tunte olonsa väsyneeksi. Se ei tiennyt mistä se johtui, ehkä tästä onnen ja turvan tunteesta. Se haukotteli raukeasti ja heilautti tuuheaa häntäänsä hietikolla, jättäen siihen viuhkamaisen kuvion. Eriparisilmät painautuivat puoliksi kiinni, kovin uneliaan näköisenä.
"Ethän... katoa minnekään.. jos levähdän hieman?"
Kab sanoi katkonaisesti, ollen jo matkalla unien maille. Unisille kasvoille kiiri pieni hymy, kun se muisteli Sumun sanoneen itselleen joskus suunnilleen samalla tavalla. Ja minnekään naaras ei ollut mennyt. Pian mustaturkki jo nukahti, tuhisten hiljaa uroksen ruskeaa turkkia vasten. Sen oli nyt niin hyvä olla.

Re: Rakkaus on pesti hulluuteen
Post by hitodama on Nov 2, 2009, 2:48

Siinä missä Kabahatli painautui tiiviimmin vasten Sumua, koetti uros vetää toista etutassuillaan yhäkin lähemmäs itseään. Naaraan ruumiin lämpö vain tuntui niin äärettömän hyvältä, sen vaikuttaessa yltävän jopa maskikasvon aikoja sitten jäätyneeseen sisimpään saakka. Kerrankin Sumu ei tuntenut olevansa tyystin yksin tässä julmassa maailmassa.
"En tiedä", hän vastasi hymyillen ja sanojensa jälkeen raukeasti huokaisten.
"Mutta olen... Iloinen, että niin on." Iloinen-sanan lausuminen oli uroksesta jotenkin hitusen hassua, minkä saattoi tosin laittaa sen piikkiin, ettei kyseisen sanan käyttämiselle ollut hänen elämässään ollut kovinkaan monta tilaisuutta.

Kaikki jännitys ja tunteiden sekamelska oli saanut Sumunkin varsin voipuneeksi, eikä hän laittanut ollenkaan vastaan Kabin ehdotellessa jotakin lepäämiseen viittaavaa.
"En tietenkään. En katoa", kippurahäntäinen lupasi ja muisti itsekin, kuinka oli joskus aiemmin lausunut turkkilaisneidolle jotakin hyvin samankaltaista. Ehkä heitä molempia vetikin puoleensa juuri se, kuinka samanlaisia he sisimmiltään olivat: kumpikaan ei tainnut oikein osata uskoa, että omalle kohdalle joskus sattuisi jotakin tällaista.

Kabahatlin alkaessa tuhista hiljalleen untaan painoi Sumu jälleen kuononsa vasten toisen turkkia, uroksen hymyillessä hiljaa itsekseen. Kukaan ei voisi koskaan pyyhkiä Precieriä pois hänen sydämestään, mutta ehkäpä Kab, Sarki, voisi auttaa häntä muuttamaan valkoturkin jättämän surun onnelliseksi muistoksi. Mennyttä kun ei kukaan saanut takaisin - ja vaikka olisi saanutkin, ei Sumu olisi ehkä edes halunnut. Sen sijaan taisi olla aika katsoa eteenpäin, kohti uutta elämää.
Niine ajatuksineen painoi tikarinkantaja silmänsä kiinni, jääden uinumaan rakkaansa vierelle.

// Kiitosta suloisesta pelistä! n___n //