Yön Sumu - RPGs

Afuel » Tasanko » Kameralla kuva

Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 19, 2007, 16:18

[[ hitodama Sumun kanssa :D]]


Tumma uros oli päätynyt jälleen Afuelin lumisille seuduille.
' Hemmetti... Minun ei pitäisi edes olla täällä! muitten alueilla vain kuljeskelen.' Arpinaama tuhahti mielessään. Eipä uroksella ollut yhtä hyvä päivä kuin Suellenin kanssa. Huonolla päällä susi oli koska tuuli tuiskutti yhä enemmän ja enemmän lunta niskaan. Eikä Kaizer pitänyt tipan vertaa kylmästä lumesta kun sitä oli saatu jo tarpeeksi.

' Mistäköhän täältä pääsee pois?' Uros mietti. tuskin koko saari olisi lumen jä rännän peitossa. Hanki oli paksumpaa ja syvempää kuin joella. Ja kaiken aikaa se paksuni paksumistaan. Mutta susi yritti parhaansa päästä eteenpäin.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 20, 2007, 22:48

// Jai me here now! //

Lunta tuiskutti todellakin kovin sankasti, mutta ruskeaturkkinen koiranpuolikas ei jaksanut välittää moisesta. Eläimen turkki oli nimittäin tarpeeksi paksu pitämään ilkeän viiman loitolla. Uros vain makasi hangessa omiin mietteisiinsä syventyneenä, katsellen siteen peittämää etujalkaansa. Haava oli parantunut jo aikoja sitten, mutta kippurahäntä ei millään raaskinut ottaa käärettä pois. Se oli nääs eräänlainen muisto itse siteen laittajasta, naaraasta, jota ei Yön Sumu tulisi koskaan saamaan omakseen. Joka kerran, kun maskinaamainen asiaa ajatteli, alkoivat kyyneleet kohota tuon erivärisiin silmiin. Precier, voi Precier...

Hiljaisesti niiskaisten kohotti koira katseensa käpälästään. Kostuneet silmät laajenivat yllätyksestä, kun olento sai näköpiiriinsä toisen kulkijan. Jopa sankan tuiskeen läpi Sumu huomasi, ettei tulija ollut järin ystävällisen näköinen arpineen kaikkineen. Toinen ei ollut ilmeisesti vielä ruskeaturkkia huomannut, joten Sumu painui äkkiä matalaksi hankeen. Ei uros toista pelännyt, ainakaan paljon. Hän vain ei oikein kaivannut juuri nyt juttuseuraa surkeutensa keskelle.
'Voi, mene ohi... Mene ohi...'
Tosin mustaturkki näytti olevan tulossa suoraan kohti, mutta ainahan sitä voi toivoa.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 21, 2007, 14:43

Kaizer tallusteli lumen keskellä yhä eteenpäin vihaisen oloinen ilme kasvoillaan. Uros vihasi lunta kuin kissa vettä. Katsellessaan hieman ympäristöään, susi näki vain lunta. Taivas oli tummansininen eikä pilviä saati sitten aurinkoa näkynyt taivaalla. Vain pari kuihtunutta pensasta vierekkäin. Mutta sitten arpinaaman näkökulmaan osui koira, pitkäturkkinen koira. Uros näytti olevan. Arpinaama pysähtyi äkkinäisesti nähdessään toisen.

"Hei sinä! Tiedätkö miten täältä pääsee pois?" Kaizer kysäisi toiselta ärtyneesti. Kunpa tuo toinen koira tietäisi miten täältä päästä... Tuuli tuiversi ja veti uroksen turkkia. Lunta pyrytti kamalana sateena. Monet eivät näkisi kunnolla eteensä.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 21, 2007, 19:48

Kuten arvata saattoi, ei toinen mennyt ohi. Siten ei ollut enää mitään järkeä piileskellä, joten hiukan korviaan luimistellen nousi Sumu istumaan. Se ei katsonut tulijaa silmiin, vaan antoi katseensa harhailla jossain varpaidensa tietämissä. Saapuneessa uroksessa kun oli jotakin vastenmielistä, mikä sai kippurahännän kääntämään katseensa pois. Kenties sen tekivät arvet, kenties ilkeän näköinen ase.
Sitten toinen kysyi ärähtäen poispääsyä lumisesta maisemasta. Äänensävy sai ruskeaturkin näyttämään entistä nyreämmältä.
"Hnnh.",
Sumu vain örisikin vastaukseksi. Ärtyisä persoonat tiesivät aina hankaluuksia, joten Sumu katsoi parhaaksi olla vastaamatta mitään sen selvempää.
'Heitä tuo kirves päähäsi niin johan pääset nopeasti pois koko elämästä.',
ajatteli kyyryssä istuva koira mielensä sisässä. Ulos päin aatteet näkyivät lähinnä happamana ilmeenä, kuin maskikasvo olisi niellyt sitruunan. Tuuli pörrötti koiran turkkia saaden sen lainehtimaan vallattomasti. Parhaassa tapauksessa Yö voisi kykkiä paikoillaan vaikka koko päivän, ilmeenkään värähtämättä. Ainakaan kylmä ei paksuturkkista eläintä liikkeelle saisi.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 21, 2007, 20:49

"Kröhöm... Niin, tiedätkö sinä mistä täältä pääsee pois?"
Kaizer kohotti ääntään. Urosta ärsytti juuri ne, jotka eivät vastaisi kysymykseen. Aina piti nyrpistellä. Mutta jos toinen ei kuullutkaan, se olisi aivan toinen juttu. Arpinaama käveli vaivalloisesti eteenpäin kohti Sumua toivoen, että tämä kertoisi tien pois. Uros ei ollut tottunut liikkumaan lumisessa ympäristössä... Matka taisi ollakkin suden ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun matkusteli lumisessa ympäristössä. Tuuli kävi yhä kovemmaksi ja kovemmaksi leikitellen Kaizerin miltein kokonaan mustalla turkilla.

' Tästä ei taida tulla mitään... Mitä jos koira onkin kuuro? Tai jotain...' Susi odotti vastausta toiselta urokselta. Pahaksi onneksi arpinaama ei ollut kovinkaan kärsivällinen. Etenkin jos kyse olisi kylmästä. Urosta alkoi raivostuttaa moinen käytös. Toisiahan pitäisi kunnioittaa, eikä ajatella vain itseään. Mutta omalle luonteelleen ei voi yhtään mitään. Lumihiutaleet nipistelivät suden poskia ilkeästi. Ja niitä tuli vielä aika tiheään tahtiin.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 22, 2007, 11:44

// Lall, koulussa on kiva roolia~ //

Kaizer alkoi lähestyä kyyristelevää Sumua, joka piti tilanteesta koko ajan vähemmän. Toinen oli niin kovin uhkaava mustine turkkeineen ja aseistuksineen. Toinenhan kävisi vaikka itse Paholaisesta! Yö nosti takapäänsä ylös lumihangesta ollen täten siis myöskin seisovassa asennossa. Kippurahäntä piti päänsä alhaalla ja korvansa luimussa samalla, kun lähti hiipivin askelin peruuttamaan kauemmas vieraasta. Vieras uros lähestyi yhä, eikä Sumu tahtonut joutua liian lähelle pelottavaa ilmestystä. Ellei olisi ollut niin kovin kylmä, olisivat hikipisarat alkaneet kihota maskinaaman kasvoille.

"Mrrah..."
Edelleenkään ei saanut Kaizer vastausta kysymykseensä. Jälleen koira vain örähti jotain epämääräistä samalla vilkaisten Kaizerin kasvoja. Sumu ei voinut mitään sille, että huulensa vääntyivät pieneen irvistykseen, niin kuvottavalta musta ruskeaturkin mielestä näytti. Kasvot olivat revityt ja niitä halkoivat inhat arvet. Sumu jatkoi perääntymistä sitä mukaan, kun toinen sitä lumipyryn seasta lähestyi. Koiran silmät olivat puoliummessa, jotteivat lumihiutaleet niihin osuisi ja turkkia päällysti jo valkea kerros. Vähän väliä kävivät eriväriset silmät vilkaisemassa Kaizeria, joka vaikutti suunnattoman suurelta keskikokoiseen sekarotuiseen verrattuna.

Lumipyry sankkeni entisestään, ja eteensä alkoi todellakin olla hankala nähdä. Ilmakin oli viiltävän kylmää, sen henhgittäminen suorastaan sattui keuhkoihin. Kamala sää kamalalla kohtaamisella.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 22, 2007, 15:45

[[ 8D]]


Kazeria alkoi raivostuttaa koiran käytös. Toinen vain ärisi ja möyrysi... 'Pian olisi aika antaa opetus tuolle koiralle, ellei sitten vastaa ja pian.' Sumun murina antoi sudelle innostusta ajatukseensa. Pian olisi viimeisen varoituksen aika, ja kippurahännän viimeinen tilaisuus vastata. Mutta taistelu olisi vaikeaa, jos tuuli vielä yltyisi... Olihan Kaizer melko vanha susi, ja ei kovin ketteräkään ollut enää.
"Haulatko sinä tosiaan haastaa riitaa?! Et taida olla järjissäsi!" Mutta Kaizer ei antaisi yhtään armoa. Kun melko julma oli.

Ympärillä ei näkynyt muuta kuin lunta joka katosi pimeyteen. Pian olisi vielä synkempää. Lumihiutaleet pistelivät ja pistelivät, mutta mitään ei olisi ollutkaan tehtävissä. Lumipyry oli kova ja susi tuskin näki enää kippurahäntäistä koiraa. Aivan kuin toinen liikkuisi itsestään. Kaizer silti yritti raivata lunta tieltään jotta pysyisi uroksen kannoilla.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 25, 2007, 16:09

Sumu jatkoi perääntymistään hangessa samalla, kun matala murina alkoi kummuta ruskeaturkin kurkusta. Murina oli hiljaista ja tasaista, kieli enemmänkin epävarmuudesta kuin vihamielisyydestä. Mutta mistäpä Kaizer sitä voisi tietää? Jostain syystä tilanne suorastaan kauhistutti koiraa, eikä se voinut luontaiselle varoitusäänelle mitään. Pakokauhu kun alkoi ottaa hitaasti mutta varmasti tilaa eläimen sisimmästä.

Peruuttaessan pani Yö merkille, että musta susi alkoi selvästikin hiiltyä kun ei ollut saanut vastaustaan.
"Eeee...",
yritti ruskea vastata epätoivoisesti. Vaikka sankka pyrytys estikin parhaan näkyvyyden, tavoittivat Sumun silmät kuitenkin suden hurjistuneen katseen. Tuo katse sai uroksen sydämen hakkaamaan entistä tiheämpään tahtiin.
'Eii-i...'
Mieleen nousivat muistikuvat menneestä, eikä Sumu enää kestänyt enempää. Se pyörähti paikoillaan ja lähti juoksemaan kauemmas mustasta olenosta niin lujaa kuin hangessa pääsi. Askellus oli vaivalloista ja silmiin osui lumihiutaleita, mutta juuri nyt ei tikarikaulainen tahtonut muuta kuin päästä kauas pelottavasta ilmestyksestä.

Jossain toisessa tilanteessa olisi Sumu varmasti käyttäytynyt toisin, mutta jokin Kaizerissa oli saanut sen suunniltaan. Kenties se johtui jo valmiiksi masentuneesta mielialasta, jossa uros oli valmis uskomaan jokaisen vastaantulijan murhaajaksi. Tiedä häntä, mutta tällä hetkellä Sumu oli todellakin varma, ettei musta susi tahtoisi mitään niin paljon kuin saada ruskeaturkin hengiltä.

// Voit hyökkäyttää herrasi ihan vapaasti nyt Sumustimen kimppuun. ^^ //

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 25, 2007, 18:53

[[ Ookkei...]]

Kaizer alkoi raivostua toisen käyttäyymiselle. Koira vain murisi. Selvä merkki siitä, että haluaisi tapella. Mutta sitten kippurahäntä yritti sanoa jotain. Mutta susi ei enää kaivannut selityksiä.
"Liian myöhään, poju!"
Selvästikin pystykorva pelkäsi arpinaamaa niin paljon, että oli kauhusta kankeana. Mutta uros yllättyi kun toinen äkkinäisesti lähti karkuun. Selvästi koira ei voinut sietää Kaizerin hurjaa ulkomuotoa. Mustan suden mielestä asia oli hyvä, sillä melkein kaikki pelkäisivät arpinaamaa. Mutta eivät välttämättä kaikki. Ne sitten olisikin ongelma.

Kaizer hymähti hiljaa itsekseen. Hukan suu vääntyi ilkeään virnistykseen. Sen mielessä kävi vain yksi sana:
'Hyvä...'
Sitä ei meinannut edes huomata kun uros ponkaisi äkillisesti takajaloillaan juoksuun. Vauhti oli kuin nuolella. Suden tavoitteena oli hyökätä oudosti käyttäytyvän koiran kimppuun. Pitkä ulvahdus kaikui Afuelin pimeällä tasangolla.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 25, 2007, 23:48

Jokainen askel tiiviissä hangessa oli raskas, melkein liian raskas. Tuntui kuin ei olisi päässyt lainkaan etenemään, kuin lumi ei olisi päästänyt kulkijaa otteestaan. Sumu ei katsonut taakseen eikä kiivaalta hengitykseltään kuullut, kuinka hurjistunut Kaizer lähti ajamaan sitä takaa. Silti uros pinkoi minkä jaloistaan pääsi tappavassa lumimyrskyssä. Tuuli vinkui korvissa ja piiskasi vasten kasvoja lumikiteillään, jotka tuntuivat pieniltä ja teräviltä neuloilta. Tuulen ja oman huohotuksensa takaa kuuli kippurahäntä kuitenkin ulvahduksen, joka tuntui saavan veren jäätymään niille sijoilleen. Silmät pakokauhusta suurina käänsi koira katseensa taakseen vain huomatakseen, kuinka tuo musta, helvetillinen olento liisi pitkin lumikenttää suu ammollaan kohti pakenevaa koiraa.

Säikähdyksensä takia sekosi pystykorva askelissaan pahemman kerran, jolloin lumi sai pitävämmän otteen siniharmaista jaloista. Koira kompastui ja kaatui kyljelleen hankeen nopeasti ulvahtaen. Valkoinen aine peitti näkökentän kokonaan, koko eläin tuntui itse asiassa kadonneen aineen sisuksiin. Sumu ei nähnyt missä hyökkäävä susi oli, eikä oikeastaan edes missä hän itse oli. Hänen kurkkuaan poltti, eikä henki tahtonut kulkea. Ainoa järkevä ajatus oli toive siitä, ettei raivokas eläin heti huomaisi, minne kippurahäntä oli kadonnut. Mutta voisiko moinen toive toteutua? Siihen ei Sumu uskaltanut luottaa.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 26, 2007, 18:58

Kaizer saavutti pientä koiraa, joka epätoivoisesti yritti tarpoa hangessa. Ei sudenkaan ollut helppoa pysyä toisen koiran perässä... Mutta uroksen onneksi, tuo vikkelä kompastui ja lensi kyljelleen. Pian pieni koira erottui valkeasta hangesta. Suden oli helppo iskeä kivuliaasti kippurahäntään, joka ei päässyt liikkumaan. Kiitos paksun hangen. Kaizer hidasti juoksunsa rauhalliseksi kävelyksi. Pari metriä käveltyään, tämä olikin jo Sumuraukan vieressä.

"Vai niin... Jos aiot juosta pakoon, juokse, äläkä kompastele..." Musta susi ivasi pystykorvalle. Sen mielestä toinen oli tunari. Vaikka ei edes ollut. Kaizerin mielikuvat olivat yleensä vääränlaisia.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 26, 2007, 19:17

Hiljaa, lähes hengittämättä makasi Sumu hangessa pitäen silmänsä puoliummessa. Hetken verran vain tuuli ulvoi korvissa ja uros ehti jo toivoa, että susi olisi jatkanut matkaansa. Samalla mieleen tulvahti eräänlainen pettymys. Pettymys siitä, että kippurahäntä oli paennut kuin vaivainen penikka ja toisaalta myös siitä, ettei musta ollut tullut ja tappanut häntä siihen paikkaan. Mitä väliä millään oikeastaan oli, ehti ruskeaturkkia ajatella, ennen kuin saikin taas Kaizerin näköpiiriinsä. Susi oli vain hidastanut käyntiään, mutta lähestyi yhä vääjäämättä. Hidas eteneminen sai tilanteen näyttämään siltä, kuin mustaturkki olisi yllättäen alkanut aineellistua tyhjästä lumisateen keskelle. Kuin demoni konsanaan.

Hetken taisteli Sumu ristiriitaisten tuntemustensa kanssa; paetakko, kuten vaisto käski, vai jäädä tähän ja antaa kaiken loppua kertarysäyksellä. Viimeinen vaihtoehto houkutteli niin paljon, ettei kippurahäntä noussut paikoiltaan, vaikka ruumis vapisikin pelosta kookkaan suden astuessa ivaten uroon vierelle. Hiljaisena suuntasi koira eriväriset silmänsä riivityille kasvoille, odottaen tuomiotaan. Kaizerin hyökätessä ei tehnyt mieleltään nujerrettu Sumu elettäkään väistääkseen, vaan antoi terävien hampaiden painautua kaulalleen. Kipu poltti ja sai maskinaaman huutamaan tuskaansa. Yllättäen kuoleminen ei tuntunutkaan niin hyvältä vaihtoehdolta.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 27, 2007, 16:29

Kaizer puri yhä kovempaa Sumun kaulaan. Mitä kovempaa arpinaama puri, sitä syvemmälle sen hampaat ulottui. Kippurahäntäinen koira ei hevillä pääsisi irti suden otteesta. Mutta pureminen ei ollut kaikista hauskin tapa tappaa... Siksi Kaizer nostikin Sumua ylemmäs, jotta ei laahaisi pystykorvaa maassa. Nostettuaan koiraa tarpeeksi, uros kääntyi juuri siihen suuntaan mistä oli tullut ja lähti juoksemaan. Susi hymähti mielessään, arpinaama ei ollut taistellut pitkään aikaan, siksi uroksella oli niin hauskaa. Kun Kaizer oli saanut hyvän vauhdin, susi viskasi pystykorvan kauas itsestään.

Kippurahäntäinen koira paiskautui puuterimaiseen hankeen. Kaizer oli tietenkin heti perässä. Tosin, se käveli yhä sitä samaista hitaista tahtia Sumun vierelle. Suden hengitys näkyi valkeana höyrynä, kun tämä oli hengästynyt.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 27, 2007, 20:41

Mustan suden valkeat hampaat pureutuivat syvälle, kovin syvälle. Painaumakohdista alkoi valua verta, joka värjäsi vitivalkoisen hangenkin punaiseksi. Veri tahri koiran turkkia, jätti jälkensä tikarin kiinnikeköyteen. Enää ei Sumu huutanut, sillä henki ei kulkenut tarpeeksi äänen tuottamiseen. Erilaiset tuntemukset juoksivat kilpaa uroksen päässä; ruskeaturkki tahtoi yhtä lailla päästä irti kuin kuollakin mahdolisimman nopeasti.

Kipu yltyi entisestään, kun Kaizer lähti yllättäen liikkeelle. Käheästi sai kippurahäntä vedettyä henkeä, mutta muuta ei voinut tehdä. Mietti vain mihin susi aikoi uroksen raahata ja miksi? Kyyneleet alkoivat nousta eläimen silmäkulmiin kivun ja epätoivon ajamina. Pisarat irtosivat nopeasti tuuleen, jossa ne yhtyivät veripisaroihin ja muuttuivat punaisiksi kuin tuli.
"I... Irtii...",
kähisi Yö, saaden toiveensa toteutumaan nopeammin kuin uskoikaan.

Yhtä nopeasti kuin oli hyökännytkin, heitti musta paholainen kippurahännän vauhdikkaaseen ilmalentoon lumipyryn halki. Hetkeksi kipu hellitti hampaiden irrotessa eläimen kaulalta. Sitä kovemmalta tuntui kuitenkin törmäys takaisin lumiseen maahan, joka ei ottanut eläintä vastaan lainkaan pehmeästi. Valkea aine pölisi koiraeläimen vingahtaessa ja jäädessä huohottaen makaamaan paikoilleen. Mitään ei tuntunut olevan tehtävissä, sillä pian susi "aineellistui" jälleen Sumun vierelle. Vieraan suupielet olivat punaiset maskinaaman verestä hengityksen höyrytessä tuulessa. Koiran haavat valuivat verta jättäen makuupaikalle selvät jäljet käynnissä olevasta kamppailusta. Toisen jälleen paljastaessa terävät hampaansa sai selviytymisvaisto voiton Sumun mielessä. Uros nosti nopeasti vasemman, siteen peittämän etutassunsa päänsä ja kaulansa eteen suojaksi toivoen, että isku kohdistuisi siihen kaulan sijaan.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 29, 2007, 18:51

[[ Tässähän käy sääliksi aika paljon Sumua...]]

Melko veristä puuhaa taistelu oli, mutta siihen Kaizer olikin jo varautunut. Koira nosti tassuaan eteen, säälittävää. Jos taisteluun ajautuu, se pitää myös kestää. Mutta niinhän kaikki eivät tehneet. Vaan hyökkäsivät ajattelematta vastustajan voimia, nopeutta tai taktiikkaa. Kippurahännän etutassu ei varmana kestäisi kovinkaan paljon iskuja.
"Ethän sinä kestä mitään..." Musta susi sanoi halveksuvasti Sumu- nimiselle koiralle.

Arpinaama tuhahti ja otti hampaillaan kippurahännän etutassusta kiinni ja nosti tämän ylös. Saapahan kunnon opetuksen. Pystykorva nousi hitaasti ylöspäin kun uros nosti tätä tassusta. Mitäköhän nyt tehdä kippurahännälle?

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Aug 29, 2007, 21:13

// Älä turhaan sääli sitä. Sumu on angstihahmo jonka kuuluukin kärsiä. ^^ //

Suunnitelma toimi - ainakin joten kuten. Terävien hampaiden purenta ei kohdistunut kaulaan vaan ojennettuun tassuun. Paksu sidekerros suojasi jotenkuten, mutta kipu sai silti uroksen ynähtämään hiljaa kivustaan. Kun koira suuntasi hätääntyneen katseensa kääreen peittämään raajaansa, vilahtivat mielessä jälleen kuvat sidoksen laittajasta. Tuska täytti sydäntä tavalla, johon fyysinen kipu ei olisi koskaan kykenevä. Precier, Precier, Precier... Oliko vika sittenkin Sumussa? Mitä järkeä missään olisi, kun tiesi ettei koskaan tulisi saamaan vastakaikua rakkaudeltaan? Ei, ei kai yhtään mitään. Suolaisat kyyneleet pyrkivät ylös ruskeaturkin silmistä samalla kun valkea sideharso alkoi muuttua punaiseksi lumen tavoin. Ja sitten Sumulla napsahti.

"Lopeta! Voi saatana, lopeta!!!",
huusi yllättäen hurjistuneeksi muuttunut Yön Sumu. Silmät olivat edelleen suurentuneet, mutteivat kauhusta vaan raivosta. Veri valui maskinaaman kasvoilla, mutta ei koira enää välittänyt. Jos tässä kerran kuolla meinataan niin kuollaan sitten hitto vie kunnolla! Uros sai takajalat alleen ja alkoi niihin nojaten nykimään tassuaan irti toisen hampaista. Samaan aikaan ikenet alkoivat väistyä koirankin hampaiden tieltä paljastaen ilkeän näköisen irvistyksen. Edelleen eläin pelkäsi, mutta oli ailahtelevana luonteena saanut käännettyä kauhunsa raivoksi. Siteen liitokset alkoivat repeillä lupaavasti. Kenties sidos repeäisi ja Sumu saisi käpälänsä irti puristuksista.
"IRTI!"

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Aug 30, 2007, 20:05

[[ Olen liian säälivä tyyppi :'D]]

"En koskaan päästäisi irti sinunlaistasi... Olisit harkinnut ennen kuin hyökkäsin!"Kaizer vastasi ivallisesti Sumulle eikä säälinyt yhtään tuota. Itseasiassa se rakastikin kiusata avuttomampia ja vuodattaa verta toisesta. Nythän olisi sopiva aika tehdä se hyökkäys, jota oli harjoitellut taisteluissa. Se sai uhrin kitumaan paikoilleen. Voisi olla kuitenkin niin, että Yön Sumu raivostuisi niin että saisi voimaa ja halua tappeluun. sitten oltaisiin tasa-väkisiä. Ensin piti varmistaa se, että kippurahäntäinen koira ei pystyisi pakenemaan. Paras vaihto-ehto oli turmella jalat kävely-kyvyttömiksi.

Musta susi tiukensi otettaan pystykorvasta, jotta jalkaan sattuisi. Side oli merkki siitä että se oli jalan arka kohta, ja siihen oli paras iskeä joten uros tiukensi vielä enemmän. Veri tahri lumen kauniin punaiseksi, jossa oli kuitenkin vielä valkoinen sävy. Ja toinen huusi kivusta. Kaizer rakasti aina taisteluita, etenkin niitä joissa itse oli yli-voimainen.
"Et voi enää mitään... Olet jo tarpeeksi kuollut!" Uros raivosi Sumulle takaisin. Piti näyttää kuka on pomo ja kuka määrää. Muuten vastustaja leikittelisi vain. Kaizer kyykistyi ponnistaakseen ylös. Nyt nähdään oliko vuoden harjoittelulla tulosta.

Susi kyykisteli vähän aikaa, mutta yht' äkkiä se ponkaisi ylös ja heitti Sumun maahan jotta ruskeaturkki makaisi selällään hangessa. Nyt oli todella hyvä hetki kun kukaan ei tulisi eteen tai iskisi ilmasta. Heikompi oli aloillaan ja Kaizer ilmassa. Oli aika iskeä.
"Kohtaa pelkosi!" Uros huudahti ilmassa hyytävästi. Huuto kaikui kauas, hyvin kauas. Eikä kukaan koskaan ehkä tulisi tietämään missä ääni saisi loppunsa. Mutta siitä Mustaturkki ei huolehtinut. Kuin salama, arpinaama laskeutui maahanpäin etutassut edellään. Kukaan ei tiennyt mikä isku se oli, mitä Kaizer suoritti.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Sept 1, 2007, 13:56

Kaizerin sanat olivat kuin öljyä raivon liekkeihin, jotka valtasivat alaa Sumun sisällä. "Olisit harkinnut ennen kuin hyökkäsin"? Mitä hemmettiä ruskeaturkki olisi muka voinut tehdä?! No, varmasti kohtelias suunnan neuvominen olisi auttanut kun toinen sitä oli kysynyt, mutta moinen ei käynyt nyt lainkaan koiran mielessä. Sen mielestä musta susi oli vain raukkamaisesti hyökännyt koiran kimppuun takaa päin ilman syytä, ilman varoitusta. Tuollaisen ääliönkö käsiin tässä nyt pitäisi vielä kuolla? No, ainakin kippurahäntä aikoi panna viimeiseen asti hanttiin kaikin voimin.

Toinen puristi yhä lujemmin verta vuotavasta jalasta, joka sai todellakin koiran huutamaan tuskaansa. Itse haava, jota side peitti, oli tosin parantunut jo aikoja sitten. Mutta olihan lasin aiheuttama viiltohaava voinut vaikka auetakkin tässä rytäkässä, ainakin verimäärästä päätellen. Asia ei juurikaan nyt merkinnyt koiralle mitään, vaan määrätietoisesti se jatkoi jalkansa nykimistä. Kiukkunsa ajamana aikoi Sumu lopultakin myös hyökätä, koitti iskeä purukalustonsa mustan kuonoon.

Mutta valitettavasti kömpelö iskuyritys oli tuomittu epäonnistumaan, sillä samassa Kaizer hyppäsi heittäen ruskean uroksen jälleen lumihankeen makaamaan. Pää edellä tumpsahti otus punavalkeaan kinokseen lumen pöllähtäessä osuman voimasta ympäriinsä. Irvistäen kivusta ja vihasta kääntyi Yö katsomaan taakseen, mutta näkikin vain sankkaakin sankempaa lumisadetta. Hetken ehti eläin ihmetellä suden katoamista, kunnes kuuli yläpuoleltaan veret seisauttavan huudon. Suuriksi laajentuneet silmät kääntyivät katsomaan ylöspäin, josta arpikasvo jo syöksyikin kohti avutonta eläintä. Epätoivo valtasi eläimen mielen sen tajutessa, ettei väistäminen olisi enää mitenkään mahdollista. Kookas susi syöksyisi voimalla suoraan päin uroksen selkää. Olisiko tämä nyt kaiken loppu?

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Sept 1, 2007, 16:06

'Onneksi tuo koira pysty liikkumaan, hyvä että sillä on tuo haava jalassaan...'
Kaizer ajatteli korkealla ilmassa hymähtäen. Tilanne ei olisi voinut olla täydellisempi: toinen ei pystynyt liikkumaan, ja itse oli reilusti ylivoimassa. Tämä tulisi olemaan niin helppoa, että Erkkikin osaa. Mutta nyt ei puhuttukkaan Erkistä, vaan kippurahäntäisen koiran eliminoimisesta. Kaizer syöksyi Sumua kohti, joka oli raivoissaan. Mutta pelkkä raivo ei saisi tätä ylös hangesta. Maskinaamalla pitäisi olla voimaa, voimaa joka kestäisi kivun ja tuskan. Mutta sitä koiralla ei ollut. Olisi ollut edes vastusta...

Musta susi suuntasi iskunsa Yön päähän koska siitä oli melkeinpä helpoin saada vastustajan huutamaan kivusta ja tuskasta. Mutta jos kippurahäntä vierähtäisi edes sentin sivuun niin koko isku menisi hukkaan. Se vahingoittaisi enemmän Kaizeria kuin Sumua. Mutta sitä ei enää ehtisi uros ajattelemaan koska oli jo liian lähellä pystykorvaa. Pudotuksen jälkeen susi sai vihdoinkin hampaansa Yön takaraivoon ja puraisi odottaen toisen uroksen huutoa.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Sept 5, 2007, 15:39

//Anteksi jummaus, hirveästi koulukiireitä. ^^' //

Jotenkin hätäisesti yritti koira vielä kammeta itseään pystyyn, mutta ei tuloksena ollut kuin lumessa räpiköintiä. Musta susi lähestyi ylhäältä ja lumi vain luisti alla, varsin toivoton tilanne. Ensimmäisenä Sumu näki jättimäiset tassut, jotka laskeutuivat ruskean vierelle. Samassa aivan korvien takana tuntui suorastaan järkyttävä kipu, kuin oltaisiin isketty halolla päähän. Eläimen silmät lajenivat ja keuhkot vetäisivät äänekkäästi henkeä. Kipu oli suorastaan lamaannuttava, se esti ääntäkin tulemasta. Suden hampaat olivat pureutuneet aivan niskan ja pään yhtymäkohtaan, josta alkoikin varsin pian valua kirkkaanpunaista verta pieninä noroina ruskean turkin seassa.

Edelleen Sumu oli raivoissaan sekä kauhuissaan, muttei voinut tehdä juurikaan mitään. Kippurahäntä ei ollut saanut minkäänlaista taistelukoulutusta, eikä sillä ollut hajuakaan, miten olisi voinut päästä irti toisen otteesta.
"P-p-päästäää...",
uros murisi leukojensa välistä. Samalla tuo alkoi rimpuilla sivusuunnassa niin lujasti kuin pystyi, toivoen suden saaneen vain huonon otteen ja vahingossa päästävän irti eläimestä. Tilanne oli tosin siltäkin osin hankala, että jos Kaizer saisi jollakin tavalla paremman otteen niskasta, voisi taistelija luultavasti katkaista koira-raasun niskat. Niinpä, kaikesta tuskasta huolimatta, yritti maskinaama hiljaa inisten rimpuilla itsensä irti tappavasta otteesta.

// Muistathan, että Sumun EI ole kuitenkaan tarkoitus kuolla. n___n //

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Sept 5, 2007, 19:40

[[ Kyllähän minä muistan eikä se mitään vaikka jumittaisitkin, koulu onkin semmoinen...]]

Kaizer ei kuullut kylläkään muuta kuin ininää, mutta se yritti tiukentaa otettaan. Mutta siinä uros ei pystyisi, koska toinen rimpuili. Susi ei saisi parempaa otetta, ennenkuin olisi päästänyt irti koirasta. Siksi se päästikin irti toisen takaraivosta samalla perääntyen pari askelta taaksepäin.
'Isku epäonnistui... Kaipaan harjoitusta vielä. No, ei voi mitään...' Musta ajatteli mielessään. Eihän sitä voinut aina onnistua. Mutta nyt olisi vaikeampaa taistella, kun Yön Sumu voisi hyökätä aivan vapaasti. Pitää varautua...

"Pääsit otteestani irti, mutta se ei auta paljoa!" Uros huudahti kippurahännälle, koska tuuli yltyi eikä tasangolta kuuluisi mitään ellei huutaisi. Kun uros katsoi ympärilleen, se näki veren tahrimaa lunta. Joka oli ennen kamppailua valkeaa. Veren punaista väriä oli lähistöllä melko paljon. Verta oli myös Kaizerin suun ympärillä sekä suussa. Veren maku oli hyvin paha, josta uros ei pitänyt yhtään. Taisteluista musta susi piti, mutta verestä ei sen enenpää kuin lumestakaan.

[[ Sori, ei inspaa D:]]

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Sept 7, 2007, 20:15

// No voihan. Inspiraatiopula on kurja juttu. =( //

Veren maistoi myös koira suussaan, oman verensä. Tosin ei Sumu sitä juurikaan ehtinyt miettiä tajutessaan, että oli kerrankin onnistunut jossain. Rimpuilu oli tepsinyt, eikä susi ollut saanut parempaa otetta, vaan päästi sen sijaan irti. Kippurahäntä horjahti, kun toinen ei enää ollutkaan niskassa kiinni, mutta sai koira kuitenkin pidettyä tasapainonsa hangessa. Nopeasti, vaistonsa varassa, otti eläin heti muutaman pitkän loikan päästäkseen kauemmas vainoajastaan. Vasen tassu jätti joka askeleella ikävän verisen jäljen hankeen. Noin nelisen metriä kuljettuaan kääntyi ruskeaturkki tulosuuntaansa ja katsoi Kaizeria silmästä silmään. Huulet nousivat ylös murinan kummutessa syvältä eläimen kurkusta, niskakarvat pörhistyivät uhkaavasti.

"Mitä sinä oikein hyökit vieraiden kimppuun?!",
huusi Yö raivoissaan vastaukseksi toiselle. Erivärisissä silmissä oli kummallinen kiilto, kuin järkensä menettäneellä villieläimellä. Järki olikin juuri nyt pystykorvalla hiukan hakusessa; fiksuin vaihtoehto olisi ollut paeta tilaisuuden tullen niin kauas kuin pippuri kasvaa. Mutta jokin yllytti koiran kohtaamaan suden, vaikkei pienemmällä juurikaan ollut mahdollisuuksia taistelun kannalta. Hyvä jos hengissä tulisi selviämään.
"Miksi sinä minut tahdot tappaa?!",
jatkoi Sumu huutoaan kilpaa ulvovan tuulen kanssa.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Sept 8, 2007, 22:40

[[ Niinhän se aina... Yleensä sitä miulla on. Hehaa! Tässä viestissä Kaizer on nössö ]]

"Tappaa? En minä halua sinua tappaa, vaan antaa kunnon opetuksen!"
Kaizer huusi kaiken lumisateen peittämän tasangon keskeltä. No, eihän nyt uros ollut ihan juuri millilleen siinä keskellä... Mutta melkein. Jostain oudosta syystä mustan suden halu taistella katosi kuin tuhka tuuleen. Vihaa leimuavista silmistä tuli kuin taika-iskusta surullinen ja vähän väsynyt katse jonka tämä laski maahan.
'Mitä olen tehnyt?! Olen kuin joku kurja lahkolainen, joka ei osaa kunnioittaa muita...' Uros kauhistui ajatellessaan asiaa. Se ei koskaan haluaisi liittyä lahkoon, tai olla samanlainen kuin joku lahkolainen. Ilkeä liitto, joka oli miltein vallannut koko saaren. Aivan pieni kyynel, joka valui pitkin uroksen mustaa ja paksua turkkia pitkin oli kiiltävä. Aivan kuin pienen pieni timantti. Harvoin uros oli surullinen, saati sitten itkevän. Pieni kirkas kyynel, joka tippui maahan kylmään lumeen. Hankeen jäi pieni tummempi piste, joka oli tuon kyseisen kyyneleen muotoinen.

Susi tunsi häpeää. Siksi tämä painoikin kiinni silmänsä ja kysyi hiljaisella äänellä:
"Mitä minä olenkaan tehnyt?" Uroksen silmistä valui toinen kyynel toisesta silmästä. Pisara kirveli ilkeäsi nahattomaa kohtaa silmän ympärillä, mutta musta ei halunnut näyttää sitä. Tätä Kaizer ei ikinä antaisi anteeksi itselleen. Suden oli vaikea hengittää. Ja yhä vaikeampi olisi pyytää anteeksi jota uros ei saisikaan aivan heti. Arpinaama käänsi äkkinäisesti katseensa pois Sumusta samalla kääntäen päätään.
"O-olen pahoillani, en tiennyt mikä minuun meni..." Kaizer sanoi hilaa kippurahäntäiselle koiralle.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Sept 9, 2007, 13:38

// Voi nössö parkaa. ^^ //

"Saatana minä sinulle..."
Lause jäi kesken, kun toisessa yhtäkkiä tapahtui mitä käänteentekevin muutos. Tulta leimunneet silmät vaikuttivat... Sammuneen. Sumun raivoisa, muriseva ilme tasoittui hämmästyksestä, joka kuvastui suoraan eläimen kasvoilta. Lumipyryn ollessa edelleen älyttömän tiheää, ei uros sentään ensimmäistä kyyneltä nähnyt. Mutta se ei ollut tarpeen. Suden muuttunut olemus riitti kertomaan, ettei hyökkäyksen vaaraa enää yhtäkkiä ollutkaan. Koiran omakin raivo tuntui haihtuvan hämmennyksen tieltä, eikä sitä liiemmin huvittanut hyökätä mustan kimppuun. Toinen näytti yhtäkkiä niin vanhalta ja väsyneeltä.

Samassa Sumun silmät laajenivat ja ilme valpastui. Hän muisti jotakin, mitä ei olisi ehkä tahtonut niinkään muistaa. Hän muisti... Dragen...

'Sinä kuolet! Sinä kuolet tähän paikkaan!'
Yö aikoi hyökätä vielä kerran, vielä viimeisen kerran, kunnes yllättäen pysähtyi. Se räpäytti silmiään nähdessään mitä oli tehnyt. Ruskea havahtui nähdessään nurmen lainehtivan tulipunaisesta verestä, nähdessään toisen tekevän kuolemaa. Kuolemaa, joka oli vain ja ainoastaan Sumun syytä.
'Ei... En minä...'
"An-anna... Anna anteeksi..."

Muistot nousivat kovin elävinä ruskean mieleen, eikä hän oikeastaan voinut sanoa olevansa vihainen mustalle sudelle. Hänhän oli... Tehnyt samoin. Sumu painoi päänsä, eikä siten nähnyt toisen tuskaisia kyyneliä. Sumu nimittäin ei ollut osannut lopettaa ajoissa. Drage oli kuollut, ja se oli Sumun syytä. Vain ja ainoastaan hänen syytään, aina ja ikuisesti.

Yhtäkkiä toinen puhui, jolloin Yö sai palautettua ajatuksensa jälleen tähän hetkeen. Susi pyysi... Anteeksi? Vaikka eläimet olivatkin kovin eri näköisiä, pystyi kippurahäntäinen helposti näkemään itsensä toisessa. Se ei ollut järin mukavaa, mutta niin se vain oli. Uros luimisti korviaan, eikä pystynyt katsomaan toista kasvoihin.
"Minää--"
Samassa lause kuitenkin katkesi raivoisaan yskänpuuskaan. Koira sylki verta sisuksistaan kivun raastaessa jokaista uutta ja vanhaa haavaa. Rankka lumimyrsky oli enemmän kuin tarpeeksi kaatamaan heikenneen koiran lumeen makaamaan.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Sept 12, 2007, 16:30

Kaizer katsahti taakseen nähdäkseen miksi toinen oli makaamassa lumessa.
"Tuuli yltyy yltymistään..." Uros totesi katsahtaen ylös taivaaseen. Se oli kokonaan tummansininen. Siellä ei ollut yhtäkään tähteä. Kova tuuli leikitteli pienillä kitukasvuisilla pensailla, jotka painautuivat puolelta toiselle. Pari olikin jo poikki. Ei mustan sudenkaan ollut helppo pysyä pysyssä kun tuuli veti tätä kallelleen.
"Tuuli käy kovemmaksi koko ajan! Ehkä pitäisi etsiä suoja!" Kaizer yritti ilmoittaa Sumulle, mutta hädin tuskin edes kuuli omaa ääntään. Uros vilkaisi ympärilleen hätäisesti etsien pientä kallion halkeamaa tai metsikköä. Mutta mitään ei näkynyt. Jostain syystä Kaizer hellitti otettaan toisesta etutassustaan ja siksi meinasikin kaatua kyljelleen.

'Ei ole muuta vaihtoehtoa...' Susi totesi ja alkoi kaivaa lumeen jonkinlaista pyöreää kuoppaa. Se oli hyvin vaikeaa, kun siinä samassa piti myös pysyä pystyssä. Pienet lumihiutaleet nipistelivät uroksen arpisia kasvoja. Mutta oli sitä yritettäväkin. Eihän musta huvikseen kaivanut kuoppaa lumiseen maahan. Kaizer ei ollut sellaista kovin leikkisää tyyppiä. Etenkään tällä hetkellä. Kuoppa alkoi olla tarpeeksi syvä että sinne mahtuisi Yön Sumu, mutta ei kaizer. Niinpä uros vaivalloisesti yritti päästä kippurahännän luokse kantaakseen koiran kuoppaan suojaan.

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Sept 12, 2007, 19:22

Sumu ei tehnyt elettäkään kammetakseen itseään ylös jäisestä hangesta. Yski vain paikoillaan henki rahisten, kun silmissäkin alkoi sumeta. Lihaksia särki, mutta kipu alkoi pikku hiljaa hellittää lumen turruttaessa tuntoaistia. Turkki oli kokonaan verestä sotkeentunut, mutta kylmän ansiosta haavat enää tihkuivat punaisia pisaroita. Tuuli ulvoi tasaisessa maastossa uskomattomalla voimalla heittäen lunta miten mielii. Ruskeaturkki ei kuullut sanaakaan Kaizerin puheesta, eikä oikeastaan nähnytkään tätä. Silmät alkoivat painua kiinni mustuuden saadessa hetki hetkeltä enemmän valtaa. Koira alkoi varsin nopeasti vajota autuaaseen tajuttomuuteen.

Kun uros jo luuli nukahtavansa ikuiseen uneen, havahtui se kuitenkin hieman huomatessaan mustan suden saapuneene sen vierelle. Ajatukset eivät kulkeneet, eikä kippurahäntä tiennyt aikoiko toinen tappaa vai pelastaa. Moisella tosin ei ollut enää väliäkään. Yhden tahtoi tokkurainen koira kuitenkin tietää.
"Khu... Khuka shinä... Olet?"
Niin, vaikka susi olikin riepoitellut pienempäänsä kuin rättiä, ei ollut nimi tullut selville. Hetkisen Yö vielä pinnisteli kuullakseen toisen vastauksen, mutta lopulta mieli sulki itse itsensä ja koira pyörtyi jääden täysin Kaizerin armoille.

Re: Kameralla kuva
Post by amiral on Sept 12, 2007, 20:23

Kaizer avasi hiljaa kitansa ja otti Sumun kaulasta kiinni ja raahasi kippurahännän kuoppaan välittämättä mitä toinen oli kysynyt. Mutta viimein uros vastasi jotain:
"Olen Kaizer..." Vaikka toinen olikin pökertynyt susi silti vastasi. Pitihän kysymyksiin aina vastata. Onneksi toinen oli turvassa kuopassa. Kylmä tuuli puhaltaisi vain kuopan yläpuolelta.
'Toivottavasti Sumu vain pysyisi kuopassa, kunnes tuuli on jo hellittänyt...' Uros toivoi. Mutta oli silläkin isompi ongelma; nimittäin tuuli meinasi lennättää Kaizerin mennessään. Niin paha oli tuo myräkkä. Tuuli melkein veti sutta taaksepäin. Niin voimakas tuuli oli, ja vielä kun lumihiutaleet pakottivat siristämään suden silmät. Tuntui siltä, että mustan uroksen kaikki karvat lähtisivät samalla. Hädin tuskin pystyi edes liikkumaan eteenpäin ilman että kaatuisi maahan kyljelleen makaamaan. Aivan kuin painovoima olisi ollut vastassa. Uros vilkaisi taakseen nähdäkseen että toinen uros olisi kunnossa.

Arpinaaman viimeiset sanat Yön Sumulle olivat:
"Annathan anteeksi... Ehkä tulemme jonain päivänä tapaamaan..." Sitten se hellitti otteensa irti kylmästä lumesta. Tassuja nipisteli ilkeästi kun tämä oli ottanut sen irti hangesta. Tuuli painoi uroksen maahan, ja tämä lähti vierimään aivan eri suuntaan kun missä maskinaama makasi tajuttomana maassa. Kaizer antoi vain tuulen viedä itseään sinne, minne kohtalo määräsi.

[[ Nyt sitten se läskipallero läks, kiitosta kovasti pelistä. Oli mukavaa kirjotella pitkiä viestejä ^^]]

Re: Kameralla kuva
Post by hitodama on Sept 12, 2007, 22:33

// Se... Lensi pois. o_o Aika omaperäinen poistuminen. Khuul. //

Sumu oli täysin tiedottomassa tilassa Kaizerin urhoollisesti raahatessa koiraa kaivamaansa kuoppaan. Mieli näytti pelkkää mustaa, mutta jostakin kaikuivat vaimeasti suden sanat. Nimi, Kaizer. Anteeksipyyntö. Ne leijailivat tyhjyydessä Sumun ympärillä, kun koira makasi parantavassa tajuttomuudessa lumikuopassa.

Seuraava päivä oli jo pitkällä, kun ruskeaturkki viimein raotti silmiään. 'Olenko kuollut?', oli uroksen ensimmäinen ajatus. Haavoista huutava kipu tosin varsin nopeasti sai eläimen vakuutettua, että hän oli edelleen tässä maailmassa. Myrsky oli laantunut ja aurinko paistoi pilvien raosta. Jokseenkin typertyneenä jäi Sumu makaamaan paikoillee muistelemaan eilisen tapahtumia. Kuin ihmeen kaupalla myös suden nimi oli jäänyt kippurahännän muistiin. Kaizer. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkää pelkästä nimen ajattelustakin. Niin samanlainen kuin Sumu, mutta silti... Niin pelottava. Yö ei todellakaan toivonut tapaavansa sutta ihan heti. Kenties joskus, mutta... Ei nyt.

Puoliraato koira makasi kuopassaan vielä hyvän tovin, ennen kuin uskaltautui jaloilleen. Liikkuminen tuotti vaikeuksia, mutta jostain syystä kylmyyteen kuoleminen ei enää tuntunut houkuttavalta ajatukselta. Niinpä eläin lähti raahustamaan pois kamalalta jäätasangolta. Merkiksi tapahtuneesta jäi paikalle punaiseksi värjäytynyttä lunta sekä verinen side, joka oli taiston tuoksinnassa irronnut kippurahännän tassusta. Vielä viimeisen kerran maisemaa katsoessaan painoi Sumu tuon hirvittävän näkymän mieleensä, kuin kameralla olisi kuvan näpännyt muistoksi.

// Kiitoksia joo hyvästä pelistä. Oli oikein mukava, pelailkaamme joskus toistekkin. n__n //