Yön Sumu - RPGs

Befalas » Puro » Pala onnea

Pala onnea
Post by cheetah on Apr 22, 2010, 15:35

#Anteeksi koko poppoolle tämän pelin aloituksen viipymisestä! Koulu on imenyt lähestulkoon kaiken vapaa-aikani ja tulee imemään koko tämän jakson ajan. Ei pääse nukkumaankaan ennen puoltayötä koulutehtävien takia. .___. Mutta tähän peliin vastailen kyllä aikarajan mukaan.

Mutta, hito ja pentujen pelailijat tänne vain!#

Kabahatli
Keväinen ilta oli jo hämärtymässä, kun Kabahatli katseli puroa puun juurikossa sijaitsevasta pesäkolostaan. Sumua ei vielä näkynyt, tämä oli lähtenyt hakemaan perheelle ruokaa. Pieni hymy nousi mustaturkin kasvoille: uros oli aina niin kovin huolehtivainen. Vielä kerran herasilmä veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa, siitä täysin mitoin nauttien. Sitten se hieman perääntyi kolon suulta, ja kääntyi kohden pesäkoloa.

Enää ei naaraan hymy voinut olla iloisempi ja rakastavampi. Pesässä oli viisi maailman kauneinta pienokaista, hänen ja Sumun pennut. Aika oli lentänyt kuin siivillä, vasta niin pienet karvaturrit olivat jo puolivuotiaita. Kaikki niin terveitä ja kauniita. Kab astahti peremmälle koloon, ja asettautui makuulleen pentujen vierelle, pitäen kuitenkin sirolinjaisen päänsä kohollaan. Se mietti itsekseen, kuinka paljon oli mahtunut niin lyhyen ajan sisään.

Usva
Ruskeaturkkinen, mustakuonoinen pentu katsahti emoaan, kun tämä palasi kolon suuaukolta peremmälle pesään. Naaraspentu oli makoillut puoli nukuksissa kolon lattialla, ja oli emon lähettyville tullessa havahtunut hereille. Se kohottautui istumaan ja puisti hieman päätään, haukotellen makeasti heti perään. Viirusilmä antoi uneliaan katseensa kiertää kaikissa sisaruksissaan. Sen teki mieli telmiä jonkun kanssa, muttei uneliaisuudeltaan osannut päättää kenen. Nälkäkin alkoi jo olla, mutta isä ei tainnut vielä olla kotona. Vieläköhän menisi pitkään, kun saisi ruokaa?

#Juups, pelaan tosiaan sitten Usvan tähän samaan syssyyn aina.#

Re: Pala onnea
Post by kirsikkasilma on Apr 22, 2010, 17:10

Kiymetli makasi silmät kiinni. Kuitenkin pentu oli hereillä ja välillä siristeli silmiään. Rakas äiti palasi pesään ja asettui makaamaan. Isä oli hakemassa ruokaa. Usva, rakas sisko, nousi ja venytteli. Pieni pentu ei enää maltannut olla aloillaan ja lähti hiljakseen ryömimään kohti siskoaan. Varovasti hän pujottautui muiden sisaruksien ohi ja nousi lopulta seisomaan.
“Leikitään!”
Kiymetli huudahti ja vähän hypähti. Hyppy suuntautui siskoaan kohti, muttei kuitenkaan ihan päälle. Ruokaa tämä pentu ei ehtinyt kovinkaan ajatella, koska leikkiminen kutsui. Kohta varmaan muutkin sisarukset heräisivät ja yhtyisivät leikkiin. Tai ainakin osa. Kiymetli vilkaisi äitiään ja levitti leveän hymyn ja naurahti. Pentu yritti vähäsen purra ja vetää Usvan korvaa. Oli tämä pennun elämä mukavaa.

¤Ja näin Kiymetli mukaan tuli. Anteeksi lyhyys¤

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Apr 22, 2010, 17:11

Kabahatlin palatessa peremmälle koloon Zirkin raotti pienesti harmaata silmäänsä. Sen sininen pari pysyi suljettuna. Mustaturkkista väsytti hiukan, ja se oli vastikään herännyt nokosiltaan. Tekemistä ei ainakaan ollut tässä ollut liian kanssa, joten se oli jo jonkin aikaa torkkunut kolossa sisarustensa seurana. Mielelläänhän uros toki jotakin mielenkiintoisempaa tekisi kuin seikkailisi unten maailmassa, mutta kun mitään sellaista ei ollut ollut, paras tapa saada aika kulumaan oli, että yritti hiukan nukkua.
Tosin ehkä äiti keksisi nyt jotain hauskaa palattuaan takaisin, tai jos ei sitä, niin ehkä näin unien jälkeen voisi leikkiä vähän? Leikkiminen oli aina mukavaa. Ajatus innosti pentua, ja se karisti unihiekan susimaisista silmistään, avaten nyt kummatkin silmät.
”Tehdäänkö tänään jotain mielenkiintoista, äiti?”
pikkuinen kysyi. Jotain mielekästä tekemistä se kaipaisi nukuttuaan niin runsaasti. Tai jos äiti ei mitään erityistä järjestäisi, niin Usvahan näytti nyt heränneen, Kiymetli myös, ja näyttivät aloittelevan leikkiä. Ehkä pääsisi mukaan? Isä puolestaan taisi nyt olla metsästämässä, eikä ollut tietoa, milloin palaisi. Harmistus käväisi Zirkinin mielessä sen ajatellessa isältään saamaansa kankeaa kohtelua. Se oli kauhean epäreilua!

[[EDIT: huppista! Kirsis kaahasikin edelle! Muokkasin vähän tekstiä niin, että Kiymetlinkin toimet otetaan huomioon.]]

Re: Pala onnea
Post by leno on Apr 22, 2010, 18:44

Vain tuhina kävi, kun yönmusta pentu makasi rennosti selällään silmät suljettuina tutun ja turvallisen kotikolonsa perukoilla. Gece Karanlik luuli olevansa ainoa nassikka viisipäisestä pentueesta, joka oli valveilla. Se oli jo katkonaisesti torkkunut suuren osan valoisasta ajasta, eikä millään malttanut saada unesta otetta nyt kun hämärtyvä ilta soi sille viimein mahdollisuuden poistua kolosta. Valkea korva värähti, kun pesäkolon suulta kuului lähenevää askelluksen ääntä. Karanlik ei vaivautunut silmiäänkään avaamaan tarkistaakseen, kuka saapui, sillä tuttu tuoksu paljasti tulijan pennun emoksi. Äidin untuvaisen pehmeä turkki painautui vasten pentua, joka venytteli nyt makoisasti ojentaen kaikki neljä pientä raajaansa taivasta kohti.
Gecen yllätti pian siskonsa Kiymetlin iloinen kutsu leikkiin. Urospentu ei hievahtanutkaan, mutta yllättyi siitä tiedosta, että joku muukin oli hereillä. Pian joka puolelta koloa kuului rapinaa, heräämisen ääniä. Selällään lepäävä tummaturkki avasi virkeänä silmänsä ja näki kaikki sisaruksensa ylösalaisin. Kutsu leikkiin houkutteli urostakin, sai sen hännän nytkähtelemään mielenkiinnosta, mutta se epäili pienen pesän koon riittävyyttä koko katraan leikkikentäksi.
Kysymys - jonka esittäjän äänen pentu tunnisti Zirkiniksi – kiinnosti myös Geceä. Se siirsi suurten suklaasilmiensä katseen Kabahatliin – äitikin oli ylösalaisin. Antamatta emolleen aikaa vastata ensimmäiseen kysymykseen paukautti Karanlik jo toisen kuultavaksi;
”Missä isä on?” Pentu oli kai ollut vielä unessa isänsä poistuttua perheen parista.

Re: Pala onnea
Post by mira on Apr 23, 2010, 16:40

[ SORII D: ]

Niara raaputti korvantaustaansa unissaan - hyvät unenlahjat omaavan pennun suusta kuului vienoa, mutta kuitenkin kuuluvaa, tasaista örinää mitä me ihmiset yleensä kutsumme kuorsaukseksi. Niara pyörähti mahalleen, ja örinä paheni entisestään - tämä ei herännyt vaikka sisaret sekoilivat jo melkein täydessä vauhdissa ympäriinsä.

Niara örähti kerran oikein kovasti, ja avasi sekaväriset silmänsä - mitä hittoa tapahtuu? "Ynnnh..." tuo lausahti hiljaa, nousi istumaan ja venytteli - pesueen nuorimmainen haukotteli ja kiljaisi samaan syssyyn, ja ampaisi veljensä, Gecen Karanlikin korvaan kiinni (?) muristen kokoajan leikillisesti.

Re: Pala onnea
Post by hitodama on Apr 23, 2010, 18:11

// Hienoa, nyt ovat kaikki paikalla. n__n Pelijärjestykseksi muodostui näemmä siis Flam, Kirsis, Kitsch, LENO, Mira ja hitodama. //

Puron viertä pitkin tallusteli kohti kannon alle kaivettua pesäkoloa vielä tuoreen perheen viimeinenkin jäsen, Yön Sumu. Hän oli ollut hankkimassa syötävää jälkeläisilleen ja puolisolleen kunnon isän tavoin, mutta asiat eivät olleet menneet aivan niin hyvin, kuin olisi voinut toivoa. Koiran väijymä rusakko oli päässyt karkuun, kiitos hänen takajalkansa nopeaa menoa pahoin haittaavien arpien, eikä uros ollut löytänyt toista pitkäkorvaa tähän hätään mistään. Täysin vailla saalista ei Sumu toki ollut pesälle palaamassa, mutta kolme hänen purosta nappaamaansa keskikokoista kalaa eivät pitäisi suuren katraan nälkää pitkään loitolla. Oli sekin kuitenkin parempi, kuin ei mitään.

Sumun lähestyessä väsyneenä kotikoloa alkoivat pentujen leikkisät huudot hiljalleen kantautua hänen korviinsa. Vaikkei uros ollut mitenkään turhan isällistä sorttia, välitti hän kuitenkin jälkeläisistään suuresti, mistä syystä kipusi pieni hymy nytkin hänen kasvoilleen. Samassa hän näki myös pesän oviaukossa seisovan Kabahatlin, joka sai pelkällä olemassaolollaan uroksen lisäämään askeliinsa hieman vauhtia.
"Heei", Sumu huikkasi ollessaan jo suhteellisen lähellä koloa.
"Olisi ruokaa", hän jatkoi häntäänsä heiluttaen ja nosti leukojensa välistä roikkuvia kaloja paremmin näkyville. Eiköhän koko porukka ruoka-sanan kuullessaan syöksyisi varsin pikaisesti kohti ulkoilmaa.

Re: Pala onnea
Post by cheetah on Apr 24, 2010, 0:09

Usva
Usva-parka joutui heti herättyään sisarensa Kiymetlin leikkihyökkäyksen kohteeksi. Herasilmät laajenivat säikähdyksestä ja ruskea pentu kellahti parkaisten selälleen kumoon. Samassa sisko olikin jo kiinni korvassa, sitä nykien ja purren. Säikähdyksestä selvittyään Usva virnisti ja koetti töniä siskoaan pois kimpustaan.
"Lopeta! Olin saada sydärin!"
Se kivahti, nauraen samalla. Korvan pureskelu oli Usvalle pelkkä hellyydenosoitus ja leikkisä ele, kuten pennuille aina. Pentu kuitenkin havahtui leikistään kuullessaan isänsä äänen. Tai lähinnä sanan "ruoka". Samassa äiti olikin jo menossa ulos, ja Usvahan tahtoi päästä hyville osingoille illallisesta. Se tempaisi korvansa sisarensa otteesta ja kipusi jaloilleen, singahtaen samantien ulos pesästä.
"Isäisä! Mitä toit!"
Se huusi innoissaan ja kimposi isänsä jalkoihin hyörimään, tuijottaen suurin silmin ja suu leveässä hymyssä vuoroin isäänsä ja vuoroin mehukkaan näköisiä kaloja.

Kabahatli
Kab ei voinut olla naurahtamatta heräilevien pentujen kysymystulvalle. Se vilkaisi Usvaan ja kiymetliin päin, kuin tarkistaen ettei leikki mennyt liian rajuksi. Todettuaan kaiken olevan hyvin, se käänsi katseensa viimeisenä heräilevän Niaran kautta kysymyksiä esittäneisiin Zirkiniin ja Geceen. Toffeekorva hymysi lempeästi, ja heilautti tuuheaa häntäänsä hieman kehonsa suojaksi ja lämmöksi.
"Isä on metsällä, ja nyt odotellaan hänet kotiin. Kenties hän tuo mukanaan jotain oikein hyvää syötävää."
Naaras sanoi pienokaisilleen, laskien sitten päätään, hieraistakseen kirsullaan Gecen pehmoista poskea. Samassa ulkoa kuului tuttu, turvallinen ääni, ja herasilmän katse kohottautui luolan suuaukkoa kohden. Naaras kohottautui samantien ylös, luoden katseensa jälleen poikasiinsa.
"Isä tuli. Nyt ulos katsoman, mitä hän toi tullessaan, joka ainut."
Mustaturkki sanoi muka hoputtaen, hymyillen kuitenkin pehmeää hymyään koko ajan. Naaraan askeleet suuntautuivat kohden luolan suuta ja siitä ulos. Se pysähtyi ulos luolan suulle tarkistamaan, että kaikki tulisivat ulos syömään. Rakastava katse suuntautui Sumuun. Tällä oli mukanaan muutama kala. Se hujahtaisi hetkessä noihin pieniin suihin, mutta Kab välitti lähinnä siitä, että pennut saisivat tarvitsemansa ruuan.

Re: Pala onnea
Post by kirsikkasilma on Apr 25, 2010, 19:34

Kuymetli veteli leikkisästi vielä vähäsen siskonsa korvasta, kunnes tämä repeytyi irti ja juoksi isän luokse. Sana “ruoka” sai myös tämän pennun nousemaan makailemasta ja juoksemaan isänsä jalkoihin. Pentu juoksi siskonsa perässä ja melkein kompastui omiin jalkoihin. Isänsä luona hän heilutteli pientä häntäänsä vinhaa tahtia ja katsoi kaloja erivärisillä silmillään.
“Isi! Minä haluaisin lihaa, en kalaa”
Hieman harmissaan neito lausahti ja vilkaisi taakseen.
“Kyllä kala kelpaa, mutta liha olisi mukavampaa. Miksi et tuonut lihaa?”
Utelias Kiymetli jakoi taas kysymyksiään. Ainahan joka asia oli saatava selville. Neito painoi pienen takamuksensa hieman kylmään maahan ja tuijotti isäänsä pää hieman kallellaan. Nälkä kylläkin kurahti jo vatsassa. Pentu virnisti ja alkoi olla hieman hermoton, koska ei saanut ruokaa.

¤Anteeksi lyhyys ¤

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Apr 26, 2010, 20:07

Zirkin katseli, kuinka sisarukset kaikki alkoivat heräillä. Muut tuntuivat jokainen aloittelevan jotain leikkiä toistensa kanssa, ainakin Niara ja Kiymetli olivat hyökkäämässä muitten kimppuun leikillään. Hassulla tapaa musta pentu tunsi pientä kateutta, kun sitä itseään ei leikkihyökkäyksellä huomioitu. Ajatuksen se kuitenkin yritti karistaa päästään. Kyllä sisarukset välittivät hänestä yhtä lailla kuin muistakin – ainakin uros toivoi niin. Sitä harmitti, että omasi sellaiset sudensilmät kuin omasi. Mieluiten pentu olisi halunnut näyttää aivan tavalliselta koiralta. Miksi piti olla tällaiset silmät?

Pian äiti kertoi isän olevan metsällä, ja hieraisi Gecen poskea. Miksi Gecen eikä minun, Zirkin ei voinut olla ajattelematta hiukan kateellisena, mutta tämänkin ajatuksen se yritti nopeasti karistaa mielestään. Se välitti perheestään todella, todella paljon, eikä halunnut moisia negatiivisia ajatuksia päässään kantaa. Ei, eihän sitä voinut aina olla huomion keskipiste. Vanhempien toimia sinitassu ei halunnut kyseenalaistaa.
Nyt kuitenkin isä tuli kalaa mukanaan, ja kateellisten ajatusten rippeet katosivat mielestä. Ruoka kyllä kelpaisi, ja sinitassuinen pentu nousi ylös, tassutellen ulos. Kalan haju oli herkullinen, ja mustaturkkinen oli hyvin innokas saamaan ruokaa! Poikanen nuolaisi huuliaan, saapuen kolon suuaukolle.

Re: Pala onnea
Post by leno on Apr 29, 2010, 16:47

Metsällä, kertoi äiti pentujen isän olevan, ja Gece sai tältä hellän hieraisun poskelleen. Pentu hymyili, ja vastineeksi nuolaisi Kabahatlin kosteaa kirsua. Mustaturkki hädin tuskin ennätti mitään muuta tehdäkään, kun joku yhtäkkisesti tarrautui hellästi sen korvaan. Kara säpsähti ja huomasi tämän olevan vasta äskettäin kovaäänisesti hirsiä vedellyt Niara – sekin ylösalaisin. Samassa urospentu jo unohti epäilleensä pesäkolon tilan riittävyyttä koko pentueen leikkikenttänä, ja päätti ryhtyä leikkiin. Suklaasilmä kierähti vatsalleen, jolloin tuon harmaa korva kiertyi kipeästi Niaran otteessa. Gece vingahti pienesti, mutta pian siskonsa otteen kirvottua oli jo loikkaamassa leikkisästi etutassut ojossa kaataakseen ruskeaturkkisen.

”Isä tuli”, keskeytti Kabahatlin ilmoitus Gecen aikeet kuin seinään. Leikki jäi puolitiehen, kun pentu kääntyi kannoillaan seuratakseen äitiään. Se lipoi jo huuliaan, olihan ruoka pienelle herkkusuulle aina tervetullutta. Karanlik ei ollut aikeissa hoppuilla, mutta nähdessään Kiymetlin jo vilistävän edeltä tuli sillekin hoppu ulos onkalosta. Siskohan voisi pistellä poskeensa kaikki herkut eikä Gecelle jäisi mitään!
Tummaturkki nelisti isänsä luo hämärään iltaan ja ihasteli Yön Sumun mukanaan tuomia tuoreita kaloja, joiden tuoksu miltei huumasi pennun. Kiymetlillä tuntui olevan jotakin kalaa vastaan.
”Hölmö Kiymetli”, suklaasilmä kiusoitteli, ”kala on lihaa!” Olisihan Gecellekin maistunut ihan punainen liha – se söisi vaikka viisitoista peuraa jos niikseen tulisi – mutta tämänhetkiseen tilanteeseen sillä ei ollut valittamista.

Re: Pala onnea
Post by mira on Apr 29, 2010, 21:09

Niaran kurkusta kuuului hassuja, kilkattavia änäiä kun se nauroi - ja pian isä ilmoitti tuovansa ruokaa. Ruualle perso neitokainen heilutti villisti häntäänsä, ja lähti Gecen perään, suu iloisessa virneessä, ja naurahti ääneen kun Gece valisti Kiymetli' kalan lihapitoisuudesta. Tämä vinkaisi hyväksyvästi, ja heilautti häntäänsä - hymyillen yhä.

Niara istahti maahan, ja vilkaisi ujosti isäänsä - ruskeaturkkiseen Yön Sumuun, jota Niara rakasti, ja välitti todella. Niara piti kenties hiukan enemmän isästään, kuin äidistään, mutta äitiään tämä rakasti myös. Mielenkiintoista, eikö totta. niara kiljaisi, ja varasti kalasta pyrstön, jossa ei kyllä kovin paljon, mutta kuitenkin. Niara nauroi kuin korppi rynnätessään pesän toiseen päähän nakertamaan aarrettaan.

Re: Pala onnea
Post by hitodama on Apr 30, 2010, 15:43

Sumu hymyili pää vinossa Kabahatlille ja viidelle pennulle, jotka yksi toisensa jälkeen pinkoivat ulos kotikolon suojista. Kuten uros oli arvellutkin, olivat kaikki innokkaita näkemään, kuulemaa, haistamaan ja maistamaan mitä ruokaa tänään mahtaisi olla tarjolla.
"Kalaa", maskikasvoinen vastasi ensimmäisenä isänsä jalkoihin liimautuvalle Usvalle. Muidenkin kerääntyessä paikalle pudotti Sumu saaliinsa ruohikolle ja levitteli kalat pikaisesti etutassullaan niin, että kukin ylettyisi mahdollisimman hyvin nappaamaan itselleen hiukopalaa.

Vaan kun Kiymetli, pentueen vanhin jäsen, kävi kyseenalaistamaan tarjotun ravinnon haluttavuutta, käänsi Sumu eriparisten silmiensä jokseenkin hämmentyneen katseen kyseiseen pikkuneitiin. Tikarinkantaja ei kieltämättä ollut osannut odottaa tuollaista vastaanottoa, vaikka tiesikin punaisen lihan olevan toki kaloja maukkaampaa ravintoa, joten hän ei saanut hetkeen sanaa suustaan. Vasta Gecen alkaessa väittämään sisarelleen vastaan havahtui Sumu hereille äimistykseensä ja käänsi katseensa kohti maassa lojuvia kaloja.
"Olen pahoillani, Kime", uros totesi ääni selvästi aavistuksen loukkaantuneena, "mutta tämä ei ole mikään kaupunki, jossa on varaa valikoida mitä syö. Pitää tyytyä siihen, mitä saa itse kiinni."

Samassa jostakin syöksähti paikalle eräs vaaleanruskea salama, joka Niaranakin tunnettiin, ja nappasi lupaa pyytämättä erään kalan pyrstöosan itselleen. Nuorimmaisen naaraan viipottaessa saaliinsa kanssa takaisin pesään vilkaisi Sumu kohti Kabahatlia ja kurtisti anovasti kulmiaan. Uros ei osannut olla kovin luonteva etenkään pentuja toruessaan tai komentaessaan, joten hän toivoi hartaasti, että tummaturkkinen naaras kävisi hänen sijastaan sanomassa Niaralle pari valittua sanaa kohteliaista pöytätavoista ja hakemassa tämän takaisin ulos.
"Ottakaa vain tekin", uros kuitenkin jo pian totesi muille pennuille ja nyökäytti kohti kaloja, sillä hän tiesi, että muuten heillä olisi pian tassuissaan kasa nälästä marisevia pentuja.

Re: Pala onnea
Post by cheetah on May 3, 2010, 16:21

Kabahatli
Mustaturkki katseli pentujaan jotka yksi toisensa jälkeen sinkosivat isänsä jalkoihin, Kiymetlin kuuluen valittavan, ettei kotiin oltukaan tuotu lihaa. Kab oli jo aukaisemassa suunsa nuhdellakseen hieman poikasta, sillä olihan Sumu varmasti tehnyt voitavansa ruuan hankkimisessa. Gece kuitenkin ennätti tähän väliin oikomaan sisarustaan, mikä sai herasilmän huvittumaan. Vaikkei toista tietysti tyhmäksi saanut sanoa. Pian Sumu jo selittikin, miksei punaista lihaa ollut tarjolla. Sitä olisi varmasti useammin, jos Kab pystyisi auttamaan puolisoaan metsällä, esimerkiksi hätyyttämään kauriin oikeaan suuntaan, muttei hän voinut jättää poikasia yksin pesäkololle. Viikarit olisivat varmasti keksineet tempun jos toisenkin ja kaikkea kamalaa voisi tapahtua. Tai joku tunkeilija voisi löytää pesäkolon... huh, moiset ajatuksetkin saivat kylmät väreet juoksemaan turkkilaisnaaraan selkäpiissä.

Yhtäkkiä sama ruskea salama, joka Sumunkin silmissä oli vilahtanut, vilahti Kabin ohi kohti pesää. Niara näkyi pitäneen jotain kalan osaa suussaan. Yleensä niin helläilmeisen naaraan ilme tiukkeni: se ei sietänyt lainkaan huonoa käyttäytymistä ruoan kanssa, varsinkaan omilta jälkeläisiltään. Sumun anovaa ilmettä huomaamatta naaras oli jo kääntynyt kohden pesäkoloa. Se pysähtyi sen suulle ja kurotti päätään kolon sisäpuolelle.
"Niara, heti paikalla takaisin ulos."
Kab sanoi tälle epätavallisen voimakkaalla ja toruvalla äänellä. Ilme oli hyvin käskevä, kun tämä odotti tytärtään takaisin ulkoilmaan. Aloittaessaan nuhteluaan naaraan ilme oli jo leppynyt, mutta ääni pysyi kuitenkin komentavana.
"Tiedät kyllä, tyttöseni, varsin hyvin mitä mieltä olemme tuollaisesta käyttäytymisestä. Ruokaan pyydetään lupa, jollet ole sitä itse metsästänyt. Pyydä anteeksi isältä, hän on nähnyt vaivaa ruokkiakseen koko perheemme."
Puheensa pidettyään naaraan koko olemus lauhtui jälleen, ja tämä katsoi nyt tytärtään anteeksiantavasti, nyökäten hieman pentueen isän suuntaan. Pentujen tuli oppia nöyryyttä, sillä laumassa ei voisi olla töykeä saalistajille, saatika johtajalle.

Usva
Usva ei itse huomannutkaan, kuinka pieni kuolajana valui sen suupielestä. Kielikin roikkui suun ulkopuolella, ja se katseli nälkäisenä isän saalistamia kaloja. Pian kalat tipahtivatkin maahan. Samantien Niara nappasi kalanpyrstön ja pinkoi takaisin pesälle. Vaikkei Usva sitä tunnustanutkaan, meinasi sekin napata pyytelemättä kiinni kaloihin. Niaran syöksähdys kalan kimppuun kuitenkin esti sen, ja pian äiti olikin jo torumassa Niaraa. Usva istui maassa katse kaloissa ja suuret korvat niskaa vasten kääntyneinä. Se näytti siltä, kuin äiti olisi nuhdellut sitä. Isäkin oli jo antanut luvan syödä kalaa, mutta Usvaa nolotti, kun oli meinannut ilman lupiaan ryhtyä syömään. Sillä vain oli niin kova nälkä. Sinisten silmien katse kohosi kohden isän kasvoja, korvat edelleen taakse taipuneina ja ilme hieman surullisena.
"Saanko?"
Se kysyi kuin varmistaakseen, että edelleen sai syödä kalaa, vaikkei kukaan muu kuin se itse tiennyt, että oli meinannut tehdä saman tempun kuin sisarensa.

Re: Pala onnea
Post by kirsikkasilma on May 3, 2010, 17:26

Kiymetli katseli kaloja hieman pettyneenä. Kuitenkin eriväriset silmät kääntyivät katsomaan veljeään, Geceä. “Kala on lihaa“, nämä sanat jäivät pyörimään pienen pennun päässä.
“Sinä olet ihan hölmö! Kyllä minä sen tiedän!”
Narttupentu huudahti ja nousi seisomaan. Pari askelta hän otti veljeään kohti. Hieman vihaisen näköisenä Kiymetli katsoi Geceä. Kyllähän pentu tiesi, että kala on lihaa. Olipas veli välillä tosi hölmö.
“Isä, anteeksi, en tarkoittanut”
Kime sanoi kääntäen katseen isäänsä. Korvat hieman luimistuivat ja vihainen katse muuttui hieman surulliseksi. Kaupunki? Mikä ihme se oli? Ja tästähän piti saada heti selville.
“Isä, mikä se kaupunki oikein on?”

Samalla Niara syöksyi paikalle ja nappasi pyrstön. Isän antaessa luvan, Kime nyökkäisi ja meni lähemmäksi kalaa. Pienen haukkaisun hän otti ja mussutteli sitä. Ei se kala ollutkaan niin pahan makuista kuin pentu muisteli, mutta silti punainen liha olisi ollut parempi. Nyt kylläkin Kiymetli oppi, että on syötävä sitä mitä on tarjolla. Narttupentu kääntyi katsomaan suu täynnä kalaa äitiään ja siskoaan. Ihan oikein, että Niaraa toruttiin. Kiymetli tunsi vanhimpana pentueestaan oikeutta myös torua siskoaan. Pentu nielaisi kalan ja pörhisteli hieman rinnustaan näyttääkseen vanhemmalta.
“Niin Niara, et olisi saanut ottaa kalaa ilman lupaa. Pyydä anteeksi ja syö sitten kunnolla”
Kuono pystyssä pentu puhui siskolleen. Kovin viralliselta tämä homma näytti, äänikin oli hieman matkittu äidiltään, sillä se oli komentava.

Re: Pala onnea
Post by kipcha on May 4, 2010, 19:29

Melkoisen näytöksen Niara saikin nyt aikaan napatessaan itselleen luvatta pyrstö-osan kalasta. Eikö sitä vähääkään voinut odottaa? Mutta no tuollainenhan se Niara oli. Vaikka eivät käytöstavat silti olleet pahitteeksi. Ei sitä aina täytynyt ensimmäisenä päästä ruoan kimppuun, kyllähän sitä sai muutenkin.
Isän kehottaessa ottamaan kalaa Zirkin ei aivan heti kuitenkaan ottanut. Ei se halunnut vaikuttaa liian ahneelta, vaikka kalan herkullinen haju nenässä tuntuikin houkuttelevalta. Kiymetlin kuitenkin jo maistettua hiukan uros arveli voivansa itsekin ottaa, ja repi itselleen kalasta hiukan lihaa. Mm, olipa maukasta. Onnellinen ilme kohosi mustaturkin naamalle. Ai kun olikin hyvää.
Korvat höröllä se silti kuunteli äidin toruessa Niaraa tempauksestaan. Oli ihan hyvä torua kun siihen oli aihetta, mutta Kimen seuraava puhe veti pennun kulmat kurtulle, saaden sen näyttämään ikäänsä nähden hassun vakavalta.
”Kylläpäs sisko olet niin aikuista. Eiköhän äidin toruminen riitä ilmankin että sinä toistat sitä”,
se puhui huvittavan vakavalla äänellä. Zirkin ei tuollaisesta lisätorumisesta pitäisi jos itse olisi sen kohteena, joten vähemmästäkin sitä asettui pikkusiskon puolelle. Toruminen oli toki nyt paikallaan, mutta Kiymetlin käytös tuntui silti ärsyttävältä. Vaikka Kime olikin ihana sisko, välillä tuntui että esikoisuus oli noussut vähän päähän.
Kurttu hälveni kuitenkin pian vinosilmän otsalta. Ruoka oli ollut hyvää, ja sen pentu kertoikin.
”Kala oli tosi maukasta”,
se sanoi.

Re: Pala onnea
Post by leno on May 7, 2010, 0:48

Kiymetli ei vaikuttanut kovinkaan mieltyneeltä Gecen näsäviisaaseen huomautukseen kalan olevan lihaa, sillä sisaruksista vanhin loikkasi pystyyn puolustuksia huudellen. Jokaista Kimen lähestymää askelta seurasi korvansa luimistaneen mustaturkin perääntyvä askel. Leikilläänhän Karanlik vain oli siskoaan kiusoitellut, mutta Kiymetlin tuntien siitä seuraava puolustuskantainen reaktio ei ollut yllättävä. Urospentu ei väittänyt vastaan vaan pysyi vaiti. Olisi ollut ikävää aiheuttaa suuri näytös pienen asian tähden, varsinkin kun isän tuoma ruoka oli riitelyä paljon ajankohtaisempi ja houkuttelevampi aihe tähän hätään.
Jännitys Kiymetlin ja Gecen välillä katkesi nopeasti Sumun verratessa perheen kotiseutuja kaupunkiin. Moista sanaa suklaasilmä ei muistikuviensa mukaan ollut aikaisemmin kuullutkaan, tai ainakaan selitystä sille. Sinimaskin puheista se kuitenkin päätteli kaupungin olevan täynnä ruokaa, jos siellä sai kerta valita itse, mitä syö. Ajatuskin sai Gecen lipaisemaan toiveikkaana huuliaan.

Ennen kuin kaupunki, herkkujen ihmemaa, sai tukevampaa jalansijaa pennun päässä, viuhahti Niara nopeasti sen silmien ohi kalojen tykö ja sitten takaisin koloon. Gece aavisti heti mistä oli kyse. Sisko oli ottanut varaslähdön aterioimiseen ja ominut itselleen kalanpyrstön ennen muita. Epäreilua, tuota menoa Karalle ei jäisi mitään! Sitä paitsi, eikö äiti ja isä olleet kehottaneet odottamaan maltillisesti lupaa aterioinnin aloittamiseen? Pentu ei tiennyt, olisiko sen pitänyt olla puuttumatta asiaan vai seurata Niaran esimerkkiä ja viedä leijonanosa kalansaaliista itselleen, ennen kuin pahin tapahtuisi ja kaikki vietäisiin herkkusuun kuonon alta. Se tyytyi kuitenkin kompromissiin, ja pystyi vain katselemaan tyrmistyneenä ja paheksuvan näköisenä suu rahtusen raolleen unohtuneena Niaran ja tätä toruvan Kabahatlin perään.
Nopeasti Sumun ilmoittama lupa aloittaa syöminen kuitenkin katkaisi tummien silmien pistävän tuijotuksen, kun mustaturkki kävi oitis luvan saatuaan kiinni yhteen kaloista ja järsi siitä irti itselleen kylkipalan. Ruodot ja suomut rutisivat Yön pojan hampaissa, kun Kiymetli jälleen avasi suunsa sanoakseen jotain, jonka alkua Gece ei meinannut lainkaan rouskeelta kuulla. Aihe koski Niaran käyttäytymistä, ja pian kiivaaseen keskusteluun otti osaa myös Zirkin. Gece lopetti ahnaan syömisensä kohottautuakseen katsomaan sisaruksiaan huolestuneena. Kummankaan äänensävy ei ollut kuulostanut kovinkaan iloiselta, ja pentu pelkäsi vielä kiivaamman väittelyn puhkeavan kaiken häslingin keskelle. Niaran käytös ei ollut hyväksyttävää, mutta äiti hoiti jo tyttösen tilityksen, ja asian pidempi puiminen oli Gecen mielestä tyhmää ja turhaa. Zirkin sentään näytti rauhoittuvan nopeasti ja kiitteli jo maukkaasta ruoasta. Kalan herkullisuudesta mustaturkkinen oli yhtä mieltä veljensä kanssa, muttei jälleen alkaneelta ahmimiseltaan ehtinyt sitä ilmoittaa.

Re: Pala onnea
Post by mira on May 7, 2010, 8:05

Niara kuuli Kabahatlin vihaisen huudahduksen, ainakin tämän korviin vihaisen. Ruskeaturkki ryömi korvat päässä kiinni, rahaten kalanperää perässään. Tämä heilutti mielistelevästi häntäänsä - ele kertoi paljon. En tahnyt sitä tahallani, minun oli nälkä Anteeksi. Mutta kun emo sai torumisensa päätettyä, alkoi Kiymtelikin torua. Nuorimmainen luimi korviaan, ja oli jo laukomassa ilkeästi takaisin, mutta jätti sen tekemättä - äiti kuitenkin suuttuisi siitäkin. Zirkin alkoi puolustaa Niaraa, ja viimeksi mainittu heiluttikin häntäänsä Zirkinille. Siitä oli ihan superkivaa, kun kehuttiin!

Niara kävi palauttamassa kalan, ja meni isänsä luo, korvat yhä kiinni koiran päässä. Tämän häntä riippui kohti maata, mutta erivärisissä silmissä oli anova katse. Anteeksi!
"Anteeksi isi" tämä sanoi hiljaa, ja heilautti häntänsä päätä. "Minun oli vain..." tämä lopetti lauseensa, sillä uskoi, että sitä pidettäisiin vain tekosyynä. Niara nousi Sumun rintaa vasten etutassuillaan, ja nuoli vanhemman leukaa silmät anovasti hehkuen. Olen pahoillani, anna anteeksi.

Re: Pala onnea
Post by hitodama on May 8, 2010, 13:12

Sumun katse ja keskittyminen olivat suuntautuneet lähinnä kohti Niaraa ja etenkin Kabahatlia, joka uroksen onneksi kävikin nuorikkoa torumassa, muttei hän toki jättänyt muuta pentuettakaan tyystin huomiotta. Maskikasvoinen nyökäytti myöntävästi kuonoaan ensin Usvalle ja vahvisti siten jo antamansa luvan kalan ottamiseen, kunnes kääntyi vielä Kiymetlinkin puoleen ja hymyili tälle anteeksiantavasti. Kyllä tikarinkantaja tajusi, ettei suorasanainen pentu valittanut ruoasta mitenkään ilkeyttään.

Vaan kun Kiymetli takertui isänsä ohimennen ilmoille heittämään kaupunki-sanaan, kallisti Sumu hieman ihmeissään päätään. Eivätkö he tosiaan olleet vielä koskaan kertoneet pennuille kaupungista, ihmisten asuinpaikasta?
Uros uppoutui muistelemaan asiaa niin syvästi, ettei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota perheensä tekemisiin, ennen kuin ruotuun palautettu Niara tuli pyytämään häneltä anteeksi varsin hellyttävällä tavalla. Epäonnekseen ei Sumu ollut kuitenkaan koskaan ollut mikään koskettelemisen ylin ystävä, joten jopa oman pentunsa aneleva suukko sai hänet tuntemaan itsensä hyvin vaivautuneeksi.
"E-ei se mitään", maskikasvoinen vastasi vaimeasti ja koetti pitää ilmeensä kaikesta huolimatta peruslukemilla. Korvien aavistuksenomaiselle luimistumiselle ei hän kuitenkaan mitään mahtanut.
"Ymmärrän kyllä. Syö nyt vain sinäkin kiltisti", hän jatkoi lempeästi, joskin varsin pikaisesti siinä toivossa, että saisi Niaran huomion käännettyä itsensä sijasta mahdollisimman pian takaisin ruokaan.

Pentueen käydessä natustamaan kalaa sisuksiinsa käänsi Sumu hetkeksi katseensa vielä katraan urosväestöön, joka oli tässä kaikessa hälinässä jäänyt neitejä vähemmälle huomiolle. Samassa Zirkin kehuikin kalaa maukkaaksi, mikä sai Sumun nyökäyttämään kuonoaan kiitollisena tummaturkille.
Kun kahina näytti hiljalleen rauhoittuvan, kävi perheen isäkin istumaan nurmelle.
"Siitä kaupungista..." hän pohti ääneen ja suuntasi eripariset silmänsä taas kohti Kabahatlia.
"Emme ole tainneet tosiaankaan kertoa siitä tai edes ihmisistä vielä paljoakaan pennuille. Pitäisikö, tuota... Kai heidän olisi tarpeen jotain niistäkin tietää?" maskikasvoinen varmisteli. Ei sillä, että ihmisistä olisi Andriaanalla kiusaa ollut, mutta kaikkeen oli aina hyvä valmistautua.

Re: Pala onnea
Post by cheetah on May 12, 2010, 20:43

Usva
Usvan korvat höristyivät ja kasvoilla ilmestyi iloinen hymy, kun isä nyökäytti lupansa käydä kalaan kiinni. Häntä vinhasti heiluen se nappasi kiinni yhteen kalaan, jotta saisi itsekin jotain syötävää, ennen kuin mokomat sisarukset hotkisivat kaiken. Usva kävi kalapalasensa kanssa makuulleen, ottaen sen mustien käpäliensä väliin ja alkaen järsimään sitä. Kala oli maistuvaa! Jokunen ruoto pisteli ikävästi välillä suussa, mutta mitäs siitä, kunhan mahan sai täyteen. Pentu maiskutteli ruokaansa antaumuksella, ja herkesi syömästä vasta, kun isä alkoi puhua äidille kaupungista ja jotain kertomisesta. Usva katsahti ylös isäänsä posket vielä pullollaan ruoasta, ja nielaisi sen yhtenä suupalana. Kirkkaat kasvot siirtyivät vuoroin isästä äitiin, selvästi uteliaana kuulemaan uusia asioita.

Kab
Mustaturkin hymyilevä katse kuroutui isänsä luokse kipittävän Niaran myötä muihin pentuihin, lähinnä Zirkiniin. Tämä jäi hetkeksi ihastelemaan pennun erikoista kauneutta, jota Sumu ei tosin osannut oikein jostain syystä arvostaa: pennulla oli susimaiset silmät, mitkä naaraasta olivat oikein kauniit. Katse siirtyi kuitenkin pian Sumuun, kun tämä puhui jotain.
"Mh?"
Se havahtui ajatuksistaan, kohottaen nyt päätäänkin, pyöritellen hetken mielessään sanoja joita Sumu oli sanonut. Hymy hyytyi, kun tämä ymmärsi, että pennuille olisi tosiaan tarpeen kertoa kaupungeista. Jos naaras voisi päättää, se jättäisi koko asian mainitsematta ja pitäisi pennut pumpulimaisessa maailmassa, missä ei olisi pahaa. Se ei tietenkään olisi mahdollista, varsinkaan kun pennut olisivat yllättävän pian sen ikäisiä, että jättäisivät pesänsä. Turkkilaisneidossa itsellään oli melkolailla ikäviä muistoja Turkin suurista kaupungeista.

Kab huokaisi hiljaa, nousi ja asteli Sumun vierelle, siihen toisen kyljen viereen istahtaen. Se kietaisi puuhkamaisen häntänsä jalkojensa suojaksi.
"Olet oikeassa. Ehkä heidän tulisi tietää niistä... ja muustakin."
Herasilmä sanoi, pitäen merkityksellisen katseensa Sumussa. Toffeekorva tarkoitti Lahkoa. Pentujen tulisi oppia, että se ryhmittymä oli paha, ja heidän tulisi pysyä erossa siitä.

Re: Pala onnea
Post by kirsikkasilma on May 16, 2010, 16:42

Siinä se pentu kuono pystyssä istui ja torui hiukan siskoaan. Pian kuitenkin Zirkin puolusti siskoaan. Eikö muka isosisko nykyään saanut ollenkaan osallistua mihinkään isosiskon puuhaan? Aina joku oli mainitsemassa. Kiymetli kuitenkin tajusi pian, että ehkä se toruminen ei ollutkaan niin hyvä ajatus. Neito hieman luimisti korviaan ja meni siskonsa luokse.
“Anteeksi, että toruin, vaikka äiti olikin jo torunut sinua”
Pienen hymyn narttupentu levitti ja yritti antaa pienen pusun siskolleen. Loppujen lopuksi kaikkien piti asua sovussa keskenään. Pennun pieni häntä alkoi vipattamaan vinhaa tautia, koska isä ja äiti olivat näköjään alkamassa kertoa jotakin. ’Se kaupunki! Hetkinen, mitä muuta vielä?’ Kime tuumaisi ja nappasi hieman kalaa suuhun ja samalla katsoi erivärisillään silmillään isää.
“Isä, äiti, mitä vielä pitää tietää?”
Pentu alkoi käymään jo hieman levottomana. Hän halusi saada tietää kaupungista kaiken, heti. Myös asiasta, jota äiti ja isä eivät vielä ole edes kertoneet. Mikähän se voisi olla? Kiymetli ei olisi voinut millään keksiä mikä asia se olisi voinut olla. Sisaruksiaan hän katseli ja yritti löytää mukavaa asentoa, mikä ei kylläkään millään meinannut löytää. Lopulta pentu meni makaamaan ja siihen tyytyi.

Re: Pala onnea
Post by kipcha on May 19, 2010, 15:46

Niaran heilauttaessa häntäänsä vastasi Zirkin eleeseen. Olihan sisko välillä eloisa ja järjesti tämän pyrstön viennin kaltaisia tempauksia, mutta ruskeaturkkisesta se silti piti kovasti, ja oli arvannut, ettei siskoa erityisemmin Kimen lisätorut riemastuttaneet. Nyt oli jo pikkusisar pyytämässä anteeksi isältä, ja Sumun hiukan vaivaantuneenoloinen reaktio oli aika hassu.

Katsoen jäljellä olevaa kalaa mustaturkkinen arveli voivansa ottaa vielä lisäannoksenkin, kun oli kuitenkin ottanut aiemmin vain vähän. Tuskin kenelläkään oli mitään lisäruoan hakua vastaan. Taaskin siis repäisi se itselleen maltillisen kokoisen annoksen, jota hiukan sivummalle istahti mutustamaan. Ai kun kala oli hyvää, varsinkin kun oli jo ehtinyt tulla hiukan nälkä. Eiväthän ruodot ja suomut ynnä muu olleet erityisen hieno asia, mutta eivät ne tässäkään kalapalassa urospentua haitanneet, koska lihahan se merkitsi eikä sivutavara.

Sumun ja Kabin alkaessa puhua enemmänkin jostain ihmisistä ja asioiden kertomisesta arvoitukselliseen sävyyn heräsi Zirkinin mielenkiinto. Kiymetli jo kyselikin, mutta puheeseen oli pakko sinitassunkin yhtyä.
”Olen pelkkänä korvana, jos kerrotte jotain! Mitä ne ihmiset ovat?”
Niin, oikein mielellään näistä ihmisistä kuulisi. Olivatkohan ne jotain syötävää, tai eläimiä kenties? Pentu odotti malttamattomana saavansa kuulla jotain.

Re: Pala onnea
Post by leno on May 24, 2010, 5:50

Anteeksipyyntö jos toinenkin risteili taustalla perheenjäsenten kesken, ja pian jännitys oli kadonnut itse kunkin välistä ja seesteinen rauha oli jälleen palannut pumpuliperheeseen. Välinpitämättömän oloisena Gece jatkoi kalanrippeittensä ahmimista tyytyväisenä siitä, ettei itse ollut joutunut mokoman eripuran pyörteeseen.

Samassa Zirkinin liikehdintä kalojen suuntaan repäisi mustaturkin ajatukset äskeisestä takaisin muonaan. Gece käänsi katseensa salamannopeasti veljeensä ja katsoi tätä teekupinkokoisin silmin ilmeellä, joka oli jotakin syyttävän ja järkyttyneen väliltä. Suklaasilmä ponkaisi pystyyn kirjavamman sisaruksensa ottaessa itselleen lisää kalaa ja piti syyttävän katseensa ankanpoikasen takaraivossa. Heti Zirkinin siirryttyä syrjään appeen luota syöksyi Gece yhteen kalaan kiinni, vaikka edellistä annosta oli vielä nokare jäljellä. Se repäisi siitä itselleen suurin piirtein Zirkinin lisäannoksen kokoa vastaavan palasen ja siirtyi takaisin aloilleen suureleisesti vatsalleen mätkähtäen. Hyvillä mielin syöppö jatkoi molempien kalanpalojensa nauttimista eikä ajatus käväissytkään siinä, että Sumu ja Kabahatlikin olisivat ehkä tahtoneet saaliista omankin osansa.

Keskustelu tuntui jatkuvan ruokalinjalla, kun Sumu totesi, että pentujen olisi aika saada tietää kaupungista. Omissa mietteissään Gece oli jo kuvitellut kaupungin kulinaristin taivaaksi, joten herkullinen kala oli parempaa kuin hyvää kuunteluevästä turinatuokioon. Jotkin ihn.. imh.. inhmisetkin isä mainitsi, sellaisia mustaturkki ei osannut yhdistää yhtään mihinkään. Kabahatlilla oli selkeästi vielä kolmaskin asia mainittavanaan. Jostain syystä lämmin hymy oli kadonnut perheenäidin huulilta sen sileän tien, eikä Sumukaan vaikuttanut olevan pirteimmillään. Väsymystä se varmaan vain oli! Olihan iltakin jo pitkällä, yleensä muut alkoivat haukotella jo tähän aikaan.

Re: Pala onnea
Post by mira on May 24, 2010, 19:03

Vihdoin ja viimein oli Niaran mielestä taas kivaa, kun koko perhe oli taas iloinen <3 Jeij. Niara katsahti isäänsä vielä kerran, aavistuksen korviaan luimistaen, saakos nyt ottaa? Iskä kuitenkin näytti olevan Niaran hellyydenosoituksista hieman hämmentynyt, nartun mieli mustui. Surullista, siitä ei tykännyt kukaan. Äiti torui, sisko torui, iskä ei tykännyt. Angstangst. Ei Niaralla käynyt mielessä, että syy saattoi olla siinä itsessään...? Isä kehotti Niaraakin syömään, ja juurikun Niara oli ottamaisillaan kalan. ensiksi Zirkin nappasi itselleen vähän, ja lopulta Gecekin kävi syömässä. Niara vilkaisi tyrmistyneenä tyhjää kohtaa, missä juuri äsken oli ollut kala.

Voi jestas Niara ajatteli, ja sen jälkeen tämä vilkaisi nopeasti äitiinsä, ja isäänsä, etteivät ne vaan olleet huomanneet, ettei kalaa ollut enää? Kuitenkin syyttäisivät Niaraa. Narttu hiippaili sivummas ihan viattoman näköisenä, silmät iloisesti avoinna, häntä ylpeästi kippurassa pikkuisen selän päällä.

Jotain jostain kaupungista iskä puhui, mutta Niaraa ei kaupunki kiinnostanut - yhtään. Tämä pyydysti itselleen pienen kepin, ja alkoi nakerrella sitä, häntä iloisesti viuhtoen, silmät täysin keskittyneenä keppiin. Mikä siskoja ja veljiä joku kaupunki kiinnosti? Sitä Niara ei voinut ymmärtää. Niara haukotteli terävästi, ja puraisi keppiään.

Re: Pala onnea
Post by hitodama on May 25, 2010, 17:07

Kabahatlin myöntyessä illan turinatuokion aiheeseen ja astellessa Sumun vierelle istumaan, nyökäytti uros puolisolleen hitaasti kuonoaan. Epäonnekseen ei ruskeaturkki kuitenkaan osannut tältä istumalta keksiä, mitä toinen mahtoi "muilla asioilla" tarkoittaa - Lahko ei ollut koskaan koskettanut millään tavoin hänen omaa elämäänsä, joten kyseinen ryhmittymä ei tullut hänellä mieleenkään.
"Niin..." uros tyytyikin hieman epätietoisen oloisena Kabille vastaamaan. Samassa tarkkakorvainen Kiymetli kävi jo utelemaan mistä vanhemmat oikein puhuivat, ja vaikka Sumu itsekin olisi tahtonut kysyä samaa, käänsi hän kuitenkin huomionsa kohti tytärtään.
"Kaikenlaista. Olette jo niin, tuota, isoja, että alatte pian tarvita tietoja erilaisista asioista", uros totesi ja koetti peittää epävarmuutensa pienen hymyn taakse.

Zirkinin vakuutellessa kuunteluhalukkuuttaan oli Sumu jo aikeissa aloittaa juttunsa kummallisista kaksijalkaisista, kun hän yhtäkkiä pani merkille kauemmas ilman kalaa kaikonneen Niaran. Maskikasvo katsoi jalkoihinsa ja ymmärsi nopeasti pikkuneidin syömättömyyden syyn: kalaa ei enää näyttänyt olevan lähettyvillä. Ilmeisesti pentu oli kuitenkin jättänyt huomiotta, että vaikka pojat olivat suuren osan ruoasta itselleen ehtineet rohmuta, oli muista hieman kauemmas lierähtänyt kolmas kala vielä tyystin koskematon.
"Kerrotaan me kyllä", Sumu lupasi Zirkinille samalla, kun hän nousi ylös ja kävi riipimässä liki puolet viimeisestä kalasta hampaisiinsa. Irti repimänsä palan hän kävi tiputtamassa Niaran vierelle, jonka jälkeen hän asteli taas takaisin Kabahatlin luokse. Ei isä aikonut pakottaa nuorimmaistaan syömään, mutta hän tahtoi antaa tälle ainakin mahdollisuuden vatsansa täyttämiseen.

Kun kaikki näytti olevan taas kunnossa, huokaisi Sumu vaimeasti ja käänsi eripariset silmänsä ensin kohti puolisoaan ja sitten kohti jälkeläisiään.
"Ihmiset... No, niitä ei ainakaan asu Andriaanalla, joten tuskin tulette koskaan niitä itse näkemään. Ne ovat kuitenkin aika vaarallisia olentoja, minkä takia niistä on jokaisen hyvä jotakin tietää", uros aloitteli vakavalla äänellä.
"Ihmiset ovat hyvin erilaisia, kuin koirat. Ne rakentavat itselleen hyvin suuria pesäalueita, joita sanotaan kaupungeiksi. Niillä on siellä niin paljon ruokaa, että ne heittävät sitä jopa pois, kun eivät jaksa syödä kaikkea itse. Siitä huolimatta ne eivät halua antaa ruokaansa muille, ja jos vaikka koira yrittää sitä ottaa, ne ajavat koiran pois tai ottavat vangikseen eivätkä päästä ikinä pois."

Re: Pala onnea
Post by cheetah on May 30, 2010, 19:32

#Anteeksi pikku viivästys, en päässyt tätä ennen vkl:nä koneelle kun en kotosalla ollut.#

Usva
Mustakuonoinen köllötteli nurmella maha kalasta pyöreänä, silmät puoliksi ummessa. Sitten Alkoivatkin muut pennut jo elehtiä ja kysellä kiinnostuneena ihmisistä ja muusta, mikä sai jo melkein horroksen omaisessa tilassa olleen Usvan havahtumaan ja kiinnittämään huomionsa vanhempiinsa. Isä olikin jo ennättänyt emon vierelle, ja Usvakin päätti nousta, kipittäen näiden eteen ja käyden siihen makaamaan. Päänsä se piti pystyssä, katsoen koko ajan tarkkaavaisesti vanhempiaan. Isä alkoi puhua näistä oudoista otuksista, joita ihmisiksi sanottiin. Ja kaupungeista. Miten oudoilta ne kuullostivatkaan! Ruskoturkki jäi mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Kabahatli
Herasilmä katsoi vierelleen istahtanutta Sumua, sitten pentuetta. Muita tuntui kiinnostavan vanhempian tarinointi, ainoastaan Niara paneutui pureskelemaan keppiä. Kabia hymyilitti hieman: pentu oli kovin omapäinen, aivan erilainen kuin mitä naaras oli itse pienenä ollut. Ehkä se oli vain parempi, että pentu osasi sanoa oman sanansa asioihin, eikä sitä viety kuin pässiä narussa.
Kab kiinnitti jälleen huomionsa Sumuun, joka puheli ihmisistä ja kaupungeista. Eipä naaras olisi osannut noita paremmin selittää, ja joka sana oli totta. Mustaturkki nyökkäsi ja katsahti taas lapsosiaan.
"Täällä ihmisiä ei tosiaan ole, mutta mikäli joskus etsiydyttekin maihin, missä heitä on, pysykää niin kaukana kuin suinkin. Ihmiset ovat hyvin ovelia, eikä heidän puhettaan ymmärrä. He pitävät kamalasti kovaa ääntä ja kulkevat kahdella jalalla. He eivät ole yhtä nopeita kuin me, eikä heillä ole teräviä hampaita joilla purra, mutta he osaavat rakentaa ansoja ja heillä on vaarallisia aseita, joilla he voivat satuttaa tai tappaa, vaikka olisit kaukana ihmisestä."
Toffeekorva varoitti lapsiaan vakava ilme kasvoillaan. Naaras oli itse useat kerrat saanut kaupungissa juosta henkensä edestä karkuun, kun oli erehtynyt viemään ihmisten alueilta ruokaa.

Kab piti pienen tauon puheessaan, ennen kuin jatkoi.
"Kaupungeissa on myös autoja ja muita välineitä, joilla ihmiset kulkevat. Ne ovat kovaäänisiä, nopeita metallikasoja. Niiden alle voi jäädä, varokaa niitäkin."
Kab ei keksinyt mitään hyvää sanottavaa kaupungeista, paitsi helpon ruoan. Sekin oli hyvä asia vain, jos oli tarpeeksi nopea ja ovela, jottei jäänyt kiinni. Naaras ei kuitenkaan halunnut houkutella pentujaan kaupunkiin, niin huonoja muistoja ne olivat hänelle itselleen Turkissa jättäneet.
"Yksi asia, mitä teidän tulee tällä saarella varoa, on Lahko."
Naaras sanoi ja antoi katseensa kiertää jokaisella pennussa. Liikaa naaras ei Lahkosta tiennyt, mutta sen että heitä tuli välttää.
"Lahkolaiset ovat ryhmittymä, eräänlainen lauma, jotka tahtovat vain pahaa. He eivät kaihda keinoja koettaessaan saada viattomia koiria ja susia riveihinsä."
Kab ei ollut itse joutunut nokatusten lahkolaisen kanssa, ainakaan tietoisesti, mutta sen jäsenten maineen ja aikeet se oli kyllä muiden suusta saanut selville.

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Jun 5, 2010, 21:05

[[Kirsiksen yli hyppään nyt kun on jo ihan kunnolla vastausaika hänellä ylittynyt]]

Taisi Zirkinin santsaus innostaa velipoikaakin ottamaan vähän lisää. Gece itselleen ottikin loput kalasta, mutta oli sentään onneksi yksi kala tämän jälkeenkin jäljellä. Sitä ei Niara tosin tainnut huomata tai muistaa, sen verran tyrmistyneeltä sisko näytti veljiensä otettua kalan rippeet. Siinä kalaansa nakertaessaan mustaturkkinen kuitenkin pani merkille, että ainakaan sisar ei osoittanut harmistustaan, jos sellaista oli. Nakersi keppiään. Uros oli silti aivan varma, että ruskeaturkkiselle kyllä kelpaisi ruoka, ja olikin mainitsemassa yli jääneestä kalasta, kun isä siirsikin ajatukset toisaalle vakuuttelemalla kertovansa niistä ihmisistä. Innostus näkyi mustan pennun erivärisistä silmistä. Kuulosti mielenkiintoiselta nämä ihmiset, tai nimi ainakin oli jännittävä!

Vielä kala-asiaan ajatukset tosin hetkeksi palasivat Sumun viedessä ronskin palan kalaa Niaralle. Varmasti riemastuttaisi ruskeaturkkista. Oman annoksensa ruokaa oli Zirkin itse jo syönyt, ja kylläisenä, tyytyväisenä se odotteli, josko vanhemmat jo pian, pian kertoisivat. Uros ei malttanut odottaa. Oli jo aivan tarpeeksi vihjailtu salaperäisesti että jotain mielenkiintoista tietoa oli jaossa, saisi jo sitä informaatiota tulla!

Ja nyt päästiin asiaan! Silmät ymmyrkäisinä sinitassu kuunteli siinä istuessaan. Ainakaan niitä ihmisiä ei ollut Andriaanalla, mitä sitten olivatkaan, joten niihin tuskin törmäisi koskaan. Käsittämättömältä tuntui puhe kaupungeista ja kaikesta muusta. Mustaturkkinen kuvitteli kaupungin rykelmäksi tällaisia samanlaisia kolosia, jollaisessa nytkin asuttiin. Seuraavaksi kuullessaan ylenpalttisesta ravinnosta sille tuli mielikuva, että tuo koloista koostuva kaupunki suorastaan lainehtisi kalaa ja muusta ruokaa. Kuulosti paratiisilta. Mutta kuullessaan, että nämä ilkeät ihmiset eivät jakaneet ruokaa, pennun otsalle ilmestyi kurttu. Kuvitelmissa pahat hirviöt partioivat kalan peittämää kaupunkia.
”Ilkeää…”
pentu mumisi hiljaa, paheksuvasti ihmisten toimista.


Äitikin valisti ihmisistä. Opasti pysymään loitolla niistä kaksijalkaisista kuvotuksista. Kuulostivatkin todella sellaisilta joita kannatti varoa. Zirkinin päähän nousi mielikuva kahdella jalalla seisovasta koirasta, joka tassuaan huiskauttamalla kaatoi pitkän matkan päässä seisovia eläimiä. Todella hyvä ettei niitä ollut täällä.
Kab kertoi myös autoista, ja ne kuulostivat aivan yhtä oudoilta ja pelottavilta kuin ihmiset. Tuplahyvä asia tosiaankin, ettei ihmisiä Andriaanalla asunut.

Varomisen arvoisten asioiden lista piteni entisestään äidin kertoessa lahkosta. Nimi kuulosti erittäin pahaenteiseltä, ja uros kyllä ottaisi neuvosta vaarin. Noita pitäisi siis varoa täällä, kun ne kerran olivat niin pahoja. Kokonainen lauma ilkiöitä! Yksittäiset eivät olleet aivan niin kauheaa, mutta jos näitä lahkolaisia oli koko rykelmä!

Re: Pala onnea
Post by mira on Jun 12, 2010, 18:15

[ Anteeski LENO :<
Btw, roeputsintoni andriaanassa on hukassa. Lyhyt vastaus tulee. ]

Mitä ihmetttä - kala ei ollutkaan loppunut! Isä heitti tälle kalanpalan, ja narttu nyhersi siitä pienen palan pois, hnätä heiluen, ja sen jälkeen kala oli ainakin Niaran osalta koskematon.
Tämä kuunteli vanhempien jutut ihmisistä, mutta sitä ei mokomat kiinnostaneet.
Mutta Lahko.
Nimi oli Niarasta kiintoisa, vaikka äiti mokomasta varoittelikin.
Niara tahtoi nähdä lahkolaisen!

[ YYYYYÄÄÄK :'> Hyi mitä tekstiä ]

Re: Pala onnea
Post by hitodama on Jun 13, 2010, 12:39

// Potkaisen henkisesti jumittelijoita persuksille nyt. >=|
Vaan koetetaan kuitenkin vetää vielä edes pari kierrosta läpi, joiden aikana pennut voisivat halutessaan niistä tulevaisuuttaan koskevista haaveistaan vähän jutustella. Sitten tämä peli alkaisikin minun nähdäkseni olemaan paketissa. //

Kukin pennuista näytti Sumun mielestä kuuntelevan niin tarkasti hänen ja Kabahatlin juttuja, että uros tunsi suoranaista ylpeyttä jälkeläistensä keskittymiskyvystä. Jopa nuorimmainen Niara, joka aina oli menossa johonkin tai tulossa jostakin, oli kerrankin hiljaa ja antoi vanhempien sanoa sanottavansa ilman häiriöitä.
Vaan Kabin jutun siirtyessä Lahkon pariin näytti Sumu ensin hieman yllättyneeltä, mutta pian hän tajusi naaraan tarkoittaneen kyseistä ryhmittymää muista asioista puolisolleen vinkatessaan. Harmi tosin oli, ettei naaraan tavoin ruskeaturkkinen uroskaan tuntenut lahkolaisia tai heidän toimintatapojaan juuri lainkaan, joten ryhmittymästä varoitteleminen jäi molempien osalta vain pelkkien huhupuheiden toistelemisen varaan.
"Joskus kauan sitten kuulin, että lahkolaiset hallitsevat mukaan pakottamiensa mieliä jotenkin", maskikasvoinen kertoi Kabahatlin vaiettua hieman epävarmaan sävyyn.
"En tiedä onko se totta vai ei, mutta älkää kuitenkaan ikinä lähtekö ottamaan siitä selvää. Parempi, jos pysyttelette vain kaukana kaikista sellaisista", koira vielä jatkoi aiempaa painokkaammin.

Kun varottavien asioiden lista alkoi olla käytynä lävitse tuli Sumulla yllättäen mieleen, etteivät tällaiset asiat olleet kuitenkaan ehkä ihan niitä parhaimpia iltasatuja nuorille pennuille. Jos mokomat pallerot jäisivät murehtimaan kuulemiaan juttuja, eivät nämä taatusti saisi nukuttua tai näkisivät ainakin painajaisia ihmisiin, autoihin ja Lahkoon liittyen. Niinpä lieni parasta ennen nukkumaan menemistä keskustella vielä vähän jostakin kepeämmästä aiheesta.
"Älkää, tuota, pelätkö kuitenkaan. Eivät lahkolaiset tai ihmiset tai mitkään ole meidän pesäämme tunkeutumassa", uros lausahti kippuraista häntäänsä heilauttaen ja kasvoilleen pienen, rauhoittelevan hymyn nostattaen.
"Sitten, kun ette enää isona elä täällä pesällä, voitte aina liittyä johonkin laumaan ja olla sen suojissa turvassa." Andriaanan laumoista olivat vanhemmat jo aiemmin toki jälkeläisilleen jotakin kertoneet ihan siitäkin syystä, että yhden lauman alueella he nytkin elelivät. Sinänsä majoittuminen Befalasin maille oli ollut oikein hyvä ajatus, sillä suurin osa pentueesta saattaisi aikuisena juuri kyseiseen laumaan turkkinsa tummuuden ansiosta päästä. Ainoastaan Niara ja Usva joutuisivat kaiketi hakemaan paikkaansa Carmiksen puolelta.

// Kirsikkasilmähän muuten lähtee Venäjälle 20.6. jonka jälkeen emme taida häntä enää tässä pelissä nähdä. //

Re: Pala onnea
Post by cheetah on Jun 18, 2010, 13:38

Usva

Usva katsoi toinen kulma mietteliäästi kurtistuneena vanhempiaan, kun nämä kertoivat kaikesta sellaisesta, mitä pennun mieli ei oikein osannut edes sisäistää. Se käsitti asiat varmaankin kutakuin samalla tavoin kuin veljensä Zirkin. Olipa kummallisia asioita! Hento pelko hiipi pennun sydämeen, ja se kurkkasi varovasti olkansa taakse. Eihän siellä olisi niitä... niitä ihmisiä vaanimassa puskissa? Tai niitä pahoja lahkolaisia? Usva nielaisi hiljaa, ja kääntyi katsomaan isäänsä, joka oli alkanut puhua. Tuon sanat rauhoittivat pentua kovasti. Pesässä se olisi aina turvassa! Mutta lauma? Höh, mitä semmoisella tekee kun on äiti ja isä. Usvahan tulisi aina olemaan perheen kanssa... tulisihan? Pennun katse painui hetkeksi hieman mietteliäänä maahan. Mitä se tekisi jos se ei aina saisikaan olla vanhempiensa kanssa? Miten se selviäisi? Yllättäen pennun ilme kirkastui ja se loikkasi silmät hehkuen isänsä jalkoihin kiehnäämään.
"Isä, minä haluan tulla isona yhtä viisaaksi kuin sinä! Ja vahvaksi!"
Se huudahti innoissaan.

Kabahatli
Kab oli painunut hetkeksi ajatuksiinsa, miettimään miten hänen pikkuisensa tulisivat selviämään maailmalla. Totta kai ne tulisivat selviämään, mutta... mikä huoli naaraalla olisikaan jälkikasvustaan, eritoten Niarasta, joka oli niin utelias ja eläväinen, että saattaisi hankkiutua vaikeuksiin. Herasilmä katsahti Niaraa, ja sen jälkeen muita pesueen jäseniä. Pieni hymy kohosi sen suupielille.
'He kaikki ovat vahvoja ja terveitä. He tulevat kaikki pärjäämään hienosti.'
Kab ajatteli mielessään, hymähtäen tyytyväisenä. Miten aika olikin kulunut niin pian? Vasta pennut olivat täysin avuttomia, pieniä myttyjä, ja nyt jo puolivuotiaita, voimakastahtoisia nuorukaisia.

Usvan loikatessa Sumun jalkoihin Kab hieman hätkähti, mutta naurahti samantien toisen innokkuudelle. Naaraan kasvoille oli palannut se tavanomainen, leveä ja lämmin hymy.
"Tottakai sinusta tulee yhtä viisas, Usva. Onhan teillä hyvä esikuva."
Kab sanoi ja katsahti Sumua merkityksellisesti. Naaraan mielestä Sumu oli mitä parhain malli pennuille.
"Oletteko miettineet, lapset, mitä haluaisitte tehdä kun lähdette pesästä?"
Mustaturkki kysyi jälkikasvultaan samalla, kun asettui makaamaan nurmelle. Päänsä se piti kohollaan, katsellen pentuja odottavasti. Ehkä pennut olivat jo miettineet, mitä haluaisivat itsenäistyessään tehdä.

Re: Pala onnea
Post by kirsikkasilma on Jun 19, 2010, 16:28

//Anteeksi offi, mutta tosiaan. En ole nyt ollenkaan ehtinyt roolia töiden ja koulu asioiden takia ja siksi Kime taustalla hilluu jotenkin. Lähden 21.6, eli maanantaina, mutta foorumilla en varmaan käy enää tämän viestin jälkeen//

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Jun 21, 2010, 13:21

Entistäkin enemmän alkoivat nämä niin sanotut lahkolaiset kuulostaa varomisen arvoiselta isän kertoessa, että lahkohässäkkään mukaan pakotettujen mieltä hallittiin. Aika karmivaa. Zirkin ei todellakaan halunnut tulla pakotetuksi lahkoon huomatakseen, ettei mielensä enää ollut yksin omansa. Todellakin pitäisi olla varovainen niitten heppujen kanssa, hyvä että äiti ja isä nyt varoittivat. Kyllä olikin sitten viisaat vanhemmat! Hankaluuksilta välttyisi, jos heidän neuvojaan kuuntelisi. Äiti ja isä olivat aina oikeassa.
”En varmasti lähde lahkoon mukaan!”
musta pentu vakuutteli varman ja vakavan oloisena Sumulle tämän kehottaessa pysymään kaukana moisista hämäristä tyypeistä.

Pelkoa olivat varoittelevat tarinat kieltämättä nuoressa uroksessa saaneet aikaan, joten isukin rauhoittelut olivat paikallaan siitä, ettei mitään välitöntä uhkaa ainakaan olisi tulossa niin lahkon kuin ihmistenkään taholta. Viimeisenä mainitut tuntuivat aika kaukaiselta vaaralta, mutta lahko kyllä silti ihan merkittävältä ongelmalta. Kyllähän sitä johonkin laumaan voisi liittyä, kuten Sumu oli sanonutkin. Ei siitä ainakaan haittaa olisi.
”Lauma… Kyllä kai sellaiseen voisi liittyä”,
tuumi sinitassu hiljaa ääneen. Se liittyisi laumaan ja varoisi pahoja lahkolaisia, ja siten ongelmia ei tulisi. Vanhemmiltaan saatujen elämänohjeiden avulla pärjäisi.

Usva näkyi innoissaan isän jakoihin loikanneen, ja sanoi haluavansa tulla aikuisena viisaaksi ja vahvaksi. Zirkin hymyili omalla istumapaikallaan. Sekin halusi, vaikkei noin innokkaana asiaa ilmaissutkaan. Vanhemmissa oli hyvä esikuva moiseen, mutta sudensilmien aiheuttama vähemmyydentunne sai aikaan mieltä kalvavan epäilyksen, ettei siitä voisi tulla yhtä hyvää koiraa kuin sisaruksistaan.

Mukavammille raiteille ajatukset taas palasivat äidin kysyessä tulevaisuuden mietteistä. Nyt kun asiaa ajatteli, mustaturkkinen pentu oli epävarma tulevaisuudestaan. Mitä se tekisi kotoa lähdettyään? Ei se ollut moisia asioita kummemmin miettinyt. Ennemmin se eli kutakin hetkeä kerrallaan. Ei mitään suuria suunnitelmia. Kai niinkin pärjäisi?
”En ole oikein miettinyt. Mutta sellaiseen laumaan voisin liittyä”,
se kertoi. Turha sitä oli liiaksi tulevasta murehtia.

Re: Pala onnea
Post by leno on Jun 22, 2010, 14:19

Koko nuoruutensa vaaleanpunaisissa pilvilinnoissa eläneelle Gecelle kaikki uusi tieto ympäristön uhkista oli niin hämmentävää, ettei se osannut muodostaa selkeää mielikuvaa oikein mistään kuulemastaan. Pääpuheenaiheeksi nousseen lahkonkaan kuvailtua pahuutta tummaturkki ei ensin osannut käsittää – miksi ja miten joku muka voisi tehdä pelkästään pahoja juttuja saadakseen lisää pahoja juttuja tekeviä koiraeläimiä mukaansa tekemään pahoja juttuja?
Kun Sumu selvensi vielä, että lahkoon liittyminen merkitsisi myös jonkinmoista omien ajatustensa hallinnan menettämistä, alkoi Gecekin todella käsittää uhan ahdistavuuden. Hiljaisemmanpuoleisena otuksena sen oli tapana ajatella ja ihmetellä paljon, joskus melko syvällisiäkin asioita ikäisekseen, joten ajatus mielensä hallinnan menettämisestä tuntui hirvittävältä. Eikö pentu voisi lahkolaisena enää ajatella mitään muita kuin niitä pahoja juttuja? Tulisiko siitä tyhmä? Puhuisiko joku lahkolainen sille äänenä päässä? Uteliasta Geceä tietenkin kiinnosti saada vastaus näihin kysymyksiinsä, mutta kuten isä vielä painotti, se ei missään nimessä halunnut itse lähteä ottamaan selvää. Pentu nyökytteli varoituksille korvat kauhusta niskaan painettuina.

Tähän väliin perheenisän rauhoittelut olivat paikallaan. Vaikka hyssyttelyt saivat pahimmat pelot pennun päällisistä ajatuksista tiehensä, lahkon, autojen ja ihmisten pohdintaa Gece jatkaisi varmasti vielä myöhemmin.
Samassa Usva hyppäsi Yön Sumun kinttuihin kiehnäämään ja kehumaan isän vahvuutta ja viisautta. Gecenkin silmät kirkastuivat. Sisko oli oikeassa, urospentu ei ollutkaan tullut ajatelleeksi kuinka viisas Sumu oli. Ja äitikin oli niin viisas! Molemmat vanhemmat tiesivät ties mitä ihmeellisyyksiä maailmalta, ja välittivät nyt keräämänsä tiedon jälkikasvulleenkin. Noin viisaista vanhemmista oli tultava vain viisaita pentuja!

Kun mukaviin aiheisiin oltiin jälleen päästy, siirtyi keskustelu tulevaisuuden miettimiseen. Eipä Gece ollut moisia koskaan ajatellut. Tulevaisuudessa se varmaan jatkaisi elämää kuten tähänkin asti; söisi, miettisi, tutkisi ympäristöään, leikkisi ja nukkuisi. Pentu ei tiennyt paremmasta. Näennäisesti Zirkin-veljen haaveissa oli liittyä laumaan, mutta laumattomaksi syntynyt Gece ei vielä oikein tajunnut ryhmän etuuksia.
”Mitä siitä laumaan kuulumisesta oikein hyötyy?” se tiedusteli vanhemmiltaan pää kallellaan. Olihan Sumu maininnut jotakin lauman turvallisuudesta, mutta miten se muka turvaa toisi? Ryhmittymään kuuluminen oli urospennulle yhtä kuin mahdollisuus esittäytyä uusille tuttavuuksille sanoin ’Gece Karanlik, Befalasilainen.’

Re: Pala onnea
Post by mira on Jun 22, 2010, 23:29

Niara kuunteli vanhempiaan hyvin, tuota, tarkkaavaisesti kepin kuori oli melkein kokonaan syöty pois, ja kun tämä katsoi Kabia ja Sumua kielen punainen kärki hampaiden raosta pilkistäen.
Tämä mietti kovinkin älykkäästi lahkoa, ja sitä, miten pahalta jutulta semmoinen kuulosti, hui kauhia.
Usvan hypätessä Sumun jalkoihin, tunsi Niara jonkunsorttisen kateudenpistoksen. Mistähän hemmetistä sekin oli tullut?
Isä oli näyttänyt kovin torjuvalta Niaran nuollessa isän kuonoa, mutta miksi Usva sai hyppelehtiä toisen kintuissa kuin joku pieni otus kevätniityllä. Niara kurtisti hassusti kulmiaan, ja vilkaisi Zirkiniä. Nartun mielestä veljen silmät olivat kovin kauniit, miksei isä ja äiti tykänneet niistä?
Kupla meni rikki, kun emo kysyi, mitä ne aikoivat tehdä isona. "Minä ainakin.." tuo aloitti, mutta Gece ja Zirkin ehtivät ensin. Tämä hiljeni, ja odotti hetken aikaa, ja veljien sanottua sanottavansa, tämä mutisi. "Aion liittyä laumaan ja etsiä kavereita ja" tuo selitti jotain ihan ihmeellistä elämän aloittamisesta ja tiastelutaitojen oppimisesta ja niin edelleen.
Peruslätinää.

Re: Pala onnea
Post by hitodama on Jun 27, 2010, 18:41

// Nyt siis Kirsikkasilmä automaattisesti skippaillaan tästä eteenpäin. =) //

Kun Zirkin vakuutti olevansa haluton liittymään lahkolaisten epämääräiseen joukkoon, vilkaisi Sumu tätä kohden ja nyökäytti pikaisesti kuonoaan. Vaikkei uros oikein osannut kyseisen pennun kanssa tullakaan toimeen, ei hän silti missään nimessä toivonut tälle pahaa - ei Lahkoon liittyvää tai mitään muutakaan.
Samassa isukin pasmat saivat kuitenkin taas mennä melkoisen sekaisin, kun Usva päätti tehdä aiemmin Niaran kokeileman tempun ja syöksyä uroksen etujalkojen sekaan kiehnäämään. Yllättävä temppu sai Sumun pomppaamaan seisomaan, ja viimeistään pennun sanat yhdessä Kabin kannustuksen kanssa saivat hänet lisäksi täysin hämilleen. Onneksi turkki piilotti alleen syvän punastumisen, joka kippurahäntäisen kasvoille nousi.
"Toivottavasti tulet vielä paljon viisaammaksi", Sumu vastasi, kun sai hetken hämmennyksen jälkeen puheensa kulkemaan. Pienen hymyn kera hän lisäksi laski päänsä Usvan tasolle, jotta saattoi hienovaraisesti tökkiä tätä kuonollaan kohti Kabahatlin hellää huomaa. Tikarinkantajan läheisyyskammo kun ei ollut muutaman minuutin aikana ehtinyt haihtua yhtään mihinkään.

Keskustelun kääntyessä yhä enemmän pentujen suunnitelmiin ja haaveisiin, keskittyi Sumu aidosti hyvin kiinnostuneena kuuntelemaan jälkeläistensä juttuja. Niaralla vaikutti olevan koko elämä jo kaavailtuna, mutta perheen pojat ottivat hieman rauhallisemmin ja pohtivat laumoja sekä niihin kuulumisen hyötyjä.
"No laumat... Ne ovat vähän kuin todella isoja perheitä", maskikasvoinen ohjeisti ja käänsi tukea hakevan katseensa kohti puolisoaan. Kieltämättä Sumu ei turhan paljoa laumoistakaan tiennyt, joten hän toivoi naaraan osaavan olla avuksi.
"Niissä on johtaja, joka on vähän kuin isä tai äiti kaikille laumalaisille. Hän pitää huolta laumastaan", uros vielä selitti, ennen kuin vaikeni ja antoi puheenvuoron toisille.

// Hei muuten! Sitten, kun tämä peli on purkissa, niin pelataanhan me vielä >tämän tyylinen< ihan lyhyt itsenäistymispeli? //

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Jun 30, 2010, 11:25

[[Offina ilmoittelen, että minun vuoroni voi tällä kierroksella hyppiä yli, koska se ei ehtinyt tulla ennen reissuani, jolle siis tänään olen lähdössä - maanantaina vasta tulen takaisin.

Ja tuosta itsenäistymispelistä, kyllä minulle ainakin sopisi.]]

Re: Pala onnea
Post by cheetah on Jul 5, 2010, 17:20

#Huh nyt nolottaa. Anteeksi jumi, ylipitkien työpäivien jälkeen unohtunut andri ihan kokonaan! Saa huitaista lapikkaalla!#

Usva
Isänsä töytäisemänä pentu hypähti vuorostaan äitinsä riesaksi, asetellen itsensä osin tämän tuuhean hännän päälle pötköttelemään. Tyytyväisyys paistoi nuorukaisen kasvoilta. Isän selventäessä, mitä lauma oli, ruskoturkin ilme muuttui nyreämmäksi, ellei jopa hieman kiukkuiseksi.
"En halua muuta perhettä! Emmekö me voi olla lauma?"
Usva kysyi, katsoen anoen vuoroin isäänsä ja äitiään. Miksi isä ja äiti halusivat, että lapset lähtivät? Heillähän oli hyvä olla näin.
Usva katsahti myös sisaruksiaan. Eikö ketään heistä huolestuttanut se, että isä ja äiti puhuivat lapsien lähdöstä? Oliko kaikille muille jo selvä asia, että pian ei enää oltaisi yhdessä? Eikö tämä perhe kelvannut heille, kun he halusivat suurempaan perheeseen, jossa oli tekoäiti ja -isä? Tämähän oli ihan tyhmää!

Kab
Mustaturkki katsahti hieman moittien Usvaa, joka oli asemoitunut naaraan hännän päälle, vaan ei kuitenkaan hätistänyt toista. Se kuunteli mielenkiinnolla pentujensa suunnitelmia, kuten Sumukin ja oli varsin tyytyväinen kuulemaansa. Toki pentujen ajatusmaailma tulisi vielä muuttumaan ja he voisivat päättää toisin, mutta ainakin he Sumun kanssa olivat luoneet pohjan pentujen itsenäistymiselle.

Kab huomasi Sumun katseen, ja vain hymysi tälle rohkaisevasti. Kabin mielestä uros oli turhaan epävarma, hän osasi selventää vaikeat asiat pennuille paremmin kuin hyvin. Herasilmä nyökkäsi ja käänsi katseensa pentuihin, pysähtyen jälleen Usvan kohdalle, tämän huudahtamien vastaväitteiden ja kiukkuisen ilmeen takia.
"Tottakai me olemme aina perhe, omanlainen laumamme, Usva. Mutta jokaisen teistä tulee löytää oma tiensä ja seurata sitä. Ette tarvitse loputtomiin minua ja isää, vaan yllättävän pian teistä varmaan alkaa tuntua, että haluatte tehdä kaiken omin päin ja ilman neuvoja."
Kab hiljeni nyt, kääntyen tarkastelemaan oksan kimpussa ähränyttä Niaraa. Tämä tuntui olevan ainoa, jolle jo nyt kaikki oli selvää eikä sitä pelottanut itsenäistyminen. Kab tiesi sen olevan loppujen lopuksi hyvä asia, mutta mihin vaaroihin moinen utelias ja uhkarohkea luonne saattaisi pennun viedä?

#Itsenäistymispeli tosiaan olisi paikallaan!#

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Jul 8, 2010, 19:40

[[Pääsinpä sittenkin vastaamaan tälle kierrokselle]]

Usvan hypättyä isän jalkoihin sai sisko Sumulta hellävaraista hätyyttelyä poispäin, äidin suuntaan. Miksihän isä noin hassusti kavahti pientäkin läheisyyttä? Niarakin oli samantapaista aiemmalla, aivan normaalilla käytöksellään saanut. Kyseisen sisaren huomasikin Zirkin nyt itseään otsaa kurtistaen vilkaisevan. Kurtun syitä saattoi uros vain arvuutella, mutta hymyili sisarelleen, ja antoi sitten katseensa kiertää muissa perheenjäsenissä. Usva oli siirtynyt tällä kertaa äidin luokse kiehnäämään, siinä missä muut muulla tavoin oleskelivat miten parhaiten taisivat.

Puhe laumoista herätti erilaisia reaktioita kaikissa. Gece taisi olla hieman epävarma kysyessään lauman hyödyistä. Zirkin ei itse laumoista muuta tiennyt, kuin sen, mitä vanhemmat olivat kertoneet, mutta oli tullut siihen tulokseen, ettei moinen paljoa ota jos ei annakaan. Sumu niistä nytkin valisti, ja vaikkei se niin ihmeelliseltä asialta kuulostanut, niin eipä sen puoleen huonoltakaan. Haittaa ei ainakaan voisi olla, joten miksikäs ei sellaiseen liittyisi?

Niara, muista poiketen tiesikin tarkasti mitä tekisi, ja mustaturkin itsensä tapaan oli avoin laumaan liittymisen ajatukselle. Paljon muutakin oli pikku ruskeaturkki puheensa perusteella ajatellut. Sinitassun kasvoille kohosi hymy sen kuunnellessa sisarensa puhetta. Oli suunnitelmat selvinä, ja se oli ihan hyväkin asia.

Usva puolestaan ei tainnut asiasta innostua, vaan taisi haluta elää aina perheen parissa. Ei sekään niin huonolta idealta kuulostanut, varsinkin kun oli niin mukava perhe, mutta tuskin yksi asia sulki toista pois. Ja äiti viisaasti virkkoikin, että ikuisesti ei näin voisi elää, vaan itsenäistyminen tulisi eteen. Se kuulosti omalla tavallaan jännittävältä asialta, täynnä mahdollisuuksia ja uusia asioita, mutta silti hiukan pelottavaltakin. Joutuisi pärjäämään aivan yksin, ja se luonnollisesti hiukan jännitti. Mutta onneksi se ei ollut vielä edessä. Jonkin aikaa vielä perheen kanssa saisi huoletta elää.
”Mutta onneksi ei vielä tarvitse lähteä kotoa, eihän?”
Zirkin kysyi. Ei se halunnut vielä minnekään mennä, vaan olla turvassa äidin ja isän sekä sisarusten luona.

Re: Pala onnea
Post by mira on Jul 10, 2010, 8:48


Quote:

Luonnollisesti siis tämän ajanjakson aikana vuoroni yli saa hyvillä mielin hyppiä.

ilmeisesti koikahtelen LENOn yli? Vaai? Sanokaa jos tajusin jutun juonen ihan väärin...

Perhe.. Vasta nyt Niara alkoi ymmärtää, että kun.. No, miksi vanhemmat puhuivat Lahkosta ja laumoista ja omillaan elämisestä. Sen pitäisi joskus jättää perhe. Ajatus oli pelottava, hyvin pelottava, ja sai Niaran korvat luimistumaan ja hännän laskemaan kippurasta, vaaleanpunaisen nokan väristessä hieman, hennon ilmavirtauksen kuljettaessa perheen niin tutut hajut ruskeaturkin nokkaan.
Isän, äidin, Gecen, Usvan, Kiymetlin ja Zirkinin hajut olivat turvalliset ja mukavat. Pian niitä ei välttämättä olisi.. Yöt olisivat yksin nukkuessa kylmiä, ja pelottavia ja.. No, Niara ei kauheasti innostunut.
"Niin En tahdoooo enenenenenenenenenenenenenenenenenen!! En tahdo lähteä vielä kotoa poiiiis! En tahdoooooooooooooooooooooooooo!" Niara alkoi vinkua, yhtyen omalla ihmeellisellä tavallaan Zirkinin puheeseen. Eli suomeksi sanottuna, Niara ei innostunut kamalasti kotoa pois lähdöstä. Meinasi alkaa itkemään tuo, pelotti niin.

Niara nousi ja paineli Zirkinin viereen, ja istahti siihen, ja pian tuo menikin maate. Tämä vilkaisi veljeensä, ja virnisti, sen jälkeen eriparisilmien katse hakeutui isään ja äitiin, kysyvänä, häntä kippurassa selän päällä. Tyylikästä, Niara-rakas.

Re: Pala onnea
Post by hitodama on Jul 15, 2010, 1:53

// Juu, LENOn yli sai hyppiä. n__n Ihan oikein teit.
Äh, anteeksi muuten oma hitailuni, oli kamalasti muuta hommaa hetken aikaa. //

Kabahatlin rohkaiseva katse sekä nyökkäys saivat Sumun heilauttamaan lyhyesti häntäänsä puolisonsa suunnalle, ikään kuin sanattomana kiitoksena. Varsinaisesti uroksen itsevarmuutta naaraan ele ei riittänyt kasvattamaan, mutta sai se sentään hänet tuntemaan olonsa hetken verran hieman tavanomaista vähemmän tukalaksi. Maskikasvoisen kohdalla se oli jo saavutus sinänsä.

Kun keskustelun edetessä pennut alkoivat yllättäen tuntea haluttomuutta perheensä luota lähtemiseen, vilkuili Sumu koko katrasta hieman hölmistyneenä. Vaikkei perheen isällä ollutkaan omakohtaista kokemusta nuoruuden itsenäistymishalusta ja sen syttymisestä, oli hän jotenkin kuvitellut sen jo kytevän jälkeläistensä mielissä pienen kynttilänliekin tavoin. Asiaan vaikutti varmasti omalta osaltaan se, että uros itse oli puolivuotiaana viettänyt olosuhteiden pakosta jo hyvinkin itsenäistä elämää, toisin kuin omat pentunsa nyt tekivät.
"Ei, ei tietenkään tarvitse lähteä, ei missään nimessä", Sumu äimistyksestään huolimatta vakuutti Zirkinille ja Niaralle, Kabahatlin hoidettua ensimmäisenä inttämään ryhtyneen Usvan uteluihin vastaamisen.
"Me kaikki elelemme täällä pesällä kyllä vielä hyvän aikaa."

Samassa Sumu pani merkille, että yksi jos toinenkin perheenjäsenistä alkoi asettautua hiljalleen makoilemaan kuka minnekin. Se sai tikarinkantajan tajuamaan, että yö alkoi olla jo melko pitkällä, minkä tähden porukka alkoi varmasti käydä jo jokseenkin väsyneeksi.
"Mutta pesältä pois lähtemisen sijaan olisi varmaan hyvä aika mennä sisälle pesään. Nukkumaan, siis", uros totesi ja antoi sanojensa päätteeksi pienen haukotuksen karata huuliltaan. Kieltämättä hänkään ei ollut enää tähän aikaan ihan parhaassa vedossa, sillä jatkuva saalismatkoilla ravaaminen kulutti voimia varsin tehokkaasti.
"Menkäähän kaikki. Tulevaa elämää ehditte kyllä miettiä lisää myöhemminkin", Sumu vielä komensi lempeästi, joskin silti sen verran tiukasti, että kenelläkään tuskin syttyisi kovin suuria haluja ryhtyä inttämään vastaan.

// No niin, jos nyt sitten pelattaisiin tosiaan ne hahmot saman tien nukkumaan ja lopeteltaisiin peliä tähän. Seuraavaksi olisi vielä itsenäistymispelin vuoro. //

Re: Pala onnea
Post by cheetah on Jul 19, 2010, 18:13

Usva
Pentu tunsi olonsa hyväksi, kun muutkin ryhtyivät sotimaan itsenäistymistä vastaan. Isä ehti kuitenkin myös rauhoitella, ettei kenenkään tarvitsisi vielä lähteä minnekään. Usva hymysi tyytyväisenä tähän vastaukseen: hyvä, nyt olisi enemmän aikaa miettiä, kuinka voisi pysyä kotona vanhempien ja sisaruksien luona aina. Eihän pentu vielä ymmärtänyt, että sen itsenäistymishalut heräisivät kyllä aikanaan, varsin pian jopa.
Pian isä patisti pentuja nukkumaan, ja äänensävy oli nuoren korvaan sen verran tiukka, että se mukisematta nousi emonsa hännän päältä ja lähti siirtymään kohti luolan suuaukkoa.
"Minä nukun isän hännän päällä!"
Se kiljahti yllättäen sisaruksilleen, kuin varatakseen parhaan lepopaikan. Samassa se pinkaisi juosten sisään luolaan, odottamaan isän ja tämän hännän saapumista.

Kab
Turkkilaisneito hieman hätkähti Niaran varsin kipakkaa vastalausetta, mutta piankos Sumu jo rauhoitteli poikasi. Kab katsahti puolisoaan hymyillen, rakastava ilme loistaen suurista, erivärisistä silmistä. Miten naaras halusikaan painautua puolisonsa kylkeen, tämä oli niin kovin hellyttävä isänvirkaansa hoitaessaan. Ja hyvin tämä sitä mustaturkin mielestä hoitikin.
"Isä on oikeassa, joka iikka pesään unten maille. Eihän teistä muuten tule nopeita ja vahvoja?"
Naaras sanoi hieman ilkikurisella äänensävyllä, nousten seisomaan siroille jaloilleen. Usva pinkoikin jo kohti pesää. Pian tulisi kina nukkumapaikoista, joten oli viisainta itsekin lähteä pesälle rauhoittelemaan tilannetta. Herasilmä astahti luolan suulle odottamaan jälkikasvunsa siirtymistä pesään, odottaen myös puolisoaan, jonka viereen koko perhe saisi pian turvallisesti nukahtaa.

Re: Pala onnea
Post by kirsikkasilma on Jul 22, 2010, 22:44

Kime katseli sisaruksiaan ja vanhempiaan hieman ihmeissään. Puhuttiin vaikka mistä, mutta pentu ei jaksanut keskittyä, koska häntä alkoi hyvin väsyttää. Pikkuinen neiti päästi pitkän huokauksen ja lähti hieman horjahdellen pesää päin.
"Hyvää yötä"
Pentu sanoi hiljaa itsekseen ja vajui pesän perälle nukkumaan.

¤Eli nyt Kime on vedetty pois pelistä. Minut voi vielä tavoittaa 30.7 päivään asti, mutta sen jälkeen lähden kriparille ohjaamaan, eli en pääse 10.päivään nettiin¤

Re: Pala onnea
Post by kipcha on Jul 26, 2010, 14:38

Zirkinin haettua vakuuttelua siitä, ettei vielä kotoa täytyisi lähteä, päätyi Niarakin vaatimaan lisää kotiaikaa sangen äänekkääseen sävyyn. Siskon äkillinen äänenkäyttö asiassa sai mustaturkin naamalle aluksi sangen hämmästyneen ilmeen, mutta se vaihtui nopeasti hymyksi. Niaramaista käytöstähän se vain. Mutta ei siinä mitään, ja eihän kenenkään vielä täytyisi pesältä pois lähteä – mikä oli erittäin hyvä asia. Itsenäistyminen tuntui toistaiseksi hiukan pelottavalta, mutta sinitassun mieltä rauhoitti sen ajatteleminen, että vielä täällä sai olla – sitä Sumu pennuille nyt vakuuttikin. Varmasti saisi olla siihen asti, kunnes haluaisi itse lähteä, pentu ajatteli hyvillään. Vielä se elelisi täällä hyvän aikaa perheensä kanssa, ja sitten kun suuri maailma alkaisi enemmän kiinnostaa - sitten se vasta lähtisi.

Niaran tullessa veljensä luokse Zirkin vastasi ruskeaturkin virneeseen hymyllä. Se piti sisarestaan hyvin paljon, kuten koko perheestään, vaikka parhaiten se taisi tulla toimeen juuri nuorimmaisen sisarensa kanssa. Niara kävi maaten, ja isä huomautti nukkumaanmenoajasta. Se kun mainittiin, huomasi uros olevansa melkoisen väsynyt. Tässä juttuja kuunnellessa oli vierähtänyt tovi jos toinenkin, eikä ajan kulua ollut juuri pannut merkille. Mutta melko myöhähän oli, ja mieluusti jo voisi nukkumaan mennä. Usva varasi nukkumapaikan isän hännän päältä, ja Kiymetli ensimmäisenä kömpi pesään nukkumaan. Kääntäen katseensa Niaraan Zirkin puhui.
”Nukuthan minun vieressäni?”
se kysäisi iloinen ilme kasvoillaan, ja vastausta odottamatta hölkkäsi jo pesään. Se asettui maaten mukavasti pesän pohjalle. Mukavaa olisi, jos Niara viereen tulisi, mutta alkoi uni jo näinkin ottaa pentua valtaansa. Oli se mukavaa, kun vielä sai kotona asua.

Re: Pala onnea
Post by leno on Jul 28, 2010, 0:54

Ajatus itsenäistymisestä tuntui hieman pelottavalta, muttei kovin etäiseltä – olihan mustaturkki saanut jo maistiaisia yksinelosta lyhyillä tutkimusretkillään pesän lähiympäristössä. Gece olisi halunnut tietää lisää, mutta koko illan kestäneet keskustelut olivat jo tuoneet niin paljon uutta informaatiota, että kaiken sen prosessoiminen kestäisi paljon pohtivalta pennultakin vielä monta iltaa. Eikä sen keskittymiskykykään olisi välttämättä riittänyt enempiin turinoihin, kuten Gecen ikäiseltä pennulta ehkä oletettavissa olikin. Päivä oli ollut touhukas, ja aivan huomaamatta urospentu kuuluvasti haukoteltuaan joutui taistelemaan pitääkseen silmänsä auki.
Pentu säpsähti jälleen unen rajamailta isän patistaessa katrasta nukkumaan kreivin aikaan. Eipä aikaakaan kun nassikoiden seasta alkoi jo kuulua paikanvaraushuudahduksia, ilmeisesti siis muutkin olivat jo kypsiä käymään yöpuulle. Gecelle oli aivan sama missä se itse nukkuisi, kunhan paikka olisi lämmin ja pehmoinen. Enempää aikaa tuhlaamatta nappisilmä pyrähti pesäkoloon siskonsa Kiymetlin perään, ehkä ajatuksenaan todistaa myös hieman äidille, että poikahan oli jo entuudestaan nopea ja vahva!
Syvällä pesässä Kime näytti jo asettautuneen mukavasti aloilleen, ja Gece katsoi tuon kyljen olevan riittoisan lämmin ja pehmeä paikka nukkua. Kyselemättä se asettautui tähän kerälleen, ja suu hentoisessa hymyssä toivotti vielä: ”Öitä kaikki.”
Suklaasilmä painoi päänsä maahan ja silmänsä kiinni. Ajatukset itsenäistymisestä palloilivat sen päässä, mutta eivät valvottaneet pentua minkäänlaisilla kauhukuvilla, kun Gece pian lipui rennosti tiedostamattoman rajamaille. Ehkä se heräisi yönselkään asioita itsekseen pohtimaan, tai tuhisisi syvässä unessa muun perheen kanssa pitkälle aamuun saakka. Aika näyttää.

#Jepsan, meikäläisellekin on reissua tulossa torstaista lähtien, ja tietääkseni olen taas tavoitettavissa 7.8. Mikäli neljän päivän vastausaikaraja sen sallii, olisin mieluusti mukana itsenäistymispelin ensimmäisellä kierroksella, mutta jos menee turhaksi odotteluksi niin loikatkaatten sitten. o7 #

Re: Pala onnea
Post by mira on Jul 30, 2010, 9:47

Isä käski lapsostensa mennä nukkumaan, Niara vääntäytyi ylös maasta ja heilautti valkopäistä häntäänsä. "Jooo!" Niara lausui nopeasti, ei huutanut, mutta melko kovaa kumminkin. Niara heilui ympäriinsä, nuuski mätästä, mutta kipitti nopeasti pesään, ettei äiti tai isä komentaisi sitä hampaillaan...
Niara mittaili katseellaan pesäkoloa, ja huomasi, että oli ainoa pentu hereillä. Ilmeisesti. Tämä heilutti häntäänsä, ryömi eteenpäin ja painautui Zirkinin lämmintä kylkeä vasten, heiluttaen häntäänsä pikkuisesti. Tämä makasi hetken, ja nukahti unen rauhoittavaan mailmaan.

/ Anteeksi kesto x_x

Re: Pala onnea
Post by hitodama on Jul 31, 2010, 18:01

Sumu hymyili perheelleen hyvin helpottuneeseen sävyyn, kun kukaan ei ryhtynyt nurisemaan hänen nukkumiskomennuksensa ansiosta. Sen sijaan pennut laukkasivat kaikki kovin kuuliaisesti pesäkoloon, ja lopulta hämärtyneen puron varrelle jäivät enää uros itse sekä puolisoaan vartova Kabahatli. Jottei naaraan olisi tarvinnut odotella turhan pitkään, nappasi Sumu pikaisesti katraalta syömättömäksi jääneen kalanpuoliskan hampaisiinsa ja lähti sen kanssa hölkkäämään kohti kannon alle kaivettua onkaloa. Pentujen lipuessa unten maille voisivat vanhempansa mutustaa eväkkään yhdessä kolon suulla. Eipä moisesta miniateriasta kovin merkittävästi kahden aikuisen koiraeläimen vatsa täyttyisi, mutta oli se kuitenkin parempi, kuin jäädä täysin vaille ravintoa. Pääasiahan oli, että pennut olivat sentään saaneet syödä vatsansa täyteen.

Päästyään pesän suuaukolle kävi Sumu sen äärelle makaamaan niin, että oli puoliksi pesässä ja puoliksi sen ulkopuolella. Hän laski kalanpalansa maahan ja vilkaisi uniseksi kasaksi muuttunutta pentuettaan.
"Hyvää yötä, kaikki", uros toivotti lähes kuiskaten, jottei häiritsisi niitä, jotka olivat jo ehtineet nukahtaa. Sitten hän kääntyi kohti Kabia ja viittilöi tätä käymään vierelleen aterioimaan. Siitä he voisivat jonkin ajan kuluttua hilautua jälkeläistensä seuraan tuhisemaan rauhallista, onnentäyteistä unta.

// Saatiinhan me se kunnialla loppuun! =D Nyt voitte vanhentaa nassikat 1-vuotiaiksi ja siirtyä itsenäistymispeliin, joka sijaitsisi >täällä. //