Yön Sumu - RPGs

Befalas » Niitty » Minä olen

Minä olen
Post by kadmium on Oct 12, 2007, 23:28

Kaksi tummaa otusta juoksi jäniksen perässä korkeassa heinikossa. Kaksikko tuntui liikkuvan saumattomasti yhteen. Laumana, kahden hengen laumana. Tätä tiiviimmäksi tuskin mitään suurempaa laumaa ei tulisi. Tietäisi ennakoida, tuntisi toisen tavan liikkua. Tietäisi kuka toinen oli.
Saumattomuutta, todellakin.

Otsatukkainen kaarsi jäniksen perässä ajaen pupu-parkaa suden kynsiin. Jäniksen taru päättyi nopeasti suden iskiessa sen niskaan kiinni ja murtaen nopeasti saaliilta niskan. Uros ravisteli yhteistä saalista varmistaen, että kyseinen otuksen niska oli todellakin murtunut.
Narttu hölkkäsi paikalle ravistellen päätänsä suu virneessä.
"Viirukuono osaa hommansa", Tringa virnuili saaden puolisoltaan hymyn.
"Kuten myös Kahlaaja", Timide virnisti takaisin kääntyen ympäri ja lähtien askeltamaan tulosuuntaan.
Tringa näytti miehelleen kieltään ja jolkotti uroksen vierelle.

Väliaikainen leiri oli kuin pystytetty yhden suuren havupuun alle. Petäjä, totta kai. Mustapunatuppinen miekka nojasi kaarnaiseen pintaan. Näytti siltä, että paikalta puuttui vain muutama reppu, teltankaltainen asutus ja kirkkaissa liekeissä palava nuotio.
Timide naurahti ajatukselleen ja heitti jäniksen toisen samanlaisen otuksen viereen.
"Eikö haettaisi lisää?" Kahlaaja ehdotti vilkaistessa kahta jänöä.
Timide pudisti päätänsä mietteliäänä.
"Emmeköhän me näillä pärjätä tämä päivä", susi totesi arvioivasti ja nyökkäsi kesäkarvaisia jäniksiä.
"Käydään kiinni, kuitenkin", uros ehdotti saaden vastauksekseen vain virneen.

[[hitodama ja Sumutus.]]

Re: Minä olen
Post by hitodama on Oct 13, 2007, 15:02

// Jee tulen. //

Kahden tumman lisäksi myös yksi lämpimämmän värinen elikko oli eksynyt samoille maille metsästelemään. Yön Sumu, tai lyhyemmin Sumu, oli jokin aika sitten ollut vähällä kuolla nälkään eksyttyään etelämmässä sijaitsevan vuoren sokkeloihin. Onnekseen uros oli kuitenkin löytänyt pienellä avustuksella ulos, ja söi nyt minkä kerkesi. Siitä asti kun oli tuntunut, kuin vatsa olisi ollut loputon säkki, jota koira ei uskaltanut jättää täyttämättä. Eihän sitä tiennyt, koska seuraavan kerran joutuisi näkemään nälkää. Oli siis parempi pelata varman päälle.

Niinpä tänäkin pilvisenä päivänä oli maskikasvo aloittanut aamunsa hakeutumalla typerien riistaeläinten pariin. Vaikka pärjäsikin paremmin kestävyyttä vaativassa peuranmetsästyksessä, ei koira ylenkatsonut suustaan roikkuvaa jänistäkään. Nämä vain pakkasivat olla hivenen liian nopeita kippurahännälle, mutta tämän yksilön kanssa oli onnistanut. Pupu oli kompastunut mihinkä lie kiveen ja jäänyt armotta ruskeaturkin leukojen ulottuville. Toisen epäonni on toisen onni, kuten sanonta käy.

Oli siis varsin loogista, että yleensä jopa tämä synkkämieli oli nyt jokseenkin rattoisalla tuulella. Koiran askeleet olivat keveät ja mieli virkeä, kun se kipitti rauhassa pitkin nurmikenttää, suunnaten hiukan reunemmalle aterioimaan. Mikään ei painanut mieltä, kaikki oli kerrankin hyvin. Edes tunkeilevaa seuraa ei tarvinnut yrittää sietää, mistä yksinäinen sielu oli varsin mielissään. Mutta mikään onni ei ole luotu kestämään ikuisesti...

Saatuaan puiden täplittämän niitynreunan näköpiiriinsä, pysähtyivät Sumun askeleet kuin seinään. Suuren puun katveessa oli jo joku. Tai pikemminkin jotkut, kaksi lajitoveria oleilivat muutaman kymmenen metrin päässä. Koiran kolmiomaiset korvat kääntyivät luimuun ja kulmat kurtistuivat mietteliäästä. Ehtisiköhän tästä vielä pois niin, etteivät nuo huomaisi mitään?

Re: Minä olen
Post by kadmium on Oct 13, 2007, 15:24

Tringa melkein päästi ilmoille jonkinlaisen riemunkiljahduksen ja narttu syöksähti eteenpäin napaten toisen jäniksen. Nappasi vauhdista ja heilautti ilkaan. Räsynukkemaisesti jänislensi ja lässähti maahan muutaman metrin päähän ilmanlentonsa aloituskohdasta.
Koira iski hampaansa jänikseen kiinni käyden maate samalla ja alkaen repiä lihakimpaletta pienestä ruhosta.

Timide nauroi Kahlaajan käytökselle ja koukistui nappaamaan jäljelle jääneen pupun itselleen. Jänis hampaissaan Timide kävi maaten vastapäätä Tringaa ja repi nopealla liikkeellä jänön mahan auki. Suolet vain pellolle. Tringa nosti katseensa kohotti kulmiaan Timiden mutustellessa ruohonpurijan ruuansulatusjärjestelmää. Timide lopetti purekselunsa ja nielaisi suunsa tyhjäksi.
"Mitä?"
"Ei mitään, ei yhtään mitään..." narttu vastasi samalla mutristaen suutansa. Hyi, kuka söi sisäelimet? Ne olivat pahoja, pakko olla. Tringa ei koskaan ollut pitänyt liiemmin ajatuksesta. Vain liha tälle tytölle.
Timide luimisti korviaan ja oli iskeä takaisin saaliiseensa kiinni kunnes huomasi jonkun ruohikossa.

Hetken mietittyään susi tuli siihen tulokseen, että ruokailuseura ei ollut pahitteeksi.
"Hoi kaveri, etkö liittyisi seuraan saaliisi kanssa?" susi huikkasi siniruskealla koiralle. Sieppari ruispellossa.
Tringakin käänsi katseensa Timiden "osoittamaan" suuntaan ja heilautti otsahiuksiaan. Kas kummaa, koirahan se siellä seisoskeli. Aika typerän näköisenä, kaiken lisäksi. Eikä muuten näyttänyt kovin kummoiselta otukselta. Ei näyttänyt täkäläiselta.

Re: Minä olen
Post by hitodama on Oct 13, 2007, 16:03

Jossain mielessä Tringa oli oikeassa, ei Sumu täkäläisiä ollutkaan. Ei uros kuulunut Befalakseen, eikä olisi toki voinutkaan. Mutta toisaalta, olihan koira laumaton, joten hän ei ollut täkäläisiä oikein missään. Tai sitten oli kaikkialla, miten asiaa vain tahtoi ajatella. Yksi asia ainakin oli varmaa: typerältä koira todellakin näytti toljottaessaan keskellä ruohikkoa.

Ei Sumu tuota kuitenkaan tullut ajatelleeksi jumituttuaan paikoilleen. Toinen makoilijoista oli nähnyt hänet, pyysi liittymään seuraan. Koiran korvat kohosivat hiukan pystympään, kiitos positiivisen mielialan. Kun toiset nyt oikein pyysivät, niin ehkäpä..? Yleensä kipurahäntä olisi tahtonut rynnätä suin päin pakoon, mutta nyt ajatus seurasta tuntuikin ihan miellyttävältä. Toiset eivät vaikuttaneet miltään murhanhimoisilta pedoilta, mitä maskinaama oli viimeaikoina joutunut treffailemaan vähän liiankin kanssa. Kaizer, Tartaros... Yh. Nopeasti uros pudisti päätään koettaen karistaa ikävät tuttavuudet mielestään ja lähti omaksikin yllätyksekseen kävelemään kohti aterioivaa kaksikkoa.

Matka toisten luo kesti parisenkymmentä sekuntia, mutta tuntui kovin pitkältä. Eriparisilla silmillään eläin koetti matkan aikana tiirailla, millaiseen porukkaan se oli oikin liittymässä. Molemmat olivat tummanpuhuvia, mutteivät muuten mitenkään pelottavan näköisiä. Hajusta päätellen naaras ja uros, mutta muuta ei eläin vielä osannut sanoa. Silmät huomasivat myös puuta vasten nojaavan aseen, mutta se ei liiemmin koiraa huolettanut. Jos joku olisi hyökkäysaikeissa, niin eikö aseistus olisi pidetty ihan hampaiden tuntumassa? Ja olihan ruskeaturkilla itselläänkin ase, mutta uros pyrki useinkin unohtamaan koko tikarin. Eihän hän sitä edes käyttänyt, ei tahtonut. Siitä kun seurasi aina vain harmia.

Muutaman askeleen päästä koira saapui toisten luo, pitäen kuitenkin siveellisen parin metrin etäisyyden. Ei tässä nyt toisten kylkeen oltu sentään tunkemassa.
"Hyvät saalistusmaat täällä.", sanoi koira huomatessaan molemmilla samanlaiset jänikset kuin hänen suussaan. Hiukan vaivautuneesti uros vilkaisi piikkipannallista naaraasta, kääntäen nopeasti katseensa urokseen. Hengitys tuntui salpautuvan, ja silmät laajenivat hiukan. Susi. Onnekseen jänis oli edelleen Sumun suussa, muutoin koira olisi varmasti vetäissyt henkeään hätkähdyksestä. Koira ei pitänyt susista millään muotoa, mutta koetti parhaansa mukaan peitellä tuntemustaan. Niinpä sinimerkki laski katseensa varpaisiinsa ja kävi hämillään istumaan. Pitikin sattua. Ja mitenkä ihmeessä nuo kaksi (pikainen vilkaisu molempiin) viettivät vapaaehtoisesti aikaa keskenään? Jo nyt oli kumma.

Re: Minä olen
Post by kadmium on Oct 13, 2007, 17:30

Timiden huikkauksen jälkeen koira päätti sitten liittyä seuraan. Vähän vastahakoisen oloisesti, mutta kuitenkin tuli. Kuten tuo vieras uros, Ujo ja Kahlaaja silmäilivät kaveria tehden johtopäätöksiä. Tringalla ensimmäisenä osui silmään tikari, joka killui kaulalla. Timidellä taas tuon kaverin naamakuivio ja siniset merkit muualla. Uros vaikutti siltä, että pystyisi tappelemaan varsin taitavasti jos tarve vaati.

Tringa kallisti päätänsä. Kas kummaa, nättipoika näytti vaivaantuneelta. Johtuiko se heidän seurasta ja siitä, että kutsuttiin syöminkeihin tuosta noin vain?
Timide nuolaisi huuliaan jäniksen verestä. Hymähti sitten kun koira aloitti keskustelua smalltalkilla ja itsestään selvyyksillä. Tringa ehti jos virnistää.
"Kas kummaa, poika tajusi asian laidan", narttu totesi piikikkäästi ja hihitti. Aika Sherlockki.
"Tringa", Timide huomautti varoittavan oloisesti puolisolleen. Narttu ei ainakaan välittänyt tästä varoituksesta.
"Katso Timide hänen silmiään, eriväriset, kuten Hämähäkeillä", Kahlaaja huomautti katsoen punaisilla silmillään koiran silmiin.
Timide hymähti hyväksyvästi huomautukselle. Kwakulla ja Anasilla oli eriväiset silmät, peittivät vain siniset ostahiuksillaan. Timide kyllä huomasi uroksen silmistä jotain muutakin kuin erivärisyyden. Järkytyksen. Jostain, mutta ei uros sitä ajatellut, että kaveri olisi järkyttynyt siitä, että jutteli nyt parhaillaan suden kanssa.

Tringa näytti kieltään Timidelle. Toinen oli tylsä. Pirun tylsä. Siispä jatkettaisi ateriointia. Ei jumitettaisi tähän.
"Mikä on nimesi?" susi kysyi koiralta. Kliseeltä kysymys kuullosti.

Re: Minä olen
Post by hitodama on Oct 14, 2007, 22:20

Vieraan naaraan kommentti tipautti koiran takaisin maanpinnalle, jolloin ajatus juttelemisesta suden kanssa jäi mukavasti takaa-alalle. Sen sijaan mielen valtasi vieläkin suurempi hämmennys: ivasiko piikkipantainen urosta? Eripariset silmät vilkaisivat nopeasti ja hämmästyneesti vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Tuo kyllä näytti juuri siltä, että voisi tahtoa pilkata juuri Sumun kaltaista hiukan nössöä olentoa. Mutta silti, höh, olipas kohtelias tapa aloittaa keskustelu! Hitaasti maskikasvo laski saaliinsa jalkojensa juureen, kun se susi koetti toppuutella kaveriaan. Itselleen epätavallisen napakasti meinasi koira vastata, ettei ollut täältä päin, joten ei voinut tietää saalistusmaista, mutta harjaspäinen jatkoi kommenttiensa laukomista.

Tällä kertaa eläin otti ja hölmistyi toden teolla, punastuksen kiiriessä ilkeästi kasvoille. (Onneksi turkki tosin esti punehtumisen näkyvyyden varsin tehokkaasti.) Nuohan juttelivat hänestä kuin hän ei olisi edes paikalla! Leuat, jotka olivat äsken pidelleet jänistä, jäivät nyt hiukan raolleen äimistyksestä korvien kääntyessä epätietoisina sivuille. Ja että mitä hän muistutti? Hämähäkkiä!? Oltiin hänen silmistään ennenkin kommentoitu, mutta tämä oli kyllä ihan uutta. Ei koiran tietämys yltänyt hämisten silmien väreihin, mutta silti tuo oli kyllä kummallisinta vähään aikaan.
"Hämä.. häkeillä?", mutisikin eläin tuijottaen silmät suurina naarasta, ilmeisesti Tringa oli tuon nimi. Oli muuten sopiva nimi, kuulosti yhtä kirpeältä ja topakalta kuin miltä naaras ensinäkemältä vaikutti.

Lopulta toinen uros kysyi tulokkaankin nimeä. Ei kai tämä ollut nyt jokin ikävä kompakysymys, ajatteli kippurahäntä ensimmäisenä. Kulmat painuivat hieman ja katse käväisi mietteliäästi maassa. Kai sitä kuitenkin pitäisi vastata, vai kuinka? Eivät kai nuo nyt nimestä sentään keksisi mitään ilkeää?
"Tuota... Yön Sumu." Sepä se. Nuolaistessaan huuliaan koira vilkaisi jälleen Tringaa. Suteen se ei tahtonut katsoa.
"Mutta Sumu riittää." Etutassut vaihtoivat vaivihkaa paikkaa, merkkinä pienestä hermostuneisuudesta.
"Ja sinä olit... Tringa?" Timidestä ei koira sanonut sanaakaan. Puhukoot jos tahtoi, mutta tässä vaiheessa susi sai Sumun mielestä pitää päänsä kiinni. Repikööt vaikka jänistään, mokoma raakalainen.

Re: Minä olen
Post by kadmium on Oct 17, 2007, 11:59

Timide jätti pupun raadon sikseen. Parempi vain keskittyä yhteen asiaan kerralla ja tällä hetkellä se oli tuo koira. Koira joka vaikutti jotenkin vaivaantuneelta muiden otusten seurassa.
Kahlaaja vain repi jäniksestä lihaa irti sen minkä kerkesi ja suorastaan ahmi lihat suihinsa. Jos tuota vauhtia jatkaisi paikalle jäisi vain luita ja sisuskalut joihin tämä likka ei koskisi.

Sumu taisi olla pihalla Hämähäkeistä. Eivätkö ne kaksi olleet vielä päässeet maailmankartalle? Tringa hymähti ja mietti omaa elämäänsä. Olihan se selitettävissä. Eihän Tringaakaan kukaan tunnistanut eikä huhuja liikkunut.
"Niin, Hämähäkeillä", Tringa vastasi varsin painokkaasti nuoleskellen huuliaan.
"Kwakulla ja Anasilla", susi uros selitti avustavasti koiralle. Niillä kahdella pennulla oli mielenkiintoinen mielikuvitus. Nimetä nyt itsensä asian mukaan joka inhottaa äitiään. Timide varsinkin tiesi, että narttu inhosi hämähäkkejä yli kaiken ja muutaman kerran susi oli saanut huomata, että kantoi selässään puolikuollutta koiranraatoa.

Tringa naksautti kieltänsä. Jaa, että oli luonnonilmiön mukaan nimetty otus. Toivottavasti kaverin mahdollisilla sisaruksilla ei ollut yhtä kliseisiltä kuullostavat nimet. Tringa näytti miettivän hetken, kunnes ryömi kömpelön näköisesti Timiden viereen.
"Koiraa on varmaan sumutettu jotenkin, näyttää siltä", narttu virnuili suden korvaan. Timide hymähti husaisi ohimennen käpälällään ilmaa.
"Et näytä syövän tuota", Tringa tokaisi ja nappasi jäniksen Timiden tassuista itselleen pyörrähtäen sitten kauemmas Viirukuonosta. Jänis koki saman kohtalon kuin se mistä oli jäljellä vain jotain nahan paloja. Koki ilmalennon ja läjähti maahan.

Koira heilautti otsahiuksiaan hämmentyneenä. Jaa, että toine oli kyylä ja kuunteli nimiä. Ei siis tarvinnut mitään esitelmiä kuka kukin oli.
"Kyllä", narttu vastasi keräten hämmentyneen itsensä takaisin hivenen kärsineeseen itsekurin laatikkoon.
"Ja tuo viirukuono tuossa on Timide", Kahlaaja vastasi nyökäten jäniksettömään sutta kohti. Timide tuijjotti Tringaa loukkaantunen näköisenä. Susi puhahti harmistuneena jäniksensä menetyksestä. Eikä viirukuonoakaan saanut käyttää julkisesti, vaikka eihän nimi miestä pahentanut.

[[Ihastuttava AK sinulla :'3 ]]

Re: Minä olen
Post by hitodama on Oct 17, 2007, 17:57

// Kiitos! n__n //

Tringa ahmi pupuaan kuin viimeistä päivää. Ei kovin naisellisen näkösesti, verta ja suolenpätkiä lenteli. Ainakin Sumu kuvitteli näkevänsä, kuinka eläimen sisäelimet kieriskelivät pitkin nurmikkoa. Onneksi tässä oltiin kaikki lihansyöjiä, joten näky ei aivan riittänyt viemään ruokahalua. Niinpä edelleen hämillään oleva koirauroskin upotti lopulta hampaansa omaan saaliiseensa. Silmät jatkoivat toisten vilkuilua, mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa alkaisi sujua.

Toiset ilmeisesti yrittivät selittää sitä hämähäkkijuttua. Sumu pysytteli hiljaa, nyökkäsi vain vaivihkaa. Yritti koirapolo olla näyttämättä, ettei se edelleenkään ymmärtänyt yhtään, mistä oli kyse. Hämähäkit nimiltään Kwaku ja Anasi? Olivatko nuo nimenneet jotkin hämähäkit? Suorastaan kummallinen taisi olla tämä tummanpuhuva kaksikko, totta tosiaan. Koira ei ollut oikeastaan koskaan vaivannut päätään millään varpusta pienemmällä eläimellä, joten ötököiden nimeäminen kuulosti suorastan epänormaalilta. Lähes karmivalta. Saadakseen ajatuksensa pois moisesta jatkoi maskinaama jänönsä mutustamista. Osasikin muuten olla hyvää.

Syöminen kuitenkin keskeytyi, kun piikkipantainen lähti kovin yllättäen hilautumaan sutta kohti. Kummastuneena, suu raollaan Sumu katseli toisen menoa ja sitä, kuinka tuo perille päästyään kuiski jotakin Timiden korvaan. Ruskeaturkin korvat painuivat takakenoon ja kulmat kurtistuivat moittivasti. On se nyt kumma, kun ei mitään tapoja ollut! Ei seurassa sopinut kuiskia, vähemmästäkin sitä nyt tuli epäluuloiseksi. Vilahtavan hetken ajan Sumu näki päässään kuvan, kuinka musta kaksikko hyökkäisi äkisti hänen kimppuunsa. Aate kuitenkin haihtui, kun tapakasvatusta vaille jäänyt naaras nappasi kaverinsa saaliin aivan nenän edestä. Höh? Eikä susi muka tehnyt mitään asialle? Liekkö tuo sittenkään oikeasti susi, ajatteli kippurahäntä palatessaan jälleen saaliinsa pariin.

Nimikertaukseen Sumu jälleen vain nyökytteli jäniksenlihaa suu täynnä. Mitäpäs siihen mitään sanomaan. Susi näytti olevan hivenen tyytymätön toiseen, eikä mikään ihme. Jänönraato alkoi olla Sumunkin kohdalla loppu kaluttu, joten hetkiseksi koira kiinnitti huomionsa vain toisten tarkkailuun. Tiedä vaikka tuo uros kävisi jänisvarkaaksi ryhtyneen nartun kimppuun. Mitäs tikarikaula sitten tekisi? Auttaisi? Tuskin. Olisi luultavasti fiksuinta lähteä karkuun, eihän asia loppuviimein koskenut viatonta sivustakatsojaa mitenkään.

Ajatus toisista käymässä ruskean tai toistensa kimppuun sai Sumun todellakin niihin aatoksiin, että kenties uros oli tuppautunut väärään päivällisseuraan. Muutenkin toiset puhelivat niin outoja, että ehkä tulisivat toimeen paremmin ihan vain kahdestaan. Niin, ja olian heillä hämähäkit.
Niinpä koira nousi takaisin seisovilleen vilkuillen toisia edelleen varsin epäluuloisesti.
"Kiitoksia vain päivällisseurasta. Minä, tuota... Taidan jatkaa matkaa.", sanoi maskikasvo hiukan hätäisen oloisesti ottaen samalla muutaman askeleen metsän laitaa kohden.
"Näkemiin Tringa." Pieni nyökkäys teräväsanaiselle naaraalle.
"Timide." Toisen nimi tulikin huomattavasti kalseampaan sävyyn. Pah, varmaan oli tuon suden vika, että nätti koiranaaraskin tuntui olevan enemmän tai vähemmän päästään vialla.

Näin sanottuaan tepsutteli kippurahäntä kohti tummanvihreitä puita. Vielä vähän matkan päästä hän vilkaisi toisten idyllistä leiriä, ennen kuin lähti juoksemaan tummien puiden varjossa.
Vai että hämähäkkejä...

// Anteeksi, vedän Sumun pois, kun tämä jumitti aika lailla. ^^' Ja hänellä nyt on parin varauksen verran menoa tulossa. Mutta oli mukava pelailla, ottakaamme kenties joskus uusiksi. //

Re: Minä olen
Post by kadmium on Nov 4, 2007, 0:31

[[Jep, otetaan joskus uusiksi. Joskus jos minulla on tarpeeksi viitsimystä siihen, että roolisin pitkiä tai edes jonkunlaisia .______.'']]

Timide vilkaisi Tringaa. Jaa, hei hei lounas. Ja sitten se koira lähtikin. Tringalle kyllä sanoittiin ihan nätisti, mutta sitten kun tuo toinen sanoi hänen nimensä se suorastaan loisti häikäisevästi sitä, että Yön Sumu ei pitänyt Viirukuonosta.
Tringa nuoli huuliaan puhtaaksi jäniksen verestä ja heilautti häntäänsä.
"Näkemiin", koira lirkutteli piruuttaan perään ja sai mulkaisun Timideltä.
"Mitä?" narttu kysyi vähät odottaen vastausta.
"Hän ei pidä minusta", susi suorastaan valitti suureen ääneen. Kahlaaja ponnahti pystyyn ja hieraisi hempeästi miehensä poskeen.
"Sitten se on kusipää kun ei sinunlaisesta pidä, sillä selvä, ei muuta", Tringa vastasi painokkaasti samalla pukaten toista päähän.
"Saallistetaan jotain isompaa nyt, on jännenpää sitten", koira huomautti. Timide nousi huokaisten pystyyn ja vilkaisi viimeisen kerran Sumun perään. Kahlaaja oli jo ehtinyt livahtaa jäljittämään riistaa ja susi nyt jolkotti perään niin hiljaa kuin pystyi.

[[No niin, näin se kävi. Kolmikosta varmaan saataisiin sitten jotain juonikuviotakin pystyyn, jos jaksettasiin :b Mutta jätetään johonkin toiseen aikaan.]]