Yön Sumu - RPGs

Djala » Lehtimetsä » Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 16:04

Öinen metsä humisi vaimeasti tuulessa, muutoin oli hiljaista. Linnut olivat vaiti, nisäkkäät nukkuivat koloissaan. Taivas oli pilvinen ja ilman kostea haju enteili sadetta. Yksi kuitenkin käveli horjuen hämärässä metsässä. Yön Sumu oli vasta paria tuntia aiemmin rantautunut saarelle, jonka nimi kuuleman mukaan oli Andriaana. Tämän sille oli koiran rannalla väsyneenä maatessa kertonut valkoruskea, isokokoinen hurtta, itseään Pikloksi kutsunut.

Kipeillä lihaksilla kävely tuotti tuskaa, joten Sumu yritti viedä ajatuksiaan muualle. Valkoinen oli maininnut lähialueiden kuuluvan Djala -nimiselle laumalle. Mitähän laumalaiset ajattelivat siitä, että vieras koira käveli niiden mailla ilman minkäänlaista lupaa? Muutoin asia ei olisi siniharmaakuvioisen päätä vaivannut, mutta oli tuo vielä kuitenkin varsin heikko merimatkansa jäljiltä. Kyllä hän taistelisi, jos olisi pakko, mutta lopputulos ei välttämättä olisi kovin hyvä.

'Pitäisiköhän etsiä jokin nukkumapaikka?',
kävi nuoren uroksen mielessä. Se vilkuili ympärilleen, muttei nähnyt kuin harvaan kasvavia lehtipuita. Niinpä se huokaisi raskaasti ja jatkoi matkaansa.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on Apr 29, 2007, 16:15

Haalehtavan siniturkkinen uros asteli pitkin metsikköä. Islmä pari tutkaili rauhallisena eteensa, taaksensa, kaikkialle minne tuo nyt sattuikin ne päästämään likkumaan.
Susi heilutteli häntäänsä varsin laiskan puoleisesti. Tuo huokaisi syvään ja haukotteli samaten.

Pian näkökentään ilmestyi kauempana oleva otus. Tuon tunnisti koiraeläimeksi nopeasti. Toisaalta, mitä muutakaan se olisi vointu odottaa? Koiraeläin koiraeläinten valtaamalla saarella. Ei se ollut ihm eikä mitään. Tuosta voisisaada tuttavuuden?
" Hei!"
Uros huudahti lämpimästi tervehdykseski. Tuo otti muutaman laukkaaskeleen, saapuen pian Sumun luokse.
" Olen Drage.."
Tuo tokaisi, nyökäten merkiksi että toinenkin voisi esittäytyä.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 16:36

Sumu pysähtyi värähtäen kuullessaan jostain ilmeisesti sille osoitetun tervehdyksen. Se sulki silmänsä hiukan toivoen, että ääni olikin vain kuvitelmaa.

'Ei enää tänään. Voi hyvänen aika, ei enempää tuttavuutta hierovia tyrkkyjä tälle päivälle.'

Äänen omistaja hölkkäsi kuitenkin nopsaan koiran vierelle, eikä Sumu voinut enää kieltäytyä uskomasta korviaan. Niinpä se kääntyi katsomaan toista juuri tämän esitellessä itseään.

Samassa Sumu luimisti korviaan ja ilme kylmeni varsin tuimaksi. Toisesta näkyi kilometrien päähän mikä se oli. Ja siitäkös ei Yö pitänyt.
'Susi...'
Onneksemme katse ei voi tappaa...

Drageksi esittäytynyt olento ilmeisesti odotti jonkinlaista vastausta. Piklolle Sumu olisi voinut vastatakin, iso koira kun oli herättänyt kummaa turvallisuudentunnetta ruskeassa kippurahännässä. Mutta susille ei tämän myötätuntoa herunut. Niinpä vastauskin oli kylmä ja yksitotinen.

"Aha."

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on Apr 29, 2007, 16:50

Drage kallisti päätään. Toinen ei osoittanut minkään laista tervehdystä, eikä kertonun nimeään.. Susi lumisti hieman korviaan.
" JA teidän nimenne olisis?"
Tuo kysäisi, eihän toisen ollu pakko esittäytyä, mutta Drage nyt kumminki tiedusteli. Minkälaista hyyppää tännekkin nyt ol itullut? Ei se ollut ennen noin tympeään outkseen tavannut. Hö..
" Kuulun muuten Ederaan.."
Tuo tokaisi hymyilen lempeästi.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 16:58

"Yön Sumu",
vastasi koira sähätäen, erityisesti s-kirjaimen se lausui hyvinkin pistävästi.

Uros kiristeli hampaitaan. Se yritti pitää vastanousseen kiukkunsa sisällään. Silmiään se tosin ei pystynyt kovin hyvin kontrolloimaan. Ne leimusivat tulta, joka olisi tahtonut nielaista suden sisäänsä.
"Onko sinulla jotain asiaa?"
Sumua vähät kiinnosti oliko tulija jostain Ederasta, kai se oli yksi saaren laumoista. Susilauma ilmeisesti, eiväthän koirat ja sudet nyt samassa laumassa..? Hah, mahdoton ajatus.

Suden ärsyttävä virnistely sai äkäisen koiran kurkusta kantautumaan pienen, matalan murahduksen. Toisen olisi parasta tajuta poistua pian. Omaksi parhaakseen.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on Apr 29, 2007, 17:03

DArge murahti kohauttaen olkiaan. Mikäs tuotakin oiken vaivasi? Kaikkien sitten pitkin olla vihaisia.
" Asiasta kun puhut, niin oikeastaan ei."
tuo tokaisi, toinen ei halunnut seuraa. Drage ei halunnut ärsyttää.. Ehkä olisi hyvä poistua tai jotain?
" tosin et sinä tätä metsikköä omista. Kuuluu Djalalle.."
Tuo tokaisi sitten huiskauttaen häntäänsä levottomasti. Katse oli tiukasti kiinni uroksessa. Hö.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 17:24

Tiedostamattaan uroksen ylähuuli alkoi nousta paljastaen osan tämän terävästä purukalustosta. Sen raivo tuntematonta sutta kohtaan kasvoi sekunti toisensa jälkeen näkyvämmäksi. Nyt murina vyöryi hiljaisena, mutta jatkuvana virtana sen kurkusta.

"Kuulukoon vaikka itse Saatanalle, minä kävelen tasan siellä missä HALUAN!"

Viimeisen sanan kohdalla Sumu menetti itsensä hallinnan ja syöksyi toista kohti hampaat paljastettuina. Käytös ei mitenkään johtunut mistään muusta, kuin yksinkertaisesti toisen lajista. Sudet herättivät Sumussa jotain, minkä olisi ollut parempi pysyä piilossa.

Muutamalla loikalla Sumu pääsi toisen lähelle tarkoituksenaan purra tätä kasvoista, korvista, niskasta. Ihan mistä vain kiinni saisi. Ja kunhan se tekisi kipeää.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on Apr 29, 2007, 20:57

[[ Ah ei Sumu haluais tappaa Rakea? 8)) Mieku koitna pääsäs hahmo tulvasta eroon nhi? xD]]

URos lumisti korviaan.
' Herrani...'
Tuo ajatteli ja sulki silmät hetkeksi, rukoillen mielessään samalla. Siunaisi Luoja noitakin raukkoja. Pian uros tunsi iskun kasvoissaan, se sattui.´Hampaat uppoutuivat nuorehkon suden kasvoille, eiipaisten matkallaan silmää.
Hetken tuntui kuin sydän olisi pysähtynyt, kun se ei olisi enään ollut olemassa, ei kipua, ei mitään. Pian kumminki uros ulvahti kovaan kivun tuottamasta tuskasta.
Kasvoilla valui verta. Silmä valu iverta. URos tijotti toisella silmällään Sumua.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on Apr 29, 2007, 23:30

/;/Oho, radikaali ehdotus. Mutta mikäs siinä. Kyllähän se raivoissaan tappaa voi, ikään kuin vahingossa./;/

Isku osui. Ja suden ulvaisusta päätellen se osui hyvin. Sumu tunsi lämpimän veren pulppuavan toisen kasvoilta koiran puristaessa hampaat yhä tiukemmin yhteen. Se oli mielissään; leukojensa voimakkuus oli uroksen paras taisteluvaltti. Onneksi hukka ei ollut kerennyt väistää.

Tulinen raivo jylläsi koiran sisällä eikä se tuntenut minkäänalista sääliä onnetonta tuttavuuttaan kohtaan.
'Kärsi! Tunne sydämeni tuska! Tunne se joka solullasi!,
huusi uros mielessään. Sen rintamus tahraantui toisen tummanpunaisesta verestä.

"Ei ehkä olisi pitänyt tulla puhumaan vieraille.",
murisi Yö yhteen puristettujen leukojensa välistä. Veri virtasi yhä voimakkaammin, mutta silloin uros irrotti otteensa. Turha toisen oli antaa verenhukkaan kuolla, kun oli olemassa tuskallisempiakin tapoja. Niinpä se syöksyi jälleen kohti vierasta, tällä kertaa kohteenaan tuon vatsa...

/;/Tämähän menee kohta K-18 -roolaukseksi.../;/

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on Apr 30, 2007, 13:25

[[ ^^']]

Drage ulvahti hieman. Kipu ei ehllittänyt hetkeksikkään, se vain koveni Aivan kuin silmä olisi pulpahtanut kohta ulos, pian Yö irroitti. Drage oli horjahtaa maahan, mutta kumminkin sai pidettyä tasapainonsa. Pyörrrytti kamalasti. Sinirtävän uroksen kasvoilla valui verta, valui pitkin kaulaa, lopulta tippuili maahan.
' Jumalani, auta..'
Uros rukoili mielessään. Sitä ei pelottanut, ´Jumala oli sen vierelllä koko ajan. Kaikki nämä hetket.. Ei olisi mitään pelättävää.
Drage tuskin pystyi väistämään,kun Sumu jo sai hampaansa nuorehkon suden vatsaan.
Dragen huuto kaikui metsikössä tuon kaatuessa samalla maahan.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on Apr 30, 2007, 15:56

Purressaan verestä punertuneet leukansa Dragen vatsaan, tämä sattui vilkaisemaan uhrinsa ilmettä. Siinä ei näkynyt pelkoa, ei kauhua. Ei edes epätoivoa. Uros meni hiukan hämilleen, mutta hetken ihmeteltyään viha vain kasvoi entisestään. Yrittikö toinen esittää jotain? Että kyllä hän tästä selviäisi leikiten?

Niinpä raivosta tärisevä Sumu tuki etukäpälänsä vasten maassa makaavaa siniharjaista ja alkoi riuhtoa päätään taaksepäin tarkoituksenaan repiä kuvotuksen vatsa auki. Siihen loppuisi sen typerä virnistely, varmasti loppuisi!

/;/Ylilyhyt, mutta yritetään elää sen kanssa./;/

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on Apr 30, 2007, 21:06

Kuolisi nyt, pääsisi JUamlan luokse. Sen ei tarvinnut pelätä mitään, iskut sattuivat, mutta ruos ei pelännyt. Jumala oli aina sen kanssa. Ja oikeastaan uros halusi pois. Ei sillä ollut ketään jota kaivata. Sillä oli vain ainoastaa Jumala.
Jonka luo menisi. Jos ei nyt nin sitten ,myöhemmin.
Maassa makaavan uroksen silmistä alkoi tippu kyyneliä, Yön repiess äsen vatsaa auki .Se sattui, uros pääsi karjumista välissä kipuun. SIlmät puristettuna kiinni.
Suolaiset kyyneleet valuivat poskia pitkin, sekoittuen punaiseen vereen. Se ei itkeny siitä ettei halunnut lähteä.
' Äiti, Jillian, Utahy, Babylon, Roi..'
Tuo uri hampaitana yhteen. Kuin toivoen, että kaikki olisi pian ohitse. Se tahtoi pois.
" Minä rakastan teitä.."
Se sanoi vielä, odottaen kuolemaansa.

[[ Öh kökkö]]

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on May 1, 2007, 0:17

/;/Aag, ei noin surullista! Miten tässä voi kirjoittaa vihaisen tappajan roolia, kun melkein itseä itkettää!/;/

'Sinä kuolet! Sinä kuolet tähän paikkaan!',
raivoissaan toisen verestä punainen uros hoki nykiessään maassa makaavan vatsaa. Yhtäkkiä kuului kammoittava rusahdus ja Sumu oli lentää selälleen. Suden vatsa oli antanut periksi ja sisälmykset valuivat verisinä öiselle nurmikolle. Näky oli suoraan sanoen kuvottava.

Yö aikoi hyökätä vielä kerran, vielä viimeisen kerran, kunnes yllättäen pysähtyi. Se räpäytti silmiään nähdessään mitä oli tehnyt. Ruskea havahtui nähdessään nurmen lainehtivan tulipunaisesta verestä, nähdessään toisen tekevän kuolemaa. Kuolemaa, joka oli vain ja ainoastaan Sumun syytä.
'Ei... En minä...'

Koira tärisi yhä, tosin ei enää raivosta. Uros tärisi pelosta. Miten se oli voinut antaa itsensä tehdä tällaista? Miksei se olisi voinut lopettaa, ennen kuin oli liian myöhäistä?

Kyyneleet kihosivat nyt murhaajankin silmiin. Ei se todellisuudessa olisi toisen tahtonut kuolevan. Muistot vain... Muistot tekivät sen hulluksi. Muistot, joihin suden ulkonäkö liittyi liian vahvasti. Juuri ulkonäon takia olivat menehtyneet niin olennon äiti kuin sisaretkin. Mutta siitä oli jo kauan. Miksi nuori oli antanut tuon vaikuttaa itseensä niin vahvasti?

Syy oli todennäköisesti niin henkisesti kuin fyysisestikin erittäin rankka uintireissu Andriaanaan. Mutta eipä Sumu sitä tajunnut, se keskittyi vain miettimään omaa typeryyttään, ei syitä siihen.

"An-anna... Anna anteeksi...",
itkuinen Sumu sopersi lähestyessään kuolevaa urosta. Ei se ollut tahtonut näin käyvän, kumpa toinen jotenkin ymmärtäisi sen.

/;/Älä sitten ihan vielä anna sen delata, Sumu voi antaa sille tyylikkään armoniskun. Jos vain sopii?/;/

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on May 1, 2007, 0:35

[[ :'DD Tuli halu piirtää kyvanen tästä 8)]]

Drage tunsi kuinka Sumu repi vatsan auki, sisälmykset pääsivät pursuamaan ulos. Maa oli punaisen verentahrimana, suurimmalta osalta, ympäröinyt nuoren suden. Sen elämä olisi ihan pian ohitse. Se pääsi Jumalan luokse. Paikka missä ei olisi kipua, ei pahaa, paikka jossa elää onnellisena.
" Lucifer kiitos.."
Tuo mutisi oudosti, verta alkoi valua suden suusta, tuo oksensi sitä. Ainoallakaan silmällä ei tuntunut enään näkevän.. Uroksen korviin akikui Sumun anteeksi pyyntö. Drage hymyili lempeästi. Ei, ei se ollut vihainen.. Se pääsi pois, parempaan paikkaan.

[[ Ah en osaa kirjottaa :'D En anna..]]

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on May 1, 2007, 0:50

Vieras hymyili. Hymyssä ei ollut ivaa eikä katkeruutta, sen hymy oli... Ymmärtäväistä. Silti se riipaisi Sumun sydäntä kuin tikari, jonka koira nyt veti kaulallaan roikkuneesta tupistaan. Se oli vannonut, ettei koskaan enää käyttäisi tuota saastaista asetta, mutta... Näin se kävisi nopeiten. Jopa sekavassa tilassaan Yö näki, ettei sutta voisi auttaa enää millään muulla tavoin.

"Ann.. Älä..."
Koira ei saanut sanaa suustaan. Niinpä se kohotti tikarinsa kyynelten virratessa kiinni puristetuista silmistään.

'Äiti, anna anteeksi.

Yön Sumu latasi jokaisen voimanrippeensä iskuun, joka tulisi osuessaan olemaan tappava. Katkaisisi luultavasti kaulavaltimon, aivan kuin oli tikari kerran ennenkin tehnyt.

'Isä...'

Tikari välkähti heilahtaessaan kuun valaistessa taivaalta.

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by ginhag on May 1, 2007, 0:56

Suolaiset kyynelee valuivat tiheämpään poskille. Veri valui joka puolelta. Susi ei pystynyt liikkuman, kipu esti senkin.
" Äiti, Jillian, Roi, Utahy, Babylon.. Luifer.. Kaikki.."
URos ähisi käheästi, äänestä oli ehkä vaikeaa ottaa selkoa, mtiä tuo puhui. Äiti sisaret, ehkä se tapaisi isänsäkin.. Roi, Utahy, Babylon, Jillian, äiti se ei ollut tavannut perhettään aikoihin.. Mutta Jumala välittäisi tiedotn, että Drage rakasti heitä. Lucifer, tuo taas oli opettanu Dragelle Jumalasta. Ja tärkeänä henkilönä rage tuota piti.
Toinen iski tikarin, kaulavaltimon katkaissen. URos lausui mielessään rukouksen. Nopeita vilaisuja kaikesta mitä oli sattunut, pesäkolo ajat, kaikki muut, Lucoferin tapaaminen, Nana tapaaminen, Sumun. Sitten se olikin ohi. URos menetti tajuntansa, ja menetti sen lopullisesti. Se oli ohi nyt. Se pääsi Jumalan luokse.

[[ Kiitosta ^^]]

Re: Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Post by hitodama on May 1, 2007, 1:12

/;/Yääh, itken lisää!/;/

Hetkeen ei pystynyt Sumu liikkumaan. Kun se oli varma, ettei toinen enää ollut tässä maailmassa, nykäisi uros tikarinsa irti. Sitten se katsahti viimeisen kerran uhriaan. Sumu tiesi, että olisi kohteliasta edes haudata ruumis, mutta se tahtoi vain päästä pois. Kyyneleetkin olivat tyrehtyneet ja jäljellä oli enää kammottava hiljaisuus.

Nykäisten itsensä liikkeelle lähti koira juoksemaan tikari yhä suussaan. Ei se tiennyt minne päätyisi. Eikä kyllä välittänytkään.

Pian pilvet peittivät kuun ja veivät kaiken valon hiljenneestä metsästä. Ikään kuin kuu olisi tahtonut olla näkemättä enää veristä maankamaraa.

Alkoi sataa. Taivas itki suojattinsa tähden.

/;/Kiitoksia itsellesi. Hyvä peli oli. ^-^/;/