Yön Sumu - RPGs

Befalas » Havumetsä » Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli

Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by .hitodama on May 23, 2012, 17:39

Oli pimeä, pilvinen yö Befalasin muutoinkin synkeässä havumetsässä. Se ei kuitenkaan erästä puiden lomassa hitaasti etenevää kulkijaa häirinnyt, sillä Yön Sumulle maailma oli tätä nykyä muutoinkin hyvin musta paikka elää. Hän oli jo joten kuten oppinut hyväksymään sen, ettei ainokainen jäljellä oleva silmänsä erottanut kuin epämääräisiä muotoja ja sävyjä, mutta se ei tokikaan tarkoittanut etteikö hän olisi ollut äärimmäisen katkera näkönsä menettämisen takia. Uroksesta oli tullut entistäkin epäluuloisempi - mikäli se oli edes mahdollista - ja vainoharhaisempi kaiken uuden ja tuntemattoman suhteen, mistä syystä hän oli ottanut tavakseen kantaa hetkellisesti kadonnutta ja sittemmin taas löytynyttä tikaria jatkuvasti hampaissaan. Nytkin jalokiven koristama ase väikkyi hänen hampaissaan, sai koiran uskomaan hänen olevan edes etäisesti turvassa ympäröivältä maailmalta.

Vaan vaikka Sumu kuinka varovaisesti ja hidastellen etenikin, eivät kuulo- ja hajuaisti vain kyenneet paikkaamaan kokonaan näkökyvyn menetyksen jättämää tyhjiötä. Parhaiten tuo surkea seikka kävi ilmi, kun kippurahäntä yhtäkkiä törmäsi kuono edellä tielleen asettuneen männyn runkoon. Puun yhtäkkinen kosketus sai hänet kavahtamaan kauemmaksi ja murahtamaan silkasta harmista, sillä puunretale oli varmasti ainakin kymmenes kaltaisensa, jota päin hän yksinomaan tänä yönä käveli.

// Kirsis ja Kimeeeee! //

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by kirsikkasilma on May 23, 2012, 19:16

Kiymetli asteli tummassa metsässä pää painuksissa. Hänelle oli viime aikoina tapahtun yhtä ja toista, eikä tapahtumia voinut ajatella valoisasti. Oikeastaan ainut valoisa seikka oli uusi tuttavuus, nimittäin oranssiturkkinen Prishel. Uros ja narttu olivat tulleet heti toimeen ja tapaamisen muistelu sai pienen hymyn leviämään muuten surulliselle naamalle. Maskinaamalta hymy kuitenkin hävisi, kun huonot tapahtumat valtasivat tämän ajatuksen. Kaiken lisäksi Kimellä alkoi välillä näkö sumentumaan oikeasta silmästä. Sumentuminen oli hetkellistä ja tuli harvoin, mutta asia häiritsi narttua.

Ajatuksen ja matkan keskeytti murahdus. Ruskeat korvat nousivat pystyyn ja Kiymetli katsoi ympärilleen ja nuuhki ilmaa. Ilmassa tuoksui tuttu tuoksu ja narttu lähti seuraamaan sitä. Pian tämä huomasi tutun hahmon.
"Isä!", Kiymetli huudahti ja meni nopeasti Sumun luokse ja yritti puskea toista kuonollaan poskeen.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by .hitodama on Jun 2, 2012, 12:37

Sumu oli niin tykkänään keskittynyt omaan sisäiseen maailmaansa ja sen synkkyyteen, ettei hän huomannut alkuunkaan saaneensa seuraa. Vasta toisen koiraeläinten askelten kuuluessa jo aivan läheltä käännähti uros yhtäkkiä ääntä kohden ja kurtisti synkkänä kulmiaan. Seura tästä nyt vielä puuttuikin.

Vaan muukalaisen sitten kivahtaessa ääneen erään aivan tietyn sanan sekoittuivat Sumun ajatukset jälleen uuteen järjestykseen hänen tajutessaan, että kyseessä oli joku hänen kolmesta tyttärestään. Sen tarkempia päätelmiä ei uros ennättänyt kuitenkaan tekemään, ennen kuin tulija jo syöksyi häntä kohden ja tunki kuononsa vasten maskikasvoisen poskea, mikä sai koiran kavahtamaan vielä pahemmin kuin äskeisen puun syleileminen. Kun perhe oli vielä elänyt tiiviisti kotipesässä, oli Sumu pakottanut itsensä kestämään jatkuvaa hipelöintiä, mutta hänen nyt kuljeskeltua jälleen paljolti yksikseen olivat vanhat tuntemukset kosketuspelosta palanneet. Niinpä ruskeaturkki astahti nopeasti kauemmaksi naaraasta ja käänsi vaistomaisesti tikarinsa terän tätä kohden.
"Kuka... Kiymetli, oletko se sinä?" hän lisäksi kysyi sen verran hapuilevasti, ettei epävarmuuttaan juuri voinut olla huomaamatta.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by kirsikkasilma on Jun 4, 2012, 21:13

Kiymetli säikähti kun Sumu alkoi osoittelemaan häntä tikarillaan. Korvat menivät luimuun ja katse oli pelokas, tätä urosta hän ei tuntenut.
"I-isä, etkö tunnistä minua?", Kime kysyi pelokkaana ja otti askelia poispäin. Eriväriset silmät katsoivat terävää tikaria. Tätä narttu ei osannut odottaa, ei hänen isä ikinä käyttäytyisi noin. Koira yritti pitää kyyneliä sisällään, viime tapaaminen oli mennyt itkun kanssa, eikä nyt narttu halunnut itkeä. Hänestä oli tullut vahva kaiken koettelemuksen kanssa ja siksi tämä nielaisi kyyneleensä ja nosti korvansa pystyyn.
"Onko kaikki kunnossa?", Kiymetli kysyi jo selvästi paljon varmemmalla äänellä. Sumulla ei selvästikään kaikki ollut hyvin, joten nartun oli otettava vahva rooli.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by .hitodama on Jun 13, 2012, 21:57

Kuullessaan muukalaisen pelokkaana värähtelevän äänen rauhoittui Sumu sen verran, että kykeni keskittymään haistelemaan toisen ominaistuoksua vain saadakseen vahvistuksen epäilykselleen - kyllä, edessään seisoi todellakin Kiymetli Yöntytär, hänen esikoisensa.
"Anteeksi, Kime, anteeksi..." uros huokaisi katuvaisena, painoi korvansa luimuun ja laski kuononsa tikareineen alemmas. Melkein saman tien sai hän kuitenkin syyn kääntää silmättömän kasvonpuolensa kohti tytärtään, sillä ilmeisesti tämä ei ollut vielä havainnut kaikkein ilmeisintä isässään tapahtunutta muutosta.
"Kaikki, hmm, tai ei tässä mitään hätää ole. Minä vain en näe enää oikein hyvin, ei muuta", koira selitti ja yritti sanoillaan selvästi vakuuttaa yhtä paljon itseään kuin naarastakin. Lisäksi hän ei ollut kovin innokas kertomaan vajavaisuudestaan ja sen syistä kovin tarkasti, joten koettaen itsekin esittää urheaa veti hän epämääräisen hymyn huulilleen ja katsoi haalenneella silmällään jonnekin sinne päin, missä Kiymetlin tumma silhuetti tuntui olevan.
"Mutta sinä, tuota, olet tainnut kasvaa viimekertaisesta. Miten olet voinut?"

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by kirsikkasilma on Jun 25, 2012, 19:16

Kiymetli nielaisi palan kurkustaan. Hänen isä ei ollut kunnossa, vaikka toinen yritti esittää muuta.
"Voi isä..", Kime aloitti, mutta sitten päätti olla mainitsematta mitään silmästä, "minulla menee hyvin. Tai oikeastaan ei", maskinaama korjasi puheensa. Ketä narttu muka yritti huijata, hänellä ei mennyt hyvin. Koira otti pari askelta lähemmäksi Sumua ja mietti miten ottaisi asian puheeksi.
"On laumaton enkä tiedä minne mennä. Tuntuu kuin olisi mitätön, e-en tiedä mitä tehdä", Kiymetli lopulta paljasti hänen ongelman. Äänessä kuuli surun, vaikka narttu yritti pysyä vahvana.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by .hitodama on Aug 19, 2012, 13:48

Vaikkei sitä osannutkaan oikein ilmaista, oli Sumu hyvillään siitä ettei Kiymetli jäänyt kyselemään sen tarkemmin hänen silmänsä kohtalosta tai muuten voivottelemaan isänsä tilaa, sillä koko jutussa oli muutenkin uroksella jo ihan riittämiin kestämistä. Siispä, vaikkeivät huonot uutiset ikinä mukavia olekaan, kuunteli maskikasvo tyttärensä huolia kiinnostuneesti vaikka toki samalla myös huomattavan huolestuneesti. Saatuaan selville mikä narttua kalvoi, olisi kippurahännän tehnyt ensimmäisenä mieli huudahtaa jotakin mitäminäsanoin-tyyppistä, sillä hän oli vastustanut toisen Ederaan liittymistä alun alkujaankin, mutta jotenkin koira sai itsensä hillityksi.
"Älä, ei tarvitse huolia. Onhan sinulla aina perheesi", koetti Sumu kömpelösti lohduttaa ja tajusi viimein myös tunkea tikarinsa takaisin tuppeen näyttääkseen hieman vähemmän uhkaavalta.
"Voit tietysti tulla vanhalle pesälle, ainakin kunnes keksit mitä haluat tehdä tai, em, mihin mennä. Ethän kuitenkaan, ethän..." uros takelteli vilkuillessaan varovaisesti aikuiseksi kasvanutta tytärtään.
"Ethän enää mene takaisin Ederaan? Voisitko luvata edes sen?"

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by kirsikkasilma on Aug 19, 2012, 16:55

Kiymetli kuunteli isänsä neuvoja. Pesälle takaisin palaaminen kuullosti hyvältä, sinne hän voisi aluksi asettua ja miettiä mitä tekisi.
"En enää ikinä mene edes lähelle niitä! Silloin kun olin Ederan kartanossa se tilanne oli vaan niin inhottava ja ahdistava", narttu vastasi ja muisteli päivää kun koirat ja koirasudet potkittiin pois. Ne sudet haukkuivat ja alensivat liikaa, maskinaama tuskin ikinä astuu sen lauman alueille.
"Mutta minä varmaan asetun nyt kotipesälle, saan ainakin aikaa miettiä mitä teen", Kiymetli sanoi ja hänen huulille levisikin pieni hymy. Nyt alkoi hiljattain näkyä valoa elämässä.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by .hitodama on Aug 20, 2012, 15:17

Kiymetlin kritisoidessa Ederan kartanolla tapahtunutta lajierottelua ei Sumu saanut enää hillityksi kielenkantimiaan, vaan korvansa luimuun painaen pullautti mielipiteensä ilmoille halveksuvan tuhahduksen saattelemana.
"Mitäpä muuta susilta voikaan odottaa", koira urahti, mutta jätti asian kuitenkin siihen. Hänhän kun ei varsinaisesti tiennyt lauman suoranaisesti heittäneen kaikki koiranveriset pihalle, vaan oletti tyttärensä vain lopulta tulleen omin toimin järkiinsä - jos asia olisi urokselle paljastunut, hän olisi hyvinkin voinut siltä seisomalta lähteä hakkaamaan veret ulos ensimmäisestä tapaamastaan ederalaisesta ja tulla todennäköisesti itsekin samalla teurastetuksi.
"Asetu vain. Muistat varmaan missä se on? Sano, tuota, terveisiä minulta äidillesi, jos näet hänen siellä. Emme ole, mmh, tavanneet aikoihin", Sumu siis jatkoi Kimen kotiinpaluuseen liittyen, vaikka siitäkin keskusteleminen sai hänet huomattavan vaikeaksi. Hänen ja Kabahatlin välit kun eivät tällä hetkellä olleet täysin kitkattomat, mistä siitäkin kuului itse asiassa kiitos etelän susilaumalle.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by kirsikkasilma on Sept 25, 2012, 22:23

Kiymetli nyökkäsi isälleen.
"Kyllä. Oli todella mukava nähdä sinua pitkästä aikaa", narttu sanoi ja asteli lähemmäksi koiraa yrittäen antaa pienen halin.
"Tule käymään joskus", Kiymetli jatkoi ja pakitti pari askelta. Hän katsoi vielä Sumua ja mietti mitä kaikkea elämä voikaan tuoda tullessaan. Narttu luimisti korviaan hiukan ja lähti hiljaisilla askelilla kävelemään.
"Moi moi isi!", maskinaama huudahti ja sitten lähti hölkkäämään kohti puroa josta olisi helppo suunnistaa pesälle.

Re: Sillä maailma ei kunnollista kulkijaa sääli
Post by .hitodama on Today at 14:54

Kiymetli osoitti miellyttävää innostusta pesälle palaamista kohtaan, sillä asian tullessa käsitellyksi antoi tämä oikeastaan saman tien ymmärtää olevansa jo lähdössä. Sumu oli tosin ihan hyvillään tapaamisen lyhykäisyydestä, sillä vaikka hän nauttikin jälkeläistensä kohtaamisesta, ei hän tuntenut enää näiden kasvettua aikuisiksi osaavansa oikein olla näiden seurassa luontevasti. Oli vain liian vaikea käsitellä sitä seikkaa, että noilla pienillä palleroilla oli jo tykkänään oma elämänsä omine ongelmineen päivineen.
"Ehkä tulenkin", uros lupasi välttelevään sävyyn, ja kesti esikoistyttärensä halauksen tämän kosketusta väistämättä.
"Tapaamisiin, pikkuinen", koira sitten vielä hyvästeli, kun Kiymetli irrottautui isänsä jäykästä syleilystä ja kirjaimellisesti katosi saman tien hämärään metsään, sillä jo muutamien askelten jälkeen Sumu kadotti kaiken näköyhteyden toiseen. Itsekseen huokaisten maskikasvo veti jälleen tikarinsa kaiken varalta esiin, kääntyi ympäri ja jatkoi niin ikään päämäärätöntä harhailuaan puiden pimennossa.