Yön Sumu - RPGs

Djala » Lato » I do

I do
Post by ginhag on Apr 27, 2007, 18:59

[[ Emu Ronkan kanssa, muitaki kai saa tulla..?]]

Tuuli puhalsi, saaden maassa olevia lehtiä ja heinänkorsia heilumaan, sekä puita. Ilma ei ollut mikään ihana. Aurinko oli hävähtänyt pois taivaalta, ja nyt ylhäällä tlnötti pelkkiä harmaita piviä. Jos hyvin kävisi alkaisi satamaan, ja kovaa. Muutama lintukaan ei helposti pystynyt lentämään, tuuli kun niin pirun kovasti.

Nuorehkon naaraan suupielet olivt valahtaneet alaspäin, ja korvat luimuun. Häntä lehahteli laiskasti puolelta toiselle, turkki hulmusi kovan tuulen takia.
Jokainen neljä tassua, kukin omalla vuorollaan, painuivat maata vasten. Katkoen samalla pitkiä heiniä joita tässä sattui nyt tassujen alle sitten jäämään.

Rakuen vihasi tälläisia päiviä, ne masensivat niin pirusti. Ja vielä kun alkaisi satamaan. Tässä ei ihan heti mitään suojaakaa näkynyt. Musta turkki puhahti ja kirosi meilessään tuulta. Hetken tuntui siltä kun se olisi halunnut vain kadota. Tosin se ei sitä halunnut. Naaras huokaisi syvään pudistaen päätään. Tuo tunsi märän pisaran kuonollaan. Nyt se alkoi. naaras nosti nopeasti päätään katsoen ylös. Pian useampikin pisara tippui Rakuenin kasvoille. Narttu 'huiskautti' päätään, etsine hätäisesti sade suojaa. Pian silmiin osui vanhahkon näköinen rotkisko. tuo oli talo? Ihmisetön? Ainakin Yadaneth vai Jillianko se oli puhunut että täällä asui pelkkiä koiraeläimiä..? Narttu lähti juoksuun. Heinän korret katkeilivat sivuilta, edestä ja alta.

Pian naaras saapui ladolle. Musta päivä, msuta lato. Narttua puistatti. Sade ol iyltynyt jo niin kovaksi, että oli saanut turkin kasteltua. VAikka sitä kuinka tässä ravistaisi, se ei kuivaksi tulisi. Vettä kun yhä satoi, tietenkin.
Ovi näytti olevan kiinni. Saisiko Rakuen yksin sitä auki? Narttu käveli päätääväisesti ovelle. Se ainakin yrittäisi. Ei olisi mukavaa olla tässä ja kastua. Kuolisi vielä flunssaan.. Hyi.
Musta utrkki alkoi puskea ovea, mutta turhaa. Se ei sitä yksin saanut.

Re: I do
Post by emu on Apr 27, 2007, 19:43

# Juu, saapi minun puolestani. :3 #

Rongoteus lahjusti ankeasti puiden keskellä. Tuuli puhalsi epämiellyttävän voimakkaasti myös puiden lomassa ja varsinkin aukeimmilla kohdilla, joita Ronkka käytti kulkuunsa. Tuuli heilutteli uroksen suupielessä roikkuvaa lyhyttä ketjun pätkää vasten korvasta suupieleen ripustettua ketjua vasten. Se sai aikaan hiljaista kilahtelua, joka oli käynyt punaturkille tutuksi. Koiran suussaan kantama puuvarsi oli pitkä, ja sen päissä olevat kaarevat sirpit jäivät helposti kiinni tiheisiin pusikoihin. Ronkka ei myöskään ollut hyvä käyttämään hurjan näköistä asettaan, jonka oli tarkoitus vain lisätä uroksen arvokasta ulkonäköä ja vähentää vihollisten uhmailua.
Rongoteus tunsi parin pisaran jälkeen jäätävän sateen rojahtavan niskaansa kuin saavista kaatamalla. Sen punainen turkki liimautui yllättävän nopeasti vasten koiran ruumista, vaikka normaalisti vesi ei tunkeutunut pohjavilloihin asti. Uros käänteli korviaan puolelta toiselle ja raahautui eteenpäin metalliset jalkasuojat sateen ropinan lomassa kilahdellen. Ronkka kohotti päätään nähdessään harmaantuneiden lautojen muodostaman rakennuksen, ladon. Koira oli käynyt siellä ennenkin, ja vaikka katto todennäköisesti hieman vuosikin, oli kyhäelmä paljon kuivempi paikka tällaisella kelillä kuin ulkoilma.
Punaturkki kiersi ladon toiselle puolelle ja seisahtui samassa. Sade oli ilmeisesti painanut kaikki hajut mukanaan maahan ja hämännyt muutenkin raikkaudellaan, kun Rongoteus ei ollut haistanut vierasta. Koiran olemus jähmettyi ja se seisoi varsin sanattomana paikoillaan naarasta tuijottaen. Taas jouduttiin johonkin sosiaaliseen tilanteeseen ja vieraan halu päästä latoon oli yhtä Ronkan halujen kanssa.

Re: I do
Post by ginhag on Apr 27, 2007, 19:50

Rakuen ärähti hieman. Perketti, aukeiasi nyt mokomakin ovi.
Kuullessaan atkaa ääniä, Paratiisi käännähti Rongoteukseen päin. SIlmät liimantuivat kiinni vieraaseen urokseen. Nartu huiskautithäntäänsä. Toinen näytti hiukan pelottavalta, ainakin pelottavuutta lisäsi tuo ase.
Mitähän tähän nyt pitäisi sanoa? Ei se oikein osannut sano mitään, oliko toinen murhaaja, joka ol itullut vainoamaan Rakua? Vaan oliko ihan tavallinen heppu, joka eleli ja oli?
" Hei.."
Narttu totesi sitten, olisi se hyvä tervehtiä. Olisi.. Kulmat kohosivat ylösn päin nartun tutkiess akatseellaan Ronkkaa. Oikeastaan tuomn oli han kivan näköinen, kun tarkemmin katsoi. Se pelko oli jo hävinnyt.
" Et auttaisi aukaisemaan tuota ovea? Olisi mukavampaapäässä kuivempaan paikkaan.."
tuo esitti kysmyksen vilkaisten latoa päin. Hö, miksi tuo tungettinkiinni? Niin ettei yksi naaras sitä auki saanut..
Turkki kastui yhä enemän, ja alkoi tuntua jokseenkin painavalta.

Re: I do
Post by emu on Apr 27, 2007, 20:29

Ronkan korvat olivat kääntyneet naaraaseen päin ja herra myöntyi ajatukseen, ettei ollut uhattuna tässä seurassa. Uros nyökkäsi toisen tervehdykseen jäykästi, sillä se oli hieman hämmentynyt sosiaalisesta tilanteessa. Toisen kysymyksen kuulleessaan punaturkki käänsi katseensa ladon oveen, joka tosiaan oli ängetty kiinni. Uros painoi päätään alemmas ja laski aseen putoamaan suustaan. Se mätkähti märkään maahan heinämättäiden päälle. Ase päästi pienen läiskähtävän äänen, sillä maahan oli alkanut jo kerääntyä vesilätäköitä.
Rongoteus käänsi katseensa ensin naaraaseen ja sitten määrätietoisen oloisena oveen. Koira ei ottanut vauhtia päästäkseen ovesta läpi, se vain laski vasemman lapansa ovea vasten ja asetti jalkansa tukevasti maahan. Uros ei jäänyt kauaa miettimään tekemisiään, vaan jännitti lihaksensa ja painautui ruumiinsa painoilla ovea vasten. Hetken ovi pitikin vastaan, mutta antoi lopulta periksi. Ei se niin lujaa tekoa ollut. Punaturkki horjahti pienesti, mutta haki sitten taas tasapainonsa lävistystensä helähtelyn saattelemana ja kääntyi naaraaseen päin nyökäten pienesti. Uros itse pyörähti vielä sateen alla poimimassa aseensa ja työnsi sen pitkittäis suunnassa ovesta sisään.
Sisällä vähäsanainen koira laski aseensa maahan, ravisteli antaumuksella märkää turkkiaan ja lipoi märkiä suupieliään. Tämän toimenpiteen jälkeen uros silmäili seinän vieriä vasten ladottuja heinäpaaluja, joiden heinä tuskin oli kovinkaan syömäkelpoista muutaman vuoden ladossa säilyttyään. Metalliset suojat kalahtivat taas vastakkain ja Rongoteus loikkasi heinäpaalun päälle asettuen makuulleen. Tämä paalu oli sen suosikki.

Re: I do
Post by ginhag on Apr 27, 2007, 21:41

Paratiisi höristi korviaan. Tuo sai oven auki. Olihan Ronkalla sentään enemmän voimaa kuin Rakuenilla. Paratiisi asteli sisään latoon. Kun oltiin kokonaan sisällä, naaras ravisti turkkiaan kuivemmaksi. KAtosta tippui muutamia pisaroita, mutta vain joitakinkohdista. Oli ihanaa päässä vihdoin sateen suojaan.
" Kiitos.."
Tuo tuuhati hymyillen kiitokseski. Toinen ei puhunut mitään, outoa. Se oli tottunut siihen, että kaikki aina pölöttivät kokoajan. Ronkka kun ei msanaakaan ollut sanonut hälle.
" Saanen tiedustelle herran nimeä?"
Paratiisi kysäisi astellen erään toisen heinä paalun vierelle. Pienellä loikalla naaras oli sen päällä, ja asettui siihen makuulle.
Häntä huiskahti jalkojen suojaksi. Pää painautui etutassujen päälle lepäämää. Silmät tuikkivat katselleen ovirakoa, vesi sadetta.

Re: I do
Post by emu on Apr 28, 2007, 14:47

Rongoteus kannatteli päätään ylhäällä tutkaillen silmillään vierasta naarasta. Itsestään ei saanut uusia kasvoja tavatessaan antaa huonoa kuvaa ja arvokkuus saattaisi rikkoutua, jos Ronkka yrittäisi puhua. Se ei ollut koskaan oppinut puhumaan luonnollisesti kenenkään kanssa.
"Rongoteus."
Uros totesi jäykästi kumealla äänellään, nyökäytti pienesti päätään ja kohotti kulmiaan kysyvästi katse edelleen naaraassa. Tämän eleen oli tarkoitus kehottaa naarasta kertomaan oman nimensä. Jos koira olisi yrittänyt sanoin korvata eleensä, se olisi todennäköisesti vain takellellut sanoissaan tai hämmentänyt itseään entisestään. Se olisi aiheuttanut alemmuuden tunteen, mitä Ronkan oli vaikea sietää. Myöskään lyhyempää ja helpompaa lempinimeään herra ei suostunut suorilta kertomaan, vaan piti sen käyttöä sallittuna ainoastaan ystävilleen.
Punaturkki siirsi etujalkojensa taipeet heinäpaalun reunalle. Näin jalka taipeesta alaspäin sai roikkua varsin rennosti paalua vasten ja asennon rentouttaminen helpotti myös uroksen oloa. Muuten Rongoteus näytti varsin jäykältä ja epävarmalta.

# Ah, jäi vähän tähän, kun tuli lähtö. :'D #

Re: I do
Post by ginhag on Apr 28, 2007, 17:58

Musta turkkinen narttu hymyili Rongoteuksen kertoessa nimensä.
" Rakuen..."
Narttu totesi,häntä huiskahdellen muutaman kerran. Silmät vilkuilivat ovirakoa, ja vesi sadetta. Ladon katto rymisi 'hassusti' sade pisaroiden hyppiessä taivaalta sen päälle. Naaras huokaisi.
" Saanen tiedustella ikääkin?"
Tuo kysyi hymyillen., jatkaen pian nopeasti:
" Olen itse noin kolmen vuoden paikkeila.."
Yksin kertaisesti´3. Ei se jakksanut alkaa vääntelemään jitain siitä että olisi muutaman päivänyli tai ali, tai jopa enemmän.

[[ :'D Lyhyt]]

Re: I do
Post by emu on Apr 28, 2007, 20:26

Rongoteus laski hieman päätään vilkaistessaan aseensa olinpaikkaa. Se lepäsi ladon maalattialla katkeilleiden heinänkorisen päällä ja olisi helposti otettavissa, jos tarvetta olisi. Koira käänsi huomionsa takaisin Rakuenina esittäytyneeseen naaraaseen. Neiti oli ilmeisesti halukas tutustumaan ja kyseli punaturkkiin liittyviä asioita. Kyllä kysymyksiin vastattaisiin, jos ei joutuisi vääntämään mitään turhan monimutkaista sanottavaa.
"Neljä."
Koira töksäytti, saattaen kuulostaa jopa hieman töykeältä. Vaikkei Ronkka sitä ulospäin näyttänytkään, sitä jännitti. Kaikki sosiaaliset tilanteet jännittivät, varsinkin vieraiden kanssa. Punaturkki liikautti takajalkojaan hermostuneesti, mistä seurasi pään epävarma liikautus kohti ovea ja hännän hermostunut heilautus ilmassa.
Uros väänteli korviaan puolelta toiselle, saaden huulesta korvaansa kulkevan ketjun heilahtelemaan ja kilahtelemaan toista ketjua vasten. Äkisti Rongoteus haukotteli suu ammollaan, kuvitellen tällä tapaa selviävänsä epämiellyttävästä tilanteesta, jossa jotain varmaan pitäisi sanoa.
"Väsyttää..."
Punaturkki totesi hiljaa, eikä edes ollut varma, kuuli Rakuen lausahdusta. Ahdisti vain suunnattomasti olla jonkun seurassa hiljaa kuunnellen ympäristön ääniä.

Re: I do
Post by ginhag on Apr 28, 2007, 23:05

Paratiisi hymähti hiljaa. Jösssesss, toinenhan ei puhunut miltein mitään.. Mikä tuotkin vaivasi? Naaras nosti päätän vilkaisten Ronkkaa. SIlmät tuikkivat, tuimahkosti. No kyllä se uroksen piti nartun seurassa jotian edes ppuhella. Ja jos Ronkka ei itse puhunut, sitten siasi vaistailla nartun kysymyksiin. Olihan se kumma että oltiin hiljaa eikäpuhuttu, vain muutama sana ja soli siinä.
" Taitaa se hieman minuakin..."
Tuo nurhati kallistane päätään. Jos narttu olisi omistanut kaulimen, se olisi luultavammin kopauttanut Rongoteusta päähän.
" Miksi sot puhu mitään..+"
Narttu toesi kimakalla äänellä.

Re: I do
Post by emu on Apr 29, 2007, 1:06

Katse oli harhautunut ladon ränsistyneille seinille. Rakuenin kimakan äänen tavoittaessa Rongoteuksen korvat koira kuitenkin käänsi silmiensä tuijotuksen naaraaseen hieman säikähtäneen oloisena. Ilmeisesti uros oli ollut turhan jäykkä puheissaan, jopa normaaliakin jäykempi, ja se häiritsi seuralaista. Nyt pitäisi mielen sopukoista väännellä pitempi selostus, jotta kysymykseen voisi vastata kunnolla.
"Mm.. Tuota, minä.."
Ronkka yritti keksiä sanottavaa tähän tilanteeseen. Kaikki arvokkuus katosi eläimestä änkyttämisen myötä ja koira painoi korviaan niskaa vasten ja päätään matalammalle epäluuloisen näköisenä. Häntä heitti taas hermostuneen kiepahduksen ja punaturkin koko keho nytkähti.
"Minä en ole juttelija."
Uros sai viimein sanottua. Rongoteus oli varma, että vastaus kuulosti harvinaisen tyhmältä eikä missään määrin miellyttänyt naaraan mieltä, mutta parempaakaan selitystä ei ollut tarjolla.

Re: I do
Post by ginhag on Apr 29, 2007, 1:14

Rakuen nyrpisti otsaansa tuhataen. Ja se selitti kaiken..? Narttu murahti, että ei ole juttelija.
Rakuenin suupielet vääntyivät pakolliseen hymyyn. Ha, toinen oli outo..?`
" Tshah.."
Tuo murahti ja käänsi päänsä katsoen oven rakosta. Vesi rämisi maata kohti. Naaraan häntä heilahti levottomasti ja tuo 'liikutteli' varpaitaan.
Rongoteus ei juttelia, ei puhunut mitään. Oli niin tylsää. Hiljaisuutta ei ollut, silllä sade rymisi, mutta muuten. Ehlkä olisi pitänytjäädä Yadanethin, Jillianin ja utahyn seuran.. Hrr..

[[ en keks mitään .__.]]

Re: I do
Post by emu on Apr 29, 2007, 18:38

# No vaikea varmaan keksiä, kun Ronkka on tuollainen tönkelö. :'D #

Jotenkin oli niin Rongoteukselle tyypillistä, että joutui jakamaan sateensuojan jonkun vieraan kanssa. Eikä herra tietenkään tullut millään muotoa naaraan kanssa toimeen. Ehkä pitäisi keksiä jotain sanomista, mutta mitä? Koira yritti muistella, miten muut aloittivat keskusteluja tullessaan juttelemaan, mitä he kenties kysyivät tai kertoivat päivän tapahtumista.
"Oletko sinä jossain laumassa?"
Ronkka kysyi viimein tuntiessaan, että hiljaisuutta sateen kohinassa oli jatkunut liiaksi ja se oli muuttunut turhan painostavaksi. Laumaa siltä oli itseltäänkin kysytty, kun oli tavattu ensimmäistä kertaa joitakin. Silti uros tunsi sanoneensa jotain tyhmästi ja toivoi kaiken sanomansa peruuntuneen. Mutta sanojahan ei saanut takaisin.
"Itse olen Djalassa."
Koira totesi vielä, koittaen vaikuttaa vähän puheliaammalta ja rennommalta tyypiltä kuin iänikuiselta niuhottajalta, joka ei kehdannut suutaan avata. Jos nyt onnistuisi nolaamaan itsensä jotenkin, sillä ei loppujen lopuksi ollut väliä. Tuskin Rongoteus Rakuenia enää tämän sateen pitämisen jälkeen tapaisi. Tosin siitäkään ei voinut olla täysin varma.

Re: I do
Post by ginhag on Apr 29, 2007, 20:36

[[ Ei ku Ronkka on hieanomies 8)) Aivot vaan ei toimi]]

Rakuen tuhati ja huokaisi syvää.
" En vielä.. Tosin liittyä aion.."
Tuo sanoi nopeasti vastaukseski. Toinen kuului Djalaan, kas vain. Minkälainen laumamahto iolla Djala? Pitäisi ottaa selvää, jos Ronkka nyt siitä suostuisi kertoman. Jotenki Rakuenista tuntui että oli ollut liiankin.. Inhottava..?
" Minkäs lainen lauma tuo Djala on?"
Naaras kysäisi sitten , olisi se hyvä tietää minkälaisia laumoja täällä oli. Tietäisi ainakin mihin tahtoisi sitten liittyä.

Re: I do
Post by emu on Apr 30, 2007, 16:33

Rongoteus sai onnitella itseään mielessään, että oli jonkinlaisen puheen aiheen keksinyt. Nyt kun se osaisi vielä itse vastata Rakuenin esitettämään kysymykseen.
"Djala..."
Ronkka hymähti ensin hiljaa, enemmän itsekseen tehostaakseen ajatteluaan. Voisipa tässä saada jopa juttelu- vireyden aikaiseksi, ettei tarvitsisi hiljaa vain maata ja tuntea itseään ahdistuneeksi.
"Kaikilla laumalaisilla on oltava jokin koru tai vaate, muita vaatimuksia ei minulle esitetty."
Koira totesi edelleen hieman jäykästi puhuen, mutta alkoi selkeästi rentoutua.
"Ja Djalalle kuuluu alueista tämä lato, lehtimetsää ja muistaakseni myös hiekkaranta."
Uros jatkoi omaa muistiaan virkistäen ja toisen tietämystä lisäten. Se ei ollut itse suuremmin perehtynyt laumaansa, kunhan vain oli jokin asia, mihin suurimmassa hädässä turvautua ja johon kuulua. Odottaessaan naaraan puhuvan seuraavaksi jotain Rongoteus pysähtyi kuuntelemaan sadetta. Se tuntui hetkeksi hellittävän, mutta veden ropina tuntui nopeasti yltyvän entistäkin voimakkaammaksi.

Re: I do
Post by ginhag on Apr 30, 2007, 23:22

Rakuen nyöökäsi, sillä ei itsellä ollut koruja tai vaateita, joten Djalaan ei se ainakaan päsisi. Löytyisi saareltavarmana joku toinennkin kiinnostava lauma, johon Paratiisi sitten lopulta liittyisi. Näin olisi.
Laumalla oli hienot alueet, ainakin tykkäisi lehtimetsästä ja hiekkarannasta. LAtojhan nyt oli mitä oli..
" Oletko kaunakin saarella ollut?"
Tuo kysäisi sitten hymyillen. Naaras haukotteli, räpäsyttäen silmiään hetkeksi kiinni. Rakuen hiuskautti häntäänsä, venyttäen tassujaan eteenpäin hieman.

Re: I do
Post by emu on May 1, 2007, 0:21

Rongoteus liikutteli laiskasti korviaan, josko ladon ulkopuolelta kuuluisi sateen, tuulen ja katkeilevien oksien lisäksi muitakin ääniä. Silti sen kuuloaisti havaitsi Rakuenin kysymyksen ja aivot lähtivät kehittämään sanoja, joilla kysymykseen voisi vastata.
"En ole ollut kovinkaan kauaa. Ehkä pari kolme kuukautta."
Koira heitti arviolta. Tulosta tuntui periaatteessa olevan hirvittävän vähän aikaa, mutta toisaalta Andriaanassa oli vietetty jo paljon aikaa.
"Entä sinä?"
Punaturkki kysyi älyttyään, että jätti vastaamisensa jälkeen vain hiljaisuuden. Lausahdus purkautui uroksen suusta varsin nopeasti ja epäselkeästi, mutta Ronkka oletti Rakuenin ymmärtäneet. Tapaus sai eläimen vääntämään suupieliään hetkeksi alaspäin epävarmuudesta, mutta nopeasti Rongoteus väänsi mitäänsanomattoman perusilmeensä naamalleen.

Re: I do
Post by ginhag on May 1, 2007, 0:28

Paratiisi katsahti katto rakoa,josta tippui muutamia pisaroita. Oli ihaanaa,että suoja oli löytänyt. Ja ilman Ronkkaa se tuskin olisi ihan heti ätnne päässyt.. Olihan ovi sille aika painava.
" Vasta tullut, päivan..?"
Tuo tokaisi hymähtäen. Soli uusi täällä. Tavannut vain kolme Rongoteuksen lisäksi. Narttu hymähti hieman katsellen tassunpäitään.
Tässä kun ei voinut plajoa muutakaan hommailla, narttu päätti jatkaa kyselemistään.
" Oletko tavannut plajonki väkeä? Tai siis minkälaista väkeä täällä hilluu?"
Narttu kysähti sitten hymyillen-.

Re: I do
Post by emu on May 1, 2007, 2:12

Rongoteuksen katse seikkaili takaisin aseeseen, joka loi täysikasvuiselle uroolle turvaa, kun sitä ei pahemmin tuttavistaan saanut. Itse asiassa koira ei ollut ystävystynyt vielä keneenkään.
"En ole tavannut paljoakaan väkeä, sinua ennen kolme."
Punaturkki sanoi melko ripeästi kysymyksen kuultuaan. Alkoivathan ne aivotkin jonkinlaista puhetta tuottamaan ilman suurempia miettimisiä. Toisaalta vielä varsin vieraan naaraan olemus oli sen verran rohkaiseva, ettei Ronkka pelännyt pahemmin sanomisiaan, vaikka tekisikin jonkin virheen. Päätään uros kannatteli silti varmuuden vuoksi korkealla.
"On kai täällä paljon muitakin, mutta en vain liiku niin, että johon kuhun törmäisin."
Djalalainen urisi. Se oli varsin erakko jo hiiviskeli itsekseen metsässä ja sattui tapaamaan muita vain havoin. Ensimmäinen tapaaminen Andriaanassa oli kahden naaraan kanssa ja se oli kaatunut jännittyneeseen ilmapiiriin ja Ronkan karkaamiseen paikalta. Toinen tapaaminen oli ollut tällä samaisella ladolla ja silloin tavattu naaras oli varsin uhkaava, jolloin Ronkka oli karannut paikalta.
"En osaa siis sanoa oikein kokonaiskuvaa saaren asukkaista."
Koira sanoi viimein mietittyään hetken tapaamisiaan muiden kanssa.

Re: I do
Post by hitodama on May 1, 2007, 14:25

/;/ Tervehdys! Sumun tänne hyppyytän, kun luvan kerran sain. Vielä semmoista tiedustelen, että onko pelillä mitään tiettyä päämäärää, vai ihan vain katsotaan mitä tulee tapahtumaan? /;/

Yön Sumun nimeä kantava ruskea uros käveli laahustaen sateisessa lehtimetsässä. Sen pää oli painuksissa kamalan tekonsa painosta. Vain minuutteja oli kulunut siitä, kun tämän hopeanhohtoinen tikari oli viillollaan päättänyt toisen olennon elämän. Tikari oli yhä uroksen suussa, se puristi hampaillaan aseen kahvaa pakonomaisesti, kuin lohtua saadakseen. Sadepisarat olivat pyyhkinyt tummanpunaiset verijäljet murhavälineestä, mutta tarkkanenäinen saattaisi erottaa tuoreen veren hajun huokuvan koiran turkista.

Askeleet tuntuivat raskailta, uroksen teki mieli antaa itselleen lupa kaatua maahan ja jäädä siihen makaamaan. Jokin järjen pilkahdus kuitenkin sai murheen murtaman olennon ottamaan vielä sen seuraavan askeleen. Yhä uudellen ja uudelleen. Aikansa taivallettuaan sai uros näköetäisyydelleen jotakin, jotakin muuta kuin puita silmän kantamattomiin. Kohde oli tummanpuhuva ja hiukan ehkä pelottavakin. Se oli puinen, ränsistynyt lato vehreän metsän keskellä. Koira suuntasi väsyneen kulkunsa kohti tuota luotaantyöntävää rakennusta. Siellä ei taatusti olisi ketään. Siellä Sumu saisi murehtia elämäänsä ihan rauhassa, yksin.

Tikariaan suussaan jokseenkin uhkaavan näköisesti pitelevä kippurahäntä pysähtyi parin metrin päähän ladon oviaukosta. Oliko se kuullut jotakin? Puhetta..? Ei hyvää päivää, eikö tällä saarella saanut olla missään rauhassa? Sade kylläkin rummutti ladon kattoa saaden rakennuksen kumisemaan hassusti. Ehkä koira vain oli vainoharhaisesti kuvitellut äänet päässään. Ainakin se halusi niin uskoa.

Re: I do
Post by ginhag on May 1, 2007, 14:47

[[ Eiku sekaan vuan ^^ Uhr miun tietääkseni ei ole mitään tiettyä päämäärää 8)]]

Rakuen hymähti hieman haukoteelen ( taas). Toinen ei ollut puhelias otus, joten mitäpä muuta odottaakkaan, ei rtavannut kuin muutaman.
" Okei.. Pitää siis ottaa selville. .Kuulin joltain Yadanethilat, että saarella olisi jotian pahaa..? Hassu otus muuten oli.. Puhui olevansa keiju, omasi siivetkin.. Sanoi kyll äettei niillä enään voisi lentää.."
Tuo naurahti virnistäen ystävällisesti. Musta turkkisen nartun korvat sähähtivät pystyyn, tuon kuullessa kahinaa ulkopuolelta.. Sydän jysähti hieman kovaa.
" Onko tuolla joku..?"
Nartu mutisi kohottaen kulmiaan. Nartun kirsuun leijaili haju toisesta koriaeläimestä.

Re: I do
Post by emu on May 1, 2007, 15:23

# Päämäärätöntä on elämämme täällä. :'D #

Rongoteus kohotti kulmiaan Rakuenin alkaessa selittämään jotain keijuista. Tämä ei ollut vielä uskaltanut laskea hymyä huulilleen, ei sen puoleen että koira olisi hermoilultaan siihen kyennyt. Uros oli juuri miettimässä, mitä toisen sanoihin vastasi, kun tämä huomasi naaraan valpastumisen. Ronkka käänsi katseensa suoraan ovenrakoon ja suuntasi korvansa kuullakseen kaikki vieraat äänet.
"En tiedä..."
Punaturkki totesi ensin hiljaa. Saattoivathan sade ja tuuli saada aikaan vaikka minkälaisia ääniä, ja kyllähän vanhemmilla ja kokeneemmillakin mielikuvitus laukkasi. Rongoteus kohotti kuonoaan ja imi kostean ulkoilman hajua sieraimiinsa. Koiran sieraimiin kantautui aavistus toisen uroksen hajusta. Tämä aavistus sai kuitenkin punaturkin kiskoutumaan äkkiä istualleen ja pomppaamaan lattialle aseensa viereen. Jos ovesta astuisi sisään joku vihamielinen, Ronkka saisi oloaan turvaavan esineen heti hampaisiinsa.
"Tai sitten on."
Koira kuiskasi hiljaa. Se vilkaisi Rakuenia ja käänsi sitten huomionsa takaisin oven rakoon, odottaen ulkona mahdollisesti liikkuvan koiraeläimen tulemista näkyville.

Re: I do
Post by hitodama on May 1, 2007, 16:48

/;/ No hyvä. Kun tuosta topicin nimestä tulee mieleen joku kosinta tai joku. XD /;/

Ei Yö ollut kuvitellut, ladosta oli kuulunut vaimeaa puhetta. Hampaat puristuivat -jos mahdollista- yhä tiukemmin suojaa antavan tikarin kahvaan. Mistä sitä tietäisi, kuka tönöstä hyökkäisi päälle?

Sumu otti pari hiipivää askelta oviaukkoa kohti samalla höristäen korviaan. Hajuaistista ei rankkasateessa paljon ollut hyötyä, mutta koira uskoi haistavansa ladosta silti jotain. Oliko se uros..? Vai sittenkin naaras? Hermostunut mieli ei edes tahtonut ajatella siellä olevan molempia. Ruskea kyyristyi ja otti vielä yhden hitaan askeleen, kunnes erotti punaisen koiraeläimen seisomasta keskellä latoa. Ja mikä tärkeämpää, eläimen jalkojen juuressa makaavan ikävännäköisen teräaseen.

Uros päätti pysähtyä ovelle, omaksi parhaakseen. Toinen koira ei näyttänyt järin ystävällismieliseltä. Ei sillä, että olisi Sumukaan näyttänyt, mutta silti. Ladossa majailevaa naarasta se ei vielä ollut huomannut lainkaan.

"Onko... Täällä tilaa?",
kysyi harmaanaamio matalalla, varsin epävarmalla äänellä. Sillä ei ollut minkäänlaista halua taistella toista kertaa saman yönä. Mieluummin se lähtisi pois, jos punainen niin käskisi.

Re: I do
Post by ginhag on May 1, 2007, 17:18

[[ xD Kuuntelin Fabrizio Faniello ku kirjotteli, hän I Do kappaletta x¨D Ja siitä se sitten tui ]]

Rakuen nyruhati hieman Rongoteuksen sanoille. Sydänjyskytti hiukan kovaa, laimeasti se haistoi myös.. Ikävä kyllä veren. Veren, jos tuo tulija olisi veren himoinen tyyppi. Iso koikoinen, jolle Rakuen ei mahtaisi mitään.. Ja ja..
Pian oven raosta pilkahti ruskea uros. Rakuen nielaisi, nähdessään toisen tikarin.. Ja kohta tuo kysyi jotain. Narttu rauhoittui hieman kallistaen päätään..
Hei, ei tuo vaikuttanutkaan pahalta tyypiltä..?
" Ky..Kyllähän tänne mahtuu.. Kai.."
Tuo mutisi kohottaen kulmiaan. Kuka tuo tulija sitten mahtoikaan olla, ei se vaikuttanut niin kamalta kuin Paratiisi oli kuvitellut.

Re: I do
Post by emu on May 1, 2007, 19:45

Rongoteus seisoi jalat tukevasti harallaan ja katse tiukasti toisessa uroksessa. Se ei ollut vielä Andriaanassa kohdannut saman sukupuolen edustajaa ja koira varautuikin ladon ovella seisovaan vieraaseen paljon varovaisemmin. Toisen uroksen asemaa Ronkan silmissä ei paljoakaan parantunut tuon ase ja märästä turkista huokuva veren haju. Punaturkki nyrpisti kuonoaan ja laski sen verran päätään alemmas, että sai nostettua oman aseensa hampaisiinsa.
"Kai sitä sen verran sitten."
Djalalainen murahti aseen varren ympärille purtujen hampaidensa välistä. Uroks mulkaisi mietteliäänä Rakuenia, kun tämä oli niin avoimesti laskemassa tuon vieraan ladon sisään. Ruskea turkkisellahan oli tikarinsakin! Rongoteus ei itse ajatellut olevansa niinkään uhkaava sirppeinensä ja suuren kokonsa kanssa vieraaseen urokseen verrattuna. Punaturkki loikkasi takaisin heinäpaalille ja jäi istumaan sen päälle katse tiukasti uutta tulokasta seuraten. Vielä se ei uskaltautunut rentoutua siinä määrin, että voisi ryhtyä loikoilemaan ja kykenisi irrottamaan otteen aseestaan. Nyt joutuisi siis setvimään keskustelua kahden muun koiraeläimen kanssa, juuri kun oli jollain tapaa saanut avattua suutaan toisen kanssa.

Re: I do
Post by hitodama on May 1, 2007, 20:43

Sumu käännähti yllättyneenä sivummalta kuuluneen äänen suuntaan. Ladossa oli toinenkin punaisen lisäksi! Kaikesta päätellen naaras. Jotenkin se sai koiran hiukan rauhallisemmalle mielelle. Toinen uros kun oli juuri nostanut uhkaavan näköisen viikatteen suuhunsa. Ei kai se sitä kaiketi rupeaisi ihan sumeilematta käyttelemään, kun paikalla oli sentään naaraita?

Sitten punainen, ilmeisesti naarasta myötäilläkseen, päästi vieraan kulkemaan peremmälle hypäten itse jonkinnäköisen heinäpaalin päälle. Varovaisesti Yö askelsi ladon suojaan, ohi kahden muun koiraeläimen, rakennuksen perimmäiseen nurkkaan.
"Kiitos.",
se mumisi hiljaa ja jokseenkin epäselvästi kaksikkoa ohittaessaan. Perille päästyään kävi koira istumaan ja alkoi hiukan tutkiskella seuralaisiaan.

Naaras näytti jokseenkin ystävälliseltä, sillä ei näyttänyt olevan mitään Sumun saapumista vastaan. Punaisesta uroksesta ei sen sijaan voinut olla niinkään varma. Se piteli tuiman näköisenä teräasettaan suussaan. Vasta silloin Sumu tajusi, että silläkin oli aseensa yhä leukojensa välissä. Hiukan nolona se sujautti tikarin nopeasti koteloonsa. Miten ihmeessä toiset olivat edes päästäneet asetta pitelevän eläimen joukkoonsa?

"Ah, en kai keskeyttänyt mitään tärkeää?",
kysyi Sumu vajotessaan lopen uupuneena makaamaan karkeille heinille. Tuntui, että oli aiheellista sanoa jotain, kun tällä tavalla tunkeili toisten keskelle. Ei se kuitenkaan katsonut toisia silmiin tai mitään, se olisi ollut jo liioittelua.

Re: I do
Post by ginhag on May 3, 2007, 14:36

Rakuen hörähti hieman katsoen Yön kävelyä kohti ladon nurkkaa. Kaksi urosta sen lisäksi, grau.. Tosin kumpikaan ei vaikuttanut mitenkään kiinnostavilta, Rongoteus kun oli liian hiljainen.. Ja ja Sumusta se ei vielä tiennyt mitään..
" Et, tässä vain puhuimme.."
Narttu murahti matalasti huokaisten. Tuo asetti päänsä tassujen päälle takaisin huiskauttaen häntäänsä hieman.
" Rakuen..."
Tuo esittäytyi, saisi tuo tulijakin nimensä kertoa.

Re: I do
Post by emu on May 3, 2007, 21:47

Rongoteus tuijotteli vaiti Sumun vetäytymistä nurkkaan. Se koitti panna merkille vieraan äänensävyn ja kaikki mahdolliset eleet ja uros tulkitsi niitä päässään. Ehkä sen oli nyt turvallista laskea oma aseensa hampaistaan? Hieman vastahakoisen oloisena punaturkki painoi päänsä alas ja laski aseensa heinäpaalun päälle eteensä. Tilannehan voisi muuttua äkisti, jolloin aseen saaminen hampaisiin oli tarpeen.
Ronkka tunsi olevansa väsynyt, olihan se koko päivän vaellellut ylhäisessä yksinäisyydessään ilman päämäärää. Tosin sateen alkaessa suojan saaminen oli tuntunut tarpeelliselta ja uros oli selviytynyt ladolle kohdaten Rakuenin ja nyt tuon vieraan. Koira laskeutui raskaasti makuulle ja mietti, pitäisikö oma nimensä esittää. Ei. Djalalainen aikoi pitää oman nimensä omana tietonaan, ellei tikaria kantava uros sitä kysyisi. Pitihän siitä arvokkuudestaan pitää edes jotenkin kiinni.
Rongoteuksen äskettäin jollain tapaa pehmentynyt jäykkyys palasi takaisin. Herran naama säilyi vakavana ja arvioivana ja suu kiinni, ettei tulisi sanottua mitään varomatonta tai heikkoutta ilmentävää. Toisista punaturkkinen koira saattoi vaikuttaa turhantärkeältä, mutta uros ei sitä itse osannut ajatella siltä kannalta.

# Köh, kun tönkkö ja toistoa vain. :'D #

Re: I do
Post by hitodama on May 4, 2007, 10:56

/;/ Tekstistä saattaa tulla joskus vähän tönkköä, jos hahmo itse on kuin puupökkelö. Sama ongelma tuppaa olemaan oman pelattavan kanssa. /;/

Tunnelma alkoi olla varsin kireä, jopa painostava kaikessa hiljaisuudesaan. Sumu urahti hiljaa joksenkin tuskaisen kuuloisesti. Miksi synkkyys tuntui seuraavan sitä kuin hai laivaa? Ei tullut koira ajatelleeksi, että se johtui kenties hänen itsensä mustanpuhuvasta asenteestaan elämään ja muihin kanssaeläjiin.

'Rakuen... Kaunis nimi.',
Ajatteli ruskea naaraan kertoessa nimensä. Ei uros hymyillyt, mutta päätti kuitenkin olla jollain tavalla ystävällinen itsensä sisään laskeneelle pariskunnalle. Toinen uroskin oli lopulta luopunut aseestaan, mikä taisi olla tuimalta koiralta varsin paljon.

"Yön Sumu.",
totesi tuo yksinkertaisesti. Mitä sitä turhia sanoja kuluttamaan? Ilmeisesti punainen ajatteli samoin, se kun ei ollut sanonut kippurahännän sisälle saavuttua sanaakaan. Eikä sillä taitanut olla aikomustakaan muuttaa asiaa. Niinpä Sumu käänsi katseensa naaraaseen kohottaen samalla kulmiaan. Jos tämä voisi kenties kertoa suuren punaisen nimen?

Re: I do
Post by ginhag on May 4, 2007, 12:48

[[ Arf, anteeksi nuo kirjoitus virheet, näppäimet kun tuntuu taas alkavan sössiä.. Muttaa launataina enään ei <3]]

Rakuen nyrpisti otsaansa, suunnaten katseensa punaturkkiseen kookkaaseen urokseen. Rongoteukseen, mikä tuota vaivasi? Oli kyllä epäkohteliasta olla kertomatta nimeä.. Jos ei muuta puhunut olisihan toinen voinut kertoa edes nimensä. Narttu katsahti sivusilmällä Sumuksi esittäytyneeseen urokseen. Tuo ainakin kertoi nimensä. Olivatkohan kaikki urokse täällä sellaisia, jotka pysyivät hiljaa puhuivat vainjoskus?
Narttu huokaisi. Herran Jumala. Toivottavasti Sumu olisi edes joku jokaosaisi puhua. Keskustella.
" Kuulutkos mihinkään laumaan Sumu?"
Tuo kysäisi sitten huiskautellenhäntäänsä.

Re: I do
Post by emu on May 4, 2007, 19:08

# No Ronkka on puupökkelöiden kuningas. :'D #

Ronkka avasi kitansa ammolleen ja haukotteli itsekseen. Koira pyrki pakenemaan tilanteesta välinpitämättömillä eleillään ja toivoi joutuvansa kahden muun mielenkiinnon ulkopuolelle. Ei kuitenkaan niin paljoa ulkopuolelle, että oma ylhäinen arvokkuus jäisi huomiotta. Keskusteluun Rongoteus ei nähnyt mitään syytä osallistua, ellei se koskettaisi punaturkkia itseään. Tai voisihan sitä osallistua, jos vain keksisi jotain sanottavaa.
Djalalainen päätti viimein luopua kaulansa jännittämisestä, joten eläin laski päänsä ojennettujen etujalkojensa päälle. Uros painoi silmänsä hetkeksi kiinni koettaen järjestää ajatuksiaan, vaikka Rakuenin ja Sumun läsnäolo häiritsivät sitä. Ronkka olisi taatusti ensimmäinen, joka ladosta jolkottaisi pihalle sateen hellittäessä. Punaturkki avasi silmänsä ja naulitsi ne taas toiseen urokseen ja odotti paremman tekemisen puutteessa tämän vastausta.

Re: I do
Post by hitodama on May 4, 2007, 22:17

"Am, laumaan?"
Sumu hymähti hiukan yllättyneenä kysymyksestä. Naaras ei ollut ilmeisesti tajunnut vinkkiä punaisen nimen kertomisesta. Sumua tuo ihmetytti, se kun kuvitteli olleensa kovinkin selkeä mitättömine eleinensä.

"Een, en kuulu."
Hetken koira mietti, jatkaisiko. Pian uros kuitenkin käänsi katseensa ylempänä paalilla makaavaan tuppisuuhun. Sitä otti jokseenkin päähän punaisen vaitonaisuus; yleensä kippurahäntä sai olla se hiljainen ja säälittävä osapuoli nurkassa kykkimässä! Niinpä se päätti hiukan ilkikurisesti pakottaa uroksen sanomaan sille edes jotain.

"Et tainnut kertoa nimeäsi.",
se sanoi varsin painokkaasti, ettei lausahdus jäisi punaiselta vahingossakaan kuulematta. Väsy alkoi toden teolla painaa ruskean silmäluomia, mutta silkalla tahdonvoimalla se piti katseensa tiukkana ja vaativana. Punainenkin saisi kyllä kantaa kortensa kekoon keskustelun ylläpitämiseksi. Ei Sumuakaan liiemmin huvittanut vieraille rupatella, mutta hiljaisuus kävisi kuitenkin ennen pitkään taas liian kiusalliseksi.

Sade jatkoi katon rummuttamista, eikä antanut pienintäkään merkkiä loppumisestaan. Alkoi näyttää siltä, että nelijalkaisilla olisi runsaasti aikaa vietettävänä toistensa seurassa.

Re: I do
Post by ginhag on May 5, 2007, 22:33

Rakuen katsahti Rongoteusta. Toinen ei edelleenkään sanonut sanaakaan. Hö, oli kumma otus tuo. Narttu vilkaisi Sumuun..
" Ai.."
Tuo tokaisi, se ainakinliittyi laumaan. Löytäisi vain sen oikean lauman, ja Alfan.. Khi. Sarelta varmana löytyisi sillekkin sopiva lauma <3 Olihan narttu laumahenkinen tyyppi.
" Olisihan se sinunkin hyvä esittäytyä.."
Rakuen nurahti Rongoteukselle. Paratiisi kutristi kulmiaan muljauttaen silmiään samalla. Häntä huiskahti levottomasti taas.
" Oeltko ollut pitkään saarella..?"
naaras uteli sitten katsoen Yöhön päin.

Re: I do
Post by emu on May 6, 2007, 11:20

Ilmeisesti Ronkka sai jakaa ladon tilan kahden laumattoman kanssa. Toisin sanoen hylkiöiden kanssa punaturkin ajatusmaailman mukaan. Yhtäkkiä uros tajusi, että sille osoitettiin kysymys. Myös Rakuen painotti varsin voimakkaasti, että djalalainen oli ollut töykeä, eikä ollut kertonut nimeään. Raskaasti ilmaa sieraimistaan puhaltaen koira kohotti päänsä ja piti odottavan hiljaisuuden, jonka aikana naaras ehti jo esittää uuden kysymyksen Sumulle.
"Rongoteus."
Punaturkki lausui selkeästi matalalla ja kumealla äänellään. Vaikka uros tunsi itsensä vaivaantuneeksi ja kaikinpuolin epävarmaksi, se kykeni pitämään äänensä rauhallisena ja itsevarmana. Se käänsi päätään hetkeksi naaraaseen päin ja taas takaisin Yön Sumuun, minkä seurauksena suupielen kettingit osuivat vastakkain luoden hiljaista helinää. Muuten Ronkan olemus pysyi hiljaisena ja liikkumattomana.

Re: I do
Post by hitodama on May 6, 2007, 13:19

"Vai että Ronkoteus.",
lausui väsynyt Sumu ääntäen nimen huolimattomuuksissaan hiukan väärin. Samassa koira tunsi jonkinnäköisen piston sydämessään siitä, että oli ollut kenties hiukan töykeä punaiselle. Se kun selvästikkään ei olisi tahtonut kertoa nimeään vieraalle. Ja Yö jos joku tiesi, miltä tuntui, kun vieraat kyselivät typeriä.

"Hieno nimi."
Paalilla makaava koira vaikutti niin suurelta ja arvovaltaiselta, että se sai ruskean tuntemaan itsensä pieneksi pennuksi. Pelottavan oloiset metallikorut vain lisäsivät tuota tunnetta nuoren uroksen sisällä. Niinpä se oli yrittänyt keksiä jotain imartelevaa, muttei kuitenkaan liian lapsellisen kuuloista sanottavaa. Alemmuuden tunteen myöntäminen kun olisi ollut järjettömän typerää. Punaisesta ei paljon irti saanut, joten nimen kehaiseminen oli ainoa, mitä vähäpuheinen oli keksinyt.

Sitten Sumu muisti, että Rakuenhan oli kysynyt siltä jokin aika sitten jotain. Taisi liittyä saarella asumiseen..?
"Tuota, olen saapunut itse asiassa vasta muutama tunti sitten.",
sanoi uros mietteliäänä. Lyhyen saarielon aikana oli ehtinyt tapahtua varsin paljon, sitä ei voinut kiistää. Myös kaikkea ikävää. Veri levitti edelleen tuoksuaan koiran turkista.

"En, tuota, en juurikaan ole vielä ehtinyt tutustua. Saareen siis."
Uroksen takeltelu sanoissaan puhui vahvaa kieltään tämänkin uroksen vähäpuheisuudesta. Jokin kuitenkin sai sen avaamaan suunsa yhä uudelleen ventovieraalle kaksikolle. Naaras kun vaikutti siltä, että se olisi ottanut nokkiinsa, jos kukaan ei olisi suostunut sille juttukumppaniksi. Ja tiedostamattaan Sumu alkoi jokseenkin arvostaa suurikokoista, varman oloista urosta. Punainen edusti hyvin pitkälti sitä, millainen Sumukin olisi tahtonut olla. Hiljainen mutta varma itsestään. Näyttävä muttei liian mahtaileva.

Mietteissään jälleen oleva Sumu muisti yllättäen jotain, mitä eräs Piklo-niminen koira oli sille sanonut. Se oli varoittanut hiekkarannalla voipuneena maannutta Yötä Lahkolaisiksi kutsumistaan olennoista. Mutta muuta Sumu ei sitten muistanutkaan. Olikohan valkoinen pallomaha kertonut muuta tästä lahkosta..? Ei, ei väsynyt mieli ainakaan muistanut. Niinpä se päätti muotoilla uuden kysymyksen ladossa oleilevalle kaksikolle.

"Minä tässä mietin... Tiedättekö te mitään Lahkolaisista? Heitä kuulemma tulisi välttää.",
sanoi kippurahäntä varman kuuloisesti, kuin olisi asiasta jotain enemmänkin tietänyt. Ei sillä kuitenkaan edes käynyt mielessä, että olennothan olisivat voineet olla vaikka molemmat näitä pahamaineisia Herran palvelijoita. Väsymys taisi saada yleensä puheistaan tarkan koiraeläimen järjenjuoksun takkuilemaan pahemman kerran.

Re: I do
Post by ginhag on May 6, 2007, 13:34

NArttu huiskauttel ihäntäänsä vilkaisten Rongoteusta. Noni uhihan tuokin. Oli jotenkin niin ärsyttävää, ólla hiljaa. Ja Rakuen kun aika sosiaalinen tyyppi oli, sitä ärsytti myös suunnattomasti, se että seurassa vaan istuttiin ja oltiin hiljaa. Ei edes nimeä manita ilman yyntö. Rakuen huokaisi syvään. KUn täältäkin pääsisi nopeasti pois. Sumu kertoi tulleensa vasta, Rakuenkin oli aika vasta saapunut.. Oli se tääll äsentään vähä aikaa majaillut.
" Lahkolaisista? Niitä tulisi välttää? En ole kuullut LAhkosta, muta eräs 'keijukoira' sanoi saarella olevan jotain pahaa, ja puhui jotian että riippuu kenen puolelle on.."
Narttu selitti nostaen katsettaan Sumua kohti.

Re: I do
Post by emu on May 6, 2007, 18:56

Rongoteus painoi kulmiaan silmiensä varjosteeksi, kun kuuli nimensä lausuttavan väärin. Kuitenkin tämä hetkellinen loukkaantumisen tunne hälveni Sumun kehaisun myötä. Koira tunsi onnistuneensa oikean vaikutelman antamisessa ja se kykeni näin ollen nauttimaan enemmän tilanteesta. Punaturkin kuullessa jotain Lahkolaisista se meni hämilleen, sillä niistä se ei ollut kuullut aikaisemmin. Sekin oli uroksen oma vika, kun herra ei muiden keskuudessa viihtynyt ja liikuskeli erakkona itsekseen. Ilmeisesti tietämys näistä vältettävistä olennoista oli kuitenkin tarpeen, kun vasta tulleelle uroksellekin niistä oli mainittu.
Oman tietämättömyytensä takia Ronkka ei olettanut, että sillä olisi paljoakaan sanottavaa asiaan. Niinpä koira laski päänsä takaisin etujalkojensa päälle ja siirsi katseensa vuorotellen Rakuenista Sumuun. Loppujen lopuksi se oli ihan tyytyväinen, sillä seura olisi voinut olla huonompaakin. Tästä huolimatta djalalainen odotti sateen loppumista ja jälleen omille teilleen karkaamista.

Re: I do
Post by hitodama on May 6, 2007, 21:14

'Keiju... Koira..?
Sumun ilme oli enemmän kuin hämmästynyt sen kuunnellessa naaraan kertomusta tuttavastaan. Mitä ihmettä se oikein oli selittävinään? Koira joka oli siis jonkinlainen keiju? Tämä saari vaikutti olevan täynnä kaikkea kummallista. Uros ei ollut kovin suvaitsevaista sorttia, joten vähempikin erikoisuus sai sen yleensä nyrpistämään nenäänsä.

Samalla se kuitenkin yritti keskittää huomionsa muuhunkin naaraan kertomaan. Vaikutti siltä, ettevät toisetkaan tienneet tästä Lahkosta juuri mitään. Ilmeisesti vielä vähemmän kuin ruskea nuorukainen. Siitäkös se oli salaa mielissän, saisi oikein luvan kanssa esittää tietävänsä jotain jostain.

Koira madalsi ääntään, kuin kertoakseen pelottavaa kummitustarinaa. Yhtä myyttinen Lahko tosin kaikille ladossa olijoille olikin. Se kurotti kaulaansa hiukan lähemmäs toisia, jotta he varmasti kuulisivat.
"Kuulin, että Lahko on erittäin vaarallinen. Koira, jolta kuulin siitä lähes tärisi pelosta kertoessaan minulle siitä. Oikeastaan hän oli niin peloissaan, ettei uskaltanut juurikaan puhua asiasta. Hän sanoi, että kuka tahansa Lahkon kanssa tekemisissä oleva voi joutua jonkinlaisen lumouksen valtaan. Heiltä viedään oma tahto ja he ovat surkean elämänsä loppuun asti kuin jonkinlaisia sätkynukkeja..."
Hassua kyllä, Sumu osui hyvin lähelle totuutta, vaikkei sitä itse tiennytkään. Senkin tietämys Lahkosta kun rajoittui lähinnä siihen kuuluvien pahuuteen. Muu oli koiran itsensä keksimää sepitettä.

Vaivihkaa Yö käänteli katsettaan vakavan näköisenä tovereihinsa. Kuin kysyäkseen uskoivatko he. Todellisuudessa se vain kihisi halusta nähdä toisten reaktiot tarinaansa. Sitten se vielä nyökkäsi merkiksi siitä, että oli täysin tosissaan ja että olisi nyt toisten vuoro kommentoida kauhutarinaa.

Re: I do
Post by ginhag on May 7, 2007, 18:30

Naaras asettui mukavammin heinäpaalinsa päälle haukotellen. Häntä huiskahteli levottomasti taas. Siniset silmät katsahtivat Sumua, ja pian myös Rongoteustakin. Sumua alkoi puhua Lahkosta, kertois siitä. Ainakin tässä saisi tietää jotian LAhkosta. JSO toinen siis puhui tottakaan.. Mutta narttu näytti uskovan, ainakin jotain mitä toinen sepitti. Lahko kuulosti jo pelkkänä sanana aika karmivalta, tai oikeastaan ällöttävältä.
" Särkynukkeja.."
Narttu tuhati hieman hölmistyneesti.. Kuka tahtoi viettää elämänsä sellaisena? Tyyppinä joka ei olisi vapaa tekemään mitä haluaisi..? Ei ainakaan Rakuen. Joten LAhkon se ei todellakaan liittyisi. Jos se kerran tuollainen oli..

Re: I do
Post by emu on May 7, 2007, 22:32

Ronkka kohotti hieman hermostuneen oloisena jälleen päätään. Se ei tiennyt, oliko parempi pitää pää ylväästi pystyssä vai tyynen rauhallisesti jalkojen päällä lepäämässä. Epävarmuus sai muutenkin punaturkin vaivaamaan itseään asennollaan ja tämä siirsi rauhattomasti raajojaan hieman erilaiseen asentoon. Koira alkoi kuunnella tarkkaavaisesti korvat pystyssä Sumun kertomista, kerrankin kuulisi jotain ja saisi ehkä jotain arvokasta tietoonsa.
Vieras uros vaikutti varsin vakuuttavalta ja varmalta sanomisestaan, eikä Rongoteus hennonut epäillä tätä. Djalalaisen vakavien kasvojen maski jopa särkyi hetkeksi, kun tämä väänsi suupieliään alaspäin ja kallisti epävarmasti korviaan negatiivisten tunnetilojen vaikutuksesta. Tympeä perusilme kuitenkin palasi sekunnin murto- osassa takaisin. Mitään sanottavaa koira ei kuitenkaan suustaan laskenut ilmoille, kaipa Sumu kysyisi suoraan, jos se mielipidettä asioihin välttämättä haluaisi.
Punaturkki paneutui ajattelemaan kuvailua tarkemmin ja huomasi, ettei sillä itsellänsäkään ollut paljoa omaa tahtoa. Varsin helposti uros myöntyi muiden muiden pompoteltavaksi, jos se oli menettänyt oman arvokkaan kuvansa. Mutta toisaalta Ronkka ei ollut kenenkään ohjailtavissa herran omaan elämään liittyvissä asioissa ja koira kulki omia yksinäisiä polkujaan minne jalat sitä ikinä kantoivatkaan.

Re: I do
Post by hitodama on May 8, 2007, 15:25

Toiset vaikuttivat uskovan Sumun kertomukseen, mistä tämä kenties piristyi hieman. Ei se nääs ajatellut puhuvansa palturia, vaan tekevänsä tilantesta vain hiukan mielenkiintoisemman. Tunne sai ruskean hiukan heilauttamaan selkänsä päällä lepäävää häntäänsä ja painamaan päänsä tyytyväisenä etujalkojensa päälle. Jopa pienen hymynpoikasen saattoi erottaa uroksen huulilta.

"Niin, että kannattanee varoa niitä Lahkolaisia."
Uros katsahti ylös Ronkkaan.
"Paitsi että onhan sinulla tuo ase.",
sanoi koira jokseenkin ihailevaan sävyyn. Olihan sillä itselläänkin tikari, mutta... Koiralle se oli täysin eri asia. Sen tikari ei ollut ase, se oli taakka menneisyydestä.

Sitten uros käänsi katseensa naaraaseen. Se ei vaikuttanut mitenkään erityisen taistelunhaluiselta tyypiltä, mikä sai ruskean jatkamaan aseista rupatteluaan.
"Kannattaisi ehkä sinunkin hankkia jotain suojaksesi."
Sumu todella tarkoitti sanomaansa ja sen äänensävy oli täynnä vakavuutta. Olisi kurjaa joutua vastatusten jonkin niin vaarallisen kuin Lahkolaisen kanssa. Mutta vielä kurjempaa se olisi ilman aseistusta.

/;/Lyhyyyt, mutta netin kanssa on kotona hiukan ongelmia, joten pakko kirjoittaa koulusta./;/

Re: I do
Post by ginhag on May 9, 2007, 14:37

Rakuen nyökähti pienesti, huiskauttaen häntäänsä. Aseesta puheen ollen, sehän voisi sateen loputtua matkata jonnekkin, etsimään asetta. Olisi se nyt kumminkin hyvä olla joku jolla suojata itseään, jos vaika törmäisikin niihin hulluihin.. Kuka ties..
" Olisishan se hyvä, sellainen.."
Tuo tokaisi kallistaen päätään. Häntä huiskateli muutaman kerran. Naaras vilkaisi Rongoteusta. Toinen oli hiljaa edelleenkin.. Hi, kummallista. Yleensä kaikki pölöttivät kokoajan, jolloin ei itse suun vuoroa sanaut.. Mutta eipä tässä seurassa, Rongoteus ei puhunut melkeimpä ollenkaan, Sumu puhui, muttei ollut pölöttämässä kokaoikaa.

Re: I do
Post by emu on May 9, 2007, 22:31

Punaturkki nyökkäsi hyvillään toisen uroksen huomiosta. Se siirsi verkkaisesti oman katseensa edessään lepäävään aseeseen. Kuinka kauan siitä oli, kun Rongoteus oli saanut aseensa? Reilu pari vuotta ainakin. Koira oli varma, että se tuntisi itsensä hyljätyksi, jos ase siltä vietäisiin. Ikään kuin varmistaakseen, että pitkien matkojen ainoa seuralainen ei katoaisi mihinkään, punainen siirsi etujalkansa aseen puisen varren päälle.
Edelleen vaisuna pysytellen Ronkka käänsi katseensa taas Rakueniin päin. Tällä ei tosiaan ollut mitään asetta koiraiden tapaan. Uros ei kuitenkaan vaivautunut avaamaan suutaan painottaakseen Sumun sanomisia, koska naaras selvästi ymmärsi itsekin. Eikä punaturkilla ollut mitään syytä puuttua kahden muun väliseen vuoropuheluun, johon se ei osannut millään tulla mukaan.

# Hyi kun 100 sivua yhteiskuntaoppia osaa puuduttaa aivot. :'D *väänsi samaa pelitystä varmaan kaksi tuntia* #

Re: I do
Post by hitodama on May 10, 2007, 14:03

Sade jatkoi lankeamistaan metsikköön, jonka yksinäisessä mökissä koirat viettivät aikaansa. Yö alkoi olla jo varsin pitkällä ja oven raosta ei sattunut Sumun silmään mitään muuta kuin pimeyttä. Joka tapauksessa kylmä tuulenpuuska puhalsi toisinaan sisään oviaukosta saaden ruskean urokse asettumaan tiiviimmäksi keräksi heinäkasan päällä. Se vilkuili edelleen kumppaneitaan, nyt jo tosin huomattavasti väsyneemmän oloisena. Ilmeisesti toiset hyväksyivät uroksen jo joukkoonsa, ainakaan he eivät enää vaikuttaneet järin torjuvilta. Mutta ei Sumu silti ihan tyytyväinen ollut.

Punainen ei ollut vieläkään sanonut juuri sanaa enempää. Asiasta jokseenkin pettynyt Sumu kohdistikin väsyneen katseensa jälleen vaikuttavaan koiraaseen. Se olisi toivonut tämän sanovan edes jotain, muttei enää uskaltanut piikittelevästi pakottaa toista puhumaan. Niinpä koira tyytyi vain osoittamaan harmistustaan syvällä huokauksella samalla kääntäen katseensa kohti lattian olkia. Ilmeisesti kippurahännän seura ei ollut tarpeeksi laadukasta suurelle punaiselle. Ei kai se nyt niin ihme ollut, olihan Sumu vain mitätön, tungetteleva rakkikoira. Ehkä sen pitäisi lähteä jäätävään sateeseen ja kylmettää itsensä hengiltä. Niin, juuri sitä punainenkin varmaan olisi toivonut.

Yllättäen masentunut Sumu kuitenkin kiersi itsensä kerälle pysytellen yhä ladon suojissa. Ajatuksesta oli tekoihin vielä pitkälti matkaa. Enää se ei katsonut lajitovereitaan, vaan painoi silmänsä raolleen suuntaamatta katsettaan oikein mihinkään. Elämä oli jälleen yhtä kurjaa kuin aina ennenkin.

/;/ No nysse rupes angstailemaan... XP Kestäkää, ihmiset. /;/

Re: I do
Post by ginhag on May 10, 2007, 14:51

Narttu vilkaisi uroksia, ylensä se nautti täläisista tilanteista, jolloin oli uroksien seurassa. Vaan ei nyt, kumatkin olivat melko hiljaisia.. Ja..Narttu hymähti hieman, huiskutellen paksua mustaa häntäänsä. Tuo vilkaisi Sumua, mikäs tuolle tuli..? Meni yhtäkiä niin hiljaiseksi, käpertyi kerälle. Paratiisi kallisti päätään. Naaraalle tuli jotenkin painostava olo, tuntui kun se olisi sanonut jotain pahaa Sumulle ja Rongoteukselle.. Tai tehnyt... Naaras asetti päänsä takaisin etutassujen päälle huokaisten.

[[ xD Minun järkevät teksti tas.. Se on kökköä]]

Re: I do
Post by emu on May 10, 2007, 15:49

# He. *tarjoaa Sumulle lusikkaa* #

Kahden muun koiran välinen keskustelu vaikutti hiipuneen ja Rongoteus silmäili näitä arvioivasti. Hiljaisuus tuntui kiristävän sateen ropinan lomassa ilmapiiriä ahdistavaksi varsinkin laumattomien välillä. Punaturkki ei itse kokenut olevansa vastuussa vaikenemisesta, sehän tunsi olevansa Rakuenia ja Sumua arvokkaampi, eikä herra ollut millään tavoin osallistunut keskusteluun muutoin kuin nimensä mainitsemalla.
Uros puhalsi voimakkaasti ilmaa sieraimistaan ja laski päänsä taas etujalkojensa päälle. Väsymys tuntui ottaman yhä enemmän valtaa ajattelusta ja djalalaisen teki mieli sulkea silmänsä. Varmasti kaksi muutakin olivat väsyneitä, sillä alkoi olla jo myöhä. Laiskasti Ronkka käänteli katsettaan puolelta toiselle ja mietti, olisiko valmis luottamaan ladossa sadetta pitäviin. Koira luotti ainakin Rakueniin, joka ei ollut vaikuttanut vihamieliseltä. Naaraas ei edes kantanut asetta. Sen sijaan Yön Sumu oli punaiselle kysymysmerkki. Tuo oli jolkotellut latoon tikaria leuoissaan pidellen ja turkki vereltä lemuten.
Lopulta Rongoteus päätti kuitenkiin luottaa kahteen muuhun. Uros oli kokenut toisen uroksen käytöksen sen verran kunnioittavana, ettei olettanut tuon hyökkäävän kimppuunsa. Ja antaisiko Rakuenin kaltainen neitokainen verityön tapahtua silmiensä edessä? Tuskinpa. Tyytyväisenä ratkaisuunsa koira siirsi takajalkansa mieluisaan asentoon ja sulki silmänsä.

Re: I do
Post by hitodama on May 11, 2007, 0:12

/;/ ?? Mitä se lusikalla? /;/

Sateen ropina oli sen verran hypnoottista, että piankin olivat Sumun silmät painuneet kokonaan kiinni. Sen oli niin kovin, kovin väsy... Ja ennen kuin uros asiaa ehti sen kummemmin pohtia, oli se jo vaipunut levottomaan uneen. Olkoonkin millaista tahansa, uni olisi todennäköisesti kuitenkin parantavaa ja virkistävää. Ainakin koira toivoi niin koko pienestä, sulkeutuneesta sydämestään.

Kylmä sade jatkui aina aamuun asti. Auringon kuitenkin noustessa oli maailma kuin uudestisyntynyt, pesty puhtaaksi pahuudesta. Puut kimmelsivät yöllisen sateen jäljiltä, kuin niitä olisivat koristaneet toinen toistaan kirkkaammat timantit. Uusi aamu... Mitä se mahtaisikaan tuoda tullessaan?

/;/ Jos otuksillanne on vielä jotain sanottavaa yön aikana, niin ei siinä sitten mitään. Muuten tässä voisi ottaa timetripin aamuun ainakin minun puolestan. /;/

Re: I do
Post by ginhag on May 11, 2007, 13:56

Rakuenkin sulki piakkkoin silmänsä. Kukaan ei puhunut vieläkään mitään, ja hetken hiljaa oltua, uni alkoi ottaa Rakueninkin valtaansa. Paratiisi oli pian unessa. Sade rummitti edelleenkin ulkona, oli pimeää.

Aamu alkoi tulla, lintuja lehahti ladon yltä sirkuttaen. Aurinkokin näkyi,m oli kaunis päivä. RAkuen vaan vielä nukkui.

[[ Kamalan lyhyt..^^']]

Re: I do
Post by emu on May 11, 2007, 17:21

# Lusikalla angstataan, ainakin täällä päin. :'D #

Rongoteus oli vajonnut raskaaseen uneen. Uroksen tassut lepäsivät koko yön aseen varren päälle ja jykevä leuka oli laskettu etujalkojen painoksi. Koiran hengitys kohoili koko yön tasaisena ja voimakkaana, eikä eläin nähnyt sen enempää painajaisia kuin hyviä uniakaan.

Aamun alkaessa kirkastua djalalainen koitti puristaa silmänsä tiukempaan kiinni, jottei valo häiritsisi sen pitkää ja nautittavaa unta. Aurinko kuitenkin nousi korkeammalle ja tunkeutui niin häiritsevästi Rongoteuksen tajuntaan, että tämä joutui avaamaan silmänsä. Koira joutui räpyttelemään silmiään kirkkaassa valossa, mutta nopeasti se tottui sateen jälkeisen poutasään luomaan valoon.
Rakuen ja Sumu näyttivät vielä nukkuvan, joten nyt olisi hyvää aikaa livahtaa ulos rakennuksesta. Nyt ei tarvitsisi väännellä mitään hyvästejäkään päässään. Punaturkki venytteli suurieleisesti ja kohottautui istualleen. Hetken aikaa koira Rongoteus vielä pudisteli unen rippeitä päästään, kunnes painoi päänsä alas ja otti aseensa hampaisiinsa. Äänettömästi koira loikkasi alas heinäpaalilta ja koitti hiippailla ovelle isompaa ääntä aiheuttamatta. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä djalalaisen jalkojen suojat kilahtivat joka askeleella pienesti vastakkain.
Ronkka pysähtyi oven rakoon ja vilkaisi syrjäsilmällä nukkuvia koiria. Että hyvästi nyt sitten vain. Punainen asetti toisen aseensa sirppimäisistä teristä ladon ovenrakoon ja kampesi oven auki. Äänettömästi pelkästä omasta yksinäisyydestään nauttien uros lähti kulkemaan ladolta pois päin, jalat kastuen edelleen kosteassa nurmikossa. Lopulta erikoisen oloinen koira katosi puiden lomaan.

# Mwah, minä nyt olen julma ja vedän Ronkan tästä seuraavaan pelitykseen. ^^' Kiitos kuitenkin hirmuisesti peliseurasta~ #

Re: I do
Post by hitodama on May 11, 2007, 21:33

/;/ Kiitosta vaan ja näkemisiin Emulle! Oli oikein kivvaa! /;/

Rongoteuksen astellessa ulos jalat toisiaan vasten kalahdellen olisi varovainen Sumu yleensä herännyt nopeasti. Nyt sen oli kuitenkin niin väsy, ettei se kuullut lainkaan poistuvan askelia. Lopulta kuitenkin aamun kirkkaat valonsäteet ylsivät ladon nurkkaan asti ja siten myös uroksen silmiin saaden sen varovasti raottamaan silmäluomiaan. Ulkona oli hiljaista, ei kuulunut kuin lintujen vaimeaa laulua. Hetken kuluttua koira kierähti kyljeltä vatsalleen makaamaan ja päätti vilkaista yöpymisseuraansa. Naaras oli siinä mihin se oli illalla asettunut, mutta punainen oli kadonnut. Jotenkin Sumu ei ollut järin yllättynyt asiasta. Hiukan harmistunut kyllä, muttei yllättynyt.

Yö nousi jaloilleen ja venytteli samalla makeasti haukotellen. Onnekseen se oli nukkunut hyvin sikeästi ja oli nyt varsin levänneen oloinen. Tänään olisi hyvää aikaa tutustua uuteen saareen hiukan tarkemmin. Niinpä ruskea lähti tassuttelemaan kohti ovea tarkoituksenaan jättää vanha lato taakseen. Rakuenin se oli lähestulkoon unohtanut, Rongoteus kun oli vienyt nuoren kaiken huomion. Naaras oli kyllä suloinen, mutta jostain syystä se ei ollut tehnyt oikein minkäänlaista vaikutusta umpimieliseen kippurahäntään. Niinpä sille oli oikeastaan varsin yhdentekevää mikäli naaras heräisi koiran askeltaessa kohti ovea.

Re: I do
Post by ginhag on May 13, 2007, 16:12

[[ Heis ja kiitos Emulle ^^]]

Rakuen nukkui edelleen, Rongoteuksen mennessä ei Paratiisi kuullu äänen ääntäkään tuon poistuessa. Jonkun ajan kulutua, Sumun astelessa ulospäin Rakuenkin alkoi pikkuhiljaa herätä. Tuo raotti silmiään, pian aukaisten ne kokonaan. Narttu nosti hieman päätään haukotellen. Pian tuo katsahti ympärilleen, kumpikaan ei ollut enään ladossa...? Rakuen tuhahti hieman, tuo hypähti paalilta pois katsoen ovelle päin. Sumu oli siellä. Rongoteuksesta narttu ei nähnyt jälkeäkään...
" Huomenta.."
Tuo köhäisi huiskauttaen häntäänsä.

Re: I do
Post by hitodama on May 13, 2007, 19:45

Kuullessaan Rakuenin hypähtävän lattialle Sumu pysähti. Se oli ehtinyt jo ovenrakoon naaraan tovotellessa urokselle huomenia. Ruskea käänsi katseensa naaraaseen ja yritti näyttää jotenkuten ystävälliseltä. Todellisuudessa ilme oli lähinnä tuskainen. Sumu ei ollut hyvä elehtimisessä.
"Huomenta.",
se sanoi hiljaisesti.
Pienen miettimistauon jälkeen Sumu päätti jatkaa selittääkseen poistumistaan edes jotenkin. Ei se sentään epäkohteliaaksi tahtonut ruveta.

"Rongoteus näyttää lähteneen jo. Minäkin... Kun, aamu vaikutti niin, tai siis... Olen nyt joka tapauksessa lähdössä."
Sumu käänsi puhuessaan katseensa nolostuneesti kohti ovea. Puhuminen ja varsinkaan selittely eivät olleet sen parhaita puolia. Toivottavasti naaras ei ryhtyisi tivaamaan sen tarkempia selityksiä. Yö selvitti köhäisten ääntään, kuin puhe tulisi sitten ulos sujuvammin.

"Oli... Oli kiva tavata. Mutta taidan minä kuitenkin nyt mennä."
Sitten Sumun ilme muuttui hiukan ja se räpäytti pari kertaa silmiään. Uros oli ilmeisestikin tajunnut jotain tärkeää. Naaras oli ollut sille yöllä niin kovin ystävällinen ja nyt uros vain oli hipsuttelemassa pois. Mitä jos se pahoittaisi mielensä? Niinpä kippurahäntä kysyikin epävarmasti:
"Et.. Et kai pahastu?"
Omissa korvissaan kysymys kuulosti Yön mielestä täysin typerältä ja se painoi päänsä alemmas harmista. Oli se nyt kumma, kun ei kunnon lausetta saanut suustaan ulos.

Re: I do
Post by ginhag on May 13, 2007, 20:28

" Niin näyttää.."'
Tuo tokaisi hymyillen Sumulle. Paratiisi kohotti toista kulmaansa kysyvästi. Tuo kallisti päätään hieman hymyillen. Ei Sumun tarvisi sille mitään selitää jos olisi lähdössä, vapaahan tuo herra oli kulkemaan.
" Ei sinun minule tarvitse selitellä jos olet lähdössää.."'
Musta turkki hymyili hieman, oli Sumu mukavaa seuraa ollut..

[[ Arr en saa mitään järkevää aikaan xD]]

Re: I do
Post by hitodama on May 13, 2007, 20:39

Sumu oli erittäin helpottunut, kun naaras ei kysellyt siltä sen kummemmin mitään. Niinpä sekin sai väännettyä kasvoilleen jonkin hymyntapaisen, vaikka se olikin työn takana. Ulkona oli kaunis sää, joka houkutti kovasti astumaan ulos tunkkaisesta ladosta.

"No, niin. Kiitos seurasta, hei sitten."
Sanat tulivat yllättävän helposti. Toinen oli niin välitöntä seuraa, ettei Yönkään tarvinnut mitenkään jännittää sanomisiaan. Uros katsahti vielä naaraaseen, mutta kääntyi sitten kohti ovea. Se veti uuden aamun tuoksuja sieraimiinsa ja lähti verkkaisasti kävelemään ulos ovesta. Uros oli epätavallisen hyvällä tuulella, kiitos mukavan Rakuenin. Vielä pihalta se haukahti hyvästeiksi naaraalle ennen kuin lähti juoksemaan metsään. Linnut liversivät puissa ja sateen jättämät pisarat kimpoilivat juoksevan eläimen jaloista. Ehkei saari ollutkaan loppujen lopuksi kovin paha paikka elää?

/;/ Sinne se nyt sitten meni. Kiitoksia vaan peliseurasta. ^^ /;/

Re: I do
Post by ginhag on May 13, 2007, 20:48

Rakuen ´hymyili hieman huiskauttan häntäänsä.. Kai sitä tässä pitäis itsekkin lähteä..?
" No hei .."
Tuo tokaisi katsellen tassujaan.. Pian tuo katsahti nopeasti Sumuun. Toinen meni jo.. NArttu hymyili toisen haukahdukselle. Tuo hymähti hieman, lähtien pian itsekkin kävelemään ladosta ulos. No sekin sitten lähti.

[[ Kiitos ^^ ]]