Yön Sumu - RPGs

Befalas » Puro » Toisenlaista silmäpeliä

Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Jul 29, 2011, 23:24

Tuuli kulki kylmänä ja julmana pohjoisen Afuelin mailta kohti etelää, ja sai tavanomaista huomattavasti kylmemmän viiman virtaamaan pitkin Befalasin sysipimeitä metsiä. Aukealla paikalla kirkas yö olisi saattanut näyttää jopa verrattain kauniilta, mutta tuuheiden kuusten keskellä virtaavan puron ympäristössä vallitsi vain läpitunkematon synkkyys, joka tuntui hiipivän lähes sieluun asti. Tai siltä veden piennarta seuraavasta uroksesta, Yön Sumusta, ainakin tuntui.

Pää painuksissa etenevä kippurahäntä ei ollut tällä hetkellä mikään turhan vakuuttava näky: kylmyys sai hänen takajalkansa arvet särkemään, mikä teki piskin käynnistä ontuvaa ja vaivalloisen näköistä. Kaiken lisäksi hän tuijotti tuimasti maata tassujensa alla ja tuhisi äänekkäästi koettaessaan kaikin mahdollisin aistein tutkailla tietä, jota oli kulkemassa. Toinen eriparisista silmistään kun oli viimeisen vuoden aikana menettänyt toimintakyvystään niin suuren osan, ettei maskikasvo etenkään pimeässä uskaltanut ollenkaan luottaa askeliaan pelkän näköaistin varaan. Nyt nenäkin tuntui kuitenkin olevan pakkasesta turta, mikä sai Sumun tuon tuostakin urahtelemaan äärimmäisen turhautuneesti. Hän tiesi pesäkolonsa olevan jossakin lähistöllä, mutta eipä se paljoa auttanut - hän olisi tarvinnut kylmettymiseltä pelastavan suojan tässä paikassa eikä missään määrittelemättömässä lähimaastossa!

// Saranna ja tuhomasiina! //

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Aug 2, 2011, 13:09

Pimeys häiritsi itse kunkin näkökenttää, kylmän viiman saadessa silmät - tai no, tässä tapauksessa vain yhden ainokaisen silmän - vuotamaan kyynelnestettä. Tämä ei kuitenkaan niin voimakkaasti häirinnyt erästä kummallista kulkijaa, joka ei suinkaan ollut täällä etsiäkseen mitään: syynä oli yksinkertaisesti alitajunta, joka oli tuon olion tänne kuljettanut. Deadachella ei ollut päämäärää, saatika omaa kotia, johon asettua, joten sen kulku pitkin Andriaanaa oli aina satumanvaraista ja kohteetonta. Muutosta tähän seikkaan ei näkynyt, eikä tuo rujonnäköinen hurtta sellaista hakenutkaan vaellellessaan nykyisellä asuinsaarellaan kauhua kylväen. Tappaminen ja hakkaaminen kyllästytti sitä jo, mutta siihen se oli opetettu, siihen se oli koulittu, ja se uskoi, että niin sen piti olla. Sen vuoksi se oli taas pari päivää sitten tappanut, ja samassa rytäkässä myös pahoinpidellyt. Eikä se tuntenut huonoa omatuntoa tai pelännyt tekojaan.

Tovin ehti Deadache kulkea Befalasin metsässä suunnattomana, kunnes toisen koiraeläimen haju herätti sen ajatukset ja tuli antaneeksi harmaaturkkiselle uuden kohteen, tilapäisen päämäärän. Aluksi koira oli aikeissa vaihtaa suuntaa ja jatkaa yksin kulkuaan, mutta sen mielessä ajatukset kuiskivat toista. Ja nämä kuiskutukset, jotka se jopa saattoi kuulla korvissaan, merkitsivät sille tahtoa ja kyllästymisentunnetta enemmän. Niinpä hurtta otti kulkeakseen toisen koiraeläimen ominaistuoksun määräämän suunnan, edeten kohti uutta päämääräänsä rauhallisin ja kiireettömin askelin.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Aug 8, 2011, 13:15

Sumu jatkoi tuskastunutta taivallustaan tyystin tietämättömänä siitä, että tuuli kuljetti hänen hajunsa toisen kulkijan ulottuville. Ja vaikka hän olisi asian tiedostanutkin, tuskin hän olisi siihen jaksanut millään tapaa reagoida - useimmat näissä metsissä vastaan tulleet befalaslaiset olivat nimittäin olleet tyystin harmitonta porukkaa, joka oli saattanut toki katsoa hieman karsaasti alueellaan asuvaa laumatonta urosta, mutta joka ei kuitenkaan ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin asian suhteen. Eipä osannut kippurahäntä aavistaa, että nyt suoraan kulkureittinsä edessä odottava eläväinen ei ollut sen enempää befalaslainen kuin harmitonkaan tuttavuus.

Muutaman tovin etenemisen jälkeen Sumu pysähtyi tähyilemään ympärilleen ja tuhahtelemaan jälleen mitä epätoivoisimpaan sävyyn. Ääntely kuitenkin lakkasi, kun semitoimivat silmänsä olivat yllättäen näkevinään kaukaisten pensaiden lomassa vilahduksen... Jostakin. Kun uros kääntyi kunnolla katsomaan havaintoaan kohden, ei hän ollut ollenkaan varma mitä oli nähnyt ja näkikö sen yhä, vai oliko kyseessä vain varjojen luoma harha. Niin hullulta kuin se tuntuikin, luuli hän nimittäin nähneensä valtavankokoisen lepakon siiven. Koira höristi korviaan ja koetti kuunnella ympäristöstä mahdollisesti kantautuvia liikkumisen ääniä, mutta tuimana puhaltava viima sai puut kahisemaan niin hämäävästi, ettei yrityksestä ollut juuri hyötyä. Niinpä maskikasvo jatkoi askellustaan, mutta nyt aiempaa huomattavasti hitaammin ja katseensa yhä varmuuden vuoksi metsän pimeässä sopukassa pitäen.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Aug 14, 2011, 17:30

Vääjäämättä eteni laumaton harminaiheuttaja kohteensa suuntaan, saaden pian sumeaan näkökenttäänsä tuon lähestymänsä olennon siluetin. Metsän pimeys ja puiden rungot, yhdistettynä hurtan värisokeuteen, rajoittivat sen näköhavaintoja, mutta se saattoi yhtä kaikki erottaa tuon olevan siihen itseensä verrattuna pienikokonen koira. Deadache pysähtyi hetkeksi seuraamaan eläimen kulkua, koettaen samalla saada näkönsä tarkentumaan. Pohjoisen suunnasta tuleva tuuli kuitenkin teki nämä yritykset melkoisen mitättömiksi, joten hurtta lähti jatkamaan tasaista kulkuaan. Sen oli kierrettävä pari pensasta päästäkseen lähemmäs, mutta yhtä kaikki se saavutti pienempäänsä. Koira oli mitä ilmeisemmin huomannut sen - mikä ei suinkaan ollut sotaveteraanille yllätys -, siitä kertoi uroksen hiljeneminen ja varovaisempi eteneminen.

Jokaisen askelen myötä harhat sen päässä kävivät vaativammiksi, käskien sitä toimimaan, sillä päätellen pienehkön koiran ontuvasta kulusta, tämä oli jokseenkin heikossa tilassa. Hallow ei kuitenkaan suostunut harhojensa vietäväksi vielä - tässä ei ollut mitään aihetta kiirehtiä. Siksipä se ei kiristänyt tahtiaan, vaan kuroi kaksikon välistä välimatkaa askel askeleelta lyhyemmäksi samalla vauhdilla, kunnes oli varmasti toisen näkyvillä. Silloin se pysähtyi taas toviksi, ihan vain tarkastaakseen, mitä tuo koira tekisikään.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Aug 18, 2011, 13:24

Sumu eteni aistit teroitettuina ja huomasi siten varjot, jotka toden totta liikkuivat jossakin pensaikon takana. Koiran kurkkua ja vatsa kuristi hänen tajutessaan, ettei näkemänsä "lepakonsiipi" ilmeisesti ollutkaan näin ollen ollut mikään pelkkä näköharha, vaan jokin mustaa, levitettyä jätesäkkiä muistuttava hyvinkin todellinen riekale. Ja eivätpä sellaiset yksikseen liikkuneet, eivät etenkään vastatuuleen, joten ilmeisesti puskikossa oli jotakin elävääkin.

Viitsimättä enää esittää edes etäisesti välinpitämätöntä pysähtyi Yön Sumu uudelleen aloilleen ja jäi seuraamaan hahmoa, joka samassa asteli paremmin näkösälle. Kerrassaan kummalliseen hökkyrään kietoutunutta koiraeläintä olisi varmasti ollut vaikea hahmottaa toimivillakin silmillä, joten uroksen tapauksessa näkymä tuntui suorastaan luonnottomalla tavalla uskomattomalta. Hän ei parhaalla tahdollaankaan erottanut missä lajitoveri alkoi ja tämän ylle puettu vekotin alkoi, mikä sai olennon vaikuttamaan irvokkaalta kasalta sinne tänne koiraeläinkehoon tökittyjä ulokkeita.
"Mikä..." kippurahäntä henkäisi korviaan luimistaen ja lihaksiaan kauhusta jännittäen. Hän ei ollut koskaan tuntenut tarvetta pohtia aaveiden tai muiden yliluonnollisuuksien olemassaoloa - ei ennen kuin nyt.
"Mitä sinä haluat?!" maskikasvo tovin kuluttua tiuskaisi, pukien kasvoiltaan kuultavan pelon vihan naamioon. Tuollaiselle olennolle kun ei taatusti ollut hyvä näyttää sitä, kuinka paljon ulkomuotonsa tikarinkantajaa kauhistutti.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Aug 22, 2011, 20:05

Sotilaan yksisilmäinen katse oli mielenkiinnottomana suunnattu tuohon kippurahäntäiseen koirasuteen, koiran koko olemuksen viestiessä tylsää kyllästyneisyyttä. Deadache ei jaksanut kiinnittää huomiota henkäykseen, jonka toinen puolihukka suustaan päästi - se oli jo aivan liian tottunut tuohon kummastukseen, ettei se nyt jaksanut herättää siinä minkäänlaisia tunteita. Jossain sisimmässään hurtta piti kaikesta osakseen saamasta oudoksunnasta, mutta tällä kertaa tämä tunne ei päässyt sen tajuntaan asti. Nyt laumatonta ei oikeastaan jaksanut edes huvittaa kippurahäntäisestä huokuva pelko, ja kaikkien näiden tylsien tunteiden kiusaamana Deadache mietti jotain mieltäkohottavaa, jolla kiusata tuota onnetonta olentoa. Ehkä tästä kuitenkin irtoaisi jotain piristystä tähänkin tylsään yöhön.

Se ehti miettimään ehkä vaivaisen sekunin, kun koirasusi sen lähettyvillä yllättäen tiedustelikin vallan epäkohteliaasti mitä Hallow täällä toimitti. Harmaaturkin poissaoleva katse terävöityi oitis.
"Tsot. Älä suotta rupea epäkohteliaaksi", sotaveteraani totesi sävyttömästi, kääntäen päänsä puroa kohden. Ja sillä samalla hetkellä sen päähän pälkähti idea, joka olisi kenties kohottanut sen kasvoille vaisun, ilottoman hymyn. Voisikin olla hauskaa hukuttaa tuo pieni, inhottava olento, puron raikkaaseen veteen. Deadachen katse kääntyi uudelleen kippurahännän suuntaan, hitusen verran uutta eloa sen vaaleassa silmässä tuikkien. Se ei vielä vaikuttanut suorastaan pahantahtoiselta, ennemminkin hieman uteliaalta, mutta sekin tuntemus tuntui vääristyvän joksikin kieroksi sen ulkomuodon vuoksi.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Aug 30, 2011, 12:12

Vaikka aika kului ja Sumu yritti kaikin voimin saada jotakin tolkkua näkemänsä... Olennon ruumiinrakenteesta, lietsoi hiljalleen hänen mieleensä hiipivä paniikki niin tehokkaasti itse itseään, ettei se hetken kuluttua jättänyt juuri sijaa loogiselle ajattelulle. Kun muukalainen sitten vastasi maskikasvon töksäyttämään kysymykseen niin kovin tunteettomaan sävyyn, alkoikin uros olla jo suhteellisen varma toisen yliluonnollisesta alkuperästä. Eihän tuollainen sieluton kauhistus vain voinut olla minkäänlainen normaali eläväinen!
"Minä en ole epäkohtelias, minä esitin kysymyksen!" Sumu ärjäisi takaisin yhä raivoisammalla äänellä tietäen, että ellei hän olisi huutanut sanojaan, olisi äänensä särkynyt tai muuttunut suoranaiseksi änkytykseksi. Niin hänelle kun helposti kävi huomattavasti vähemmän kauhistuttavissakin tilanteissa.

Muukalaisen kääntäessä katseensa kohti Sumun takana solisevaa virtaa lähtivät varoittavat kylmät väreet pujottelemaan uroksen niskaturkin sekaan, ja kun olento pian käännähti takaisin koiraparan puoleen, yltyivät hälytyskellot soimaan jo melkoisella intensiteetillä hänen päässään. Tietämättä (ja haluamatta tietää) varsinaisesti mikä hirviön katseessa oli muuttunut, repäisi paikoilleen juurtunut uros itsensä viimein liikkeelle ja koetti paeta paikalta kun se vielä oli mahdollista. Hän lähti onnahdellen juoksemaan puron vartta pitkin eteenpäin, vailla varsinaista päämäärää, samalla kun hampaansa tavoittelivat ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan kaulallaan roikkuvan tikarin kahvaa. Vaikka teräase oli aiheuttanut vuosien varrella maskikasvolle niin paljon surua ja murhetta, tunsi hän nyt tarvitsevansa sen suomaa turvaa osakseen.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Sept 3, 2011, 17:45

Pienemmän peittelemätön kiukku - jonka Deadache kyllä tunnisti pelosta johtuvaksi - huvitti harmaaturkkia hitusen. Sen mieli oli kuitenkin tällä hetkellä sen verran synkeä, että tuo pienikin huvittuneisuus kuoli erittäin äkkiä tikarinkantajan pinkaistessa juoksuun. Friikki naksautti niskaansa ja tuhahti. Sen mielessä kävi jo poistua paikalta, kun sen tajuntaan iskeytyi itsesyytös: sen ei sopinut päästää näin vähällä jotakuta noin heikkoa ja säälittävää. Se ei yksinkertaisesti kävisi päinsä - se olisi vastoin kaikkea hurtan kokemaa kohtaan. Ja vaikkei Painhallow moraalia tuntenutkaan, se ei halunnut pettää sitä ainoaa henkilöä, jonka oli kokenut itselleen tärkeäksi: ihmistä, Henrikiä. Ja se tunsi, että vanha sotatoveri olisi tahtonut sen yrittävän.

Maskikasvon näkyessä vielä Deadachen hitusen sumeassa näkökentässä, lähti hirviö liikkeelle. Parin askelen verran se eteni matkaavoittavaa ravia, kunnes kiihdytti vauhtinsa niin nopeaksi kuin vain taisi. Ja vauhdin myötä myös tuo kitkemätön viha sen mielessä tuntui kasvavan ja sai sen tahtomaan vain yhtä päämäärää - kaksivärisen tavoittamista. Se ei ollut aivan varma saavuttiko uhriaan, mutta vähintään välimatka sen, ja tuntemattoman kippurahännän välillä, pysyi samana. Ja tämä sai sen vain yrittämään parastaan entistäkin voimakkaammin.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Sept 11, 2011, 17:43

Pinkaistuaan vauhtiin keskittyi Sumu hamuamaan tikaria ulos kotelostaan, mutta kun teräase viimein luopui suojapaikastaan ja jäi törröttämään ilkeänä omistajansa hampaiden välistä, saattoi koira vilkaista nopeasti taakseen. Kammotus oli jäänyt huojentavan kauas, mutta ennen kuin ehti huokaista helpotuksesta, havaitsi maskikasvo tämän itse asiassa olevan vasta lähdössä liikkeelle. Uros ei tosiaankaan tajunnut miksi olennolla oli kestänyt näin kauan päästä käyntiin, mutta ainakin hän oli kiitollinen aikailun tuomasta välimatkasta. Kippurahäntä uskoi, että voisi sen turvin eksyttää seutua kenties tuntemattoman jahtaajansa ennen kiinni jäämistä. Hän kun ehti kääntää katseensa takaisin menosuuntaan ennen koiraeläimen kiihdyttämistä täyteen vauhtiin, joten urokselta jäi huomaamatta, kuinka huomattavalla nopeudella häntä suurikokoisempi ja parempikuntoisempi naaras saalistaan oikein saavutti.

Eksyttämisajatukseen tukeutuen loikkasi Sumu hetken kuluttua hieman sivummalle purosta, tuuheiden kuusten sekaan, mutta vain palatakseen hyvin pian takaisin veden ääreen. Hän ei jäänyt katsomaan oliko toinen mennyt lankaan ja lähtenyt niin ikään syvemmälle metsikköön, vaan laskeutui liukkaita kiviä varoen puron matalaan rantaveteen ja lähti kulkemaan nyt vedessä kahlaten eteenpäin. Tarkoituksenaan oli koettaa piilottaa hajujälkensä alati liikkeessä olevaan nesteeseen, vaikka epävarma kulkutapa hänen omaa nopeuttaan vielä entisestäänkin vähensi.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Sept 12, 2011, 16:13

Deadache huomasi - jopa lieväksi yllätyksekseen - saavuttavansa kippurahäntäistä. Tämä seikka ei kuitenkaan riittänyt kohottamaan sen mielialaa oikeastaan lainkaan, kunhan sitä vain jokaisen askeleen myötä enemmän kiukutti moinen takaa-ajo, vaikka se yllättävän vahvoilla tässä olikin. Se tiesi, että kestävyytensä puolesta se olisi voinut pitää tätä vauhtia yllä pitkäänkin, mutta mitä enemmän juoksemiseen tuhlautui aikaa, sitä enemmän oli pois jostain muusta.

Kun tikarinkantaja poikkesi metsään, myös Deadache astahti sivuun puron luota, muttei suinkaan syöksynyt päättömänä puiden sekaan, sillä se piti kyllä mielessään harhautuksen mahdollisuuden. Varsin pian pienehkö hukanverinen palasikin takaisin purolle päin, mikä ei yllättänyt jahtaajaa lainkaan. Se kiristi vielä hieman juoksuvauhtiaan ja puikkelehti puiden runkojen lomitse niin sukkelasti, kuin vain kykeni, voidakseen pitää onnettoman silmätikkunsa koko ajan näkökentässään. Näinpä se huomasikin, kuinka tuo sille nimeltä tuntematon elukka turvautui purossa kulkemiseen. Veden vastus hidasti maskikasvon kulkua, ja Painhallow oli tästä erittäin hyvillään. Sillä oli uroksen epätoivoisen harhautusyrityksen vuoksi paremmat mahdollisuudet toteuttaa aikomuksensa.

Edelleen juosten, seurasi rakki saaliinsa menoa, kunnes poikkesi reitiltään kohti puroa ja jännitti lihaksensa samoin tein loikkaan, joka onnistuessaan kuljettaisi sen aivan kippurahännän niskaan. Deadache tiesi, että tässä oli riskinsä, sillä uroksella oli tikarinsa, mutta se ei jaksanut nyt piitata mokomasta yksityiskohdasta. Se riistäisi hieman kohmeisen oloiselta uhriltaan mokoman terä-aseen vallan kätevästi, jos tämä syöksisi mokoman suoraan sitä kohden, kuten sekopään silmissä tunariksi leimaantuneelta tapaukselta saattaisi odottaakin.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Sept 14, 2011, 11:04

Sumulla oli täysi työ keskittyä pitämään vauhti maksimissa samaan aikaan, kun hän koetti parhaansa mukaan hakea hyviä astinkohtia petollisesta purosta. Työ söi hänen koko keskittymiskykynsä, eikä uros voinut siten enää vilkuilla taakseen jahtaajansa näkemisen toivossa. Silti hänestä tuntui - ihme kyllä - ettei hirviö ollut ainakaan aivan hänen kintereillään. Hetken maskikasvo ehti jo toivoa harhautuksensa onnistuneen, kunnes puiden suojiin kaartanut sotakone heitti uhriparkansa toivonkipinän kertaheitolla romukoppaan.
"Mit--!" ehti kippurahäntä ainoastaan inahtaa, kunnes aaveen lailla pimeydestä ilmestynyt varjo peitti hänet alleen. Taistelutaidoiltaan harjaantumaton Sumu ei ennättänyt edes heilauttaa tikariaan hyökkääjää kohden, ennen kuin tämän vauhdilla kohti rysähtävä paino sai hänet jo menettämään tasapainonsa ja kellahtamaan kauhusta ja kivusta ulisten puron syleilyyn. Sumu ei enää tiennyt missä oli maa ja missä taivas, missä oma kehonsa alkoi ja hirviön loppui, kun leukansa kaiken huipuksi iskeytyivät puron pohjan kiviin ja irrottivat tärähdyksen voimasta otteensa teräaseesta, joka sinkoutui vierellä olevalle rantatörmälle. Nyt surkea koiraeläin oli tyystin vailla minkäänlaista suojaa.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Sept 14, 2011, 16:54

Surkimus ei ehtinyt kuin inahtaa ennen kaatumistaan puron pohjalle. Ja rysähtäessään epäilemättä vallan epämukavasti pohjan kiviin, pudotti urosrukka myös aseensa. Toisen ponnettomuus ja selvä kokemattomuus koetteli harmaan hermoja entisestään, Deadachen ollessa sekunti sekunilta vakuuttuneempi siitä, että tämä mitään osaamaton olento ansaitsisi kuolla. Hurtta toi ärtymyksensä julki murahtaen kumeasti, ja korjasi asentoaan siten, että seisoi nyt vakaasti pienempänsä yllä. Virtaavan veden vastus ei ollut tarpeeksi voimakas saadakseen sotilaan horjumaan, sen kohottaessa oikean etutassunsa ja aikeenaan laskea se suhteellisella voimalla onnettoman pään päälle. Tarkoituksena oli painaa maskikasvon pää veden sekaan niin, ettei hengittäminen kävisi päinsä. Ihan vielä ei Deadachen tarkoituksena ollut lopullinen hukuttaminen, kunhan se vain pelleilisi toverinsa hengellä, kuten niin monen muunkin aiemmin. Jos se vain olisikin tiennyt, että pilaili nyt aiemmin hakkaamansa nuorukaisen isällä, olisi se varmasti sanonut terveisiä tämän tyttäreltä. Kenties mahdollisen vihan mukana olisi uroksesta irronnut voimakkaampaa vastarintaa - jotain, joka olisi kohottanut hirviön mielialaa edes hieman.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Sept 26, 2011, 11:48

Juuri kun vedessä räpiköivä Sumu uskoi alkavansa taas hahmottaa ympäristöä edes jotenkin, tunsi hän jonkin painautuvan päätään vasten ja ryhtyvän työntämään uroksen kuonoa kohti vettä. Vaikka tajusikin saman tien mitä moinen merkitsi, oli maskikasvo liian pahoin paniikissa toimiakseen järkevästi ja vetääkseen vaikkapa henkeä ennen väistämättömän toteutumista. Niinpä koira yritti vain rimpuilla kovemmin aloillaan, kun virtaava vesi vyöryi hänen ylitseen, tunki julmasti niin silmiin, korviin kuin nenäänkin. Hirviön tassu kiilasi uroksen pään tiiviisti vasten pohjaa, eikä vapautumisesta näyttänyt olevan mitään toivoa.

Kun happi alkoi huveta, tunsi Sumu lipsuvansa puoliksi jollekin toiselle tietoisuuden tasolle, jossa muistot kaikista menneistä epätoivoisista taisteluista alkoivat tuntua yhtä todellisilta, kuin nykyinen tilakin. Koira muisti niin sudet kuin karhutkin, joiden kynsistä hän oli kuin ihmeen kaupalla aina selvinnyt, ja iski samassa molemmat etutassunsa huomattavasti aiempaa määrätietoisemmin päänsä sivua painavaa jalkaa kohden. Vaikka uros niin monet kerrat elonsa aikana oli tahtonut jopa riistää itse oman henkensä, ei hän voinut vain alistua kohtaloonsa ja kuolla nyt jonkin hullun demonin pakottamana!
"En suostu!" todellisella raivolla mieltään hiljakseen täyttävä uros luuli huutavansa, mutta ilman ollessa vähissä hän oikeastaan vain pihisi sanat kuplina virtaavan veden sekaan.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Sept 29, 2011, 10:42

Deadache naurahti kuivikkaaseen, hitusen mekaaliselta kuulostavaan tapaansa toisen aloittaessa vastarintansa. Kippurahännän rimpuilu ja venkoilu kieltämättä häiritsi laumattoman tasapainoa, muttei niin paljon, että se olisi horjunut näkyvästi. Lähinnä maskikasvon yritykset huvittivat sitä sen verran, kun sen ärtynyt mieli antoi perään, ja maksimoivat sen keskittymisen tähän tilanteeseen. Niin se painoi etutassuaan yhä suuremmalla voimalla saaliinsa päätä vasten, yrittäen vaimentaa tämän rimpuilut hapenpuutteeseen.

Ennen, kuin vesi kuitenkaan ehti tehdä tehtäväänsä, iskikin pikkupiski vastaiskun etusillaan hirviön etujalkaan. Liikkeessä oli yllättävää voimaa, ja tasapainonsa pitääkseen oli Deadachen nostettava hukanverisen päätä pitelevä tassunsa ja laskettava se hetkeksi puroon. Se oli kuitenkin oitis valmiina korjaamaan kömmähdyksensä, ja pyrki nyt iskemään vastakkaisen etutassunsa uroksen pään tai selän päälle, jos tämä yrittäisi hivuttautua tiehensä. Ja nyt se ei säästelisi voimaa pitääkseen onnettoman kiusankohteensa alallaan.

Koiran mutinat menivät hurtalta oikeastaan kokonaan ohitse, sen ollessa niin voimakkaasti keskittynyt vain estämään uhrinsa pako-yritykset. Jos se kuitenkin olisi ne kuullut ja ymmärtänyt, olisi se kenties ollut astetta huvittuneempi tästä tilanteesta. Aikaisempi, etäinen riemu uroksen rimpuiluista, kun oli kadonnut sen siliän tien kippurahännän saatua sen horjumaan hieman.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Oct 4, 2011, 10:54

Sumu tunsi kynsiensä iskeytyvän häntä aloillaan pitelevään jalkaan ja saavan päätään puristavan paineen hellittämään hetkeksi. Heti tilaisuuden saatuaan ponkaisi uros itsensä sen verran pystynpään asentoon, että sai kuononsa ylös vedestä ja saattoi vetää köhien ja pärskien henkeä. Vaikka aikaa ei ehtinyt kulua juuri nimeksikään, tuntui jokainen pieni hapenrahtunen virtaavan suoraan koiran kehon lävitse ja saavan hänen tajuntansa selkiytymään sekä mustuneen näkökenttänsä kirkastumaan sen verran, että hän tajusi kääntää paremmin toimivan silmänsä kohti hyökkääjää. Hirviö oli kuitenkin aivan liian pahasti niskan päällä, eikä Sumu ehtinyt kuin vetää kuononsa vihaiseen irveeseen, kun elikon etutassu jo iskeytyi jälleen hänen päätään vasten. Maskikasvo kaatui kyljelleen ja putosi taas kerran uppeluksiin, ymmärtäen tosin tällä kertaa vetää pikaisesti henkeä ennen veden kylmään syleilyyn sulkeutumista.

Vaikka oli kookkaaseen viholliseensa verrattuna yhä yhtä avuton kuin aiemminkin, oli Sumun pelko vaihtunut nyt kutakuinkin kokonaan raivokkaaseen taistelutahtoon, joka käski häntä repimään tuon hirvittävän sekasikiön kappaleiksi. Henkeään pidättäen uros keskittyi näin ollen rimpuilemaan jälleen kaikin voimin samalla, kun näkevä silmänsä porasi vihaa uhkuvan katseensa veden läpi katsottuna väreilevältä näyttävään koiraeläimeen. Kuinka kovasti uros olisikaan tahtonut kaivaa tuolta suolet pellolle ja viimeisenkin silmän ulos kuopastaan! Se ei kuitenkaan onnistunut purossa hukkumisen partaalla räpiköimällä, joten hapen käydessä vähiin ryhtyi Sumu pohjan kiviä vasten raapiutuen yrittämään möngertää kohti rantaa - kohti hänen tikariaan. Jos liike tai jokin muu vain saisi hirviön otteen lipsumaan, ei koira enää tuhlaisi saamaansa tilaisuutta paikoillaan pysytellen, vaan hän syöksyisi turvaa tuovan aseensa luokse vaikka sitten viimeisillä voimillaan.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Oct 4, 2011, 18:33

Maskikasvo ei ehtinyt syöksähtää pois, huolimatta hirviön tasapainon tilapäisestä horjumisesta. Hyvä niin, sillä laumaton alkoi hiljalleen pitää tästä tilanteesta. Vallantunne ei normaalisti merkinnyt sille juuri mitään, mutta nyt tämä tunne vallitsi alaa sen ärsyyntyneestä mielestä, tehden hurtan mielialasta vähän paremman. Tilanteesta vallan maittavan teki se myös totuus, että nyt, päästyään pienempänsä niskan päälle, oli uros rimpuiluistaan huolimatta sen armoilla. Ja armoahan hurtta ei tuntenut. Se saattaisi jättää kippurahännän henkiin, muttei sen takia, että olisi säälinyt tätä millään muotoa, vaan sen takia, että tunsi tämän vastentahtoisuuden elämäänsä kohtaan. Masentuneisuutta ei ollut kamalan vaikea arvata uhriparan kunnosta.

Eriparisilmäisen jatkaessa rimpuiluaan ja alkaen hiljaa hilautumaan yhteen suuntaan, muisti Deadache uhrinsa kantaman tikarin. Sen yksisilmäinen katse käväisi rantatörmällä ja havaitsi kuin havaitsikin paikallaan lojuvan aseen. Naurahtaen mielensä pohjalla, laski hurtta varovaisesti painoa kippurahännän päätä pitelevältä etutassultaan - yrittäen kuitenkin edelleen pitää pienempäänsä jotenkin paikallaan -, ja kurkottautui itse tavoittelemaan tikaria. Mikäli pikkupiski ei ehtisi ensin omistamaansa asetta nappaamaan, oli mielipuolella jo suunnitelma, mitä tuolla esineellä tehdä.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Oct 13, 2011, 13:50

Sumu tunsi hirviön otteen taas kerran heltyvän, ja vaikkei se koiraparan omaa ansiota varsinaisesti ollutkaan, sai hän sen tähden nostettua kuononsa jälleen hetkeksi pinnalle. Uros veti rohisten henkeä ja koetti suunnitelmansa mukaisesti nousta ylös vain huomatakseen, ettei vastustajansa ollut unohtanut häntä ihan tyystin, vaan piteli kylmästä hiljalleen turtuvaa uhriaan yhä aloillaan. Hetken verran maskikasvo yritti vain jatkaa ryömimistään, mutta hapen saadessa taas tajuntansa kirkastumaan hän ymmärsi harmaaturkkisen olennon suunnanneen huomionsa samalle suunnalle hänen kanssaan.
"Ei! Et koske siihen!" uros pärski puoliksi veden alta raivoissaan, kun hän näki irvokkaan nartun ottavan tikarin haltuunsa. Vaikka aseen menetys viholliselle tiesi myös entistä pahempaan alakynteen joutumista, tunsi kippurahäntä myös suurta vastenmielisyyttä pelkästään sitä ajatusta kohtaan, että toinen koskettaisi hänen tikariaan. Teräase oli aina ollut kantajalleen jollakin kierolla tavalla melkeinpä pyhä esine, joten tuollaisen saastan kajoaminen siihen sai uroksen keräämään voimansa ja ponnistamaan silkalla vihan lietsomalla sisulla uudemman kerran itseään pystyyn. Hän ei yksinkertaisesti voinut kuvitellakaan luovuttavansa asettaan tuollaisen hirvityksen käsiin!

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Oct 16, 2011, 15:25

Laumaton ei oikein tiennyt, oliko yllättynyt vai pettynyt, kun sai niin helposti kiusankohteensa aseen itselleen. Uroksen raivoamiset hurtan saatua kyseinen esine leukojensa puristukseen, huvitti suunnattomasti itse kiusankappaletta. Se näki tämän tilanteen kierolla tavalla erittäin hupaisana, ja jäi mielessään odottamaan, tekisikö maskikasvo jotain saadakseen ilmeisen rakkaan tikarinsa takaisin. Helpottaakseen seuralaisensa vastarintaa, Deadache kohotti kippurahännän liikehdintää rajoittaneen etukoipensa ja astahti vielä hieman sivummas, samoihin aikoihin, kun maskikasvo kiskaisi itsensä ylös. Harmaaturkki kohotti hieman toista silmäkulmaansa ja loi urokseen haastavan ja huvittuneen silmäyksen. Antaa tulla vaan, pikkuinen, jos jotain osaat.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Oct 28, 2011, 23:01

Sumu ei raivonsa keskellä osannut erottaa pääsikö jalkeille oman ponnistelunsa vai jonkin vihollisensa kieron päätöksen takia, mutta pian koira tajusi kuitenkin olevansa jälleen pystyssä. Aiempi hapen säännöstely sai tosin yhdessä asennon muuttumisen kanssa aikaan huimaavan tunteen, eikä koira voinut estää yskinnän sekaista horjuntaa, joka seisomaan pomppaamisesta seurasi. Maskikasvo ei kuitenkaan ollut halukas jäämään tasaamaan olotilaansa nyt, kun hän viimein oli vapaa tekemään mitä mielensä vain halaji - ja pakoon pötkimisen sijasta hän tahtoi todellakin vain ja ainoastaan riipiä kiusaajansa mahdollisimman tuskallisesti kappaleiksi. Paha kyllä uros ei edes täysissä voimissaan ja aseella varustettuna olisi ollut kouluttamattomana kummoinenkaan taistelija, ja nyt tilanne oli vielä monin verroin heikompi. Viha poltti kuitenkin järjen ja pelon alleen ja ennen kuin oli edes saanut jalkojaan kunnolla hallintaan, lähti Sumu raivoisasti irvistäen kompastelemaan suoraan lyhyen matkan päähän perääntynyttä hirviötä kohden. Vakaa aikomuksensa oli iskeä hampaansa suoraan olennon kuonoon ja pakottaa tämä jollain konstilla luopumaan tikarista, johon tuo oli kehdannut mennä luvatta kajoamaan.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Oct 31, 2011, 17:06

Tilanteesta jopa etäistä kiinnostusta tuntien, seurasi hirviö kippurahäntäisen uroksen liikehdintää. Mielessään se laskelmoi uhrinsa seuraavaa tekoa, jota ei sinällään ollut hankalakaan aavistaa - kanssaolija oli selkeästi mennyt tolaltaan menetettyään tikarinsa, joten halusi aseensa varmasti takaisin. Ja mitäpä amatööriltä saattoi odottaa suoran hyökkäyksen sijaan?

Puolinäköisenäkään Deadachella ei ollut ongelmia ennakoida pienempänsä liikkeitä, vaikka hukanverinen koira sikäli oli kohtalaisen hyvässäkin asemassa ollessaan kuitenkin sotilaan vasemman kyljen ja täten irtirevityn silmän puolella. Saadakseen oikean iskukulman, oli laumattoman käännettävä päänsä poispäin uroksesta, jolloin sen ainoa näkevä silmä saattoi havaita vain puiden runkoja. Tässä vaiheessa se oli kuitenkin kuulostellut tilannetta jo sen verran, että saattoi arvella aseensa menettäneen tikarinkantajan olevan tarpeeksi lähellä - ja kun tuo vielä tavoitteli hirviön kuonoa, tilanne oli kiusankappaleelle juuri oikeanlainen.
Hurtta heilautti päätään tunteilleen antautuneen kippurahännän suuntaan, tikari uhkaavasti sojottaen kohti tämän ruskeaa silmää. Ellei uros ehtisi tajuta virhettään parissa sekunissa, saisi tämä äkkiä huomata jotain perin ikävää; olevansa enemmän, kuin vain puolisokea. Deadache ei kiusankohteensa näköön liittyvistä ongelmista tiennyt, mutta jos olisi ja onnistuisi sen paremmin näkevän silmän viemään, se olisi varmasti nauttinut toisen kokemattomuudesta kaksinkertaisesti.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Nov 1, 2011, 0:34

Sumu syöksyi sokean raivon vallassa kohti irvokasta hirviötä eikä osannut ollenkaan arvata toisen hautomaa katalan yksinkertaista suunnitelmaa. Niinpä, vaikka uros näkikin koiran kääntävän tikarin suoraan häntä kohden, oli jo aivan liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Minimaalinen hetki tosin tuntui venyvän ikuisuuksien mittaiseksi ja maskikasvo ehti tuntea veren pakenevan kasvoiltaan ja sydämensä jättävän lyönnin välistä, kun kuoleman uhkaava varjo lankesi jälleen kerran hänen ylleen.
'Ei... Voi...' uros tapaili epäuskoisena mielessään, kunnes viimeisetkin valot yhtäkkiä sammuivat ja piskin raivoisaan pyrähdykseen lataama energia haihtui kuin tuhkana tuuleen. Tikari oli iskeytynyt suoraan omistajansa ruskeaan silmään.

Kipu, jonka teräase sai aikaan Sumun päässä, oli jotakin vallan käsittämätöntä. Tuska tuntui repivän silmänräpäyksessä koko uroksen olemuksen hajalle, saavan hänet muuttumaan pelkäksi kasaksi tulessa olevia hermopäätteitä. Koko muu maailma sulkeutui hänen mielensä ulkopuolelle - vain polttava, musertava kipu oli enää todellisuutta.
"AAAAAAAAAAAA!" verta vuolaasti vuotava koiraeläin huusi koko keuhkojensa mitalta kaatuessaan puoliksi veteen, puoliksi rantatörmälle. Ei ollut mitenkään nättiä katsottavaa, kuinka hän alkoi krampinomaisesti kiemurrella paikoillaan ja hinkata tuskan korventamia kasvojaan vasten kosteaa maata. Kaiken kukkuraksi Sumulla ei ollut aavistustakaan oliko aseensa yhä kiinni silmänjäänteissä vai oliko se pudonnut jonnekin, vai oliko tikari kenties vielä hullun murhaajan hampaissa. Ei sillä, että millään niin turhalla olisi hänelle tosin tällä erää ollut mitään väliäkään.

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by saranna on Nov 4, 2011, 22:32

Laumaton harminaiheuttaja ei suinkaan yllättynyt miltään kantilta, kun sen suunnitelma onnistui niin irvokkaan täydellisesti. Silti sen sadistinen mielihyvä oli suurta ja kaksi kertaa palkitsevampaa koiran mieltä vielä hetki sitten vaivanneen ärtymyksen jälkeen. Kaikensorttinen kitkeryys tosiaan tuntui valuvan pois hurtan mielestä yhtä lailla, kun veri ja lasiaisneste valui pitkin nyt yksisilmäisen uroksen kasvoja.

Hetkeä ennen, kuin uros vajosi maahan, pyrki Deadache vielä kääntämään tikaria silmäkuopassa kipua maksimoidakseen, ennen kuin riuhtaisi sen irti uhrinsa päästä. Harmaaturkki peruutti askeleen verran, ja sylkäisi aseen maahan, kuullen toisen tuskanhuudon ja jääden tarkoituksenmukaisesti hetkeksi todistamaan koiran kivun korventamia hetkiä - saastunut mielensä niin autuaassa, irvokkaassa onnessa kylpien. Vaikka Deadache olisikin sallinut tämän hetken jatkua pidempään, jokin tunne sen pääkopassa painosti sitä jatkamaan matkaansa. Se sammumaton polte, joka ajoi rakkia aina vain eteenpäin verellä maalatulla polullaan, tahtoi sen olevan jo jossain muualla. Niinpä harmaaturkki mitään sanomatta kääntyi ympäri, lähtien kulkemaan hieman ontuvaa, kankeaa kulkuaan jonnekin toisaalle.

\,,/ Tuhomasiina lähti tuhoamaan muualle. Oli vinkeänpinkeä peli erittäin, kiitän kovasti! \,,/

Re: Toisenlaista silmäpeliä
Post by hitodama on Nov 6, 2011, 22:44

Sumu ei ollut pienimmälläkään tavalla tietoinen vihollisensa liikkeistä ja toimista, hädin tuskin edes tämän läsnäolosta. Vasta tikarinsa tömähdys vasten maata herätti tuskissaan kiemurtelevan koiraeläimen muistamaan, että maailmassa oli yhä muutakin kuin hänen kivun runtelema olemuksensa. Raskaasti huohottaen maskikasvo pysähtyi ja yritti kääntää katseensa kohti paikkaa jossa oletti demonisen koiran olevan, mutta hän ei nähnyt mitään. Oli liian pimeää jotta samea silmänsä olisi aistinut edes valojen ja varjojen liikettä, ja toinen silmä taas vaikutti menettäneen toimintakykynsä kertaheitolla kokonaan. Tuskan raastamana, peloissaan ja epätoivoissaan uros koetti heilutella päätään villisti suunnalle jos toiselle ja yrittää nähdä edes jotakin, mutta yritys oli tuhoon tuomittu ja sai Sumun lopulta ulisemaan avuttomana. Hän tajusi olevansa nyt helpompi maalitaulu kuin koskaan aikaisemmin, mutta siitä huolimatta hänet tähän kuntoon saattanut olento ei käynytkään enää hänen kimppuunsa.
"Tule tänne! TULE TÄNNE JA TAPA MINUT KUNNOLLA!" sekava uros mesosi ääni särkyneenä ja tajuamatta, että toinen oli jo kadonnut takaisin metsään, josta alkujaan oli ilmestynytkin.

Jäätyään yksin painostavan hiljaisuuden keskelle heittäytyi Sumu hetken kuluttua jälleen pitkin pituuttaan rannalle ja yritti ulisten hinkata polttavaa kipua pois kasvoiltaan. Lopulta kylmä tuuli, viileä vesi ja verenhukka saivat hänet kuitenkin rauhoittumaan ja tekipä itsesuojeluvaistokin vielä sen verran töitä, että uros raahasi viimeisillä voimillaan itsensä ylös purosta ja hautasi veressä ja mudassa kieritellyn kehonsa lähimmän pensaan alle piiloon. Sen jälkeen ei kulunutkaan enää pitkään, ennen kuin autuas tajuttomuus tuuditti kärsineen koirasuden lepoa vailla olevaan uneen.

// Joo, oli kyllä vallan hienolla tavalla kamalaa! =D Kiitosta paljon peliseurasta. //