Sanguinaria Mirada - RPGs

Befalas » Havumetsä » Uhraamisen alkeet

Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 12:33

Zel käveli metsässä haistellen maata ja ilmaa, tutkien ympäristöään tarkasti, josko jostain löytyisi suuren jäniksen jäljet. Muutaman viimevuotisen poikasen jäljet löytyi nopeasti ja helposti, mutta niiden ohi uros vain käveli, uhraamatta niille sen enempää aikaa, taikka vaivaa.

"Katsos Akai, sinun täytyy ensin oppia etsimään Herrallemme hänen ansaitsemansa uhri. Jänis kelpaa näin aluksi, mutta jatkossa pyydystä vain hirviä tai toisia koiria niin pidät Herran tyytyväisenä"
Zel sanoi ja haisteli jälleen maata. No nyt löytyikin oikeat jäljet ja painautumista päätellen jänis olisi iso.
"Katsos nyt tätäkin, tästä on mennyt kaksi eri jänistä, mutta mistä sinä tiedät kumpaa seuraamme?"
Zel kysyi nostaen päänsä maasta ja katsoen nuoreen oppipoikaansa.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 13:43

Akai käveli uuden opettajansa perässä. Oli hauska kun oli hiukan koneempi ja vanhempi opettaja, joka tiesi kaiken tästä maailmasta.

"Okei Kippari", Akai sanoi ja pyrähti toisen vierelle tutkimaan jälkiä.
"Hajusta?" Akai ehdotti.
"Jokaisella on oma yksilöllinen tuoksunsa", se sanoi muka niin näsäviisaasti.
"Vai?"

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 14:02

Zel ynähti hiljaa ja painoi päänsä alas, nostaen tassunsa kuononsa päälle, hilliten itseään, jottei kurmoottaisi nuorta opipoikaansa. Eikö nykynuoriso tiennyt yhtään mitään?
'Huoh.. täytyy kai aloittaa AIVAN alusta!'
Zel mietti ja katsoi Akaihin, istahtaessaan uroksen eteen.
"Niinhän se on, jokaisella on oma yksilöllinen tuoksunsa, mutta hajun lisäksi myös tarkkaileminen tuottaa tulosta"
Zel sanoi ja nousi jälleen katsomaan jälkiä.

"Hajujen perusteella sanoisin, että vasemmalle menevät jäljet ovat tuoreempia, ystävämme on ollut tässä sanoisinko.. tunti sitten?"
Zel sanoi ja katsoi Akaihin hymyillen.
"Mutta kun lasket pääsi vielä alemmas ruohoon ja katsot sen taipuisuutta, niin huomaat, että oikealle menneissä jäljissä ruoho on taipunut enemmän"
Uros selitti nuorelle oppilaalleen ja istahti jälleen, katsellen vuoronperään oikealle ja vasemmalle.

"Meidän päätettäväksemme Akai hyvä, jää siis se, että lähdemmekö kevyemmän, eli oletettavasti myös pienemmän saaliin perään, joka ei voi olla kovinkaan kaukana, vai yritämmekö löytää painavamman ja näin ollen kaiketikin myös isomman saaliin, joka voi olla jo missä vain, sillä"
Zel puheli ja hiljeni hetkeksi haistellakseen maata. Mietteliäänä uros katsoi oikealle ja tuhahti.
"Sillä tämä saalis on ollut täälä jo kaksituntia sitten."
Uros totesi äreänä ja katsoi oppipoikaansa.
"No haluatko helpon vai vaikean oppitunnin? Mennäänkö oikealle vai vasemmalle?"
Zel kysyi vieressään olevalta urokselta kiinnostuneena, olisiko Akaissa ainesta hänen oppilaakseen, se nähtäisiin pian, nuoren uroksen vastauksesta.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 14:06

Akai kuunteli tarkkaan ja painoi oppeja mieleensä.
"Lähdemme... Painavemman perään... Eli oikealle", Akai sanoi ja luimisti korviaan odottaen, että toinen rangaitsisi häntä väärästä vastauksesta.
"Isompi on parempi herralle", Akai sanoi hiljaa ja käänsi päätään pois päin jos toinen löisi kasvoihin.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 14:17

[[täähän menee jouhevasti :> ehdin juuri ja juuri vastaamaan sulle, kun jo saan kirjoittaa uudestaan :> kivaa, ei ainakaan tuu tylsää :>]]

Zel hymähti ja nyökkäsi hyväksyvästi, tietämätön, mutta fiksu uros tuo Akai ja vastauskin oli oikea, nyt Zel ainakin tiesi, että Akai olisi oppotuntien arvoinen, eihän Zel olisi edes jaksanut toista kannustaa yrittämäänkään jos tämä olisi halunnut tehdä kaiken helpomman kautta ja uskaltanut vielä tarjota Herralle pienintä mahdollista uhria, EI IKINÄ!

"Hienoa Akai, sinussa on ainesta"
Uros kehui ylpeänä ja katsoi Akaita nyt hyväksyvästi.
"Oleppas hyvä ja johda retkeämme, kuono maahan kiinni, silmät tarkkana, äläkä unohda käyttää korviasi, jotta kuulet saaliisii ennen kuin se kuulee sinut, äläkä pelkää, tulen perässä ja tarkkailen sinua, autan kyllä jos apua tarvitset"
Zel sanoi loistaen ylpeydestä, harvoin sitä sai näinkin fiksua ja oppivaista oppilasta opettaa.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 14:29

// HEhee.. Kiva kun on hauskaa //

Akai nyökkäsi tottelevaisesti.
"Seleväpyy Kippari!" se lausahti ja lähti tomerana seuraamaan oikealle johtavia jälkiä.

Akai painoikuonosa maahan ja lähti seuraamaan isoa kuonoansa. Tämähän oli iha nhauskaakin. uuden oppiminen. Hitaasti päätään hajunmukaan käännellen se eteni ja varoi astumasta yhdenkään risun päälle. Akai huomasi, että jänis oli mennyt tästä kaksi kertaa. Hetkinen...
"Kippari.. Sama jänis on mennyt tästä useamminkin. Se on käynyt kiertämässä tuolla lenkin ja tullut tästä läpi mennen tuonne vasemmalle", sa sanoi ja vilkaisi opettajaansa.
"Tarkista vaikka", se sanoi ja siirtyi hiukan edestä.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 14:36

Zel hymyili ja tarkkaili oppipoikansa liikkeitä tarkasti, pian homma lähtikin jouhevasti käyntiin ja matka jatkui kohti jänistä ja Akain ensimmäistä uhraamista. Kuitenkin hetken aikaa kuljettuaan Zel huomasi oppipoikansa epäröivän ja haistelevan yhtä paikkaa useaankin otteeseen, mikäs siellä nyt oli? Mutta kyllä tuo kippariksi kutsuttu uros oppipoikaansa luotti, joten Zel pysähtyi ja jäi odottamaan oppilaansa seuraavaa siirtoa.

Yllättäen Akai kysyikin neuvoa Zeliltä ja uros kiinnittikin heti huomionsa jäniksen jälkiin, painaen kuononsa maahan. Kas peijakasta, Akai oli oikeassa, he olivatkin törmänneet fiksun elikon jälkiin, toinen osasi jopa eksyttääkkin, mutta onneksi heitä olikin matkassa kaksi tarkkavainuista urosta.
"Olet oikeassa Akai, tämä peijakas voikin olla vaikea löydettävä, mutta oikeilla jäljillä ainakin olet, hienoa työtä."
Zel sanoi ja nyökkäsi urokselle hyväksyvästi, roihkaisten toista jatkamaan.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 14:58

Akai nyökkäsi hyväksyvästi tyytyväisenä.
"Kiitos", se sanoi ja lähtikin seuraamaan vasemmalle menneitä tuoreampia jälkiä.

Akai luotti vainuunsa. Kerrankin isosta kuonosta oli jotain hyötyä. Jälki tuoreni tuorenemistaan ja loppujen lopuksi Akai huomasi toisen jekun. Jänis todella osasi eksyttää, mutta onneksi Akai sen huomasi. Jänis oli nimittäin alkanut heittelehtiä reitiltään aika mukavasti. Se hyppi polkua pitkin, mutta pomppimalla penkereeltä toiselle. Piti siis osata käyttää ilmavainua.

Akai nosti kuonoaan ja kuunteli. Jossain lauloi lintu. Toisaalla taas kuului liikkuvia ääniä. Akai alkoi olla sen lähellä. Nopeasti se vilkaisi perässään tulevaa Kipparia ja käveli erään penkereen luo. Akai nuuski sitä ja meni lähimmän penkereen luo.

Äkkiä Akai kuuli jotain. Se nosti nopeasti päänsä ja syöksyi erään penkereen juureen. Kuului hetken aikaa kovaa vikinää ja Akai puraisi jänikseltä selkärangan poikki siten, että jänis kitui.
"Herra, ole hyvä ja ota tämä lahja vastaan", Akai sanoi ja viilsi jäniksen kaulan auki niin, että veri vain lensi.

Kysyvä ilma katsoi Kipparia.
"No? Onnistuinko?"

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 15:24

Hitaasti, mutta rauhallisesti Zel seurasi oppipoikansa toimia ja nyökkäsi hyväksyvästi toisen seuratessa jäniksen hajuja.

Kun Akai sitten pysähtyi kuuntelemaan linnunlaulua Zel meinasi jo karjaista urokselle vihaisesti, nyt ei oltu kuuntelemassa lintuja, vaan uhraamassa Herralle. Mutta eihän Zel ehtinyt mitään sanomaankaan kun Akai jo syöksyi lähimpään pusikkoon ja pian sieltä kuuluikin vikinää ja Zel myhäili tyytyväisenä, hienoa Akai, juuri noin.

Akain tullessa esiin oikein komean jäniksen kanssa, lausuessa uhrilitanian ja viiltäessä jäniksen kurkun, Zel heilutti häntäänsä hyväksyvästi.
"Hienoa Akai, nyt oletkin sitten ensimmäisen uhrisi uhrannut Herrallemme, tästä onkin sitten hyvä jatkaa koiraeläimiin ja hirviin"
Zel sanoi oikein vaakuuttuneena, ei hän turhaan pitänyt tuosta nuorukaisesta.

[[pyysin muuten Hiton Miradan kanssa meidän seuraan :>]]

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 16:30

// Okkeip.. Tapaamme siis Miradan ja myöhemmin Tartaroksen. Sopii vallan mainiost.. Terve tulloo vaan! //

Akai katsoi Kipparia hymyillen leveästi ja nyökkäsi tälle toisen kertoessa siirryttäen muihin eläimiin.
"Tahtooko Kippari koiven tai kaksi?" Akai kysyi vanhemmalta. Ei hän tahtonut olla epäkohtelias ja pitää saalin yksin itsellään.

Akai odotti toisen vastausta, mutta oli tarkkaavainen. Nyt oli pidettävä korvat ja silmät auki. Jos tahtoi herralle uhrata jotain muutakin kuin jäniksiä. Akai kuuli jonkun isomman liikkuvan kauempana. Tuliko tänne koiraeläimiä?

// Odotamme Hitoa ? //

Re: Uhraamisen alkeet
Post by hitodama on May 10, 2008, 16:57

// Juu, eli jos minä tähän väliin sitten? //

Varsin kaunis oli iltapäiväinen sää auringonpaisteineen ja kaikkineen, mutta samaa ei voinut sanoa metsässä liikkuvan punaturkkisen naaraan mielialasta. Kuono vihaisuudesta kielivillä rypyillä talsi Sanguinaria Mirada ohi tummien kuusten ja mäntyjen, jotka tuntuivat tunkevan hänen tielleen kuin tahallaan. Jääsilmät porasivat katseensa kaikkeen tielle osuvaan sillä voimakkuudella, että heikompaa olisi saattanut hirvittää.
Raitaselän raivolle oli kuitenkin syynsä. Ja varsin pätevä syy se olikin.
Hän oli huomannut olevansa raskaana.

Asian ajattelu sai yhä uudestaan kylmät väreet kulkemaan taistelijan selkää pitkin, joten tämä ei tahtonut pysähtyä aloilleen asiaa pohtimaan. Ei nartun tilaa saattanut vielä ollenkaan päälle päin nähdä, mutta sisällä se tuntui. Eikä punainen olisi tahtonut sen tuntuvan, hän olisi tahtonut asian olevan vain painajaista, joka haihtuisi hetkenä minä hyvänsä olemattomiin.
Mutta ei totuutta käynyt muuttaminen, ja kyllä Mirada toki sen tiesi. Asiaa olisi tietysti voinut ajatella ennen kuin oli päättänyt viettää "laatuaikaa" erään nimeltämainitsemattoman puolisuden kanssa, mutta nyt se oli jo myöhäistä. Niin helvetin myöhäistä.

Omaan vihaansa keskittyneenä ei Mirada juuri katsonut minne rymisteli, ennen kuin kuuli puhetta vain muutaman metrin päästä. Taistelija seisahtui niille sijoilleen ja kohotti kuononsa korkeuksiin, valmiina kohtaaman vieraan, kuka toinen ikinä olisikaan. Saisipa kenties jonkun, josta hakata veret pihalle, jos siltä tuntuisi.
Punaiset korvat värähtivät kuitenkin hämmästyksestä ja äkämystynyt ilme lieveni asteen, kun naaras havaitsi jotakin mielenkiintoista. Puhe oli lahkolaiskieltä! Vaikkei ollutkaan kuulunut Herran palvelijoihin vielä vuottakaan, tunnisti naaras kyllä uhrirukouksen sanat, kun sellaiset kuuli.

Mielenkiinto heränneenä veti taistelukoira vainua ilmasta, havaiten siten paikalla olevan toisenkin koiraeläimen. Uroksia molemmat olivat, mutta tarkemmin ei naaras osannut vielä sanoa. Niinpä tuo lähti hitain mutta ehdottoman itsevarmoin askelin lähestymään kaksikkoa.
Miradan lähestyessä vieraita kuului samaiselta suunnalta lisää puhetta. Toinenkin vieraista puhui, sitten taas toinen. Tosin viimeksimainitun sanat saivat naaraan niskakarvat nousemaan pystyyn ja raivon jälleen pilkahtamaan raidallisen kasvoilla.
"Eitkö sine tieedä, etei Herran uhria pide hänein palvelijoiidensa koskan syömän?!" lausahti punainen voimakkaasti ja halveksunta äänestään kummuten samalla, kun astahti vieraan kaksikon nähtäville.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 17:12

Zel katseli oppipoikansa touhuja huvittuneena, ei uroksella ollut nälkä, eikä tuo olisi muutenkaan jänistä halunnut syödä, vaikka olisikin ollut nälkäinen, sillä jäniksen kiinni ottaminen ja uhraaminen oli ollut Akain homma, ei Zelin.

Uros olikin jo vastaamassa Akaille kun uros kuuli itsekkin askeleita pienen matkan päästä ja pian myös puhetta. Yllättyneenä Zel kääntyi katsomaan paikalle ilmestyvää naarasta, uskomatta ollenkaan sitä, että oli antanut toisen yllättää itsensä.
"Eihän Akai sitä syö pilaili vain, vai kuinka?"
Zel totesi lahkokielellä, ymmärrettyään paikalle sapuneen naaraan puheesta tuonkin olevan lahkolainen. Sitten uros käänsi katseensa paikalle saapuneeseen ja hymähti hiljaa.
"Kun nyt tuli Akain nimi mainittua, niin kai olisi kohteliasta esittäytyä itsekkin, olen Medley's Zealot, mutta kaikki kutsuvat minua Zeliksi, entäs sinä?"
Zel esitteli itsensä, kysellen heti perään myös paikalle saapuneen vieraan nimeä.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 17:26

Akai ryhtyi leikkiin mukaan huomatessaan Kipparinkin olevan taas jämy.
"En aikonut", Akai sanoi myöskin lahkokielellä, ja nyökkäsi opettajalleen.
"Eikö neito ole sattumoisin kuullut sellaisesta kuin vitsailu?" se jatkoi vielä perään, ja siirsi katseensa tuohon tulleeseen punaturkkiin.

Akai siirtyi pois uhrinsa luota ja meni opettajansa rinnalle. Kuka tuo outo neito oli? Akai aikoi seistä Kipparinsa rinnalla tästä lähtien aina ja ikuisesti. Kuuluikohan tuo uusi tuttavuuskin Hjéresattiin.
"Oletko Hjéresatista?" Akai kysyi toiselta ja istahti rennosti, mutta tuimasti toista katsoen.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by hitodama on May 10, 2008, 17:52

Mirada katseli kaksikkoa kuononvarttaan pitkin, selvästi halveksuen ainakin ruskeaturkkista isokuonoa. Eipä silmälappuinen ja viillelty vanhuskaan näyttänyt suurempia sympatioita hänkään naaraalta saavan osakseen. Ihmeellistä rupusakkia.
"Minulla ei ole tapana vitsailla Herran asioista", tuhahti punaturkki hänkin lahkolaiskielella vaihtaen, kun kaksikko yritti toimiaan puolustella. Naarasta ei kiinnostanut, oliko kyseessä todellakin ollut vitsi vai ei, mutta tuollaisten puhuminen oli kerta kaikkiaan sopimatonta. Todellinen lahkolainen ei koskaan tehnyt pilaa Herrasta, eikä ainakaan syönyt hänen uhrejaan. Molemmat olivat yhtä pöyristyttävää.

Silmälappupiski esitteli niin itsensä kuin toverinsakin, mihin Mirada tyytyi vain tuhahtamaan ja kääntämään päänsä kohti metsikköä. Ei hän kuitenkaan viitsinyt turhan vaikeaksi ryhtyä, eihän hän nimensä pimittämisellä olisi mitään hyötynyt.
"Sanguinaria Mirada, Dienten ylpeys" lausui punaturkki arvovaltaisesti, lisäten taistelukoira-aikaisen lisänimensäkin perään. Nykyisin häntä olisi voinut kai kutsua ennemminkin 'Tartaroksen ylpeydeksi', mutta se oli nyt sivuseikka. Ei kaksikko Tartarosta kuitenkaan olisi tuntenut, tai niin arpikasvoinen erehtyi olettamaan. Akain sanat olivat kuitenkin oikein omiaan uskomusta korjaamaan.

Kuullessaan uroksen puhuvan Hjéresatista noin huolettomaan sävyyn liimautui jäätä hohkaavien silmien katse ruskeaturkkiseen urokseen. Koiran sisällä kuohahti, mutta sitä hän ei toisille näyttänyt. Mistä tuo tiesi Hjéresatista? Ei ollut ainakaan kokouksessa ollut kumpainenkaan. Vai oliko joku mennyt vuotamaan tiedon ulkopuolisille? Kerrassaan hälyttävää.
"Jos olisinkin, en olisi niin tyhmä, että kertoisin sen kahdelle tuiki tuntemattomalle rakille." Edelleen tuijottivat vaaleansiniset silmät nuorempaa urosta rävähtämättä, kuin naaras olisi yrittänyt nähdä suoraan tuon pään sisälle.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 18:06

Nyt alkoi Zeliä epäilyttämään ja huolestuttamaan Akain puheet, sillä tuo, itsensä Miradaksi esitellyt naaras vaikutti vain suuttuvan koko ajan lisää Akain käytöksestä. Varautuneesti Zel liikahti Akain ja Miradan väliin, tuijottaen naarasta jäätävästi ainoalla silmällään.
"Olen pahoillani oppipoikani sanoista ja käytöksestä, hänellä on vielä paljon opittavaa Herrasta
Zel sanoi ja vilkaisi Akaihin, kehottaen toista olemaan hiljaa, jos tuo nyt uusimman tuttavansa eleitä edes tunnistaisi.

"Akai tuntee Hjéresatin, josta hän kylläkään ei olisi saanut puhua, minä liityin siihen ryhmään hetki sitten ja sinä liityt nyt, jos et siihen vielä kuulu tai sitten kuolet"
Zel totesi kylmästi ja paransi hieman asentoaan naaraan edessä, uros oli kyllä kaltaisensa tunnistanut heti ja tiesi jo naarasta katsellessaan tuon olevan vanha kehäkonkari ja paha vastus kokemattomalle Akaille ja itselleen, sillä eihän hän kovin nuori enää ollut.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 18:14

Akai tunsi itsensä niin nuoreksi ja pentumaiseksi nyt. Siksipä se päättikin olla hiljaa koko jutusta ja antoi Zealotin puhua. Akai älysi, että se oli vaarassa saada köniinsä ellei olisi hiljaa.

Akai aikoi kuitenkin puolustaa opettajaansa, tapahtuipa sitten mitä tahansa. Akai luimisti korviaan alistumisen merkiksi toiselle ja anteeksi pyytävä katse osottautui tuolle itsensä Miradaksi esitelleelle nartulle.
"Anteeksi, arvon neiti", Akai sanoi anteeksi pyytävästi ja vilkaisi opettajaa. Eihän se suuttunut tuosta? Toisen uhatessa Miradaa Hjéresatilla Akai jännitti itseään ja heittäytyi juoneen mukaan.

Hiljaa se seisoi paikallaan Kipparinsa takana. Valmiina pomppaamaan väliin jos toinen hyökkäisi. Akailla ei ollut niinkään väliä, kunhan opettaja säilyisi ja opettaisi jollekkin toiselle hänen sijastaan sitten oppejaan. Korvaat pystyyn nostaen ja valppaana se tutkaili tuota vierasta naarasta. Vahvan näköinen ja kovia kokenut. Vaikea ja vahva vastus.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by hitodama on May 10, 2008, 18:58

Kun Zealot astui puolustamaan Akaiksi esiteltyä hölösuuta, siirtyi Miradan murhaava katse kyseiseen vanhukseen. Mitkähän ihmeen motiivit uroksella oli tuollaista taulapäätä suojella? Naaras itse ei olisi moista idioottia sietänyt, eikä varsinkaan laittanut itseään likoon tämän puolesta. Olkoon kuinka oppipoikaa tahansa. Tai sitten vaikka oma pentu.
"Minä en teidän anteeksipyytelyjänne kaipaa. Olette loukanneet Herraa, ette minua", lausahti punainen vakavasti, käännellen katsettaan uroksesta toiseen.

Silmälappupiskin alkaessa suoltaa uhkailujaan kohotti Mirada kulmaansa kysyvästi ja antoi vinon hymyn piirtyä huulilleen.
"Varsin vakaasti puolustat ryhmää, johon olet omien sanojesi mukaan vasta liittynyt", saneli arpikasvo pää kallellaan ja Zealotia katseellaan mittaillen. Kuka ihme tämän tyypin oli mahtanut mukaan liittää? Ja kaikesta päätellen taaempana piileksivä isonenäkin oli mukana, muutenhan arpikoipi olisi jo tehnyt tästä sillisalaattia. Ellei vanhemman mahtipontinen uhkailu sitten ollutkin vain sanahelinää, mikä sinänsä oli ihan mahdollistakin.
"Ja sen minä tahtoisin nähdä, kuinka te - silmäpuoli vanhus ja rääväsuinen ipana - liitätte minua yhtään mihinkään." Kylmä iva kuulsi nartun äänestä, sillä toisin kuin kaksikolla, ei punaturkilla ollut mitään epäilyksiä omista mahdollisuuksistaan taistelussa uroksia vastaan. Hän pärjäisi kyllä. Jos ei hyvin, niin sitten todella hyvin.

Mutta taistella ei raitaselkä aikonut. Se olisi turhaa voimien kulutusta, ja verottaisi samalla myös Hjéresatin voimavaroja. Tartaros ei tulisi pitämään moisesta. Vaikka toisaalta, ehkä etenkin nuorempaan olisi hyvä hivenen testatakin. Mutta sen aika ei ollut vielä.
Virne pyyhkiytyi pois taistelijan valkeilta suupieliltä, kun tuo vakavoituneena otti muutaman askeleen sivusuuntaan, pitäen katseensa kuitenkin tiukasti kaksikossa.
"Jos todella olette mitä väitätte, miksen tavannut teitä Hjéresatin kokouksessa?" Varsin ovela tapa kertoa millä puolella sitä oltiin, koira ajatteli itseensä tyytyväisenä.
Edelleen jatkoi narttu askellustaan kaksikkoa pikku hiljaa kiertäen. Hän tunsi itsensä vähintäänkin upseeriksi, jolle olisi esitettävä hyvinkin kelvollinen syy kokouksesta poissa olemiseen. Ei mitenkään hassumpi tunne sinänsä.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 19:21

Zel katseli tutkivasti Miradaa tämän puhuesaa, pitäen tarkasti huolen siitä, että toinen pysyi tarpeeksi kaukana nuoresta Akaista, joka ei naarasta vastaan pärjäisi mitenkään päin, ei edes silloin vaikka tuo Mirada olisi ollut puolikuollutkin Akain kohdatessaan. Miradan tokaistessa heidän loukanneen Herraa, Zel vilkaisi Akaihin päin tuimasti ja käänsi sitten katseensa jälleen miradaan.
"Eiköhän se ole minun ja Herran asia ilmoittaa Akaille, että hän loukkasi Herraa, ei sinun, mutta jos se mieltäsi rauhoittaa niin pidän kyllä huolen siitä, että Akai saa rangaistuksensa[/i]"
Zel sanoi ivallisesti ja vilkaisi Akaihin huvittuneen oloisesti.
"Ja mitä Hjéresatiin tulee, niin vannoin uskollisuutta johtajallemme Tartarokselle, jota tosin en ole vielä tavannut, vannoin puolustavani häntä hengelläni ja sen aionkin tehdä, vaikken tapaisikaan häntä koskaan"
Zel totesi ja istahti alas turhautuneena.
"Ja koska olen vannnonut uskollisuutta Tartarokselle, täytyy minun varmistaa ettei ulkopuoliset saa tietoonsa hänen suunnitelmiaan tai edes hänen nimeään"
Zel sanoi äreästi ja vilkaisi Akaihin, kai toinenkin oli samaa mieltä hänen kanssaan tästä asiasta?

"Esimakua voin antaa sinulle kyllä siitä selkäsaunasta, jonka saat jos et ryhmäämme kuulu, etkä siihen aio liittyä, sillä vaikka olenkin iäkäs, niin en siltikään ole avuton taistelija, koska olen onnistunut pysymään yhdeksän pitkää vuotta hengissä taistelukehässä"
Zel ärähti nyt ja nousi uudestaan pystyyn, vilkaisten Akaita, osaisiko nuorempi uros pysyä poissa tieltä, jos tästä syntyisi taistelu?

Miradan ottaessa puheeksi Hjéresatin kokouksen Zel perääntyi hieman, toinen siis kuului sittenkin Hjéresatiin. Hieman hämillään Zel katseli Miradaa, joka käyttäytyi kuin johtaja ikään, kuulustellessaan ryhmäläisiään kokouksen tiimoilta.
"Minä en tiedä teidän kokouksistanne yhtään mitään, sillä olen kuulunut ryhmäänne vasta hyvin pienen hetken ajan, mutta Akain menoista kokouksen aikaan en ole tietoinen, sillä hänetkin tapasin aivan hetki sitten"
Uros myönsi nopeasti, jopa hieman alistuvasti ja käänsi sitten katseensa Akaihin.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 10, 2008, 19:37

Akai alkoi hävetä itseään, tuon mahtavan ja nähtävästi kokeneen naaraan edessä. Se olisi tahtonut paeta sen silmistä.

"Anteeksi neiti. Ymmärrän vihanne. Antakaa anteeksi olen täysi törppö", isokuonomme perääntyi hiukan, muttei liian kauas jos opettaja häntä tarvitsisi. Akai huomasi kaikki Zellin vilkaisut ja ymmärsi opettajaansa. Se päätti pysyä kauempana.

"Neiti kuuluu Hjéresattiin?" Akai sanoi hiukan innostuen.
"Missä kokouksessa? Redseling ei puhunut mitään kokouksesta, kun minut tähän ryhmään liitti", Akai äimistyi. Miksei kukaan ollut kertonut hänelle tästä?

Akai käänsi hölmistyneen ilmeensä tuohon punaturkkiseen naaraaseen. Oliko tuo siis joku hänen johtajistaa jotka seurasivat myös Tartarosta?
"Anteeksi neiti, en tiennyt teidän olevan.. Olen pahoillani. Jos olisin tiennyt, olisin ollut siellä", Akai sanoi taas pyydellen anteeksi tuolta vanhemmalta. Akai vilkaisi Kipparia joka näytti yhtä äimistyneeltä kuin hänkin kuullessaan kokouksesta.

Akai astui askeleen lähemmäs Kipparia ja Miradaa. Akai sai uutta rohkeutta huomatessaan, ettei tuo naaras ollut vihollinen.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by hitodama on May 10, 2008, 20:30

Hivenen huvittuneena Mirada kuunteli, kuinka Akai kovin auliisti myönsi olleensa omien sanojensa mukaan täysi törppö. No, hyvä että poju edes jotakin osasi ymmärtää. Ja ehkä Zealotin lupailema rangaistuskin auttaisi nuorukaista sisäistämään asiaa vieläkin selvemmin. Mielellään olisi naaras itsekin osallistunut pieneen opetustuokioon, mutta taistelija ymmärsi kyllä jättää asian vanhuksen hoiviin. Rankaiseminen oli hänen velvollisuutensa, mikäli hän todella piti isokuonoa oppipoikanaan, kuten oli antanut ymmärtää.

Samassa silmäpuoli istuutui ja jatkoi Hjéresatin kiivasta puolustamista, mikä herätti hivenen ristiriitaisia tuntemuksia raitaselkäisessä nartussa. Toisaalta uskollisuus oli erittäin tärkeää, se muodosti Hjéresatin perustan, mutta sokea uskollisuus oli asia erikseen. Oli sulaa hulluutta antaa elämänsä johtajalle, jota ei ollut edes tavannut. Vanhus ei siis tainnut olla sen parempi, kuin Jumalaan luottavat höyrypäät, ajatteli punainen päätään pudistellen. Sääli.
"Toivon, että opetat vaikenemisen tärkeyden myös suurisuiselle ystävällesikin", lausui Mirada nyökäten syyttävästi kohti Akaita, joka aiemmin oli iloisesti laulanut tietämyksensä Hjéresatista. Varsinainen kaksikko tämäkin.

Zealotin uhoaminen kehätaistelutaustaansa vedoten kirvoitti vain muutaman huvittuneen naurahduksen Miradan huulilta. Siinähän uhkailisi, eivät sanat vihollista satuttaneet.
Lopulta uroksillekin kuitenkin näytti naaraan asema selviävänsä, ja johan muuttui ääni kellossa. Tuimasti jatkoi punaturkki kaksikon kiertämistä, kun Zealot koetti kokouksesta pois jäämistään selitellä. Moiset sanat asettivat uroksen tosin aina vain alemmas naaraan silmissä, eikä Akain pahoittelutulvakaan juuri asioita parantanut. Yksi kuitenkin kiinnitti taistelijan huomion: Redselig. Aavistuksen kiristyi naaraan ilme, kun tuo ajatteli Tartaroksen mukaansa värväämää naarasta, joka ei hänkään ollut kokoukseen viitsinyt vaivautua.
"Niinpä niin", henkäisi naaras ilottomasti, oikeastaan enemmän itselleen kuin nöyristelevälle kaksikolle.

Lopulta lopetti Mirada käyntinsä, päätyen likimain siihen, mistä oli alkujaan lähtenytkin. Yhä ilmeeltään tuiman totisena katseli arpikasvo hetkisen metsän puita, ennen kuin kääntyi jälleen uroksia kohden.
"Minun asiani ei valitettavasti ole teitä laiminlyönnistänne rankaista. Mutta pidän kyllä huolen, että se tulee johtajani tietoon." Naarasta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikkei Zealot olisi kokouksen aikana ryhmään vielä kuulunutkaan. Hänen silmissään dobermanni oli jutussa yhtä paljon mukana kuin oppipoikansakin.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 10, 2008, 21:00

Zel vilkaisi äreästi Akaihin tuon hölistessä anteeksipyyntöjään, mutta vielä enemmän urokseen vaikutti Miradan sanat suurisuusta, jona naaras Akaita piti. Hieman nöyristellen ja häpeissään Zel nyökkäsi, pitäen katseensa tarkasti Miradassa, ei tällainen mateleminen kuulunut Zelin luonteeseen, mutta toinen tuntui olevan Hjéresatin arvoasteikossa paljon korkeammalla kuin he, joten jos uros aikoisi edes sen vähän arvokkuuttaan, joka hänellä vielä oli jäljellä, niin säilyttää, niin silloin hänen tulisi alistua tuon, itseään ylempiarvoisen edessä.

Kun Akai vain jatkoi niitä anteeksipyyntöjään ja Miradankin ilme vain koveni jatkuvasti, päätti Zel toimia ja uros vilkaisikin nuoreen oppipoikaansa tuimasti.
"Pidä suus kiinni nyt, seuraava oppituntimme käsitteleekin sitten sitä, että milloin voit puhua ja milloin et ja myöskin sitä, että mistä asioista pidät suusi kiinni kaikissa tilanteissa"
Zel ärähti ja käänsi sitten katseensa jälleen Miradaan.

"No nyt kun tämä asia on tullut selväksi ja tunnemme toisemme, niin voisimmekin sitten jatkaa matkaamme yhdessä, jos neidille vain sopii?!
Zel totesi kunnioittavasti.
"Ainakin puheistasi sain sen käsityksen, että aiot kertoa meistä johtajallemme Tartarokselle ja mekin olemme tästä kuitenkin lähdössä häntä etsimään, joten miksi emme matkaisi yhdessä?"
Zel totesi ja katsoi kysyvästi edessään seisovaan naaraaseen.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 11, 2008, 11:49

Akai sävähti opettajaansa. Noin vihaisena hän ei ollut sitä nähnyt koskaan. Akai painoi päänsä alas ja korvat luimuun anteeksi pyytävän näköisenä, mutta sanaakaan sanomatta.

Zealot oli muuttunut tuon nartun edessä niin petolliseksi. Niin arvaamattomaksi, mutta Akai ajatteli hänen ajattelevan Akain parasta. Parempi oli siis vain pitää suunsa kiinni. Akai häpäsi itseään.

Isokuonoa alkoi hermostuttaa toisen kierto. Uhkaavan näköisenä se oli heitä kiertänyt, ja nyt taas seisoi paikallaan entistä vihaisempana.
'Anteeksi', se ajatteli ja katseli maahan kuunnellen Kipparin pahoitteluja ja muita vastaavia. Toisten keskustelu jatkui sittemmin Tartaroksen tapaamiseen. Silloin Akai värähti.

Joutisiko hän kestämään tuota raitaselkää pitempäänki? Akai oli kuvitellut pääsevänsä siitä eroon pian ja kuulevansa Kipparilta pari valittua sanaa, mutta että lähteä tuon kanssa etsimään johtajaa.. Ouh, nou.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by hitodama on May 11, 2008, 18:01

Hymähtäen pyöräytti Mirada silmiään, kun Zealot kävi äkäisesti oppipoikaansa sättimään. Eikö moinen huutaminen ja rähjääminen jo riittänyt? Naaras itse olisi hoitanut asian mojovalla läimäyksellä, mutta eipä se ollut hänen asiansa käydä toista opetusmetodeissa neuvomaan. Ja kaiken lisäksi Akain suu näytti vihdoinkin pysyvän kiinni, joten ehkäpä jotakin oli kuitenkin mennyt ihan perillekin.

Varsin nopeasti Zealot kuitenkin vaihtoi puheenaihetta, jolloin Mirada suuntasi ilmeettömän katseensa vanhaan urokseen. Kuultuaan toisen sanat kohosi punaturkin kulma kysyvästi, jälleen kerran. Hetkisen koira vain tuijotti toista sen näköisenä, ettei voinut uskoa kuulemaansa, ennen kuin tuhahti halveksuvasti.
"Ensinnäkin; te ette todellakaan tunne minua. Ette tiedä, kuka minä olen. Enkä minä tunne sen paremmin teitä." Vanhus näytti todellakin olevan oikea hyväuskoisuuden perikuva. Palveli tuntematonta johtajaa, uhrasi aikaansa vasta tapaamansa nuorukaisen opettamiselle ja kuvitteli tuntevansa Miradan. Sanguinaria Miradan. Naaras ei tiennyt, olisiko tahtonut nauraa, itkeä vai tehdä papparaisesta jauhelihaa.

"Toisekseen", jatkoi raitaselkä. "Minä en ole tulossa teidän kanssanne yhtään mihinkään. Saatte etsiä johtajan ihan keskenänne." Akain onneksi Mirada oli aivan yhtä haluton viipymään nykyisessä seurassaan kuin ruskeaturkkinen uroskin. Ja vaikkei sitä kaksikolle myöntänytkään, oli nartulla toki toinenkin syy. Hän ei tahtonut, voinut, kohdata Tartarosta juuri nyt. Hänellä oli vielä itselläänkin liikaa sulattelemista siinä tiedossa, että tulisi synnyttämään urokselle jälkikasvua.
"Minä kyllä löydän omat keinoni välittää viestini johtajalleni", lausui taistelija lopuksi, samalla kääntäen katseensa kohti metsikköä. Herra kyllä auttaisi häntä.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 11, 2008, 18:15

// Anteekis kysyn nyt teidän mielipidettänne.. Olen jutellut Pipsun kanssa ja hänellä olisi Tartaros vapaana. Minä olen varannur Tarttiksen Akaille aikoja sitten ja nyt olisi mahdollisuus, että Tartaros tapaisi Akain ja Zealotin yhtäaikaa. Eli jos teitä ei haittaa niin voisimme siirtyä toiseen peliin jonnekkin yhdessä tai sitten Pipsu vetäistäisiin tähän mukaan//

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 11, 2008, 18:28

// Anteeksi jos olen hitaampi älyinen.. Siis joo ihanpas sama tuo on minulle :> Kunhan Tártaroksen jossain välissä pelailemaan saan :> Pelataan vaan sitten näin//

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 11, 2008, 19:49

[[minä päätänkin tän nyt tässä, niin saadaan se Akai sinne Tartaroksen luokse, kun teillä kerran varauskin on :>]]

Zel katseli ihmeissään sekä Akaita, että Miradaa, molemmat tuntuivat sietävän toisiaan vain Hjéresatin takia, joten Zel ei aikonut näiden 'ystävyyttä' pitkittää enää enempää, sillä alkoihan uroksella itselläänkin jo mennä hermot tuohon punaiseen naaraaseen, joka tuntui suhtautuvan niin neutraalisti kaikkeen kuulemaansa ja varsinkin naaraan suhtautuminen Akaihin ja Zeliin ärsytti Zeliä.

"Hyvä on, sinun onneksesi emme siis häiritse sinua tämän enempää"
Zel totesi hiljaa, luimistaessaan korviaan, uros hillitsi raivonsa juuri ja juuri, mutta eihän hän voinut riehumaankaan ryhtyä, sillä joka tapauksessa, Mirada oli naaras, ärsytti toinen Zeliä sitten kuinka paljon tahansa, niin uros ei hyökkäisi, ei ennen kuin vasta pakon ajamana.
"Voit kertoa johtajallemme mitä itse haluat, se tuskin pahentaa asemaamme yhtään tämän enempää"
Zel totesi ja käänsi törkeästi selkänsä Miradalle, lähtien kulkemaan kohti kallioita, joilta oli juuri metsään tullut.

Pienen matkan kuljettuaan Zel pysähtyi.
"Mennään Akai"
Zel sanoi katsomattakkaan taakseen ja jatkoi matkaansa hiljaisena, korvat yhä luimussa.

Re: Uhraamisen alkeet
Post by tiinuu on May 11, 2008, 20:00

Akai hävähti opettajansa sanoja, mutta kuuliaisesti luikki tuon perään. Antoi Kipparin tehdä tästä lähdöstä mieleisensä.

Vasta hiukan kauempana kun Akai älysi, ettei Mirada voinut enää kuulla hänen sanojaa se kuiskasi Zealotille: "Anna anteeksi Kippari. Sain sinut bäyttämään hölmöltä. Ymmärrän kyllä jos olet vihainen". Akai sanoi alistuen toiselle. Se ei tahtonut tuolle urokselle mitään pahaa. Olihan se sen verran hyvä sydämmin, että häntä opetti ja auttoi.

"Minne menemme?" hän sanoi vaisusti.

//Pelimme jatkuu Danny minne? Minne Tartaroksen mukaan otamme?//

// EDIT: Kiitos Hitolle seurasta, sinun kanssasi voisin pelailla joskus sitten kaksinkin :>//

Re: Uhraamisen alkeet
Post by hitodama on May 11, 2008, 20:28

Zealot alkoi selvästikin hiiltyä, päätteli Mirada tarkkaillessaan sivusilmällä toisen luimistuneita korvia ja kiristynyttä äänensävyä. Katsettaan naaras ei kuitenkaan urokseen siirtänyt, ei edes vanhuksen ilmoittaessa kaksikon jättävän punaturkin viimein rauhaan. Mieluusti olisi raitaselkä voinut heille valaista kuinka onnellinen heidän poistumisestaan olikaan, mutta niin turhaan riidan haastamiseen ei taistelija sentään alentunut. Olivathan kaikki kuitenkin loppuviimein samalla puolella, vaikkeivät toisiaan miellyttäneetkään. Vain Tartaroksella oli oikeus päättää kaksikon kohtalosta. Mirada voisi vain pitää huolen siitä, että puolisusi saisi ykkösalaisensa mielipiteen tietoonsa.

"Siitä en olisi niin varma", lausui punainen hivenen uhkaavalla äänensävyllä Zealotin kääntäessä hänelle selkänsä ja lähtiessä talsimaan poispäin. Menkööt toki, ei ainakaan tulisi ikävä. Itsekään sen kummempia hyvästejä heittämättä kääntyi taistelijakin lähteäkseen, kunnes vilkaisi vielä loittonevaa parivaljakkoa. Ilkeä hymy piirtyi valkoisille suupielille, kuin pelkkää pahaa kaksikolle luvaten.
Urosten kadottua näkyvistä askelsi Mirada tuuheiden puiden varjoon. Nyt pitäisi välittää se paljon puhuttu viesti johtajalle. Ja siinä puuhassa Herra saisi luvan auttaa.

// Jeps, näinpä tämä lyhyt peli sitten päättyi. Kiitoksia seurasta. //

Re: Uhraamisen alkeet
Post by danny on May 11, 2008, 21:14

[[kiitoksia Hitolle lyhyestä, mutta mukavasta pelistä :> Zel vaan on jääräpää, joten yleensä asiat jäävät tälle tolalle :> Me voisimme pyytää Tartaroksen öö.. purolle, mää aloitan :>]]