Sanguinaria Mirada - RPGs

Femor » Kalliot » Sotapolitiikkaa 

Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on Apr 24, 2012, 18:32

Takim makoili kalliolla, eräällä tasanteella jonka takana oli luola. Luola oli leveäsuuaukkoinen ja melko syvä, mutta siinä oli vain yksi kammio. Luolan takaseinällä oli suuri lohkare, jonka päällä oli hyvä seistä. Punaturkkinen oli pohtinut, voisiko tämän paikan nimetä Femorilaisten kokouspaikaksi, sillä sisälle mahtuisi helposti kymmenittäin koiraeläimiä ja he kaksi puhujan paikalla kiven päällä.
"Kuule Mirada, miltä kuulostais, jos me alettaisiin pitämään tätä luolaa meidän kokouspaikkana?"
Narttu sitten ehdotti alfatoverilleen. Nimen omaan toverille. Mirada oli kaukana ystävästä, mutta yhteistyö oli tähän mennessä toiminut saumattomasti. Takimista tuntui, että heistä ei tulisi koskaan ystäviä, mutta ehkä sen ansiosta he johtaisivat laumaa paremmin.

[Ehdotan, että Hito roolii seuraavaks.]

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on Apr 24, 2012, 18:45

// Ja hito roolii! //

Takimin tutkaillessa suurta luolamuodostumaa katseellaan istui Mirada vastaavasti varsin ilmeettömänä silmät kohti horisonttia suunnattuna, kuin vahtien maita joista yhtäkkiä oli tullut hänen ja johtajatoverinsa omistamia. Hän tunsi kalliot ja luolastot sen verran hyvin tietääkseen tasan tarkkaan miltä heidän takanaan oleva huomiotaherättävä onkalo näytti, ettei koiran ollut tarpeen liikahtaa minnekään voidakseen vastata toisen ajatuksiin.
"Hmm, onhan siine tilaa, joten eiiköhän se kelpa toistaiiseksi. Parempi kuitenkin olisi, mikäli kokouuspaikka olisi piilosa syvemällä luoolastossa ja siinä olisi enemän kuine yksi reitti ulos. Mikäli olisin ederalaiinen, olisin nimitäin vallan iloisani koko viholislauuman sulkeutuessa tilaan, jonka saa suljetua ottamalla yhden ainoan uloskäynin haltuunsa", raitaturkki pohdiskeli ja kohautti lapojaan merkkinä siitä, että kaikesta huolimatta asia oli hänelle sinänsä se ja sama. Mikäli Takim oli jo tykästynyt tähän luolaan, piti nimittäin kokousten aikana vain ottaa käyttöön niin kova vahtijärjestelmä, ettei lauma pääsisi yllätetyksi housut kintuissa. Kaikki oli vain kiinni oikeista järjestelyistä.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by kammo on Apr 24, 2012, 20:26

//let's rock//

Unabomber

Fiaksen kertomus oli jäänyt vajaaksi hiekkarannalla, mutta onneksi pari päivää myöhemmin Unabomber oli saanut eräältä vastaantulijalta kuulla uudesta laumasta. Lauma taisi olla niin tuore, ettei siitä tainnut oikein tietää vielä muut kuin laumalaiset itse. Fiaksen mainitsemat muut laumat olivat olleet Unan korvissa vain sanahelinää, hän ei pitänyt koiraeläimistä lauman johdossa, sillä hän oli tottunut ihmisen olevan johtaja, ja siksi hän ei luottanut laumojen, varsinkaan niin monen, hierarkiaan ja toimintaan. Mutta tämän uuden lauman kanssa voisi sujua, sillä Una oli niin uusi itsekkin, että hän voisi kasvaa tämän lauman mukana, tutustua johtajiin heti alkuunsa, ennenkuin he rupeaisivat olemaan kaavamaisia alfoja. Oikeastaan Unalla oli ajatus, hän ja hänen ryhmänsä ei tosiaan ollut tottunut koiraeläinten johtoon, siitä merkkinä edellisen kapteenin kallo, joka lepää Unan takapään päällä, joten jonkun tyylinen sopimus olisi paikallaan, että Una saisi pitää ryhmänsä kasassa ja johdettavissaan isoveljen otteella, mutta alueet ja turvallisuuden varmistaminen olivat paikallaan. Hän ei tiennyt alkuunkaan millaisessa kunnossa hänen ryhmänsä haaksirikon jälkeen on, ja siksi he tarvitsisivat suojaa. Ja kunhan he toipuisivat, saisi tämä uusi lauma mainion joukon turvakseen, kaikki koulutettuja taistelemaan, vahtimaan, turvaamaan sekä pari lääkitsemään.

Tämä vastaankulkija joka uudesta laumasta kertoi, oli lähteny saattamaan Unaa, jolla ei ollut mitään aavistusta saaresta, saati paikkojen sijainnista. Kalliolle kuulemma oli matka, ja sinne kulkiessa Una tarkkaili ympäristöä ja pisti kaiken tarkasti merkille.
Pian he saapuivatkin kalliolle. Tuo laumasta kertoja neuvoi tien jonkun luolan suulle, muttei itse lähtenyt kapuamaan kuulemma kipeällä jalallaan. Niinpä Una lähti kapuamaan neuvottuun suuntaan. Pian hän huomasikin yläviistossa istuvan hahmon. Hän kapusi nopeammin, yhä varmoin askelin, ja pääsikin tuolle tasanteelle, jossa nämä kaksi alfaa olivat. Una pysähtyi tasanteen reunalle antaen alfoille hetken reagoida, vaikka he varmaan olivat hänet jo aiemminkin huomanneet.
"Olen Unabomber. Olen kuullut uudesta laumastanne, ja tahtoisin ehdottaa sopimusta." hän sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi tehden asiansa nopeasti selväksi. Hän seisoi ryhdikkäästi korvat itsevarmoina pystyssä, kuten häntäkin, jos sellainen olisi ollut. Uros jäi tarkkailemaan reaktioita, sekä oli valmiina kertomaan ajatuksestaan lisää.

//venähti, ja sanokaa jos muokkaan jotain, en ollut ihan varma miten Unan ketkutan paikan päälle ((: //

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on Apr 24, 2012, 22:20

Miradan sanat tuntuivat taas kerran näpäyttävän Takimia kuonolle. Ilman Miradaa johdossa ja neuvomassa, tämä lauma olisi vain pelkkää unelmaa. Punaturkkinen koirasusi ei voinut muuta, kuin ihailla tuota uljasta, useiden taisteluiden läpikäynnyttä narttua.
"Teit sen taas."
Takim sanoi ja pudisti päätään.
"Aina saat minut tuntemaan itseni pennuksi. Mitä tekisinkään ilman sinua?"
Mirada ei ehkä ollut vitsailuun tottunut narttu, mutta kovasti Takim yritti saada toista, edes joskus hymyilemään. Siinä kyllä taisi olla haastetta.

Katseen kääntyessä taas kerran maisemaan, huomasi punaturkki liikettä. Jotkut siellä olivat ja niiden joidenkin askeleet erkaantuivat ja tuntematon koiraeläin alkoi kiivetä heitä kohti. Mitään tuosta Takim ei kuitenkaan sanonut, sillä aivan varmana Mirada sen huomasi. Siinä toisen askellusta tarkkaillessaan, tarkentuivat toisen erikoiset piirteet hitaasti mutta varmasti tuliturkin silmille. Toinen oli hieman erikoislaatuinen ulkonäöltään. Suuri ja valkea, pörröinen turkki kaulanympärillä, punaisia nauhoja ja ketjuja. Merkittävin asia toisessa oli se, ettei tuolla ollut häntää! No, tapansa kullakin.

Pian tuo outo koira olikin heidän edessään. Takim loikkasi alas paikaltaan ja katsoi toista aavistuksen pistävästi, mutta silti avoimesti.
"Minä olen Takim."
Narttu sanoi tajuten olematta lisäämättä arvonimikittään, sillä toinen taisi tuntea heidät. Toisen sanat saivat kuitenkin koirasuden nuolaisemaan huuliaan ja kääntämään korvansa taakse.
"No, millaisesta sopimuksesta olisi kyse?"
Ainakin toinen meni suoraan asiaan, mikä oli hyvä.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on Apr 24, 2012, 22:44

Ei Mirada sentään täysin huumorintajuton ollut (toisin kuin tyttärensä) joten hän olisi hyvinkin saattanut ainakin hymähtää Takimin sanoille, elleivät aistinsa olisi vastikään alkaneet kihelmöidä siihen tyyliin, ettei häntä juuri nyt huvittanut herpaannuttaa keskittymistään naureskelemalla turhia. Taistelija ei vielä tiennyt mitä oli tulossa, mutta jotakin se silti oli, joten hän piti sanansakin vallan vähäisinä ja keskittyi tuijottamaan maisemaa jääsilmillään.
"Katselisit kuiinka lauumasi kärsisi vesipulasta ja yritäiisi epätoivoisaan metsästä itseän tuplasti suurempia ja vahvempia villisikoja, veiikaisin", raitaturkki tokaisi ja oli kerrankin vetämättä Ederaa mukaan keskusteluun. Kyseisestä hukkalaumasta kun oltiin viimeisimpien päivien aikana jauhettu niin paljon, että vähempikin alkoi jo yököttää.

Lopulta "se jokin" kuitenkin tuli sen verran lähelle kallioita, että Mirada saattoi erottaa kyseisen koiran valkean turkin alla aukeavasta maastosta. Narttu vilkaisi sivusilmällään Takimia ja tajusi tämänkin havainneen tulijan, joten vaitonaisena pysytellen hän käänsi katseensa takaisin lähestyvään kummajaiseen ja antoi tämän astella kaikessa rauhassa heidän luokseen, kuten uros päättäväisestä askelluksestaan päätellen oli selvästikin tekemässä.
Ja eikä aikaakaan, kun Unabomberiksi itsensä esittelevä otus jo seisoikin heidän edessään ja kävi saman tien asiaansa käsiksi. Moinen suorasukaisuus ei kenties voittanut käytöstapoja arvostavan Miradan sympatioita puolelleen, mutta sitä taistelukoira ei toisille kertonut - kuten ei mitään muutakaan, tosin. Vaikka osasi halutessaan olla hyvinkin puhelias tapaus, omaksui hän nyt ylimielisen tarkkailijan roolin ja jämähti tuijottamaan valkoturkkia arvostelevasti kuonoaan pitkin samalla, kun Takim alkoi jututtaa tätä. Toinen näytti hänen silmiinsä pahasti turpiin ottaneelta djalalaiselta kaikkine arpineen ja tilpehööreineen, mistä syystä nartun ensimmäinen veikkaus olikin että myös Djala oli ottanut vastikään yhteen Ederan kanssa. Vaan tarkempi tutkiskelu osoitti tämän teorian kuitenkin nopeasti vääräksi: Unan vammat olivat ilmeisesti jo jokseenkin vanhoja ja osin myös ihmisten tikkaamia, joten kyse lieni siis sittenkin jostain muusta. Vaan mistä, sitä ei Mirada enää ryhtynyt arvailemaan, vaan keskittyi mieluummin kuulemaan jutun toisen omasta suusta.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by kammo on Apr 25, 2012, 8:04

Punertavaturkkinen esittäytyi Takimiksi, eli tämän jäyhemmän tapauksen täytyi olla Mirada. Saattaja oli kertonut alfojen nimet, muttei kertonut ulkonäöistä. Una nyökkäsi kohteliaasti Takimin esittäytyessä, ja oli hyvillään tämän tahtoessa kuulla lisää. Hän astui hiukan lähemmäs, ettei tarvitsisi ääntään korottaa.

"Olen numero 413 Rostock-Hazard nimiseltä leiriltä. Minä ja kymmenen koiran ryhmäni olemme koulutettuja muunmuuassa vahtimaan, taistelemaan, tappamaan, pitämään järjestystä yllä, lääkitsemään ja viemään viestejä. Ryhmäni on tiivis, ja kaikki meistä ei ole tottunut koiran johtoon, sillä ihmiset olivat johtajiamme. En tiedä millaisessa kunnossa ryhmäni on, jouduimme pakoon ja laivamme haaksirikkoutui muutama päivä sitten. Ryhmäni koirat saattavat olla loukkaantuneita räjähdyksessä, joten tarvitsemme hetkeksi suojaa ja selustan turvausta. Jos pystytte tarjoamaan ryhmälleni suojaa ja ruokaa, lupaan että puolustamme laumaamme kuin omaamme. Ehdotankin siis asevelisopimusta, otatte meidät laumaanne, mutta minä hoidan isoveljen otteella ryhmäni komennuksen. Ja vastapalvelukseksi saatte meidän ikuisen ja täyden tuen. Petturit revitään palasiksi, lupaan tehdä sen itse." Una puhui viitaten loukkaantumisilla esimerkiksi omaan tuoreeseen isoon palovammaan kyljessään ja olkapäässään. Ja pettureita hän ei sietäisi, ja siksi pitäisi niistä itse huolen, vaikka se olisikin viimeinen asia mitä hän tahtoisi tehdä. Mutta hän ei uskonut ryhmänsä petturuuteen, he olivat sen verran tiivis porukka. Unan katse kävi puheen aikana molemmissa alfoissa, mutta eniten se jäi Miradaan. Katseesta ei jäänyt epäselväksi, että oliko Una tosissaan, mutta samalla se ei ollut mitenkään aneleva.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on Apr 25, 2012, 8:56

Unabomber oli aloittanut hyvin, mutta käytöstapoja Takimkin oli jonkin verran jäänyt kaipaamaan. Olisi ollut paljon otollisempaa ensin pari sanaa vaihtaa jostakin turhanpäiväisestä ja vasta sitten mennä itse asiaan. Kaikesta huolimatta, suuren palovamman omaava koira oli vakuuttava. Jotenkin, jostakin kumman syystä, Takim luotti sisismmässään tuohon outoon eläimeen. Mutta kun mietti koko laumaa, täytyi asiaa hieman pohtia.

Sopimuksesta olisi heille todella paljon hyötyä. He saisivat itselleen, Unan sanojen mukaan, taistelukoulutuksen saanneita koiraeläimiä tuekseen ja turvakseen. Kymmenen koiraa suojaamassa laumaa oli paljon. Ederan vartokaartilaiset tuntuivat vain olevan pullamössöjä, mutta heillä voisi olla oikeasti koulutettuja taistelijoita. Takim ei kuitenkaan tiennyt, mitä mieltä Mirada oli.
"Mitä se tarkkaanottaen mielestäsi tarkoittaa, että johdat ryhmääsi isoveljenä? Millainen sanavalta meillä olisi ryhmääsi, jos suostuisimme sopimukseen?"
Takim oli valmis muuttelemaan sopimusta heille sopivammaksi. Toistaiseksi narttu oli saanut vain hyödyt korviinsa, mutta mitä haittaa ryhmästä sitten oli?

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on Apr 25, 2012, 12:49

Una jatkoi juttuaan yhtä suurella kiireellä kuin millä sen oli aloittanutkin, mikä sai Miradan jo pyöräyttämään itsekseen silmiään. Miksi nuorilla oli aina niin järjetön hoppu joka paikkaan? Tokihan se oli hyvä että asiat tulivat hoidetuiksi, mutta rajansa silti kaikella.

Mietteistään huolimatta Mirada kuunteli tarkkaan uroksen selostusta sekä laittoi tarkasti merkille kaikki toisen käyttämät sanamuodot ja painotukset. Vai tällainen sotakoirajoukko Andriaanalle oli sitten päässyt rantautumaan? Edelleen narttu omasi kyllä omat epäilyksensä ryhmän kyvykkyydestä, sillä Unabomberin riivitty ulkomuoto ei ollut ihan omiaan vakuuttamaan ketään voitokkaista koitoksista. Loppujen lopuksi raitaturkin aatokset kaarsivat kuitenkin samalle suunnalle, kuin ilmeisesti Takimillakin: mikä tässä olisi se kuuluisa "mutta", joka jättäisi tuon niin kutsutun asevelisopimuksen hyödyt alleen?
"Toverini tässä näky pohtivan samoja kuine minäkin, vaan salli minen vieelä lisätä oma tarkentava kysymykseni pohditavaksesi, numero 413", Mirada viimein suunsa avaten tokaisi hitaan tunnustelevaan, mutta silti huomattavan itsevarmaan sävyyn ja tuijotti yhä Unaa jokseenkin halveksuvasti kuononvarttaan pitkin.
"Mikäli ryhmäsi todela on niine kyvytön ottaman käskyjä muilta kuine ihmisiltä, miksi meiidän pitäisi luootaa heidän tottelevan sineä, hmm?"

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by kammo on Apr 25, 2012, 13:38

Una kuunteli Takimin kysymyksen ja sen perään vielä Miradankin puheen. Kylläpä toisella oli hassu aksentti. Numero 413 hieman särähti korvaan, mutta kaipa se oli vielä tässä vaiheessa hyväksyttävää, olihan Una itse sen esiin kaivanut ja esitellyt, mutta silti hän piti enemmän Unabomber nimityksestä.

"Tarkoitan sitä, että teidän käskyt kulkisivat minun kauttani. Kuten sanottu, ryhmäni on erittäin tiivis, olemme koulutettu ja kasvettu yhdessä, joten meille on helpompaa toimia ryhmänä, joten joidenkin on hankala luottaa muihin. Eli ainakin näin aluksi minä jakaisin käskyt ja neuvot heille, jotka ovat peräisin teiltä. Teidän sanavaltanne kulkisi minun kautta, osaatte varmaankin tehdä järkeviä päätöksiä, joiden viestittämisessä ei pitäisi syntyä negatiivisia tuntemuksia. Ryhmämme voisi toivuttuaan toimia rauhanturvaus, suojelu ja vahtitehtävissä, jotkut sopeutuvat nopeammin, mutta pidän huolen hitaammin sopeutuvista, kykenemme siis hajaantumaan eri tehtäviin. Mutta heillä saatta kestää tottua suoraan käskyyn, joka tulee teiltä. Siksi minä toimisin välikätenä." huh, Una ei ollutkaan puhunut näin paljon vähään aikaan. Puhuessaan johtamisesta, hänen mielessään oli jatkuvasti entinen kapteeni, joka laivalla mellakassa oli menettänyt henkensä, suurimmaksi osaksi Unan johdosta. Nyt kallo lepäsi Unan takapään päällä.

Uros hymähti suupielet kohoten pieneen virneeseen Miradan viimeisimmälle kysymykselle olematta mitenkään pilkkaava. Katse käväisi hetken maassa Miradan jalkojen lähettyvillä, mutta nousi takaisin tämän silmiin.
"Koska he luottavat minuun kuin perheenjäseneen." Una sanoi astuen hiukan vielä lähemmäksi ja istahtaen alas. Hän todella tahtoi tutustua alfoihin ja oppia luottamaan heihin, myös Miradaan, vaikak tämä niin jäykältä vaikuttikin. Una toivoi, että tämäkin oppisi luottamaan Unaan. Unasta ja ryhmästä olisi varmasti hyötyä laumalle. Tällainen lottovoitto ei ihan joka päivä tällekkään saarelle tainnut rantautua, varsinkaan sellainen joka vielä luokse kävelisi.

"Tarvitsemme alueet, joilla kulkeminen ei ole turvatonta, eli lauman reviirin suojan, mutta tarjoamme vastapalkaksi lauman rauhan turvaamisen ja suojelun."

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on Apr 25, 2012, 14:53

Mirada puhui omaan aavistuksen liian tylyyn tapaansa Unabomberille. Oli hyvä, että toinen alfoista ajatteli asiat aivan toisesta perspektiivistä, mutta Femor ei saisi hyvää kuvaa itsestään, jos Mirada olisi aina loukkaava ja tyly. Mirada ymmärsi kyllä sodan päälle paljon enemmän, mutta laumoihin suhteiden solmiminen tuntui olevan vaikeampi asia. Asiasta pitäisi puhua nartun kanssa, toisen kannattaisi olla kohtelias, ettei väärille tahoille sano vääriä sanoja.

Takim kuunteli tarkkaavaisena Unan sanoja ja päätti sitten esittää lukuisia tarkentavia kysymyksiä.
"Kaikki käskyt kulkisivat sinun kautta..Hmm.. Puhun nyt suoraan. Sinä tulet tänne, meidän alueille, vasta rantautuneena ja vaadit laumassamme erikoisasemaa itsellesi. Okei, saamme sen nojalla teidän suojelusta. Mutta miten ihmeessä me voimme tietää, että te ette ole vaikka Ederan kanssa tehneet sopimusta, että tulette laumaamme vakoilemaan? En tunne sinua, en tiedä sinusta mitään, joten en myöskään kykene luottamaan sinuun."
Narttu sanoi huokaisten.
"Uskon, että jos kertomuksesi on tosi ja olette taistelleet yhdessä, ryhmäsi varmana tottelee sinua. En epäile sitä yhtään, mutta miten he suhtautuisivat siihen, että me käskytämme heitä, vaikkakin sinun kauttasi?"
Takimin mielessä oli vielä tuhat kysymystä.
"En tahdo lyödä tassuja yhteen asian kanssa, josta en tiedä tarpeeksi. Joten suonet anteeksi lukuisat kysymykseni. Joten. Me Femorlaiset emme siedä susia rajojemme sisäpuolella, mutta emme tahdo olla myöskään sellaisia paskiaisia kuin Ederat. Joten osaisivatko sinun ryhmäläisesi sitten ajaa sudet melko lempeästi pois täältä, alueiltamme?"

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on Apr 25, 2012, 20:24

Miradan yllätykseksi Unabomber selitti asiat niin, ettei jutusta paljastunut edelleenkään mitään mittavia logiikka-aukkoja. Vaikkei narttu ollut valmis vielä tältä istumalta lyömään touhua lukkoon, oli hänenkin näin ollen kuitenkin myönnettävä tarjouksen kuulostavan varsin houkuttelevalta. Aluksi sotakoiraryhmää lienisi syytä tarkkailla mahdollisten niskurointiyritysten varalta, mutta mikäli juttu sujuisi jouhevasti ja ongelmitta, voisi porukasta olla oikeasti hyötyä rajojen vartioimisessa ja muu lauma voisi keskittyä entistä paremmin kotiutumiseen ja ravinnon hankkimiseen. Jos ei muuta, voisi rostockilaisia käyttää lopulta tykinruokana ensimmäisiä ederalaishyökkääjiä hidastamassa ja uuvuttamassa, jos ja kun sota tästä oikein viriäisi.

Unan vaiettua vaikutti Takim itse asiassa jääneen johtajakaksikon epäileväisemmäksi osapuoleksi, mutta asialle oli tosin ihan oma syynsä: Mirada itsekin oli nimittäin kasvatettu ihmisten palveluskoiraksi, tappelemaan kun omistajansa niin käski, joten uroksen sanoissa oli hänen näkökulmastaan katsottuna suhteellisen paljon järkeä. Myös tuliturkkisella koirasudella oli kuitenkin pointti kohdallaan, mistä syystä arpikasvo antoi toverinsa jälleen puhua oman suunsa puhtaaksi ennen kuin liittyi mukaan keskusteluun.
"Kaiikein parhan kuvan ryhmästäsi saiisime varmastikin, mikäli avaiisit meiile tarinaa kulisien takana. Kerro meiile, numero 413, kerro keiitä te oiikein olete, miten olete tänne päätyneet ja miksi juuri sine olet asetunut toveriesi johtoon. Kerro kaiiki", taistelukoira kehotti jo astetta vähemmän halveksuvalla äänellä.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by kammo on Apr 25, 2012, 21:03

Una odotti jälleen kohteliaasti ja mielenkiinnolla kuunnellen alfojen kysymykset ja mielipiteet. Hän ymmärsi heidän epäilyksensä täysin, hän olisi itse kysynyt varmasti aivan samat kysymykset.
"Ette te voikkaan tietää, teillä on tällä hetkellä vain minun sanani. Ederasta en tiedä mitään muuta kuin lauman nimen, mutta ilmeisesti ette ole väleissä. Ymmärrän ettette luota minuun, mutta lupaan osoittaa olevani täysin luotettava ja lojaalein turva mitä löytyy. Pitäkää minua silmällä tai laittakaa koeajalle." Una sanoi ja kehotti laittamaan hänet vaikka tarkkailun alaiseksi, tosin vastahakoisesti, hän ymmärsi kyllä epäilykset, muttei silti pitänyt siitä, itse kun tiesi itsensä lojaaliksi ja varmaksi ystäväksi, vaan eihän sitä muut tienneet, vielä.

"Ryhmäni luottaa minuun ja minä luotan heihin, he tietävät etten käskisi heitä tekemään mitään mikä ei meille sopisi. Se ei tarkoita ettemmekö pystyisi käsittelemään ja tekemään ikäviä asioita, jos informoitte minua, niin minä informoin heitä esittämällä asiat ja olosuhteet meidän tyylillemme sopivana. Annan heille positiivisen kuvan teistä, ja uskon että he tottuvat ajatukseen, ja ovat ennenpitkää valmiita ottamaan suoria käskyjä teiltä." Una jatkoi ja tarkkaili koko ajan alfojen reaktioita. Hän itse rentoutui huomatessaan herättäneensä ainakin jonkin verran kiinnostusta, alfat kuuntelivat, eivätkä olleet samantien tuupanneet häntä kalliolta alas, sen täytyi jo olla hyvä merkki.
Takim oli kertonut lisää laumasta, ilmeisesti Edera koostui siis susista, ja tämä uusi lauma oli Femor.
"Osaamme käsitellä tunkeilijoita lempeän väkevästi, aivan miten tilanne vaatii. Kuului koulutukseen hallita sekin puoli." hän lisäsi vastaten Takimin kysymykseen. Kyllä hän osasi tunkeilijan poistaa, kokonaisena, kahdessa osassa, kolmessakin, useammassa, siivuina, viipaleina, kuutioina tai vaikka silppuna, tilanteen vaatimalla tavalla.

Mirada pyysi kuulla Unan ja ryhmän tarinan, jota Una osasikin odottaa. Toinen korvista värähti taas kuullessaan numeron 413, vain ihmiset olivat sitä käyttäneet.
"Minä ja ryhmäni ollaan lähtöisin saksasta, Rostockin maaseudulta Rostock-Hazard nimiseltä suurelta tarkoin vartioidulta leiriltä maaseudulta. Ihmiset hallitsivat paikkaa ja orjuuttivat omaa lajiaan. Minä ja ryhmäni polttomerkattiin koulutusryhmän mukaan numeroin, siitä te meidät tunnistattekin, olemme numerot 411-420. Meidät koulutettiin taistelemaan, lähinnä taltuttamaan ihmisiä eri keinoin, enemmän tai vähemmän voimalla, raaemmin tai vähemmän raaemmin. Ryhmäni koirien tehtävät vaihtelivat hiukan, meitä oli lääkintähommissa, siirtämässä kuolleiksi kaasutettuja ihmisten ruumiita, vartioimassa kaasukammioita, vartioimassa leirin rajoja, sekä pitämässä järjestystä yllä, pelotuksena sekä ihmisten ruetessa jostain syystä riehumaan oli meidän koirien hyökättävä päälle ja taltutettava, tai tapettava. Osa olikin teloitushommissa. En tiedä miksi ihmiset kohtelivat niin omaa lajiaan, ja miksi leiri sitten oli niin tarkoin vartioitu, en oikeastaan koskaan ajatellut, tein vain mitä käskettiin ja mihin minut oli koulutettu. Joka tapauksessa, sitä kesti aikansa, kunnes lisää ihmisiä rynni leiriin ja rupesi tappamaan tapettavia ja tappajia, kaikki tappoivat toisiaan. Jotkut ihmisistämme ottivat meitä koiria mukaan paetessaan. Minä ja ryhmäni päästiin laivalle, jolla olimme jonkin aikaa. Kapteenimme, 410, rupesi menettämään järkensä, ja kohteli ryhmääni kaltoin. Muutenkin ruuanpuute aiheutti sekasortoa ja levottomuutta, ja sitten minä tapoin hänet. En sietänyt katsoa hänen hyökkäilyään ryhmäni kimppuun." Una kertoi tarinaansa ensimmäistä kertaa kenellekkään. Hän nousi hetkeksi seisomaan ja kääntyi sivuttain näyttääkseen takapäänsä päällä lepäävän koiran kallon.
"Saanen esitellä, numero 410." hän mainitsi ja kääntyi jälleen kohti alfoja ja istuutui jatkaen tarinaansa.

"Laiva joutui haaksirikkoon, ja siitä vasta mellakkaa ja sekasortoa syntyikin. Sattui iso räjähdys, joka vahingoitti muunmuuassa minua." hän sanoi viitaten omaan palovammaansa. "Jouduin jättämään laivan, kun en löytänyt sieltä sekasorrosta ryhmäläisiäni. Voin vain toivoa, että he ovat kunnossa ja ajautuneet tälle saarelle. Aion etsiä heidät pikimmiten. Ja koska tapoin kaltoin kohdelleen kapteenin, olen ryhmälleni kuin isoveli, pidän heistä huolen, ja siksi he luottavat minuun." hän sai tarinansa loppuun ja jäi odottamaan mahdollisia tarkentavia kysymyksiä ja muita. Uros katseli vuoroin Takimia ja vuoroin Miradaa. Hän oikeastaan piti heistä jo nyt, ja toivoi, että heidän yhteistyönsä toimisi, ja nuo naaraat tuntuivat olevan ainoita, joita uros ei kammoksunut.

// ... romaani ... //

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on Apr 25, 2012, 22:18

Takim oli käynyt yhden kapinan, joka piti sisälläänm juonittelua, takin kääntämistä ja johdolle valehtelua. Narttu tiesi, kuinka helppoa oli valehdella puolituntemattomalle. Lisäksi punaturki ei ollut mikään mahtavin eleidenlukija. Koirausi hyvä että osasi arvata, milloin toinen saattoi valehdella. Kuitenkin, Unabomberia kuunnellessaan alkoi orastavan luottamuksen kaltainen hehkua neidon sisimmässä.
"Ehdottomasti, jos suostumme tähän, olette kaikki koeajalla. Olisi tyhmää luottaa ilman todistusta."
Takim sanoi katsoen sitten kysyvästi Miradaan, toinen mitä luultavammin olisi samaa mieltä. Unan selittäessä enemmän, alkoi Takim ymmärtämään eräitä asioita. Ensiksi, heidän piti olla varma, että Unaan saattoi luottaa ja toiseksi, heidän piti saada Una luottamaan itseensä. Sillä tuollaisen koiran olisi helppo käännyttää vaikka koko lauma heitä vastaan. Oli siis hyvin tärkeää kohdella Unaa hyvin.

Mirada kysyi seuraavaksi asian, mitä Takimkin oli aikonut kysyä. Toisen tarinan mukana koirasusi samaistui leirin elämään ja sen hirvityksiin. Oli selvää, että toiset olivat koulutettuja taistelijoita. Tarina loppui Andriaanalle päätymiseen ja paljasti, ettei toinen tiennyt, olivatko muut saapuneet Andriaanaan.
"Eli et ole edes varma, saapuivatko muut ryhmäläisesi tänne?"
Ja pyydät erikoisasemaa teille. Unabomberin pisteet laskivat hieman koirasuden silmissä. Punaturkki käänsi katseensa taivaanrantaan pohtien. Jos tänne oikeasti tulisi heidän tueksi ja turvaksi kymmenen koulutettua sotilasta, olisivat heidän olonsa paljon turvallisemmat. Takim oli tehnyt päätöksensä, hän suostuisi, mutta tietyin ehdoin.
"Kaikki muu on nyt selvää, paitsi meidän määräysvalta ryhmääsi. Te kerrotte kuuluvanne Femoriin, mutta ette kerro kenellekkään lauman ulkopuoliselle erikois asemastanne. Jotte te saatte erikoisasemanne, te vartioitte maitamme ja autatte meitä sodissa, joita varmasti tulee."
Takim kertaili asioita.
"Mutta miten olet sitten käytännön kuvitellut? Jos täällä Femorissa muuttuvat säännöt, mitä te olette valmiita tottelemaan? Vai muutosten tullessa, me keskustelemme teidän kanssa, koskeeko muutos teitä?"

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on Apr 30, 2012, 1:15

Unabomberin ehdottaessa jokseenkin pitkin hampain koeaikaa ja Takimin takertuessa saman tien ideaan, nyökäytti Mirada lyhyesti kuonoaan. Hänen silmissään tosin jok'ikinen femorlainen oli jo valmiiksi siinä mielessä ikuisella koeajalla, ettei raitaturkki aikonut katsella niskurointia tai muuta silkkaa typeryyttä yhtään kenenkään taholta - kaikkein vähiten kuitenkin näiltä erikoisasemaa halajavilta sotakoirilta. Vaan mikäli piskit itsekin tiedostivat olevansa tarkkailun alla, niin mikäs siinä.

Sitten uros alkoikin kertoa numeroilla merkittyjen koirien tarinaa, ja Mirada imi suorastaan ahnaasti jokaisen sanan sisäänsä. Toisen kertoma oli pisin ja huomattavin merkki ihmisten maailmasta hyvään aikaan, joten vaikka se sisälsi tappamista ja muuta kurjuutta, tunsi arpikasvoinen narttu lähinnä kaipaavansa tuollaisiin oloihin. Kertomus kuitenkin paljasti myös erään merkittävän seikan, joka jätti haaveet sivistyksen pariin palaamisesta toisarvoisiksi: jopa johtajan paikan lunastanut Una oli osannut totella ihmisten käskyjä edes ajattelematta sitä, miksi niin teki. Jos kaikki ryhmän koirat olivat noin kykeneväisiä ottamaan käskyjä vastaan ylemmiltään, oli Mirada valmis katselemaan näitä joukoissaan silläkin ehdolla, että käskyt pitäisi kierrättää ensin Unabomberin kautta. Moraalista piittaamattomat käskyläiset olivat sen verran kallisarvoisia ja harvinaisia tässä maailmassa.

Jutun kääntyessä kohti loppua puuttui Takim jälleen puheeseen ja uteli uroksen ajatuksia joukkojensa kyvystä sulautua Femorin mukana mahdollisesti tuleviin muutoksiin, mutta heti toisen johtajan vaiettua puuttui myös raitaturkki puheeseen. Tulevia sääntömuutoksia oli nimittäin turha pohdiskella, ennen kuin nykyiset oltiin tehty selväksi kaikille.
"Ja mikä vieelä tähdelisempää, miten on numerojengisi lajikirjon laiita? Jengisi, jonka hengisä oleminen olisi näin sivumennen sanoen ollut harvinaiisen fiksua tarkasta ennen meiidän puheilemme pyrkimistä. Sillä kuten todetua, emme sieedä susia rajojemme tällä puoolen, emme omasa laumasa taie sen ulkopuoolela."

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by kammo on May 1, 2012, 14:00

Surullinen hymy käväisi Unan kasvoilla.
"En ole varma en. Mutta uskon ainakin suurimman osan selvinneen, he ovat vahvoja ja fiksuja koiria. Aion etsiä heidät kaikki, ja lähetän viestinviejän tai tulen itse puheillenne kunhan tiedän kaikkien kohtalon." hän sanoi ajatukset harhaillen ryhmän jäsenten mahdollisiin kohtaloihin. Hän ei pystynyt edes kuvittelemaan sellaista, he kaikki olivat vahvoja koiria, ja jos Una oli selvinnyt, niin olivat kyllä suurin osa muistakin. Ja tietenkin tästä seikasta olisi pitänyt ensin ottaa selvää, mutta Una tahtoi tulla heti alkajaisiksi alfojen puheille ottamaan tilanteesta selvää, jos hän olisi kuluttanut viikkoja etsiessään ryhmäläisiään, olisi tämäkin mahdollisuus saattanut jo mennä.

Una nyökkäsi Takimin kertaamiselle hyväksyen asian.
"Muutosten tullessa keskustelisin mielelläni teidän kanssa asioista, ja olemme valmiit menemään pitkälle lauman eteen, joten en usko ongelmia tulevan, kunhan saan kuulla muutoksista ennen kuin ne koskevat ryhmääni." Una kertoi mielipiteensä. Mirada mainitsi uudemman kerran ryhmän hengissä olemisen selvittämisestä, ja Una kallisti hieman päätään ja hymyili hymyä, joka melkein ulottui silmiin.
"Olisihan se fiksua ollut, mutta tulin mieluummin ottamaan asioista selvää nyt, ennenkuin mitään ryhmälleni osaan luvata. Ja olemme kaikki koiria, erirotuisia eri tehtäviin, nopeita viestien viemiseen, massiivisia järjestyksen ylläpitoon. Jos susia ei suvaita, pidämme heidät poissa." Una sanoi palauttaen päänsä normaaliin asentoon. Hän vilkaisi katseellaan etujalkaansa. Natella oli asiaa, mutta Una ei antanut hänen nyt puhua.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on May 2, 2012, 11:35

Takimille kaikki alkoi olla selvää. Hän tiesi, että uusien tuulien puhaltaessa Unabomper olisi valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan muutoksista. Toinen oli aavistuksen vakuuttava jopa heille, joten varmasti tutut koiraeläimet tuo saisi puhuttua puolelleen. Ja jos Unabomberin kaikki seuraajat saapuisivat saarelle, he olisivat todella hyödyksi koko Femorille. Enää Takimin mieltä kaihersi mahdolliset tulevat pennut. Sellaisia ei tulisi varmaankaan vuosiin, mutta asiasta piti mainita.
"Jos joku teistä saa pentuja, ei minusta pennut ole enää oikeutettuja erikoisasemaan, jos he laumaamme jäävät. Sillä tämä erikoisasemahan tulisi teille melko pitkälti henkilökohtaisista syistä."
Takim katsoi Miradaan, oliko enää mitään epäselvyyttä? Vosivatko he suostua Unabomberin ehdotukseen?

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on May 7, 2012, 20:39

Unan alkaessa pohdiskella viestinviejän käyttämistä alfojen pitämiseksi tilanteen tasalla, muuttui Miradan ilme toviksi vielä aiempaakin järkähtämättömämmäksi.
"Sine tulet itse ja esitelet sitten ryhmäsi jäsenet meiile. Sikäli kuine heiitä on enää elosa", naaras tokaisi äänellä, joka ei juurikaan jättänyt varaa neuvottelulle tai kinaamiselle. Juurihan tässä oltiin nimenomaan puhuttu nääs siitä, että tieto rostockilaisten ja Femorin johdon välillä kävi nimen omaan juuri Unabomberin kautta, joten raitaturkilla ei todellakaan ollut mitään aikomusta päästää toista heti alkuunsa laiskottelemaan ja väistelemään tehtäviä, jotka itse oli itselleen kahminut. Sitä paitsi eihän johtajakaksikko edes tiennyt miltä kukaan muu ryhmässä näytti - kuka tahansa tiedon valkoisesta piskistä ulos kiduttava saattaisi näytellä viestinviejää, mikäli he sellaisten kanssa ryhtyisivät toimimaan. Eipä lahkolainen nimittäin voinut tietää, kuinka helppo rostockilaiset olikaan tunnistaa kehoonsa tehtyjen merkkien ansiosta.

Keskustelu alkoi olla finaalissa, eikä Miradaa kiinnostanut keksiä asiasta sen enemmälti nipotettavaa - ei ainakaan mitään sellaista, mikä olisi ollut millään tapaa asiallista kuultavaa. Niinpä, kun Takim otti puheeksi mahdollisen jälkikasvun aseman, olikin alfakumppaninsa jo liki kärsimätön saamaan koko tapaamisen päätökseen.
"Eii tietenkän ole; ei pennuila, puoolisoila taie isoäiidin serkuilla", taistelukoira tuhahti tassuaan heilauttaen ilman, että olisi jättänyt Unalle tilaa ilmaista oman mielipiteensä ennen häntä.
"Mikäli todela tahdote ryhtyä Femorin eläväksi lihamuuriksi, niin sen kuine ryhdyte. Sopimus koske kuitenkin aiinoastan sineä, 413, ja niitä tovereiitasi, jotka kanssasi Andriaanale ovat nyt ajelehtinet. Etsi siis toverisi ja palaa sitten luookseme", narttu ohjeisti ja nousi sitten verkkaisin liikkein seisomaan.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by kammo on Yesterday at 18:45

"Erikoisasema ei periydy. En usko, että kukaan tahtoo toistaa lapsuuttaan kouluttamalla pentujaan kuten meidät koulutettiin, mutta jos näin käy, että joku kouluttaa pentunsa tehtäviimme, tulkoon hän teidän juttusillenne pyytämään lupaa jatkaa seuraajana vanhemmalleen, laumalle ei varmaankaan ole haitaksi pysyvä turva?"uros kysyi katsoen vuorotellen Miradaa ja Takimia. Ei hän tietenkään ollut olettanutkaan että pennut tai muutkaan erikoisasemaa saisivat, mutta koulutettujen koirien kouluttamista pennuista ei isompana varmaankaan olisi haittaa lauman suojelutehtävissä. Mutta Una ei siitä enää huolehtisi, kuten hän alfoille jo sanoikin, mitään ei tapahdu ilman että joku käy heidän puheillaan henkilökohtaisesti.

"Minä tulen itse ja tuon ryhmäni näytille." hän sanoi ja hymyili Miradalle aidosti. Mirada sanoikin jo tapaamisen viimeisiä sanoja, ja Unakin oli valmis lähtemään etsimään ryhmäänsä saatuaan hoidettua asioita järjestykseen.
Una nyökkäsi osoittaen ymmärtävänsä sanoman, ja samalla nyökkäys oli pieni ja nöyrä kunnianosoitus alfoille, se osoitti koiran kuuliaisuutta uusille alfoilleen.
"Nähdään pian, kun tuon lihamuurini ja lääkintämiehen näytille." Una sanoi katsoen vuorotellen Miradaa ja Takimia. Hän kääntyi ja lähti takaisin polulle, josta oli tullutkin. Hän suuntasi matkansa takaisin rantaan, se oli todennäköisin paikka minne ryhmäläiset rantautuisivat, ja uros vartioisi rantaa vaikka niin pitkään, kunnes jokainen, elossa tai ei, olisi rantautunut.

//Kiitos pelistä! Pelaillaan jälleen kunhan saan rostockilaiset andriaanalle, pari on jo tullut Unan lisäksi, loppuja odotellessa //

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by tintti on Yesterday at 20:34

Takim oli tehnyt päätöksensä. Una ja Unan ryhmä saisivat haluamansa erikoisaseman, mutta se myönnettäisiin vasta, kun tiedettäisiin ketkä ryhmään kuuluivat. Enää ei punertavan sudenpuolikkaan mieltä kalvannut yksikään kysymys. Kaikki oli nyt selvää. Ja niin olikin aika hyvästellä erikoinen koiraeläin, ainakin hetkeksi.
Mirada antoi sanoillaan siunauksen Unalle ja Takim vain nyökkäsi pontevasti.
"Näkemisiin."

//Kiitoksia joo munkin puolesta pelistä.

Re: Sotapolitiikkaa 
Post by hitodama on Yesterday at 23:50

Mirada ei vaivautunut peittelemään toisilta sitä, kuinka hän pyöräytti teatraalisesti silmiään Unan pohdinnoille pentujen koulutuksesta. Ilmeisesti toinen ei ollut vielä täysin sisäistänyt sitä, millainen paikka Andriaana kokonaisuudessaan oikein oli, sillä uroksen sanoissa oli yksi paha mutta.
"Kukan eii pysty koulutaman jälkeläiisiän täälä samoin kuine mantereela ihmisten parissa, koska ihmisiä eii ole", narttu tuhahti lähinnä itsekseen. Juuri siitä syystähän Una oli kaksijalkaisten kasvattamille tovereilleen erityisaseman halunnut, että hän pelkäsi näiden omaavan vaikeuksia vieraiden koiraeläinten tottelemisessa. Näiden pennut taas syntyisivät todennäköisesti Femoriin, jolloin ainoa heidän tuntemansa johtaja olisi myös Femorin johtaja. Mikäli naperot siitä huolimatta koulutettaisiin ottamaan käskynsä ensisijaisesti joltakin muulta, pitäisi ainakin raitaturkki tekoa suorana osoituksena kapinasta ja rankaisisi itse kutakin asianomaista parhaaksi katsomallaan tavalla.

Keskustelun loppuosa oli lähinnä jo mainitun kertaamista, eikä Mirada kiinnittänyt siihen sen suuremmalti huomiota. Ennen kuin Una oli vielä edes lähtenyt astelemaan alas kallioilta käännähti punaturkki näin ollen kannoillaan ja lähti askeltamaan päinvastaiseen suuntaan.
"Tehkääme näin, 413", hän hyvästeli ja kääntyi sitten Takimin puoleen.
"Jatkaisimmeko kokouuspaikan hakemista, toveri hyvä?" koira uteli, kohotti kuivasti kulmiaan puolisudelle ja jatkoi sitten kulkuaan osoittaakseen, että hän ainakin oli toisen vastauksesta huolimatta menossa. Pian punaraidallinen piski olikin jo jättänyt aiemman asemapaikan taakseen ja ilmaisi olemassaolonsa alla aukeavalle maisemalle ainoastaan kurkistamalla silloin tällöin polun reunalta sitä, missä Unabomber mahtoi tällä hetkellä astella.

// Joo tattis jee! //