Sanguinaria Mirada - RPGs

Yleinen » Random-ropetus » Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)

Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 23, 2008, 23:25

Varsin pimeä oli yö Andriaanan eteläosissa, kylän rannalla sijaitsevien laiturien luona. Meren aallot pyyhkivät rauhalliseen tahtiin ihmisten kauan sitten pystyttämiä puurakenteita, kuun ja tähtien loistaessa kelmeää valoaan öisten kulkijoiden iloksi.

Se tosin oli hieman kyseenalaista, paljonko iloa kyseiset valopallot Sanguinaria Miradalle toivat, mutta varsin hyvällä tuulella punaturkkinen naaras kuitenkin oli. Kevein ja varmoin askelin kulki raitaselkä pitkin rantaviivaa, varoen kuitenkaan varpaitaan kastelemasta. Jäänsiniset silmät tutkivat tarkkaavaisina maisemaa, typistettyjen korvien kääntyillessä pienin liikkein puolelta toiselle. Vaikkakin ympäristö vaikutti olevan sen verran hiljainen, ettei moista tarkkaavaisuutta olisi edes tarvittu.

Hetkeksi pysähtyivät Miradan askeleet ensimmäisen, varsin ränsistyneen laiturin osuessa kohdalle. Päätään kallistaen tutkaili naaras veteen kurkottavaa rakennelmaa, päättäen kuitenkin siirtyä tutkimaan seuraavaa, hivenen kestävämmältä vaikuttavaa yksilöä. Tälle punainen sitten astelikin, kuunnellen lautojen natinaa ja kynsiensä rapinaa allaan. Mukavaa oli tällainen yksinäinen rauhallisuus. Oikein mieli lepäsi.

// Laxx. //

Re: Yllättäviä käänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 23, 2008, 23:33

Se siitä rauhallisuudesta sitten, beibi! Koko Andriaanan komein, karismaattisin ja vetävin uros oli täällä! Harmi, ettei ollut spottivaloja tai hienoa fanfaarimusiikkia tarjolla, sillä moiset ylellisyydet koirasusi olisi todellakin ansainnut. Ei se turhaan ollut selättänyt eniten narttuja koko saarella.

Ister seisoi talojen varjossa katsellen rannalle. Se saattoi erottaa lyhytturkkisen nartun, jonka uros toki hetkessä tunnisti. Yksi niistä nartuista, joita se ei ollut selättänyt. Joita se melkeinpä inhosi. Silti uros jossain määrin oli kiinnostunut Miradasta. Ei se pois ainakaan luikkisi nyt, kun sillä olisi mahdollisuus jutella koiran kanssa. Saattoihan tuon kanssa sentään jotenkin keskustella, vaikka keskustelun taso nyt olikin aina mitä sattui olemaan.
Hymähtäen uros astui kuunvaloon ja lähti lyllertämään verkkaisesti kohti vesirajaa.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 23, 2008, 23:47

Vaikkei niitä spottivaloja paikalla ollutkaan, tunnisti Mirada takaansa lähestyvän hahmon heti päänsä tätä kohti käännettyään. Hetken katseli punaturkki lihavaa urosta varsin ilmeettömänä, sitten kulmiaan hitaasti kohottaen. Eniten häntä kyllä juuri nyt ihmetytti, että toinen tahtoi hänen seuraansa liittyä. Viimekertainen tapaaminen kun tuskin oli jäänyt uroksen mieleen mitenkään erityisen miellyttävänä. Mutta olipahan siitä seurauksena ainakin se, että kaksikko oli nyt samalla puolella, eikä varsinaisesti toistensa vihollisia. Halusi Ister sitä tai ei.

Puolikasvoisen uroksen saapuessa lähemmäs veti Mirada kasvoilleen vinon, pirullisen hymyn.
"Sine", tervehti naaras puolisutta jo totutun epäkohteliaaseen tapaan. Yhä seisoi raitaturkki kohti merta, vain olkansa yli toista jääsilmillään katsellen.
"Iltakävelylä?" tiedusteli arpikasvo päätään kallistaen. Vaikkei hän sinänsä toisen tarjoamasta seurasta voinut sanoa nauttivansa, ottaisi hän sen kuitenkin mukisematta vastaan. Ainahan sitä saattoi kehitellä jotakin mukavaa, jos vain oli tarpeeksi mielikuvitusta.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 23, 2008, 23:57

Nopeasti Ister pääsi lähemmäs Miradaa. Se saattoi nähdä suurikokoisen nartun piirteet paremmin, tämän turkin värin ja kasvojen arvet. Narttu teki aloitteen keskustelussa.
"Mie."
Ister virnisti kevyesti, minkä nyt keihäs antoi myöten. Puolikasvo kohotti katseensa jonnekin tähtitaivaan suuntaan ja kohautti olkapäitään.
"Vaikka niin."
Ei se oikeastaan tiennyt, miksi oli edes vaivautunut pois kartanolta kylmään yöhön. Sisällä sentään oli lämmintä ja mukavaa ja ties mitä kivaa. Täällä oli vain joku Mirada.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 0:10

Eipä järin puheliaalla tuulella Ister näyttänyt olevan, mikä sai Miradan tuhahtamaan hivenen ärsyyntyneenä. Hän kyllä voisi rupatellakin tässä, mutta ei häntä huvittaisi kovin kauaa yksikseen jutella.
"Kirkas yö toki selaiisele, jos asian niine tahto ajatela", totesi naaras niinikään katseensa kohti taivasta kohottaen.
"Liity toki seuuran, eleii kartanon lämpö houukuta asukiaan liiaksi." Siinäpä sitä sitten jaeltiin oikein lupia jäädä heittämään huulta. Miten somaa.
Esimerkillisenä naisena istuutui Mirada laiturin laudoille, kääntäen päänsä kohti ulappaa. Mannerta, jonne taistelija aina silloin tällöin yhäkin haikaili.
"Liikutko näiilä main työtehtävisä, vai ihan omako on syysi?"

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 0:16

Koirasusi iski aseensa pystyyn hietikolle. Turhaan se mokomaa suussaan kanniskelisi, kun tähän kerran meinattiin jäädä asumaankin.
"Turha tonne ny ennää tänä yönä on lähttee."
Se virnisti Miradalle, ja könysi nartun seuraksi laiturille. Isteriltä se kävi melko kankeasti, eikä mitenkään erityisen soman sulavasti, mutta minkäs teit. Olihan uros tottunut. Paksu koirasusi katsahti puulankkuja ennen kuin istuutui sekin. Keltainen silmä harhautui aina toisinaan Miradan kasvoihin, vaikka se miten koettikin tuijotella hiljaisia aaltoja.
"Ei Ederalta tänne tehtävii liikene. Nää on kuitenki yhteissii alueita."
Se selitti. Näitä maita Edera ei halunnut, ei ainakaan vielä. Kylästä ei saanut ravintoakaan.
"Sie et oo liittyny mihkää laumaan tässä välissä?"

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 0:28

Käännyttyään jo kohti merta kuuli Mirada, kuinka uros ilmeisesti iski hammastikkunsa rantahiekkaan. Naaraan mieleen muistui nopeasti, kuinka kyseinen ase oli aiheuttanut hänelle päänvaivaa jo pariinkin otteeseen, vaan kummallakaan kerralla ei se ollut päässyt vahinkoa tekemään. Ensimmäisellä kerralla yksinkertaisesti siksi, ettei puolisusi ollut tiennyt seurustelevansa vihollisen kanssa. Eikä ollut tiennyt Miserykään. Hah.
"Mh, lieenet oikeasa", totesi punainen lapojaan kohauttaen. Jos meinaan tänä yönä nukkumaan olisi tahtonut Ederan maille ehtiä, olisi saanut juosta varsin lujaa.

Isterin tallustellessa puiselle laiturille katsahti Mirada varsin huolestuneesti natisevia lautoja. Kestäisikö tämä oikeasti? Korviaan luimistaen mulkaisi naaras puolikasvoistakin vaivihkaa, varmana kuitenkin siitä, että toinen tämän pienen eleen havaitsisi. Laihduttaminen ei olisi hei mikään huono idea.
"Eie, en ole liitynyt", vastasi arpikasvo aavistuksen kireällä äänellä toisen kysymykseen. Asiasta oli joskus ollut puhetta Tartaroksen kanssa, mutta sen edemmäs ei naaras ollut asian kanssa päässyt.
"Ederala on Divian, ja sine. Carmis vaati yhtä henkilöä suurempa paneutumista puolikuulaisjäsentensä takia", punainen valisti. Muihin laumoihin hän kun ei edes pääsisi erinäisten kriteerien takia.
"Keroiitko Divianile terveiseni?" muisti Mirada sitten kysyä, ilkikurisen katseensa toiseen kääntäen. Ei jäänyt lainkaan epäselväksi kumpaa ederalaista liittolaistaan naaras enemmän arvosti, Diviania vai Isteriä.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 0:35

Jopas kuulosti luottamukselliselta, kun Isterin nimi mainittiin Divianin kanssa samassa lauseessa. Carmikseen uros melkein keksi jopa ratkaisun, se olisi ehdottanut Redseligiä, mutta muisti sitten kuulleensa, että narttu oli liittynyt Ederaan. Itse uros ei ollut ehtinyt vielä narttua tapaamaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koittaisi.
"Djala?"
Puolikasvo ehdotti olematta edes kunnolla tosissaan.
"Hankit jonku soman pikku kaulaketjun tai jotain."
Se virnisti. Ei Miradalle kyllä mikään blingbling-koru olisi sopinutkaan. Sen verran rujo narttu tuo Isterin makuun kuitenkin oli.

Puheeksi tuli Divian, ja Ister luimisti korviaan happamana.
"Hmh, ku näkis herra suurta upsseerii joskus kartanollaki."
Se irvisti. Nopeastihan siniturkki saattoi käydä heittämässä jonkun tehtävän muulle porukalle, mutta katosi yleensä aina sitten yksinään tai erään soman hopeaturkkisen nartun kanssa minne lie. Olisi sellainen duuni Isterillekin kelvannut. Eikä se terveistensä kanssa kiirettä pitänyt. Ei tehnyt mieli miellyttää Miradaa niin paljoa.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 0:47

Ehdotukselle Djalaan liittymisestä Mirada muljautti teatraalisesti silmiään. Hän ei tasan ryhtyisi hankkimaan päälleen mitään rihkamaa vain pystyäkseen soluttautumaan jonkin lauman riveihin. Jos hän ei kelvannut tällaisenaan, niin sitten sai kyllä olla kelpaamatta. Omapahan oli djalalaisille menetyksensä.
"Voiisin vaikapa repiä korvasi irti ja laiinata korvakoruasi. Saiisit sinekin naamasi heiman enemän tasapainoon", naljaili taistelija takaisin, yhä vinosti virnistellen. Minkä sille mahtoi, että toinen oli täynnä kohtia, jotka suorastaan käskivät vitsailemaa edes pikkuriikkisen?

Divianista puhuminen taas ei näyttänyt Isteriä juuri ilahduttavan, minkä punaturkki pani toki tarkasti merkille. Hah, ei tainnut toisen uroksen korkeampi asema puolikasvoista kovinkaan miellyttää?
"Sinehän huoono viestinviejä olet. Tuskin Diviankan niine nopea on, etä ehti näköpiiriste karata, enen kuin saat pari sana vaiihdetua." Paljon puhuva katse kiersi pitkin Isterin paksua vartaloa, kuin toisen nopeutta arvioidakseen. "Taii no, kaipa se mahdolista lieene."

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 0:57

Miradan heitto korvakorusta ärsytti Isteriä, vaikkei se mitenkään äärimmäisen ilkeämielinen kommentti ollutkaan.
"Kulta ei sopis siun silmiis."
Se murahti takaisin vilkaisten narttua happamaksi muuttuneena. Isterillä oli sentään soman keltainen silmä. Se ainoa, joka oli vielä jäljellä. Paljon se raukka oli elämässään joutunut kokemaan, mutta kaikesta oli aina selvitty.

Rypyt koirasuden kuonolla syvenivät entisestään, kun juttua Divianista jatkettiin. Vaistomaisesti se teki liikahduksen keihästään kohden, kuten yleensäkin ärsyyntyessään, mutta ase pönötti turhan kaukana, eikä moinen pieni nytkähdys riittänyt aseelle asti.
"Ite et päässy asioines ees kartanolle sissää."
Se ärähti Miradalle korviaan luimistellen. Kovin paljoa ei enää tarvittaisi, että uros ihan oikeasti suuttuisi. Olisi se varmaan jo poukannutkin pystyyn ja tökännyt keihäänsä nartun kaulalle, jos olisi sattunut yhtään ketterämpi ja reippahampi olemaan.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 1:05

Mirada naurahti tumman matalalla, mutta silti varsin naisellisella äänellään Isterin kommentille hänen silmistään. No, tottahan se oli, että kulta sopi paremmin Isterin keltasilmiin. Tai siis silmään, lasipallon kanssa nyt ei sopinut kyllä yhtään mikään yksiin.
"Oiikein huomavaista sineltä ajatela moiista. Vaan mielumin mine kyllä jätäiisin kauneusvinkit jonkun muun hoiidetavaksi", nauroi naaras etutassullaan ilmaa vähättelevästi heilauttaen. Ister oli kuitenkin ehkä viimeinen olento maan päällä, jonka olisi mitään järkeä puhua kenenkään ulkonäöstä halaistua sanaa.

Vaan nytpä toinen näytti jälleen jo hiiltyvän, mikä oikeastaan kasvatti Miradan intoa entisestään. Ei kukaan voinut noin helposti olla suututettavissa, ei vain voinut! Ja jos voisikin, ei sellaista hupia sopinut mitenkään jättää käyttämättä.
"Mistä sine sen tieedät, monastiko olen kartanola käyynyt sen jälken? Kun tällä tavoin muilla mailla retkeilet, vartija hyve", uteli naaras lepertelevällä äänellä. Ainakin hänellä oli juuri nyt erittäin hauskaa, vaikkei uroksen olosta tainnutkaan voida sanoa samaa.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 1:13

"No jos mie en keleppaa, niin voin kyllä suositella muutamaa."
Ister kallisti kokonaista korvaansa hieman. Kokemusta oli paitsi mantereelta, myös saarelta näissä kauneushoitoasioissa.
"Rubus vois auttaa vähän fikssaamaan tuota siun naamaas. Se kaipaiski vähän jottai piristystä."
Vaikka soman repaleisen arpikudoksen, miten ois?

"Ha!"
Uros naurahti mukamas hyvinkin itsevarmana ja kohotti kuonoaan kohti taivaita leson näköisenä.
"Mistä sie tiiät, et mie en oo pitänt sinnuu silmällä."
Se heitti vuorostaan. Isoveli valvoo, muru.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 1:26

Mielenkiinnollahan Mirada toisen kauneushoitovinkkejä kuunteli. Vaikkakin tuskin kovin hyviä neuvoja voivat olla, kun uros kerran tuolta näytti. Tai sitten hän oli vain ronskisti päättänyt olla niitä noudattamatta. Eiväthän isot miehet sellaisia kaivanneet.
Koirasuden ottaessa esiin puolikasvoittamisen, mulkaisi naaras toista varsin pahasti. Vaikka itse pitikin solvausten heittelemisestä, oli taistelija uskomattoman huono ottamaan niitä itse vastaan.
"Tämä riitä minele varsin hyvin", totesi punainen arpien halkomiin kasvoihinsa viitaten. Ei ollut kieltämättä yhtä paha, kuin uroksen naamataulu, mutta ihan tarpeeksi naaraalle.

Vaan Isterin esittäessä hienoa teoriaansa Miradan liikkeiden silmällä pitämisestä, joutui kyseinen naaras kohottamaan kulmiaan osittain aidostakin hämmästyksestä. Johtui luultavasti sanat lausuneesta henkilöstä, mutta tuollainen sai kyllä raitaturkin mielessä varsin epäilyttävän kaiun.
"Sine? Pitänyt mineä silmälä?" hämmästeli punainen toista kummeksuvasti katsoen.
"Ja miksi sine niine olisit tehnyit?" Tuskin moinen väite paikkansa piti, sillä olisihan Mirada ei-niin-huomaamattoman uroksen jossakin vaiheessa havainnut. Mutta silti ajatus vahdituksi tulemisesta oli kovin... Epämiellyttävä.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 1:40

Jotkut nartut sentään pitivät taisteluarpia mielenkiintoisina, suorastaan komeinakin. Ister ei kuitenkaan moisista naarailla pitänyt. Noroarilla oli pari ollut, mutta se oli ollut ruma narttu muutenkin. Sen sijaan Ileya, Redselig ja Yelenha, kaikki uroksen omat suosikit, olivat täydellisen koskemattomoa. Okei, Yelenhalta puuttui silmä, mutta se oli pientä. Harjahan peitti tyhjän kohdan kuitenkin.

Narttu alkoi kummastella Isterin viimeistä väittämää, ja uros nyökkäsi tälle niin vakuuttavana kuin osasi. Joo.
"Ederan asioilla? Tai Lahkon? Tai omaks iloksein?"
Se kiusasi heitellen vaihtoehtoja ilmaan. Viimeinen nyt oli kaikkein todennäköisin, ei kukaan ollut niin pölvästi, että laittaisi varsin äänekkään ja vaikeasti käskettävän uroksen ketään varjostamaan. Toisaalta taas Ister ei Miradaa minään silmänilona pitänyt, vaikka nartussa tiettyjä kiehtovia ominaisuuksia olikin. Oli uros toista joskus kaikenmoista kuvitellutkin. Sellaista, mitä Mirada ei varmasti haluaisi kuulla.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 1:50

Kieltämättä Ister vaikutti varsin vakuuttavalta väitöstensä kanssa, mikä tuntui ilkeänä, kuristavana tunteena Miradan kurkussa. Hän ei tasan ollut voinut antaa itsensä tulla tuollaisen seurailemaksi, eihän? Ehkäpä hän ei tosiaankaan ollut viimeaikoina tarkastellut ympäristöään ihan niin epäileväisenä kuin ennen, mutta ei se silti mitään merkinnyt. Eihän?
Miksi tämän pitikin taas mennä tällaiseksi arvuutteluleikiksi siitä, kuka puhui totta ja kuinka paljon?
"Tartaros sineä eii ainakan ole käskenyt, Ederasa mineä eii tunneta", päätteli punaturkki ääneen, korviensa luimistuessa ikävästi vasten niskaa. Vaikka naaraan kasvoilla olikin yhä havaittavissa jonkin sortin huvittuneisuutta, oli levein virne pyyhkiytymässä kovaa vauhtia pois. Tästä jutusta oli nyt hauskuus kaukana.
Äkisti nousi raitaselkä seisomaan ja porasi jääsilmänsä tiiviisti kohti Isterin riivittyjä kasvoja.
"Sine valehteleit, eiikö niin?" Jos toinen vain kiltisti tunnustaisi, voisi taistelija huokaista helpotuksesta. Sitten hänen ei tarvitsisi ryhtyä ajattelemaan syitä siihen, miksi toinen olisi häntä tahtonut varjostaa.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 1:55

Ha, nyt Ister oli viimein saanut sanalliset edut puolelleen. Koirasusi käänsi katseensa Miradaan.
"Divian tuntee."
Se mainitsi. Itsehän narttu oli halunnut uroksen kanssa olla tekemisissäkin. Mistäpä sitä tietäisi, missä kohden uros valehteli.
Sitä mukaa kuin Miradan hymy hyytyi, leveni Isterin toispuoleiseksi kallistunut virne sen rujolla naamalla.
"En."
Uros lausahti. Voisihan sitä kokeilla. Tuota vastausta Mirada ei kuitenkaan ollut toivonut. Keltainen silmä tarkkaili tiiviisti nartun kasvoja. Voi hauskuus.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 2:04

Ehei Mirada toki noin halpaan sentään mennyt, sitä oli Isterin turha toivoa.
"Sine sanoiit, etet olut puhunut Divianin kansa. Joko valehtelet nyt, taii valehtelit aiemin." Valepukki mikä valepukki, siitä ei päästy yli eikä ympäri. Ellei sitten...
"Taii siten asiala ei ole miten tekemistä Ederan kansa?" tiedusteli naaras toista kulmaansa kurtistaen. Häntä ärsytti aivan suunnattomasti uroksen itsetietoinen hymy, mutta sitä hillitäkseen täytyi punaisen hillitä myös itseään. Niinpä naaras huokaisi kerran syvään, ennen kuin jälleen veti kasvoilleen petollisen, aavistuksen aiempaakin vaarallisemman hymynsä.
"Miksi?" uteli arpikasvo pehmeällä äänellä. Täytyi nyt kai vain olettaa, että uros puhui totta, ainakin osittain. Ja itse ei koira tahtonut puolisuden syitä lähteä arvailemaan, saisi toinen kyllä ihan itse kertoilla, jos kerran moiseen oli alentunut.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 2:10

"Tai sit mie otin sen käskyn vastaa jonku muun kautta."
Ister ehdotti tyytyväisenä siitä, että oli ihan itse keksinyt niinkin hienon puolustuksen näin nopeasti. Ei sillä, että uros olisi joku aivokuollut imbesilli ollut, mutta usein se eksyi puheissaan ihme reiteille ja puhui itsensä pussiin.
Tai sitten siltä ihan vain yksinkertaisesti loppuivat sanat kesken. Nytkään koirasusi ei tiennyt, mitä se nartulle vastaisi. Ei se ollut mikään puhemies.
Siispä uros keksi ratkaisun, joka varmasti hiljentäisi mokoman punaturkkisen arpinaaman hölinät siihen paikkaan. Pikaisesti Ister nojautui eteenpäin nuolaistakseen nartun naamaa kielellään. Eiköhän se riittäisi vastaukseksi.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 2:20

"Tuoota nyt et usko edes itsekän", vastasi Mirada halveksuvasti Isterin varsin nopeasti kasaan kyhätyn oloiselle vastaukselle. Uros nyt ei tasan olisi lähtenyt suorittamaan käskyä henkilöltä, josta ei juurikaan pitänyt, ei ainakaan käskyn tullessa välikäsien kautta. Sen verran uskoi taistelija toista tuntevansa, että tämä olisi vyöryttänyt syyn viestinviejän niskaan väittämällä, ettei tämä koskaan ollut vartijalle mitään sanonutkaan. Laiska jaksoi kyllä laiskuuttaan selitellä.

Vaan sittenpä uros meni tekemään jotakin niin arvaamatonta, ettei edes Mirada tajunnut mitä toinen yritti. Isterin ruma naama vain oli yllättäen kovin lähellä, naaraan tuntiessa toisen kostean kielen kuononsa sivulla. Jäänsiniset silmät laajenivat järkytyksestä ja punaturkin suusta parahti ilmoille erittäin kauhistunut kiljahdus. Nopeasti ja oikeastaan vaistomaisesti kohotti raitaselkä tassunsa ja suuntasi varsin voimallisen läimäyksen kohti puolisuden kasvoja.
"Sine, sine..." koetti naaras tiuskia raivosta ja järkytyksestä täristen.
"Miksi... Kuinka sine kehtaat?!" sai Mirada lopulta huudettua päin toisen naamaa. Ei ollut tottakaan tämä, ei voinut olla!

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 24, 2008, 2:24

No ei ollut kyllä moisen läimäyksen arvoinen teko, ei ollenkaan. Uros oli puraista kieleensä Miradan tassun mäjähtäessä sen naamaa vasten. Se loikkasi vaistomaisesti varsin epämääräisellä tavalla pystyyn ja astahti puolikkaan askeleen verran taaemmas punaturkkista katsellen.
Whoa, ei Ister ollut koskaan nähnyt kenenkään reagoivan noin voimakkaasti mihinkään vastaavaan. Poskea jomotti edelleen.
"Hyvin."
Se kuitenkin vastasi varsin paljonpuhuva hymynkare naamallaan. Siitä oli oikeastaan hauskaa katsoa, kun narttu suuttui.
"Sitä paitsi sie ite pyysit."
Okei, ei ehkä ihan tuollaista toimintaa, mutta kuitenkin.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 24, 2008, 2:37

Edes kivasti osunut lyönti ei tuonut minkään sortin tyynnytystä Miradan kuohuvaan mieleen, ei sitten pätkääkään. Harvoin kukaan oli saanut naarasta tällä tavoin raivostumaan, taisipa Ister olla ensimmäinen andriaanalainen, joka siinä oli onnistunut. Taistelijasta kun tuntui siltä, että hän olisi voinut tässä paikassa repiä toisen sen kokoiseksi silpuksi, ettei jättimäisestä koirasudesta olisi sen jälkeen jäljellä, kuin epämääräinen kasa karvaa ja verta.
"Ei!" kivahti punaturkki oikeastaan itsekään tietämättä mihin sanansa kohdisti. "Ei" koko tälle hiivatin tilanteelle yleensäkin, kaiketi.
"Ja mine en pyytänyt yhten miten!" jatkoi narttu raivoamistaan, lyhyiden niskakarvojensa noustessa uhkaavasti pystyyn.
"Sine oleit hullu", lausui raitaselkä vielä lopuksi, joskin yllättäen varsin paljon rauhallisemmin. Vasta nyt hänen mieleensä hiipi ajatus, että tämänkö takia toinen olisi häntä muka seuraillut? Oliko puolikasvoisella jotakin omituisia... Haluja häntä kohtaan? Ajatus oli kerrassaan oksettava, mutta sai myös veren kiertämään varsin vilkkaaseen tahtiin taistelijan poskilla, tehden toisen tuijottamisen varsin vaikeaksi. Niinpä joutui punainen kääntämään katseensa kohti merta.
"Kysyn vieelä keran; miksi?" Tosin hän ei ollut lainkaan varma tahtoiko kuulla uroksen vastausta.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 25, 2008, 23:26

"Pyysit sie. Vastauksen. Ja mie annoin sen, joten..."
Koirasusi pyöräytti ainoaa silmäänsä. Ja nyt se oli vielä hullukin, voih. Mutta eipä silti, kyllä Ister voisi hullu olla, jos se kerran oli tällaista hulluutta. Uros nautti siitä jollain tavoin, joten ei kai se voinut kovin paha juttu olla?
Lihava uros naurahti hengästyneen kuuloisesti, ja käänsi katseensa hetkeksi lahoihin lautoihin allaan. Kun se myöhemmin nosti katseensa takaisin Miradaan, sen kasvoilla oli hapuilevan epätietoinen ilme.
"Mitä sie sanosit, jos mie sanosin, et minnuu nyt vaan sattuu sattuu panettamaan?"
Se ehdotti varovasti. Ei varmaan tykkäisi narttu kyllä, mutta mistäs sitä koskaan tiesi.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 0:14

Kuono ärsyyntyneessä irveessä kuunteli Mirada Isterin sanoja, samalla toista varsin murhaavasti mulkoillen.
"Sanalisen kysymyksen on ylensä tapana vastata sanalisela vastauuksela" naaras ärisi päin toisen näköä. Hän ei käsittänyt, kuinka toisella oli otsaa tehdä jotakin tuollaista. Hullu puolikasvoisen täytyi olla, totta vie.

Hitusen rauhoituttuaan odotti arpikasvo urokselta jopa hivenen järjellisempää vastausta, sillä hetken uros näytti jopa varsin mietteliäältä. Puolisuden seuraavat sanat saivat kuitenkin aikaan reaktion, jota toinen tuskin olisi toivonut. Taistelijan silmät leimahtivat ja korvat painautuivat vasten niskaan, mutta juuri muuta ei ehtinyt tapahtua, ennen kuin raitaselkä oli jo loikannut kohti Isteriä hampaat edellä. Helvetti, nyt lähtisi toiselta se viimeinenkin silmä! Tai ihan mikä tahansa osa, mihin koira saisi hampaansa pureutumaan. Ellei uros sitten osaisi tulevaa arvata, sillä samoin oli Mirada hyökännyt viimeksikin suoraan kohti toista. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa miettiä hienoja suunnitelmia, sillä naaras halusi vain tehdä röyhkeästä öykkäristä silppua.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 0:33

Eipä siinä ehtinyt kissaa sanoa, kun jotain punaista ja lyhytkarvaista loikkasi kohti Isteriä. Uros ehti vain käännähtää keihästään päin, kun nartun hampaat lasahtivat sen paksun niskan ympärille, ja uros horjahti rajusti reunaa kohti. Mirada painoi kuitenkin jonkin verran, eikä Ister ollut mitenkään haka saamaan tasapainoaan takaisin tällaisissa tilanteissa, ja niin sitä mentiin! Humahdus tyhjän päälle, lyhyt putoaminen joka tuntui inhottavana säikähdyksenä sydänalassa ja epämääräinen loiskahdus. Suolaa meni silmiin ja suuhun ja nenään, pärskien uros koetti pitää päätään matalan rantaveden yläpuolella. Tämä tilanne oli jostain kumman syystä äärimmäisen tuttu.
"Sanallisseen... kysymyksseen on ylleensä tapana... vastata sanallisella vasttauksella."
Se sai ähkittyä nartun alta. Hiton hullu! Olisi ollut imarreltu eikä tuollainen sekopää.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 0:45

Vaan eivätpä suunnitelmat, joita tosin ei ollut edes olemassa, menneet Miradankaan osalta ihan nappiin. Ei naaras ollut kaiken raivonsa keskellä tullut ajatelleeksi Isterin takana aaltoilevaa merta, joten äkkipudotus tuli punaturkillekin varsinaisena yllätyksenä. Yhtäkkiä vain molskahdettiin uroksen kanssa johonkin tyhjyyteen, joka ei ollutkaan tyhjää, vaan kylmää ja märkää ja suolaista. Pakostakin siinä joutui päästämään irti hienon otteen toisen niskasta.

Köhien räpiköi Mirada seisomaan matalassa vedessä, kuullen samalla Isterin sanat jostakin viereltään. Ei, itse asiassa altaan. Nopeasti astui punainen pois toisen yltä, antaen jääsilmiensä (nyt varsin punertavien sellaisten) porautuivat puolisuden kasvoihin. Kaikeksi onneksi pahin hyökkäyshalu oli onnistunut huuhtoutumaan jonnekin meriveteen.
"Sinelä eii.. tasan ole vara sanoa.. enä yhtän miten", tiuski naaras yhä vedestä köhien.
"Ehdoteleitko... sine tuoolaisia kaikile vastantulijoiile?"

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 0:56

Isterin onneksi Mirada nousi kuin nousikin sen päältä, ja koirasusi itse saattoi kohottautua myöskin seisomaan. Se oli märkä ja sitä inhotti, mutta samapa tuo. Ainakin se oli viimein vapaa, eikä tässä enää pitäisi olla mitään sen suurempia ongelmia, jos narttu vain pysyisi puhekannalla jatkossakin. Koirasusi aivasti, suolainen vesi kutitti sen kirsua inhottavasti.
"En."
Ilmoitti Ister, puhuen ainakin jossain määrin totta. Ei se ollut koskaan ehdottanut mitään uroksille, eikä Melanylle, eikä Yadalle. Siihen ne sitten taisivat jäädäkin ne nartut. Ah, olihan vielä Fealicy!
"Vaan kaikkein parhaille."
Melkein se oli sanonut, että kauneimmille, mutta se olisi jo tässä tapauksessa ollut hirmuisen rumasti valehdeltu.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 1:08

Isterin aivastaessa nyrpisti Mirada jälleen nenäänsä, joskin nyt vain inhoavasti. Hän ei mielinyt saada puolikasvon räkää päälleen.
"Hah hah", totesi naaras mukamas huvittuneena uroksen sanoille. Kyllä hän tiesi, mitä toinen oli hänestä ollut mieltä jo ensitapaamisesta lähtien. Vaikkakin oikeastaan usko punaturkin tietämykseen yhtään mistään toiseen liittyvästä oli alkanut horjua varsin pahoin viimeisen pitkän minuutin aikana.
"Mine en usko enä miten, mitä sine sanot", jatkoi arpikasvo päättäväisen kuuloisena. Joskin katse paljasti naaraan epävarmuuden koko tätä tilannetta kohtaan. Miten ihmeessä tähän olisi pitänyt suhtautua nyt, kun uroksen silppuaminenkaan ei enää tuntunut kiehtovalta ajatukselta?
Huomatessaan, että oli jäänyt tuijottamaan urosta varsin pitkäksi aikaa käännähti raitaselkä äkisti kohti rantaa, itselleen tuhahtaen. Vedestä hän ainakin tahtoi päästä pois.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 1:15

Koirasusi luimisti korviaan muka hyvinkin loukkaantuneena. Eihän se nyt mikään valehtelija ollut! Tai oli, mutta ei julkisesti. Tai no. Tosin Mirada alkoi pehmentyä, ja se jos mikä kieli onnistumisesta räikeästi.
"Miks mie muuten oisin tullu tänne juttelemmaan siun kanssais, vaik mie oisin voinu jatkkaa matkaaki?"
Se jankkasi. Narttu kääntyi kohti rantaa, ja Ister ravasi pari askelta vedessä päästäkseen tämän rinnalle.
"Ihan oikkeesti."
Uros katsoi Miradaa ehkäpä suloisimmalla katseellaan koskaan. Tosin Isterin revityllä naamalla tuskin mikään näytti kovin suloiselta, mutta eihän se uroksen itsensä vika ollut. Tyhmä Puolikuu vaan tunki kapuloita rattaisiin minkä kerkesi.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 1:26

Mirada ei vastannut toiselle mitään, käveli vain jäykästi kohti rantaa. Naaraan mieli kuitenkin myllersi tavalla, jollaista taistelija ei ollut usein joutunut kokemaan. Eikä koskaan ainakaan tällaisessa tilanteessa! Ei hän voinut mitään sille, että kuunteli Isterin sanat ja oikeasti mietti niitä, vaikka kuinka olisi tahtonut sulkea ne pois mielestään.
Uroksen astellessa punaturkin vierelle tämä lopulta pysähtyi, antoi toisen jäädä tuijottamaan häntä muka kovinkin suloisena. Vain hetken verran jaksoi arpikasvo pitää katseensa tiukasti edessään, ennen kuin hailakat silmänsä kääntyivät katsomaan toisen riivittyä naamataulua. Naaraan kasvot olivat yhä tavanomaisen tuimat, mutta silmistä paistoi outo, niihin sopimaton epäröinti.
"Tartaros..." koetti Mirada vastustella, muttei saanut lausuttua lausettaan loppuun. Mitä Tartaros muka välitti? Taistelija oli hänelle alainen siinä missä Isterkin, ei mitään sen enempää. Ei yhtään mitään.
Hetki hetkeltä epätietoisempana jäi naaras katsomaan vierellään seisovaa, itseään kookkaampaa puolisutta. Ei hemmetti. Ennen tätä iltaa hän oli ollut täysin varma inhostaan toista kohtaan, mutta silti...

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 1:32

Onneksi Ister oli saanut viritettyä itsensä niin kauniin herkkään mielentilaan, ettei Tartaroksen puheeksi ottaminen saanut sitä ärsyyntymään kuin aivan pikkuriikkisen.
"Se ei oo täällä nyt."
Koirasusi kallisti päätään. Ei se ollut tiennytkään, että nartulla ja Tartaroksella voisi olla jotain... sellaista. Aika huonoon narttuun kyllä tyytyi herra Tartaros, jos noilla kahdella oikeasti oli joku juttu meneillään. Ister ei ainakaan olisi vakikäyttöön ottanut. Tai mistäpä se tiesi, millainen peto narttu olisi tositoimissa. Taistellessa tuo ainakin osasi asiansa.
Isterin teki mieli lipaista Miradaa uudestaan, mutta vielä se ei uskaltanut. Juuri kun se oli pääsemässä voitolle. Narttu kuitenkin vaan alkaisi riehua taas.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 1:43

Ärsyttävällä tavalla osasi Ister näköjään puhua asiaakin, kun sitä kaikkein eniten tarvittiin. Tai kuka tarvitsi ja kuka ei, mutta tällä kertaa uroksen sanat ainakin olivat täyttä totta. Tartaros ei ollut nyt täällä. Ei mustaharjaksinen ollut koskaan läsnä, vaikka naaras niin olisikin saattanut joskus toivoa. Hänellä oli tärkeämpiäkin asioita, kuin viettää joutavaa aikaa alaistensa kanssa. Mirada tiesi sen, ja hyväksyikin. Ainakin niin hän tahtoi uskoa.
Punaturkkikin kallisti hieman päätään, näyttäen selvästi miettivän asioita toden teolla. Tutkivasti katseli naaras puolisutta tämän ainokaiseen silmään, kunnes taistelijan huulille levisi pieni, vino virnistys.
"Ei, eie ole", lausui punainen merkitsevästi. Jos toinen oikeasti olisi kiinnostunut, niin eipä sille kai sitten mitään voinut. Mutta aloitetta ei raitaselkäinen kyllä itse tekisi.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 1:46

Puolikasvo otti nartun pienen virneen ja viimeisen lausahduksen myöntymisen merkkinä. Kerrankin se oli voittanut Miradan, ja oli ylpeä siitä. Varovasti, tunnustellen Ister astahti lähemmäs punaturkkista, ja sipaisi tämän poskea kuonollaan, mikäli narttu ei tästä suuttuisi, niin sitten vasta kekkerit alkaisivat!
Niin monta kertaa uros oli miettinyt tämän tilanteen mahdollisuutta mielessään, ettei se tosiaankaan aikoisi nyt jättää sitä välistä.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 1:56

Eipä Ister tällä saralla mikään tyhmä ollut, vaikkei kenties muutoin järkensä kanssa aina onnistunutkaan loistamaan. Puolisusi ymmärsi nartun vihjeen oikein mainiosti, astuen lähemmäksi Miradaa. Punainen itse pysytteli paikoillaan, mutta ei käynyt myöskään vastahyökkäykseen urosta kohtaan.
Isterin kosketus tuntui omituiselta Miradan poskella, taistelijan ollessa yhäkin hivenen epävarma päätöksensä järjellisyydestä. Hän ei pitänyt siitä, että oli tavallaan jäänyt toiseksi koirasudelle, joka oli saanut kuin saanutkin tahtonsa läpi. Mutta toisaalta ei kosketus epämiellyttävältäkään tuntunut, joten tuskin tämä nyt aivan päin mäntyä oli menossa.
Vino virne levisi hitaasti naaraan huulilla, tämän naurahtaessa lyhyesti. Tässäpä sitä nyt sitten mentiin.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 2:01

Yhyy kun Mirada otti ja jäätyi paikoilleen. Ister ei antanut sen kuitenkaan häiritä, kyllä se tavallaan ymmärsi sen, ettei narttu ollut heti yhtä kiihkeästi messissä, kuin joku Ileya vaikkapa oli aikoinaan ollut. Sen sijaan koirasusi itse halusi tehdä parhaansa saadakseen koiran mukaan meininkiin edes jollain tapaa. Ei se Miradaa halunnut satuttaa nyt enää, kun kerran oltiin jo aloitettu.
Varsin vaitonaisena se nuolaisi nartun korvaa ja niskaa, haisteli vaivihkaa tuon turkkia ja sulki silmänsäkin niiden lyhyiden hetkien ajaksi. Nartun tuoksu kiihotti urosta, juuri tällaista tuoksua se rakasti.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 2:10

Lämpimät väreet kulkivat pitkin Miradan ruumista Isterin nuolaistessa hänen korvaansa, niskaansa. Ei voinut punainen kieltää, etteikö hyvältä olisi tuntunut moinen, vaikkei naaras kyllä yleensä minkään hempeän nuoleskelun ystävä ollut. Piti olla menoa ja meininkiä, jos kerran sille tielle lähdettiin.
Pikku hiljaa lämpeni taistelukoirakin uroksen läsnäololle, naaraan painaessa kuononsa vasten toisen tuuheaa niskaturkkia. Kokeilevasti näykkäisi punaturkki toista etuhampaillaan, painaen silmänsä puoliksi kiinni. Mmm-hhh.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 2:14

Isterin lihaksisto jossain ihrakerroksen kätköissä jähmettyi hetkeksi, kun se tunsi nartun näykkäisyn. Se päästi epämääräisen huoahduksen, tukahduttaen sen nopeasti Miradan lyhyen turkin pintaan. Uros olisi ollut valmis hyppäämään selkään saman tien, naimaan nartun aivot pellolle ja jäädä sitten hietikolle hetkeksi lepäämään. Mutta ei kai sitä niin hätäinen sopinut olla? Tai mistäs sitä tiesi. Hiljalleen koirasusi eteni nartun raitaista selkää pitkin kohti tämän häntää, millon vain kuonollaan hyväillen, milloin hampaitaan tai kieltään varovasti käytellen. Ainakin itse olisi valmiina, kunhan taakse asti ehtisi.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 2:26

Hyvillään Mirada huomasi, ettei Ister tainnut pistää pientä näykkimistä pahakseen. Hyvä niin, sillä eipä naaras olisi tosiaan kovin kauaa pelkkää nuoleskelua jaksanut. Ei sillä, että muutenkaan tälle nyhjäämiselle olisi kauaa aikaa tarvinnut suoda, taistelija tahtoi saada kaiken heti, tässä ja nyt oikeastaan kaikilla elämänsä aloilla. Myös juuri nyt käynnissä olevalla.
Koirasuden alkaessa edetä hitaasti taemmas jäi punaturkki seisomaan paikoilleen, kuljettaen kuonoaan uroksen ohi lipuvaa kylkeä pitkin, aina silloin tällöin toista kiusoittelevasti näykkäisten. Kovasti olisi nautinnollinen huokaus pyrkinyt ulos valkoisilta huulilta, mutta vielä sen verran oli itsekuria raitaselkäisellä jäljellä, ettei antanut äänensä päästä kuuluville.
Isterin päästyä lähelle naaraan typistettyä häntää käänsi tämä katseensa toista kohden. Kireästä ilmeestä ei ollut enää tietoakaan, leveän virnistyksen halkoessa taistelijan kasvoja. Silmissä tuikki ilkikurinen pilke, joka suorastaan yllytti urosta jatkamaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 2:41

Hännänjuuri tuli vastaan melkeinpä yllättäen. Ister nyhväsi hetken aikaa kuononsa kanssa nartun hännäntöpön tienoolla. Ei vitsi, melko käteviä tällaiset typistetyt hännät kyllä, eivät ainakaan tiellä olleet! Koirasusi virnisti itsekseen ja vilkaisi Miradan kasvoja olkansa yli. Ka niin, näyttipä narttukin varsin valmiilta.
Punaturkkisen lihaksikasta vartaloa liikehtiessään pyyhkien Ister pyörähti nartun taakse. Sen suurempia kyselemättä se alkoi könytä nartun selkään, mikä ei yleensä mitenkään helppo tehtävä ollut, kun otti huomioon koirasuden suuren koon.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 2:51

Vaikkei Mirada yleensä juuri arvostanutkaan lyhyeksi katkaistua häntäänsä, oli se kieltämättä ihan kätevä sentään jossakin. Eipähän ainakaan tunkenut turhia tielle. Hah. Kiitosta vaan, Diente. Sitä paitsi olihan häntä varsin erikoinen, kovin monilla ei arpikasvo ollut sellaista ihmisten parista lähdettyään tavannut.
Hetkisen ajaksi kohtasivat kaksikon katseet, jolloin ei naaras voinut olla taas häviävän pienen hetken ajattelematta, mihin oikein olikaan ryhtynyt. Typerät ajatukset kuitenkin jäivät nopeasti unholaan puolisuden siirtyessä naaraan taakse ja alkaessa kiivetä varsin vaivalloisesti tämän selkään. Mikään keveä taakka ei puolikasvoinen ollut, mutta osattuaan varautua moiseen ei voimakas taistelija juuri tätä hätkähtänyt. Varmasti pysytteli punaturkki paikoillaan, mielessään hiljaa hykerrellen. Sinänsä oli tosin hieman sääli, ettei itse toiminnan aikana naaras voinut tehdä juurikaan mitään toisen hyväksi, mutta ehkäpä se täytyi vain kestää.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Sept 26, 2008, 2:59

Lopulta sai Isterkin hilattua itsensä nartun selkään ja haeskeltua oikean paikan itselleen. Samaan aikaan sen pikkuveikka oli päättänyt laittautua varsin juhlakuntoon, ja lämpimänä ja liukkaana se hapuili tietä Miradan sisuksiin. Ister onneksi suurin piirtein tajusi, mistä sitä piti etsiä, eikä turhia ohi taikasauvallaan sohinut.
Sinne solahti että heilahti, nartun lämpimänkosteaan aarrekammioon. Koirasusi huohotti jo kevyesti, hönkien lämmintä ilmaa Miradan niskaan.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Sept 26, 2008, 3:11

Lopulta sai Ister asettauduttua jotenkin korkean naaraan selkään. Suurikokoinen uros tuntui lämpimänä ja vahvana Miradan päällä, punaturkkisenkin hengityksen alkaessa pikku hiljaa kiihtyä. Vaikka vihasikin yleensä kaikenlaista häviämistä ja alistetumpana osapuolena olemista, osasi taistelija siitä jollakin kierolla tavalla nauttiakin.
Lyhyen etsintätuokion jälkeen löysi puolisusi tiensä naaraan sisään, jolloin lopulta pääsi vaimea inahdus karkaamaan punaturkin huulilta. Kuumat väreet alkoivat kulkea pitkin kehoa, uroksen hengityksen tuntuessa niskassa. Haaleansiniset silmät painuivat tahtomattakin kiinni, kielen käväistessä odottavana nuolaisemassa taistelijan huulia.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Oct 1, 2008, 0:02

Mirada oli aika kivan tuntuinen sisuksista, paljon mukavampi kuin olisi uskonutkaan. Koska Ister oli uros, se alkoi oitis tehdä miehisiä liikkeitä nartun takapäässä, sehän kuului asiaan. Samalla koirasuden kuono kohosi ylöspäin ja se urahteli tukahdetusti huohotuksensa lomasta.

[[......kamalaa kun kuvittelen sitä urosta astuu Minttuu näin]]

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Oct 1, 2008, 0:16

// ...........älä tuollaisia kuvittele. Peli-ilo menee ihan harakoille. u___u //

Kunnon uroksen tavoin alkoi Ister hoidella hommaansa, eikä Mirada voinut olla olematta varsin tyytyväinen päätökseensä antaa tämän niin tehdä. Mielihyvän aallot lähtivät virtaamaan naaraan ruumiissa, tämänkin kohottaessa kuononsa kohti pimeää taivasta. Silmänsä painuivat tiiviisti kiinni, typistetyt korvat vasten niskaa. Suu aukesi päästäen ilmoille nautinnollisen huohotuksen, jota lieni enää turha koettaa pidätellä.
"Kovempa..." inahti punaturkki käskevästi. Ei häntä oltu lasista tehty, eikä kohtelunkaan tarvinnut olla sen mukaista.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Oct 1, 2008, 0:24

No aikamoista oli vaatia kovempaa tykittämään, mutta kai Isterin sitten piti yrittää. Siistpä se teki kovempaa ja rajummin.
Harmi sinänsä, että uroksella oli niin paska kunto, että pian se alkaisi väsyä ihan liikaa. Tosin pikainen se panoissaan yleensä olikin, ei mikään maratoonari vaan ruiski kaiken pihalle ennen keuhkojensa räjähtämistä. Sitä kyllä harmitti, ettei se välttämättä voisi täyttää nartun kaikkia toiveita ennen huippuhetkeä, mutta minkäpäs teit.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Oct 1, 2008, 0:36

Kuuliaisesti Ister totteli, ja Mirada nautti. Intohimon täyttämällä äänellä punaturkki voihki toisen koventaessa otteitaan. Hyvä, kyllä uros hommansa osasi, vaikkei mikään silmänilo ollutkaan. Mutta juuri tässä tilanteessa, missä toisen pärstää ei edes nähnyt, ei ulkonäöllä ollut kyllä yhtään mitään merkitystäkään.
Parhaansa mukaan myötäili naaras puolisuden liikkeitä, tuntiessaan tämän niin yllään kuin sisälläänkin. Äärimmäinen nautinto tuntui sytyttävän koko kehon tuleen, nartun äänen muuttuessa työntö työnnöltä voimakkaammaksi.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Oct 1, 2008, 0:44

Eipä aikaakaan, kun akti tuli päätökseensä, ja varsin tyytyväistä yninää pitäen uros laukaisi omat sukkulansa nartun sisuskaluihin. Ihan vielä varmuudeksi ja työnteli muutamaan otteeseen, mutta valui sitten uupuneena ja huohottaen alas. Se ainakin oli saanut mitä oli kaivannutkin, ja ihan nauttinutkin siitä. Nyt vain veri kohisi korvissa ja väsytti, mutta kai sitä piti hyvästä maksaakin jonkin verran.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Oct 1, 2008, 0:54

Hetken verran vielä jatkui hurja meno, kunnes Ister tuntui päässeen käsiksi huippuhetkeensä. Osansa nautinnosta sai toki Miradakin, naaraan äänen puhuessa varsin selvää kieltään uroksen työn onnistumisesta.
Pian valui puolisuden raskas keho pois taistelijan selästä, jättäen punaturkin huohottamaan hyvää oloaan. Hänellä tämä kävi kunnon päälle huomattavasti toista vähemmän, mutta kyllähän se toki voimille aina otti. Vaan olihan se sen arvoistakin.
Hengityksen hivenen tasaannuttua käänsi raitaselkä katseensa kohti Isteriä. Valkoisilla huulilla leikki vino, ilkikurinen hymy, naaraan ilmeen ollessa omalla tavalla varsin tyytyväisen näköinen. Et ollut ollenkaan huono, mies hyvä.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Oct 1, 2008, 1:04

Ister valui istumaan, mitä sitä turhia seisoskelemaan. Koirasusi tuijotti huohottaen maata pitkän tovin, kunnes se kohotti keltaisen silmänsä katseen Miradaan. Kas, ei tuokaan kovin pettyneeltä ainakaan vaikuttanut. Kaipa se sitten oli kelvannut.
Koirasusi ei saanut sanottua mitään hengästyksensä lomasta. Vaan mitäpä se olisi sanonutkaan? Kiittänyt hyvästä panosta tai jotain? Olisiko ollut aika epäsopivaa.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Oct 1, 2008, 1:15

No, epäsopiva oli kyllä koko yö tähänkin mennessä ollut, joten eipä se kiitos olisi sitä ehkä enää kovin paljoa pahentanut. Vaan ehkä kuitenkin parempi, että puolisusi piti tällä kertaa päänsä kiinni.
Koska Ister ei näyttänyt kovin nopeasti olevan menossa mihinkään, asteli Mirada venyttelevin askelin uroksen luokse. Hitaasti kiersi naaras toisen ympäri, antaen lyhytturkkisen kehonsa sipaista ohi kulkiessaan toisen kylkiä. Lopulta pysähtyi punaturkki toisen vasemmalle puolen, sillä kukapa olisi varta vasten uroksen karvatonta naamanpuoliskoa tahtonut katsella?
Vaikka niitä sanoja ei tarvittukaan, nuolaisi naaras nopeasti toisen korvaa ikään kuin kiitoksena. Hampaansa kokeilivat kiusoittelevasti uroksen kultaista korvakorua, jonka taistelukoira oli vain hetkeä aiemmin uhannut repiä irti. Niin se tilanne saattoi nopeasti muuttua.
Lopulta hymähti raitaturkki yhä vinosti virnistellen, asettautuen makaamaan toisen vierelle. Hänellä ainakaan ei ollut kovin suuri kiire mihinkään, eikä hän oikeastaan toivonut uroksellakaan olevan.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by lara on Oct 1, 2008, 2:03

Miradan kosketus sai koirasuden virnistämään nartulle uupuneesti. Joojee, vai halusi toinen vielä kuitenkin viettää aikaa puolikasvon kanssa. Ihan siistiä. Ister valui sekin nartun vierelle makuulle. Hiekalla oli ihan kiva maata.

Kummallisesti rannan yömaiseman keskelle alkoi nousta aurinko. Ister siristeli silmiään kirkkaassa valossa ja koetti hakea Miradaa näkökenttäänsä. Narttu loisti auringossa omituisesti. Ja ihan vahingossa uros avasi silmänsä räpytellessään.

Kartanon ikkunan sälekaihdinten välistä tunkeutui ohut valorantu lattialle kohtaan, jossa Ister makasi. Uros luimisti korviaan ja irvisti itsekseen. Ei narttua sitten missään, vain se ja kova lattia. Se koetti elää yön tapahtumia uudestaan mielessään onnistumatta siinä juurikaan. Unet haihtuivat niin nopeasti aamusella. Sen Ister kuitenkin muisti, että meininki oli ollut varsin todentuntuista. Ja se oli pitänyt siitä. Jos uni olisikin ollut enneuni? Toivossa oli hyvä elää.

Re: Yllättäviä juonenkäänteitä (K-18)
Post by hitodama on Oct 1, 2008, 2:28

Päätään kallistaen Mirada katsoi Isteriä tämän laskeutuessa hänen vierelleen. Sinänsä oli ihan hullua, ettei naaras nyt yhtäkkiä tahtonutkaan jättää puolikasvoista oman onnensa nojaan, mutta jotenkin tämä tuntui paremmalta näin. Ei uros ehkä niin kamala ollutkaan, kun vain pysähtyi hetkeksi tarkemmin miettimään. Tai no, miettimään ja miettimään.

Hetken oli naaras sanomaisillaan jotakin, mutta jostakin yllättäen tulviva valo sai punaturkin toisiin ajatuksiin. Hämillään koira kurtisti kulmiaan ja koetti saada valon lähdettä näköpiiriinsä, sillä eihän nyt yöllä voinut aurinkokaan paistaa? Jonkin täytyi olla nyt erittäin omituisella tolalla, ja nopeasti raitaselkä kääntyikin jälleen kohti puolisutta. Joka tosin näytti kovin kirkkaalta tässä omituisessa valossa, ja sai naaraan siristämään silmiään. Raitaturkki avasi suunsa sanoakseen toiselle jotakin, mutta ääntä ei tullut. Pian valo kävi ylivoimaiseksi, ja pakotti arpikasvon painamaan silmänsä tiukasti kiinni. Mikä tosin ei auttanut, vaan valo pyyhkäisi häikäisevänä halki naaraan mielen.


Hätkähtäen avasi Mirada silmänsä ja veti sihahtaen henkeä. Aamuauringon säteet tunkeutuivat Djalan metsää kansoittavien puiden latvustojen lävitse maahan asti, valaisten yön jälkeistä maisemaa. Hetken näytti taistelija varsin pöllämystyneeltä ja tähyili ympäriinsä etsien... Jotakin. Isteriä, puolikasvoista urosta? Kylmät väreet kulkivat naaraan selkää pitkin tämän muistaessa ikävästi osan juuri näkemästään unesta. Osan, jota hän ei olisi todellakaan halunnut muistaa.
Nopeasti nousi punainen seisovilleen päätään pudistellen. Mistä ihmeestä oli moinen uni hänen mieleensä saattanut tunkeutua? Ja tuntua vielä erittäin ikävästi niin kovin todelta.
Varsin jäykästi lähti taistelija askeltamaan puiden sekaan, kerran vielä taakseen vilkaisten. Alitajunta oli sitten ärsyttävä juttu. Melkein yhtä ärsyttävä, kuin Ister.