Sanguinaria Mirada - RPGs

Edera » Kylä » Turilas ja jäärä

Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 11, 2011, 12:51

Lämmin, aurinkoinen päivä oli mitä omialtaisin mukaville pikku shoppailuretkille - ainakin, jos sattui hyväksymään ostoskeskuksekseen ikuisuuksia sitten hylätyn ja hyvää vauhtia ränsistymässä olevan kyläpahasen. Vaan eipä sinne tänne lojumaan jätettyjä tavaroita oltu vastaavasti hinnalla pilattu, sillä kuka tahansa oli vapaa tulemaan ja ottamaan omakseen niistä minkä ikinä vain mieli. Tai näin asiat ainakin olivat olleet lukemattomien vuosien ajan, ennen kuin eräs nimeltämainitsematon susilauma oli vastikään päättänyt valloittaa kylän itselleen. Tiedot moisista reviirimuutoksista eivät kuitenkaan kantautuneet etenkään laumattomien koiraeläinten korviin järin nopeasti, mistä syystä muiden muassa Sanguinaria Miradan nimellä tunnettu taistelukoira oli jäänyt asian suhteen täyteen uutispimentoon.

Uskoen liikkuvansa yhä vapaalla ei-kenenkään maalla asteli Mirada huomattavan itsevarmoin askelin pitkin kylän katuja, kunnes loikkasi sisään yhteen hylätyistä taloista. Rakennukseen päästyään hän levitti mukanaan tuomansa rievun lattialle ja alkoi saman tien tutkailla huushollin sisältöä tarkkaavaisin silmin. Yksi hänen luolastoissa käyttämistään vedenkeräysastioista oli mennyt hajoamaan, joten hän oli tullut noutamaan sen tilalle uutta samanlaista; ilman toimivia vesipisteitä lännen vuoristo-oloissa kun oli varsin karu elellä.

// Nefti messiin. //

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Mar 11, 2011, 15:25

//Ihana otsikko : D //

Vihdoinkin se hirveä sade oli lakannut, ja ilma oli mitä mainioin. Oli aivan uskomatonta, että se kurja rakki oli hänet pistänyt sateeseen taas, vaikka juuri hän oli kierroksen tehnyt. Toisaalta ylempiarvosta ei saa vastustaa, niinpä oli pakko. Vieläpä oli vaikuttanut siltä, että Ister oli tehnyt sen tahallaan, vain ärsyttääkseen. Ja se vasta raitaselkää tympäsi pahemman kerran. Kerrassaan törkeää. Edes hyvä ilma ei piristänyt uroksen mieltä. Viimeinen paikka kierrokselle oli kylä, joka oli vastikään siirtynyt Ederan omistukseen.

Luppakorvainen oli juuti kulkemassa samaa katoa, josta hetki sitten oli mennyt joku muukin. Uros haistoi tämän jäljen ja päätti seurata talon eteen. Ei voinnut olla varmaa oliko kyseessä Ederalainen, joku vakoilija, tai ihan vain rajoista tietämätön. Uros lähestyi rakennusta, ja kurkkasi sisään.
"Anteeksi kun häiritsen, mutta kuka täällä on?"
Uros kysyi kohteliaasti, eikä vielä huomannut sisällä ketään.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 13, 2011, 0:23

// Yritin pitkään keksiä jotakin hienoa otsikkoa, mutta sitten siihen tulikin... Tuo. X'D //

Silmämääräisen tutkiskelun perusteella saattoi Mirada hetken kuluttua sanoa, ettei talon tässä osassa näkynyt olevan mitään hänen tarkoituksiinsa soveltuvaa astiaa. Niinpä hän jatkoi matkaansa pieneen, nuhruiseen kyökkiin ja alkoi aukoa erinäisten kaappien ovia paremman saaliin toivossa. Naaras keskittyi puuhaansa varsin suurella tarmolla ja olikin viimein noukkimassa hampaisiinsa vanhaa soppakulhoa, kun kuistilta kuului yllättäen askelia. Punaturkki jämähti niille sijoilleen, mutta vieraan kohteliaan äänen kajahtaessa pian ilmoille jatkoi hän kesken jäänyttä liikettään ja nosti posliinisen kulhon kahvasta ilmaan. Kukaan tuohon sävyyn puheleva ei voinut olla hänelle millään tapaa vaaraksi, joten hän saattoi mielestään jatkaa vallan hyvin puuhiaan samalla, kun ottaisi selvää tulijan henkilöllisyydestä.

Kantaen kukkakuvioin koristeltua astiaa hampaissaan kääntyi taistelukoira ympäri ja palasi talon ensimmäiseen huoneeseen vain huomatakseen, kuinka jonkun uroksen mustavalkokuvioinen pärstä pilkisti esiin oviaukosta.
"Sanguinaria Mirada", naaras vastasi luppakorvaisen aiempaan kysymykseen ja pysähtyi tutkailemaan tätä terävään sävyyn jäänsinisillä silmillään.
"Vaan eiikö lieenisi kohteliampaa esitäyytyä itse, enen kuine utelee toiisten henkilölisyyksiä, hmm?" hän jatkoi. Puheensa kuulosti vielä tavanomaistakin erikoisemmalta, sillä selvän aksentin lisäksi sitä sekoitti nyt puheen tielle tukkiva posliiniastian kahva. Se ei kuitenkaan näyttänyt ryhdikkäästi aloillaan seisovan punaturkin (varsin mittavaa) itsevarmuutta hetkauttavan.

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Mar 13, 2011, 18:59

Hetkeen ketään ei näkynnyt talon pölyisessä sisässä. Silti vartiokaartilaisen oli selvitettävä kuka liikuskeli täällä, joten oli paras hetken odotella, että toinen tulisi esiin. Pian näkökenttään ilmestyikin punertava turkkinen, töpöhäntäinen naaraskoira, jonka rakenne oli upea. Bergi joka oli ollut taistelukoira nuorena, niin ymmärsi että tuollaisella rakenteella oli varmasti taisteltu josku, mutta nyt töihin. Hieno nimikin oli nartulla, ja Bergi mietti, mutta ei ollut kuullut semmoisen kuuluvan laumaan. Toki saattoi olla uusikin jäsen kyseessä. Ulkonäkö kumminkin oli semmoinen, että jäisi punainen turkki mieleen helposti, jos olisi paikaisemmin tavannut.
"Onhan se. Olen Bergi, kuulun Ederan vartiokaartiin, ja siksi kysynkin kuulutko Ederaan?"
Bergi vastasi toisen kysymykseen ja esitti samalla omansa. Nyt vasta uros kiinnitti huomiota posliini astiaan, jota Mirada kantoi mukanaan. Raitaturkki mietti, mitä toinen tekisi sillä, mutta ei sen ennempää vaivannut mieltään asialla.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 15, 2011, 1:28

Mirada kohotti suupielensä vinoon hymyntapaiseen saadessaan Bergin niin myöntämään tekemänsä etikettivirheen kuin myös esittelemään itsensä. Vai että oltiin herraa oikein vartiokaartilaisen pestillä siunattu? Mielessään naaras totesi, että Ederan johtajiston susipopulalla taisi olla selkeä käsitys siitä, millaisia yksilöitä laumansa rajojen vartioimiseen tarvittiin: suosiossa kun taisivat selvästi olla suurikokoiset koirasusiurokset. Nyt edessään seisovan valkoturkin lisäksi arpikasvo nimittäin tunsi erään toisen samoihin kriteereihin istuvan tapauksen, joka itse asiassa oli nykyisellään kohonnut kaartin johtajaksi asti.

Lyhyen tovin esille tullutta uutta kysymystä tuumailtuaan lähti Mirada hymähtäen askeltamaan kohti huoneen keskustaa, jonne levitetyn kankaan päälle hän laski soppakulhonsa huolellisesti odottamaan. Keskusteleminen oli huomattavasti mielekkäämpää ilman suussa olevia ylimääräisiä esineitä, ja pääsipä naaras tällä tavoin kuromaan myös kaksikon välistä etäisyyttä parin metrin verran umpeen.
"Ei, mine ein ole lauumasi jäsen. Eikä kiinostukseni villihukkien pompoteltavana olemisen ole valitetavasti puoleksikan tarpeksi suuri, jotta harkitsisin liitymistä", raitaselkä vastasi kohotettuaan päänsä takaisin ylös. Äänestään ei kuultanut mitenkään erityistä halveksuntaa tai muitakaan vahvoja tunteita, vaan ne peilasivat eteenpäin ainoastaan samaa viestiä, kuin sanansakin: laumaelämä ja toisten käskyläisenä oleminen ei jaksanut yksinkertaisesti innostaa Miradaa niin paljoa, että hän olisi kokenut moiseen osallistumista tarpeelliseksi.
"Van mitäpä Ederan kaartilainen teke näin kauukana kartanon ulkopuoolela? Luulisi teiilä olevan tarpeksi hommia kyseiisen tönön vahtimisessakin", taistelukoira jatkoi ja kohotti kysyvästi toista kulmaansa.

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Mar 15, 2011, 14:20

Naaras kertoi, ettei ollut Ederan jäsen. Niinpä raitaturkin oli täytyttevä velvollisuutensa Ederan puolesta. Pian Mirada esitti kysymyksen, joka sai luppakorvan arvaamaan, että kyseinen naaras ei varmasti tiennyt alueen kuuluvan nykyään Ederalle. Olihan se kovin uusi juttu.
"Onhan siinä vahtimista,mutta nykyään tämä kylä kuuluu myös Ederan alueisiin, joten joudun sinut valitettavasti poistamaan alueelta"
Uros sanoi kohteliaasti. Olihan Bergi yleensä aina ystävällinen, mutta toisen oli paras suosiolla lähteä. Edera ei suvainnut ulkopuolisia alueelleen.
"Johtajamme on kyllä varsin mukava, ei hän pompota meitä."
Bergi sano valoisasti, eikä edes voinnut aavistaa mitä tuleva toisi tullessaan. Uroksella ei ollut aavistustakaan siitä, mitä susiklaanin päässä oikeasti liikkui. Myöskin pompottamisesta mieleen tuli Ister. Ei kyllä tarvinnut johtajan pompotella heitä, kun Ister teki sen niin mielellään.
"Voin näyttää sinulle uuden rajan, jos haluat"
Uros tarkoitui, eipä tässä muutakaan tekemistä ollut viimeinen vartiopaikka, ja yksi häädettävä, joten ihan hyvä kierros. Myöskin urosta mietitytti edeleen punaturkin rakenne, mutta päätti valkotuskki sitä olla kysymättä. Eivätpä he mitään tuttavia olleet.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 19, 2011, 14:23

Miradan hillitty kulmienkohottelu muuttui aiempaa selvästi yllättyneemmäksi, kun Bergi kertoi Ederan omineen kylän itselleen. Pian äimistyksen sekaan pujahti myös äkäinen halveksunta, jonka taistelukoira tosin piti sen verran kurissa, että antoi ainoastaan vinon hymynsä muuttua tyytymättömänsävyiseksi mutristeluksi. Johan oli hukkalaumalla taas kerran otsaa!
"Hmph, kuiinka tyypilistä. Alue, joka vuoosikausien ajan on jätety reiilusti lauumatomien käyttön, omitan yhtäkiä Ederan alaiisuteen. Kuten todetua, eritäiin tyypilistä", taistelukoira tuhahteli. Seuraavaksi olisi tietysti vuorossa Miradan kotinakin toimiva vuoripahanen, jonka rauhasta naaras ei tosin niin vain tulisi luopumaan. Sen puolesta hän tappelisi kuin raivo härkä, mutta Bergin onneksi kylän menetys ei sentään yhtä voimakkaita tunteita punaturkissa herättänyt.
"Näyytä taie ole näyytämätä, samapa tuo minele. Tieedän kyllä itsekin, missä kylä päättyy", hän hetken kuluttua urokselle vastasikin, sillä suoraan sanottuna naarasta ei huvittanut ryhtyä tappelemaan oikeudestaan haahuilla vanhoissa rakennuksissa tämän enempää. Olihan hän jo saanut sen, mitä oli tullut alueelta hakemaankin, joten yhtä hyvin hän voisi lähteä kohti kotia.
"Vaan tämän kulhon mine vieen mukanani. Ette te sillä kuiitenkan miten tee", taistelija jatkoi painokkaasti ja mulkaisi häätäjäänsä kylmästi samalla, kun ryhtyi tottunein liikkein taittelemaan soppakulhoa kankaan suojiin.

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Mar 21, 2011, 9:28

Selvästi narttu ei ollut tyytyväinne kuulemastaan, että Edera omisti kylän. Kyllähän laumalla tilaa oli, mutta varmuuden vuoksi oli pitännyt saada lisää. Ensimmäiseen lauseeseen ei uros osannut oikein kommentoida mitään ääneen, niipä se päätti olla hiljaa. Eipä sille voinnut mitään, varsinkaan hän.
"Tulen mukaasi kumminkin"
Raitaselkä totesi jälkimmäiseen, koska jos he pääsisivät hieman juttuun Bergi voisi kysyä mieltään painavan kysymyksen. Tosin nyt punaturkki ei vaikuttanut olevan sillä tuulella. Paras oli hetki antaa toipua järkytyksestä. Ja olihan se velvollisuus kaartilaisena seurata tilanne loppuun asti.
"Vie pois vaan"
Bergi ei edes ymmärätnyt mihin punaturkki sitä tarvitsi, mutta tuskinmpa ainakaan Edera sitä sen kummemmin kaipaa. Olihan nuita purkkeja, jos niitä tarvitsi. Bergi seurasi tämän taitavaa kankaan taittelua, taisi olla ennenkin tehnyt tätä.
"Oletko kauan asunnut saarella?"
Bergi aloitti varoivasti keskustelun ympäripyöreällä asialla.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 21, 2011, 12:36

Mirada murahti yhä jokseenkin äkäiseen, mutta samalla myös vastahakoisen hyväksyvään sävyyn Bergin luvatessa tulla joka tapauksessa saattamaan häntä kylän rajamaille. Eipä naaras pahemmin yllättynyt toisen päätöksestä, sillä luultavasti Edera oli ohjeistanut jo etukäteen portsarinsa pitämään huolen siitä, että kutsumattomat vieraat häädettiin niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Vaan onneksi luppakorvainen vahtimies tajusi velvollisuuksistaan huolimatta pitäytyä kohteliaammissa käytöstavoissa, kuin mitä yhdeltäkään laumansa sudelta olisi varmasti voinut koskaan odottaa, sillä se sai taistelukoirankin pitämään itsensä kurissa. Hän tyytyi tuhahtelemaan itsekseen taitellessaan nyyttiään kasaan ja solmiessaan kankaan päät lopulta koiramaisen kömpelösti, mutta ihmismäisen yritteliäästi yhteen niin, että työnsä lopuksi hän saattoi ujuttaa päänsä kantoliinaan syntyneen silmukan lävitse ja antaa viritelmän kannatteleman soppakulhon riippua rintaansa vasten.
"Joiitakin vuoosia. Toiisin sanoen liian kauuan", naaras vastasi kokeillessan varovaisesti liikkua nyytin kanssa. Niskan puolelle jäävä solmurykelmä tuntui pitävän, joten hetken kuluttua punaturkki saattoi suunnata katseensa vapaasti taas kohti Bergiä samalla, kun hän lähti astelemaan tätä ja tämän vartioimaa oviaukkoa kohden.
"Sattuman oikku heiiti minet aikoiinan tänne Jumalan selän taakse, vaika aiikomuksenani oli vaine matkata kotiseuuduiltani Etelä-Amerikasta kohti Euuroopaa. Pakko se on siite lähtien ollut yritä täälä elelemän, sillä eiipä täältä oikein poiiskan noin vain lähdetä."

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Mar 26, 2011, 22:51

//Sori kesto, mutta ei ole sitä nettiä //

Vaikka punaturkki olisikin vastustellut hänen tuloaan mukaan ei se olisi luppakorvaa estänyt. Parempi vain oli seurata loppuun asti, ei kaikkiin voinnut ensisilmäyksellä luottaa. Ristikaula kuunteli kuinka Mirada kertoi olleensa jo ollut saarella liian kauan.
"Etkö pidä täällä asumisesta? Mitä teit ennen tällä tuloa?"
Valkoturkki esitti pari kysymystä, ja tämä varmasti paljastaisi häntä kiinnostivat asiat, ja selittäisi miksi nartulla on niin hieno rakenne.
Punaturkki tuli nätisti ovelle, ja tämä varmasti menisi hyvin loppuun asti. Bergi lähti kävelemään hitaasti kohti rajaa, mutta odottaen, että seuralainen toki pysyisi mukana, ja hän saattoi pitää tätä silmällä.
Pilvetkin alkoivat taas ikävännäköisesti kasaantua. Toivottavasti ei taas alkoisi sataa. Vasta kun oli niin lämmintä ja kaunis ilma. Kertaallenhan uros oli jo kastunutkin, ja se ei todellakaan huvittaisi uudestaan kastua, ja rajalle asti tässä oli ainakin mentävä.
"Tunnetko muuten Ister nimistä tyyppiä? Tiedätkö hänestä mitään?"
Bergi päätti kysyä nyt kun hänen ajatuksensa päätyi taas komentelevaan vartiokaartin johtajaan.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 27, 2011, 18:07

// Joo, eihän sille mitään mahda. =) Toivottavasti vielä netin sinne kuitenkin saat! //

Bergin kääntyessä niin ikään kohti ulkoilmaa, pääsi Mirada astelemaan talon pienelle kuistille, johon hän pieneksi toviksi seisahtui totuttamaan silmiään kirkkaaseen ulkoilmaan. Vaikkakin juuri tuo kirkkaus saattaisi jossain vaiheessa olla mennyttä kamaa, sillä punaturkin ollessa sisällä rakennuksessa oli taivaalle näemmä ehtinyt jo kertyä muutamia paksuja pilviä. Asian huomaaminen sai naaraan kurtistamaan hienoisesti kulmiaan, ennen kuin hän käänsi katseensa takaisin menosuuntaan ja lähti kävelemään saattajansa seurassa kohti rajaa.
"Elin sivistyksen parisa omistajani kanssa, taiistelin hänen puolestan kun hän niine toiivoi", Mirada tokaisi sävyttömästi koirasuden aiemmin esittämään kysymykseen liittyen. Toisin kuin monet muut taistelukoirat, oli naaras syntynyt ja kasvanut työhönsä ja hän myös kunnioiti omistajaansa mitä suurimmin. Näin ollen hän todella kaipasi tuota karuksikin luokiteltavaa elämäntyyliä.
"Siihen elämän verratuna tämä saari ja sen tarjoamat mahdolisuudet eiivät ole yhtän miten."

Vaan sittenpä Bergi heitti kehiin sen sorttisen kysymyksen, joka sai Miradan korvat höristymään ja vinon, jokseenkin inhonsekaisen hymyn kapuamaan hänen huulilleen. Sitä hän ei osannut sanoa, miksi uros mahtoi häneltä tuollaisia udella, mutta eipä sen ollut oikeastaan edes väliä: kyllä hän oli aina valmis yhteisistä "ystävistä" keskustelemaan.
"Ruma, lihava, puoolikasvoiinen koirasusiuros? Tunnen ja tieedän sen verran, etä tajuan olla tutustumatta lähemin."

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Mar 28, 2011, 18:11

"Taistelit! Arvelinkin niin. Rakenteesi kertoo paljon Mirada. Arvasin heti nähdessäni sinut, että olet taistelukoira."
Bergi sanoi innoissaan. Vaikka lopulta uroksesta oli homma alkanut maistua puulta, oli hän siitä aikoinaan pitänyt kovasti, ja pärjännytkin hyvin. Siitä oli nykypäivänä paljon apua, varsinkin kun oli vartiokaartin hommissa.
"Onhan täällä asuminen kovasti erinlaista kuin mantereella."
Raitaselkä totesi vielä lisäksi toiseen lauseeseen.

Asian muuttessaan taisteluista Isteriin näki punaturkin naamasta selvän inhon. Taisi naaras olla samaa mieltä kyseisestä uroksesta.
"Kuulostaa juuri kyseisestä rasvapallolta. Ei pahemmin kannatakkaan tutustua. Tiedätkö mitään muuta hänestä tai oletko kuullut juoruja?"
Luppakorva kysäisi, ja jatkoi matkaaa suht hitaasti, että kerkeäisi jutella. Toisaalta kierros oli tehty, niin eipä tässä kiire ollut mihinkään. Sade saattoi olla ainoa hankoloittava tekijä.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Mar 29, 2011, 15:05

Bergin esiin pomppaava innostus sai Miradan kohottamaan kysyvästi toista kulmaansa ja mulkaisemaan urosta aavistuksen epäileväisesti. Harvoinpa nimittäin keneltäkään kuuli yhtään hyvää sanaa ihmisten käskystä taistelemisen vuoksi, eikä naaraan ulkomuotokaan ollut ihan sellaista sorttia, että siitä joka päivä olisi kehuja sadellut. Ei toki vartiomieskään ollut juttukumppaniaan kauniiksi väittänyt, mutta ainakin raitaturkki oli aistivinaan tämän äänestä jonkinasteista kunnioitusta vahvaa ruumiinrakennettaan kohtaan.
"Oiikein arvasit siis. Niine aiikoina minet tunnetin myös nimelä Dienten ylpeys", Mirada jatkoi pohdiskelevaan, hitaaseen sävyyn. Mieleensä nimittäin oli noussut aavistus, tai oikeastaan pelkkä etäinen toive siitä, että kenties vierellään kulkeva uros saisi kunnian olla ensimmäinen andriaanalainen, joka osaisi antaa tuolle nimelle jopa jotakin arvoa. Ainakin tämä kun kuului olevan mantereelta peräisin ja tiesi jotakin taistelukoirista, joten olihan se mahdollista, että Bergi oli liikkunut muinoin aivan samoissa piireissä Miradan kanssa.

Taistelujuttujen lisäksi Ister näytti kuitenkin kiinnostavan ristinkantajaa sen verran huomattavissa määrin, että uroksen uteliaisuus sai raitaturkin naurahtamaan matalasti itsekseen ja pudistelemaan lyhyesti päätään.
"Juooruilija mine ein ole, muta omakohtaiisista kokemuksistani voin toki puhua", naaras tokaisi pilke silmäkulmassa vilkkuen.
"Viimeksi kun hänet tapasin, oli hän aiinakin samasa asemasa sinen kanssasi. Vartiokaartilainen siis, joskan eii järin hyvä selaiinen."

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Apr 2, 2011, 20:59

"Dienten ylpeys..."
Raotaselkä toisti mietteliäänä, jokin siinä nimessä oli tuttua. Todella tottuakin. Luppakorva pysähtyi kun tajusi kenestä oli kyse. Sehän oli kuullut aikoinaan tuo nimen. Toki Mirada oli ihan eri sarjassa paininut kuin hän, mutta silti oli uros kuullut tuon koirna nimen, siitä aikoinaan puhuttiin paljon.
"Uskomatonta, olen kuullut sinusta paljon. Olit todella hyvä. Miksi lopetit urasi? Saitko tarpeeksesi?"
Bergi kysyi innokkaana, hän itse ei ollut vielä niin hyvissä sarjoissa kuin Mirada, mutta urokselle itselleen oli riittänyt ihmisen käskyläänä oleminen. Vaikka oli tuolle kiitollinen siitä, että nyt osasi taistella niin hyvin.

Isteristä jatkui aihe, ja onhan se ihan ymmärrettävää ettei juoruiluun kuka vain lähtenyt, mutta Bergi oli kyllä saannut tuosta koirasudesta tarpeekseen.
"Ikävä kertoa, mutta mokama paksukainen on nykyään vartiokaartin johtaja, en kyllä yhtään ymmärrä miksi"
Bergi sanoi hieman halveksuen. Kyseinen mustaturkki ei oikein innostanut urosta, sitä paitsi vallanhaluisena Bergi haluaisi olla Isterin tilalla, ja olisi varmasti sata kertaa parempi, luppakorva vakuutti itselleen.
"Kerro vain jos jotain epäilyttävää hän sanoi tai teki"
Kaikki pienetkin johtalangat oli yritettävä kerätä kasaan ennen seuraava salakokousta.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Apr 3, 2011, 14:49

Miradan huomatessa sanoillaan olleen urokseen varsin pysäyttävä vaikutus (kirjaimellisesti) seisahtui hänkin aloilleen ja jäi paistattelemaan toisen suosiossa. Näytti aivan siltä, kuin taistelukoira olisi suorastaan paisunut ylpeydestä hänen nauttiessaan saamastaan huomiosta täysin rinnoin. Jos arpikasvon sydämeen oli olemassa yksikin oikotie, kävi se polku nimenomaan imartelun kautta.
"Tarpekseni? Ehei, en toki. Minen isäntäni, Mirlo Diente, katosi omile teiilen. Lie onko enä edes elosa, en tieedä. Van se lieene selvä, eteii omistajattomila taiistelukoiirila kehäsä paljonkan tehdä", naaras selitti tuttavallisesti, kuin olisi todellakin ollut vain kivalla pikku kävelyretkellä kaartilaisen kanssa sen sijaan, että tämä olisi oikeastaan ollut häätämässä häntä paraikaa pois Ederan mailta. Aiemmasta nyrpeästä murjottamisestakaan ei näkynyt hänen hymyyn kääntyneillä kasvoillaan enää merkkiäkään.
"Se on kuiitenkin olluta ja mennytä nyt", naaras vielä tokaisi lapojaan kohauttaen, ennen kuin kääntyi jälleen kulkusuuntaa kohden ja jatkoi kävelyään - eiköhän uros seuraisi esimerkkiä ja tulisi pian perässä.

Vaan siinä vaiheessa oli Miradan vuoro tulla totaalisen yllätetyksi, kun Bergi paljasti Isterin kohonneen varsin merkittävästi Ederan arvoasteikossa.
"Kas kas..." punaturkki mutisi päätään pudistellen, mutta ajatuksen absurdiudelle yhä leveästi virnistellen.
"Mine ymmärän, itse asiassa. Ister on aiina ollut selaiista tyypiä, joka hankki asemansa olemalla hyvä pataa oiikeiden henkilöiiden kanssa. Täsä tapauuksesa epäilykseni kohdistuvat upseeriine Divianiin", koira selitti. Molemmat urokset olivat lahkolaisia, joten nämä tunsivat toisensa muutoinkin, kuin vain viran puolesta. Samaa keinoa käyttäenhän puolikasvo oli aikaisemmin esittänyt kovinkin merkittävää Herran palvelijaa: hän oli hengannut Misery Mustan seurassa.
"Epäiilytävistä nyt ein tieedä, muta aiinakan hän ei ole järin kaksinen taiistelija. Olin kuristaa hänet puoolivahongosa hengiltä parisen vuoota sitten."

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Apr 5, 2011, 12:55

Uskomatonta oli tavata taistelukoira aikansa "kuuluisuus". Uros pisti myös merkille, että taisi arpikasvo pitää kehuista. Vaikkei uros tarkoituksella kehunnut Miradaa, puhui vain sen mitä oli mieltä kuten oli valkoturkilla tapana tehdä. Suora puhe oli parasta. Olihan silti kivaa kun toiselle tuli hyvä mieli asiasta. Ei varmasti täällä saarella moni koira ollut kuullut edes taistelukoirista.
"Aika outoa, miksi hän niin jätti sinut. Totta puhut, sinne ei ilman omistajaa päästetä."
Bergi kummasteli sitä miksi ihmisen kannatti jättää menestyvä koira. Ilmeisesti hänelle tuli jotain ihmisten juttuja. Luppakorva kun itse oli tehnyt päin vastoi, eli jättänyt omistajansa. Mirada ei kumminkaan näyttänyt olevan pahoilaan asiasta. Parempi oli elää elämäänsä eteenpäin.
"Niinhän se on, mutta arvokas lahja se silti on täälläkin osata taistella kunnolla"
Valkoturkkinen sanoi mielipiteensä asiasta, ja jatkoi punaturkin seuraamista vielä ihan ei oltu kylän rajalla edes.

Kun Mirada kertoi ilmeisen syyn siihen miksi Ister oli päässyt tuohon asemaan, uskoi uroskin sen pitävän paikkansa. Oli toki hieman outoa, ettei kaartilainen tuntenut Diviania. Olihan sen nyt jossain kokouksessa vilaukselta nähnyt, mutta siinäpä se. Kun Mirada kertoi melkein kursiteneensa Isterin, hieman uros meinasi naurahtaa ja normaali vakava ilme meni hieman hymyyn hetkeksi.
"Tuskimpa Isterin kaltainen taistelukoiralle pärjäisikään"
Bergi sanoi ja korjasi ilmeensä normaaliksi, vaikka asia olikin kuulostanut hauskalta. Tämä Miradahan oli oikein mukava tuttavuus. Ainakaan hän ei ollut taisteluun tämän kanssa ajautunut, olihan Bergi kyllä paljon itsekkin kehittynyt luonteensa puolesta.

Uros käänsi katseensa taivaalle, ja ensimmäinen pisara osui sen kuonoon. Pian alkaisi sataa taas.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Apr 5, 2011, 18:09

Vaikkei Mirada sitä ulospäin näyttänytkään, riipaisi Bergin kommentti naaraan hylätyksi tulemisesta ikävästi hänen sydänalaansa. Onnekseen koira oli kuitenkin käsitellyt Dienten katoamisen niin monta kertaa lävitse mielessään, että saattoi puhella siitä näennäisen rauhalliseen sävyyn. Häntä kun ei kiinnostanut näyttää puolituntemattomalle vartiokaartilaiselle sitä, kuinka syvästi hän oli aikoinaan onnistunut isäntäänsä kiintymään.
"Luulen, etä hänen oli syystä taie toiisesta pakko", punaturkki tokaisi. Ja tottapa tuo todennäköisesti olikin, sillä parhaan koiransa lisäksi mies oli jättänyt jälkeensä kaiken muunkin omaisuutensa - mikä oli muun muassa maksanut kaikkien Miradan sukulaisten hengen.

Sen enempää ei arpikasvo ollut kuitenkaan omasta menneisyydestään halukas tällä erää turisemaan, vaan hän käänsi katseensa mielihyvin kohti Bergin omia juttuja. Mitä pidemmälle keskustelu Isteristä kävi, sitä kiinnostavammalta alkoi juttu nimittäin kuulostaa. Eihän sitä nyt joka päivä päässyt näkemään, kuinka ilmeisesti ihan kiitettävän virkaintoinen laumalainen naureskeli makeasti ylempiarvoistensa kustannuksella!
"Eii, eii tokikan pärjä", koira myönsi hyvillään, "muta eiikö se ole joksenkin epäkunnioitava vartiokaartilaiiselta sanela niin kaartin uljasta johtajasta, hmm?" Miradan sanoissa ei ollut niiden sisällöstä huolimatta ollenkaan moittivaa sävyä, vaan ne täyttyivät yksinomaan uteliaisuudesta Ederan sisäistä tilannetta kohtaan. Kyllä hänkin osasi nimittäin kiintoisista juoruista nauttia, vaikkei sellaisia ollut aikaisemmin itse suostunutkaan liiaksi jakelemaan.
"Vaie onko se kenties ihan yleiistäkin, eteiivät kaartilaiset arvosta johtajansa?" naaras vielä jatkoi ja pani samassa merkille muutamat yksittäiset pisarat, joita alkoi tipahdella taivaalle kerääntyneistä raskaista pilvistä kadulle. Kaunis sää taisi toden totta olla loppumaisillaan.

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Apr 7, 2011, 8:45

"Minäkin luulen niin. Muuten tässä jutussa ei olisi mitään järkeä. Ihmiset ovat ilkietä myös toisilleen, jospa hän ajautui tappeluun tai jotain"
Raitaturkki ei paljon tiennyt ihmisistä, mutta ainakin sen oma omistaja oli alkoholin jälkeen kovin agressiivinen ja oli haastanut riitaa toisten kanssa. Mitä nyt uros oli kerennyt näkemään.

"Oletpas siinä oikeassa. Minulla hieman on kaunaa tuota kohti. Ei kovin kummoinen johtaja tämä kyseinen Ister"
Bergi ei voinut tuntemattomalle tietenkään paljastaa, että koko kaartilla oli Isteriä vastaan jotain. Niinpä hän jätti asian siksi, että vain hänellä olisi tuota vastaan jotain.
"Ei tietenkään ja varsinkin minulta tämä on erikoista. Ister meni vain mielestäni liian pitkälle näissä komennoissa. Yleensä Ederassa kaikki kunnioittaa hyvin johtajiaan, mutta tämä uusi kaartijohtaja minua hieman arveluttaa oliko se oikea valinta tähän hommaan"
Myös luppakorva jätti senkin mainitsematta ainakin vielä, että itse haluaisi olla tuossa asemassa. Paljon paremminhan hän johtaisi kaartia.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Apr 10, 2011, 18:49

Mirada nyökäytti hymähtäen kuonoaan Bergin epäilyksille, vaikkakaan Dienten kohtalokkaaseen käsirysyyn päätyminen ei vaikuttanut hänestä järin todennäköiseltä. Naaraan taistelukoira-aikoihin omistajansa oli nimittäin ollut jo sen verran iäkäs ihminen, ettei punaturkki ollut koskaan nähnyt tämän tapelleen fyysisesti kenenkään kanssa. Jotakin valtaapitävien kaksijalkaisten mielestä luvatonta lieni mies kuitenkin tehnyt, mikäli heidän kotitalonsa vallanneesta virkavallasta saattoi mitään päätellä.

Isteriin kohdistuva lisäkritiikki sen sijaan sai Miradan jälleen naurahtelemaan matalasti, sillä sen verran mehukkaasti Bergi tilannetta kuvaili. Naaras saattoi hyvinkin uskoa puolikasvon olevan kuivalle maalle joutuneen kalan veroinen johtaja, joten ei ollut mikään ihmekään, ettei tämä ajattelukykyisten ederalaisten mielestä suuren suurta kunnioitusta osakseen ansainnut. Miradan mielestä tuskin olisi ansainnut muukaan johtajisto, mutta sen tiedon hän päätti toistaiseksi pitää itsellään. Häntä kun ei lystännyt ryhtyä kiistelemään ylimmille johtajilleen ilmeisesti varsin lojaalin luppakorvan kanssa asiasta.
"Et satuiisi siten tieetämän parempa ehdokasta kaartinjohtajan paiikale, mite?" punaturkki uteli yhä kovin kiinnostuneeseen sävyyn. Vaikkei hän toki Bergin toiveita oman asemansa kohottamisesta tiennyt, ajautuivat hänenkin mietteensä kuitenkin tyystin samoille linjoille. Vaikka muutoin olivatkin monella tapaa hyvin erilaisia keskenään, lieni kaksikon ajatustavoissa näin ollen syvimmiltään jotakin samankaltaista.
"Eit nimitäin itsekän vaiikuta tyystin kyvytömältä selaiisin hommiin. Voiisin jopa väiitää kaltaisesi olenon menevän varsin hukkaan sen läskikasan juoksupoiikana", naaras pian tokaisikin.

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Apr 13, 2011, 14:08

Punaturkin seuraava kysymys vasta olikin musiikkia luppakorvan korville. Mielellään hän sen kertoi. Myöskin toisen kehuttava sana valikoima, sai uroksen hyvin iloiseksi, vaikkei se edelleenkään ulospäin kovasti näkynnyt uroksen vakavasti ilmeestä, mutta tällä kertaa saattoi iloisuuden huomata, jopa ulospäin ihan pikkuisen.
"No itse asiassa olen ajatellut itseäni ehdottaa, jos paikka aukeaa. Tuskin nyt kumminkaan hekään Isteriä voi kauaa jaksaa. Uskon, että kyvyilläni olisin hyvä johtajamaan vartiokaartia"
Raitaselkä selitti. Siitähän ei tietenkään voinnut mainita mitään, että uros oli koko elämänsä haaveillut olevansa kokonaisen lauman johtaja. Sellainen ei silti millään tuntunut onnistuvan. Hän oli ollut kauan tyytyväinen siihen, että pääsi mukaan Vartiokaartiin. Silti enään se ei tuntunut lainkaan kummoiselta. Olisi päästävä ylemmäksi jotenkin. Siinä valkoturkki ei aikonut karttaa keinoja, vaikka sitten juoruaisi Isteristä, josse sen vaatisi.

Pilvet alkoivat yhä pahemmin pudotella nesteitä koirien niskaan.
"Pahus...pitäisi etsiä suoja"
Uros tokaisi ja katsoi taivasta vihaisesti. Eipä se mitään auttanut. Bergi vain halusi jutella kunnon taistelukoiran kanssa lisää, myöskin aika samalla aaltopituudella he joissakin asioissa olivat.

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 14:36

Miradan uteliaisuutta tihkuva ilme kävi jokseenkin ymmärtäväiseksi ja hyväksyväksi Bergin myöntäessä, etteivät ajatukset kaartin johtamisesta olleet hänelle tyystin vieraita. Mikäli valkoturkki totta tosiaan joskus moiseen asemaan kohoaisi, uskoi naaras sen olevan hänelle itselleenkin vain ja ainoastaan hyödyksi: Ister ei nimittäin tasan katsoisi hyvällä hänen kylään kohdistuvia shoppailuretkiään, jos niistä joskus sattuisi kuulemaan, mutta ristinkantaja sen sijaan oli osoittautunut hyvin yhteistyökykyiseksi toveriksi.
"Olen aiivan varma, etä täyytäisit paikan mitä maiinioimin", naaras päätyi vastaamaan päätettyään, että voisi näin ollen jopa kannustaa urosta tämän haaveiden suhteen.
"Mikäli satun tulevaiisudesa kuuleman jotakin kiintoisa Isteriin liittyen... Kentiees jotakin selaiista, mikä voiisi auta sineä nouuseman asemasasi, tulen ilolla kertoman sinele", koira vieläpä lupasi mielessään myhäillen.

Sade kuitenkin päätti ryhtyä yltymään satunnaisesta pisaroimisesta kunnon tihkuksi, kun viimeisetkin kirkkaan taivaan kaistaleet peittyivät harmaiden pilvimassojen taakse. Vesi tuntui kylmältä lämpimän auringonpaisteen jälkeen, ja moinen inhottava tunne sai Miradan ravistelemaan turkkiaan.
"Palaa sine vaine kartanolle, mine jatkan kyllä matkani rajojenne ulkopuoolele ilman vartiotakin. Kotini on nimitäin lännen vuooristosa, erääsä luoolasa. Voit vaiika tulla joskus vieraiilulle, mikäli et muuten usko." Viimeisintä toteamusta väritti leikkimielinen sävy, sillä eipä taistelijalla ollut mitään syytä epäillä, etteikö Bergi olisi hänen sanojaan uskonut. Oikeastaan tokaisu olikin kutsu tulla joskus kyläilemään, sillä mieluusti naaraskin olisi juttuaan toisen kanssa jatkanut.

Re: Turilas ja jäärä
Post by neftichan on Apr 13, 2011, 15:53

Koirasusi oli haljeta ylpeydestä. Kuulisipa hänen sukunsa namä sanat se olisi hienoa. Edelleenkään ei antanut uros tunteidensa näkyä liikaa ulos päin. Se halusi näyttää hillityltä ja rauhalliselta.
"Kiitos paljon"
Ristikaula päätti kiittää, vaikkei asia ehkä ollut sellainen, josta yleensä kiiteltiin. Se vain merkitsi köriläälle paljon.
"Se olisi hienoa. Ja vastalahjaksi, minä ainakin annan sinun hakea kuppeja, jos vain tarvitset ja olen vahtivuorossa. Et vaikuta olevan uhka laumalle"
Uros lupaili, vaikkei se tiennyt mihin taistelukoira kuppeja tarvitsi, mutta tuskin kukaan Ederalainne niitä kaipaisi. Paras silti olla hiljaa muden korville tämä ei ole hyvää kuultavaa. Uros tahtoi silti olla ystävällinen niin molemme kuin mahtoi, ja pari viatonta kuppia ei pitäisi kenenkään maailmaa kaataa.
"Tehdään niin. Saankin juosta kovaa, että ehdin ennen kuin läpimärkä olen"
Uros totesi, ja toivoi, ettei missään nimessä törmäisi Isteriin enään kartanolla. Raitaselkäinen vastasi, ja pisti mieleensä missä Mirada asui.
"Oli mukava tavata sinut, nähdään toistenkin"
Valkoturkkinen sanoi taistelikoiralle. Dienten ylpeys, olisi mukavaa vielä tavata. Uroksella kun saarella ei ystäviä todellakaan liikaa ollut, jospa he joskus ystävystyisivät. Bergi kääntyi ja lähti juoksemaan kohti kartanoa minkä jalostaan pääsisi.

// Kiitos pelistä! //

Re: Turilas ja jäärä
Post by hitodama on Apr 13, 2011, 16:35

Miradan myhäily yltyi mielensisäisestä hyminästä tyytyväiseen naurahteluun, kun Bergi lupasi naaraan saavan jatkossakin käydä hankintamatkoillaan kylän uumenissa - tuntui siltä, kuin toinen olisi suorastaan lukenut hänen ajatuksensa!
"Hieenoa", hän vastasi selvästi erittäin tyytyväisenä. Naaras harkitsi hetken josko olisi lisäksi selittänyt toiselle jotakin hänen haalimiensa kippojen käyttötarkoituksesta, mutta päätti kuitenkin jättää asian sikseen. Saisi uros nähdä omin silmin, mikäli joskus tulisi hänen kotomaillaan käymään.

Hyvästien alkaessa tulla ajankohtaisiksi pysähtyi Mirada hetkeksi aloilleen ja suuntasi vinon virneen koristamat kasvonsa vielä kertaalleen kunnolla Bergiä kohden. Kun naaras asiaa yhtään mietti, oli koirasusi itse asiassa yksi fiksuimmista hänen kohtaamistaan olennoista hyvään aikaan. Lahkon parissa oli toki yhä muutamia olentoja, joita naaras olisi voinut ympärillään sietää, mutta hänen kutakuinkin hylättyään Hjéresatin olivat myös kyseiset tuttavuudet jääneet taakse. Näin ollen juttutuokio puolisusiuroksen kanssa oli tuntunut erittäin virkistävältä muistutukselta siitä, mitä rupattelu sivistyneessä seurassa saattoi parhaimmillaan olla.
"Tapaamisin, vartiokaartin Bergi", naaras huikkasi toisen tehdessä lähtöä ja alkaessa sittemmin juosta kartanoa kohden. Uroksen kadottua näkyvistä hymähti punaturkki itsekseen, ennen kuin lähti niin ikään ravaamaan kohti kotinsa tuomaa suojaa.

// Jep, tattista! n__n Oli kyllä vallan veikeää. //