Sanguinaria Mirada - RPGs

Edera » Nurmikenttä » Meille eivät linnut laula

Meille eivät linnut laula
Post by hitodama on May 17, 2008, 0:40

Oli hiljainen aamu, eikä aurinko ollut vielä kunnolla noussut valaisemaan hennon sumun peittämää nurmikenttää. Tuulikaan ei liioin ollut herännyt hätyyttelemään pois tuota yön jättämää usvaa, joka sai kumpuilevan niityn näyttämään jopa melko aavemaiselta. Linnutkin olivat vaiti, kuin olisivat odottaneet aamuauringolta lupaa laulelmiensa aloittamiselle.
Yhtä hiljaa ympäristönsä kanssa seisoi eräällä varsin korkealla kumpareella punainen koiraeläin, joka tähyili keskittyneesti kaukaisuuteen. Sanguinaria Mirada tiesi, että jossakin kyseisellä suunnalla sijaitsi Ederan kartano, mutta naaraan tarkoista silmistä ei juuri nyt ollut apua rakennuksen havaitsemisessa. Kartano oli kaukana, avaran niityn toisella laidalla, ja sumu peitti vähäisimmätkin ääriviivat rakennuksesta taakseen.

Se, miksi raitaselkä olisi kartanon tahtonut löytää, oli hänelle itselleenkin hivenen hämärän peitossa. Ei hänellä kai edes ollut varsinaista syytä, kunhan tahtoi keskittää ajatuksensa johonkin. Vaikka sitten yhdentekevän rakennuksen löytämiseen. Ehkä taka-alalla kummitteli myös pieni toive Divian-nimisen urossuden kohtaamisesta; kuuluihan tuo sentään alueen omistavaan Ederan laumaan. Naaras ei nimittäin olisi pannut seuraa lainkaan pahakseen.
Ajatuksissaan käänsi Mirada hailakansinisten silmiensä katseen toiselle suunnalle, kuin olisi voinut sieltä löytää jotakin usvaa mielenkiintoisempaa tuijotettavaa. Korvat painuivat hivenen luimuun taistelijan havaitessa samankaltaisen maiseman jatkuvan tälläkin suunnalla, mikä ei tosin sinänsä ollut suurikaan yllätys. Häntä vain tympäisi tämä hiljaisuus, tämä liikkumattomuus, joka harmaassa ja valottomassa maisemassa vallitsi. Se tuntui ikään kuin pakottavan häntä ajattelemaan asioita, jotka narttu olisi tahtonut sulkea kokonaan pois mielestään.

// Kaseki ja Red Shower mukaan. //

Re: Meille eivät linnut laula
Post by senny on May 17, 2008, 14:09

Sumussa seisoi myös toinenkin hahmo.Se oli pienempi ja näytti eksyneeltä.Hahmo kääntyili etsiessään suuntaa jonne menisi.Menisikö itään, vai länteen?Jos pohjoisesta löytyisi jotain muuta kuin sumuista niittyä?Loppujen lopuksi hahmo lähti etelään päin.Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta etäällä näkyi punertava hehku, mikä merkitsisi sitä että pian aurinko loisi ensisäteensä tähän sumuiseen aamuun ja lämmittäisi koleaa ilmaa.

Red Shower oli ollut yksin siitä lähtien kun oli lähtenyt sisarustensa luota.Hän oli vaellellut yksin ja saapunut usvaiselle niitylle.Sen tassujen ääni kuului vaimeina ruohikkoa vasten, ja Redin kevyt hengitys kohosi huuruna ilmaan.Kauempana häämötti kumpare.Sieltä näkyisi varmaan jotain muutakin kuin laajaa sumuista niittyä.Red nopeensi vauhtiaan ja sirristeli silmiään.Oliko tuolla kumpareen laella puu, vai kenties jonkinlainen kivi?Ei, ei se voinut olla kivi olla.Ei edes puu.Se nimittäin liikkui.Se taisi olla koiraeläin, Red ei kuitenkaan ollut ihan varma siitä, syynä sumu jota oli kaikkialla.Red oli hieman hengästynyt kuljettuaan niityllä pitkän matkan niin reippaalla vauhdilla.

Re: Meille eivät linnut laula
Post by hitodama on May 18, 2008, 18:29

// Sellainen pieni kieliopillinen vinkki, että pisteen, huuto- ja kysymysmerkin jälkeen tulee aina tyhjä väli ennen uuden lauseen alkua. =) //

Hiljaa huokaisten antoi Mirada katseensa vielä hetken levätä harmaassa maisemassa, ennen kuin sulki silmänsä ja painoi päänsä alas. Turhaa oli tällainen tyhjän tuijottaminen, kun hänellä olisi ollut huomattavasti tärkeämpääkin tekemistä. Herralle ei naaras ollut suonut uhreja moneen päivään, eikä liioin tehnyt mitään Hjéresatinkaan hyväksi. Hän ei ollut tehnyt yhtään mitään, koettanut vain paikasta toiseen juoksemalla olla ajattelematta asioita, jotka nimenomaan ajatustyötä olisivat eniten vaatineet.
Hitaasti aukesivat punaturkin silmäluomet, haaleansinisten silmien katsellessa ilmeettöminä kasteen kostuttamaa nurmea. Ajatukset tunkivat tiensä arpikasvon mieleen, eikä tuo jaksanut enää estää niiden tuloa.
Miten hän saattaisi kertoa Tartarokselle, että tuosta oli tulossa isä? Entä mitä he pentujen kanssa tekisivät, kun syntymän aika koittaisi? Tahtoisiko puolisusi olla missään tekemisissä jälkikasvunsa kanssa?
Niin monia kysymyksiä, eikä nartulla ollut yhteenkään kelvollista vastausta.

Jälleen saivat painavat mietteet kuitenkin väistyä, kun Mirada huomasi kuulevansa askelia jostakin sumun seasta. Pystyiksi leikatut korvat värähtivät hivenen, mutta muutoin ei punainen tuntunut jaksavan reagoida vieraan läsnäoloon. Koska toinen ei kaikesta päätellen vaivautunut kulkunsa ääntä peittelemään, ei tuosta luultavasti olisi välitöntä uhkaakaan. Niinpä naaras kokosi vielä hetken ajatuksiaan, ennen kuin kohotti päätään jälleen huokaisten.
Pian havaitsivat koiran pistävät silmät liikkeen niityllä, tuon tumman koiraeläimen, joka lähestyi kukkulalla seisovaa raitaselkää. Ilmeenkään värähtämättä naaras seurasi toista katseellaan, vaikka usva näkyvyyttä tehokkaasti rajoittikin. Mikään koon jättiläinen ei punamusta olento ollut ja liikkeistä päätellen lieni varsin nuori iältään, totesi taistelija pikaisen arvion perusteella.
Toisen yhä lähestyessä kääntyi Mirada kokonaan tulokasta päin ja kallisti päätään odottavasti. Sanaakaan ei naaras kuitenkaan lausunut, vaan tyytyi odottamaan mitä tuleman piti.

Jälleen huokaisten lähti Mirada ääneti askeltamaan läpi sumuverhon kohti paikkaa, jossa oletti kartanon seisovan. Olkoonkin kuinka vain Ederan tukikohta tai mikä lienikään, voisi naaras aina väittää tulleensa tapaamaan lauman upseerina toimivaa Diviania. Tällä tuskin olisi mitään sitä vastaan, että tuttavansa hetken rakennuksessa levähtäisi.
Niine hyvineen katosi raitaselkä aamun harmauteen, välttäen täpärästi tapaamasta toista niityllä kulkenutta olentoa.

// Tämä on nyt seisonut jo liki kuukauden, pääsemättä edes oikein alkuunkaan. Valitettavasti Miradalla on sen verran kiirettä, että hänet on nyt pakko kiskaista irti. Koetetaan ehkä joskus toiste paremmalla ajalla. Pahoitteluni tästä. //