Sanguinaria Mirada - RPGs

Lahko » Laiva » Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille

Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lara on Sept 12, 2012, 12:45

[[Lahkon kokousmeininkinen YP.

Vapaa saapumisjärjestys, kirjaan sen ylös jahka kaikki ilmoittautuneet ovat mukana.
Aikaraja 2vrk, sen jälkeen saa skipata.
Pelatkaa hahmonne ripeästi sisään ja pyydän, laittakaa ne osallistumaan keskusteluun. Kokouksessa ei paljon itua ole, jos Koeth yksin hölöttää edessä ja muut vaan nyökkäilevät. Puolikuusta ja Carmiksen toiminnasta on varmasti paljon mielipiteitä, joten toivon hahmojen myös aukovan suitaan tilanteessa, jossa on mahdollisuus vaikuttaa ja saada näkyvyyttä Lahkon johdon edessä. Muistuttaisin, että tällaiset kokoukset voivat aktiivisimmille ja parhaan vaikutuksen antaneille hahmoille poikia myös lisäjuonia ; )]]

Yö tuntui sopivalta ajankohtalta kokoontumiselle. Koeth silmäili paria kannella seisovaa vahtia hajamielisesti ja koetti erottaa mantereen rannan hämärän keskeltä. Onneksi ei ollu kovin tuulista, muuten saarelle uiminen olisi ollut melkoinen riski.
Taivas oli kirkas ja pilvetön, kuu vain ohut sirppi tähtien keskellä. Jonain toisena iltana tähtitaivas olisi voinut olla viihdyttävääkin katseltavaa, mutta tällä kertaa se ei sykähdyttänyt.
Uros huokaisi itsekseen ja kääntyi askeltamaan alas ruumaan.

Se valitsi kokoustilaksi suurimman huoneen, minkä laivasta löysi ja hypähti kepeästi pehmustetulle sohvantapaiselle odottamaan muita kokoontujia.
Joukkoa varmasti riittäisi, tämä olisi tärkeä kokous monelle lahkolaiselle.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lr on Sept 12, 2012, 14:00

Mustan puhuva hahmo arpineen ja punaisine kuviointineen oli juuri rantautunut ja ravisteli turkkinsa kuivemmaksi. Kuolonkasvo katseli hetken ajan ympärilleen ja lähti sitten kohti laivaa, raahaten painavaa kirvestä mukanaan. Siitä olikin jo jonkin aikaa kun naaras oli viimeksi käynyt laivan läheisyydessäkään.
Arpikasvo tepsutti sisään laivaan ja löysikin pian huoneen, jossa jo Koeth olikin odottelemassa väkeä saapuvaksi. Hieman nyrpeän näköisenä naaras loi kuitenkin jokseenkin kohteliaan kumarruksen urokselle tervehdyksenä, jonka jälkeen asettui seinän vierelle istumaan ja laski kirveensä turvallisesti lattialle.

Toinen tummaturkki sen sijaan olikin jo valmiiksi laivalla pyöriskelemässä ja nyt vain etsiskeli huonetta, jonne oli tarkoitus kokoontua. Nopeasti Firna löysi huoneen ja loi pirteän hymyn Koethille ja muille mahdollisille paikalla olijoille.
"Iltaa."
Sinirinta tokaisi ja sipsutti myös seinän vierustalle istuskelemaan. Mitähän kokous oikein koski? Pilkkasiipi ei ollut ihan varma.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by raapustaja on Sept 12, 2012, 15:22

Erroneous oli ensimmäistä kertaa käymässä laivalla. Ei siitä ollutkaan pitkä aika kun Juoruaja oli lahkoon liittynyt. Erroneous oli hieman empien päättänyt uida saarelle. Rantaan päästessään ravisteli turkkinsa kuivaksi, joka kävikin nopeasti lyhyen karvan ansiosta. Harjas jäi kuitenkin kosteaksi ja painavaksi tuuheutensa takia. Narttu kirosi hetken mielessään tuuhea harjaansa, kunnes päätti jatkaa matkaansa sisälle laivaan. Tummaturkki pyöriskeli hetken laivassa kunnes sai huokaista helpotuksesta ja löysi paikan jonne muutama muukin lahkolainen oli jo asettunut.
'' Tervehdys. '' Tämä tervehti kohteliaasti kumartaen samalla. Erroneous ei tunnistanut huoneesta ketään muuta ja ei halunnut tällä hetkellä mennä häiritsemään muita tärkeän kokouksen kesken, joten istahti huoneen reunamille hieman masentuneena toivoen jonkun selittävän tälle kokouksen syyn.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tucci on Sept 12, 2012, 15:48

Seuraavana saapui yhdessä musta, siro naaras ja erittäin isokokoinen, tanakka uros. Ensimmäinen muistutti ulkonäöltään erittäin paljon sohvalla olevaa urosta ja mitään sanomatta koirasusi kävikin korvat alas painuen hieraisemassa uroksen kaulansyrjää ja huoahti hiljaa. Enää Vanesaa ei kuitenkaan suoranaisesti itkettänyt, se oli onnistunut viime päivinä kovettamaan itseään huomattavasti. Ja halusi kostoa. Vaaleanruskeat silmät katsahtivatkin isänsä sinisiin itsevarmoina ja täynnä kytevää vihaa.

Firnahachin suuntaan se jaksoi kuitenkin hymähtää rohkaisevan tervehtivän hymyn, joka katosi lähes saman tien. Nartun velihän oli kuollut, tiesiköhän tuo itsekään. Vanesa tuuppasi kevyesti Hysmiä merkiksi ja kaksikko asteli istumaan lähemmäs Firnahachia.
"Tämä ei ole iloinen kokoontuminen, mutta voin omalta osaltani todeta, että on erittäin mukava nähdä sinut hyväkuntoisena ja kauniiksi kasvaneena", Vanesa supatti hiljaa sinikuvioiselle.

Hysmi puolestaan ei elehtinyt yhtään mitään kehenkään suuntaan. Pikimustat silmät salaa tarkkailivat kyllä porukkaa, mutta nuorta urosta vain ahdisti eikä sen kivikasvoille ilmestynyt pienintäkään ilmeen häivähdystä. Se kyllä tiesi, että oli turha moikkailla puhumalla 'hyvästä illasta' tai 'terveydestä', koska ne olivat kaukana olevia käsitteitä tulevista puheenaiheista.
Eikä Hysmi halunnut puhua Firnahachillekaan, koska tulisi varmaan ikuisesti muistamaan, miten se oli komennettu tappaamaan tuon sisarus. Oikeasta syystä, mutta satutti se silti nuorta mieltä.

***

Kannelle saapui toinenkin parivaljakko, joka osasi kyllä aavistaa mitä tuleman piti. Mustavalkoinen uros huohotti hetken kannella ja laski sitten selästään alas kirjavan nartun ja puhui tuolle vielä hetken rohkaisevia sanoja ja käski olemaan haistelematta liiaksi. Kannella saattoi tietäväinen kuono vielä erottaa muistoja sodasta,eivätkä nämä kyseiset hajut tehneet Flenjen seuralaiselle ollenkaan hyvää. Laivalla olivat kuolleet sen molemmat vanhemmat ja sen kasvattaja.

Surumielisen näköisenä uros otti kiinni Minnelin kaulalle kietomansa köyden päästä ja talutti narttua hitaasti ruuman puolelle.
"Hei", Flenje lausahti hiljaa saavuttuaan tilaan ja jatkoi sitten Minnelin ohjausta lähemmäs Hysmiä, Vanesaa ja Firnahachia.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kirsikkasilma on Sept 12, 2012, 16:02

Minnel yritti olla mahdollisimman hiljaa kun suolainen vesi osui naamaan. Hänen turkki oli vielä kuivuneen veren peitossa eikä puoliksi revitty naama yhtään kaunistanut näkymää. Lisäksi molemmat silmät olivat sokeutuneet ja vaihtaneet värinsä vaaleiksi. Onneksi kaikki tämä oli huivin alla piilossa. Laulujoutsen oli suorastaan peloissa, koska ei nähnyt mitä tapahtui. Hänen piti nyt vaan luottaa Flenjen sanoihin.

Minnel rauhoittui hiukan tuntiessa maata jalkojensa alla. Vedessä hän ei tuntenut olonsa turvalliseksi. Laulujoutsen ei voinut itselleen mitään vaan alkoi haistella ilmaa. Hänelle iski pian huono olo, koska hän tunnisti monta hajua jotka olivat tutut. Minnel pysyi kuitenkin hiljaa ja kulki Flenjen taluttamana ruumaan. Hän ei sanonut mitään vaan kulki minne uros hänet vei. Hysmin haju sai hänet rauhoittumaan hieman. Hänen teki mieli painautua isoa urosta vasten ja olla siinä, mutta hän ei uskaltanut alkaa liikkumaan itsekseen.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by ticarri on Sept 12, 2012, 16:19

Kafir oli onnistunut välttämään suurimmat uutiset laivalla tapahtuneista murhista. Uros oli yhäkin jokseenkin allapäin aina suurimman aikaa, mutta oli onnistunut keräämään normaalin lihasmassansa takaisin. Lahkolainen näytti jälleen vetreältä ja hyvinvoivalta. Kasvojen synkät uurteetkin olivat pehmenneet.
Uros asteli laivan kannella kankein liikkein kyeten nyt ymmärtämään osa syyn kokoukseen. Paikalla haisi yhä kuolema ja veri, mätänevän lihan haju tunki tajuntaan inhottavan tehokkaasti.

Tumma uros laskeutui ruumaan ja huoneeseen muiden paikallaolijoiden joukkoon suoden Koethille kevyen nyökkäyksen.
”Iltaa”, uros tervehti jokseenkin käheästi silmäillen samalla muita paikallaolijoita. Tuttuja ei pahemmin näkynyt. Uros istahti suhteellisen lähelle muita haluamatta jääden tarkkailemaan tilannetta.

---
Yovic kirmasi kannelle märkänä ja äkäisenä. Nuorikon silmät olivat laajentuneet ja koirasusi katseli inhoten kantta. Hänen vanhempansa olivat kuolleet täällä. Vaikka Sinirinta ei liiemmin rakastanut vanhempiaan tai ollut edes tuntenut näitä kovin hyvin sai ajatus sukulaisten kuolemisesta lahkolaisen silti kuohuksiin. Ne penteleen Puolikuut.
Yovic rynni rappuset äänekkäästi alas ja nähdessään Vanesan, Flenjen ja Minnelin, suuntasi nuorikko tiensä oitis näiden huomaan.
Koethille pentu huikkasi pikaisen tervehdyksen vaivautumatta kumartelemaan sen enempää.
”Terve”, naaras huokaisi ja istahti Vanesan lähettyville silmäillen Hysmiä aavistuksen epäluuloisena.

--
Amnis kampesi itsensä jaloilleen rähjäisestä huoneesta jonne oli itsensä raahannut edellisenä iltana. Uros oli käynyt mantereellakin mutta koki laivan turvallisemmaksi. Eihän paholainenkaan kahta kertaa samaan paikkaan iskisi.
Uros oli hoikassa kunnossa, mutta vammoihinsa nähden varsin hyvinvoiva. Naama oli toki ruma, sitä ei käynyt kieltämään ja rupi peitti vasemman posken kokonaan. elossa kuitenkin oltiin ja siitä nuorukainen oli hyvillään.

Koirasusi asteli käytävää pitkin suurimpaan huoneeseen jossa kuuli monen muun jo olevan. Paikalla oli Vanesa ja ilmeisesti tämän useampi sukulainen. Uros ei kuitenkaan tiennyt tahtoisiko Vanesa osoittaa mitään merkkiä hänelle, rumalle hylkiölle jota Herra ei ollut päättänyt sen suuremmin auttaa. Vesipelko tosin oli hämmästyttävällä tavalla aina lieventynyt meren rantaan tultaessa.
Peloistaan huolimatta uros asettui Vanesan seurueen lähettyville suoden naaraalle toispuoleisen hymyn.
Huoneen edustalla, sohvalla oleili musta uros ja tälle uros soi nöyrän nyökkäyksen. Kaiketi toinen oli jonkinlainen pomo, varmaankin sukua Vanesalle.

--
Zecor astahti huoneeseen ilmeettömän rauhallisena silmäillen jokaista paikallaolijaa arvioivan tyynesti. Susi liikkui pehmeästi ja ääneti kiinnittäen huomionsa nopeasti Hysmiin ja Flenjeen. Mikäli tilanne olisi ollut toinen, olisi uros mennyt tervehtimään kaksikkoa viimeisen tapaamisen tienoilta, mutta synkeä tilanne ei tuntunut antavan siihen aihetta. Jokainen halusi varmasti omalta osaltaan hoitaa kokoontumisen pääasiat kuntoon ja vaikka susi ei kokenutkaan tarvetta teurastaa Carmista ja sen puolikuulaisia, halusi hänkin kostoa. Puolikuu oli vienyt häneltä isän ja kaksi sisarta.
”Iltaa”, uros tervehti kaikkia yhteisesti ja otti oman paikkansa kuluneella lattialla.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by mayelia on Sept 12, 2012, 16:22

Santtu oli kuullut laivalla järjestettävästä kokouksesta ja oli päättänyt paremman tekemisen puutteessa vaeltaa paikalle katsomaan, mistä oli kyse. Hyvät muistot laivalla vietetystä villistä yöstä saivat uroksen mielen kepeäksi, ja uintimatka veden yli kävi nopeasti. Rannalle päästyään ja laivaan kiivettyään Santtu etsi tiensä kaikkien hajujen keskeltä huoneeseen, jossa joitakin koiraeläimiä jo majaili. Laiva toi mukavasti mieleen ihmistenaikaisen asumismuodon ja Santtu rentoutui. Kaikki oli aina niin lokoisaa ja yksinkertaista, kun oli kyse ihmisen keksinnöistä.

Puhujan penkin ottanut mustaturkkinen koirasusiuros sekä mustaturkkinen naaras näyttivät erehdyttävästi Befalasin johtajalta, joka oli saapunut haaremia häätämään. Mistä tuli Santulle mieleen, Morango pitäisi etsiä tassuihin joskus. Lyhyen nyökkäyksen uros soi Koethille ennen kuin paineli istumaan ja tarkkailemaan muita paikallaolijoita.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tahmis on Sept 12, 2012, 17:56

Raskaan reissun Andriaanan ja sen saaren välisen meren halki uituaan, oli Peuko ehtinyt jo pariin otteeseen kirota valitun kokoontumispaikan. Saari ja laiva tietenkin olivat ainoita alueita, jotka kuuluivat yksinomaan Lahkolle, mutta miksi hemmetissä niiden pitikin juuri olla saari ja laiva.
Märkä haulikko hampaittensa puristuksessa killuen kultaturkki nousi laivaan viivyttyään ensin hetken turkkiaan puistelemassa. Kannella susi huikkasi tervehdyksensä satunnaisille vartijoille ja askelsi sitten parin ruumaan katoavan hahmon perään. Nuijansa kanssa ederalainen joutui jonkun verran taiteilemaan, että se mahtui ovesta sisään, ja sama kuvio toistui ruumassa Peukon siirtyessä itse kokoushuoneeseen.

Heti alkuun suden onnistui vain nyökätä muille paikallaolijoille tervehdykseksi, sillä haulikko esti varsinaisen puheen, mutta päästyään sopivalle paikalle toisten läheisyyteen sai kultaturkki laskettua aseensa huoneen lattialle.
"Hei kaikille", uros tervehti ystävällisesti ja katsoi huoneessaolijat läpi keltaisilla silmillään. "Onko meitä vielä paljon tulematta?"
Ederalainen istuutui alas ja veti suurella etutassullaan haulikkoaan hieman lähemmäs itseään vastausta odotellen. Peuko ei luonnollisesti halunnut olla viimeinen tulija, ja toisaalta tällaisten kokousten alussa seisova hiljaisuus ei miellyttänyt sitä, joten jotain oli päästävä sanomaan.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by sparrow on Sept 12, 2012, 18:09

Senjiro manasi hiljaa mielessään, miksi Lahkon kokoontumispaikan piti olla juuri
laiva, joka oli varsin raskas uida ja vielä pitkäkin. Vaimea murahdus karkasi ex-kaartilaisen pihkanruskeilta suupieliltä, sen kuitenkin loppujenlopuksi rantautuessa. Mystiset, kullanvivahtavat silmät kääntyivät laivan suuntaan, ja niin uroskin lähti astelemaan laivaa kohti, haisten sisään astuessaan hivenen ummehtuneen hajun. Teräväkärkiset, keskenään symmetriset korvat liimautuivat varautuneena luimuun, kunnes uros lopulta löysi huoneen, jossa Koeth jo oli, ja aika monta lahkolaistakin jo. Senjiro loi silmäyksen kaikkiea kohden, nyökäyttäen päätään tervehdykseksi, "Iltaa kaikille", toffeehäntä totesi sujuvasti, tajuten pian kuitenkin itsekin että saattoi olla viimeinen tulija tänne kokoukseen. Susi kuitenkin istahti maahan oman paikkansa löydettyään, jääden odottamaan että Koeth alkaisi puhua.

Remon oli onnistunut rantautumaan, ja asteli nyt siroin hölkkäaskelin kohti Lahkon laivaa.
Mikä oli kokouksen aihe, ja monet muut lukuisat kysymykset pyörivät raitaselän mielensopukoissa, tämän vetäistessä keuhkonsa täyteen raikasta ulkoilmaa, ja astuessa
laivaan, jonka lattialaudat narisivat uhkaavasti. Pienoinen tuulenvire leikitteli uroon kapeapiirteisillä kasvoilla, saaden tämän silmät vuotamaan vuolaasti vettä. Lopulta Remonin onnistui löytää huone, jossa Koeth ja monet muut Lahkolaiset jo olivatkin. Koira rykäisi, tuntien pientä häpeää jos oli ollut viimeinen tulija - ei ainakaan myöhässä mutta. "Hei kaikki", Raitaselkäinen totesi, etsien sitten oman paikkansa ja istuen maahan.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kawaii on Sept 12, 2012, 18:40

Taram, kuten moni muukin lahkolainen, oli uinut pitkän matkan saarelle ja laivalle. Nyt korkea, mutta hontelo koira katseli varuillaan ruuman ovelta. Jokin veti sitä tänne, vaikka siellä olikin paljon väkeä. Se kuitenkin tiesi, että lahkolaisväkeä. Lahko ei ollut paha. Koira koetti hipsiä sisään mahdollisimman huomaamattomasti ja se puikahtikin nopeasti takariviin. Se ei halunnut herättää huomiota, mutta sen ulkonäkö saattoi kyllä tehdä sen. Onneksi täällä oli paljon puolikasvoisia, jotka olisivat varmasti mielenkiintoisempia kuin Taram ja kukaan tuskin tuijottelisi takariviin. Koira kävi istumaan lattialle ja odottamaan kokouksen alkua.

---

Franj oli myös uinut laivalle. Se marssi tottunein askelin sinne, missä haistoi Koethin ja muita tuttuja hajuja. Mustaturkkinen kulki kiireessä ja kasvoillaan huolestunut, äkäinen ilme. Se huomasi huoneesta nopeasti Flenjen ja muut sukulaisensa, joiden luokse kultasiimainen lähti oitis.
"Hei", narttu tervehti sukuaan kireästi ja vilkaisi Minneliä huolestuneesti.
Toivottavasti Veo saapuisi paikalle. Mustaturkin päässä kyti ajatus, ettei Veo ollut ehkä kunnossa jos Minnelkin oli päässyt tuohon jamaan.

---

Squid asteli tilaan arvokkaasti ja rauhallisesti. Sillä ei ollut kiire, vaikka ei ollutkaan ensimmäisten joukossa. Kyllä niitä saapujia vielä riittäisi, täällä näytti olevan vain murto-osa Andriaanan lahkolaisista.
Nopea vilkaisu kaikkiin, kukaan ei näyttänyt pahemmin tutulta. Harmaaturkki päätti hakea paikkansa huoneen laitamilta, joten sinne se suunnistikin. Uros kävi istumaan lattialle ja odottelemaan kokouksen alkua. Päästäsiin jo asiaan.

---

José oli ihan varma, että se oli myöhässä. Se liikkui mahdollisimman hiljaisesti mutta kiireellisesti. Ruumasta kuului tervehdyksiä, mutta ei mitenkään jatkuvaa puhetta. Viime tingassa. Sinisilmä pysähtyi ovelle hetkeksi. Tuttuja kyllä näkyi, Taram ja nimettömäksi jäänyt urossusi. Ketään muuta José ei tunnistanut, joten koira päätti vain sulautua väkijoukkoon ja olla kuulumatta mihinkään tiettyyn porukkaan. Koira siirtyi melko keskelle huonetta ja rupesi tarkkailemaan, löytäisikö sittenkin tuttuja.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by swildy on Sept 12, 2012, 18:52

Casok ei ehkä ollut niitä ahkerimpia lahkolaisia, mutta oli silti saanut itsensä raahattua Befalasista saarelle asti. Hieman sitä hirvitti jättää Pinye jälleen yksin, naaras kun tuntui olevan niin aina niin haaverialtis. Ehkä toinen ei tällä välin itseään ehtisi kuitenkaan loukkaamaan, toivottavasti.

Ripeään tahtiin koira nousi merestä kuivalle maalle, ravisteli turkkiansa ja lähti kulkemaan kohti laivaa, jonne näytti muitakin jo olevan matkalla. Sisällä, ja kokoustilaan päästyään koira antoi katsensa kiertää joukkoa ja totesi muutaman (eli ehkä yhden) tutun naaman näkevänsä. Suurin osa olivat aivan tuntemattomia.
"Moi", Casok sanoi kohtuullisen pirteästi suuntaamatta sanojaan erityisesti kellekään ja istuutui sitten alas, kun muutkin näyttivät niin tekevän.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by zizuka on Sept 12, 2012, 19:24

Rénfais tunsi olevansa jotenkin myöhässä rantautuessaan ensiksi kivikkoiselle rannalle ja kävellessään kohti ĺaivaan johtavaa laskusiltaa. Sen punaruskea turkki oli liimautunut vartaloon kiinni ja hävitti näyttävästä uroksesta yli puolet pois. Femorlainen tunsi itsensä surkeaksi ruipeloksi ja yritti ravistelemalla saada märkään turkkiaan hieman kuivemmaksi ja omaksi ilmavaksi itsekseen.

Koira seurasi tuoreimpia hajujälkiä ja astui sisään jo ennestään täyteen huoneeseen ja kuulemaan parahiksi jonkun suden esittävän kysymyksen.
"Iltaa. Vain Herra yksin tietää", Rénfais toivotti itsevarmalla äänellä ovensuusta ja lausui ympäripyöreän kommentin väkilukuun. Se ei juuri vilkaissut huoneen muita huoneessa olijoita vaan käveli peremmälle. Koira suuntasi määrätietoisen kulkunsa Hysmin luokse ja kävi istumaan tummanpuhuvan uroksen lähettyville.
Koira kiinnitti ympärilleen vasta nyt enemmän huomiota ja laittoi merkille surkean otuksen, jolla oli hirttosilmukka kaulassa. Mistä tuommoisia oikein kömpi esiin?

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by santzu on Sept 12, 2012, 19:48

Shichiyou oli alkanut tottumaan siihen, että Herra oli yhteydessä häneen vähän väliä. Lahkokielen kanssa hänellä saattoi vielä olla opettelemista, sillä hän ei vielä täysin sitä osannut puhua, mutta onneksi ymmärsi sitä. Nyttenkin punapää oli saanut tuntemuksen, että piti mennä Lahkolaisten laivalle. Yön pimeydessä narttu oli rohkaistunut ja uinut laivalle ensimmäistä kertaa. Nartun pitkä ja paksu harjas painoi märkänä todella paljon, joten hänen piti useampaan otteeseen sitä ravistella sekä suullaan puristelemalla saada ylimääräiset vedet vähemmäksi. Viimein kun harjas ei enään vettä pahemmin tiputellut nousi narttu laivaan. Hetken aikaa katsellen ympärilleen hän päätti mennä ruumaan ja pian löysin huoneen, jossa olikin jo paljon porukkaa. Shichi käveli sisään ja Herran kehottamana osasi tehdä pienen kumarruksen Koethin suuntaan, vaikka ei ollut urosta edes nähnyt ennen. Tämän jälkeen hän katseli ympärilleen etsien tuttuja, nähden pari. Hänen lopulta päättäen mennä kullanhohtoisen kaartilaisuroksen viereen, jolla oli tapansa mukaan haulikko mukanaan.
"Hei.."
Hiljaa tervehtien kaartitoveriaan ja käyden istumaan tuon viereen. Punapää ei yhtään tiennyt mitä tämä kokous piti sisällään, mutta eiköhän se pian selviäisi.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by hitodama on Sept 15, 2012, 12:34

Kasvattinsa perässä uinut mustaturkki tallusti rannalle päästyään vaitonaisena kohti vanhaa kotiaan, eikä ollenkaan odottanut innolla kuoleman tuoksujen haistamista. Mieluiten Darjeth Musta olisi ollut tulematta kenties enää koskaan koko laivalle, mutta kun kutsu kerran oli käynyt, niin eipä siitä käynyt kunnollisen lahkolaisen kieltäytyminen. Niinpä uros koetti vain olla ajattelematta tahi aistimatta yhtään mitään ylimääräistä, ennen kuin asteli paikalle jo saapuneiden koiraeläinten kansoittamaan huoneeseen, nyökäytti kuonoa vakavana isälleen ja asteli sitten sisarensa ympärille kerääntyneeseen joukkioon istumaan.
"Hei", sinisilmä tokaisi paikallaolijoita katsahtaen, mutta jättäen silmänsä lopulta pidemmäksi aikaa kohti Vanesaa. Kaksikko ei ollut puhunut heidän äitinsä kuoleman jälkeen, joten uros olisi ollut erittäin kiitollinen kahdenkeskisestä juttuhetkestä naaraan kanssa. Sellaiseen ylellisyyteen heillä ei tosin ollut nyt varaa.
"Hyvä nähdä sinut... Ja kaikki täällä olevat kunnossa", Darjeth vielä jatkoi.

--

Kun jo liki kaikki kokoukseen kotoaan lähteneet Herran palvelijat olivat saapuneet, pyyhälsi saarelle tyylikkäästi myöhässä vielä eräs vallan kirkasvärinen kaksikko. Sanguinaria Mirada perässään hännystelevine harjasusineen oli joutunut miettimään tovin jos toisenkin halusiko hän alentua tulemaan Koethin johtamaan tapaamiseen, mutta lopulta vaaka oli kallistunut painopisteen tälle puolen, ja johtanut taistelukoiran asettelemaan nyt itsensä arvokkaasti kokoushuoneen ovensuulle. Diego painautui alistuvasti johtajansa taakse makaamaan, eikä kumpikaan sanonut toistaiseksi sanaakaan, vaikka etenkin tarkkakatseinen raitaturkki pani merkille monet tutut kasvot väkijoukon seasta.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lara on Sept 15, 2012, 21:28

[[Laskelmieni mukaan kaikki paikalla.
Järjestys siis Lara, LR, raapustaja, tucci, Kirsikkasilmä, Mezzi, Mayelia, Tahmis, Sparrow, Kawaii, Swildy, Zizuka, Santzu ja hitodama]]

Koeth otti joukon vastaan kaikessa rauhassa. Se tervehti muita kohteliaasti, soi Vanesalle erityishuomiota ja silmäili porukkaa rauhassa. Kukaan ei vaikuttanut erityisen vaivaantuneelta, vaikka hyökkäys laivaan olikin varmasti tuoreessa muistissa. Jopa hyökkäyksessä haavoittuneita oli paikalla.
"Tervehdys teille kaikille. On ilo huomata, että paikalla on näinkin sankka joukkio, vaikkei tämän kokouksen aihe kovin iloluontoinen olekaan."
Ulos aloitteli tapahtumista kertomista varsin vakavana, antoi katseensa kiertää väkijoukossa.
"Moni teistä on varmasti kuullutkin, mutta kertaan vielä. Puolikuun klaani hyökkäsi laivallemme jokin aika sitten. Niille, joille klaanin nimi ei sano mitään, kerrottakoon kyseessä olevan koko saaren suurin selkeästi ryhmittynyt lahkonvastainen liike. Heidät tunnistaa useimmiten ruskeasta turkista sekä puolikuukuviosta jossain päin kehoa. Ovat majoittuneet Carmikseen, ja usein repivät toisen puolen lahkolaisten kasvoista huvikseen ennen kuin lopulta tappavat nämä."
Koirasusi piti pienen hengähdystauon infotilaisuutensa jälkeen. Se arvasi, että laivan harvat puolikasvoitetut saisivat takuula ainakin muutaman katseen osakseen.
"Kuolleiden joukossa olivat ainakin Ileya, Lack, Kiljuhanhi ((Mihei)), Swindler sekä Myrskylintu ((Rv'zcha)). Lisäksi löysimme joitakin muita, joita emme kyenneet tunnistamaan."

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lr on Sept 16, 2012, 10:00

Paikalle oli saapunut paljon tuttuja, ja se sai Firnan mielen laskemaan. Moni oli kärsinyt vaurioita sodasta. Vanesan saapuminen rauhoitti nuoren naaraan mieltä ja tämä toi mustaturkille lohdullisen hymyn.
"Kiitos. Mukava nähdä sinuakin."
Nuorikko ei juurikaan ollut tietoinen, ketä kaikkia laivalla oli kuollut ja sen kuuleminen pelotti Pilkkasiipeä suuresti. Mitä jos joku veljistä olisi joutunut Puolikuun hyökkäyksen uhriksi? Firna niin toivoi että ei.
Väkeä saapui paikalle hyvää vauhtia ja pian huone olikin täynnä Lahkon väkeä ja Koeth alkoi puhua. Lopulta sieltä tulikin se, mitä naaras ei olisi missään nimessä halunnut kuulla. Se sai naaraan menneisyyden palaamaan mieleen ja pitkästä aikaa kyyneleet herahtivat sinirintaisen silmiin.
"My... Myrskylintu on siis..."
Pilkkasiipi ei saanut sanottua lausetta loppuun vaan painoi pään alas ja yritti pidätellä itkuaan. Naaraalla ei ollut kohta enää ainoatakaan veljeä jäljellä.

Kuolonkasvo taasen vain istuskeli omissa oloissaan mahdollisimman varjoisassa paikassa. Syclaa ehkä kuuluisi kiinnostaa, että ketkä kuolivat hyökkäyksen aikana, mutta ei naarasta oikeastaan hirveästi kiinnostanut. Kuolonkasvolla ei ollut juurikaan minkäänlaisia siteitä kehenkään, joten naaras ei osannut surra kenenkään menehtymisestä. Arpikasvoinen ei vain ymmärtänyt, että miten ihmeessä lahkolaiset olivat onnistuneet päästämään ne ahdasmieliset roikaleet laivalle rellestämään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by raapustaja on Sept 16, 2012, 15:03

Erroneous katseli paikalle tulevia henkilöitä yrittäen tunnistaa jonkun edes ulkonäöltä, mutta ei. Naaras olikin niin uusi andriaalainen, että naaras tunnisti vain yhden herran joukosta ja tämä oli tällä hetkellä puhujan roolissa. Erroneous meni harmissaan vielä peremmälle huoneeseen. Tummaturkki ei viitsinyt ketään häiritäkkään, varsinkaan nyt kun Koeth kertoi jonkun puolikuu nimisen järjestön hyökänneen laivaan. Kohtauksessa oli kuollutkin muutamia lahkolaisia ja näköjään ''viattomiakin''. Erroneous ei tunnistanut yhtäkään nimeä, joka lausuttiin, mutta sehän olikin arvattavissa. Juoruaja painoi päänsä alas ja saattoi kuulla jostain läheltään surullista vaikerrusta. Neiti ei tiennyt mitä ajatella. Tämän sisällä vellova suru yritti päästä ulos ja sai kuin saikin Juoruajan silmät kostumaan muutamasta kyyneleestä.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tucci on Sept 17, 2012, 23:38

Paljon porukkaa ahtautui laivaan, ja suuri osa kerääntyi Hysmin ja Vanesan lähettyville. Vanesa oli siitä otettu, vaikka sitä alkoi melkein itkettää nähdessään niin Minnelin, Amniksen kuin veljensäkin. Narttu myös muisti, ettei se ollut kertonut halaistua sanaa perheelleen Amniksesta. Köh. Nöyrän ja surullisen näköisenä se kuitenkin hivuttautui hetkeksi lähemmäs urosta ja yhtäaikaa kovin surullisen ja kovin myötämielisen onnellisen ja välittävän näköisenä se katsoi tuota.
"Sinä uit tänne", naaras kuiskasi hiljaa ja virnisti ilkikurisesti. Millekään herkille lausahduksille tai eleille ei ollut aikaa, joten se hilautui taas niin että oli vähän väljempi olla ja otti sitten vastaan veljensä. Se hymyili lämpimästi Darjethille ja ilman löpinöitä vain halasi tuota nopeasti kaiken tunnemelskansa vallassa.
Sen jälkeen olikin alkusupatusten aika ohitse ja ilme vakavoituen naaras kääntyi tuijottamaan isäänsä - ja vuoroin lattiaakin, koska sen teki pahaa kuunnella asiaa. Naaras henkäisikin äänekkään raskaasti kuullessaan äitinsä nimen ja luimisti korvansa.

Lähellä olevan Firnahachin vaikerrus sai mustan koirasuden vaistomaisesti liikahtamaan tuon luokse ja kokeilemaan josko naaras haluaisi lohduttavaa olkapäätä hyödyntää. Vanesaa itseään halaukset sun muut auttoivat aina.

-

Flenje sai viimein huokaista helpotuksesta, kun Minnel nökötti turvallisesti paikallaan kokousporukan seassa. Se vilkuili porukkaa, ilme kylmentyen hetkeksi siniliinaisten susien kohdalla. Rénfais puolestaan oli sille vastikään tullut tutuksi ja ilmeisesti uros tunsi Hysmin, kiinnostavaa.
Kokousaiheen alkaminen viimeistään veti Flenjenkin ilmeen haudanvakavaksi ja uros painoi korviaan taaksepäin ja kuonoaan alaspäin.
Puheissa ei ollut sille mitään uutta, mutta oli ikävää seurata niitä, joille oli.
"Tappio on ollut todella raskas, mutta emme saa heiketä ja vaipua suruumme niin kuin se klaani varmasti odottaa", uros päätti aukaista omaa suutaan. Noh, ei ehkä paras lohdutuslause niille ketkä vasta kuulivat järkytysuutisia, mutta ehdottomasti totuus kuitenkin.

-

Hysmin henkinen järkytys oli suuri sen nähdessä paikalle talutettavana tulleen Minnelin. Uros tuijotti nuorta lahkolaista pitkän aikaa ja tapautti lattiaa pari kertaa tassullaan kuiskaten nartun nimen kutsuvasti ja huolestuneella äänensävyllä. Aikaa ei kuitenkaan ollut kysymyksille eikä enemmille tutkailuille joten uros kohottautui taas pää pystyyn seuraamaan tilannetta.
Hysmi tervehti nyökkäyksin Rénfaisia ja Darjethia. Jälkimmäiselle sen kai pitäisi yrittää puhua joskus lähiaikoina... vatsassa muljahti omien murheiden soppa.
Carmiksen puolikuulaisusvaltaisuudesta Hysmi ei muistanut kuulleensa, sellaista ei ollut ollut isoäidin tai äidin saariaikoihin. Tieto oli kuitenkin olennaisen tärkeä uroksen meneillään olevan projektin kannalta.
"Ovatko ne kaikki Carmiksessa. Puolikuulaiset?" uros tiedusteli vielä varmistusta, ääni sille tyypillisen sävyttömänä ja vakavana. Se vilkuili toiveikkaasti kaikkien rusehtavansävyisten suuntaan, ehkä joku kyseisten alueiden asukki voisi kertoa jotain.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kirsikkasilma on Sept 18, 2012, 16:16

Minnel liikkui hitaasti ja varovasti kun Hysmi kutsui häntä. Nuori painautui uroksen tassua vasten ja tärisi hiukan. Kun Koeth selitti Puolikuusta, niin lahkolaiselle selvisi kaikki. Siksi se narttu oli hyökännyt hänen kimppuun. Nyt Laulujoutsen osasi olla onnellinen siitä, että Que ei tappanut häntä vaan tyytyi repimään puolet naamasta irti. Minnel vingahti kuullessaan Ileyan nimen. Hänellä oli kova ikävä kultaturkkia, vaikka ei heillä ollut kovin läheiset välit. Lisäksi hän henkäisi kun kuuli molempien vanhempiensa kuolleen. Heitä hän ei tuntenut, eikä varmaan olisi halunnutkaan. Lahkolainen oli jo surunsa itkenyt pois aiemmin, eikä nyt osannut alkaa itkeä. Kuitenkin hän painoi päätään vahvemmin Hysmiä vasten ja yritti lopettaa tärisemisen.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by ticarri on Sept 21, 2012, 16:04

Amnis hymyili Vanesalle toispuoleisesti kun naaras lähestyi häntä näyttäen varsin sympaattiselta olennolta. Ilmeisesti hänen ruma ulkomuotonsa ei haitannut Mustaa kaunotarta vaan keräsi jopa säälipisteitä. Kaiketi niistäkin jotain iloa oli.
”Kerranhan se vaan kirpasee”, uros sanoi hymyillen ja puhuen yhä yleiskieltä. Lahko oli niin kangertelevaa, varsinkin kun kasvoja koski yhä puhuessa. Vanesa hivuttautui hieman kauemmas eikä Amnis ryhtynyt siirtymään perässä. Kokouksessahan tässä oltiin joten naiset siksi aikaa vähemmälle.

--

Yovic suipisti suutaan kärttyisesti kun kukaan sukulainen ei edes tervehtinyt häntä, mutta kolauksesta nopeasti toipuen naaras siirtyi Darjethin rinnalle katselemaan muuta väkeä jokseenkin tympeä ilme kasvoillaan. Uhritkin se tiesi jo suunnilleen etukäteen.

--

Kafir huomasi oitis Miradan saapuvan ja uros nyökkäsi ystävälleen leveästi hymyillen. Susi ei viitsinyt puikkelehtia lähemmäs vaan yritti viittoa punaiselle naaraalle että tulisi kokouksen lopussa keskustelemaan tarkemmin.
Puheen alkaessa siirsi uros punaisen katseensa kuitenkin Koethiin. Kukaan erityisen läheinen ei ollut kuollut, Miheitä lukuun ottamatta. Ja eipä likainen naaras läheinen ollut, mutta ystävä siltikin.
”Puolikuut olivat selvästi laskeneet sen varaan, ettemme odottaneet heitä tänne. Mutta heidän virheensä on se, että he ovat nyt sopivasti kaikki yhdessä laumassa, ainakin minun tietojeni mukaan, ja vielä osoittavat ärhäkkäästi ettei Carmiksen maille ole muilla asiaa. Puolikuulaisen tunnistaminen on varmasti helpompaa kuin koskaan”, uros avasi oman äänensä rauhallisen vakaana katsellen tyynesti muita kokouksessa olevia. Mustavalkean uroksen pointti oli myös hyvä, Lahko ei voinut jäädä makaamaan iskun tullessa. Heidän oli maksettava potut pottuina.
--

Zecor oli tavalliseen tapaan ilmeetön ja katseli lähinnä tuttuja naamoja Djalan pienestä salaisesta kokouksesta.
Uroksella ei toistaiseksi ollut mitään lisättävää sillä kolme suutansa avannutta urosta hoiti hyvin kaikki hänen kysymyksensä ja aatteensa.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by mayelia on Sept 21, 2012, 19:19

Kun paikalle ei näyttänyt saapuvan enää enempää väkeä ja kaikki toisensa tuntevat olivat tervehtineet toisiaan ja hiljenneet selosti mustaturkkinen johtohahmo tapahtumista ja kokouksen syystä. Tämän kertoma selvensi Santullekin kannen pahoja hajuja ja sai laikan silmät siristymään. Se muisti joskus ennen Lahkoon liittymistään tavanneensa jonkun koirasuden, joka täsmäsi Koethin antamiin tuntomerkkeihin, ja se sai uroksen miettimään tarkemmin, kuinka monta puolikuulaista se olikaan nähnyt. Varmaan vain sen yhden. Koethin luettelemat nimet eivät sanoneet laikalle mitään eivätkä joidenkin päästelemät ininät hetkauttaneet koiraa, mutta sen sijaan Koethin kuvaus siitä mitä puolikuut tekivät lahkolaisille sai tämän silmät siristymään.

Joku tiedusteli, olivatko kaikki puolikuulaiset Carmiksessa, toinen yritti kohottaa tunnelmaa ja kolmas puhuja selvensi, että kaikki puolikuulaiset tosiaan olivat Carmiksen riveissä.
"Sitten meidän kannattaa iskeä pikimmiten, kun ne sitä vähiten odottavat ja luulevat meidän kierivän heikkoudessa", laika totesi viileästi silmäillen arvioivasti äsken puhunutta mustaturkkista sutta.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tahmis on Sept 22, 2012, 19:03

Nopeasti paikalle valui lisää porukkaa, joukossa muun muassa Senjiro, joka aiheutti samantien pahan maun venäläisen suuhun. Tutun, punaharjaksisen vartiokaartilaisnaaraan istuutuessa Peukon vierelle, tervehti uros tätä ystävällisesti.
Lopulta suden Koeth Mustaksi tunnistama koirasusi alkoi puhumaan. Puolikuusta ja heidän toimistaan kaartilainen oli jo perillä, eivätkä mustan uroksen luettelemat nimet sanoneet sinihuiviselle oikein mitään, mutta tunnistamattomien yksilöiden olemassaolo ei suonut kultaturkille helpotusta tuntemattomista nimistä huolimatta. Silmillään Peuko seuraili paikallaolijoiden reaktioita hienovaraisesti.

Muiden puheista susi osasi nopeasti koota yhden yhteen. Lahkolaiset olivat sopivasti kasassa laivassa, joten puolikuulaiset olivat helposti iskeneet lahkolaissuoneen tänne hyökätessään, ja yhtälailla nyt kun Carmis oli pullollaan puolikuulaisia.. Ruskeankirjava uros vei sanat Peukon suusta.
"Puolikuun otettua vallan ovat laumaan jääneet, Puolikuun ulkopuoliset carmislaisetkin mitä puolikuumyönteisimpiä. Meidän tulee hyökätä koko lauman kimppuun, puolikuulaisia tai ei", kultaturkki ehdotti kunnianhimoisesti. Se oli tottakai saanut kuulla Carmiksen muutoksista, olihan uros kuitenkin hitusen korkeammassa asemassa Ederassa kuin tavan tallaajat, joten Carmiksen tilanne oli sinihuiviselle päivänselvä.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by sparrow on Sept 22, 2012, 19:13



Senjiro loi vielä silmäyksen niitä kohden, jotka olivat sen jälkeen saapunut. No, ainakaan ex-kaartilainen ei ollut ollut viimeinen tulija. Kun paikalle ei näyttänyt enään tulevan muita, käänsi toffeehäntä katseensa Koethiin, tummaturkkisen alkaessa puhumaan. Hetki. Puolikuut, olivat tappaneet Lahkolaisia? Kullanvivahtavat silmät siristyivät, vaimean murahduksen karatessa pihkanruskeiden suupielien välistä. Mokomat, pitäisi tappaa kaikki. Susi katsahti ympärilleen nähden kaikkien reaktiot, kunnes lopulta, sopivalla hetkellä, avasi itsekkin sanaisen arkkunsa. "Pft, Puolikuut. Heidät pitäisi tappaa kaikki, karkottaa maailmankartalta. Meidän pitäisi hyökätä.", Susi tuhahti, jääden sitten odottamaan miten sen sanojen reagoitaisiin jos reagoitaisiin ollenkaan.

Remon katsahti huolestuneena ympärilleen. Se itse ei ollut missäänvaiheessa vielä
Puolikuuhun törmännyt, mutta ainakin heistä jäi kovin huono maku suuhun. Tappaa ne pitäisi kaikki. Raitaselkäinen tiputti aseensa maahan, seuraillen muiden reagtioita. Mitä tässä pitäisi sanoa, mitä ei olisi jo sanottu. "Pakko meidän on jotain tehdä, tämmöinen ei saa jatkua. Tapetaan ne, tapetaan ne kaikki." Befalaslainen koira totesi ääni varsin vakavana, koska mitäpä naurettavakaan ks. aiheessa oli, ei mitään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kawaii on Sept 24, 2012, 8:32

Taramia ahdisti. Puolikuulaiset olivat tappaneet paljon, joskaan mikään nimistä ei kuulostanut tutulta - onneksi. Sota kuulosti pelottavalta. Puolikasvoisuus ahdisti. Puolikasvot liitettiin vahvasti Lahkoon ja jääsilmä ei uskollisuudesta huolimattaan halunnut huudella uskoaan puolikuulaisille. Se vilkuili ympärilleen. Olivatko kaikki tosiaan sitä mieltä, että halusivat sotaa? Yksivuotiasta rääpälettä tuskin hyväksyttäisiin mukaan, mutta Taram ei osannut ajatella järkevästi. Sen silmissä kaikkien into näytti siltä, että sodasta kieltäytyvät laskettaisiin heti alimmalle tasolle, eikä nuorikko varsinaisesti nauttinut siitä tasosta.

---

Franj ei tiennyt, mitä sen olisi pitänyt ajatella Minnelin säälittävyydestä. Sitä inhotti tuommoinen heikkous, mutta se ei olisi halunnut inhota Minneliä.
Onneksi Koeth aloitti puhumisensa, eikä Franjin tarvinnut enää miettiä sisartaan. Sen sijaan se saattoi ajatella sukulaisiaan, jotka olivat menehtyneet laivan iskussa. Sen sukulaisilla ei tainnut olla onni myötä. Harjasniskaa jäi pelottamaan entistäkin enemmän kokouksen veodyrnittömyys. Oliko sisko vain laiska vai makasiko jossain kuolleena?

---

Squid vilkaisi tummaa ja suurta sutta. Olivatko kaikki puolikuulaiset ruskeita?
"Ellei Carmiksen johtaja harjoita jotain sukunsa suosimista, niin uskoisin Carmiksen ulkopuolella olevan ehkä muutaman puolikuulaisen. Minut puolikasvoittanut narttu oli ruman vihertävänharmaa, ei mitenkään ruskeaan taittava", Squid vastasi Hysmille. "Mutta suurin osa."
Sota-ajatuksille se vain nyökkäili hyväksyvästi.

---

José ei osannut sanoa mitään. Sen mielestä kaikki Carmiksen kokouksessa olivat olleet ruskeita, mutta ehkä Bellis olisi ovelana voinut sanoa, että hys vihertävänharmaat sukulaiset, älkää tulko niin saadaan Carmikselle yhtenäinen kuva. Bellis ei kuitenkaan vaikuttanut tyhmältä tapaukselta.
Ja sota heti kuulosti jännältä, mutta myös pelottavalta. Mutta se myös kuulosti Josén omalta kostolta. Hahaa, potkaisitte minut laumasta, hahaa, hyökkään kavereideni kanssa kimppuunne. Vaikka eihän se niin mennyt.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by swildy on Sept 24, 2012, 18:57

Yksikään luetelluista kuolleista ei kuulostanut tutulta Casokin korviin, joten uros ei osannut erityisemmin kaatuneita surra. Ennemmin sitä rupesi jälleen suututtamaan näiden puolikuiden käytös, vaikka se olikin jo päättänyt, ettei enää vihastuisi samaan tapaan kuin Carmiksen kokouksen jälkeen - hyvin oli siinäkin käynyt. Näine ajatuksineen, ja kuunnellen muiden kokouslaisten jyrkkää kannatusta kaikkien puolikuulaisten tappamisesta, Casok rupesi miettimään millaiseen seuraan olikaan oikein eksynyt. Näille tyypeille pelkkä lievällä hampaiden paljastelulla tehty Lahkoon taivuttelu tuskin oli mitään.

Mutta toisaalta hyökkäys Carmiksen kimppuun kuulosti houkuttelevalta. Kosto oli aina makeaa, ja vaikka Casok ei koskaan itseään erityisen kostonhimoisena ollutkaan pitänyt, uskoi se ärtymyksensä lievenevän, jos vain saisi antaa carmislaisille ja erityisesti puolikuulaisille takaisin samalla mitalla. Eikä Casok tahtonut edes yrittää kuvitella minkälainen kostonhimo oli niillä, joiden läheisiä oli puolikuulaisten hampaissa kuollut.
Mitään erityistä sanottavaa ei Casokilla kuitenkaan ollut, mutta vaitonaisuudestaan huolimatta se nyökkäili mukana. Tappaminen oli ehkä hieman turhan extremeä, mutta jotain oli tehtävä ja Casok kulkisi mielellään massan mukana, mitä ikinä sitten päätettäisiinkään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by zizuka on Sept 25, 2012, 17:29

Rénfais kuunteli tarkkaavaisesti sen ympärillä käytävää keskustelua. Muut tuntuivat olevan innoissaan ajatuksesta kostoiskuun. Mikäs siinä, olkoon, Rénfais ei koskaan estänyt hölmöjä hyppäämästä kalliolta alas. Sehän olisi vain nopein reitti Herran huomaan. Koiraa itseään ei kiinnostanut vielä tavata häntä henkilökohtaisesti. Ja ryntäämien suinpäin kokonaista laumaa vastaan oli enemmän itsemurha kuin sankariteko.
Koira päätti mennä joukon mukana ja riemuita jo etukäteen tulevasta kostosta.
"Nopea vastaisku on varmasti jotain, mitä hmm... puolikuut eivät odota", koira myönteli ja virnisti perään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by santzu on Sept 25, 2012, 19:21

Shichiyoun saaden ystävällisen tervehdyksen kaartitoveriltaan ja istuuduttuaan tuon viereen, siirtyi nartun kiertävä katse paikalla olijoihin. Paikan päällä näytti olevan jos minkäkin näköistä ja lajista sorttia, joista muutamista huomasi heti etteivät edustaneet suden piirteitä. Se sai nartun sisimmissään voimaan hivenen pahoin, mutta niille tunteille ei ollut nyt sijaa. Viimein musta uros alkoi puhumaan kertoen ikäviä uutisia, kuinka saarella oleva lahkovastainen ryhmä oli hyökännyt heitä vastaan, osa lahkolaisista saaden myös surmansa. Hänen myös selittäen Puolikuun toiminnasta tarkemmin, puolikasvoituksesta sekä miten ryhmän tunnistaisi ja, että nämä kuuluivat Carmikseen. Lopuksi myös surmansa saaneiden nimiä luoteltiin, jotka eivät sanoneet mitään.

Pian laivan huoneessa alkoi keskustelu edetä ja ilmoille ehdoteltiin vastaiskua. Punapäälle se sopisi hyvin, sillä hän oli kokenut taistelija. Olisi vain mukava päästä taistelemaan pitkästä aikaan ja hyvän syyn puolesta.
"Minä ainakin kannatan myös vastaiskua. Milloin hyökkäys olisi ajan kohtainen?"
Shichin ilmaisten ääneen oman mielipiteensä, joka kulki samoissa jalan jäljissä monen muunkin paikalla olijan kanssa. Hänen lahkokieli oli melko mongerrusta, mutta eiköhän siitä saanut selvää. Kysymyksen aikana hän oli siirtänyt katseensa muista tähän johdossa olevaan mustaan urokseen.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by hitodama on Sept 25, 2012, 21:04

Siihen ei paljoa tarvittu, että uskontovereitaan menettäneet lahkolaiset saatiin innostettua vastaiskun suunnittelemiseen, pani Mirada aavistuksen huvittuneena merkille. Yksikään hänen omista laumalaisistaan ei tosin ollut mukana tuossa fanaattisimmassa joukossa, keskivertoa fiksumpia kun tietysti kaikki olivat, joten hillitsevän mulkoilemisen sijasta taka-alalla istuva punaturkki saattoi keskittyä vastailemaan mainittuihin tokaisuihin omien tietojensa pohjalta.
"Minen tyttäreni kokeman mukaan niite hometurkkeja majaiilee Djalan riveiisä", Mirada tokaisikin puolikasvoitetulle vanhukselle ja käytti jääräpäisesti omalaatuista yleiskieltään lahkokielen sijasta.

Muiden sitten vielä tovin puhkuttua taistelutahtoaan nyökäytti koira käskevästi kuonoaan Diegolle, joka ryömi kuuliaisesti esiin emäntänsä takaa.
"Vaan ennen kuin syöksytte kaikki suin päin surman suuhun, olkaa niin hyviä ja kuulkaa mitä minulla on kerrottavanani", seistessäänkin kyyristelevässä asennossa pysyttelevä harjasusi mitä nöyrimmin aneli.
"Olin itse Carmiksessa todistamassa, kuinka siellä vallan ottanut puolikuulaistyranni, Bellis Tarinankertoja, hääti Herran palvelijat pois pitkäaikaisista kodeistaan ja vannotti vastaavasti koko jäljelle jääneen lauman toimimaan maidensa vartijoina. Kuten herra susi totesi", kunnioittava nyökkäys kohti Peukoa, "kaikki carmislaiset ovat siis nykyisin vihollisiamme, uskollisia Puolenkuun klaanille. Ja heitä on sentään vastassa kokonainen lauma, kun taas meidän rivimme ovat murheellisesti vastikään harventuneet! Älkäämme siis toimiko hätiköidysti, pyydän, jottei loppumme olisi yhtä karu kuin täällä kaatuneiden toveriemme tai Carmiksen edesmenneen johtajan." Viimeistä toteamustaan ei Diego sen suuremmalti selitellyt, sillä eipä hänellä ollut mitään todisteita siitä että Puolikuulla olisi ollut jotakin tekemistä Fioren kuoleman kanssa. Sen hän olisi kuitenkin vannonut vaikka oman kielensä kautta, ettei Bellis ollut kertonut koirasuden kohtalosta koko totuutta, ja miksipä hän sitä olisi salannut elleivät omat tassunsa olisi olleet jollakin tapaa mukana pelissä?

--

Kuolleiden nimien kuuleminen teki kipeää, mutta sitäkin murheellisemmaksi alkoi Darjeth tuntea itsensä tajutessaan, kuinka silmittömästi monet lahkolaisista janosivat kostoa - puhumattakaan siitä, kuinka kurjia juttuja muuan kummallinen pitkäkoipi toi suoraan Carmiksen mailta. Sen nuori alfa oli toki jo tajunnut, että välit Befalasin ja Carmiksen välillä tulisivat olemaan vallan kylmät viimeaikaisten muutosten takia, mutta nyt hänestä alkoi kuulostaa siltä, ettei avoin sotatilakaan olisi täysi mahdottomuus. Sitä kiireellisemmiltä alkoivat tuntua viimeaikojen ajatukset Befalasin rakennemuutoksista sekä liittosuhteista, joita olisi viisasta pyrkiä solmimaan nyt niin monen lauman kanssa kuin vain mahdollista.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lara on Sept 27, 2012, 10:58

Muut olivat syystäkin järkyttyneitä.
Isku oli ollut kova myös vasten Koethin kasvoja, eikä vähiten siksi, että sen puoliso oli kuollut taistelussa. Tämä oli kuitenkin muistutus siitä, ettei laiva ollut mikään lintukoto, vaikka suojaisasti meren keskellä sijaitsikin. Kaikki oli mahdollista.
"Otan osaa suruunne."
Se totesi myötätuntoisesti.

Koeth antoi kaikille hetken sulatella tietoa ja keskustella asiasta. Erityisesti se kiinnitti huomiota yleiskieltä puhuneeseen Amnisiin ja kurtisti arvioiden kulmiaan. Tuo keskusteli Vanesan kanssa, mutta puhui varsin epäkohteliaasti yleiskieltä. Ei kenties kovin vanha lahkolaisena.
"Kuten sanottu, emme saa kuitenkaan jäädä paikoillemme. Vaikkeivät kostotoimet tuo ystäviämme ja perheenjäseniämme takaisin, saamme ainakin osoitettua puolikuulaisille sen, ettei meidän kuonollemme hypitä ilman rangaistusta."
Koirasusi vastasi muiden kiihkeisiin kostopuheisiin.
"Olkoon hyökkäyksemme kohde Carmis. Meillä ei ole juuri aikaa hukattavaksi, joten en usko olevan realistista haaveillakaan, että saisimme tuhottua koko lauman. Sen voimme jättää myöhemmälle, kun olemme toden teolla ehtineet kasata joukkoja ja valmistautua."
Koeth käänsi katseensa harjasuden suuntaan.
"On totta, että vastassamme on kokonainen lauma. Andriaana, tai pelkästään Carmiksen alueet ovat kuitenkin hyvin laajat. Jos hyökkäämme ryhmänä yhteen paikkaan, saamme vastaamme vain osan lauman jäsenistä, sillä tuskin kaikki osallistuvat kokouksiinkaan. Ottakaa huomioon, että menetyksestä huolimatta lahkolaisia on saarella enemmän kuin tavallisessa laumassa. Jos haluaisimme, voisimme vain kerätä joukkomme ja pyyhkiä lauman pois kartalta. Se veisi kuitenkin hyvin paljon aikaa, ja olemmeko me valmiita odottamaan kostoa?

Minä ehdotan, että käytämme kaksi päivää kerätäksemme mukaan lisää taistelukykyisiä, järjestämme joukkomme, hyökkäämme Carmiksen alueelle ja tapamme niin monta, kuin vain on turvallista. Jos uhkaamme jäädä alakynteen, vetäydymme."
Uros mittaili joukkoja hetken, ennen kuin jatkoi Diegolle puhumista.
"Diego, sinä olet alkujasi carmislainen. Osaatko kertoa, kuinka tiivis yhteisö tämä klaani on? Voimmeko olettaa, että Herran avulla voisimme hyökätä paikkaan, jossa voisimme yllättää mahdollisimman paljon puolikuulaisia yhdellä kertaa?"

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lr on Sept 27, 2012, 12:29

Pilkkasiipi ei juurikaan saanut enää sanaa suustaan uutiset kuultuaan. Se painautui vaistomaisesti Vanesaa vasten joka oli ilmeisesti sitä varten lähelle siirtynytkin. Tummaturkki nieleskeli kyyneleensä. Nuorikon koko elämä oli ollut läheisten menettämistä tai jotain muuten vain kamalaa. Mieleltään positiivinen naaras kuitenkin pyrki porskuttamaan eteenpäin vastoinkäymisistä huolimatta. Kaikella oli varmasti tarkoituksensa.
Totta kai Pilkkasiipikin sisimmässään himosi kostoa, mutta ei kuitenkaan ollut varma oliko se oikein. Tietenkin se saattaisi auttaa pitämään puolikuut pois laivalta. Tummaturkki ei kuitenkaan sanonut juuta eikä jaata hyökkäykseen, kun niin moni tuntui olevan sen kannalla.

Hiljainen ja myrttynaamainen koiranaaras katsoi ympärilleen. Syclalle sopi vastahyökkäys oikeinkin hyvin. Hän ei ollutkaan päässyt teurastamaan ketään vähään aikaan, joten tämä saattaisikin olla tarpeeseen.
Arpikasvoista harmitti kun ei ollut laivalla silloin kun puolikuu hyökkäsi. Narttu olisi varmasti antanut kyytiä jokikiselle öykkärille tai niin Sycla ainakin uskoi.
"Kannatetaan."
Lyhyesti ja ytimekkäästi narttu vastasi Koethin ehdotukselle. Koko lauma ja klaani matalaksi vaan.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by raapustaja on Sept 27, 2012, 15:00

Erroneous oli samaa mieltä heti hyökkäyksestä, mutta olisiko siinä järkeä ilma, että kenelläkään ei ollut tietoa kuinka valmis tämä lauma oli vastaiskuun? Olihan toki Carmiksesta karkotetuilla lahkolaisilla jonkin verran tietoa, mutta jokin ei nyt täsmännyt.
'' Kannatan, mutta eikö meidän pitäisi kerätä jonkinlaista tietoa myös ennen hyökkäystä? Emmehän aivan suinpäin muutaman laumasta karkotetun lahkolaisen, joilta kaikki tieto todennäköisesti on evätty, tietojen avulla voi hyökätä meitä reilusti suurempaan laumaan. En tietenkään sillä, että yritys olisi aivan toivoton ja pelkkä ajatteleminen olisi turhaa, mutta saanen ehdottaa. Jos sieppaisimme jonkin laumasta ja tappaisimme kun tietoa olisi tarpeeksi? '' Erroneous sanoi. Tämä ei ollut aivan varma onnistuisiko tämä suunnitelma, mutta kaikkeahan voisi yrittää. Kosto olisi kuitenkin varma ja se tulisi Carmislaisille varmasti. Olisi vain hyvä jos olisi edes jonkinlaista tietoa ennen hyökkäystä.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tucci on Sept 27, 2012, 22:03

Flenje katsahti ederalaisnaarasta, joka puhui kaappaamisista sun muista. Huomasi, että oli nuori. Eivätkä ederalaiset varmaan tienneetkään muista laumoista mitään. Flenje pidätteli tuhahdusta. Susiklaanilaisten pentujen nappaaminen oli toiminut hyvin, mutta se ei hetkeäkään uskonut, että carmislaisten nappaaminen toimisi mihinkään suuntaan. Eiväthän he edes tarvinneet enempää tietoja kuin heillä olisi esimerkiksi Diegolta saatavissa.
"Kaappaamissuunnitelmaan sisältyy paljon riskejä. Enkä usko että yksikään niistä klaanilaisista edes henkensä edestä paljastaisi tietoja lauman liikkeistä. Pikemminkin muu lauma hyökkäisi takaisinpäin raivolla kun huomaisivat yhden puuttuvan ja haistaisivat kaappauspaikalta jäljet. Jos ne kerta vartioivat maitaan, niin ne huomaisivat kyllä.
Tiedämme Carmiksen maat ja meitä on paljon enemmän kuin niitä. Minusta parempi on hyökätä yllätyksen turvin ja olla valmis lähtemään ajoissa pois paikalta ennen kuin koko lauma herää meteliin. Mukaan kannattaa siis valita hyväkuntoisia ja taistelukykyisiä lahkolaisia, kuten Mustarastas sanoikin", Flenje sanaili omalta osaltaan.

---

Hysmin korvat napsivat tarkkaavaisina kaiken mahdollisen informaation ja se nyökkäili kiitollisena vastauksille. Etenkin sille täysin friikin näköistä koiraeläintä, Hysmi ei ollut koskaan kuullut harjasusista, se tuijotti pitkän aikaa. Carmiksessa oli siis puolikuulainen ihan alfanakin. Hysmi laittoi nimen mieleen. Totisesti koko lauma olisi nyt heidän vihollisensa, se ei ollut enää pelkkä klaani.
Ja jos Djalassa oli niitä kiusankappaleita mukana niin Hysmi kyllä hoitaisi ne omin tassuin...
Hysmi kuitenkin tajusi hyvin, ettei sen pitäisi mennä sotaan mukaan. Se vain paljastaisi korttinsa carmislaisille, eikä sellainen sopisi. Hysmi ei sen vuoksi viitsinyt ääneen enää osallistua itse sodan suunnitteluun - se kuului niille, jotka sinne lähtisivät.

---

Vanesa kuunteli ja nyökkäili.
"Minäkin olen samaa mieltä is- Mustarastaan ja Harakan kanssa", narttu totesi.
"Eikä Carmis voi saada miltään naapurilaumaltaan tukea, joten meitä tosiaan on paljon enemmän. Pitää vain muistaa se, että puolikuulaiset on tosi isoja ja vahvoja. Täälläkin niitä oli vähemmän kuin lahkolaisia, mutta silti ne kaikki pääsivät hyväkuntoisina lähtemään", narttu saneli ja vilkuili Hysmin suuntaan ohimennen. Uros oli kertonut tulomatkalla sille kuulumisistaan ja Vanesa oli innoissaan sukulaisensa uudesta asemasta. Lahkolle se tietäisi melkoisia asemia! Etenkin aiempaan verrattuna, Vanesa oli kyllä tiennyt kermaharjatätiensä vihaavan Lahkoa. Silloin olisi voinut pelätä vastaiskua.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kirsikkasilma on Oct 1, 2012, 11:48

Minnel halusi vaan lukita kaikki pois ympäriltään. Puhuminen kostosta ja sodasta tai nuorukaisen luimistamaan korviaan ja painautumaan Hysmiä vasten tiukemmin.
"Ethän sinä lähde?", Minnel kysyi hiljaa tummaturkilta ja painoi otsaansa Hysmin jalkaa vasten. Hänen teki mieli mennä sanomaan, että ei kannattaisi alkaa kostamaan, vaikka moni tärkeä oli kuollut hyökkäyksessä.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by ticarri on Oct 3, 2012, 19:34

Zecor kuunteli hiljaa antaen muiden puhua. Hänellä oli kokemuksista puolikuulaisista vain kerran ja se kerta oli ollut melkoisen vakuuttava. Kookkaita tappajia ja ilmeisen sisukkaitakin kun otti huomioon, ettei se puolikuulainen rannalla ollut meinannut tipahtaa sitten millään.

--

Yovic katseli puhujia innokas virne kasvoillaan. Hän tosin tiesi, ettei saisi lupaa lähteä kostamaan ja ymmärsi itsekin olevansa vielä kyvytön tappamaan tai edes vahingoittamaan puolikuulaista, joka oli häntä kolme, ellei neljä kertaa suurempi.
Nuorikko vilkuilikin muita ja katseli mihin jokainen halusi ryhtyä. Lähtisiköhän Darjeth sotaan? Sinirinnan mielestä uros oli ehkä hieman liian sivistynyt ja rauhallisen diplomaattinen että sodan julmuus ei tuntunut pukevan urosta.

--

Kafir nyökytteli päätään ja muisteli aiempaa sotaa. Sitä missä oli itse ollut mukana monen muun kanssa.
Tämä sota ei ollut hänen, mutta uros lähtisi silti mukaan. Hänellä ei ollut mitään menetettävää ja auttaminen oli uroksen luontainen piirre. Jos hänen osallistumisensa vahingoittaisi Puolikuuta hieman lisää, olisi se Lahkolle ja kostajille hyödyksi ja iloksi. Lisäksi uros kaipasi toimintaa joka saisi ajatukset pois Karmasta. Eihän hän tosin enää nuori ollut, mutta kokemus korvasi sen mitä iässä menetettiin.

--

Amnis halusi kostoa, mutta hän tiesi ettei kykenisi tappamaan tai vahingoittamaan ketään. Hän vain häpäisisi itsensä ja maineensa. Kuka lahkolainen sietäisi häntä kun hän joutuisi paniikkiin veren vuotaessa sodan tiimellyksessä? Se olisi vuosisadan pahin nöyryytys ja uros ei aikonut kokea toisenkin posken menetystä.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by mayelia on Oct 3, 2012, 20:38

Toisin kuin luultavasti useimmat lahkolaiset laivalla ei Santtu ollut törmännyt yhteenkään Vanesan kuvauksen mukaiseen järkälepuolikuuhun. Sen sijaan Eyela, johon se oli ennen Lahkoon liittymistä törmännyt, oli ollut kovin hermostuneen oloinen eikä lainkaan tappajatyyppiä, kuten nyt kanssaolijat puolikuita mainostivat. Ehkäpä juuri sen vuoksi Santtu silläkin hetkellä muiden puheista huolimatta aliarvioi vastusta ja piti itseään ehdottomana voittajana ylitse muiden. Uroksen pieni koko verrattuna suureen osaan muita saarelaisia ei saanut laikaa pohtimaan häviön mahdollisuutta kertaakaan.
"Kannatetaan", se totesi muiden mukana.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tahmis on Oct 6, 2012, 12:59

Kultaturkki kuunteli maltillisesti, mitä muilla kokoukseen osallistuneilla oli sanottavanaan ja samalla jollain sivukorvannurkalla myös niitäkin puheita, joita ei oltu tarkoitettu ihan kaikkien kuultaviksi.
Susi oli tyytyväinen kun arvon herra puheenottaja otti idean alleen ja pisti koko Carmiksen hyökkäyksen kohteeksi, kuten Peuko oli ehdottanutkin
"Kannatetaan," siperiansusi sanoi yhdessä muutaman muun kanssa, ja jäi kuuntelemaan jatkokommentteja asiasta. Päätään nyökytellen uros yhtyi eväämään kaappaamissuunnitelmat, eivät ne puolikuulaiset ihan siihen malliin Peukonkaan mielestä toimineet. Ja kultaturkilla oli vielä jonkinlaista kokemustakin Puolikuusta.
Mustaturkkisen sulkahännän sanojen kohdalla Peuko joutui hieman pudistelemaan päätään. Ei tämä ollut mikään aika noin latistaville puheille.
"Voi mutta, kun emme mekään mitään heikkotekoisia ole," haulikkoaan huolettomasti silittelevä kaartilainen lausui rohkaisevan itsevarmasti. "Puolikuulla oli etulyöntiasema yllätyshyökkäyksensä ansiosta, nyt on meidän vuoro ottaa omamme. Älkää unohtako, että meillä on Herra puolellamme."

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by sparrow on Oct 7, 2012, 11:28

Senjiro kuunteli hiljaa muden paikalla olevien mielipiteitä; suurin osa oli myös vastaiskukannalla, eikä ihme. Eihän tälläistä saanut tapahtua, ei todellakaan. Pian Diego alkoi puhumaan. Vai oli koko Carmiksen lauma nykyään Puolikuun puolella? Hm, tämäpä... mielenkiintoinen käänne. Harjasusi oli oikeassa, he todella olivat alakynnessä, nyt kun heidän riveistään oli muutama kuollutkin. Sitten Koeth alkoi taas puhuman, Tummaturkin siirtäessä nyt kullanvivahtavien silmien katseensa kohti itse Lahkon johtajaa. Carmis oli siis kohde, se olisi varmasti järkevintä. Mutta se oli kyllä totta, etteivät he koko laumaa saisi kerralla kaadettua - oikeastaan, olihan se jo itsestäänselvää. Siltikään, Senjiro ei pelännyt, ei. Kun jotkut paikalla olijat alkoivat jo ilmaisemaan uusia mielipiteitään, koki uroskin tämän olevan tarpeellista. "Kannatan", se totesi yks'kantaan, kun ei ainakaan vielä mitään kovin järkevää muuta sanottavaa keksinyt.

Remon kuunteli hiljaa kuinka muut paikalla olijat alkoivat hälisemään keskenään. Joku harjasusi kertoi, että koko Carmis oli nykyään Puolenkuun kannalla. Pft, niimpä tietenkin; He olivat alakynnessä. Koeth jatkoi puhumistaan. Raitaselkäinen kuunteli mielenkiinnolla tummaturkkisen puhetta, kohteena olisi siis koko Carmiksen lauma, hm. "Kannatetaan", Lahkolainen totesi yhdessä muiden mukana, jääden sitten odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kawaii on Oct 7, 2012, 22:18

Edes joku puhui järkeä. Hassunnäköinen, oranssi tyyppi puhui järkeä. Mitä sitä turhaan syöksymään suin päin turmaan, odotettaisiin, että saataisiin lisää porukkaa ja iskettäisiin sitten.
Vaan ei, juuri kukaan ei ajatellut järjen äänellä. Hullua porukkaa kaikki, sota kuulosti kamalalta ja Taram ei halunnut. Nuorikko toivoi, että joku antaisi sille luvan jäädä pois. Taram oli ehkä korkea, mutta se oli myös laiha ja taistelutaidoton. Se menettäisi henkensä tappelussa.
Mustaturkkisen sulkahännän puheet eivät varsinaisesti kohottaneet Taramin taisteluintoa. Nuorta oksetti ajatus sodasta.

---

Franjin olisi tehnyt mieli komentaa hassunnäköistä koipeliinia vaikenemaan. Lahko oli ehkä menettänyt porukkaa, mutta kuinka moni kuolleista oli ollut hyvä taistelemaan? Lahkossa oli edelleen monia taistelukykyisiä kavereita ja jos kaikki ajattelisivat noin, sitä ei tosiaan pitäisi kuunnella. Vanesakin sai hiukan toruvia katseita. Franj ei ollut nähnyt puolikuulaista omin silmin, mutta eivät puolikuulaiset voineet olla niin voittamattomia.

---

Squid muljautti silmiään Diegon puheille.
""Eli Carmiksen alueilla ei tarvitse katsoa, ketä tapamme, jos kukaan ei kerran kuulu Lahkoon." Nyt kun Puolikuu oli sopivasti ylpistynyt ja ajanut Carmiksesta kaikki lahkolaiset, se olisi helppo uhri. Ei tarvinnut varoa omiaan tai arvailla, kuuluikohan tuo Lahkoon. Squid tosiaan kannatti sitä periaatetta, että lahdattaisiin kaikki. Eivät puolikuulaisetkaan ketään säästänyt.
Hyökkäyspuheille se nyökäytteli hyväksyvästi, joo, sotaan vain.

---

José nyökkäili hurjaa tahtia, ei pelkästään ilmaistakseensa ymmärtäneensä vaan myös ilmaistakseen kuulemisensa.
Oranssi tyyppi puhui jotain siitä, ettei sotaa pitäisi järjestää. Oranssi tyyppi näytti tutulta, selvästi carmislainen. José ei muistanut toisen kasvoja kokouksesta, mutta eihän Diego ollut näytellyt siellä kauhean suurta osaa.
Vanesan sanoille koira kurtisti kulmiaan. Hmph, olihan lahkolaisiakin isoja, José oli iso ja massiivinen. Samaan aikaan se oli kuitenkin hitaampi, joten varmasti puolikuulaisetkin olivat hitaita. Pitäisi käyttää hyväkseen muiden heikkouksia ja puikkelehtia kuin rasvattu salama puolikuulaisten kanssa.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by swildy on Oct 8, 2012, 21:43

Casokin olisi tehnyt mieli kuuluttaa, että kyllä sekin oli ollut Carmiksen kokouksessa, miksei sitä puhuteltu! Mutta tajusi se sentään, että Diego oli suunsa ensiksi avannut ja siksi sai huomiota osakseen. Mitään järkevää sanottavaa ei koiralla ollutkaan, joten se vain nyökytteli muiden mukana osaamatta ajatella asiaa kovinkaan monelta kantilta. Hyvältä kuulosti suunnitelma ja kaikki muutkin sitä kannattivat!

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by zizuka on Oct 10, 2012, 18:28

Rénfais kuunteli tarkkaavaisesti ympärillä kuuluvaa keskustelua. Se suorastaan yllättyi, että joukosta löytyi joku täyspäinen, joka kyseenalaista suoraa hyökkäystä ja kuinka se oli suoranainen itsemurha. Pisteet omituiselle otukselle, vaikka näyttikin variksenpelättimeltä.

Koiralla ei ollut oikeastaan mitään lisättävää suunnitelmiin. Sitä ei tosin kiinnostanut lähteä suoraan rynnäkköön mitään joukkoa vastaan, oli tiedossa sitten koko lauma tai vain yksilö. Mutta jos yleinen mielipide oli, että piti lähteä tappamaan, oli parempi olla tätä aivotonta massaa.
"Kannatetaan", Rénfais myönteli muiden mukana kadottamatta virnettä suupieliltään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by santzu on Oct 10, 2012, 19:01

Shichi kuunteli jälleen hiljaa muiden ideoita sekä keskusteluita ja katsahti vieressä olevaa kaartitoveriaan, joka myös oli osallistunut keskusteluun.
"Minä myös kannatan ja olen yhä valmis sotimaan.."
Sanoen itsekin oman kantansa, joka oli edelleen samanlainen kuin aikasemminkin.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by hitodama on Oct 10, 2012, 20:26

Diegon tiedot otettiin kokousväen keskuudessa pääasiassa hyvin vastaan, mikä sai niin harjasuden itsensä kuin Miradankin tyytyväiseksi. Pitkäkoipinen uros kumarsi äärimmäisen syvään Koethille tämän puhutellessa häntä nimeltä, ja oli jo suomassa tälle pyydetyn vastauksen, kunnes muuan pörrötukkainen nulikka kävi epäilemään harjasuden sanoja. Diego katsoi tätä ilmeettömästi, antoi muiden ensin sanoa sanottavansa ja jatkoi sitten juttua jokseenkin kylmällä äänellä.
"Neiti hyvä, saanen mitä nöyrimmin huomauttaa kasvojeni ihon olevan rikkumaton ja henkeni vallan kiinni ruumiissani, mikä todistanee sen ettei yksikään puolikuulainen tiedä minun kuuluvan Herran nöyrimpiin palvelijoihin. Olen näin ollen kuullut saman minkä kuka tahansa Carmiksessa vielä tovi sitten vaikuttanut, minkä voitte toki varmistaa muilta tovereiltamme" - nopea nyökkäys kohti Casokia ja Josephia - "mikäli minun sanani on teille liian halpa-arvoinen."

Saatuaan tämän selväksi käänsi Diego nöyristelevän olemuksensa jälleen kohti Koethia ja jatkoi siitä, mihin varsinainen pääkeskustelu oli jäänyt.
"Vaan mitä Puolenkuun klaanin rivien tiiviyteen tulee, siitä en valitettavasti voi olla täysin varma. Taannoisessa laumakokouksessa heitä oli paljon, paljon, luultavasti suurin osa koko suvusta, mutten millään usko heidän pitävän normaalioloissa aivan niin tiiviisti yhtä", uros pahoitellen myönsi.
"Palalla onnea sekä Herramme suopeutta voi kuitenkin olla täysin mahdollista, että yhyttäisimme heistä ainakin jokusen yhdessä, mikäli iskemme jollekin Carmiksen merkittävimmistä kokoontumispaikoista. Ja vaikka emme heitä kohtaisikaan, saatamme löytää jonkun laumaan nimitetyistä kuriireista, viestinviejistä. He ovat uskoakseni kaikki klaanin ulkopuolisia laumalaisia", Diego vielä kertoi, ennen kuin jäi odottamaan tarvittaisiinko hänen tietojaan vielä jatkossa.

---

Suunnitelma alkoi kuulostaa lukkoon lyödyltä; kaksi päivää joukkojen kasaamiseen, äkkihyökkäys ja vetäytyminen omien alueiden suojaan. Kaikkia ei tietenkään voinut miellyttää, mutta Miradasta ajatus kuulosti niin kelvolta kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista. Tosin hän oli hieman jäävi asiassa, koska ei aikonut arvokasta johtajanolemustaan taisteluun varsinaisesti tuoda, mutta saattoi hän ainakin ottaa hieman kauaskantoisempia asioita esille, kun tässä kerrankin näin suurella joukolla oltiin kasassa.
"Muutaman päiivän kulutua Puolikuu ja Carmis siis saavat tuta, eteii Lahko ole niine haavoituvaiinen kuine he kuvitelevat", narttu tokaisi kantavalla äänellään.
"Vaan entä sen jälken, hmm? Me kykeneme kenties kaiiki voimavarat käyytäessäme pitämän yhden lauuman kurisa, muta entä jos he lähtevät hakeman liitolaiisia toisista lauumoista?" Raitaturkki antoi katseensa kiertää paikallaolijoissa ja jätti näille tovin aikaa ajatella hänen sanojaan, ennen kuin jatkoi jälleen puhettaan.
"Kuten olete ehkä kuuleet, etelän maiile on perustettu jokin aika sitten uusi lauma, Femor nimeltään. Tähän johtanet syyt ovat täyysin Lahkon ulkopuoolisia, muta niistä huolimata voin kyseiisen lauman johtajana vakuutaa, että meiidän suunaltamme ei Carmis aiinakan tule tukea saaman."

---

Darjeth oli sen verran keskittynyt omiin mielensisäisiin taisteluihinsa, että sotasuunnitelmat menivät melko tehokkaasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tähän vaikutti toki sekin, että hän luotti täydellisesti isänsä kykyyn järjestää asiat parhain päin. Vaan kun eräs yhteiskieltä kummallisesti ääntävä vanhempi narttu otti esiin laumojen yhteistyöhön liittyvät asiat, tajusi nuorukainenkin viimein terästäytyä ja tuoda äänensä kuuluville. Nyt oltiin sentään hänelle tutuilla vesillä.
"Myöskään Befalas ei tule solmimaan minkäänlaista liittolaisuutta Carmiksen kanssa tilanteen ollessa se mitä se nykyisellään on. En usko tätä tapahtuvaksi myöskään Ederan tai Afuelin suunnalta, sillä ensimmäisen suhde Carmikseen on jo aikaisemminkin ollut hieman tulenarka. Afuelilla taas on metsästykseen liittyvä sopimus meidän kanssamme, enkä väittäisi heidän olevan valmiita uhraamaan sitä kovin mitättömistä syistä."

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lara on Oct 11, 2012, 9:51

Suunnitelma sai paljon hyväksyntää, mutta myös epäilyä. Koeth ei oikeastaan yllättynyt siitä, että Erroneus lähti kehittelemään jotain kaappaussuunnitelmaa ja varmistelemaan tilannetta - narttu oli ollut niin vähän aikaa lahkolainen, että olisi ollut suoranainen ihme, jos tämä olisi tähän mennessä oivaltanut kaikki Herran voiman hienoudet.
Onneksi muiden usko oli vahva, sen verran nopeasti kommenttia sateli takaisin päin.

"Et kenties ole tutustunut Herraan vielä niin hyvin kuin luulet, Erroneus."
Koeth soi nartulle pikaisen hymyntapaisen.
"Kuten sanottu, meillä on puolellamme yllätys, omat vahvuutemme ja Herra. Teistä kovin moni ei ollut paikalla silloin, kun me viimeksi taistelimme puolikuulaisia vastaan aikana, jona Andriaanan Lahko ei ollut vielä näin yhtenäinen. Hyökkäsimme pienen joukon voimin keskelle puolikuulaisten kokousta. Tuskin kukaan teistä voi sanoa, että se oli vain sattumaa. Meidän kokoontumisemme juuri samaan aikaan kuin puolikuulaisten, heidän kokouspaikkansa osuminen aivan meidän lähettyvillemme. Herran voima on suuri ja Hän auttaa meitä, tulee auttamaan tälläkin kertaa."
Koeth oli rauhallinen ja luottavainen.

Diegosta tulisi olemaan paljon apua hyökkäyksen suunnittelussa. Koeth suhtautui omituisen näköiseen harjasuteen nyt jo melko suopeasti, ja kuunteli tarkkaan mitä tällä oli sanottavanaan.
"Kiitoksia, Diego. Sinä ja muut Carmiksesta tulleet voisitte liittyä seuraani kokouksen jälkeen."
Koeth kutsui. Se halusi hieman hioa strategiaa hyökkäystä varten.
"Onko teillä kahdella muulla jotain tietoa Carmiksen sisäpiiristä?"
Uros kiinnitti nyt huomionsa Casokiin ja Josephiin, joita se ei aiemmalta tai kuulopuheilta vielä tuntenut.

Punaturkkinen Mirada alkoi pohtia Lahkon tulevaisuutta. Koeth ei ollut miettinyt kovinkaan valmista suunnitelmaa tulevan varalle, kaikki ei harmi kyllä ollut kiinni vain siitä itsestään.
"Carmis jää yksin."
Uros totesi vinosti voitonriemuaan virnistäen.
"Kuten juuri totesitte, Femor tai Befalas eivät tule asettumaan lauman puolelle. Afuel on kaukana, eikä siihen kuulu taistelijoita. Laumasta ei juurikaan ole hyötyä, vaikka uskaltaisivatkin lähteä Befalasin kanssa tehdystä sopimuksesta huolimatta. Edera ei välitä muista kuin itsestään, Djala ja Lahko ovat liittoutuneet silloin, kun laiva rantautui tälle saarelle.
Carmiksen täytyy keksiä jotain huomattavasti radikaalimpaa kuin yksi klaani laumansa johdossa, jotta me kukistuisimme."
Tuntui kovin hyvältä sanoa tuo, Lahkon tulevaisuus näytti niin paljon kirkkaammalta ja voitokkaammalta.
"Muuta en tulevaisuudelta voi yksin luvata. En tiedä, mitä Carmis aikoo tehdä. En tiedä, miten muut laumat tulevat reagoimaan. Monissa laumoissa on runsain mitoin lahkolaisia, jopa korkeissa asemissa. On heidän tehtävänsä pyrkiä vaikuttamaan laumalaisiinsa sisältä käsin."

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lr on Oct 11, 2012, 20:09

Kuolonkasvo seurasi keskustelua sivummasta ja piteli kirvestään tanakasti tassujensa välissä, kuin odottaen käskyä hyökkäykseen. Valitettavaa, että hyökkäys ei kuitenkaan ihan heti nyt olisi alkamassa. Syclalle se olisi kelvannut oikeinkin hyvin. Se kaipasi kunnon verilöylyä ja oli harmissaan siitä ettei ollut laivalla silloinkun puolikuu hyökkäsi. Tummaturkki ajatteli, että tilanne olisi varmasti muuttunut jos hän itse olisi saanut olla mukana taistelussa. Mennyt oli kuitenkin mennyttä, eikä siihen voinut vaikuttaa mitenkään.
Vaikka Syclalla ei juuri läheisiä olekaan, eikä varsinkaan kuolleiden lahkolaisten joukossa niin halusi Kuolonkasvo silti päästä nauttimaan kostosta.
Narttu väläytti omahyväisen hymyn suupielillään, joka katosi niin nopeasti kuin ilmestyikin.

Pilkkasiipi ei halunnut sanoa mitään. Se ei tiennyt mitään Carmiksesta, eikä kyllä paljoa mistään muustakaan laumasta. Naaras oli tunnollisesti pysytellyt Befalaksen mailla lähes koko ikänsä. Välillä poikennut jossain kauempana, mutta ei monestikaan.
Naaras ei myöskään ollut koskaan nähnyt puolikuulaista, eikä kyllä ollut varma haluaisikokaan. Ne kuulostavat sen verran pelottavilta ja uhkaavilta, ettei Pilkkasiipi missään nimessä haluaisi tekemisiin heidän kanssaan.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tucci on Oct 13, 2012, 20:56

[[ 2vrk meni ]]

Hysmi katsahti pienikokoista, sokeaa narttua jaloissaan.
"En. Meillä on muuta tekemistä", uros lupasi hiljaa ja vakaaseen sävyyn.
"Djalan alfat kuolivat vastikään ja minä pyrin täyttämään johtajan viran. Voin siis pitää Djalan huomion muualla", Hysmi totesi Koethin suuntaan.

Vanesa ja Flenje olivat nekin yhä valppaina ja täysillä mukana kuvioissa, kumpikin halukkaana itse osallistumaan sotaan. He tiesivät hyvin jo omakohtaistenkin kokemusten kautta, miten Herra kykeni johdattamaan heidät liikkeelle juuri oikealla hetkellä.
Vanesa kohotti pienesti kulmaansa sudelle, joka ei ollut tuntunut piittaavan sen aiemmasta puheenvuorosta, muttei viitsinyt alkaa selitellä tarkoitusperiään. Kyllähän tuo kultaturkki oli soveltuva mukaan, mutta useampi toinen tässäkin laivassa oli sellaista porukkaa, joita oli turha viedä puolen saaren halki puolikuulaisia vastaan kuolemaan yhdestä iskusta. Sellaisia joko nuoria tai heiveröisiä, joita olivat laivassa olleet uhritkin olleet. Ei Herrakaan nyt ihan kaikkia kyennyt auttamaan. Eikä Herra varmasti johdattaisikaan sotaan Minnelin kaltaisia täysin toivottomia tapauksia sitten kun aika koittaisi, mutta oli silti hyvä jo vihjata sotaporukan valikointiin ja siihen, ettei kyse kuitenkaan ollut mistään lastenleikistä. Vanesa vilkaisikin Firnahachin suuntaan tyytyväisenä siihen, ettei nuori naaras näyttänyt erityisen innostuneelta aiheesta. Se ei halunnut sukulaisiaan kuolevan enää enempää vähään aikaan.

Flenje puolestaan nyökkäili hyvinkin tyytyväisenä. Heidän tilanteensa kuulosti tosiaan erittäin lupaavalta.
"Kannattavathan kaikki loputkin nyt kostoniskua?", uros varmisti lukkoon lyövän oloisena ja silmäili mielipiteensä ilmaisematonta porukkaa sen näköisenä, että kaikkien oli parasta nyt olla sodan kannattajia tai ainakin inttämättä enää mitään epäilyksiä. Päästäisiin tästä kokouksesta ja valmistautumaan käytännön toimia varten.

"Minä olen ainakin valmis osallistumaan", mustavalkoinen lupautui.
"Minä myös", Vanesa sanahti nopeasti. Se ei jättäisi kostamatta.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kirsikkasilma on Oct 15, 2012, 15:00

Minnel sulki kuulonsa kaikelta muulta. Hän ei enää halunnut kuunnella tätä. Hyvä, ettei Hysmi lähtenyt muiden mukana. Nuorukainen saattoi siis olla nyt rauhassa, eikä hänen tarvinnut pelätä uroksen hengen puolesta. Toki hän ei toivonnut muillekkaan kuolemaa, mutta Hysmi oli tällä hetkellä hänelle tärkein.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by ticarri on Oct 16, 2012, 17:31

Yovic lähinnä mutristeli suutaan ja vilkuili ympärillä olevia. Katse kävi sukulaisissa ja erityisesti Minnelissä joka tuntui olevan jotenkin erikoinen. Minnel toi mieleen äidin, joskaan ei järin hyvällä tavalla. No kaiketi hän voisi joskus mennä tapaamaan sisartaan, vaikka kaksikko ei koskaan ollutkaan ollut kovin läheinen. Veo oli kaikista läheisin, vaikka ei sen suurempi tuttu hänkään.

--

Amnis istua katseli muiden menoa ja nyökytteli kannatuksen puolesta. Hän ei kuitenkaan menisi sotaan, ei mistään hinnasta. Uroksen naama oli yhä arka ja hän tekisi mieluusti tilaa niille jotka halusivat repiä toisista koiraeläimistä riekaleita. Tummaturkki itse olisi vain tiellä ja karttoi kokemuksienkin perusteella väkivaltaa.

--

Kafir nyökytteli vaisusti päätään.
”Olen valmis antamaan oman panokseni. Uskon että yllätys on tälläkin kertaa etumme, kuten myös edellisessä sodassa”, uros sanoi vakaan rauhallisesti silmäillen mukana liittyviä lahkolaisia. Hänellä ei ollut varsinaista kostonjanoa, kuin näiden viattomien puolesta, mutta uroksella oli omat henkilökohtaiset kaunansa Karman kuoleman tähden ja hän voisi tyynnyttää mieltään nyt. Sama kai se oli mitä tapahtumaa kosti, kunhan toimi täydellä teholla Herran hyväksi.

--

Zecor empi omaa osallistumistaan ja päätti lopulta jättää asian muille. Hän oli kärsinyt sodassa oman osuutensa eikä halunnut lähteä rynnimään muiden Carmiksen kimppuun. Sivussa loukkaantuisi varmasti monia sivullisia ja siitä uros ei ollut järin iloinen. Lisäksi hänellä ei ollut varaa riskeerata omaa henkeään sillä silloin ei jäisi ketään joka huolehtisi lopusta, hengissä olevasta, perheestä.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by mayelia on Oct 16, 2012, 20:21

Santusta suunnitelma kuulosti varsin lukkoonlyödyltä ja sopivalta. Turha asiaa oli sen mielestä sen enempää puida, ja uros ajattelikin jo häipyvänsä paikalta kun tummaturkkinen susi mainitsi olevansa Djalan johtohahmo. Ehkä se voisi vihdoin liittyä jälleen laumaan mukaan, jos vaikka ilmoittaisi asiansa kokouksen jälkeen? Niinpä, kun mustavalkoinen uros alkoi kysellä mielipidettään ilmaisemattomilta vielä kannatusta sotaan lähdöstä laika jäi vain odottelemaan kokouksen loppua.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tahmis on Oct 18, 2012, 3:34

Seuraavien hetkien aikana Peukolla ei ollut enää sananpartta jaettavanaan. Tunnelma kiihtyi positiivisesti, kokoontuneet olivat yhtä mieltä suunnitelmista ja iso osa tuntui ottavan hyökkäykseen osaa. Parasta olikin, sillä vaikka tässä nyt olikin Herrat ja muut temput puolella, olisi joukko hyökkäämässä kokonaisen lauman kimppuun. Kuka ylipäätään kaipasi uskonsa puolesta taistelemattomia Lahkon riveille? Tekopyhää touhua, huonoa palveliutta. Haulikonkantaja istuskeli kuitenkin paikallaan katsellen, kuinka yksi toisensa jälkeen kannattajien määrä kasvoi. Hymy kaarehti kalpeilla kasvoilla.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by sparrow on Oct 19, 2012, 12:09

Senjiro hiljentyi jälleen kuuntelemaan muiden mielipiteitä. Sittemmin Diego alkoi puhumaan; Puolikuita oli paljon - mikä jo sinäällään oli ennaltarvattavaa. Koeth jatkoi puhettaan, ja ex-kaartilainen siirsi kullanvivahtavien silmien huomionsa kohti urosta. Toinen kertoi, mikä oli laumojen tilanne tässä Lahkohommassa. Senjiro ei keksinyt enään mitään kovin järkevää sanottavaa, ja kun varmistettiin tuppisuilta että oli he olivat tulossa, kiersi Suden katse niissä.
Itsehhän se oli sotaan lupautunut, eikä kyllä katunutkaan päätöstään. Hymy kohosi kapeapiirteisille kasvoille, pyöreäkärkisten korvien asettuesa höröön. Tästä voisi tulla hauskaa!

Remon hiljentyi, kun Diego ja pian sen jälkeen itse Koeth, alkoivat puhumaan. Kyllä, puolikuita oli paljon, Kyllä, henkiä saatettaisiin menettää. Mutta jostain syystä, minkäänlainen pelko
ei käynyt Kai-koiran mielessä. Taistelusta pakeneminen ei ollut sen luonnolle vaihtoehto; oikea
kai-koira ei ikinä perääntynyt, se olisi sille rankempi kohtalo kuin itse taistelussa kuoleminen.
Raitaselkäinen kiristi otettaan asestaan, katseensa kiertäessä jokaisessa paikassaolijassa.
Takuulla uskollisissa lahkolaisissakin saattaisi olla joku heikko lenkki.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kawaii on Oct 21, 2012, 13:38

Kukaan ei vastustanut sotasuunnitelmaa. Taramista tuntui, että kaikki yliarvioivat lahkolaisten voimat ja taidot. Tosiasiassa se itse yliarvioi puolikuulaisia ja aliarvioi Herran voimaa. Kun vastusteluja kuitenkin kysyttiin, pitkälettinen pysyi hiljaa ja koetti vilkuilla jotain, joka saattaisi sanoa vastaan. Muuten Taram antoi kuitenkin itsensä näyttää siltä, että kannattaisi ideaa sodasta.

---

Franj vilkaisi ympärilleen ja harmitteli sitä, että sitä tuskin päästettäisiin sotaan. Vaikka se olikin innokas ja halusi mukaan, se ei ollut tarpeeksi osaava. Se todennäköisesti naurettaisiin ulos sotajoukoista, jos edes yrittäisi sitä. Mutta ehkä se voisi yrittää kysyä joltakin neuvoa vaikka parantamisessa, että se voisi sitten yrittää auttaa niitä, jotka haavoittuisivat sodassa.

---

Squid kuunteli höpinöitä laumapolitiikasta ja kaikesta muusta. Mielenkiintoista, miten Carmis oli kaivanut itselleen kuopan. Ehkä jos se ei olisi syyttänyt Ederaa alfansa taposta, se olisi voinut tehdä liiton susilauman kanssa ja siten ederalaiset olisivat voineet tukea Carmista. Sen vuoksi uroksen olisi pitänyt varmaan vaihtaa laumaa (tai jäädä laumattomaksi, kun se ei oikein sopinut mihinkään muualle) koska jos sen pitäisi valita lauman ja Lahkon väliltä, Lahko veisi 100-0.

---

Koeth huomioi myös muita Carmiksessa olleita, eli Joséa ja sitä penskaa, jota se joku puolikuulainen oli uhkaillut. Ruskea ei kuitenkaan ollut kauhean korkealla lauman hierarkiassa eikä sille oltu kauheasti kerrottu sisäpiirinjuttuja ja toisin kuin Diego, se ei ollut niin huomaavainen.
"Ei", koira pudisteli päätään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by swildy on Oct 22, 2012, 18:30

Casok oli tyytyväinen, kun siihenkin kiinnitettiin huomiota, mutta joutui pian toteamaan, ettei sillä ollut mitään sanottavaa. Niinpä se vain kohautti olkiaan ja pudisti päätään samaan aikaan irokeesipäisen ex-carmislaisen kanssa. Miksipä kukaan olisi mitään sisäpiiritietoa kovin löyhästi lauman mukana roikkuneelle Casokille kertonut. Ja vielä vähemmän se itse oli mitään havainnoinut.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by zizuka on Oct 24, 2012, 6:24

Rénfais ei ollut yhtään yllättynyt Miradan kieltäessä Femorin avun Carmikselta. Eikä myöskään Befalaksen alfan sanoessa, ettei heiltä irtoaisi mitään puolikuusakille. Hysmin ilmottaessa Djalan alfojen kuolleen ja ottavansa Djalan omaan haltuunsa, Rénfais tunsi yllättyvänsä, tosin positiivisesti. Poika pääsisi vielä pitkälle, koira tuumi.
Uros pysyi hiljaa lähtijöitä kysellessä. Jos joku vaatisi selitystä, miksi punaturkkinen lahkolainen ei ollut ensimmäisten ilmoittautujien joukossa, koira hymyilisi suopeasti ja valittaisi vanhuuttaan, raihnaisia jalkojaan ja hyllyvää mahaansa (valhetta, valhetta koko roska). Rénfaisin mielestä rajakahakat olivat nuorten koirien työtä, ei niiden, joilla oli oikeus jäädä lauman alueelle ja lähettää miehet matkaan.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by santzu on Oct 24, 2012, 18:09

Shichiyoulla ei ollut enään mitään sanottavaa. Hän vain jälleen kuunteli muiden keskustelua ja oli siitä mielissään, että pääsisi pian sotimaan. Herrakin tuntui olevan tyytyväinen, että punapää osallistuisi tähän vastaiskuun. Naaras käänteli päätään puhujien suuntaan ja välistä katseensa pysähtyen Koethiin. Häntäänsä hieman tylsistyneenä heilautellen lattiaa vasten edes takaisin. Hänestä tuntui että hänen osaltaan asia taisi olla melko selvä, mutta ei viitsinyt röyhkeältä näyttää, että lähtisi ensimmäisenä laivasta poistumaan, vaan ajatteli odottaa siihen asti, kunnes tulee selvästi ilmi että saisi poistua.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by hitodama on Oct 24, 2012, 18:55

Diego kumarsi kuononsa laivan kolhiintuneeseen lattiaan saakka, kun Koeth pyysi häntä jäämään kokouksen jälkeen selventämään yksityiskohtia Carmiksen toimintatavoista.
"Se olisi suurin iloni", uros näin ollen lupasi, ennen kuin kääntyi viimein ympäri ja mateli Miradan vierelle makaamaan. Luimistelu ei olisi kuitenkaan tällä kertaa ollut tarpeen, sillä punaturkki oli hyvin tyytyväinen alaisensa toimiin.
"Sine jäät siis laiivale, olet hyöödyksi parhasi mukaan, osalistut hyöökäykseen ja palaat siten raportoiiman kaiken tapahtunen minele. Onko selvä?" narttu komensi niin matalasti, että uskoi ainoastaan harjasuiden suurten korvien poimivan sanojensa sisällön ilmasta.
"Kyllä on, valtiattareni", pitkäkoipi puolestaan vastasi.

Lauma-asiat käsiteltiin loppuun ja tulos oli oikeastaan jopa positiivisempi, kuin Mirada oli osannut odottaa. Carmis ei saisi tukea yhdeltäkään naapuriltaan, kun Djalankin johto oli täyttymäisillään Herran palvelijain jäsenillä, mikä olisi muuten varmasti hyödyllinen uutinen myös Femorille. Raitaturkki päättikin alkavansa heti omille mailleen päästyään laittamaan pyöriä pyörimään niin, että helylauman kanssa voitaisiin alkaa neuvotella jonkinlaisesta yhteistyösopimuksesta.
"Myös minä liityn joukkoonne", lupasi viimein Diego ja pudotti sanoillaan Miradan takaisin tähän hetkeen. Hänkin nyökäytti kuonoaan hyväksyvästi, mutta pysytteli kuitenkin vaiti sen merkiksi, ettei ollut varsinaisesti itse osallistumassa hyökkäykseen.

---

Darjeth ällistyi melkoisesti kuullessaan Djalan vallanvaihdoksesta ja siitä, että Hysmi oli yrittämässä nousta lauman johtajaksi. Uutinen oli tietenkin mitä mainioin, vaikka järjenvastainen kateuden pistos käväisikin nopeasti nuorukaisen mielessä; hän oli suvun laumaekspertti, joten miksi muiden piti tunkea nyt samoille apajille? Jo näin ajatellessaan tiesi uros olevansa vallan lapsellinen, joten hän jätti pikaisesti tuuman omaan arvoonsa ja keskittyi olemaan iloinen siitä, että hänellä olisi viimeinkin joku kohtalotoveri johtopaineita jakamassa.
"Ja minä", tajusi mustaturkki lisäksi julistaa Vanesan liittyessä osaksi sotajoukkoa. Näyttäisi siis siltä, että tästä tulisi kunnon perhetapahtuma, jossa olisivat mukana kaikki varmasti elossa olevat Mustan nimeä kantavat lahkolaiset.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lara on Oct 24, 2012, 21:37

[[Peli loppuu nyt. Pelatkaa itsenne pois, ja kohtsillään aloitellaankin sitten The Taistelupeli! ; )]]

Hysmi oli ottanut Djalan haltuunsa, ja Koeth nyökkäsi hyväksyvästi.
"Se on hyvä tietää."
Tilanne aiheuttaisi jatkokeskusteluja.
Kaikki olivat tyytyväisiä sotakeskusteluihin, ja tämä hyvä.
"Tämä kokous lienee nyt päätöksessään. Menkää, informoikaa lahkolaistovereitanne tulevasta ja palatkaa kahden päivän kuluttua rannalle odottamaan. Sieltä lähteminen lienee viisainta, jottei uintimatka verottaisi voimiamme."
Koeth ohjeisti
"Kiitokset teille kaikille."

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by lr on Oct 25, 2012, 15:22

Sycla katsahti tyynesti ympärilleen. Kokous oli päättymässä ja hyökkäys tulisi olemaan kahden päivän päästä. Narttu tuskin malttoi odottaa, että pääsisi repimään päät irti niiltä puolikuutontuilta.
Tummaturkkinen naaras nappasi kirveen kevyen oloisesti hampaidensa väliin sanomatta mitään sen kummoisempia ennen lähtöään. Näin lähti Sycla tassuttelemaan pois laivalta ja pois saarelta.

Pilkkasiipi ei välttämättä halunnut osallistua sotaan mukaan. Taistelut eivät oikein olleet nartun juttu, eikä Firna edes osannut kunnolla taistelutaitoja. Hän tarvitsisi opettajan.
"Oli mukava nähdä teitä kaikkia."
Pilkkasiipi hymyili lämpimästi tutuilleen, jotka olivat päässeet saapumaan kokoukseen. Sisintä yhä kalvasi Myrskylinnun kuolema ja siitä yli pääseminen veisi aikaa.
Firnahach lähti sitten pois kokoushuoneesta, laivasta ja lähti uimaan pois saarelta. Naaras tarvitsisi nyt hetken omaa rauhaa.

((Kiitos pelistä oli kivee!))

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by raapustaja on Oct 26, 2012, 20:24

Erroneous huokaisi hieman kun oli ymmärtänyt, että tämän ajatus hyljättiin. No, ei se oikeastaan ollut huono asia, nimittäin se tarkoitti sitä, että Lahko oli niin varma voitostaan ettei edes tiedonhankintoja tarvittu. Erroneous ei yhtään epäillyt, että he häviäisivät. Naaras huomasi, että muutamat alkoivat jo aloitella lähtöä ja päätti Juoruajakin nostaa pyrstönsä maasta ja kävellä laivalta ulos.
' Ja taas uimista... ' Ajatus puistatti ohut turkkista naarasta, jonka kylmä vesi saisi heti kylmettymään.

// Kiitän pelistä!! //

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tucci on Oct 27, 2012, 23:54

Hysmi nyökähti kumarruksenomaisesti Koethin kokouksenlopettelukiitoksille ja käänsi sitten katseensa Minneliin, jonka veritahraisella huivilla peitetty pää ei todellakaan luvannut mitään hyvää.
"Mennään", Hysmi kuiskasi ja hetken emmittyään tarttui nartun kaulalle asetellun köyden päähän niinkuin oli nähnyt Flenjen taluttavan Minnelin sisälle.
Hysmi halusi selvittää Minnelin kuulumiset ennen pääsaarelle paluuta, joten se lähti kannen sijaan hyttikäytävään.

---

Flenje nyökkäili kuuliaisena Koethin käskyille. Poistumisluvan myötä uros hivuttautui Franjin lähelle.
"Jos haluat, voit tulla saalistamaan kanssani", uros vinkkasi koirasudelle poistumisensa yhteydessä. Franjistakin oli joka tapauksessa tullut nyt biologisten vanhempiensa osalta orpo ja kaikenlaista muutakin jännää oli tapahtumassa, niin olisi ollut mukava jutella. Sekä muuten vain varautua sotaan. Flenje osasi arvella, että Franjista ei olisi mukavaa jäädä ihan tyhjänpantiksi kun muut pääsisivät rettelöimään, joten uros olisi mielellään pohdiskellut vaihtoehtoisia tehtäviä kasvatilleen.

---

Vanesa oli helpottunut kokouksen päättymisestä, joka tapauksessa se oli vasta menettänyt paljon sukulaisiaan ja joutunut taas muistamaan surunaiheensa uudelleen. Koirasusi hymähti lämpimästi Firnahachille ja nyökkäili muillekin läsnäolleille sukulaisille noiden liikehtiessä pois. Naaras jäi kahden vaiheille katseensa osuessa Darjethiin ja Amnikseen.
Valintaa oli kamalan vaikea tehdä, mutta lopulta koirasusi kävi nopeasti sinimustan uroksen luona ensinnä.
"Nähdään ennen sitä kahta päivää, jooko? Tulen Djalan maille joka tapauksessa hyvissä ajoin. Minun on nyt vain pakko käydä kotonani Befalasissa", Vanesa kuiskasi nopeasti supattaen.

Sen jälkeen naaras kiiruhti liikehtivän joukkion halki Darjethia etsimään. Se kuuli ohimennen Flenjen puheet Franjille ja päätti hyväksikäyttää idean.
"Jos sopii veliseni, tulit kuitenkin pitkän matkan takaa, niin me voisimme jäädä hetkeksi tälle saarelle ja jutella jokusen kalan äärellä", siro koirasusi heitti. Se mielellään viettäisi veljensä kanssa muutaman tovin äitiä muistellen tässä paikassa, joka oikeastaan oli ainoa paikka koko Andriaanalla, jolle Vanesa saattoi äitinsä mieltää.
Isä oli puhunut kokouksen jälkeen keskustelevansa Carmikseen kuuluneiden lahkolaisten kanssa, joten Vanesa ei jäänyt enempää paikkaansa lämmittämään, vaan siirtyi sekin kannen puolelle.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kirsikkasilma on Oct 28, 2012, 12:21

Minnel nyökkäsi ja odotti tuntevansa nykäyksen köydessä. Hän lähti varovasti kävelemään Hysmin talutettavana jättäen muut taakseen. Vaikka huoneessa varmasti oli tuttuja, kuten Pilkkasiipi, niin nuorukaisen oli hankala alkaa hyvästelemään tai tervehtimään. Flenjelle Minnel olisi halunnut sanoa moikat, muttei osannut kohdistaa sanoja minnekkään.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by tahmis on Oct 28, 2012, 14:19

Viimeisten ohjeistusten sulkiessa kokouksen, nousi kultaturkki monien muiden mukana seisomaan. Valkoiset kasvot katsoivat ensin vierelleen asettunutta punaharjaksista naarasta, ja sitten muita huoneessa olijoita ja sieltä lähteviä.
"Nähdään kahden päivän päästä," uros toivotti itsevarmasti hymyten ennen kuin nappasi nuijansa hampaidensa väliin ja pienen jonotuksen ja haulikon kanssa taiteilun jälkeen katosi laivasta uimaan kohti mannerta. Hyhhyi, sai olla taas viimeinen kerta hetkeen, kun se vapaaehtoisesti uisi yhtään mihinkään - varsinkaan haulikkonsa kanssa.

][ Tack antoisasta kokouspelistä! ][

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by sparrow on Oct 30, 2012, 16:53

Senjiro kuunteli hiljaa muiden mielipiteitä ja sittemmin myös viimeiset ohjeet, silmäillen
pikkuhiljaa paikalta poistuvia. Ex-Kaartilainen oli olettanut kokouksen kestävän ehkä jopa pidempään, mutta minkäs teit, johan tästä saattoi jatkaa matkaansa. Pian korpinmusta lähti itsekkin astelemaan pois paikalta, huikaten vielä "Nähdään", niille harvoille jotka sen saattoivat vain kuulla.

Remon kurtisti kulmiaan, no ny-nyt tuli paljon asiaa. Mutta pian kerrottiinkin jo viimeiset ohjeet ja oli aika lähteä, huraa! Raitaselkäinen loi merkittävän katseen jokaista paikalla olijaa kohden, samalla kun muut alkoivat pikkuhiljaa lipua paikalta pois. Koira nyökäytti kanssatovereilleen
hyväksyvästi päätään ja poistui paikalta.

[ Kiitoksia! (: ]

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by mayelia on Oct 30, 2012, 17:07

// Yhyy hämmennyin Tahmasta D: Kerta lopetuskierros niin sutjakasti repäisen tästä välistä Santun! //

Hysmi poistui huivipäisen rääpälenartun kanssa jonnekin eikä Santtu siten enää saanut mahdollisuutta keskustella tämän kanssa Djalasta. Siispä koira päätti välinpitämättömästi, että uusi tilaisuus koittaisi myöhemmin, ja poistui laivalta.

// Kiitooss! //

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by ticarri on Nov 6, 2012, 18:59

Amnis nyökäytti rivakasti päätään Vanesan supattelulle ja koska naaras tuntui salailevan asiaa muilta, ei uros ryhtynyt kommunikoimaan sen enempää. Asia selvä ja sovittu.
”Minä odotan sinua”, uros mumisi kankeasti ja hymyili pehmeästi ja lähti sitten massan mukana ovea kohti antaen Vanesan liihotella omille teilleen.

--

Yovic mutristeli suutaan ja oli kovin pettynyt omaan nuoreen ikäänsä. Koska hän oli nuori, hänellä ei ollut kykyä ottaa osaa sotaan ja seuraavaan voisi vierähtää pieni ikuisuus. Naaras päätti kuitenkin kerrankin niellä oman pettymyksensä ja jäi Darjethin rinnalle notkumaan odottaen mitä huoltaja päättäisi.

--

Zecor vilkaisi pikaisesti ympärilleen päätään nyökytellen ja lähti lopulta rauhassa siirtymään muiden mukana kannelle. Tai niiden jotka nyt kannelle ylipäätään olivat menossa. Hänellä ei ollut mitään varsinaista syytä jäädä aloilleen odottamaan. Hene varmasti odotti jo kotona ja kirjava uros tunsi jäytävää velvollisuutta äitiään kohtaan, hän ei juuri jättänyt emoaan yksin yöksi, vaikka moinen kuulostikin hivenen eriskummalliselta.

--

Kafir nyökäytti vakaasti kuonoaan, nousi ja siirtyi virran mukana kauemmas. Edellisen sodan kuvat pyörivät uroksen mielessä. Hän ei odottanut sotaa, ei juhlinut sitä, mutta uros odotti sitä toimintaa joka veisi hänen ajatuksensa muualle. Ja hän odotti että voisi kostaa Karman puolesta, vaikka olikin aina kuvitellut, ettei koskaan ryhtyisi kostamaan mitään. Moinen ei kuulunut hänen tapoihinsa, tai ei ainakaan ollut koskaan ennen kuulunut.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by santzu on Nov 6, 2012, 21:09

Viimein kokous päättyi ja Shichi katsahti kaartitoveriaan nyökäten tuolle myös näkemiset ja nousten itsekin seisomaan.
"Näkemisiin.."
Katsahtaen kaikkia jotka vielä oli paikalla ja lopuksi Koethia tehden pienen kumarruksen. Tuon jälkeen poistuen laivalta ja uiden rantaan. Taas oli märkä harjas, joka tuntui painavan tonnin- ravistellen muutamaan otteeseen vedet pois ja lähtien jolkottelemaan Ederan maille.

[[Kiitos pelistä. Anteeksi ku taisin viedä jonkun vastaus vuoron..]]

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by kawaii on Nov 7, 2012, 7:49

>> ohhoh koska lopetuskierros niin en kyllä yhtään ole omalla paikallani mutta ei kai se mitään ja kinostus tätä kohtaan on tosi paljon plussan puolella. <<

José lähti juonimaan kivasti isojen poikien kanssa ja tunsi itsensä isoksikin kihoksi. Jee, se sai hengittää samaa ilmaa Koethin kanssa!

---

Kokous julistettiin loppuun ja Taram luikki nopeasti syvemmälle laivan sisuksiin.
Franj nyökkäsi päätään ja lähti sekin kannelle jeejee.
Squid lähti kokouksen loputtua uimaan kohti Ederaa.

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by hitodama on Nov 7, 2012, 15:53

// Minäkin olen ihan pihalla siitä kenen vuoro menee missäkin, joten ihassama pelaan nyt! //

Kokous julistettiin päättyneeksi, joten Mirada nousi paikaltaan ovensuusta ja valmistautui lähtemään takaisin omille mailleen. Hetken hän tosin katseli tuttaviaan tuiman tarkkaavaisesti, ikään kuin olisi yrittänyt haastaa näitä johonkin, vaikka oikeastaan olisikin hakenut näistä kenties vain juttuseuraa. Kafir kuitenkin lähti matkoihinsa ja kun suuri osa hänen laumalaisistaankin siirtyi juttelemaan hienoja Koethin kanssa, jäi taistelukoira yksin. Niinpä hän tuhahti itsekseen, käänsi salongille selkänsä ja lähti niskojaan ylpeästi nakellen hakeutumaan kohti Femoria.

---

Myös Diego nousi paikaltaan, vaikka sitä jokseenkin vaikea olikin havaita, sillä harjasusi lähestulkoon ryömi Koethin eteen etsiytyessään. Useimpien poistuessa laivalta jäi harjasusi siis Lahkon johtohahmon eteen ihan vain siltä varalta, että hän saisi vaikkapa nuolla Mustarastaan varpaat puhtaaksi tai - kuten José asian tuumasi - hengittää samaa ilmaa hänen pyhyytensä kanssa.

---

Darjethilla taasen ei ollut suoranaisesti kiire minnekään, joten hän katseli kaikessa rauhassa koiraeläinten virtaa, joka tunkeutui ulos ahtaaksi käyvästä oviaukosta. Vaan kun sisarensa sitten kipitti erään sinertäväturkkisen uroksen luokse, käänsi nuorukainen katseensa tätä kohden ja höristi kysyvästi korviaan. Hän ei tiennyt kuka tuo puolikasvoinen oikein oli, mutta kenties hän voisi kysyä sitä Vanesalta myöhemmin.
"Tehdään niin", Darjeth tietysti myöntyi, kun sisko suostui suomaan huomiotaan jälleen velipojallekin ja ehdotti syötävän hankkimista. Niinpä uros antoi Yovicille luvan liikkua omin päinsä laivassa sillä välin, kun mustat sisarukset lähtivät kahdestaan muistelemaan menneitä.

// Tattis jee! //

Re: Viiden minuutin hiljaisuus verilöylyn uhreille
Post by zizuka on Nov 17, 2012, 23:14

[[Nyt varmasti vikana Rén lähtee pois.]]

Rénfais poistui muiden mukana laivasta, muttei puhellut kellekään mitään. Se ei lyöttäytynyt kenenkään seuraan ja antoi Miradalle tuntuvan etumatkan, vaikka olivatkin menossa samaan suuntaan.