Sanguinaria Mirada - RPGs

Edera » Metsä » Vapauta minut

Vapauta minut
Post by hitodama on Oct 17, 2007, 17:18

Oli myöhäinen yö Ederan ja Carmiksen rajamailla. Hiljaisuus peitti puiden täplittämää maata, jota metsäksikin kutsutaan. Pikkueläimet olivat jo aikaa sitten painuneet nukkumaan, vain yksinäinen pöllö kuului huhuilevan latvustosta. Ei tuullut, taivas oli kirkas. Tähdet valaisivat öisen, ääneti liikkuvan kulkijan polkua.

Kulkija oli lihaksikas, punaturkkinen koiraeläin. Sanguinaria Mirada, verenhimoinen katse. Tällähetkellä tosin eivät eläimen silmät olleet kovinkaan verenhimoiset, väsyneet ennemminkin. Naaras ei ollut saanut syystä tai toisesta nukutuksi, joten taistelija oli päättänyt lähteä öiselle metsäretkelle selvittelemään ajatuksiaan. Sekään tosin ei oloa tuntunut helpottavan, ennemminkin sai mielen tavallistakin ärtyisämmäksi. Miksi kaikki muut nukkuivat, kun uni ei viitsinyt tulla naaraankaan luoksi? Äkeissään koira tuhahti, mutta heti perään huulilta karkasi leveä haukotus. Oli tämä typerää.

// Saalistaja tuokoon Viiltäjän viikatteineen tänne. //

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Oct 17, 2007, 21:54

[[Vallan mielelläni]]

Yössä liikkui toinenkin otus, mutta tämä ei ollut suinkaan väsynyt. Jäänsiniset silmät hohkasivat pimeässä suden istuessa paikoillaan vanhan tammen alla. Uros tuijotti eteensä hiljaa, ainoastaan mustat korvat kääntyilivät vastaanottaen yön hiljaisia ääniä. Viiltäjä oli saapunut juuri sopivasti yöksi metsän helmaan. Siellä kylässä oli ollut kyllä ihan pirun kuuma, jos tältä kysyttiin. No, onneksi nyt oli yö ja viileä. Ohut tunteeton hymy koristi mustan kasvoja. Vyössä roikkui mukana nyt uusi ase, kaunis tikari, jonka koristeltu kahva pilkisti tummanruskean nahkaisen tupin sisältä. Sitä olisi ihanaa päästä käyttelemään.

Niin varjoissa tuo istui, että oli hankala sutta sieltä erottaa. Raitaselkä oli juuri käymässä makuulle varjoihin, mutta havaitsikin jonkin hieman eläväisemmän äänen kauempaa. Olisiko ollut joku koiraeläin? Vai kuuliko uros nyt omiaan? Katsotaan. Pupillittomien silmien kiinnostunut katse jäi tuijottamaan metsään. Korvat kääntyivät valppaasti eteen. Viikatteenpuolikas kilahti vasten kiveä, ääni sai korvat luimistumaan.

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Oct 18, 2007, 0:18

Koira oli aivan varma siitä, että oli yksin pimeiden puiden katveessa. Silti se sähähti vihaisena itselleen, kun oli huomaamattaan astunut ikävästi kuivan risun päälle. Hiivatti, tuo kaikui varmasti läpi koko metsän! Suorastaan pelottavan vihainen ilme kasvoillaan naaras tuijotti vasenta etujalkaansa, joka oksan oli äsken askeleellaan katkaissut. Koko juttu oli varmasti tuon typerän jalan ympärille kiedotun suojaputkilon syytä, vei herkimmän tunnon tassusta tiukalla puristuksellaan. Ihmiset olivat toki joissain tilanteissa hyödyllisiä olentoja, mutta tämän laittaminen oli kyllä ollut tyhmistä teoista se kaikkein tyhmin.

Miradan käärön manaaminen loppui kuin seinään, kun kauempaa metsän sylistä varsin yllättäen kuului ääni. Metallinen kolahdus? Salamannopeasti koiran aistit heräsivät äärimmilleen, korvat kääntyivät äänen suuntaan pistävän katseen seuratessa perässä. Tosin yöllä oli vähän paha mitään koettaa tiirailla, mutta hajuaisti korvasi moisen puutteen. Tuuli oli suotuisa punaturkille ja kuljetti muassaan havainnon toisesta kanssaeläjästä, uroksesta. Mutta mistä metallinen ääni oli tullut? Hetken verran naaraan mielessä käväisi ajatus Misery Mustan metallijalasta, mutta ajatus lensi nopeasti roskakoppaan. Arpikasvo olisi kyllä tunnistanut vihollisensa hajun vaikka koiratarhasta.

Hitaasti, huomattavasti äskeistä varovaisemmin lähti koira hiippailemaan hajua ja ääntä kohden. Askeleet olivat pehmeät, aistit virittyneet äärimmilleen. Koettaen piiloutua varjoihin lähestyi naaras vierasta olentoa lähes henkeään pidätellen...

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Oct 18, 2007, 11:44

Uros pyöritti itselleen silmiään, mutta ei liikkunut mihinkään suuntaan. Jos tuo vieras olisi yhtään varovainen niin toinen oli kuullut metallisen äänen, joka särähti ikävästi korvaan. Viiltäjä pysyi tyynesti paikoillaan, kaikki aistit valmiina, kuulostellen. Raitaselkäinen susi ei kuullut enää mitään elämästä kielivää ääntä, joten se oletti, että vieras oli ilmeisesti pysähtynyt tai oli juuri nyt hiippailemassa jonnekkin tänne suuntaan. Varjoissa piilotteleva Viiltäjä painoi selkänsä vasten vanhan tammen runkoa.

Varautuneesti tuo vetäisi viikatteenpuolikkaan vyöstään, jopa niin hiljaa, että ääniä oli melkein mahdotonta havaita. Uros ei aikonut liikkua, saisi toinen tulla ensin esiin, kunhan ei pääsisi yllättämään. Pupillittomat silmät tuijottivat varjoista pimeää metsää.
Hiljaa musta odotti.

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Oct 19, 2007, 1:44

Hiljaa, äärettömän hiljaa, hiippaili naaras varoen jokaista askeltaan. Silmät tuijottivat jäätävinä halki pimeyden, saamatta kuitenkaan mitään näköpiiriinsä. Miksi kaiken täytyi tapahtua aina yöllä? Askel toisensa perään, samalla Miradan vetäessä vainua ilmasta. Toinen oli lähellä, niin hitsin lähellä.
Lopulta koira pysähtyi ja kohottautui ryhdikkäästi keskellä pimeyttä. No, jos ei kerran muuten löytynyt, niin täytyisi kai turvautua radikaalimpiin keinoihin.

"Tulei esiin, kuka oleitkin!", huusi naaras rikkoen öisen metsän rauhan. Jostain kuului, kuinka pikkulinnut lähtivät hädissään pakoon nukkumaorsiltaan. Hah, oikein niille, ajatteli punaselkä ennen kuin keskittyi taas käsillä olevaan tilanteeseen.
"Vaie pelkätkö mineä nin kovin?" Ei sillä, etteikö vihainen, arpikasvoinen, varsin suurikin koiraeläin olisi pimeässä metsässä ollutki varsin pelottava ilmestys. Naaras oli kuitenkin todennut, ettei pienoinen yllyttäminen ollut yleensä pahaksi. Käännellen päätään ja korviaan puolelta toiselle jäi raitaselkä nyt odottamaan, olisiko komennonomaisella huutelulla mitään vaikutusta.

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Oct 19, 2007, 11:09

Musta susi ei nähnyt vierasta, joten se ei aikonut liikkua mihinkään. Hetken sinisilmä vain tuijotti pimeään ja kuunteli. Mitään ihmeempää ei kuitenkaan kuulunut - eikä näkynyt.
Viiltäjä alkoi käydä jo kärsimättömäksi, mutta naaras tasoitti tilanteen ensimmäisenä.

Huudahdus - joka kuului aivan uroksen vierestä - rikkoi metsän hiljaisuuden. Suuri uros käänsi katseensa äänen suuntaan ja onnistui ehkä jotenkin hahmottamaan siinä seisovan koiraeläimen. Mielenkiintoista. Varsin mielenkiintoinen aksentti myös. Sekunnin ajan se arvioi tilannetta ja päätyi sitten laittamaan viikatteenpuolikkaansa takaisin vyöhönsä. Sitä ei toivon mukaan tarvittaisi nyt, tuo naaras olisi varmaan aika varteenotettava vastus. Kuin varjo raitaselkä liukui pimeydestä ja pysähtyi noin metrin päähän Miradasta. Vino hymy koristi mustan kasvoja.
"En toki."

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Oct 19, 2007, 19:18

Hetken oli hiljaista ja pieni, inhottava ääni Miradan päässä ehti käydä ilkkumaan, että naaras oli vain kuvitellut omiaan metsässä väijyvästä koiraeläimestä. Sitten kuitenkin kuului jotain, jolloin koira käänsi päänsä pikaisesti äänen suuntaan. Jos taistelija olisi ollut yhtään säikympi luonne, olisi hän luultavasti lähtenyt kiljuen karkuun. Sen verran lähelle pikimusta susi oli päässyt pimeyden turvin liukumaan. Punaturkkia ei kuitenkaan moinen riittänyt pelottelemaan, vaan silmänräpäyksessä koira oli kääntynyt kohtisuoraan toista päin jalkojen jännittyessä yllätyshyökkäyksen varalta.

Jostain syystä toinen kuitenkin vain seisoi paikoillaan, lähes epämiellyttävän lähellä naarasta. Hyökkäämisestä ei ollut mitään merkkejä, mutta silti koira tuijotti toista jäätävillä silmillään, samalla koettaen saada selkoa toisesta. Ensimmäisenä arpikasvo pani merkille toisen kummalliset silmät, näyttivät samalle kuin sokealla. Kaikesta päätellen uros kuitenkin näki, vieläpä varsin hyvin.
"Varjoiisa piiloteleiva demoniko oleit, peilisilmä?", kysyi koira hiukan ylimieliseen sävyyn samalla jatkaen toisen tarkkailemista. Aseistustakin tuo näytti kantavan, kuinka raukkamaista. Valkohuuli oli aina pitänyt asiesiin turvautuvia pelkkinä pelkureina, jotka eivät uskaltaneet kohdata toisia reilussa taistelussa. Toisaalta toinen vaikutti kyllä vahvalta ja oli narttua suurempikin, joten puolustusta ei koira missään nimessä ollut valmis vielä laskemaan. Tuijotti vain toista ilmeettömänä, silmien hohkatessa jäätä.

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Oct 25, 2007, 17:14

Viiltäjä katseli naarasta hiljaa ohut kylmänkalsea hymy huulillaan. Toinen ei onnekseen ollut säikkyvää sorttia. Uros seisoi lihakset jännitettyinä paikoillaan, mutta ei liikkunut tuumaakaan. Miradan katse oli lähes yhtä jäätä kuin sirppiherran. Selkäpiitä karmiva hymy ei kuitenkaan kadonnut. Musta häntä heilahti rennosti puolelta toiselle.

Viiltäjä arvioi tarkasti Miradaa, eikä kääntänyt peilikatsettaan pois tästä hetkeksikään. Näyttipä naaras olevan vielä puollustusasennossa, joten hyökkäys ei olisi ajankohtaista. Tuskin toinen hyökkäisikään. Susi kuunteli hiljaa Sanguinarian kovin mukavan kuuloista korostusta. Raitaselkä hymähti ontosti.
"Kaipa sen niinkin voisi sanoa." Sinisilmä ei vieläkään liikkunut minnekkään. Sen ilme pysyi samassa, ehkä hieman ilkikurisessakin virneessä.

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Oct 25, 2007, 20:19

Siinä kaksikko vain tuijotti toinen toistaan näennäisen tyynenä, kumpainenkin kuitenkin valmiina puolustamaan henkeään jokaisella voimansa rippeellä. Vaikka Mirada joskus ylimielisestikin käyttäytyi, osasi hän silti myöntää, että kahden kulkijan keskenäisestä kamppailusta tulisi tapahtuessaan hirvittävällä tavalla tasaväkinen. Voisipa jopa käydä niin, että molemmat heittäisivät henkensä, mistä nyt ei olisi hyötyä kenellekkään. Vieras uros kuitenkin käyttäisi aseitaan ja kaikkea muuta epäkunniakasta.
"Hmh, vaie niin. Muta millaineen demoni tarvitse turvaiksen noin näkyvän aseiistuksein?", kysyi punaturkki pistävän katseensa käväistessä jälleen toisen kantamuksissa. Mikä pelkuri.

Hitaasti naaras nosti jääsilmänsä takaisin toisen kummallisiin, kokosinisiin silmiin, samalla huuliaan nuolaisten. Koska tämä tönöttäminen ei tasan tulisi johtamaan mihinkään, päätti koira olla se aloitekykyisempia ja kävi hitaasti istumaan. Ele siitä, ettei ainakaan arpikasvo olisi aikeissa hyökätä. Silmät kuitenkin tarkkailivat toista edelleen pelottavan tarkasti, jos uros nyt kuitenkin päättäisikin tehdä jotakin sopimatonta.
"Onkois yödemonilla nimeä, jolla tuleisi häntä puhuteila?", kysyi koira virittääkseen jotain tylsän turvallista keskustelua. Jostain syystä naaras kun uskoi, että hänellä oli ollut jokin syy tavata tämä mustanpuhuva olento. Kenties Herralla oli näppinsä pelissä? Tjaa-a, se jäisi nähtäväksi. Mutta nyt juuri taistelija oli erittäin kiinnostunut katsomaan, mitä tuleman piti. Niinpä hento hymy valkeilla huulillaan istui naaras ryhdikkäästi, pää ylväästi kohotettuna ja katseli, mitä demonilla olisi sanottavanaan.
Saisikohan tuosta joukon jatketta Tartaroksen riveihin?

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Nov 11, 2007, 21:54

[[Pahoittelen jumitustani, luv]]

Susi tarkasteli hiljaa Miradaa. Viileät silmät pysähtyivät mittailemaan outoa putkiloa naaraan toisessa etujalassa. Hmm. Mikähän tuo oli? Sitä ei kuitenkaan kerinnyt varjodemoni kauaa miettimään, koska koira kysyi jotain, mikä sai Viiltäjän hymyilemään huvittuneesti.
"Eihän Satakielen tarvitse aseista huolehtia, kun on luonto niin tulinen, että aseet se korvaa mennen tullen." Uros leikitteli sanoillaan pitäen ystävällisehkön virneen kasvoillaan.

Sanguinaria päätti osoittaa aloitekykyä ja istahti. Mustan silmät eivät irronneet naaraasta, kun Viiltäjä seurasi hitaasti toisen esimerkkiä. Uros heilautti mustan häntänsä jalkojensa peitoksi ja kallisti hivenen päätään sivulle silmäillen Miradaa omituinen pilke pupillittomissa silmissään. Punaraita hymähti itsekseen ja 'kumarsi' syvään niin, että sen kuono kosketti maata. Uros liukui sulavasti takaisin normaaliin asentoon ja keskitti katseensa taas naaraan silmiin.
"Musta Viiltäjä on kutsuttu nimeni." Susi hymyili nyt ehkä hieman normaalimmin, mutta ei vieläkään aivan lämpimästi.
"Entä ketä minun on kunnia puhutella?" Oli tuo uroksen puhe ja käytös mennyt kohteliaan puolelle - tarkoituksella. Toinen olisi paha vihollisena, mutta jos pitäisi välit ehjinä niin kaikki menisi varsin mallikkaasti. Ei nyt kuitenkaan vielä menty täysin imeläksi, siitä ei tämäkään oikein pitänyt.

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Nov 12, 2007, 1:31

// No eipä tuo mitään. Jos jatkossa voisit kuitenkin vähän tiuhemmin pyrkiä vastaamaan? n__n Älä nyt kuitenkaan mitään paineita siitä ota. Jos kestää liiaksi, tulen taas tökerösti tökkimään sinua kylkeen. //

Mustan suden kummallinen katse vaikutti viipyilevän naaraan etujalkaa ympäröivässä putkilossa, mikä sai Miradan aivot raksuttamaan tavallistakin tehokkaammin. Kyllä, kyllä, toisella olisi aivan oivallinen aseistuskin tällaisten turhien tötteröitten leikkelyhommiin. Ei mitään typeriä keihäitä tai koukkuja, mitä naaras oli tähän mennessä joutunut näkemään. Tai no, olihan Isterillä tikarikin ollut, mutta pelkkä ajatuskin siitä läskimooseksesta kosketusetäisyydellä sai puistatuksen kulkemaan koiran lävitse.
Samassa uros vastasi koiran asekysymykseen, ja millä tavalla vastasikaan! Hymy nousi yhä maireammaksi punaturkin huulilla, silmien siristyessä viiruiksi. Ah, kerrankin oli saanut nainen vastaansa veroisensa sanoillaleikkijän. Tavalliset keskustelut kun tuntuivat olevan usein niin kovin tylsiä, kun kukaan ei koskaan tajunnut käyttää sanoja mitenkään mielenkiinotisesti.
"Koreaa kieeltä se demonikin vaien puhuu. Ja taitaapa tuo vieelä oiikeasakin olla.", lirkutti valkokuono toiselle.

Saipa susi lisää myönnytystä istuutuessaan naaraan näytettyä ensin esimerkkiä. Kohteliaasti ja asiallisesti osasi toinen toden totta käyttäytyä, mitä kovin sivistynyt koira aina toisissa arvosti. Silti maahan asti ulottuva kumarrus sai arpikasvonkin kohottamaan kulmiaan. Ohhoh, kylläpäs tämä nyt oli todellakin jotain muuta, kuin normaali urosten käytös. Diviankaan ollut muuta saanut aikaan, kuin onnettoman nyökäytyksen, mitä ylimieliseltä sudelta nyt oli kyllä saattanut odottaakin. Tämä musta sen sijaan näytti olevan epätavallisen siedettävä lajinsa edustaja.
"Paljoin puhuvaila nimelä on herraa siunattu.", tokaisi naaras hännäntynkäänsä heilauttaen. Vastaavasti kumarsi punaturkkikin toiselle, ei tosin yhtä syvään, ja pitäen katseensa kokoa ajan Viiltäjään suunnattuan.
"Sanguinaria Miradana minet on vuoosienini aikana tunnetu." Nimensä kerrottuaan nosti taistelija itsensä takaisin ylvääseen istuma-asentoon. Silmät pysyttelivät kiinteästi toisen peilisilmissä, aivojen raksuttaessa suunnitelmiaan.
"Vaan Miradaksi saavat kohteiliaat miehet kutsua, mikäli mielensä niin halajavat." Niin, eipä kukaan naaraasta tämän koko nimeä normaalioloissa käyttänyt.

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Nov 17, 2007, 17:30

Susi piti kohteliaan hymynkareen kasvoilleen ja nyökkäsi toisen lausuessa nimensä.
"Vaan on Satakielellä sopiva nimikin annettu", uros tokaisi kallistaen korviaan hivenen taaksepäin. Naaraan seuraavat sanat saivat Viiltäjän hymyilemään hiukan enemmän.
"Mirada siis."
Raitaselkä tarkasteli tyynesti toisen silmiä ja käänsi sitten huomaamattomasti katseensa putkiloon toisen etujalassa. Hetken susi mietti tuon tarkoitusta, mutta ei osannut oikein pimeässä sitä tunnistaa miksikään tutuksi asiaksi.

Hetken hiljaisuuden jälkeen sirppiherra kallisti päätään ja katsoi kysyvästi Miradaa.
"Mistäs maasta tämä lintunne tänne lensikään?" Sinisilmä kysyi heilauttaen mustaa häntäänsä laiskasti. Nimi oli sen verran espanjalaiselta kalskahtava, että kotimaa kiinnosti. Andriaanassa oli mielenkiintoista porukkaa, jos osasi etsiä, mutta tämä naaras oli tähän astisista tyypeistä varmaan mielenkiintoisin. Ei olisi Viiltäjä varmaankaan ruvennut Sanguinariaa nirhimään, vaikka olisikin tiennyt, että koira on lahkossa. Mirada oli sen verran mielenkiintoinen, että tässä tapauksessa voisi jättää vihamielisyydetkin pois - vaikka eihän uros mitään toisen puolesta tiennytkään.

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Nov 18, 2007, 14:39

Hyväksyvästi Mirada nyökkäsi, kun toinen ikään kuin kokeilumielessä lausui hänen nimensä. Sitten laskeutui metsään hetkisen hiljaisuus, joka ei tosin ainakaan naarasta kiusannut. Sen sijaan hän keskittyi taas tutkimaan Viiltäjän aseistusta, jota löytyikin sitten oikein kaksin kappalein. Hetken pohdittuaan tuli raitaselkä siihen tulokseen, että tikari kävisi tarkkuutta vaativaan leikkaustyöhön varmasti suurikokisempaa viikatetta paremmin. Kaiken lisäksi tikari oli kauniisti koristeltu, mikä tuntui sopivan naaraan arvolle paermmin, kuin karu puu- ja metalliviritelmä.

Pohdintojen päätyttyä pukahti mustaturkki jälleen puhumaan, tiedusteli taistelijan kotimaata. Hailakansiniset silmät kääntyivät takaisin uroksen kokosinisiin vastaaviin, korvien heilahtaessa eteenpäin.
"Voie, kaukaa olein täne saapunut, merten takaa, Argentiinaksi kutsutuista paratisista.", luritteli punaturkki hymyn kareillessa huulilla. Kotimaa oli asia, josta koira oli koska tahansa valmis puhumaan. Rakas oli paikka ollut, mutta silti asiat olivat vaatineet eläintä siirtymään eteenpäin. Eikä Mirada katunut päätöstään lähteä, vaikka kaipasikin toki lämpimään maahansa.
"Etpä liene sinekään tältä saaripahaiselta kotoisin?", kysyi naaras epäsuorasti päätään kallistaen. Vielä kukaan koiran tapaamista ei ollut Andriaanalla syntynyt, joten tuskimpa olisi susikaan.

Odottamatta vastausta tiedusteluunsa hivuttautui eläin hivenen lähemmäs toista, koettaen näyttää kuin olisi vain venytellyt itseään.
"Mahta ola kotosi melkoiinen paika, kun tuolaiisia aseita täyty demoninkin kanntaa...", mutisi naaras hiukan kuin olisi puhellut itsekseen. Katse käväisi punaturkin etujalkaa ympäröivässä suojuksessa, jolloin jalkakin nousi menettäen kosketuksensa maankamaraan.
"Vaan mahtavatko ola vain peloitelua varten olemaisia... Tuskin teräviä ovat...", jatkoi koira mutinaansa etukoipeaan käännellen.

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Dec 8, 2007, 0:05

[[Joudun pahoittelemaan jälleen viivästystäni v__v' Maailmani on nyt hieman murskana]]

Susi nyökkäsi mietteliäästi. Ei se ollut varmaan sellaisessa paikassa koskaan käynytkään.
Toisen epäsuora kysymys sai vastaukseksi hampaat paljastavan virnistyksen.
"Enpä liene, en." Uros hymähti itsekseen tarkkaillen viileästi toista sinisillä silmillään.

Viiltäjä keskitti katseensa toisen silmiin. Mirada "venytteli" siirtyen samalla lähemmäs tätä. Musta kallisti päätään hillityn viileä hymy kasvoillaan.
"Eivät nämä toki kodostani ole lähtöisin, vaikka voisi sitä karuksi sanoakkin", tokaisi raitaselkä toisen ensimmäiseen lauseeseen, vaikkei se mikään kysymys varsinaisesti ollutkaan. Susi seurasi punaturkkisen jokaista liikettä tarkkaan. Miradan mutinat saivat jääsilmän naurahtamaan ilottoman ontosti. Sinisissä silmissä näkyi omituinen pilkahdus.
"Ehkä arvoisa neiti kaipaisi hm pientä näytettä niitten terävyydestä .." Viiltäjä vilkaisi pikaisesti toisen etujalassa olevaa putkiloa. " .. tuohon kojeeseen, joka sitoo vapaata lintua."

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Dec 8, 2007, 0:58

// Ei se mitään. Sain luvan pelata Miradalla kahta peliä saman aikaisesti ja kaikkea. Mutta koeta jaksella ja saada murskaantunut maailmasi kerättyä takaisin kokoon. n__n *hug* //

Uros seurasi Miradan hivuttautuvaa liikehdintää kovin tarkasti, mistä naaras oli toki varsin tietoinen. Ei se kuitenkaan häirinnyt, sai vain punaturkin pysyttelemään tosissaan valppaana. Ei tuo tila liiemmin kuitenkaan taistelijan olemuksesta paistanut, naaras kun vain tarkkaili muka ujon oloisesti omaa jalkaansa, jota edelleen käänteli ilmassa. Moinen näytti hiukan tassuaan antavan penikan epätoivoiselta kerjäämiseltä, mutta kylmät ja arpiset kasvot rikkoivat varsin ikävästi tuota vaikutelmaa. Lopulta jäätävät silmät nousivat hitaasti kohti mustan uroksen kasvoja, hymyn levetessä valkeilla suupielillä. Jokseenkin pirulliselta naaras näytti, mikä ei ollut lainkaan epätavallinen ilme ilkikuriselle olennolle.

Toinen naurahti ontosti, välähtivätpä silmänsäkin erikoisella tavalla. Miradakin hymähteli toisen naurun tahtiin, pitäen Viiltäjän kasvoja tarkasti silmällä. Nyt olisi viimeinen tilaisuus saada selvää toisen mahdollisista tappeluaikeista. Pian naaras antaisi suden ottaa aseensa esiin, jääden ikävästi alakynteen jos liian varomattomaksi ryhtyisi. Ei synkkä olento kuitenkaan osoittanut edelleenkään aikeita veritöiden suhteen, joten uroksen seuraavien sanojen kaikuessa ilmoille teki koira päätöksensä. Nyt olisi putkilon aika lähteä.
"Voie, saataiisi neiito kaivatakin.", lausui Mira hunajaa tihkuvalla äänellä silmiään räpsäyttäen.
"Vaine lieneikö demoni tarpeiksi näpperä tikarinkäyytäjä ensinkäin? Jalkani kun tahtoiisin oikein mieleläini pite kehosani kiini.", leperteli punaturkki pilke silmäkulmassaan. Ei hän todellisuudessa juurikaan epäillyt punaraitaisen aseenkäyttötaitoja, kunhan tahtoi yllyttää tuota tekemään parhaansa.

Olipa narttu saanut hivutettuaan itsensä jo sen verran lähelle toista, että saattoi ojentaa etutassunsa suoraan toisen eteen. Edelleen istuen sammaleisella nurmella kohotti koira jalkaansa ensin lähemmäs toisen kuonoa, jotta saisi Viiltäjä tukailla leikkuuoperaationsa kohdetta. Hyvin tarkkaan tuijottivat viiruun painetut silmät suden toimia, kun Mirada sitten laski koipensa takaisin maahan. Pitäisihän raajan olla tukevasti paikoillaan, jotta vältyttäisiin ikäviltä lipsahduksilta.
"No? Onko demonista kauuniden neitojen vapautajaksi?", kysyi arpikasvo vielä hymyssä suin, jääden sitten hivenen jännittyneenä odottamaan tulevaa.

// Voit ihan luvallisesti autohitata sen verran, että Viiltis nyt leikkaa sen putkilon irti, jotta nämä pääsevät joskus lähtemään. n_n //

Re: Vapauta minut
Post by saalistaja on Jan 19, 2008, 15:20

[[Sitä meinasinkin. Pahoittelen hirmuisesti sinulle tätä jumitusta ja toivottelen hyviä jatkoja - sekä kiittelen pelistä.]]

Uros hymyili viekkaasti Miradalle. Toisen 'epäilyt' tämän leikkaustaidoista eivät saaneet ilmettä vaihtumaan Viiltäjän kasvoilla. Tokihan se sujuisi, olihan sitä hankalimpiakin tilanteita selvitetty asetta käyttelemällä. Siniset silmät tutkivat hetken ojennettua jalkaa ja kääntyivät sitten tutkailemaan naaraan silmiä. Toinen laski putkilojalkansa maahan.
"Tokihan demoni auttaa, kun niin kauniisti hänelle lauletaan."
Raitaselkä veti nopealla liikkeellä tikarinsa tupesta ja silmäili hetken arvioivasti toisen kahlitsijaa. Helppo homma. Musta virnisti ja sitä enempiä aikailematta sivalsi tarkasti kohti nartun jalkaa. Terä viilsi juuri ja juuri osumatta koiran ihoon ja leikkasi kapistukseen irti. Tyytyväisenä tähän heilautti susi aseensa paikoilleen.
Demoniksi kutsuttu virnisti hampaat välkähtäen ja katosi ääntä jättämättä pimeään. Sitä ei tarvittu enää.
"Sanguinaria Mirada, saanen luvata, että demoni vielä joskus näkee tämän linnun."
Ääni jätti hiljaisen kaiun metsään, mutta pian sekin sammui, eikä punaraitaa enää näkynyt, eikä kuulunut.
Sen lupaus kuitenkin pitäisi.

Re: Vapauta minut
Post by hitodama on Jan 19, 2008, 19:35

Mirada hymähti hyväksyvään sävyyn, kun Viiltäjä lupautui leikkuuhommiin.
"Hyve niin.", luikautti punaturkki lyhyesti katsellen tarkkaakin tarkemmin mustaturkin liikkeitä, kun tuo veti tikarinsa näkösälle. Koristeltu ase oli näyttävä ja sopi hyvin erikoiselle sudelle, joka vaelteli yksin vain pimeys seuranaan. Hetken uros vielä tutkaili putkiloa peilisilmillään, nartun odottaessa kärsivällisesti paikoillaan. Ilmekään ei taistelukoiralla värähtänyt, kun teräase lopulta viilsi suojaputken pintaa nopealla, yksinkertaisella liikkeellään. Totisena raitaselkä katseli jalkaansa, kun sitä niin kauan kahlinnut esine tipahti murtuneena maahan, kuin henkensä menettäneenä. Noustessaan takaisin seisomaan kohosi hymykin viimein Miradan valkeille huulille. Hän oli viimeinkin vapaa.

Vain hetken ehti naaras katsella mustaturkkista sutta jääsilmillään, ennen kuin tuo sulautui jälleen yöhön, josta oli tullutkin. Ellei uroksen ääni olisi vielä kaikunut pimeydestä, olisi punaturkki voinut uskoa kuvitelleensa koko olennon, niin ääneti tuo katosi metsän kätköihin.
"Lintu myöntä luvan tapamisele, oscuro extarnjero.", kuiskasi Mirada pimeydelle silmät välkähtäen.
"Odoten site innola.", jatkoi koira vielä 'pimeyden muukalaiseksi' kutsumalleen olennolle, ennen kuin kääntyi ja katosi itsekin Herran suomaan pimeyteen. Kaikelle oli todellakin syynsä, jopa mieltä kiusanneelle unettomuudelle, joka sai piinattunsa vaeltamaan salaperäisessä metsässä.

// Kiitoksia sinullekin pelistä. Ja eipä tuolle nyt mitään voi, eivät ihmiset valitse vastoinkäymisiään ja niiden ajankohtaa. Ymmärrän kyllä. n_n Jatkoja! //