Sanguinaria Mirada - RPGs

Erikoispelaaminen » K-18 » Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)

Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Oct 13, 2011, 13:10

Ilta oli hiljalleen kääntymässä yöksi, mutta eräs kylän raitteja koluava punaturkkinen koiraeläin ei ollut vielä todellakaan valmistautumassa käymään unten maille. Hänen raivoisa etsintäretkensä oli kesken, eikä Sanguinaria Mirada aikonut levätä ennen kuin saisi hakemansa henkilön - Ederan vartiokaartiin kuuluvan Bergin - tassuihinsa. Hänellä oli tälle uutisia, jotka varmasti kiinnostaisivat tuota vartiokaartipomon paikkaa havittelevaa urosta mitä suurimmin. Mutta mikä vieläkin tärkeämpää, tahtoi raitaturkki päästä vuodattamaan omaa kiukkuaan jollekin, joka voisi kostaa naaraan puolesta hänen nuorta ja kokematonta tytärtään hyväkseen käyttäneelle Isterille. Puolikasvoinen ihramaha oli todellakin saanut temmeltää jo aivan liian pitkään korkean asemansa suojissa, ja taistelukoiran mielestä oli jo korkea aika vapauttaa kyseinen ääliö tehtävistään.

Niinpä Mirada oli kolunnut viimeisen päivän ajan vaivihkaa Ederan maita ja päätynyt lopulta alueelle, jossa haistoi tuttavansa jossain vaiheessa liikkuneen. Bergin jälkiä seuraten naaras pujahti yhteen kylän suhteellisen hyvin säilyneistä taloista ja alkoi aukoa narisevia ovia sekä pian myös viskoa raivokkaasti eteensä tulevia tavaroita tajutessaan, ettei uros enää ollut paikalla. Kenties kaartilainen oli ollut aiemmin päivällä kierroksella näillä main, mutta nyt jäljet olivat jo kylmenemässä eikä koira ollut varma minne hän nyt jatkaisi. Niinpä hän tyytyi purkamaan turhautumistaan posliiniseen kulhoon, joka särähti iloisesti säpäleiksi naaraan singotessa sen voimalla vasten seinää.

// Rauuura! //

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Oct 13, 2011, 20:54

Hohohoo ! //

Eräs susi oli matkannut Ederan alueita pitkin kohti kylää. Tahtinsa puolesta tavallistakin kovemmin liikkunut uros tunsi mielessään synkän raivon kasautuvan. Hän oli tuntenut niin jo pitkään, ja oli suorastaan tuskaisaa, kun vihaa ei päässyt purkamaan sisältä. Suden mieltä jäytivät hänen anteeksiantamattomat tekonsa, jotka saivat tuon vain kiroamaan omaa typeryyttään. Vain hölmö ja paineelle heikko antautuisi hulluudelle niin, että kaveeraisi toisen hullun kanssa, ja söisi toisen koiraeläimen. Ja tämä kieli vain epätasapainosta, joka vain kasvoi, ja raivosi tummanpuhuvan suden sisällä. Hän oli suorastaan vaarallinen, ja hän vihasi sen epäkäytännöllisyyttä ja arvelemattomuutta.
Susi kaipasi jotain, johon purkaa turhautumista ja painetta. Hengästyttävä pitkän matkan juokseminen oli vain alkuaskel höyryjen päästelemiselle.

Sulkeutuneen ja vihaisen katseen sai kiinnittymään itseensä tuo vanha kylä. Vandrigen oli aluksi juosta sen ohitse kiertämällä, mutta mielenmuutos sai uroksen suuntaamaan suoraan kylään. Jos kukaan ei olisi paikalla, susi voisi yhtä hyvin raivota repimällä jotakin oleellista talon irtaimistoa. Hän tuhahti ajatukselleen hidastaessaan tahtia ja rauhoitellen huohotustaan.
Mustankirjava ja ilmava harjas kohosi oranssit silmät peittäen suden silmille, kun hän laski hetkeksi kaulansa. Mutta kun Vandrigen viimein haistoi jonkin aivan tuoreen jäljen, hän kohotti päänsä, ja tuijotti terävästi ympärilleen.
Se haju tuli koirasta, eikä suden mielenrauhaa häirinnyt mikään muu enemmän kuin se seikka. Hän ei olisi tässä mielentilassa säästänyt välttämättä suttakaan, edes omanlaumaista. Urosta ajoi tällä hetkellä kylmä raivo, ja turhautuneisuus. Koristeellinen koiraeläin lähti seuraamaan jälkeä kaula alhaalla, ja oranssi, uhkaava katse eteen suuntautuen.
Vandrigen muuttui jäykkäliikkeiseksi kuullessaan kuinka jokin posliiniastia särkyi pirstaleiksi läheisessä talossa. Pää nousi, ja uteliaasti susi nosti korviaan, tassutellen lähemmäksi kohti talon avoinna olevaa ovea. Hän pysähtyi talon portaiden päähän hetkeksi, ennenkuin nousi nopeasti nuo painuneet puiset askelmat ylöspäin. Siinä, mielenkiinnottoman näköisenä pimeään huoneeseen tuijottaen, susi etsi katseellaan äänen aiheuttajaa. Hän murahti hiljaa, ilmoittaen sen, että nyt oli tämä paikan koluaja huomattu.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Oct 14, 2011, 13:12

Pirstottuaan soppakulhon kymmeniksi teräväreunaisiksi sirpaleiksi pysähtyi Mirada viimein aloilleen ja jäi hengästyneenä katselemaan aikaansaamaansa tuhoa. Talon olohuone näytti lähinnä pyörremyrskyn myllertämältä, mikä taistelukoiran mielestä oli tosin vain ja ainoastaan sopivaa: tuntuihan sisällään riehuva raivo omaavan energiaa vaikka sitten pienen tornadon tarpeisiin.
Hävityksen ihaileminen sai kuitenkin jäädä, kun naaras kuuli yllättäen oven suunnalta askelia ja pian myös urahduksen, joka kieli tulijan haluavan tulla huomatuksi. Punaturkki ei ollut sillä tuulella, että olisi jaksanut leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa, vaan hän käännähti saman tien paikalle saapunutta vierasta kohden ja jäi tuijottamaan tätä kylmän arvioivin silmin.
'Susi. Ederalainen', oli ensimmäinen päätelmä, jonka punaturkki suurikokoisesta, kirjavalla turkilla varustetusta koiraeläimestä teki. Parin seuraavan vilkaisun aikana hän totesi muukalaisen olevan lisäksi ilmeisesti varsin nuoresta iästään huolimatta lihaksikkaan ja hyväkuntoisen näköinen, juuri sellainen, millaisena koira oli itseriittoisen sukulaislajinsa edustajat oppinut taistelukehässä tuntemaan. Näin ollen hän oletti uroksen omaavan varmastikin myös jonkinlaisia kykyjä itsensä puolustamisen saralla. Se ei tosin ollut nyt millään tapaa olennaista, sillä arpikasvoista naarasta kiinnostivat vallan muut asiat, kuin hukan haastaminen otteluun.
"Sine", Mirada äyskäisi lähtiessään astelemaan itsevarmoin askelin kohti sutta.
"Oletan sinen olevan ederalaiisia, joten kerro minele, mistä löyydän vartiokaartiinne kuuluvan Bergi-nimisen uroksen", raitaturkki tivasi.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Oct 17, 2011, 19:41

Tuijotettuaan hetken punaiseen koiraan, susi ehti samalla silmäillä ympärilleen katseella, josta halveksunta ja kieroutunut maailmankuva näkyi heti. Huolimatta siitä, että hän ihaili taloon tehtyä kokoremonttia, mitä pirua tuo narttu meni hyppimään Ederalaisten silmille näin suoraan vandalisoimalla taloa ? Se sai tummavärityksisen suden kimpaantumaan vielä enemmän, vaikkei hän välttämättä sanoisikaan mitään koko asiasta. Loppusijassa raivo kohdistuisi kuitenkin naaraaseen, joten oli vastenmielistä yrittää selitellä, tuolle luultavasti vieraslaumaiselle, mikä pänni.
Tuo koira ei ansainnut tältä urokselta millinkään vertaa mitään kunnioitusta. Mutta susi ei tässä mielentilassa kunnioittanut kyllä ketään. Hän vain halusi repiä jotakin, purkaakseen ärtymystään. Ja katsottuaan kylmästi narttua, hän sai huomata, että siinä olisi hänelle varsin mielenkiintoinen vastus. Toinen näytti taisteluissa karaistuneelta ja kokeneelta taistelijalta. Toisen mielessä ei varmaankaan käynyt se, että nyt tämä uros haki taisteluparia, toisen sijaan.
Vandrigen kohotti päätään ja siristi oranssinkultaisia silmiään, jotka hän suuntasi alentavasti tuohon vanhempaan ja matalampaan koiraan. Aivanko tosissaan tuo oli kehdannut olettaa, että tämä susi olisi kuin mikäkin palvelija tuolle saastaiselle kusipäälle, joka riehui Ederan alueella kuin laumanomistaja ? Suden ilmeetön kasvopari muuttui pari astetta negatiivisen puolelle mutta hän hillitsi itseään nostamasta päätään ja kaartamaan kaulaansa komealle ja arvokkaan näköiselle kaarelle. Hän olisi tosin katsonut mieluummin toista alaspäin, kuin leikkisi, että tasapainottaisi kaksikon välistä kokoeroa pitämällä päätään matalalla. Mutta nyt, kun suden kuono rypistyi, hän murahti uudestaan, tyytymättömämmin toisen tivailulle. Astahtaen lähemmäksi, susi irvisti toisen kysymykselle.
'' Minua ei kiinnosta paskaakaan toimia sinunlaisesi kuraverisen rakin palvelijana, joka etsii toista yhtä ala-arvoista sontaa eteensä. '' Nostaen päänsä nyt korkeammalle, susi tunsi viimein olonsa paremmaksi, monella tapaa. Kun ´Vandrigen muutti mielensä, hän vastasi tylsistyneen oloisesti toisen kysymyksen, täyttäen tämän raivostuttavan ja turhauduttavan keskustelunalun jollakin provosoivalla.
'' Ja pitäisikö minun nyt kohteliaisuudesta kysyä, että mitä asiaa muulla, kuin Ederalaisella on tunkeutua meidän laumamme alueelle. Etenkään kun seuraukset ovat tällaisia ? '' Susi viittasi etutassullaan koiran aiheuttamaan hävitykseeen tässä talossa.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Oct 29, 2011, 13:23

Mirada ei ollut järin tottunut siihen, etteivät muut totelleet hänen suoria käskyjään tai vastanneet hänen esittämiinsä kysymyksiin, joten suden nurjamielinen asenne sai naaraan kuonon rypistymään ärtyneesti. Kieltämättä tosin vieläkin suurempana yllätyksenä hänelle tulivat uroksen ensimmäiset sanat, joiden mukaan tämä ei arvostanut edes vartiokaartilaista, joka kaiken järjen mukaan lieni kuitenkin toista korkeammalla lauman arvoasteikossa.
"Vaie tätä lajia", punaturkki tuhahtikin silmiään pyöräyttäen tajutessaan, että edessään taisi patsastella yksi niistä kuuluisista ederalaisista, jotka pitivät kaikkia muihin kuin susien alkukantaiseen lajiin kuuluvia koiraeläimiä silkkana pohjasakkana. Käsitys oli täysin päinvastainen taistelukoiran omien aatosten kanssa ja hänen oli osittain sen tähden vaikea suhtautua ärhentelevän nuorukaisen uhkauseleisiin vakavasti. Arpikasvoisen mielestä tuollainen asenne kun kieli ainoastaan sivistymättömyydestä tai jopa suoranaisesta tyhmyydestä.
"Älä viitsi", Mirada jatkoi epäuskoiseen sävyyn hukan käydessä päivittelemään naaraan ympärilleen kylvämää tuhoa, "ete te villieläiimet ole koskan näiistä taloista taie niiden sisälöstä välitäneet. Ja site paiitsi eivätköhän minen tarkoitusperäni tullet jo selvitetyiiksi: etsin vartiokaartiinne kuuluvaa urosta. Minelä on hänelle tieetoja, jotka hyödytäiisivät varmasti koko nauuretava lauumaanne, muta se ei näytä sineä liikutavan. Joten suonet anteeksi, sillä jatkanen etsintääni omin päin." Näin todettuaan nosti taistelukoira kuononsa ylpeästi pystyyn ja koetti lähteä astelemaan toisen ohitse ulos talosta.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Oct 30, 2011, 15:07

Tämä ylpeä susi ei ollut elämänsä aikana oppinut luottamaan oikeastaan kehenkään, ja sen vuoksi myöskin muiden arvostaminen oli yleensä tavanomaisella nollatasolla. Suden kunnioitusta oli harvinaisen hankala saada itselleen, ja vain yleensä susi pystyi niin tekemään. Ja ei auttanut puhua kenenkään sellaisen kunnioituksesta, jota uros ei tuntisi. Oli suorastaan ihme, että hän kykeni elämään monen korkea-arvoisemman suden alla sekoamatta. Mutta, se pärjääminen olikin toinen juttu, kun suden ei tarvinnut edes ajatella mokomia kärpäsiä. Punaisen naaraan selvästi ärtynyt ilme miellytti sutta, joka jämähti aloilleen tyynenä. Näemmä toinen ei ollut tottunut siihen, että hänen käskyjään ei toteltu. Susi mielellään opettaisi rotevalle naaraalle, että tuollainen moukkamainen rakki ei lähtenyt tämän suden silmille hyppimään, varsinkaan kun hukkaa itseä ei kiinnostanut lainkaan kuunnella.
Ehkä hiukan huvittuneestikin suurikokoinen susi tuota raitaista koiraa katseli, tuhahtaen ja astahtaen valmiiksi vähän leveämmin eteenpäin. Jos hän olisi tiennyt, mitä toinen ajatteli, olisi hän naurahtanut kevyen maireasti. Ei, tässä nimittäin seisoi sellainen, joka läiskäisi alleen kaikki muut, kuin itsensä. Hän oli nimittäin niin itsekästä tyyppiä, ettei siihen oikein ketään mahtunut. Olivathan sudet sentään aavistuksen siedettävämpää seuraa, muttei sillä päästy puusta pitkälle. '' Aivan kuin olisin sinulle selvä tapaus arvioidessasi minua. '' Tuo murahti matalasti, ja päätti siristää silmänsä viiruiksi pelkästä halveksunnasta.

Vandrigen höristi korviaan, kun arpinaamainen puhkesi puhumaan. Hukka hymyili ovelammin, ja laski päätään alemmaksi toisen tasolle. Hän päätti vastata toiselle pelkästä mielenkiinnosta, ja sillä tavoin vyyhti lähtisi purkautumaan, kunhan susi saisi naaraan ensin satimeen - hiukan vinoja keinoja käyttäen. '' Jos tunnet, että tietosi saattaisivat jopa koko laumaa hyödyttää - niin en näe mitään syytä, miksi et luovuttaisi niitä minulle. Mutta epäilykseni heräävät, mikäli kieltäydyt. Voisin käyttää sanojasi sinua vastaan - eikä kukaan Ederan susi pistäisi pahakseen, jos puristaisin sinusta ne tiedot. '' Itse asiassa harjasniskaista sutta ei liikauttanut yhtään se, minkälaisia tietoja tuolla oli. Mutta sen sijaan, että kertoi suoraan asiansa, toinen olisi voinut pitää ruman pläsinsä kiinni.
Ikävä kyllä, toisen nokkava pakoyritys ei ottanut onnistuakseen. Vandrigen astahti suoraan toisen eteen, naksautteli varoittavasti kieltään pariin otteeseen ja sanoi. '' Valitettavasti se ei ole niin helppoa. Joten sinuna luopuisin siitä haaveesta. '' Hän nosti päänsä, ja tuijotti tiukasti toista silmiin. Huomaamattomasti, hän kohotti toista etutassuaan, ja yritti koskettaa sillä vähemmän hellästi tuon nartun toista etutassua.
'' Peräänny, arpinaama. ''

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Oct 31, 2011, 16:12

Mirada tyytyi tuhahtamaan ja muljauttamaan uudemman kerran jäänsinisiä silmiään uroksen ilmeisesti koettaessa kyseenalaistaa hänen arviointikykyään. Vaan kyllä, taistelukoira piti liioiteltua itseluottamusta puhkuvaa sutta hyvinkin selkeänä tapauksena, jonka mielenliikkeiden tajuamiseen ei olisi edes vanhemman naaraan mittavaa tietovarastoa tarvittu. Mikäli punaturkki vain olisi malttanut tarkastella hukkaa yhtään tarkemmin, olisi hän voinut aavistaa olevansa väärillä jäljillä ja tekemisissä enemmänkin mielenvikaisen kuin vain lajistaan ylpeän olennon kanssa.

Vaan vielä suorien uhkaustenkaan edessä ei Mirada suostunut katsomaan toista uudelta kantilta, vaan tyytyi vain kohottamaan toista kulmaansa epäuskoisesti ja naulitsemaan kavahtamatta hyiset silmänsä itseään suurikokoisemman koiraeläimen kasvoihin.
"Puristaiisit tieetoja minestä? Kaikea site kuuleekin", taistelukoira pelotonna päivitteli jatkaessaan poistumisyritystään. Hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta jakaa tietojaan tuollaisen moukan kanssa etenkään, kun Bergin kanssa puhumalla hän voisi hyötyä uutisistaan huomattavasti enemmän, kuin paljastamalla ne jollekin satunnaiselle ederalaisääliölle. Vasta suden suoranaisesti asettuessa raitaturkin eteen ja kieltäessä tätä lähtemästä joutui koira seisahtumaan aloilleen, mikä sai hänen tyytymättömän ilmeensä vääntymään hitaasti vihaiseksi irvistykseksi. Arpikasvo luuli jo purkaneensa kaiken turhautumisensa ja vihansa ympäröivään esineistöön, mutta tökerösti käyttäytyvä hukka onnistui vallan helposti kaivamaan esiin viimeisetkin varastoihin jääneet tunteiden rippeet ja roihauttamaan ne raivoisiin liekkeihin.
"Sanguinaria Mirada eii perääny tuoolaiisen pedon edesä", naaras murisi ja jännitti lihaksensa niin, ettei toisen karkea tönäisy saanut häntä pahemmin horjumaan.
"POIS TIEELTÄ!" koira karjaisi ja yritti työntyä väkipakolla kirjavan suden ohitse.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Nov 1, 2011, 20:03

Vandrigen ei mitenkään uskonut saavansa toisesta irti minkäänlaisia tietoja. Mutta toisaalta, ei häntä kiinnostanutkaan. Joten nämä hänen uhkauksensa olivat vain peitettä, jolla provosoida narttua siististi likaamatta heti tassujaan. Kaiken lisäksi, hän aavisti sen asian, että toinen kertoisi paljon mieluummin tietonsa tälle henkilölle, josta narttu oli jo aikaisemmin puhunut. Hyödyttihän se toki asianomaisia enemmän, se oli helppo arvata. Mutta huvittava ajatus oli käynyt mielessä, että Vandrigen saattaisi jopa pilata toisen mahdollisuudet hyötyä tiedoistaan millään tavalla. Ei sillä, että hukka olisi jaksanut kuitenkaan yrittää moista. Mutta hän näki, että parempaan suuntaan oltiin menossa, mikäli taistelumeininkiä tilattaisiin. Toisen kasvojen ilme oli nimittäin muuttunut suuntaan, joka miellytti tätä sadistista ja dominoivaa urosta.
Hän suuntasi punaisenkultaiset silmänsä naaraaseen yhtä pelottomasti, kuin toinenkin häneen. Tunteet, jotka katseista näkyivät ulos, poikkesivat kuitenkin selvästi toisistaan. Tällä sudella ilme oli huvittunutta halveksuntaa täynnä.

'' Keinot eivät tunne sääntöjä, hurttaseni. '' Koreavärityksinen susi liverteli tummalla ja pehmeällä äänellä, joka janosi lisää toisen suuttumusta. Heilautellen häntäänsä, joka siivosi heti aimo annoksen pölyä pois kulkureitiltään, susi silmäili naarasta.
Tönäistyään naarasta, mutta suuremmitta tuloksitta, hän sai tietoonsa nartun nimenkin. Susi ei maininnut, että oli jopa kuullutkin tuosta raitaturkista. Tähän tilanteeseen eivät kehut kuuluneet. Antaen mielensä ja pinnansa napsahtaa poikki yhtään estelemättä, hän sylkäsi halveksivasti punaista narttua päin ja murahti.
Irvistäen rumemmin, kuin oli aikaisemmin tehnyt, susi luimisti korviaan, vastaten murinaan matalammalla sävyllä. Naaraan lähestyessä sennäköisenä, että tunkeutuisi vaikka kalliosta läpi, susi levitti etujalkansa tukevammin alleen, ja hyökkäsi. Hän taivutti kaulaansa ylöspäin, irvisti hampaat välkehtien ja yritti hypähtää punaista narttua kohti. Samalla hän tähtäsi hammaskalustonsa Miradan niskaan aikeinaan heittää tuo niskoitteleva hurtta valtavalla voimalla pidemmälle rakennukseen, toivottavasti jonkin särkyneen esineen päälle. Ja mikäli narttu yritti väistää, suden ei auttaisi kuin tyytyä siihen, että toinen, tai kummatkin pitkäkyntisistä etutassuista pääsisi pitelemään toista aloillaan.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Nov 3, 2011, 14:37

Kaksikon tuijottaessa toisiaan silmästä silmään alkoi kaihertava epäilys viimein ujuttautua Sanguinaria Miradan mieleen. Hän oli mittaillut elonsa aikana tarpeeksi monta olentoa hyytävällä katseellaan osatakseen sanoa, ettei suden huvittuneensävyinen halveksunta kaikessa pohjattomuudessaan ollut millään tapaa normaalia, vaan kieli jostakin joka sai hälytyskellot soimaan taistelukoiran päässä. Kun uros päätyi vieläpä sylkäisemään moukkamaisesti kohti raitaturkkia, kavahti naaras - ilmeensä kuitenkaan rävähtämättä - askeleen verran kauemmaksi eritteestä, jottei olisi joutunut kosketuksiin jollain tapaa viallisen suden ruumiinnesteiden kanssa. Ties vaikka toisen hulluus olisi ollut tarttuvaa laatua.

Tehty huomio ei saanut Miradaa kuitenkaan enää perääntymään, vaan päinvastoin pyrkimään entistä vimmatummin pääsemään suden ohitse ja pois talosta, jonne toinen oli omalla kehollaan naaraan sulkenut. Myöskään nimettömäksi itsensä jättänyt hukka ei tosin näyttänyt jäävän aloilleen, vaan kumartui iskemään hampaansa raitaturkin niskaan. Vuosien taistelukokemuksestakaan ei ollut hyötyä näin läheltä lauottuja hyökkäysten torjumisessa, eikä Mirada voinut siten tehdä muuta kuin ottaa raivokkaasti murahtaen uroksen purukaluston vastaan. Aikomuksenaan oli koettaa rimpuilla heti tilaisuuden tullen irti toisen otteesta, mutta hukan seuraava veto teki koiran suunnitelmat nopeasti tyhjiksi. Naaras kun ei ollut mikään keveä olento eikä ollut tottunut tulemaan toisten nostelemaksi, joten kirjavan suden riuhtaisu tuli hänelle melkoisena yllätyksenä ja lennätti hänet melkoisella voimalla vasten lähintä seinää. Tasapainonsa menettänyt taistelukoira rymisi äänekkäästi pirstomiensa tavaroiden päälle, mutta tärähdyksestä ja posliininsirujen tuottamista pienistä haavoista huolimatta hän ponkaisi saman tien itsensä takaisin jaloilleen.
"Saastaiinen villielukka", arpikasvoinen murisi raivoonsa tikahtumaisillaan, "helvetiäkö sinelä on miten oiikeuta koskea minuun?!" Huutonsa huudettuaan koira syöksyi jälleen urosta kohden, mutta ennen toiseen koskemista hän jarrutti pysähtyäkseen ja huitaistakseen samaista pirstalemoskaa vastustajansa kasvoille, kuin mitä vasten tämä oli aikaisemmin katsonut asiakseen hänet lennättää.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Nov 11, 2011, 17:22

Raivokkaaksi muuttunut susi oli hetken aikaa täysin hiljaa. Ja se hetki oli silloin, kun hän sai otteen punaisesta koirasta, ja viskoi tuota kuin räsynukkea. Ihan niin kevyt ei hurtta kuitenkaan ollut, mutta käytettyään rutkasti voimaa, Vandrigen sai nartun lentämään hienosti jonkin posliinisen astian päälle. Ja pienen lisäpalkinnon toi se hieno ryminä, joka seurasi nartun ilmalennosta. Vieläkin miellyttävämmäksi hukka tilanteen koki, kun Mirada pyrki heti pystyyn, eikä kipua näyttäen jäänyt makaamaan maahan. Jos Vandrigen olisi jaksanut, hän olisi rikkonut raivon kivistämät kasvonsa mairealla virneellä. Mutta vaikka uros tunsikin mielihyvää, ei se kuitenkaan päässyt rauhoittamaan sutta. Hän ei kuitenkaan syöksynyt taas nartun kimppuun, vaan tuijotti toista raivokkaasti, korvat kaartuneina eteenpäin ja suuren, pöyheän hännän pyrkiessä pystyyn. Silti kuitenkin, tummasävyinn susi pysyi suhteellisen hiljaa, kuulostellessaan samalla kuinka rakki hänelle räyhäsi. Se ääni ärsytti häntä aivan uskomattoman paljon, ja sai suden murisemaan myrkyllisesti.

Hän tuhahti nartulle, seisoessaan paikallaan raajat jäykkinä ja valmiina jälleen iskemään. Ääni, joka pääsi hänen kurkustaan, muuttui äänekkäämmäksi ja matalammaksi. Ja loppua kohden mennessä, se oli lähinnä pelkkää huutoa ja raivoa. '' Minä revin sinut sellaiseen kuntoon, että tajuat pitää kuolaturpasi kiinni, jos mielit pitää henkesi ! '' Hän mulkaisi narttua, joka lähti aikaisemmin rynnimään häntä päin, varistaen vielä kiitettävästi posliinin sirpaleita lattialle.
Vandrigen ei ollut aivan täysin osannut varautua siihen, että toinen läimäisisi ison kasan posliinipirstaleita hänen naamaa päin. Mutta koska hän oli aikonut jo liikkua sivulle, myös sen toteuttaminen kävi tuon moskan väistämiseen. Hukka loikkasi päin seinää, ja tunsi olkansa ja suuren osan etupäätä pysähtyvän siihen, kuten oli tarkoituskin. Susi irvisti terävästi, kun moska ropisi hänen kylkeensä, leviten sitten lattialle. Nyt oli paljon vaikeampi liikkua saamatta pirstaleita anturoihin. Suden pitäisi joko raahata raitaturkki muualle, tai olla välittämättä tästä moskasta. Hänen teki niin mieli siivota tuolla nartulla koko tämä lattia. Ja niinpä hän tosiaan voisikin tehdä. '' Halpa narttu. '' Hän murisi hampaidensa välistä, laskiessaan päätään ja antaessa mustanpuhuvan harjaksensa valahtaa alas.
Yhtäkkiä hukka hyökkäsi taas toista päin, niin nopeasti ja taidokkaasti kuin mahdollista. Syöksähdys oli väritetty raivoisalla ärähdyksellä, ja luimistetuilla korvilla. Vandrigen suojasi samalla heikot kohtansa kuten kaulan, kyljet ja rinnuksen. Taistelukoulutus kun oli takonut uroksen mieleen elintärkeimmät säännöt lähitaistelussa.
Hän valmistautui repimään tuota ärsyttävää koiraa niin hampaillaan kuin kynsilläänkin. Jos vain mahdollista niin hukka kaataisi nartun jälleen, jotta lähtisi riepottelemaan tuota tämän rakennuksen toiseen huoneeseen. Ja se kyyti ei ollut mitenkään miellyttävää. Turhaan toinen väistelisi tai tappelisi vastaan, sillä oli valitettavasti vain sattunut uroksen tielle tänään.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Nov 21, 2011, 14:41

Kaiken sekamelskan keskelläkin pani Mirada alitajuisesti merkille uroksen uhkaavaa itsevarmuutta huokuvat eleet, kuten pystyyn kohotetun hännän, jollaisen näkeminen puhdasverisillä susilla ei ollut aivan tavanomaista. Ei etenkään, kun punaturkki oli vielä täysin taistelukunnossa eikä osoittanut pienintäkään merkkiä alistumisesta toisen vallan alle, vaan olemuksestaan huokui päin vastoin suunnaton halu tehdä kirjavasta villipedosta mahdollisimman raa'asti silppua. Huomiot saivat nartun vakuuttumaan entisestään siitä, ettei toisen pääkopasta löytynyt aivan jokaista ruuvia ja mutteria niille kuuluvilta paikoiltaan.

Tappelutilanne eteni kuitenkin sen verran nopeaan tahtiin, ettei Mirada ehtinyt juurikaan jäädä harmittelemaan asioiden epäsuotuisaa kulkua. Hukka nimittäin pujahti suurelta osin pois hänen posliiniryöpytyksensä alta, eikä terävien sirujen iskeytyminen kylkeen ollut puoleksikaan niin tehokasta, kuin kasvoihin osuminen. Näin ollen iskusta ei ollut hidastamaan uudelleen vastustajaansa kohti singahtavaa sutta, jonka liike ei tosin tullut taistelukoiralle järin suurena yllätyksenä.
"Katsotan vaine kuka tässä repi ja kenet!" punaturkki raivosi juostessaan pois uroksen tulilinjalta. Vaan eipä pienessä huoneessa voinut varsinaisesti pakoon päästä, mutta ainakin Mirada sai suojattua kriittisimmät alueensa - pään ja kaulan tienoon - murjotuksi tulemiselta. Samassa hän kuitenkin tunsi suurikokoisen suden iskeytyvän kiinni takapäähänsä niin kynsin kuin hampainkin, ja liikkeen voima sai koiran takajalat pois tasapainosta. Kaatuessaan kiepautti arpikasvo omat hampaansa samaten kohti suden takaosaa, jalkoja kenties, tarkoituksenaan kiskoa röyhkeä uros mukanaan lattialle.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Nov 27, 2011, 18:22

Hyökätessään Vandrigen kyllä erotti nartun huudon, mutta hän ei nähnyt tärkeäksi kiinnittää siihen mitään huomiota. Luihupiirteiset kasvot olivat nimittäin raivokkaassa irveessä, josta puuttui täysin armollisuus tai kohtuus. Hampaat irvessä hän yritti tavoitella niille sijaa toisen takaruumiista, ja venytti etujalkansa sitäkin pidemmälle pysäyttääkseen nartun karkumatkan, vaikkei tässä tilanteessa ollut kyse mistään peloissaan pakoon juoksemisesta. Vandrigen saattoi raivonsa takaa tuntea jopa mielihyvää siitä, että hän oli saanut kunnon vastuksen eteensä, johon purkaa mieleen kertynyt viha.

Kun hukka oli kirjaimellisesti pureutunut raitaiseen narttuun, ei hänellä ollutkaan enää kykyä yrittää jarrutella kovaa vauhtia seinää päin liusuvaa kaksikkoa, ja rysähdys oli melkoinen. Tietysti susi yritti väistää sen verran seinää, että isoimman tärähdyksen saisi vain tuo arpinaama. Tärähdyksen voimasta susi tunsi menettävänsä melkein tasapainonsa, eikä sitä tilannetta helpottanut yhtään nartun yritys vetäistä sudelta jalat alta. Se yritys oli kuitenkin sen verran epäonnistunut, ettei naaras saanut tehtyä Vandrigenin jalalle paljon muuta kuin haavaumia. Sen lisäksi susi rysähti nartun päälle, kun uroksen ote irtosi toisen takaa.
Vaikka susi tunsi hiukan kipua jysähdyksen takia, ja tietysti takajaloissaan, hän ei niin hevillä antanut tuon nartun tuntea että olisi jotenkin sutta loukannut. Veriset hampaat kohdistuivat Miradan niskaan, kun susi yritti iskeä narttua jonnekin kaulan tienoolle. Tästä koira saisi kärsiä sen pahimman mukaan, ja se raivo näkyi myös uroksen rajusta käytöksestä. Vandrigen tekisi punaturkkisen olon niin pirun kivuliaaksi, että toinen katuisi sitä, että oli edes nähnyt sutta.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Nov 28, 2011, 14:38

Asiat eivät menneet nyt ollenkaan Miradan suunnitelmien mukaan, ja siistin ja tasapuolisesti molempia kamppailun osapuolia kolhivan rysähdyksen sijasta susiuros litisti punaturkin itsensä ja seinän väliin. Kaiken huipuksi koira ei saanut vastustajansa takakoivista kunnon otetta, vaan joutui tyytymään turhauttaviin näykkäyksiin, jotka eivät mitään ohi menevää kipua suurempaa aiheuttaneet. Ei tosin susi itsekään ollut toistaiseksi saanut aikaan mitään korkealla kipukynnyksellä siunattua narttua suuresti hetkauttavaa, vaikka Mirada tajusikin tilanteen luultavasti korjautuvan harvinaisen pian. Asemansa olivat nimittäin erittäin huonot, eikä hän yrityksestään huolimatta saanut ravistetuksi hukan painoa pois päältään ja noustua seisomaan. Näin ollen koiralla ei ollut mitään mahdollisuutta väistää, kun uros irrotti hampaansa hänen takapäästään vain suunnatakseen purukalustonsa kohti punaturkkisen kurkkua. Aivan suoraa iskua ei narttu sentään suostunut ottamaan vastaan, sillä hänellä ei ollut pienintäkään aikomusta päästää toista kuristamaan häntä kuoliaaksi, joten henkitorveaan suojaten koira kierähti nopeasti kyljelleen ja jätti ainoastaan niskansa ja kaulan sivun kirjavan suden ulottuville. Uroksen leukojen pureutuminen niskan vahvoihin lihaksiin oli kuitenkin sekin jo melkoinen isku, joka yllättävällä intensiteetillään sai taistelijan parahtamaan lyhyesti tuskasta ja taivuttamaan selkänsä krampinomaiselle kaarelle.
"Saakelin-- Sine-- Mitä sine oiikein tahdot?!" narttu huusi katkonaisesti, kun kipu repi hänen tajuntaansa tavalla, jota hän ei muistanut kokeneensa hyvin pitkiin aikoihin.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Nov 29, 2011, 20:23

Vandrigenin teki mieli nauraa julmasti raskaan painon alle litistyneelle nartulle. Tämä tilanne kun sopi paremmin kuin hyvin dominoivalle sudelle. Hän huomasi kyllä toisen yritykset päästä irti ylimääräisestä painosta, mutta se teki tilanteesta vain huvittavamman, kun se yritys ei riittänyt. Koreakuvioinen susi ei nyt olisi päästänyt irti kuraverisestä nartusta millään ilveellä. Hän oli etulyöntiasemassa, ja tiedosti sen. Joten otteet vain kovenivat, etutassujen painautuessa tiukasti kiinni raidallisen lapoihin. Susi murahti kumeasti, tuntiessaan ikävästi sen kun narttu kierähti kyljelleen. Tassun litistymistä välttääkseen hän vetäisi toisen etujalkansa pois toisen alta, ja siirsi sen nopeasti toisen ylitse. Tästä pitäisi vielä lähteä nopeasti, joten oli miellyttävämpää upottaa kyntensä vain toiseen lapaan. Tuottaakseen kipua vielä muultakin osin kuin niskasta, hän painoi karusti toista maahan. Kun pitkät leuat pureutuivat nartun niskaan, susi saattoi tuntea voimakkaiden lihasten vastustelun.
Kuullessaan kuinka koira parahti hänen aiheuttamalle kivulleen, ei Vandrigen voinut olla tuntematta sairasta mielihyvää. Kullanoranssit silmät näyttivät hetken tyytyväisiltä, vaikkei suden raivoisasta liikehdinnästä ja rypistetystä kuonosta samaa vaikutelmaa voinut mainita heijastuvan. Hampaat olivat uponneet ihon lävitse, ja lihaksikkaasta niskasta oli mitä parhain pitää kiinni. Sitä susi ravistelikin matalasti murahtaen. Tuollainen, lokaan tallottu ei ansainnut puhua Ederalaiselle sudelle tällä tavalla. Vaikka toisaalta, se puhe villitsi häntä repimään uhriaan vain lisää.
'' Sanoisinko näin, ettet sinä ansaitse minulta muuta. '' Hän sylkäisi sanat suustaan, ja jännitti lihaksensa päästäkseen pois tuon päältä. Toinen oli siis joutunut viralliseksi alusmatoksi tälle narsismin riivaamalle sudelle.
Kun susi pääsi seisaalleen, hän vilkaisi naaraasen halveksivasti. Toinen oli vapaa vastustamaan häntä nyt, sillä vihaansa pitkään niellyt susi ei olisi pitänyt pelkästä, kuin kuolemaa odottavasta makaamisesta. Siitä huolimatta hän yritti vetää narttua pitkin posliinimurskeista lattiaa. Tietysti susi yritti valita itselleen ne parhaimmat paikat kulkea. Toisesta hän ei niin välittänytkään. Susi odotti kuitenkin vain sitä, että toinen yrittäisi taas päästä irti.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Nov 30, 2011, 19:12

Suden hampaat pureutuivat syvälle taistelukoiran niskaan, ja leukojen voimakas ravisteleminen teki niin aiheutuneista vahingoista kuin myös kivustakin monin verroin pelkkää otteen paikoillaan pitämistä merkittävämpää. Tuska alkoi lähennellä sen verran sietämättömiä mittoja, että siihen tottumaton olisi varmasti toivonut jo menettävänsä tajuntansa, mutta Mirada oli kuitenkin kärsinyt elonsa aikana niin paljon vaurioita, että hänelle oli muodostunut kipuun aivan erityislaatuinen suhde. Vaikka repivä tuska poltteli lukuisia hermopäätteitä sietämättömällä tavalla, nousikin naaraan huulille kiero virne, jonka luomaa mielipuolista vaikutelmaa voimisti entisestään matala nauru, jolla hän vastasi uroksen halventaviin sanoihin. Ehkä hän ei todellakaan ansainnut muuta, sillä Sanguinaria Mirada, Dienten ylpeys, oli kaikesta tappelukokemuksestaan huolimatta päätynyt pahaisen metsäläissuden alistamaksi. Hänet oltiin päihitetty; hän ei päässyt millään tapaa pois uroksen voimakkaan kehon alta, ei irti tämän hampaiden puristuksesta.
"Olkon sitten niin", koira henkäisi lähes aistikkaasti antauduttuaan sille ajatukselle, että oli pitkästä aikaa kohdannut parempansa. Vaikka moinen käytös saattoi äkkiseltään tuntua kovin epäloogiselta, oli kyseessä vain nartun veren mukana hänelle periytynyt ominaisuus. Hän oli taistelukoira, eikä vahvempaansa - yleensä ihmistä - tottelemattomalla taistelukoiralla tehnyt kukaan mitään.

Kun kirjava hukka nousi viimein ylös ja lähti retuuttamaan saalistaan pitkin murentuneella posliinilla kuorrutettua lattiaa, keräsi Mirada nopeasti jalkansa alleen ja koetti parhaansa mukaan tahdittaa menoa omilla askelillaan. Sillä vaikka hän jonkinlaista sairasta tyydytystä voitetuksi tulemisesta saikin, ei hän kuitenkaan halunnut ehdoin tahdoin tehdä tilannetta itselleen vaikeammaksi tai vastustajalleen helpommaksi. Näin ollen hetken uroksen askellusta sivusilmällä tarkkailtuaan koetti punaturkki kampittaa tätä etutassullaan, kun ei päänsä ollessa kiedottuna leukojen tiukkaan otteeseen oikein omia hampaitaankaan voinut millään tapaa hyödyntää.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Dec 4, 2011, 21:18

Tietäessään, kuinka hänen otteensa toiseen sattuivat, susi hykerteli itsekseen. Pitkät leuat olivat tiukasti kiertyneet saaliin niskan ympärille, eikä hukka suunnitellut päästävänsä irti, ainakaan vielä. Hän odotti nartun vastarintaa, suullaan mairea virnistys. Sadistista mieltä tyydyttävää toimintaahan tämä oli. Vandrigen sai samalla purettua aggressiotaan ja turhautumistaan, kun alisti muita. Hän ei suostuisi luopumaan toisesta, ainakaan ennenkuin olisi putsannut pöydän kaikista vihaa herättävistä ajatuksistaan. Toisaalta hän ei tullut ajatelleeksi, että lopputilanteessa kaikki se mitä uros luuli vihan purkamiseksi, pahensikin vain hänen taakkaansa. Tai ainakin hiukan herkempi olisi ajatellut niin. Mutta tälle sudelle sellainen jouti romukoppaan. Uros ei alkaisi välittämään muista oman itsensä kustannuksella.
Vandrigen kuunteli hajamielisenä, mitä koiralla oli sanottavanaan. Toisen sanat saivat hukan hetkeksi nostamaan kulmiaan. Hän höristi korviaan ja katsoi tiukemmin punaturkkiseen koiraan, miettiessään että oliko hän kuullut oikein. Sitten hukka naurahti, tumman ja pehmeän äänen soljuessa hänen kurkustaan. Vai meni narttu siis luovuttamaan. No, se ei ollut ihmekään. Susi nimittäin oli varsin vaarallinen vastus. Eikä se ollut mitään kerskuntaa, vaikka susi hiukan liioittelikin omaa mahtavuuttaan. '' Viisas vastaus. '' Hän kehräsi rennosti, ja hymyili punaturkkiselle nartulle.
Nartun matala nauru sai suden kiihtymään, eikä susi voinut olla nauramatta toisen jälkeen. Rakennuksen täyttikin varsin mustanpuhuva, ja uhkaava nauru. Se jatkui ainakin siihen asti, kunnes koira yritti kampata suden. Julmasti ärähtäen, susi haparoi yhden itseään tukevan jalan lähtiessä alta. Mutta nartun temppu ei saanut hukkaa kaatumaan.

Irroittamatta otettaan, susi kääntyi ympäri, hän riepotteli toista ravistuksessa hetken aikaa, ennenkuin päästi yllättävästi irti, ja nuolaisi veren kastelemia huulia. Susi oli asetellut itsensä ovelasti juuri ulko-oven tukkeeksi, eikä päästäisi narttua pakoon, mikäli tuo kuraverinen sellaisen idean saisi. Kullanoranssiin tuijotukseen oli taltioitunut tiivis, ja arvioiva katse. '' Sinun vuorosi, arpinaama. '' Hän puhui houkuttelevaan, mutta pinnan alta purevaan ivalliseen tyyliinsä.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Dec 21, 2011, 16:35

Suden tyytyväisyyttä ja hyväksyntää huokuva sanapari lähetti lämpöiset väreet kulkemaan pitkin Miradan kehoa, eikä hän voinut olla hykertämättä toisen rinnalla uroksen naurahdellessa mielipuolisesti. Vasta taistelijan kampitusyritys sai molemmat vaikenemaan, mutta tasapainoa se ei iskun tehokkuudesta huolimatta hukalta vienyt, joten epäonnistunut naaras ei voinut kuin kärsiä oikeutetun rangaistuksen julman ravistelun muodossa. Yhä suuremmiksi repeilevät haavat alkoivat jo lähettää tuskan tajuntaa haltuunsa hamuavia punaisia lonkeroita raitaturkin silmiin, kunnes susi yllättäen irrotti otteensa ja päästi koiran loikkaamaan silkan vaiston varassa kauemmaksi. Henkeään haukkoen arpikasvo jäi kasaamaan ajatuksiaan, kun veri valui hänen kaulansa molemmin puolin liukastamaan lattiaa ja kirjavaturkkinen hullu käskytti häntä uuteen hyökkäykseen. Niin paljon kuin Mirada olisikin tahtonut vain tehdä saamansa komennon mukaan ja käyttää jokaisen saamansa tilaisuuden uroksen riekaloimiseen, päätti hän kuitenkin pysyä aloillaan ja kohottaa ryhtinsä niin ylvääksi ja itsevarmaksi, kuin murjottu keho vain salli. Kaiken huipuksi narttu levitti kasvoilleen sen verran maireansorttisen virneen, että ellei katseensa olisi huokunut silkkaa hyytävää jäätä, olisi ilmettä voinut pitää melkeinpä hurmaavan.
"Entäpä jos eii?" koira henkäisi uhmakkaasti takaisin.
"Et sine minen tekojani hallitse, et sine minua omista, villipeto. Voit kenties pitä minet aloiilani, muta liikkuman sine et mineä pelkin sanoiin saa." Punaturkista näytti harvinaisen selvältä, että susi nautti saadessaan kokea fyysistä vastarintaa - olihan tuo jopa vapauttanut vastustajansa tämän käydessä liian passiiviseksi - joten tappelematta oleminen lieni tällä hetkellä ainoa tapa vastustaa uroksen tahtoa. Siitä huolimatta taistelukoira oli valmistautunut puolustautumaan, jos toinen kävisi taas kerran päälle, mutta ilman syytä hän ei toisen pillin mukaan lähtisi tanssahtelemaan.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Dec 27, 2011, 22:10

Raitaturkkisen nartun erkaantuessa susi saattoi hengähtää hiukan, ja vilkaista sivusilmällä kylän rakennuksia. Kaksikon remuaminen ei ollut saanut kuitenkaan ketään sivustakatsojaa ilmaantumaan näkyviin. Tarkkaillessaan tasaväkisesti molempia, niin narttua kuin kylääkin, susi nosti päänsä ylvääksi, se kun oli harmillisesti tuota narttua raahatessa painunut alaspäin. Mokoma, painava kirppusäkki.
Toinen takajalka tuntui vähän ruhjoutuneelta, se vuosi hiukan, ja naaraan hampaat olivat särkeneet ihon rumasti. Mutta näin vähästä kivusta uros ei alkaisi leikitellä kolmen jalan kanssa. Hänellä olivat vielä asiat kesken tuon kurjan kanssa.
Ylväyksistään toista tuijotellen, uros lasketteli nartun sanat toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Keskittynyt katse saattoi valehdella muuta, mutta oikeasti harjasniskaista ei kiinnostanut pätkän vertaa enää kuunnella Miradan räksytystä.
Vaikka susi olikin taas herätellyt raivoaan, hänen ilmeensä ei paljastanut mitään oleellista. Vain haalea, ylimielinen hymy koristi hitaasti lähestyvän suden suupieliä. Hän voisi rauhassa purkaa oman mielensä kitkeriä oikkuiluja tuohon kuraveriseen narttuun. Harmi vain että koira oli tajunnut sen, mikä saisi uroksen vain turhautumaan. Hän joutuisi tehdä kaiken sitten itse. Mutta, oli hienoa sitten seurailla, kuinka toinen sitten kaikkeen reagoisi. Kunnon puraisuilla uros kyllä saisi vastauksen kysymyksiinsä: tässä tilanteessa toisen puollustautumaan ellei henkeänsä halunnut heittää.

'' Olisit kiitollinen, kun kuorrutin niskasi mitä kauneimpaan värisävyyn. Parempi kuin tuo oma värisi, tämä nimittäin sopii sinulle. '' Uros puheli, hivenen kitkerästi. Yleisesti ottaen suden äänensävy tavoitteli kuitenkin kermaa, joka soljusi ilmaa pitkin. '' Sikäli kuin ymmärsin, niin taidat kenties nauttia siitä, kun olet näin ristiriitaisessa tilanteessa. '' Lopun uros jätti kuitenkin auki, ja avonaisesti ymmärrettäväksi, vaikka näyttikin siltä että olisi halunnut sanoa sanansa loppuun.
Hetken Miradaa silmäiltyään susi lipui lähemmäksi, tavoitellen kielellään naaraan niskaa. Se, mitä korea hukka nyt niin kovasti himoitsi, oli tuon vastustelevan nartun turkille valunut veri. Ties vaikka altavastaajaksi joutunut raitaturkki olisi käsittänyt teon joksikin kieroksi liehittely-yritykseksi. Sudelle se oli vain nautintoa, ja yritys repiä narttua jälleen.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Jan 21, 2012, 16:36

// Äh sori sori sori tämä jumi! ><' Vastaisuudessa yritän pitää taas parempaa tahtia yllä, mitä tosin voisi helpottaa se, jos alettaisiin käydä "itse asiaan" kiinni. Toivottavasti tämä sopii sinulle? //

Mirada tuhahti vaimeasti suden arvostellessa varsin tehottomasti hänen turkkinsa värisävyä. Tämän punaisemmaksi tuskin yhdenkään koiraeläimen turkki saattoi mennä, joten verinorot erottuivat karvan seasta lähinnä vain taustaansa tummempina juovina, mistä syystä koko uroksen toteamus oli varsin järjetön. Vaan noh, mitäpä yksikään susiuros olisi väreistä tai muista hienostuneista asioista voinutkaan tajuta.
Mietteistään huolimatta lahkolainen pysytteli kuitenkin vaiti siihen saakka, kunnes kirjava hukka avasi suunsa seuraavan kerran. Tämän uusin väite sai koiran kohottamaan kysyvästi toista kulmaansa ja katsomaan hiljalleen lähestyvää urosta jokseenkin ylimielisesti.
"Usko mite uskot, muta vieelä enemän nauttisin, mikäli tämä koinsyömä talo päätäiisi nyt sortua ja hauudata kaltaisesi saastan alleen", Mirada vastasi tyynesti, vaikka toisen sanat jäivätkin kaivelemaan hänen mieltään huomattavasti enemmän, kuin mitä hän suostui paljastamaan. Tietyllä tapaa hän nimittäin todella saattoi nauttia tästä, ehkä, kenties, mutta sehän olisi ollut täysin järjenvastaista! Asiaa ei kuitenkaan ehtinyt nyt jäädä puntaroimaan kovin syvällisesti, sillä alakynnessä oleva narttu tarvitsi keskittymiskykyään vallan muualla.

Suden pyrkiessä jälleen iholle jännitti Mirada jokaisen lihaksensa puolustusvalmiuteen ja mittaili tilannetta parasta vastahyökkäyssuunnitelmaa etsien, mutta uroksen hampaiden sijasta koira tunsikin pian ainoastaan toisen kielen niskassaan. Punaturkin ilme vetäytyi rujoon irvistykseen ja silmänsä porautuivat syyttävästi kohti hukkaa, mutta muuta hän ei toistaiseksi tehnyt yksinkertaisesti siitä syystä, ettei osannut käsittää mistä tässä nyt mahtoi olla kyse. Oliko järkijättö susi kadottanut yhtäkkiä viimeisetkin ajatuskykynsä rippeet tuhkana tuuleen?

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Jan 25, 2012, 19:46

// Jeps, senkun potkiskelet lisää jos meinaan taas jumia viesteissäni : D //

Vandrigen naurahteli hiljaa ja maireasti toisen äyskäisyille. Mikä ettei, mutta jos talo todellakin sortuisi - mitä susi kyllä epäili - niin hän varmistaisi sen että samainen talo hautaisi myös tuon koiran. Ei sudella sen enempää kaunaa toista kohtaan ollut, hän oli vain päättänyt että toinen oli ja pysyi hänen lelunaan sen aikaa kunnes uros oli purkanut kaiken huonon olonsa. Ja vihansa vimmoissa uros teki kaikista mieluiten muiden elämän helvetiksi. Kenties tuo narttu ottaisi sen vain yhtenä pienenä vastoinkäymisenä, mutta ainakin Vandrigen saisi haluamansa, väkisin tai ei.
Maistaessaan punaturkkisen elämännestettä, susi katsoi valppaasti toista, silmissään pilkkaava, ivaavan huvittunut katse. Hän ei antanut nautintonsa näkyä ulkoisesti, vaikka niin kovasti pitikin koiran veren metallisesta mausta, joka sai mielen kehräämään. Ihan huomaamattomasti ei hän kyennyt jatkamaan toisen lähestymistä, mutta teki sen niin hiljaa kuin kykeni. Nostettuaan jalkansa punaraitaisen selän ylle, tämä teki aikomuksensa hyvinkin selväksi, vaikkei ilmeensä puolesta niitä näytellytkään. Huolimatta siitä, miten toinen reagoi, susi koetti nostaa itsensä toisen selkään, yrittäen viimein iskeä pitkät leukansa toisen auki revittyyn niskaan. Hän ei juuri säälinyt alla seisovaa narttua, vaan mikäli hän sai otteen, se tuli sattumaan. Pitkät jalat levittyivät toisen ympärille ja kynnet puristuivat kiinni ihoon.
Vandrigen murahti hiljaa, tarkkaillen Miradaa samalla kun levitti huulensa ilkeään virnistykseen. '' Et tiedä, mitä saat vielä kestää. '' Hän puhui, niin lempeästi että se kuulosti suorastaan irvokkaalta.

/ Pientä hittiä ~

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Feb 15, 2012, 17:59

// Joo autohittaa vaan ihan vapaasti! Minä puolestani lyhennän nyt viestien pituutta, koska pitkäviestisenä tämä kävisi tässä kohden melkoiseksi jaaritteluksi. XD //

Uroksen hivuttautuessa yhä vain lähemmäksi alkoi Miradan keho kihelmöidä siihen tyyliin, että hänelle alkoi hiljakseen valjeta mitä sudenretale saattoi tällä kerta olla vailla. Oksettava, likainen peto, kun edes kehtasi ajatella moisia tuollaisen käytöksen jälkeen! Vaan vaikka punaturkki kuinka soimasi toista mielessään, ei hän kuitenkaan tehnyt mitään tilanteen kääntämiseksi toiselle suunnalle. Vaikkei koira myöntänyt sitä edes itselleen, oli hän nimittäin utelias näkemään millaiseksi tämä "kamppailu" lopulta mahtaisi kääntyä.
Lopulta susi toden totta puristi hampaansa jälleen raitaturkin niskaan ja levitti itsensä vasten tämän selkää, mikä kirvoitti moninaisten tunteiden sävyttämän urahduksen Miradan huulilta. Kaiken kukkuraksi jo valmiiksi haavoilla olevaa ihoa repivä mielipuoli lupaili tulevien tapahtumien olevan jotakin ennenkuulumatonta, ilmeisesti kamalaa sellaista, mikä sai nartun painamaan silmänsä ohuiksi viiruiksi.
"Mine olen taiistelukoiira. Mine kestän mite tahansa", arpinaama henkäisi vähintäänkin yhtä rujon irvokkaalla tavalla, kuin partnerinsakin.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on Apr 15, 2012, 21:22

| Näänäänäääänäänääin myöhässä, pahoinpitelyni xD |

Metallilta maistuva veri kasteli Vandrigenin kuonon ja silloin tällöin susi nielaisi sitä pienen määrän. Mitä muutakaan hän voisi, kun otteen irroittaminen olisi tehnyt tenän koko raiskausjutusta, mikäli nartulla olisi ollut vielä voimia ja tahtoa tapella urosta vastaan. Suurin osa vuotavasta verestä tahrasi kuitenkin Vandrigenin rinnuksen ja vatsan, tehden hänen olostaan inhottavan likaisen, vaikka pakko oli myöntää, ettei susi mikään pulmunen ollut alunperinkään. Tämän jälkeen hän putsaisi itsensä kunnolla ja unohtaisi tämän mitättömän tapahtuman.
Hän tarrautui toiseen kiinni epämukavasti kynsillään puristaen, veti nenäänsä raitaturkin vereen sekoittunutta tuoksua, ja naurahti kylmään tyyliinsä. Hittoako tuo naurettava 'taistelukoira' tiesi kivusta, jos meni väittämään 'kestävänsä mitä vaan' tällaisen suden seurassa? Oikein mielellään Vandrigen oikaisisi toisen väärinkäsityksen.

Raju ote tiukkeni kun Vandrigen asettui täysin toisen päälle. Hän repi raitaturkin päätä taaksepäin hivutettuaan leukansa vähän ylöspäin, niskarajan ehjempään nahkaan. Samalla hän köyristi selkänsä ja tapaili asentoa, ennen kuin antoi limaisen elimensä tulla kiihkosta ja nautinnosta esille. Vandrigen höristi korviaan, virnistäen sadistisesti, ennen kuin työntyi kerralla toisen sisälle, väkivaltaisesti niin syvälle kuin kykeni. Ote kyljistä tiukentui jälleen, eikä punaturkki voinut olla äännähtämättä kun puistattava hyvänolontunne valtasi hänet. Kuin tuhat hämähäkkiä olisi vilistänyt ruumiissa.
Saavuttaakseen uudelleen tuollaisen nautinnon, hän toisti samat liikkeet, tahdin kiihtyessä niin, ettei susi pidätellyt enää yhtään. Hän ei välittänyt siitä, kuinka monta haavaa toiseen repi tai kuinka syvälle tunkeutui. Vain harjasniskan oma mielihyvä ratkaisi asian.
'' Miltä..nyt tuntuu.. 'kaiken kestävä' paska?'' Hän huohotti todella epäselvästi, sillä ei irroittanut tuskaa tuottavaa otettaan pelkän puheen takia. Ymmärtäisiköön jos oli ymmärtääkseen. Mitä tuolla oli väliä.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on Apr 30, 2012, 0:50

// Kieltämättä vähän inspiraatio-ongelmia koittaa jatkaa pelaamista näin pitkän tauon jälkeen, mutta hnnnng kyllä me nyt vaan revitään tämä karuun loppuun saakka! XD //

Miradan niska alkoi olla jo pitkään jatkuneesta kivusta turta, joten pedon hamutessa yhä vain parempaa otetta saattoi narttu pohdiskella yllättävänkin selväpäisesti sitä, miten hänelle tämän koitoksen ansiosta kävisi. Niskansa puolesta hän ei sanottavasti pelännyt, sillä kaulanseudun mittavien lihasten ansiosta edes susi saisi tuskin häntä nitistetyksi niskarangan murtamisella, mutta se mitä toinen taas oli vasta aloittelemassa... Noh, taistelijasta tuntui että pentujen alulle saattamista todennäköisempää olisi se, että toinen rikkoisi häntä niin, ettei jälkikasvun hankkiminen enää jatkossakaan olisi mahdollista. Samapa tuo sinänsä, mutta--

Samassa Vandrigen aloitti ja työntyi väkivaltaisesti Miradan sisään. Koiran ajatustoiminta tyssäsi siihen paikkaan eikä hän voinut kuin kiristää hampaansa vasten toisiaan estääkseen itseään huutamasta. Kasvot rujossa irvistyksessä ja silmät kiinni puristettuina narttu keskittyi haluamattaankin tuntemaan, kuinka suden tassut puristivat hänen kylkiään, kuinka tämän keho painautui vasten hänen omaansa ja kuinka tämän elin liikkui hänen kaikkein pyhimmässään. Tuska oli huumaavaa - kirjaimellisesti. Pian raitaturkinkin hengitys alkoi kiihtyä ja lihaksensa värähdellä silkasta intohimosta, sillä niin kummallista kuin se olikin, ei susiuros ollut ainoa joka nautti perverssistä tilanteesta. Niinpä, kun toinen mumisi jotakin mistä Mirada ei saanut sanaakaan selvää, riepotteli taistelukoira kuin irti pyrkien päätään merkiksi siitä, ettei häntä oltu vieläkään lannistettu. Jos tämä oli kaikki mihin hukka pystyi, tiesi narttu selviävänsä siitä voittajana.

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by raura on May 12, 2012, 18:24

// Nnngggh tosiaan! Mutta hyvä kun ollaan tähänkin asti päästy 8 D //

Sotkuinen sessio jatkui. Yhä uudestaan ja uudestaan punaturkkinen työntyi nartun sisään niin rajusti, ettei voinut kuvailla sanoilla että kuinka nautinnollista se oli. Suden leveä virnistys kasvoi koko ajan, ja kasvojen keskittynyt ja pingoitettu ilme teki siitä paljon ilkeämmän. Sudesta kuitenkin alkoi tuntua siltä, ettei narttu enää pyrkinyt vain pitämään huudot sisällään vaan ihan oikeasti nautti tästä. Noh, Vandrgenillä ei ollut mitään toisen masokismia vastaan vaan toinen saisi ihan kantapään kautta nauttia siitä.
Suden terävät kynnet painautuivat naaraan alavatsaan niin voimakkaasti, että verenpunaiset juovat lähtivät valumaan alaspäin niin että lattia sotkeentui kaiken muun töhnän lisäksi verestä. Työntyessään joka kerta niin syvälle kuin kykeni, hän puristi nartun takapäätä kivuliaasti etutassuillaan ja urahti hampaitaan kiristellen, mitkä ikävä kyllä olivat jo valmiiksi porautuneet toisen niskaan. Hän puuskutti ja tunsi tuskallisesti sen, kuinka lähellä hän oli loppunautintoa. Sisuksissa vellova mielihyvä oli keskittynyt nivusten seudulle ja vaati purkautumista. Pidätellessään hän piti kuitenkin yllä samaa rajua ja väkivaltaista tahtia, mikä oli kuitenkin huono yhdistelmä sadistiselle sudelle.
Ei kestänyt kauaa, kun loppuun asti pinnistänyt susi viimein purkautui toisen sisälle, kovaan ääneen muristen. Valtava nautinto täytti hänen mielensä ja sai hänet melkein ulvomaan. Suden täytyi purra Miradan revittyä niskaa, ettei huuto päässyt ilmoille. Vielä pari kertaa uros työntyi toiseen, ennen kuin irroittautui nautinnosta vielä vapiseville jaloilleen.
Hän ei kuitenkaan päästänyt irti toisen revitystä niskasta, vaan painoi sen lisäksi toisen etujalkansa toisen selän ylitse. '' Oli mukava jutustella kanssasi. '' Vandrigen sanoi, aikomatta vielä poistua. Hänellä oli mielessään vielä hieno loppuhuipennus.

// Mitä olet mieltä jos Vandrigen heittäisi Miradan niin rajusti seinään että narttu menisi pökkeröiseksi tai tajuttomaksi ? Hukka voi raivota vielä sen verran että heittäisi tuolilla ja sitten lähtisi hiiteen.. ?//

Re: Raakaa rakkautta (ilman sitä rakkautta)
Post by .hitodama on May 15, 2012, 19:38

// Juu, se käy hyvin lopetukseksi. //

Jos ei susi ollut tuntenut hellyyden käsitettä aloittaessaan, ei tämä vaikuttanut omaavan mitään halua siihen tutustumiseen aktin edetessäkään. Miradaa tämä tosin ei kiusannut, sillä hän katseli tilannetta nyt verenpunaisen usvan lävitse ja häilyi tajuntansa rajamailla uroksen kynsien puhkaistessa haavat vielä hänen vatsaansakin. Vaan yhtä kaikki kiihtyi hänen hengityksensä kiihtymistään ja kertoi taistelukoiran olevan yhä toiminnassa mukana, jos ei nyt ihan selväpäisenä niin täydellä antaumuksella kuitenkin. Kun raakalaissusi sitten laukesi hänen sisäänsä, päästi narttu jopa kieroutuneen naurahdusta pahasti muistuttavan urahduksen huuliltaan ja taivutti veren tahrimaa kaulaansa taaksepäin. Enää pari työntöä ja kirjava uros irrottautui, jolloin raitaturkkisen koiran takajalat viimein pettivät ja kaatoivat hänet retkottavaan istuma-asentoon sotkuiselle lattialle. Hänen ruumiinsa oli kieltämättä lopussa, mutta mieli ei vain suostunut murtumaan: siitä kieli leveä, voitonriemuinen virne nartun huulilla sekä terävät joskin kuumeisen oloisina kiiltävät silmät, jotka yhä janosivat suden verta.
"Aina... Ilo..." Mirada kuiskasi käheästi vastaukseksi urokselle. Äänestään kuulsi sävy, jonka ansiosta vaivalla lausutut sanat olisi niiden näennäisestä sisällöstä huolimatta voinut aivan hyvin tulkita tappouhkaukseksi.