Sanguinaria Mirada - RPGs

Carmis » Nuotiopaikka » Aamuaurinkoon

Aamuaurinkoon
Post by lara on Jul 28, 2009, 0:13

[[hitoooo]]

Taivaanranta oli vaaleankeltainen auringon alkaessa hiljalleen nousta taivaalle. Pilvet olivat levittäytyneet vaaleana haituvana pitkin kirkastuvaa taivasta, aamuvirkuimmat linnut lauloivat jo. Nurmi tuntui kasteesta märältä tassujen alla.

Anivarhain oli ollut hyvä saalistaa. Fiore oli saanut yllätettyä vanhan kaniinin, jonka kippuun se oli käynyt ja taittanut niskat mokomalta. Narttu oli kehittynyt saalistajana huimasti sen jälkeen, kun se oli tullut saarelle. Ennen se ei olisi saanut kiinni kuollutta kissaakaan, mutta villinä ja vapaana eläminen opetti kummasti. Oli nartun kunto toki kohentunut myös, eikä se enää ollut aivan yhtä lihava kuin aikoinaan. Melkoisen läski se oli siitä huolimatta, mutta oli eri asia olla lihava ja huonokuntoinen kuin lihava ja melko hyvässä kunnossa.

Ruskeaturkkinen koirasusi istui aukealla alueella, jota saarella yleisesti nuotiopaikaksi kutsuttiin. Se oli kumartunut tappamansa jänön yläpuolelle ja tonki kuonollaan sen yhä lämpimiä sisuskaluja. Itse saalistettu liha oli aina niin kivan makuista. Samalla saattoi pitää vähän silmällä Carmiksen alueitakin.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Jul 28, 2009, 0:35

Yön jäljiltä aluskasvillisuuden sekaan jäänyt aamukaste tuntui inhottavan kylmältä ja kostealta, siitä ei päästy yli eikä ympäri. Sanguinaria Mirada ei muutenkaan ollut mikään veden suunnaton ystävä, eikä hän arvostanut moista nestettä minään muuna kuin pakollisena janojuomana. Sade oli inhottavaa, uiminen oli inhottavaa. Ja aamukaste se vasta inhottavaa olikin, etenkin kun ei voinut vain käpertyä jonnekin korkealle paikalle torkkumaan ja odottamaan kasteen haihtumista.

Päätään korkealla kannatellen ja ympärilleen kulmat kurtussa tähyillen punaturkkinen Mirada asteli pitkin Carmiksen metsän laitoja, naaraan kulkiessa tietämättään suoraan kohti nuotiopaikkaa. Värinsä puolesta hän olisi hyvin voinut kuulua alueen omistavaan laumaan, mutta sitä ei taistelukoira kuitenkaan tehnyt. Ei hän laumattomaksi itseään kuitenkaan lukenut, joskin hänen johtajansa ei ollut ihan sitä maallisinta laatua: Herraa ei hartainkaan palvelija voinut tavata kasvokkain. Käskyjä mokomalta kyllä sateli, ja sen tähden raitaselkäinen tälläkin hetkellä maastoa katseellaan haravoi: hänen oli löydettävä Zésira, tyttärensä, joka oli päässyt häneltä jo parisen viikkoa sitten karkaamaan. Miradan mielestä mokoma olisi hyvin voinut jo alkaa elää omillaan, mutta käsky oli aina käsky. Eikä Tartaroskaan olisi varmasti ollut hyvillään kuullessaan, että toinenkin heidän tyttäristään oli menetetty maailman melskeeseen.

Varmoin askelin jatkoi taistelukoira kulkuaan, vaikka aamuauringon valaisema maisema muuttuikin kovin nopeasti harvasta metsästä sammaleiseksi aukioksi. Maaston vaihtuminen ei aiheuttanut punaturkin itsevarmaan olemukseen minkäänlaista muutosta, joskin pian hänen käyntinsä jäi niille sijoilleen silmiensä havaitessa toisen koiraeläimen kauempana aukealla. Ilma oli niin tyyni, ettei haju ollut kantautunut tuulen mukana, eikä toinen ääntäkään pitänyt paikoillaan ollessaan. Silti Miradaa jokseenkin harmitti, että oli havainnut toisen vasta käveltyään suin päin keskelle aukiota.
"Hei! Sine sieelä!" naaras huudahti aavistuksen äreästi, kuin vieras olisi vähintäänkin yrittänyt piiloutua häneltä. Samalla käänsi arpikasvoinen kurssinsa kohti tuntematonta ruskeaturkkia ja lähti askeltamaan rivakasti tätä kohden: jos hyvin sattuisi, olisi toinen voinut vaikka nähdä Zésiran näillä main.

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Jul 28, 2009, 0:43

Fiore oli kovin keskittynyt ateriointiinsa, ettei sekään huomannut vieraan saapumista ennen kuin toinen alkoi pitää kovempaa ääntä. Narttu oli upottanut kuononsa jäniksen sisuksiin niin, ettei haistanut muuta kuin verta ja tuoretta lihaa. Se hätkähti säikähtäneenä, kun vieras ääni kajahti kauempaa aivan yllättäen ja kohotti päänsä saadakseen selvää äänen aiheuttajasta. Sen vaaleanruskea kuono oli veren tahraama.

Varsin pikaisesti Fiore paikansi äänen lähteen. Joku vieras, punaturkkinen ja erikoisen näköinen tyyppi. Oli hyvinkin mahdollista, että toinen oli tullut Carmiksen alueille etsimään lauman alfaa tarkoituksenaan liittyä laumaan, ainakin turkki olisi ollut vallan sopiva siihen tarkoitukseen. Siispä Fiore halusi antaa itsestään hyvän ensivaikutelman. Se asetteli paksun vartalonsa ryhdikkäämpään asentoon ja hymyili tulokkaalle varsin lämpimästi huolimatta toisen käyttämästä ikävästä äänensävystä - eihän sitä voinut tietää, josko toinen olisi vain aamuisin uninen ja kärttyinen tai jotain.
"Huomenta."
Tervehti koirasusi iloisesti. Ilmeisesti vieras oli kaikesta kärttyisyydestään huolimatta juttutuulella, kun tuli lähemmäs melkoista vauhtia.
"Metsällä, kenties? Tänään onkin hieno aamu saalistaa."

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Jul 28, 2009, 1:12

Vaikka Mirada askelsi kovin ripeään tahtiin kohti vierasta ja näki siten ilmeisesti ruokailemassa olevan tyypin paremmin, ei taistelija yrityksistään huolimatta saanut toisesta muodostettua kovinkaan kaksista kuvaa. Joku randomi ruskeaturkkinen naaras, hieman pyylevä ja idioottimaisesti hymyilevä. Toisessa ei äkkiseltään katsottuna ollut mitään, mikä olisi ansainnut punaturkkisen kunnioitusta puolelleen. Vaan tuskin toisesta ainakaan tappelijaksi olisi, sen saattoi arpikasvo sanoa melkoisella varmuudella.
"Huoomenta vain" vastasi raitaturkkinen jo astetta ystävällisemmin - mikä Miradan tapauksessa tarkoitti mitäänsanomattoman tylsistynyttä äänensävyä. Hymyä ei valkoisilta suupieliltä löytynyt, mutta kulmien iän myötä syventyneet rypyt sentään silisivät aavistuksen, kun pitkäkoipinen naaras seisahtui tarkkailemaan puhekumppaniaan muutaman metrin päähän.

Vieraan seuraava kysymykseksi muotoiltu fraasi ei saanut Miradalta juurikaan sympatioita puolelleen, sillä vaikka toinen kaikesta päätellen koetti vain olla kohtelias, oli oletus saalistamisesta punaturkin mielestä melkoisen typerä. Tuskin hän sentään koikkelehtisi pitkin autiota sammalikkoa, jos jotakin saalistuskelpoista olisi ollut halukas löytämään. Eikä naaras ainakaan olisi tullut juttelemaan satunnaisille kanssaeläjille, jotka näyttävästi olivat oman ateriansa jo hankkineet.
"Ei, en saalistamasa, etsimäsä pikeminkin", taistelukoira totesi yksitoikkoisesti, piittaamatta siitä, että saattoi toisen korviin kuulostaa enemmän tai vähemmän töykeältä.
"Oleitko sattunut tapamaan Trezésira Diora -nimistä pentua? Mineä pieenempi ja mustaharjaksinen, muta muutoin hivenen samannäköiinen." Lahkolainen päätti käydä suoraan asiaan, haluamatta jäädä turhia kiertelemään ja kaartelemaan asiansa kanssa. Joko toinen tiesi jotain tai sitten ei tiennyt, ja se siitä sitten. Hän ei aikonut jäädä pitämään kovin pitkiksi ajoiksi seuraa pullevalle kanssaeläjälleen, ellei tässä nyt mitään ihmeempiä tapahtuisi.

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Jul 28, 2009, 2:11

Toinen vaikutti kovin jähmeältä kaverilta. Fiore itse oli niin iloluontoinen toveri, ettei se oikein ymmärtänyt tuollaisia tyyppejä. Se oli aina iloinen miellyttävästä seurasta ja koetti kovasti itsekin olla mukavaa seuraa vieraille. Tämä punaturkkinen ilmestys ei selvästikään tiennyt, mitä hyvä ensivaikutelma tarkoitti.

Koirasusi höristi korviaan kiinnostuneena vieraan sanoessa olevansa etsiskelemässä jotain. Toinen narttu puhui kovin omituisella tavalla, että tämän täytyi olla kotoisin jostain kaukaa meren toiselta puolen. Fiore koetti siinä samalla nuolla kuonoaan vaivihkaa puhtaaksi verestä. Oli kovin alentavaa esiintyä vieraan edessä ihan sotkuisena.
"Valitan, en ole nähnyt."
Se kertoi aidon pahoittelevaan sävyyn. Nopeasti narttu kuitenkin keksi, kuinka se voisi olla avuksi.
"Voin toki pyytää laumani jäseniä kertomaan, mikäli sattuvat näkemään häntä. Haluaisitko antaa jonkin viestin, jonka käskisin välittää hänelle?"
Fiore tiedusteli ystävällisesti. Siitä oli mukavaa, kun se saattoi hyödyntää asemaansa muiden iloksi. Olisipa jotain hyötyä siitäkin.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Jul 29, 2009, 5:38

Varsin pian käänsi Mirada vierasta tarkkailleen katseensa kohti kauempana häämöttävää metsikköä kuullessaan, ettei toinen ollut punaturkin tytärtä tavannut. Ei sillä, että hänellä olisi ollut mitään kovin suuria toiveita asian suhteen ollutkaan, mutta harmittihan moinen epäonni kuitenkin kaikesta huolimatta. Naaras huokaisi turhautuneen tajutessaan, että hänen täytyisi siis vain jatkaa tätä typerän päämäärätöntä samoilua; Zésiran hajujäljen hän kun oli kadottanut jo aikoja sitten.

Lajitoverin jälleen avatessa suunsa ei Mirada ollut jaksaa enää kiinnittää huomiotaan toiseen, mutta havaitessaan hieman viiveellä yhden pienen sanan naaraan lausahduksen seassa taistelija korvat höristyivät selvästi kiinnostuneina päälaelle.
"Lauumasi?" Mirada vahvisti kääntyen takaisin kohti puhekumppaniaan. Hänen kasvoiltaan paistoi vähintäänkin epäuskoinen ilme, joskin hailakansiniset silmät porautuivat nyt uudella mielenkiinnolla uuteen asemaan kohonneeseen toveriin.
"Sinen lauumasi?" taistelija toisti vielä uudemman kerran ja kallisti päätään samalla, kun huulensa vetäytyivät pienen pieneen hymyyn.
"Ja mikähän lauuma se mahta olla?" Suoraan sanottuna toinen ei näyttänyt miltään johtajatyypiltä, joten koko juttu oli punaisen mielestä jopa melkoisen huvittava. Joko toinen oli päästään vialla ja kuvitteli ties mitä ihmeellisyyksiä, tai sitten Andriaanalla piti majaansa lauma, joka saattoi olla hyvinkin pikaisen johtajanvaihdoksen tarpeessa.

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Jul 29, 2009, 16:48

Fiore nyökkäsi nartulle hymyillen. Se oli itsekin vasta hetki sitten tottunut siihen, että se tosiaan oli Carmiksen alfa, joten toisen yllättyneisyys lähinnä peilasi sen aiempia tuntoja ja tuntui jossain määrin neutraalilta asialta.
"Niin. Minä olen Carmiksen alfa Fiore."
Ruskeaturkkinen koirasusi kertoi. Se piti kovasti laumastaan ja sen jäsenistä, kaikki vaikuttivat kovin miellyttäviltä ja iloisilta persoonilta. Fiore ei ollut koskaan joutunut sanomaan rumasti laumansa jäsenille, mitä nyt kerran Redseligille ärähtämää. Sekin oli johtanut siihen, että Redselig oli jättänyt lauman. Välikohtaus oli parantanut Fioren asemaa muun lauman silmissä, joten mitään haittaa Redselig ei ollut onnistunut aiheuttamaan.

Paksua narttua hieman harmitti se, ettei punaturkkinen selvästikään nyt välittänyt aiemmin mainitun penikan etsinnöistä pätkääkään, vaan tarrasi kiinni pelkkään lauma-asiaan. Se ei kuitenkaan enää halunnut lähteä jatkamaan aiheesta. Jos toinen näki sen yhdentekevänä, ei se ollut Fioren ongelma. Ei se ollut pentuaan kadottanut.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Aug 6, 2009, 3:48

Vai ihan Carmiksen alfa Fiore. Erinäiset ajatukset lähtivät liihottelemaan nopeaan tahtiin Miradan päässä, mutta ulospäin naaras onnistui näyttämään suhteellisen tarkkaavaiselta.
"Kas kas", punainen vastasi hitaasti, kuulostaen yhä jokseenkin epäuskoiselta. Oli hullua ajatella, että hän oli aikoinaan pyytänyt Tartarokselta lupaa liittyä kyseiseen laumaan, kun johtaja kerran oli tätä luokkaa. Taistelijahan olisi voinut vain raivata ruskeaturkkisen pullukan tieltään ja ryhtyä saman tien itse johtajaksi!
"Ein olekan enen lauumasi johtoporukkaa tavannut", Mirada jatkoi, koettaen pitää verenhimoisen sävyn poissa äänestään. Silmiään hän ei kuitenkaan osannut yhtä hyvin kontrolloida, ja tarkka katsoja saattoikin niistä erikoisen pilkahduksen havaita. Kuinka helppoa se olisikaan ollut. Taistelusta olisi tullut lyhyt ja lähes liiankin vaivaton.

Hetken Fiorea vielä tuijotettuaan sai Mirada ajatuksensa kuitenkin takaisin kuriin, mikä johti katsekontaktin katkaisemiseen ja jääsilmien suuntaamiseen päämäärättömästi kohti avaraa niittyä. Totuushan oli, että asiasta keskustelun jälkeen oli Tartaros nimenomaan kieltänyt naarasta ottamaan osaa Carmiksen tapahtumiin, mikä oli taistelijasta äärimmäisen epäreilua, sillä saihan Diviankin hääriä Ederassa ihan miten mieli.
"Mmh", raitaturkki huokaisi aavistuksen turhautuneesti, "mine olein nimeltäni Sanguinaria Mirada." Esittäytyminen kävi jokseenkin väkinäisesti, mutta kuitenkin kohteliaan muodollisesti. Tuntui typerältä olla toisen silmissä vain turha tittelitön ja laumaton rakki, vaikka punainen olisi hyvin voinut ottaa alfan aseman yks kaks itselleen. Kyrsi aika pahasti nyt.
"Ja eii, ei ole tarpen levittää sana Zésirasta lauumalesi. Löydän hänet kyllä yksinkin." Teitittelemään ei naaras sentään puheessaan alentunut; se olisi ollut jo liikaa.

Henkisesti huultaan purren Mirada koetti parhaansa mukaan miettiä, miten voisi tästä yllättävästä kohtaamisesta hyötyä ilman varsinaista laumaan liittymistä. Mitä Carmiksella oikein oli? Alueita eivät lahkolaiset vielä kaivanneet, joten niitä oli turha ajatella. Vaan noh, niinpä tietysti. Puolikuulaisia.
"Vaiiken olekaan Carmiksen kansa ollut tekemisisä, olen kuulut tieetyjä juttuja. Ein tieedä onko niissä perää, van kukapa olisi parempi henkilö asia selventämän, kuin lauuman johtaja?" Yhäkään ei Mirada katsonut kohti Fiorea, mutta äänensävynsä muuttui tylsästä nuivuudestaan astetta maireammaksi.
"Onko Puolenkun klaani sinele tuttu?"

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Aug 8, 2009, 20:21

Fiore luimisti epäluuloisena korviaan. Se ei oikein tiennyt, miksi se ei pitänyt tästä punaturkkisesta nartusta, mutta jostain se tunne tuli. Ehkä jostain pienestä eleestä tai äänensävystä, kukapa niitä aina osaisi eritellä.
"Niin no, ei Carmiksella muita ylempiä olekaan kuin minä. Ja minun aikani menee pitkälti lauman asioita hoidellessa, joten ei ihmekään, jos ei ole tullut tavattua."
Se kuitenkin jatkoi ystävällissävyistä jutteluaan vieraan nartun kanssa. Vaikka toinen toisikin sille epämukavan tunteen, ei Fiore nähnyt mitään syytä käyttäytyä epäkohteliaasti. Sellainen oli kovin ikävää.

Ruskeaturkki oli meinannut jo ehdottaakin, josko vieras esittelisi itsensä. Toinen kuitenkin toimi omatoimisesti, joten ei tarvinnut vihjailla. Erikoinen nimikin tyypillä oli, varmaan jollain tapaa yhteyksissä toisen alkuperäisiin asuinsijoihin. Puhuikin ihan oudosti tämä punainen.
"Hauska tutustua."
Fiore nyökäytti hieman päätään ja hymyili. Se ei ollut ihan varma siitä hauskasta, mutta saipa ainakin ystävällisen sävyn pidettyä äänessään.
"Selvä. Onnea vaan etsintöihin sitten."
Se toivotteli ja heilautti häntäänsä varovasti. Toki se toivoi, että Mirada löytäisi tämän Zésiran mahdollisimman pian.

Fiore ei uskonut, että sillä olisi enempää puhuttavaa tämän nartun kanssa. Se halusi pois, tilanne kun ahdisti sitä. Narttu kuitenkin hillitsi halunsa liikehtiä levottomasti, vaan seisoskeli siinä nätisti aloillaan kaikessa rauhassa. Liian hätäistä vaikutelmaa ei saanut antaa. Mirada keksikin pian juttua ja koirasusi kiinnitti vihreiden silmiensä katseen narttuun ja höristi korviaan kovinkin kiinnostuneen näköisenä. Ehkäpä tämä olisi jotain tärkeääkin.
Punaturkkisen selvitettyä asiansa Fioren ilme muuttui kuitenkin varsin pahoittelevaksi.
"Valitan, en ole kuullut. Sinä varmaankin tiedät asiasta enemmän?"
Jos tämä olisi joku uusi, pinnalla oleva asia, olisi varmasti hyvä tietää siitä enemmänkin. Tietämättään Fiore majoitti laumassaan monia Puolenkuun klaanin jäseniä. Ei sillä, että tieto siitä, mihin nämä puolikuumerkkiä turkissaan kantavat carmislaiset kuuluivat olisi mitään merkinnyt. Fiore ei itsekään pitänyt Lahkosta.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Aug 9, 2009, 0:17

Tieto siitä, että Fiore oli kaiken muun hyvän lisäksi ainoa Carmiksen johdossa heiluva tyyppi, sai Miradan hänen itsensä huomaamattaan kiristelemään hampaitaan. Noh, rauhallisuus oli kuitenkin hyve, joten punainen pakottamalla pakotti itsensä ajattelemaan asiaa positiiviselta kannalta: jos hän vielä joskus saisi luvan toimittaa vapaammin hommia Carmiksen suunnalla, olisi hänellä vastassaan yksi ainoa yltiöystävällinen pullamössöalfa. Sitä päivää odotellessa vain sitten...

Koettaen muistuttaa itselleen kohteliaan käytöksen hyötyjä omien päämäärien saavuttamisen kannalta, nyökäytti Miradakin Fiorelle esittäytymisensä perään aavistuksenomaisesti kuonoaan.
"Mm, niine", punaturkki vielä tokaisi, vaikkei kumpikaan naaraista tainnut toisiinsa tutustumista kovinkaan hauskana tapahtumana todellisuudessa pitää. Ehkä kyse oli vain siitä, että kaksikon jäsenet olivat keskenään niin tyystin erilaisia, kuin kaksi koiraeläintä vain saattoi olla.
"Onnea yhden pennun jäljitäminein tuskin kysyy, muta kärsivälisyytä senkin edeistä", taistelija jatkoi silmiään pyöräyttäen ja teatraalisesti huokaisten. Hänellä olisi ollut kyllä parempaakin tekemistä, kuin toimia jo lähes vuoden vanhan mukulan lapsenvahtina. Tai noh, äitinä, mutta kyseistä titteliä ei taistelukoira oikein jaksanut arvostaa.

Vaan Fioren paljastaessa tietämättömyytensä puolikuulaisten suhteen nostatti Mirada ensimmäistä kertaa keskustelun aikana pienen hymyn valkeille huulilleen. Kasvojaan halkovien arpien takia ele näytti varsin rujolta, mutta selvästikin se osoitti jotakin naaraan kiinnostuksesta kyseistä aihetta kohtaan.
"Niine tieedän, tieedän hyvinkin. Ja se, etä sine et tieedä, kertoo jo hyvinkin paljon kyseiisestä suvusta", punaturkki aloitti kääntyen taas Fiorea kohden.
"Olein nääs kuulut, etä suuri osa noista ruskeaturkisista koiiraeläimistä kuulu sinen laumaasi, Carmiksen. Van ymärän hyvinkin, etä mokomat saastat tahtovat pitä asian omana tieetonan." Jos joku asioista Fiorea enemmän tietävä olisi kuunnellut sivusta Miradan puheita, olisi tämä varmastikin osannut arvata lahkolaisen aikomukset hieman muunnellun totuuden välittämisestä pahaa-aavistamaattomalle alfalle.
"He eiivät ole kunnialista väkeä, eiivät lainkan. Tappavat ja raatelevat kaiiki, joiita pitävät... Vääräopisina. Viis siitä, oliko henkilö pentu vaie aikuinen, koiira vaie susi. He eiivät tune armoa ketän kohtan." Raitaturkki lisäsi dramatiikkaa entisestään luimistamalla korviaan ja katsomalla keskustelukumppaniaan synkkänä kulmiensa alta. Pahaa väkeä nuo puolikuulaiset, totta vieköön.

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Aug 11, 2009, 0:52

Fiore nyökkäili ystävällisesti Miradan puheille. Onneksi sillä itselläänkin oli kokemusta pennunhoidosta, joten se saattoi sanoa tietävänsä aiheesta jonkin verran.
"Niin, vaan sellaistahan se on pentujen kanssa."
Koirasusi lausahti varsin pehmeään sävyyn. Kärsivällisyyttä se vaati, mutta kyllä vanhemmuus palkitsikin. Fiore ei tiennyt, mitä muuta se oli koskaan rakastanut yhtä paljon kuin Graphitea ja Karmiinia. Perhettään joskus, mutta se rakkaus oli ulkopuolisten toimesta tuhottu niin kauan aikaa sitten, ettei nartulla ollut jäljellä kuin häilyvä muisto.

Fiore rypisti huolestuneena kulmiaan punaturkkisen kertoillessa näistä puolikuulaisista. Olisiko sen laumaan tosiaan päässyt pesiytymään useita noin kamalia henkilöitä?
"Kukaan laumani jäsenistä ei ole osoittanut moisia taipumuksia. Mikäli olisi, hän ei enää kuuluisi Carmikseen. En halua laumaani väkivaltaisia tai häiriintyneitä persoonia."
Lihava narttu ilmoitti napakasti, joskin hieman epävarmuutta äänessään. Fiore ei ollut kovin hyvä peittelemään tunteitaan. Se kävi paraikaa mielessään läpi laumansa jäseniä. Se ei saattanut kuvitella kenenkään olevan kamala tappaja. Ei edes Redseligin, vaikka olikin joutunut tämän aikoinaan käskemään pois laumasta.
"Vaan kerrohan toki, mitä tarkoitat, kun puhut vääräoppisista."
Ruskeaturkkinen tahtoi saada tietää. Miradan antama kuvaus kävi kovin mainiosti Fioren käsitykseen lahkolaisista. Olisi tosin ollut uutta, jos Lahko olisi alkanut kutsua itseään Puolikuun klaaniksi tai jotain sinne päin. Tosin mistäpä sitä koskaan saattoi tietää.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Aug 17, 2009, 19:46

Mirada räpäytti hitaasti silmiään, kun Fiore näytti osoittavan jonkinlaista myötätuntoa hänen pentusotkujaan kohtaan. Ajatuskin toisen säälistä (okei, ehkä toinen vain yritti puhua kohteliaasti, mutta punaturkille ei tuottanut vaikeuksia tulkita sävyä sääliksi hänen niin päättäessään) tuntui vastenmieliseltä. Joskin naaraan sanat toivat kätevästi taistelijan tietoon myös sen, että alfalla taisi lauman lisäksi olla perhe suojeltavanaan. Sekin tieto voisi ajan myötä osoittautua kovin käyttökelpoiseksi.

Vaan nyt Mirada koki käytännölliseksi keskittyä tyystin Puolikuuhun ja mokoman roskasakin mustamaalaamiseen. Fiore näytti luottavan laumalaisiinsa melkoisesti, siinä missä raitaselkä luotti kuitenkin hyvin syvästi omiin puheenlahjoihinsa. Vaikkei hän suoranaisesti saisi toista vakuutettua laumaansa ujuttautuneista paholaisista, saisi hän aivan varmasti kylvettyä edes epämiellyttävät aavistukset itämään ruskeaturkin mieleen.
"Niin, niine varmasti. Van he ovat kaiikesa vaaralisudesan myöös viisaita: puoolikulaiset eiivät ikinä antaisi lauumansa johtajan tieeton sitä, keiitä he todelisudesa ovat." Jälleen naaraan katse synkistyi monella asteella, kun hän jatkoi kohtalokkaasti:
"Eiivätkä he jätä hyöökäystensä kohteita henkin kertoman sitä väärydestä, jota ovat saanet kokea." Puolikasvoituksesta ei ollut lahkolaisen mielestä mitään järkeä puhua, sillä olihan Fiore saattanut vaikka tavata jonkun kyseisen kauneusleikkauksen läpikäyneen henkilön, osaten yhdistää touhun siten Lahkoon. Ei, parempi antaa toisen uskoa puolikuulaisten olevan vain raakoja murhaajia.

Tarkemmat kysymykset vääräoppisista saivat kuitenkin Miradalta osakseen kummeksuvan katseen, hänen pian kohottaessa toista kulmaansa kysyvästi. Punaista jollakin tapaa ärsytti, se kuinka Fiore osasi ottaa moisen asian puheeksi. Ei sillä, että taistelija olisi pelännyt valheensa paljastuvan, mutta tuntui silti kiusalliselta siirtää puhe niin vaarallisille vesille.
"Ein mine puhu vääräopisista, he puhuvat", naaras vastasi lapojaan kohauttaen, kuin tämä aihe ei tosiaankaan olisi merkinnyt hänelle juuri mitään.
"Heiile ovat vääräopisia kaiiki, jotka uskovat johonkin meiitä itseäme suurempan; kristityjen Jumalan uskovat, lahkolaiisten Herran uskovat, luoononjumalia kunnioitavat... Mitä vaine kuvitela saataa." Jopa Mirada itse oli hämmästynyt siitä, kuinka neutraaliin sävyyn hän sai Herransa nimen lausuttua vain yhtenä jumaluutena muiden joukossa.

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Aug 19, 2009, 22:23

Fiore kurtisti kulmiaan toisen puheille. Kuulosti kieltämättä varsin huolestuttavalta, mutta ei se silti halunnut uskoa carmislaisista tuollaista. Eikä lauman sisällä ollut koskaan tapahtunut mitään salamyhkäisiä murhiakaan, joten se ei oikein tiennyt, kannattaisiko sen uskoa tätä omituiseen tapaan puhuvaa punaturkkista alkuunkaan. Pitäisi varmaan jutella Graphiten kanssa. Vaikka uros olikin ederalainen, se oli aina järkevä ja tiesi kaikenlaista tärkeää. Graphite osaisi varmasti sanoa, miten tehdä.

Toisen mainitessa Herran, Fioren korvat luimistuivat hitusen. Se ei voinut mitään sille, että Lahkon mainitseminen toi sen mieleen heti oitis Karmiinin. Vaikkei narttu hyväksynytkään sitä, mitä kaikkein pahimmat lahkolaiset tekivät, Karmiini oli silti sille rakas ja tärkeä. Sitä paitsi se tyttö ei tappanut ketään Herran nimeen.
"Vai niin."
Narttu mietti Miradan sanoja. Sen laumassa ei kyllä ketään julkihihhuleita erityisemmin tainnut olla. Harvat mainostivat uskomuksiaan.
"Jos nämä Puolenkuun klaanin jäsenet ovat niin salamyhkäisiä, kuinka on mahdollista, että sinä tiedät heistä?"
Fiore kallisti pyörää päätään katsellen tiiviisti Miradaa. Tuskin toinen olisi ollut kiinnostunut tästä hässäkästä, ellei olisi ollut jollain tapaa tekemisissä kyseisen porukan kanssa.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Sept 1, 2009, 16:51

Siinä missä Mirada vaikutti pystyvän hillitsevän eleensä Herran mainitsemisen aikana, ei Fiore näyttänyt onnistuvan jutussa yhtä hyvin. Punaturkkinen pani kiinnostuneena merkille toisen pienen korvien luimistelun, mutta suoranaisesti hän ei osannut päätellä mitä se mahtoi merkitä. Todennäköistähän oli, ettei toinen pitänyt lahkolaisista yleensä - harva kun taisi pitää - mutta lieni myös mahdollista, että puolikuumurhaajien ja lahkolaisuhrien välisessä suhteessa oli jotakin, mikä sai alfan mietteliääksi. Vaan paha oli arvailemaan sen tarkemmin lähteä.

Mirada oli juuri keksimäisillään jotakin varovaisen tarkentavaa kysymystä asiasta, kun Fiore sitten päättikin esittää oman ja varsin ikävällä tavalla fiksun kysymyksensä. Nopeasti taistelukoira käänsi katseensa pois toisesta ja luimisti korviaan synkkänä, luodakseen vaikutelman siitä, ettei asiasta puhuminen ollut hänelle helppoa. Ehkä toinen hienotunteisuuden nimissä tajuaisi siten tyytyä varsin lyhykäiseen vastaukseen.
"Mine olen nähnyt omin silmin, mite he voiivat tehdä. Jouutunut katseleman sivusta, kuiinka he repivät klaaninsa nimisä aiikuisen koiraeläimen kappaleiiksi", naaras valehteli ja yritti parhaansa mukaan näyttää siltä, kuin olisi juuri nyt katsellut moista tapahtumaa muistojensa kautta. Ei mikään vaikea temppu sinänsä, sillä hän oli pitkän elämänsä aikana nähnyt veren vuotavan varsin railakkaasti useampaankin otteeseen. Hankalampaa olikin näyttää siltä, että moiset muistot tekisivät muka kovinkin kipeää.

Yhä kasvoillaan mahdollisimman synkkää ilmettä pitäen kääntyi Mirada pian takaisin kohti Fiorea, ja jatkoi melko nopeasti ja jättämättä toiselle juuri aikaa udella enää lisää yksityiskohtia.
"Jos eit sine minen sanojani usko, en voii kai asiale mitän tehdä. Muta aiinakin olen tehnyt sen, minkä oiikeaksi katsoin: varoitanut sineä siitä, mitä lauumasi sisälä lymyää", naaras lausui rauhallisen matalalla äänellä ja kohotti sitten ryhtinsä suoraksi.
"Toiivon, etä otaiisit varoitukseni vakavasti, Carmiksen johtaja Fiore. Silloin on jo liian myööhäistä, kun puoolikulaiset käyyvät jällen jonkun kimpun." 'Sinun, minun, ehkä perheesi', jatkui lause äänettömästi, mutta se kaikui Miradan kasvoilta yhtä selvästi, kuin jos hän olisi lausunut sen ääneen.

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Sept 7, 2009, 0:11

Narttu luimisti korviaan epävarmana nähdessään toisen reaktion. Oliko se kysynyt jotain väärin? Kun Mirada sitten kertoi kokemuksestaan, Fioren ilme oli surullisen myötätuntoinen. Se kykeni jokseenkin samaistumaan tilanteeseen, olihan se itsekin seurannut vierestä Vegan kuolemaa. Oli varmasti ollut raskasta vain katsella. Ei siinä tilanteessa oikein osannut tehdä mitään.
"Anteeksi, en tiennyt."
Paksu narttu pahoitteli ja laski hieman päätään. Toivottavasti se ei ollut kaivanut kyselyllään mitään ikäviä muistoja esille. Se olisi kovin harmillista ja ikävää.

Tilanne oli kieltämättä ahdistava. Fiore ei ollut oikein tottunut tällaiseen, ei se ollut itse alfaksi halunnut. Se oli vain saanut tämän taakan kantaakseen. Ja nyt se ei tosiaankaan tiennyt, mitä tehdä.
"Ei, ei, kiitos kovasti."
Narttu korjaili hieman hätäisesti.
"Minun täytyy vain hieman pohtia asiaa. Onhan tämä kuitenkin aika... iso juttu."
Fiore rypisti otsaansa ja katseli maaperää huolestunut ilme naamallaan. Tosiaan, pitäisi löytää Graphite. Se varmasti tietäisi mitä tehdä, Ederan upseeri ja kaikkea. Sillä jotain todellakin olisi tehtävä, jos tilanne oli niin paha kuin Mirada antoi ymmärtää.

Re: Aamuaurinkoon
Post by hitodama on Sept 8, 2009, 23:23

Mirada tuhahti jotakin etäisesti hyväksyvää Fioren pahoitteluihin, ilmoittaen kuitenkin selvästi ilmeellään, ettei tahtonut keskustella aiheesta enää sanankaan vertaa. Punaturkille tuotti lisäksi jotakin ilkeää mielihyvää nähdä alfan oikeasti surulliseksi muuttunut ilme, jonka taistelija oli esityksellään saanut aikaiseksi. Olkoon pullukka hänen puolestaan vaikka lopun elämäänsä siinä uskossa, että oli onnistunut uteliaisuudellaan satuttamaan viatonta juttukumppaniaan hyvinkin syvästi.

Kun Fiore vieläpä lähti korjaamaan tilannetta kiitosten turvin, kohotti Mirada suupielensä toispuoleiseen, ilottomaan hymyyn. Jääsilmänsä hän porasi tiiviisti ruskeaturkin kasvoihin kuin arvioidakseen, kuinka tosissaan hän puolikuujutut oli oikein ottanut.
"Site se juuri on. Iso juttu", punainen painotti, ja oli varsin tyytyväinen toisen ilmeestä kiskomaansa informaatioon. Olisi melko varmaa, että ainakin jonkin aikaa johtajaneiti miettisi jokaisen uuden tuttavuuden kohdalla tämän mahdollista yhteyttä kammottavaan Puolikuuhun.
"Pohdi toki rauuhasa, ja enen kaiikea: ole varovaiinen. Lauumasi tulevaiisus voie hyvinkin riipua sinestä ja sinen juuri saamistasi tieedoista." Pahaenteisen varoituksensa päätteeksi kohotti Mirada ryhtinsä jälleen suoraksi ja kohotti päänsä korkeuksiin. Hän ei keksinyt, miten olisi enää tällä kertaa osannut Fioresta hyötyä, joten tapaaminen sai hänen puolestaan jäädä tähän. Lahkolaisella oli yhä tehtävänsä hoidettavanaan, eikä hän joutanut (tai edes halunnut) jäädä heittämään turhaa läppää nössöalfan kanssa.

Venyteltyään pikaisesti raajojaan käänsi Mirada katseensa metsänlaitaan, ja lähti harppomaan itsevarmaan tapaansa sitä kohti.
"Hyvesti tältä erä, Carmiksen johtaja", taistelija vielä lausahti, katsomatta kuitenkaan naarasta kohden. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi selitellä poistumistaan toiselle millään tavoin; luulkoot vaikka punaturkin loukkaantuneen verisesti hänen puheistaan.
Pian raitaselkäinen katosi jo lehtipuiden sekaan, jolloin vino hymynsä kasvoi leveäksi virnistykseksi. Olipahan taas tullut päivän hyvä työ tehtyä.

// Siihen loppui se leikki jee. <3 //

Re: Aamuaurinkoon
Post by lara on Sept 14, 2009, 22:19

Fiore nyökkäsi hiljaisena. Pakkoko toisen oli vielä pelotella tähän keskustelun loppuun? Kyllä se oli tajunnut, että tilanne oli vakava. Ihan oikeasti.
"Niin, kyllä tälle jotain pitää tehdä."
Koirasusi sanoi hiljaisella äänellä. Mirada kuitenkin teki lähtöä, eikä narttu ollut siitä pahoillaan.
"Näkemiin. Ja kiitos."
Paksu narttu hymyili kuivasti ja jäi katselemaan punaturkkisen perään miljoona asiaa päässään pyörien. Se huokaisi itsekseen ja lähti sitten astelemaan omaan suuntaansa. Pitäisihän sitä ottaa selvää, mitä tapahtui. Tämä vaatisi vain hieman miettimistä.