Sanguinaria Mirada - RPGs

Femor » Laiturit » Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden

Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on May 9, 2012, 0:53

Tyyni, ohuen kuunsirpin valaisema yö oli mitä oivallisinta aikaa hiippailla vaimeasti huokailevan meren rannalla - ainakin, mikäli merenranta sattui sijaitsemaan aivan Ederan rajoilla ja kulkija ei ollut syystä tai toisesta tervetullut kyseisen lauman lähistölle. Varmoin askelin ja epäileväisin katsein eteenpäin kulkeva Sanguinaria Mirada ei todellakaan sitä ollut, ei olisi ollut edes vaikkei olisi osallistunut vastikään susilaumaa kohtaan nousseiden kaunojen tuhkista syntyneen Femor-lauman perustamiseen. Taistelukoira oli kuitenkin liian utelias ja itsevarma pysyäkseen poissa yönä, jona tuskin kukaan hukkien laiskoista vartijoista oli liikkeellä, mistä syystä hän olikin lähtenyt tarkastamaan toistaiseksi vielä hieman määrittelemätöntä rajaa kahden lauman välillä. Punaturkki katseli kulmat kurtussa kohti osittain ränsistynyttä kyläpahasta, joka kohosi laiturisataman tuolla puolen ja totesi olleensa oikeassa; yhtäkään sutta ei todellakaan liikkunut mailla halmeilla.

// Maailman myrkyllisin käärme + verenhimoinen katse = silmälasikäärme = otsikko. Eli siis Ropido peliin virka-asioita hoitamaan! //

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on May 15, 2012, 20:18

Maailman myrkyllisin käärme ei ollut ollut saanut unta ja niinpä tämä olikin lähtenyt hiljaiselle yövaellukselle kohti tuttuja laitureita. Ruskeat sirot tassut kantoivat melko rauhallisin askelin ryhdikästä dobermanninaarasta rantaviivaa pitkin. Siniset silmät tarkkailivat - niinkuin aina - tiukkoina viiruina öistä maisemaa. Kuun vähäinen valaistus sai hyvinhoidetun turkin kiiltämään treenattujen lihasten päällä.
Pian Yra Ropido havaitsi, ettei ollut yksin. Uljaannäköinen naaras kohotti toista kulmaansa tarkastellessaan kauempana liikkuvaa hahmoa, jatkaen kulkuansa tuota kohti. Kuka muu täällä oikein liikkui öisin?

(( Täältä tultiin tyylikkäästi myöhässä. Kaunis on otsikko! ))

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on May 16, 2012, 0:53

// Pyh pah vielä edes pahasti myöhässä ole! //

Niin tarkkaan kuin Mirada ympäristöään tutkailikin, oli hän loppujen lopuksi suunnannut huomionsa väärälle suunnalle ja päästi siten tummaturkkisen muukalaisen huomaamaan hänet ennen kuin taistelukoira itse havaitsi tulijaa. Pitkää väliä näiden kahden tapahtuman välille ei kuitenkaan ehättänyt syntymään, vaan toisen kohotellessa itsekseen kulmiaan nappasivat vanhemman nartun korvat tämän askelten vaimeat äänet ilmasta ja koira kääntyi itsevarman rauhallisesti ympäri. Yllätyksekseen arpikasvo näki silmiensä edessä koiraeläimen, joka muistutti häntä itseään huomattavasti enemmän kuin monituiset muut Andriaanan kamaraa tallanneet tassuttelijat: toinen oli lyhytturkkinen, typistettykorvainen narttukoira, joka ei selvästikään aikonut muuttaa kurssiaan Miradan läsnäolosta huolimatta.
"Kas kas. Susia tulin hakeman, mutta tieeleni asteleekin tunkeilija aivan väärältä suunalta", raitaturkki tokaisi kuivasti tutkailtuaan toista tovin katseellaan, antaen tämän tehdä kaiken työn välimatkan umpeen kuromisen suhteen. Femorin alfa ei nähnyt mitään syytä väistää ketään omilla maillaan, joten hän tyytyi vain pysyttelemään ryhdikkäästi aloillaan ja tuijottamaan rotukoiraa kuononvarttaan pitkin.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on May 17, 2012, 18:31

Mitä lähemmäs Ropido tuntematonta kulkijaa pääsi, sitä paremmin tuo alkoi hahmottaa taistelijannäköisen naaraan piirteitä. Naaraan kirkkaan sinisten silmien halveksuva katse nauliutui punaturkkisen silmiin tuon haastaessa sanojaan. Dobermanni kohotti leukaansa ylimielisesti ja hymähti.
"Tunkeilija? Minä olen kulkenut laitureilla koko sen ajan kun olen Andriaanassa asunut juuri silloin kun haluan, ja niin teen vastedeskin."
Ropido sanoi terävästi ja jatkoi:
"Mikä seriffi sinä luulet olevasi?"
Naaraan uteliaisuus ja jopa mielenkiinto oli herännyt, sillä tuntematon ei vaikuttanut miltätahansa tavalliselta tallaajalta.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on May 19, 2012, 14:48

Dobermanni, joka uskalsi uhmata punaturkkista taistelukoiraa tuijottamalla tätä estotta silmiin, sai vastaansa vähintäänkin yhtä intensiivisen jäänsinisen katseen, joka porautui tiukasti kiinni muukalaisen kasvoihin. Hienoiseksi yllätyksekseen Mirada ei aistinut toisen olemuksesta pienintäkään epäröintiä tai horjumista, vaan ainoastaan suurta ja kenties jopa oikeutettuakin itseluottamusta seisoa niin omien sanojensa kuin tekojensakin takana.
"Hmph", arpikasvo kieltämättä jokseenkin vaikuttuneena hymähti, kun muukalainen uteli millä oikeudella hän tienoota oikein vahti.
"Minen eii ole tarvis luula yhten miten. Olen Sanguinaria Mirada, näiile maile vastikän perustetun Femor-lauuman johtaja, aiikaisemin jakamattomina maiina tunnetujen alueiden haltija. Mikäli mieelit kulkea ja saalista täälä, olet siite vastuusa minele. Ja usko kun sanon, etten mine ole koiira, jota vastan kannataa asettua", naaras vastasi yhä kopeaan ja järkkymättömään sävyyn, mutta tarkkaillen kuitenkin mustaturkkia silmä kovana. Hänellä nimittäin oli sellainen kutina, että toinen saattaisi uhkauksesta huolimatta hyvinkin jatkaa valitsemallaan linjalla ja kenties jopa haastaa vanhempansa joko sanalliseen tai fyysiseen kamppailuun.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on May 20, 2012, 12:08

Ropidon kuultua vastauksen kysymykseensä tuo naurahti kylmän koppavasti. Naaras oli aina viihtynyt laitureilla, vaikka olikin sattunut monesti törmäämään hyvin turhiin tapauksiin juuri siellä. Siltikään dobermanni ylpeänä oman tiensä kulkijana ei ollut ollenkaan valmis hyväksymään punaturkin asettamia ehtoja. Ropido oli kiinnostunut sekä erikoisen aksentin omaavasta uudesta tuttavuudestaan että tämän väitöksestään uudesta laumasta, ja niimpä tuo tarkastelikin tovin naaraan jäisiä silmiä ennen kuin lausui epäilyttävästi hymyillen:
"Uskon, kun näen."
Ropido oli haastanut naaraan taistoon. Mustaturkkiselle ei ollut temppu eikä mikään mitellä voimia. Naaras oli raskautensa jälkeen treenannut kovemmin kuin koskaan ennen ja oli jälleen elämänsä voimissaan. Osaksi kovan treenaamisen vuoksi naaraalle olikin jäänyt täysin huomaamatta uuden lauman syntyminen. Ropido ei ollut koskaan ollut mitenkään laumauskollinen, sillä oli aina keskittynyt vain itseensä ja Lahkoon. Naaras ei ollut liikkunut nykypäivänä Ederan mailla juuri ollenkaan, sillä viihtyi ennemminkin Lahkon laivalla ja täällä laitureilla. Huhuja hän oli kuitenkin kuullut Ederan susien ja koirasukuisten yhteenotosta ja siitä, että vääräsyntyperäiset - epäkunnioituksesta raivoissaan oleva Ropido mukaanlukien - oli häädetty kokonaan. Naaras ei ollut viihtynyt susiverta rakastavassa laumassa ollenkaan ja olikin oikeastaan harkitsemassa nyt seuraavaa askeltaan kohti uutta laumaa. Mitään sopivaa ei ollut kuitenkaan vielä löytynyt.
Ropido otti valmistautuneemman asennon ja jäi itsevarmasti katselemaan muukalaista, odottamaan reaktiota. Ropido saattaisi harkita jopa kuuntelevansa lisää punaturkista ja tuon laumasta, nähdessään ensin minkälainen rakki häntä tosiaan oli vastassa.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on May 20, 2012, 12:37

Kun tummaturkkinen koira osoittautui Miradan veikkauksen arvoiseksi ja todella haastoi vanhempansa taisteluun, venyivät taistelukoiran suupielet nautinnollisen julmaan virneeseen. Silmistään oli helppo nähdä, että juuri tätä hän oli toivonutkin: kamppailua, jossa vastakkain olivat ainoastaan kahden nartun tahdonvoimat ja taistelutaidot, eivät mitkään naurettavat uskonkiistat tai esihistorialliset kaunat.
"Siispä saat mite pyydät", arpikasvo murahti syvällä, tyytyväisellä äänellä.
"Vaan kerro toki minele ensin kenen päähän minelä on ilo hakata kunnioiitusta, hmm?" hän lisäksi uteli ja vaati toisen nimeä ikään kuin maksuna siitä, että ottaisi heitetyn haasteen vastaan. Olihan johtaja itsekin nimittäin paljastanut oman henkilöllisyytensä ja asemansa, joten oli vain oikeudenmukaista - ja muutenkin kaikin tavoin kiinnostava - kuulla millainen kaksikko tässä oli toisiaan vastassa.

Aloittamatta vielä varsinaista taistelua loikkasi Mirada sanojensa jälkeen varoittavasti vastustajaansa kohden ja lähti sitten kiertämään vakain askelin tämän ympäri. Tarkoituksenaan oli tällä erää vain saada tilanne käynnistymään, saada ottelun rattaat pyörähtämään vauhtiin.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on May 20, 2012, 14:00

Ropidon huulille levisi tyytyväinen hymy.
"Kunnioituksesta en vielä tiedä, mutta minun nimeni on Yra Ropido."
Naaras esittäytyi hyvin ylevään sävyyn, kuten aina. Sitten punaturkki lähtikin jo leikkiin, Ropido seurasi tarkoin silmin tuon kiertokulkua. Kokoajan naaraan huulilla lepäsi dobermannille ominainen koppava hymy. Sulavasti naaras liikkui Miradan liikkeiden mukaisesti, kunnes loikkasi yllättäen tuota kohden hampaat irvessä, kohdistettuna naaraan kaulaan. Tälläkertaa Ropidolla ei ollut aikomusta ottaa asettaan käyttöön, sillä hän tiesi pärjäävänsä taidokkaasti ilmankin, varsinkin nyt kun toisellakaan osapuolella ei ollut aseita.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on May 23, 2012, 13:22

Mirada nyökäytti hitaan hyväksyvästi kuonoaan saadessaan Ropidon kertomaan hänelle nimensä. Nimitys kuulosti hänen korviinsa silkalta siansaksalta - joskin ihan tyylikkäältä sellaiselta - eikä hän osannut arvata, millainen monimutkainen kirjainleikelmä sen takana oikein piilikään. Ei sillä että asian miettimiselle tosin olisi ollut liiaksi aikaakaan, sillä dobermanni lähti kernaasti mukaan taistelukoiran aloittamaan leikkiin ja yltyi hetken kiertelyn ja kaartelun jälkeen syöksymään vastustajaansa kohden.
'Nopea', oli ainoa mitä raitaturkki ehti ajatella samalla, kun hän nosti toisen vahvoista etutassuistaan ylös läimäistäkseen sillä toisen pään sivuun reitiltään. Menneiden taisteluiden perusteella narttu nimittäin tiesi liiankin hyvin, ettei vastustajaa ollut päästäminen kurkkuun kiinni, mikäli ei tahtonut huvin loppuvan kertaheitolla siihen paikkaan.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on Jun 3, 2012, 21:37

Myös Ropido oli valmistautunut toisen mahdolliseen taidokkuuteen ja siksipä ehtikin viime tipassa väistää Miradan nopeasti nousseen tassun. Ropido kohottautui taas koko mittaansa ja virnisti leveästi katsahtaessaan samalla vastustajaansa silmiin. Eihän helpot vastukset tulleet kuuloonkaan Ropidon mittapuulla. Dobermannin mielestä oli vain suuri ilo saada oman tasoista seuraa välillä.
Ropido arvioi toista vain pienen hetken kierrellessään samalla ennenkuin teki äkkinopean suunnanmuutoksen ja tällä kertaa suuntasi ammottavan suunsa kanssa kohti punaturkkisen kylkeä.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on Jun 4, 2012, 0:28

Miradan tassu humahti vauhdilla läpi ilman ja tärähti lopulta vasten maata Ropidon naamavärkin sijasta. Vaan vaikkei isku ollut maaliinsa osunutkaan, sai se ainakin dobermannin kavahtamaan kauemmaksi ja jättämään vastustajansa kurkun toistaiseksi rauhaan. Kumpikaan ei ollut edes hipaissut vielä toistaan, joten tasoissa oltiin yhä, kuten taistelukoira itsekseen hymähtäen ajatteli.
Lyhyen kaartelemisen jälkeen lähti tummaturkki kuitenkin taas uuteen hyökkäykseen ja näytti tällä kertaa suuntaavan kohti Miradan kylkeä. Tämä kyllä kelpasi arpikasvolle; kylkeen pureutumalla toinen saisi tuskin mitään oikeasti vaarallista vahinkoa aikaiseksi. Kipeää ihon rikkoutuminen nyt tekisi joka tapauksessa, oli kohta mikä hyvänsä, mutta jotakin oli pakko uhrata mikäli mitään meinasi myöskin saavuttaa.
Itseään syöttinä käyttäen toimi punaturkki siis tällä kertaa sen verran hitaammin, että päästi ikään kuin vahingossa vastustajansa iskemään hampaansa hänen nahkaansa. Polttavan kivun hulmahtaessa koiran tietoisuuteen toimi hän kuitenkin jälleen samalla vauhdilla kuin ennenkin, ja koetti tällä kertaa vuorostaan napata leuoillaan otteen dobermannin niskasta.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on Jun 11, 2012, 18:38

Jotenkinhan taiston oli alettava, tosiaan. Ropidon oli hyvin hankala päästä pakoon Miradan hampaita, joten jäi kuin jäikin niskavilloistaan tuon otteeseen. Naaras tiukensi otettaan punaturkin kyljessä ja väänsi samalla kuonoaan niin, että tiesi sen tekevän kipeää lihassa. Dobermanni tiesi olevansa jumissa, mutta onneksi niska ei ollut mikään heikoin paikka vahvan koiran kehossa. Sinisten silmien pirullinen katse kohottautui Miradan silmiin.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on Jun 13, 2012, 23:43

Kun Ropido osui, osui Miradakin. Tuntuikin siis absurdisti lähes siltä, kuin punaturkki olisi purrut itseään kaivaessaan hampaansa dobermannin niskaan ja tuntiessaan samalla, kuinka toinen vain kiristi otettaan arpikasvoisen kyljestä. Kipu oli melkoinen, joten niin täytyi olla tummaturkin voimienkin. Suoraan sanottuna alfa ei olisi ehkä edes uskonut toisen hoikasta olemuksesta löytyvän ihan noin paljon purentavoimaa, ellei olisi itse sitä joutunut paraikaa kokemaan.

Ja kun Ropido käänsi katseensa kohti Miradan kasvoja, vastasi raitaturkki katseeseen hyisillä silmillään. Ilmeestään ei kuitenkaan huokunut raivoa kuten niin usein taistelun tuoksinassa, vaan pikemminkin kiinnostunutta huvittuneisuutta. Jos pelkän taistelemisen kautta saattoi toiseen eläväiseen tutustua, piti arpikasvo nimittäin uusimmasta tuttavuudestaan melkoisesti; tämä otteli hyvin, kunniakkaasti ja samaan aikaan armoa antamatta.
"Pattitilane, Yra Ropido", taistelukoira murahti veren punaamien suupieltensä välistä, "pattitilane." Hän itse ei kuitenkaan tehnyt mitään tilanteen purkamiseksi, vaan jäi mielenkiinnolla seuraamaan olisiko toinen jo halukas jättämään tasapäisen kahakan sikseen.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on Jun 27, 2012, 22:18

Ropido tarkasteli Miradan katsetta pitkään ja syvään, tajuten itsekkin tilanteen erikoisuuden. Punaturkkisen naaraan sanojenkin jälkeen syvän siniset silmät jatkoivat tuijottamistaan ja hetkeen dobermanni ei tehnyt elettäkään suuntaan eikä toiseen. Hetken kuluttua tuo kuitenkin - hyvin hitaasti - irotti hampaansa Miradan lihasta, katse nauliintuneena yhä toisen silmiin. Muuten mustaturkki pysyi edelleen täysin paikallaan, valmiina tarrautumaan lihaan uudelleen.
Ropidosta saattoi kyllä nähdä, ettei hän tehnyt tällaista usein. Nyt kaksikon välille oli kuitenkin laskeutunut erityinen yhteisymmärrys ja kunnioitus, jota piikkikaulapantainenkin osasi jossain alitajunnan syövereissään arvostaa.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on Aug 22, 2012, 21:42

Jännityksen venyttyä vielä tovin pidemmäksi irrotti dobermanni lopulta otteensa, eikä Mirada jäänyt pekkaa pahemmaksi vaan seurasi saman tien perässä. Olisihan se nyt nimittäin ollut järjettömän raukkamaista jatkaa kamppailua toisen jo lopetettua! Sitä paitsi kaksikon voimasuhteet olivat jo käyneet kutakuinkin selviksi, mikä olikin antanut punaturkille vallan kiintoisan ideanpoikasen, joka nyt nostatti tyytyväisen hymyn hänen verestä kiilteleville suupielilleen.
"Hmh, mieelenkiintoista", hän tapaili käydessään vielä kertaalleen Ropidon ulkomuotoa läpi katseellaan ja nyökäyttäessä sitten kuonoaan. Koira kelpasi paremmin kuin hyvin.
"Tieedätkös, olen sattumoiisin tässä juuri haeskelut laumalemme eräänlaista puoolustajaa, taiistelijaa. Jotakuta, josta olisi turvaaman fyysisesti heikompien lauumalaisten selustaa ja näyytämän rajoile eksyville sudenretaleiile, kuinka syväle koiranhampaat voiivat pureutua. Pelotonta muta harkitsevaiista, kampaiilusa kokenutta ja liikkeisään varmaa, hengen riistämistä kavahtamatonta. Voiisin väitää löytäneeni juuri vallan maiinion ehdokaan asemaan", raitaturkki sanaili ja kohotti sitten kysyvästi toista kulmaansa: mahtaisiko Ropido olla halukas astumaan moiseen työtehtävään?

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on Aug 24, 2012, 13:41

Ropido ei ollut tottunut tasapeliin tyytymiseen, mutta tähän tilanteeseen se tuli niin luonnollisesti, että dobermanni oli itsekin hämmentynyt. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaa jääkuningatar tunsi jonkinlaista mielenkiintoa sekä kunnioitusta jotakuta kohtaan - mustaturkille niin tavanomaisen vihan ja halveksunnan sijasta. Miradan puhuessa, mitä pidemmälle tuo asiassaan eteni sitä tyytyväisemmäksi Ropido itsensä tunsi. Hän oli siis tehnyt itsekin vaikutuksen. Ja ehdotus kuulosti paremmalta kuin hyvältä. Ropidolla olisi lupa tehdä sitä mitä rakasti - käyttää fyysisiä lahjojaan sekä kovaa suutaan, vieläpä muiden hyväksi.
"Vihaan susia, rakastan vallankäyttöä ja haluan edelleen täysioikeuden kulkea näillä alueilla. En osaa sanoa yhtäkään huonoa seurausta tarjouksesi vastaanottamisesta. Olet löytänyt itsellesi paremman kuin täydellisen taistelijan."
Ropido lausui kantavalla äänellään, tyytyväisen sekä hieman pirullisen hymyn levitessä tuon ohuille huulille. Vaikka naaras ei luopunutkaan ylpeistä sekä itsetietoisista eleistään, siitä näki että se yhtäkkiä luotti täysin Miradaan, osoitti jopa jo toverillisuutta.

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by .hitodama on Aug 26, 2012, 22:59

Saatuaan halajamansa vastauksen nyökäytti Mirada jälleen kuonoaan, joskin nyt vielä aiempaakin tyytyväisemmän näköisenä.
"Enpä mine täyydelistä vähempän olisi tyytynytkän", taistelukoira tokaisi ja lähti sitten kävelemään uuden toverinsa ohitse tyynen itsevarmasti, luottaen siihen ettei toisesta olisi hänelle vaaraa. Vastasyntyneitä haavoja kirveli ikävästi, mutta siellä minne punaturkki oli kulkunsa nyt suuntaamassa, olisi kyllä raikasta vettä joilla putsata kumpaisenkin koiran vammat perusteellisesti.
"Tervetuloa siis Femorin lauuman, Yra Ropido, taiistelija. Kävele toki syvemälle lauumame maiile kanssani, niine kerron sinele tarkemin periaateistamme ja tehtävistä, jotka sineä odotavat - asemasi mukanan tuoomia etuja tieetenkän unohtamatta" johtaja jatkoi ja katseli dobermannia silmäkulmastaan samalla, kun askelsi pois Ederan rajalta ja katosi kirkkaasta turkinväristään huolimatta kohtalaisen pian yön läpitunkemattomaan pimeyteen.

// Eiköhän se ollut siinä sitten. =D Ropidon toimeenkuvasta kun voit vielä halutessasi lukea Femorin omasta toipicista ja kysyä toki tarkemmin, jos joku on epäselvää. Vaan tattista tästä pelistä! //

Re: Valtakunta viimeinen silmälasikäärmeiden
Post by kapa on Aug 28, 2012, 19:13

Miradan sanojen johdosta Ropidon ominaishymy vain levisi leviämistään. Naaras ei olisi voinut olla tyytyväisempi uuteen tilanteeseensa: laumaan ja arvonimeen, jotka sopivat mustaturkille kuin nakutettu. Nyökäten tuo lähti kävelemään punaturkin vierellä kuunnellen mielenkiinnolla mitä hänen uudella johtajallaan oli sanottavana.

Ehkä syy nopeasti syntyneelle kunnioitukselle oli se, että Ropido näki Miradassa hieman sitä, mitä eniten arvosti - itseään.

(( Joo noniin! Kiitos paljon (-: ilo oli pelata! ))