Sanguinaria Mirada - RPGs

Yhteiset alueet » Kalliot » Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja

Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hitodama on Nov 29, 2011, 15:32

Ei hetken rauhaa! Sanguinaria Mirada oli juuri palaamassa kotiinsa varsin ravisuttavalta reissulta kylästä, kun hän haistoi jonkun tunkeutuneen kallioluolaan, jota taistelukoira oli tottunut pitämään omanaan. Punaturkkia ei olisi millään huvittanut ryhtyä ensitöikseen häätötoimenpiteisiin, mutta kun hän kurkisti piilossa olevasta oviaukosta sisään ja näki kuka onkalossa oikein seisoi, oli selvää ettei hänellä ollut vaihtoehtoja.
"Sine! Älä vaine väiitä, etet saanut seuurastani tarpeeksesi, kuine viimeksi tapasimme?" raitaselkäinen koira ärähti korvat luimussa vihertävälle puolikuulaiselle, joka kiskaisi kaksiteräisen aseensa valjaistaan ja kääntyi sitä pidellen vanhaa vihollistaan kohden.

Mirada oli laskeutunut luolansa edustalla olevalta tasanteelta suuren, mutta varsin matalan ja kiemuraisten tunneliverkostojen rei'ittämän vuoren juurelle. Hän koetti katsella tuimana ympärilleen, mutta yrityksistään huolimatta narttu ei tuntunut löytävän kulkukelpoista reittiä paikkaan, johon oli nähnyt murjomansa puolikuulaisen putoavan. Sääli sinänsä, sillä hän olisi tahtonut omin silmin nähdä toisen elottoman ruumiin edessään, mutta minkäs teit. Oli hänellä voitostaan merkkinä kuitenkin melkoinen määrä eritasoisia haavoja ja ruhjeita kehossaan, sekä tietysti viherturkin verestä punertunut ase, jota taistelukoira roikotti leukojensa välissä. Hän oli erikoistunut aseettomaan kamppailuun eikä aikonut vehjettä missään nimessä vakituiseksi käyttöaseeksi ottaa, mutta siltä varalta että hän olisi löytänyt viikatteen omistajan kitumassa kivikosta, oli hän ottanut teräaseen mukaansa. Olisihan se nimittäin ollut melkoisen hienoa antaa puolikuulaiselle kuolinisku tämän omalla aseella. Vaan eiköhän viherturkki muutenkin ollut jo mennyttä kalua, sillä pudotus kallioiden halki oli ollut melkoisen pitkä ja kivinen.

// Hades & Mirach! Pelaan tuota Miradan ja Rhiannonin kahakkaa välillä tuollaisina pätkinä tässä varsinaisen pelin ohessa, mikäli se ei kamalasti haittaa. =3 //

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hades on Dec 30, 2011, 20:00

Mirach hiiviskeli kallioilla, sää oli kalsea ja taivaalla pyörteili joukko tummia pilviä. Hän tasapainoili terävien kivien ja suurien lohkareiden ylitse epävarmasti ympärilleen vilkuillen, ikäänkuin peläten jonkun näkevän hänet. Hän ei ollut aiemmin liikkunut täälläpäin mistä syystä häntä jännittikin suunnattomasti, mutta hän oli haistanut tutun hajun tältä suunnalta. Hän ei osannut tarkalleen sanoa kenen tai minkä haju se oli, mutta sen takia hän tänne oli tullutkin Selvittämään mistä tuo haju oli peräisin.. Hän oli aiemmin liikkunut kylässä, mutta oli kiinnijäämisen pelossa poistunut paikalta, vaikka kokikin olevansa paremmassa turvassa jossain mökissä kuin avonaisella kalliolla. Haju ei ollut yksin, vaan siihen sekottui toinen, hyvin vahva haju, jota Mirach ei tunnistanut. Naaras haparoi askelissaan seisahtuen aloilleen. Hän käänsi katsettaan hitaasti käyden ympäristönsä läpi mahdollisten vieraiden varalta. Naaraalta jäi kuitenkin huomaamatta ylempänä kallioilla seisova tumma koira, joka tähyili sivummalle alas, johon Mirachin haistama Rhiannon oli pudonnut.

< Jeps ei haittaa :3 ! >

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hitodama on Jan 21, 2012, 16:53

Mitäpä muutakaan lahkolaisen ja puolikuulaisen kohtaamisesta saattoi syntyä, kuin verinen kamppailu. Tahtoessaan säästää rakkaan kotinsa suuremmilta vaurioilta johdatteli Mirada tapahtumat nopeasti pois luolasta, suhteellisen tasapintaiselle kalliopolulle, joka kuitenkin kaikessa kapeudessaan oli vallan haastava taisteluympäristö. Punaturkilla oli tosin huomattava etu puolellaan, sillä hän tunsi maaston kuin omat tassunsa ja saattoi siten keskittyä vihertävän naaraan murjomiseen pelkän tukevan jalansijan etsiskelemisen sijasta. Toisen suurikokoinen teräase kuitenkin tasasi puntteja sen verran, että molemmat taistelijat ottivat ja antoivat kutakuinkin samalla mitalla iskuja, ja pian kalliot olivatkin punaisenaan koiraeläinten toisistaan vuodattamasta elämännesteestä.

Siinä missä hajuihin keskittynyt huppupäinen tulokas ei tullut nähneeksi korkeammalla kallioilla keikkuvaa punaturkki, huomasi Mirada kyllä saapujan heti tämän astellessa näkyville. Ruhjottu koira seisahtui aloilleen ja jäi seurailemaan nuorukaisen tekemisiä, kunnes hetken muistelemisen jälkeen hän tajusi kuka tuo rääpäle - tosin viimekertaisesta tapaamisesta huomattavasti kasvanut sellainen - oikeastaan oli.
"Olet myööhäsä, arpiasi peittelevä nulikka", narttu julisti kovaan ääneen, jahka hän viimein päätti tehdä läsnäolonsa tiettäväksi.
"Kolmas kerta toden sano, ja tämä kohtaaminen äiitisi kansa todela jäi meiidän viimeiseksemme. Hänen sielunsa nimitäiin matka nyt Herran huomasa." Todistaakseen väitteensä kohotti koira voitonmerkkiään, Rhiannonin entistä asetta, paremmin tämän jälkeläisen nähtäväksi. Sen näkeminen lahkolaisen hampaissa kertoisi varmasti vallan selvästi mitä oli tapahtunut.

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hades on Apr 9, 2012, 17:12

< Mitäköhän ihmettä olen ajatellut kun olin unohtanut tämän ihan totaalisesti o_o' pahoitteluni! >

Mirach säpsähti järkyttyneenä kuullessaan äänen yläpuoleltaan. Hänen askelensa menivät sekaisin ja hän haparoi muutaman pelokkaan askeleen eteenpäin, ennenkuin kohotti katseensa äänen suuntaan. Hän käänsi päätään vieläkin hitaammin, kohdaten lopulta Miradan katseen. Suuri ja uhkaava taistelukoira katsoi suoraan häneen ylpeästi ja pää korkealle kohotettuna. 'Myöhässä? Mitä hän tarkoittaa..'[i] Naaras ajatteli ja tunsi kuinka hänen kehonsa alkoi vapista pelosta ja epätiedosta. Mitä hyvänsä Mirada tarkoittikaan, se tuskin oli mitään hyvää.
" ..kohtaaminen äiitisi kansa todela jäi meiidän viimeiseksemme."
Mirach tunsi valtavan sykähtävän tunteen rinnassaan. [i]Mitä? Naaras ei tahtonut ymmärtää kuulemaansa. Hän katsoi lasittunein silmin Miradaan, joka kohotti maasta Rhiannonin sirpin.
" Mitä.. Mitä täällä on oikein tapahtunut? "
Mirach vaikeroi, kyyneleet alkoivat vyöryä hänen silmistään kun hän piti katseensa kiinnitettynä vastustajansa silmiin.

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hitodama on Apr 9, 2012, 22:54

// Noh, sellaista sattuu! X3 Valitettavasti peli pitää sen takia tosin jättää kovin lyhyeksi, koska tarvitsen Miradaa jo kipeästi kaikissa Femor-laumaan liittyvissä juonikuvioissa. //

Taistelu ei ollut erityisen pitkä eikä edes kunniakas, sillä kumpikin kamppailun osapuolista oli halukas vain saamaan toisensa hengiltä hinnalla millä hyvänsä. Niinpä Mirada ei epäröinyt käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun puolikuulainen jäi vastustajansa ja takana äkkijyrkänteeseen päättyvän kallionkielekkeen väliin, vaan taistelukoira rynni voitonvarmasti virnistäen toista päin. Viherturkki iski aseellaan, mutta arpikasvo tarttui itsekin kaksiteräisen vempeleen varteen, riuhtaisi sen kaikin voimin irti koirasuden hallusta ja tönäisi. Niin hieno kuin pitkä loppupuheenvuoro olisikin ollut, oli kaikki hyvin nopeasti ohitse ja puolenkuun Rhiannon suistunut ilmojen halki käytännöllisesti katsottuna varmaan kuolemaan. Jäljelle jäi ainoastaan hyytävä hiljaisuus, joka kietoi taistelutantereen tukahduttavaan vaippaansa.

Voi kuinka Mirada nauttikaan huppupäisen nuorukaisen tuskasta, jonka kehittymistä hän sai omalta aitiopaikaltaan seurata! Hän muisteli etäisesti kuulleensa joskus kauan sitten tietyistä vaiheista - viisköhän niitä oli - jotka etenkin surutyötä läpikäyvän sielun oli kohdattava. Puheistaan päätellen Mirach oli juuri saapunut koko ajatuksen kieltämistä koskevaan kohtaan, koska mikäli tällä oli yhtään järkeä päässään, tajusi penikka ihan varmasti mitä vereltä lemuavalla paikalla oli vastikään sattunut.
"Se mite olisi täyytynyt tapahtuman ennemin taie myööhemin joka tapuuksesa, nuorukaiinen. Äiitisi hyppi vahvempiensa nenäle viimeiisen kerran, sillä hän makaa jossakin tämän kalliomaaston uumenesa. Taie pikeminkin se, mite hänestä on pudotuksen jälken jäljelä", raitaturkki kaikesta huolimatta selitti, sillä eipä hänellä ollut mitään tapahtumien kertaamista vastaan. Puhuakseen jotenkuten ymmärrettävästi hänen oli tosin laskettava ensin pitkävartinen ase hampaistaan, mutta eiköhän sen vilauttelu ollut jo tehnyt tehtävänsä.
"Äiitisi on kuoollut."

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hades on Apr 9, 2012, 23:13

< Ymmärrän! Ehkä se toimiikin loogisemmin ihan juonenkin kannalta ettei Mirach jää kovin pitkäksi aikaa itkemään Miradan jalkoihin. >

Huppupää asettui maahan lähes makuulleen, pienelle kippuralle. Hän puri leukojaan kiinni estääkseen itseään uikuttamasta, kuunnellessaan Miradan selostusta. Rhiannon oli kuollut, hänen rakas äitinsä, äitinsä, jonka puolesta hän oli aina pelännyt.
" Miksi tämän piti tapahtua.. "
Mirach vinkui kyyneltensä lomasta, hän räpytteli silmiään nähdäkseen ympärilleen. Hän ei tarkalleen osannut hahmottee minne hänen äitinsä oli syöksynyt, mutta hän tahtoi löytää ruumiin. Se olisi se todiste joka vakuuttaisi hänet varmasti tapahtuneesta. Naaras tunsi rinnassaan pientä vihlontaa ajatellessaan, että Rhia saattoi jäädä pudotuksesta henkiin, kuoleman porteille. Mirach nousi ylös vapisevana ja heikkona järkytyksestä, kohottaen tärisevän katseensa ylös.
" Sinä, Mirada. Sinä olet satuttanut minua, minun perhettäni, minun sukuani. "
Puolikuu nieleskeli, tuntui kuin suuri niljakas kivi olisi painanut kurkkua.
" En ole aiemmin täysin käsittänyt vihaamme teitä kohtaan. Ymmärtämättömyyteni johtui ehkä siitä ettei se ollut henkilökohtaista. En tiedä.. "
Mirach laski hieman katsettaan, katsoen vuoren ohitse taivaalle.
" Minä aion löytää äitini, sen jälkeen voin luvata etten jätä asiaa tähän. En koskaan! "
Naaras käänsi päänsä terävästi Miradaan, katsoen kaiken surunsa alta täynnä vihaa. Hän tunsi itsensä neuvottomaksi ja suojattomaksi, hän toivoi Miradan ylpeyttään jättävän hänet rauhaan. Hän ei jaksaisi taistella nyt, ei tässä.

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hitodama on Apr 10, 2012, 23:57

// Totta tuokin! //

Mirach romahti maahan ja Mirada nauroi julmasti itsekseen. Taistelukoira ei muistanut koska olisi nauttinut näin paljon sinänsä täysin viattoman sielun kiusaamisesta, mutta hänelle huppupää olikin etupäässä puolikuulainen ja sitten vasta yksittäinen henkilö. Nuo saastat olivat teurastaneet Tartaroksen, ja viimeinkin punaturkilla oli tilaisuus kostaa mokoma onnettomuus ja jättää se tykkänään taakseen. Ympyrä oli sulkeutunut, tasapaino palautettu, silmä maksettu silmällä.
"Pide toki lupauuksesi, kakara. Odotan innola mihin se johtaa", narttu tuhahti toisen saatua yksinpuhelunsa päätökseensä.
"Vaan mikäli todela aiiot lähtemän seiikaileman tuonne kallioile, saataa elosi katketa siihen paiikan. Maasto on petolista, kuten yksi sille jo tänän menetety henki voie todista. Oma on kuiitenkin päätöksesi, puoolenkuun orja. Herra otta sinet toki mieelelän vastaan." Nämä ivalliset ohjeistukset heitettyään noukki arpikasvo voitonmerkiksi ottamansa aseen taas hampaisiinsa, katsahti itseensä tyytyväisenä nujerrettua nuorukaista, kääntyi ympäri ja lähti astelemaan pois. Hän oli nähnyt ja tehnyt tarpeeksi. Nyt olisi Mirachin vuoro jatkaa sukunsa ikiaikaista työtä; levittää sanaa menetyksestä ja antaa pelon, vihan ja katkeruuden kiertyä osaksi sitä suurta kostonkierrettä, joka Lahkon ja Puolenkuun klaanin toisiinsa sitoi.

// Näinpä siis! Kiitokset pelistä! ^^ //

Re: Voittoja ja häviöitä, loppuja ja uusia alkuja
Post by hades on Apr 11, 2012, 13:46

Naaras laski katsettaan huppunsa alla Miradan puhuessa jälleen hänelle. Hän ei pystynyt katsomaan toista silmiin itkemättä tai tuntematta pyörryttävää inhoa. Mir kääntyi katsomaan epäillen alemmas kalliolle, eikä voinut kyllä kieltääkkään Miradan neuvoa. Maasto oli mitä hirvittävin liikkua hänelle, joka oli fyysiseltä kunnoltaan niin surkea. Hän ei enää kääntänyt katsettaan Miradaan, vaan odotti tuon lopettavan puheenvuoronsa. Tämän päätettyään toinen poistui paikalta hiljaa ja tyytyväisenä. Mirach seisoi hetken vain aloillaan vapisemassa, hänen ohimollaan tykytti pelokas tunne, joka valtasi hänet hetkellisesti suorastaan eläimellisellä tavalla. Naaras painautui maahan kyyryyn, alkaen nyyhkyttää hiljaa. Kyllä se tästä, kyllä se tästä.

< Kiitos myös sinulle! >



< Pelaan tähän loppuun varmaan yksinpelinä tuota kun Mirach yrittää etsiä Rhian ruumista, saa nähdä! >