Sanguinaria Mirada - RPGs

Djala » Lato » Jälkitarkastus

Jälkitarkastus
Post by ticarri on Apr 12, 2010, 16:33

// hitodama + Mirada! //

Aurinko paistoi vanhojen lankkujen lomasta ja kevyt tuuli tunki sisään avoimesta ovesta. Tai oikeastaan ovi retkotti hieman kauempana ladon peränurkassa. Ilmeisesti se oli joskus mennyt rikki.
Tumma susi loikoili laiskasti heinäpaalien päällä ja haukoitteli makeasti. Susi ei ollut poistunut ladosta pariin päivään paitsi hakeakseen ruokaa ja kasveja. Ilkeä vihlova päänsärky oli vaivannut suurta urosta jonkin aikaa, mutta itse päähän syntynyt ruhje, jonka inhottava puolikuulainen oli kivellä siihen ruhjonut, oli jo melkein parantunut. Kasvit lievittivät kipua tehokkaaksi ja päänsärky oli alkanut hellittää otettaan.
Muut vammat eivät olleet kovinkaan vakavia. Pieniä naarmuja ja susi olikin loistokunnossa. Tai ei se kenellekkään myöntäisi, että sen toisessa reidessä oleva viilto haittasi suden liikkumista ja sitäkin vanhempi vamma, joka oli nilkassa, vihloi aina välillä.
Vaikka nilkan vamma olikin melko vanha oli hyvin outoa, että se oli yhä hieman arka ja rasittui pitkistä kävelyistä.
Nyt sekin oli onneksi parantumaan päin, kun Kafir oli loikoillut pari päivää heinäpaaleilla.
Lepo oli kaikkein tehokkain hoitomuoto, vaikka mitäpä uros hoitamisesta tiesi. Vain sen mitä Lucifer oli sille kasveista kertonut.

Luomet avautuivat ja punaiset silmät kääntyivät oviaukkoon. Oikeastaan pitkä lepo alkoi jo kyllästyttää sutta, mutta se viihtyi ladolla eikä oikein jaksanut lähteä pois. Monimutkaista.
Ehkäpä susi huomenna jatkaisi matkaa ja vielä tämän kauniin kuuman päivän löhöisi varjossa ladon suojissa.
Sillä oli koko elämä aikaa matkata, joten muutama vapaapäivä oli aivan paikallaan. Varsinkin kun ne tulivat hyvään rakoon. Pitihän suden hoitaa sodasta saatuja haavoja.
Arpia urokselle tuskin jäisi, olihan sen karva sen verran pitkää, että peitti alleen otukselle hyvin rakkaan korun ja muut vanhemmat arvet. Miksi uudemmat siis jäisivät näkyviin. Päänvammakin oli parantunut niin hyvin, että suurta arpea tuskin jäisi, vaikka uros voisikin kärsiä silloin tällöin iskevistä päänsäryistä, mutta ainahan susi voisi kipuun popsia pari herkullista kasvia.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Apr 14, 2010, 13:11

Siinä missä Kafir oli kuluttanut viimeiset pari päivää parannellessa itseään kaikessa rauhassa, oli eräs toinen ladon lähistöllä liikehtivä tapaus tehnyt kaikkea aivan muuta. Sanguinaria Mirada, joka myöskin oli ollut osallisena samaisessa sodassa tumman suden kanssa, ei yksinkertaisesti ollut suostunut antamaan periksi lukuisten vammojensa aiheuttamalle tuskalle: hän oli koettanut metsästää, uhrata Herralleen, jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Se oli kuitenkin osoittautunut mahdottomaksi, sillä hoitamattomat haavat olivat vetäneet jo jokseenkin korkeaan ikään ehättäneen taistelukoiran kuntoa päivä päivältä heikompaan suuntaan. Tällä hetkellä punaturkkin tuntui astelevan eteenpäin enää silkan raivonsa voimin - raivon, jota hän tunsi niin entistä kuin nykyistäkin johtajaansa kohtaan, ja jota hän tunsi jopa ajatellessaan omaa tytärtään.

Saadessaan metsän keskellä yksinään seisovan ladon sumenevaan näköpiiriinsä lähti Mirada suuntaamaan ontuen sitä kohti. Jokin osa hänen verenhukan puuduttamissa aivoissaan nimittäin tiesi, ettei hän pysyisi seisovillaan enää pitkään, mistä syystä hänen olisi pakko päästä jonnekin suojaan. Naaras tahtoi uskoa, että hetken levättyään hän olisi jälleen kunnossa, mutta ensimmäistä kertaa elämänsä aikana hän ei ollut asiasta täysin vakuuttunut.
Askel askeleelta lahkolaisen käynti kävi raskaammiksi, ja kun naaras viimein pääsi ladon luokse, olivat hänen voimansa täysin ehtyneet. Edes raudanlujasta tahdonvoimasta ei ollut apua, kun koiran jalat pettivät alta ja saivat hänet kaatumaan äänekkäästi vasten ladon ulkoseinää.
Kykenemättä hievahtamaankaan paikoiltaan jäi tajuntansa rajamailla häilyvä Mirada haukkomaan henkeään ja kiroamaan mielessään sitä, kuinka jopa hänen oma ruumiinsa oli hänet näin pahoin pettänyt.

// Miradalla on siis tällä hetkellä suhteellisen lieviä haavoja ainakin niskassa ja kyljissä, astetta vakavampi viiltohaava rinnassa sekä syviä haavoja vatsassa. Lisäksi kasvoissa olevista arvista suuri osa on auennut uudelleen. //

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Apr 14, 2010, 19:54

// Jep jep. //

Tumma susi, joka yleensä oli melko valpas, ei havainnut metsässä hortoilevaa huonossa kunnossa olevaa lahkolaista, sotatoveria. Kai niinkin voisi sanoa.
Olivathan he samalla puolella taistelleet ja saman asian hyväksi. Eipä sota kovin kummoisesti päättynyt. Tartaros kuolla kupsahti ja uusi johtaja, tämä Koeth, ei ainakaan Kafirin silmissä ollut kovin kummoisen näköinen. Tartaros oli herättänyt Kafirissa hyvin voimakkaan tunteen. Murtaharjas oli kunnioittanut entistä johtajaansa, koska Herra oli Tartaroksen hänelle näyttänyt, mutta Koeth vain astui kuvaan ilman mitään näkyvää merkkiä. Oliko se Herran tahto vai päättikö Tartaros niin aivan omin ajatuksin? Miksi johtajuus ei mennyt voimaakkaalle punaiselle naaraalle tai Tartaroksen tyttärelle. Mitä Kafir oli ymmärtänyt, oli punainen naaras Tartaroksen tyttären äiti.
Punaisen naaraan nimeä ei Kafir saanut päähänsä. Hyvin vaikuttavan näköinen olento kyseessä kuitenkin oli.

Ulkopuolelta kuului voimakas tumaus, joka osui suoraan ladon seinään. Välittömästi susi heristi korviaan, ryhdisti asentoaan, puhdisti mielensä ja keskitti aistinsa. Hetken Kafir oli aivan patsaana. Niin liikkumatta kuin kykeni, mutta sitten ajautui suden nenään tuttu haju, joka sekoittui veren hajuun. Tämä tuttu oli ilmeisesti pahasti loukkaantunut.
Kafir ampaisi pystyyn, vaikka joutui hieman hakemaan tasapainoa ilkeän vihlaisun takia. Nopeasti ja täysin äänettömästi uros hiipi ladon oviaukolle ja hetken susi oli aivan ääneti kuunnellen vain.
Huohotusta. Susi kurkista aukosta. Ja kukas se siellä. Itse suuri punainen naaras. Tuttu Kafirin ajatuksista. Uros olisi hymyillyt pienesti ellei olisi välittömästi huomannut kuinka pahassa jamassa tämä kohtalotoveri oli.
"Hei." uros mumisi lahkoksi ja asteli naaraan vierelle.
Susi ei kysellyt, tiesihän se vammojen syyn ellei naaras ollut ollut muissakin kahakoissa, vaan asettui Miradan viereen tukemaan toista.
"Autan sinut sisälle." 
Kafir ei tiennyt huolisiko toinen apua, mutta ilman apua Mirada varmasti kuolisi. Toisen nimikin muistui jo mieleen.
Naaraan haavat olivat hyvin vakavan näköisiä ja uros yritti kovasti miettiä mistä oli viimeksi kasveja hakenut. Lahkolainen ei hakenut niitä peräkkäisinä kertoina samasta paikasta, jotta kasvit eivät loppuisi tietyltä alueelta.
Susi suunnitteli jo minne menisi kasveja etsimään. Niitä löytyi aivan läheltä.
Nyt Mirada pitäisi kuitenkin saada latoon ja Kafir vaikka raahaisi toisen sinne itse, jos naaraan jalat eivät kantaisi. Toistaiseksi uros kuitenkin vain odotti, jotta Mirada nousisi jaloilleen jolloin Kafir voisi tukemalla auttaa toisen sisälle.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Apr 15, 2010, 15:26

Mirada oli niin totaalisen keskittynyt sättimään itseään, ettei hän havainnut lainkaan Kafirin hiljaista hiipimistä ensin ladon sisällä ja lopulta myös sen ulkopuolella. Eipä tosin naaraan havainnointikyvyssä muutoinkaan ollut tällä hetkellä kehumista, sillä hänen näköaistinsa tuntui pettäneen tyystin ja maailma näytti hänen silmissä vain sekavalta kasalta värejä ja muistonpalasia jostakin kaukaa menneisyydessä.
Kun Kafir viimein pääsi toverinsa vierelle, uskoikin pyörtymistä vastaan taisteleva Mirada hetken aikaa näkevänsä edessään Kuroma-nimisen tumman tosa-uroksen, joka oli vuosia sitten päättänyt taistelukoiran uran varsin ikävään tappioon. Ei siis liene ihmekään, että naaras reagoi suden tervehdykseen vain raivokkaalla murahduksella.
Hetken ärisemisen jälkeen onnistui jokin yhä toimintakunnossa oleva aivojen osa kuitenkin vakuuttamaan naaraalle, ettei Kuroman läsnäolo ollut millään tavalla looginen vaihtoehto - etenkään, kun paikalla oleva uros vaikutti tuoksuvan aivan joltakin muulta henkilöltä. Viimeistään Kafirin tarjotessa apuaan näytti Mirada rauhoittuvan selvästi ja kenties jopa tajuavan, että avun vastaanottaminen tältä toistaiseksi tunnistamattomalta hukalta oli välttämätöntä. Oman heikkoutensa myöntäminen ei ollut ylpeälle naaraalle helppoa, mutta joskus oli jopa hänen pakko taipua katkeamisuhan edessä.

Jaksamatta lausua sanaakaan alkoi Mirada kammeta itseään takaisin seisomaan. Hetken aikaa urakka vaikutti mahdottomalta, mutta joko suunnattoman sisunsa tai ehkäpä jopa itsensä Herran avulla nousi koira lopulta jaloilleen. Punaturkkisen koko ruumis tärisi holtittomasti ja hänen hengityksensä rahisi huolestuttavasti, eikä hän ollut mitenkään kaunis näky tulehtuneine haavoineen kaikkineen. Tuhlaamatta kuitenkaan energiaa itsensä häpeilemiseen nojautui naaras koko painollaan vasten auttajaansa, antaen tämän johdattaa itsensä ladon suojiin. Vaikka Mirada olikin narttukoiraksi melko massiivinen jo lihaksiensakin ansiosta, luotti hän siihen, että häntä itseään suurikokoisempi susiuros suoriutuisi kyllä tehtävästään, kun kerran siihen itse oli tarjoutunutkin.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Apr 17, 2010, 15:17

Vaikka Mirada aluksi murahtikin Kafirille varsin raivokkaasti näytti punainen naaras hieman rauhoittuvan Kafirin tarjotessa apua.
Hyvä niin. Mirada oli hyvin heikossa kunnossa ja ei auttaisi yhtään, jos naaras rupeaisi puolustamaan itseään. Mirada ei tuntunut tunnistavan Kafiria, mutta susi ei pistänyt sitä pahakseen. Olihan toinen hyvin sekavassa tilassa. Yksittäisen lahkolaisen muistaminen ei siis ollut kovinkaan oleellista.
Suurten ponnistusten jälkeen Mirada pääsi pystyyn ja nojautui Kafiriin. Olihan naaras varsin massava olento, mutta Kafir ei itsekään ollut mikään hontelo, joten naaraan saaminen latoon sujui suhteellisen vaivattomasti. Lihavahan Mirada ei ollut, erittäin lihaksikas vain.
Siinä Kafir erosi naaraasta. Susi oli jäntevän lihaksikas ja isompi muuten, mutta Miradan lihakset olivat paljon isomman näköiset. Varsin tasapuolisia kaksikko taistelussa koon puolesta olisi, mutta Mirada varmasti voittaisi taitojensa ja kokemuksiensa avulla.

Sisälle päästyään Kafir ohjasi Miradaa heinäpaaleja kohti. Toinen voisi levätä niiden päällä sen aikaa kun Kafir etsisi kasveja.
Suurehkon heinäkasan kohdalle päästessä Kafir katsoi taas Miradaa.
"Lepää tuossa. Palaan pian." 
Susi irrottautui Miradan kyljestä ja astahti kauemmas. Varmasti toinen selviäisi. Eihän naaraan tarvinnut kuin kaatua heinäkasaan.
Tumma susi kääntyi ja lähti rivakkaa vauhtia juoksemaan ovesta ulos ja läheiseen metsään. Päänsärky ei onneksi vaivannut sutta, joten uros eteni niin nopeasti kuin kipeä reisi salli.
Nopeasti susi saapuikin paikkaan, mistä oli kerran kasveja hakenut.
Kafir valikoi kaikkein suurimmat yksilöt ja otti niitäkin ison pinkan, jotta ne eivät heti loppuisi.
Uros voisi lääkitä samalla omaa haavaansa.
Kun susi oli kerännyt kasvit suuhunsa lähti uros puita väistellen takaisin latoa kohti.
Herran läsnäolo tuntui vahvasti. Ehkä Herra tuli auttamaan Kafiria, ja Miradaa erityisesti. Miradaa selviytymään ja Kafiria auttamisurakassa.

Kafir pujahti takaisin sisään ladon avonaisesta oviaukosta. Susi säntäsi heti Miradan luo ja istahti hengästyneenä toisen heinäpedin viereen tiputtaen kasvit maahan.
Nopeasti uros vilkaisi naarasta ja alkoi sitten jaottelemaan kasveja.
Parhaat susi varasi Miradalle.
"Tässä syö nämä." susi mumisi lahkoksi ojentaen samalla isoa kasvinippua toivoen, että Mirada ei olisi kovin nirso tai olisi niin tokkurassa ettei ymmärtäisi, mitä suuhunsa pistäisi.
Väkisin kasveja olisi hyvin vaikea toisen kurkusta alas työntää.
Lisäki Kafirin pitäisi varmaankin nuolla naaraan haavoja. Se olisi hieman epämiellyttävää, ehkä hivenen jopa kiusallista, mutta se auttaisi haavoja paranemaan nopeammin. Tietysti Miradan suostumus pitäisi ensin saada.

// Tulipas jotenkin kökköä. Pahoittelut. //

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Apr 19, 2010, 14:36

// Naah, minä tuosta mitään kökköyksiä havainnut. =D //

Kaikeksi onneksi Kafir näytti pystyvän kannattelemaan Miradaa sen verran vakaasti, että kaksikko pääsi taittamaan pitkältä tuntuvan matkan pihalta aina ladon takaosiin saakka. Naaraan silmät painuivat toisinaan kiinni, välillä hänen jalkansa olivat aivan vähällä pettää alta, eikä hän puolinakaan aikoina tajunnut missä oli ja mitä teki, mutta perille hän kuitenkin uroksen avulla pääsi.
Kun hukka kehotti holhokkiaan käymään lepäämään, ei punaturkin tarvinnut miettiä kahta kertaa miten toimisi. Hän irrottautui vaivalloisesti tumman suden kyljestä, mikä sai koiran raadellun kehon kaatumaan yrittämättäkin kohti heinäpaaleja. Mirada ei vastustellut, vaan keskittyi makaamaan päästyään tasaamaan hengityksensä omituisesta rahinasta takaisin normaaliksi.
Liekö näkö, kuulo vai mikä, mutta jokin naaraan aisteista kertoi pian Kafirin poistuvan ladosta. Taistelukoira ei jaksanut ajatella asiasta mitään sen kummempaa, vaikka hän olisikin jossakin toisessa tilanteessa ollut varmasti jopa helpottunut siitä, ettei uros ollut jäänyt katselemaan hänen alennustilaansa. Nyt punainen tajusi tilanteestaan kuitenkin vain verran, että hän oli ladon sisässä niin hyvässä turvassa, kuin tällä hetkellä oli mahdollista. Niinpä hän antoi itsensä käydä viimeinkin nukkumaan syvää, sikeää ja toivottavasti myös parantavaa unta.

Pitkään ei Mirada ehtinyt uinailla ennen Kafirin paluuta, mutta jokainen minuutti oli hänelle suorastaan elintärkeä. Nukkumisella oli kaiken lisäksi myös sellainen vaikutus, että uroksen tyrkyttäessä kasvinippuaan naaraan eteen avasi punaturkki silmänsä ja katseli auttajaansa selvästi aiempaa selväjärkisemmällä katseella. Vaikka koira oli haavojensa suhteen edelleen yhtä suuren avun tarpeessa kuin aiemminkin, oli hänen mielensä jo ehtinyt kasata itseään sen verran, ettei hän ollut enää pelkkä puhekyvytön vammakasa.
"Ne ovat... Kasveja", naaras vastasi ääni käheänä, mutta selvästi halveksuvana. Samalla hän suuntasi uhmakkaan katseensa tiukasti kohti Kafirin punaisia silmiä.
"Mine olen louukaantunut... En miken... Jänis", taistelija jatkoi painokkaasti, eikä tehnyt elettäkään pannakseen vihanneksia suuhunsa. Tämä tosin johtui yksinkertaisesti siitä, ettei hän ollut koskaan käyttänyt kasveja minkäänlaisessa lääkinnässä. Toki hän oli kuullut sellaisista tavoista, mutta pelkkien kuulopuheiden avulla rehujen tehokkuutta oli helppo pitää turhana huuhaana.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Apr 19, 2010, 18:37

Mirada oli tainnut nukahtaa siksi aikaa, kun Kafir oli käynyt pimimassa toiselle rehuja. Punainen naaras kuitenkin avasi silmänsä Kafirin tullessa lähemmäs ja Mirada näytti paljon paremmalta. Uni oli tosiaan hyvä parannuskeino, mutta Mustaharjas oli todennut kasvit paremmiksi. Ne olivat erittäin tehokkaita ja vaikuttivat yllättävän nopeasti. Kipu lieventyi ja paraminen nopeutui.
Ilmeisesti Mirada oli kerännyt voimia heinillä loikoillessaan, sillä naaras ilmaisi hyvin selkeästi ja hieman halveksivasti, ettei söisi kasveja.
Uros huokaisi ja katsoi Miradaa tietävillä punaisilla silmillään.
"Ne lievittävät kipua ja nopeuttavat paranemista. En tuputtaisi niitä sinulle, jos en olisi varma niiden toimivuudesta. Olen syönyt niitä itsekin ja ne ovat ihan hyvänmakuisia." susi puhui, mutta ei enää lahkoksi.
Miten ihmeessä hän saisi Miradan sisuksiin kasveja, jos naaras ei halunnut syödä niitä. Voisihan Kafir aina taltuttaa naaraan, mutta miten naaras silloin nielisi ja pureskelisi.
Uros heilautti häntäänsä mietteliäänä pölyistä maata vasten.
Mirada oli hyvin itsepäinen olento, mutta se kiehtoi Kafiria.
Susi hymyili pehmeästi ja ojensi kasveja uudelleen punaista naarasta kohti.
"Söisit nyt." susi sanoi lähes anelevasti. Hän ei kyllä ottaisi niskoilleen entisen johtajansa kumppania. Jos Mirada nyt Tartaroksen kumppani oli ollut.
Uros kuitenkin tiesi Miradan tunteen. Olihan hän itsekin ollut hyvin epäilevä kasvien suhteen, kun Lucifer oli niitä hänelle tarjonnut. Mustaharjas oli kuitenkin joutunut toteamaan, että kasvit olivat tehokkaita ja ne todella lievittivät kipua, mikä auttoi jaksamaan ja niiden avulla Kafir sai jopa saalistettua. Tai eihän uroksella enää ollut ongelmia, mutta Nirvanan hyökkäyksen jälkeen uros oli ollut melko heikossa kunossa.
Hyvää esimerkkiä näyttäen uros tiputti Miradan pinkan toisen vierelle ja nappasi itselleen yhden kasvin toisesta pinkasta. Nopeasti susi hotki kasvin suuhunsa ja virnisti Miradalle.
"Auttaa päänsärkyyn ja reidessä olevaan haavaan." susi mumisi hiljaa.
Haavat suorastaan nolottivat sitä, mutta olihan Mirada saatava vakuuttuneeksi. Jotenkin naaras tuntui tärkeältä, ihan kaikkien kannalta.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Apr 22, 2010, 14:47

Mirada kuunteli kyllä tarkasti Kafirin vakuutteluja kasvien hoitavista vaikutuksista, mutta suden yleiskielelle vaihtuneet sanat eivät kuitenkaan olleet tarpeeksi pyyhkimään epäileväistä ja suoranaisen ylimielistä katsettaa naaraan arpisilta kasvoilta. Uroksen väittäessä vihannesten jopa maistuvan maukkailta tuhahti taistelukoira huvittuneesti toiselle.
"Lieenet menetänyt järkesi", hän lausahti yhä uppiniskaisena pysytellen, mutta kääntäen kuitenkin hetken kuluttua arvioivan katseensa kohti eteensä jätettyä yrttinippua. Miradan mielestä kasvit näyttivät aivan samoilta, kuin kaikki muutkin ruohikon seassa siellä täällä kasvavat toverinsa, joten miksi juuri nämä muka olisivat olleet tavallisia voikukkasia tehokkaampia?

Vaan kun Kafir suostui lopulta näyttämään esimerkkiä ja toden totta hotkaisemaan yhden kasvin suuhunsa, joutui Miradakin myöntämään, ettei hukka kaiketi ainakaan yrittänyt huiputtaa häntä. Kaikesta päätellen uros itse uskoi syvästi kasvien voimaan, ja niin olisi punaturkkikin tahtonut usko, sillä sen verran suurta kipua erilaiset haavat hänen kehossaan tuottivat. Vaikka taistelukoiran kipukynnys olikin melkoinen, ei hän tästä hallitsemattomasta tuskastaan mitenkään nauttinut.
Nopeamman paranemisen toivossa mulkaisi Mirada vielä viimeisen kerran virnuilevaa Kafiria, ennen kuin murahtaen kumartui noukkimaan yhden pienimmistä yrteistä suuhunsa. Vaikkei kasvi todellisuudessa maistunut mitenkään pahalta, mutristi naaras kuitenkin mielenosoituksellisesti suutaan ja kieltäytyi katsomasta enää Kafiriin päinkään. Hän tahtoi osoittaa kaikin tavoin, ettei syönyt yrttejä uroksen suostuttelun takia, vaan ainoastaan ihan omasta tahdostaan.
"Sine kuulut Hjéresatiin", Mirada totesi nielaistuaan pureskelemansa kasvin. Samalla hän kurotti etutassunsa kohti jäljellä olevaa yrttinippua ja veti kasan lähemmäksi itseään. Lieni selvää, että hän aikoi syödä loputkin kasvikset, muttei tahtonut puhua siitä sanallakaan - varmasti tästä johtui yritys vaihtaa puheenaihetta.
"Mike on nimesi?" naaras kysyi, eikä tuntunut lainkaan häpeävän sitä, ettei muistanut suden henkilöllisyyttä.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Apr 22, 2010, 16:19

Kafir naurahti pienesti.
"Ehkä, mutta toivottavasti en." susi sanoi samettisesti ja katsoi Miradaa.
Herra ohjaisi häntä, vaikka järki lähtisi. Susi kuitenkin tiesi, että oli aivan järjillään. Uros tiesi, että lääkkeet vaikuttivat nopeasti. Susi tiesi hyvin paljon, mutta kuitenkin niin vähän. Hän ei tiennyt, miksi Herra oli ohjannut hänet Hjéresatin luo. Mikä merkitys hänellä koko asiassa oli? Ehkä hän oli vain lisäjoukko, jota kaivattiin. Ei sen enempää. Uros huokaisi hiljaa. Tulisiko hänestä koskaan mitään? Hän oli vain muistinsa menettänyt yksinäinen vaeltaja vailla päämäärää tai muuta elämäntarkoitusta kuin uhraaminen.
Punaiset silmät siirtyivät lattiaan, mutta pian taas Miradaan. Hän ei saisi sortua itsesääliin nyt. Miradan selviäminen oli tärkeämpää.

Leveä iloinen hymy valaisi Kafirin naamataulun Miradan popsiessa naamaansa yhden pienen kasvin. Siitä se lähtisi. Kafir onnistuisi, hän oli saanut toisen vakuuttuneeksi, että kasvit auttoivat paramisessa. Ja naaras hämmästyisi varmasti miten tehokkaita kasvit olivat. Uros itse alkoi jo tuntea kuinka reiden haavan kipu alkoi hitaasti, mutta varmasti helpottaa.
Susi heilautti häntäänsä ja hymähti tyytyväisenä. Herra oli auttanut häntä. Olisi paras pian uhrata Herralle kiitokseksi.
Mirada vetäisi Kafirin jälleen maanpinnalle.
"Niin kuulun. Herra ohjasi minut Hjéresatin luo, vaikka en tiedäkään miksi. Hänen sanaansa on kuitenkin turha epäillä." susi sanoi vakaasti sanoihinsa uskoen. Hän teki mitä vain Herra halusi. Herra oli hänen elämänsä. Eihän uroksella ollut perhettä. Mutta oliko joskus ollu? Sitä uros ei osannut sanoa.
Mirada veti loputkin kasvit lähemmäs, mikä oli hyvä. Naaras siis söisi loputkin, mikä oli oiva asia.
"Kafir, Kafir Mustaharjas." uros sanoi katsoen Miradaa verenpunaisilla silmillään. Sitten eräs asia muistui suden mieleen.
"Haavasi pitäisi nuolla. Nuoletko itse vai nuolenko minä?"
Nuoleminen ei olisi mikään ongelma Kafirille. Olihan Mirada naaras ja veri melko hyvää. Uros myönsi, että nuolisi mielummin naarasta kuin urosta. Se taisi olla ihan normaali tunne.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 2, 2010, 13:58

Mirada kuuli kyllä Kafirin vaimean ja jokseenkin surumielisen huokauksen, mutta silkan itsepäisyyden lisäksi myös kylmä piittaamattomuus esti naarasta vilkaisemaan kohti tummaa sutta. Häntä eivät jaksaneet kiinnostaa uroksen hetkellisen surumielisyyden taustalla olevat syyt, sillä vaikkei naaras sitä juuri nyt ajatellutkaan, oli hänellä tarpeeksi murheita jo omastakin takaa; fyysisen kuntonsa lisäksi hänen ajatusmaailmansa oli joutunut käymään läpi varsinaisen myllytyksen Tartaroksen kuoltua ja taistelukoiran elämäntehtävän pyyhkiydyttyä sen myötä kertaheitolla taivaan tuuliin.

Kafirin vastatessa Miradan aiemmin esittämään kysymykseen kertomuksellaan Herran kutsusta, naaras nielaisi jälleen yhden vihreälehtisistä yrteistä ja korviaan luimistaen tuhahti äänekkäästi.
"Mine katsoiisin parhaksi epäilä tässä mailmassa jokaiista sanaa, joka eii tule minen itseni suusta", hän lausui aavistuksen katkerasti. Lieni varsin selvää, että viimeaikaiset tapahtumat olivat saaneet punaturkin pettymään yhteen jos toiseenkin tahoon niin tässä kuin seuraavassakin maailmassa.
Kuullessaan juttukumppaninsa nimen päätti Mirada viimein luopua murjotuksestaan ja kääntää jäisen katseensa Mustaharjakseksi itsensä esitelleeseen hukkaan. Hetken naaras vain tutkaili tuimana uroksen ulkomuotoa, ennen kuin kääntyi taas hupenevan yrttipinonsa puoleen.
"Sanguinaria Mirada", punainen vastasi hamutessaan rohtoja suuhunsa. Vaikka Kafir saattoikin hänen nimensä jo entuudestaan muistaa, päätti naaras sen kuitenkin kohteliaasti urokselle kertoa - kyseessä taisi olla jukuripäisen naaraan vaikeaselkoinen tapa sanoa toiselle "kiitos".

Mirada oli juuri nakertamassa pinonsa viimeistä kasvia hampaidensa välissä, kun Kafir muisti udella tarkemmin naaraan haavojen puhdistamisesta. Runnottu koira kohotti kysyvästi kulmiaan ja käänsi jälleen hailakan katseensa kohti sutta. Koska uros näytti olevan täysin vakavissaan asian kanssa, pakottautui Miradakin pitämään mieleensä nousevat näsäviisaat kommentit omana tietonaan ja harkitsemaan hukan tarjousta.
"Mine en täsä tilasa ylety aiinakan selkäni ja niskani", taistelija nopean pohtimisen jälkeen totuudenmukaisesti totesi. Koska hän ei itse kyseisiä haavoja pystynyt puhdistamaan, jäisi se tehtävä siis Kafirin huoleksi.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 2, 2010, 14:46

"Se ei varmaankaan ole huono ajatus." uros sanoi leveästi hymyillen.
Jos Kafir ei luottaisi Herran sanaan, ei hänen uskollaankaan olisi merkitystä.
Ja muuta sudella ei ollut. Kafir aavisteli ettei ollut syntyperäinen lahkolainen, mutta se ei vähentänyt hänen uskoaan. Mitä merkitystä sillä oli, nyt hän uskoi Herraan ja Herran voimaan. Mitä merkitystä menneisyydellä oli? Ei oikeastaan mitään, mutta silti se vaivasi urosta.
Mirada kertoi nimensä, vaikka osan siitä uros jo muisti. Alkuosaa susi ei muistanut, nyt hän sen tiesi.
Kafir nyökkäsi Miradalle kohteliaasti ja katseli toisen pienenevää yrttipinoa.
"Joko tunnet vaikutuksen?"
Jos yrtit eivät vielä vaikuttaisi, ne vaikuttaisivat pian.
Kafir oli Luciferille henkensä velkaa ja susi vielä korvaisi kaiken vanhalle urokselle.
Ja ennen kaikkea, kertoisi totuuden.

Mirada kohotteli kyllä kulmiaan, mutta ei sanonut mitään epäystävällistä Kafirin tiedustellessa haavojen puhdistamista. Mustaharjas yllättyi hieman. Hän oli ollut aivan varma, että Mirada ei suostuisi koko hommaan. Suostuminen oli kuitenkin viisaasti tehty, ainakin terveyden kannalta.
Kafir vastasi Miradalle. Naaraan olisi tosiaan lähes mahdotonta nuolla niskaansa, vaikka terveydentila olisikin täysi kymppi.
"Selvä." uros sanoi ja kiersi naaraan toiselle puolelle pehmeälle heinäpedille.
Kafir istahti varovaisesti naaraan viereen ja kumartui haavojen ylle. Ajankohdan olisi parasta sopia myös Miradalle. Tässä asiassa Kafir päättäisi miten toimisi ja milloin toimisi. Mirada ei ollut hänen käskyyttäjä ja lisäksi uros oli heistä kahdesta paremmassa kunnossa.
Kafir nuolaisi varovaisesti Miradan niskassa olevaa haavaa kuin testiksi ja alkoi sitten yhä varovaisesti, mutta reippaammin nuolla punaista naarasta.
Oli tärkeää saada haava puhtaaksi.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 6, 2010, 14:54

Kun Kafir uteli Miradalta tämän järsimien yrttien vaikutuksesta, pysähtyi punaturkki hetkeksi niille sijoilleen omaa oloaan tutkailemaan. Keskustelun lomassa hän ei ollut sitä oikeastaan edes laittanut merkille, mutta kivun ilkein terä tuntui taistelijan suureksi yllätykseksi olevan taittumassa. Ilmeisesti kasveilla siis oli kuin olikin jonkinlaisia parantavia ominaisuuksia.
"Kyllä", naaras vastasi hitaasti, ennen kuin käänsi katseensa kohti tummaturkkista sutta, jonka arvo hänen silmissään kohosi hetkessä aivan uusiin lukemiin. Tuoretta kunnioituksenpoikastaan ei Mirada kuitenkaan turhan selkeästi ilmentänyt, vaan tyytyi vain tuijottamaan toista tavanomaisen pistävään tapaansa.
"Rehusi todela omavat siis parantavia vaiikutuksia", Mirada jatkoi kuonoaan kohottaen ja kulmiaan kurtistaen. Se tosiseikka, että hän oli ollut epäilyjensä suhteen väärässä, oli varsin karvasta kalkkia nieltäväksi. Siitäkin huolimatta tiedonjanoinen naaras ryhtyi varsin nopeasti pohtimaan sitä, mistä Kafir oli mahtanut tietonsa lääkekasveista saada - ja mikä tärkeämpää, voisiko punaturkki itse päästä jotenkin noihin samoihin tietoihin käsiksi.

Mirada ei kuitenkaan tällä erää ehättänyt asiasta urokselta sen tarkemmin tiedustella, sillä hukka päätti astua yhä syvemmälle parantajansaappaisiinsa ja ryhtyä siltä istumalta puhdistamaan runnotun toverinsa haavoja. Kun naaraan keho ei enää kerran huutanut tuskaansa jokaisen liikkeen takia, sai taistelija suoristettua itsensä sfinksimäiseen asentoon, jottei näyttäisi tyystin pelkältä alistetulta raadolta toisen edessä.
Uroksen ryhtyessä työhönsä kesti taistelukoira toimenpiteen aiheuttaman kirvelyn värähtämättä. Jossakin toisessa tilanteessa olisi aavistuksen masokistisiakin piirteitä omaava naaras saattanut jopa nauttia Kafirin tulista kipua tuottavasta kosketuksesta, mutta tällä hetkellä hän tahtoi vain saada toimituksen mahdollisimman pian päätökseen, jotta paranemisensa etenisi mahdollisimman vikkelästi.
"Lieenet paikailut haavoja enenkin", Mirada hetken hiljaisuuden jälkeen totesi. Kafir ei nimittäin vaikuttanut kasvitietouksineen päivineen mitenkään ensikertalaiselta tämän homman suhteen.
"Omiasi vaie muiden?"

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 6, 2010, 17:44

Mirada ei aivan heti vastannut Kafirin esittämään kysymykseen ja uros alkoi epäillä, että oli tuonut kasveja liian vähän. Äkkiähän hän niitä lisää hakisi, jos tarve niin vaati, mutta oikeastaan susi olisi hyvin iloinen, jos hänen ei tarvitsisi vaivautua hakemaan niitä lisää.
Mirada kuitenkin vastasi ja vastaus sai tumman suden hymyilemään leveästi. Luciferin kasvit eivät pettäneet. Susi ei osannut edes kuvailla kuinka voitonriemuinen tunne sen sisuksiin iski. Olihan hän, mitätön otus, auttanut entisen johtajansa puolisoa parantumaan. Kerrankin Kafir oli ylpeä itsestään, mikä oli melko harvinaista. Uros halusi oppia lisää ja tunne oikeastaan yllätti sen. Ei susi ollut ennen välittänyt kasveista tai niiden vaikutuksista. Suden ennakkoluulot olivat olleet hyvin samaa tasoa Miradan kanssa, mutta uros oli halunnut parantua yhtä vimmatusti kuin Miradakin.
Voitto kotiin tältä erältä, vaikka Mirada varmasti voittaisi muut erät.
Kafir unohti melkein vastata naaraan kysymykseen, mutta olihan hänen pakko hieman iloita tiedoistaan.
"En minä niitä sinulle tyrkyttäisi, jos en olisi varma niiden toimivuudesta", uros sanoi ja vilkaisi Miradaa tiukan merkitsevästi. Luuliko toinen tosiaan Kafirin syöttävän hyödyttömiä kasveja muille aivan huvikseen? No asia ei ollut lainkaan niin.

Uros jatkoi nuolemista keskittyneesti ja pian niskan haava olisi tarpeeksi puhdas ja uros voisi siirtyä selän haavaan.
Oikeastaan nuoleminen ei ollut kovinkaan iljettävää. Varsinkaan, jos yhtään piti veren mausta ja tulisista naisista, jotka osasivat olla hyvin pisteliäitä.
Kafir virnuili hölmön näköisenä omille ajatuksilleen. Mirada ei tosiaan ollut kovinkaan leppoinen kaveri.
"Tämä on ensimmäinen kerta."
Uros ei viitsinyt mainita, että oli itse tuntenut ja nähnyt miten haavojen puhdistus toteutettiin. Lucifer kaiken työn oli tehnyt ja hän oli kärvistellyt tuskissaan, mutta paljon uros oli siinä oppinut. Tai eipä nuoleminen kovinkaan vaativaa hommaa ollut saati parin kasvin kerääminen.
Omista heikkouksista puhuminen ei vieläkään sujunut urokselta ongelmitta ja senkin takia Kafir jätti mainitsematta miten oli taidot oppinut. Tietsyti Mirada voisi asiasta kysyä ja silloin uroksen olisi kerrottava, mutta sitä mietittäisiin sitten.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 8, 2010, 14:39

Miradan arpisilla kasvoilla välähti hetken verran jopa suorastaan varoittavaksi tulkittavan hyytävä ilme, kun Kafir kävi virnuilemaan ällöttävän maireasti kasviensa todistetuksi tulleen tehon ansiosta. Vaikka oli toki ihan luonnollista, että onnistuminen sai hyvälle tuulelle, ei taistelukoira pitänyt alkuunkaan siitä, jos jonkun toisen onnistuminen tapahtui hänen kustannuksellaan. Ei sillä, että se olisi ollut tässä tapauksessa millään tavalla Miradalta pois, sillä olihan hänkin hyötynyt runsaasti siitä, että uroksen rehut olivat osoittautuneet ehdaksi tavaraksi. Periaate oli kuitenkin periaate.
"Ehkä tyrkytäiisit, ehkä eit", Mirada tiuskaisi ja käänsi katseensa pois Mustaharjaksesta. Jos toisen kerran oli pakko hymyillä tuolla tavoin, saisi ainakin hymyillä ilman naaraan huomiota.

Haavojen puhdistamisen edetessä kohti koiran raitojen koristamaa selkää, venytteli Mirada niskojaan hitain liikkein ja sulki silmänsä. Korvansa pysyivät kuitenkin valppaina pystyssä ja kuuntelivat niin Kafirin vastauksen sanoja kuin sen sävyäkin. Ensiksi ei taistelija ollut uskoa alkuunkaan uroksen lausahdusta, mutta lyhyen pohtimisen jälkeen hän keksi vielä yhden mahdollisen vaihtoehdon jo mainitsemiensa lisäksi.
"Siten oleit ollut itse jonkun muun hoiidetavana", naaras totesi itsevarmasti. Siltä varalta, että hukka päättäisi kyseenalaistaa toverinsa päätelmän, päätti hän vieläpä selventää uutta johtopäätöstään faktoilla, jotka oli pannut tapaamisen aikana merkille.
"Sanoiit itse kokeiilesi noita rehuja. Lisäksi kukan täysjärkinein, joka ei ole itse kokenut taie nähnyt tulehtuneiiden haavojen vaiikutusta, ei olisi ollut halukas puhdistaman näitä näin nopeasti." Sanojensa päätteeksi avasi Mirada taas silmänsä ja suuntasi ne suoraan Kafiriin.
"Kerro", naaras komensi. Yllättäen äänensävynsä ei kuitenkaan ollut tiukan käskevä, vaan pikemminkin vain kehottava. Hän tahtoi vastauksia, mutta toisaalta myös keskustelua, jota ei pelkällä pakottamisella saanut aikaiseksi.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 8, 2010, 20:31

Kafir ei ollut huomaavinaankaan Miradan hyytävää ilmettä. Susi oli luvan hymyilyyn ansainnut. Olihan Mustaharjas auttanut Miradaa, joten toinen saisi pitää kuononsa ummessa. uros ei jaksanut kuunnella kiukkuisen lesken marinoita, vaikka varmaankin kuuntelisi, jos Mirada niin käyttäytyisi. Ei suden vaihtoehtoihin kuulunut häipyminen silloin, kun joku tarvitsi apua.
"Niin", uros mumisi naaraalle. Miradan tiuskaisulle uros ei antanut huomiota. Varmasti naaras sisimmissään oli kiitollinen. Ilman Kafirin apua ja taitoa olisi naaras kuollut haavoihinsa melko todennäköisesti.

Uros siirtyi kokonaan selän haavaan ja Mirada näytti venyttelevän. Kaiketi kipu oli hellittänyt, kun naaras siihen kykeni. Hyvä niin, hyvä niin.
Kafir oli tiennyt, että Mirada oli älykäs, mutta silti susi toivoi, että naaras ei olisi hoksannut viimeistä vaihtoehtoa. Tai ainakin kaikkein järkevintä.
Miradan kertoessa julki oikeat aavistuksensa Kafir huokaisi lähes alistuneesti, mutta myös hyvin kireästi.
Uroksen olemus jäykistyi ja äänen sävy muttui astetta viileämmäksi, vaikka ei uros Miradalle suuttunut vaan itselleen.
Taito oli ansaittu heikkouden takia. Uros oli hävinnyt ja osoittanut kaikille kuinka kykenemätön oli, vaikka eipä arvet näkyneet turkin alta minnekkään.
Uros päätti siis mennä niin helposti kuin vain pääsisi ja varmasti Mirada huomaisi kuinka vastahakoisesti uros asiasta kertoi.
"Olin heikko", Kafir vastasi jäykästi lihakset jännittyneinä. Oikeastaan uros ei edes tiennyt, miksi muuttui niin kireäksi. Raivo omaa heikkoutta kohtaan oli kuitenkin suuri ja se aiheutti lihasten raivoisan tärinän. Uros olisi purrut itseään, jos ei olisi hillinnyt kiukkuaan. Kuinka hän saattoi olla niin heikko? Uros ei ymmärtäisi sitä koskaan ja varmasti aina uros piiskaisi itseään häviöllään.
Mustaharjas vältteli Miradan katsetta ja keskittyi vain toisen haavaan, se oli tärkein, se oli tärkein, uros hoki mielessään yrittäen saada reaktionsa hallintaan.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 10, 2010, 14:50

Kafir vaikutti selvästi hermostuvan siitä, kuinka Mirada kaiveli ikävän tarkasti tämän yksityisasioita. Naaras kuitenkin kieltämättä yllättyi hitusen noin vahvasta reaktiosta, muttei hän toistaiseksi sanonut mitään - kunhan tyytyi kohottelemaan kulmiaan ja tuijottelemaan urosta odottavaisen näköisenä. Tuskin tämä pitkän päälle nimittäin täysin mykkänä aikoi pysytellä.
Lopulta kireäksi kertaheitolla muuttunut hukka sai kuin saikin sanaisen arkkunsa auki, joskin vain hyvin lyhyeksi aikaa. Taistelukoira odotteli vielä hetken toisen sanoille jatkoa, mutta kun Kafir teki välttelevällä olemuksellaan selväksi, ettei sitä tulisi kuulumaan, tuhahti Mirada pettyneesti.
"Siinäkö kaiiki?" punaturkki enemmän totesi, kuin varsinaisesti kysyi. Heikkoutta suunnattomasti halveksiva naaras kyllä ymmärsi, kuinka paljon häviö saattoi pahimmillaan kirvellä, mutta hän näki asiassa myös toisen puolen. Vaikutti kuitenkin siltä, ettei Mustaharjas ollut sitä vielä oppinut.
"Näetkö nämä arvet? Ne eiivät ole muiden haavojeni tavoin tullet siitä nauuretavasta taistelusta puoolikuulaisten kansa", Mirada jatkoi tiukasti ja käänsi päätään niin, että Kafirin olisi liki mahdotonta olla huomaamatta ikivanhoja arpia, jotka halkoivat tuoreempien haavojen lomassa naaraan kasvoja. Ne olivat olleet paikoillaan taistelukoiran pentuajoista lähtien, mutta siitä huolimatta ne näkyivät lyhyen turkin takia selkeinä, kuin niiden syntymisestä olisi kulunut vasta joitakin kuukausia.
"Mine olen ollut joskus myös heiko, mutta mine otin opikseni. En jäänyt rypemän itsesäälisä, kuten sine näyytät vielä tekevän. Sääliä on turha tuhlata itsensä, mikäli site ei viholisillensakan aio suoman." Sanojensa päätteeksi käänsi Mirada katseensa pois urossudesta ja laski kuononsa etutassujensa päälle. Hän näytti valmistautuvan jälleen kuuntelemaan, josko toinen nyt saisi kakistettua naaraan toivoman kertomuksen ulos suustaan.
"Lopeta siis tuo typerys ja kerro, mistä sine oleit omat arpesi ansaiinut." Varsinaisesti Mirada ei tarkoittanut fyysisiä arpia, sillä niitä ei tummaturkkisen hukan turkin seasta ollut mahdollista erottaa, vaan henkisiä arpia, jotka kaikesta päätellen olivat vielä arka paikka Kafirille. Arvet kovettuivat kuitenkin vain, mikäli niitä ei ikuisesti suojellut kaikelta kosketukselta.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 10, 2010, 16:10

Kafir lievästi sanottuna yllättyi Miradan sanoista, mutta samalla heräsi kysymys, miksi toista edes kiinnosti.
Kafir oli kuitenkin kohtelias ja susi kuunteli tarkasti, mitä punainen naaras sanoi. Jotenkin sanat loksahtivat urokseen. Niillä tuntui olevan merkitystä ja Mirada taisi olla oikeassa siitä, että Kafir rypi itsesäälissä, vaikka Kafir ei sitä kovin mielellään myöntänytkään.
Mirada näytti omia arpiaan ja Kafir katsoi suurella mielenkiinnolla. Arvet olivat naamassa ja hyvin tuoreen näköiset, mutta ilmeisesti melko vanhat ne loppuen lopuksi olivat.
Kovin ruusuinen menneisyys naaraalla tuskin oli.
"Olet oikeassa", uros huokaisi hiljaa ja tuntui rentoutuvan hiljalleen normaaliin olotilaan. Lihakset menettivät jäykkyyden ja uros muuttui sulavaliikkeiseksi ja rennoksi omaksi itsekseen. Ei hän voisi aina murehtia yhtä häviötä. Se vaikuttaisi aina hänen toimiinsa, häiritsevästi. Olisi aika siirtyä seuraavaan lukuun elämässä.
Mirada pyysi häntä uudestaan kertomaan ja tällä kertaa kertominen sujui paljon luontevammin.
"Taistelin erään Nirvanan kanssa ja hävisin. Tapasin erään vanhan Luciferin, jolta opin taitoni ja tietoni. Työhön sain tustustua hyvin läheltä ja hän kertoi mistä kasveja löytää ja millaisia ne ovat. Haavojen puhdistus on kuulemma hyvin tärkeää. Ja nyt minä olen tässä. Tai olihan tässä se taistelu välissä ja tapaaminen Mihein kanssa", uros lisäsi lauseen loppuun ja katsoi Miradaa punaisilla silmillään.
Jokohan riittäisi vai pitäisikö Kafirin kertoa yksityiskohtaisemmin? Kaiketi lyhyt selostus riittäisi kokeneelle naaraalle, jolla oli varmasti omatkin murheet.
Uros nuoli vielä viimeisen silauksen ja sitten haava olikin jo tarpeeksi puhdas.
Kafir siirtyi Miradan toiselle puolelle pois heinäpedistä ja katseli haavoittunutta koiraa.
"Mikä on olo?"
Kasveja pitäisi hakea ajoissa, jos naaraan olo alkaisi tuntua jälleen heikolta. Ja varmasti jotain syötävääkin olisi järkevää hankkia.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 10, 2010, 21:26

Mirada seurasi kiinnostuneena sivusilmällään, kuinka hänen sanansa hiljalleen upposivat Kafirin tajuntaan ja saivat tämän rentoutumaan. Naaras itse tiesi kyllä puhuneensa täyttä asiaa, mutta oli aina yhtä hienoa havaita, että muutkin sen ymmärsivät.
Itsetyytyväisyydestään huolimatta piti taistelukoira suunsa kiinni, jottei olisi saanut keskustelukumppaniaan nielaisemaan sanojaan taas takaisin sisäänsä. Kun Kafir sitten kertoi taistelustaan Nirvanaksi kutsuttua urosta vastaan sekä parantumisestaan Luciferin avustuksella, kuunteli Mirada tarkkaavaisena. Mainitut nimet eivät olleet hänelle tuttuja, ei edes ilmeisen lahkolaisperäinen Mihei, joten hukan sanat eivät tuottaneet missään vaiheessa hänelle sen suurempia yllätyksiä. Vaan saipahan naaras viimeinkin selville sen, keneltä Mustaharjas oli oppinsa yrttitiedosta saanut.
"Taiistelustasi eii liene vielä kulunut turhan paljon aikaa?" Mirada tarinan loputtua päätteli. Sen nojalla olisi toki varsin ymmärrettävää, ettei Kafir ollut aluksi ollut lainkaan halukas tapauksesta puhumaan.
"Oleit kuiitenkin parantunut hyvin, kun saatoit keran Hjéresatin taiistelunkin otta osaa. Turhan sine itseäsi häpeät", naaras vielä lopuksi totesi, samalla yhä päätään tassujensa päällä lepuuttaen.

Kafirin saatua puhdistusoperaation päätökseensä siirsi Mirada katseensa taas hitaasti kohti pois heinäpaalin päältä siirtynyttä sutta.
"Väsynyt, mutta jäänen elon", punaturkki vastasi totuudenmukaisesti toisen kysymykseen. Hän ei ollut varma uteliko tummaturkki hänen voinnistaan noin tiuhaan tahtiin todella silkkaa huolestuneisuuttaan, vai oliko tällä kenties hyvinkin suuri kiire vain päästä eroon parantajanroolistaan. Viimeisimmän vaihtoehdon varalta päätti taistelija jatkaa lausettaan:
"Mikäli tahdot lähteä, voit sen jo tehdä. En pakota sineä jäämän, ja tuskin pakotta enää Herrakan." Ei sillä, etteikö toisen lahkolaisen seura olisi Miradalle kelvannut paremmin kuin hyvin, mutta hän ei tahtonut Kafirin uskovan, että tämän olisi pakko jäädä toipuvan koiran seuraksi. Mirada ei tahtonut ryhtyä kenenkään pakolliseksi taakaksi.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 13, 2010, 9:48

Kafir katseli Miradaa tuumien. Kovanaamainen taistelija oli suuri mysteeri. Ensin naaras tappeli verisesti ja sitten jutteli Kafirin kanssa häpeämisestä.
Mirada oli suuri mysteeri ja Kafirista tuntui ettei kukan ikinä täysin tuntisi tuota vahvaa naarasta.
Ei tuntisi ellei Mirada niin tahtoisi.
"Ei siitä kovin pitkä aika ole. Jalkani nimittäin kipeytyy yhä pitkillä matkoilla", uros paljasti toista etujalan nilkkaansa taivutellen. Olikohan nilkkaan tullut jokin pitkäaikainen vamma? Oli kuitenkin hyvin haitallista, kun se kipeytyi uroksen talsiessa pitempiä matkoja. Se häiritsi, mutta uros kesti lievän tykytyksen. Ehkäpä se aikanaan parantuisi, siihen asti uros yritti lepuutta sitä mahdollisimman paljon.
Kafir kurtisti kulmiaan.
"En minä itseäni häpeä."
Miksi olisi hävennyt? Heikkouden vuoksi? Ehkäpä, mutta uros oli enemmänkin vain vihainen tai sitten uros ei vain myöntänyt häpeämistään.
Oli myös ärsyttävä huomata, että susi oli saanut uuden pitkäaikaisen haitan. Ilkeän vihlovan päänsäryn, joka syntyi nopeiden liikkeiden ansiosta.
Kai sekin joskus lakkaisi.

"Hyvä. Sehän se pääasia on", uros sanoi rennosti virnistäen. Pitäisi kaiketi antaa Miradan levätä. uros voisi sillä aikaa metsästää jotakin purtavaa. Sekin varmasti vahvistaisi.
Kafir hämmästyi hieman Miradan lausahdusta.
"Ei Herra ole minua missään vaiheessa edes pyytänyt sinua auttamaan. Olisi Hän kaiketi käskenyt, jos ei olisi tiennyt, että autan sinua aivan omasta tahdostani."
Uros jäti harvoin auttamatta, jos joku apua tarvitsi. Uros tunsi sen velvollisuudekseen, mutta oikeastaan Mustaharjas auttoi kaikkia varsin mielellään. Eikä Mirada ollut poikkeus.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 19, 2010, 12:10

Kafirin taivutellessa nilkkaansa katseli Mirada uroksen toimia varsin mietteliään näköisenä. Kieltämättä tuollainen vamma toi elävästi taistelukoiran mieleen sen, kuinka hänen oma jalkansa oli vielä Andriaana-aikansa alussakin ollut loukkaantumisen jäljiltä tiukan tukisiteen ympäröimänä. Sidoksesta tuntui kuitenkin olleen hänelle enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä koiven parannuttua entiselleen oli putkilon irti saaminen tuottanut naaraalle melkoisesti päänvaivaa.
"Älä toiistaiseksi käytä jalkasi niine paljon, että se saiisi syyn kipeytyä", punaturkki neuvoi äänellä, joka viesti selvästi hänellä olevan jonkinlaista kokemusta tämänkaltaisten tapausten hoidosta.
Häpeämisasiaan ei Mirada sen sijaan kommentoinut enää mitään, vaan tyytyi ainoastaan kohauttamaan lapojaan lähes välinpitämättömästi. Hänelle ei suoranaisesti ollut väliä kielsikö Kafir vain ongelmansa, vai eikö hän todellakaan tuntenut ollenkaan häpeää häviönsä tähden.

Vaan siinä vaiheessa joutui jopa Mirada hämmästymään, kun Kafir vakuutti vilpittömältä vaikuttaen auttaneensa punaturkkia tyystin omasta tahdostaan. Taistelukoira ei muistanut tavanneensa vuosikausiin ketään, josta hän olisi voinut uskoa löytyvän tuollaista outoa hyväntahtoisuutta, mistä syystä tämäkin tapaus sai hänet kieltämättä jokseenkin epäileväiselle kannalle. Maailma oli yksinkertaisesti liian mätä paikka, jotta siellä olisi täysin pyyteetön olento kovin pitkään pärjännyt.
"Vastapalkion toiivosako sitten toiimesi toiimitat?" raitaselkä uteli kääntäessään pistävän tuijotuksensa jälleen kerran kohti tummaa sutta.
"Jos se siite on kiini, olet kyllä palkiosi ansaiinut - mutta et vieelä. Hanki vaiika saalista taie niite rehujasi ja nimeä sitten se, mitä vastineeksi halajat", Mirada jatkoi nopeasti. Hän ei edes osannut arvailla, mitä uros mahtaisi häneltä vaatia: tietoa, mallista mammonaa vai fyysistä seuraa? Olisi se kuitenkin mitä hyvänsä, joutuisi naaras sen todennäköisesti maksamaan. Hengen pelastaminen ei nimittäin ollut mikään pieni palvelus, jonka voisi kunniakkaasti kuitata pelkällä sanallisella kiitoksella.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 19, 2010, 15:11

Kafir katseli Miradaa, joka osasi jälleen neuvoa tummaa sutta. Tiesihän uros toki itsekin, että jalkaa ei saisi turhaan rasittaa ja hetkeksi nyrpeä suivaantunut ilme nousi uroksen mustille kasvoille. Hän ei ollut mikään pentu ja tiesi kyllä mikä oli hänelle itselleen parasta. Ilme kuitenkin haihtui silmänräpäyksessä. Mirada oli varmasti tarkoittanut vain hyvää ja toisella taisi olla omakohtaista kokemustakin. Joten miksi vihoitella, jos toinen vain auttoi.
Uros heilautti häntäänsä ja ravisteli päätään. Ladon tunkkainen haju oli inhottava, mutta uros oli suhteellisen hyvin tottunut löyhkään oltuaan ladossa jo pari päivää itseään lepuutellen.

Mirada sai Kafirin jälleen näyttämään nyrpeää naamaa, mutta tällä kertaa punainen naaras melkein loukkasi urosta. Kuinka toinen kehtasi väittää, että Kafir haluaisi jotakin vastaan? Uros ei halunnut vastapalveluksia tai palkkioita. Hän auttoi, koska halusi auttaa. Itse uros kyllä miellellään antoi vastapalveluksia, mutta vastaan hän ei niitä ottanut. Luciferille hän oli vieläkin paljosta velkaa, vaikka toinen ei välttämättä vastapalvelusta edes haluaisi.
"Minä en halua sinulta yhtään mitään palkkioksi. Onko niin vaikea ymmärtää, että toisia voi auttaa aivan omasta tahdostaan?" uros sanoi melkein huutaen.
Itsehillintä kuitenkin pelasi ja aivan huutoon asti ääni ei kohonnut.
Kafir mulkaisi Miradaa myrkyllisesti ja nousi äkkinäisin liikkein, mikä sai päässä aikaan ikävän vihlaisun. Susi irvisti kivusta ja ravisti hieman päätään, mutta lähti sitten vihaisin jäykin askelin ulos ladosta. Mirada oli loukannut uroksen tunteita hivenen. Kafir oli ehkä hieman outo lahkolaiseksi, mutta ei se luonnettaan halunnut muuttaa. Ei uros tuntenut muutokseen edes tarvetta ja Herra oli hänet tämmöisenä huolinut, joten kaipa susi kelpasi.

Kafir kiihdytti juoksuun ja päätti etsiä riistaa. Miradahan oli niin melkein käskenyt ja oikeastaan sudella itselläänkin oli nälkä. Kauaa Mustaharjas ei jaksanut olla vihoissaan ja vauhdin ja saalistuksen tuoma riemu saapui mieleen. Jos susi vihoittelisi Miradalle enemmänkin tulisi auttamisesta varmasti hivenen hankalaa. Ja eipä Kafir edes riidanhaluinen ollut.
Hetken juoksumatkan jälkeen uros sai vainun nenän viistäessä maata. Jossakin lähistöllä oleili varmasti peura jälkien tuoreudesta päätellen.
Uros hidasti ja lähti hiljaisin askelin seuraamaan hajua.
Ei mennyt kauaa, kun uroksen punaisiin silmiin osui kaunis melko iso urospeura. Komeat sarvetkin saaliilla oli, vaikka ulkonäöllä ei niin suurta merkitystä ollutkaan.
Tummaturkki hiipi hiljaa peuraa kohti ja tarpeeksi lähelle päästyään loikkasi nopealla korkealla hypyllä hampaat irvessä peuran kaulaa kohti.

Kafir raahasi peuraa ladon seinustaa pitkin hengästyneenä. Kaato oli ollut puhdas ja loppuen lopuksi melko vaivaton, mutta painavan eläimen raahaaminen pitkän matkaa vaati hyvää kuntoa.
Uros vilkaisi oviaukolle empien hetken aikaa. Sisään oli kuitenkin mentävä.
Voimakkain vedoin susi raahasi peuran sisälle latoon ja Miradan heinäpedin viereen.
Kafir viskasi elukan kaulan suustaan ja katsoi Miradaa tyynesti.
"Kelpaako?"
Anteeksi uros ei pyytäisi, sen se oli päättänyt.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 21, 2010, 16:59

Vaikkei Mirada ehtinytkään panna merkille Kafirin hienoista ärtymystä naaraan alituisen neuvomisen suhteen, ei hän saattanut olla huomioimatta uroksen kiukkua enää siinä vaiheessa, kun tämä kävi lähes huutaen vastustamaan punaturkin ehdotusta yltä ja katsoi korviaan luimistellen, kuinka tummaturkki harppoi ulos ladosta. Viisainta olisi varmasti ollut antaa toisen vain mennä menojaan, mutta latinoluonteen kiivaus puski järjen edelle ja sai naaraan aukaisemaan suunsa.
"Kyllä on!" Mirada ärjäisi ääni katkeruutta tihkuen suden perään. Ei sillä, että hänellä olisi ollut mitään ongelmia uskoa juuri nimenomaan Kafirin puhtoisiin tarkoitusperiin, vaan yleensäkin kaikkien elollisten pyyteettömiksi väitettyihin toimiin. Taistelija tunsi joutuneensa pettymään elämänsä aikana aivan liian monta kertaa kullalla silattuihin sanoihin, jotka lupasivat vastikkeettomasti kaikkea hyvää, jotta hän olisi voinut noin vain uskoa edes lahkolaisuuden kautta itseensä yhteydessä olevan lajitoverin puhtaaseen auttamishalukkuuteen.

Koska Mirada ei tiennyt oliko Kafir lähtenyt ladosta lopullisesti, ei hän jäänyt pohtimaan tämän mahdollista paluuta tai loukattuja tunteita kovinkaan pitkäksi aikaa. Kuten naaras oli aikaisemmin sanonut, oli hän hyvin väsynyt, mistä syystä hän päätti kerätä jälleen voimiaan nukkumalla.
Kiukkuaan tuhisten kiersi raadeltu taistelija itsensä varoen kerälle ja painoi silmänsä kiinni. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun punaturkki oli jo vaipunut unten maille - vaikkakaan hänen ärtynyt ilmeensä ei näyttänyt lientyvän edes hänen nukkuessaan.

Kun Kafir kuitenkin otti ja palasi järjettömän kokoisen hirven kanssa ladolle, oli Mirada ehtinyt vaipua niin syvään uneen, ettei hän havainnut toisen läsnäoloa ennen kuin tämä oli jo aivan ovella. Kuolleen elikon raahaamisesta aiheutuneeseen metakkaan herännyt naaras pomppasi vaistomaisesti istualleen jo ennen kuin oli oikeastaan kunnolla hereillä, mutta varsin nopeasti hän kuitenkin tunnisti tulijan henkilöllisyyden. Huomattavasti sitä kauemmin häneltä kesti päättää, miten hän takaisin tulleeseen urokseen suhtautuisi: punaturkki olisi kernaasti tahtonut jatkaa murjottamistaan, mutta mikäli hän mieli saada osan toisen saaliista, lieni hänen nieltävä tulinen luontonsa hetkeksi.
"Kelpa", koira vastasi niin neutraaliin sävyyn, kuin ikinä vain taisi ja käänsi hirven ruhoon paenneen katseensa kohti Kafiria. Anteeksi ei taistelukoirakaan tulisi toiselta pyytämään, joten ehkä he olivat siinä asiassa tasoissa.
"Komea saalis", hän vielä jatkoi. Äänensä oli yrityksistään huolimatta varsin viileä, mutta jos sen jätti pois laskuista ja kiinnitti huomionsa itse kehaisuun, huomasi helposti naaraan yrittävän viedä tilannetta välikohtauksen aiheuttaman kireyden ylitse.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 22, 2010, 11:56

Kafir katseli Miradaa tyynesti, eikä uros ollut edes huomannut, että oli herättänyt toisen. Ei uros olisi juuri nyt siitä edes välittänyt. Aivan oikein moiselle tuittupäälle.
Uros oli päättänyt unohtaa Miradan epäilyt ja käyttäytyä täysin normaalisti. Saalitus oli saanut suden hermot hallintaan ja ei Kafir jaksanu kovin vihainen enää olla, vaikka 'loukkaukset' kirvelivät vielä hieman. Ei urosta ärsyttänyt muu kuin se, että sen vilpittömyyttä epäiltiin. Koskaan ennen uros ei ollut joutunut vastaavaan tilanteeseen, mutta nyt se ymmärsi miten epärehellisenä jotkut maailmaa pitivät. Kafir itse ei ollut kovinkaan sinisilmäinen, mutta luotti yleensä toisten sanoihin ellei heppu ollut epäillyttävä. Kovin moni ei urosta joutunut auttamaan, koska Kafir ei apua kovin mielellään vastaan ottanut. Se halusi pärjätä omillaan.

Mirada kelpuutti peuran, mikä oli tietenkin hyvä asia. Uroksella itsellään ei kuitenkaan enää ollut kovinkaan suurta ruokahalua.
Komeaksikin saalista kehuttiin, mutta minkäs Kafir sille mahtoi, että peurasta oli komea yksilö kasvanut. Hän vain tappoi sen.
Uros asettui peuran peräpäähän ja alkoi repiä itselleen palaa eläimen takajalasta.
Pala mikä uros lopulta irti sai ei ollut suuri, mutta täytti mahaa sen verran, että saattoi hengähtää ilman mahasta nousevaa murinaa.
Mustaharjas asettui mahalleen pienen välimatkan päähän Miradasta ja jäi tarkkaavaisesti seuraamaan toisen toimia. Olisi parasta olla valppaana, jos joku muukin eksyisi latoon. Lisäksi oli tarkkailtava sitä, milloin Mirada tarvitsisi lisää kasveja.
"Mikä on olo?" uros kysyi hieman väsyneenä ja sulki silmänsä hetkeksi.
Punainen ilmoittaisi varmasti milloin tarvitsisi jotain.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on May 25, 2010, 16:43

Mirada tarkkaili vaivihkaisesti Kafiria, ja vaikkei uros punaturkin sanoihin mitään vastannutkaan, vaikutti hukka kuitenkin rauhoittuneen saalistusmatkansa aikana. Naaraan mielessä juolahti, että toinenhan oli saattanut olla poissa tuntikausia, sillä unessa ajan kulumista oli liki mahdoton arvioida. Niinpä koira vilkaisi ulos ladon avoimesta oviaukosta, mutta tuli metsässä väikkyvän valon määrästä nopeasti päätelleeksi, ettei aikaa ollut hänen nukahdettuaan ehtinyt kovinkaan paljon kulua. Ilmeisesti tummaturkki oli sitten vain nopeasti leppyvää sorttia.

Koska Kafir ei varsinaisesti kutsunut Miradaa osallistumaan saaliinjakoon, odotti taistelukoira vaitonaisena paikoillaan, kun uros repi itselleen lihakimpaletta hirven reidestä. Vaan eipä lupaa kuulunut vielä siinäkään vaiheessa, kun susi kävi itse jo aterioimaan. Tässä vaiheessa päätti Mirada odottaneensa tarpeeksi ja saavansa ottaa ohjat omiin tassuihinsa: jos kerran toinen oli hirven tänne saakka raahannut, oli tämä varmastikin tarkoittanut saaliin myös toipuvan potilaan syötäväksi. Niinpä naaras nousi hieman vaivalloisesti seisomaan ja astui jäykästi alas heinäpaalinsa päältä, jolloin hän olikin jo aivan hirvenruhon ääressä. Samassa Kafirkin sai viimein suunsa avatuksi.
"Niine hyvin, kuine tässä tilanteesa on mahdolista", punaturkki vastasi ja laski mielessään monettako kertaa uros häneltä jo tuota samaa asiaa uteli. Terävät kommentit asiasta sai Mirada kuitenkin pidettyä sisällään upottamalla hampaansa pikaisesti hirven niskaan. Koska suuri osa koiran voimista oli yhä täysin teillä tietämättömillä, täytyi hänen tehdä hetken aikaa töitä, ennen kuin hän pääsi paksun ihon alla odottavaan lihaan käsiksi. Palkkio oli kuitenkin täyttä kultaa, sillä naaraan viimein päästessä täyttämään vatsaansa saattoi hän suorastaan tuntea, kuinka ravinnon saaminen potki hänen vointiaan kertaheitolla paremmaksi.
"Kun sine nyt kerran tulit takaiisin ja päätit sieetä vielä minen seuurani, saat luvan myös sieetä puheiitani", Mirada hetken hiljaisen syömisen jälkeen lausui ja onnistui jopa kitkemään ärtyneen sävyn tyystin pois äänestään. Jopa hänelle oli vain liian vaikea murjottaa näin hyvän aterian äärellä.
"Kerro minelle, Kafir Mustaharjas, miten oleit päätynyt Hjéresatin riveiihin?" naaras uteli, koettaen selvästi aloittaa keskustelua uudestaan puhtaalta pöydältä.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on May 29, 2010, 11:38

Kafir ihmetteli hieman Miradan käytöstä. Mitä toinen oikein odotti? Naaras ei ollut hievahtanutkaan peuraa kohti. Toki oli mahdollista, että Miradalla ei ollut nälkä, mutta eiköhän toisen vatsa edes jonkin verran kurninut.
Lopulta uros kuitenkin kuuli heinien kahinaa. Mirada oli ilmeisesti laskeutunut vuoteeltaan alas.
"Hyvä. Sano, jos tarvitse lisää kasveja", uros mumisi hiljaa ja kuunteli luonnon ääniä. Mirada tuntui repivän lihaa hievan vaivalloisesti irti eläimestä, mutta toinen olisi varmasti kimpaantunut, jos Kafir olisi puuttunut tilanteeseen.
Miradalla tuntui myös olevan omat vaatimukset ja Kafir ihmetteli suuresti miten heikossa kunnossa oleva naaras jaksoi koko ajan kysellä jotain uroksen elämästä. Kafir ei mieluusti asioistaan keskustellut. Tällä kertaa aihe ei kuitenkaan tehnyt kipeää.
Uros nosti päätään ja avasi silmänsä.
Hetken aikaa Mustaharjas pohti Miradan kysymystä, vaikka ei vastaaminen vaikeaa ollutkaan.
"Herra johdatti minut luolille. En tiennyt mihin hän halusi minun menevän, mutta tottelin. En vieläkään ymmärrä miksi Hän haluaa minun olevan Hjéresatin riveissä. En käsitä paikkaani tässä maailmassa. Olen vain kulkija vailla päämäärää ja merkitystä", uros tuhahti selvästi syvästi miettien.
Uros nautti elämästä, mutta jokin tarkoitus elämälle olisi mukavaa. Perhe tai jokin tärkeä asia minkä puolesta taistella. Lahkon lisäksi siis. Uros halusi löytää oman paikkansa ja merkityksensä suuressa maailmassa. Olihan hän toki pelastanut Miradan, mutta antoiko se merkityksen? Eipä kai.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Jun 11, 2010, 16:58

Mirada hymähti ja nyökäytti hitaasti kuonoaan Kafirin kehottaessa häntä ilmoittamaan, kun kipunsa yltyisivät taas sille tasolle, että muutaman kasvin popsiminen ei tuntuisi yhtään hullummalta idealta. Taistelukoiralle tulisi kyllä olemaan melkoinen haaste myöntää oma haavoittuvaisuutensa tummaturkkiselle sudelle kerran toisensa jälkeen, mutta paranemisen kannalta se lieni välttämätöntä. Nyt naaras oli kuitenkin vain ja ainoastaan tyytyväinen siitä, ettei hänen ollut tarpeen vielä yrttejä toiselta pyytää.

Vaikka Mirada ehtikin hetken hiljaisuuden aikana jo uskoa, ettei Kafir tahtoisi vastata edes hänen esittämäänsä Hjéresat-aiheiseen kysymykseen, päätti uros kuitenkin yllättää ja kertoa päätymisestään ryhmittymän pariin. Punaturkki keskeytti syömisensä ja katsoi toista miettiväisenä, kunnes kallisti päätään ja näytti selvästi tajuavan jotakin.
"Mine muiistan. Olit yksi niistä, jotka saapuiivat luoolile viimeiisen kokouuksen aikana", arpikasvo totesi, ennen kuin jatkoi tuhahtaen; "viimeiisen oiikean kokouuksen aikana." Lieni aiheetonta pitää vihoviimeiseksi jäänyttä sotaan johtanutta tapaamista varsinaisena kokoontumisena, sillä moinen olisi ollut raitaturkin mielestä suorastaan irvokasta. Millainen kokous se sellainen muka oli, jossa koko porukan johtaja menetti lopuksi järkensä ja sai surmansa?
Puhe Hjéresatiin liittymisestä ja toisaalta myös elämän merkityksestä sai Miradan muistamaan myös oman liittymisensä, josta oli kulunut aikaa jo yllättävänkin pitkään. Hän myös ymmärsi, ettei ollut tainnut keskustella siitä oikeastaan kenenkään kanssa, ja että viimeistään nyt kaiken pudottua yllättäen päälaelleen voisi viimeinkin olla aika kyseinen epäkohta korjata.
"Tieedätkö, mine olin aikoiinani Hjéresatin ensimäiinen jäsen", koira totesi käydessään taas hirvenlihan kimppuun.
"Aluksi oli vain mine ja Tartaros, eii ketä muita. Eii miten Koetheja, joiiden syytä on se, että kaiiki tekemämme työ valui yhdesä hetkesä hukkaan."

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Jun 16, 2010, 18:42

Kafir katsoi Miradaa punaisilla silmillään.
"Niin saavuin. Mitä meille nyt tapahtuu, kun Tartaros kuoli ja Koeth astui kuvioihin. Hän taitaa olla melkoinen pyrkyri", uros sanoi.
Koeth oli heidät sotaan johdattanut ja olisi helppo syyttää Mustaa Tartaroksen kuolemasta. Eipä siinä järkeä ollut, mutta joku heikko voisi sellaiseen alentua.
Tartaros kuoli Puolikuulaisen takia. Osaksi myös itsensä, koska ei kyennyt puolustautumaan. Kuolleita oli kuitenkin turha moittia.
"En tiennyt, mutta arvelin jotain sen suuntaista."
Mirada vaikutti jo ensimmäisellä tapaamisella olevan hyvin asioista selvillä ja olihan punainen ollut aina muita hieman arvokkaampi.
Mutta totta, kaikki työ oli tainnut valua hukkaan, vaikka Kafir ei suuria ollut Hjéresatin hyväksi tehnyt. Se ei ollut kerennyt.
"Miten me sitten saavutamme päämäärämme? Vai hoitaako Herra ja luonto sen puuhan? Minusta kaikkien lahkolaisten kuuluisi olla yhtenä rintamana eikä toisiaan vastaan. Siten suuret sodat voitetaan, yhtenä rintamana."
Eihän mitään sotaa ollut tulossa, eikä Kafir tarkoittanut sanoillaan edes koko saaren lahkoistamista. Ne liittyivät jotka halusivat. Pakottaminen ei ollut Kafirin mieleen, ellei Herra niin tahtonut.
Puolikuullakaan ei ollut urokselle väliä niin kauan, kun moiset pysyivät erossa Mustaharjaksesta. Tappaminen oli turhaa ja Puolikuulaisten suvaitsevuus lähenteli nollaa.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Jun 30, 2010, 13:19

Mirada naurahti äänekkäästi, kenties suorastaan pilkallisesti kuullessaan Kafirin mielipiteen Koethista. Toisen sanat kävivät nimittäin täydellisesti yksiin punaturkin omien aatteiden kanssa.
"Hah, pyrkyri, juuri site se mokoma rastas on!", taistelukoira julisti pureutuessaan kiinni hirvenruhoon sellaisella voimalla, että näkyä katseleva olisi voinut uskoa naaraan kuvittelevan sorkkaeläimen paikalle itsensä Mustan suvun tuoreimman vesan.
"En koskan voiinut uskoa site, kuiinka Tartaros eii nähnyt suoran hänen lävitsen. Kuiinka hän otti Koethin mukan ryhmänsä sen sijan, että olisi tappanut hänet hänen ollesa heiikoimillan merimatkan rasituksista." Todellisuudessa Tartarosta ja tämän ratkaisuja oli varmasti Herra ohjaillut parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta juuri sitä ei Mirada osannut käsittää. Miksi Herra oli aikoinaan sitten lähettänyt Tartaroksen Andriaanalle, jos tämän tehtävänä oli ollut ainoastaan tulla tapetuksi puolikuulaisten toimesta? Siinä ei tuntunut olevan mitään järkeä.

Kafirin alkaessa fantasioida yhtenäisestä Lahkosta vailla sisäisiä kahinoita, syventyi Mirada jälleen järsimään ateriaansa kaikessa hiljaisuudessaan. Naaraalle itselleen kun tuntui olevan tällä hetkellä täysin se ja sama, miten Lahkolle tai Hjéresatille kävi: hän ei tahtonut puuttua koko hommaan enää millään tavalla. Lahkosta eroaminen oli kenties mahdotonta, mutta nykyisen johtajan palvelematta jättäminen oli onneksi helpommin hoidettavissa.
"Meiidän päämääräme oli Tartaroksen päämäärä", punaturkki hetken hiljaisuuden jälkeen jatkoi ja käänsi katseensa totisena kohti Kafiria.
"Se kuooli Tartaroksen mukana, joten sen saavutamisesta eii ole enä tarpen murehtia. Koethilla lieenevät omat tavoittensa mielesän, mutta ainakan mineä ne eiivät liikuta millän tavala." Seurasi lyhyt ja painokas tauko, ennen kuin taistelukoira jatkoi toista kulmiensa alta pistävän uhmakkaasti tuijottaen:
"Mine en aio Koehtia seurata. Hän turmeltuneiine Hjéresateiinen saa minen puolestani tehdä mitä ikinä lystäkän, mutta hän tule tekemän sen ilman minen apuani."

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Jul 16, 2010, 19:08

Kafir hymyili leveästi kuullessaan Miradan nauravan. Mirada oli mainio, jos ei joutunut tämän mustalle listalle. Kafir piti Miradasta ja toivoi, että kaksikosta voisi joskus tulla ystäviä. Jos he vielä joskus tapaisivat. Lisäksi asiaan vaikutti suuresti Mirada. Kafir ei ollut ollenkaan varma, että Miradan ystäväksi olisi kovinkaan helppo päästä. Mirada ei varmastikaan luottaisi Kafiriin, vaikka uros oli pelastanut toisen hengen kasveillaan. Oikeastaan Luciferin kasveilla.
"Ehkä Tartaros näki Koethissa pilkahduksen jostain hyödyllisestä. Jos hän halusi hyödyntää Koethia, mutta ei kerinnyt päämääräänsä Mustan takia."
Kafirin oli vaikea sano miten asia saattoi olla, koska ei ollut tuntenut Tartarosta kovinkaan hyvin, eikä tuntenut vieläkään Koethia hyvin.
Kafir tuskin itsekään tukisi Koethia, koska ei kunnioittanut tätä samalla tavalla kuin Tartarosta. Uros oli jälleen vailla merkitystä, tarkoituksenaan vain Herran palveleminen. Herra ohjaisi hänet uusiin tehtäviin, mutta Hjéresat taisi olla nyt ohi.

Kafir tuumi hetken Miradan sanoja.
"Eikö sinulla ole päämääriä? Mitään mitä oikein haluat?"
Kafir itse halusi jotain, jotain mikä antoi elämiselle merkitystä, mutta uros ei oikein tiennyt mitä haki.
"Mm. Koethilla on varmasti omat tavoitteensa ja minusta tuntuu, että hän saa vielä joskus tahtonsa läpi. Koeth ei ole tyhmä kaveri, sen huomaa heti, mutta onnistuuko hän saamaan tarpeeksi joukkoja itselleen? Siihen on vaikea sanoa mitään."
"Sinun tiedot ja taidot olisivat Koethille varmasti hyödyllisiä, mutta olen iloinen, että et siirry hänen joukkouhinsa. Vapaus on tärkeämpää kuin mikään muu ja Koethin riveissä se ei olisi varmaankaan aivan taattu. En voi tietenkään varmasti sanoa, koska en tunne häntä, mutta hän vaikuttaa persoonalta, joka tukkii kaikki porsaan reiät", uros sanoi ja vilkaisi Miradaa silmäkulmastaan.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Jul 17, 2010, 14:39

Vaikkei sitä tiennyt niin Kafir kuin Mirada itsekään, taisi Mustaharjas itse asiassa jo nyt olla lähin vastine ystävälle, mitä taistelukoiralla oli koskaan ollut. Lähes kaikki elävät olennot kun olivat tähän saakka olleet naaraalle vain johtajia, vihollisia tai liittolaisia, joista viimeksi mainittuihin hän oli luottanut ainoastaan juuri sen verran, ettei ollut uskonut näiden käyvän hänen itsensä kimppuun. Kafiriin punaturkki sen sijaan alkoi hiljalleen luottaa yhä enemmän ja enemmän, vaikkei hän sitä toistaiseksi ollutkaan valmis myöntämään.
"Lieenet oiikeasa, mutta varmaksi emme saa site koskaan tieetää", Mirada totesi lapojaan kohauttaen susiuroksen pohdinnoille Tartaroksen aikeista. Joskus aikoinaan oli naaras toivonut juuri Tartaroksen rikkovan edellä kuvailtua kaavaa olemalla hänelle jotakin muutakin, kuin ainoastaan pelkkä johtaja, mutta toive oli jäänyt täyttymättä. Se ei ainakaan vähentänyt hänen katkeruuttaan tuota entistä Hjéresat-johtajaa kohtaan.

Vaan kun Kafir sitten otti ja uteli Miradan omista tavoitteista ja toiveista, nousi muutama ärtymyksestä kielivä ryppy naaraan kuonolle. Taistelukoira piilotti ilmeensä iskemällä hampaansa jälleen kiinni hirvenlihaan, mutta heränneitä ajatuksiaan hän ei tällä kertaa tunkenut sivuun. Uroksen alkaessa tarinoida oletuksistaan Koethin suhteen kuuntelikin Mirada tämän juttuja vain toisella korvalla ja keskittyi samalla pohtimaan, mitä ihmettä hän itse oikeastaan elämältään halusi? Se ei ollut mikään helppo tehtävä koiralle, joka oltiin jalostettu ja koulutettu tottelemaan kyselemättä johtajansa jokaista käskyä; elämään johtajansa halujen mukaisesti.
"Vapauuteni olisin valmis menetämän, mikäli Koeth vaine olisi sen arvoiinen. Mutta hän eii ole, eii minele", naaras tuhahti korviaan luimistaen, kun Kafir viimein sai asiansa päätökseen. Tarpeeksi arvovaltainen ei ollut myöskään Golube, eikä kukaan niistä laumojen alfoista, joista Mirada mitään tiesi. Kaikkia hän ei kuitenkaan tuntenut kuin ainoastaan nimeltä, mistä syystä hän katsoikin hetken kuluttua Mustaharjasta varsin mietteliäin ilmein.
"Sine lie kuulut johonkin lauuman Lahkon lisäksi?" naaras uteli. Hänen päätelmänsä perustui tumman hukan ystävällismieliseen luonteeseen, joka varmasti nautti jos jonkinlaisesta yhteisöllisyydestä, jota laumat jäsenilleen tarjosivat.
"Onko sen johtajasta yhtän mihinkän?"

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Jul 17, 2010, 15:59

Oli totta, että kukaan ei saanut tietää mihin Tartaros oli pyrkinyt. Vai oliko uros tiennyt sitä itsekään. Jos Herra ei ollut kertonut kaikkea. Kukaan ei saisi tietää totuutta koskaan, mutta ei se varmasti kovinkaan monia haitannut. Tartaros vei salaisuudet mukanaan.
"En tiedä olisiko kukaan niillä tiedoilla mitään tehtynkään," uros sanoi kulmat syvässä pohdinnan aiheuttamassa kurtussa.

Mirada haukkasi hirveä, eikä Kafir huomannut toisen ärtymystä. Eipä uros olisi edes arvannut syytä tai udellut sitä. Mirada varmasti sanoisi, jos Kafir olisi toista loukannut tai ärsyttänyt.
Uros nousi ja asteli hirven luo. Rivakalla repäisyllä uros nappasi itselleen palan ja asteli sitten takaisin paikalleen. Muutamat heinät, jotka olivat jääneet uroksen alle olivat littanassa ja osoittivat uroksen paikan.
Mustaharjas kävi makuulleen samaan paikkaan kuin äskenkin ja alkoi repiä palastaan pienempiä palasia, jotka pureskeli ja nieli. Tämä uusi hitaampi tapa syödä oli miellyttävämpi kuin nopea hotkiminen jota uros yleensä harrasti. Miradan seurassa oppi, vaikka mitä.
"Minäkin voisin menettää vapauteni jonkun minulle rakkaan vuoksi", uros sanoi ja nieli uuden palan.
Ketään tarpeeksi rakasta ei vain vielä ollut. Oli mukavia persoonia joiden vuoksi hän voisi tehdä paljonkin, mutta ei menettää vapauttaan. Kafir ei ollut luonne, joka totteli johtajansa käskyjä mukisematta. Hän ei tehnyt murhaa, vaikka johtaja käskisi, jos hän itse ei niin halunnut tehdä.
"Kuulun Djalaan", uros vastasi ja tutki Miradan mietteliästä ilmettä.
Urokselle ei ollut pakko kuulua laumaan, mutta Djalan kriteerit olivat olleet sopivat, joten uros oli liittynyt.
"En ole juuri tutustunut häneen," uros sanoi lihaansa haukaten.
Ehkä hänen pitäisi tutustua laumansa johtajaan, mutta toistaiseksi siihen ei ole ollut tarvetta.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Jul 25, 2010, 15:27

Mirada murahti neutraaliin sävyyn Kafirille, eikä ollut selvästi kiinnostunut spekuloimaan sen senempää entisen johtajansa tekojen tarkoitusperiä. Kuten todettua, ei moisilla tiedoilla olisi nimittäin mitään enää tehnyt: mennyt oli mennyttä, ja Tartaros jos joku kuului nykyisen tilansa ansiosta kovin pysyvästi menneisyyteen.

Kun Kafir kävi noutamassa itselleen uuden palan hirvenlihaa ja kaksikko aterioi vielä jonkin aikaa toverillisessa hiljaisuudessa, alkoi Mirada tuntea hiljalleen olevansa täynnä. Hän kyllä piti hirven mausta niin paljon, että olisi saattanut nauttia lihasta vielä muutaman haukkauksen verran, elleivät tummaturkkisen suden sanat olisi saaneet hänen vatsaansa muljahtaman ikävästi.
"Vaie rakkaan..." naaras toisti korviaan yhä syvempään luimuun vetäen. 'Rakkaus on heikkoja varten', kuului opinsäie, johon punaturkki oli koko elämänsä ajan takertunut ja jonka hän oli välittänyt myös omille pennuilleen. Taistelukoira ei saanut missään tilanteessa olla heikko, joten taistelukoira ei saanut myöskään rakastaa. Silti naaraasta tuntui, että jossain vaiheessa hänen yleensä niin kaikkitietävä ihmisomistajansa Mirlo Diente - jonka etunimi muuten tarkoitti mustarastasta, mikä oli suoranainen ironian huippu - oli tehnyt koiriensa jalostamisessa jonkinlaisen virheen. Miksi muuten rakastamatta oleminen olisi ollut hänen kasvatilleen niin hemmetin vaikeaa?

Menetettyään lopunkin ruokahalunsa puheenaiheen ansiosta nousi Mirada haavojaan varoen seisomaan. Hän asteli takaisin heinäpaalilleen ja piti jäisen katseensa suunnattuna jonnekin omien askeltensa suunnalle. Kaikeksi onneksi puheenaihe ei kuitenkaan jäänyt junnaamaan tyystin paikoillaan, vaan Kafir vastasi auliisti naaraan aiemmin esittämään kysymykseen laumastaan ja sen johtajasta.
"No eiipä sen väliä", raitaturkki tuhahti asettautuessaan hieman vaivalloisesti makaamaan vanhojen heinänkorsien päälle.
"Djalalaiiset tapavat kuulemani mukan vaatia lauumalaisiltan koruja, mitä mine ein ylleni tule koskan pukeman." Sanoessaan sanansa Miradalle iski outo tunne, kuin hän olisi keskustellut Djalasta ja sen koruista jonkun kanssa aikaisemminkin. Nopeasta pohdinnastaan huolimatta hän ei saanut ohi lipuvasta muistosta kuitenkaan kiinni ja tuli siten siihen tulokseen, ettei asialla ollut oikeastaan mitään väliä. Kenties kyseessä oli ollut vain vanha uni, joka kummitteli yhä jossakin hänen mielensä perukoilla.
"Muiila laumoila sen sijan on omat typerät kriterinsä. Carmis ja Edera ovat ainoat, joiihin ulkomuotoni puolesta pääsisin - van eiipä sillä, että kummankan johtoa olisin kiinostunut palveleman."

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Jul 26, 2010, 18:09

Kafir söi lihanpalansa loppuun ja käänsi katseensa Miradaan.
Mirada ei tuntunut ymmärtävän rakkautta. Kafir ymmärsi sen taas hyvin ja se voisi kuolla rakkauden tähden.
"Et taida liiemmin välittää rakkaudesta?" uros kysyi rauhallisesti. Oli turhaa kiukuta Miradalle. Jos tämä ei kykenisi ymmärtämään, niin sitten ei. Kafir ymmärsi ja halusi joskus löytää rakkauden. Omaa näkemystään se ei kuitenkaan ruvennut tyrkyttämään. Uros voisi toki kysellä Miradan mielipiteitä ja syitä, mutta temperamenttinen naaras vain suuttuisi, jos Kafir alkaisi kovasti ihmetellä toisen kykenemättömyyttä rakkauteen.

Punaiset silmät seurasivat kuinka Mirada nousi ja siirtyi takaisin pedilleen. Kafir voisi tehdä uuden retken kasvimaalle, kunhan kaksikon puheenaiheet vain hetkeksi keskeytyisivät. Vaikka kovasti uros nautti Miradan kanssa keskustelemisesta.
"Ei minullakaan kovin montaa korua ole. Enkä edes tiedä miksi ne minulla on," uros sanoi päästäen pienen murun menneisyydestään julki. Mirada voisi takertua tuohon totuuteen, mutta Kafirin oikeastaan teki mieli puhua asiasta. Se ei vain ollut täysin varma kenelle voisi puhua. Miradalle kenties?
"En minä tunne Djalaa palvelevan. Kunhan olen sen riveissä. Toistaiseksi en ole tehnyt lauman hyväksi mitään, enkä juuri tiedä sen asioista," uros sanoi ja katsoi Miradaa. Miksi johtajaa piti aina palvella. Tietysti laumassa tehtiin ryhmätyötä, mutta ei Kafir tuntenut palvelevansa johtajia joiden laumoissa oli. Herra oli ainut, jota Kafir palveli.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Jul 27, 2010, 15:33

Onnekseen Kafir sai pidettyä äänensävynsä rakkauteen liittyvän kysymyksen aikana niin hienovaraisena, ettei se saanut edes hampaitaan kiristelevää Miradaa ärtymään sen enempää. Siitä huolimatta koira ei kääntänyt puhuessaan katsetta kohti tummaturkkista urosta, mikä oli itsevarmalta naaraalta hyvin epätavanomainen ele. Vaikutti siltä, kuin hän olisi suorastaan vältellyt katsekontaktia toisen kanssa.
"Taiistelukoiran eii tule välitä rakkauudesta", punaturkki totesi aavistuksen tukahtuneeseen sävyyn, ikään kuin sanansa olisivat kantautuneet jostakin paljon kauempaa, kuin Miradan omista ajatuksista.
"Ja taiistelukoira mine olein, taie ainakin olin joskus. Rotuni viimeinen, ainoa hengisä yhä oleva", naaras jatkoi kulmiaan ja kuonoaan kurtistaen. Häntä ei ollut koskaan varsinaisesti surettanut se, kuinka emonsa ja muutkin sukulaisensa olivat kokeneet loppunsa ihmisten käsissä, mutta kunniakkaan rodun viimeisenä edustajana oleminen oli kuitenkin jo suurempi taakka. Tuntui niin epäoikeudenmukaiselta ajatella, että Dienten suunnaton työ valui hukkaan ainoan jäljellä olevan kasvattinsa joutuessa jumittamaan saarella, joka oli tuottanut vain pettymyksiä toisensa perään.

Vasta Kafirin mainitessa ohimennen varsin erikoisen seikan koruistaan, käänsi Mirada viimein huomionsa taas kohti kyseistä sutta. Korvansakin nousivat kiinnostuneina pystyyn, ja vaikkei punaturkki mitään asiasta toistaiseksi sanonutkaan, oli hänen mielenkiintonsa selvästi herännyt.
"Selaiisesta laumasta eii ole minele mitän iloa. Mine joko kuulun jonkun jouukon ja palvelen häntä, taie sitten en", naaras vastasi, kun tummaturkki oli kertonut juttunsa loppuun. Vasta sen jälkeen hän näki tilanteen otolliseksi ja saattoi pureutua tarkemmin tuohon kiintoisaan viittaukseen Mustaharjaksen koruihin.
"Vaan kuiinka voie olla mahdolista", Mirada aloitti ja liimasi pistävän katseensa tiiviisti puhekumppaniinsa, "eteii korujen kantaja tieedä syytä korujensa kantamisen, hm?"

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Jul 28, 2010, 16:16

Miradan kanssa oli antoisaa jutella ja Kafir nautti heidän keskusteluistaan. Uros tosin ei ymmärtänyt miksi taistelukoiralle ei rakastaminen sopinut.
”Miksi taistelukoiran ei tule välittää rakkaudesta? Vaikuttaa siltä, että olisit hivenen eri mieltä, tai peräti katkera?” uros sanoi kulmiaan kohottaen ja Miradaa tiiviisti katsoen.
Kafir tiesi, että oli epäkohteliasta udella toisen asioita, mutta olihan uros itsekin kertonut Miradalle mielipiteitään ja syitä tekoihinsa. Eikö naaraankin siis pitäisi? Ei pitäisi, mutta se olisi tasavertaista. Mirada ei myöskään katsonut Kafiria. Pelkäsikö toinen totuuden paljastumista? Että Mirada halusi rakkautta ja hellyyttä, mutta oli katkera koska ei saanut sitä edes Tartarokselta? Kafir ei ollut varma yhtälöstään, mutta arvelut voisivat osua oikeaan. Kafir ei itsekään muistanut, että olisi koskaan saanut osakseen rakkautta, mutta se piti toivoa yllä, että se vielä joskus pääsisi päämääräänsä.
”Varmasti ikävää olla viimeinen,” uros sanoi hieman pistävästi. Kafir halusi totuuden irti Miradasta, mutta naaras ei vaikuttanut anteliaalta. Toisen kallo oli kovempaa kuin kivi, sen uros oli huomannut.

Mirada käänsi katseensa jälleen Kafiriin. Mikähän mahtoi olla syy? Arvatenkin Kafirin suustaan päästämä tiedonmuru. Mirada ei sellaista tilaisuutta kynsistään päästäisi. Naaras tuntui janoavan tietoa muista, mutta oli haluton antamaan tietoa itsestään.
Uros hymähti Punaisen sanoille. Kafirkin tietysti totteli laumansa johtajaa, mutta ei varsinaisesti palvellut tätä. Toisin, kuin Herraa. Herralle susi antoi kaikkensa, koska uskoi tämän voimaan ja hyvyyteen, mikä saattoi joistakin olla mahdotonta. Monet eivät varmastikaan ajatelleet Herran olevan hyvä ja tahtovan hyvää, mutta Kafir ajatteli. Ei se voinut harkitakaan, että palvelisi jotakin mikä olisi läpeensä paha.
Uros päätti kuitenkin keskittyä vastaukseensa. Eihän susi halunnut heti kaikkea paljastaa.
”Kantaja, kun epäilee menneisyyttään. Ei muisti ikuista ole, mutta silti kovin haluttua,” uros sanoi ja virnisti leveästi. Miradan tiivis tuijotus oli melko pistävä, mutta susi katsoi Punaista omilla punaisilla silmillään takaisin. Antamatta senttiäkään periksi.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Jul 29, 2010, 14:52

Vaikka Kafirin yhä syvemmälle tunkeutuvat utelut alkoivatkin liikkua jo suorastaan vaarallisilla vesillä Miradan ärtymyksen suhteen, sai naaras vielä toistaiseksi pidettyä hermonsa kurissa. Hän laski päänsä etutassujensa päälle pohtiessaan samalla kaikessa rauhassa, kuinka urokselle vastaisi. Sanojen muotoilu kun oli tässä tapauksessa hyvin tärkeää.
"Eie, mine ein ole eri mieeltä", punaturkki hetken kuluttua totesi. Hän puhui totta, mutta jätti toisaalta myös taktisesti kommentoimatta omaa katkeruuttaan asian suhteen.
"Se pite paiikansa, sillä rakkauus teke heiikoksi liian monela tavala. Selaiinen eii käy taiistelijalle", Mirada jatkoi ja sulki hetkeksi silmänsä. Rakkautta oli yksinkertaisesti liian helppo käyttää hyväksi, eikä sellaisten tunteiden kehittäminen siksi sopinut elämäntyyliin, jossa väistämättäkin kehkeytyi paljon vihollissuhteita. Rakkaus teki haavoittumattoman ja muista riippumattoman olennon liian helpoksi vahingoittaa hänen rakkaidensa kautta.

Kafirin pisteliäs sävy tämän kommentoidessa Miradan tuhoon tuomitun rodun kohtaloa sai naaraan tuhahtamaan ja avaamaan jäätä hehkuvat silmänsä raolleen.
"Se on taaka, joka minen on muiiden kuoltua kannetava", naaras totesi lopulliseen sävyyn. Häntä ei kiinnostanut kertoilla entisestä elämästään sen tarkemmin, kunnes eräs ajatus pujahti hänen mieleensä, kun tumma susi päätti käydä hankalaksi omaan menneisyyteensä liittyen. Käännettyään katseensa kohti lahkolaisurosta punaturkki kallisti hitaasti päätään, ennen kuin avasi taas oman sanaisen arkkunsa.
"Vaie etä huoonomuistinen kaveri sine oleitkin. Ehkäpä muiistosi kuitenkin terästäyytyisivät hieeman, mikäli lupaiisin vastalahjaksi kertoa jotakin itseistäni. Sillä kuten sanotua, näyytävät muiistot olevan halutua valuutaa suunalla jos toiisela." Sanojensa päätteeksi koira kohotti huulilleen vinon hymyn, eikä hän Kafirin esimerkin mukaisesti suostunut kääntämään katsettaan pois toisen punaisista silmistä. Haaste oli heitetty: menneisyys menneisyydestä, yhden olevaisen tarina toisen samanlaisen tarinasta.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Jul 29, 2010, 16:14

Kafir olisi huokaissut helpotuksesta, jos vain olisi halunnut tuoda julki oman pienen pelkonsa siitä, että Mirada voisi suuttua uroksen kysymyksistä ja epäilyistä.
Punainen ei kuitenkaan tuntunut hermostuvan kylliksi, jotta olisi sen pisteliäillä sanoillaan esille tuonut.
Kafir hieman pettyi, koska ei saanut Miradasta oikeastaan mitään irti. Vain mielipiteen, jonka uros oli kyennyt puoliksi päättelemään. Katkeruuteen naaras ei vastannut. Oliko susi osunut oikeaan kohtaan?
”Et vastannut kaikkeen. Oletko katkera, koska et ole saanut rakkautta osaksesi?” uros kysyi katsoen pistävästi Miradaan. Naaras kiersi hyvin kysymykset tai oikeastaan jätti vastaamatta. Miradalla oli myös äärimmäisen terävä äly ja naaras huomasi kyllä, jos joku antoi pienen mahdollisuuden utelulle. Aivan kuten Kafir oli antanut.
”Oletko ikinä tullut ajatelleeksi, että rakkaus myös antaa? Eikös sinulla ole tytär?” uros kysyi muistellen ruskeansyvyistä raidallista naarasta. Tartaroksen ja Miradan lähettyvillä kyseinen nuori naaras oli kuin molempien vanhempien sekoitus. Tartaroksen värit ja Miradan raidat.
Eikö Mirada rakastanut edes tytärtään?

Kafir uskoi Miradaa toisen sanoessa, että viimeisenä oleminen oli taakka. Varmasti se olikin. Ainut joka oli jäljellä.
Susi nauroi Miradan sanoille.
”Sanoinko, että olen huonomuistinen? En, minun muistissani vain on muunlaista vikaa,” uros sanoi totisesti. Aihe ei ollut järin mieluinen, mutta sen julkisuuteen saatto voisi tuoda edes hieman rauhaa. Eipä se elämää haitannut tai vaikeuttanut. Se vain piinasi suden mieltä.
”Muistini voisi tosiaan virota,” uros sanoi katsoen Miradaa yhä tiiviisti pienen virneen noustessa suden kasvoille.
Uros päätti aloittaa itse, koska olihan aihe jo siirtynyt hänen muistiinsa.
Susi siirsi katseensa ladon pölyiseen lattiaan ilme vakavoituen.
”Jospa aloittaisin aivan alusta. Minun muistissani ei varsinaisesti ole mitään vikaa, siinä vain on suuri aukko,” uros sanoi vilkaisten Miradaa.
”Tarinan mukaan menetin nuorena muistini, koska törmäsin puuhun. Olin syntynyt lahkolaisperheeseen, mutta kas kummaa minusta ei välitetty ja tunsin oloni hyvin ulkopuoliseksi. En voi kuvitella, että törmäisin puuhun. En minä niin kömpelö ole. Niin minulle kuitenkin on aina sanottu. Asuimme luolassa monien muiden lahkolaisten kanssa ja ensimmäisenä päivänä, jonka muistan, jotkut vieraat vartioidut sudet yrittivät sanoa minulle, etten kuulu heihin, lahkolaisiin. En ymmärtänyt alkuunkaan, enkä tiedä vieläkään miten asioiden pitäisi olla tai miten ne ovat kulkeneet,” uros sanoi nostaen katseensa. Punaiset silmät olivat ilmeettömät. Uroksella ei ollut juuri tunteita menneisyyttään kohtaan.
”Minulla oli korut, kun heräsin, joten en tiedä miksi kannan niitä. En tiedä mitään merkitsevää elämästäni. Olin aina ulkopuolinen, aivan kuin en olisi syntynyt sinne. Perheestäni kukaan ei muistuttanut yhtään minua. Et voi kuvitella miten piinaavaa on miettiä joka päivä mikä totuus on. En aina ole edes varma olenko ollut lahkolainen. En ole lausunut valaa sinä aikana, kun muistan. Minulla ei ole mitään todisteita minkään puolesta tai mitään vastaan, mutta janoan totuutta,” uros sanoi kääntäen katseensa jälleen maahan.
”Jonkun aikaa matkasin ja sitten päädyin tänne.”
Kaikki oleellinen oli kerrottu. Mirada saisi tietysti halutessaan kysyä.
Kafir tunsi suurta helpotusta. Mirada oli ensimmäinen, joka oli kuullut Kafirin näkemyksen asiasta ja miten se oli suden kohdalla mennyt. Lahkolaiset tiesivät totuuden ja ehkä Herrakin. Ehkä Herra joskus armeliaisuudessaan kertoisi urokselle totuuden.
”Entä sinun tarinasi?” uros kysyi siirtäen jälleen punaisten silmien katseen Miradaan.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Aug 4, 2010, 21:20

Kun Kafir ei tajunnut jättää vieläkään rakkausjuttua omaan arvoonsa, suuntasi Mirada viimein katseensa kohti urosta ja tuijotti tätä hetken silmiensä koko hyytävällä voimalla. Kyseessä oli viimeinen varoitus, joka hukan oli viisainta ottaa todesta.
"Jätin jo kerran vastaamata, joten olen kykeneväiinen tekemän sen toiisenkin kerran", taistelija totesi mahdollisimman tyynesti, vaikka äänestään kuulsikin osa siitä ärtymyksestä, joka hänen mielessään velloi. Onneksi uros kuitenkin meni tahattomasti keventämään tunnelmaa vetämällä punaturkin tyttären mukaan juttuun, mikä sai ei-niin-äidillisen koiran naurahtamaan halveksuvasti.
"Kaksikin, suooran sanotuna. Muta heiilä taie heidän olemasaololan ei ole pieenintäkän tekemistä rakkauden kansa. Eii sen antamisen kuine saamisenkan", Mirada vastasi ja kohautti lapojaan välinpitämättömästi. Hän ei tosiaankaan omannut järin lämpimiä välejä jälkikasvuunsa, eikä oikeastaan voinut väittää heitä millään tavoin rakastavansa. Mokomatkin sekarotuiset äpäräpennut.

Keskustelun kääntyessä Miradan johdattelemana Kafirin menneisyyteen katseli naaras toista jo huomattavasti aiempaa suopeampaan sävyyn. Jottei olisi häirinnyt uroksen kertomusta, pysytteli taistelukoira sen kuluessa vaiti ja keskittyi lähinnä painamaan jutun yksityiskohtia mieleensä. Kieltämättä tarina ei ollut ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä ja vaatikin siten vähän sulattelemista; toki naaras oli amnesiasta joskus kuullut, muttei ollut aikaisemmin tavannut ketään sellaisen kokenutta.
"Muiistinmenetyksestä en tieedä", punainen aloitti Mustaharjaksen saatua juttunsa päätökseen, "muta mantereela näin tapauksia, joiisa lahkolaiiset olivat vienet pentuja vanhemiltaan ja pakotaneet heiidät Herran palvelijoiiksi ja jouukionsa jäseniksi." Toki oli mahdotonta näin jälkikäteen tietää oliko Kafirillekin käynyt juuri niin, mutta raitaturkista se vaikutti jokseenkin loogiselta. Ainakin se olisi selittänyt paljon uroksen kokemasta ulkopuolisuuden tunteesta ja muista esille tulleista seikoista.

Vaan sitten oli Miradan vuoro pitää oma osansa sopimuksesta. Aloittaessaan naaras rykäisi kurkkuaan ja asettautui ryhdikkäämpään asentoon, vaikka se saikin haavat kivistämään ikävästi.
"Mine synnyin Argentiina-nimisesä maassa erän ihmisen, Mirlo Dienten, hoiivin. Hän oli taiistelukoirien kasvataja ja minen oli jo pentuna todistetava hänele, etä tulisi oleman hänen luomansa rodun arvoiinen. Dorso hazard, siten meiitä kutsutiin. Ja mine olin kaiikea site, mite hän koiiriltan toiivoi - olin tarpeeksi vahva tappaman omat sisarukseni sekä tarpeeksi sinnikäs vastustaman häntäni ja korvieni typistämistä. Nämä arvet," naaras kertoi ja käänsi viillellyn puolen kasvoistaan Kafirin näkyville, "sain Dienteltä. Hän eii kuitenkan ollut julma mies, vaan hän kouuluti minet parhaiista parhaksi. Dienten ylpeytenä minet tunnetiin, kunnes erät ihmiset veiivät Dienten poies ja tappoivat kaiiki sukulaiiseni. Jäin yksin ja aloin etsiä tieetoa Lahkosta, josta olin kuulut sanan sieeltä ja toiisen täältä. Lahkon peräsä päädyin Andriaanale." Jutun kulkeutuessa yhä lähemmäs nykyaikaa huokaisi punaturkki raskaasti ja kääni katseensa kohti kattoa. Loppu ei ollutkaan enää järin hohdokasta kerrottavaa.
"Tapasin lähes heti Tartaroksen ja liityin Lahkoon ja Hjéresatiin. Seiisoin hänen vierelän uskollisesti, synnytin hänele jopa kaksi pentua, kunnes kaiiki viime vuoosien työ valui sodan myöötä hukkaan. Ja nyt olen täällä parantelemasa haavojani, ilman minkänlaiista päämärä elämälleni."

// Äh anteeksi julmettu pituus. D= //

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Aug 6, 2010, 15:12

// Äyyy. Ei pituus mitään, mutta minä menin ja mokasin kunnolla. Etä olen lahopää ja menen unohtamaan pienen jutun Kafirin menneisyydestä. Sehän vapaaehtoisesti Lahkoon littyi ja minä kirjoitin ettei se ole lausunut valaa muistinsa mukaan. Toivottavasti ei sinua kauheasti haittane tämä mokani? 8) Onneksi ei tuon suurempi, mutta täytyypä tästä eteenpäin yrittää ajatella ennen kirjoitusta. Pahoittelen. //

Kafir päätti jättää rakkauteen liittyvät kysymyksen rauhaan aja antaa Miradan olla. Oikeastaan uros teki päätöksensä naaraan kylmän katseen takia. Ei uros toista halunnut kiusata tai piinata, vaikka uros yhä epäili arvaavansa oikein.
”Sen uskon,” uros mumisi hiljaa toiselle. Mirada oli yhä kankea kertoilemaan mielipiteitään, mutta eipä toista voinut siitä syyttää. Ja olihan jokaisen oma päätös mitä kertoisi itsestään mitä ei. Mirada ei sentään tuntunut valehtelevan. Se oli uroksesta tärkeintä. Rehellisyys aina, kun siitä ei ollut vahinkoa.
Kafir ei oikeastaan yllättänyt, että pentuja oli useampi kuin yksi, mutta missä tämä tuntematon tytär oli ollut kokousten aikana? Sitä ei varmaankaan kannattaisi kysyä.
Eihän Kafir itsetuhoinen kuitenkaan ollut.

Mirada ei onneksi heittänyt mitään nasevaa tai pistelisästä huomatusta. Kafir olisi varmasti siinä vaiheessa ärähtänyt toisen käytökselle. Aihe oli Mustaharjakselle yhä hieman arka ja vankasti piiloteltu.
”Vaikea sanoa väkikö minulle niin. Jos niin kävi, vanhemmillani oli varmasti rankkaa,” uros sanoi. Ei se osannut ajatella ketään vanhempinaan, eikä se oikeastaan sellaisia kaivannut. Uros halusi vain tietää totuuden.
”Minä en kuitenkaan ollut pentu vaan nuorukainen,” uros lisäsi ja vilkaisi Miradaa.
Seuraavaksi oli naaraan vuoro, eikä uros epäillyt ettei toinen kertoisi. Niinhän sentään kaksikko oli sopinut.

Miradan menneisyys olikin hyvin mielenkiintoinen. Oli varmasti naaraalle ikävää majailla saarella ilman sitä kaikkea, minkä se olisi ansainnut.
”eivätkö sinun sisaresi sitten olleet rodun arvoinen?” uros kysyi. Se ei olisi ikinä tappanut sisaruksiaan mistään hinnasta. Saisi se siitä kunnioitusta osakseen tai mitä tahansa, se ei kykenisi moiseen tekoon.
”Pitääkö elämässä olla päämäärä? Mikä päämääräsi sitten oli ennen Andriaanaa? Oliko sinun ja Dienten päämääränä saada sinusta rodun vahvin koira?”
Uros kurtisteli kulmiaan ja katseli Miradaa tarkasti. Toisen menneisyys oli erikoislaatuinen ja naaras oli varmasti kokenut paljon.
Mutta oliko toisella välttämättä oltava päämäärä? Eikö naaras voisi vain elää ja nauttia?

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Aug 10, 2010, 5:09

// Oho, enpä minäkään tuota mokaa huomannut. ='D Mutta joo, eipä sille mitään enää oikein voi, niin eipä se siten minua haittaakaan. //

Mirada alkoi olla sen verran hiiltynyt, että jopa Kafirin perääntyväinen asenne ja vaimeat sanata saivat hänet tuhahtamaan äkäisesti. Mitään hän ei kuitenkaan rakkauteen liittyen enää lausunut, mikä lieni vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä seuraavat sanansa olisivat hyvinkin voineet purkautua huutona ulos. Nyt naaras saattoi kuitenkin kaikkien onneksi jättää tuon ajatusmaailmaansa pahoin hiertävän aiheen pohtimisen sikseen ja antaa tunteidensa palautua Kafirin menneisyyteen liittyvien puheiden aikana takaisin tavanomaisiin uomiinsa.

Kaksikon käydessä spekuloimaan muistinsa menettäneen Kafirin nuoruusvaiheita, joutui Mirada varsin nopeasti toteamaan mielenkiintoiselta vaikuttaneen arvoituksen olevan käytännössä mahdoton ratkaistava. Kuten uros itsekin sanoi, oli totuuden oikeaa laitaa nääs kovin vaikea pelkkien päätelmien avulla saada selville.
"Mmm, niine", punaturkki totesi kulmiaan kurtistellen, kuin vielä viimeisiä johtolanganpätkiä epätoivoisesti jutusta etsien. Hän ei kuitenkaan saanut mieleensä mitään raskauttavia todisteita suuntaan tai toiseen, vaan joutui todellakin antamaan periksi.
"Aiinoa keino asioiiden oikean laidan selvitämiseksi olisi kaiketi hankia muiistisi takaisin. Oleitko koskan pyytänyt Herran apua siihen?" naaras ehdotti päätään kallistaen. Hän oli kuullut Herran pystyvän halutessaan ties millaisiin juttuihin, joten tuskin muutaman kadonneen muiston palauttaminen olisi Hänelle homma tai mikään.

Kun Mirada oli saanut oman osuutensa sopimuksesta pidettyä ja tarinansa kerrottua, esitti Kafir kysymyksen jos toisenkin aiheeseen liittyen. Punaturkkinen koira tuijotteli vielä hetkisen vaitonaisesti kattoa, ennen kuin kääntyi toisen puoleen vastatakseen.
"Eiivät ollet. Kustakin pentuesta vaine vahvin sai jatka elämänsä", naaras selitti Dienten pentueenkarsintametodeja ilmeenkään värähtämättä.
"Ja mite päämäärän tulee... Mine olin jo rotuni vahvin. Minen tehtäväni oli tuooda Dientelle maiineta ja kunnia, olla elävä osoiitus hänen kyvyistän koiirien kasvatajana. Jonakin päiivänä olisin lisäksi jatkanut sukuani ja tuootanut vieelä mineäkin vahveman dorso hazard -sukupolven, mikäli asiat olisivat edeneet odotetulla tavala." Ennen viimeiseksi säästämäänsä kysymystä piti Mirada lyhyen tauon ja nuolaisi hitaasti huuliaan. Hän kun pelkäsi päämäärähakuisen elämän selittäminen tulevan olemaan jokseenkin kinkkistä sellaiselle, jolle se ei ollut niin itsestään selvää, kuin mitä se naaraalle oli.
"En tieedä johtuuko se minen rotuni ja sinen lajisi eroavaisuukista, muta minule päämäärätön elämä olisi täyysin merkityksetöntä, toiisin kuine ilmeisesti sinele. Mine tarvitsen päämäärän itseleni, Kafir Mustaharjas, jotta elämässäni olisi miten mieeltä."

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Aug 10, 2010, 13:02

// Hyvä hyvä. 8) Tunnen itseni mummeliksi, varmaan varhaisdementiaa tämä. : ) //

Kafir välttyi Miradan raivolta viime tingassa. Melkoinen myrsky siitä olisikin ilmoille syntynyt.
Olisi ollut tyhmää ja epäkohteliasta jatkaa aiheesta, joka ei toiselle ollut mieleinen. Niinpä kaksikko jatkoi menneisyyksien puimista.

Mirada esittikin varsin mielenkiintoisen kysymyksen. Voisiko Herra tosiaan palauttaa uroksen muistin? Kafir ei ollut moista seikkaa huomioinut, sillä uros ei halunnut vaatia Herralta mitään, koska tätä palvoi ja kunnioitti.
”En ole. En voisi korvata sitä Hänelle ikinä. Ja jos menneisyyteni paljastuisi ja sen mukana en enää välittäisi Lahkosta samalla lailla, en olisi enää hyvä lahkolainen. Herra tuskin haluaisi sitä,” uros sanoi. Olisi tietysti mahdollista, että Kafir välittäisi silti Lahkosta.
”Ehkä voisin joskus yrittää sitä,” uros mumisi hiljaa ja vilkuili varpaitaan. Voisiko hän pyytää Herralta niin suurta asiaa?

Melkoinen heppu tuo Diente taisi olla.
”Sinä taidat olla henkisesti vieläkin vahvempi kuin fyysisesti,” uros sanoi ja katseli Miradan tällä hetkellä ruhjottua vartaloa.
Uros mietti hetken toisen terveyden tilaa, muttei tuputtanut kasveja toiselle. Mirada osaisi varmasti kipunsa ilmaista itsekin.
”Onko maine ja kunnia sinullekin kaikki kaikessa? uros kysyi kulmiaan kohottane. Dienti tuntui janoavan vain mainetta ja kunniaa, olisi hyvin todennäköistä, että tämän kasvatitkin janosivat mainetta ja kunniaa. Mirada tosin oli yllättänyt uroksen jo monia kertoja, joten naaras saattaisi tehdä niin nytkin.
”Hanki sitten itsellesi päämäärä. Dienti antoi sinulle sellaisen, anna sinä nyt itse itsellesi päämäärä. Mihin haluat pyrkiä, mitä tavoittaa?” Kafir heilautti häntäänsä ja katseli Miradaa.
Ei päämäärän keksiminen nyt niin vaikeaa voinut olla. Kafirillakin oli yksi päämäärä. Se halusi kuolla tietäen, että joku oli sitä joskus rakastanut ja, että sillä olisi jälkeläisiä. Silloin se tietäisi, että sen elämä ja tekemät uhraukset eivät olleet menneet hukkaan.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Aug 17, 2010, 19:42

Mirada oli kieltämättä jokseenkin yllättynyt siitä, ettei Kafir ollut tullut ajatelleeksi pyytää apua Herralta muistinsa kanssa. Toki oli aina mahdollista, kuten uros itsekin mainitsi, että asioiden oikean laidan paljastuminen saisi hukan alkamaan suhtautua elämäänsä uudella tavalla, mutta ainakin naaraan mielestä riski oli sen arvoinen. Epätietoisuus oman elämän alkuvaiheista kun söi toista varmasti tavalla, jota Mirada ei täysin osannut eikä oikeastaan edes halunnut osata kuvitella.
"Voiihan Herra aina kieltäyytyä, mikäli eii usko tekonsa tulevan palkituksi. Kentiees jopa otta muistosi taas poies, mikäli niine olisikin parempi", punaturkki totesi pohtivaan sävyyn.
"Kyllä Hän ainakin pysty sellaiiseen. Sine eit kaiiketi ehtinyt tavata Misery Mustaa? Mine nimitäiin tapasin, ja hänele Herra oli lahjoiitanut kokonaiisen jalan. Tuskin parin muiston palauutaminen voie ainakan site vaikeampi temppu olla", naaras vielä jatkoi, ennen kuin Kafir jupisi ilmeisesti lähinnä itsekseen voivansa todellakin koettaa tiedustella Herralta asiasta. Koska uros näytti uppoutuneen omiin mietteisiinsä, tyytyi Mirada nyökäyttämään vaitonaisesti kuonoaan ajatukselle. Eipä toisella hänen mielestään ollut mitään hävittävääkään, joten siitä vain sitten yrittämään.

Kun Kafir otti puheeksi Miradan nykyisen kunnon niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin kannalta, hymähti naaras kuivakasti ja käänsi katseensa revittyyn vatsaansa.
"Aiinakin toiistaiseksi", punaturkki myönsi vinosti virnistäen.
"Vaan maiine ja kunnia... Toki ne ovat tärkeiitä asioita, muta eiivät ne enä merkitse minele niin paljon, kuine aiikoinan. Sama se minele, mite muut minestä ajatelevat", naaras hetken kuluttua jatkoi uroksen seuraavaan kysymykseen liittyen. Todellisuudessa asia ei ollut ihan niin yksinkertainen, sillä tuskin taistelija olisi kestänyt esimerkiksi halveksuntaa tai sääliä miltään suunnalta, mutta juuri nyt hänestä kuitenkin tuntui siltä, kuin hänen elämänsä ei olisi ollut millään tapaa riippuvainen muista olennoista. Kuin hän olisi elänyt vain ja ainoastaan itselleen - ajatus, jota pönkitti vieläpä se, kuinka Kafir kehotti häntä hankkimaan puhtaasti omaa itseään miellyttävän päämäärän elämälleen.
"Voie, sen mine vieelä teenkin", raitaturkki naurahtaen julisti, "muta juuri nyt päämääränänin olkon aiinoastan täyysi toipuminen. Site mine tahdon, tai elämäni tuskin olisi elämisen arvoiista."

Kun nyt paraneminen oli kerran tullut puheeksi, huomasi Mirada haavojensa tykyttävän taas hiljalleen sellaisella voimalla, että hetken kuluttua niiden vaativaa voimaa ei enää saisi työnnettyä millään pois mielestä. Niinpä naaras vakavoituikin suunnatessaan huomionsa Kafiriin erään väistämättömän pyynnön tähden.
"Onko sinelä muuten niitä kasveja enempä täällä? Voie nimitäin olla, etä tarvitsisin niitä taas pian."

// Jos Kafir lähtee jossain vaiheessa hakemaan lisää yrttejä, voitaisiin varmaan siinä kohtaa ottaa joku parin viikon aikaharppaus, jonka aikana kaksikko on Miradaa ladolla parannellut, vai kuinka? =) //

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Aug 22, 2010, 18:33

// Juu käy oikein hyvin. 8) //

”Niin tosiaan. En ole ajatellut asiaa niin tarkasti, että olisin huomannut moisen seikan. Mutta en haluaisi häiritä Häntä,” uros sanoi katsoen varpaitaan ja pohtien ajatusta. Mustaharjaksen olisi myös parasta uhrata Herralle piakkoin. Miradaa tiiviisti hoitaessa oli asia jäänyt ja sitä ennen uros oli itsekin ollut niin huonossa kunnossa, ettei ollut kerinnyt. Tosin lahkolaisen hengen pelastaminen tyydytti Herraa varmasti yhtä hyvin. Kafir ei vain ollut täysin varma, oliko Mirada enää kovinkaan innokas lahkolainen. Asia ei kuitenkaan urosta vaivaisi. Sille oli melkeinpä aivan sama kuuluiko joku Lahkoon vai ei. Uros ei mielellään ketään pakottanut Lahkoon.
”En ehtinyt. Melkoinen teko. Kokonainen jalka. Ehkä minun tosiaan pitäisi kokeilla. Ehkä Herra on minulle armelias,” uros mietti. Kafir oli aina ollut ahkera ja hyvä lahkolainen, jos sellaisen joku kykeni määrittelemään. Uros oli uhrannut ahkerasti ja kuunnellut Herran sanaa mukisematta, omasta tahdostaan tietenkin.

Kafir hymyili pienesti Miradalle. Naaras oli hyvin luja ja voimakas. Sota oli kuitenkin verottanut taistelijan voimia. Oli tietysti otettava huomioon ettei sodassa taisteltu vain yhtä otusta vastaan, vaan kaikkia jotka eteen tulivat.
Olihan Kafirkin taistellut kahta puolikuulaista vastaan.
”On hyvä, jos ei välitä muiden sanomisista. Se vahvistaa henkistä puolta, ” uros mumisi ja naurahti kevyesti. Vahvisti tosiaan.
”Toipumisesta on hyvä lähteä. Jos, joskus vielä tapaamme saat kertoa minulle keksimäsi päämäärän. Vastalauseita ei hyväksytä,” uros sanoi velmusti virnuillen.

Kafir peitti hymynsä, minkä Miradan kysymys yritti sen kasvoille nostaa.
Uros oli hyvin tyytyväinen naaraan pyytäessä kasveja itselleen, vaikka Mirada ei varmasti usein moiseen ryhtynyt.
”Ei, mutta voin lähteä hakemaan,” uros sanoi hymyillen lempeästi ja noustessa ylös.
Mustaharjas ravisteli turkkiaan ja asteli ovelle.
”Palaan pian,” susi sanoi ja suuntasi kulkunsa ulos ja siitä vasemmalle.
Se lähti eri suuntaan kuin edellisellä kerralla, niin kuin aina, jotta kasvien kanta pysyisi suhteellisen samana.
Mustaharjas lähti kevyttä hölkkää kulkemaan pitkin metsää ja hetken matkan teon jälkeen uros löysi tutun paikan, jossa kasvit kasvoivat. Tällä kertaa se noukki niitä niin monta kuin suuhunsa sai ahdettua ilman, että kasvit katkeaisivat.
Uros lähti suuntaamaan kohti latoa rennosti juosten.

// Eli, kun uros palaa niin aikaa on mennyt se pari viikkoa vai antaako uros kasvit Miradalle ja sitten on mennyt pari viikkoa? 8) Vai skipataanko palaaminen ja sitten jatkuu vain pari viikkoa myöhemmin? :’) //

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Aug 27, 2010, 18:36

// Skipataan palaaminen ja jatketaan paria viikkoa myöhemmin, jos sopii? =) Jatketaan vaikkapa tilanteesta, jossa Kafir on juuri samanlaisella yrtinhakumatkalla ja palaa sitten ladolle. //

Miradalle tuotti hieman työtä hillitä kärkästä kieltään, kun Kafir mainitsi olevansa haluton häiritsemään Herraansa. Mokomahan teetti käskyläisillään jatkuvasti ties mitä palveluksia, joten taistelukoiran mielestä oli vain ja ainoastaan kohtuullista, että Hän antaisi joskus jotakin takaisinkin, kun palvelijansa sitä tarvitsivat.
"Armelias, niine, varmasti on", tyytyi naaras kuitenkin vastaamaan, jottei aiheuttaisi kränää hänen ja häntä huomattavasti hartaamman lahkolaisuroksen välille - tai mikä pahempaa, saisi tätä katumapäälle muistinsa palauttamisen suhteen.
Myös Mustaharjaksen jutut henkisen puolen vahvistamisesta Mirada kuittasi varsin vähäsanaisesti pelkän hymähdyksen voimin, sillä vaikka toinen oli kiistatta oikeassa, ei asia vaatinut punaturkin mielestä sen enempää vatvomista. Sen sijaan hukan seuraavat sanat saivat punaturkissa aikaan jo hitusen enemmän eloa, kun hän naurahti uudemman kerran kuulemansa "haasteen" ansiosta.
"Lupaan siis sen sinele tulevaiisuudesa paljastaman, Kafir Mustaharjas. Muta aiinoastan jos sine silloiin kerrot minele siitä, rohkenitko koskan pyytää muistojasi Herralta takaisin", koira vaati veikeä pilke silmäkulmassaan loistaen.

Vasta rohdoskasvien tullessa puheeksi hillitsi Mirada virnuilunsa, ja nyökäytti kiitollisena kuonoaan auttajalleen. Toki hänen olisi tehnyt mieli vähätellä kipujaan ja tarvettaan kasvien puputtamiselle, mutta koska se ei vain käynyt tällä hetkellä päinsä, joutui taistelija tyytymään osaansa.
"Mine siis odotan", naaras totesi ja laski päänsä etutassujensa päälle. Kafirin lähtiessä ei hän kuitenkaan käynyt tällä kertaa nukkumaan, vaan jäi sen sijaan tosissaan pohtimaan päämäärää, jonka voisi vielä jäljellä oleville päivilleen asettaa.

---

Aika kului ja Mirada toipui nopeasti kovan kuntonsa ja Kafirin kätevien yrttien ansiosta. Jo parin viikon kuluttua ladolle saapumisesta alkoi taistelukoira olla siinä tilassa, että susiuroksen ollessa poissa uskaltautui hän kokeilemaan vointiaan astelemalla ympäri heinäkasoja ja lopulta jopa loikkimalla niiden päällä. Haavat olivat umpeutuneet mallikelpoisesti ja vaikka naaras oli kieltämättä aluksi pelännyt jäävänsä vielä aiempaakin pahemmaksi arpikasaksi, oli hän sittemmin alkanut uskoa haavojen jättämien jälkien katoavan aikaa myöten kokonaan.
Nyt, kun Mirada seisoi yksin korkean heinäpaalikeon päällä, tunsi hän ensimmäistä kertaa aikoihin itsensä jopa varsin terveeksi. Erinäiset kivut toki vaivasivat häntä yhä silloin tällöin, mistä syystä Kafir oli tälläkin hetkellä noutamassa vielä muutamia yrttejä metsän uumenista, mutta sellaisen vaivan naaras kyllä kestäisi. Pääasia oli, ettei koiran liikkumiskyky näyttänyt kärsineen sen suurempia kolhuja, vaan taistelija oli hyvää vauhtia palautumassa omaksi entiseksi itsekseen. Moisen tiedostaminen riitti paremmin kuin hyvin nostattamaan itsevarman hymyn Miradan valkeille suupielille.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Sept 1, 2010, 18:26

// Sopii hyvin. 8) Pahoittelen alun tönkköisyyttä ja erityisesti lyhyyttä. Olen huono vaihtamaan aikaa kesken pelin. : ) //

Kafir hymyili Miradalle rennosti ja vilkaisi toisen silmiä.
”Minä lupaan kertoa mihin asian kanssa päädyin”, uros naurahti häntäänsä heilauttaen.
Kafirin tosiaan pitäisi rohjeta moiseen. Herra varmasti palkitsisi palvelijansa, jos se hyödyttäisi herraa ja auttaisi Kafiria löytämään mielenrauhansa. Ja varmasti auttaisi. Oli turhauttavaa miettiä päivästä toiseen mikä menneisyys oli.


Mirada oli jäänyt latoon ja Kafirkin oli jo paluumatkalla. Toivottavasti punaisen naaraan kivut eivät yltyisi voimakkaasti sen aikana. Epätodennäköistä se kyllä oli.

----

Kafir näki jo ladon jolle se oli suuntaamassa yrttejä suussaan kantaen. Mirada tarvitsi niitä ajoittaisiin kipuihin, vaikka naaras olikin parantunut erinomaisesti kahden kuluneen viikon aikana. Kafir oli toiminut ruoan hakijana ja saanut oiman annoksen kokemusta hoitajana. Uros oli oikeastaan nauttinut tehtävästään, joka oli sille hyvin mieluinen ja aivan oma valinta. Mirada ei ollut hullumpaa seuraa ja uros mielsikin toisen jo ystäväksi, ystäväksi jolle saattoi kertoa hyvin paljon kuulematta suuria moitteita. Mirada osasi ajatella, naaraalla oli paljon älyä ja kokemusta jaettavanaan.
Kafir olisi voinut jatkaa eloa ladossa vielä jonkin aikaa, vaikka vaihtelu ei varmasti olisikaan pahitteeksi. Mirada varmasti pian jatkaisi matkaansa ja Kafir jatkaisi omaansa. Uros ei kuitenkaan lähtisi ladosta ennen Miradaa, sen se oli kahden viikon aikana päättänyt.
Uros astui ladon ovesta sisään ja siirsi häkeltyneen katseensa Miradaan, joka seisoskeli korkean heinäpaalikasan päällä.
Toinen oli totisesti parantunut hyvin.
”Ole varovainen ettei haavat repeä”, uros sanoi Miradaa yhä katsoen.
Susi laski kasvit matalalle heinäpaalille ja istahti kulmiaan kurtistaen. Susi oli saanut itseensä aikaiseksi pienehkön hoivaamisvietin, jonka kohteeksi Mirada oli kaikesta aikuisuudestaan huolimatta joutunut. Ei olisi ollenkaan hyvä, jos haavat nyt repeäisivät. Siltä ei tosin näyttänyt.
”Taidat pian haluta jatkaa matkaa. Seurani taitaa olla melko ikävystyttävää?” uros sanoi pienesti virnuillen. Olihan se toki hieman ikävä jatkaa matkaa, ei Mirada täysin terve kuitenkaan ollut. Punainen pärjäisi ja Kafir joutuisi tyytymään siihen tietoon.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Sept 6, 2010, 22:39

// Pöh pah mitään tönkköisyyksiä. Minä en moisista piittaa, enkä edes juuri koskaan sellaisia itse huomaa. =D //

Kafirin astellessa sisään ladon ovista käänsi Mirada katseensa ilman sen suurempaa varautuneisuutta saapuvaan urokseen. Raitaturkki oli tottunut toisen läsnäoloon viimeisten viikkojen aikana niin hyvin, ettei hän oikeastaan osannut edes uskoa, että latoon olisikin saapunut yllättäen joku muu henkilö. Toki alueella oli parisen djalalaista ehtinyt vilahtaa, mutta moiset olivat jättäneet ladon rauhaan huomattuaan, että se oli jo varsin eripariselta näyttävän kaksikon käytössä.
"Eiivät ne enä tälaiisesta mihinkän repeä", naaras vastasi häntä äimistyneenä katselevalle mustaturkille, ja näytti samalla itse varsin voitonriemuista naamaa. Hän oli kuitenkin alkanut pitää Kafiria sen verran arvossaan, että lähti toipumisen tuomasta itsevarmuudestaan huolimatta astelemaan saman tien alas heinäkasan päältä, jottei uroksen olisi tarvis murehtia hänen takiaan. Olihan hukka tehnyt hänen eteensä niin paljon, että olisi ollut suorastaan hävytöntä olla kuuntelematta tämän neuvoja haavojen kanssa leikkimisen suhteen.

Miradan kavutessa varsin vaivattomasti pois heinäpaalien päältä meni Kafir toteamaan ääneen asian, joka oli jo parin päivän ajan leijunut kiinteästi taistelukoiran mielessä. Oli tosiaan totta, että punaturkki aikoi jatkaa matkaansa mahdollisimman pian, mutta se ei suinkaan johtunut hänen seuralaisensa tylsyydestä tai mistään muustakaan ominaisuudesta.
"Älä puhu pehmoiisia", punaturkki vastasi toverillisen vähähttelevästi ja heilautti etutassullaan ilmaa.
"Seuurasasi eii ole miten vikaa, muta tässä tekemätömyydesä on paljonkin. Mineä eii ole luotu nökötämän neljän seiinän sisässä jonkun toiisen hoivatavana", Mirada vielä jatkoi päästyään ladon lattiatasoon, josta hän jatkoi suoraan kohti kasveja, joita hänen kehonsa jo kivusta valittaen anoi.
"Site paiitsi Herra alka käyydä kärsimättömäksi." Lahkolaisen Kafir ymmärsi varmasti mainiosti, mitä ystävänsä tarkoitti: Herra tahtoi uhreja palvelijoiltaan heti, kun tämä heille vain oli millään tapaa mahdollista. Ja Mirada oli jo enemmän kuin kykeneväinen päästämään jonkinlaisen otuksen päiviltään, joten Hän oli alkanut hiljalleen muistutella naarasta velvollisuuksistaan, mikä tuntui lähinnä painostavalta päänsäryltä jossakin otsalohkon uumenissa.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Sept 8, 2010, 15:15

// 8) //

Kahden viikon aikana uros oli alkanut tuntea Miradan jo melko tutuksi, ja uros saattoikin lukea naaraan ystäväkseen. Miradan tunteista uros ei mennyt takuuseen, mutta omistaan Kafir oli varma.
”Eivät varmaankaan”, uros mumisi, mutta katsoi tyytyväisenä kuinka naaras kapusi alas paalikasan päältä ja laskeutui varmalle alustalle, puiselle, pölyiselle lattialle.
Mustaharjas heilautti tyytyväisenä häntäänsä ja hymyili Miradalle toverillisesti. Olisi mittava takaisku, jos Miradan haavat vahingossa repeäisivät. Uros toki huolehti liikaa, mutta se oli pienesti kiintynyt Miradan läsnäoloon, ladossa kun ei juuri edes yksityisyyttä ollut.

Kafir naurahti Miradan sanoille ja lempeä hymy valaisi uroksen kasvoja. Olihan se aina mukava kuulla, että joku uroksen seurassa viihtyi.
”Niin, sinä et ole liikkunut edes sitä mitä minä olen”, uros totesi, vaikka myönsikin mielessään kahden viime viikon olleen hienoa aikaa. Pieni paapominen ja hoivaaminen ei ollut urokselle ollenkaan epämiellyttävää, mutta Miradalle, joka mieluiten hoiti omat asiansa itse, se saattoi olla melkoista piinaa.
”Niin minä tiedän”, uros sanoi pienesti hymyillen. Herra oli armelias ja suopea, mutta halusi siitä hyvästä uhreja. Kafir antoi niitä mieluusti Herralleen, vaikkakin viime aikoina ei niin usein. Miradan auttaminen oli tuntunut toistaiseksi riittävän Herralla melko hyvin. Tietysti uros menisi etsimään uhria Miradan lähdettyä ja tyydyttäisi Herransa hetkeksi.

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Sept 22, 2010, 21:40

Mirada nyökäytti myöntävästi kuonoaan Kafirin kommentteihin hänen viimeaikoina vähälle jääneestä liikunnastaan, mutta sen kummemmin ei naaras kokenut tarpeelliseksi toisen itsestään selvään toteamukseen vastailla. Sen sijaan hän nappasi hukan tarjolle asettamista kasveista pari nuorta versoa suuhunsa ja alkoi niitä pureskellen katsella jonnekin oviaukon takana aukeavaa metsikköä kohden.
"Vaiken aio Rastasta johtajanani palvella, tahdon kuiitenkin täytää tehtäväni Herraa kohtan saman tapaan, kuine aina ennenkin", naaras hetken kuluttua lausui hieman poissaolevaan sävyyn. Kieltämättä hänen luottamuksensa Herraa kohtaan oli kokenut sodan ansiosta pysyvän kolauksen, mutta suurimman kaunansa yli hän oli ladossa asioita pohdiskeltuaan ehtinyt jo päästä.
"Joten ymmärtänet miksi täällä olome on nyt tullut päätöksensä", raitaturkki jatkoi nielaistuaan yrttinsä ja käännettyään huomionsa taas kohti Kafiria. Näytti varsin erikoiselta, kuinka pistävistä silmistään nimen saanut koira saattoi kerrankin katsella toista eläväistä ilman rahtustakaan vihaa, halveksuntaa tai edes ylimielisyyttä. Haaleista silmistään paistoi sen sijaan outoa lämpöä - välittämistä, jos asian niin tahtoi ilmaista - joka sai arpisen taistelukoiran näyttämään huomattavissa määrin vähemmän uhkaavalta, kuin mitä hän halutessaan olisi osannut olla.
"Olen kiitolinen kaiikesta avustasi, Kafir Mustaharjas. Jos joskus onnistut saaman itsesi ongelmiin, sinen tarvitse aiinoastan pyytää, niine tulen avuksesi. Lähetä Herran kauuta viesti, jolloin mine saavun vaiika maailman ääristä." Jäähyväispuheen näennäistä dramatiikkaa vähensi jonkin verran leveä virne, joka sanojen aikana kipusi Miradan suupielille. Vaan mitäpä syytä hänellä olisikaan ollut olla naama mutrussa, sillä eiväthän nämä tietenkään lopulliset hyvästit olleet.

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Oct 7, 2010, 19:27

Kafir katseli kuinka Mirada poimi kasveja suuhunsa. Uros nyökkäsi naaraan päätökselle palvella Herraa samalla lailla kuin aina ennenkin. Punainen vaikutti hieman poissaolevalta, mutta Kafir ei halunnut udella syytä. Miradalla oli oikeus pitää mietteensä yksinomaan itsellään, vaikka toinen olisikin saattanut ne Mustaharjakselle paljastaa.
”Ymmärsin tietenkin. Minuakin kutsuvat muut velvollisuudet, vaikka oletan, että Hän on tyytyväinen tekoihini. On kuitenkin aika jatkaa palvelusta”, uros totesi rauhallisesti ja katseli ystäväänsä lempeästi hymyillen. Miradasta oli kehittynyt urokselle melko tärkeä ja naaras olikin uroksen ainut varsinainen ystävä.
Susi yllättyi Miradan silmien erikoisen lämpimästä katseesta. Taistelija oli luja luonteinen, mutta kaksikosta oli tosiaan tainnut muodostua hyviä ystäviä. Kafir oli siitä hyvin iloinen.
”Minä autoin oikein mielelläni, Mirada. Näkemiin ystäväni. Näemme varmasti vielä”, uros sanoi leveästi hymyillen. Uros ei ollut varma halusiko itselleen apua edes Miradalta, mutta varmasti joskus uros toisen luokseen kutsuisi, vaikka sitten vain juttelemaan.
Kafir huiskautti häntäänsä ja katsoi Miradaa. Uros ei ikinä unohtaisi naarasta. Vaikka turhaan uros ajatteli lopullisesti. Kaksikko tapaisi varmasti vielä uudelleen.
”Toivon, että matkasi sujuu ilman suuria ongelmia”, uros sanoi hymyillen. Mirada tosin hoitaisi ongelmansa ilman suurempia tuskia.
”Kutsu samoin sinä minua, jos ikinä tarvitset apua tai seuraa", uros päätti kuitenkin muistuttaa.


// Ää, että on kestänyt vastata. Nyt otan itseäni niskasta kiinni! //

Re: Jälkitarkastus
Post by hitodama X on Oct 8, 2010, 20:09

Mirada kuunteli vaiti Kafirin sanoja Herran tyytyväisyydestä ja päästi aavistuksen huvittuneen hymähdyksensä ilmoille vasta, kun tummaturkki kävi vakuuttelemaan häntä siitä, että he tulisivat kohtaamaan toisensa vielä uudelleen jonakin päivänä.
"Varmasti, mikäli se minestä yhtän riipuu", hän vastasi luottavaisena ja olisi kaiketi heilauttanut urokselle häntäänsä, mikäli hänellä olisi kunnollinen sellainen ollut. Naaras nimittäin oli täysin varma siitä, ettei eroaisi tummaturkkisesta hukasta lopullisesti - mikä oli tosin varsin erikoista siihen nähden, kuinka monta kertaa taistelija oli vuosien aikana saanut kokea konkreettisia muistutuksia elämän hauraudesta. Nyt hän ei ollut kuitenkaan alkuunkaan sillä tuulella, että tulevien päivien epävarmuuden pohdiskelemiselle olisi löytynyt hänen mielestään tilaa.

Kun Kafir kävi vielä toivottelemaan turvallista matkaa ja lupailemaan olevansa punaturkin käytettävissä jatkossakin, asteli Mirada jo verkkaiseen tahtiin kohti ladon oviaukkoa. Ilkikurisen katseensa hän piti kuitenkin yhä tiiviisti uroksessa, kuin yrittäen vielä viimeiseen asti painaa toisen kasvoja syvälle muistinsa uumeniin.
"Sen lupaan tekemän, Kafir Mustaharjas, Herran uskolinen palvelija", naaras vastasi yhä varsin juhlalliseen sävyyn, ennen kuin hän jatkoi jo aiempaa rennommasti:
"Hyvästi siis siihen saaka, kunnes jällen tapaame."

Ja niine hyvineen lähti punainen taistelukoira laukkaamaan Djalan metsikön uumeniin onnellisena siitä, että saattoi taas kerran juosta vapaana vailla rajoitteita niin oman kehonsa kuin muiden antamien määräystenkään takia. Naaras lähti etsimään itselleen uhria, jolla tyynnytellä mieltään piinaavaa Herraa, mutta sen jälkeen hän oli päättänyt suunnata kohti etelässä sijaitsevia luolastoja tuore, lähes epätodellinen päämäärä mielessään: hän aikoi asettua aloilleen vuorille, perustaa sinne itselleen oman kodin - turvapaikan, josta seurata maailman menoa kaikessa rauhassa. Kenties moisen radikaalin elämäntapamuutoksen ansiosta Sanguinaria Mirada onnistuisi jopa kehittämään elämälleen taas kerran uuden tarkoituksen.

// Vähän myöhäinen aika ryhdistäytymiselle, kun peli otti ja loppui nyt tähän. ; D Mutta kiitosta kuitenkin himputin kiintoisasta pelistä & Miradan ensimmäisestä oikeasta ystävyyssuhteesta! <3 //

Re: Jälkitarkastus
Post by ticarri on Today at 21:04

Kafir hymyili leveästi. Oli uros itsekin melko varma kaksikon jälleen näkemisestä, mutta joskus tapahtui yllättäviä asioita yllättävillä hetkillä. Uros oli kuitenkin melko varma kaksikon jälleen näkemisestä. Ainahan Herraankin voisi turvautua. Uros oli vakaasti päättänyt Miradan neuvoihin turvautuen pyytää apua Herralta oman menneisyytensä kanssa. Kafir halusi viimein totuuden.

”Näkemiin Mirada, rohkea soturi”, uros sanoi leikkimielinen hymy huulilla nyökäten kohteliaasti. Mirada katosi ovesta ulos ja metsikköön. Kafir vain toivoi, että toinen selviäisi hyvin. Se oli yhä huolissaan toisen terveydentilasta, mutta Mirada kykeni hyvin pitämään huolen itsestään.
Kafir hymyili itsekseen ja poistui rennosti askeltaen ulos ladon ovista. Pian sekin katosi metsään tulevaa ajatellen.


// Ää pahoittelen tätä kaikkea jumia ja muutakin. Kiitos sinulle! Peli oli antoisin, mitä olen pitkään aikana pelannut. :’D Samoin sinulle, tämä oli myös Kafirin ensimmäinen oikea ystävyyssuhde! <3 //